Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Syyrian Mujahidiinit
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Syyrian Mujahidiinit
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Abu Muhammad al-Joulanin haastattelu

Toukokuun 25.2015

Mikä on tämän hetken tilanne ash-Shaamin kentillä?

Allahin Nimeen, kaikki ylistykset Allahille, rauha ja siunaukset Profeetalle, hänen perheelleen ja seuralaisilleen. Ja mitä seuraa...Ensinnäkin kaikki nämä äskettäin vapautetuiksi katsotut alueet ovat ensimmäisiä puolustuslinjoja rannikkoalueille. Koko Ladikiyan ja Idlibin välistä aluetta hallitus puolusti suurin sotilaskalustoin (...) Nämä alueet ovat sunnialueita ja sen jälkeen alkavat nusairi-aleviittien alueet. Taistelut käytiin sunnialueilla ja ovat nyt edenneet nusairialueille, joilla hallitus nauttii suosiollista tukea.
Ensinnäkin nusairit tai aleviitit ovat suorittaneet suuria verilöylyjä sunneja vastaan. Hallitus, joka otti vallan neljäkymmentä vuotta sitten on rakennettu perustuen aleviitti-ja nusairiperusteille. He ovat niitä, jotka tekivät verilöylyt Hamassa, pudottavat räjähtäviä rypälepommeja asukkaiden ja muslimien päälle kaikilla alueilla ja kiduttavat vankeja, raiskaavat naisia ja tappavat lapsia pakottaen miljoonat pakolaiset kaikkialle maailmaan, osan hukkuen mereen, toisten kerjäävän toimeentulonsa, joidenkin eläessä pakolaisleireillä ympäröivissä maissa. Aleviitit ovat vastuussa arviolta miljoonan sunnin tappamisesta ash-Shaamissa.
Siksi sunnien ja aleviittien välillä on suuria yhteenottoja. He loukkaavat ja haavoittavat sunneja hyvin paljon. Tietenkään Bashar al-Assad ei taistele itse, vaan hän taistelee näiden ihmisten kautta, näiden osastojen kanssa ja niiden kanssa liittoutuvien kanssa, tietysti. On sunneja, jotka liittoutuvat Bashar al-Assadin hallituksen kanssa, eivät ainoastaan aleviitit, mutta he ovat vallan juuri. He ovat hallituksen ydin, jotka tulevat näiltä alueilta. Nämä alueet olivat turvassa viimeiset neljä vuotta eikä niitä vastustettu hyökkäyksillä, koska tulilinjojen ensimmäiset rivit olivat hallitusta vastaan ja nämä olivat sunnialueilla. Mutta nyt taistelu on edennyt aleviittien alueille.
Olemme piirittäneet heidät. Aleviitit tänään ymmärtävät, että hallitus ei ole kyvykäs suojelemaan heitä. He ovat rakentaneet hänen valtaistuimensa, hallitus on hyväksikäyttänyt tätä sektiä suuresti rakentaakseen Assadin perheen valtaistuinta. Mutta nyt noituus on kääntynyt noitaa vastaan ja kääntynyt häviöön. Todellisuudessa taistelu ash-Shaamissa ei pääty al-Qirdahaan (aleviittien pääkaupunkiin), vaan se päättyy Damaskokseen. Tämän taistelun päätös tulee olemaan Damaskoksessa. Siksi laitoimme kaikista tärkeimmäksi sen, mikä auttaa hallituksen kaatamisessa.
Tällä hetkellä emme taistele niitä vastaan, jotka eivät taistele meitä vastaan. On druuseja, jotka eivät tue Bashar al-Assadia ja jotka eivät taistele, he ovat vapautetuilla alueilla eikä heitä vahingoiteta.
Mitä druuseihin tulee, lähestymme heitä Da'wah'lla. Lähetimme monia saarnaajia heille, opetimme heille heidän tekemiään virheitä 'aqiidah'ssa ja näimme heidän jättäneen nämä teologiset tekemänsä virheet."

Joten teidän lainopillinen kantanne on puolustautua hyökkäävää vihollista vastaan eikä saavuttaa voittoja valtion rakentamiseksi?

Kyllä ja me eriämme tässä muista. Olemme edelleen tilassa puolustautua hyökkäävää vihollista vastaan. Taistelemme niitä vastaan, jotka taistelevat meitä vastaan, oli se sitten sunneista tai ei. Ja on sunneja, jotka taistelevat meitä vastaan.
Tällä hetkellä emme taistele niitä vastaan, jotka eivät taistele meitä vastaan. On druusikaupunkeja, jotka eivät tue Bashar al-Assadia eivätkä taistele. He ovat vapautetuilla alueilla eikä heitä vahingoiteta.

Nyt kun aloit puhua druusikaupungeista, olin yllättynyt pari päivää sitten kun kuljin vapautetuilla alueilla. Kuljin satoja kilometrejä ja näin yli kymmenen druusikaupunkia. Olin yllättynyt, että te suojelette näitä ihmisiä ja oli myös kristittyjä kaupunkeja. Tämä oli minulle yllätys.

Lähestymme druuseja dawah'lla. Olemme lähettäneet saarnaajia heidän luokseen, jotka ovat opettaneet heille 'aqiidah-virheitä, joita he ovat tehneet. Ja olemme havainneet heidän pidättyvän näistä tekemistäön 'aqiidah-virheistä.

"Mutta ette siis miehitä heidän kaupunkejaan, tuhoaheidän kotejaan, takavarikoi
omaisuuttaan ja tuhoa palvontapaikkoja, ette mitään tästä?"


Ei, ei missään tapauksessa. Jos palvontapaikoissa on jotain Shari'aa vastaan, teemme Shari'an mukaisesti. Jos on palvontapaikkoina mausoleumeja, pidämme tätä shirkinä ja Islam katsoo tämän shirkiksi kaikkivaltiasta Allahia kohtaan, joten estämme heitä tekemästä tätä. Olemme lähettäneet monia ihmisiä korjaamaan heidän uskomuksiaan Islamista, opettamaan asioita joiden vuoksi he menivät ulos Islamin uskonnosta. Mutta mitään sortoa heitä kohtaan ei tapahtunut. Nusairi-alawiittien tekemien kaikkien joukkomurhien jälkeenkin, uskontomme on armon uskonto. Emme ole rikollisia murhaajia, taistelemme vain meitä vastaan taistelevia vastaan. Me taistelemme ja seisomme sortoa vastaan. Jopa alawit, jos näytämme heille heidän virheensä uskonnossaan ja he pudottavat aseensa ja etäännyttävät itsensä Bashar al-Assadin teoista, niin näin tehdessään he eivät ole ainoastaan turvassa meiltä, vaan meidän velvollisuus on jopa suojella ja puolustaa heitä. Koska he ovat palanneet uskontoon, etäännyttäneet tyranni Bashar al-Assadista, niinheistä on tullut veljiämme. Meidän on suojeltava heitä kuten suojelemme itseämme.

"Lähetättekö nyt tämän selkeän viestin alaweille?"

Tietenkin, jos alawit nyt tällä hetkellä tekevät päätöksen, että jokainen kaupunki etäännyttää itsensä Bashar al-Assadista ja hänen teoistaan sunneja vastaan ja pitävät miehensä taistelemasta hänen riveissään ja pidättäytyvät virheistä Islamin perusteissa, jotka nollaisivat Islamin uskon, niin heistä tulee veljiämme, puolustamme heitä kuin itseämme ja unohdamme kaikki haavat välillämme, koska katsomme heidän harhansa olevan menneisyyttä.

Anteeksi keskeytys, mutta voimmeko pitää tätä virallisena lausuntona kaikille alawi-kaupungeille, miehille ja naisille, jotka ovat tulietäisyydellänne?

Kyllä, tietenkin. Ja tätä olemme jo tällä hetkellä toteuttaneet. Meillä on esimerkkinä sotilaita, jotka ovat taistelleet hallituksen joukoissa neljä vuotta ja ovat epäilemättä tappaneet sunneja ja niin edelleen. Joskus piiritämme alueen ja tällainen sotilas tulee ja tahtoo antautua. Ja me annamme hänen ja perheensä lähteä turvassa, hänen tarvitsee ainoastaan erkaantua siitä, mitä teki vaikka hän olisi tappanut meistä tuhat.

Ennen kuin Jishr as-Shoughour vallattiin, seurasin taisteluja alusta alkaen, pari päivää aiemmin pari sotilasta antautui..

Joka antautuu ennenkuin saamme kiinni, saamme vallan hänestä kiivaissa taisteluissa, voi lähteä turvassa perheensä luokse, emme vahingoita häntä.

Voinko katsoa tämän kutsuksi kaikille sotilaille, jotka taistelevat hallituksen armeijassa?

Tämä on jotain mitä jo noudatamme ja kaikki tietää tämän, myös hallituksen sotilaat tietävät tämän. Kun Abu Dhuhuurin lentokenttä monet ihmiset tulivat antautumaan ja tätä on tapahtunut jo monesti, ei vain yhden tai kaksi kertaa ottaaksemme yhden tapauksen todisteeksi. Joskus hallitus pelottelee heitä, että "Jabhat an-Nusra teurastaa teidät kaikki", "mujahidiinit teurastavat teidät" tai "Jaish al-Fath tappaa teidät kaikki", mutta päinvastoin kävi. Ja on niitäkin, joiden sukulaiset suostuttelivat antautumaan vaikka olivat jo paenneet saarretuilta alueilta.

Länsimainen media keskittyy paljon kantaanne vähemmistöihin ja uskontoihin.

Emme välitä, mitä länsi sanoo, keskitymme vain Allahin Kaikkivaltiaan Shari'an toteuttamiseen. Allahin Shari'ah on hyvin laaja, emme tarvitse länttä selittämään meille, mitä ihmis- ja eläinoikeudet ovat. Länsi yrittää aina pelata painosuhteilla, he tahtovat vähemmistön hallitsevan ash-Shaamia eikä enemmistön. Vähemmistön, jota he voivat hallita. Siksi he tahtovat Bashar al-Assadin pysyvän vallassa, ainakin sen jäänteiden jos ei Bashar itse.
Meillä on Allahin puhdas uskonto, toimimme kaikkien kanssa Allahin Kirjan ja Hänen Lähettiläänsä (sallallaahu alaihi wa sallam) Sunnan mukaisesti, emme häpeä mitään eikä ole mitään, mikä saisi meidät levottomiksi. Kristityt esimerkiksi, on suuri propagandakampanja kristittyjen kohtalosta. Kristityt yleisesti seisovat hallituksen riveissä ja olemme sanoneet taistelevamme meitä vastaan taistelevia vastaan. Me emme taistele kristittyjä vastaan yleisesti, taistelemme meitä vastaan taistelevia vastaan. Mutta vaikk saavuttaisimmekin Islamilaisen hallinnon ja tahtoisimmekin hallita Sharialla Allahin maassa, näkisin kristityillä olevan etuja Islamilaisen hallinnon varjossa.
Tilanne kristittyjen kanssa on, että he eivät taistele kokonaisuutena. Jos perustamme Islamilaisen hallinnon alueelle, heitä kohdellaan hallitsemamme Islamilaisen lain mukaisesti. Jizyan maksaminen on vain niille, jotka kykenevät sen maksamaan, jotka eivät kykene maksamaan sitä, ei tarvitse maksaa.

Ettekä myöskään ota heidän naisiaan orjiksi kuten media väittää?

Me emme käy sotaa kristittyjä vastaan tällä hetkellä, emmekä tällä hetkellä syytä kristittyjä siitä mitä Amerikka tekee. Emmekä syytä heitä siitä, mitä koptikristityt tekevät Egyptissä esimerkiksi. Medinan ympärillä Profeetan (Sallallaahu alaihi wa sallam) aikana eli 12 juutalaista heimoa. Hän ei syyttänyt Khaibaria siitä, mitä Bani Quraidha teki eikä Bani Quraidhaa mitä Bani Qainuqa teki. Jokainen on vastuussa omista teoistaan ja rangaistaen erikseen muista. Rangaistuksen on oltava yhtäläinen teon kanssa.

On teidän piirittämiänne shi'a-kyliä, Rif Idlibissä, al-Qu'a ja Aleppossa ainakin...

Nämä olivat hallituksen armeijakohteita ja ovat yhä, nämä kylät taistelevat muslimeja ja sunneja vastaan. He kidnappaavat sunneja naapurikylistä. Hallitus ampui kanuunoilla ja ohjuksilla näistä kylistä kaikille ympäröiville alueille. Nämä kylät taistelevat täydellisessä merkityksessään, joten ne ovat tällä hetkellä saarrettuja. Ne on saarrettuja kun hallitus lähti Idlibistä, joten kyllä ne ovat saarron alaisia.

Takaraja, jonka annoitte aleviiteille, annatteko avoimen aikarajan vai suljetun aikaraja, kun taistelut jatkuvat ja voitte saapua aluelle millä hetkellä tahansa? Jotkut kylät teidän saavuttuanne tiesivät ympäröivien aleviittikylien asukkaiden paenneen toisiin kyliin pelätessänne teitä.

Kautta Allahin, Jaysh al-Fathin organisaatio perustuu yhteiseen neuvonpitoon (Shura'). Puhun Jabhat an-Nusrah'n visiosta tällä hetkellä enkä usko kenenkään Jaysh al-Fathissa olevan eri mieltä kanssani tästä. Mutta peruste rakentuu Shura'lle. Ja tästä tietystä aikarajasta ei ole vielä keskusteltu. Mutta sanomani on Kaikkivaltiaan Allahin Kirjan ymmärryksemme kontekstissa, joten tämän tulisi olla kontekstimme toimiessamme näiden ryhmien suhteen.

Jaysh al-Fath alkoi operaationa Idlibin vapauttamisen jälkeen, tämä kokoontuminen oli siunaus, joten se tuli tunnetuksi Jaysh al-Fathina ja perustui yhteiseen neuvonpitoon katsomatta kuka tätä armeijaa johtaa, vaan perustui kaikkien ryhmien väliseen Shura'aan. Se ei ole koalitio Jabhat an-Nusrah'n ja kaikkien näiden ryhmien välillä, vaan kaikkien näiden ryhmien välinen. Joten nämä ryhmät eivät ole toisessa päässä ja Jabhat an-Nusrah toisessa. Aloitettuamme tämän projektin keskustelemme kaikkien näiden ryhmien kanssa sotatoimista.

Miten näette nämä ryhmät uskonnollisen perustan näkökulmasta ('aqiidah), liittolaisenne?

He ovat muslimeita, vaikka eriävät joissain kanssamme. Joillain ryhmillä on virheitä, ylenkatsomme näitä virheitä taistelujen valtavan ankaruuden takia.

Miten näette yleensä muslimit hallintaanne lankeavilla alueilla?

Muslimit ovat tietysti muslimeita.

Ettekö julista heitä luopioiksi?

Emme julista muslimeita luopioiksi, sillä se tarvitsee uskonnollisen määräyksen (fatwa) tietoon erikoistuneilta ja yleensä muslimit voivat noudattaa noita tietävien määräyksiä. Sanotaan, että tietynlainen asia tapahtuisi muslimille muslimien joukossa, niin tiedon opiskelija, joka etsii tietoa, niin häneltä pyydetään tutkimaan asia ja tuomitsemaan kuin tuomari onko tämä henkilö jättänyt Islamin.

Joten Jabhat an-Nusrah ei julista muslimia luopioksi, paitsi jotka ovat luopioita Shari'ah'n teksteissä? Entä syytökset, että olette takfireitä?

Tämä on kuin syyttäminen 'terroristiksi.' Sama takfirin suhteen tässä tapauksessa. Tämä on vihamielinen syytös, kaikkia heidän demonisoimaksi haluamiaan vastaan. He ovat valmistaneet syytöksen jokaiselle, jonka sivuuttavat kunnes onnistuvat ajamaan ihmiset kauas hänestä. Tämä on heidän syyttelyidensä perusta.

Eräät ryhmät Jaysh al-Fathissa, jotka ovat kanssanne samassa koalitiossa tunnetaan olevan ulkomaisia yhteyksiä ja saaden ulkomaista tukea. Mistä te saatte tukenne?

Tukemme tulee sotasaaliista, minkä Allah on sallinut meille otettavaksi hallitukselta ja nämä alueet ovat laajoja, sillä on monia vapautettuja alueita ja hyödymme näillä alueilla monesta kaupankäynnistä. Jos tukemisella on ehdot, niin se on erittäin vaarallista tukea, mikä johtaa tulevaisuudessa politikointiin. Me -ja Allahille kuuluvat kunnia ja ylistykset- kieltäydymme istumasta yhdenkään tiedustelupalvelun tai minkään hallituksen tai hallitusedustajien kanssa, emmekä hyväksy mitään heiltä.

Eikö teillä ole mitään yhteyksiä mihinkään tiedustelupalveluun tai mihinkään ulkomaahan?

Meillä ei todellakaan ole mitään yhteyksiä kehenkään niihin.

Ettekä saa mitään tukea tietyiltä Islamilaisilta mailta, jotka auttavat ryhmiä?

Emme saa mitään tukea miltään maalta, mikä tahansa se olisikin.

Ovatko kotimaiset kyvyt Syyriassa tarpeeksi sodan rahoittamiseksi?

Tahdon selittää jotain. Joillain ryhmillä on kuvitelma siitä, että heillä on yhteyksiä näihin ulkomaisiin apuihin. Ensiksin mitään tukea ei ole ilman asetettuja ehtoja. Näille ryhmille on asetettu ehtoja eikä ole tarpeellista heidän sanoa 'meillä on tämä-ja-tämä ehtona.' Toisinaan heitä ohjaillaan eivätkä he tiedä. Esimerkiksi on tärkeää taistelukentällä sotia Aleppossa, niin näiden ryhmien tukijat tulevat ja sanovat: 'Näemme tragediaa Homsissa ja mitä siellä tapahtuu, ottakaa tämä apu avataksenne tien Homsiin.' MUtta todellisuudessa taistelukenttä tarvitsee operaation Aleppoon eikä Homsiin. Joten he ohjaavat nämä taistelevat ryhmät tähän suuntaan, jotta voisivat perustaa poliittisen jutun rauhansopimukselle tai mille tahansa YK:n edustajien tahtomalle Aleppoon. Täten nämä taistelevat ryhmät kääntyvät pois olennaisesta taistelusta ja ehkä on toisinpäin ja Homs tarvitsee tätä, mutta he ohjaavat heidät Aleppoon. Tämä on eräänlaista painostusta eikä suora asettamansa ehto. Nämä ihmiset eivät tiedä, miten neuvotella näiden kanssa.

Joten tarkoittaako tämä, että Syyriassa taisteluja ohjailevat ovat ulkomaisia tukijoita, koska he ohjailevat taisteluita tuellaan?

Ei näin pitkälle, vaan on ryhmiä joita he eivät kontrolloi vähääkään, kuten Jabhat an-Nusrah ja me kokoamme kaikki muut ryhmät taisteluun avatessamme tietyn etulinjan kaikille näille ryhmille liittymään meihin.

Nämä kaltaisenne taisteluryhmät Syyriassa ovat läsnä, mutta miten te onnistutte käyttämään kotimaisia resursseja laajoilla vapautetuilla alueilla, kun muut saavat ulkomaista apua vaikka ovat kaltaisianne?

Ongelma on, että nämä ryhmät rakentuvat perusteelle, jossa he riippuvat ulkomaisesta avusta ja olen tutkinut jotain tästä avusta ja näin tämän avun olevan pientä eikä ole väärtiä istua heidän kanssaan sen takia. Se on tarvikkeiden ja vastaavan muodossa. Ja kaikki näkivät televisiossa, miten kaikki nämä ryhmät omistavat armeijan taisteluvaunuja esimerkiksi, joten koostuuko tämä apu taisteluvaunuista? Armeijan tankit on otettu sotasaaliina. He eivät saa rahoitusta organisaationsa rakentamiseksi, heitä rahoitetaan vain tiettyyn taisteluun esimerkiksi. Nämä ryhmät eivät ole tutkineet tätä paljon ja ovat nojanneet ulkomaiseen tukeen. Näemme vaaran näissä ryhmissä ja taistelukentällä, jos avustus jatkuu tällaisena. On välttämätöntä olla riippumaton. Paholainen käyttää avustusten saantia yhtenä keinonaan.

Onko mikään maa tai organisaatio tai salainen palvelu tarjonnut teille tukea?

Emme avanneet tätä tilaisuutta moisille tarjouksille alunpitäenkään, kaikki tietävät mielipiteemme hyväksi: Emme hyväksy mitään tukea, emme hyväksy edes näitä ihmisiä lähettämään meille sanantuojia. Ovi on täysin kiinni, emmekä avaa sitä. Omistaudumme pysymään vapaina ja riippumattomina päätöksissä ja määräyksissä, mutta nämä ryhmät nojaavat ensisijaisesti ulkomaiseen tukeensa.

Matkustin pari päivää Idlibissä, Aleppossa ja lähistöllä, matkustin satoja kilometrejä ja puhuin ihmisille ja havaitsin alueiden olevan varakkaita, täysin itseriittoisia ulkomaisesta avusta. Mutta samaan aikaan havaitsin, ettei ihmiset maksa veroja, eivätkä mistään minkä voisitte määrätä: Jopa sähkö ja vesi ovat ilmaisia, alueilla joilla niitä on. Mistä saatte tukenne?

Profeetta (Sallallaahu 'alaihi wa Sallam) sanoi: "Minun tukeni on miekkani varjon alla". Tukemme on ensisijaisesti hallituksen armeijalta otetusta sotasaaliista.

Onko se riittävästi?

Tarvikkeita ja muita on riittävästi Kaikkivaltiaan Allahin siunauksesta. Ja käymme kauppaa joillain vapautetuilla alueilla ja myös kehitämme joitain ottamaamme sotasaalista. Vähän aikaa keräsimme taloudellista apua muslimeilta Syyrian ulkopuolelta, mutta toisinaan se on hankalaa kun heitä estettiin tekemästä niin.

Joten hyväksytte taloudellisen avun muslimeilta, yksilöiltä eikä mailta?

Kyllä, yksilöllisiltä muslimeilta todellakin.

Emme hyväksy mitään mailta ja hallituksilta, koska ei ole olemassa ehdotonta apua. Vaikka väittäisivätkin, niin todellisuus on päinvastainen ja sama tapahtuisi kuin joiden taisteluryhmien kohdalla, heitä painostetaan.

Hyväksymme yksilöllisiltä muslimeilta ja tämä on halaal meille tehdä näin.

Allahin luvalla hyvää on riittävästi ja paljon, kaikki kiitokset Allahille. Eikä Allah unohda mitään. Ja ihmiset rakastavat Jabhat an-Nusrah'aa, he rakastavat al-Qa'idah'n organisaatiota. He ovat myötämielisiä kanssamme tästä näkökulmasta. Ja toivomme kaikkien muslimien rahoittavan Mujahidiineja, rahoittavan Jihadin ihmisiä Jihadin kentällä ja lähettävänsä rahaansa ash-Shaamiin.

Teidän liittolaisianne Jaysh al-Fathissa painostetaan karkottamaan Jabhat an-Nusrah koalitiosta tai jättämään se ulkomaisen avun jatkamiseksi.

He eivät kykene tähän, sillä Jabhat an-Nusrah ei ole hylättävä tekijä taistelukentällä, ja kaikki ylistykset Allahille, kaikki tietävät Jabhat an-Nusrah'n olevan sodan keihäänkärkenä, yhteistyössä kaikkien osastojen kanssa, emmekä ylenkatso kenenkään oikeuksia. Katso operaatioita Dar'aassa, al-Qalamounissa, Homsissa, Hamassa, Idlibissä ja Aleppossa. Kaikki tietävät Jabhat an-Nusrah'n olevan olennainen tekijä jota ei voi sivuuttaa. Allahin siunauksella meillä on suosittu läsnäolo ihmisten keskuudessa, pyöritämme monia julkisia palveluja eikä meidän taisteluoperaatioita voi mitenkään sivuuttaa. Lisäksi emme tarvitse ketään hyväksymään meitä, sillä teemme työtä Kaikkivaltiaan Allahin tähden.

USA kuvaili teitä terroristiorganisaationa 2012, YK laittoi teidät mustalle listalle. Amerikkalaiset koneet tällä hetkellä ovat rinnakkain syyrialaiskoneiden kanssa Syyrian ilmatilassa, pommittaen kohteitanne.

On suuri kansainvälinen koalitio aktiivisena Syyrian taistelukentällä, iranilaista koalitiota vastaan nusairien ja Hizbullahin ja Syyrian hallituksen kanssa, alueellisilla voimilla ja kansainvälisellä koalitiolla ja sitä auttavilla osastoilla ja myös (Islamilaisena) Valtiona tunnettua ryhmää vastaan. Joten Jabhat an-Nusrah'lla on isoja haasteita. Ja kansainvälinen koalitio ja Lännen tekopyhyys on tunnettua ja paljastunut, joten se ei tarvitse enempää selittelyä tai erittelyä. Tämä on heidän roolinsa missä tahansa ja milloin tahansa. He loivat nämä johtajat ja nämä tyrannit ja heitä ylistetään näiden suojelemisesta. Kansainvälinen yhteisö tietää täysin hyvin, että joilla on vaikutusta nusairi-hallitukseen on Jabhat an-Nusrah, joten he yrittävät heikentää meitä väittämällä olevan 'Khurasaan-ryhmä'. Ei ole mitään Khurasaan-ryhmää, kaikki nämä kohteet olivat Jabhat an-Nusrah'n kohteita ja kaikki kuolleet Jabhat an-Nusrah'n taistelijoita ja siviilejä.

Kävin ns. Khurasaan-ryhmän paikalla ja kysyin asukkailta, jotka sanoivat kuolleiden olleen kylän omia asukkaita?

Ei ole mitään Khurasaan-ryhmää, kuulemme tästä vain amerikkalaisilta. Kenttä on avoin kaikille, eikä ole salaisia ja julkisia, on vain julkisia ja avoimia organisaatioita. On Jabhat an-Nusrah, jossa on ihmisiä Khurasaanista, joka kävi Jihadia Afganistanissa ja Pakistanissa ja tulivat Syyrian taistelukentälle ja he ovat riveissämme. Amerikkalaiset väittivät tietenkin, että he koettivat hyökätä Amerikkaan ja olevan uhka ja kaikkia näitä väitteitä, mutta amerikkalaisilla ei ole mitään millä todistaa tämä väite, eikä niin ole.

Voiko Syyrian taistelukenttä muuttua taisteluksi Jabhat an-Nusrah'n ja Lännen välillä?

Jabhat an-Nusrah sai ohjeet tohtori Aymanilta -Allah suojelkoon häntä- ja Jabhat an-Nusrah'n tärkeys ash-Shaamissa tarkoittaa hallituksen ja merkkien hävittämistä, sen liittolaisten kuten Hizbullahin ja muiden ja tehdä yhteistyötä ryhmien kanssa, jotka taistelevat oikeamielisen Islamilaisen hallinnon saamiseksi, mistä muslimit voivat nauttia. Ja saimme ohjeet, että meidän on pidättäydyttävä käyttämästä ash-Shaamia tukikohtana hyökätäksemme Länteen ja Eurooppaan, jotta emme häiritsisi tämän hetkistä taistelua. Ehkä al-Qa'idah'n organisaatio toteuttaa tämän, mutta ei Syyriasta. Nämä ohjeet ja määräykset saimme tohtori Ayman(ath-Thawari)lta.

Entä jos amerikkalaisten pommitukset jatkuvat teitä ja tukikohtianne vastaan?

Jokaiselle on oikeaa puolustautua, joten hyvä on avointa. Saimme ohjeet olla hyökkäämättä Länteen ja Amerikkaan ash-Shaamista. Ja toimimme tohtori Aymanin ohjeiden mukaan. Mutta jos tilanne jatkuu näin, niin uskon sillä olevan seurauksensa, mitkä eivät hyödytä Länttä eikä ole Amerikalle eduksi.

Mikä on näkemyksenne Amerikan roolista Syyrian sodassa?

Sen rooli on tukea hallitusta.

Amerikkako tukee hallitusta?

Kyllä, Amerikka tukee hallitusta ja näyttää tekopyhyyttään mediassa, että olisivat syyrialaisen kansan puolella ja hallitusta vastaan. Mutta Amerikka tukee hallitusta kaikin mahdollisin tavoin. Huomattavin tapa tukea hallitusta on pommittaa Jabhat an-Nusrah'aa, joka puolustaa muslimeita ja jokainen voi todistaa tästä. Miksi he sinne hyökkäävät? Erityisesti, kun luomme hallitusta vastaan painetta he aloittavt hyökkäyksensä Jabhat an-Nusrah'aa vastaan. Amerikkalaisten rooli kansainvälisessä koalitiossa on hämätä ihmsiä ja ihmisiä ash-Shaamissa, kunnes saavuttavat poliittisen sopimuksen ratkaisun, missä sopimuksena on tietenkin sunnimuslimien veri. Vaikka Bashar pysyisi vallassa tai syrjäytettäisiin ja hallitus pysyisi, niin Bashar ei ollut tappaja itse, vaan antoi ohjeet joten malli tähän hallitukseen ei muutu. Amerikka tahtoo ash-Shaamille tapahtuvan mitä tapahtui Jemenille, jossa yksi naama lähtee ja toinen tulee tilalle ja kaikissa tapauksissa on oltava hallitus, joka polvistuu Amerikan määräyksille. Heidän roolinsa on suuri tuki hallitukselle, tärkeys vain huumata näitä ihmisiä konferensseilla kuten Geneve 1, 2 ja 3, arabikonferenssi, globaali konferenssi toisensa jälkeen.

Kukaan ei puhu näitä paitsi muutama poliitikko, jotka asuvat Syyrian ulkopuolella ja jotka eivät tunne ash-Shaamin muslimien tuskaa ensinnäkään. Tämä on selvää nuorille ja vanhoille. Ihmiset valitsevat ja tietävät, että Mujahidiinit aseidensa voimalla muuttavat tilanteen jossa ovat, eikä Geneven konferenssit eikä tapaamisille Washingtonissa tai YK:ssa.

Havaitsin, että ainakin viisi miljoonaa syyrialaista Alepposta Idlibiin elävät täysin turvallisesti lukuunottamatta hallituksen pudottamia tynnyripommeja ja koalition ilmaiskuja. Onko Syyrian ilmatilan koneiden välillä koordinaatioita?

Tottakai, jokainen tietää. Ei ole mitään yhtä ilmatilaa kahdelle eri koneelle, näin on kaupallisilla lennoilla, joten entäs sitten sotilaskoneet? Uskotteko amerikkalaisten koneiden tulevan ilmatilaan samaan aikaan syyrialaisen koneen kanssa ilman että he koordinoisivat välillään?

Syytätkö Amerikkaa koordinoinnista hallituksen kanssa ilmaiskuissa?

Meillä on tästä todisteita. Tämä on ilmiselvää. Meillä on kuvia amerikkalaisista koneista ja syyrialaisista koneista.

Eräät Mujahidiinit näyttivät minulle kuvia sanoen näiden olevan amerikkalaisia koneita ja sen jälkeen näyttivät kuvia syyrialaisista koneista. Joten miten on mahdollista kahden hallituksen koneiden lentävän yhdessä niin sopusoinnussa.

Maat, jotka tukevat hallitusta Syyriassa ovat innokkaita estämään Damaskoksen kaatuminen, joten monille kuulostaa oudolta että ensimmäisenä innokkaana Syyrian hallituksen kaatumisen estämisessä olisi Amerikan Yhdysvallat. Entä tuki Syyrian hallitusta ympäröivältä alueelta, jotka myös ovat innokkaita estämään sen kaatumisen?

Tarkoitatko Irania tai Hizbullahia?

Kuten Hizbullah, sillä taistelette heitä ja Irania vastaan.

Kuten Hizbullah. Hizbullah tiesi alusta alkaen Jihadista Syyriassa, eikä vallankumouksen alusta, he tiesivät hallituksen brutaaliuden ja rikollisuuden tukahduttavan nämä mielenosoitukset, mitkä alkoivat alussa. Mutta he näkivät Jihadin alkavan, Mujahidiinien ja Jihadin lippujen, joten he näkivät tilanteen kääntyvän vakavaksi silloin. He ymmärsivät Hizbullahin kohtalon olevan vahvasti ja julkisesti yhteydessä Bashar al-Assadin kohtaloon. Bashar al-Assadin eliminointi tarkoittaa automaattisesti Hizbullahin eliminointia. Jos Bashar al-Assad eliminoidaan, niin se on vain ajan kysymys Hizbullahille. Hizbullahilla on Libanonissa monta vihollista ja nämä viholliset tulisivat vahvemmiksi ja heidän äänensä kohoaisivat ainoastaan Bashar al-Assadin katoamisella. Bashar al-Assad on Hizbullahin julkinen tukija.

Tällä hetkellä Hizbullah tukee Bashar al-Assadia hallitukselle aiheutuneesta tilanteesta yrittäen kaikella mitä on, turhaan pelastaa mitä on jäljellä Bashar al-Assadista. Koska he tietävät, että Bashar al-Assadin loppu tarkoittaa heidän loppuaan, huolimatta heidän tietäen kohtaamistaan menetyksistä, suurista tappioista julkisesti ja poliittisesti ja jopa sotilaallisesti, kuitenkin he ryntäsivät riittämättömään, mutta heidän mielestään tarpeelliseen sotaan. He tiesivät tämän hyvin jo tilanteen alkaessa. Ja johtuen taisteluista Qalamounissa, Jabhat an-Nusrah'lla ja muilla ash-Shaamin ryhmillä ei ole rakentaa suurta hyökkäystä heitä vastaan, taistelemme Hizbullahia vastaan tällä hetkellä hyvin pienellä joukolla al-Qalamounissa.

Mutta Hassan Nasrallah puhui taistelusta Qalamounissa, että se on ratkaiseva taistelu ja he ovat saavuttaneet Syyrian kapinallisia karkottavia voittoja?

Hizbullah yrittää pelotella libanonilaisia, että vaara lähestyy Libanonia, mutta todellisuus on, että vaara lähestyy Hizbullahia eikä Libanonia. Libanonilla ei ole mitään vaaraa. Joten hän yrittää mobilisoida kaikki jäljellä olevat Libanonissa väittäen tämän olevan vaara jokaiselle eikä vain häntä vastaan. Siksi taistelu al-Qalamounissa on ratkaiseva hänelle: Hän yrittää suojella länsirajojaan ja joitain shi'a-kaupunkeja.

Taistelu siellä [al-Qalamounissa] on sissitaistelua. Jos emme olisi kiireisiä taisteluissa Syyrian hallitusta vastaan ja ellei (Islamilainen) Valtio pystytä tiesulkuja meidän ja heidän väliin...

Organisaatiosta nimeltä (Islamilainen) Valtio, onko totta, että he hyökkäsivät teitä vastaan al-Qalamounissa?

Kyllä, taistelemme hallitusta vastaan yhtäällä ja Hizbullahia vastaan toisaalla...

Mikä on hyöty (Islamilaisen) Valtion organisaatiolle, että he hyökkäävät teitä vastaan, Mujahidiineja vaikka taistelette hallitusta ja Hizbullahia vastaan?

Hallitus on yhtäällä, Hizbullah toisaalla ja kolmannella Dawlah. He näkevät, että hyödyt tai vastaavat kohtaavat, joten he tekivät näin ennenkin Hasakah'ssa, Deir az-Zourissa, jopa Aleppossa. He käyttävät hallituksen hyökkäyksiä meitä vastaan tietyllä sijainnilla, joten he hyökkäävät toisesta sijainnista ja heikoista kohdista. Tämä on heidän politiikkaansa, jolla he ehkä toimivat.

Libanon on elänyt Bashar al-Assadin hallituksen sorron alla jo lähes neljäkymmentä vuotta, ja kaikki libanonilaiset tietävät maistamansa katkeruuden tältä hallitukselta. On totta, että hallitus vetäytyi Libanonista vuonna 2005, kun he tappoivat Rafiq al-Haririn, mutta he jättivät maan Hizbullahin käsiin mikä ei ole yhtään vähemmän julma eikä rikollinen kuin Bashar al-Assadin hallinto. Joten hallituksen vetäydyttyä he luottivat kaiken liittolaisensa Hizbullahin käsiin, vahvimman Libanonissa.

Hassan Nasrallah sanoi monesti, että Syyrian hallitus ei kaadu Hizbullahin antaman tuen takia. Ilman Hizbullahiako Bashar al-Assad olisi kaatunut jo kauan sitten?

Tämä on todellista suurempi väite, sillä Bashar al-Assad on käyttänyt monia militioita. Ja hän nojautui paljon armeijaansa, eikä tämä hallitus ole niin merkityksetön,, taistelemme tätä hallitusta vastaan ja se on kitkerä vihollinen, jolla on suuret kyvyt. Hizbullah tukee sitä, ei ainoastaan he vaan he ovat näkyvin. On myös kymmeniä pataljoonia 'Iraaqista, ryhmiä Afganistanista jne.

Voitko arvioida paljonko Hizbullahin sotilaita avustaa hallitusta?

Todellisuudessa emme, sillä meillä ei ole tietoa tehdä niin.

Mikä on tärkein rintama, josta heidät löytää?

He ovat vahvasti ja julkisesti läsnä al-Qalamounissa ja muissa paikoissa kuten Itä-Ghoutassa tai epäonnistuneessa hyökkäyksessään al-Qunaitrassa, he ja iranilaiset ja nämä muut osapuolet. Heillä on röykkiöitä lähes kaikissa paikoissa, mutta useimmat ovat neuvonantajia ja sellaisia. He ovat läsnä lähistön shi'a-alueilla kuten Nublissa ja Zahraassa ja shi'a-alueilla al-Fu'aassa ja Kfrayassa. Ei johdu hallituksen vallasta, että he voivat luoda kaikkia näitä aukkoja ja toimettomuutta, vaan sisäisistä erimielisyyksistä ja sisäisistä valtataisteluista. Hallitus käytti tätä hyväkseen ja teki nämä aloitteet.

Mutta taistelu Syyriassa on todellakin ratkaiseva Hizbullahille?

Kyllä, ratkaiseva taistelu heille, kuten sanoimme heidän kohtalonsa ovat yhteiset.

Hizbullah seisoo Assadin vierellä suojellakseen itseään ensisijaisesti kuin Syyrian hallitusta?

Sitä ja molempia.

Tarkoittaako Assadin hallinnon kaatuminen loppua Hizbullahille Libanonissa?

Tietenkin. Hizbullah tietää tilanteensa hyvin. Jos Shaykh Abu Malik -Allah suojelkoon häntä- Qalamounissa ja muutama hänen miehensä taistelevat ja tekevät kaikkea tätä vahinkoa Hizbullahille ja nöyryyttää heitä, niin saavat Hassan Nasrallahin asian ja koko 'Libanonin kohtalon' asiakseen. Miten jos Jabhat an-Nusrah tai Jaysh al-Fath kokonaan tai eri ryhmät taistelussa Hizbullahia vastaan, voivat vakavasti käydä taistelua Hizbullahia vastaan? Mikä on heidän kohtalonsa?

Oletko vakuuttunut taistelun Hizbullahia vastaan olevan vääjäämätöntä?

Tietenkin, se on tuleva taistelu. Vaikka he ottaisivat al-Qalamounin tällä hetkellä tai eivät. Olen maininnut ja painotan jälleen tätä, että katsojat ymmärtävät tämän hyvin, että Hizbullahin kohtalo liittyy Bashar al-Assadin hallituksen kohtaloon. Bashar al-Assadin eliminointi tarkoittaa Hizbullahin eliminointia.

...Toivoin kovasti näyttäväsi kasvosi ihmisille, mutta koska kukaan ei tunne sinua, niin kunnioitin tätä asiaa. Ja kiitän sinua siitä. Tahdoin selittää ihmisille, miksi et näytä kasvojasi.

Monet tuntevat minut, mutta politiikkaamme ei ole näyttää itseämme mediassa.

Olisi monta asiaa jäljellä: Iranin rooli koko alueella, sen apu Syyrian hallitukselle, teidän suhde (Islamilaiseen) Valtioon, suuret ongelmat uskomuksessa tai armeijoissa teidän ja heidän välillä...Toivotan tervetulleeksi seuraavaan osaan.

Tämä oli Ahmad Mansour tervehtimässä teitä pohjoisen Syyrian yhdeltä vapautetulta alueelta. Rauha teille ja Allahin armo ja siunauksensa.



Lau Hei 16, 2016 10:14 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Maaliskuun 14. 2013

Amerikkalainen sotilas liittyy Jabhat an-Nusrah'aan

Entinen amerikkalaissotilas, 30-vuotias Eric Harroun, Yhdysvaltain armeijan reserviläinen, on nyt Mujahidinä Jabhat an-Nusrah'ssa -yksi Syyrian Mujahidiinien isoimmista ryhmistä, jotka taistelevat Shari'ah-valtion perustamiseksi. Harroun sanoi kääntyneensä Islamiin ja on nyt sunnimuslimi. Hän pitää "Israelia" ja Irania vihollisina ja antaa täyden tukensa Syyrian muslimeille taistelussa Venäjäntukemaa alawi-hallitusta vastaan.

Saavuttuaan Syyriaan Harroun taisteli ensin maallisien arvojen opposition pataljoonassa, mutta eräässä taistelussa, kun melkein kaikki hänen kollegansa kuolivat, hän liittyi Jabhat an-Nusrah'n taistelijoihin.

Saavuttuaan Syyriaan, Eric sai käteensä kovia kokeneen Dragunovin tarkkuuskiväärin, jonka kiikaritähtäin irtoili vähän välillä laukausten voimasta ja menettelevän AK-47:n.

Harroun kertoo tappaneensa Syyrian taisteluissa henkilökohtaisesti useita Assadin sotilaita, shabbihejä sekä iranilaisen.

Iran ja Hizbollat ovat perustaneet 50 000 taistelijan paralleeliarmeijan vahvistamaan romahtamaisillaan olevaa Syyrian armeijaa. Samaan aikaan Israel on varoittanut länttä, Britanniaa ja Ranskaa aseistamasta Syyrian kapinallisia, koska "ei ole takeita, etteivätkö ne lopulta joutuisi al-Qa'idah'aan liittyvien ryhmien käsiin, ja ne käännettäisiin Israelia vastaan."

Eli sadat tuhannet saavat Israelin mielestä tulla raiskatuksi ja tapetuksi oman "vihollisensa" Hizbollatin toimesta, kunhan vitun Israel on turvassa.

Maaliskuun 4. 2013

Shialaissotilaat teuraaksi ja suoraan Helvettiin 'Iraaqissa

'Iraaqin Akashatin kaupungin kohdalla 48 syyrialaisarmeijan sotilaan autosaattue joutui väijytykseen. Kaikki 48 syyrialaista ja yhdeksän 'iraaqilaista sotilasta tapettiin. Sotilaat olivat matkalla 'Iraaqiin sairaalahoitoon. Kaikki Syyrian naapurimaan -myös Israel- ovat vastaanottaneet sotilaita sairaalahoitoon. Myös Israel -eli jos Syyrian Assadin kusipiiri ei ole Israelin ystävä, niin ainoaksi selitykseksi jää, että Israel auttaa Syyrian Assadin hallintoa auttaakseen pitämään vihollistaan vallassa. Jonkun Israel über Alles-kristityn mukaan tämäkin on vain osoitus, miten armollinen Israel on "vihollisiaan" kohtaan.

Maaliskuun 15. 2013

Syyrian Mujahidiinit iskevät tyrannin veljen armeijaosastoa vastaan

Mujahidiiin-taistelijat hyökkäsivät Mahir al-Assadin johtamaan neljänteen koneistettuun divisioonaan. Kyseessä oli alawiitin sotilaspaja Khan Sheikhin kylässä.

Maaliskuun 16. 2013

Kuorma-auton lavalla on pinossa kuolleita -siis al-hamdulillah, tapettuja- syyrialaissotilaita valmiina viimeiselle matkalleen. Lavan etureunassa, lähellä ohjaamoa on perikansallisarabialainen maalaus, jossa silmät ilosta viiruina vilkuttava Bashar al-Asad -takanaan Syyrian lippu, ruusuja ja sydämiä- toivottaa lavalla makaaville raadoille "Mabruuk!"

Onneksi olkoon!

Maaliskuun 17. 2013

Mujahidiineille kiinnijäänyt vakoilija kertoo videolla olevansa lähetetty kytkemään autopommi Jabhat an-Nusrah'n Mujahidiinien vapauttamalle alueelle Khan al-Shaykhissä.

Maaliskuun 26. 2013:

Raafidhien Abu Fadl al-'Abbasin sotilaat taistelevat Syyriassa hautajumaliensa puolesta. Raafidhien maat avaavat ovensa koko maailman raafidhien tulla haudanpalvoja-majuusi-armeijaansa tappamaan Syyrian muslimeja samaan aikaan kun muut maat tekevät kaikkensa estääkseen muslimeja lähtemästä taistelemaan shi'a-sikoja vastaan.

Maaliskuun 28. 2013

Jabhat an-Nusrah'an liittynyt amerikkalaissotilas Eric Harroun sai syytteen osallisuudestaan Yhdysvaltain "terroristiseksi" nimeämään ryhmään. Syytteessä mainitaan hänen "salaliittoilleen joukkotuhoaseen s.o. rakettikranaatin käyttämiseksi Yhdysvaltain ulkopuolella."

Eli joukkotuhoaseen käyttö Yhdysvaltain ulkopuolella on terrorismia -eli suurin osa Yhdysvaltain sotilaista ovat terroristeja- mutta ei ole terrorismia Yhdysvaltain maaperällä.

Huhtikuun 3. 2013:

Daniel Pipesin mukaan "niin kauan kuin he eivät käännä aseitaan meitä kohti, Syyrian verilöyly on meidän [USA:n] strategisissa intresseissä."

Elokuun 28. 2014 Jabhat an-Nusrah ja Islamilaiset pataljoonat saavat haltuunsa Quneitran kaupungin ja Quneitran rajanylityspaikan Golanin kukkuloille taisteltuaan Syyrian armeijaa vastaan. Taisteluun Jabhat an-Nusrah'n rinnalla osallistuivat Fallujah-Houlan-prikaati, Syyrian vallankumouksellisten rintama, Saraya al-Jihad, Bayt al-Maqdis ja Ahraar ash-Shaam, jotka aloittivat "todelliseksi lupaukseksi" nimetyn taistelun saadakseen valtaansa Quneitran kaupungin ja sen portin Golanin kukkuloille. Israelin armeija kertoi yhden sotilaansa haavoittuneen Syyriasta tulleesta tulituksesta, mikä viittaisi siihen, että Israelin armeija vastasi kahden armeijakohteensa pommittamiseen Golanin kukkuloilla.

Islamilaisten ryhmien osallistuminen oli yllätys, sillä ne olivat olleet kuukausia poissa taisteluista alueella, erityisesti Dara'assa.




Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Lau Hei 16, 2016 1:23 pm, muokattu 1 kertaa
Lau Hei 16, 2016 10:15 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'n shuhadaat

Ghazwat Abu al-Wafa al-Ansaari
Khan al-'Asl

Abu Wafa al-Ansaari (Ahmed Muhammad Biitaar)

Hän tuli totuuden vaientamattomalla äänellään ash-Shaamin vallankumouksen alkaessa, kun Jihad alkoi Aleppon mailla hän liittyi veljiinsä Mujahidiineihin Saifud-Dawalah'n alueella tukemaan totuutta aseineen kun oli tehnyt sitä kielellään ja siirtyi kertomaan tapahtumia ja Mujahidiinien sodista ash-Shaamissa muslimiummah'lle vielä voimakkaamalla aseella kuin rynnäkkökiväärillä ja kielellään: Kamerallaan, alkaen kuvata hyökkäyksiä ja vetäytymisiä kameran linssien takaa osallistuen lähes jokaiseen taisteluun Aleppon alueella. Hyökäten ja vetäytyen kameroineen kunnes Allah tahtoi ja hän sai urheana luodin rintaansa Islamin vihollisten käsistä ainoastaan kymmenen metrin päässä. Hänen ruumiinsa hukkui vereensä ja hänen sielunsa ollessa matkalla taivaihin. Pyydämme Allahia hyväksymään hänet. Hänen shuhadaansa oli al-Kelariah'n kylän vapauttamisessa, mikä oli ensimmäinen askel isompaan taisteluun; kipinä, joka johtaisi Khan al-'Aslin vapauttamiseen. Kyllä, hän ei nähnyt ensimmäistä eikä toista voittoa, mutta hän sai suurimman palkkion (shahadah).

Abu al-Wafa'n hautajaiset:

"Tänään, yksi veljistämme kuoli. Yksi heistä jotka taistelivat ja uhrasivat elämänsä La ilaha illallah'n tähden. He antoivat verensä ja elämänsä näiden sanojen tähden ja nostivat sen korkeuksiin.

Ja totisesti tämä tie, tie La ilaha il-Allah'n nostamiseksi on ympäröity piikeillä ja verellä. Sitä ei levitetä punaisin matoin, älkääkä odottako vihollistenne levittävän punaista mattoa siksi, että Shari'ah hallitsisi. Shari'ah mikä hallitsee ja jota ei voi hallita.

Tämä veli on ojentanut lippunsa meille kun oli itse nostanut sen korkealle, La ilaha illallah'n lipun.
Joten joko me annamme sille sen oikeuden ja seuraamme samaa tietä, mitä hän seurasi, tietä Khilafah'ään. Taistelemalla hänen tiellään tai petämme hänet, petämme Allahin ja Hänen Lähettiläänsä. Allah ja Hänen Lähettiläänsä määräsi meitä kamppailemaan ja taistelemaan, kunnes Ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja hallitsemme Allahin lailla. Tulimme johdattamaan Islamin valtaan, jotta Islamista tulisi hallitsija ja Allah tuomarina, eikä demokratia, monijumalaisuus eikä nationalismi, sillä ne kutsuvat tietämättömyyteen kuten Allahin Jalo Lähettiläs sanoi: "Jättäkää se, sillä se on kuvottava asia". Ja Lähettiläs (S) määräsi meitä sanomalla: Minut on lähetetty miekan kanssa ennen Viimeistä Päivää, jotta ainoastaan Allahia palvottaisiin. Minun menestykseni on keihääni varjossa ja nöyryytys ja alistaminen on oleva heidän osa, jotka menevät määräyksiäni vastaan.

Meitä on velvoitettu taistelemaan Ei ole muuta jumalaa kuin Allah-lipun alla, kunnes Allah on Tuomarimme ja Hänen laillaan hallitaan ja uskonto on ainoastaan Allahille".


Khan al-'Aslin taistelun sotilaskomentaja:

Khan al-'Aslin sijainnilla on suuri strateginen tärkeytensä taistelussa, sen ollen päätie Aleppoon lännen suunnasta. Sitä pidetään myös armeijalle suojauskohteena akatemian (Assadin sotilasstrategian akatemia) alueella. Tämän kylän vapauttivat Jabhat an-Nusrah'n sankarit. Kokoonnuimme murtamaan (vihollislinjan) tähän kylään eteläisistä ja läntisistä kohteista. Jakauduimme kahteen osaan, Mujahidiinit onnistuivat tunkeutumaan eteläisistä ja läntisistä pisteistä ensimmäisenä päivänä ja saavutimme heidän positionsa ja valtasimme heidät ja heidän linnakkeensa kunnes saavutimme paikan nimeltä al-Khazzan, neljänneksen päässä Khan al-'Aslin kylästä. Toisena ja kolmantena päivänä Mujahidiinit etenivät, rivien järjestämisen ja luopioiden saartamisen jälkeen ja viidentenä päivänä Mujahidiinit saartoivat murtaddiinit takaa, jolloin he joutuivat ansaan kahteen rakennukseen, joten he pysyttelivät noissa kahdessa rakennuksessa ja kiitokset Allahille onnistuimme tappamaan heitä noin kaksisataa ja vangitsemaan noin kaksisataa.
Valtasimme Khan al-'Aslin kylän noin neljän päivän aikana. Ensimmäisenä kolmena päivänä, puolet kylästä ja sittemmin osa kerrallaan. Ylistys Allahille, tapoimme noin 250 tawaghiiteja, heidän kuolleet ruumiinsa ovat pitkin katuja.

Useimmat kiinniotetuista ovat nusairi-alawi-luopioita ja myös monia shiioja. He tulivat läheisistä shi'a-kylistä puolustamaan tätä aluetta. Vaikka 90 prosenttia eteläisestä Khan al-'Aslin kylän ihmisistä ovat shiioja.

Voitto tuli Allahin mielisuosiosta, etenkin Ramadhaan-kuukaudesta, valloitusten ja voittojen kuukaudessa. al-Hamdulillah onnistuimme valloittamaan tämän Khan al-'Aslin kylän tänä siunattuna kuukautena


Lau Hei 16, 2016 1:19 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Abu 'Aa'ishah al-Kosowi

Abu 'Aa'ishah al-Kosowi oli mies tuhannen miehen kanssa. Hän tuli Kosovosta, jossa hän oli osa erikoisjoukkoja ja taisteli Kosovon sodassa. Siellä Allah soi hänen oppia sodankäyntiä erikoisoperaatioissa. Hän oli joskus varakas mies, hänellä oli kaikkea mitä tätä dunyaa havittelevat metsästivät, mutta Abu 'Aa'ishah ymmärsi, että kaikki tässä maailmassa oli vain ohimenevää ja tämän elämän olevan hyvin lyhyt. Hän ymmärsi, ettei mikään voisi pelastaa häntä Tuonpuoleiselta paitsi hänen tekonsa, joten hän muutti elämäntapansa sellaiseen, joka miellyttää taivaiden ja maan Luojaa. Hän muuttui aktiiviseksi dawah'ssa ja Islamilaisissa aktiviteeteissa. Hän joutui jopa hallituksen pidättämäksi avustamisesta moskeijan rakentamisesta, jota hallitus ei ollut hyväksynyt. Hän pääsi vapaaksi. On Allahin sunnah, että hän koettelee, ketä tahtoo.

Abu 'Aa'ishah'lle ei ollut vierasta tämän tien vaikeudet. Hän käytti rahansa Allahin Tiellä, kunnes hänestä tuli köyhä sillä tiesi että menestys tulee ainoastaan Allahin Uskonnossa. Abu 'Aa'ishah'lla kehitti syvän itsekunnioituksen tajun muslimien oikeuksista:
Eräs sisar valitti hänelle, että torilla oli henkilö, joka ahdisteli häntä, koska hänellä oli niqaab. Abu 'Aa'ishah meni torille tämän miehen luo ja hakkasi hänet vakavasti. Hän jatkoi, kunnes polii tiesi ettei kufrin aikaan olisi mitään muuta ratkaisua kuin Jihad varallisuudellaan ja sielullaan. Hän kieltäytyi tämän maailman nautintojen pettämisestä.

Hän kiirehti ash-Shaamin siunattuun maahan auttamaan veljiään. Hän oli yksi ensimmäisistä ash-Shaamiin tulleista kosovolaisista veljistä. Kun hän saapui hän oli innokas shuhadaahan ja hän värväytyi ingemazi'ksi, tarkoittaen mujahidia, joka taistelee vihollista vastaan kunnes kuolee. Tämä on paras shahaadan taso hadiithin tarkoituksen mukaan, koska tällainen henkilö ei peräänny eikä vetäydy vaan etenee vihollista kohti.

Hänet valittiin erikoisoperaatioon hänen sotilastaitojensa vuoksi.
Hänestä tuli Jabhat an-Nusrah'n erikoiskouluttaja. Hän avasi tien tulla Kosovosta ja Albaniasta ja sadat tulivat ash-Shaamiin, kunnes kerran eniten muhaajiriineja tuli Kosovasta ja Albaniasta.

Taistelukentällä Abu 'Aa'ishah neuvoi veljiä olemaan pelkäämättä mitään eikä ketään paitsi Allahia. Hänellä oli tapana lukea du'a "Allahin Nimeen, jonka Nimeen mikään ei voi vahingoittaa taivaissa ja maassa, ja Hän on Kaikkitietävä."

Tämän jälkeen hän eteni raivoisasti katsomatta taakseen. Hän neuvoi veljiään luottamaan Allahiin sanoen:

"Mikä määrätty osumaan sinuun, osuu sinuun. Mikä ei ole määrätty osumaan sinuun, ei osu sinuun."

Kerran hän oli talolla, joka oli uskottomien sotilaiden piirittämä, veljien ja kuffarien välillä oli ainoastaan kymmenisen metriä. Abu 'Aa'ishah päätti rikkoa linja ja kapusi portaat ylös, jossa hän näki kääfir-sotilaan osoittavan häntä ohjuksella. Hän kertoi nähneensä kirkkaan valkoisen valon sokaisevan hänet. Hän luuli valon olevan enkeleiden, jotka olivat tulleet hakemaan häntä. Kuultuaan veljiensä kutsuvan häntä hän ymmärsi, ettei ollut vielä shahiid. Kranaatti lensi hänen ohitseen ja hän putosi portaat alas. Allah ei ollut vielä päättänyt hänestä tulevan shahiid, sillä paljon oli vielä opittavaa tältä henkilöltä.

Hänen kanssaan ollut bosnialainen veli kertoo, kun Abu 'Aa'ishah'n haavat paranivat, hän palasi taistelukentälle ja kertoi, että hänen rohkeutensa kuvaileminen on hyvin hankalaa. Niiden kuvaileminen olisi kuin kertoisi satuja. Abu 'Aa'ishah meni yksin epäuskovia vastaan, läpäisten mitä riskialttiimpien paikkojen, joista aivan mahdoton selviytyä. Oli turhaa yrittää estää häntä. Päivien jälkeen oli pakko mennä takaisin sairaalaan kaikkien niiden haavojen vuoksi. Abu 'Aa'ishah muisti Allahia jatkuvasti, hänen huulensa liikkuivat koko ajan, myös kouluttamisen aikana. Veljet kertoivat nähneensä hänen itkevän jatkuvasti jokaisen rukouksen aikana. Hänet saattoi nähdä usein rukouksessa Dhuhurin ja 'Asrin välillä, useimman aikaa sajdah'ssa. Hän rukoili säännöllisesti yörukouksia ja herätti muitakin rukoilemaan.

Hänen kanssaan olleet kertovat hänen olleen parhaimmista komentajista. Hän ei vaivannut sotilaitaan velvollisuuksilla, vaan mieluummin teki ne itse. Jos jotain täytyi tehdä, hän meni tekemään sen henkilökohtaisesti, määräämättä mitään sotilailleen. Sotilaat häpesivät nähdessään hänen tekevän jotain ja ryntäsivät hänen avukseen.

Hänen koulutettavanaan ollut Abu Suleiman:

"Hän koulutti meitä, mutta ei kyennyt kommunikoimaan kanssamme kielellä, jota puhui sujuvasti. Joten hän puhui meille rajallisella englannillaan. Hänen englantinsa oli heikkoa, mutta hän opetti meitä innollaan ja intohimollaan, etenkin kun yritti kertoa hadiithiä Bukhaarin kirjasta, jota kantoi mukanaan.

Hän rakasti Islamia ja muslimeja ja hänellä oli palava viha kuffareita kohtaan.

Hän tuli hyvin vihaiseksi kertoessaan, mitä kuffarit tekevät muslimeille ympäri maailman."

Veljet kertovat, että Abu 'Aa'ishah koulutti heitä monen rankan tunnin ajan. Monet eivät jaksaneet. Abu 'Aa'ishah tuli hyvin pettyneeksi veljiin ja kertoi heille, että mikäli tekee jotain vilpittömästi vain Allahin vuoksi, Allah helpottaa heidän taakkaansa. Sitten hän kertoi oman kokemuksensa:

"Kautta Allahin! En kerro tätä teille näyttämisen halusta, vaan opetuksesta: Paastosin joka toisen päivän, mutta en tullut nälkäiseksi, koska tietyn aikaa päivästä, tunsin taateleiden ja hunajan maun suussani."

Hän tahtoi näyttää, että mikäli jotain tekisi vain Allahin vuoksi, Allah tekisi sen helpoksi.

Hän sanoi, että koulutus, mitä hän antaa, ei ole mitään verrattuna koulutukseen, jota kuffarit antavat. Meille se on vain keino, teemme mitä voimme ja jätämme loput Allahille. Hän kertoi, että hän kouluttaa vain kolme tuntia päivässä ja kuffarit kouluttavat päivin ja öin.

"Miten voimme vain rentoutua, kun saastaiset kuffarit raiskaavat sisariamme?"

Abu 'Aa'ishah etsi marttyyriutta maasta, jonka ylle enkelit levittävät siipensä.

Taistelut Aleppossa kertoivat hänen urheudestaan. Siellä hän ilosanoman, jota hän etsi...Abu 'Aa'ishah näki unen, että hänestä tulisi shahiid neljän muun veljen kanssa. Luvatun ajan lähestyessä mujaahidiinit olivat hyökkäämässä erääseen Assadin armeijan kufrin luolaan.

Abu 'Aa'ishah'n ryhmä joutui Assadin Afraadh-prikaatin ilmatorjunta-aseiden hyökkäyksen kohteeksi. Veljet menivät suojaan, mutta Abu 'Aa'ishah kieltäytyi piiloutumasta. Hän nousi ylös seisomaan kohdatakseen Allahin viholliset ja häneen osui luoteja. Vietettyään vain muutaman kuukauden ash-Shaamin maassa, Abu 'Aa'ishah'sta kaatui maahan shahiidina. Hän katsoi taivaalle ja shuhadaa välkkyi hänen silmissään.

Allah hyväksyköön hänet ja päästäköön hänet Paratiisiin, emiirimme Abu 'Aa'ishah al-Kosowin...

Abu 'Ubaidah Dagestanilainen

Abu 'Ubaidah tuli ash-Shaamiin sen taistelun varhaisessa vaiheessa kuultuaan nusairihallituksen ja sen liittolaisten rikoksista uskovia vastaan. Abu 'Ubaidah tunnettiin veljiensä rohkaisijana ja urheudestaan. Urheus ei ole kaukasuslaisille mitenkään vierasta.

Eräässä taistelussa Aleppon vankilassa, Abu 'Ubaidah oli jättänyt aseita lähelle vihollista, mikä johti väliaikaiseen vetäytymiseen taistelusta. Abu 'Ubaidah lähti hakemaan aseita yksin.

Shuhadaalla on jokaisella jokin ominaisuus, mikä erottaa heidät muista: Abu 'Ubaidah resitoi Koraania jatkuvasti. Hän hakeutui puiden varjoon lukemaan Koraania tuntikausiksi eristäen itsensä muista. Mikäli joku tuli keskustelemaan hänen kanssaan liian pitkäksi aikaa, hän saattoi mainita, että "Veli, Allah on antanut meille johdatuksen tässä Koraanissa", minkä jälkeen veli ymmärsi, että Abu 'Ubaidah tahtoi olla yksin, mutta oli liian kohtelias sanoakseen sitä suoraan.
Assad liittoutui kurdiryhmien kanssa, luvaten heille itsenäisyyden, mikäli nämä taistelisivat Mujahidiineja vastaan, kuten aina; epäuskovat liittoutuvat aina taistelemaan Allahin awliyaa vastaan. Niinpä PKK aloitti hyökkäyksensä Mujahidiinien leireihin. Monet kuolivat. Mujahidiinit kuitenkin onnistuivat taistelemaan vastaan ja onnistui valloittamaan PKK:n valtaamia alueita ja pakottaen sen taistelemattomuussopimuksiin.

Abu 'Ubaidah saavutti yhdeksässä kuukaudessa ilmiömäisen sotilastietämyksen, joten hänet laitettiin useiden albaaniryhmien tekemien operaatioiden emiiriksi.

Syyskuun 24. 2013 Abu 'Ubaidah valittiin johtamaan operaatiota Ras al-'Aynissa PKK-ryhmiä vastaan. Taistelun alkaessa Abu 'Ubaidah osoitti valtavaa rohkeutta hyökätessään kuffareja vastaan. Taistelut olivat kiivaita ja monet haavoittuivat, myös Abu 'Ubaidah. Häntä oli ammuttu kahdesti vatsan alueelle ja veli vieressään siirsi hänet turva-alueelle odottamaan lääkintäapua. Kun veli palasi takaisin, Abu 'Ubaidah oli kuolemaisillaan. Pian hän kuuli hiljaisen äänen sanovan shahadah'n ja sormen osoittaessa taivasta kohden. Lääkintäapua annettiin, mutta paljon verta oli jo menetetty. Parin kivuliaan tunnin jälkeen, veljen sielu lähti, Elämän ja Kuoleman Valtiaan luokse.

Hän oli 23-vuotias.

Abu 'Ubaidah'n ruumis pysyi muuttumattomana, kun hänen luonaan käynyt Abi Musa kertoi käyneensä hänen luonaan 24 tunnin kuluttua:

"Saatoin haistaa hienon tuoksun tulevan hänen ruumistaan."

Abu Zubair al-Albaani kertoi Abu 'Ubaidah'n johtaneen heitä Fajr-rukouksessa ja lukeneen Koraania erittäin hienosti.

Abu Faisal al-Kuwaiti

Abu Faisal al-Kuwaiti oli jemeniläistaustainen kuwaitilainen, joka jätti opintonsa Yhdysvalloissa tullakseen ash-Shaamin maahan kuultuaan Jihadin kutsun ash-Shaamiin. Hänen vanhempansa eivät olleet innoissaan. Mutta Abu Faisal tiesi, että vanhempia oli toteltava, mutta tiesi myös, että mikäli tottelevaisuus vanhemmille menisi Allahin käskyjen edelle, vanhempia ei tarvitsisi totella. Abu Faisal etsi kipeästi marttyriutta, voidakseen olla puolestapuhujana vanhemmilleen kuten hadiithissa mainitaan marttyyrien ominaisuuksista.

"Hän oli Arabian Niemimaalta, lähtöisin Jemenistä. Menimme koulutusleirille ja sitten taistelukentälle, tulin tuntemaan veljen läheisesti. Veli oli mashaa Allah, jos sanon hänen olleen paras tuntemani henkilö, en liioittele. Hän oli uskomaton ibaadah'ssään ja rukouksessaan, esimerkki veljille. Mikäli menit moskeijaan saatoit löytää hänet sieltä, tekemässä wudhu'a, lukemassa Koraania, tekemässä adhaania, aina palvomassa Allahia.
Kaiken tämän, vilpittömyytensä lisäksi, hän oli huolissaan Ummah'n asioista."

Hän oli hyvin urhea taistelija. Hän vietti marttyyriutta edeltävän yönsä seisoen rukouksessa, pyytäen Allahin mielisuosiota. Hän sai mitä pyysi Naqriimin kylässä Aleppon maakunnassa.

Abu Rana'

Abu Rana' oli Arabian Niemimaalta. Hän opiskeli insinööriksi ja hänen tulevaisuutensa näytti valoisalta. Hän oli kuten muutkin musliminuoret, unohtanut itsensä velvollisuuksiinsa ja hämmennyksissä petollisista hallitsijoista ja Ummah'n ahdingosta. Mutta Allah tahtoi näyttää hänelle Suoran Tien. Eräs veli antoi hänelle Abu Muhammad al-Maqdisin kirjoituksia ja yhtäkkiä kaikki valkeni hänelle. Allah asetti hänen sydämeensä rakkauden Jihadiin ja huolen Ummah'n ahdingosta. Abu Rana' ei ainoastaan tahtonut oikeaa ymmärrystä, vaan hänen olisi myös seurattava sitä. Vain kuukauden luettuaan Sheikh al-Maqdisin kirjaa, hän jätti kotimaansa, vastatakseen Allahin kutsuun ash-Shaamin siunatussa maassa.

Abu Rana' oli hyvinkäyttäytyvä veli, hänellä oli myös kaunis ääni. Hän rakasti Koraanin kuuntelemista ja pian hänestä tuli leirin komentaja, mutta palveli edelleen veljiä ja teki paljon itse.

Abu Bakr al-Muhaajir:

"Tapasin Abu Rana'aan saavuttuani ash-Shaamiin. En voinut puhua kenellekään muulle, koska useimmat veljet eivät puhuneet englantia. Olin uusi Jihadissa ja minulla oli [komentajasta] hassuja oletuksia. Kun Abu Rana saapui, hän oli hieno, hymyilevä veli ja tervehti meitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hän puhui täydellistä englantia.
Hän käänsi meille paljon, käänsi meille jopa vitsailut, joita veljet ympärillämme kertoivat. Hän pyrki saamaan olomme mukavaksi ja kaikki veljet nuorimmasta vanhimpaan rakastivat häntä hänen hienon luonteensa tähden."

Abu Rana opetti sotilastaktiikoita, joita oli oppinut muilta. Veljet olivat aina onnellisia hänen läsnäolostaan, hän oli innoissaan ja pysyi kärsivällisenä Jihadin maassa. Hän liittyi pieneen ryhmään Jabhat an-Nusrah'ssa tahtoen suuriin taisteluihin kuffareita vastaan. Hän tahtoi suorittaa marttyyrioperaation, mutta Allah ei ollut määrännyt operaatiota onnistumaan. Hän liittyi toiseen operaation, al-Anfaaliin Latakian maakunnassa, suureen taisteluun nusairiarmeijaa vastaan näiden vuoristoisella tukialueella.

Abu Rana liittyi taisteluun, nusairiarmeijan pudotellessa suuria pommeja, useimmat niistä rypälepommeja.

Yhden niistä uskotaan vieneen veljemme, Abu Rana'an.

Pyydämme Allahia pitämään hänen hymyilevänä ja tuntevan olonsa mukavaksi, kuin hän teki meidän olomme mukavaksi Paratiisin korkeimmilla paikoilla.

al-Haafidh 'Azzam al-Muhaajir

Elokuussa 2013 erikoisoperaatioleiri Mu'asqaria johti kokenut komentaja. Tämä komentaja taisteli sankarimme Khattabin alaisuudessa, Rahimahullah. Hänen nimensä oli Abu Qatada al-Albaani. Mu'asqar oli koulutusleiri useille eri muhaajireille, koska Abu Qatada oli päättänyt siirtää Khattabilta ja muilta vanhan koulun mujaahidiin-komentajilta oppimansa muille. Eräillä hänen oppitunneillaan oli jopa Khattabin itsensä käsinkirjoittamia muistioita.

'Azzam erottui joukosta nopeasti johtaessaan rukousta ja hänen kaunis äänensä raivasi tiensä veljien sydämiin. Sitten hän meni keittiöön ja veljet luulivat hänen auttavan ainoastaan tuona päivänä, mutta muutaman päivän kuluttua havaittiin hänen olevan jatkuvasti keittiössä auttamassa aterioiden valmistuksessa, pesemässä astioita ja palvelemassa veljiä Allahin tähden.

Hän neuvoi usein veljiään olemaan sortumatta tuhlailevaisuuteen ja hän pettyi mikäli joku otti enemmän kuin osansa verran [ruokaa]. Kukaan ei kuitenkaan kantanut mitään häntä kohtaan, sillä hän söi aina viimeiseksi ja söi vähemmän kuin muut, huolimatta miten nälkäinen hän oli. Hän odotti, kun muut olivat syöneet ja söi sen mitä pataan oli jäänyt. Tätä oli vaikeaa tehdä al-Masqarissa, jossa oltiin nälkäisiä useita tunteja.

Eräänä torstai-iltana koulutusleirillä veljet olivat kerääntyneet piiriin kuten tavallisesti laulamaan nashiideja. Nukkumaanmenoaikana 'Azzamin saattoi löytää pesemässä peseytymistiloja. Kysyttäessä, miksi hän teki näin, hän vastasi:

"Huomenna on Jum'ah ja kun veljet tulevat, paikan on hyvä olla siisti."

'Azzam ei jättänyt mitään tilaisuutta käyttämättä miellyttääkseen Allahia. Hän ei koskaan valittanut koulutuksen kovuudesta, vaan rohkaisi ja kannusti veljiään.

Kun veljet istuivat piirissä juoden kahwaa ja laulaen nashiideja, 'Azzam ei jäänyt paitsi. Hänet löysi keskeltä laulamassa heidän kanssaan nashiideja. Hänen tapansa tasapainottaa palvontansa ja veljiensä palvelemisesta muistutti 'Umar ibn al-Khattabin sanoista:

"Miten voin nukkua, kun päiväni kuluvat ihmisille ja yöni Allahille?"

Öisin hänet löysi moskeijan nurkasta lausumassa Koraania kauniilla äänellään. Hän oli yksi Koraanin kantajista ja teki du'a qunuutin jokaisessa pakollisessa rukouksessa.

Ennenkuin leiri oli loppumaisillaan, koulutus taukosi ja veljet saivat tilaisuuden mennä etulinjaan ash-Shafiiraan. 'Azzam oli yksi heistä.

"Teimme majoituksen ja päätimme, ettemme järjestä vartiota, mutta herätessämme tahajjudiin huomasimme 'Azzamin olevan ovella vartioivan meidän puolestamme. Ja päivällä 'Azzam oli tekemässä poteroita ja valleja veljille ampumapaikoiksi. 'Azzamia ei koskaan lyöty hyvien tekojen tekemisessä."

Palattuaan al-Masqariin, kukaan veljistä ei haavoittunut paitsi 'Azzam. Oppitunnit jatkuivat, mutta 'Azzam oli vähemmän aktiivinen kuin ennen johtuen kivusta jalassaan. Joku ehdotti, että hän menisi Turkkiin saamaan hoitoa. 'Azzam vastasi:
si saapui paikalle. Abu 'Aa'ishah tiesi, että hallinto oli sekulaari ja tiesi, että sisar koskaan saisi oikeutta ellei hallittaisi Islamilaisella lailla. Hän vastusti pidätystä, veti käsiaseensa esiin ja pakeni moottoripyörällään.

Abu 'Aa'ishah näki unessa kapuavansa isoja portaita, jotka johtivat keskelle taivasta. Hän kapusi, kunnes pääsi korkeimmalle kohdalle, eikä enää ollut portaita ja hän lähti lentoon. Hänelle tulkittiin, että hän pääsisi korkeimmalle Ibaadah'n tasolle.

Kun muslimien vallankumous sortavaa tyrannia vastaan alkoi, uutiset ja kuvat Assadin brutaaleista rikoksista muslimeita vastaan levisivät ympäri maata. Muslimien ollessa unessa, Abu 'Aa'ishah

"Minulle on rakkaampaa kuolla sairaudesta siunatussa ahs-Shaamin maassa kuin riski kuolla jossain toisessa maassa."

Parin viikon kuluttua kipu jalassa hävisi ja hän toipui.

Eräänä tiistaina hän oli pakannut tavaransa ja jakeli joitain tavaroitaan. Hän kertoi leirin komentajalle, 'Ali al-Albaanille menevänsä jonnekin ja palaavansa perjantai, insha Allah.

Muutaman päivän kuluttua eräs albanialainen veli kertoi komentaja 'Ali al-Albaanille, että al-Masqarin leiristä oli al-Haafidh saanut shuhadah'aan. Hän kertoi heidän ollessaan menossa autoonsa, kranaattituli oli osunut. Hänen rintaansa osui kaksi luotia. 'Azzam makasi maassa ja osoitti etusormellaan taivasta ja sanoi shahadan.

Hyvät sanat ovat hyville miehille ja hyvät miehet ovat hyvien sanojen kohteina.

Abu 'Aa'ishah Tanskasta

Abu 'Aa'ishah oli läheinen Anwar al-'Awlaqille Jemenissä. Jemenin tiedustelupalvelut ottivat hänet kiinni ja vangitsivat. Kun hänet vapautettiin, hän palasi Jihadiin lähti Syyriaan. Allah Subhanahu wa t'Ala suojeli häntä Assadin koirien kiinniotolta. Hänestä tuli Shaahid hiljattain. Allah olkoon armollinen hänelle.

Abu Ahmad al-Maghribi

Abu Ahmad lähti Afganistaniin kuultuaan Islamilaisen emiraatin perustamisesta johtana Mullah Muhammad 'Umar hafidhahullah.

Abu Ahmad oli Afganistanissa 9/11:n aikoihin, jolloin Amerikka, kufrin pää, sai ensimmäisen historiallisen nöyryytyksen iskunsa.

Abu Ahmad pysytteli maltillisena, kun lännen ristiretkeläisarmeijat vyöryivät Afganistaniin. Hän seisoi mujahidiinien kanssa, kun nämä taistelivat amerikkalaisia ja heidän liittolaisiaan vastaan. Mujahidiinit vetäytyivät heimoalueille Pakistaniin Jihadin uudelleenjärjestelemiseksi. Pakistanin rajojen takaa Abu Ahmad ja mujahidiinit hyökkäsivät amerikkalaisia vastaan Afganistanissa.

Allah oli määrännyt, että hän joutui Pakistanin petturipoliisien käsiin, jotka ojensivat hänet amerikkalaisille. Abu Ahmed oli ensin Bagramissa, jonka jälkeen Guantanamossa vankina numero 587.

Guantanamosta hänet siirrettiin kahden vuoden kuluttua vankilaan Marokkoon. Hänen kanssaan olleet kertovat kaikkien kunnioittaneen häntä ja hänen kunnioittavan jokaista. Hän ei eritellyt köyhien ja rikkaiden välillä, vaan istui jokaisen kanssa ja hymyili kaikille.

Eräänä päivänä yksi veli kertoi hänelle:

"Toivon eläväni erämaassa, vuohia ja lampaita paimentaen".

Abu Ahmed sanoi hänelle:

"Nyt sinä toteutat Profeetan hadiithin, '...olette tyytyväisiä seuraamaan lehmän häntää ja maanviljelyyn...'"

Hän viittasi hadiithiin, jonka mukaan muslimit joutuvat Jihadin hylättyään Allahin nöyryyttämiksi, kunnes palaisivat takaisin uskontoonsa.

Abu Ahmed ei viettänyt kauaa Marokon vankilassa ja Allahin tahdosta pääsi vapaaksi. Vapauduttuaankaan hän ei kääntynyt nojaamaan tähän maailmaan ja muutaman vuoden kuluttua hänet pidätettiin jälleen Jihad-toiminnan avustamisesta ja vapautettiin toisen kerran.

Kun Syyrian Jihad alkoi, Abu Ahmed oli heitä, jotka kiirehtivät auttamaan Syyrian kansaa etsien marttyyriutta. Abu Ahmed perusti Syyriaan ryhmän nimeltä Harakat ash-Shaam al-Islaam.

Yksi Harakat ash-Shaam al-Islamin suurista operaatioista oli Ummuhaatul-Mu'miniin 'Aa'ishah, joka oli vastaus hallituksen barbaariseen hyökkäykseen al-Ghoutan muslimeihin kemiallisin asein. Operaation tarkoituksena oli iskeä nusairien sydänmaalle vastineeksi hallituksen hyökkäyksestä Ahlus-Sunnah'n alueille. Taistelu aloitettiin Ramadhaanina 1434, elokuussa 2013. Monien komentajien johdolla Mujahidiinit onnistuivat lyömään hallituksen joukot Alepposta ja Idlibistä, koska hallitukselle oli välttämätöntä puolustaa tukikohtaansa Latakiaa.

Latakian operaation jälkeen Abu Ahmed pysytteli sotilaineen Latakian vuorilla harjoittaen ja kouluttaen ryhmälleen sotilastaktiikoita.

Kuukausien harjoittelun jälkeen eri prikaatit yhdistivät voimansa valiten johtajakseen Abu Mus'ab ash-Shiishaanin uuden taistelun aloittamiseksi. Sheikh 'Abdullah al-Muhaisini myös saapui kuvioihin innoittamaan Mujahidiineja.

Maaliskuussa 2014 Mujahdiinit aloittivat uuden taistelun yllättäen Allahin viholliset. Muutamassa tunnissa Mujahidiinit onnistuivat valloittamaan alueita Assadin hallinnolta, kuten Kassabin. Ensimmäistä kertaa historiassa mujahidiinit saavuttivat Syyrian merirajan. Pian hallituksen joukot kuitenkin ponnistelivat valtavasti valloittaakseen alueen takaisin.

Sheikh Abu Ahmed taisteli rohkeasti, mutta Allah tahtoi, että kufr-hallitus sai alueen takaisin. Mujahidiinit pitivät asemapaikkansa alueen ympärillä, estäen hallituksen joukkoja etenemästä. Mujahidiinit taistelivat useita päiviä, ilman ruokaa.
Kranaatteja ja tykistötulta satoi taivaalta, jolloin Abu Ahmed haavoittui ja muutaman päivän kuluttua hän kuoli.

Abu Ahmed taisteli kahdella Profeetan (S) mainitsemilla rintamilla, Khurasaanissa ja ash-Shaamissä. Tulkoon molemmat maat Tuomiopäivänä todistamaan hänen puolestaan sanoen:

"Oi Luojani, Abu Ahmed käveli päällämme Sinun takiasi ja taisteli Sinun Tielläsi."

Älkäämme itkekö Abu Ahmedin ja hänen kaltaistensa vuoksi, sillä he ovat saaneet mitä tavoittelivat, pidämme heitä marttyyreina ja Allah on paras tuomareista. Meidän tulisi itkeä omasta puolestamme, jotka olemme tässä surkeassa maailmassa tietämättä, mikä meitä odottaa, Paratiisi vai Tuli.

Abu Hafs al-Pakistani

Abu Hafs jätti kotinsa ja perheensä opiskellakseen Islamia, sillä hän tiesi tiedon olevan tie toimintaan. Hän vietti muutaman vuoden opiskellen tietoa. Kun hän kuuli muslimien ahdingosta ash-
Shaamissa, hän tiesi tiedon olevan toimintaa varten.

Veljet kuvailevat hänen luonteensa olleen kuin hadiithissa, että henkilön on joko sanottava hyvää tai pysyteltävä hiljaa. Hän puhui niin vähän kuin suinkin, kunnes veljet odottivat hänen puhuvan.

Veli hänen prikaatistaan sanoo:

"Leirillämme kerran kaikki veljet kokoontuivat yhteen ja kysyivät Abu Hafsilta hänen elämästään ja tarinastaan.

Hän kieltäytyi vastaamasta ja sanoi:

"Kuin että kuulisitte minusta ja tuhlaatte aikaanne, on parempi että kuulisimme tarinoista Sahabeista. Kerran olimme kaikki leirillä ja meitä noin 40 kokoontui vain keskustelemaan hänen kanssaan ja saamaan tietoa hänestä. Kun hän havaitsi meidän puhuvan hyödyttömistä asioista ja tuhlaavan aikaamme, hän nousi hitaasti ja lähti."


Joskus hän hiipi leiriltä ulos öisin. Hänet löydettiin lukemasta Qur'aania öisin.

Kerran Basharin armeija lähestyi aluetta. Abu Hafs ja muut veljet menivät nopeasti puolustamaan aluetta. Hän sai luodin silmäänsä. Tunnin ajan hän luki shahadaa, kunnes hänestä tuli shahiid.

Kun hänen vanhemmilleen oli ilmoitettava, Mujahidiinit olivat huolissaan vanhempien masentuvan ja surevan. Mutta kun Abu Hafsin vanhemmille ilmoitettiin, he sanoivat takbiirin!

Abu Hafsilta löydettiin päiväkirja, johon hän oli tarkasti kirjannut milloin hän ei rukoillut Qiyaam al-Laylia, yörukousta tai ei lausunut Qur'aania.

Rukoilemme Allahia hyväksymään Abu Hafsin teot Armoonsa ja antamaan hänen perheelleen kärsivällisyyttä.

Samanlainen muistio "synneistä" löytyi 16-vuotiaalta ash-Shaamin marttyyrilta, johon poika oli kirjannut "syntinsä" viikonpäivittäin:
    Maanatai: Nukuin ilman wudhu'a.
    Tiistai: Nauroin kovaäänisesti.
    Keskiviikko: Rukoilin tahajjudin liian nopeasti.
    Torstai: Pelatessani jalkapalloa tein maalin ja tunsin ylpeyttä.
    Perjantai: En toistanut tuhatta rukousta Profeetalle (Sallallaahu 'alaihi wa Sallam), vaan pääsin vain 700:aan.
    Lauantai: En vastannut tarpeeksi nopeasti Salaam 'alaikumiin.
    Sunnuntai: Unohdin aamun adhkaarin (du'aat)

Abu Abdelrahman Soufian

19-vuotias Abu Abdelrahman saapui ash-Shaamiin Haagista:

"Muistan hänen antaneen meille kultaisen neuvon, kun hän oli vasta saapunut. Hän kysyi:

"Miksi kaikki tämä ylellisyys, veli? Miksi käytämme ilmastointia talossa? Miksi emme nukkuisi lattialla sänkyjen sijaan? Nämä eivät sovi Mujahidin luonteeseen..."


Abu Abdelrahmaanilla oli kaunis ääni Qur'aanin lausumiseen ja hän johti tarawiyah-rukousta veljille Ramadhaanina. Yksi veli aina kutsui häntä ja pyysi lausumaan itselleen Qur'aania. Hän otti Qur'aanin ja lausui hänen edessään.

Jos rentouduimme ja pidimme hauskaa, Abu Abdelrahmaan tunsi meidän elävän huolettomina ja vaikka hän myös huvitteli, hän myös muistutti meitä vankiloissa olevista sorretuista sisaristamme:

"Subhaan Allah, istumme täällä ja sisaremme ovat Syyriassa ja muualla jumissa."


Hän ei unohtanut heidän tilaansa, ei edes rentoutumisen aikana.

Muslimeilla on sydäntä Ummah'lle, tuntevan myötätuntoa heikoille ja sorretuille, mutta tämä on vain hetkittäistä. Maailman houkutukset ovat meille aivan liikaa. Mihin tahansa katsookiin, monet eivät edes ajattele koettelemuksia tai ovat unohtaneet ne.

"Päivää ennen kuin hänestä tuli shahiid, hän soitti hyvälle ystävälleen Alakomaihin ja sanoi:

"Pyydä kaikkia antamaan minulle anteeksi."

Hän kertoi aina tuntevansa tulevan pian marttyyriksi. Hänellä oli siitä aavistus."


Ne, jotka sanovat meidän olevan värvättyjä ja aivopestyjä, sanomme: Allah palkitkoon ne, jotka ovat värvänneet meidät Paratiisiin! Sillä jos meidät on todella värvätty, olemme kiitollisia. Emme voi koskaan maksa tästä suosiosta, mistä he ovat meitä motivoineet. Odottakaamme Allahin suurta palkkiota värvääjillemme. Kuten 'Ali ibn Abu Talib sanoo: "Joka kehottaa veljeään Jihadiin, saa hänen kanssaan saman palkkion. Jokaisesta Mujjahidin ottamasta askeleesta hän saa palkkion vuoden ajan palvonnasta." Kuka muslimi on niin yltäkylläinen, ettei tahtoisi tuota palkkiota?

Abu Lien Yaasiin

{Antaa niiden, jotka vaihtavat maailmallisen elämän Tuonpuoleiseen taistella Allahin tiellä. Ja joka taistelee Allahin tiellä, kuolee ja saa voiton, Annamme hänelle suuren palkkion}

Abu Lien oli 22-vuotias ja kotoisin Alankomaiden Zoetemeerista. Hänen unelmanaan oli kuolla Jihadissa shahiidina.

"Kyllä, tunnen tietenkin Abu Lienin, hän oli aikanaan imaamina Taybah'ssa, hänellä oli hieno Qur'aanin lausunta, jotka veljet kaikki tulivat maghribiin ja 'ishaan kuulemaan."

Hän oli hyvin huolellinen lausuessaan Qur'aania, hän oli imaamina ja me kaikki nautimme hänen hienosta luennastaan rukousten aikaan. Hän myös antoi muutamalle veljelle tajwiid-luentoja. Näin hänen paastoavan joka tiistai ja torstai, seisoen rukouksessa öisin. En tiennyt ketään, joka teki hyviä tekojaan, kuten hän -salassa.

Abu Lien oli harjoittanut Islamia jo 13-vuotiaasta saakka, eikä ollut koskaan koskenut partaansa tai ajellut sitä. Hän oli atleettinen, fyysisesti vahva kuin hevonen. Hän oli kova jalkapallossa, potkunyrkkeilyssä, aina ykkösenä. Hänessä oli kaikki, mitä sotilas tarvitsee.
Muutama kuukausi sitten, hän oli vapauttamassa Taybahia Homsin maakunnassa. Meillä oli kolme marttyyria ja kuffarit olivat vetäytyneet kokonaan kaupungista, mikä oli tärkeä reitille muihin kaupunkeihin. Yasiin sai luodin käsivarteensa haavoittuen lievästi.

Taistelujen jälkeen Khan Tomanissa olin Abu Lienin kanssa huoneessa ja näin hänen olevan surullinen. Kysyin, mikä hänellä oli hätänä ja hän vastasi tahtoneensa shahiidiksi ja oli surullinen, ettei kaatunut taistelussa. Hän sanoi:

"Tunsin todella kaatuvani taistelussa, tahdon kuolla shahiidina, ya Allah!"


{Uskovissa on miehiä, jotka ovat täyttäneet lupauksensa Allahille; Niitä joiden toive toteutuu [tulla shahiidiksi] ja niitä, jotka vielä odottavat...}

Muutama päivä tämän taistelun jälkeen olimme aamurukouksessa, jonka jälkeen oli valmistauduttava uuteen taisteluun.

Meidän oli otettava kuffareilta armeijan tukikohta. Lähdimme eri autoilla kohti Khan Toumania.

Siellä hajaannuimme ja oli Abu Wala'in ja Yaasinin ryhmässä.

Kranaatteja, pommeja, vaunuja ja pitkänmatkan ohjuksia oli paljon, joten huomasimme heti sen olevan niin tiukkaa, että oli vetäydyttävä. Menimme uudelle taistelulinjalle. Meidän käskettiin istua lava-autoon. Muistan sanat kuin eilisen ja Yaasiinin onnellisuuden, kun hän hyppäsi lava-autoon ja sanoi:

"Mahdollisuus [saada] shahadah ei ole vielä ohi, veljet."


Ajoimme kohti taistelukenttää.

Ennenkuin saavuimme taistelukentälle, kuulimme kovan pamauksen ja suojauduimme lava-autossa, johon osui kranaatti, aivan parin metrin päähän meistä.

"Ovatko kaikki kunnossa?
Kysyin veljiltä.

al-Hamdulillah, kukaan ei vahingoittunut ollessamme raunioiden ja tuhoutuneiden rakennusten ympäröimänä.

Olimme nyt taistelukentällä, mies hyppäsi lava-autosta, otti kamamme ulos ja juoksimme paikkaan kukkuloiden taakse suojaan.

Emiiri selitti operaation meille nopeasti, tarkoituksen ja taktiikan.

Kuffarit tulivat suurella miesvahvuudella. Miten muuten selittäisit pomollesi kenraali Basharille, että koko tukikohta menetettiin kahdessa päivässä Mujahidiineille? Tukikohdassa oli tonneittain aseita, ammuksia, bunkkereita jne.

Heillä oli miesylivoima, mutta ero ei ole numeroissa, sillä luottaessamme lukuihin häviämme taistelun.

{...Jos teitä on sata, niin lyötte tuhat epäuskovaa...} [Anfaal 65]

Taktiikka selitettiin ja meidän oli pidettävä tukikohta ja hyökättävä vihollista vastaan, mutta paino oli tukikohdan puolustamisessa. Kahdella ryhmällä oli raskas vastus, toista johti Abu Khalil, syyrialainen emiiri, joka tunnetaan kuoleman työntämisestä, sillä jotenkin hän ja veljensä aina pakenevat kuolemaa taistelukentällä.

Ryhmällä oli puutetta ammuksista. Heille olisi välittömästi järjestettävä vahvistusta. Toista ryhmää johti Abu Adil, jolla oli runsaasti ammuksia, mutta jota vastaan hyökättiin raskaasti ja kaksi vaunua ampui heitä kohti. Menimme tätä ryhmää kohti Abu Wala'in ja Lienin kanssa, mutta katsoimme toisiamme ja jäimme yhdessä naapurustoon.

Osassa paikoista ei ollut suojaa kuten kukkulaa tai esinettä, joten oli juostava piiloon, minne kykeni. Kiiruhdimme määräpaikkaamme, jota pommitettiin toistuvasti. Muistan pommin pudonneen Abu Wala'in viereen. Hän nousi ylös, katsoi nauraen ja marssi eteenpäin.

Meille oli jäljellä 15 metriä ennen ryhmää, mutta tämä oli tiukin paikka. Abu Lien kysyi, pitäisikö hänen mennä. Vastasin, että menköön. Näin hänen putoavan maahan ja kertoneen saaneensa osuman. Kuffarit ampuivat häntä kohti hänen maatessaan maassa.

"Yritä löytää suoja!" Huusin hänelle, kääntyessäni aseen sinne, mistä luodit tulivat. Ammuin lippaan tyhjäksi ja viittilöin häntä menemään kukkulan taakse. Abu Lien oli saanut ampumahaavan käteensä ja vatsaansa.

Shaykh 'Abdullah 'Azzam sanoi kerran marttyyreista: "He ovat shuhadaa sille, että tämä uskonto on suurempaa kuin elämä, arvot tärkeämpiä kuin veri ja periaatteet arvokkaampia kuin sielut."

'Abdullah ibn 'Amr (radhiallahu 'anhuma) kertoi Allahin Lähettilään (S) sanoneen: "On hijrah hijrah'n jälkeen. Parhaat ihmiset maassa tulevat olemaan he, jotka pysyvät Ibrahmin hijran maassa." [Ahmad, Abu Dawoud ja al-Hakiim. Hasan.)

Shaykhul-Islam Ibn Taymiyyah (rahimahullah) sanoi: "Lopun aikoina Islam tulee näkyvämmäksi Shaamissa. Joten parhaat ihmiset maan päällä lopun aikoina ovat he, jotka pitäytyvät Ibrahmin hijrah'n maassa, mikä on Shaam."[Majmu' al-Fatawa]

Mourad Massali

Kaikki ylistykset ja kiitokset Allahille, joka on suosinut meitä siunatulla Jihadilla Hänen tiellään.

Loppuvuodesta 2012 jätimme jäähyväiset Abu Basiirille Alankomaissa. Olimme menossa harjoittelemaan veljien kanssa tuona iltana, mutta Abu Basiir tuli harjoituksiin aikomuksenaan sanoa meille hyvästi. Harjoitusten jälkeen jätimme hyvästit. Abu Basiir halasi meitä ja pyysi anteeksiantoa. Koska teemme näin usein se ei oikeastaan tuntunut siltä, mutta hänelle se oli aavistus hänen tunteellisesta puolestaan. Myöhemmin selvisi miksi. Tämä olisi hänen viimeinen iltansa näiden veljiensä kanssa.

Sen jälkeen, kun hän oli useasti pyytänyt Allahilta ja ollut kärsivällinen, Allah järjesti hänelle tien ja avasi hänelle ovet. Joka vilpittömästi pyytää ja etsii marttyyriutta, Allah antaa hänelle tämän, vaikka olisi kuolinvuoteellaan kuten tiedämme perimätiedosta. Hänellä oli sama halu kuin Profeetalla -Rauha hänelle-, hänen seuralaisillaan ja jokaisella muslimilla tulisi olla, nimittäin uhrata tämä elämä Allahin vuoksi. Ja kuka ei ole koskaan osallistunut Jihadiin tai edes halunnut osallistua, kuolee tekopyhyyden kuoleman, kuten tiedämme Profeetan perimätiedosta.

Abu Basiirilla on veli, joka on innoittanut monia lähtemään Jihadiin. Alankomaissa hän oli aina kiireinen totuuteen kutsumisessa, oli se sitten työpaikalla, kadulla, moskeijassa tai nyt Syyriassa. Hän soitti meille Syyriasta ja kertoi miten hienoa Jihad oli, olisimme kahjoja ellemme ottaisi heidän tietään. Ja hän oli oikeassa. Tällä veljellä oli kaikki mitä hän nuorena miehenä voisi toivoa, hänellä oli hyvä tutkinto, avioliitto kaksikymmentävuotiaana, hyvä toimeentulo, oma koti ja jopa lapsi tulossa. Hän oli onnellinen, eikä nälässä. Kuitenkin hän valitsi uhrata elämänsä Allahin tähden.
Hän ymmärsi, millainen tämä maailma on. Profeetta -rauha hänelle- selvensi meille, että tämä maailma on arvottomampi kuin hyttysen siipi. Elämä tässä maailmassa kalpenee Tuonpuoleisen ikuisuuden edessä. Mitä arvoa on elää useita vuosikymmeniä täynnä vaikeuksia kuin elämä ikuisessa ja äärettömässä ilossa ja siunauksessa?

Allah on antanut meille tämän elämän ja kaiken vauraudemme ja kaikki nämä kuuluvat Allahille. Mutta mitä Allah lupasi Koraanissa Hänen Rikkaudestaan? Hän kertoo tahtovansa ostaa tämän elämämme ja vastineeksi lupasi meille Paratiisin.

Kukaan meistä ei jätä vanhempiaan ja lapsiaan taakseen sydämen särkymättä. Mutta muslimin kuuluu rakastaa oikeassa mitassa. Jos paastoaa auringonnoususta auringonlaskuun Ramadhaanin aikana, tarkoittaako tämä ettei muslimi rakasta vaimoaan, tai musliminainen miestään?
Tämän myös Abu Basiir ymmärsi. Ei häntä ajanut Syyriaan ainoastaan rakkaus Allahiin, vaan myös rakkaus omaa muslimiummah'aansa kohtaan. Rakkaus, mitä meidän pitäisi tuntea toisiamme kohtaan muslimiummah'na oli syy hänen lähdölleen Syyriaan. Kun muslimi näkee viattomia syyrialaisia muslimeja, hänen tulisi nähdä heidät kuin vanhempansa, kuin omat lapsensa. Ei voi olla niin, että äitiemme kyyneleet Alankomaissa painavat enemmän kuin satojentuhansien äitien kyyneleet Syyriassa. Nämä naiset Syyriassa menettivät aviomiehensä, lapsensa ja miehet vaimonsa. Nämä naiset, joita raiskataan ja tapetaan tai katoavat kidutuskammioihin. Näemme nämä naiset kuin omina äiteinämme, tunnemme heidän surunsa kuin tunnemme oman äitimme. Samaa miehiin Syyriassa, jotka näemme omina isinämme ja lapsemme, jotka näemme kuin ominamme.

[Uusittu]Abu Basiir ei lähtenyt Syyriaan pelkästään rakkaudesta Allahiin tähden, vaan tärkeämpänä rakkautensa tätä Ummah'aa kohtaan. Kun muslimi näkee syyrialaisten kärsimyksen, hän näkee heidät kuin omina vanhempinaan, lapset ominaan. Ei voi olla, että ainoastaan äitiemme kyyneleet Alankomaissa olisivat tärkeämmät kuin satojen tuhansien syyrialaisten äitien kyyneleet. Nämä syyrialaiset naiset menettivät aviomiehiään, lapsiaan ja perhettään päivittäin. Nämä naiset tulivat tapetuiksi, raiskatuiksi tai kidutetuiksi. Näemme nämä naiset kuin omina äiteinämme, tunnemme heidän surunsa kuin se olisi omamme. Sama pätee syyrialaisiin miehiin ja lapsiin, jotka näemme kuin omana perheenämme.[/Päättyy]

Jos minun olisi kuvailtava Abu Basiiria yhdellä sanalla, kuvailisin häntä sanalla 'Izzah (kunnia). Hän aina säteili voimaa ja kunniaa, oli hyvin vahva Wala wal-Bara'assa, oli aina lojaali muslimiveljilleen. Jos hän kuuli muslimeiden olevan ongelmissa, hän oli aina ensimmäisenä keräämässä rahaa. Sillä jos oli ongelmissa, hän oli aina auttamassa. Allah olkoon todistajani, siitä lähtien kuin tunsin hänet ja lähdin hänen kanssaan, hän ei koskaan sanonut "Ugh" minulle. Hänen sydämensä oli rauhallinen ja terveellinen veljilleen ja siskoilleen.

Hän saapui Syyriaan kuukausi meitä ennen ja meidän oli odotettava hänen tapaamistaan, koska hän oli Ribat (rajavartijana). Minä ja veljeni olimme tuolloin koulutusleirillä. Hän oli tehtävällään rintamalla yli neljänkymmenen päivän ajan. Tällaisissa tehtävissä olet vartiossa, kohdaten vihollisen jatkuvasti. Joskus nukkuen taisteluvarustuksessa. Oli ilta, kun näin Abu Basiirin jälleen. En ollut nähnyt häntä kahteen kuukauteen. Halasimme toisiamme ja sen hetken todella muistaisi. Hetki, jota ei unohda. Päätimme paikalle sattuneiden veljien kanssa tehdä tulen, koska oli talvi ja meillä olisi monta muistoa kerrottavana Alankomaista. Vietimme tunteja veljien kanssa valkean ympärillä, puhuen Alankomaista. Täällä olimme, siunatussa ash-Shaamin maassa Mujahidiineina: Oli jo unelmoitu osallistua Jihadiin ja Allahin siunauksella olla vanhojen ystävien seurassa. Kuka olisi koskaan voinut kuvitella? Ja vielä Ummah'n kaikkein siunatuimmalla alueella.
Abu Basiir on veli, joka on ollut harjoittava kauan. Hänen veljensä oli myös intensiivisesti läsnä dawah'ssa. Hän esimerkiksi meni kaduille vaalien aikaan varoittamaan vaalien shirkistä. Muslimiveljet kertovat hänen olleen vakuuttava siinä.

Ajat Ramadhaanina oli hienoja aikoja. Moskeijat täyttyivät nuorista ja hän oli yksi veljistä kertoen nuorille Tawhiidista ja Jihadin pakollisuudesta. Hän oli hyvä puhuja ja aktiivinen dawah'ssa. Hän selitti ratkaisun tämän Ummah'n ongelmiin olevan Jihad. Kuten tiedämme kuuluisasta perimätiedosta: "Kun käytte kauppaa korolla, seuraatte lehmän häntiä ja olette tyytyväisiä siihen (tähän maalliseen elämään) ja jätätte Jihadin, Allah lähettää teidän päällenne nöyryytyksen, joka kestää kunnes palaatte uskontoonne". (Sunan Abu Dawud). Hänellä oli myös palava halu lähteä. Hän halusi lähteä Jihadiin pohjoiseen Maliin, mutta Allah määräsi hänet Syyriaan. Hänen rakkautensa Jihadiin ilmeni myös taistelukentällä. Hän taisteli urheana taistelukentällä ja hoiti haavoittuneita veljiä. Hän oli aina yksi ensimmäisiä kohtaamaan vihollinen, vaikka oli meitä nuorempi hän oli eräs meitä Jihadiin motivoivista.

Abu Basiirilla oli aina johtava rooli taistelukentällä. Hänen rohkeutensa ja haavoittuneista veljistä välittäminen muistetaan. Hän oli aina ensimmäisenä etulinjassa, vaikka oli nuorempi, hän sai meidät kaikki mukaan Jihadiin.

Hän kuuluu ihmisiin, joiden pitäisi kuulua sankareihin. Koko Alankomaat nousee ulvomaan, kun hollantilainen jalkapallojoukkoe saa maalin, mutta kukaan ei tahdo kuullakaan Abu Basiirin kaltaisesta sankarista, joka uhraa koko elämänsä oikeudelle. Tämä nuori mies oli ja on sankarillinen leijona.

Kun taas nuoriso Alankomaissa keskittyy juomiseen ja eläimellisten halujensa perässä juoksemiseen, tämä nuori sankari uhrasi elämänsä oikeudelle, tarjosi elämänsä ihmiskilpenä viattomien syyrialaisten eteen. Ja me ulvomme jalkapalloilijalle, joka tekee maalin? Korvaamme Abu Basiirin kaltaiset sankarit kuvitteellisilla sankareilla. Hollantilaisten muslimeiden pitäisi olla ylpeitä, että hän on heidän joukostaan noussut ja heidän joukostaan on tullut Syyriaan marttyyreja, heidän on ymmärrettävä tämä valtaisa kunnia, millä Allah on heitä suosinut, nämä jalot. Älkää olko median lampaita veljet ja sisaret, älkääkä antako itseänne sumutettavan. Syyriaan menneet marttyyrit ovat teille suuri ylpeyden aihe.

Miten joku voi olla tyytyväinen mukavaan elämään kuullessaan kirottujen shi'an kolme kuukautta sitten, raiskaanneen Homsissa yli kolme kymmentä musliminaista ja jättäneen kaduille alastomina ja tapettuina? Miten voimme olla tyytyväisiä mukavaan elämäämme kun kuulemme sisarestamme Fatimah'sta 'Iraaqista, jota amerikkalaiset siat raiskasivat yhdeksän kertaa päivässä Abu Ghraibin kidutuskammioissa? Ettekö ole nähneet kuvia Abu Ghraibista? Ettekö ole kuulleetkaan näita asioita? Miten voitte chillata shiisha-huoneissa ja jatkaa elämää kuin mitään ei tapahtuisi? Jatkamalla viikonloppuun, juoksennella naisten perässä, unelmoida kalliista autoista ja lomista? Näinkö muka jalo muslimimies kunnialla ja ylpeydellä aikoo elää elämänsä? Emmekö lue Profeetan ja seuralaisten elämäkertoja? Eivätkö he ole esimerkkejämme, jotka otamme sankareiksemme ja roolimalleiksemme? Kuten 'Umar ibn al-Khattaab sanoi: "Olemme kansa, joka sai kunnian ja ylpeyden Islamn kautta ja jos jätämme sen, Allah nöyryyttää meitä."

Meidän on ymmärrettävä, että emme saa voittoa, jaloutta, kunniaa, ylpeyttä ja oikeutta, jos juoksemme alhaisten eläinten himojen perässä. Todellinen mies nousee ylös ideaaleilleen ja moraaleilleen. Ilman rohkeutta, uhrausta, kärsivällisyyttä ja urheutta, tulemme elämään nöyryytyksessä ja alhaisessa itsekunnioituksessa, emmekä tule voittamaan, eikä ylpeytemme koskaan palaa.


Lau Hei 16, 2016 1:21 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Khan Toumanin taistelu

Allahu Akbar, meille kerrottiin, että tulisi suuri taistelu Basharin koiria vastaan. Se oli yksi Syyrian suurimpia sotilastukikohtia, ellei suurin. Minulle lankesi kunnia taistella tässä taistelussa, samoin Abu Basiirille ja monille veljille Alankomaista. Nuo olivat jännittäviä aikoja, koska vielä saisimme tietää missä linjassa taistelisimme. Olimme koko viikon henkisesti valmistautuneet, tehden du'aata ja dhikriä ja monet olivat pyytäneet anteeksiantoa toisiltaan, sillä saattoi olla elämän viimeiset hetket. Tuona aamuna lähdimme useissa ryhmissä kohti Khan Toumania. Jokainen Mujahid unelmoi etulinjasta, joka ansaitaan. Veljet jotka olivat parhaiten kouluttautuneet ja joilla on paras Akhlaaq valitaan useimmiten. Ja Abu Basiirilla olivät nämä ominaisuudet, joten hän saattoi valmistautua saamaan paikan etulinjasta. Minun piti aluksi olla hänen mukanaan, mutta hyökkäyspäivänä, joukkueita oli muutettu. En ollut enää hänen joukkueessaan.
Meidät jaettiin seitsemään joukkueeseen. Yhteensä meitä oli noin 500 vastaan noin 2000 avoimella kentällä.

Tuona aamuna lähdimme kodistamme eri ryhmiin Khan Toumaniin. Emiirin tehtävä oli selkeä ja tällä kertaa emme ottaisi vankeja sekä vetäytyminen olisi ankarasti kielletty. Sanoimme toisillemme hyvästi ja toisinaan se oli aika tunteikasta. Koska tällaisina hetkinä tiedämme, että tulee olemaan veljiä jotka suurella varmuudella lopulta tulisivat shuhadaa'ksi. Pyysimme anteeksiantoa toisiltamme ja otimme muutamia kuvia yhdessä. Abu Basiir tuli luokseni ja antoi minulle makeisrasian, suklaapatukan ja pientä ensiapukamaa. Hän kertoi minulle nauraen:
"Jos sattuu loukkaantumaan ja menettämään verta, ei tarvitse sokeria".
Khan Touman on suuri sotilastukikohta monine Basharin sotilaineen. Tulisi vaikea taistelu, sillä vihollislinjoihin olisi lävistettävä reikä, jokaiseen linjaan ja avonaisella paikalla. Keräännyimme erikseen seitsemään eri joukkueeseen eri komentajien alaisuudessa. Lukumme tuona päivänä oli noin viisisataa ja vihollisen luku oli varmasti yli kaksituhatta. Hyökkäisimme auringonlaskun rukouksen jälkeen, mutta johtaja tekisi ensin Salatul-Istikharan tai hyökkäisimme yöllä tai illalla.

Viimein oli ilta.

Meidän oli tarkoitus hyökätä iltahämärässä. Abu Basiirin joukkue, Abu Bara'a al-Homsi johtajanaan, oli ensimmäisenä taistelussa. Alkuhiljaisuuden jälkeen tulikosketus alkoi Abu Basiirin edessä. Ryhmä valloitti al-Assadin joukot ja tunkeutuivat syvemmälle vihollisen etulinjoihin. He, jotka palasivat, kertoivat minulle luodeistaja pommista kaikkialla ympärillään, mutta eivät osuneet veljiin. Yksi ihmeistä oli kranaatti, joka laskeutui heidän keskelleen eikä räjähtänyt.

Abu Basiirin joukkueen tulisi ensimmäisenä harhauttaa vihollista. Jäimme pimeään ja vaikka puolellamme oli paljon melua, Allah sokaisi vihollisen. Se oli ihme, etteivät he tajunneet meidän hyökkäävän tuona päivänä. Abu Basiirin joukkueella oli yksi hankalimmista tehtävistä, sillä he olisivat toinen hyökkäävä ryhmä. Jos tämä hyökkäys epäonnistuisi, he joutuisivat vihollisen ympäröimäksi eivätkä pääsisi ulos. Hän taisteli Abu Bara' al-Homsin alaisuudessa, Ansaari joka tunnettiin valtavasta rohkeudestaan. Oli ilta, hiljasta joka puolella ja kuulimme vihollisen laukaisevan kranaattitulen umpimähkään. Meidän oli odotettava aloitusmerkkiä. Ja yhtäkkiä kuulimme veljien ampuvan ensimmäiset laukaukset ja taistelu alkoi. Abu Basiirin joukkue oli tunkeutunut vihollislinjan läpi, etenivät, suojautuivat ja etenivät jälleen. Raivoisan tulitaistelun jälkeen he olivat makuillaan ja hakeutuivat suojaan. He kertoivat myöhemmin luotien ja pommien pudonneen kaikkialle paitsi heihin itseensä. Ja eräs ihmeistä (joita koemme useita kertoja) oli, että kranaatti osui veljien väliin, mutta ei räjähtänyt. Nämä ovat Jihadin ihmeitä, joista 'Abdullah 'Azzamin kirjoista olimme aiemmin lukeneet.

Iltarukouksen jälkeen vihollinen oli vetäytynyt alkuperäisille paikoilleen. Puolustaisen tätä ulosmenopaikkaa yhdessä Abu Basiirin ja neljän muun Ansarin kanssa, oli kylmä yö ja olimme nälkäisiä. Meillä oli hädintuskin huopia ja nukuimme betonilattialla. Eräät meistä eivät olleet nukkuneet yli 48 tuntiin. Ja kuitenkin olimme vuorotelleet vartioinnissa ja vahtia vihollista. Tällaisina aikoina kokee Jihad un-Nafisin täydesti, sisäinen kamppailu jota käyt on pelkkä heijastuma ulkoisesti kokemastasi taistelusta. Jos häviät sisäisen kamppailun se heijastuu taisteluun ja toisinpäin.

Abu Basiirin kanssa ollut veli kertoi:

Olin Abu Basiirin kanssa, vain muutaman metrin päässä toisistamme, hyökätäksemme vihollista vastaan. Olimme suojautuneina maahan viiden tunnin ajan ja [pommitus] oli koko ajan kovaa. Vihollinen tahtoi kaikin voimin säilyttää alueen. Meidän oli odotettava, kunnes ensimmäinen ryhmä tunkeutui sisään, ainoastaan sen jälkeen voisimme edetä. Mutta ihmeellisesti kukaan ei haavoittunut. Vaikka luodit kirjaimellisesti lentelivät korviemme ohi.

Abu Basiir oli tuossa vaiheessa nukahtanut. Kuvittele, voit tulla luodinosumaksi minä hetkenä tahansa ja sinä kuolet ottaessasi nokkaunia. Mutta nämä ovat Allahin palvelijalleen antamia suosioita Jihadissa. Tämä usein tapahtui Seuralaisille heidän Jihadissaan. Se on Sakinah min
Allah 'Azza wa Jall.

"Abu Saleh, tule", hän sanoi.

"Miksi", kysyi Abu Saleh.

"Minä tarvitsen sinua, tule tänne..."

Abu Saleh ryömi hänen luokseen ja oli valmiina mihin tahansa.

"Tarvitsen jotain (taisteluvyöltäni) selästäni, vedä se ulos".

Hän kysyi: "Mitä otan ulos?"

Abu Basiir sanoi: "Siellä on laukku, tarvitsen sitä".

Myöhemmin samana päivänä vihollinen valloitettiin Allahin tahdosta ja heidän puolensa sotilastukikohdasta oli vallattu. Eikä kukaan veljistä ollut haavoittunut ja Ylistys Allahille.
Kun minä ja veljet olimme selvinneet vihollisesta, meidät lähetettiin seuraavana päivänä toiseen paikkaan taistelemaan vahvistuksena. Abu Basiir oli siellä, hän tervehti meitä ja päätimme taistella rinnakkain. Uni toteutui. Jokainen Jihadista välittävä muslimi uneksii taistelemisesta rinnakkain veljiensä kanssa. Taistella Ummah'n vihollisia vastaan. Kuka olisi tästä tiennyt Alankomaissa. Täällä oli kovimmat taistelut ja jonne kuffarit olivat laittaneet kaikkensa. Olin Abu Basiirin veljen ja muiden veljien kanssa, jotka tunsimme -etulinja oli tullut Alankomaista- kunnes näimme hymyn etäisyydestä, Hymy oli nimeltään Abu Basiir, joka oli tullut tervehtimään meitä. Tervehdin Abu Basiiria ja päätimme että taistelisimme rinnakkain. Haave, jota jokainen Mujahid unelmoi oli tullut meille todeksi. Jokainen Jihadia rakastava muslimi unelmoi seuralaisistaan ase kädessä taistelemassa. Ummah'n viholliset, jotka eivät milloinkaan olisi voineet odottaa tätä ollessamme vielä Alankomaissa. Tästä unesta oli tullut totta.

Oli jo lähes yö, kun löimme Basharin koirat ja Maghribin jälkeen vihollinen oli täysin vetäytynyt ja me laitoimme rajavartijan. Menin Abu Basiirin ja neljän muun Ansarin kanssa tuona iltana ja yönä tarkkailemaan. Oli kylmä yö, olimme nälkäisiä ja huopia oli joko vähän tai ei ollenkaan. Olimme kaikki yhdessä kovalla betonilla. Jotkut meistä eivät olleet nukkuneet yli 48 tuntiin. Ja vielä oli keskityttävä vartiointiin ja vihollisen tarkkailuun. Mutta tätä Jumala tarkoitti kärsivällisyydellä Jihadin aikaan. Ja tämä on yksi asioita, joita Alankomaiden tapaisessa maassa oleva ei milloinkaan ymmärrä, on varsinainen Jihaad tehdessä Jihadia an-nafsia. Tämä vaatii eniten ihmiseltä. En voisi kuvitella toista tilannetta, jossa sisäinen kamppailu vie korkeammalle. Ulkoinen konflikti on vain heijastusta sisäisestä taistelusta, jonka hävitessäsi häviät myös ulkoisen taistelun. Ja toisinpäin.

Kun olimme rukoilleet Fajr-rukouksen odottelimme vihollista etulinjoilla. He palasivat, tällä kertaa raskaimmilla aseilla, useilla tankeilla ja tykistöillä. Abu Basiir oli kadonnut jälleenkokoontumisen aikana. Päätin lähteä etsimään häntä. Minun oli löydettävä hänet, koska olimme yhdessä ja tuona päivänä marttyyrius näytti varmalta. Mistä löytäisin hänet? Etulinjasta, lähempää vihollista! Täällä olisi paikka, josta todennäköisimmin hänet löytäisin koska hän ainoastaan ajatteli eteenpäin menoa. Kun en löytänytkään häntä, otin mukaani muita veljiä Alankomaista, kunnes näimme Abu Basiirin tuovat täysiä makeis-ja hedelmälaatikoita. Hän ei tehnyt mitään ennenkuin me yli kaksikymmentä miestä olisimme syöneet aamiaista. Mistä ja miten hän tämän järjesti oli mysteeri, mutta näin se oli. Näin hän ajatteli veljistään. Näin hän rakasti veljiään ja me ilmeisimmin rakastimme häntä.

Kun olimme syöneet, Abu Basiir kertoi minulle, että voisimme vahvistaa oikeaa laitaa, koska taistelu oli kovempaa siellä. Kysyttäessä miksi, hän vastasi:

"Missä olemme nyt, on hyvin vähän toimintaa, veli. Voimme edetä oikealle, jossa on vähän enemmän toimintaa."

Minä nauroin, kävelin hänen kanssaan ja matkalla kysyin lupaa emiiriltä vaihtaa paikkaa. Hän myönsi. Saavuimme oikealle, tapasimme pari veljeä syömässä ja juomassa. Veli tarjosi meille energiajuomia, joita Abu Basiir otti ja laittoi reppuuni ja sanoi minulle:

"Tässä, ota tämä. Sinä tulet tarvitsemaan sitä."


Kun veli tahtoi antaa minulle pullon hän vastasi vakuuttavasti:

"Ei, ei. En ota. Aion juoda Jannah'ssa!"


Välittömästi tämän jälkeen, hän otti minut ja menimme taistelutantereelle. Subhaan Allah, varmuus millä hän sen sanoi, on edelleen kanssani.

Hänen marttyyriutensa

Se oli kova taisto, tämän ollessa kuffareiden viimeinen tukialue. Oli raivokasta ammuskelua ja veljet kärsivät meitä pommittavista taisteluvaunuista. al-Hamdulillaah, Mujahidiineilla oli hallussaan myös taisteluvaunuja ja monia panssarintorjuntaohjuksia. Amiirimme Abu al-Bara'alla oli raketin laukaisualusta, jota hän tarvitsi meitä jatkuvasti tulittavaa vaunua vastaan. Hän tarvitsi miesvoimaa. Olimme ryhmässä useiden veljien kanssa ja hän kysyi meiltä, kuka aikoisi laukaista. Abu Basiir välittömästi tarjoutui vapaaehtoisesti ensimmäiseksi, tietäen että siinä oli suuri riski, menin hänen mukanaan. Abu Basiir oli muutaman vuoden nuorempi kuin minä. Hänen karismansa ja varmuutensa taistelukentällä oli vaikuttavaa. Meitä oli nyt kolme ylittämässä avointa aluetta, jossa oli pitkää ruohoa suojaksi noin puoli metriä. Kun yksi veljistä oli auttanut piikkilangan katkaisemisessa juoksimme avonaisella kentällä. Meitä ammuttiin kaikella mitä heillä oli: konekivääreillä ja tarkkuuskiväärein. Luodit lensivät kirjaimellisesti korvien vierestä. Vaunu ei havainnut meitä, mutta olimme raskaan tulituksen alla. Abu al-Bara'a oli Abu Basiirin kanssa kolme metriä [tai: jalkaa] minusta, hän auttoi ohjuksen laukaisemisessa. Tankki oli oikealla edessämme vain 50 metrin etäisyydellä hyvin lähellä. Heillä myös oli tykki tankin päällä. Kun vaunu havaitsi meidät se tulitti meitä kohti raskaalla konekiväärillään [taisteluvaunussa on myös konekivääri. -AR huom.] ja pian alkoi tykistötulitus. He eivät ampuneet meitä kohti ainoastaan luodein, vaan pommit räjähtelivät vierellämme ja ympärillämme.
Tämän neuvon annoin Abu Basiirille kun he valmistivat rakettia yhdessä.

"Abu Basiir, muista tehdä du'a!"

Vaikka ohjusammus oli upouusi, se juuttui. Abu al-Bara'a määräsi minua menemään takaisin muiden luo ja palaamaan veljen kanssa, joka olisi erikoistunut käyttämään niitä. Joten jälleen minun oli juostava avoalueen yli vihollisen näköyhteydessä. Viimeinen asia, jonka kuulin Abu Basiirin minulle sanovan oli, että pysyttelisin oikealla. Tämä olisi viimeinen kerta, kun hän puhuisi minulle.
Hän kertoi tekevänsä tätä. Kun he tahtoivat laukaista raketin, raketti juuttui. Vaikka tämä oli uusin malli, Allah oli päättänyt tapahtua näin.
al-Hamdulillaah, Allah oli päättänyt niin. Meillä oli radiopuhelin, mutta kovien taistelujen takia sieltä kuului pelkkää kaaosta. Abu al-Bara'a määräsi minua palaamaan veljien luo ja noissa olosuhteissa olemaan ampumatta. Hän oli erikoismies tämän tapaisten ohjusten ampumisessa. Juoksin veljiä kohti. Matkalla minun oli hakeuduttava suojaan pitkässä ruohikossa ja Abu Basiir kertoi minulle, että voisin kävelläkin. Nämä olivat myös viimeiset hetkeni hänen kanssaan. Kun saavuin hänen luokseen, selitin tilanteen, että minun oli mentävä Abu al-Bara'an luo ja Abu Basiirin oli laukaistava raketti.

Nämä olivat viimeiset hetkeni hänen kanssaan.

Kun pääsin takaisin veljen luokse, kuulimme pian radiopuhelimesta, että oikealla on Shahiid kaatunut. Sydämeni sykki silloin: "Olisiko se Abu Basiir? Olivatkohan erehtyneet ja tarkoittaneet toista oikeaa?" En uskonut sitä ja toivoin sen olevan kommunikointivirhe. Jotkut juoksivat hakemaan shahiidin ruumiin. Mutta se olikin veli Abu Basiir, jonka paikassa olin ollut. Tämä tapahtui kymmenen minuuttia sen jälkeen kun lähdin hänen luotaan. Sen jälkeen, kun eräät veljet toivat Shahiidin, yritin katsella, kuka se on. Katselin ja katselin, kunnes näin Abu al-Bara'aan tulevan vanhempien veljien kanssa. Silloin tiesin sen varmuudella. Juoksin heitä kohti ja näin Abu Basiirin makaavan. Laa ilaha illa Allah! Ainoa asia, jolla kykenin auttamaan veljiä oli piikkilangan katkaiseminen ja upposin ajatuksiin. Kuulin joidenkin veljien kyselevän kysymyksiä, mutta minulla ei ollut energiaa vastata. Häneen oli osunut luoteja kaulaan, juuri siihen kohtaan, mistä hänen veljensä oli muutaman päivän aikana nähnyt unen. Abu Basiir oli saanut, mitä tahtoi niin kovasti. Hän uneksi marttyyriudesta ja vihreistä linnuista. Samana päivänä, kun hautasimme häntä hymy kasvoillaan, kuten monella marttyyrilla olemme täällä nähneet. Hän seisoi aina muslimivaljensä edessä hymy kasvoillaan ja hänet haudattiin tuo sama hymy kasvoillaan.
Yksi marttyyrin eduista on, että hänen kuolemisensa on tuskaton, jopa kaikista miellyttävin kuolema. Abu Hurairah kertoi Profeetan (S) sanoneen:

"Marttyyri ei koe kuoleman tuskaa, paitsi sen mikä tuntuu kuin piikin pistäminen"
. [an-Nasa'i]

Muutama tunti sen jälkeen, kun Abu Basiir ash-Shahiid oli kaatunut, viimeinen tukikohta oli valloitettu. Koko armeijatukikohta oli vapautettu kahdessa päivässä. Tuhosimme hänet ampuneen tankin. Monet Basharin koirat lyötiin lihoiksi tässä taistelussa ja sotasaaliin valikoima oli varsin laaja. Tukikohdassa oli 27 maanalaista bunkkeria täynnä aseita ja ammuksia, joilla Länsi oli aseistanut tätä verenhimoista tyrannia hampaisiin asti. Ja me kävelimme ainoastaan maanalaisissa bunkkereissa, puhumattakaan ylemmistä. Sotasaaliiksi saatiin myös kaksi miljoonaa litraa dieselöljyä. Tämä oli suuri voitto. Suuri taistelu marttyyrille kuolla.
Ymmärsin, että tämä suuri voitto oli mahdollinen ainoastaan Allahin avulla. Meidän muslimien on ymmärrettävä, että voittomme eivät ole materiaalisesta vahvuudesta, vaan ainoastaan Allahista.
Vahvuutemme on kärsivällisyydessä ja pitkämielisyydessä, kuten Allah sanoi Isra'ilin lapsille kun he kieltäytyivät taistelemasta Goliathia vastaan, koska he olivat liian heikkoja ja vihollinen liian vahva, Allah sanoi heille:

{"Miten monta pientä joukkoa on voittanut suuret joukot Allahin luvalla. Ja Allah on kärsivällisten kanssa".}
[al-Baqarah, 249]

Opimme, että Islamissa meidän ei tule luottaa lukumääriimme ja materiaaliseen vahvuuteemme, vaan Allahiin. Tämä on jotain, mikä meidän on ymmärrettävä kiireellisesti.
Allah opetti meille, että voimamme lähde ja voitto on Allahilta. Ja kärsivällisyys ja kestävyys ovat avaimet, eivät miehet tai materiaalinen vahvuus. Mujahidiinit ovat lähes aina lukumäärältään vähäisempiä kuin vihollisensa, jota myös historiasta opimme. Tämä ei ole mitään uutta, älkää tulko lamautuneiksi meidän pienestä ja heidän suuresta joukosta.

Islam on saavuttanut yli puolet maailmasta ja maailmassa on yli yksi ja puoli miljardia muslimia. Miten näin kävi? Amerikan ja Venäjän aseilla? Yhdistyneiden kansakuntien avulla? Ei! Allah on Hän, joka antoi Islamille tämän voiton. Edes uskoton ei voi ymmärtää, miten Islam on tullut, se alkoi yhdestä henkilöstä ja sorrettuna vähemmistönä keskellä aavikkoa

Joten Abu Basiir täytti tämän vaihtokaupan, minkä kuka tahansa järkevä henkilö täyttäisi. Hän vaihtoi tämän mitättömän elämän autuuden ja hyvän ikuiseen elämään. Tähän Allah kutsuu meitä
Koraanissa.

Abu Hurairah kertoi Profeetan -Rauha hänelle- sanoneen: "...Valmistautuminen tunniksi taisteluun on parempi kuin kuusikymmentä vuotta seistä rukouksessa". [Sahih al-Jaami' as-Saghiir.]

Kuukautta myöhemmin tapasin hänen veljensä Abu al-Bara'an ja hän kertoi minulle kysyneensä Abu Basiirilta muutamaa minuuttia ennen marttyyriuttaan, että oliko hän peloissaan. Ja hän sanoi
Abu Basiirin vastanneen:

"Miksi pelkäisin, kun pääsen Paratiisiin?"


Lopuksi, pyydämme Allahia suojelemaan Abu Basiirin perhettä. Pyydämme Allahia olemaan armollinen hänelle ja hyväksymään hänet shahiidiksi. Pyydämme Allahia johdattamaan meitä ja yhdistäköön meidät al-Djennassa.

Veljenne Abu Jandal


Lau Hei 16, 2016 1:22 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'n johtajan Abu Muhammad al-Joulanin puhe toukokuussa 2015:

Kaikki ylistykset Allahille, Maailmojen Herralle. Rauha ja Siunaukset Muhammadille, Lähettiläistä parhaimmalle ja hänen perheelleen ja puhtaille ja jaloille seuralaisilleen. Mitä seuraa...

Mujahidiinien käsien saavutettua ylittämättömiä voittoja läpi Levantin, jättäen Syyrian hallituksen viimeisille jaloilleen, sen puolustusjoukkojen romahdettua ja kaikkien sen yritysten päätyttyä epäonnistuneesti, Syyrian armeija muuttui militiaksi samanlaiseksi kuin ne, joiden puoleen se oli kääntynyt tuen saamiseksi -järjestäytymättömäksi joukoksi, kyvyttömänä saavuttamaan mitään paitsi häviöitä. Mujahidiinien voitot saavuttivat nusairi-hallituksen sydänmaan. Iranille ja Hezbollahille tuli selväksi, että kaikki heidän antamansa tuki hallitukselle ovat päättyneet epäonnistumiseen ja pettymykseen hallituksen kaatumisen alkaessa näkyä horisontissa. Niinpä hallitus kääntyi vaihtoehtoisen suunnitelmansa puoleen, luonnostellen uuden valtionsa rajoja ulottuen eteläisestä Damaskoksesta pohjoiseen Latakiaan.

Kuitenkin Mujahidiinien iskut jättivät hallituksen ilman mahdollisuuksia tähän uuteen suunnitelmaan tai mihinkään muuhunkaan.

Mujahidiinien keskitetyt iskut ja hyvin suoritetut operaatiot uhkasivat hallituksen toiveita uuden valtion perustuksia.

Alueensa Latakiassa ovat nyt uhattuna kuin alueensa Damaskoksessa.
Delegaatio delegaation jälkeen kiirehtivät Teheraniin pelastamaan hallituksen jäänteet.

Venäläisten intressit kohtasivat tässä, toivoen tämän voivan painostaa eurooppalaisia kantoja vaihtokauppaan Ukrainasta.

Venäläiset eivät löytäneet parempaa pelattavaa korttia Lännen painostamiseksi kuin Syyria, toivoen ratkaisua Ukrainan asiaan päättymällä heidän hyväkseen.

On selvää venäläisillä olevan jääräpäinen halu haalia näkyvä rooli kansainvälisessä yhteisössä menetettyään sen yli kolmekymmentä vuotta sitten, erityisesti Amerikan kansainvälisen roolin kaatumisen jälkeen.

Venäläiset kuitenkin unohtivat, että syy Amerikan aseman romahtamiseen olivat Allahin Mujahidiineille antamat voitot Afganistanissa ja 'Iraaqissa.

Seurauksena venäläisinvaasio alkoi julistaen kansoille syyn välintuloon olevan Bashar al-Assadin pelastamisen kaatumiselta, käyttäen otsikoissaan naamiona taistelun ISIS:stä (Abu Muhammadin käyttämä muoto جماعة الدولة, "Jami'at ad-Dawlah" -AR huom.) vastaan päämäärän saavuttamiseksi, kuten heitä edeltäneetkin. Kuitenkin, venäläiset tietävät että ISIS ei uhkaa Syyrian hallituksen olemassaoloa. Alueet, joita ISIS hallitsee eivät ole hallituksen sydänmaiden lähistöllä. Joten ei ole mikään yllätys venäläisten aloittaessa pommittamaan Jaish al-Fathin (Jabhat an-Nusrah'n johtama Jihad-koalitio -AR huom.) osastoja ja etulinjassa hallitusta vastaan olevia, pommittaen turvallisia, vapautettuja kaupunkeja tappaen naisia ja lapsia, toistaen rikollisen syyrialaishallituksen toimia. Näin alkoi venäläisten invaasio, joka meille aiheuttamastaan murheesta huolimatta tulivat meille ilouutisina. Venäläisten invaasio on iranilaisen invaasion epäonnistumisen julistus, heidän Hezbollahin liittolaistensa epäonnistumisen julistus ja syyrialaisen hallituksen romahduksen julistus tulleena olemassaolonsa viimeisiin hetkiin. Lisäksi venäläisten invaasio oli itämaisten ristiretken julistus, länsimaiden ristiretken epäonnistumisen jälkeen ja kaikkien heidän politiikkansa ja suunnitelmiensa epäonnistuminen.

Niinpä kysymme: Uskooko venäläishallitus todella pelastavansa Syyrian armeijan ja Bashar al-Assadin muutamilla koneilla ja kanuunankuulilla? Tästäkö syyrialaisella hallituksella on todella pulaa sen pelastamiseksi. (...) Täällä he nyt ovat, itämaan ristiretkeläiset. He ovat tulleet sanomaan jokaiselle muslimille maailmassa, idässä ja lännessä tulleensa hävittämään juuremme ja toistamaan tuhannen vuoden historiamme pahimman päivän. He ovat liittoutuneet niiden kanssa, joilla on eniten vihamieltä muslimeita ja Ahlus-Sunnah'aa kohtaan: Iranin, 'Iraaqin, Libanonin shi'at ja Syyrian nusairit.
Shi'at toivovat toistavansa pimeän historiansa tukemalla uskottomia Ahlus-Sunnah'n alistamiseksi, kuten heidän edeltäjänsä Ibn al-'Alqami mahdollistaessaan tataarien (varsinaisesti mongolien Tsingis-Kanin (1161-1227) seuraajan vuonna 1258. -AR huom.) saapua Baghdadiin, tappaen lähes miljoona muslimia, kuten shi'at Iranissa sallivat amerikkalaisten saapua Afganistaniin Ahlus-Sunnah'n hävittämiseksi. Jokainen tietää, miten Iran ja sen seuraajat tukivat shiioja 'Iraaqissa, kuten he tukivat Amerikkaa 'Iraaqin miehittämiseksi, kunnes amerikkalaiset ojensivat kultaisella tarjottimella 'Iraaqin Iranille.

Tänään Iranin, Libanonin ja 'Iraaqin shi'at ovat liittoutuneet nusairien kanssa avatakseen muslimien Levantin venäläisfederaation itäiselle ristitretki-invaasiolle. He ylpeilevät sillä tanssien ja taputtaen. He väittävät taistelevansa puolustuakseen. Allahin Lähettiläs (S) puhui totta sanoessaan: "Jos et tunne häpeää, tee mitä ikinä tahdot." Totisesti sota Levantissa saa venäläiset unohtamaan kohtaamansa kauhun Afganistanissa (Vuosina 1979-1989. -AR huom.)

Tämän hetkinen venäläisinvaasio on viimeinen nuoli muslimien ja Levantin vihollisten kotelossa ja Allahin tahdosta heidän epäonnistumisensa väijyy vääryydellä saapumisensa jälkeen. Tähän saakka heidän hyökkäyksensä eivät ole eronneet hallituksen hyökkäyksistä, ei kohteiden valinnassa eikä harhaosumissa ja Allahin tahdosta ne murtuvat Levantin portailla ja ainoastaan Allah takaa menestyksen.

Oi muslimit kautta rakastetun ash-Shaamin! Emme totisesti ole hämmästyneitä viimeisimmästä venäläisestä ristiretkeläisinvaasiosta, vaan meitä hämmästyttävät ne, jotka kiinnittyvät länsimaihin ja (Lähi-idän) alueen maihin ja heidän ehdotuksiinsa. Niihin, jotka tuhlaavat aikaa leikkiessä heidän kanssaan, aiheuttaen Syyrian asian menettämistä tavalla kuin Palestiinan asia on menetetty, jakaen kansainvälisen yhteisön kanssa rikokset Syyrian kansaa kohtaan, ymmärsivätpä he sen tai eivät. He muuttavat tilanteen epäuskovain, sortavan ja korruptoituneen hallituksen kaatamisesta ja korvaamisesta Islamin oikeudenmukaisuudella ja Armollisimman (Allah) Shari'ah'lla ja ash-Shuuran perustamisesta kautta maiden ja jaloilla teillä, millä tuhannet Mujahidiinit ja sadat tuhannet muslimisiviilit ovat kuolleet. Puolet Ahlus-Sunnah'n kaupungeista on tuhottu, karkotetut ovat karkotettu ja pakenevat pakolaiset paenneet. He amputoivat tämän suuren asian menemällä poliittisten ratkaisujen sokkeloihin, kansainvälisen lähetystön tullessa hyötymään heikkouksista ja syyrialaishallituksen politiikoista, noukkiakseen heiltä jonkinlaisen ratkaisun Ahlus-Sunnah'n sotilaallisen voiman murskaamiseksi. Tämä ratkaisu turvaa ainoastaan Lännen intressejä, mikä rauhoittaa juutalaisia ja suojellen heitä jättämällä Ahlus-Sunnah'n heikkouden tilaan.

On tullut selväksi kaikille ymmärtäville, että Mujahidiinien menestystä tähän saakka ei ole saavutettu paitsi itsestään Allahin jälkeen itsestään riippuvien Mujahidiinien avulla. Tämä taistelukenttä täällä todistaa kaikki saavutetut voitot. Allah Korkea ja Ylevä ja sanoi: {Jos tuette Allahia, Allah tukee teitä ja laittaa teidät seisomaan vakaina} [Surat Muhammad] Tämä on aina keino saavuttaa voitto. Ne, jotka kerjäävät länneltä ja paikalliskansoilta, eivät tuo muuta kuin lisää häpeää ja nöyryytystä.

Allah sanoi: {Älkää kääntykö väärintekijöiden puoleen, ettei tuli koskettaisi teitä...} [Surah Hud] Liiallinen kerjääminen evää mieheltä uskontonsa, hänen kunniansa, repien hänet ylpeydestää ja mitä elämää on miehelle, jos hänet on riisuttu ylpeydestään?
Te, jotka haikailette Lännen ja muiden maiden perään, katsokaa mitä tapahtui Palestiinan asialle! Katsokaa niiden tilaa, jotka kantavat tuon jalon asian nimeä valheellisesti, kuten Mahmoud 'Abbas...nöyryytetty ja alistettu palvelija.

Taistelu on tänään saapunut uuteen ajanjaksoon ja olkoon se viimeinen, Allahin tahdosta. On pakollista jokaiselle valmistautua tähän vaiheeseen, jotta muslimien verta ei olisi vuodatettu turhaan. Kaikkien Mujahidiinien on riennettävä jokaiseen etulinjaan, herättämään Mujahidiinit Hurranissa, al-Quneitrassa ja Dara'assa ja urheat taistelijat Ghoutassa, idässä, etelässä ja lännessä...Homsissa ja Hamassa ja Latakiassa ja Aleppossa. Kaikkien on aloitettava suuri taistelu kaikista arimmille hallituksen vallassa olevilla alueilla. On välttämätöntä kohottaa taistelua ja hyökätä nusairi-kyliin Latakiassa. Kutsun kaikkia taistelevia osastoja kokoamaan suurimmat mahdolliset ohjukset ja nujertamaan nusairi-kylät sadoin ohjuksin päivässä, kuten ne roistot tekevät Ahlus-Sunnah'n kaupungeille. Annamme heidän maistaa meidän ihmistemme kärsimyksiä ja vaikka he herkeäisivät hyökkäämästä kaupunkeihimme, emme peräänny , emmekä riko rajoja...Se, joka vastaaa hyökkäykseen samanlaisella hyökkäyksellä ei ole rikkonut mitään rajoja.
Mihin saakka muslimien oikeuksien tulee jäädä täyttämättä ja heidän vertaan vuodatettavan megalomaanikon takia? Yksi kansa julistaa, että hallitsijan (Bashar al-Assad) tulee jäädä, toinen kaatamista ja kolmannen mukaan tulisi olla ajanjakson ajan ja sitten väistyttävä...Tulkoon hallitsija tapetuksi! Myrkky on käärmeen päässä!
Tarjoan kolme miljoonaa puntaa kenelle tahansa Bashar al-Assadin tappajalle, päästäen meidät helpotukseen hänestä, edes hänen porukoistaan tai perheestään...Järjestämme turvan hänelle ja hänen perheelleen ja viemme hänet, minne toivookin ja minä takaan sen, Allahin tahdosta. Samalla tarjoan kaksi miljoonaa puntaa kenelle tahansa Hassan Nasrullahin tappajalle, olkoon hänen porukoistaan tai perheestään, takaamme turvan tappajalle, perheelleen ja viemme hänet minne ikinä tahtookin ja minä takaan sen, Allahin tahdosta.

Kehotan urheita Kaukasuksen Mujahidiineja auttamaan ash-Shaamin ihmisiä niin paljon kuin kykenevät torjumalla venäläisiä taistelemasta. Jos venäläiset tappavat Syyrian siviilejä, niin tappakaa heidän siviilejään ja jos he tappavat meidän sotilaitamme, tappakaa heidän sotilaitaan...Kuten he kohtelevat meitä, kohtelemme me heitä, emmekä ylitä rajoja ja Allah auttaa tietä ja kohottaa asemianne.

Samaten kehotan kaikkia Syyriassa lopettamaan kaikenlainen sisäinen taisteleminen kaikkien ryhmien välillä ja siirtämään mikä tahansa erimielisyys lännen ja Venäjän ristiretken päättymisen jälkeen. Sanon tämän, pyytäen anteeksiantoa Allahilta tietoni mukaan Mujahidiinien hurskaudesta ja muslimien tilanteesta. Emme valita heikkoutta, emmekä pelkää köyhyyttä.

{Totisesti, siinä on muistutus sille, jolla on sydän tai kuulee hädänalaisen} [Surat Qaf]

Samaten, kehotan kaikkia muslimeita ja kaikkia alueen ihmisiä erityisesti ymmärtämään tämän vaaran todellinen suuruus, mikä uhkaa maata ja sen ihmisiä. Tämä ristiretkeläis-shi'alainen liitto Syyriassa onnistuessaan uhkaa kansoja ja ihmisiä ja he hyökkäävät koko alueelle. Ahlus-Sunnah tänään kohtaa todellisen uhan vaikuttaen heidän uskontoonsa, vereensä, koskemattomuuteensa ja pyhiin paikkoihinsa. Vihollistemme ahneus ei pääty Syyriaan, vaan heidän silmänsä ovat kohti Mekan ja Medinan vahingoittamista, Jerusalemissa ja muualla muslimien kotimaissa. Heidän tavoitteenaan on nöyryyttää muslimeita ja loukata heidän edeltäjiään. Shi'alaisten vihamielisyys Ahlus-Sunnaa kohtaan täyttää heidän kasvonsa ja he julistavat sitä avoimesti öin ja päivin. Jos Allah murskaa heidät Syyriaan, on se loistokasta koko Islamilaiselle kansalle ja uuden kirkkaan vaiheen alku. Voitto Damaskoksessa on voitto al-Aqsassa ja muissa muslimimaissa, Allahin tahdosta.

On pakollista kaikille taisteluun kykeneville nuorista ja miehistä kiirehtiä tukemaan kotimaitaan ja perheitään ja varakkaille avata kätensä Mujahidiineille tukemaan heitä taloudellisesti. Kuten on pakollista oppineille, kirjailijoille, toimittajille ja mediatyöläisille ja kokemusta omaaville kautta jokaisen alan tarjota energiaansa Mujahidiinien auttamiseksi kautta Syyrian, eikä antaa sortavien, tyrannihallitusten sotkeutua heidän tehdessään niin. Me pidämme Allahin tahtoessa itseämme vastuullisina ristiretkeläis-shi'alaisen invaasion torjumiseksi verellämme ja hengellämme ja Allahilta on kaikki menestys.

Oi, Islamin sotilaat! Totisesti mitä Allah on avannut teille ja mitä vielä avaakaan, on Allahin tahdosta ainoastaan tulos pitkästä työstä ja uuvuttavista ponnisteluista. Yli sadan vuoden ajan Mujahidiinien vahvuus on kasvanut ja kohonnut. Teräksiset miehet ovat vahvoina ja petolliset erotettuina hyvistä. Yhtäkään miekkaa ei ole vedetty Allahin tiellä, yhtäkään luotia ammuttu eikä rakettia heitetty eikä Muhaajir maahanmuuttanut paitsi, että nämä Mujahidiinit ovat kaivanneet näiden ponnistusten tuovan heidät lähemmäksi Syyriaa. Jotka ovat kuolleet, ovat kuolleet, neuvoen toinen toistaan ja jatkaen Jihadiaan kunnes asia lankesi käsiinne heidän jälkeensä. Allah määräsi avaamaan teille Syyrian maasta, minkä avasi ja kunnioittanut teitä noukkimalla näiden satojen vuosien Jihadin ja marttyyrien hedelmät. Syyria ei ole lakannut täyttämästä muslimien mieliä, sukupolvi sukupolvien jälkeen lakannut vilkkumasta Syyriasta unelmoidessa. Totisesti, kautta Allahin Syyria on painava luottamus kauloissanne ja kauloissa teitä seuraavissa.

{Te, jotka uskotte! Älkää pettäkö Allahia ja Lähettilästä, älkääkä pettäkö luottamustanne tietäessänne seuraukset} [al-Anfaal]

Te olette tänään Jihadin luottamuksen etulinjassa ja Allah on taannut teille tämän. Tämän kunnian hinta on vilpittömyys taistellessa ja Jihad Allahin Tiellä ja pitäen vakaasti kiinni periaatteista. Mistakaa tämän maan kastellun verestä puhtaimmalla, kunnes se aukeni -Allahin Lähettilään (S) seuralaisten verellä. Sen perivät heidän seuraajansa, sukupolvista parhaimman seuratessa edellistään...Kunnes se jäi ahneiden valloittajien käsiin, ennen lankeamistaan nusaireille. Tänään on teidän vuoronne saapunut palauttaa ash-Shaam sen loistoon ja sen ihmiset loistoonsa, Islamin ihmiset, joten älkää säikkykö vihollisten määriä.

Khalid ibn Waliidille sanoittiin Yarmoukin taistelun päivinä:

"Etkö näe tämän saapuneen niin suurin joukoin?"

Johon Khalid vastasi:

"Mitä hyötyä heille on suurista joukoista, kun Allah on puolellamme ja takaa meille voiton?"
Allah, Ylistetty sanoo:

{Ne, jotka ovat tekopyhiä sanovat: 'Ihmiset ovat kokoontuneet sinua vastaan, joten pelätkää heitä'. Kuitenkin, se vain kohotti heidän uskoaan ja he sanoivat: 'Riittävästi on meille Allah ja hänen hallussaan ovat kaikki asiat'} [Surah al-Imraan]

Olemme varmoja taistelemisen voimistuvan ja te olette tuon suuren mahdin ja ankaruuden toimijoita ja kuolema Allahin asialla rauhoittaa silmiämme. Emme herkeä kärsivällisyydessämme heitä vastaan tässä sodassa, kunnes Allah tuomitsee välillämme ja hän on tuomareista parhain. Älkää antako vihollisellenne rauhaa ja avatkaa lukuisia etulinjoja heitä vastaan painostaaksenne heidät uuvuksiin saakka.

Huomioikaa aika, sillä ajasta on tullut vihollisenne jo ennen kuin kohtaatte vihollisenne, erottakaa varotoimi ja pelko. Hän joka pelkää henkeään vihollisensa tappamista enemmän, on hänelle sopivampaa istua takana pysyttelevien kanssa. Vahva mies on se, joka tietää milloin edetä ja milloin perääntyä. Hän tuntee vihollisensa kuin tuntee itsensä ja puolet sodasta on tuntea vihollisensa. Jos häneltä vaaditaan jotain, hän toimii sen mukaan kuin kykenee, ja jos ei niin sen mukaan kuin voi.

Vahva mies on ankara vihollisilleen ja hellä seuralaisilleen. Hän ei vedä miekkaansa paitsi iskeäkseen, eikä hän kosta jos on voitokas eikä hän nöyryytä ketään parhaimman kykynsä mukaan. Hän tule ahneuden aikana (sotasaaliin jakamiseen) eikä hän pakene tiukan paikan tullen. Vahva mies ei koskaan lepää, koska levätessään hänen vihollisensa ei lepää milloinkaan. Tärkeämpää kuin kaikki se on että hän repii vihollisensa sydämen ulos ja terrorisoi häntä. Hän uhraa itsensä Islamilaiselle kansalleen. Kuitenkaan hän ei ole uhraamassa Islamilaista kansaansa itseään hyödyttääkseen eikä hänen vahvuutensa sokaise häntä eikä hän aliarvioi vihollistaan. Hän on ystävä sotilailleen ja perheelleen ja ankara vihollisilleen. Häntä ei vedetä vihollistensa valitsemaan sotaan, vaan hän pakottaa vihollisensa taistelemaan häntä hyödyttävällä alueella eikä siellä mikä hyödyttää vihollistaan. Jos hän haavoittuu, hänestä tulee kuin susi, vahvempi ja raivokkaampi. Hän on mustasukkainen muslimien koskemattomuudesta ja heidän pyhistä paikoistaan ja syvästi heidän vuotavan verensä vaikuttama ja hän etsii voittoa sorretuille sortajaa vastaan. Hän kunnioittaa laillisia oikeuksia. Oikeudenmukainen hallitsija ei horju seisomisestaan eikä koskaan liian ylpeä hyväksyäkseen Allahin Lain.

Mujahidiinit! Totisesti ankaruus ja mahti ovat armon ja säälin linnake, jossa kummallekin ovat omat paikkansa. Jos Mujahidiinien sydämet ovat tyhjiä armosta ja väkivaltaisia ja sortavia, jos armo erotetaan ankaruudesta, niin heistä tulee heikkoja. Ankaruus armon tilalla on turmelevaa, kun armo ankaruuden paikalla on myös turmelevaa ja esimerkki tästä on erottava terä ankaruuden ja myötätunnon välillä on Allahin Ylistetyn puhe: {Armollinen uskoville ja ankara epäuskoville} [al-Ma'idah]

Yaa Allaah, tee meistä armollisia uskovia kohtaan ja ankaria vihollisia kohtaan!

Yaa Allaah, tee meistä vahvempia ja yhdistä rivimme!

Yaa Allaah, anna anteeksi syntimme, puutteemme ja virheemme, tee jalkamme vakaiksi seistä ja anna meille voitto epäuskovista!

Olkoon Allah ja rukoukset Profeetta Muhammadille, hänen perheelleen ja seuralaisilleen ja kaikki ylistykset Allahille, Maailmojen Valtiaalle.



Lau Hei 16, 2016 1:27 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Joulukuun 31. 2012: Kapinallisten "ihmisoikeusloukkaukset"

Nunna Agnes Mariam de la Croix sanoi kapinallisten tappaneen 38-vuotiaan taksinkuljettajan Andrei Arbashen ja syöttäneen hänen ruumiinsa koirille. Nunna sanoi, että hänen veljensä kuultiin kritisoineen taistelijoiden käyttäytyvän kuin maantierosvot. Hänen päätön ruumiinsa löytyi tien reunalta nälkäisten koirien ympäröimänä. Hän oli juuri avioitunut ja tuloillaan isäksi.

Eli ei tarkoituksella syötetty koirille.

"Hänen ainoa rikoksensa oli veljensä kritisoineen kapinallisia, syyttäen heitä käyttäytyen kuin maantierosvot, mitä he ovatkin."

Marraskuussa 2012 kapinalliset hyökkäsivät Turkin rajalla sijaitsevaan Ras al-'Ayniin. Taistelijoiden kerrotaan tunkeutuneen kristittyjen kortteliin, määräten siviilejä lähtemään ja jättämään kotinsa.

"Yli 200 perhettä ajettiin ulos yöhön. Ihmiset ovat peloissaan. Joka puolella on kuolemanpartioita pysäyttelemässä siviilejä, ottamassa kiinni ja vaatimassa lunnaita, joskus tappamassa."

Nunnan mukaan myös:

"al-Qa'idah'n mustat päänauhat pukevat militantit piirittivät Pyhän Jaakon luostaria Homsin ja Damaskon välillä kahden päivän ajan estääkseen joulunvietot."

Arviolta 300 000 kristittyä arvellaan pakeneen konfliktissa, 80 000:n pakotettuna ulos Homsin alueelta.

Syyskuun 18. 2013 Maaloulan kristityt kiistävät Mujahidiinien olevan heille uhka

Kapinallisten hyökkäys Maaloulan kylään nosti esiin "huolenaiheita" kristittyjen kohtelusta sisällissodan repimässä Syyriassa. Huomio kiinnittyi Maaloulaan syyskuun viidentenä, jolloin Jabhat an-Nusrah'n taistelija ajoi autonsa hallituslojalistien tarkastuspisteelle laukaisten pomminsa. Vaikka kohde oli sotilaallinen, lojalistien koostuessa pääasiassa kristityistä ja alaweista, maailman huomio kohdistui kapinallisten kristittyjen kohtelemiseen. Merkitystähän suurelle maailmalle ei ole se, että yli 100 000 syyrialaista muslimia on tapettu ja kaksi miljoonaa ajettu pakolaisiksi, vaan se, että ettei vain kristityille tapahdu mitään.

Iskun jälkeen aseistautuneet miehet tulivat Pyhän Taklan luostariin Maaloulan pohjoisosassa ja kysyivät nunnilta, onko hallituksen sotilaita piiloutunut luostariin:

"Heitä oli noin kaksikymmentä. He näyttivät Islamisteilta, mutta he eivät vahingoittaneet meitä,"
eräs nunnista kertoi BBC:lle.

"He kertoivat olevansa Bashar al-Assadin ja hänen armeijansa perässä, eivät kristittyjen perässä."

Ahraar ash-Shaamin ja Qalamounin vapautusrintaman puhemies Amer al-Qalamouni kertoi:

"Kohteena [tarkastuspisteellä] eivät olleet kristityt, vaan tarkastuspiste itsessään."



Lau Hei 16, 2016 1:29 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'aan ja muihin kapinallisiin liitetyt ihmisoikeusrikkomukset

Marraskuun 19. 2013: Human Rights Watchin raportista "Syria: Opposition Abuses During Ground Offensive".

"Oppositiotaistelijat Syyriassa ilmeisesti teloittivat vangitsemiaan siviilejä ja muita hyökätessään Sadadin kristittyyn kylään lokakuun 21.-28.2013. Muita siviilejä tapettiin laittomasti opposition tarkka-ampujatulesta. Opposition kranaattitulessa hallituksen ja oppositiojoukkojen välillä jatkuneen taistelun aikana surmansa saaneet siviilit saattavat olla laittomasti tapettuja.
Hyökkäyksessä hallitusjoukkoja vastaan Sadadissa, kapinallistaistelijat estivät kylän asukkaiden lähtemisen jatkuvien taistelujen alueelta. Ainakin yhdessä tapauksessa, taistelijoiden väitetään käyttäneen yhtä asukasta ihmiskilpenä. Asukkaat kertovat myös oppositiotaistelijoiden varastaneen henkilökohtaista omaisuutta, vandalisoineen, varastaneen ja vahingoittaneen omaisuutta ainakin kolmesa paikallisessa, historiallisesti merkittävissä kirkoissa.

'Oppositiotaistelijat saapuivat Sadadiin väittäen etteivät he vahingoittaisi siviilejä, mutta tekivät juuri sitä. Ei ole mitään syytä mielivaltaiselle tai tähdätyille hyökkäyksille siviilejä tai siviilikohteita kohtaan,'
sanoo Sarah Leah Whitson, Human Rights Watchin Lähi-idän päätoimittaja.

Useimmissa tapauksissa Human Rights Watch ei ole kyennyt selventämään, mitkä osallisista oppositioryhmistä olivat vastuussa Human Rights Watchin dokumentoimista loukkauksista. Yksi asukas kertoi Jabhat al-Nusran käyttäneen häntä ihmiskilpenä ja HRW itse havaitsi graffitin kirkossa Sadadissa Liwa al-Haqin, Jabhat al-Nusran sekä Liwa at-Tawhiidin tekeminä.

Human Rights Watch kertoo saaneensa luvan tutkimuksiin Sadadissa Syyrian hallituksen luvalla osana tutkimusmatkaa Syyriaan. Haastatelluista asukkaista ja pormestarista hallituksen viranomaisia oli läsnä ainoastaan pormestarin haastattelutilanteessa. Haastateltavien nimet on muutettu.

"Sadadin asukkaat sanoivat, että yli viikon aikana kylässä olleet oppositiotaistelijat eivät yleensä tähdänneet tai kiusanneet asukkaita, mutta joissain tapauksissa he uhkasivat ja tappoivat siviilejä ja ihmisiä vankeudessaan sekä tarkoituksella vahingoittivat ja ryöstivät siviilikohteita, kuten kirkkoja. Kapinallistaistelijat pakottivat asukkaiden jäämään taistelualueille, epäillään käyttäneen ainakin yhtä asukasta ihmiskilpenä ja ilmeisesti teloittaneen asukkaita ja tappaen muita tarkka-ampujien tulella. Oppositiojoukkojen taistellessa kylässä hallituksen joukkoja vastaan eräät asukkaat kuolivat opposition kranaattitulessa, mikä on saattanut olla mielivaltaista.

HRW tunnisti 46 Sadadin asukkaan nimet, jotka saivat surmansa viikon mittaisessa operaatiossa. Heistä 41 oli siviiliä, 14 naista ja kaksi lasta. Kolme surmansa saaneista oli poliiseja, yksi reserviläissotilas ja yksi lomalla ollut sotilas."

Mujahidiinit saapuivat kylään lokakuun 21. noin kello 6.15 aamulla. Taistelijat lähestyivät kylää etelästä, pohjoisesta ja idästä murtaen kahdella samanaikaisella autopommilla armeijan idän ja lännen tarkastuspisteet, bläjäyttäen lukuisia bashar-rottia taivaan tuuliin. Ainakin 2 000 aseistettua taistelijaa, enemmälti syyrialaisia mutta myös libyalaisia, tsetseenejä, saudiarabialaisia ja qatarilaisia, saapui kylään sinne johtavilta kolmelta päätieltä noin 50 lava-autossa. He ottivat haltuunsa paikallisen poliisiaseman ja turvallisuuskohteet, kaksi hallituksen turvallisuusrakennusta alueella. Taistelijat kuuluttivat läpi kylän, että he eivät vahingoita kyläläisiä. Pian Syyrian armeija tuli ympäröiviltä alueilta Sadadiin taistelemaan Mujahidiineja vastaan. Läpi tulevan viikon kapinalliset taistelivat hallitusjoukkoja vastaan kylän asemistaan. Lokakuun 28. kapinalliset vetäytyivät kylästä.

Aloitushyökkäyksessään Mujahidiinit teloittivat kolme poliisia ja yhden reserviläissotilaan, jokainen heistä aseistautumaton ja Mujahidiinien vangeiksi ottamina. Lokakuun 25. julkaistussa videossaan Dera' al-Islaam näyttää viittä siviilivaatteissa rivissä makaavaa ruumista, joissa on luodinreikiä. Neljä heistä oli tapettuja poliiseja. Mujahidiinit kutsuvat heitä Basharin koiriksi. Poliisit oli asetettu riviin ja sen jälkeen pyyhkäisty rintaan samalta ampumaetäisyydeltä. Laukausten voimakkuus sai ruhot tanssahtelemaan ympäri ennen kuin rojahtivat maahan.

Päiviä sen jälkeen kun oppositiojoukot vetäytyivät kylästä, löydettiin kaivosta kuusi ruumista, jotka kuuluivat samalle perheelle: Najla Mtanes ash-Sheikh ja hänen 16- ja 18-vuotiaat pojat, hänen 75-vuotiaan isänsä ja 90-vuotiaan Maryam Nassif ash-Sheikhin. Ruumiiden silmät oli sidottu ja sitten ammuttu päähän. Najla oli naapurin mukaan kieltäytynyt pakenemasta kylästä lokakuun 24., sillä "hänellä olisi kolme vanhempaa sukulaista mukanaan."

Silminnäkijöitä tapaukselle ei ole.

Opposition saapuessa Saddadin pormestari oli ottanut yhteyttä paikallisiin ja kansainvälisiin humanitaarisiin järjestöihin ja sunnien sekä kristittyjen yhteisöjen johtajiin neuvotellakseen tulitauon siviilien pakenemiseksi. Kapinalliset olivat eräissä tapauksissa estäneet asukkaita pakenemasta taloistaan.

Asukas nimeltä Antonius oli koettanut saada kapinallisia päästämään häntä ja sukulaisiaan turvallisellamme alueelle, mutta kapinalliset kielsivät. Seuraavana päivänä Antoniuksen ja hänen setänsä talot tuhoutuivat kovassa räjähdyksessä, jossa kuoli hänen äitinsä, veljensä, isänsä ja setänsä vaimo.

"Sen jälkeen he [kapinalliset] päästivät meidät turvallisemmalle alueelle, jossa asuimme kellarissa."

Human Rights Watch ei kyennyt selvittämään, oliko räjähdyksen syynä hallituksen vaiko armeijan hyökkäys.

Asukas nimeltä Jamil kertoi opposition taistelijoiden asettaneen laukaisualustansa kahden, kolmen metrin päähän talostaan, eikä hän voinut lähteä perheensä kanssa minnekään. Lokakuun 25. hänen talonsa syttyi tuleen hallitusjoukkojen kranaattitulesta. Sen jälkeen hänen perheensä ja useita naapureitaan oppositiotaistelijat siirsivät turvallisemmalle alueelle.

"'Ala, joka asuu Sadadin itäpuolella, kertoi HRW:lle, että oppositiotaistelijat evakuvoivat hänen perheensä kotoaan vallatakseen sen. Hän sanoi sen mahdollistaneen 16 perheenjäsenen taisteluiden pakenemisen, toisten heidän naapureidensa taistelijoiden pakotettaessa jäämään aloilleen."

Ainakin yhdessä tapauksessa, opposition taistelijoiden väitetään ottaneen miehen talostaan, ilmeisesti käyttääkseen tätä ihmiskilpenä ohittaessaan hallituksen tarkka-ampujan ampumaetäisyyden. Hän sanoi lokakuun 26. kolmen Jabhat an-Nusraan kuuluvan taistelijan tulleen talolleen ja vaatineen häneltä rahat, matkapuhelimen ja henkilöllisyystodistuksen. [Mies] kertoi äitinsä, sisarentyttärensä, vaimonsa ja kolmen lapsen katselleen, kun miehet käskivät hänet makaamaan maahan ja sitten lyödyn kiväärinperillä. Yksi heistä sanoi: "Me tapamme nasarat [kristityt]".

Ilmeisesti samainen 'Ala kertoo opposition hallinnoimalla alueella hänen serkkunsa saaneen surmansa tarkka-ampujan tulesta, setänsä vaimon ja äitinsä näiden yrittäessä paeta kylän turvallisemmalle alueelle. Toinen asukas kertoo viiden ihmisen kuolleen kranaattitulessa näiden tuodessa ruokaa.

Neljä sadadilaista kertoo taistelijoiden tulleen heidän koteihinsa tai autoihinsa varastelemaan heidän omaisuuttaan. Asukkaat myös kuvailevat vahinkoja useisiin Sadadin kirkkoihin.

Kaksi asukasta kertoo oppositiotaistelijoiden menneen sisään Mar Theodoren kirkkoon lokakuun 25. Kun hallituksen joukot valtasivat kylän, kirkosta puuttui esineitä ja vahingonteot näyttivät olleen tahallisia.
Vuosisatoja vanhassa Mar Sarkisin kirkossa HRW kertoo nähneensä graffiteja kirkon sisäseinillä ja freskoissa. Niissä luki "Liwa al-Haqq", "Liwa at-Tawhiid" sekä "Jabhat an-Nusrah".


Lau Hei 16, 2016 1:31 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'n vankina

Theo Padnos, Jabhat an-Nusrah'n vankina.

Olin nyt ollut 20 kuukautta elämästäni Jabhat an-Nusrah'n vankina, äkillisten siirtymisten, pommivöiden, erämaasaattueiden, tavan millä joutuisin ammutuksi tai säästetyksi olivat maailmaani, johon olin jo lähes tottunut.

Jouduin vangiksi lokakuussa 2012, istuin sellisssäni neuvotteluhuoneessa aleppolaisessa lastensairaalassa. Vangitsijani naureskelivat hakatessaan minua. Joskus minut heitettiin lattialle, minua kiskottiin pitkin sairaalan käytäviä. Jos joku kiinnitti siihen huomiota, huusin "Sa'adni!" ("Auttakaa minua!"), mutta sivustaseuraajia ei kiinnostanut. He vastasivat pilkallisella englannillaan: "Ooo, helb me, oo my God, helb me!"

Sellissäni ei ollut toilettia, joten jouduin koputella raskaaseen puiseen oveen, kun tarvitsin vessaa. Usein, vartijat eivät tulleet tuntikausiin. Kun he tulivat he hakkasivat ovea: "Turpa kiinni, elukka!", he sanoivat.

Eräänä iltapäivänä Antakyassa tapasin kolme nuorta syyrialaista. He vaikuttivat hieman ailahtelevilta, mutta eivät omasta mielestäni enempää Islamilaisilta militanteilta kuin kukaan muukaan.

"Meidän tehtävänämme on tuoda tavaraa täältä Vapaan Syyrian armeijalle"
, he sanoivat. He tarjoutuivat ottamaan minut mukaansa. Luulin tulevani takaisin muutaman päivän kuluessa, enkä kertonut kenellekään, en edes tunisialaiselle huonetoverilleni, minne olin menossa.

Livahdimme piikkilanka-aidan läpi keskellä oliivipuulehtoa. Syyrialaiset ystäväni veivät minut hylättyyn taloon, jota voisin käyttää eräänlaisena kenttätoimistona. Seuraavana päivänä minut istutettiin videokameran eteen ja minua pyydettiin haastattelemaan erästä heistä, Abu Osamaa. Kun olimme lopettaneet, kameramies hymyili, käveli huoneen poikki ja potkaisi minua kasvoihin. Hänen kaverinsa pitivät minua maassa. Abu Osama talloi rintaani ja tahtoi käsiraudat. Kameramies osoitti päähäni pistoolilla.

"Olemme Tandheem al-Qa'idah'sta. Etkö tiennyt?" Abu Osama kysyi, virnistäen.

Hän sanoi, että minut tapettaisiin viikossa elleivät perheeni järjestäisi yhden neljänneskilogramman verran käteistä, minkä kidnappaajat luulivat olevan noin 400 000 dollaria, mutta lähempänä kymmentätuhatta. Hän sanoi summan olevan Islamin lakien määräämä.

Videosta ja lunnasvaatimuksista huolimatta nämä kidnappaajat olivat amatöörejä. Samana yönä onnistuin hivuttautumaan käsiraudoista ja syyrialaisen aamunkoin pehmeässä auringonvalossa juoksin ja lopulta saavutin tien ja pysäytin minibussin:

"Viekää minut Vapaan Syyrian armeijalle välittömästi. Tämä on hätätilanne."

FSA:n vankina

Kun saavuin FSA:n päämajaan, vetosin heihin epätoivoisimmalla tavalla. He kinastelivat hieman keskenään, veivät minut Islamilaiseen tuomioistuimeen, jossa tuomari puhutteli minua ja minut tuomittiin selliin, joka oli muutettu turkkilaisesta vessasta. Molemmilla puolillani oli vankeja. Nyökkäsin ja kymmenvuotias poika teki samoin.

"Mitä sinä teit?"
Kysyin.

"Olemme shiioja"
, hänen keski-ikäinen isänsä vastasi.

"Ymmärrän."

Kymmenen minuuttia myöhemmin FSA-upseerit saapuivat kidnappaajieni kanssa ja minut työnnettiin autoon ja vietiin FSA:n turvataloon, jossa minut laitettiin maassa olevaan kuoppaan. Upseerit heittivät päälleni maata, nauraen ja huudellen loukkauksia. Joku hyppäsi alas ja laskeutui rintani päälle. Joku toinen löi minua Kalashnikovinsa perällä. Yksi upseeri määräsi minut vastaamaan kysymyksiinsä huutamalla:

"Olen saastaa, sir!"

Muutamaa päivää myöhemmin FSA siirsi minut Islamistien ryhmälle ja sain ensimmäisen oppituntini erottaa islamistinen taistelija Vapaan Syyrian armeijasta. Fundamentalistit ajattelevat olevansa orastavan islamistisen valtion vartijoita. He kiduttavat hitaammin, tarkoitukseen valmistetuilla instrumenteilla. Heitä ei puhutella "sir", koska tämä muistuttaa kaikkia valtion sekulaarista armeijasta. Kun islamistit kiduttavat, heitä on puhuteltava uskonnollista oppineisuutta osoittavalla tittelillä. Nuorempia "yaa sheikhi!" ja vanhempia "emiiri".

FSA oli antanut minut Jabhat an-Nusrah'lle, joka käytti Aleppon lastensairaalaa päämajana sekä vankilana. Yhtenä iltapäivänä vangitsemiseni ensimmäisellä viikolla, ryhmä nuorempia taistelijoita kokoontui selliini. Olin käsiraudoissa makaamassa kasvoillani seinää vasten, kuten kuulustelija oli määrännyt. Seurasi hakkaamista, jolloin yksi taistelija, ilmeisesti väkivallan häiritsemänä kysyi:

"Onko määrätty tehdä näin vangille?"

Kukaan ei vastannut.

Johtaja kantoi painavaa keppiä ja karjanohjaajaa. Maatessani siellä hän löi minua takaraivoon, sitten kulki ympäri huonetta lausuen rukouksia. Kun kuulin hänen askeleensa, nostin käsiäni suojellakseni päätäni. Kylmällä äänellä hän sanoi:

"Laske kätesi alas."

Laskin käteni ja hän läimi minua pitkin päätäni. Vaistonvaraisesti nostin käteni takaisin päälleni. Hän antoi iskuja karjanohjaajalla. Sähköisku tuntui koko ruumiissani. Käteni laskivat rinnalleni, hän löi jälleen.

Tuli toinen johtaja, mutta hän ei lyönyt. Hän polvistui viereeni ja kuiskasi korvaani:

"Vihaan amerikkalaisia, jokaista heistä. Vihaan teitä kaikkia".

Kun he toivat minulle ruokaa, tavallisesti oliiveja ja makeaa seesamitahnaa nimeltä halvah sairaalakärryllä, he heittivät sen lattialle:

"Syö sika"
, he sanoivat. Sitten he läivät oven kiinni. He löivät sitä sellaisella voimalla, että kuukauden kuluttua ovenripa putosi.

Vankilan johtaja oli turkkia puhuva kurdi. Hän toisinaan salli ryhmän turkkilaisia jihadisteja oleilla sellini ulkopuolella olevalla käytävällä. Heidän tehtävänsä oli kutsua aamurukoukseen ja kiusata vankeja vartijoiden viedessä heitä kylpyhuoneeseen. Joka aamuna minut vietiin silmät sidottuina vessaan ja minua päin syljettiin ja läimittiin pitkin päätä ja olkapäitä.

Eräänä päivänä yksi näistä turkkilaisista alkoi juosta käytävän päästä ja löi karatepotkulla minua rintakehään. Molemmat kaaduimme lattialle.

"Luulen heidän murtaneen kylkiluuni. Ei mitään syytä. Olin side silmillä. Tämä ei ole OK"
, valitin vartijalle.

Hän mietti sitä hetken ja pyöritti päätään:

"Kyllä se on. Se on kunnossa".

Hänellä oli tapana lyödä minua PVC-putkenpätkällä joka kerta kun menin selliini.

"Kun kuulet avaimen äänen lukossa, käännä kasvosi seinää vasten"
, hän sanoi.

Tein kuten hän käski. Hän löi joka tapauksessa.

Syksyn ja talven 2012 aikana, olin sadistijoukon käsissä.

"Olet CIA -he grillaavat nahkasi"
, vartijat kuiskasivat. Kuulustelun jälkeen kurdi, jota kutsuttiin Sheikh Kawaksi, nyökkäsi vankiin, joka kädet oli raudoissa katon alapuolella olevaan putkeen. Häne jalkansa pyörivät ilmassa.

"Päästäkää minut alas, Jumalan tähden. Muhammadin ja Allahin tähden!"
Hän huusi.

"Tämä on meidän musiikkiamme, kuuletko? Kawa kysyi minulta.

Samana iltana Kawa kidutti minua ja sanoi, että mikäli en tunnusta olevani CIA:ssa, hän tappaisi minut.

"Jos yksikin kirjain on väärin siitä, mitä olet sanonut, pistän kuulan kalloosi."

Kawa jatkoi kiduttamista.

Kun uskonnolliset auktoriteetit tai korkea-arvoiset Nusrah-jäsenet -joilla oli henkivartijat- tulivat selliini, lausuin säkeitä Koraanista, niitä joita rakastin ja vierailijani näyttivät mieltyneiltä. Mutta tulos oli...ei mitään. Yksi koulutetuimmista vangeista selitti minulle, että kristittynä ja amerikkalaisena olisin hänen vihollisensa, Islam määräsi vihaamaan minua.

"Todellako?" Kysyin.

Kyllä, hän vastasi. Amerikkalaiset olivat tappaneet ainakin miljoona muslimia 'Iraaqissa ja Koraani kielsi sovinnolliset suhteet. Hän lausui:

{Oi te, jotka uskotte! Älkää ottako juutalaista ja kristittyä ystäviksenne. He ovat toistensa ystäviä. Ja joka teistä ottaa heidät ystävikseen, on todellakin yksi heistä.}

Tammikuun kolmannella viikolla selliini laitettiin toinen amerikkalainen, newyorkilainen Matthew Schrier. Hän ei suostunut puhmaan arabiaa, toivoen kuulustelijoiden ajattelevan, ettei hän ole vakooja. Maaliskuun alussa komentajat laittoivat kolmannen henkilön, marokkolaisen jihadistin, jota epäilivät vakoojaksi, selliimme. Marokkolainen puhui kelvollista englantia ja oli kova suostuttelija. Hän suostutteli Mattin kääntymään Islamiin.

Matt pyysi englanninkielistä Koraania. Muutama päivä myöhemmin hän lausui taikasanat: "Tunnustan, ettei ole jumalaa paitsi Allah ja Muhammad on Hänen Profeettansa" todistajien läsnäollessa.

Mutta kääntyminen ei tuonut Matille parempaa ruokaa eikä varmastikaan vienyt häntä kotiin. Kerran eräs vartija läpsäisi häntä ollessamme matkalla kylpyhuoneeseen.

"Sinä valehtelet uskonnosta"
, hän sanoi Matille.

Kevään ja kesänalun 2013 aikana Nusrah siirsi minua ja Mattia kautta vankiloiden. Heinäkuun 2013 lopulla Matt ja minä järjestimme pakenemistien pienestä ikkunasta sellissämme. Mattin onnistui paeta ja päästä kotiin. Minä jäin.

Tämän jälkeen Nusrah oli vakuuttunut, että Matt ja minä olimme korkeasti koulutettuja CIA-operatiiveja. Korkeastikoulutettu CIA-operatiivi al-Qaedan käsissä on syvissä ongelmissa, taistelijat selittivät.

Tämän vuoden toukokuussa, 19 kuukauden jälkeen, alkoi näyttää siltä, että pääsisin jonain päivänä vapaaksi tai jonain päivänä joutuisin ammutuksi.

En vielä tuolloin tiennyt, että Nusrah oli häviämässä sodan Islamilaista valtiota eli ISIS:stä vastaan. Luulin molempien organisaatioiden olevan tasavahvoja, eikä Islamilainen valtio voisi missään tilanteessa koskea öljykenttiin, todelliseen palkintoon Syyrian itäosassa. Mutta keskellä kesäkuuta näin ensimmäistä kertaa TV:tä ja näin kartan täynnä Islamilaisen valtion logoja. Pian Nusrah lopetti rakentamasta vankilaa sellini viereen.

"Miksi?"
Kysyin vartijalta.

"Näet sitten"
, hän vastasi.

Kesäkuun alussa kaikki muut vangit vietiin pois. En tiedä, mitä heille tapahtui.

Kesäkuu kääntyi heinäkuulle. Heinäkuun 3. päivän aamun tunteina, yksi Syyrian al-Qa'idah'n [Jabhat an-Nusrah] korkeista komentajista tuli vankilaselliini. Hän oli pitänyt minua lukittuna lähes kaksi vuotta eri vankiloissa. Tuona yönä minut oli viety muutetusta kouluhuoneesta Deir az-Zourin itäisestä kaupungista erämaateiden risteykseen viiden minuutin matkan päähän. Kun saavuin, komentaja tuli ulos Land Cruiseristaan. Seisoen pimeydessä Kalashnikoveja pitelevien miesten kanssa, hän hymyili:

"Tiedätkö kuka olen?" Hän kysyi.

"Varmasti. Olet Oppimisen Mies, sheikhnaa", vastasin ja lisäsin.

Tiesin hänet, koska hän vieraili sellissäni kerran, kahdeksan kuukautta aiemmin ja opetti minua Lännen rikoksista Islamia vastaan. Enimmäkseen tiesin hänet hänen maineensa perusteella. an-Nusrah-rintaman korkeana komentajana, hän hallinnoi ryhmän käteistä ja päätti, mitkä rakennukset räjäytetään ja mihin tarkastuspisteisiin hyökätään. Hän myös päätti, mitkä vangit teloitetaan ja mitkä vapautetaan.
Hän tahtoi tehdä selväksi, että tiedän hänen nimensä. Tein niin ja toistin sen hänelle:

"Abu Mariya al-Qahtaani".


Sheikhnaa, kuten sotilaansa häneen viittaavat.

"Hyvä. Tiedätkö, että ISIS on saartanut meidät. Ei huolta, he eivät saa minua. He eivät saa sinua. Minne tahansa menen, sinäkin menet. Ymmärrätkö?"

Nyökkäsin.

Ajoimme asutusalueelle lähellä Eufratia olevaa öljykenttää. Lopun yötä katson noin kahdensadan sotilaan ja 25 uskonnollisen auktoriteetin ja hengailijan Afganistanin Jihadista valmistautuvan matkaansa.

[Abu Mariya al-Qahtaani] antoi minulle jihadi-vaatteita ja kertoi sopeutumaan taistelijoidensa joukkoon ja lupasi, että päästessämme Dara'ahan, hän lupasi lähettää minut perheeni luokse.

Syyrialaisia puntia oli pakattu lakkuihin Toyota Hiluxeihin, laukkujen ja vesijäähdyttimien viereen. Ja oli aseita: kranaatinheittimiä, raketteja, konekivääreitä, kranaatteja ja luoteja, pinoittain pommivöitä.

Neljältä aamulla pakkaaminen oli lopetettu. Aamunkoitteessa komentaja ajoi Hiluxien saattueen päänä ja tulitti käsiaseellaan ilmaan. Sekunneissa olimme poissa, lentäen hiekan päällä. Tässä osassa Syyriaa on teitä. Emme käyttäneet niitä.

Matkustimme samassa autossa. Hän puhui minulle mujaahidina olemisen vaikeuksista. Yhtenä iltapäivänä hän kertoi maailman ymmärtäneen hänet väärin.

"Mutta ISIS on kaikista pahin. He ovat saaneet minut hyvin surulliseksi."

Hän keskusteli kanssani tulevaisuudestani toimittajana, minusta tulisi erikoistoimittaja al-Qa'idah'aan, ensimmäisenä toimittajana kertoen maailmalle totuuden Syyrian Jihadista.

"Tietenkin"
, vastasin.

Seuraavan kymmenen päivän aikana karavaani kiemurteli dyynien läpi. Muutaman päivän kuluttua Syyrian ilmavoimat olivat paikallistaneet meidät. Se pommitti, tappaen Nusrah-taistelijan ja tuhoten kuusi ajoneuvoa.

Tapasin neljä FSA-sotilasta. Yksi kertoi yksikkönsä saaneen äskettäin Jordaniassa koulutusta amerikkalaisjoukoilta taisteluun Jabhat an-Nusrah'aa vastaan.

"Tästä Nusrah'aa vastaan taistelemisen takiako saitte hyvää koulutusta?"

"Siitä me valehtelimme amerikkalaisille"
, hän sanoi.

Eräänä iltana sotilas nimeltä Abu Farouk tuli ja kertoi Islamilaisen valtion määränneen uuden lain kautta Deir az-Zourin: Jokaisen moskeijaan tulevan miespuolisen yli 13-vuotiaan on osoitettava katumusta. Hyvät muslimit olisivat taistelleet Jabhat an-Nusrah'aa vastaan sen hallitessa provinssia.. Jos maakunnan miehet katuisivat, heidät jätettäisiin rauhaan. Mutta mikäli kieltäytyisivät tai Islamilainen valtio katsoisi heidän katumuksensa vilpilliseksi, heidät tapettaisiin. Nusrah-taistelijat tapettaisiin heti nähdessä.

Todellinen skisma Nusrah'n ja Islamilaisen valtion välillä olivat heidän komentajansa, entiset ystävät 'Iraaqista, jotka eivät kyenneet sopimaan miten jakaa öljykentät itäisessä Syyriassa, jotka Nusrah oli valloittanut.

Sillä hetkellä Islamilaisella valtiolla näytti olevan saumaa taistelussa värväämisestä. Monet Nusrah-sotilaat kertoivat viime kuukausina monien sukulaistensa ja serkkujensa taistelevan Islamilaisen valtion riveissä. Palkka on parempi ja Islamilaisella valtiolla on vahvempi armeija ja voittanut läpi itäisen Syyrian ja 'Iraaqin. Kerran, ollessani vankina Deir az-Zourissa, komentajat laittoivat minut samaan selliin viiden hyljeksityn Nusrah-jäsenen kanssa. Heitä syytettiin joko loikaamisesta tai aikomuksesta loikata Islamilaiseen valtioon. He kielsivät tämän, mutta vartijoiden ollessa kaukana he kertoivat kenen tahansa Nusrah-taistelijan toivovan tulevansa Islamilaisen valtion taistelijaksi tarvitsi vain soittaa muutama puhelu. Hänen vaaditaan vain kuiskaavan tietyt sanat al-Baghdaadin suuruudesta. Sillä hetkellä taistelijan menneisyys annetaan anteeksi. Seuraavana päivänä hän tapaisi uuden komentajansa moskeijassa tai ravintolassa, saa uuden nimen ja uuden puhelimen ja elämä alkaa alusta.

Kuuntelin taistelijoiden haaveilevan tulevaisuudestaan:

"Hei Abu Petra, millainen on Ruotsi?" Ikäänkuin he tahtoisivat esittää itsensä syyrialaisina toisinajattelijoina. Olinko tutustunut poliittisen turvapaikan hakuun Ruotsista? Entä Berliini? Miten kauan kestää oppia saksaa?

Maaliskuussa Nusrah laittoi minut Deir az-Zourissa kahden Islamilaisen valtion komentajan kanssa samaan selliin.

Myöhemmin, puoli tusinaa korkeinta Nusrah-jäsentä saapui tapaamiseen. Useimmilla oli James Foleyn teloitusvideo puhelimissaan. Näitkö sen, he kysyivät nauraen ja heilutellen puhelimiaan. Tahdoinko nähdä sen jälleen.

"Hey Bitar, sinä amerikkalainen! Tahdotko nähdä mitä ISIS tekee ihmisille? Mitä jos se tapahtuu sinulle? Pitäisitkö siitä?"

Muutama päivä myöhemmin, elokuun 24. [Abu Mariya al-Qahtaani] teki odottamattoman vierailun.

"Kerää tavarasi. Lähetämme sinut äitisi luokse nyt".

Sain myöhemmin tietää qatarilaisten järjestäneen vapautumiseni, kuten muidenkin alueella kidnapattujen.


Lau Hei 16, 2016 1:32 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'aan, ISIS:iin, FSA:han ja muihin Jihad-ja kapinallisryhmiin liitetyt ihmisoikeusrikkomukset

Lokakuun 10. 2013

Latakia 2013

Human Rights Watchin raportti "You Can Still See Their Blood" -Executions, Indiscriminate Shootings and Hostage Taking by Opposition Forces in Latakia Countryside

Operaatio "Uskovien äidin 'Aa'ishah'n jälkeläisten kampanja" eli Hyökkäys Baroudaan eli [Latakian] Rannikon vapautusoperaatio

Pohjoisen Latakian maaseutu, koti Syyrian vähemmistöuskonnoille ja sunnisyyrialaisille, on ollut monen kuukauden ajan pitkien taistelujen näyttämönä Syyrian hallituksen ja aseellisten oppositiojoukkojen välillä. Alkaen vuonna 2012, oppositiojoukot valloittivat koillisalueen kaupunkeja ja kyliä sekä Jabal Turkmanin ja Jabal Akradin alueella ja edeten kesäkuussa 2012 Salman kaupunkiin ja viereiseen Jabal Doreeniin, strategiseen sotilaspisteeseen, joka valvoo hallituksen alueita.

Joulukuuhun 2012 mennessä aleviittikylien asukkaat olivat pääosin paenneet -al-Nassrasta, Kindisiyasta, Zraro, Beit Sweihasta, Jurat al-Maista, Ayn Aghazalista ja Mazraasta. Oppositiotaistelijat ja asukkaat kertoivat paenneiden lähteneen näiltä alueilta vetäytyneiden Syyrian hallituksen joukkojen mukana. Samassa kuussa sunnikaupunki Zarzourin shi'a-väestö pakeni peläten aseellisten ryhmien hyökkäyksiä ja myös krisittyjen Ghasaniyehin ja Jdeidehin asukkaat hylkäsivät kylänsä oppositiotaistelijoiden saavuttua. Oppositiotaistelijat vahingoittivat ja ryöstivät shiiojen ja kristittyjen uskonnolliset kohteet haltuunoton jälkeen Zarzourissa, Ghasaniyehissa ja Jdeidehissa.

Elokuun 4. 2013 aamulla puoli viiden jälkeen aseelliset oppositioryhmät aloittivat uuden ja laajamittaisen hyökkäyksen hallituksen alueille Latakian maaseudulla. Ensimmäisenä hyökättiin Sheikh Nabhan sotilaskohteeseen Baroudan kylässä, kahden armeijasta loikanneen avustuksella oppositiojoukot jyräsivät armeijakohteen yli saaden kaksi taisteluvaunua, heikentäen armeijaa jättäen heidät kyvyttömiksi puolustautua opposition hyökkäystä vastaan Baroudassa ja lähistön kylissä. Oppositio [armeijan mukaan Jabhat an-Nusrah] tunkeutui armeijakohtaan noin 40 minuutin kuluttua, jolloin taistelijat nopeasti valtasivat paikan ja pakottivat sotilaat vetäytymään.

"Meitä oli lopulta vain kymmenen, osa haavoittuneina ja meidän oli vetäydyttävä. Pakenimme Baroudaan, kukkuloille ja piilouduimme"
, kertoo sotilas.

Armeijan sotilaita kuoli ainakin 30 taistelujen aikana ja yli sata haavoittui sekä tästä että kahdesta viereisestä aluetta "suojelevasta" sotilaspaikasta. Jabhat an-Nusrah menetti hyökkäyksessä 25 taistelijaa.

Hallituksen joukkoja oli ainoastaan näissä kolmessa kohteessa ja sotilaiden vetäydyttyä [piiloon Baroudan vuorille] alueella ei enää ollut hallituksen joukkoja eikä hallitukselle lojaaleja militioita tuon päivän jälkeen. Ainoastaan yksi asukas kertoi käyttäneensä tuliasetta puolustaakseen itseään. Kolmella tapetulla asukkaalla oli ollut metsästyskiväärit tai muut aseet itsepuolustuksena. Oppositiojoukot [huomattavimpana Jabhat an-Nusrah] valloittivat tukikohdan jälkeen samana päivänä pienet aleviittikylät Baroudan, Nbeitehin, al-Hambousniehin, Bloutan, Abu Makkehin, Aramon, Bremsehin, Esterbehin, Obeenin ja Kharatan, kuten myös Beit Shakouhin ja seuraavina päivinä Qal'ahin, Tallan ja Kafrayan.

Armeijan mukaan oppositiotaistelijat saapuivat kylään tarkka-ampujat mukanaan ja hyökkäsivät kanuunoin, kranaatinheittimien, sarjarakettilaukaisualustojen kanssa, kuten grad-raketein, Shilkojen (Shilka, ilmatorjunta-asein varustettu lava-auto), Dushkien (raskaskonekiväärien) ja saaliina saatujen taisteluvaunujen kanssa. Sotilaan arvion mukaan hyökkäykseen osallistui tuhansia oppositiotaistelijoita.

Elokuun viidentenä armeija aloitti vastahyökkäyksen ja seitsemäntenä Syyrian valtiontelevisio väitti armeijan vallanneen Aramon, Esterbehin, Tallan, Beit Shakouhin alueet takaisin edeltävänä päivänä ja tuhonneensa Jabhat an-Nusrah'n leirin Obeenin kylässä.

Abu Ayman toimi ISIS:n komentajana elokuun hyökkäyksessä Latakiaan, Abu Ja'far ensimmäisenä apulaiskomentajana. ISIS piti panttivankeina Sleimin perheen jäseniä ja erään asukkaan mukaan ISIS:istä on otettu yhteyttä perheeseen neuvotteluista vankien vapauttamiseksi.

Oppositioaktiivi kertoo Jaish al-Muhaajiriin wal-Ansaarin olleen vastuussa Nbeitehin ja Baroudan valtaamisesta, mutta nähtyään miten helposti kylät oli vallattavissa, he menivät muihinkin kyliin. "Kylät vallattiin niin helposti, että miehet olivat vapaita kulkemaan tappaen ja teurastaen koko vapaa-aikansa...Libyalaiset [Jaish al-Muhaajiriinissa] eivät tappaneet, vaan teurastivat jopa naisia ja vanhuksia."

Osallisina olivat Ahraar ash-Shaam, 'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilainen valtio, Jabhat an-Nusrah, Jaish al-Muhaajiriin wal-Ansaar sekä Suquur al-'Izz. Lisäksi mukana oli useita Jaish al-Hurin eli FSA:n alaryhmiä.

Ahraar ash-Shaam osallistui taisteluihin yhtenä päätekijänä ja sen taistelijoita oli läsnä hyökkäysten kohteina olleissa kylissä. Monilla julkaistuilla videoillaan Ahraar ash-Shaamin taistelijat ovat Baroudassa, tunkeutuen koteihin ja valtaamassa Baroudan sotilastornia. Ahraar ash-Shaam menetti Esterbehissä kolme taistelijaa ja toisaalla yhden, kaiken kaikkiaan viisitoista.

Islamilaisella valtiolla oli avainrooli siviilipanttivankien ottamisessa kylissä. Heiltä kuoli neljä taistelijaa, yksi Esterbehissä ja muut tuntemattomissa paikoissa.
Jabhat an-Nusrah kertoo hyökänneensä Baroudan kylään ja saaden haltuunsa taisteluvaunuja, konekivääreitä, kranaatinheittimiä ja ammuslaatikoita sekä ajoneuvoja. Lisäksi he kertovat osallistuneensa Abu Makkehin, al-Hamboushiehin, Nbeitehin, Bloutan, Jabal Doreenin, Obeenin ja Esterbehin vapauttamiseen.
He menettivät kolme taistelijaa, joista kaksi Baroudassa ja yksi Abu Makkehissa.
FSA:n alainen al-Faruuq-prikaatin taistelija kuvasi Baroudassa ja Tallassa ja heidän seinäkirjoituksensa oli myös Abu Makkehissa. FSA:n alaosaston al-Hijra ila Allah alaosastoon kuuluva Assad Allah Hamza-prikaati osallistui operaatioihin Esterbehissä, Abu Makkehissa ja Beit Shakouhissa. ash-Shaam al-Islam osallistui ainakin Baroudan operaatioon Suquur ash-Shaamin tavoin. Sleibehissä ja Abu Makkehissa oli ainakin kolmen pienemmän ryhmän graffitit.

Syyrian hallituksen kidutuksessa kuolleen aktivisti Hassan al-Azharin mukaan nimetyn pataljoonan latakialaiskomentajan Abu Tahan kerrotaan "suojelleen alawinaisia ulkomaisilta taistelijoilta [muilta taistelijoilta], jotka tahtoivat tappaa heidät."

Asukkaat kertovat oppositiotaistelijoiden joissain tapauksissa tappaneen tai yrittäneen tappaa kokonaisia perheitä, jotka olivat kodeissaan aseettomina tai yrittäessään paeta hyökkäystä ja muissa tapauksissa tappaneen perheen miespuoliset jäsenet ja pitäneen naispuoleisia jäseniä ja lapsia panttivankeina. 190 tapetusta siviilistä 57 olivat naisia, ainakin 18 lapsia ja 14 vanhempaa miestä, jotka tapettiin elokuun neljäntenä. Latakian kansallinen sairaala kertoo saaneensa alueelta 205 siviiliuhria, joista 53 oli Syyrian armeijan tuomia ja loput 152 kerättiin kodeista, kaduilta ja joukkohaudoista. Muita ruumiita ei tunnistettu, koska ne olivat pahoin palaneet tai maatuneet merkittävästi. Ainakin 67 kerrotaan teloitetun tai tapetun aseettomina pakenemisyrityksessä. Mikään ei viittaa siihen, että siviileistä olisi ollut uhkaa taistelijoille.

Barouda

Sheblin perhe

Hassan Shebli kertoo oppositiojoukkojen tappaneen hänen vaimonsa Shamieh 'Ali Darwishin ja 23-vuotiaan poikansa Safwan heidän kotiinsa. Hassan pakeni kodistaan puoli viiden aikoihin aamulla oppositiotaistelijoiden lähestyessä kylää, mutta hänen oli jätettävä vaimonsa ja poikansa, joka ei voinut paeta fyysisen kyvyttömyyden vuoksi. Safwanilla oli sairaus, joka oli halvaannuttanut ja hänen äitinsä kykeni kävelemään ainoastaan tukien varassa. Tapon jälkeen heidät oli haudattu talon taakse. Talon seinään oli kirjoitettu Jabhat an-Nusrah'n ja Suquur al-'Izzin jättämiä tageja, kuten "Jabhat an-Nusrah tuo voiton syyrialaisille" sekä "Suquur al-'Izz, Allahu akbar". Poika oli ilmeisesti tapettu nukkuessaan sänkyynsä ja äidin sängyn vierellä lattialla oli veritahra.

Elokuun 22. Ansaar ad-Deenin YouTube-kanavalla olevalla videolla Safwan näkyy olevan sängyssään ja Shamieh elossa kahden tukikepin varassa.

Hassanin sukulainen, seitsemissäkymmenissä oleva Mouneer Salah Shebli ja hänen kuusissakymmenissä oleva vaimonsa Samella tapettiin myös samana päivänä.

Badourin perhe

"Kun taistelu alkoi, menin läheiselle armeijan tarkastuspisteelle katsomaan mitä tapahtuu. Siellä kerrottiin opposition hyökkäävän Salmasta. Menin takaisin ja otin vaimoni ja kymmenen lastani. Oppositiotaistelijat olivat katkaisseet tien ja yritimme paeta puiden läpi jalan, mutta he ampuivat meitä kohti ja kaksi tytärtäni kuoli, vaimoni ja toinen tyttäreni haavoittuivat. Tyttärelläni Sefah Badourilla on maisterintutkinto arabiankielessä ja tyttärelläni Saralla on tutkinto filosofiassa, he kuolivat. Toista ammuttiin päähän kahdesti ja toista neljä kertaa rintaan. Vaimoani osui oikeaan käsivarteen ja toista tytärtäni jalkaan. Näin myös tytön al-Qusaybehin perheestä makaavan kuolleena tiellä paon aikana. Hänen kurkkunsa oli viilletty auki."
-Ghazi Ibrahim Badour.

Opposition taistelijat tappoivat myös ainakin yhdeksän Ftaymehin perheen jäsentä; Zeina Ftaymehin, hänen isänsä ja äitinsä näiden kotiin. 80-vuotias Salman Ftaymeh tapettiin myös poikansa ja useiden sukulaistensa kanssa. Salman talon sisäseinille oli kirjoitettu "Suquur al-'Izz" (joulukuusta 2013 alkaen osaksi Jabhat an-Nusrah'aa) sekä "Islamilaisen valtion miehet kävivät täällä". Isä-Salmanin ja pojan ruumiit ovat palaneita ja Salmanin päästä puuttuu iso palanen, mikä osoittaa häntä ammutun päähän.

al-Qusaybehin perheestä tapettiin 80-vuotias Ahmad Assad, 70-vuotiaat 'Ali Assad ja Sleiman Mustafa, 50-vuotias Ghassan Mohamed; Mohammed Maqsuud, Nader 'Ali, Jassem Mohamed, Narjess, 70-vuotias Hamama, Ruwaida, Reem, kymmenvuotias Batoul Ghassan, kuusivuotias Waqar Ghassan ja muita.

Elokuun kuudentena ash-Shaam al-Islam julisti videollaan tahtovansa vaihtaa vankinsa, joihin kuuluivat Bader Ghazzal, alaviittinaisia ja lapsia pidätettyihin sunninaisiin. Elokuun 26. Jabhat an-Nusrah kertoi teloittaneensa Bader Ghazzalin tämän tuesta Syyrian hallitukselle. Videolla mies makaa maassa kädet päänsä yläpuolella ja näyttää puukotetun lukuisia kertoja.

Shihadehin perhe

Shihadehin perheen mies kertoo menneensä ulos kadulle hyökkäyksen alkaessa ja nähneensä veljensä ruumiin tämän talon edessä. Mies pakeni vaimonsa, poikansa ja neljän tyttärensä kanssa jalan vuorille, jossa hänen kymmenvuotiasta tytärtään ammttiin. Hänen vaimonsa ja poikansa jäivät haavoittuneen tyttären kanssa odottamaan joutuen oppositiotaistelijoiden vangeiksi. Taistelijat lähettivät haavoittuneen tytön Salmaan ja sen jälkeen Turkkiin sairaalahoitoon.
Perheen isä kertoo toisen veljensä myös kadonneen, ehkä kuolleen koska palattuaan kylään tämän talo oli täynnä verta.

Samasta perheestä tapettiin myös 80-vuotias veli Adib, tämän 23-vuotias tytär ja veljentyttäret 18-ja 19-vuotiaat Oula ja Tamadur sekä 82-vuotias 'Abdul-Kariim ja 14-vuotias Mehrez. Kaikkien kerrotaan olleen siviilejä.

Tamadur ja 23-vuotias Khitam näyttävän ammutun kadulle näiden yrittäessä paeta ja 14-vuotiaan ammutun yrittäessä paeta kylästä. Poikaa käskettiin pysähtymään.
Naapurin 20-vuotias Marah Ibrahim viivytti lähtöä odotellessaan Oulaa ja paetessaan heidät ammuttiin kadulle. Marah'n veli kertoo sisartaan ammutun noin 15 kertaa, kaikkialle ruumiiseen ja kasvoihin.

Veli kertoo nähneensä piilopaikastaan taistelijoiden teloittavan vanhemman naisen ja kidnappaavan nuorempia naisia ja ampuvan näiden kanssa olleet neljä miessukulaista. Miehet ammuttiin heidän pidellessään käsiä ylhäällä ja kertoen olevansa siviilejä.

al-Hambousiehin kylä

Darwishin perheestä tapettiin 80-vuotias mies, tämän 55-vuotias vaimo, kolme veljeä, sisko, veljenpoika ja serkku. Lisäksi kuoli naapuri ja yhden veljen vaimo. Ainakin serkun ruumis näkyy videolla, jossa on Nusrat al-Mazloum-ryhmä logo ja kertoja sanoo Hambousiehin tulleen al-Muhajiriin wal-Ansaarin valtaamaksi. Videolla hänen syytetään olleen shabbih, puolisotilaallinen proassadi.
Läheisen kylän asukas kertoo nähneensä ystävänsä Noura Darwishin ammutun tämän koettaessa paeta. Lisäksi opposition vetäytyessä löytyy kuuden naisen ruumiit, ilman vaatteita, joista kaksi olivat Firas ja Bassam Mariamin vaimoja.

Samasta kylästä tapettiin 45-vuotias mies ja tämän 90-vuotias äiti.

Blouta

"Olin kotona, heräsin viideltä aamuyöllä ja kuulin laukauksia ja ihmisten tulevan taloa kothi. Olin vaimoni ja kolmen lapseni kanssa, jotka ovat nelivuotias, yhdeksän-ja 11-vuotias. Kuulin jonkun sanovan 'Tapetaan kuka tahansa talossa oleva' klassisella arabialla. Vaimoni otti nuorimman poikamme syliinsä ja juoksi. He ampuivat häntä ja poika putosi. Juoksin ulos muiden lastemme kanssa takanani. Minua ammuttiin niskaan, vatsaan ja käteen. Vaimoni tapettiin. Koska minua oli ammuttu, en voinut mennä poikani luokse ja näin heidän ottavan hänet. Näin isäni myös kuolleena edessämme, näin heidän tappavan hänet."
-Bashir, Bloutan asukas.

Hän näki myös taistelijoiden polttavan ruumiita.

"Heillä oli jalabiyyat, lyhyet housut ja mustat liivit, pitkät parrat ja puhuivat klassista arabiaa. Heillä oli Jabhat an-Nusrah'n musta lippu."


Kylän asukas kertoo tunnistaneensa erään joukkohaudasta löydetyn ruumiin 80-vuotiaaksi mieheksi, jonka toinen jalka oli irrotettu ja kurkku viilletty auki. Muut samasta joukkohaudasta löydetyt kymmenen olivat seitsemän miestä, joista yksi noin 80-vuotias ja kolme naista.

Toukokuussa 2014 kapinallisryhmien panttivankeudesta vapautettu tytär kertoo asemiehen tappaneen hänen äitinsä ja yhden siskonsa ja useita muita naisia ja tyttöjä pidätyksensä jälkeen Bloutassa. Asemiehet olivat erotelleeet naiset ja vanhemmat tytöt nuoremmista lapsista ja veivät heidät huoneeseen, jossa aseistettu mies ampui heidät kuoliaiksi. Uhrien kerrotaan olleen 13-75-vuotiaita.
Kiinniottajat olivat myös lyöneet toistuvasti kasvoihin viisivuotiasta poikaa, joka oli itkenyt äitiään, jonka kädet ja jalat he olivat sitoneet ennen surmaamistaan.

Abu Makkeh

Oppositiotaistelijat saapuivat Abu Makkehin kylään elokuun neljännen päivän aamutunteina. Monet asukkaat onnistuivat paeta kylän kaukaisemman sijainnin takia. Ainakin neljä kyläläistä oli tapettu.

23-vuotias nainen kertoo nähneensä useita aseettomia siviilejä pakenevan ja tapettavan.

"Heräsimme aamuviideltä aseiden äänten lähestyessä. Yritimme juosta pakoon, mutta näimme miten ihmisiä tapettiin edellämme. Pakenin äitini, isäni kanssa -meitä oli noin kahdeksan veljeni vastasyntynyt tytär mukana. Kolme naapureista kuoli edessämme. Yksi oli Nayfeh, joka oli noin 40-50-vuotias ja kolme muuta. Kävelimme tasangoilla kolme kilometriä Aramoon."


Iman Hamdani ammuttiin selkään hänen paetessaan. Hän on halvaantunut ampumavamman seurauksena. Hän kertoo tarkka-ampujien ampuneen häntä ja muita.

"Heräsin takbirin ääneen. He tappoivat ihmisiä ja huusivat. Istuimme kotona ja juoksimme pois. Juoksin, kun he ampuivat minua. Ampujilla oli valkoiset vaatteet ja pitkät parrat."

Assad Qadro oli vanhempi mies, heikkokuntoinen ja häntä oli ammuttu useita kertoja joko rintaan tai selkään. Oppositiotaistelijat olivat kirjoitelleet seiniin ryhmiensä nimiä: "Oussama Bin Zeid" sekä "Thuwar al-Haffeh kävi täällä, ei ole jumalaa paitsi Allah".
Oussama Bin Zeid on Vapaan Syyrian armeijan Khirbet al-Jawzin alainen ryhmä.

Ainakin kahden talon seiniin oli kirjoitettu "Syyrian Vapaa armeija kulki tästä" ja "Vapaan Syyrian armeija".

Aramo

Abu Makkehin eteläpuolella sijaitsevasta Aramosta Latakian kansalliseen sairaalaan tuotiin arviolta kahdeksanvuotias tyttö, jonka isä, äiti ja neljä sisarta oli tapettu. Muut lapset olivat häntä nuorempia. Hän kertoi heidän kurkkunsa leikatun auki pellolla isänsä kanssa. Human Rights Watch ei kyennyt varmistamaan tietoa.

Bremseh

"Pakenin äitini ja siskoni kanssa jalan. Veljeni tapettiin kotiinsa. Kuulin kolme laukausta veljeni talosta. He käskivät polvistumaan ja ampuivat. He tappoivat hänet keittiöönsä. Halan isä [veljeni] tapettiin ja hänen äitinsä kidnapattiin. Kolmivuotiasta veljentytärtäni ammuttiin kasvoihin."


al-Da'ee'n perheestä tapettiin isä, äiti ja kuusi nuorta lasta. Seitsemänvuotias tytär kertoi perheensä yrittävän paeta oppositiotaistelijoita, kun heidät ammuttiin. Hän itse piiloutui kiven taakse. Isää oli ammuttu rintaan, äitiä rintaan ja vatsaan, nuorta tyttöä olkapäähän ja nuorta poikaa käsivarteen. Yhtä tyttöä oli ammuttu päähän ja toista päähän ja sääreen. nuorta poikaa ja tyttötaaperoa ammuttiin vatsaan.

***
Aseelliset oppositioryhmät pidättivät yli 200 asukasta, joista suurin osa naisia ja lapsia. Monissa tapauksissa taistelijat tappoivat miespuoliset perheenjäsenet ja pidättivät heidän sukulaisensa. Aseellisia ryhmiä avustava oppositioaktiivi Latakiasta kertoo tapettujen kantaneen aseita ja tahtovansa pidätetyistä vankeinvaihtoa ilman ehtoja. Vangit oli jaettu eri ryhmien kesken Jaish al-Muhaajiriiniin, ISIS:iin, Jabhat an-Nusrah'aan ja Suquur al-'Izzaan. Panttivankien hallinta siirrettiin syyskuussa 2013 Ahraar ash-Shaamille.

Aseellisen ryhmän edustaja kertoo hänellä olleen 70 naista ja 50 lasta Latakiasta ja sijaintipaikkanaan Idlib.

Useat Latakian asukkaat kertovat nähneensä sukulaisensa syyskuun 7. julkaistulla videolla, jossa he ovat Jaish al-Muhaajiriinin paikalliskomentaja Abu Suhaibin vankeina. Yksi naisista sanoo kameralle:

"Olemme taistelijoiden vankeina eivätkä he vapauta meitä ellei Syyrian armeija vapauta vankeja vaihdossa. Meitä on yhteensä 105 ja kohtelu on kelvollista".

Abu Suhaib lisää:

"Meillä on hallituksen vankeja Latakiasta ja tahdomme vaihtaa vankeja. Tämä on ainoa vaatimus".

ISIS:n vankeina oli Sleimin perhe ja tahtoi vankienvaihdossa kolme libyalaista, neljä miljoonaa Syyrian puntaa (35 400 dollaria) ja Sleibehin asukkaiden järjestävän mielenosoituksen hallitusta vastaan.

Ryhmät vapauttivat 40 vankia toukokuussa 2014 neuvotteluissa Syyrian hallituksen kanssa. Toukokuun 30. julkaistu YouTube-video esittää jokaisen jäljelle jääneet ainakin 34 vankia. Assadin eurooppalaiset kannattajat Voltairenet-sivustolla väittivät viime syyskuussa Latakiasta kidnapattujen olleen myöhemmin "esittämässä kuolleita lavastetussa al-Ghoutan kaasuiskussa". Taas yksi valhe debunked.

Panttivankien vaihdossa Syyrian hallitus antoi oppositiotaistelijoille turvallisen pääsyn ulos Syyrian armeijan piirittämästä Homsin vanhasta kaupungista.

Rahoittajat

Huhtikuun 16. 2013 kuwaitilainen sheikh Hajjej al-Ajami kertoi Twitter-tilillään "Pelastakaa Syyrian rannikko"-operaatiosta ja hänestä tuli myöhemmin yksi operaation huomattavimmista rahallisista tukijoista. Huhtikuun 19. Kavkaz Center kertoi tuolloin itsenäisen Jaish al-Muhaajiriin wal-Ansaar-ryhmän ottavan muiden Jihad-ryhmien ohella osaa Latakian "vapautusoperaatioon." Elokuun 4. toinen kuwaitilainen Shafi al-Ajami kertoi Ahraar ash-Shaamin valittaneen johtamaan operaatiota. "Sheikh Saqr" kiitti myöhemmin lahjoittajia Twitter-tilillään, kertoen Hajjej al-Ajamin lahjoittaneen kampanjaan 400 000 euroa ja maininneen Ahraar ash-Shaamin kuuluvan Abu Tahan kakkosmiehekseen. Toinen kuwaitilainen Said al-Suwan kiitti lahjoittajia Kuwaitista, Saudi-Arabiasta, Arabiemiraateista ja Qatarista. FSA:han kytkeytyvällä Facebook-sivulla kiitettiin Adnan al-'Aruuria 140 000 euron lahjoituksesta, tosin hänen osallisuudestaan on erimielisyyttä mm. Suquur al-'Izz-ryhmän taholta.

Ei ole mitään todistetta, että operaation rahoittajat olisivat tienneet rahoittavansa kuvatunkaltaisia tapahtumia Latakiassa.

Elokuun kuudentena 2014 Human Rights Watch vaatii Syyrian aseellisia oppositioryhmiä välittömästi vapauttamaan panttivangeiksi ottamansa naiset vuoden 2013 Latakia-operaatiossa.

Heinäkuun 14. 2014: Latakian rannoilla

Bashar al-Assadille lojaalien asuttamalla Latakian rannikolla ei olla kiinnostuneita Islamilaisen valtion luomisesta. Elämä jatkuu normaalihkosti, vaikka jotkut saavat Syyrian hallituksen rinnalla taistelleiden lastensa ruumiita jatkuvasti takaisin. Pienessä rantakahvilassa olevia latakialaisia ei pelota Islamilainen valtio. Nuori nainen nosti alkoholijuomaa ja sanoi:

"Saatoimme elää huonoa elämää Syyrian hallituksen alla, korruptiossa ja poliittisten vapauksien puutteessa, mutta seisomme Syyrian hallituksen rinnalla sen taistelussa elämäntapamme puolustajina."

"Islamilaisen kalifaatin kanssa tai ilman, näyttää olevamme menettäneen maamme ikuisesti. Syyria ei enää tule sellaiseksi kuin se oli. Puolustamme itseämme, joka Islamilaista valtiota tai muuta organisaatiota vastaan. Vihollistemme muodolla ei ole väliä. Lisäksi, kaikki on valhetta. Kaikki media on valehdellut meille kolme vuotta, myös hallitusta tukeva media. Isäni kuoli sodassa kaksi vuotta sitten. Tuolloin Syyrian media sanoi sodan loppuvan muutamassa kuukaudessa."
, kertoo taksikuski Tartusissa.


Lau Hei 16, 2016 1:36 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Jabhat an-Nusrah'n lainoppineen Abu Usaamah al-Ansaarin ja 'Abdullah al-Muhaisinin keskustelu aleviittinaisten ja aleviittilasten tappamisesta

Jabhat an-Nusrah, tuo Syyriassa toimiva al-Qa'idah'n alainen on virallisen lainoppineensa, shar'i Abu Usaamah al-Ansarin Twitterin mukaan sallinut aleviittilasten ja -naisten tappamisen. Abu Usaamah al-Ansarin kanta käy ilmi hänen vastatessaan saudiarabialaisen shar'in 'Abdullah al-Muhaisinin kantaan.

Myöskin Ahraar ash-Shaam, joka myös Jabhat an-Nusrah'n liittolaisena taistelee Islamilaista Valtiota vastaan, sen johtaja Abu Jabir Hisham ash-Shaykh toivoi "puhdistusten aallon pyyhkivän saastan pois Jisr ash-Shughourista nusairien vuorille saakka".

Jabhat an-Nusrah'n virallinen lainoppinut Abu Usaamah al-Ansaari vastasi al-Muhaisinille, miten "aleviittinaiset ovat taistelleet tai kehottaneet kapinallisia vastaan ja siksi heitä tulisi kohdella taistelijoina, ellei toisin todisteta. Hän myöskin vetosi naispuoleisten luopioiden teloittamiseen.

Abdullah al-Muhaisini kirjoittaa sen jälkeen kun ylisti taistelijoita nusairien kylien valtaamisesta:

"Ja tahdon selventää tätä äärimmäisen tärkeää asiaa, kuten sotaa aleviittien kylissä, naiset ja lapset jotka lankeavat mujahidiinien käsiin. Joten mikä on hukm heihin liittyen?

Ensimmäiseksi: Perusperiaate on, että epäuskovien naisten ja lasten tappaminen on yleisesti lainopillisesti kiellettyä. Sillä on kerrottu sahiih hadiithissä, että Profeetta (S) näki tapetun naisen sotaretkellään ja kielsi sen ja kehotti olemaan tappamatta naisia ja lapsia.

an-Nawawi sanoi:

"Oppineet ovat yksimielisiä naisten ja lasten tappamisesta mikäli he eivät liity taistelemiseen. Mikäli osallistuvat taistelemiseen, niin silloin ulama yksimielisesti sanoo, että heidät tulee tappaa".

Toiseksi: joku voi oikeuttaa epäuskovien naisten ja lasten tappamisen Quraanin Ayah'lla: {Ja joka tekee ylittää rajat teitä kohtaan, ylittäkää rajat heitä vastaan samalla tavalla} Vastaus siihen on kaksinainen: Ensinnäkin Allahin sanat {Ylittäkää rajat samalla tavalla heitä vastaan} viittaa erityisesti siihen, mikä ei ole kiellettyä. Joten ei ole esimerkiksi oikein harjoittaa haureutta toisen sinun sukulaisesi kanssa haureutta harjoittaneen sukulaisen kanssa perustaen sen olevan samanlaista kohtelemista. Tämä kohteleminen ei siis ole sitomaton. Joten ei ole luvallista toimia Ayah'n mukaan ilman rajoituksia ja viittaamatta mitä Lainsäätäjä poisluki, minkä hän itse julisti tabuksi ja minkä hän kielsi vastaamisen samalla tavalla. Eikä ole luvallista vastata petokseen petoksella, eikä syntiin synnillä kuten hadiithissä sanotaan: Maksa luottamus sinuun luottavalle, mutta älä petä sitä joka pettää sinut". Kuten Muhammad ash-Shawkaani sanoi: "Nämä hadiithit osoittavat, että ei ole sallittua tappaa naisia ja lapsia missään olosuhteissa, ja sen päätöksen teki Malik Ibn Anas ja 'Abdul-Rahmaan al-Awza'i."

Ja mitä tulee siihen, että katsoo [aleviittinaisten ja lasten tappamisen] olevan keino peräännyttää hallitus, sanomme: "Hallitus ei välitä mistään sellaisesta. Hallitus ei kiinnitä huomiota siihen ja eikä välitä siitä." Ennemminkin hallitus lisää rikollisuuttaan ja barbaarisuuttaan...Joten ystävät, annamme hukmin: Aleviittinaisten ja -lasten tappaminen on kiellettyä.

Jotkut voivat sanoa, että aleviittinaiset ovat luopioita. Sanomme tämän olevan eri asia kuin se mistä puhumme. Keskustelumme koskee tappamista. Mitä tulee aleviittinaisten luopiuteen, niin se liittyy erimielisyyteen naisluopioiden tappamisesta. Ja kaikki mielipiteet tästä naisen tulemisesta luopioksi suosittelee kehotuksiin häntä katumaan eli kutsumaan Islamiin. Tämä on lisäksi siihen erimielisyyteen, että mikäli aleviitit ovat alkuperäisiä kuffareita tai luopioita."

/Lainaus al-Muhaisinilta päättyy.

Sen jälkeen hän kirjoitti:

"Ei ole epäilystä, että edellinen liittyy heihin, jotka eivät kanna aseita eivätkä taistele tai informoi hallitusta.

Jotkut sanovat: 'He tappoivat lapsiamme'. Vastaan: Hävitämme heidän miehensä, Allahin Voimalla ja Kaikkivaltiuden luvalla.

Joku voi kysyä: 'Mitä teemme heidän naisilla ja lapsillaan?'

Sanon: Käytämme heitä saamaan naisemme ja lapsemme ulos tyrannin [ilm. Bashar al-Assadin] vankiloista, mikäli tyranni välittää omista ihmisistään.

Joku voi kysyä: 'Mitä sitten heidän tappaminen, mikäli hallitus käyttää heitä suojellakseen itseään?' Profeetta (S) vastasi tällaiseen: "He ovat heistä". Joten on sallittua pommittaa heitä mikäli hallitus suojelee itseään heillä. Jos kaupunkin vapautetaan ja [naisia ja lapsia] löydetään, niin toisaalta ei."


Kaikki vastaukset toukokuun 6. 2015.

Jabhat an-Nusrah'n virallinen shar'i Abu Usaamah al-Ansari vastasi:

"Olen lukenut twiitit #Hukm alawien naisista ja lapsista @Sheikh 'Abdullah al-Muhaisinilta. Jotkin niistä eivät ole täysin korrekteja, Allah antakoon anteeksi meille ja hänelle.

Eivätkö nusairien naiset ole taistelleet meitä vastaan muodossa tai toisessa? Tai innostaneet meitä vastaan, Sheikh?

Heidän naisensa ovat taistelevia ellei toisin todisteta.

Samaten kielto heidän tappamisestaan ei ole heidän veren koskemattomuuden takia, vaan oppineiden ratkaistavana. Ennemminkin kielto on siksi, ettei muslimien edut heidän ottamisestaan orjiksi tulisi turmelluksi.

Ja myös, yksimielisyys on että luopionaiset tulee tappaa, eikä kukaan kiistele siitä paitsi Ahnaaf [Hanafi-koulu].

Sheikh Muhammad al-'Uthaimeenin fatwa heidän tappamisestaan on hyvin tunnettu.

Tässä sinulle nusairien vastaus:


[Ruba Kamal al-Assadin Facebook-muistiosta]"Syyrian arabiarmeijalle: Kun olette vapauttaneet Jisr al-Shughourin, jonka vapautus on vain ajan kysymys, tappakaa kaikki vanhukset, lapset ja naiset jotka tulevat tiellenne. Älkää huomioiko kukkia tai riisiä, joita teille sirotellaan saapuessanne kaupunkiin. Jokainen riisinjyvä sisältää vihanvulkaanin, jos he voisivat he tekisivät niistä kranaatteja tai raketteja putoamaan puhtauden päidenne päälle. Marssikaa älkääkä välittäkö yhdestäkään kaupungin ihmisistä. Viha siellä on syvään juurtunutta, jopa rakennusten tiilissä. Jumala olkoon armollinen marttyyrien sielulle Jisr al-Shughourin verilöylyssä".

/Lainaus Abu Usaamah al-Ansaarilta päättyy.


Lau Hei 16, 2016 1:38 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Tammikuun 13. 2014


Jabhat an-Nusrah'aan ja ISIS:iin liitetyt ihmisoikeusrikkomukset

Human Rights Watch haastatteli 43 Syyrian pakolaista 'Iraaqin Kurdistanissa marraskuussa ja joulukuussa 2013, jotka kertoivat "aseellisten äärijärjestöjen" Jabhat an-Nusrah'n ja 'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilaisen valtion (ISIS) pakottaneen "heidän tulkintaansa" Shari'ah'sta vaatimalla naisia ja tyttöjä pukeutumaan huiviin (hijaabiin) ja kokopitkiin kaapuihin (abaayoihin) ja uhaten rankaista tottelemattomia. Joillakin alueilla ryhmät ovat kieltäneet naisia ja tyttöjä, erityisesti heitä jotka eivät noudata pukukoodia, liikkumasta vapaasti julkisesti, työskentelemästä ja käymästä koulua.

Jotkut kertoivat näiden ryhmien pidättäneen naisia ja yksi pakolainen kertoi leskeksi jääneestä naapuristaan ja kolmesta lapsestaan, jotka kuolivat taisteluiden aikana, määräyksen olla lähtemättä ulos ilman miespuolista saattajaa, jättäen hänet pelkäämään alueelta pakenemista. Kyseisessä tapauksessa naisen taloon osui tykistökranaatti ja ruumiit jäivät tuhoutuneiden talojen alle.

Syyskuun 2012 ja marraskuun 2013 aikana Jabhat an-Nusrah ja ISIS laittoivat määräyksiä naisten ja tyttöjen pukeutumiselle ja liikkumiselle Aleppon kaupungin korttelissa Sheikh Maqsuud, Aleppon maakuntien kaupungeissa Afrin ja Tal Aran, Hassakeh, Ras al-'Ayn, Idlib ja Tal Abyadh Raqqa'aan maakunnassa. Näiden alueiden väestö koostuu sunni-muslimeista, shiioista, alaviiteista, syriaanisista kristityistä ja armenialaiskristityistä.

Haastateltavat ovat kertoneet Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in vaatineen naisia seuraamaan tiukkaa pukeutumiskoodia, johon sisältyi abaya sekä hijab ja kieltäneen farkut, tiukan vaatetuksen, nilkkojen yläpuolelle ulottuvat hameet tai mekot ja meikin. Joissain tapauksissa ryhmät ovat myös vaatineet naisia pukeutumaan niqaabiin. Joillain alueilla ryhmät määräsivät naisia olemaan muotoilematta hiuksiaan ja käymästä hiusmuotoilijoilla. Ryhmien jäsenten kerrotaan myös kieltäneen naisia olemasta julkisella paikalla ilman miespuolista perheenjäsentä Idlibissä, Ras al-'Aynissa ja Tal Aranissa. Määräyksiä tottelemattomilta naisilta ja tytöiltä estettiin julkisen liikenteen käyttö, mahdollisuus koulutukseen, leivän ostaminen ja uhkailtiin rangaistuksella. Idlibin, Tal Abyadhin ja Tal Aranin asukkaat kertovat myös Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in kieltäneen naisilta työnteon kodin ulkopuolella.

Varmuutta ei ole siitä, onko näihin liittyneet myös muut ryhmät.

"Jos menin minne tahansa, missä ISIS oli, enkä pukeutunut pitkään mekkoon, jota he sanoivat pitävän pukea, he sanoivat: 'Teidän ei pitäisi olla täällä tässä puvussa; teidän tulisi pukea, mitä me tahdomme"
, kertoo Bashma Ras al-'Aynista, jota hallitsivat marraskuusta 2012 alkaen Jabhat an-Nusrah ja Ghurabaa ash-Shaam saatuaa sen valtaansa Syyrian hallitukselta. Tammikuusta 2013 alkaen aseelliset ryhmät ovat ottaneet yhteen PYD:n kanssa.

Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in kerrotaan määränneen rajoituksia miesten pukeutumiselle ja liikkumiselle Afrinissa sijaitsevan kylän Jindiresin, Ras al-'Aynin, Tal Abyadhin ja Tal Aranin asukkaille. Hallinneet aseelliset ryhmät eivät sallineet miesten pukeutuvan farkkuihin tai tiukkoihin housuihin. Mainituihin kyliin ja kaupunkeihin määrättiin myös yöllisiä ulkonaliikkumiskieltoja iltapäivästä kello viisi alkaen.

Tal Abyadhista tullut nainen ja Tal Aranista tullut mies kertovat kesällä 2013 nähneensä, miten Jabhat an-Nusrah'n jäsenet pakottavat siviilimiehiä paheksumaan naisia, jotka eivät noudattaneet pukeutumiskoodia. Toinen Tal Abyadhista tullut mieshenkilö kertoo Jabhat an-Nusrah'n käyvän naisten kodeissa uhkailemassa näiden miespuoleisia sukulaisia sääntöjen noudattamiseksi.

"He sanovat: 'Tällä kertaa sanomme, seuraavalla kerralla toimimme".

Pakolaiset Sheikh Maqsudin alueelta Aleppon kaupungista ja Ras al-'Aynista, Tal Abyadhista ja Tal Aranista kertoivat Jabhat an-Nusrah'n taistelijoiden uhkailleen naisia rangaistukselle, mikäli he eivät noudattaisi pukeutumisen rajoitteita. Jabhat an-Nusrah on hallinnut Tal Arania heinäkuun 2013 lopusta alkaen ja ISIS:in hallitsevat alueita Tal Abyadhista, karkottaen kurdiperheitä jatkamalla taisteluita kurdien aluetta täysin hallitsevia aseellisia ryhmiä vastaan. ISIS:in vastaiset hyökkäykset ovat uhanneet heidän valta-asemaansa Tal Abyadhissa.

Yhteensä 14 miestä ja naista kertoi Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in rajoittaneen naisten liikkumista Afrinin Jindiresin kylässä, Sheikh Maqsudissa, Idlibissä, Ras al-'Aynissa, Tal Abyadhissa ja Tal Aranissa. Talaranilainen Rihab kertoi Jabhat an-Nusrah'n kieltäneen naisten julkisen liikkumisen yksin ilman miessukulaisen seuraa.

Pakolaiset Idlibistä, Tal Abyadhista ja Ras al-'Aynista kertovat aseellisten ryhmien kieltäneen naisia liikkumasta julkisuudessa ilman miessukulaisen seuraa. Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in kerrotaan kieltäneen naisia ajamasta autolla Tal Abyadhissa ja Idlibissä. Sheikmaqsudilainen mies kertoo Jabhat an-Nusrah'n kieltäneen bussinkuljettajia ottamasta kyytiin naisia ilman hijaabia.
Talaranilaiset naiset kertovat Jabhat an-Nusrah'n estäneen heitä ostamasta leipää perheilleen Ramadhanin aikaan.

"Jos joku nainen meni sisään, he sanoivat: 'Menkää takaisin, teidän ei kuulu viedä leipää; olette naisia'".

Talabyadhilaiset ja talaranilaiset naisten johtamat taloudet kertovat joutuneensa loukkoon ilman pääsyä työhön tai tarvikkeisiin ja mentävä äärimmäisiin mittoihin elättääkseen itseään, kuten matkustamalla kaukaisiin paikkoihin ostamaan ruokaa ja tarvikkeita.

Pakolaiset Alepposta, Ras al-'Aynista, Tal Abyadhista sekä Tal Aranista kertovat useimpien naisten totelleen määräyksiä rajoituksista rangaistuksen tai seuraamusten pelosta itselleen tai perheenjäsenilleen. Säännökset ja niiden seurauksena aiheutunut pelon ilmapiiri vaikutti perheiden päätöksiin lähteä Syyriasta 'Iraaqin Kurdistaniin. Kuuden perheen jäsenet kertovat erityisesti lähteneen Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS:in läsnäolon takia, peläten seurauksia säännöistä lipsumisesta ja ankarammin rajoitetusta ympäristöstä.

Rasal-'Aynilainen parturi Isma kertoo kaikkien naisia työllistäneiden parturiliikkeiden suljettaneen. Talabyadhilainen Abda kertoo Jabhat an-Nusrah'ksi tunnistamansa ryhmän rajoittaneen naisten työntekoa vuonna 2013:

"Naiset voivat tehdä työtä ainoastaan kotona, kuten kutomista ja räätälöintiä. Ennen oli normaalia naisille työskennellä kodin ulkopuolella, kuten insinööreinä".


20-vuotias Yasmina kertoo Jabhat an-Nusrah'n jäsenten estäneen häntä ja muita naisopiskelijoita rekisteröitymästä kansallisen yliopiston kokeisiin:

"Näimme Nusrah'n ohjaamassa rekisteröitymistoimistoa. He kieltäytyivät puhumasta minulle, vaikka minulla oli päähuivi. Olin pukeutuneena länsimaisiin vaatteisiin ja he sanoivat, ettei tämä ole hyväksyttävää".

Idlibin maakunnassa ISIS:in kerrotaan painostavan kouluviranomaisia erottamaan sukupuolet toisistaan sekä kieltämään miesopettajia opettamasta tyttöjä. Syksyllä 2013 ISIS:in jäsenten kertonaan rynnäköineen kouluun Tariiq al-Baabin alueella ja pakottaen aseella uhaten opetushenkilökuntaa lähtemään, sillä miesopettajat opettivat naisopiskelijoita. He määräsivät kouluviranomaisia keskeyttämään opetuksen, kunnes opetushenkilökunta koostuisi pelkästään naisista.
Tweinehissä syksyllä 2013 ISIS määräsi opiskelijoita pukeutumaan Islamilaisittain, mikä tarkoitti naisille abayaa, hansikkaita ja kasvohuivia. Poikia myös määrättiin pukeutumaan Shari'ah'n mukaisesti, mikä tarkoitti pakistanilaistyylistä shalwaar qamiisia ja kuufia.

Kaksi naista kertoo joutuneensa Jabhat an-Nusrah'n pidättämiksi lähtiessään Hassakehin Firat-yliopistolta taksilla elokuussa 2013, ollen pidätettyinä useita tunteja. Talhasselilainen nainen kertoo olleensa pidätettynä kaksi päivää kymmenen omansa ja sukulaistensa lasten kanssa kotiinsa tehdyn ratsian seurauksena, jossa hänen miehensä ja veljenpoikansa tapettiin. Miehen toinen vaimo vapautettiin kuudentoista päivän pidätettynä olon jälkeen. Kahdeksan muuta haastateltua kertoo eri ryhmien kidnapanneen tai pidättäneen naisia teillä Alepposta Afriniin sekä mainituissa kolmessa muussa kaupungeissa.

Kuusi miestä ja naista kertoo Jabhat an-Nusrah'n ja ISIS kuuluttaneen julkisesti Ras al-'Aynissa, Tal Abyadhissa ja Azazissa kurdinaisten ja heidän omaisuutensa "halaaliksi" taistelijoilleen. Kaikki haastateltavat kertovat tämän tarkoittavan ryhmien johtajien antavan taistelijoilleen vapauden pidättää paikallisia naisia ilman seuraamuksia.

al-Qa'idah'n taistelijat iskivät keskiaikaisen väkivallan verisillä iskuilla Syyrian pohjoisessa rajakaupungissa Jarabulusissa. Taistelut kiihtyivät tammikuun 17:na, jolloin kapinallisryhmät Liwa at-Tawhiid ja 'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilainen valtio saatuaan vahvistusta Raqqaa'asta valloitti kaupungin nelituntisen taistelun päätteeksi.
Illansuussa ainakin kymmenen miestä oli teloitettu, heidän päänsä kasattu rykelmiksi ja yli 1 000 pakolaista pakeni Turkin rajan yli.

Tapahtumat ovat shokkeja sekä asukkaille että Vapaalle Syyrian armeijan taistelijoille, jotka vain viikkoa aikaisemmin uskoivat olevansa vain tuntien päässä al-Qa'idah'n karkottamisesta kaupungista kokonaan piiritettyään kaupungin keskustaa ainakin neljänkymmenen miehen voimin.
Kun ISIS:in autopommi tappoi 33 ihmistä -kaikki naisia ja lapsia- FSA:n prikaati Liwa at-Tawhiid kutsui tukivoimia. Sen sijaan Raqqaa'sta saapui 70 auton ISIS-kulkue. Taistelijat kertovat puolella taistelijoista pukeutuneen tavallisiin mustaan univormuun ja puolet FSA-tyyliseen pukuun ollen epätyypillisesti parrattomia. Naamioituneet taistelijat olivat sitoneet valkoiset nauhat käsivarsiinsa erottuakseen oikeasta FSA:sta.
Yli 100 miestä vietiin kodeistaan ja kuljetettiin pääaukiolle, missä aloitettiin verilöyly.

"Meidät koottiin seinää vasten ja emiiri kertoi olemaan tuhlaamatta luoteja. Yhtäkkiä yhteen kaveriin tartuttiin ja hänet painettiin maahan vatsalleen. Sitten yksi mies ISIS:stä laittoi polvensa hänen selälleen, huusi Allahu Akbar ja leikkasi hänen päänsä veitsellä. He valikoivat ihmisiä sattumanvaraisesti tapettavaksi. Siinä ei ollut mitään logiikkaa"
, kertoo pidätetyt Muhammad Jader ja hänen setänsä 'Ali.

Yksi teloitettiin, kun häneltä lyödettiin taskustaan savukkeita. Ainakin 40 miestä pyyhkäistiin nurin automaattiaseen tulispreijauksella. Henkiin jätettyjä miehiä kuulusteltiin yhteyksistään FSA:han. Vesilasillisen antamisesta FSA:lle sai kuolemantuomion.

Jaderin perheestä teloitettiin kuusi, Jaderin perhe oli ensimmäisiä ISIS:iä vastaan Jarabulusissa nousseita. Teloitetut miehet eivät olleet pataljoonan johtajia, vaan teloitettiin perheyhteyksistä. Teloitetut olivat 18-vuotias Hussein; Bashar al-Assadin armeijasta loikannut 20-vuotias Ahmad; 25-vuotias Murad; 40-vuotias Amar; 55-vuotias Ibrahim ja 60-vuotias Abdo.
Lisäksi kohteena oli Jubanat-klaani, josta teurastettiin 12 naista ja lasta, nuorin kaksivuotias, löydettyinä talostaan. Naapurit kertoivat ISIS:in tulleen etsimään miehiä, mutta heidän ollessaan poissa he teurastivat perheen.

al-Qa'idah'n äärimmäiset taktiikat selittävät osaltaan, miksi he ovat saavuttaneet niin paljon maata pohjoisessa Syyriassa. Huolimatta vähäisemmästä lukumäärästään kuin muut kapinallisosastot, heidän terrorin ja lisääntyneet hyökkäykset siviilejä kohtaan antavat tilaa.
Hallitessaan nyt koko Jarabulusia, ISIS on kehottanut kansainvälisiä avustusjärjestöjä jatkamaan aiempaa aktiivisuuttaan alueella.

Jaramana sijaitsee 10 kilometriä pääkaupunki Damaskoksesta kaakkoon, sen asukkaiden enemmistö druuseja ja kristittyjä sekä pakolaisia 'Iraaqin vuonna 2003 aloitetusta sodasta ja nyttemmin myös muualta maassa. Kaupungissa ei koskaan ollut hallituksen vastaisia mielenosoituksia, mutta kerrotaan myös hallituksen tukauduttaneen ne jo ennen niiden alkamistaan.
Keväästä 2012 alkaen oppositiojoukot naapurikaupungeista ovat jaksottain kohdistaneet Jaramanaan tykistötulta ja autopommitusta. Marraskuussa 2013 ar-Radin erikoissairaalan lääkäri arvioi lokakuun 2012 ja marraskuun 2013 aikana ainakin sadan siviilin menehtyneen ja 1 200 haavoittuneen, joista arviolta 90 prosenttia tykistötulen ja autopommien seurauksena. Yhteensä 121 siviiliä tappaneiden autopommien otannassa kohteena ei ole ollut Syyrian hallitus, vaan iskut tapahtuivat kaupallisilla alueilla ja asuinalueilla sekä kaupungin keskuksen aukioilla ja kerran hautajaisissa. Yhden aukioiskun tekijäksi Syyrian media arveli ISIS:tä, missä kuoli 17 ja haavoittui yli 30. Heinäkuun 25. 2013 tapahtumassa autopommi räjähti Miekkojen aukiolla vaurioittaen yli 20 autoa. Kuolleista neljä oli lapsia. Syyrian media syytti ISIS:stä, mutta tarkempaa tietoa ei tunneta. Useimmissa iskuissa Jabhat an-Nusrah ilmoittautui tekijäksi. Elokuun 6. 2013 Ramadhaan-kuussa kaksi autopommia tappavat 19 ihmistä. Tekijää ei tunneta. Lokakuun 19. 2013 itsemurhaiskussa tarkastuspisteelle Jaramanan ja Mlehan välissä kuoli 30 sotilasta ja haavoittui 15 siviiliä, ainakin Syyrian valtion televisio SANA:n raportoiman mukaan. Jabhat an-Nusrah ilmoittautui tekijäksi.
Helmikuun 2013 ajan autopommi-iskuissa on kuollut kaksi siviiliä ja haavoittunut ainakin 12, mukana naisia ja lapsia. Joissain muissa tapauksissa kapinalliset ilmoittivat kohteiksi shabbihan, mutta näyttöä ei ole.

Syyskuun 3. 2013 pommi tappoi kuusi ja haavoitti 30 muuta.

Aseelliset hallituksen vastaiset ryhmät kertovat kohteinaan olleen shabbihat, turvallisuusjoukot, hallituksen tarkastuspisteet ja muut Jaramanan sotilaskohteet. Lokakuun 22. 2013 alkaen useat kranaattitulet Jaramanaan osuivat useisiin kouluihin, surmaten kolme siviiliä ja haavoittaen kymmeniä muita, joukossa opiskelijoita. Opposition ash-Shaam News kertoi "FSA:n tulittaneen kranaatein shabbihan tukikohtia täysosumin".

Lokakuun 10. 2013 puoli viiden aikoihin iltapäivällä kranaatit 'iraaqilaispakoilaisten asuttamaan kortteliin Jaramanassa tappoi ainakin 15 ja arviolta ainakin 30 loukkaantui.

Lokakuun 31. 2013 useat kranaatit lähelle Haytham Abdel Salamin koulua tappaen kaksi aikuista ja 11-vuotiaan tytön ja haavoittaen muita. Koulun lähistöllä ei ollut sotilaskohteita. Kranaatit tulivat Mlehan suunnalta, mikä tuolloin oli Ahraar ash-Shaamin johtaman Jabhat al-Islamiyyan alaisuudessa ja joka julisti Jund al-Malahimin videojulkaisulla Mlehassa ottavansa kohteekseen Jaramanan. Samainen Jabhat al-Islamiyyah esitti videoillaan Zeinabin moskeijan pommittamistaan marraskuussa 2013. Ennen tätä sitä pommitti FSA. Jabhat an-Nusrah kertoi pommittavansa moskeijaa shabbihan ja raafidhien vuoksi.

Keväällä 2013 Jabhat an-Nusrah oli julistanut ampuvansa kranaattitulta Jaramanaan, kohteinaan shabbihat ja turvallisuusjoukot.

Suurimmasta osasta iskuista Jaramanaan FSA julisti olevansa vastuussa. Lausunnoissa kohteiden kerrotaan olleen sotilaskohteita.

Huhtikuun 29. 2014 kaksi kranaattia Badr ad-Diin al-Husainin kouluun hallituksen ash-Shaghourin alueelle Damaskoksessa tappaa 17 noin 13-vuotiasta lasta.
Maaliskuun 29. 2013 kranaattituli Damaskoksen yliopistoon tappaa 10 ja haavoittaa 29.
Marraskuun 11. 2013 tykistökranaatti koulubussiin Damaskoksen vanhassa kaupungissa tappaa kolme ekaluokkalaista ja yhden kolmasluokkalaisen ja bussinkuljettajan. Koulu sijaitsi sadan metrin päässä NDF:n tarkastuspisteeltä.

Kapinallisten mukaan hallitus itse iskee uskonnollisten vähemmistöjen alueella sektariaanisen väkivallan ja vihanpidon kohottamiseksi.

Marraskuun 6. 2013 kapinalliset pommittivat Hijazin rautatieasemaa, tappaen kymmenen -joista kaksi naisia- ja haavoittaen 41. Yhdeksästä haavoittuneesta lapsesta yksi kuoli sirpaleihin.

Jabhat an-Nusrah kertoi olevansa lukuisten autopommitusten takana vuosien 2013-2014 aikana Homsissa ja muualla, ilman sotilaskohteita. Jotkut ryhmät uhkasivat alaviittien alueita painostaakseen hallitusta purkamaan Homsin saarto.

Maaliskuun 17. 2013 Jabhat an-Nusrah'n autopommi Assadin tukialueella az-Zahrassa tappaa kymmeniä. Huhtikuun 14. 2014 autopommi tappaa neljä ja haavoittaa 30. Tammikuussa 2013 az-Zahraan korttelissa kranaatit tappavat kaksi, joista toinen 17-vuotias. Neljä haavoittuneista menettivät molemmat jalkansa. Maaliskuun 19. 2013 kranaatti az-Zahran korttelissa sijaitsevaan kouluun tappaa neljä kymmenen-kuusitoista vuotiasta poikaa.

Huhtikuun 29. 2013 kaksi Jabhat an-Nusrah'n autopommia aleviittien alueelle tappaa 55 ja haavoittaa 130, kuolleiden mukana lapsia.

"Olin kuuden, seitsemän metrin päässä toisesta räjähdyksestä. Näin ruumiinosia ja muita uhreja, lapsia kuoli. Räjähdykset tapahtuivat lasten ollessa lähdössä koulusta ja yliopisto-opiskelijat kävelivät ympäriinsä. Sotilaskohteita ei ollut."

Kesäkuun 5. 2013 raketti-isku asuinrakennukseen tappaa viisivuotiaan tytön ja haavoittaa muita. Toinen raketti osuu asuintaloon tappaen kouluikäisen tytön. Syyskuun 9. 2013 raketti akramilaiseen asuintaloon tappaa perheen äidin ja haavoittaa isää ja kahta lasta. Yhdeksänvuotias poika saa vakavia vammoja päähänsä ja 28-vuotias tytär vammoja selkäänsä ja vasemman käsivarren lihaksiin.
Toukokuun 2013 lopussa kolme rakettia tai kranaattia Jaber Domatin korttelissa sijaitsevaan Qutaibehin kouluun tappaa miehen ja tämän morsiamen. Miehestä ei jäänyt kuin se kuuluisa "märkä läntti":

"Morsiamen koko oikea puoli oli poissa. Hänen koko ruumiinsa oli täynnä sirpaleita. Miestä ei näkynyt ollenkaan, oli kokonaan hävinnyt."

Heinäkuun 8. 2013 kaksi autopommia Akramassa tappaa ainakin yksitoista ja haavoittaa 40. Yksi kuolleista oli ravintolassa 19-vuotispäiväänsä viettävä nainen. Muut kuolleet olivat opiskelijoita, professori ja kymmenvuotias poika. Alueella ei ollut sotilaskohteita. Alueella toimi mm. Jabhat an-Nusrah.

Lokakuun 24. 2013 autopommi tappaa kolme ja haavoittaa kymmeniä. Yksi kuolleista oli 70-vuotias mies. Jabhat an-Nusrah ilmoittautui tekijäksi sanoen sen olleen kosto hallituksen hyökkäyksistä sunnialueille.

Akraman ja muiden Homsin alueiden iskujen tekijät Jabhat an-Nusrah ja FSA vetosi hallituksen käyttävän alueita sotilaskohteinaan mm. shabbihalle.

Marraskuun 4. 2013 räjähteillä täytetty rekka tappaa äidin ja tämän neljä 1-16-vuotiasta lasta shi'a-kaupunki Thabtiehissa. Autopommittaja oli Jabhat an-Nusrah'aan kuulunut abu Mus'ab as-Saudi.



Lau Hei 16, 2016 1:40 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
'
'
'
Lau Hei 16, 2016 1:57 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
'
'
'
Lau Hei 16, 2016 1:57 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
'
'
'
Lau Hei 16, 2016 1:58 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
Sivu 3 Yht. 5

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea