Rekisteröidy • Haku • Ohje • Käyttäjälista • Käyttäjäryhmät • Kirjaudu sisään Syyrian Mujahidiinit Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava      Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Syyrian Mujahidiinit Kirjoittaja Viesti Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Syyrian Mujahidiinit Syyrian Mujahidiinit Kirjoittanut 'Abdullah Rintala OSA I : Syyria OSA II : Syyrian Mujahidiinit http://www.islamtieto.com/viewtopic.php?t=2146&postdays=0&postorder=asc&start=15 OSA III: Syyrian Mujahidiinit - ISIS http://www.islamtieto.com/viewtopic.php?t=2146&postdays=0&postorder=asc&start=45 OSA I : Syyria Sisällys 01 - Länsimaiden madonluvut Asma al-Assad 02 - Homsin kadut Tie Aleppoon Kansannousu Damaskos Idlib Taftanazin teloitukset Homs Sisar Homsista Taistelu Homsista Shabbiha-saasta Taistelu Alepposta Homs Homsin kadut Syyrian lesket Sisaremme Syyriassa Houlan verilöyly Profeetan Sotilaat 03 - Syyria Shi'at Syyriassa 'Iraaqin shi'a-militiat Syyriassa Taftanaz Homs al-Baydan verilöyly Banyas Tappajanusairit Tremseh Shabbihat Syyrialaispakolaiset ihmiskaupan uhreina Muhammad al-'Arifi Abu Muwahhid:: Rise of the Victorious Group in Syria Syyrian hallitusta vastaan taistelevat shi'at Shi'alaisperheen ahdinko syyrialaisessa shi'a-kylässä Hezbollahia vastaan taistelevat shi'at Hezbollahia vastustavat shi'at Bashar al-Assadia vastaan taistelevat aleviitit Syyrian hallitusta vastustavat druusit Syyrian hallitusta vastaan taistelevat kristityt Bashar al-Assadia vastaan taistelevat kurdit Syyrian hallitusta vastaan taistelevat kurdinaiset Syyrian naiset taistelussa Assadia vastaan Noura al-Ameer - Syyrian vankiloista Geneven diplomatiaan FSA - Vapaan Syyrian Armeija Usuud at-Tawhiid Liwa at-Tawhiid Ghurabaa ash-Shaam Aleppon snaipperit 04 - Syyrian lapset Lapsuus loppui Pakolaisleiri Bab as-Salam Syyrian ja Turkin rajalla Kaupunki, joka ei ole kaupunki Syyrialaiset häät Syyrian teini-ikäiset pakolaiset avioituvat Syyriassa morsiamet juhlivat ilman sulhasiaan Kurdihäät Qamishlissa Aleppon kaduilla 'Iraaqin syyrialaispakolaisten kohtaama sorto Pakolaisena Bulgariassa Aveen 05 - Vapauden päivä koittaa Pakolaisleiri al-Zaatari Jordaniassa Jäähyväiset aseille Kirjalliset lainaukset: Jean Beaudrillard, Ulla Karttunen, Juha Seppälä, Hannu Salama, Lou Reed, Samira Makhmalbaf, Anna-Leena Härkönen, Ismo Alanko, Luukkaan evankeliumi ja Uuno Kailas _________________________________________________________ Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Lau Hei 16, 2016 5:45 pm, muokattu 3 kertaa Lau Hei 16, 2016 9:03 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 01 - Länsimaiden madonluvut Kello 7.50 suljen kotioven. Aurinko ei paista, ilma ja päivä ovat masentuneita edes katsomaan Suomea. Rakennukset ovat harmaita tai punaisia, jalkakäytävät ovat laatoitetut. Kuivuvat kusivanat ovat virranneet liikerakennusten seiniltä jalkakäytäville. Kello kahdeksan aamulla Suomi näyttää itsensä diktatorisimmillaan: ihmiset kävelevät kiireisesti ja päättäväisesti, etteivät myöhästyisi työpaikoistaan tai kouluistaan. Töistä ei saa myöhästyä osoittaa diktatuurin paikkaansapitävyyden: työ on kollektiivinen rangaistusleiri, jota ilman syrjäytyy, alkoholisoituu tai radikalisoituu, muuntuu työssäkäyvien veronmaksajien rahoilla eläväksi loiseksi, jolla on vaarana syrjäytyä, liittyä ääriliikkeisiin tai muuttumalla nuivaksi perussuomalaisten sisulaisten äänestäjäksi. Tutkijat, poliitikot, kansanedustajat, poliisijohtajat, ministerit koko valtiovalta toitottavat medioissa ja kirjoissa jatkuvasti, miten työtön on vaarassa syrjäytyä työssäkäyvien kunnonkansalaisten yhteiskunnasta, väkivaltaistua ja raaistua. Niinpä suomalaisessa kielenkäytössä nämä hattupäiset kunnonkansalaiset häpäisevät työtätekemätöntä rinnastamalla tätä loiseen ja parasiittiin, maahanmuuttajalla on jo stereotyyppisenä oletuksena, että maahanmuuttaja on tehnyt kaikkensa päästäkseen siipeilemään kunniallisten, rehellisten veronmaksajien kukkaroilla, nussimaan suomalaisia naisia ja siinä sivussa ryöstelemään ja raiskaamaan suomalaisia naisia. Maahanmuuttajan, joka tietenkin on kotoisin jostain barbaarisesta kulttuurista on pakko olla kulttuurievoluutiossa kivikautisella tasolla, joten hänen seksuaalisuutensa on myöskin täten pakollista olla ei-hedonistista eikä liberalismia, vaan likaista, saastaista raakuutta. Barbaarisuutta, joka jo olemassa olevan naisen vapaudettomuuden ja ilmeisen naisvihan seurauksena voi purkautua ainoastaan raiskaamisena.Työllisyyden kaikensiunaava käsite ei-neuvoteltavissa olevana totaaliudessaan on tulosta sekä uutterasta valtionkoneiston masinoinnista kuin suomalaisten omaksumasta kollektiivisesta pakosta, jossa ihanteena oleva itsensä vapaaksi ostamisen ihanne kääntyykin elämän lusimiseksi. Suomalainen tahtoo nähdä myös muiden lusivan elämäänsä. Rahanahneen koneiston vangiksi, jossa erotetaan toisistaan työ ja vapaa-aika. Niinpä työttömän tai työttömäksi oletetun maahanmuuttajan halveksiminen loisena heijastaakin suomalaisten omaa toivetta vapaa-ajasta, jossa saisi vain makoilla kotona, mutta jota ei koskaan tule. Vapaa-aika, sen sijasta että se olisi ihmisen vapautta itseään, mielletäänkin ansaituksi, sitä ei saisi ollakaan ilman, etteikö olisi ollut lusineena virikkeisen osan päivästään työssä. Jokaisella suomalaisella on käsityksensä siitä, mikä on tärkeää työtä, mitä yhteiskunta tarvitsee, puhelinmyyjäkin sekä taitelija selittää uutterasti oman työnsä yhteiskunnallista tärkeyttä, nostaakseen itsensä ylös häpestä, yhteiskunnan silmissä tarpeettomasta työstä. Infrastruktuuriin keskittyvää työtä pidetäänkin paskahommana, kun vapaa-aika ja koko yhteiskunta keskittyy viihteellistymiseen. Jälkiteollisen yhteiskunnan jälkeen yhteiskunta muutettiin palveluyhteiskunnaksi, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa kasvottomille omistajille, ei yhteiskunnan kehittäminen, eikä missään tapauksissa demokratian ylläpitäminen, eikä sen seuraus. Voittoa tuottavissa yrityksissä tärkeintä on ratsastaa työntekijällä, joka tuottaa sitä voittoa, jolla johtoporras voi tehdä matkoja ryyppäämään ja huoraamaan Sloveniaan tai Unkariin. Valtio-ja mediakoneiston uuttera masinointi työllisyyden pakotteesta huolimatta suomalainen kokee ja korostaa asuvansa nimenomaanvapaassa yhteiskunnassa, johon mikään uskonto tai vieraiden kulttuurien tavat eivät saa tulla määräämään eikä kritisoimaan, miten kukin elämäänsä täällä elää. Kuitenkin työttömän tai maahanmuuttajan kohdalla yllättäen suomalaisella tuntuukin olevan oikeus päättää, mitä hänen kuuluu elämällään tehdä. Siitäkin huolimatta, että yhteiskunnan arvojen viihteellistyminen sekä sitä kautta erotisoituminen toitottavat vapaa-ajan täytteeksi jatkuvaa bailaamista ja hedonismia, ei yhteiskuntaa rakentavaa velvollisuutta, suomalainen katsoo olevansa oikeutettu määräilemään ja päättämään työttömän ja maahanmuuttajan oikeudesta päättää omasta elämästään. Suomalainen selittää tämän olevan -ei yksilönvapautta rajoittava pakote- vaan "maan tapa," jossa itse kunkin on tienattava oma leipänsä eikä laiskana loisia yhteiskunnan tuilla. Suomalainen korostaa -etenkin maahanmuuttajien ollessa kyseessä- miten suomalaisilla on sekä sananvapaus että lain takaama oikeus kritisoida uskontoja -etenkin sitä naisia halveksivaa totaalitaarista fasistista ideologiaa, jota mokkakikkelit tuovat humanitaarisen maahanmuuton seurauksena tänne. Kuitenkin suomalainen suhtautuu kielteisesti omien arvojensa ja yhteiskuntansa kritisoijiin, toivottamalla nämä joko muuttamaan sinne saatanan siperiaan tai painumaan maasta pois, jos ei Suomi kelpaa. Suomalainen pahvipää jaksaa aina toitottaa, että heillä on täällä vapaus -millä tarkoitetaan, että maahanmuuttajien paskastaneissa ei ole vapautta- ja miten mikään uskonto tai diktaattori ei täällä päätä, miten kukin elämänsä täällä vitussa lusii. Kummasti kuitenkin se vapaus loppuukin heti, jos joku toinen ei tahdokaan viettää joulua tai äitienpäivää ja valinnanvapauden sijasta ryhdytäänkin puhumaan "integraatiohaluttomuudesta" ja "jonsei täällä kelpaa olla kun se ei sovi uskontoon, niin muuttakaa sitten helevettiin täältä. Ei täällä ole mikään pakko asua. Mutta minnekäs te nyt täältä lähtisitte, kun täällä on taikaseinä ja voi loisia vastikkeettomana sossupummina." Maahanmuuttajan kohdalla muistetaankin mainita, että vaikka maahanmuuttaja kertookin Suomessa olevan rasismia, niin sen rasismikokemusten vähättelyn lisäksi muistutetaan, että kyllä sitä kelpaa täällä loisia, koska taikaseinä. Suomalainen yhteiskunta kokee omien arvojensa olevan niin täsmälleen oikeat, että minkäänlaista kritiikkiä tai kyseenalaistamista ne eivät tarvitse. Niinpä suomalainen ei näe yhdenmukaistavia pakotteita kulminoituneina "maan tapaan ja yhteisiin pelisääntöihin" millään tavalla totalitarisina, koska ne ovat seurausta oikeanlaisesta yhteiskuntapolitiikasta ja kulttuurievoluution huippu. Usein on tavallista -ja poikkeuksetta on tavallista- että puhuessaan uskonnoista toitotetaan aina, miten kautta vuosisatojen ja vuosituhansien ihmisiä on aivopesty aivokuolleiksi totalitarismiin, kommunismiin, uskontoihin, diktatuureihin. Mutta yksi on joukosta poissa. Koskaan kukaan ei sano, että ihmiset on aivopesty kapitalismiin tai länsimaisiin arvoihin. Kapitalismi on ankaralla suggeroinnilla tehnyt itsensä ainoaksi luonnolliseksi, kyseenalaistamattomaksi talousjärjestelmäksi ja sen uhrina elämisen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää. Niinpä kapitalismi puhuukin itsestään kumoamattomana luonnonlakina, jonka vastustaminen tai edes pienikin kritisointi liitetään dystopiaan stalinistisesta diktatuurista tai taliban-tyylisestä islamisaatiosta, jota kapitalismin vastustajan oletetaan tukevan ja ainakin toivotetaan tervemenoa mennä sinne saatanansuomettumisen ajan Stalinin ihannesiperiaan ja pitämään turpansa kiinni. Jos kapitalismi ja sen aggressiivisesti olkiukkoargumentoivat uhrit näin heikosti sietää kritiikkiä, niin miten vapaaehtoista se silloin on? Länsimaisen kulttuurin, ihmiskäsityksen eikä kapitalismin pakottavuutta aseteta kyseenalaiseksi, ne eivät edes suostuttele ne pakottavat. Niqaabeja, halal-teurastusta, poikien ympärileikkaus, rukoilu julkisella paikalla kielletään lailla -toisaalla maailmassa jossain Pakistanissa pakotteet näkyvät päivittäisinä amerikkalaisina ohjuksina, toisaalla lapset kuolevat parannettavissa oleviin sairauksiin kauppasaartojen seurauksena. Köyhät, likaiset ja nälkäiset köyhät maksavat hengellään länsimaiden yritykset heikentää öljyn ja kaasun päällä istuvan ei-toivotun hallitsijan valtaa. Väkivalta ja seksi-intoilu -missä väkivalta on todellista ja rakenteellista, seksualisaation ollessa näennäistä, vallankäytön muodoista- ovat seurausta yhteiskunnan sekularismista ja demokratiasta. Sekularismi, demokratia ja niihin liitetyt liberalismit hylkäävät ihmisen alkukantaisten vaistojensa armoille, ainoaksi yhteiskunnalliseksi arvoksi jäävän näennäinen "valinnanvapaus ja vapaa tahto", jotka poikkeuksetta eivät koskaan tulokseltaan ja seurauksiltaan ole individualistisen ainutlaatuisia, vaan samoja latteuksia kuin muillakin enemmistöllä, ovat lisäksi seurausta kapitalistisen tuotantoyhteiskunnan voiton maksimoinnin tavoitteesta, siksi "vapaus" sallitaan meille. Vapauden muotoina tosin yhteiskunta ei näe muuta kuin seksuaalisen sublimaation -sitä seuraavan seksin tavoittelun- ja vaurastumisen näennäinenkin tavoittelu, jossa huomiotalouden pakottavien lakien mukaisesti tahdotaan kuuluisaksi ja julkkikseksi -haluavaksi oletetun yleisön objektiksi, tavoittamattomuuden tuolle puolen, vain parhaimmille ja halutuimmille, "varatuksi vain bodatuille neekereille." Yhteiskunnan latistaessa ihmisen elämän kuluttamiseksi, ihminen ei näe elämäänsäkään muuna kuin luonnonlakeihin valheellisesti rinnastettuna kuluttamisena, eläinvaistoilla fatuloinniksi. Kuluttaja on pakotettu katsomaan elämäänsä kunniasta, yhteisöllisyydestä ja arvoista vapaiksi, joiden ylläpitämiseksi on kulutettava ja runkattava enemmän, koska kapitalisti sanoo arvojen ja kunniallisuuden kuuluvan menneisyyteen, yksilönvapautta sortavien yhteisöjen ja yhteiskuntien maailmaan. Kun yhteiskunta ei kykene ylläpitämään edes demokraattisia arvojaan, suurimman osan ihmisistä kuitenkin hyläten tai väärinkäsittäen ne, ihmiselle -kuluttajaksi häpäistylle kapitalismin tahdon pakottamalle- jää ainoastaan seksuaalisuuden ja seksin tavoittelu elämän ainoaksi sisällöksi, hedonismiksi naamioidulle valta-ja maskuliinisuuden tavoitteluksi. Kun ihmisellä ei ole mitään elämää, alkukantaiseksi luokitellut vaistot ottavat vallan: seksi ja väkivalta. Ihmiset attribuoivat itsensä väkivaltaviihteeseen, väkivaltaiseen kielenkäyttöön, käytökseen, ulkomuotoon sekä väkivaltaa ihannoivaan ja romantisoivaan kulttuuriin viihteessä, taiteessa ja t-paidoissa. Maahanmuuttovastaisuudessa väkivalta yhteiskunnallistetaan ja kapitalisoidaan: Kun kapitalismi määrittelee maailman ja sen ihmiset toisiinsa nähden kilpailijoina, voittoa ja omaa etua tavoittelevina voimaannuttamisella aivopestyiksi, yksilön liputetun valinnanvapauden sijasta ironisesti kapitalismin kohdalla valinta ei milloinkaan voi eikä saa tulla kyseeseen, ihmiset alkavat myöskin luokitella toisia ihmisiä -jälkimmäisten sitä tahtomatta- niiden taloudellisen, tieteellisen menestyvyyden mittareilla -samoilla, joilla samat sortajat luokittelevat itsensä. Kun ihmiset on jaoteltu menestyviin, on helppoa osoittaa ja luokitella myös ne menestyksettömät. Itsepetos ja kollektiivinen petos toteutuu parhaiten, mikäli lisäksi väitetään, että oma sekulaari yhteiskunta on tasa-arvoinen, ihmisiä, ihmisoikeuksia ja yksilön äärimmäistä oikeutta valintaan kehottava. Kuitenkaan demokratioissa eläville ihmisille ääneensanonut ihmisoikeuksien ihanteet eivät kuitenkaan ole päivittäisen elämän sisällön lähde. Se on päinvastainen uskonnolle, jossa ihmiset tunnustetaan kaikki Jumalan luomiksi, kaikilla ollen samat oikeudet, uskosta ja palvonnasta jumalaan derivoituvat oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen velvoitteet -ollen oikeastaan välttämätöntä, seksuaalinen ja väkivaltainen vallankäyttö sekä omahyväinen kilpailutuksen verholla tapahtuva hyväksikäyttö ovat mahdottomia. Väkivalta ei koskaan synny tyhjiössä, väkivalta on aina seurausta yhteiskunnan rakenteista tai niiden sallittavuudesta: sota, sekä hyökkäyssota että sisällissota sallivat sotilaiden ja sotilaskomentajien suorittaa suunnatonta väkivaltaa siviilien pahoinpitelemisestä raiskauksiin, pettureiksi väitettyjen teloittamisiin ja "puhdistuksiksi" nimettyihin kansanmurhiin, joita he kauhistelisivat nähdessään omassa maassaan ja ilmankin suhtautuvat väkivaltaan tuomitsevasti ja paheksuvasti. Väkivaltaviihde on viihteellistynyt, yhteiskuntamme neutralisoinut väkivallan viihteeksi, paskalehtien sensaatio-ja voitonmaksimointihakuiseksi hysteriaksi oman moraalisen ylemmyydentunnon sijaistoiminnaksi tai sitten oikeutetuksi: Oikeutus väkivaltaan omassa tai muiden yhteiskunnassa on aina väkivallan seurausta, missä väkivallan kohde katsotaan vieraaksi, vierasta ajattelu-, yhteiskunta- tai kulttuuritapaa tarjoavaksi, yleensä hattupäisten kunnonkansalaisyhteiskuntaa uhkaavaksi. Usein on helpompaa, mikäli väkivallan kohde on muuta rotua tai kansaa. Kapitalismi kiistää ja tahtoo muidenkin kiistävän -vaikka korostaakin yksilön mielipiteenvapautta ja valintaa- muutoksen mahdollisuuden kulutustottumuksissa ja globalisaatiossa tai koko kulttuuri-ja elämäntapatottumuksissa. Rasismi ja väkivalta eivät milloinkaan ole irrationaalisia, vaan äärimmäisen tai vähemmän äärimmäisen rationaalisuuden seurauksia: molemmissa kohde, jota kohtaan väkivalta ja rasismi nähdään oikeutettuina, nähdään herrakansan silmissä taloudellisena tai kulttuurisena taakkana. Siksi myös heidän omien maidensa sotatoimet tai länsimaiden niihin kohdistamat sotatoimet nähdään oikeutettuina joko näiden maahanmuuton ja liikkuvuden meidän maihin torjuvaksi tai näiden maiden kansojen muodostaessa uhan kaltaisiamme maita kohtaan. Perustellaan hyökkäyksellisiä ohjusiskuja pelon tasapainolla, koska "muuten me joutuisimme terrorin tai Sharian uhreiksi omissa maissamme," joten "hyökkäys" käännetäänkin "puolustukseksi." Rasismin ja väkivallan oikeutetuiksi kohteiksi valikoituja arvoidaan taloudellisten ja kulttuuristen mittareiden asteikoilla: Vaikka yhteiskunta ja kapitalismi korostavatkin demokraattisten maiden taloutta ja kulttuuria valintoina -puhuu kuitenkin kapitalismi itsestään luonnonlakeihin rinnastettavana vääjäämättömyytenä, joka tapahtuisi muka passiivisesti ilman aktiivista tekijää tuntematta. Siksi demokratioissa on helppoa ripustautua väkivaltaan ja seksiin vallankäyttönä -rationaalisen suorituskeskeisen yhteiskunnan tuottaman tyhjän toimettomuuden seurauksena. Kun yhteiskunta ei tunnusta eikä näe naista miehen tasaveroisena, Jumalan luomana kunnioitettavana kumppanina, nähdään nainen seksuaalisen toiminnan, halun kohteena, jonka näennäinen tasa-arvon ja kunnioituksen väitteet ovat seurausta naisen oletetun seksuaalisuuden palvonnasta ja ylistämisestä. Kapitalismissa, demokratiassa nainen on rajattu olemaan pelkkä ruumis. Kapitalismissa, demokratiassa nainen on rajattu olemaan pelkkä ruumis. Koska yhteiskunta näkee naisen pelkkänä ruumiina, on nainen myös nähtävä pelkkänä miehen halun ja teon -seksin- kohteena, objektina, kuten ilkeästi sanotaan. Kapitalistinen ihmis-ja yhteiskuntakäsitys on häpäissyt miehen ja naisen henkiset ominaisuudet, toiveet ja tarpeet patriarkaalisiksi sorron, naisvihamielisyyden ja väkivallan perinteiksi, historialliseksi jäänteiksi. Yhteiskuntamme on häpäissyt äitinä ja perheenäitinä olemisen naiseen kohdistuneeksi naisvihamieliseksi väkivallaksi ja naisiin kohdistuvan sorron perinteeksi. Naisen ulospäin, miessilmille näkyvä kauneutensa ja hersyvä seksuaalisuutensa ei saa olla vahingossakaan miehen miellyttämistä, koska silloin avataan ovi naisiin kohdistuvan sorron perinteelle, raiskatun naisen syyllistämiselle. Naisen kauneuden ja seksuaalisen viestinnän on oltava naisen oma valinta, vastalause naisiin kohdistuneelle miesvaltaisen sortamisen perinteelle ja viesti maahanmuuttajiin olettamansa naisen ja ruumiinsa itsemäärämisoikeutta rajoittavalle tai kokonaan kieltävälle kulttuurille, voitonmerkkinä demokratiaan oletetusta naisten oikeuksien täydellisestä "toteutumisesta." Niinpä yhteiskunta suhtautuukin miehen seksuaalisuuteen likaisena, häpäisten miehen seksuaalisuuden olemaan aikeista riippumatta samaa likaista, perverssiä naiseen ikiaikoina kohdistettua naisen väkivaltaisen sortamisen perinnettä. Kun seksuaalisuus vapautuu, ollen sekä rikkaiden ja köyhien, kauniiden ja rumien saatavilla, yhteiskunnalle se ei käy, vaan pitkään kirkkoisien, paavien ja imaamien kieltämä hedelmä onkin eriarvoistettava olemaan ainoastaan vauraiden, lihaksikkaiden ja kapitalismieroottisten saatavilla. Seksuaalimarkkinat käydään vain kulutuskyvykkyydensä todistaneiden keskuudessa. Kulutuskyvykkyyden merkkejä, symboleja ja elämäntapaa suoltavat koko yhteiskunta mainoksista alkaen. Mainoskuvan nainen hulmuavissa terveissä -joka tytön ja naisen haaveilemissa- hiuksissaan katsoo kameraan suu raollaan bussipysäkillä ja metroalueilla riittää yhteiskunnan pitämiseksi oikeilla kapitalismisexyillä raiteillaan: kurinpito ei tapahdu alistamisen tunnistettavalla kiväärin osoittamisella, vaan suostuttelulla, viettelemisellä eli kauneudella: kukaan ei ole syyllinen, vaan ainoastaan sinä itse. Samalla tavoin kuin globaali kapitalismi pesee itsensä syyttömäksi aiheuttamastaan tuhosta pallon toisella puolella syyllistäen ihmisoikeuksien polkemisesta kuluttajaa, jota kapitalismitieteiden opissa kutsutaan loppukäyttäjäksi, vaikka kapitalismi itse valitsi ihmisoikeuksien polkemisen kysymättä keneltäkään. Oikea vastine tähän ei ole se, että tasapainottamisen seurauksena väheksytään tai peräti yritetään kiistää demokraattisen maailman väkivaltaisuus vetoamalla -systemaattisyyden sijasta muka pahempaan- väkivaltaan jossain muualla tai sieltä tulleiden tekemänä. Kyse on nimenomaan demokratioiden matalalle kynnykselle väkivaltaan. Rasismissa ja väkivallassa kohteen ihmisyys -hänen meidänkaltaisuutensa- on ulkoistettava ja hänet on internoitava jonkin muun kuin ihmisen kaltaiseksi. Siksi valkoinen vauras maailma korostaa maahanmuuttajien rikollisuutta, yleensä sellaisia, missä maahanmuuttaja tai värivirheellinen yhteiskunnan tarjoamien vastikkeettomien etujen väärinkäyttäjäksi, mikä assosioi hänet pikku-mafiosoksi, joka pelaa kusettamalla rehellisiä veronmaksajia ja uhkailee rehellistä veronmaksajaa, mikäli ei saa tahtoaan läpi. Varsinainen riemu repeää tietenkin, jos mamu syyllistyy raiskaukseen. Maahanmuuttajan seksuaalisuutta ei valkoinen väestö käsittele milloinkaan kahden suostuvan aikuisen välisenä mielihyvän tavoitteluna, vaan nimenomaan aina maahanmuuttajamiehen ketä tahansa naista -omiaan, muiden tai meidän- kohtaan osoittamana patriarkaalisen kulttuurin naista sortavana totalitäärisenä kulttuurina, jossa nainen nähdään aina ja kaikissa tapauksissa syylliseksi. Maahanmuuttajien kulttuurissa valkoinen väestö kiistää kyseen olevan mielihyvää tavoittelevasta seksuaalisuudesta, häpäisten sen olemaan naisen oikeuksia sortavaa pakkoa ja väkivaltaa sekä väestöräjähdystä riskeeraavana eläintoimintona. Valkoisessa hedonismissa seksin eläimellisyys mielletään seksuaalisten halujen voimakkaaseen kiihkoon ja kulttuurimme seksuaalisuhteiden pornoistumiseen, jossa sukupuolet nähdään ja heidän toivotaan olevan pornografian kaltaisia kestävyydellä ja pitkäkestoisuudella suorittavia supermachoja, jossa lihaksikas, ehkä tatuoitu isokaluinen yli-ihminen asettaa yhteiskunnalle mallin ja tavoitteen. Koska seksin on pysyttävä vallan ja harvainvallan keskiössä, mallien ja tavoitteiden on nimenomaan oltava mahdottomia juuri kenenkään niitä tavoittaa. Kapitalismia tämä seksuaalisten markkinoiden voisi sanoa epätasa-arvoinen, jos niin uskoisin, oligarkia ei haittaa, koska kapitalismin kohteena eivät ole nämä yli-ihmismäiset spermanaattorit, vaan kapitalismi uskottelee kenet tahansa tavoittelemaan tätä ja nimenomaan se onnistuu ostamalla, kuluttamalla ja tuottamalla. Yleisön merkityksellä kapitalismille ei ole seksin saanti, vaan näiden tavoittelu. Ja seksin tavoittelu onnistuu kapitalismin mukaan ainoastaan kulutuskulttuurilla. Koska ihminen on kuluttajaksi häpäisemisemisensä lisäksi tyhjätty pelkäksi kuoriksi, pelkäksi suorituskeskeiseksi ruumiiksi, ilman omaan tahtoa, jää ihmisille ainoastaan olla toisilleen pelkkiä ruumiita. Tämän takia kapitalismi ja sen uhrit hyväksyvät vieraisiin kansoihin ja kulttuureihin kohdistamansa sodankäynnin, koska heillä ei ole oikeutta edes olla ruumiissaan, olla edes olemassa. Kapitalismi ja sen uhrit mittaavat itsensä ja toisensa sekä vauraudella että seksuaalisuudella, seksuaalisuudessa merkitystä ei ole ihmisen kokemat seksuaaliset tunteet, halut ja toiveet vaan ainoastaan mittariksi -yhteiskunnan liberalismin mittaamiseksi- kelpaavat seksikumppaneiden määrä. Merkitystä on vain sillä, miten paljon -yleensä naisen- kehoa, vartaloa, lihaa- mies on kuluttanut, jyystänyt ja heittänyt pois. Silloin naisen omalla tahdolla ja suostumisella seksiin ei ole miehelle mitään merkitystä: palkinto annetaan miehelle tai pojalle naisen valloittamisesta. Samaan aikaan yhteiskunta kuitenkin pitää itselleen ihmisarvona sitä, että länsimaisessa demokratiassa nainen päättää itse omasta vartalostaan ja mitä hän sillä tekee. Väite on olennainen, koska sen negaatiossa väitetään, että maahanmuuttajien kulttuurissa nainen ei saisi päättää omasta vartalostaan, vaan mies, isä ]tai veli. Yhteiskunta tekee valheellisen eron oman rakenteellisen väkivaltansa ja toiseuden- maahanmuuttajien kulttuuriin olettamansa suorasukaisen väkivallan välille: toiseuden kulttuuri nähdään -ja tahdotaan nähdä- väkivallan alimman yhteisen nimittäjän mukaisesti toisen ihmisen suoraan ja välittömästi aiheuttamaksi väkivallaksi, jossa väkivaltaan syylliseksi nimetään tekijä, joka pakottaa tai lyö. Kun taas rakenteellista väkivaltaa ei mielletä varsinaisesti ollenkaan väkivaltaiseksi, harvoin silloinkaan kun kyse on armeijoista tai sodankäynneistä: kun tappaja ja tapettava eivät näe toisiaan, verityön tekijällä on tilaisuus kiistää väkivaltaisuutensa, miehittämättömän ohjuksen laukaisija ei etäisyyden ja välillisyyden harhauttamana näe olevansa syyllinen siviiliväestön -naisten ja lapsienkin- murhaan. Kuten globaalin riistoyhtiön omistaja näe itseään syylliseksi toisella puolen maapalloa aiheuttamiinsa työntekijöiden riistoon, sotaan tai ekokatastrofiin -ja vielä vähemmän tupakointiteollisuus uutterasta tupakointiin liittyvien statussymboleiden propagoinnista ja mainonnasta huolimatta näkee itseään syylliseksi alaikäisten tupakointiin. Länsimaisessa uskonopissa ei korosteta seksin biologisuutta tai luonnonmukaisuutta etenkään silloin kun kyseessä on lisääntyminen. Lisääntyminen kuuluu suomettumisen sekä rähmälläänolon aikaan. Lisääntyminen rinnastetaan eläinmaailmaan, siksi maahanmuuttajien ja kolmannen maailman väestön kohdalla ei puhuta seksistä länsimaisen hedonismin kaltaisena, vaan pakonomaisena kulttuurisena sairautena, väestöräjähdyksenä. Köyhien seksi nähdään eläinmaailmaan rinnasteisena, kun länsimaissa seksiin liitetään suoranaisia ihmisoikeudellisia, sosiaalisia tendenssejä. Asiaan tietysti kuuluu, että ei-toivotun väestönosan seksuaalisuutta ei milloinkaan saa eikä voi katsoa ihmisyyteen kuuluvana sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Seksin eläimellisyyttä länsimaailmassa korostetaan ainoastaan silloin, kun se voidaan liittää länsimaiseen pakkomielteiseen hedonismiin, eläimellisen villiin seksiin ja suorituskeskeiseen fantasiaan "aivot pellolle nussivasta uroksesta", eläimeksi muuttuneesta spermanaattorista. Mainokset pakottavat meitä olemaan, mitä emme tahdo olla. Pankkimainokset elättävät myyttiä kokoomuslaisesta ihanneperheestä, uusi talo uudelta puulta ja takkatulelta tuoksuvana iloisen ja terveen näköiset valkoiset ihmiset hymyt huulillaan istuvat hyvinvoivan näköisinä illuusiossaan maanpäällisessä paratiisissaan lapsen ja koiran kanssa. Se ei ole mitä me tahdomme, vaan mitä joku muu tahtoo. Joku muu tahtoo meidät olemaan jotain meidän puolestamme. Kuvitelma idyllisestä talosta ja vessanraikastimen antiseptisestä kokoomusperheestä siellä jossain on pankin mainos. Pankit, jotka houkuttelevat ja kehottavat vuosien velkavankeuteen, jonka maksamiseksi ihminen on pakotettu työhön, alistettu raatamaan saadakseen asunto-ja autolainansa pelkät lainan päälle usutetut korot maksetuksi. Länsimaalaiset ovat ihmiskaupan uhreja, pankit sen sutenööreja ja työnantajat sen mafiosoja. Yksityisomistajapankin sijoitusneuvoja ymmärtää sinunkin maailmaasi jakkupuku-tai roiskeläppädominatrix virralla varren ja MaXtorin huulipuna säilyttää kosteuden vaikka nekrun munaa imiessä. Kyllä s(u)omal(a)i(nen) voettaa aena. Kyllä kelepaa suamalaisen vittusaatanoida, kun rikastuttajaneekerillä on siinä rättipääksi ryhtynyt suomalainen maitovalas työntämässä rattaissa mutiaislasta, kun ei noista mokkamunista muuhun ole kuin laahustelemaan päivät pitkät työttöminä silmät kyrvänhuuruissa munat ojossa kyyläävät naisia ympäri paskastaniaksi muuttunutta Itäkeskusta. En nouse aamuisin ylös kyselemään miksi Jumala sallii maailmaan niin paljon pahaa, enkä kyselemään, miksi muslimit kärsivät ja miksi muiden maailmassa vallitsee rauha paitsi muslimeiden maailmassa. Noustessani tiedän, että on paljon ajattelemistaan odottavia asioita. Ruokani on illuusiotonta ja karua: herkuksi paistetun lihan sijasta syön mieluummin eläimen niitä osia, joiden syömisen inhorealismipotentiaali on suurin: Syön munuaiset, kielen ja sydämen, niiden syöminen on kulinaristista hedonismia häpäisevää rangaistusta: niitä syödessäni tiedän syöväni eläintä, joka joskus oli sympaattinen olento ja jolla oli ihmisen kaltaisia ominaisuuksia. Paloittelen ne huolellisella hartaudella, hitaasti, kunnioittaen jokaista säiettä ja muotoa. Parhaani mukaan pidän huolen, että yhtään lihan osaa en leikkaa keskeltä poikki. Sen lisäksi syön mielelläni ruokia, jotka maistuvat suussani ärhäköiltä ja väkeviltä: sipulia, paistettuja kananmunia, sinappia, mustia oliiveja, salaattijuustoa, appelsiinitäysmehua, kahvia. Lukuunottamatta kahvia ja mehua, työnnän nämä kaikki paahtoleivän tai esipaistetun patongin sisään. En käytä Facebookia: Facebookin tarkoitus kanavoida ihmisten ainoiksi tietolähteiksi toisten ihmisten mielipiteet ja niihin sopivat linkitykset epäluotettaviin sivustoihin. Facebook tuhoaa ja kirjoittaa historian uudelleen ja muokkaa todellisuuden valheelliseksi: valehtelijan totuudenpuhujaksi, totuudenpuhujan valehtelijaksi, sortajan uhriksi ja uhrin sortajaksi. Facebook ei kehota pohtimaan, ajattelemaan eikä harkitsevaan, analyyttiseen pohdintaan, vaan Facebook on vessanpönttö, johon voi räkäistä kuonansa. Facebook alistaa ihmisen raadollisten vaistojensa orjaksi; raadolliset vaistot ovat kapitalismille olennaisia, koska kapitalismi ei kykene selittämään itseään muuten, kuin alistamalla ihmisen kuluttajaksi, eläimeksi himojensa orjana. Siksi Facebookiin on helppo tarjota omia alhaisimpia räkäisyjään; käyttäjä voi olla oman itsensä jormaollilabjörnwahlroos sättimällä köyhiä maahanmuuttajia kapitalismin kilpailua vääristäviksi loisiksi, integrointikelvottomaksi ainesosaksi, yhteiskunnan jätekuonaksi, joka rapauttaa kapitalistin käsitystä hyvinvointiyhteiskunnasta ja voimaannuttavasta kilpailusta loisimalla kunnollisen-työssäkäyvän-kunnonkansalaisen maksamilla veroilla -tai toisen vaiston mukaan tiirailla työ-ja koulukavereiden itsestään ottamia alusvaatekuvia sexybeibettelemällä. Kapitalismi tarvitsee sitä, koska ilman sitä se ei kykene pitämään jättiläiskoneistoaan elossa, pitämällä suggeroimansa väestön orjuudessaan tarjoamalla sille pornoistuvaa ihmiskuvaa tai kapitalismin itsensä oikeuttamaa aggressiivista väkivallan sisällöntuotantoa, tarkoituksenaan oikeuttaa väkivalta, luonnonrikkauksien kehitysmaiden hyväksikäyttö ja ihmisten väkivaltaisuus kapitalismin luonnonvalinnan polttoaineeksi ja täten luonnolliseksi osaksi itseään. Kapitalismi ei myönnä -eikä suostu- näkemään itseään eriarvoistavana ja tuhoisana rationaalisuuden ja laskelmoinnin teollistumiskeskitysleirinä, vaan pitää aiheuttamaansa tuhoa nälänhätineen, sotilasdiktatuurisuojeluskuntineen ja ekokatastrofeineen pelkkänä kasvukipuihin verrattavaksi välivaiheeksi, joka loppuu kun yhteiskunnissa maailmanlaajuisesti vallitsee "tervehenkiseksi" ja "luonnolliseksi" väittämänsä vapaa kilpailu. Liikemiehiltä, omistajilta, turvallisuusviranomaislta ja poliitikoilta ajattelutapa valuu alaspäin kansaan, joka perustelee rasisminsa oletuksellaan maahanmuuttajien kapitalistisesta voitontuottokelvottomuudesta, jonka halla-ahoimmoneneerolat läiskäisevät kuviteltuihin yhteiskunnan pelisäännöiksi sekä onnistuneen integraation ehdoksi. Suomalainen yhteiskunta pakottaa työhön -ei kiväärinperällä eikä sadistisella poliisivoimalla- vaan suostuttelemalla, halveksumalla kunnontyötätekemätöntä parasiitiksi, verovaroilla loisivaksi elätiksi, jotta työtön halveksuisi itsekin omaa kelvottomuuttaan ja luuseriuttaan, joka alkoholisoituu, väkivaltaistuu eikä kukaan anna hänelle seksiä. Hänen on ostettava ihmisarvonsa yhteiskunnan silmissä vaikka hakeutumalla halveksittuihin, alipalkattuihin ammatteihin kassoilla, burgerkingeissä ja puhelinmyynnissä, vaikka yhteiskunta ei niillekään osoita kiitollisuuttaan vaan porvarihyötyä kokevien pilkankohteena, epäonnistuneena saamaan itselleen hyväpalkattua pyrkyryysammattia. Siihen porvarihyötyyn ja kulutuskapitalismin sisällöntuotantouhrien itsekapitalisoinnin tarpeeseen vastaa Idols ja Facebook. Ilmainen ja vaivaton järjestelmä takaa liikeopiskelija-vaatekaupantyöntekijälle tilaisuuden luoda itsestään mahdollisuuden olla omassa käymäläuniversimissaan kuuluisa, julkkis ja haluttu. Yksityisyys, intimiteetti ja oma vartalo ovat julkista omaisuutta, tavoittamatonta haluttua riistaa. Facebook menestyy, koska menestyksen takaa teollisuuden suurella vaivalla ja rahalla ihmisten mieliin takoma harhainen ja kuviteltu halu olla julkkis ja kuuluisa. Siksi niin moni laittaa itsestään itseotettuja alusvaatekuvia, joita kärpäsenlaseihin pukeutuneet jarkot käyvät sexybeibettelemässä. Ja samoille housut puolitangossa kulkeville jarkoille tärkeintä on luoda itsestään kuva loputtomassa partyuniversumissa olemisestaan, lippalakkipäässä sänkipartaisena youyouyouttelemassa paukkujen ja kertakäyttölumppujen kera. Kapitalismin sisällöntuotanto on pakottanut ihmiset käsittämään elämänsä viihdekoneistona, kuvitelluksi myytiksi rikkaiden räppäreiden limusiini-ja ferrarielämästä, josta tavallinen ihminen on säälimättä leikattu pois: mies ja nainen ovat masinoituja seksikkyyden tuomaan kuviteltuun valtaan, jonka tarkoituksena repiä ihminen ulos siitä mitä oikeasti on. Keskeinen painotus ulkonäölle, vauraudelle ja nuorekkuudelle on standardoinut ja pakottanut valkoisuuden olemaan ainoa tavoiteltavissa oleva kateuden kohde: suurin osa maailman ihmisistä on tummaihoisia ja tummahiuksisia; kapitalismi on suostutellut heidät häpeämään sitä mitä he ovat kiivaalla valkoisuuden haluttavuudella korostamisellaan. Siksi he yrittävät matkia mahdollisimman paljon länsimaalaisia; naiset valkaisevat ihoaan, värjäävät hiuksiaan valkoisiksi, uskoen toivottomasti, että valkoinen väkivaltainen siirtomaaherra hyväksyisi heidät valkoisiksi. Kapitalismi uskottelee pakottavalla suostuttelullaan vain länsimaisen ihmiskäsityksen ja elämäntavan olemaan ainoa hyväksyttävä elämäntapa: niinpä se häpäisee ja tallaa avioliitto-ja perhekeskeisyyden sorroksi ja väkivallaksi, korostaa ei-länsimaisia kulttuureja alhaisiksi ja väkivaltaisiksi. Kapitalismi tarvitsee kyetäkseen ahmaisemaan ihmiskunnan viimeisetkin rippeet voitontuottajikseen kaikki keinot tuhotakseen kulttuurit ja instituutiot: kapitalismi ajaa aggressiivista politiikkaansa ihmiskuntaan allokoidakseen yli 80 prosenttia maailman vauraudesta ihmiskunnan yhden prosentin hallintaan ja omistukseen. Se esiintyy hyväntekijänä, joka hyveellisyyden valepuvussaan uskottelee olevansa yhteiskunnan yhteisen hyvän asialla, mutta samaan aikaan riisuu naamionsa raadollisten vaistojensa kasvoilla istuttamalla valtaan kansaansa julmasti kaivostyöhön pakottavat sotilasdiktaattorit. Kapitalismin onnistuessa tuottamaan mielikuvan häpeilemättömästä oman eduntavoittelusta yhteiskunnan hyväntekijänä, se ei enää tarvitse näkyvää kiväärinperillä hakkaavaa sotilasta vasallikseen: kapitalismieroottinen sisällöntuotanto on tehokkaampaa ja tuhoisampaa; voitonkäärijöiden raaka-aineeksi alistettu ja häpäisty kansa ei voi nousta sortajaansa vastaan, koska kivääriä takaraivolla pitävää sotilasdiktaattoria ei näy; tehokkaampaa on suostutteleva auto-orjuutus: olemattoman palkan aasialaiselle tietä kuvittelemaansa vaurauteen ei ole, vaikka integrointi kovien kansainvälisten merkkien ja brändien maailmantalouteen on tapahtunut. Syntyy kehäpäätelmä, jossa kuvitellaan työtä tekemällä itsensä vapaaksi ostamisesta; kapitalismi luo hourekuvaansa mitättömien palveluiden yhteiskunnasta, jossa työllistyminen vetovoimaiseen brändiin olisi aimo harppaus kohti loputtomien bileiden samppanjanhuuruiseen limusiinielämään, jossa kaikki on mahdollista ja mahdollisuus; sinun houreesi elämäsi unelmasta ei tarkoitus koskaan realisoitua, kapitalismia kiinnostaa vain omistajien sinun työstäsi käärimä voitto. Valkoinen vauras maailma kuvallisine propagandoineen opettaa mustia ihmisiä vihaamaan omaa väriään, olemaan häpeissään ollessaan mustia. Mustat naiset suoristavat hiuksiaan ja värjäävät niitä vaaleiksi yrittäessään näyttää valkoisilta naisilta. Jopa thaimaalaisilla on oletettavasti mustat hiukset värjätty vaaleiksi. Kaikki tämä osoittaa, että kauneus ja kaunistautuminen eivät perustu vapaaehtoisuuteen, vaan pakotteeseen, jossa kauneus -joka kohdistuu naisen hyvää asemaa toitottavassa yhteiskunnassamme nimenomaan naisiin, ei miehiin- on standardia, joka orjuuttaa ja pakottaa industrialisoidusti masinoivalla vastaansanomattomuudellaan läpi kuffaar-maiden. Ja tietenkin he tahtovat pakottaa muutkin maailman naiset siihen. Kapitalismi opettaa uudenlaista rotuluokitusta, jossa valkoisena oleminen on ihanne, valkoisuus säädetty kapitalistisen yhteiskunnan jaakobinmitaksi, jossa valkoinen ihonväri on pakotettu, propagoitu ja kapitalismiaivopesty olemaan tavoiteltava kadehdittava ominaisuus, tietäen että suurin osa maailmaa orjuuttavan kapitalismin uhrit eivät ole valkoisia. Siksi kauneus täytyy ahdata käsittämään vain valkoinen nainen ja valkoinen menestyvä mies ihmisenä olemisen mitaksi, tavoiteltavaksi kateuden kohteeksi. Tämä siksi, että vapaa, tasa-arvoisilla ihmisoikeuksilla brassaileva maailma voi korvata rotuopin uudella, rahanahneuden motiivilla kehitetyiksi ja säilytettäväksi ihmisten väliseksi hierarkiaksi. Rikkaat teollisuusmaat Yhdysvallat ja Euroopan Unioni käyttävät miljardi dollaria päivässä maataloustuotantonsa tukemiseen. Kehitysmaissa paikallinen tuotanto olisi keskeinen köyhyyden vähentäjä, mutta tuetut länsimaiden ruokatuet työntävät paikalliset tuet -myös maidon- pois markkinoilta. Ilmastonmuutoksen sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, mikä lisää katovuosia ja luonnonkatastrofeja -seurauksena lisää köyhyyttä ja nälkää. Ilmastonmuutoksesta eniten kärsivät köyhät, jotka ovat siihen vähemmän syyllisiä. Syyttäkää itseänne. Länsimaisten suuryritysten pakottava politiikka "voimaannuttamisesta", mikä käytännössä tarkoitti resurssien siirtymistä täysin länsimaisten suuryritysten haltuun, aiheutti kehitysmaiden ruoan viljelyyn soveltuvien peltojen liisauksen muuhun kuin ravintokasvien viljelyyn. Kehitysmaiden ruokatuotanto kykenisi muutoin ruokkimaan maan väestön edes kohtuullisesti, mutta kiitos länsimaisten suuryritysten suostuttelun ja kehitysmaahan asettamiensa sotilashallitusten, ruokatuotantoon soveltuvia peltoja käytetään länsimaissa kalliilla myytävien kalusteiden ja muun paskan raaka-aineiden viljelyyn. Maapallon vajaasta seitsemästä miljardista ihmisestä miljardi kärsii aliravitsemuksesta. Samaan aikaan maailmassa on miljardi ylipainoista. Vuoden 1996 aliravittujen lukumäärä 800 miljoonaa päätettiin puolittaa 400 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä maailman elintarvikehuippukokouksessa. Ei onnistunut. Joka vuosi kuusi miljoonaa alle viisivuotiasta lasta kuolee nälkään tai aliravitsemukseen. Länsimaissa 35 prosenttia ostetusta ruoasta jää syömättä ja päätyy roskiin. 2000-luvun puolivälissä Wall Streetin Goldman Sachs ja muut korvasivat vuonna 2008 romahtavan kiinteistö-ja asuntolainamarkkinat ruokaindeksillä. Amerikkalaiset pankkiiriliikkeet kehittivät vuonna 1991 ruoan hinnan ns. futuurilla, missä sijoitetaan mahdollisesti vuoden aikana hinnannousua kohtaaviin elintarvikkeisiin. Muut pankkiiriliikkeet seurasivat Goldman Sachsin perässä. Strategia ei ollut halvalla osto ja kalliilla myynti, vaan ainoastaan ostaa ja ostaa, koska joka tapauksessa siitä sataisi pankkiirien taskuihin. Vuonna 2008 sijoituksen ruokaindeksiin olivat 317 miljardia dollaria, kun vielä vuonna 2003 sijoitukset olivat 13 miljardia dollaria. Vuoden 2006 jälkeen ruoan hinta viljan hinta etunenässä nousi kahdessa vuodessa keskihinnaltaan 217 prosenttia, vehnä 136 prosenttia, maissi 125 prosenttia ja soijapapu 107 prosenttia. Nousu oli korkeimmillaan sitten vuoden 1845. Pankkiirien sijoitusten seurauksena maailman nälkäänäkevien määrä kasvoi 250 miljoonalla, Yhdysvalloissa vuonna 2008 nälkiintymisvaarassa oli 36 miljoonaa ihmistä. Wall Streetin pankkiirit hallitsivat kaikkea rahaa, joka oli sidottu maailman kaikkeen ruokaan. Seurauksena miljardi nälkäänäkevää. Kuitenkin maailman tuotetaan vuosittain ruokaa varovaistenkin arvioiden mukaan ruokaa jokaiselle maailman asukkaalle 2800 kilokalorin päivittäismääräksi. Futuutimeklarilta kysyttiin, eikö maatalousjättien tulisi pitää itseään vastuussa siitä, että maailmassa on riittävä määrä ruokaa kaikille ihmisille. Vastaus oli kielteinen. Ihmiset eivät näe nälkää siksi, että ruokaa ei olisi. Ihmiset näkevät nälkää siksi, että heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. "Maailman rikkaimmat spekulaattorit pystyttivät kasinon, jossa pelimerkkeinä toimivat satojen miljoonien nälkäisten vatsat. He asettivat panoksensa sille, että nälkä maailmassa lisääntyy. Ja voittivat. Mitä kertoo politiikastamme ja taloudestamme se, että noin huolettomasti voidaan aiheuttaa noin suuri määrä tuskaa?" Itäkeskuksen ja Kehä I:n risteyksissä on nelikaistaiset tiet. Neljä kaistaa ylittävällä jalankulkijalla on maksimissaan kymmenen sekuntia aikaa päästä yli. Edes minä pitkine jalkoineni ja keskivertoa nopeammalla kävelyvauhdillani en meinaa ehtiä vihreillä valoilla, meinaan jäädä puoliväliin. Mitenkähän vanhukset, äidit lastenvaunuineen ja kävelevine lapsineen ehtivät samanlaisten eloonjäämistaisteluiden teiden yli? Miten he ehtivät yli, ennenkuin yksityisautoiluterroristien vyöry kärsimättömänä eloonjäämistaistelunsa aggressioiden turhauttamina painavat vihreillä valoillaan äänitorviaan ja manaavat saatananämmää? Somaliäidin ylittäessä suojatietä vihreillä valoilla yksityisautoiluterrorin armeija ajattelee ja sanoo ääneen, miten "Pitäisi painaa kaasua ja jyrätä verorahoilla loisivan rikastuksen yli. Tappamalla musliminainen saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä. Siinä siitä kohtaamisteoriaa, perkele!" Kun oululaisessa ravintolassa han-suomalainen tappoi ampumalla ravintolan muslimiasiakkaan, eräskin Tommi Rautiona tunnettu kunnallisvaltuutettu ehdotti ampujalle mitalia. Sitä ei nimitetä rasismiksi, ja on lyömäaseen käyttämistä PersreikäSuomalaisia vastaan vetää siitä minkäänlaisia holokaustiin verrattavia johtopäätöksiä. Rasismi ja musliminaisia kohtaava päivittäinen uhkailu ja hakkaaminen on "vain" huonoa käytöstä. Ei syytä huoleen, vaikka tuskin on mitattavissa, millaiset jäljet se jättää muslimilapsiin. Poliisikin vain sanoo, että ei "näitä kannata tutkia, näitä tulee niin paljon." Suomen poliisin mukaan uhkaavien ja väkivaltaisten tapausten paljous asettaa yhteiskunnallisen turvallisuuden toisarvoiseen asemaan. Siinä on jotain samaa kuin erään yhteiskunnan vähäpätöisen hörhön Muutos2011-larppiseuran puheenjohtajan maininta, miten "uskonrauhaa pitää rikkoa niin kauan, kunnes se poistetaan rikoslaista." Rikkomalla lakia toivoa sen poistumista? Kuitenkin sen pilvenpolttajan ja mikä lie liimanhaistelija, joka kulkee kesät talvet kulahtaneessa nahkarotsissa, mielestä se on ratkaisevasti eri asia kuin rikoksia tekevä ulkomaalainen. Mitä jos ulkomaalainen ryhtyisi vaikkapa ryöstelemään ohikulkijoita ja raiskailemaan sammuneita teinejä ja sanoisi, että niin kauan kuin raiskaus ja ryöstö poistetaan rikoslaista, raiskailun ja ohikulkijoiden ryöstelyn täytyy jatkua? Tai jos sanoisi, että "finskihuorien" raiskailu ja ohikulkijoiden ryösteleminen on hänen "kansallinen, suorastaan geneettinen ominaispiirre?" Missä ovat penkit, joilla vanhukset voisivat istua ja levähtää? Kuitenkin kaiken maailman pahimmat persereiät pääsevät eduskuntaan ja heillä on pokkaa sanoa televisiokameroille suoraan, miten mummot eivät enää uskalla liikkua kaduilla yksin, kun vitun neekerit ja sossuelätit lökäpöksyt tulevat ryöstämään. Samat mulkut, joille Talvisota on Jumalasta seuraava, leijonavaakunakaulakoruja ja "Kiitos 1939-1945!", mutta kuitenkin ollessaan armeijassa he pillittivät kun joutui hiihtämään telamiinat ja apilakset selässä, oman repun ja ahkion lisäksi. Länsimainen, valkonaamaista herrarotua edustava uutisvalokuvaaja Kongossa saa jokaisesta kylkiluita törröttävästä verisestä sota-, nälänhätäuutiskuvasta länsimaisilta uutistoimistoilta 50 dollaria kappaleelta -mikäli kylkiluiden törrötys näkyy hyvin; oman maan kansalaiset, valokuvausliikettä pitävät kongolaiset nuoret miehet saavat jokaisesta hääjuhla-ja syntymäpäivävalokuvasta 0,75 dollaria kappaleelta. Voittoa hää-ja synttärivalokuvista koituu kongolaismiehille ainoastaan dollarin kuukaudessa. Mikäli he kuvaisivat kotikontujensa hätää, nälkiintyneitä lapsia, verenvuodatusta, saisivat he länsimaisilta uutistoimistoilta itselleen voittoa tuhat dollaria kuukaudessa. Äärikapitalistiset globalisaatiofanaatikot, nämä kravattikaulaiset, antiseptiset kunnonkansalaiset, jotka paasaavat ja syyllistävät kilpailukyvystä ja "terveestä talouskasvusta," pakottavat Kansainvälisen valuttarahaston, Maailmanpankin, WTO:n ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan avulla maailman köyhimpiä maita avaamaan taloutensa ja rikkaat luonnonvaransa täysin ulkomaisille yhtiöille ja purkamaan sosiaalisektorin ja työlainsäädännön tämän saman 'kilpailukyvyn' ja 'rehdin talouskasvun' nimissä. Nämä kunnonkansalaiset, jotka kravatit kauloissaan, salkut käsissään, näiden maapalloa häiriköivien ja tuhoavien isoanttien lisäksi heille löytyy paljon kavereita poliitikoista maahanmuuttoa vastustaviin rannanjärviin: Nämä "Kiitos 1939-1945"-paitoja pitävät pukinpartaiset mörssärit sanovatkin, miten "Afrikan ongelmat ratkeavat sillä, että kehitysavun sijasta niille nekruille pitää lähettää aseita ja kortonkeja, sillä niistä päästään ja loppuu se työtä vieroksuvien, valkoisia naisia raiskaan ihmisliejun ja kaikenmoisten hottentottien tuottaminen tänne vastikkeetonta sosiaaliturvaa loisimaan " Ja näin siinä käy, kun kilpailutus ja kiihkeä omaneduntavoittelu ottaa vallan: 400 miljoonaa lasta käy koulun sijaan töissä. Maailman sotilasmenot ovat 1 040 000 000 000 vuodessa, 22 kertaa enemmän kuin kehitysavun kokonaismäärä. Yhdysvaltain osuus maailman sotilasmenoista on noin puolet: 456 000 000 000, 155 kertaisesti enemmän kuin Yhdysvallat on luvannut käyttää AIDS:in torjuntaan vuosittain. Viimeisten 20 vuoden aikana 30 000 000 ihmistä on kuollut AIDS:iin, vuoteen 2020 mennessä tautiin kuolee maailmassa 68 miljoonaa ihmistä, enemmän kuin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa yhteensä. 2 000 000 ihmistä kuolee vuosittain malariaan, koska emme ole halunneet rahoittaa malarialääkkeiden vaan laihdutuslääkkeiden kehittämistä. Tehokkaat malaria-ja AIDS-lääkkeet kehitettyämme emme halunneet antaa niitä köyhälle maailmalle, koska köyhällä maailmalla ei ole varaa maksaa niistä yhtä paljon kuin rikkaalla. Viidesosa maailman väestöstä elää ilman puhdasta juomavettä, kaksi viidesosaa maailman väestöstä elää alle kahdella dollarilla päivä. Urheiluvaatevalmistaja Nike maksoi 1990-luvulla koripalloilija Michael Jordanille mainoksissa esiintymisestä palkkaa, joka oli suurempi kuin kaikkien Nike-vaatteita ja jalkineita valmistaneiden 80 000 indonesialaisen tehdastyöläisen palkat yhteensä; työläisten palkat eivät yltäneet Indonesian lain määräämälle minimitasolle. Heidän tekemänsä tuotteet myytiin siellä, missä ostovoima oli ja on suurin eli länsimaissa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ostetaan vuosittain 17 000 000 000 dollarilla lemmikkieläinten ruokaa. Tällä summalla saataisiin sekä puhdasta juomavettä että lukutaito niille ihmisille, joilta ne puuttuvat. Yli siitä jäisi rahaa riittävästi rokottamaan ne maailman lapset, jotka nyt jäävät välttämättöminä pitämiämme rokotuksia vaille. Yhdysvaltain lihateollisuuden omassa tutkimuksessa ilmeni, että kolmasosassa amerikkalaisilla teurastamoilla oli rutiinitarkastastuksessa havaittu eläimiin kohdistuvaa tahallista julmuutta. Tahallista. Teurastamotyöntekijä -joka ei ole tappaja, vaan työntekijä, tehden vain työtänsä, jonka rinnastaminen sotilaaseen vääristää ongelma-asettelua -puhumattakaan terroristiin rinnastaminen, on vain tavallinen, demokratiaa ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia kannattava, rehellisesti verojaan maksava kunnonkansalainen. Amerikkalaisen lihateollisuuden omassa tutkimuksessa kuitenkin oli havaittu, että rutiinitarkastuksessa tämä ei-tappaja, vaan kunniallinen veronmaksaja, kolmasosassa kaikista teurastamoista oli havaittu eläimiä kohtaan tahallista julmuutta: Teurastamoille tuotavia eläimiä oli ennen teurastamista potkittu, hakattu, raiskattu putkilla ja eläinten päälle oli virtsattu. Rutiinitarkastuksessa kolmanneksella amerikkalaisista teurastamoista. Kanojen munat haudutaan koneellisesti, kuoriutumisen jälkeen päivän ikäiset untuvikot siirtyvät Arbeit macht Frei-kasvattamoon broileritilalle, jossa tavallisesti on 40 000 muutakin hybridiä. Broilerin riittävästä lepoajasta ei ole lainsäädännöllisiäkään määräyksiä. Lintujen yö kestää käytännössä vain puolesta tunnista viiteen tuntiin. Muun ajan hallit ovat valaistuja, jotta broilerit ahmisivat mahdollisimman paljon ja kasvaisivat nopeasti. Hybridit ovat tarkoituksella jalostettu kasvamaan mahdollisimman nopeasti. Lihasmassan äkillinen lisääntyminen jättää sydämen, keuhkot ja luut kehittymättömiksi, minkä vuoksi eläin kärsii koko elinaikansa kroonisista kivuista. Emoiksi kasvatettavia broilereita sen sijaan pidetään jatkuvassa nälässä. Broilerin elinikä on keskimäärin 34-38 viikkoa, kun luonnossa se olisi kuusi vuotta. Jalostuksesta johtuvan loputtoman ruokahalun takia linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan sukukypsiksi. Eläimiä on keskimäärin 20-25 yhdellä neliömetrillä. Eläimen elämä päättyy 34-38 päivän ikäisenä. Teurastamoissa kuljetuksesta ruhjoutunut broileri nostetaan jaloistaan roikkumaan automatisoidulle teurastuslinjalle, jonka jälkeen eläin tainnutetaan upottamalla pää veteen, johon on johdettu sähköä tai hiilidioksidia. Joskus päätään nosteleva lintu saattaa väistää waterboardingin, mutta seuraavaksi odottaa kaksi sirkkelinterää, jotka leikkaavat eläimen kaulvaltimon auki. Jos tästäkin eläin selviää hengissä, vuorossa kuumavesikalttauskone, joka kynii, kuorii ja kiehuttaa linnun elävältä. Näin Suomessa. Yhdysvalloissa lehmät tehosyötetään 14 kuukaudessa teuraskasvuisiksi. Naudat ahdetaan täyteen maissia jotta ne kasvaisivat mahdollisimman nopeasti, vaikka lehmän ruoansulatus on tarkoitettu ruoholle. Eläin pakotetaan terveeksi syöttämällä sille jatkuvasti antibiootteja, ettei lehmä sairastuisi tai kuolisi ennen kuin se olisi tarpeeksi kookas teurastettavaksi. Yhdysvalloissa lehmille ja muille karjalle sekä kanoille syötetään valkuaisaineiden saamiseksi teurasjätteitä, naudan verta, kananraatoja, jotka on valmistettu valkuaisainevalmisteiksi. Syökää kanaa! I'm Lovin It! Kasvava teurasjäteongelma ratkaistiin syöttämällä jäte kasvissyöjäeläimille proteiiniperäisenä rehuna. Suomalainen kuuluttaa äänekkäästi teurastamotuotantonsa ottavan huomioon joka käänteessä eläinten oikeudet, millä suomalainen väittää, että eläinten tappaminen onkin inhimillistä, niin inhimillistä se on, ettei teurastamoilla saa kuvata. Lisäksi suomalainen eläinten suojeluun tarkoitettu laki määrää, että yli satakiloiselle sialla elintilaksi -paljon puhutuksi hyvän elämänsä edellytykseksi- riittää 0,65 neliömetriä, joka vähemmän kuin sanomalehtiaukeama. Saa riittää, sanoo hattupäinen kunnonkansalainen. Luomusian hyvän elämän edellytys ennen teurastusta on 1,2 neliömetriä. Enempää ei tipu, toteaa lainsäätäjä. Suomalainen lisäksi argumentoi sillä olevan merkitystä, millaisen elämän se eläin eli ennen teurastusta. Toivottavasti maahanmuuttajatkin elävät hyvän elämän, kunnes FDL:n ja United Brotherhoodin häiskät tulevat tappamaan ja raiskaamaan. Eläimiltä on pakko tappamisen mahdollistamiseksi riistää tunteet ja mieli. Ja ehkä myös niiden ihmisenkaltaisuus. Tappaminen ja kivuntuottaminen on helpompaa, kun väkivallan kohteelta riistetään ihmisyys. Niinpä maahanmuuttajista ja muslimeista puhutaan demokratiaa uhkaavina loisina, syöpäläisinä, bakteereina, rottina: Afrikan sarvesta Eurooppaan vyöryvänä ihmisliejuna. Ihmisyyden, tunteiden ja mielen kieltämisellä eläinten ja ihmisten kiduttamisella ja tappamisella tappaja sekä kiduttaja todistaa itselleen, että tappamisen ja väkivallan kohteella ei ole mitään ihmisenkaltaista: kipu, tappaminen ja väkivalta ovat merkityksettömiä. Minulla on ruumis ja sinulla ei ole. Kärsimys ei ole tehotuotannon poikkeus vaan sääntö, mitä ei voi välttää. Valtavissa massoissa yksilön kärsimys on näkymätöntä ja merkityksetöntä. Niinpä yksilöt joutuvat suostuttelemaan väkivallan käyttäjän kohdistamaan väkivaltansa johonkuhun toiseen, kuten "lähimmäistään ja hädänalaista rakastavat" kristityt pyrkivät kohdistamaan yhteiskuntansa raaistumisen muslimeihin ja maahanmuuttajiin. "Minulla on ruumis ja sinulla sitä ei ole" rasismissa, kansallisideologiassa ja lihateollisuudessa uhrin ruumis on kiellettävä; uhrin ihmisyys ja ihmisenkaltaisuus on kiihkeällä propagandalla ja selittävällä uutteruudella kiistettävä. Siksi rasismissa ja kansallisideologiassa uhrin -jota viholliseksi nimitetään- on häpäistävä olemaan siviilejä, naisia ja lapsia tappava terroristi ja naista härskisti alistava patriarkaalinen psykopaatti. Tappamisen oikeutus haetaan rumentamalla kohde tappajaksi ja sortajaksi, jonka elämän ainoa tarkoitus on tappaa meitä bättrefolkeja ja vähintään raiskata meidän naisia, olla rikollinen, länsimaisuuteen soveltumaton. Länsimaisuudesta ja ihmisyydestä on luotu kapitalistinen jaakobinmitta, johon soveltumattomiksi maahanmuuttajat propagoidaan ja häpäistään integraatiokyvyttömiksi, mittareina nimenomaan työllistyminen sekä länsimaiset ihmisoikeusarvot. Työttömyydellä luodaan mielikuvaa hakemalla tarkoituksella eläinmaailmasta vertailukohtaa maahanmuuttajista yhteiskunnan hyvinvointia nakertavina loisina, kuin maahanmuuttajan priorisoituna tarkoituksena olisi nimenomaan sumeilemattomaksi laskelmoitu hyväosaisten hyväksikäyttö -kuin loiseläjä- kun taasen ihmisoikeuksia ja naisen tasa-arvoa kunnioittamattomuuden väitteillä tahdotaan tukkia tarkoituksella mielikuva maahanmuuttajista ihmisyyteen ja naisen tasa-arvoon kykenemättömänä, millä tahdotaan luoda käsitys, ettei maahanmuuttaja ole ihminen eikä ihmisenkaltainen. Siksi maahanmuuttaja ei tässä kapitalistis-fasistisessa ideologiassa ole uhri. Uhri voi ainoastaan olla maahanmuuttajan aiheuttama. Minulla on ruumis ja sinulla sitä ei ole. Poistamalla maahanmuuttajan tai kolmannen maiden ihmisten ihmisyys heidän tappamisensa tulee hyväksytyksi. Siten länsimaailman kansalaiset kieltävä olevansa murhaajia: murhaaja voi olla ainoastaan heidän sotatoimiensa uhri. Rasisminsa ja tappamisensa kiistävä länsimaalainen ulkoistaa väkivaltansa koskemaan ainoastaan maahanmuuttajia ja kolmannen maailman asukkaita; se on länsimaalaiselle keino paeta väkivallan tiedostettua problematiikkaa entisestään; itsepetosta jossa länsimaalaisen väkivaltaisuus ainoastaan paisuu ja industrialisoituu edelleen vaikka miten suureksi ja laajaksi. Minulla on ruumis ja sinulla sitä ei ole. Lau Hei 16, 2016 9:03 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 "Hyvät ruumiit" liukenevat pyhään ja autenttiseen olemiseen, tekivät ne mitä tahansa ja "pahat ruumiit" luovat korkeintaan inhon erillisyyksien esityksen, joka vain viittilöi ulkopuolelle eikä onnistu edes siinä. Kansallissosialismin tilanteessa hyvät ruumiit halusivat raivata degeneroituneet ja väärät ruumiit pois maisemasta. Tässä puhdistuksessa käytettiin sekä ideologis-propagandistisia että konkreettisia aseita. Ruumiiden puhdistus vaatii lian ja virheen tunnistamista ja lopulta väärin perustein olemassaolevien poistamista. Hyvä ruumis oikeuttaa olinpaikkansa ja raivaustyönsä pelkällä oletuksella hyvyydestään ja ylemmästä asemastaan. Mikä oikeutti puhdistusmieliset kansallissosialistit oikeuttamaan oma hyvyytensä? Mielikuva ja olematon ajattelu. Yläpuolelle nousemisen perusteettomuus. "Minulla on ruumis, sinulla sitä ei ole" olisi sopinut kiteyttämään kansallissosialismin valtuuttaman mielikuvan ylemmistä kansalaisista, joilla on oikeus kiistää toisen ruumiin olemassaolon oikeutus. Juuri katsojat, hurraava ja ylempään mestariin turvaava seurakunta, kuo ihanteistetun mielikuvan. Seurakunta koostuu heistä, jotka ovat pelokkaita. On parempi rakastaa tyhmää johtajaa kuin tulla itse lyödyksi. On parempi uskoa sitä joka sanoo, että tämä haava on kaunis, mutta tuo toinen olematon, sillä eiväthän ruumiittomat tunne. Ihanteistetun mielikuvan takki on sitä enemmän tarpeen kun todellisuus takin alla on erittäin ruma. Lännessä laajimmin levinnyttä väkivaltapropagandaa ei nimitetä propagandaksi, vaan sitä myydään lapsille ja keskenkasvuisille käypään markkinahintaan. Lännessä väkivallalle myönteinen propagandistinen aines verhoutuu aivan tavalliseksi kauppatavaraksi, peleiksi ja viihteeksi, jota ei tarvitse edes propagandaksi nimittää. Länsimaat ovat neutralisoineet väkivallan sallituksi taloudellisen hyväksikäytön ja piilovaikuttamisen propagandaksi, sivistyneissä länsimaissa väkivalta on osa hyväksyttyä maailmankuvaa. Muslimien keskuudessa sitä onneksi pidetään ääriainesten ratkaisuna. Keskustelussa terrorismista syy on pyritty näkemään muslimien poikkeavassa maailmankuvassa. Tällä tavoin terrorismista saadaan ulkopuolinen vihollinen, jota vastaan on taisteltava. Lähisuhdeväkivaltaa on ylläpidetty tekemällä juuri siitä mitätön ja yksityinen asia. On väkivaltaisen historian tulosta, että ennen kaikkea naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta latistetaan ja torjutaan yksityisasiaksi. Väkivalta on lännessä laillistettu taloudellisen voitonpyynnin kuvamuodoksi. Televisiosaarnaaja Pat Robertson edustaa hyväksyttyä länsimaista terroria. Robertsonin tapaisilla s-t on ideologinen taustatuki, länsimaisen todellisuuden täynnä ylemmyyden ja väkivallan pelimerkkejä, joilla osataan listimisen vaistonvaraisuus. Lännen historia tuntee viimeiset tuhat vuotta toisiaan seuraavien väkivaltateknikoiden jatkumona, jota valtiomahdin ja sotalaitoksen, kirkon ja kaupan ja sittemmin myös tulo-ja mediateknologian avulla on pyritty kehittämään yli maan piirin. Kun mihin tahansa Prismaan missä tahansa Suomessa menee automaattiportista sisään, ensimmäisenä asiakasta tervehtii isot olutmuurit kuin Israelin muuri tervehtii gazalaisia Palestiinassa. Vilkaisen kassajonoa, jossa lähes jokaisella ja kaikenikäisillä on käsissään kannossa hillittömät määrät mäyräkoiria. Prisman kassajono on pitkä kello 16 aikoihin. Telineessä olevat iltapäivä-ja paskalehdet julistavat isoilla kirjaimilla härskin voitontavoittelunsa näennäisen hyveellisessä kaavussa omaa käsitystään siitä, millaisia suomalaiset ovat voiton tuottoon tähtäävien kasvottomien mediakonsernien mukaan: "Miss Suomi löysi oman mokkakikkelinsä!" Tai miten "Miss Puhkinussittu Joukkopano sekstaili risteilyllä - Katso kuvat!" Tai: "Teinitähti rohkeissa alastonkuvissa!" Naisia näkyy olevan melkein joka lehden kannessa, joku Miss Suomihuora kalsareissa julistaa: "Pikkujouluksi pikkutuhmaa alle!""Katso kohukuvat missfinskihuorien hunks-risteilyltä! 19-vuotias brunette alusvaatemalli tahtoo bodatun neekerin munaa -katso video seiskan nettisivulta!" Pitäähän sen nyt tulla koko maailmalle selväksi, että laku tahtoo valkoista muijaa ja Piss Suomi tahtoo neekerin munaa. "Suomalaisnaisten salatut seksifantasiat!" Onhan se nyt koko maailman tiedettävä, miten kolme ählämiä pumppaa liejujaan ilmatiiviiseen nyrkkikyllikkiin ja neljäs vetää vieressä hanskaan ja taputtelee nahkapatukalla naamaan ja vitunhuorittelee. Ulkomaalainen mies korostaa naisen valintaa, kun taas suomalainen mulliturpa on tyytymistä. Mutta kun suomalainen mies ottaa ulkomaalaisen naisen, niin Helsingin Sanomat ja YLE ryhtyy heti inkvisiittoreiksi, miten thaimaalainen tuontivaimo on alistettu kotiorja. Miehen suhtautumisessa naiseen ja suhtautumisessa naiseen mediassa miehinen halu on hämärrettävä, naisen tehtävä ja ominaisuus on olla seksiä patologisesti tavoitteleva tahdoton lihanpala, jonka kuuluu meikata ja pukeutua ainoastaan miehiä varten ja miesten kuuluu arvostella naisen ihmisyyttä peittävää ulkonäköä. Seksi on väkivallan muoto; tehokkain vallankäytön muoto: Halun kohteena on pakko olla nainen, mutta haluajan eli miehen seksuaalisuus on häpäisty likaiseksi luonnottomuudeksi; tavallisen ja vanhenevan miehen seksuaalisuus on kapitalismin kvartaalitalouden lingossa häpäisty perverssiksi runkkailijaksi. Siksi kapitalismin paskalehdet ovat leikanneet kuvistaan tavalliset ihmiset pois. Siksi kuvasto on ulkonäköfasismia, haluttavia ja piukeita naaraita jääkiekkoilijoiden ja hunksien hotellihuoneissa, minkä tarkoituksena on syöstä tavalliset ihmiset seksuaaliturhaumiin ja saamattomuuksiin. Koska seksi olisi muuten sekä köyhän että rikkaan, kauniin ja ruman saatavilla, kapitalismin on uutterasti masinoitava se menestyvien muovi-ihmisten eliitin yksinoikeudeksi. Rodunjalostus kapitalismissa on uuvuttavaa propagandaa siitä, että vain kauniit ja menestyvät voivat ja saavat paritella, luoda uutta yli-ihmisen lajia. Sen tähden ympäröivässä yhteiskunnassa on niin paljon kuvia menestyjistä. Rivous ja läpinäkyvyys edistyvät sitä vastoin vastustamattomasti juuri siksi, että ne eivät enää kuulu halun järjestykseen vaan kuvan synnyttämän kiihkon järjestykseen. Kuviin liittyvä kiihotus ja himo lisääntyvät suhteettomasti. Kuvista on tullut todellinen sukupuoliobjektimme, halumme kohde. Kulttuurimme rivous perustuu nimenomaan halun ja sen kuvassa aineellistuvan vastineen sekoittumiseen. Kulttuurimme fataali luonteenpiirre on kuvien rivous ja läsnäolo kaikkialla, virustauti jonka kuvat tartuttavat asioihin. Suvullisten eläinlajien lisääntymistä rajoittaa eräänlainen sisäinen säännöstely, mutta mikään ei varjele meitä kuvien nopealta ja rajattomalta lisääntymiseltä. Kuvien siitos ei ole seksuaalista eivätkä ne tunne sukupuolta tai kuolemaa. Kuvissa me uneksimme kuolemattomuudesta. Siksi kuvat vainoavat meitä. Tänä seksin ja kuoleman lamakautena. Siksi ne eivät jätä meitä rauhaan. Kuvan ja halun näennäisen seksuaalinen sekoittuminen johtaa väistymättä turhaumiin. Turhaumiin, taloudellisiin, eksistentiaalisiin, seksuaalisiin ja sosiaalisiin lamaantumisiin. Turhauma syntyy, kun ihminen valitsee elämänsä tarkoituksen väärin. Kun ihminen valitsee elämänsä tarkoitukseksi kapitalismin houkutteleman pyramidin, mitä yhteiskunta pakottaa suostumustamme kyselemättä tavoittelemaan. Kapitalismi esittäytyy meille ainoana luonnollisena vaihtoehtona, eikä se siedä rinnalleen minkäänlaista vaihtoehto. Vaihtoehto ja mahdollisuus valintaan vääristäisi kilpailua. Kapitalismi esittää, että itsekäs oman edun tavoittelu muuttuu koko yhteiskuntaa hyödyttäväksi, mikä voimaannuttaa yhteiskunnan heikompiosaisia nousemaan alhaisesta läävästään uutteraan kilpailuun. Maailmanlaajuisen kapitalismin, globalisaation seuraukset näkyvät kohtalokkaina kaikkialla maailmassa: köyhyytenä, nälkänä, likaisina vesistöinä, kuivuneina kaivoina, kun länsimainen kapitalismi mieluummin myy aseita ja sotakalustoa riistämilleen maille. Kapitalistit, ollilat ja wahlroosit kuittaavat humanitaariset katastrofit kapitalismin kasvukipuina, jotka ennen pitkää loppuvat, kunhan lapset afrikkalaisessa sotilasdiktatuurissa jaksavat louhia timantteja ja aasialaiset tehdä 18-tuntista työpäiväänsä kahden euron kuukausipalkalla. Kapitalistin mukaan "pienet" kapitalismin kauneusvirheet kääntyvät hyvinvoinniksi. Kapitalismi on voimakasta suggestiota; siksi kauppakorkeakoulujen opiskelijat ovat taivaspaikkansa maanpäällä saavuttaneita kapitalismiaggregaatteja; heitä ohjaa kuvitelma tulevasta rahaa tahkoavasta vauraudesta, johon kuuluu yläluokkaista shoppailua, shamppanjakylpyjä ja kultaketjukaulaisia bodattuja taatelintallaajia. Näistä ihmisistä muodostuu mediakuvasto; siksi halumme on pettänyt meidät ja siksi seksuaalisuus turhauttaa meitä. Siksi on myös paljon viikonloppuväkivaltaa. Viikonlopuissa menestyjät, parittelukykyisimmät erottuvat häviäjistä. Siksi yhä enenevässä määrin nuoret naiset laittavat itsestään kuvia kalsareissaan facebookkeihin ja muihin paskatuutteihin: katsojan seksihalut ja niiden toteutusmahdottomuus on tehokkainta väkivaltaa, sillä katsovalla miehellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä tavoittamattoman halunsa kohteen seksuaalilamaantumista että nähdä nainen miehen kyrpävaltaa pönkittävässä asemassaan keikistelemässä parittajan myyntisalkkua muistuttavissa kuvissa. Niinpä se ei sovi, kun musliminainen peittää vartalonsa ja kasvonsa. Mikään ei häiritse kusipäistä kääfiriä kuin peitetty musliminainen, joka ei noudata miehen tahtoa, ei noudata miehen seksuaalista tahtoa, nähdä nainen seksiä tarjoavana koneena. Siksi huivit ja niqaabit tahdotaan kieltää. Siksi suomalainen mies häiritsee, ahdistelee ja solvaa musliminaista. Aivan samoin kuin lippalakkipäiset finninaamat nimittelevät huoraksi teinityttöä, joka suostu vilkaisemaankaan poikaa, ellei poika ole nekru tai autonomistava. Musliminainen on ottanut jotain miehelle kuuluvaa: Kuffariyhteiskunnassa naisen on oltava huora, julkisesti kaikkien nähtävillä. Sen tarkoituksena on pitää yhteiskunta hierarkkisena, nainen on miehen alamainen, jonka koko persoonan kuuluu tiivistyä siihen, miten olla miehen mielestä haluttava. Hijab, niqab tai burqa rikkoo miehen naiskäsitystä. Asettaa kyseenalaiseksi naiseuden tyytymisen miehen halun kohteena oloon. Siksi kuffarit tahtovat sen kieltää. Se häiritsee jopa eduskuntaan päässeitä persläpia, jotka asuvat kaukana maahanmuuttajista, kuten kurikkalaista kansanedustajaksi päässyttä Vesa-Matti Saarakkalaa. Niqaabin tai huivin kieltäminen on myös naisen pakottamista miehen kyrpävaltaan, mutta sen kieltoa ei -toisin kuin burqa-pakkoa jossain toisaalla- pidetä naisten oikeuksien diskriminointina, koska länsimaalaiset näkevät arvonsa niin täsmälleen oikeina: neuvottelemattomissa olevina integraation ehtoina. Integraatio on pakottamista. Huivin kieltäminen, halal-tai kosher-lihan teurastuskiellot, poikien ympärileikkaus ja uskonnonopetuksen vähentäminen ovat pakotteita, joita noudattamalla uskotaan muslimiväestön integroituvan. Asiaan tietenkin kuuluu, että uskontoon kuuluvat rituaalit ja pukeutumiset on nähtävä lakia säädettäessä kriminallisina. On tärkeää lainsäätäjille, poliitikoille, suojelupoliiseille ja heidän ajatushautomoilleen rinnastaa muslimit rikollisiin, jotka on integroimalla likvidoitava passiiviseksi, saneluja vastaanottaviksi tahdottomiksi objekteiksi. Kuffareiden on tehtävä se hinnalla ja keinolla millä hyvänsä. Siksi Halla-aho -ainoa asia, mikä sen idiootin hikiseen kaljuun voikaan pälkähtää onkin- rinnastaa somalit "Afrikan sarvesta Suomeen vyöryvään ihmisliejuun," Suojelupoliisin päällikön on uutisissa toisteltava, miten terrorikytköksistä epäiltyjä on Suomessa jo satoja, on puhuttava "vapauttamme ja demokraattisia arvoja uhkaavista maahanmuuttaja-muslimeista. On luokiteltavia hierarkkioita, joissa jälki-reichilaisesti on rehellinen, työssäkäyvä veronmaksaja ja pyramidin pohjimmaisena muslimi, joka ryöstää kantaväestöä ja työtätekevän veronmaksajan varoilla tulonsiirroilla maleksiva loinen. Suomalainen yhteiskunta, joka vastustaa uskontoja verukkeella, että ilman uskontoja ei olisi sotiakaan ja väittää kunnioittavansa oikeuksia ihmisten vapauteen kuitenkin äänestää eduskuntaan kaikenmaailman persereikiä, jotka puhuvat muslimeista ja maahanmuuttajista ihmissaastana. Useat näistä persläveistä on päässyt kansanedustajaksi lähes ainoastaan puhumalla muslimeista yhteiskunnan hyvinvointia nakertavina syöpäläisinä. Kaiken lisäksi nämä persreiät saavat täysin vapaasti levittää paskaansa koko kansalle, mitä mieltä on "Suomeen tunkeutuvasta kelvottomasta saatanan ählysaastasta." Kansanedustaja puhuu muslimeista liejuna kalastellakseen ääniä kansalta, jota hän pitää tyhmänä, joka ei ymmärrä maailmasta muuta kuin että minä olen valkoinen ja muut on vitun nekruja. Vuosikausia Halla-aho esiintyi median, viherstalinistisen suvaitsevaiston sekä valtionsyyttäjän vainoamana sananvapauden marttyyrina, mutta nyt hän esiintyy 16 000 ääntä saaneena voittajana, unohdettujen äänitorvena. Maahanmuuttajien omavastuullisen kotoutumispakon tanotorvi ajaakin maahanmuuttajien kotouttamisvarojen leikkausta ja samaan aikaan ajaa höllempää aselakia. Kun lause ohikulkijoiden ryöstely ja verorahoilla loisiminen on somaliliejun kansallinen, suorastaan geneettinen ominaispiirre sikisi hänen pyhästä peräsuolestaan sen idiootin kaljuun, niin 16 000 äänestäjän avulla hän painui Eduskuntaan kuin kusi lumeen. Kaiken maailman ihrakasat pääsivät sinne, kun piti muka olla huolissaan kaikenmaailman dementian raiskaamista vanhoista huorista, kun ei Lottasvärdin vanhat sakujen raiskaamat huorat muka enää uskaltaneet pukkia rollaattoreitaan yksin ympäri itähelsinkiläistä hevonvittua. No ei varmaan uskalla niin, kun sitimaasturit liiskaa ne katuun ja kaiken maailman leijonavaakunaisia mörssäreitä korviksissa ja kaljuunnuttuaan loputkin turkisreunukset vege sheivanneita paksuja mulkkuja tulee vastaan. Ja näiden armeijassa pillittäneiden spermavalaiden äänitorviksi on sitten ryhtyneet kaikenmaailman nörttiakatemioita käyneet rillipäät, joiden päitä heidän omat äänestäjänsä uittivat vessanpöntöissä koko kansakoulun ajan. Joten heidän täytyi luoda itselleen myytti suomalaisesta vihaisesta heteromiehestä. Nämä nelisilmäiset käteenvetäjät keksivät, että suomalainen mies on rasisti, jonka ainoana huolenaiheena on se, miten veronmaksajien rahoja törsätään rakentamalle neekeriukoille ja niiden ilmapalloiksi paisuneille poikia tehtaileville muumimammoille isompia kerrostalo-ongelmalähiöitä, kun ne saatana sikiää kuin kanit. Nuivat sisulaiset ovat stereotypiansa suomalaisista kalapuikkoviiksisistä amispelleistä, joille halla-ahot ja muut puolisokeat mamikset olivat työtävieroksuvia pippelipoikia. Nämä samat rillivihtorit nyt sitten itkevät joka ainoassa ohjelmassa, miten meillekin tänne tulee malmöläinen ongelmalähiö, johon poliisi ei enää uskalla mennä. On siinä kanssa poliisit, samaan aikaan kun poliisitoiminta vain raaistuu ja väkivaltaistuu, niin jonkun PersSuomalaisen hikarin pitää tulla erikseen saatanan sontalukkuun pillittämään, miten poliissikaan ei enää uskalla mennä mamulähiöön. Suomen diktatuurisuus ja vallanpitäjien kyseenalaistamattomuus korostuu myöskin siinä, että poliisi voi oma-aloitteisesti ryhtyä tutkimaan kansanedustajaan kohdistunutta kunnianloukkausta ilman että kansanedustaja itse tekee tutkintapyynnön. Vaikka samaan aikaan poliittisen julkisuuden henkilön täytyy sietää kovaakin itseensä kohdistuvaa arvostelua. Kansanedustaja eikä ministeri ei ole mikään Jumalasta seuraava, niin silti kovaan ääneen korostetaan, miten Suomessa on sananvapautta nimitellä 1,5 miljardin yhteistä nimittäjää lapsenraiskaajaksi, niin poliitikosta ei saakaan sanoa mitään. Ja nettipoliisi mikä fobba se nyt oli ja valtionsyyttäjä pelottelevat nettirasismilla. Tarkoituksena on pelotella rikosoikeudellisilla seuraamuksilla nettirasismia ja tarkemmin määrittelemätöntä vihapuhetta. Jossain maissa on valtiolliset poliisit, jotka vainoavat aktivisteja, niin Suomessa pelotellaan mahdollisella vankeusrangaistuksella ja oikeusprosessin kestäessä tarkoituksena nujertaa ja pitää valtiolle epäedullinen aktivismi aisoissa. Halla-aho ja hänen kusipiirinsä saavat valtaa enemmän ja enemmän yhdestä syystä: heillä ei ole yhtä äänekästä ja argumenteiltaan pätevää vastapuolta. Media, joka mieluusti antaa heille tilaa ja aikaa levittää etnistä puhdistustaan, sortuu onnettomilla opponenteillaan pelkkään poliittiseen farssiin. Etnisen puhdistuksen asiantunteva rotutohtori Jussi Halla-aho ylpeilee, miten hän meni Eduskuntaan ja valtuustoon tasan yhdellä asialla ja sai 16 000 äänestäjää alueilta, joissa asuu eniten maahanmuuttajia. Halla-aho koettaa esittää, että kyseessä oli äänestäjien oma valinta, josta häntä itseään ei voi syyttää. Hän pesee kätensä kuin kapitalisti pesee kätensä riistokapitalismista siirtämällä länsimaisten liikeyritysten ihmisoikeuspoljennat tuolla jossain markkinoiden -ja markkinathan koostuvat ihmisistä- syyksi. Kapitalisti on siis pakotettu polkemaan työntekijöiden ihmisarvoa ja tuhoamaan ympäristöt ja saastuttamaan pohjavedet koska ostaja länsimaissa -sinä ja minä- joka on ihminen, mutta kapitalistisessa uskonopissa ihminen on alistettu olemaan kuluttaja, suurimman ostovoiman muodostavien markkinoiden osatekijä. Halla-aho sysää vastuunsa äänestäjille, vaikka hänen saamansa 16 000 helsinkiläisääntä kuvastaa sitä, miten helposti vauras valkoinen maailma voidaan manipuloida ja suostutella näkemään keskuudessaan elävän erivärisen vähemmistön kaikkien ongelmiensa aiheuttajina. Vapaan tahdon kanssa on vähän niin ja näin. Vapaa se ehkä on, mutta se ei ole sinun tahtosi. Ja koska heillä ei ole pätevää vastustusta, niin heidän masinoimansa muukalaisviha industrialisoituu vaikka miten suuriin mittoihin. Eräänä päivänä serbit vain päättivät ryhtyä puhdistamaan reviiriään bosniakeista ja muslimeista -lyhyessä ajassa ja ylhäältä poliittisesta eliitisestä alas kansaan -syntyi Toisen Maailmansodan jälkeinen suurin kansanmurha, minkä ei olisi pitänyt olla enää mahdollista. Ainoa mikä sen estää, on muslimeiden Jihad. Jos muslimit Balkanilla olisivat ylläpitäneet Jihad-orientoitumistaan, serbimulkkujen päät olisivat olleet jo kauan sitten aidanseipäinä Sarajevoon johtavalla tiellä. Vielä jonain päivänä, mikäli muslimit länsimaissa hylkäävät Jihadin ja siihen orientoitumisen, punttisalitreenatut mörssärit kulkevat talosta taloon raiskaamassa ja tappamassa muslimeita. Orientoituminen siihen on jo aloitettu. Mikään demokratia, mikään integraatio ei meitä verilöylyltä pelasta. Finnish Defense Leaguen ja ihan tavallinen kansa odottaa jo. Ja siihen tulee Jussi Halla-aho puolustamaan ja höllentämään aselakia. Usein uskonnoista puhuttaessa, mainitaan sen, joka noudattaa uskontoaan kuten se on, seuraavan uskontoaan "sokeasti." En ole koskaan tavannut sokeasti seuraavaa. Mutta sopii mennä katsomaan Hommaforumille katsomaan, miten sokeasti Jussi Halla-ahoa ja hänen perässään vetäämänsä ihmisliejua kravatit kaulassa seurataan: "Kiitos Jussi! Hyvin puhuit!" Halla-aho on pikkuhitlereilleen aina oikeassa. Milloinkaan Halla-aho ei näiden pikkueichmanneille sano väärää sanaa, vaikka Halla-aho puhuisi paskaa niin, että vessapaperit loppuisi, hän on oikeassa. Ja kuten on havaittu, on hengenvaarallista julkisesti kritisoida Halla-ahoa ja SS:laisia. Parhaimmillaan vastustajien tilaisuuksiin hyökätään aseistettuina. Halla-aho on pyhä, koskematon, ironista sikäli, että sekä hänen että kannattajiensa mukaan sananvapaus ja oikeus kritisoida on länsimaisen sivilisaation tällä hetkellä puolustettavin kulmakivi. Mutta heitä itseään ei saa kritisoida. Halla-aho ja hänen larppaajansa suhtautuvat vihamielisesti kritisoijiinsa, sillä muuten voi äänestäjät kadota, onhan rotutohtori Halla-aho löytänyt mieluisan työpaikan, jossa voi 6 000 euron peruspalkalla loisia veronmaksajien rahoilla. PerusSuomalaisten ja sen sisulaisten mukaan maahanmuuttajien on kotouduttava, samalla he tekevät kaikkensa leikatakseen kotouttamispalveluita ja vastustavat kaupunkien lisärahoitusta lähiöihin, johon se lisärahoitus olisi merkittävä lähiöiden ongelmien ehkäisijä. Halla-aholaiset tekevät kaikkensa maahanmuuttajista tulisi ongelma koko yhteiskunnalle, muuten halla-aholaiset eivät kykene menestymään poliittisesti. Naurakaa hulluille pedoille ajoissa: Ein Volk, Ein Reich, Ein HALLA-AHO! Onhan sitä ennenkin sotia aloitettu pikkuhitlerisieluisuudesta, niinku se jossa Vihtori Kosola ajaessaan paskakärryä huomasi notta Lapuan ja Kauhavan rajaa markkeerannu laskisankoo oli siirtyny pari senttiä Lapuan pualelle. Niin siinä käy silloinkin kun Halla-aho nahkaisessa koppalakissa, nahkatakissa ja saappaissa marssii rintarottingilla papan suojeluskuntamitalit kiillotettuina oikea käsi ylös etuviistossa rautatieasemalla ja havaitsee siellä neekeriukkojen maleksivan päivät pitkät seiniin nojaillen silloin kun eivät ole puukottelemassa ja ryöstelemässä ohikulkijoita ja suomalainen eloveena natsisaappaissaan kävelee siitä ohi ja katsoo lakua neekerinkiimassa silmiin ja lakupekka kullihuuruissa lähteekin perään ja kulttuurikeskus Caisassa ihmetellään, miksi suomalainen mies kehtaa olla niin rasisti. Suomi ei kuulu kaikille vaan pääsääntöisesti suomalaisille, on maahanmuuton rajoittaminen etnisin perustein aivan ok. Tai mitenhän olisi, jos vaikka saudiarabialainen sanoisi: "Saudi-Arabia ei kuulu kaikille, vaan pääsääntöisesti saudiarabeille, on maahanmuuton rajoittaminen etnisin perustein aivan ok." Olisiko silloin enää kyse "järkevästä maahanmuuttopolitiikasta" vai käsiteltäisiinkö siitä puhtaana rasismina? Halla-ahon mielestä nykysuomen suurin ongelma piilee - ei maahanmuutossa vaan maahanmuuttajien kotouttamisessa. Niin sanottu ghettoutuminen ja maahanmuuttajien eristäytyminen on Halla-ahon mielestä ongelma, siis sen takia koska sitä ei ole tehty kunnolla! Ratkaisu tähän on Halla-ahon mielestä yksinkertainen: Ahvenanmaa on muutettava jättimäiseksi teollisuuslaitosvankilaksi ja sen rannikoille on rakennettava muurit ja niille laitettava tehovalvonta. Teollisuuslaitosvankilan idea on Halla-ahon mukaan yksinkertainen ja monikulttuurillisuutta edistävänä herrasmiehenä Halla-aho on adoptoinut toimintamallit suoraan Ruandasta, jossa asiat on laitettu toimimaan, jos ei politiikan keinoin, niin automaattiasein. Heidän avukseen rientää myöskin Suojelupoliisi. Suojelupoliisin mukaan Suomen äärioikeisto on pientä, mitätöntä toimintaa. Heidän mukaansa äärioikeistolaista dystopiaa ei ole ajankohtaista estää. Mutta Suojelupoliisi kyllä jaksaa jaksamistaan korostaa, miten "ääri-islamilaisuus" ja "terrorismiyhteydet" ovat kasvussa Suomessa ja tämä on sitten se Suojelupoliisille huolestuttavampi kehitys. Suojelupoliisi siis kääntää yhteiskunnan ja valtion oikeistolaisuudella raaistumisen todellisen uhan epätodennäköisimmäksi uhaksi: Uhka onkin voimistuvan väkivallan todennäköisimmät uhrit -köyhä ja puolustuskyvytön ei-suomalainen vähemmistö. Suojelupoliisi myös kovaäänisesti kertoo olevansa huolissaan Syyrian Jihadista Suomeen palaavista. Kun jo on mainittu, että Syyriassa maan hallinto naapurimaiden shiiojen tukemana tappaa siviilejä talosta taloon, naisista lapsiin, niin suojelupoliisi pitää tätä kansanmurhaa vastaan taistelevia terrorismikoulutusta saaneina terroristeina. Ja kaiken maailman saappaidennuolijat pitävät Syyrian puolustuskyvyttömiä suojelevia uskonsotureina integraatiossa epäonnistuneina syrjäytyneitä aivopestyinä helppoheikkeinä. Suojelupoliisille minkäänlainen ihmisyyden taju on niin käsittämätöntä terrorismin ja radikaalien ajatusten kasvualustaa, että sen seurauksena Supon täytyy ryhtyä toimiin kuten vaikkapa tällaiseen: Supo satsaa terrorismintorjuntaan Suojelupoliisi aikoo palkata 15–20 uutta työntekijää terrorismintorjunnan tehtäviin ensi vuoden alusta. - Euroopasta ja myös Suomesta on lähtenyt konfliktialueille, kuten Syyriaan, henkilöitä taistelemaan. Heidän mahdollinen radikalisoitumisensa on nostettu eurooppalaisella tasolla selkeäksi uhka-arvioksi, Ulkopoliittisen instituutin terrorismintutkija Teemu Sinkkonen sanoo. Supon mukaan siis Suomen uhkana ei ole vaikkapa Israelin hyökkäyssotaan palestiinalaisalueilla osallistuvien suomalaisten palaaminen takaisin Suomeen. Suojelupoliisia ei huoleta Israelin armeijassa palestiinalaissiviilejä tappamaan oppineet, mikä todistaa osaltaan, miten ns. tavallinen ihminen kykenee olosuhteiden niin salliessa suhtautumaan aseettomiin ja puolustuskyvyttömiin palestiinalaisiin. Naisia ja lapsia, vanhuksia tappava Israelin armeijan sotilas ei ole "häiriintynyt" eikä "radikalisoitunut." Mutta jostain syystä kouluampujaa tai Breivikiä, jotka siirtävät Yhdysvaltain ja Israelin opit omaan elinympäristöönsä, onkin "häiriintynyt, poikkeustapaus." Suojelupoliisi määrittelee maahanmuuttajien määrän kasvun lisäävän eksponentiaalisesti myöskin lisääntyvää terrorisminuhkaa. Suojelupoliisi on sisäistänyt salaliiton eurarabiasta, missä maahanmuuttajien kasvava osuus väestössä tarkoittaa väistämättä yhteiskuntarauhaan kohdistuvaa terrorisminuhkaa. Suojelupoliisi on oikeistolahtareiden jo realisoituvasta maahanmuuttajiin ja muslimeihin -vaikka väkivallan kohteena olisi pienten lastensa kanssa kulkeva somali-, arabi-tai suomalaismusliminainen- kohdistuvasta väkivallan uhasta huolimatta huoleti. Huoleti kuorsaa ohrana yönsä muna kourassaan, vieressä makaa Göran nahkaisessa koppalakissa, viiksissä ja perseettömissä nahkahousuissa. Mutta eihän se saatanan tuhkamuna saanut edes munaansa tanaan ilman viagraa ja joutui lopulta sylkäisemään selkään. Tai sitten se perhanan ohrana onkin niinsanotusti kakslahkeinen ja menee iltaisin ja vapaapäivisin kontalleen ja laittaa punaisen pallon suuhunsa ja nyrkki-kyllikki siinä takana asettaa siinä dildovyötä lanteilleen ja tuuppaa suoraan suklaaosastoon ja käskee huutamaan sotilasarvoansa. Niin kauan kuin muslimit ovat heikkoja -ja heidät pidetään heikkoina- tulee olemaan myöskin terrorismia. Kun muslimit ovat nöyryytetyimmässä asemassa ja muslimeita pidetään "länttä uhkaavina" loisina ja syöpäläisinä, on myös hyväksyttävä muslimien käyttämät terrorin keinot. Terrorismi on aina seurausta valtion ja yhteiskunnan sortavista rakenteista. Joku sanoikin, että terroristi on se, jolla on pommi, mutta ei ilmavoimia. Lapseni oli jo kolmatta päivää kuumeessa. Kun vein hänet lastenvaunuja työntäen terveyskeskukseen, ilmoittautumisessa sanottiin, että heillä ei ole aikoja vapaana. "Eihän se ole vasta kuin kolmatta päivää sairaana." Lapsellani on musliminimi. Näin siis "maailman paras terveydenhuolto." Jos joku björniwahlroosi tai jormaollila tulisi ja huutaisi jo ovelta miten hällon vikkaa kikkelissä, niin johan löytyisi aikoja, koko terveysasema tyhjennettäisiin ja paikalle tilattaisiin koko maailman lääkärit ihmettelemään, miten herra pääjohtajan kivekset tuntuvat aivan marakasseilta. Siihen vain sitten legurit voivat vain yhteen ääneen todeta, että mikäs ihme se tuo, ku kustessa kirvelee. Lopulta se aika löytyikin. Oli sittenkin vapaita aikoja! Näen vuoroaan odottamassa ainoastaan kahdeksan ihmistä. Suomalaisia mulliturpia kaikki. Kiireiseltä ja vapaa-ajattomalta näyttää, joo. Valtion terveydenhuollossa opetetaan hoitajia valehtelemaan. Joka kerran kun olen käynyt terveyskeskuksessa, jo ilmoittautumisessa hoitajat käyttäytyvät kuin heillä olisi jokin itselleen kuviteltu oikeus päättää, kuka saa terveydenhoitoa ja kuka ei. Suomalainen terveydenhoito on kapitalismia. Jälki-reichilaista omankäden oikeutta luokitella ihmisiä eri hierarkkiohin. Siksi lääkärinkin on mahdollista olla rasisti. Ambulanssinkuljettajat, joiden ammatti on kommandiittiyhtiöksi ulkoistettua liiketoimintaa, on jo valinnut fasismin ja natsismin tien valikoimalla kyytiinsä sairaalahoitoa tarvitsevia ainoastaan rodun perusteella. Sairaalahoitoa tarvitseva somali jätetään tylysti. Ainakin viisi eri tapausta, joista neljä tapahtui eri ikäisille somaleille ja yksi suomalaiselle: synnyttävän somaliäidin ambulanssimiehet jättivät yksin kylmään ja pimeään synnyttämään bussipysäkille. Hän teki yhden virheen: Soitti turhaan ambulassin. Puolitoistavuotiaan somalilapsen, jonka päähän putosi teräväreunainen ja painava esine, sairaankuljettajat jättivät kotiinsa itkemään ja vuotamaan vertamaan. Sanoivat vain lapsen äidille 'Soita taksi.' Somaliäiti teki yhden virheen: Soitti ambulanssin turhaan. Diabeetikko vanhempi somalimies kaatui polkupyörällään alamäessä, sai lievän aivotärähdyksen eikä tiennyt missä oli ja minne menossa, ja kun hänelle saatiin soitettua ensiapuauto, niin ensiapumiehet jättivät siihen ja kehotti menemään taksilla. Somalimies jäi vertavuotana, diabeetikkona ja aivotärähdyksen saaneena istumaan ajotieliittymän vieressä olevalle pyörätielle. Hän teki yhden virheen: Soitti ambulanssin turhaan. Eräs nuori somaliäiti ihmetteli vuodenikäisen lapsensa jatkuvaa ummetusta, mutta julkisesti, niillä himoituilla verorahoilla tuetun terveysaseman lääkärien mielestä lapsella ei ollut mitään. Äiti vei lapsensa yksityiselle klinikalle ja siellä kerrottiin taaperolla olevan hengenvaarallinen kasvain peräsuolessa, eloonjääminen oli vain päivistä kiinni. Suomalainen nainen yritti soittaa ambulanssia kipuja valittelevalle äidilleen. Ambulanssimiehet osoittivat olevansa ahkeria suomalaisia työntekijöitä ja rehellisiä veronmaksajia, noudattaen omakätistä luonnonvalinnan ja väestöräjähdyksen harvennusta ja käskivät soittaa taksin, jos tahtovat sairaalaan päästä. Tytär soitti ja taksi tuli. Sairaalassa äiti kuuli elävänsä vielä ehkä tunnin veritulpan takia, ellei heti leikkaukseen. Sairaalahenkilökuntafasistit kuulevat tarinasta vain ambulanssimiesten kertoman, jotka tietenkin raportoivat, että "somalineekeri soitteli turhaan ambulanssin." Sairaalassa töissä olevat natsirasistit eivät voi -eivätkä haluakaan- muuta kuin uskoa, mitä liittolainen "luonnonlaintoteuttaja" kertoo. Hän tietää, että suomalainen järjestelmä mahdollistaa sen, että virkamiehet ja viranomaiset suojelevat toisiaan kansalaisten aloittamita syytteiltä. Ja tietää myös, että somali ei tiedä eikä osaa tehdä rikosilmoituksia ja vaikka tekisikin, ne vanhennetaan suoraan tai esimies suojelee. Somali on aseeton ja äänetön. Ambulanssinkuljettaja tietää, että hän ei suomalaisessa järjestelmässä voi koskaan olla rikollinen. Hän on epäilyksen yläpuolella. Viranomaiskoneisto mahdollistaa viranomaisväkivallan ambulanssimiehistöstä kätilöihin, järjestyksenvalvojista suojelupoliiseihin. Kun somaliäiti on menossa synnytykseen, heti ovella "yöhoitaja" ilmoittaa, että "täällä on täyttä, menkää muualle," vaikka tietää tasan tarkkaan, että Helsingissä ei ole kuin kaksi paikkaa naiselle synnyttää. Täytyy lähes kovistella ja pitää pintansa, että sairaalakeskitysleirin kommendantti vastentahtoisesti mukisee, että "no hyvä on sitten, istukaa tuonne odottamaan." Synnyttävät somalinaiset usein keisarinleikataan. Sen taka-aikeena on somaleiden (eli muslimeiden) syntyvyyden säännöstely. Sekä naimattomat että synnyttäneet somalinaiset saavat lisäksi lääkäreiltä ehkäisypillereitä, niiden sisältämän raskaudettomuusriskin vuoksi. Kun Halla-aho on kerran todennut, miten maahanmuuttajien korkea syntyvyys korreloi suoraan uppoavien länsimaiden islamisaation kanssa, lääkärin on käytettävä keinoja somalien ja muslimeiden syntyvyyden sääntelemiseksi. On merkillistä, että "maailman parhaaseen terveydenhuoltoon" hoitoon pääsemiseksi joutuu kyynärpäällä päästä sisään. Pian ei enää sekään onnistu, hoitajat soittavat turvatiimin haalereihin pukeutuneet skinheadit keräämään pois "koodiseiskan." "Maailman paras terveydenhuolto," ja vitut. Juuri tuollainen propaganda tarjoaa suomalaisille natseille peitteen harjoittaa entistä väkivaltaisempaa rotupuhtauden vaalimista. Halla-ahon, sen idiootin hikisessä kaljussa, asia tietenkin on niin päin, että "suomalaiset jätetään sairaalan ja ambulanssin ulkopuolelle kuolemaan, kun taas somalit otetaan kunnialla kyytiin, sillä pitäähän kunniakansalaisille ja kultamunille tarjota ensiluokkainen terveydenhoito. Samaa mieltä sen perseenreiän kanssa on Immonen, Hirvisaari, Hakkarainen, Eerola, Elo ja muut vitunpaskat. Koska ambulanssi-ja sairaalatoiminta on kuitenkin elämän rajatapauksia, ryhtyvät suomalaiset itse harventamaan väestöräjähdyksen ja maahanmuuttajien lisääntymistä yrittämällä työntää raskaanaolevia somalinaisia metro-tai junaraiteille. Kun ei Suomi kerran saatana rajoita maahanmuuttajia ja ne lisääntyvät kuin saatana kanit ja ei Halla-ahokaan voi ihan paskaa jauhaa, kun on kerran kansanedustajaksi asti päässyt, niin pakko se on sitten kansan ottaa oikeus epäkelvomman väestönosan harventamisesta omiin käsiinsä. Kun pääsen lapseni vastaanottaneen etiopialaisen lääkärin huoneesta, käyn hoitohuoneessa, puhun puhelimessa ja puen lapseni, sama etiopialaislääkäri harhailee pitkin aulaa, seikkailee hissillä. Hänen huoneensa edessä ei ole seuraavaa potilasta odottamassa, koko käytävä on itseasiassa tyhjä. Niin sitä ei ollut lääkäreillä aikoja muka. Kun pääsen ulos, terveysaseman vastapäisellä jakelukeskuksella on käynnissä seuraus siitä, mitä suomalainen kapitalismi ja ihmisten luokittelu arvopyramideiksi on saanut aikaan: satojen metrien ruokajonot jonottamassa kymmenen asteen pakkasessa, kukin tullut paikalle saadakseen pienen muovikassillisen pieniä peruselintarvikkeita. Pysähdyin katsomaan. Vanhoja miehiä ja vanhoja naisia. Kasseissa maitopurkki, leipäpussi, kahvipaketti. Näin käy, kun kiistetään ihmisten tasa-arvo, kun Halla-ahon omin termein keskitytään ihmisarvon sijasta vain ihmisen instrumentaaliseen, kansallisvaltiota hyödyttävään arvoon. Siihen samaan, mitä Halla-aho ja Immonen sanovat puhuessaan "Suomeen otettavista maahanmuuttajista, jotka ovat integraatiovalmiita." Tätä seuraa niistä "suomalaisista arvoista," joihin Olli Immonen, Juho Eerola, James Hirvisaari, Vesa-Matti Saarakkala, Halla-aho, Teemu Lahtinen ja kaltaisensa pakottavat maahanmuuttajiakin sopeutumaan. Leipäjonot ovat seurausta niistä samoista pakotteista, joiden niminä on "työllistyminen," "yhteiskunnan pelisäännöt" ja "maassa maan tavalla." Nämä ruokajonossa seisovat ihmiset ovat tämän saman politiikan seurausta. Kukin odottaa nöyrästi vuoroaan, sanattomana, pää nöyrästi alas painettuina, kasvonsa myyneitä suuria ikäluokkeita, odottamassa ääneti omaa muovikassiaan, jollaisen joku muu kunkin edeltä ottaa. Ja toimittajat laittavat kameransa jalustoille kuvaamaan jonon vaitonaista etenemistä. Toisen köyhyydellä media-ja sensaatiolehdistö tahkoaa rahaa. Mitä tähän sanoisi PerusSuomalaisten sisulaiset kansanedustajat? He sanoisivat, että leipäjonot ovat seurausta siitä, että meillä hyysätään mieluummin tulonsiirroilla loisivia somaleja kuin omia työttömiä. Mutta eipä ole kukaan heistä ilmoittanut pitävänsä suomalaista köyhyyttä uhkana. Ei myöskään Suojelupoliisi. Kun pääsen Itäkeskukseen, missä näin aamupäivällä ei vielä ole paljon ihmisiä, on kuitenkin haalareihin pukeutuneita järjestyksenvalvojia. Joka paikassa seisoo klanipäinen isokokoinen silmälasipäinen vartija tai järjestyksenvalvoja, jauhaen aivojensa kokoista HubbaBubbaa ja mulkoillen ilkeästi ohikulkijoita. Häntä vastapäätä on S-market. Järjestyksenvalvojan tehtävänä on vartioida, ettei äskeisen kaltaisilla ruokajonoilla seisoskellut vähemmän uljas sosiaaliaines, kokoomuskapitalismin luonnonlakioravanpyörästä pudonneet tai puistokemistit tule pilaamaan kauppaketjujen imagoa, eikä karkottaisi pois mukisematta maksavia hattupäisiä ja popliinitakkisia kunnonkansalaisia. Vartijanpuku luo valheellisen fantasian omasta seksuaalisesta kyvykkyydestä heidän kuvitellessaan näyttävänsä naisten silmissä erityisen puoleensavetäviltä järjestyksenvalvojan puvun tuoman valheellisen miehekkyyden aggressiivisuuden seurauksena. Kuljettuani Itäkeskuksen käytäviä eteenpäin, kunhan Subwayn ällölöllöt lakkaavat lemuamasta, tulee lisää vartijoita haalareissaan, korvanapeissaan kantaen pahvisiin kertakäyttömukiin kaadettuja kahvejaan. Päät ajeltuina. Afganistanissa kaduilla partioi aseistetut amerikkalaissotilaat, Suomessa kunnonkansalaisten turvallisuudesta huolehtii voittoa tavoittelevien vartiointiliikkeiden matalan kynnyksen väkivaltaan omaavat mörssärit. Kuin amerikkalainen miehityshallinto olisi katsonut tarpeelliseksi siunata läsnäolollaan Afganistanin lisäksi myöskin Suomea. Suomi voimaannuttaa elinkeinoelämäänsä luomalla työllisyyttä ammatissa, jonka vihollisena, poissiivottavana osana on oma kansa. Mitä "järjestyksenvalvojat" tarkoittavat? Järjestyksenvalvoja tarkoittaa taloudellisen eliitin sotaa omaa kansaa vastaan. Järjestyksenvalvojat ovat siellä, missä on myös ns. ei-toivottuja kansalaisia, ns. puistokemistejä eli alkoholisteja ja puliukkoja, yhteiskunnan tuotteita hekin. Vartiointiliikkeet ovat valtaapitävän eliitin omia katupartioita, laillinen ja yhteiskunnan sallima tapa osoittaa hattupäisten kunnonkansalaisten valtaa uhoasenteella kulkevilla urpoilla, joiden kyky pitää järjestystä yllä on ironisesti matala väkivallalle. Mikäli kansalaiset järjestäytyisivät itse katupartioiksi sinne, missä on myös tätä yhteiskunnan alinta kastia, ne julistettaisiin rasistisiksi, askeleeksi kohti fasistisoituvaa ja äärioikeistuvaa eurooppalaista yhteiskuntaa. Koska järjestyksenvalvojan tehtävänä on valvoa ja suojella voitontavoittelua, ollen itsekin voittoa tavoitteleva, heitä ei mielletä kapitalismin fasistisoitumiseksi, eikä samalla askeleeksi yhteiskunnan fasistisoitumiseksi. Kapitalismi on luonut itsestään illuusion, missä se esittäytyy vääjäämättömänä, jota ei voi pysäyttää eikä muuttaa. Kuitenkin kapitalismi on järjestelmä, jota ohjailee ja se koostuu ihmisistä, ei hallitsemattomista luonnonlaeista. Kapitalismi ei ole vain passiivista muutosta, vaan sitä myös aktiivisesti muutetaan. Motiivina on taloudellisen vaurauden yhden prosentin hallitsevan luokan voitontavoittelu, johon maailman väestön jäljelle jäävä 99% kuuluu, hallitsevan prosentin omistaessa 85% kaikesta maailman vauraudesta. Kapitalismia ei ainoastaan muuteta, vaan se myös pakottaa 99% maailman väestöstä omaksi voitontuottajakseen, missä 99% koettaa epätoivoisesti maksimoida omaa voittoaan. Kapitalismissa perustetaan yhtiöitä, joiden menestyksen motiivina on järjestää ryyppy-ja huoraamisreissuja lätkän mm-kilpailuihin Itä-Eurooppaan, perseily halpojen me-fuck-you-long-time­-huorien maissa ja tietenkin ikuinen kännäävä bailaaminen yläluokan sviiteissä, konttaaminen pitkin lattioita paskat housuissa ja housut kintuissa, vappunaamari ja violetti hupiperuukki späässä ja vieressä viivaa vetävä huora hihittää hippasulle ihihihi eikä blondirasvis saa sekakäytöltään edes munaansa tanaan ja muut osoittaa sormella ilkkuen lerppakulliksi homoksi. Maahanmuuttovastaisuus on viimeisillään kituvan yhteiskunnan kuuroille korville kaikuva kuolonkorinaa: Yhteiskunta, jonka naiset huoraavat ulkomaalaisten ja erirotuisten miesten kanssa, mamupatjana, ei tule menestymään. Yhteiskunta, jonka miehet eivät kykene suojelemaan naisiaan ulkomaalaisilta maahantunkeutujilta, on turha puhkua maahanmuuttovastaisuudellaan. Maahanmuuttaja-miehet nussivat teidän suomalaisten kuffarien naisia, joten turhaa on pikkujarkkojen irvistellä leijonapaidoissaan, suomalaisen yhteiskunnan madonluvut tulevat muun Euroopan kanssa vastaan mitä pikemmin. Yhteiskunta, jonka naiset makaavat vihollisten kanssa, kaatuu ennenpitkää vihollisen käsiin. Vastaan tulee tänäänkin, kuten edellisilläkin kerroilla, paljon miehiä, joilla on julma ulkonäkö: pukinpartoja, mustia militaristisia vaatteita, kaljuiksi ajeltuja päitä korvarenkaissa, tatuointeja niskassa, kaulassa ja käsissä, paitoja sekä lippalakkeja, joissa lukee väkivaltaa ihannoivia iskulauseita, sadistisia hevibändien paitoja. Ja aina kuulen vain alhaista kielenkäyttöä sekä nuorilta miehiltä että naisilta. Julma ulkomuoto on seurausta siitä, mitä tapahtuu kun sukupuolet on neutralisoimalla pakotettu olemaan tasa-arvoisia: miehuutta haetaan mystifioidusta käsityksestä viikinki-ja ritariaikojen julmuudesta, joiden oletetaan olevan jonkinlaisia aitouden attribuutteja. Miksi, jos suomalainen yhteiskunta väittää olevansa sukupuolten tasa-arvossa muita maita pisimmällä, kuitenkin on haettava myyttistä miesmallia julmista kulttuureista tai alakulttuureista? Jossa nainen ei ainakaan ole tasa-arvoinen miehen kanssa, vaan miehen palvelija, orja suorastaan. Siksi prostituutio halutaan lailliseksi. Koska prostituutiossa -vaikka harvalla on siitä varaa maksaa, lukuunottamatta ehkä handjobia tai blowjobia- nainen on sitä, mitä mies tahtoo naisen olevan: valmiina miehen tahtoa varten pyntättynä, korkeakorkoisissa lateksisaappaissa, hiukset valtoimenaan ja minihameessa, jonka olemassaolosta kiusaantuneet kravattikaulat nimittävät roiskeläpäksi -tarkoituksenaan ilkkumalla peitellä, etteikö minihame naisella olisi seksuaalisesti puoleensavetävää. Lisäksi laillistettu prostituutio siirtää miehen halun kohteen päästä nussimaan naisia käänteiseksi soidinmenoksi, jossa nainen tahtookin miestä, eikä enää toisinpäin. Länsimaisessa kyrpävallan ajattelussa nainen käsitetään pelkkinä lihanpaloina, ruumiidensa osiksi, jossa nainen on pelkkää reittä, rintaa, persettä ja revaa. Prostituution laillistamisen puolestapuhujat keksivät tekaistuja argumentteja, että kyllähän tavallinen kotirouvakin pihtaa mieheltään seksiä pummaamalla ensin miehen maksajaksi. Sekin mielenkiintoinen yhtäläisyysero kapitalismin ja huoraamisen välillä on, että kapitalismissa kapitalisti sysää riiston ja pakotteensa ostovoiman -eli riistoon osattoman tuotteiden ja palveluiden loppukäyttäjän, sinun ja minun syyksi. Kapitalistin mukaan syyllinen Aasian ja Etelä-Aasian työntekijöiden riistoon on ostava kuluttaja, ei kapitalisti, eikä suuryhtiöt itse. Taasen huoraamisessa sen ei sanota johtuvan markkinoista, vaan se huoraaminen onkin yhtäkkiä hokkuspokkus naisen oma tahto, eikä kukaan saa tulla sanomaan, mitä nainen omalla ruumiillaan tekee. Sen sijaan naimattoman muslimikäännynnäisnaisen pukeutuminen niqaabiin, peittävään vaatetukseen ja hijaabiin ei -toisin kuin naiselle itselleen vastenmielisten miesten kyrpiä lutkuttavien huorien- ole naisen oma tahto. Kuka tahtoo prostituutiota? Miksi länsimaisessa liberaalissa ajattelussa prostituutio nähdäänkin naisen oikeutena ja itsenäisenä päätösvaltana omaan ruumiiseensa? Vastaus tulee Wall Streetin ihraisilta lihakasoilta. Muodottomiksi paisuneet lihavat liejuläjät eivät ymmärrä mitään muuta kuin rahaa, joten ainoaksi keinoksi niille löysämunaisille oksennuspalloiksi jää, on maksaa saadakseen hikiset ihraiset ruhonsa jyystämään tuhkamunaansa prostituution päälle. Toisinaan he soittavat mallitoimiston pomolle, joka tuo tuoreita 18-vuotiaita neitsyitä ja silmälasipäinen maitovalas vetää viagrabiittiä saadakseen roikkuvat munansa pysymään edes jotenkuten tanassa. Kapitalistin ainoaksi keinoksi saada naista on prostituutio, siksi hänen on lobattava mediaa myös puhumaan sen puolesta. Prostituution laillistaminen on läheistä sukua tyypilliselle miehen vaatimukselle saada vapaata seksiä. Molemmat ovat seurausta siitä turhaumasta, jossa nainen ja mies ovat tasa-arvoisia ja naisella on seksuaalinen itsemääräämisoikeus omaan ruumiiseensa[/i]. Miehen näkökulmasta vapaa seksi on naisen tahdotonta suostumista seksiin sitä häneltä suostuttelevan miehen kanssa. Se on äänekkäässä ristiriidassa sen kanssa, että naisen oikeuden päättää omasta ruumiistaan ja naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden seurauksena suomalainen eloveena valitseekin seksikumppanikseen lähi-itäläisen tai afrikkalaisen miehen. Naisen näkyvä oikeus korostaa valintaansa asettaa halla-aholaisuuden mukaan oman seksuaalisen markkina-arvon uhatuksi. Mutta Halla-aho ja hänen sokeat seuraajansa kiertävätkin naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden korostamalla muslimimaahanmuuttajamiehen taipumusta raiskata suomalaisia ja eurooppalaisia naisia. Muslimimiehen seksuaalisuus ei ole milloinkaan liberaalia eikä hedonistista, vaan naisen alistamiseen tähtäävää vihollissotilaan barbaarisuutta. Halla-ahot puhuvat innolla kotouttamisen epäonnistumisesta ja samaan aikaan pöytien ääressä ajavat kotoutukseen suunnattujen määrärahojen jyrkkää leikkaamista ja ongelmalähiöiden lisärahoituksen poistamista, joiden tarkoituksena nimenomaan on ehkäistä niitä ongelmia syntymästä, millä halla-ahon hikikaljun nuoleskelijat elävät pysyäkseen eduskunnassa. Ulkomaalaisten miesten oletettu suomalaisiin naisiin kohdistuva raiskaus avaa uuden sille ironisen disclaimerin: suomalaisessa neo-rasismikulttuurissakin nainen kantaa yhteiskunnan kunniaa, kuten lähi-idän kulttuureissa sen väitetään naiselle taakaksi asti olevan. Rasismissa korostetaan länsimaisen sivilisaation uppoavan juuri hallitsemattomasta humanitaarisesta maahanmuutosta seuraavien raiskausaaltojen tähden. Mutta suomalaisessa disclaimeri-kulttuurissa kyse ei ole naisen kunniasta, vaan naisen oman tahdon[i] väärinkäytöstä, muslimimaahanmuuttajan [i]kyvyttömyydestä ymmärtää naisen "EI:tä." Lisäksi suomalainen poliisi, rikostilastot sekä media tarkoituksella jättävät raportoimatta, millaisissa olosuhteissa väitetyt raiskaukset tapahtuivat ja mitkä olivat raiskaajien kansalaisuudet, ottaen huomioon, että pitkälti yli 90% raiskaaja ja raiskattu tunsivat uhrinsa. Tätä ei myöskään halla-aholaiset kerro, koska heille agendan ajamiseksi ja äänimäärien kanavoimiseksi on tärkeää luoda mielikuvaa painajaismaisesta tilanteesta, jossa rikastuttaja-neekeri hyökkää kiimassa, kulli ojossa kaisaniemeläisestä pusikosta yksinään kulkevan saapasjalkakissan kimppuun. Vaikka rasistit argumentoivat feminismiä vastaan väittämällä, että miehen ja naisen seksuaalinen tyydytysrakenne on erilainen, mistä syystä miehen suhtautuminen työ-ja opiskelupaikoilla tai julkisilla paikoilla oleviin naisiin voi milloinkaan onnistua platonisena, niin raiskausta ei silti tahdota nähdä riitaisana seurauksena yhteiskunnan asetelman muutoksesta, jossa miehellä on aloitteentekovelvollisuus ja naisella päätöksentekovelvollisuus. Kun naisen tahto olla suostumatta seksiin miehen kanssa on ihmisoikeus, naisten kuitenkin pysyessä miehen seksuaalisen halun välittömänä kohteena, on selvää että raiskauksia tulee. Ero on siinä, että raiskauksen ulkoistamisella sen olevan Suomessa ainoastaan ulkomaalaisten ominaisuus, tullaan peittäneeksi valta-asemassa olevan miehen raiskaus irtisanomisen uhan alla olevan työntekijä-naisen kohdalla. Suomalaisen rikollisuuden ulkoistamisessa -mikä on aina etniseen vähemmistöön kohdistuvan vainon osatekijä- yksinomaan maahanmuuttajien tekemiksi, peitetään suomalaisten rikollisuutta ja korostetaan suomalaisten olevan valheellisen tekopyhästi nuhteettomia. Erityistä se on silloin, kun julkisuudessa tunnettu monikulttuurisuuden puolustaja jääkin kiinni jostain rikollisuudesta. Tuolloin hänen maahanmuuttajamyönteisyytensä lyödään hänen rikollisuutensa kylkiäiseksi. Rikollisuuden ulkoistamisessa jopa uutiset, joiden tekijöiksi ilmoitetaan "suomalaismies" tai ei ilmoiteta mitään kansallistaustaa, rasisteilla kyse on aina melko varmasti ulkomaalaisesta tekijästä. Kun taustaa ei mainita, sen mainitsemattomuuden todetaan olevan viherstalinistisen mokutukseen pakotetun lehdistön toimituksellinen jippo maahanmuuttajaongelmien peittämiseksi. Tervetuloa Itäkeskukseen, vittusaatana, eihän siellä enää ole muita kuin ählämeitä maleksimassa päivät pitkät, rikastuttajia housut puolitangoissa loisimassa meidän verorahoilla, somaleita, albaaneita kaikenmoisia hottentotteja vokottelemassa oleskelukupia ja ties mitä raiskaajaneekereitä kyttäämässä kiilto silmissä kyrpä pystyssä koska "raiskaus on 90-prosenttisesti naisen vastuulla, sillä jos liha olisi peitetty, kissat eivät pyörisi sen ympärillä." Ja näiden lakujen ja mokkakyrpien kainaloissa on aina suomalaisia vaaleita naisia, näitä viherstalinistien mokutuksen uhreja. Laku on tyytyväinen, suomalainen suvakki on tyytyväinen ja naisessa asuva feministi on tyytyväinen. "Vain suomalainen mies ei ole tyytyväinen, mutta se on hänelle oikein, koska hän on sovinisti ja rasisti." Jollakin neekeriraiskaajalla on justiin tuollainen muikian näköinen blondi, kullinlutkuttaja spermanryystäjä, mamupatja saatana. Ja sen ämmän persekin oli sellaista höllyvää selluliittia, että seriffien olis pitäny kieltää se lailla. Tai sitten on joku synnytyskoneeksi jätesäkitetty lähiövalas, vetää perässään tummahipiäistä apinakatrasta. Haisevat paskalle ja näyttävät paskalle. Jonain toisena päivänä kävelen katua ja näen jo kaukaa, miten kadun toisella puolella olevan sosiaalitoimiston edessä seisoo ihmisiä. Kun pääsen lähemmäksi huomaan seisoskelevien ihmisten olevan venäläisiä naisia, jotka pitelevät käsissään kylttejä. Pysähdyn taas ihmettelemään maailman sekamelskaa: naisten kylteissä lukee: "Antakaa lapseni takaisin!" Mielenosoituksessa ei ole kuin kymmenkunta ihmistä, joiden asia ei ohikulkijoita kiinnosta. Suomalaisessa yhteiskunnassa kuuliaisuus virkakoneistolle on eettisyyttä suurempaa, usko valtionkoneistoon menee oikeuksien edelle. Sen puitteissa suomalaiset ovat valmiit sallimaan mitkä tahansa valtion rajoitukset ja pakotteet, etenkin vähemmistöjen kohdalla. Niinpä suomalainen ei näe ongelmallisena etnisten vähemmistöjen tai mielipidevähemmistöjen oikeuksien kaventamista tai väkivaltaistakaan tukahduttamista, kuten se ei näe moraalisena ongelmana venäläisten tai somalilasten huostaanottoja, suomalaiset suorastaan kannustavat siihen. Ainoastaan enemmistön -valkoisen suomalaisen kunnonkansalaisen- kohtaamat ongelmat ovat todellisia ongelmia: rapautuva vanhustenhoito, sotainvalideihin kohdistuvat leikkaukset ja maahanmuuttajien ghettoutuminen. Samasta syystä ainoastaan länsimaalainen voi olla uhri, amerikkalaisten tai israelilaisten ohjusiskussa kuoleva siviili ei voi olla uhri. Tai jos on, niin sen on oltava ihmiskilveksi pakottamisen uhri. Suomeen rakennettu virkamieskoskemattomuus mahdollistaa Suomen viranomaisille lähes rajattoman ihmisoikeuksien räikeän polkemisen ja suoranaisen virkamiesmielivallan, joiden todentamista eivät kansainväliset mittarit kykene havaitsemaan. Viranomaisjohteinen propaganda ja tunkkainen auktoriteettiuskollisuus onnistuvat piilottamaan poliisien, sosiaalialan, vartiointipalveluiden ja sairaanhoitoalan korruption ihmisoikeusjärjestöjen ulottumattomiin ja jättämään niiden uhrit äänettömiksi ja aseettomiksi. Virkamieskoneisto on pystytetty puskuriksi kansalaista vastaan. Viranomaiskoneiston uhri ei saa oikeutta eikä viranomainen rangaistusta, sillä viranomaisen mielivaltaa ei kansalainen voi osoittaa tekemällä tutkintapyyntöä, vaan ainoastaan valituksia ja kanteluita, joista ei viranomaiselle määrätä rangaistusta. Viranomaisten epäoikeudenmukaisuuden mahdollistaa toisten viranomaisten häneen kohdistuva suojelu, jossa oma viranomaislausunto on aina etulyöntiasemassa kansalaisen valitukseen nähden. Vartiointiliikkeet ja poliisit suojelevat sadistisia ja väkivaltaisia alaisiaan, mikä mahdollistaa korruption lisäksi myöskin sadistisen viranomaisväkivallan. Uhrin äänettömyys ja yhteiskunnan rakenteellinen rasismi mahdollistavat maahanmuuttajiin kohdistuvan sorron ja mielivaltaiset huostaanotot. Huostaanotot kertovat kieltään siitä, miten Suomen viranomaisten mukaan lapset kuuluvat yhteiskunnalle, ei vanhemmilleen. Yhteiskunta propagoi -ja pahvipääsuomalainen sen uskoo- että yhteiskunta "suojelee lapsia" tulemalla poliisin kritiikittömällä "virka-avulla" hakemaan lapset isänsä ja äidinsä luota ja poliisit kantavat vastuunsa "lasten suojelemisesta" kantamalla hysteerisinä itkevät pelokkaat lapset pois isänsä ja äitinsä luota. Huostaanotoilla Suomen valtio osoittaa, kenellä on sen mielestä oikeus lapsiin ja kenellä ei. Menetelmä, joka eroaa vain vähän reichilaisesta tavasta määritellä lisääntymis-ja kasvatuskelvolliset puhtaan arjalaisen rodun jalostamiseksi. Niillä mikkoalatalonnäköisillä sossurankkureilla on kaiken lisäksi porkkananpunaiseksi värjätyt hiukset ja niiden persekin on sellaista löllöävää selluliittia että sheriffien pitäisi kieltää ja antaa sakot epäesteettisyydestä. Se on jälki-natsistista pakkovaltaa, joka myöskin syntyy jonkun asian pyhäksi, viattomaksi ja koskemattomaksi julistamisesta. Kun jokin asia julistetaan yhteiskunnan pyhäksi, koskemattomaksi, viattomaksi ja palvottavaksi, on myös vahvistettava yhteiskunnan väkivaltaista kontrollia, jonka puitteissa väkivalta oikeutetaan koskemattomuuden varjelemiseksi. Ja kun on julistettu yhteiskuntaan pyhä ja tabu, on fasistisoituvan pakkokeinoyhteiskunnan myös määriteltävä sille vastakohta, se, mikä on sitä koskemattomuutta uhkaavaa, likaista ja saastaista. Ja koska yhteiskunta määrittelee perhekeskeisyyden fasismin alkuponnistukseksi, on yhteiskunnan määriteltävä perheellisyyden lapsen uhaksi. Ja koska pyhyys on myös koskemattomuutta, on myös yhteiskunnan kiistettävä kohteen sekoittuminen seksuaalisuuteen. Se sanelee yhteiskunnan hysteerisen suhtautumisen, suoranaisen fobian pedofiliaan. Ja koska pedofilia poikkeuksetta mielletään miehen ominaisuudeksi, on myös miehen seksuaalisuus saneltava viattomuutta ja koskemattomuutta uhkaavaksi likaisuudeksi. Pedofiliahysteriä on hallitsevan yhteiskunnan yritys pitää otteensa määrittelemällä ihmisen seksuaalisuuden rajat, samaan aikaan vaikenee täysin kapitalismin tavasta käyttää hyväkseen tyttölasten haaveilua kokea itsensä aikuisiksi naisiksi pukeutumalla ja meikkaamalla, suostuttelulla ja kaveripaineella mahdollistettua lapsen seksualisointia. Maahanmuuttajien perheet ovat pakkokeinokoneiston silmätikku, koska patriarkaalisuudestaan hajonneessa liberaalissa yhteiskunnassa ei-länsimainen kulttuuri ja perhekeskeisyys ja heidän kunniallisuutensa nähdään väkivaltaisesti alistavana patriarkaalisuutena. Siksi yhteiskunta puhuu maahanmuuttajien kohdalla mielellään integroitumisesta sekä sopeutumisesta. Yhteiskunta on pystyttänyt sekä itseään mutta myös maahanmuuttajia varten kuvitteelliset tasot, joilla mitataan maahanmuuttajan integroitumisen tasoa, vaikka kyseistä asteikkoa ei voi olla olemassa, sillä yhteiskunta itse on avoimesti esimerkkinä siitä, että mitään sopeutumisen mittaria ei ole, monen suomalaisenkin olleessa sitä mahdoton läpäistä. Suomalaisille itselleen sen tarkoitus on ylläpitää alkeellista, kyseenalaistamatonta, industrialisoituessaan tuhoisaa fantasiaa oman yhteiskunnan ja ihmisyyden paremmuudesta muihin maanosiin ja kulttuureihin nähden. Ja koska sen keinotekoinen ylläpitäminen on ideaali, sen tuottamaa likaa yhteiskunta ei näe integroitumisen seurauksena. Integroitunut ja sopeutunut nähdäänkin tunnollisena työtätekevänä, joka ei pure ruokkivaa kättä, tyytyy mukisematta ottamaan vastaan arkipäivän rasismin ja osoittamaan yhteiskunnalle kiitollisuutensa paskaduuniin hyväksymisestään. Ja koska maahanmuuttajat edustavat integraatiohalutonta liejua, on myös heidän kulttuurinsa ja arvonsa nähtävä länsimaiseen yhteiskuntaan sopeutumattomina, yhteensopimattomina. Ja koska heidän perhekeskeisyytensä on pakko olla alistavaa väkivaltaa, on myös heidän perheellisyytensä asetettava lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi, demokratiaan ja länsimaisiin arvoihin sopimattomana, alistavana perheväkivallan instituution muotona. Ja koska suomalaisessa viranomaisjärjestelmässä ja kansanjoukkojen keskuudessa maahanmuuttajat mielletään jo valmiiksi yhteiskuntakelvottomina roisina, on myös maahanmuuttajien seksuaalisuudesta riistettävä sen hedonistisuus, ja maahanmuuttajan seksuaalisuus on rinnastatettava häpäisevästi sekä väkivaltaan että eläinmaailmaan. Maahanmuuttajan seksuaalisuus ei ole iloa, vaan naista alistavaa ja perheen naispuoleisia jäseniä kontrolloivaa pakkovaltaa, joka ei purkaudu hedonismina, vaan kantaväestöönkin kohdistuvana väkivaltana. Siksi yhteiskunta riemuitsee jokaisesta maahanmuuttajan tekemästä suomalaisnaiseen kohdistuvasta raiskauksesta, ylläpitääkseen mielikuvaa kaltaistensa ja yhteiskuntansa arvojen kyseenalaistamattomasta oikeellisuudesta naisen aseman ja seksuaalisuuden suhteen. Täten yhteiskunnan viranomaiskoneisto kyttää maahanmuuttajaperheitä, saadakseen edes pienimmänkin vihjeen naisiin kohdistuvasta vallankäytöstä, joka menee ristiin yhteiskunnan omien arvojen kanssa, jossa suomalainen oma yhteiskunta on häivyttänyt kaiken kunniallisuutensa ja kovaäänisestä arvojen valinnanvapaudestaan rummuttamisesta huolimatta, yrittää pakottaa myös maahanmuuttajat omaan kunniattomuuteensa sopiviksi. Ja koska maahanmuuttajalla ei ole ääntä eikä tukiverkosta ja suomalaisilla viranomaisilla toisiaan suojeleva järjestelmä, on viranomaisilla mahdollisuus rikkoa reippaasti säädettyjä lakeja ja kävellä viranomaiskoskemattomuudessaan laeista ja asetuksista piittamatta maahanmuuttajaperheiden yli. Vainotessaan maahanmuuttajia ja heidän perheitään suomalainen viranomainen kykenee samalla kiistämään suomalaisten omat ongelmat, projisoimalla ongelmat ainoastaan maahanmuuttajia koskeviksi, joista suomalaiset ovat puhtaita. Ja koska on määriteltävissä yhteiskunnan puhtaus sekä miten se pidetään puhtaana ja kun on yhteiskunta määritellyt itseensä uhkana kohdistuvan epäpuhtauden, on myös mahdollista kiristää yhteiskuntaa sen yleisön hyväksymänä kohti pakkokeinoyhteiskuntaa. Ironisesti yhteiskunnan pakkofasistisointi nähdään yhteiskunnan vapautta ja liberaalisuutta suojelevana ja tukevana hankkeena. Viranomaisväkivaltaa ja pakkovaltaa kannattava -etenkin kun sen kohteena ovat maahanmuuttajat- kansalainen pitää edelleen yhteiskuntaansa vapauden, arvojen, valintojen, ihmisoikeuksien ja demokratian maanpäällisenä taivaspaikkana, joihin hän ironisesti maahanmuuttajia vaatii sopeutumaan. Samanaikaisesti hän kannattaa kovempaa viranomaiskontrollia maahanmuuttajiin, mutta samalla pakottaa maahanmuuttajia liberalismiin ja vapauteen. Päiväkodit, kerhot ja koulut ovat keskitysleirejä, joiden yhteiskunnan sosiaaliviranomaisten niille asettama tarkoitus on kytätä lapsen kehittymistä yhteiskunnan itse itselleen asettamiensa arvojen ja odotteiden mukaiseksi. Hoitajiksi naamioituneet jälkireichilaiset natsit kyttäävät lapsia tehden lasten käytöksen perusteella päätelmiä lasten kotioloista. Vaikka on oletettavaa, että olleessaan muiden lasten seurassa, lapset riehaantuvat ja villiintyvät, niin päiväkotinatsien kunnonkansalaisten mielestä tämä ilmentää sadistista, lapsen turvallista kasvuympäristöä uhkaavien vanhempien käyttäytymistä. Ja koska he ovat natsirasistifasisteja, he ovat vainoharhaisia ja näkevät lapsen kasvamisen ja kehittymisen -juuri niin, kehittymisen- uhkaa kaikkialla ja kaikessa. Yhteiskunta sijaistaa oman yhteiskuntansa epäkohdat maahanmuuttajien kulttuurin epäkohdalla, useimmiten asiattomasti niputtaen kaikkien maahanmuttajien -erityisesti värivirheellisten- kulttuurin yhteen ja samaan nippuun. Siksi koululaisten ja teini-ikäisten poikien tyttöihin kohdistamaa seksuaalista, häpäisevää ja alistavaa vallankäyttöä huorittelemalla ja lehmittelyllä yhteiskunta vaietaan täysin, vaikka sen kehittyville tytöille tuottamaa henkistä väkivaltaa ei kukaan kuitenkaan kiistä. Huorittelu on kuolonkorinoissaan olevan yhteiskunnan viimeisiä yrityksiä säilyttää miehinen seksuaalinen vallankäyttö kurittamalla ja häpäisemällä huorittelemalla kohdistaen sen ironisesti ja kiihkeästi väittämänsä tasa-arvon mahdollistamaan naisen seksuaaliseen ja ruumiilliseen itsemäärämisoikeuteen. Koska nainen on kapitalismieroottisessa vallankäytön yhteiskunnassa häpäisty pelkäksi lihaksi, ruumiinosiensa summaksi tissiä, persettä ja revaa, joka voi ja saa olla ainoastaan olemassa alisteisena ja ehdollistettuna miehen himojen kohteena, naisen itsemäärämisoikeuden on oltava yhteiskunnan hänen kunniallisuudelleen langettama taakka. Huoritteleminen on naisen aseman ja miesten sille asettaman siveellisyyden kurinpitoa, jossa huoruus on nimenomaan naisen syytä, ei koskaan miehen. Ja koska sosiaalinen painostus naisen nurinkuriselle siveellisyysvaateille on kova, alkavat tytöt ja naiset myös huoritella toisiaan, merkiksi siitä, miten vapaa ja valinnanvapautta korostava länsimainen yhteiskunta suhtautuu kunniattomiin naisiin. Ja vaikka yhteiskunta toistuvasti ja voimakkasti korostaa ja kiinnittää huomiota naisen ulkonäköön, kuitenkin yhteiskunta leimaa naisen, jota useimmat miehet kuitenkin katsoisivat ja polkisivat, huoraksi. Väittämästä naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa huolimatta nähdään naisen seksuaalinen haluttavuus silti huoraamisen tavoittelemisena. Yhteiskunta ei kiihkeistä vastaväitteistä huolimatta hyväksikatso naisen seksuaalista vapautumista, sillä seksuaalisella vapautumisella lähtökohtaisesti mies tarkoittaa naisen pidättäytymätöntä suostumusta seksiin miehen kanssa, sivuuttaen naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja valinnan. Lau Hei 16, 2016 9:04 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Tasa-arvoistumisen seurauksena miehuutta todistellaan naaraillle väkivallan kaikilla muodoilla vittusaatanasta nujakointiin ja vandalismiin. Niinpä murrosiän kynnyksellä olevat pojat sortuvat miehuutensa ja kovajätkäisyytensä todistamiseksi repimään istutuksia, potkimaan kunnanomaisuutta ja lisäksi mitä naurettavimpiin miehuudenosoituksiin: Jotkut sieppaavat kainaloonsa kasan metrolehtiä tai veikkauskuponkeja ja kovana jätkänä tennarijalkaisten puunattujen pikkutyttöjen edessä viskaisee ne pitkin katua tai polkemalla pöllimänsä hedelmät tai jogurttipurkit keskelle jalkakäytävää luullen seuruessa olevien pikkutuulikkien riisuvan märät pöksynsä kulman kingille. Kun miehisyyden rooli on häivytetty, mutta samaan aikaan naiseuden roolia raskaalla pakottamisella korostettu, seurauksena voi olla ainoastaan miehekkyyden todistelua apaattisella pullistelulla, mikä usein ilmenee monimuotoisena väkivaltana. Kun mies ei enää ole mies, naiset joutuvat etsimään vanhakantaista miehekkyyttä pukinpartaisista klanipäisistä pullistelijoista, olemalla mamupatjana nekruille ja mokkakikkeleille. Oma lukunsa ovat jääkiekkoilijat, jotka ovat nössöjä, mutta joiden pelien katsomoissa istuu kirkuvia teinityttöjä ja miss-suomihuoria kiljumassa tappeluita jääkiekkokaukaloissa. Kun sukupuolten tasa-arvo on purettu, häpäisty ja likaistu sovinismin jätetynnyriin, miehisyyttä haetaan mielikuvalla väkivallalla uhkailemisesta tai "tervehenkiseksi kilpailuksi" naamioidun urheiluteollisuuden hyväksytyistä tappeluista. Pärjätäkseen ja voittoatavoitellakseen on käytettävä tarvittaessa väkivaltaa, jonka yleisö ja urheilijat itse hyväksyvät itselleen "urheilun tervehenkisenä kilpailuna." Urheilija on sijaiskärsijä, ristillä puolestamme kärsivä messias, hikeä tulvivana lätty irvessä urheilija ei pelkästään kärsi meidän puolestamme, vaan nousee pitkänperjantain päätteeksi jo ensimmäisenä päivänä kuolleista voittamaan meidän kaikkien puolesta, astuen ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan kapitalismisitoutuneita ja tuomitsemaan kuolleita: kuka on kapitalismin suorituskelpoinen ja kuka ei. Kapitalisti ei ole vapahtaja, ei hällä lammaslaumaa paimennettavana eikä eksynyttä karitsaa harteillaan. Hänen taivasten valtakunnassaan ei ole edes lampaita, vaan hän on häpäissyt ihmisen olemaan kuluttaja. Kuluttajalla ei ole mitään sääntöjä, eikä arvoa. Hänen tehtävänään on syödä ja lihoa. Syödä, että hän jaksaisi tuottaa voittoa ja lihoa, jotta tuntisi itsensä epähaluttavaksi, koska muuten laihuus-ja haluttavuusnormit eivät kävisi kaupaksi. Kun ihminen on alistettu kuluttajaksi, työllistyminen ja voimaannuttaminen hänen ongelmiensa ratkaisuiksi, jää ainoaksi hänen säännökseen olla tuottava kansalainen. Kuluttamisessa ei ole sääntöjä; sen tähden kuluttaminen suoritetaan alkoholin kuluttamisena: alkoholismissa ei ole sääntöjä. Sanovat, että humaltuminen vapauttaa tai purkaa paineita: mistä ja miksi on "vapauduttava" tai "purettava paineita"? Eikö tämä todista, että yhteiskunta on pakottanut ihmiset järjestelmään, joka ihmisyyden vastaista? Ei vapaa-ajasta kenenkään tarvitse vapautua tai purkaa paineita. Kun ihmisellä on vapaa-aikaa, vaikkapa työttömänä ollessa, yhteiskunta häpäisee sen olemaan "syrjäytymistä", josta hänet on voimaannutettava vaikka tukityöllistämällä nostelemaan laatikoita näppylähanskat käsissä kuuntelemaan takahuoneen pikkuhitlereitä polkupalkalla SS-Marketin univormussa työntekijän oikeuksista luopumalla. Muuten seuraa karenssi ja työttömyyskorvausten menetys, oikeutta päättä itse mitä elämällään haluaa tehdä, ei ole. Sen on jo joku muu päättänyt puolestasi: Tyydy ja alistu olemaan häväistyssä, alhaisessa olotilassasi. Vaikka yhteiskunta korostaa demokratiaansa, vapautta, ihmisoikeuksien äärimmäistä toteutumistaan ja ihmisen koskematonta valinnanvapautta, kuitenkin saldoksi jää ihmisten ilmiselvä väkivallan pelko: ihmiset joutuvat käydä alepoissaan ja SS-marketeissaan kuulokenappikorvissaan ja sotahaalareissa seisovien järjestyksenvalvovien kulutuskapitalismin luottokelpoisuutta vahtivien silmien alla. Väkivallattomuuttaan korostavassa ja sitä tekopyhästi arvonaan pitävässä yhteiskunnassa vastaan kävelee miehiä, joiden paidoissa on kuva miehestä, jonka kasvoihin juuri osuu nyrkki: "Vulgar Display of Power". Vapaassa, valinnanvapaudessa elävä yksilö kiinnitty ja valitsee itselleen ja muille esitettäväksi väkivaltaisuuden alkeellisimmat muodot paitojen sloganeina ja julmuutta korostavalla ulkomuodolla. Yhteiskunta sallii eikä estä, niin ihmiselle ei jää muuta kuin jäädä itse omaksi raadollisuudekseen: väkivaltaiseksi tai väkivaltaa pelkääväksi. Väkivalta on seurausta yhteiskunnan rationaalisuudesta: yhteiskunta rationalisoi itsensä uhraten massat voitontuottokoneistoksi, jossa vain rikkaimmat ja kauneimmat luonnonvalitaan voittajiksi, saman teollisuuden tulvauttaessa median yhteenkiedotulla väkivalta-ja seksiviihteellä. Ihmisen arvo määritellään taloudellisella tuottavuudella ja rationalisoimalla kiihkeä voitontavoittelu hänen tärkeimmäksi tehtäväkseen: sen seurauksena on helppo laskelmoida köyhät maahanmuuttajat yhteiskuntakelvottomiksi, yhteiskunnan pohjasakaksi, omistajien voittoa ja yhteiskuntaa nakertaviksi loisiksi, syöpäläisiksi. Maahanmuuttajalla ja hänen perheellään ei saa olla valinnanvapautta tehdä elämällään mitä hän tahtoo, vaan hänen on tehtävä kuten Die Führer Halla-aho käskee, muuten maahanmuuttaja ei integroidu, hänen on oltava halukas integraatioon. Integraatioon, jossa maahanmuuttajalla ei ole valinnanvapautta, vaan hänen on ilmoittauduttava kapitalismin palvelukseen, ansaittava ja todistettava ihmisyytensä vaikka matalapalkkatyöllä. Muutoin hän on liejua, roskaa ja saastaa, joka rikastuttaa vain raiskaus-ja rikostilastoja. Rasismi on sijaistoimintaa, jossa yhteiskunta kiistää oman väkivaltaisuutensa siirtäen sen vähemmistön koko yhteiskuntaa uhkaavaksi ominaisuudeksi ja ongelmaksi. Halla-aho lukuisat kaltaisensa ja hänen vastustajansa uskovat, että kapitalismi ei luo minkäänlaista väkivaltaa: vaikka loisikin, se on vain ohimenevää, johon ei kannata keskittyä, vaan jättää huomiotta. Ostarin käytävillä olevien liikkeiden ikkunoilla olevat mainokset kertovat millainen munaton bisnismies miehen ja millainen halujensa orjan naisen pitää olla. Niinpä kaduilla ja ostareilla kävelevät naiset ja miehet ovat mainosten jatketta: heitä ei ole olemassa, he ovat ainoastaan sitä, minä he haluavat muiden heidät näkevän. He ovat pelkkiä myyttejä, mainoksia ja yleistyksiä. Ihmiset eivät ole olemassa sinä, mitä he itselleen ovat, vaan sinä minä muut ihmiset tahtovat heidän näkevän. Kauneus ja sukupuolisuus ovat teollisuuden pakottamia standardeja, joiden perusteella ihmistä mitataan. Kauneuden on pakko olla evolutionäärisen hierarkkian seuraus, missä valkoinen mies asettaa itsensä evoluutiopyramidin huipulle. Siksipä kauneudenkin ja seksuaalisen haluttavuuden täytyy olla ainoastaan valkoisen ominaisuus; niinpä musta nainen on pakotettu valkaisemaan ihoaan, suoristamaan ja vaaleavärjäämään hiuksiaan näyttääkseen kauniilta. Samaan aikaan valkoiset naiset käyttävät itseruskettavia voiteita ja värjäävät hiuksiaan pikimustiksi ja meikkaavat itsensä semi-kleopatramaiseen tyyliin näyttääkseen välimeren eksoottisilta. Miksi musta ihminen ei tahdo musta, miksi hän häpeää olla musta? Joku voisi sanoa, että naiset itse tekevät päätöksen, kukaan ei pakota heitä kaunistautumaan. Vastaan, että suostuttelu on tehokkaampaa kuin pakottaminen. Suostuttelemalla, mielikuvien ja käsitysten luomisella saadaan tehokkaampi lopputulos kuin pakottamalla. Mainoksissa ei mustaa esiinny, paitsi muuttuessaan valkoisen maailman mallitoimistoille alisteiseksi koneeksi tai valkoisen naisen seksifantasiafetissiksi. Mikäli musta hyväksyisi itsensä ja olisi oma itsensä, se ei kelpaa kapitalismille. Hyväksymällä rotunsa ja ihonvärinsä hän irtisanoutuu valkoisen yhdenmukaistavasta, hienovaraisesta rodunjalostuskulutuskapitalismifasismista, jolle ei voisi esittää valkoisen rodun paremmuutta, valkoisuuden ihonvärin ja vaaleahiuksisuuden standarsoitua kauneuskäsitystä. Kapitalismi tahtoo mustien tuntevan itsenä kelvottomina apinaihmisinä, riittämättöminä , kauneuden ja haluttavuuden ollessa valkoiseen vaurauteen sidottua. Musta ihonväri ja rotu vääristää siis kilpailua. Siksi kapitalisti pakottaa mustat ihmiset työskentelemään valkoisen kapitalismin hyväksi kiihkeämmin, väittämällä näiden orjatyötä kaivoksissa voimaannuttamiseksi, vaikka tarkoituksena on ensisijaisesti riistää kehitysmaiksi poljetun Afrikan luonnonrikkaudet ja toiseksi ihmiskunnan hierarkkian ylläpito valkoisten johtamana. Propagoimalla valkoisuutta ylläpidetään mustien omaa riittämättömyyden tunnetta, minkä tarkoituksena on huijata heitä todistamaan olevansa valkoisten kaltainen, mihin ratkaisuksi kapitalismi tarjoaa sekä kapitalisminvalkoista pyrkyryyspyhyyttä sekä ihonvalkaisua ja hiustensuoristamista. Ruoan halveksunnan ilmiö laajentuu koskemaan materiaalista vaurautta, joka ruoan tavoin on myöskin teoriassa kaikkien saatavilla. Kulutuksen ja voimaannuttamisen nuhjuisessa turtumuksessa televisiosarjat ja elokuvat esittelevät vaurauden symboleiden systemaattista tuhoamista takaa-ajoina ja toimintaelokuvina. Illuusio kaiken tuhoamisesta realisoituu myöskin tosi-teeveenä, missä mersuja sekä jaguaareja holtittomat kaistapäät tuhoavat omistajansa harmiksi, tai seinäjokelaisten duudsoneittein tapauksessa tuhotaan ihmisten koteja. Materiaalisuutensa ja vaurastumisen tavoittelunsa turruttama kulutuskapitalismin uhri katsoo työllä ja vaivalla rakennetun tavaramaailman järjestelmällistä tuhoamista eikä mediateollisuudessa sille loppua näy. Meluisana poikkeuksena yleisö kuitenkin katsoo lavastettuja naisten raiskaamisia, pahoinpitelyjä ja tappamisia. Reality-tv-maailmassa yleisö äänestää sen puolesta, että tahtoo nähdä pelkokertoimien isotissisten bikiniblondien työntävän kullinimemiseen sopivaan suuhunsa ötököitä ja matoja tai muuta saastaista ilmeillä ja eleillä korostaen tapahtuman vastenmielisyyttä. Samalla yleisöllä on kuitenkin seuraavan aamun lehteä lukiessaan otsaa heristää moralistisesti sormeaan naisten asemalle kehitysmaissa. Yleisö tahtoo mieluummin nähdä naisen syövän pakotettuna paskaa, matoja ja häränkiveksiä tositeeveessä kuin pukeutuvan kasvohuiviin. Usein filosofit sanovat ruoan ja seksin olevan toisilleen paralleelit. Herkuksi valmistetun lihan symboloivan lihan sukupuolisuutta naiseen jne. On kuitenkin eroa seksin ja ruoan sekä syömisen välillä: syöminen on meidän yhteiskunnassamme kaikkien saatavilla olevaa todellisuutta, mutta seksi ei ole kaikkien saatavilla olevaa todellisuutta. Kun ruoka ja syöminen ovat teoriassa kaikkien saatavilla ja toteutettavissa, siitä tulee tavanomaisuutta, mistä tasa-arvoa sisäistämättömän kulutusyhteiskunnan on pyrittävä eroon. Vastaavasti prostituution laillistaminen ei samalla tavoin mahdollistaisi seksin helppoa saatavuutta kaikille, ainoastaan maksukyvykkäille, onnettoman handjobinkin saisi halvimmillaan 50 eurolla. Mutta kun ruokaa on kaikille, sen on muutettava ihmistä leimaavaksi; syöminen on ylellisyyttä, jonka seurauksena ihminen menettää vähäisimmänkin seksuaalisen markkina-arvonsa: syöminen aiheuttaa lihomista, mikä ei ole enää vaurauden, vaan vastenmielisyyden inkarnaatio, mikä rinnastuu laiskuuteen, saamattomuuteen, köyhyyteen ja hienhajuun. Siksi naiset syövät julkisilla paikoilla vain vähän ja niukalla asenteella: iso annos ja ahmiminen on miesten silmissä epänaisellista ja naisen seksuaalista markkina-arvoa alentavaa. Hoikka ja timmivartaloinen nainen osoittaa miehelle alisteisen paikkansa, miehen halun kohteena. Lihavuus on miehen tahdon vastaista. Mutta koska seksi ei ole yhtä yleistä ja helppoa, ihmiset on helppo arvottaa sen mukaan pakotteena muille: ihmisten arvoa mitataan seksikumppaneiden määrällä, mihin olennaisesti liittyy kapitalistiset vaurauden symbolit: raha, auto, muodikkuus ja kalliit klubit. Juuri sopivasti aikana, jolloin työllisyyden yleinen alasajo hioo omistamisen harvainvaltaa erottaen köyhyysloukkuun ja alipalkkaisuuteen pakotetut luuserit seksuaalimarkkinoita hallitsevista voittajista. Lisäksi vaurastumisfasismia tavoittelevan yhteiskunnan kiittämättömyys ruokaa ja syömistä kohtaan propagoidaan reality-tv-sarjoissa: ruoansaamisen yleishelppoutta halveksutaan kokkiaiheisissa televisiosarjoissa, missä kokkituomarit haukkuvat ja halveksuvat kilpailijoiden tekemiä annoksia ja Gordon Ramsaylle on helppoa sylkeä ruokaa lattialle ja haukkua ruokaa paskaksi. Seksi ja seksikäs nainen eivät saa samanlaista kohtelua. Seksin ja haluttavan naisen saaminen on harvainvaltaa, mitä kapitalismi tarvitsee tasa-arvoisen yhteiskunnan ihmisten jakamiseksi epätasa-arvoiseen asemaan. Ihmisten kuviteltua epätasa-arvoisuutta vaurauden ja seksimarkkinoiden kulttuurissa tarvitaan teollisuuden mahdollistavan tehokkaimman manipulaation vuoksi. Suomalaiset korostavat mieluusti uskontojen kohdalla, miten "kukaan uskovainen ei saa puuttua siihen, miten uskonnoton päättää elämäänsä elää." Mutta samaan aikaan tämä Valittu kansa suomalaiset ovat ottaneet oikein elämänsä asiaksi puuttua etenkin muslimien tapaan tai valintaan elää elämäänsä. Vaikka kyse on vapaasta, yksilön lähes rajatonta mahdollisuutta valita oma elämäntapansa, niin suomalainen kunnonkansalainen ottaa itselleen kuvittelemansa oikeuden toimia muslimeja kohtaan kuin poliisi ja kansakoulumestari. Jumalan silmäterä suomalainen herrakansa on ottanut itselleen oikeuden kommentoida, määritellä ja toisinaan jopa käymällä käsiksi, miten musliminaisen tulisi pukeutua ja etenkin miten ei tule pukeutua. Die Finnische Herrleute myös katsoo oikeudekseen määrätä, mihin vittuun tai hevonkuuseen muslimin kuuluisi painumalla muuttaa, milloin muslimien lapset saavat leikkiä -yleensä muslimilapset eivät saisi kerrostalon pihalla eikä leikkipuistossa edes leikkiä, milloin muslimi saa valmistaa kotonaan ruokaa, kun "tulee saatana hajua rappukäytävään." Sen lisäksi suomalainen ottaa itselleen viranomaisiin ja poliisiin rinnastettavan vasikan aseman, jossa hän katsoo olevansa velvoitettu pirauttelemaan lastensuojeluun kun lapset vähän yläkerrassa juoksee -tai jos lasten äidillä onkin Niqaab, sen lisäksi soittelemaan kiinteistöön mukamas "melusta" muslimiperheen ulossavustamiseksi. Jossain Ylöjärven tapaisella hikiällä kerrostalon muodottamaksi paisunut mursuviiksi koki maailmanlopun koettavan, kun "lapset eivät laittaneet polkupyöriään telineisiin eikä polkupyörävarastossakaan niihin oltu laitettu nimiklappua." Niinpä se ryhävalas tilasi romulavan ja viskeli kaikki lasten ja muidenkin polkupyörät varastosta sinne. Joissain valtioissa on niin, että valtio kyylää omia kansalaisiaan, mutta Suomessa sen kansa on ottanut itse itselleen diktatuurinsa, jolla suomalainen omankädenoikeudella rajoittaa niitä paljon peräänkuulutettuja yksilönvapauksia. Se on seurausta siitä, että suomalainen ei kykene ymmärtämään yksilön universaalin vapauden merkitystä. Suomalainen rakentaa itse ympärilleen poliisivaltion, kun länsimainen valtiorakennelma ei ole sitä tehnyt. Väkivaltaisissa yhteiskuntarakenteissa väkivalta selitetään ja oikeutetaan puolustukselliseksi, missä sortaja on uhri ja sorrettu aiheuttaja, mikä oikeistolaisessa maailmankäsityksessä mahdollistaa sortajan muuttumisen uhriksi, joka puolustautuu. Asetelman ei tarvitse olla sotilaallinen, etenkin länsimaissa vastakkain asetetaan isänmaallisuus -mikä väistämättä tukitaan tarkoittamaan asevelvollisuutta, rehellistä työntekoa ja latteita huvituksia- sekä vieraiksi ja yhteiskuntaan kuulumattomiksi mielletyt väestönosat tai yksilöt. Olennaista on, että kulttuuriltaan ja elintavoiltaan enemmistöstä eroava kansanosa mielletään "työtä tekemättömiksi laiskureiksi, sosiaalipummeiksi vihervasemmistolaisiksi hyysäreiksi." Heidän mielenosoituksensa nähdään "aiheettomana, kukkapaitahippien inisemisenä" missä poliisin voimankäyttö ja pidätykset eivät ole hattupäisten kunnonkansalaisten mielessä yhteiskunnallinen epäkohta tai toisinajattelun vaimentamista, vaan oikeutettua roskaväen kuriinlaittamista. Patriootti myös kieltää oman yhteiskuntakäsityksensä väkivallan siirtämällä sen puolustukseksi, mikä ilmentää hänen uskomistaan toisinajattelevien kasvissyöjä-globalisaatiovastustajien olevan alttiimpia väkivallankäyttöön. Erona on, että huppupäisten vasemmistoanarkistien mellakkapoliisia kohti heittämänsä muovipullo nähdään tuhovoimansa mitättömyydestä huolimatta sodanjulistuksena "vallitsevaa, demokraattista yhteiskuntajärjestystä kohtaan," mikä oikeuttaa hänen mielestään poliisiarmeijoiden suunnattoman ja ylimitoitetun voimankäytön. Taustalla on myöskin käsitys, että länsimainen demokratia eikä etenkään Suomi voi olla yhteiskunnallisia ristiriitoja, mikä oikeuttaisi "polttopulloja heittelevien antifa-tyyppien riehumisen." Yleensä heihin myös mielletään asioita, joita kunnon-työssäkäyvät-rehelliset-veronmaksajat hyljeksivät, kuten veganismi, turkistarhauksen vastaisuus, siviilipalvelus sekä "hallitsemattoman maahanmuuton kannattiminen, minkä johdosta maahanmuuttajien määrä kasvaa, joten maahanmuuttajien rikollisuus kasvaa, raiskaukset lisääntyy ja äbäwäläläbä." Niinpä oikeistolainen talvisodan ylistäjä ei näe teuraseläinten kohtelussa mitään vastustamista etenkään elämäntavan sanelemana, eikä turkistarhausta tai pakollista asevelvollisuutta. Turkistarhausta ei voi kieltää, koska se on kansanedustajien ja ministereiden enemmistönkin mukaan "merkittävä suomalainen vientituote, työllistää suomalaisia ja tuo Suomeen vientituloja." Taloudelliset edut ajavat eläinoikeuksien edelle. Vaikka turkistarhaus työllistää ainoastaan muutaman hengen talouksia maanviljelystalouden tavoin eikä teollisuuden tai palveluiden tavoin työllistä parhaimmillaan satoja. Silti Suomi ja suomalaiset tahtovat säilyttää turkistarhaukset niiden "työllistämisen" osasyystä, mutta samaan aikaan satoja työntekijöitä huoletta ja vastaansanomatta irtisanotaan suomalaisista tehtaista, koska omistajat tahtovat isompia voittoja. Sen lisäksi tulee ministereitä, olliloita ja wahlrooseja toitottamaan, miten satojen irtisanominen ei ole tragedia, vaan "mahdollisuus," eikä tehtaan alasajosta kärsiviä suomalaisia työntekijöitä pidä asettaa etusijalle floridalaisiin eläkeläisiin (=tehtaiden omistajiin) nähden. Tämän kaiken lisäksi sisulaisilla persuilla on otsaa vaatia maahanmuuttajia työllistymään ja kannattamaan suomalaisia arvoja. Turkistarhausta vastustavia syytetään tekopyhyydestä, jotka "tahtovat hyysätä petoeläimiä, mutta eivät alasajetusta vanhustenpalvelusta kärsiviä vanhuksia." Argumentoinnin heikkoutta myös korostetaan sillä, miten "myös Hitler oli kasvisyöjä ja eläinystävä." Argumentti kuvastaa sitä, miten kielteisesti yhteiskunta suhtautuu muutosmahdollisuuteen; kunnonkansalaiset näkevät muutokset ja yhteiskunnallisten epäkohtien ratkaisut uhkana. Lisäksi tulee kapitalisti, joka sivuuttaa globaalin kapitalismin aiheuttamat maailmanlaajuiset sosiaali-ja ympäristölliset haittatekijät "ajan kuluessa ohimenevinä kasvukipuina" tai "riskienottamisen pakollisuutena", mikä kapitalistin houremaailmassa lakkaa kun yhä useampi tavoittelee kiihkeästi muiden kustannuksella omaa taloudellista etuaan, mikä "on välttämätöntä hyvinvoinnin luomiseksi yhteiskuntaan." Ollilanjormien ja björnwahlroosien lisäksi on muitakin "mielipidevaikuttajiksi" nostettuja pötypuhujia karienqvistejä ja eskovaltaojia, jotka myöskin markkinamiesten tavoin päättävät meidän puolestamme, mikä on mahdollista ja mikä ei, toimien uskonnollisuutta ällistelevinä inkvisiittoreina. Tekemällä uuvuttavaa suggeroivaa työtä, toistelemalla "miten ihmiset ovat kaikkialla maailmassa ihan samanlaisia" luottaen talouskasvun epätodennäköisiin hedelmiin uuvuttavassa rotanpyörässä, yhteiskunta kiistää sekä erilaisuuden, että muutoksen parempaan. Niinpä onkin tärkeää painattaa paitoja ja mainoksia, missä lukee "ajattele positiivisesti," mikä kapitalismin uskonopissa tarkoittaa tyytymistä alhaiseen paskaiseen tilaasi. Se kiistää muutoksen, maalailemalla maailmanparantajat hitlereiksi hyveen valepuvuissa, uskonnollisuuden fasistisena pohjoiskoreamaisena dystopiana ja vasemmistolaisuuden semi-diktatorisena vaihtoehdottomuutena. Kehäpäätelmillä kapitalismi alistaa ja häpäisee ihmisen "kuluttajaksi," jonka on vain uskottava keskellä lohduttomuutta, että kuluttamalla hän on kuningas ja hyödyttää työllistämällä kaltaisiaan työläisiä omissa oravanpyörissään sekä lapsia Aasian 18-tuntisissa palkattomissa tehtaissa. "Kuluttajaksi" häpäistyn on uskottava elämysteollisuuden vaihtoehdottomuuteen. Kapitalismi korostaa ihmisten eriarvoisuutta propagoimalla kuvastoa, missä vain menestyvät ja geneettisesti parhaat voivat pariutua kenen tahansa valitsemansa kanssa, minkä tarkoituksena on kiihdyttää kulutusvimmaa, uskottelemalla vaatteiden, kosmetiikan ja luksusautojen parantavan markkina-arvoaan kulutusyhteiskunnassa, missä ihmiset ovat myöskin muuttuneet nuoruutta palvoviksi kulutustavaroiksi. Fantasiat eivät toteudu, joten teollisuuden on pidettävä kulutuskierre tuputtamalla ryppyvoiteita ja myyttiä nuorena pysymisestä. Koska sukupuolten välinen luonnollinen kanssakäynti on vääristynyt, kapitalistinen yhteiskunta luottaa, kuvittelee ja pakottaa ainoastaan ihmisen ulkonaista haluttavuutta. Kapitalismissa pakottaminen on tehokkaampaa, mikäli se tapahtuu suostuttelulla ja viettelyllä kuin kiväärinperällä. Samaan aikaan jossain siellä, missä meillä myytäviä kulutustavaroita tehdään tai jalokiviä louhitaan, ovat sotilaat kivääreillään pakottamassa ja muistuttamassa sortoa ja riistoa vastaan nousemisen hyödyttömyydestä ja hengenvaarallisuudesta. Kapitalismissa käytetään paljon rahaa, vaivaa ja suggerointia ihmisen seksuaalisen markkina-arvon kohottamiseen nimenomaan kuluttamisen keinoin: kuntosalit, rusketus, karvattomuus, hiusvärjäys, kaulaketjut, autonvanteet, lihaksikkuus, puuteri, tiukat vaatteet, tatuoinnit, lävistykset, klubit. Kapitalismissa mikä tahansa voi milloin tahansa muuttua sukupuolten seksikkyyttä määrääväksi tekijäksi; kaiken pitää olla uutta, harvojen saavutettavissa ja muodikasta. Niinpä ihmiset pitävät pilkkanaan ja fossiilina, mikäli vaatteet tai puhelimet ovat yleisiä ja mennyttä muotia. Koska ihmiset ovat kulutustavaraa, myös seksuaalimarkkinoilla on korostettava valintaa: vain parhaat ja parhaille. ____________________________________________________________________________________________ Ekstaasi ja Rivous, Baudrillard, Jean (1929-2007). Gaudeamus 1987. Tutkimus hyvistä ja pahoista ruumiista, Karttunen, Ulla (1956-) Taide-lehti 05/2005, s. 20-23. Uskonto, taide, terrori, Karttunen. Taide-lehti 05/2005, s.24-29 ___________________________________________________________________________ Asma al-Assad Voguen artikkeli "A Rose in the Desert" Ilmestynyt Vogue'n Maaliskuun 2011 numerossa; kirjoittanut Joan Juliet Buck, entinen Ranskan Voguen päätoimittaja, joka vieraili Syyriassa joulukuussa 2010. Asma al-Assad on loistokas, nuori ja hyvin chic -pirtein ja vetovoimaisin ensimmäisistä leideistä. Hänen tyylinsä ei ole couture-ja-bling-loiske lähi-itäläisestä vallasta, vaan tahallinen ylellisyyden puute. Hän on harvinainen yhdistelmä: hoikka, pitkäraajainen kaunotar harjoitetulla analyyttisellä mielellä, joka pukeutuu viekoittelevaan vähättelyyn. Paris Match kutsuu häntä "valon elementiksi täysien varjojen vyöhykkeiden maassa." Hän on Syyrian ensimmäinen nainen. Syyria tunnetaan Lähi-Idän turvallisempana paikkana, mahdollisesti siksi, kuten valtionosaston web-sivu sanoo: "Syyrian hallitus johtaa intensiivistä fyysistä ja elektronista valvontaa sekä Syyrian kansalaisiin että ulkomaisiin vieraisiin." Se on sekulaari maa, jossa naiset ansaitsevat yhtä paljon kuin miehet ja muslimihuivi on kielletty yliopistoissa, paikka ilman pommituksia, levottomuutta, tai kidnappauksia, mutta sen varjojen vyöhykkeet ovat syviä ja tummia." The Hill kertoi elokuussa 2011, että Yhdysvaltalainen lobbausfirma Brown Lloyd James on vastaanottanut 5 000 dollaria kuussa Syyrian hallitukselta artikkelista ja sen työstämisestä. Asman aviomies, Bashar al-Assad, valittiin presidentiksi vuonna 2000 isänsä Hafez al-Assadin kuoleman jälkeen, häkellyttävällä 97% äänienemmistöllä. Syyriassa, valta on periytyvää. Maan liittolaiset ovat sameita. Miten lähellä he ovat Irania, Hamasia ja Hezbollahia? Torilla on suvereeneja Hezbollah-tuhkakuppeja ja voipa havaita Hamasin johdon juoksevan läpi Neljän Vuodenajan baarien. Sen vihollinen numero yksi on selvä: Israel. Mutta niin ei aina ole. Yhdysvallat on juuri asettanut sen ensimmäisen suurlähettilään sitten 2005, Robert Fordin. Irak on naapurimaa, Iran ei ole kaukana. Libanonin pääkaupunki, Beirut, on puolentoista tunnin automatkan päässä Damaskoksesta. Jordania on etelässä ja vieressä alue, joka Syyrian kartoissa kantaa nimeä Palestiina. Syyriassa on lähes miljoona pakolaista Irakista ja toinen puolimiljoonaa palestiinalaisia. "Kova naapurusto", myöntää Asma al-Assad. Pyhän Paavalin orpokodissa, kreikkalaiskatolisen patriarkaatin ylläpitämä, Asma istuu pitkässä pöydässä lasten kanssa. Kaksi pientä poikaa uusissa laseissa ja paksuissa villapaidoissa ovt nimiltään Yussuf. Hän kysyy, millaisesta musiikista he pitävät. 'Surullisesta musiikista', sanoo toinen. Toiseen huoneeseen on asennettu noin kaksitoista tietokonetta, ensimmäinen nainen sanoo nunnalle: 'Toivon, että annatte nuorempien lasten täällä sekoilla tietokoneilla.' Nunna vinkkaa: 'Lapset pelkäävät oppia ellei heillä ole pääsyä tietokoneille, kun he lähtevät täältä', hän sanoo. Takaisin autossa, kysyn mitä uskontoa orvot ovat. -Se ei ole olennaista. Yritän selittää sitä sinulle. Tuo kirkko on osa perintöäni, koska se on syyrialainen kirkko. Umaijjidi-moskeija on kolmanneksi tärkein muslimipaikka, mutta moskeijassa on Johannes Kastajan hauta. Me kaikki polvistumme moskeijassa Pyhän Johannes Kastajan haudan edessä. Noin uskonnot elävät yhdessä Syyriassa -tavalla, jota en ole koskaan nähnyt muualla maailmassa. Elämme vierekkäin ja olemme historiallisesti. Kaikki uskonnot ja kulttuurit ovat kulkeneet näiden maiden läpi -armenialaiset, Islam, kristinuskot, umaijjidit, ottomaanit -ja ovat tehneet minut. 'Kuuluvatko siihen juutalaiset?', kysyn. 'Ja juutalaiset', hän vastaa. 'Vanhassa Damaskoksessa on iso juutalaiskortteli.' Damaskon juutalaiskortteli tarkoittaa muutaman hylätyn korttelin vanhassa kaupungissa, jotka tyhjenivät vuonna 1992, kun useimmat Syyrian juutalaisista lähtivät. Heidän talonsa ovat suljettuina, koskemattomina, sillä kuten ihmiset mielellään kertovat, syyrialaiset eivät koske toisten omaisuuteen. Rikkoontuneet lasit ja ränsistyvät ylemmät kerrokset kertovat tarinan, jota ei voi ymmärtää -tulevatko omistajat jonain päivänä takaisin vaatimaan niitä takaisin? Presidenttiperhe elää naapureiden ympäröimänä uudenaikaisessa asunnossa Malkissa. Perjantaina, muslimeiden lepopäivänä, Asma al-Assad avaa oven itse farkuissa ja vanhoissa mokkanahkaisissa korkeissa korkosaappaissa, hiukset poninhännällä, sana onni kirjailtuna T-paitansa taakse. Portaiden alapäässä seisoo vapaalla oleva presidentti farkuissa -pitkä, pitkäkaulainen, sinisilmäinen. Tarkka mies, joka ottaa valokuvia ja puhuu rakastavasti ensimmäisestä tietokoneestaan, sanoen olleensa kiinnostunut opiskelemaan silmäkirurgiaa, 'koska se on hyvin tarkkaa, lähes milloinkaan hätätilannetta ja hyvin vähän verta.' Vanha-Assadien perheasunto remontoitiin lapsiperheelle sopivaksi kolmikerroksiseksi lastenhuoneloosiksi suurten ikkunoiden ympäröitäessä kolmelta puolelta. Asma al-Assadilla on tapana sanoa: 'Olet turvassa, koska sinua ympäröi ihmiset, jotka pitävät sinut turvassa.' Naapurit kurkkivat sisään, pistäytyvät, kommentoivat huonekaluja. Presidentti ei välitä: 'Uteliaisuus on hyvää: He tulevat katsomaan, oppimaan enemmän. Et eristäydy.' Joulupuu on koristeltu. Seitsemänvuotias Zein katsoo Tim Burtonin Liisaa Ihmemaassa presidentin iMacilla; hänen veljensä kuusivuotias Karim rakentaa leegoista haita; ja yhdeksänvuotias Hafez kokeileee uutta sähköviulua. Kaikki kolme käyvät Montessorin koulua. Asma al-Assad tyhjentää laatikon fondue-sekoitusta pannuun lounaaksi. Taloutta pyöritetään villein demokraattisein periaattein: 'Me kaikki äänestämme, mitä tahdomme ja missä', hän sanoo. Ruokailupöydän yllä oleva kattokruunu on valmistettu sarjakuvalehdistä. 'He äänestivät kolme-kaksi meitä vastaan tuosta.' Liitutaululle on piirretty ruudukko, jossa on tila jokaiselle perheenjäsenelle: 'Meillä oli ongelmia kohteliaisuuden kanssa, joten teimme taulukon: merkki, jos he puhuivat kuten heidän pitäisi ja risti, jos eivät'. Asman nimen kohdalla on risti: 'Minä huusin', hän tunnustaa. 'En voi puhua nuorten ihmisten voimaannuttamisesta, rohkaista heitä olemaan luovia ja ottamaan vastuu, jos en itse ole sellainen omille lapsilleni'. 'Ensimmäinen haaste meille oli, kuka määrittelee elämämme, me vaiko asema?' Sanoo presidentti. 'Tahdoimme elää elämäämme rehellisesti'. He julistivat avioliittonsa tammikuussa 2001, yksityisen seremonian jälkeen. Asmasta ei ollut tahallisia valokuvia. [i]'Brittimedia nostin sen ylös: Nyt hän on muuttanut presidentin palatsiin, eikä häntä enää koskaan nähdä!' Sanoo Asma, nauraen. Kumpikaan heistä ei usko hyväntekeväisyyteen hyväntekeväisyyden vuoksi. 'Meillä on irakilaisia pakolaisia', sanoo presidentti. 'Kaikki puhuvaat siitä kuin poliittisena ongelmana tai hyvinvointina, hyväntekeväisyydestä. Sanon, ettei se ole kumpaakaan -se on kulttuurista filosofiaa. Meidän on autettava heitä. Siksi ensimmäinen tekemäni asia oli sallia irakilaisten mennä kouluihin. Jos heillä ei ole koulutusta, he meneväät takaisin kuin pommina: terrorismiin, ekstremismiin, huumekauppiaiksi, rikoksiin. Jos minulla on sekulaari ja tasapainoinen naapurusto, olen turvassa'. Kun Angelina Jolie ja Brad Pitt tulivat Yhdistyneisiin Kansakuntiin vuonna 2009, hän vaikuttui ensimmäisen naisen yrityksistä rohkaisemalla voimaannuttamaan irakilais-ja palestiinalaispakolaisia, mutta ihmetteli Assadin turvallisuuskäsitystä. 'Mieheni ajoi meidät kaikki lounaalle', sanoo Asma al-Assad. 'Ja sivusilmällä näin Brad Pittin hermoilevan. Käännyin kysymään: 'Onko jotain vialla?' 'Missä on turvamiehet?' Joten aloin kiusata häntä -'Näetkö tuon vanhan naisen kadulla? Hän on yksi heistä! Ja tuo vanha mies ylittämässä tietä?' 'Se on toinen!' Molemmat nauroivat. Presidentti sanoo viimeisen sanan: 'Brad Pitt tahtoi lähettää turvamiehensä tänne koulutukseen!' Kaksi iltaa myöhemmin on vuosittainen al-Farahin lastenkuoron joulukonsertti, jota järjestää syyrialainen katolinen Isä Elias Zahlawi. Ennen sen alkua, Bashar ja Asma al-Assad livahtavat kaiteen yli ja ottavat kaksi tyhjää paikkaa ensimmäisessä rivissä. Ihmiset taputtavat ja eräät kutsuvat häntä lempinimellä: Kaksi sataa lasta pukeutuneina hirviksi, poroiksi tai karkkitangoiksi jakavat lavan kansallisorkesterin jäsenten kanssa, jotka ovat pukeutuneina hirviksi. Näytös alkaa täydellä laulelmalla, hirvien ja porojen ja karkkitankojen antamalla kaikkensa Hallelujah'lle ja 'Ilolle maailmaan'. Laulut muuttuvat tasaiseksi rytmiksi, arabialainen rap-ryhmä jatkaa ja sitten takaisin Broadway-nuottiin. Presidentti kuiskaa: 'Kaikki nämä tyylit kuuluvat kulttuuriimme. Näin sinä taistelet ekstremismiä vastaan -taiteella.' Metalliset kellot kuuluvat. Nyt me kaikki laulamme "Kulkuset-rockia", 1331 yleisönjäsentä heiluttelevat kellojaan, laulaen, itkien ja nauraen. 'Tämä on diversiteettiä, jota tahdot nähdä Lähi-Idässä', sanoo presidentti heiluttaen kelloaan. 'Näin saavuttaa rauhan!' Joulukuussa 2010, Ranskan first lady Carla Bruni istui alas lounaalle Elysée'n palatsin kultaisten kattokruunujen alle Asma al-Assadin, Syyrian johtajan Basharin vaimon, kanssa. He istuivat varautuneina miestensä kanssa pastellisävyisellä kukka-asetelmalla koristellun perhoskuvioisen pöytäliinan ympärillä valokuvaajan ryntäessä sisään saadakseen kuvan ranskalaisiin julkkislehtiin. Olihan tämä muodin korkeiden papittarien yhteentulo: entinen italialainen supermalli kansanlaulujen laulaksi kääntynyt viihdyttämässä Chanelia rakastavaa Lontoon-kasvattia, entistä pankkiiria ja mukavasti länsimainen lähi-itäläistä first ladyä. Ranskalainen Elle oli äskettäin äänestänyt Asman "maailman politiikan tyylikkäimmäksi naiseksi", Paris Match kutsui häntä "itämaiseksi Dianaksi", "varjoisten vyöhykkeiden maan valonsäteeksi." Vain päiviä lounaan jälkeen epätoivoinen tunisialainen vihanneskauppias sytyttäisi itsensä tuleen, sytyttäen arabikevään ensimmäisen kipinän vallankumouksen. Jo Sarkozyn hovimestarit tarjoilivat Assadille kristallilaseissa tuoretta puristettua mehua hopeisilta tarjottimilta, oli hiertämässä muutamia tiettyjä diplomaatteja Ranskan presidentin jutustelemisesta kidutuksista, raakuudesta ja poliittisista vangeista tunnetun sortavan diktatuurin hallitsijan kanssa. Mutta Nicolas Sarkozy, fotogeneettisten vaimojen tärkeyden politiikassa tunteva asiantuntija, näki Asman vakuutenaan: "Kun selitimme, että tämä oli pahin tyranni, Sarkozy vastasi: Bashar suojelee kristittyjä, ja noin nykyaikaisen vaimon kanssa, hän ei voi olla täysin paha," entinen Ranskan ulkoministeri Bernard Koucher kertoi myöhemmin lehdistölle. Voguen artikkelin tehnyt toimittaja Joan Juliet Buck julkaisi Newsweekissä kirjoittamansa artikkelin, jossa hän kertoi haastattelun taustoja: Myöhään iltapäivällä joulukuun ensimmäisenä 2010, sain puhelun Voguen julkisivujen päätoimittajalta. Hän kysyi, tahtoisinko mennä Syyriaan haastattelemaan ensimmäistä naista, Asma al-Assadia. 'Ehdottomasti en', sanoin. 'En tahdo tavata Assadeja, eivätkä he tahdo tavata juutalaista'. Vastasin kyllä. En tiennyt meneväni tapaamaan murhaajaa. Silloin ei mitenkään voinut tietää, että Assad, nöyrä optomologi ja tietokonenörtti, tappaisi enemmän omia kansalaisiaan kuin isänsä oli ja kiduttaa kymmeniä tuhansia muita, monet heistä lapsia. Eikä mitenkään voinut tietää, että tämä maksaisi minulle elinkeinoni ja lopettaisi yhteistyöni Voguen kanssa, joka alkoi ollessani 23. Assadien PR-yhtiö Brown Lloyd James huolehti viisumistani. Laskeuduin Damaskoon myöhään joulukuun 12. päivän 2010 iltana. Sheherazade Ja'afari [Syyrian YK-suurlähettilään tytär] odotti minua pikatiellä hallituksen autossa. Hän ojensi minulle syyrialaisen matkapuhelimen. 'Sinun amerikkalainen puhelimesti ei toimi täällä', hän sanoi. Seuraavana päivänä Sheherazade vei minut Damaskon läpi; hämärissä alkuillan kaduilla, tunsin oloni epämukavaksi. Viiksikkäät miehet seisoivat matkamme varrella, pukeutuen 1980-luvulta oleviin kenkiin ja huonosti-istuviin nahkatakkeihin paksujen villapaitojen yllä. Samat viiksekkäät miehet nahkatakeissa ja oudoissa kengissä kuljeskeliva tavaroiden keskellä, kaffiyehien, jalokivien, eroottisten alusvaatteiden ja mustien hijabien keskellä. Tiesin vasta viimeviikolla (al-Arabiya'lta), että Holtzmann oli mailannut Sheherazadelle tuona päivänä kertoen, että minulla "ei ollut Syyriasta mitään mielikuvaa" eikä "tulisi mainita mitään kyseenalaista ei pidä mainita, listoja joissa Syyria saattaa olla, huhuja jne." Ja että kaiken mitä näen "täytyy olla sataprosenttisesti vahvistettua". Seuraavana päivänä joulukuun 14. jätin kannettavan pöydälleni. Hallituksen auto kuljetti meidät ensimmäisen naisen toimistolle, huomaamaton pieni valkoinen rakennus asukasnaapurustossa. Minun piti tavata hänet yksin. Sana presidentti soi hohdokkaana hänen suussaan kuin olisi sanonut elokuvatähti. Sanaa diktaattori ei koskaan tullut. Tahdoin kuulla, mitä Louvre'n asiantuntijat tulevat tekemään Syyriaan. Hän tahtoi kertoa minulle Massarista, nuorista koostuvista "löytökeskuksista", joita hän järjesti. Ensimmäinen Massar oli Latakiassa, josta Assadin perhe tulee. Toista oltiin rakentamassa Damaskoksessa. 'Projektissamme on kyse tämän sukupolven voimaannuttamisesta tulemaan aktiivisiksi kansalaisiksi, olemaan osa maan läpikäyvää muutosta.' Asma tahtomattaankin antoi minulle välähdyksen Assadin tapaan ajatella: 'Kerroin lapsilleni eilen, että journalisti tulee kirjoittamaan minusta', hän sanoi, ja vanhin Hafez kysyi: 'Mitä hän aikoo sanoa?' Sanoin: 'En tiedä'. Ja hän kysyi: 'Miten saat hänet kirjoittamaan sinusta, jos et tiedä, mitä hän aikoo sanoa?" Minulle kerrottiin, että Damaskossa ei ole rikollisuutta. Muutamaa päivää myöhemmin palatessani kauppatorille luulen nähneeni, miksi ei ollut rikollisuutta: Outo metallilaatikko pyörien päällä oli pysäköitynä torin laidalle. Se oli noin seitsemän jalkaa pitkä, kuusi jalkaa korkea. Se näytti kuin liikkuvalta vankilalta. Kysyin paikalliselta laatikosta. Hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sellaista. Ensimmäinen lady valmisti lounasta presidentin palatsissa. Asunnon koko takapihan puoli oli lasia. Muista asuinrakennuksista oli satojen ikkunoiden esteetön näky Assadien puuhiin, kuin rikas ensimmäinen perhe näyttäisi kotielämäänsä ison yleisön edessä. Kysyinkin, keitä asui kaikki noiden ikkunoiden takana ja keille he työskentelivät. Nenäkkäitä naapureita, Asma sanoi, olivat kommentoineet heidän oranssia oleskelualuettaan. 'Tämä uteliaisuus on hyvästä', sanoi presidentti. 'Vaikka tahtoisivat olla turvassa, on valittava turvallisuuden ja...psykoottisuuden välillä.' Karimilla oli ollut, kuten ensimmäinen lady minua informoi, ollut kuusivuotissynttärit juuri edellisenä päivänä. Kaivoin laukkuni pohjaa löytääkseni jotain, mikä kävisi syntymäpäivälahjaksi kuusivuotiaalle. Kappas, Star Wars-muistitikku, R2-D2. Kysyin presidentiltä, voinko antaa hänen pojalleen Tähtien Sota-muistitikkuni. Hän kysyi, voinko tyhjentää sen ennen kuin annan sen ja johdatti minut vaimonsa iMacille. Laitoin tikun USB:hen ja Word-dokumentti avautui. Se ei ollut tarkoitus Syyrian presidentin katsellessa ylitseni. Muistaakseni siinä oli muutama kirjoitettu rivi hänen [Asman] innosta matematiikkaan. Mutta olinko lisännyt mitään enemmän henkilökohtaista? Olinko raottanut jotain turvallisuudesta, salaisuuksia? Metallilaatikosta torin laidalla? Presidentti ehdotti, että ehkä tahdon siirtää dokumentin roskakoriin. Vedin sen roskakoriin. 'Tyhjennä se', hän sanoi. Hän tyhjensi sen. Ojensi tikun Karimille, joka oli ainoastaan miedosti vaikuttunut. Keräännyimme kaikki ruokailupöytään keittiöön ja kastoimme leipäkuutioita fondue'hun. Assad kertoi vitsejä; ne eivät olleet hauskoja. Kaikki nauroivat. Oli perjantai, joulukuun 17. 2010. Tuona päivänä Tunisiassa, arabikevät alkaisi Mohamed Bouazizin, 26-vuotiaan hedelmäkauppiaan sytyttäessä itsensä tuleen. Saavuttuani takaisin hotellihuoneeseeni, näin Ethernet-kaapelin revityn kannettavastani niin väkivalloin, että muovinen kupu oli rikkoontunut. En koskaan päässyt Palmyraan. Menin konserttiin. Kaksi sataa lasta laulamassa joululauluja. Presidentti heiluttamassa pientä kelloa "Jingle Bell Rockin" tahtiin. "Ymmärrätkö nyt?", Asma kysyi, katsoen sormustettua sormeaan ja sitten miestään. "Kyllä", vastasin. En ymmärtänyt mitään. Se oli erohetkemme. Istuin hotellin baarissa ranskalaisen suurlähettilään kanssa ja kysyin, mitä Syyriassa todella tapahtuu. Hän irrotti akun syyrialaisesta matkapuhelimestani ja teki saman omalleen. Tämän täytyi olla aiheuttaa hälytyksen, sillä yhtäkkiä Sheherazade materialisoitui eteemme. "Mitä te teette?", hän kysyi. Seuraavana päivänä Sheherazade vei minut Ma'loulaan, kylään jossa edelleen puhutaan arameaa, raamatun kieltä. Hän sanoi: "Emme tahdo sinun puhuvan ranskalaiselle suurlähettiläälle". Kun avasin kannettavani Wienin lentokentällä matkalla takaisin New Yorkiin, näytöllä oleva kuvake julisti olevansa palvelin jollekin Ali-nimiselle henkilölle. Saavuin New Yorkiin joulukuun 21. 2010 ja vein saastuneen kannettavani huoltoon. Katsoin al-Jazeeraa toisella koneellani kun kirjoitin. Kansannousu Algeriassa tukahdutettiin. Tunisiassa maa ajautui hajoamisen partaalle. Näin mielenosoituksia Libanonissa, Jordaniassa, Omanissa ja Saudi-Arabiassa. Kirjoittaessani olin kuulevinani Asma al-Assadin äänen puhuvan, jatkuvasti, lasten voimaannuttamisesta yhteiskunnan rakentamiseksi. Vogue ei uskonut arabikevään johtavan mihinkään. Sain asiantuntijan puhdistamaan Alin kannettavastani. "He eivät olleet erityisen taitavia, mutta olivat läpitunkeutuvia", hän sanoi. Läpi vuoden 2011 ihmettelin Asma al-Assadia, naista joka välitti niin paljon Syyrian nuorista. Miten hän ei muka tiennyt mitä tapahtuu? Miten hän voi vain seistä tekemättä mitään kun Syyrian hallitus ahmii nuoriaan? Eniten ihmettelin Asmaa ja hänen projektiaan kuuden miljoonan nuoren syyrialaisen voimaannuttamiseksi "aktiivisiksi kansalaisiksi". "Osaksi muutosta", hän sanoi. Oliko hän tietoinen, että voimaannuttamalla Syyrian lapsia ottamaan kohtalo omiin käsiinsä hän kasvatti heitä miehensä kiduttajille? Mitä on tietoisuus ollessasi Helvetin ensimmäinen lady? En koskaan tiedä. Julkaistu lyhentämättömänä Newsweekissä heinäkuun 30. 2012. Lau Hei 16, 2016 9:05 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 02 - Homsin kadut Tie Aleppoon Tie Aleppoon oli melkein tyhjä. Kaupunki on suljettu kahdella tarkastuspisteellä, jota vartioivat turvallisuusmiehet siviilivaatteissa, kiväärit olkapäillään. Monet autot käännytetään takaisin. Turvallisuusviranomainen kertoo eräälle kuljettajalle Aleppon olevan suljettu tuona päivänä. Muutamat liikemiehet onnistuivat läpäisemään tarkastuspisteet. Kun vartija näki al-Jaziirah'n toimittajalla Yhdysvaltain passin, hän kysyi tältä, miksi nämä luotivat sotaa heitä vastaan. Toimittaja hymyilee anteeksipyytävästi. Aleppon ensimmäinen marttyyri kuoli viikkoa aiemmin. Aleppon asukkaat vastustivat turvallisuusjoukkoja, vähän aikaa sitten he olivatkin pyyhkäisseet hengiltä muutaman. Khalid ibn Waliid-Prikaati YK - Yhdentekevät Kansakunnat YK:n delegaatio kävi lomailemassa Homsissa elokuun 22. Delegaatio sai vierailla missä halusivat ulkoministeriön "oppaan" kanssa, kuvaamista ei sallittu. Huhtikuisessa mielenosoituksessa turvallisuusjoukot hyökkäsivät avaamalla tulen mielenosoittajia kohtaan. Mielenosoittajat tekivät kaikkensa saadakseen YK:n huomion, heillä oli kylttejä, jossa luki SOS, lehtisiä englanniksi ja eräs mies sanoi YK:lle: "Meidät teurastetaan, kun te olette lähteneet." Eräs mies sanoi: "Bashar al-Assad," ja teki etusormellaan liikkeen kurkkunsa poikki vasemmalta oikealle liittyessään mielenosoittajien joukkoon. Ylivarovaisen YK:n turvallisuusneuvonantajat varoittivat delegaation jäseniä, mikäli nämä edes avaavat ikkunansa vastaanottaakseen paperinpalan, tarkkailuoperaatio peruttaisiin. Kun mielenosoittajat ymmärsivät, että eivät voineet puhua delegaatiolla, heistä tuli tunkeilevampia. Jotkut asettuivat makaamaan YK:n autojen eteen. Turvallisuusjoukot saapuivat pamppujen kanssa hajottamaan mielenosoittajien joukot, jotka heittelivät turvallisuusjoukkoja kivillä. Osa kivistä osui YK:n autoihin. Khaalid ibn Waliidin Prikaati "Ensin turvallisuusjoukot ampuivat ilmaan, osuen laseihin ja seiniin. Heistä tuli raakalaisia, mutta jäimme ja hekin jäivät. Sen jälkeen Khaalid ibn Waliid-prikaati saapui paikalle ja ampui heitä." Khaalid ibn Waliid-prikaati on Homsissa tukikohtaansa pitäviä loikkareita Syyrian armeijasta, joka liittyi oppositioon ja hallitsi operaatioita puolustaen mielenosoittajia sekä hyökkäsivät turvallisuusjoukkoja vastaan. Turvallisuusjoukot tappoivat useita mielenosoittajia ja vastaavasti aseistautuneet opposition jäsenet tappoivat ainakin kaksi turvallisuusjoukoista, yhden poliisin sekä opposition tarkka-ampuja ampui armeijan everstin. Turvallisuusjoukkojen kenraali kertoi sijoittaneensa hyvinkoulutetut sotilaat katoille, mutta jotenkin opposition tarkka-ampujat tiesi siitä etukäteen. Lyhyen tulitaistelun jälkeen eversti sai kuulan kalloonsa. Khaalid ibn Waliidin prikaati varoitti lentolehtisillä turvallisuusjoukoilla olevan 72 tuntia aikaa lähteä Homsista tai 100 kidnapattua alawia tapettaisiin. Syyskuun puolivälissä Khaalid ibn Waliidin prikaati koetti tappaa merkittävän hallituksen vakoilijan al-Rastanissa. He hyökkäsivät hänen autoon ja taloon. Hyökkäyksessä vahingossa sai surmansa vakoojan 15-vuotias poika. Talosta takavarikoitiin 13 Kalashnikovia. Prikaati tappoi kolme turvallisuusjoukkojen jäsentä väijytyksessä maantiellä Rastanista Homsiin. Abu Salah Abu Salah ajoi autoa väärennetyillä rekisterikilvillä kuljettaen avustustarvikkeita vauraammilta Homsin alueilta köyhemmille alueille. Hän otti kyytiinsä serkkunsa, jolla oli parta, mutta viikset ajettuna. Ajaessaan hän sai puhelun, joka kertoi hänen serkkunsa Nawar Nawrizin kuolleen edellisenä yönä saamistaan vammoista -hän oli ollut rukoilemassa Fatiman moskeijassa. Hänet vietiin kenttäsairaalaan - turvataloon, joka toimi klinikkana. Abu Salah kertoi opposition jäsenten lahjoittaneen verta itseltään, mutta veripusseista oli puutetta ja he tarvitsivat morfiinia ja lääkettä estämään tulehdusta sekä lääketarvikkeita. Mreijin moskeijaan oli kerääntynyt paljon rukoilijoita. Miehet kantoivat paareilla valkoiseen vaatteeseen käärittyä ruumista. Hän kuoli edellisenä yönä seinästä sinkoutuneeseen luotiin hänen takaraivoonsa ja ulos silmästä. Hänen jälkeensä tuotiin moskeijan imaamin Anasin kahdeksankuukautisen tytön ruumis. Sen jälkeen alkoi kulkue uudelle shuhadaa-hautausmaalle. Moskeijan seinät ja ikkunat olivat täynnä luodinreikiä. Zaafaranissa oleva Sa'd ibn Abi Waqqasin moskeija myös oli täynnä luodinreikiä. Mies hyräilee opposition lausetta: "Nouse virta Azzin, nouse. Joka päivä meillä on marttyyri." "Näiden marttyyrien veri, joka näissä vesissä juoksee, ei valunut turhaan." Kolmen päivän kuluttua mies pidätetään mielenosoituksessa Homsissa. Kylmä turvatalo Libanonissa Lähellä Syyrian rajaa Libanonin puolella, ajettaessa ohi viluisten libanonilaissotilaiden tarkastuspisteiden, on syyrialainen turvatalo, jossa ei ole sähköä, mutta täynnä pakolaisia. Joka puolella on nukkuvia lapsia, yläkerrassa kamiinan vieressä on viisikymppinen traktorinkuljettaja Tal Khalakhista. Hän on vilustunut, samaan aikaan pahasti murjotun kehonsa läpi viiltävän kivun kanssa. Hän makaa lattialla, betonisella lattialla. Hän asettautuun tyynypinon päälle ja sytyttää savukkeen. Hän on helpottunut paetessaan Libanoniin, vaikka hänellä on ikävä kotiinsa. Hän ei voi mennä. Hän hätinä kykenee liikkumaan ja tähänkään asti hän ei ole saanut kuin perushoitoa. Eräänä aamuna ennen auringonnousua, armeijan joukot pommittivat hänen kotikaupunkinsa. Shabbiha ampui häntä kahdesti, kykenemättä juoksemaan, Shabbiha kerääntyi hänen ympärilleen, vei autoonsa ja hakkasivat koko matkan tietä pitkin Homsin lähelle monien muiden kiinniotettujen kanssa. Kahdeksi seuraavaksi viikoksi kaksi luodinhaavaa jätettiin mätänemään, samalla häntä kidutettiin -tietenkin. Mies kertoo tarinaansa välkkyvän kynttilänliekin valossa. Hän kertoo pampuista ja sähkökaapeleista, joilla häntä lyötiin jalanpohjiin. Hän roikkui polvistaan sidottuna, raudoitettuna käsistä ja jaloista roikkumassa pää alaspäin tuntien ajan. Kidutusten välillä hän oli tungettuna selleihin 80 muun kanssa. Seisoen nälässä, alastomina ja peloissaan pimeydessä, ulosteissa, pesemättöminä ja liassa. Haju ja läpi tyrmien kuului muiden kidutettavien kiljunta. Ruoka oli mädäntynyttä tai sitten syötäväksi tarjottiin lasten ulostetta. "Näin ainakin 200 lasta. Jotkin kymmenvuotiaita. Siellä oli myös 80-vuotiaita miehiä. Näin heidän hampaitaan kiskottavan pois." Mies sytyttää toisen savukkeen. Vaikka kärsimme kidutusta, emme ole enää peloissamme. Emme enää pelkää. Pelkäsimme hallitusta, mutta enää ei ole sijaa pelolle." "Jos kiduttamisen tarkoituksena on luoda pelkoa, niin viime kuukausina sillä on ollut päinvastainen vaikutus. Jokaikinen raakuuden teko on palvellut vahvikkeksi kasvavalle raivolle ja epäoikeudenmukaisuuden tajulle ja on laukaissut edelleen lisää laajallelevinnyttä vastustusta." 73-vuotiasta miestä ruoskittiin, sähkökidutettiin ja hakattiin, koska hänen pojallaan oli ulkomailla oppositiotoimintaa. Joku kertoi "Saksalaisesta tuolista"-ilmeisesti Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin tuoma- jossa istujaa -eli istumaan pakotettuna- väännetään taaksepäin, jolloin selkäranka taittuu. Bashar al-Assad amerikkalaisessa haastattelussa: "Me emme tapa kansaamme. Mikään hallitus maailmassa ei tapa ihmisiään, paitsi jos sitä johtaa hullu." Sic! Persudentin neuvonantaja: "Syyrialla ei ole kidutuksen tai muunkaan politiikkaa. Meillä ei ole Guantanamoa eikä Abu Ghraibia. Me emme hyväksyisi sellaista. Täydellisesti hyväksymätöntä." Taqiyyah niin kovaa, että viiksensäkin tutisevat. al-Assadin hallinnon toteuttama kaksoisautopommi-iskussa sotilastiedustelurakennuksen ulkopuolella Qazzassa. Uutiskanava al-'Arabiyyah sai aineiston analysoitavakseen oppositiolähteistä. Toukokuun 8. 2012 -kaksi päivää ennen autopommi-iskua- Syyrian presidentin erikoisturvallisuuspalvelun päällikkö kertoi Ilmavoimien tiedusteluyksikön päällikölle tarpeesta vakuuttaa kansainvälinen julkinen mielipide terroristiryhmien läsnäolosta Syyriassa. Turvallisuuspalvelun päällikön mukaan määräys seurasi "Komentoyhteistyön" ohjeita -eli Iranin, Venäjän ja Syyrian hallituksen ohjeita. Määräyksessä kuvailtiin lisäksi tuleva räjähdystä varten tarvittavat toimet. Lopuksi sen kerrottiin olevan Syyrian presidentin suora määräys. Syyrian ulkoministeri sanoi hyökkäysten olleen merkki, että maa on vastakkain ulkomailta tuetun terrorismin kanssa. Toisessa vuodetussa dokumentissa -Ilmavoimien tiedustelupäällikön allekirjoittamassa asiapaperissa Armeijan ja Ilmavoimien päämajasta- määrätään erikoisturvallisuuspalvelun päällikön toteuttamaan isku Qazzasissa. Ja raportoimaan, kunhan "MISSION ACCOMPLISHED." al-Assad oli valmis uhraamaan satojen siviilien hengen ja alemman turvallisuuspalvelun porrasta vakuuttaakseen kansainvälisen mielipiteen terroristien tunkeutumisesta Syyrian alueelle ja aloittaneen kuolettavien operaatioiden toteuttamisen. Damaskos Damaskoksen Midan oli vahvin opposition alue Baath-puoluetta vastaan lähes koko sen olemassaolon ajan 1960-luvulta 1980-luvulle. Viimeisimmän kansannousun jälkeen turvallisuus-ja aseistetut röykkiöt olivat asettuneina alueen joka kolkkaan. Auto ajaa läpi pimeiden katujen etsien moskeijoita. Laukaus kajahtaa. Miehet kertovat kiireesti kadulla oleville lapsille löytämään kiireesti turvallinen paikka piiloutua. Khalil seisoo asuinrakennuksensa ulkopuolella viittoen lapsia tulemaan sisään. Turvallisuusjoukot tarttuvat häneen ja syyttävät mielenosoittajien auttamisesta. Hänet pakotettiin vartiointiautoon. Hänen nuori poikansa itki ja kiljui epätoivoisesti. Paikalliset katsoivat avuttomina. Toiset ottivat pojan lohduttaakseen häntä. Viisitoista vuotias poika juoksee perässään kaksi turvallisuusmiestä, joiden jälkeen tulee kymmenen muuta turvallisuusmiestä, kaikki nelikymppisiä ja ylipainoisia. Alueen asukkaat joutuivat vain katsomaan synkkää prosessia. Eräät kerääntyivät jälkikäteen keskustelemaan näkemästään ja mitähän Khalilille tapahtuu: "Hän ei tule enää koskaan takaisin," eräs miehistä sanoi. Seuraava päivä oli perjantai, elokuun 26. Ramadhaanin viimeinen päivä. Homsin Omarin moskeijan khatiib kertoi voiton olevan tulossa. Hän ei ollut milloinkaan kuvitellut näkevänsä rikkaiden alueilla asuvien kantavan köyhän miehen ruumista olkapäillään, ihmiset ovat tulleet uskonnollisemmiksi lukien Koraania ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen seurasi mielenosoitus, jossa huudettiin: "Israel, Assad on kanssanne kuolemaansa saakka!" Tahajjud-rukouksen jälkeen moskeijasta tulleet miehet huusivat matkalla kotiinsa takbiria, jolloin heitä ammuttiin lähietäisyydeltä kumiluodilla. Moskeijan sisällä olleet ajattelivat turvallisuusviranomaisten tulevan pidättämään hallituksen vastaisen imaamin ja linnoittautuivat suojelemaan häntä. Mielenosoittajat heittelivät kiviä, tiilejä ja pulloja moskeijan sisältä turvallisuusjoukkojen niskaan. Lopulta turvallisuusjoukot onnistuivat saamaan imaamin kiinni, jonka aikana eräs vihainen turvallisuusjäsen löi imaami päähän pampulla. Mies, joka aiemmin oli iskenyt erästä turvallisuusviranomaista rikotulla pullolla niskaan pahoinpideltiin asuinrakennuksen edessä niin pahoin ja niin kauan, että tuskin selvisi siitä hengissä. Dara'asta alkoivat hallituksenvastaiset mielenosoitukset maaliskuun puolivälissä 2011. Protestit alkoivat, kun hallituksen vastaisia iskulauseita seinälle maalanneet 15 kymmenen-viisitoistavuotiasta poikaa pidätettiin ja kidutettiin. Maaliskuun 18. 2011 perjantairukouksen jälkeen useat tuhannet mielenosoittajat marssivat al-Omarin moskeijasta Dara'asta vaatien lasten vapauttamista ja poliittista vapautta, syyttäen hallitusviranomaisia korruptiosta. Turvallisuusjoukot käyttivät aluksi vesikanuunoita ja kyynelkaasua mielenosoittajia vastaan ja sen jälkeen tuliaseita, tappaen ainakin neljä. Syyrian hallitus lupasi tutkia tapot, mutta samaan aikaan kiisti vastuunsa ja syytti väkivallasta "terroristiryhmiä", "aseistettuja jengejä" ja "ulkomaalaisia". Samalla turvallisuusjoukot jatkoivat mielenosoituksiin vastaamista suunnattomalla brutaaliudella, tappaen yksistään Dara'assa 418 ihmistä ja ympäri Syyriaa yhteensä 887 ihmistä kesän 2011 alkuun mennessä. Lapset vapautettiin mustelmilla ja verisinä kovan kidutuksen jälkeen, mikä aiheutti kansallista raivoa. Mielenosoitukset jatkuivat viikko viikolta kasvaen isommiksi ihmisten kylistä ja kaupungeista Dara'an ulkopuolelta liittyen mielenosoituksiin. Hallituksen joukot jatkoivat väkivaltaisesti mielenosoitusten tukahduttamista tappaen huhtikuun 22. ainakin 110 mielenosoittajaa ympäri maata. Turvallisuusjoukot tulittivat mielenosoittajia, jotka suurimmalta osin olivat aseettomia eivätkä olleet uhkana turvallisuusjoukoille sekä haavoittuneita ja kuolleita auttavia ja kantamaan yrittäneitä ja lääkintähenkilöstöä pyrkiessä haavoittuneiden luokse. Piirityksen aikana turvallisuusjoukot tulittivat myös ketä tahansa kaduilla ulkonaliikkumiskiellon aikana näkyviä sekä sivustakatsojia riippumatta olivatko nämä naisia tai lapsia. Turvallisuusjoukot olivat saaneet komentajiltaan käskyn tappaakseen. Syyrian viranomaiset syyttivät mielenosoittajia "väkivallan aloittamisesta" ja "hyökkäämisestä turvallisuusjoukkoja vastaan". Koska turvallisuusjoukot käyttivät väkivaltaa, myös mielenosoittajat alkoivat käyttää väkivaltaa sytyttämällä useita rakennuksia sekä ajoneuvoja tuleen ja toisinaan tappaen turvallisuusjoukkojen jäseniä. Useasti mielenosoittajat olivat osoittaneet olevansa aseettomia, etteivät ole uhkana turvallisuusjoukoille, mutta väkivaltaa mielenosoittajat käyttivät ainoastaan turvallisuusjoukkoja ja hallitusomaisuutta vastaan, vastauksena turvallisuusjoukkojen tappamisiin tai viimeisenä yrityksenä vapauttaa turvallisuusjoukkojen kiinniottama haavoittunut mielenosoittaja. Turvallisuusjoukot estivät säännöllisesti ambulanssien pääsyn haavoittuneiden luokse ja useasti avasi tulen haavoittuneiden luokse pyrkivää ensiapuhenkilöstöä kohti. Haavoittuneiden pois kantamisen myöskin turvallisuusjoukot estivät ja toistuvasti ampuivat kuolettavasti kohti pelastajia. Turvallisuusjoukot myös valtasivat sairaalat Dara'assa ja pidättivät saapuvat haavoittuneet. Sadat pidätetyt kohtasivat erilaisia kidutusmenetelmiä pitkitettyjä hakkamisia kepein, kaapeleilla, sähköshokkeja, sähköpatukoita ja mieheen kohdistunut raiskaus patukalla. Kuulustelijat ja vartijat nöyryyttivät pidätettyjä eri tavoin, kuten virtsaamalla pidätettyjen päälle, tallaamalla kasvojen päällä jne. Myös sellit olivat täynnä, nukkuminen oli hankalaa ja ruoasta oli puutetta. Huhtikuun 25. 2011 Syyrian turvallisuusjoukot aloittivat laajamittaisen Dara'an piirityksen, mikä kesti ainakin 11 vuorokautta ja laajeni naapurikaupunkeihin. Kaupunki tukittiin tankeilla, tarkastuspisteillä ja tarkka-ampujilla, jotka ampuivat ketä tahansa kaduilla liikkuvaa, kuten elintarvikkeita hakevia kohti. Ruoasta, vedestä, lääkkeistä ja muista tarpeista tuli nopeasti pulaa. Vedestä tuli pulaa turvallisuusjoukkojen ampuessa vaurioittaen vesisäilöitä. Toukokuun 1. 2011 turvallisuusjoukot teloittivat 26 pidätettyä jalkapallokentällä Dara'assa. Toukokuun 16. 2011 löydettiin Dara'asta seitsemän ruumiin joukkohauta. Kuolleista viisi kuului Abazeidin perheeseen. Syyrian hallitus kiisti joukkohaudan, mutta valtion oma sanomalehti al-Watan tunnusti viisi löydettyä ruumista. Huhtikuun 25. alkaen toukokuun 22. 2011 saakka Dara'an asukkaiden ei sallittu rukoilla moskeijoissa ja rukouskutsut olivat kiellettyjä. Turvallisuusjoukot miehittivät moskeijat ja piirityksen päättyessä moskeijoiden seinät oli töhritty graffiteilla. Toimittajia ei päästetty ja matkapuhelinverkot olivat suljettuina. Matkapuhelimet kuuluivat muutenkin jo ensimmäisiin takavarikoitaviin asioihin kotietsinnöissä niiden sisältämien mielenosoitusten kuvausten ja pidätettyjen ja kidutettujen kuvien ja tietojen lähettämisyritysten vuoksi. Huhtikuun 1. päivä oli perjantai ja mielenosoittajia ilmaantui tuhansia useissa kaupungeissa mukaanlukien pääkaupunki Damaskos. Siviiliasuiset miehet avasivat tulen rauhanomaista kulkuetta kohti tappaen kahdeksasta viiteentoista Doumassa. Izraa'ssa tapettiin 70-vuotias mies ja kolme 7-12-vuotiasta poikaa. Seuraavana päivänä turvallisuusjoukot avasivat tulen hautajaissaattueita kohti Barzassa, Doumassa ja Izraassa, tappaen ainakin 12. Toukokuun 6. armeija sekä turvallisuuspalvelut piirittivät Banyasin ja Homsin lähialueet käyttäen 57 aseistettua ajoneuvoa saapuen kaupunkiin raskaan tulituksen saattamana. Seuraavana päivänä turvallisuusjoukot pidättivät Banyasissa satoja poikia ja miehiä. Samana aamuna turvallisuusjoukot hyökkäsivät Baba Amrin alueelle Homsin lähistöllä, tuhoten lukuisia kauppoja ja koteja ja tappaen useita asukkaita, kuten äidin ja hänen kaksi lastaan. Dara'assa vapautettiin 13-vuotias poika Hamza 'Ali al-Khatib viikkoja sen jälkeen, kun oli pidätetty tuotuaan ruokaa Dara'ahan. Hänen ruumiissaan oli kidutuksen merkkejä. Hänen kuolemansa aiheutti mielenosoituksia läpi Syyrian toukokuun 27. Turvallisuusjoukot ampuivat kuolettavasti 11 mielenosoittajaa, joista yksi oli 15-vuotias idlibiläinen lapsi. Seuraavana päivänä turvallisuusjoukot ratsasivat al-Harekia pidättäen satoja nuoria miehiä. Maaliskuun 29. päivän aamuna armeijajoukkojen panssarit tulittivat Homsin alueen Rastania, Talbisehia, Deir Ba'albehia ja Teir Ma'allehia suoraan koteihin ja asukkaisiin tappaen 11 ihmistä. Huhtikuun 22. 2011 Väkivaltaisia mielenosoituksia Bashar al-Assadia vastaan kaikkialla Syyriassa. Ensimmäistä kertaa mielenosoituksia eteläisessä Dara'an kaupungissa lähellä Jordanian rajaa. Syyrian kaikki etniset ja uskonnolliset vähemmistöt -sunnit, kristityt, kurdit, ismailiitit, druusit ja palestiinalaiset ja 'iraaqilaiset pakolaiset osallistuivat "Hyvän Perjantain" (Pitkäperjantain, eng. Good Friday) mielenosoituksiin. Eri sektien muslimit antoivat turvapaikan moskeijoistaan haavoittuneille kristityille ja Dara'an kristityt antoivat suojan haavoittuneille muslimeille kirkoissaan. Päivän päätteeksi turvallisuusjoukkojen tulittaessa mielenosoittajia kuolleita oli ainakin 72. "Allah, Syyria ja Vapaus"[i] ja [i]"Dara' on Syyria" olivat mielenosoituskulkueiden sloganit. Mielenosoittajat mielellään vastasivat turvallisuuspalvelujen propagandaan, jotka esittivät mielenosoittajat al-Qa'idah-salafien ja muiden ääri-islamistien aseellisena nousuna. Siksi he välttivät huutamasta minkäänlaisia Islamilaisia sloganeita. al-Qa'idah'kin varoi antamasta mitään lausuntoja tai toimimasta, mitä turvallisuuspalvelut voisivat käyttää hyväkseen demonisoidessaan uudistus-ja pro-demokratialiikkeet al-Qa'idah-ohjatuiksi ja tekosyynä niiden murskaamiselle. Dara'ahan liittyvät sloganit tarkoitettiin korostamaan Dara'an asukkaiden -monet heistä kristittyjä- roolia mielenosoituskulkueessa. Dara'ata kuvaillaan nyt Assadin-vastaisen liikkeen keskiönä, josta mielenosoitukset alkoivat leviten Damaskoon. Dara'an protestiliike ei alkanut pro-demokratia-liikkeenä, vaan liikkeenä ilmaistakseen alueen asukkaiden kiukkua paikallishallinnon epäonnistumisesta hoitaa veden vähyyttä. Mielenosoittajien kaltoinkohtelu ja turvallisuuspalvelujen käyttämät väkivaltaiset keinot mielenosoittajia kohtaan johti ilmiöön, jossa vaadittiin poikkeustilalain poistamista, uudistuksia ja poliittisten vankien vapauttamista. Turvallisuusjoukot avasivat armotta tulen mielenosoittajia kohti eikä presidentti suruvalitellut tapettujen perheille. Huhtikuu 2011, kirurgi Homsin sairaalassa: "Olin viiden tohtorin kanssa Homsin kansallissairaalan ensiapuvastaanotossa, johon tuotiin monia tuliaseiden vammauttamia potilaita. Heidän mukanaan oli jalkaan haavoittunut 15-vuotias poika. Hänen odotellessaan vuoroaan vaikeammin vammautuneilta kuulin tuskanhuutoja ja kävellessäni ääntä kohti ja näin mieshoitajan lyövän poikaa ankarasti hänen vammaansa ja kiroavan hänelle kaataen samalla kirurgisia aineita hänen vammautuneelle jalalleen. Paetessani maasta kuulin, että turvallisuusviranomaiset tahtoivat keskustella kanssani puolustaessani protestoijia sairaalassa." Elokuun 22. 2011, turvallisuusjoukkojen jäsenet hakkasivat Ahmadin tajuttomaksi. Turvallisuusjoukot veivät pahoin loukkaantuneen miehen Tal Kalakhin kansalliseen sairaalaan: "Ahmedin ollessaan tajuton hänen ympärillään oli seitsemän tai kahdeksan aseistettua turvallisuusjoukkojen miestä ja valkoisiin pukeutuneet hoitajat tikittivät hänen haavojaan. Ahmed avasi silmänsä kysyen missä hän on? Yhtäkkiä he kaikki hyppäsivät hänen päälleen ja alkoivat hakata ja lyödä häntä. He huusivat hänelle karkealla kielenkäytöllä: "Senkin sika, tahdot vapautta, vai?" Hänet vietiin Homsin sotilaalliseen sairaalaan, jossa häntä pahoinpideltiin ja häpäistiin jälleen. Häntä kuulusteltiin useita tunteja saaden sähköiskuja kiveksiinsä, rintaansa ja kaulaansa. "Haavoittunut potilas vietiin ultraäänitutkimuksiin ja siviilipoliisin kapteeni tuli samaan huoneeseen. Hän löi aseensa perällä haavoittunutta polveen ja veti potilassängyn pois ja sanoi: "Hän ei ansaitse tutkimusta" ja vei hänet huoneesta pois." 34-vuotiaan Walidin ollessa Homsin sotilaallisessa sairaalassa sotilaspoliisit olivat polttaneet hänen sukupuolielimensä. Maaliskuun 5. 2012 Sairaalatyöntekijän salaa kuvaamassa videossa sairaalan vuoteilla makaa haavoittuineita miehiä, silmät sidottuina ja jaloistaan vuoteisiin kahlittuina. Osalla on jälkiä kovista lyönneistä - sairaalan pöydillä on raippoja sekä sähköpatukoita. Syyrian hallituksen määräyksen mukaan kaikki mielenosoituksissa loukkaantuneet on vietävä sotilassairaalaan "hoidettaviksi." Ja hoitoa saa: "Potilaita on kidutettu sähköllä, ruoskimalla, lyömällä lamauttimilla ja murtamalla heiltä jalat. Jalkaa väännetään, kunnes se murtuu. Leikkauksia tehdään ilman puudutusta...Olen nähnyt potilaiden päitä hakattavan seiniä vasten, vettä ei anneta. Toisten penikset ovat sidottu estääkseen virtsaamisen," kertoo videon kuvannut. Damaskoksen sotilassairaalan johtaja, kenraali Faisal Hassan kuitenkin -taqiyyah tutisee- väittää: "Vaikka terroristi haavoittuisi...me...annamme...kaiken hoidon...tai aseistautuneelle siviilille." "Mikä on reaktionne, että sotilaslääkärit ovat kieltäytyneet hoitamasta haavoittuneita mielenosoittajia ja mikä pahinta, kiduttavat potilaita." Kenraalin vastaus - ja taqiyyah tutisee: "Tämä ei ole totta. Syyrian armeijan vaunut eivät milloinkaan tulittaisi asuinalueille." Videon kuvannut jatkaa: "Nuorin näkemäni oli 14 tai 15. Eräs lääkäreistä kaatoi alkoholia 15-vuotiaan pojan häpykarvoille. Sen jälkeen hän tuikkasi hänet tuleen." Huhtikuun 29. 2011 13-vuotias Hamza al-Khatib pidätettiin Dira'assa, koska oli laulanut "alas hallitus". Häntä kidutettiin. Kiduttajansa antoivat sähköshokkeja, polttivat hänen jalkojaan, kyynärpäitään ja polviaan, leikkasivat peniksen ja raatelivat kasvoja. Työnsä tehtyään he ampuivat hänet kolmella luodilla, yksi suoraan rintaan. Hamzah'n isä pidätettiin ja pakotettiin julkisesti syyttämään salafeja poikansa tappamisesta. Ruumis oli muuttunut violetin väriseksi. Harasta, huhtikuun 18. 2011. Syyrian armeijan sotilaat saapuivat Harastaan kohtaamaan "aseistettuja militioita", kuitenkin saavuttuaan sotilaat näkivät vain rauhallisen, aseettoman mielenosoituksen. Siitä huolimatta sotilaat saivat määräyksen ampua ehdoitta, latamaan ja ampumaan. Heinäkuun 1. 2011 Syyrian hallitusta vastaan mieltäosoittavia hallituksen tukijat, poliisi ja turvallisuusjoukot hakkaavat sähkökepeillä sekä laukaisemalla kyynelkaasua. Kun mielenosoittajat koettivat hajaantumisensa jälkeen kokoontua uudelleen, salainen poliisi sekä mellakkapoliisi hakkasi heitä jälleen. Heinäkuun 10. 2011, Tariq kuvailee tapahtumia jouduttuaan sotilastiedustelun yksikköön Kafr Sussehissa: "Minut vietiin kellarin neuvotteluhuoneeseen. Viranomainen sanoi 'tuokaa Khaalid'...en nähnyt häntä hyvin, mutta hänen housunsa vedettiin alas ja hänellä oli vamma vasemman jalan yläpuolella. Sitten viranomainen raiskasi hänet seinää vasten. Khaalid vain itki sen aikaa, iskien päätään seinään." Abu al-Nazim kertoo olleensa Gharzin keskusvankilan alimmaisten kerroksien osastoissa, joissa eräs hänen sellitovereistaan oli raiskattu metallisella vartaalla. Elokuun 3. 2012: Mielenosoitus Wa'erissa Kello 21.40 lapset juoksentelivat katuja pitkin, huutaen hallituksen vastaisia lauseita. Yli tuhat ihmistä oli kokoontunut moskeijan vieressä olevan palolaitoksen eteen. Palolaitos spreijattiin täyteen hallituksen vastaisia graffiteja. Vanhemmat miehet seisoivat katselemassa, miehet kukin vuorollaan tulivat puhumaan mikrofoneihin, istuen olkapäillä erottuakseen väkijoukosta. "Kuuntele, kuuntele, snaipperi, tässä on kaula ja tässä on pää!" "Oi Nasrallah, sinä et ole yksi meistä, ota koirasi ja jätä meidät rauhaan!" "Kuule, kuule Hassuun, ota turbaani päästäsi ja laita sarvet päähäsi!" "Tahdomme heittää Basharin lähimpään viemäriin! Syyria tahtoo vapauden!" "Kirottu olet, Maahir -senkin torakka!" "Olkaa kärsivällisiä, Homsin ihmiset! Teille on luvattu Paratiisi." Elokuun 28. 2011, Syyrian kapinallisia tukevalla televisiokanavalla oopperanaamioon pukeutunut nainen kritisoi Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin televisiopuhetta: "Syyrian vallankumouksen alkamisesta alkaen, hänen majesteettinsa Hassan Nasrallah'in kanta on ollut selvä: hän vastustaa Syyrian vallankumousta, vaikka kannusti vallankumoukseen Egyptissä, Libyassa, Tunisiassa, hän tuki vallankumousta Jemenissä ja -tottakai- hän tuki vallankumousta Bahrainissa. Ainoastaan me olemme ainoa poikkeus: miksi, vastarinnan sheikh? [Hassan Nasrallah:] "Katsokaapa Bahrainia vaikka: Ihmiset menivät kaduille rauhalliseen mielenosoitukseen - sadoista tuli marttyyreja ja haavoittuneita ihmisiä ja satoja pidätettiin." "Sinä olet todella sokea [Nasrallah]. Näet satojen olevan marttyyreja Bahrainissa, mutta et ainoatakaan olevan marttyyri Syyriassa? Niitä on meillä jo 2 000. [Nasrallah:] "Missä on syyrialaiset ihmiset?" "Marhaban! Juuri täällä! Voin antaa osoitteenkin. Ota lentokone Aleppoon, torstaina tai perjantaina. Mene sen jälkeen Hamaan. Sieltä löydät heidät, noin 500 000 ihmisen pienen joukon. Heitä löytyy myöskin Homsista, Daraa'sta tai Jisr al-Shughuurista. Mikäli eksyt, seuraa veren hajua. Tosin verijäljet siivotaan, mutta kuten tiedät, veren haju kestää kahdesta kolmeen päivään. [Nasrallah:] "He eivät käyttäneet aseita, pistooleja tai käsikranaatteja. Eivät muodostaneet rintamaa, eivätkä vallanneet kaupunkeja tai kyliä. He eivät käyttäneet edes veitsiä. Tämä on suurta epäoikeudenmukaisuutta." "Ikäänkuin syyrialaiset mielenosoittajat menisivät mielenosoituksiin hevosilla ratsastaen, kalisuttaen Bani Hamdan heimon miekkoja. Heidän etujoukkonsa onkin täytetty tankeilla tai mieluummin nelivetoisilla autoilla taistelemaan helikoptereita vastaan. Toinen rivi koostuukin AK-47:sta, eikö niin? Sillävälin, Yleisen turvallisuuden toimisto heittelee heidän päälleen ruusuja. Tahtoisin tietää, miksi tuet "hänen kunniallisuutensa" presidentti Bashar al-Assadin uudistuksia erityisesti. Muutkin vallastasyöstyt presidentit julistivat uudistuksia, silti tuit mielenosoittajia. Mikä onkaan asia, joka erottaa "kunnioitetun" Bashar al-Assadin muista presidenteistä? Juuri niin! Hänhän on shi'alainen." Maaliskuun 11. 2012: Idlib Naiselle, jonka talon Syyrian armeija sytytti tuleen, kerrottiin, että on merkityksetöntä reportoida asiasta, ellei hän syyttäisi terroristeja. "Naapurit näkivat sen olevan armeijan turvallisuusjäsenet, jotka hyökkäsivät talooni. Se oli keskellä päivää ja siellä oli tankkeja, sotilaita ja turvallisuusjoukkojen jäseniä kaikkialla alueella -miten ihmeessä sen olisi voinut tehdä aseelliset ryhmät?" Taftanazissa kaksi 80-vuotiasta miestä tapettiin koteihinsa, jonka jälkeen heidän talonsa poltettiin. "Kun tulin takaisin kotiini se olikin poltettu enkä löytänyt miestäni. Kysyin sotilailta, minne he olivat vieneet mieheni. Luulin heidän pidättäneen hänet. Sotilas vastasi: 'Mene takaisin sisälle etsimään häntä.' Menin takaisin ja löysin hänen jäänteensä tuhkakerroksessa." Sarminin alueella lähellä Idlibiä äiti kertoo kolmen poikansa vietäneen kotoaan maaliskuun 23. ja tapetun: "Kun pääsin ulos, näin poikani palavan kadulla. He olivat laittaneet heidät toistensa päälle ja heidän päällään moottoripyöriä ja sytytetty tuleen." Nainen Saraqabista kertoo maaliskuun 26. tapahtumista: "Rukoilin, etteivät he veisi [15-vuotiasta] poikaani, kerroin hänen olevan vielä lapsi, joka katsoo piirrettyjä televisiosta. Yritin suojata häntä ruumiillani, mutta he uhkailivat minua ja veivät hänet. He myös veivät veljeni naapurista. Illalla heidän ruumiinsa olivat kadulla muiden tapettujen kanssa." Maaliskuun 13. 2012: Shabbihat sinun kodissasi Shabbihat tulevat kahdella kolmella nelivetoautolla. Ennenkuin autot ovat pysähtyneetkään, he ovat jo nousseet kyydistä. He hyppäävät betoniaidan yli ja avaa sisäpihan puolelta oven muille. Heillä on rynnäkkökiväärit ja veitset. Heillä on kiilto silmissään, vaahto suupielissään ja kyrvät pystyssä. He tahtovat nussia. He tahtovat raiskata ja tappaa. "Heillä on aseet ja sinulla ei ole mitään. Tyttö on vasta kahdeksanvuotias. Hänet raiskataan neljä kertaa. Nuoria poikia hakataan ja kidutetaan siinä silmiesi edessä. Sitten on sinun vuorosi tulla kidutetuksi. Luusi murskataan yksi kerrallaan. Tupakanpäät polttavat ihoasi. Lihasi viipaloidaan ja kuoritaan pois. Sinua ammutaan paikkoihin, jotka eivät tapa sinua välittömästi. Kuolet hitaasti ja tuskaisasti." -Abu Muhammad. Idlib Maaliskuun 9. 2012 Ayn Larouzin kylässä hallituksen joukot pidättivät 34 asukasta, mukana 52-vuotias nainen, hänen yhdeksänvuotias tyttärensä ja ainakin kolme alle 18-vuotiasta. Sotilaat julistivat, että mikäli loikanneet kylän sotilaat eivät antaudu 24 tunnin aikana, kaikki 34 kyläläistä tapetaan. Vietyään vangit hallituksen joukot palasivat seuraavana päivänä kylään asettaneena lapsia ihmiskilviksi. Kun asukkaat yrittivät paeta peltojen yli, hallituksen sotilaat avasivat heitä kohti tulen tappaen kymmenen. Hallitus tappoi vangeista neljä: "Neljä ruumista oli poltettu. Kun kannoimme niitä kylään, ruumiinjäsenet putoilivat. Tapetut olivat kaikki Kantarin perheestä, iältään 14, 15, 16 ja 50. He makasivat asennoissa kuin heidän kätensä olisivat olleet sidotut taakse." Maaliskuun 11. 2012 Bashar al-Assadin joukot teloittivat 18 miestä, naista ja lasta Idlibin kaupungin Bilal-moskeijassa. "He toivat 18 ihmistä, mukana 13-vuotiaan pojan jonka veljeä he eivät löytäneet ja kolme naista. Heidät vietiin moskeijaan sisälle. Sitten 13 tuotiin ulos silmät sidottuina. Heidät laitettiin moskeijan seinää vasten. Heidän joukossan oli naisia lapsia. 13 armeijan sotilasta asettui heidän eteensä ja avasivat tulen Kalashnikoveillaan. He spreijasivat heidät luodeilla. Sen jälkeen komentaja ampui jokaista päähän käsivarren etäisyydeltä." Maaliskuun 2012 puolivälissä hallituksen joukot tappoivat neljä Jisr ash-Shughourin lähellä olevan 'Ayn Larouzin kylän asukasta. Sotilaat pidättivät 34 asukasta ja kuuluttivat neljästä loikanneesta sotilasta 'Ayn Larouziin paenneina, joiden luovuttamista vastaan 34 panttivangittua vapautettaisiin. Tapetuista neljä oli lapsia. "Neljä ruumista oli täysin palaneet. Kun kannoimme heitä kylään, heidän ruumiinosansa putoilivat pois. Kaikki ihmiset olivat Kantarin perheestä, iältään 14-, 15-, 16- ja 50-vuotiaita. Sotilaat olivat palanneet asettaen lapset ajoneuvonsa päälle ihmiskilviksi hyökkäyksiä vastaan. Samana päivänä Idlibin kaupungin Dabbit-aukiolla olevat kapinallistaistelijat joutuivat hallituksen tykistötulen saartamaksi. Hallituksen sotilaat tappoivat vielä elossa olleet kapinallistaistelijat: "Kuusi kuoli välittömästi, kaksi haavoittuneena vakavasti. Tankit ja sotilaat saapuivat aukiolle. He vetivät ruumiit ja haavoittuneet keskelle katua. Sotilaat virtsasivat heidän päälleen ja ampuivat vielä elossa olleet. Näin osan heistä liikkuvan, kunnes heidän ylitseen ajettiin tankeilla." Maaliskuun 22. ja huhtikuun 6. 2012 välisenä aikana Bashar al-Assadin joukot hyökkäävät Idlibin maakunnan kaupunkeihin Sarmeeniin, Saraqebiin, Taftanaziin, Hazanoon, Kellyyn ja puolen kymmeneen muuhun pienempään kylään Idlibin kaupungin pohjois-ja itäpuolella. Hyökkäykset alkoivat Syyrian armeijan käyttämään tavanomaiseen tapaan tankkitulella varhain aamulla, toisinaan helikopterien tulitukemana. Parin tunnin jälkeen tankit ja sotilaat etenivät kaupunkeihin, missä he pysyivät yhdestä kolmeen päivään ennen vetäytymistä. Sotilaiden jättämät graffitit seinillä kertovat kyseessä olleen 76. Prikaatin, toisinaan varioituna "Kuoleman Prikaati 76". Kaupungeissa oli läsnä kapinallistaistelijoita, jotka tekivät kaikkensa estääkseen Syyrian arabiarmeijaa pääsemästä kaupunkeihin, tosin joutuen usein vetäytymään havaitessaan olevansa liian suuren ylivoiman edessä. Toisista kaupungeista kapinalliset vetäytyivät ilman vastarintaa, koska "eivät tahtoneet asettaa siviiliväestöä vaaraan" (sic!) Armeijan edetessä kaupunkeihin se suoritti lukuisia joukkoteloituksia kohteinaan oppositiotaistelijoiden ja aktivistien perheet ja muut siviilit. Useimmat uhrit olivat nuoria miehiä, mutta myös lapsia ja useat yli 60-vuotiaita. Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät miehet ja pojat kodeistaan ja ampuivat päähän tai niskaan joko kodeissa sisällä tai lähistön kaduilla. Sarmeenissa maaliskuun 22. ja 23. päivän aikana armeijan tappamana kuoli vähimmäisarvion mukaan kymmenen siviiliä, 318 taloa ja 87 kauppaa poltettiin tai tuhottiin varastojen, moskeijoiden ja apteekkien lisäksi. Hyökkäyksessä Saraqebiin maaliskuun 24. armeija tappaa 24 siviiliä, 101 taloa poltetaan joko täysin tai osittain, 11 taloa tuhotaan täysin ja 46 taloa osittain. Huhtikuun 3. -4. hyökkäyksessä Taftanaziin armeija tappaa ainakin 49 siviiliä, 490 taloa tuhotaan polttamalla ja 150 tuhotaan tankkitulella tai muilla räjähteillä. Huhtikuun 5. hyökkäyksessä Hazanoon armeija tappaa neljä siviiliä, tuhoaa 22 taloa, 177 rakennusta ja yhteensä 437 huonetta muissa taloissa sekä 16 kauppaa. Hallituksen hyökkäyksessä Kellyyn armeija tappaa kahdeksan siviiliä ja tuhopolttaa 170 taloa. Maaliskuun 23. hallituksen turvallisuusjoukot teloittavat 22-vuotiaan Yousefin, 24-vuotiaan Bilalin ja 26-vuotiaan Talalin Sarmeenissa. "Perjantaina [maaliskuun 23.] armeija tuli talolleni kuudelta aamulla. Vanhin poikani avasi oven ja herätti veljensä. Sotilaita oli seitsemän, kaikki univormuissa ja Maherin [al-Assad] muotokuva rintanapissaan. He kertoivat olevansa "Neljännestä Prikaatista, Basharin miehiä". Kun he löysivät maastohousut, he sanoivat poikieni olevan FSA:ssa. Yritin sanoa, että kaikilla on sellaisia housuja, jopa nelivuotiaalla pojallani, koska niitä saa torilta. Mutta he eivät kuunnelleet. Kun poikani antoivat heille henkilökorttinsa, he eivät katsoneet niitä. He sotkivat koko talon, eivätkä löytäneet mitään muuta, mutta veivät sitten poikani sanoen: 'Löysimme, minkä vuoksi tulimme' He sanoivat vain kuulustelevansa ja tuovansa takaisin. He veivät myös Bilalin moottoripyörän. Armeija oli sytyttänyt autoja ja moottoripyörän tuleen. Kun saimme sammutettua tulen, näimme heidän ruumiinsa. Bilalia oli ammuttu keskelle otsaansa, Yousefia korvansa taakse ja Talalia kahdella luodilla päähän ja selkään. Heidän kätensä näyttivät kuin ne olisivat olleet takaa sidotut. Meidän oli jätettävä heidät kadulle kymmeneksi tunniksi, tulitus jatkui emmekä voineet viedä ruumiita pois."[/i] Maaliskuun 25. hallituksen joukot teloittivat 25-vuotiaan Mohammed Saleh Shamrukhin, aktivistin ja kansannousulaulujen laulajan. Kun hänen ruumiinsa löytyi kolme päivää myöhemmin, hänen partansa oli revitty pois, toinen jaloista katkaistu ja ammuttuna silmään ja sydämeen. Maaliskuun 26. ryhmä sotilaita tuli Barishin perheen taloon Saraqebissa, tutkivat talon ja etsien miehiä, koska monet perheenjäsenistä tunnettiin tukevan oppositiota ja jotkut olivat liittyneet FSA:han. Sotilaat löysivät vain 15-vuotiaan 'Udayn ja naapurin 21-vuotiaan Sa'idin, Aleppon yliopiston opiskelijan, joka oli tullut aiemmin kaupunkiin ja haavoittunut jalkaansa kranaattitulessa. Sotilaat olivat katsoneet Sa'idin henkilöllisyyskorttia ja repineet sen ja kertoneensa radioon saaneensa Barishin perheenjäsenen. Radiosta kuului vastaus: 'Tappakaa hänet!' Sotilaat sitoivat hänen kätensä ja alkoivat hakata häntä päähän ja haavoittuneeseen jalkaan. "He toivat hänet talolleni, vertavuotavana ja vetäen häntä jaloista. Sitten he käskivät tuoda 'Udayn jälleen. He sanoivat:'Tuokaa Mohammed, niin päästämme hänet! Jos heitä vastaan ei ole mitään, tuomme heidät takaisin. Jos et lopeta kirkumista, tapamme sinut!' Ja osoittivat Kalashnikovilla vatsaani. Sanoin: "Tiedämme, ettette koskaan tuo ketään takaisin. Kaikki te tapatte! Sotilas sanoi: 'No, kerro al-Jazeeralle, mitä teimme täällä.' Sotilaat veivät 'Udayn ja Sa'idin ulos talosta ja sytyttivät talon ja äitinsä talon tuleen. 'Uday löytyi tapettuna luodinjälki niskassaan ja takaraivossaan, Sa'id oli tapettu ampumalla rintaan ja niskaan. He makasivat seinän vierellä seitsemän muualta tuodun tapetun FSA-taistelijan kanssa. Taftanazin teloitukset, huhtikuun 3. 2012 "Piilouduimme kellarissa kun kuulimme ihmisten liikkuvan talossa hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä. Noin kaksikymmentä siviilivaatteisiin pukeutunutta miestä vei meidät kaikki ulos kellarista ja erotteli miehet ja naiset. Meille sanottiin miehiä vain kuulusteltavan. Meidän käskettiin mennä kellariin ja sen jälkeen kuulimme aseiden tulitusta." Löytyi kaikkien 16 kellarissa piilotelleen miehen ja pojan ruumiit. "Ne olivat lähes täysin palaneet. Talon sisällä oli yhdeksän ruumista lattialla seinän vieressä. Lattialla oli paljon verta." Uhreista kaksi oli alle 18-vuotiaita. Kaksi kuollutta, Naser Ghazal ja Abdul-Rahman Ghazal työskentelivät Syyrian Punaiselle Puolikuulle. Toiselle puolen katua ryhmä sotilaita teloitti 75-vuotiaan Ghassan Ghazalin omassa kodissaan. Sotilaat olivat jo kerran käyneet, mutta palasivat takaisin ja vaativat Ghassania avaamaan kassakaappinsa. Perhe löysi miehen ammuttuna päänsä taakse ja kassakaapin ovi avoinna. Sotilaat teloittivat myös 52-vuotiaan Ibrahim Ghazzalin ja tämän 42-vuotiaan veljen. Heidän ruumiinsa lojuivat 50 metrin päässä omalta taloltaan. Molempia oli ammuttu selkään. Huhtikuun 4. hallituksen joukot teloittivat kolme miestä kotietsinnöissä hyökkäyksen toisena päivänä. Kun Ayman Ezzin paperit oli katsottu, hänen talonsa lattiat valeltiin öljyllä, mies pakotettiin ulos ja talo poltettiin. "Sotilaat laittoivat meidät neljä seinää vasten. Ensiksi he kysyivät Awadilta, missä hänen aseistetut poikansa ovat. Awad vastasi, että hän on vanha mies eikä hänellä ole aseistettuja poikia, niin he ampuivat häntä kolme kertaa Kalashnikovilla. Sitten he sanoivat Ahmadille, että 25 vuotta vankilaa ei näköjään ollut tarpeeksi. Kun hän ei sanonut mitään, he ampuivat hänet. Sitten he ampuivat Iyadhin kysymättä mitään. Sitten tajusin olevan minun vuoroni. Sanoin, että ei ole jumalaa muuta kuin Allah ja Muhammad on Hänen Lähettiläänsä ja sen jälkeen en muista muuta. Jossain vaiheessa tulin tajuihin ja koetin nousta ylös, mutta lähes pyörryin." Myöskin kaksi hallituksen työntekijää tapettiin. Heidän koteihinsa tultiin, heidän henkilöllisyystodistuksiaan määrättiin nähtäville ja sanottiin heidän olevan etsintäkuulutettuja. Ruumiit olivat lähes kokonaan palaneita. Miehet oli ammuttu lähietäisyydeltä suurikaliiberisella aseella; Heidän kallonsa olivat murskana. Kun heidän sukulaisensa hakivat kuolintodistusta, poliisi vaati heitä allekirjoittamaan paperin, jossa miesten kuolinsyyksi oli kirjattu "aseellisten ryhmien tappama". Perhe ei voinut muuta kuin allekirjoittaa. Taisteluja paetessa kymmenet siviilit, monet naisia, lapsia ja vanhuksia kuoli tai haavoittui. Osa kuoli armeijan hyökkäysten alkaessa tykistötulessa, usein yllätettyinä. "Tiellä seisoi tankki, kymmenen metrin päässä talosta. Yhtäkkiä se tulitti neljä laukausta yksi toisensa jälkeen kohti taloa. Olin viereisessä talossa äitini ja kuuden lapseni kanssa. Lensimme ilmaan räjähdyksestä. Yhdessä seinässä oli iso reikä. Löysimme 50-vuotiaan Ezzatin murskan seasta. Sitten sotilaat tulivat taloon katsomaan, mitä oli tapahtunut. He sanoivat luulleensa FSA:n olevan talossa, vaikka missään heitä ei ollut lähelläkään." Toisaalla kuoli vanhempi pariskunta ja yksi nuori nainen. 76-vuotias 'Ali Ma'assus ja 66-vuotias vaimonsa Badrah kuolivat konekiväärituleen välittömästi armeijan hyökättyä huhtikuun 3. Ibrahim kertoo koonneensa 15 ystävää ja perheenjäsentään lava-autoonsa ja ajaessaan kääntyi suoraan 200 metrin päässä olevan tankin eteen. Vaikka aseistettuja miehiä ei ollut lähelläkään, autoon osui silti edessä olevan tankin konekiväärituli. "Badrahiin osui luoteja päähän ja kaksi tai kolme vatsaan ja hän kuoli heti istuessaan etupenkillä ja vieressään olevaan mieheensä osui kahdesti olkaan ja kurkkuun. Kymmenvuotiasta tyttöä osui lantion yläpuolelle ja kaksi muuta lasta haavoittui lasista ja sirpaleista." 71-vuotias Abd al-Latif Othman Lattuf tapettiin kotiinsa ammuttuna lähietäisyydeltä, mikä murskasi hänen kallonsa. Samaan aikaan maaliskuun lopulla 2012 Syyrian hallitus ja YK:n (eli "Yhdentekevät Kansakunnat") erikoislähettiläs Kofi Annan neuvottelivat "taistelujen lopettamisesta". Taisivat neuvotella sunnimuslimien tappamisen lisäämisestä, kuffarit. Saastaiset kuffarit. La'anat Allahi 'alaihim. Homs Joukkoteloitus maaliskuun 3. 2012 Sultaniyyassa Mustafa kertoo: "Maaliskuun 3. piilouduin ullakolle kuullessani armeijan sotilaiden ääniä lähistöllä ja odotin heidän ratsaavan kotimme. Ullakolta näin Syyrian armeijan sotilaiden kiskovan ryhmää miehiä. Eräät heistä olivat Sultaniyyan asukkaita, toiset Baba 'Amrista. Heidän joukossaan olivat 70-vuotias isäni, 36-vuotias veljeni sekä lankoni. Miehet laitettiin kahteen riviin ja mustanaamiomiehet aseineen seisoivat heidän edessään. Naamioituneet miehet avasivat tulen toisessa rivissä seisovia ihmisiä kohti. Ampumisen aikaa jotkut onnistuivat pakenemaan ja piiloutumaan kesken olevaan rakennukseen. Syyrialaiset sotilaat alkoivat tulittaa pakenevia. Näin miesten kaatuvan maahan. Syyrialaiset sotilaat lastasivat ruumiit autoihin ja jäljelle jääneet vietiin toisessa autossa." Massamurhaamista 'Adwiyyassa, Karm az-Zaytounissa ja Rifa'issa maaliskuun 11.-12. 2012: Maaliskuun 11. 2012 Syyrian armeija keskitti tykistö-ja kranaattitultaan useisiin Homsin kortteleihin. Aktivisti "Anas" kertoo: "Suuntasin kohti 'Adiwiyyaa kuvaamaan ruumiita. Matkalla näin viisi naista ja noin 15 lasta kauheassa kunnossa. He olivat paenneet 'Adwiyyasta. He kertoivat, että shabbihat tulivat taloihin, enimmäkseen kattoikkunan kautta, osalla oli siviilivaatteet, toisilla sotilasvaatteet. Naiset olivat hyvin peloissaan, sanoen shabbihan ryöstäneen kaiken, tuhonneen kaiken, raiskanneen naiset ja tappaneen jokaisen korttelissa. Kun pääsin Bab Dreibiin, jonne FSA oli vienyt 'Adwiyyan ruumiita näin 16 ruumista, enimmäkseen naisia ja lapsia. Lapsia oli lyöty päihin terävillä esineillä, aivot olivat kallon ulkopuolella. Eräillä oli aseilla tehtyjä haavoja päissä ja intiimialueilla. Eräät naisista olivat alasti, täysin alasti. Bab Sba'han tuotiin 12 ruumista 'Adwiyyasta, kaikki poltettuina. Ruumiita oli 28. Maaliskuun 12. päivän aamukymmeneltä veimme ruumiit hautausmaalle Tal al-Nasriin." Homsilainen aktivisti "Shadi" kertoi shabbihan tulleen Karm az-Zaytouniin, 'Adwiyyaan ja Rifa'ihin maaliskuun 11. 'Adwiyyasta paenneet asukkaat kertoivat shabbihan tulleen kolmelta iltapäivällä. Osa naisista oli raiskattu ja perheitä oli tapettu koteihinsa. "Khalil" kertoi shabbihan saapuneen Karm az-Zaytouniin ihmisten koteihin yhdeltätoista illalla ja kolmelta aamulla tietyistä taloista nousi savu. "Menimme viiteen taloon. Löysimme kuolleita perheitä neljä. Naisia, lapsia, miehiä. Osa oli poltettu, kaikkiaan 45. Kaikki olivat kuolleet, osalla oli luodinreikiä, toisilla veitsenhaavoja ja toiset poltettu. Hautasimme heidät kotiensa puutarhoihin. Seuraavana päivänä löysimme kaksi muuta kuollutta perhettä. Viiden miehen ruumiit oli pinottu päällekkäin. Yksi miehistä oli selvästi yli 80 ja teurastettu. Toisessa talossa oli viisi naista, osa ilman vaatteita. Hautasime heidät puutarhaan." Louai Baba 'Amrista kertoo: "Maaliskuun 2. näimme Syyrian armeijan jäseniä Baba 'Amrissa. Se oli kuin kuolema olisi lähestynyt. Näin 50 syyrialaissotilaan kävelevän kadulla murtautuvan taloihin ja kasaten huonekaluja ja muuta kuorma-autoihin. He lähestyivät taloamme, murtautuivat naapurimme taloon, missä oli neljä miestä, heidän vaimonsa ja lapsensa. Kuulimme voimakasta kirkumista. Yritimme nähdä, mitä tapahtui. Syyrian armeijan sotilaat vetivät neljää miestä Abu Anasta Qaroutia, kahta al-Omarin perheestä ja Abu Diab Sharouqia. He teurastivat heidät veitsillä perheidensä edessä. He näkivät minut ja veljeni. Nostin käteni ylös osoittaakseni antautumista. He ampuivat veljeäni vatsaan ja luoti tuli selästä läpi. SEn jälkeen minua ammuttiin olkapäähän. Veljeni oli kuollut. He veivät kolmannen veljeni ja hänen vaimonsa ja lapsensa sekä kolme muuta naista naapuristani. Heidät laitettiin makaamaan maahan kasvoillaan. Syyrialaissotilaat alkoivat kävellä heidän päällään ja talloen heitä. Komentaja määräsi veljeäni hautaamaan ruumiit. Sen jälkeen en muista mitään." Syyskuun 29. 2012: Shabbihat lihoiksi Syyrian armeijasta loikannut prikaati al-Harmuush kertoo tappaneensa 80 Syyrian turvallisuusjoukkoihin kuuluvaa sekä Shabbihaa. Kesäkuun 22. 2012: Sisar Homsista "Olimme kodeissamme kaikessa rauhassa, kun Bashar antoi määräyksen pommittaa meitä ohjuksin ja kranaatein. Talot romahtivat päällemme meidän olessamme -lapsinemme- vielä niissä sisällä. Juoksimme talosta taloon, kunnes löysimme piilopaikan ja asetuimme tänne. Avosydämiset ihmiset toivat meidät tänne suojaan. Koko korttelimme joutui saarroksiin -ei vettä eikä sähköä...ei edes leivänpalaa sallittu lapsillemme. Lasten ei annettu edes syödä eikä juoda, he vain halusivat lasten kuolevan. Kaikki nuo teot tehtiin nöyryyttääksemme meitä, mutta turhaan. Emme milloinkaan hyväksy häväistyksi tai nöyryytetyksi tulemista, kuolemakin on niitä läheisempi kuin polvistua alistuneesti niille. Allah on puolellamme ja auttaa meitä. Jokaisen putoavan pommin mukana on kuin ääni sanoisi meille: 'Olkaa kärsivällisiä.' Elokuun 8. 2012, Homsissa asuva sisar kertoo: "Olemme olleet [hyökkäyksen alla] jo yli 52 päivää: ruokaa ei ole, ei vettä, eikä maitoa noille lapsille [takana kuusi eri-ikäistä lasta]. Niin monet lapset ovat menettäneet äitinsä. Elämme tukehduttavan hyökkäyksen alla, emmekä selviäisi ilman Vapaan Syyrian Armeijan antamaa apua. Nuo lapset tuolla eivät ole minun lapsiani; heidän äitinsä tapettiin ja minä huolehdin heistä omien lasteni lisäksi kunnes hyökkäys päättyy. Mikäli al-Assadin ukot tunkeutuvat tänne, ensimmäisenä he teurastaisivat nuo lapset. Kukaan ei seiso rinnallamme paitsi Allah. Vapaan Syyrian Armeija suojelee meitä. Pyydämme Allahia antamaan meille voiton tänä pyhänä Ramadanin kuukautena ja tuomaan hajonneet perheet yhteen jälleen. En ole nähnyt äitiäni vuoteen." Syyrian armeijan naispuoleiset sotilaat Syyrian presidentti Bashar al-Assad on värvännyt enintään 500 naisen armeijan vartioimaan tarkastuspisteitä ja turvallisuustarkastuksiin paikatakseen armeijansa loikkauksia ja tuhlatuksi joutuneita. Uusi puolisotilaallinen joukko on nimeltään "Kansallisen turvallisuuden leijonattaret." Heidät on koulutettu Homsin koulutusleirillä Wadi ad-Dahabissä, ollen osa 10 000 vahvuista kansallista puolustusvoimaa. Kivikasvoisia, hymyilemättömiä, kurinalaisia naisia armeijan maastokuvioisissa univormuissa, treenatut vartalot seisoen stoalaisen vakaina Kalashnikovien kanssa, hulmuavat paksut hiukset sidottuina, toisilla yhdenmukaisuudesta poiketen tiukka pilottimallinen musta nahkatakki, seisomassa Homsin alueen tarkastuspisteellä, jossa heidän tehtävänään on mm. turvatarkastaa huivitettuja naisia. Homsin alueella toimivan Syyrian vallankumouksen yleisen komission puhemies Abu Rami: "Luulen näiden olevan tekosyy saada Vapaan Syyrian armeija tappamaan naisia ja sitten näyttää maailmalle propagandana, mutta kuka tahansa aseen kanssa on legitiimi kohde." Homsin asukas: "He näyttävät saalistajilta ja kohtelevat jokaista ohikulkevaa naista kuin orjaa tai juutalaista keskitysleirillä." Samainen asukas kertoo nähneensä naissotilaan työntelevän vanhempaa naista Dawar al-Muaslatin alueella keskellä Homsia sen jälkeen, kun oli pakottanut tätä ottamaan päähuivinsa pois. Homsilainen aktivisti Waliid al-Faaris: "Pelkkä shabbiha eri nimellä." Toinen pseudonyymi homsilainen aktivisti Majd Amer: "He pakottavat naiset ulos autoista mielivaltaisella röyhkeydellä, repivät heiltä huivit ja huutavat loukkauksia heille. He kohtelevat naisia kuin he olisivat naisterroristeja, kutsuvat al-Qa'idah'ksi...sekä sanovat, että 'huivi ei suojele sinua." Naisia Syyrian armeijassa oli ennenkin: 1980-luvulta on peräisin video, missä naissotilaat purevat eläviltä käärmeiltä päät sotilaskulkueessa, silloisen presidentin Hafidh al-Assadin edessä, jonka jälkeen naiset pukevat esiliinat päälleen, grillaavat käärmeet ja syövät ne. Videon oli saanut entinen Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld vuonna 1983 'Iraaqin presidentiltä Saddam Husseinilta -Assadien vannoutuneelta viholliselta. 40-vuotias Abir Ramadhaan marssii tahdissa Homsin stadionilla, nostaen nyrkkiään ja huutaen: "Allah, Syriya, Bashar wa bas!" Nada Yahya, eläköitynyt komentaja: "Tämä ei ole normaalia sotaa. Eikä siinä ole tuntemaamme vihollista. Tällä kertaa vihollinen on meidän omasta perheestämme, naapureistamme ja aseita kuljettavasta naapurimaasta ja levittäen fundamentalistista ajattelua. He tappavat ja teloittavat syyrialaisia. Tämä on raakalaismaista sotaa." "Koulutukseen kuuluu Kalashnikoveilla ampumista, konekivääreillä, käsikranaattien käsittelyä, hyökkäystä vastapuolen tarkastuspisteille, omien tarkastuspisteiden valvontaa, ratsioiden suorittamista ja kursseja sotilastaktiikasta." "Verellämme ja sielullamme, uhraamme itsemme puolestasi, Bashar!" Lau Hei 16, 2016 9:08 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Helmikuun 11. 2012: Taistelu Homsista Homs oli ollut armeijan hyökkäyksen kohteena lähes viikon. Edellisenä päivänä kaksi räjähdystä sotilastiedustelun ja turvallisuusjoukkojen päämajan rakennuksiin tappoi 28 ja haavoitti yli 200. Vääntyneitä, verisiä ruumiita ja irronneita raajoja lojuu jalkakäytävällä kohteina olleiden rakennusten ulkopuolella. "Ryhmä Vapaan Syyrian armeijasta hyökkäsi sotilastiedustelun haaraan ja turvallisuusyksikköön ainoastaan RPG:ine ja kevytasein," kertoo 'Arif al-Hammoud, Vapaan Syyrian armeijaan kuuluvan pataljoonan komentaja. Helmikuun 17. 2012: Lähtölaskenta shii'ojen madonluvuille: Shabbiha-muthafuckas Joka kuukausi nusairien julmuudet kasvavat eksponentiaalisesti. Muutama kuukausi sitten he repivät yhdeksältä musliminaiselta vaatteet yltä ja pakottivat kävelemään kaupungin katuja pitkin. Pian sen jälkeen hallitusta vastaan taistelevan kapinallisen sisar tapettiin. Sen jälkeen nusairit leikkasivat naisen pään irti ja nylkivät nahan pois. Sen jälkeen "suvaitsevaisen ja liberaalin vähemmistöuskonnon" edustajat keikkasivat seitsenkuukautisen vauvan pään irti ja ripustivat sen etuoven eteen roikkumaan. Tarkoituksena oli pakottaa lapsen isä antautumaan hallitukselle. Helmikuun 4. 2012 Syyrian kansa halusi YK:n suojelevan heitä, mutta tuona aamuna Venäjä sekä Kiina käyttivät veto-oikeutta mitätöiden avunantamisensa. Helmikuun 5. 2012 Assadin joukot ampuvat kahdeksannella kuukaudella raskaanaolevaa naista vatsaan. Luoti lävistää sikiön tullen ulos naisen takapuolelta. Lääkärit onnistuivat pelastamaan sikiön, mutta puutteellisen välineistön vuoksi sikiö kuolee kahden päivän kuluttua. Assadille ei ole tarpeeksi määrätä vastasyntyiden, vauvojen, lasten ja taaperoiden tappamista, vaan on tapettava myös syntymättömät lapset. Helmikuun 21. 2012: Marie Colvin "Katselin tänään pienen lapsen kuolevan. Kolmivuotinen. Hänen vaattensa riisuttiin ja häneen oli sirpale mennyt vasempaan rintaan sisään. Lääkäri kertoi, ettei voinut enää tehdä mitään. Pieni vatsa kohoili, kunnes hän kuoli." Syyskuun 4. 2012 Fatima Khasro oli parin päivän päässä synnytyksestään, kun Assadin joukkojen pommitukset Homsin Boudiyyah'aan tappoivat hänet ja hänen syntymättömän lapsensa. Lääkärit yrittivät epätoivoisesti pelastaa sikiön. Syyskuun 21. 2012 Assadin armeijan tarkka-ampuja tappaa raskaana olevan naisen Aleppossa. Lokakuun 12. 2012 Zainab 'Abdul-Hakiim Bakkar oli raskaana. Assadin joukkojen pommittaessa hänen asuinpaikkaansa Homsin Bowaiedah'ia, hän kuolee ja sikiö repeytyy ulos hänen vatsastaan. Hänen kymmenvuotias tyttärensä, jälkeenjäänyt tyttärensä kuolee äitinsä viereen. Turha kuvitellakaan Assadin kannattajien tuomitsevan näitä. Heidän mielestään raskaanaolevien äitien ja lasten tappaminen on 'oikeutettua' "maan suojelemiseksi ulkomaalaisilta terroristeilta". Jotenkin kummasti Libanonin Hizbollatin spedet eivät ole ulkomaalaisia terroristeja. Helmikuun 19. 2012: Madonlukuja Shabbihalle "Tulin Homsiin turvallisuusjoukkojen värväämänä. He tulivat alueellemme ja sanoivat: 'Alawit liittykää meihin, koska sunnit tappavat teitä.' Joten liityin. Sain aseen ja venäläisen kiväärin. Liikumme autoissa viiden ja kuuden ryhmissä tehtävänämme kidnapata tyttöjä. Etsimme tietynlaisia tyttöjä...erityisesti niitä, jotka pukeutuvat hijaabeihin. Toimimme turvallisuushaaran päällikön määräyksestä, jotka sitten raiskaavat nämä. Tytöt viedään turvallisuushaaran rakennukseen, vankilaan, maanalaiseen selliin ja siellä heidät raiskataan, vuoroja vaihdellen. Vuorojen välillä tytöt viedään suihkuun ja sitten heidät raiskataan jälleen. Mikäli tyttö on nätti ja nuori, hänet viedään osaston johtajalle itselleen. Minulla itselläni on 25 tyttöä, joista kaikki pukeutuvat hijaabiin. Haemme heidät Homsin mukavimmilta ja vauraimmilta alueilta al-Wa'erista, al-Inshaa'aatista, al-Ghotahista, al-Hamrah'sta...Minun kaltaisiani on paljon." "Sano 'Bashar al-Assad ja alawit hallitsevat ikuisesti," sanoo mies ja liikuttaa jalassaan olevalla kengällään maassa makaavan kuolleen ruumiin leukaa. Shabbihat ovat aseistettuja, päiväpalkkana 2 000 Syyrian puntaa, perjantailta lisämaksua, jolloin suurimmat mielenosoitukset ovat. "Heillä on aseita ja lupa tappaa. Suurin osa heistä on tiedustelupalvelujen rekrytoimia. Heillä on vapaat kädet tehdä mitä tahtovat. Kun he tappavat työkseen, mitään kysymyksiä ei kysytä." "Syyrian Vapaan Armeijan politiikkana on tappaa Shabbihat", sanoo 'Umar al-Khani, Syyrian vallankumouksen koordinaattori. "He vangitsivat Nasir Seririn, rauhanaktivistin kuudeksi kuukaudeksi. Viisi päivää vapautumisensa jälkeen, jengi tunkeutui hänen kotiinsa ja ampui hänet lastensa ja äitinsä silmien edessä. Hänen ruumiinsa työnnettiin parvekkeelta toisesta kerroksesta." -Obaida. "Kaksi viikkoa sitten he tunkeutuivat perheystävän kotiin. He osoittelivat miehiä aseilla ja talloivat heidän päällään. He löivät vammaista tyttöä vatsaan." -Hala. Shabbiha-saasta Heinäkuun 24. 2012, aleviitti-sotilas "Abu Jaafar" kertoo PBS:n haastattelussa olevansa "valmis tappamaan naisia ja lapsia puolustaakseen ystäviään, perhettään ja presidenttiään: "Sunninaiset synnyttävät vauvoja, jotka taistelevat meitä vastaan tulevina vuosina, joten meillä on oikeus taistella ketä tahansa meitä tulevaisuudessa loukkaavaa vastaan...Tarinani on samanlainen kuin muillakin shabiheilla: Synnyin pikkukaupungissa enkä käynyt kouluani loppuun. Olin muita kookkaampi, joten tulin valituksi erään vanhemman upseerin henkivartijaksi." "Abu Jaafarin" kaltaisten militanttien uskotaan olevan vastuussa viimeaikaisista joukkomurhista Houlassa ja Qbeirissa, joissa liki 200 sunnisiviiliä tapettiin, monet heistä naisia ja lapsia, jotka puukotettiin kuoliaiksi. "Viime kesäkuussa, kaiffat shabiheista pyysivät minua takaisin hommiin. He sanoivat, että meidän täytyy suojella pressa al-Assadia ja hänen perhettään saadakseen pidettyä vallan nusairiiteillä." "Aloitimme vastustamalla mielenosoittajia, mutta vastustajan aseistauduttua aloimme hyökätä heidän kyliinsä. Palkkamme lisäksi viemme mitä voimme hyökkäysten aikana: televisiot, videopelit, sähkölaitteita." "Kokonaisia perheitä teurastettiin. Naiset ja lapset ammuttiin lähietäisyydeltä tai teurastettiin veitsin. Shabihat tekivät kaiken sen." -Abu Ahmed, Houlan asukas. Shabihat valitaan huolellisesti fyysisen vahvuutensa, koulutuksen puutteensa ja sokean uskollisuutensa nusairiitti-sektille ja erityisesti al-Assadin perheelle perusteella. "Shabihan lojaalius hallitukselle on suurempaa kuin turvallisuusjoukkojen uskollisuus, sillä mikäli hallitus kaatuu, heidät pyyhkäistään pois ensimmäisinä." -Entinen Syyrian armeijan upseeri. "Saamme rahaa ja aseita hallitukseltamme taistellaksemme noita wahabi-radikaaleja vastaan, jotka pakottavat vaimoni ja tyttäreni pukeutumaan huiveihin ja sulkevat kaikki juottolat." "Jokainen shabiha-ryhmä on yhteydessä turvallisuusviranomaiseen, joka saa käskyjä suoraan Maahir al-Assadilta. Mahir al-Assad perusti shabihien verkoston tekemään hallitukselle likaisen työn. Bashar on ainoastaan vanki presidentinpalatsissaan." -Paul Shalim, Lähi-Idän analyytikko. "Tiedän sunnien kostavan sen, mitä olemme tehneet. Taistelen taatakseni hyvän tulevaisuuden pojilleni ja lastenlapsilleni. Tämä on lopullinen taistelu: Voita tai kuole. Ei ole kolmatta vaihtoehtoa." Kertoo 18-vuotias Mohammed: "Tammikuun alku: Joka puolella Homsia on tappamista. Kuka tahansa mielenosoituksessa pidätetään saavuttuaan armeijan tarkastuspisteelle. Isäni melkein pidätettiin, koska hänen henkilökortissaan hänen syntymäpaikkanaan oli Rashtan, missä on mielenosoituksia joka päivä. Epäilimme Assadin hallinnon yrittävän aiheuttaa ongelmia, koska heti alusta alkaen alawit hyökkäsivät usein mielenosoituksiimme. Sen jälkeen Syyrian armeija alkoi ottaa kiinni mielenosoittajia. Samoihin aikoihin näin ihmisiä Khaldiyyeh'issa kantaen Kalashnikoveja; he seisoskelivat alueiden reunamilla yrittäen suojella mielenosoituksia hyökkäyksiltä. Hallitus antoi aseita alawiittiyhteisölle mielenosoittajia vastaan. Se on jopa antanut aseita shiioille. Se on aseistanut nuoria alawiiteja muita alueita vastaan -jopa 14-vuotiaita poikia- ja heitä kutsutaan shabbiheiksi. Homs on enemmän ja enemmän jakaantumassa alueisiin alawiiteille ja sunneille. Vapaalla armeijalla on valtaa monella alueella Homsissa: Bayadassa, Khaldiyyeh'issä ja Baba 'Amrissa. He tarkastavat autot siellä, heillä on jopa rakettikranaatteja. Tavanomainen armeija on läsnä vain näiden alueiden pääteillä. En ole kenenkään puolella, koska en tahdo kenenkään kuolevan. Mutta ainakaan Vapaa armeija ei ole nöyryyttänyt tai tappanut meitä. Tarkastuspisteitä miehittää Syyrian armeijan upseerit. Vaikka joku on vanha, he suuttuvat ja huutavat heille. Yksi sotilaista löi veljeäni ja kiroli hänelle, koska perheeni on Rashtanista ja asumme Bayadassa. Sähköstä on tullut päähuolenaiheemme. Tavallisesti se säännösteltiin 12 tuntiin päivässä, mutta viimeisenä kolmena päivänä sähköä on saanut vain kaksi tuntia molempina päivinä. Kynttilöiden hinta noussut kolmi-viisinkertaiseksi kylmyyden seurauksena. Kun armeija piirittää meitä, meiltä loppuu ruoka. Jotkut ihmiset ovat hyvin hyvin köyhiä. Isäni työskentelee opettajana ja jopa koulunsa ikkunat ja ovet ovat varastettuja; turvallisuutta ei ole lainkaan. Hän voi mennä enää töihin. Selviämme hänen palkallaan, jota edelleenkin maksetaan, mutta emme saa sitä, koska kaikki käteisautomaatit Homsissa ovat suljettuina. On vaikeaa kenelle tahansa jättää aluetta ilman autoa. Vaikka olisikin auto, ei olisi helppoa päästä pois kaiken shabbihan ja armeijan tappamisen ja kidnappaamisen tähden. Ihmiset kostuttavat leipää veteen syödäkseen. En voi mennä lukioon enää, koska minun olisi tultava Homsiin hyvin myöhään ja pelkään joutuvani pidätetyksi. Kadulla ei ole jalankulkijoita, jopa minun alueillani Vapaan armeijan vallassa, on snaippereita.. En edes voi mennä hotelliin, jossa asuit [Artikkelin vastaanottaja James Harkin/The Guardian -AR]. 19. tammikuuta 2012: Jälleen on sähköä, herra James. Miten isäsi voi? Kerro hänelle terveisiä minulta. Oma isäni on sairas, hän kamppailee koko ajan, huolimatta yrityksistämme pitää hänet lämpimänä. Kylmyyden tähden hän ei kykene liikuttamaan sormiaan ja hänen terveytensä on huonontunut. Äitini on myös sairaana; hänellä on ongelmia jaloissaan. Talomme vessa on lakannut toimimasta, luulen sen olevan suljettu. Homs ei ole hyvä. 3. helmikuuta 2012: Vapaa armeija sai vallan Assadin armeijalta Khaldiyeh'istä. Olen pahoillani, minulla ei ole Internet-palvelua. Hallitus on katkaissut sähköt. 36 rakennusta romahtanut. Paljon kuolleita. Sairaalassa ei ole mitään. Iltapäivällä hallitus katkaisi matkapuhelinverkon koko kaupungista. Sen jälkeen Khaldiyeh'ia pommitettiin. Ensimmäisessä iskussa kranatit osuivat öljysäiliöön ja kaikki katselivat sen vuotamista. Sen jälkeen kranaatti osui ihmisiin, kahdesti. 9. helmikuuta 2012: Vapaa armeija otti Bayadan täyteen valtaansa. He kohtelivat meitä hyvin eivätkä satuttaneet meitä. He vangitsivat jokaisen joka yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen, yrittimällä ryöstää kenen tahansa paenneen kotia. He rakensivat barrikadeja yhdistääkseen Khaldiyeh'in, Bayadan ja Deir Ba'Albah'n. En voinut uskoa näkemääni; Vapaa armeija oli perustanut oman pienen valtion, jossa on työntekijöitä ja pieni sairaala. Baba 'Amrin pommittaminen jatkui lähes kuukauden, täysin tuhottu yhdessä päivässä. Monet pakenivat ja ne jotka eivät kyenneet pakenemaan, tapettiin maahyökkäyksessä. Armeija käytti uutta aseistusta; vaunuja, joita edes RPG:t eivät kyenneet lävistämään. Vapaa armeija ei kyennyt vastaamaan -heidän ainoaksi tehtäväkseen jäi haavoittuneiden pelastaminen. Näin päättömiä ruumiita, muutamat Syyrian armeijan sotilaat olivat virtsaamassa tankkien ja ruumiiden välissä. Itkimme. On paljon ihmisiä, jotka tahtoisivat lyödä turvallisuusjoukot ja shabbihat, mutta heillä ei ole aseistusta. Vapaalla armeijalla on vain vähän kranaatteja. Syyrian armeijan aseet ovat kehittyneitä -he ampuvat luoteja kuin sadetta ja niin paljon raketteja kuin he saisivat niitä ilmaiseksi. Vapaan armeijan välineistä suurin osa tulee alueellani lahjoittajilta. Amerikka ja Britannia eivät auta. He pelkäävät Islamia ja samoin Venäjä [Jälkimmäinen tosin aseistaa Syyrian hallitusta -mzlm]. Vapaassa armeijassa ei ole yhtään al-Qa'idah'aa. Suurin osa Homsin asukkaista on maltillisia muslimeja. Olimme peloissamme. Ikkunoiden lasit tärisivät pommitusten voimasta. Enemmissä kodeissa ne särkyivät. Bayadah suljettiin; sisään- tai ulosmeneminen olivat lähes mahdotonta snaipperien ja sotilassulun takia. Sähköä ei ollut, joten peitimme itsemme huovilla. Ruoka, riisi ja vehnänjyvät olivat valtavan kalliita. Emme päässeet kadun yli ostamaan hedelmiä ja vihanneksia snaippereiden takia. Naapurien ja ystävien tappaminen toi vain lisää murhetta. Isäni terveys heikkeni; hän pysyi sängyssä yli viikon. Äitini on myös hyvin sairas. Yksi iskuista osui vedenpuhdistamoon ja meidän oli pärjättävä ilman vettä viisi päivää -onneksi naapureillamme oli kaivo ja sähkögeneraattori, jolla saatoimme pumpata vettä. Kun meillä ei ollut teetä, joimme teetä zait'in ja za'atarin [oliiviöljyä ja mausteita]. Naapurien kanssa valvoimme koko yön pelaten korttia kynttilänvalossa. 25. maaliskuuta 2012: Olemme Damaskossa, alueella nimeltään Saidah Zainab. Meillä ei ollut Homsissa sähköä kuuteen päivään, joten jouduimme jättämään Homsin -98% ihmisistä Baba 'Amrissa, Khaldiyeh'issä ja Bayadassa ovat lähteneet. Khaldiyeh ja Deir Ba'Alba ovat tuhoutuneet. Samoin kristittyenemmistöinen Hamidiya. Olen äitini ja isäni, kolmen siskoni, neljän veljeni ja kahden veljeni perheiden kanssa. Olemme vuokranneet pienen kaksihuoneisen talon. Toinen huone naisille, toinen miehille. Huhtikuun 8. 2012: Vapaa armeija on lähtenyt Bayadasta ja Basharin armeija tullut tilalle. Liikuntarajoitteinen naapurimme, joka ei juurikaan kyennyt kävelemään, sotilaat tappoivat murtautuessaan hänen taloonsa -vaikka hän oli oman onnensa nojassa. Kesäkuun 26. 2012: Kolme kuukautta sitten tapasin tytön Internetissä ja puhuimme puhelimessa, mutta hän lopetti rakkautemme enkä tavannut häntä. Hän asuu Aleppossa ja minä olen nyt Damaskossa. Matka Aleppoon vie kahdeksan tuntia. Puhuin hänen isälleen puhelimessa, mutta hän kielsi koska minulla ei ole rahaa. Olen rakkaudenkipeä. Tahdomme ratkaisun, jotta voimme mennä takaisin Homsiin. Taistelu Alepposta Syyrian yö syvenee, ei merkkiäkään aamunkoitosta. Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvan apulaisjohtaja Edmond Mulet palasi YK:n tarkkailuoperaatiosta elokuussa ja luovuttanein mielin kertoi havainnoineensa, miten "on selvää, että molemmat osapuolet ovat valinneet sodan tien ja avoimen konfliktin, poliittisen dialogin ja väkivaltaisuuksista pidättäytyminen ja neuvottelut ovat hyvin, hyvin kyseeseen tulemattomia tässä vaiheessa." Kuolleita on yli 20 000, kymmeniä tuhansia haavoittunut tai pakolaisina. Syyrian kansannousun alettua maaliskuussa 2011 Aleppossa oli rauhallista ja raskaasti vartioitu, joten hallitus vastaanotti libanonilaisen "Hizb Allatin" palkkasotilaat sinne. Toukokuussa 2011 Hizbus-Shaitaan lähetti 250 "tukihenkilöstöä" Aleppoon, tuolloin Aleppossa ei ollut merkkiäkään kansannoususta. Taistelu Syyrian toiseksi suurimmasta kaupungista Alepposta raivoaa kymmenettä viikkoa, ilman varmaa lopputulemaa puhumattakaan siviilien lisääntyvästä kärsimyksestä. Ruoan ja polttoainen puutteen lisäksi, laittomuus kukoistaa: Bashar al-Assadin joukot ovat iskeneet kapinallisten hallussaan pitämiä kohteita kranaatein ja ilmaiskuin. Ainakin kymmentä leipomoa pommitettiin elokuun aikana. Hallituksen ilmavoimat pommittivat leipomoista leipää jonottavia siviilejä täysin harkitsemattomasti. Harkittua siinä oli vain tahto tappaa. Samaan aikaan hallitukselle lojaalit thugit ja aseelliset poliittiset opponenttinsa ovat taistelleet vimmaisesti kasvokkain. Hallituksen joukot juoksevat tien yli korttelin talojen suojaan, vaikka heidän ilmavoimansa ovat pommittaneet korttelit murskaisiksi kasoiksi. Niiden alle jääneiden kuolleiden laskemiseen heidän laskutaitonsa ei edes riittäisi. Mujahid, jolla on maastokuvioinen liivi on kasannut ampuma-asemansa hiekkasäkeistä, joiden väliin jääneestä aukosta hän työntää kiikaritähtäimellä varustetun tarkkuuskiväärinsä. Hän on oppinut, että piipun pitää pysyä asemapaikan sisäpuolella, mutta vasen käsi pitää edelleen ammuslippaasta kiinni, eikä aseen kaulan alla ole tukea. Hän tulittaa kitkeäkseen armeijan positioita saadakseen heidät liikkeelle, ehkä juoksevia sotilaita on kiväärimiesten helpompi pyyhkiä pois maailmaa pilaamasta. Aleppossa paistaa aurinko. Nusairiarmeijan sotilas tulittaa al-Arqubin kaupunginosassa kuorma-auton suojista. Suojasta on melkein turha puhua, sillä kuorma-auton ohjaamo on räjähtänyt pois, puolet penkistäkin on poissa, edes ohjauspyörää ei enää ole siinä tönöttämässä ja kuuntelemassa iltatuulen viestiä, ainoastaan vääntynyttä romua, jonka päälle on kuivanut vaahtosammuttimen vaahto ja turhautuneet renkaat. Sotilas on tulitaistelussa mujahidiineja vastaan, vaikka ei katsokaan tähtäinten läpi ja pitää ammuslippaasta kiinni vasemmalla kädellään. Edes kiväärimiehen perusasiat eivät ole hallinnassa. Aleppon talot kortteleineen ovat tuhoutuneita armeijan jäljiltä. Joidenkin asuinrakennusten ikkunoille on asetettu isot peittävät kankaat. Niistä paenneet ihmiset ilmeisesti olivat odottaneet palaavansa koteihinsa jonain päivänä. Niin paljon he uskovat Suuren Voiton Päivän tulevan ja Basharin verisen dynastian kaatuvan. Tai sitten he ovat peittäneet ikkunat siksi, etteivät armeijan tarkka-ampujat iskisi. Jossain Syyrian armeijan kolme sotilasta polttavat Vapaan Syyrian lipun, niin kyvyttömiä he ovat, ettei heistä ole enää muuhun kuin lipun polttamiseen materialisoituvaan siilipuolustukseen. Talo ja sen olohuone jossain Aleppon ulkopuolella. Lattialla olevilla patjoilla toisella nukkuu taisteluista armeijaa vastaan palannut taistelija. Hänellä on tyynynä sohvatyyny, jaloissa maastohousut. Lattialla on iso kuvioitu punainen matto, vesipulloja sekä iso tuuletin. Lipaston päällä oleva televisio on auki näyttäen uutiskuvaa. Seinällä on ripustettuina rynnäkkökivääreitä, joiden perät puuttuvat, metsästyskivääri ja aivan omalla erityisellä paikallaan kaksi tarkkuuskivääriä. Syyrian armeijan pommikoneiden pudottamien pommien tuhoaminen talojen betonikasoja on kaivinkone raivaamassa Bustan al-Qasrissa. Yksi mies katsoo löytyykö merkkejä elonjääneistä tai kuolleista ja kaksi miestä seisoo kaivinkoneen vierellä valmiina ilmoittamaan kauhan ohjaajalle, mikäli kolmas mies havaitsee jotain. Hävittäjä taivaalla hyökkää Dar as-Shifaan sairaalaan Aleppossa ja katoaa paikalta. Haavoittunut nainen, jonka valkoinen jilbaab on kuivuneen veren tahrima, lähtee sairaalasta, edelleen shokissa. Hän katsoo pää kallellaan maahan, kasvonsa itkettyyn itkuun vääntyneinä. Hän näyttää kuin olisi ollut siellä, missä vapahtaja ristiltä kuollena alas laskettiin, mutta ei ole. Eikä kolmatta päivää tule kuolleiden nousta. al-'Izaan alueella taistelija on linnottautunut hiljaiseen rakennukseen. Hämärässä hän tarkkailee kohti päivänvaloa hehkuvaan ikkunaan etsien kohdetta, jolle voisi tarkkuuskiväärillään ampua kuulan kalloon. Mies on Vapaan Syyrian armeijan taistelija. 'Azazin moskeijasta on tuhoutunut puolet. Keskellä on minbar, jonka oikealla puolella ei ole muuta kuin murskaantunutta moskeijaa. Moskeijan edessä on Syyrian armeijan tuhottu, ikivanhalta näyttävä taisteluvaunu, mallia T-55. Aurinko paistaa jälleen. Mujahid on noussut taisteluvaunun päälle seisomaan. Hän nostaa voitonmerkkinä Kalashnikoviaan ilmaan. "Allahu Akbar!" Kohti parempaa huomista. Paikalle tulee kolme huivipäistä naista, joilla kaikilla näyttää olevan yllään värittömät puvut. Pieni poika on nähnyt sankarinsa mujahidiinin seisovan taisteluvaunun päällä, joten hänkin tahtoo mennä vaunun päälle. Äiti nostaa hänet istumaan vaunun keulalle. Toinen nainen ottaa kuvan pojasta istumassa vaunun päällä. Kuva muistoksi kyynelten vuosikymmenien museoon. Äiti hymyilee, parempi päivä tulee, ei enää sortoa, ei enää kyyneleitä, taisteluvaunut käyttökelvotonta romua. Huomenna alkaa uusi päivä kohti parempaa tulevaisuutta. Insha Allah. Helmikuun 22. 2012: Homs Oi Homs, minä jo aivan unohdin...Sinä olit siellä, minä en ollut. Homs näyttää kaupungilta, jossa sotaa olisi käyty jo niin kauan. Kuin aurinko ei olisi koskaan sinne paistanut. Sadetta ja pilvisyyttä piitaa. Ihmisiä ei näy, ainoastaan armeijan vaunuja ja tuhoutuneita rakennuksia. Katujen risteyksissä ja liikenneympyröissä on murentuneita rakennuksia ja kiviä. Kauempana näkyy sumua. Muaddhinin tehdessä adhania lintuparvi lentelee unohtuneiden rakennusten yllä. Kello on kymmenen aamulla. Vapaan Syyrian Armeijan taistelijat jatkavat taistelua, joka alkoi kolmelta aamuyöllä. Painostuneen tunnelman ja tyynen hetken päättyy ja kaikki alkaa alusta jälleen. Kapinallinen, jolla on pukeutunut puna-armeijan koppalakkiin huutaa kerrostalon katolta alhaalla kadulla oleville suojan etsimiseksi. Mies juoksee ovettomaan taloon sisään. Kapinallinen vetää henkoset savukkeestaan. Hänen oikessa kädessään roikkuu Kalashnikov. Rikkoontuneesta ikkunaruudusta pimeässä talossa mies tähystää ulos. Hän nostaa rynnäkkökiväärinsä piipun lasittomasta ikkunaruudusta ulos ja aloittaa tulituksen. Tulitus kuulostaa mekaaniselta ja loppumattomalta. Kertatulituspuuron jälkeen mies lopettaa ja vetäytyy ikkunalta pois hylsyt putoilevat kilisten maahan... "Allahu Akbar," hän sanoo. Mujahidiinit hyökkäävät vihattua hallituksen turvallisuuspäämajaa, mukaabaratien päämajaa vastaan. Aseiden tulitus on kovaäänistä ja tylyä, tuntuu kuin aseet sanoisivat: "Niele tätä, Bashar!" Taistelijat ovat pelottomia ja ottavat suuria riskejä syöksymällä keskelle katua ja tulittamalla talojen ikkunoita snaippereita kohti. Imaami johtaa hautajaisrukouksia useille kymmenille, joista osalle ei ole riittänyt edes arkkuja. Muutamassa kuukaudessa Homs on karumpi kuin Mogadishu tai Grozny...Silloin joskus. "Rukoilemme marttyriemme puolesta..." Imaami sanoo mikrofoniin suurelle kansanjoukolle hautajaisissa. Kun Syyrian armeija aloittaa maahyökkäyksen ja kranaattitulituksen, alkaa kiivas taistelu, jossa mujahidiinit eivät säästele sarjatulta. Jatkuva sarjatulitus kuurouttaa ilman. Jihadin äänille aurinkokin tuolta jostain huokaa viistoa oranssiansa seinille. Perjantaina ihmiset ovat kerääntyneet suurin joukoin mielenosoitukseen. He kantavat kylttejä, kuvia marttyyreista ja kuolleista omaisistaan. Pojat ovat sitoneet vihreän nauhan päänsä ympäri näyttääkseen taistelijoilta. Vapaan Syyrian lippuja ja voitonmerkkejä. Mies hakkaa tablarumpua ja toinen laulaa mikrofoniin: "Bashar, olet sortaja!" Taistelijat ovat saaneet turvallisuusjoukkojen rakennuksen haltuunsa. Seinät ovat mustuneet, eikä ikkunoita ole, sisällä ei ole enää kalusteita. Basharin julisteisiin on ammuttu luodinreikiä. Seuraavana aamuna on hiljaista. Leipäjono on pitkä. Leipuri kertoo tämän leipomon olevan ainoa toimiva tällä hetkellä. Koska ihmiset pelkäävät joutuvansa snaipperin nappaamiksi, he ottavat enemmän kuin tarvitsevat. Ihmiset ovat nälkäisiä, leipuri sanoo. Parin korttelin päässä on nusairien asuttama kortteli. Sinne ei ole hyökätty. Eipä tietenkään. Olohuoneessa jossain ovat lamput päällä. Itämaiselle kokolattiamatolle istuu poika, joka näyttää kuvaa sedästään, Salah'ista. "Missäs hän on?" Poika vastaa: "Hän on marttyyri..." Takana on mies, joka istuu lattialla peilikaapin edessä ja laittaa sukkia jalkoihinsa. Kynttilöiden valossa on useampikin nainen ja heidän lapsensa. Jostain kuuluu ajoittainen rätinä, kuin takkatulen kotoinen rätinä. Nainen jatkaa siitä, mihin poika jäi: "Snaipperi tappoi hänet...Hän yritti tuoda siskoaan kotiin...Se on epäoikeudenmukaista." Lapset istuvat hiljaa...Kukaan ei sano mitään. Katsovat vain kaukaisia vieraitaan. Hiljaisuus ja tuijotus tarkkailevat vieraan ilmettä tarinaan. Sohvalla istuvilla lapsilla on paksulti vaatteita päällään. Lapset katsovat toisiaan ja sitten vierasta. Paidoissa olevat kuvat kissoista kertovat kesken jääneestä lapsena olemisesta, pikkutytön silmälasit kesken jääneestä ala-asteesta, hänen pinnillä sidotut tummat hiuksensa ja nuorta vartaloansa myötäilevä villapoolopaitansa kesken jääneestä nuoruudesta, joka ei vielä ehtinyt alkaakaan...Eipä enää koskaan tarvitse katsoa Basharin ja sen isukin möllöttävää kuvaa luokkahuoneen seinällä, eikä laulaa valheita uhrautumisesta puolueelle...Eikä "Allah, Syria, Bashar wa bas", ei koskaan enää... Ainoa hymyilevä poika ei ole vielä oppinut puhumaan paljon. Hän istuu isolla sohvatuolilla ja pyörittelee keksiä käsissään. Helmikuun 24. 2012: Homsin kadut Aavekaupunki. Kaupungin korttelit näyttävät juuri siltä kuin kaupunkin voikin näyttää sotimisen jäljiltä. Vanhat rakennukset näyttävät vieläkin vanhemmilta, luodienreikien ja rikkoontuneiden ikkunoiden lisäksi. Kadut ovat tyhjät ja kylmän näköiset. Aurinko ei paista. Eikä näy risukasaakaan, johon paistaa, ainoastaan hallituksen taisteluvaunujen viimeviikkoisista odottamattomista ja ei-toivotuista vierailuista aiheutuneita romukasoja, jotka on kerätty siististi tai vähemmän siististi katujen varsilla olevien rakennuksien syvennyksiin. Kasassa on vääntynyttä alumiini-ja metalliromua, autojen vanteita, lastenistuimia ja vesiposteja. Nuori mies, jolla on kolmiraidalliset verkkarit, sininen huppari ja toppaliivi seisoo kädet taskussa kadun reunalla katselemassa romuläjää. Edessä päin mies taluttaa juuri kävelemään oppinutta lastaan katua pitkin. Eteenpäin on mentävä. Jonnekin päinhän sitä on mentävä. Kaupungin rakennuksista on kadonnut kaikki Tuhannen ja yhden yön arabieksotiikka. Lohduton ja iloton näkymä muistuttaa enemmän hylättyä vanhaa tehdasaluetta kuin muistumaakaan minkäänlaisesta basaarien värikylläisyydestä. Moskeijassa ei ole enää mitään paitsi kattovalaisimet ja häkellyttävän puhdas valkoinen väri. Kirjaillut punaiset matot ovat kadonneet. Viety pois. Kattovalaisimet, seinävalaisimet ja puhdas, lähes spirituaalinen valkoinen väri muistuttavat menneestä loistosta. Katujen varsilla on jätteitä. Odottamassa noutajaansa. Jonnekinhan roskapussienkin pitää päästä viettämään viimeisiä päiviään. Roskapussit ovat kerääntyneinä seinämäksi talon seinän viereen. Mies ja poika asuvat syvennöksessä. Miehellä on sänky, jolla nukkua ja istua, pojalla patja. Pieni ja käytetty öljytynnyri palavine sytykkeineen saa toimia miehille lämmönlähteenä. Miehellä on vanha villapaita. Tynnyrin vierellä on tuhkat edellisen illan lämmittelyistä. Pikkupoika on pystyttänyt oman Suuqin kadunvarteen kaupan eteen. Poika on vetänyt kätensä paidanhihojensa sisään. Myytävänä on sandaaleja ja kaupan oviaukolla on myytävänä naisten avokkaita. Pikku kauppamiehen kaveri on tullut parivuotiaan sisarensa kanssa tervehtimään. Hänkin on vetäissyt oikean kätensä hihan sisään. Vasemmalla kädellään hän pitää sisartaan kädestä. Valkoinen puutarhatuoli kauppiaan istua ja odottaa asiakkaita yksiksensä istuu muistellen aurinkoisia päiviä ja siinä istuneen työläisen aurinkoa. Toisella kauppiaalla on myytävänä leipää. Pelkkää leipää. Onhan sekin parempi. Hedelmiä ei ole eikä myöskään ole vihanneksia. Leivät ovat pinottuina päällekkäin kahteen riviin. Pienemmät leivät ovat levinneessä kasassa niiden vieressä. Kananmunien hinta on kaksinkertaistunut siitä, mitä se oli silloin kun Homs alkoi -kiitos Venäjän, Iranin ja Hizbollatin tukeman Syyrian hallituksen- alasajonsa. Moottoripyöräilijän klassiseen nahkarotsiin pukeutunut poika myy polttoainetta kotitalouden kaasuhellan kaasupulloa muistuttavasta säiliöstä, Hän on tuonut kaiken lastenrattailla. Toinen pieni kauppias vieressä seisovine pikkuveljineen yrittää myydä savukkeita saadakseen edes jostain perheelleen toimeentuloa. On Marlboroa pehmeissä ja kovissa askeissa, toppaa ja PallMallia ("Wherever Particular People Congregate...") sekä valikoima sytyttimiä. Lapset, jotka kävivät koulua ovat nyt koulujen ollessa suljettuina herättämässä sääliä katukaupustelijoina. Parempi sekin kuin pestä liikennevaloissa nusairi-ja shi'a-eliitin autonikkunoita ja kerjätä vastineeksi muutamaa latia vetoamalla sairaaseen äitiin ja nälkäänkuolevaan pikkusiskoon. Ei taida tuhkimotarina kuitenkaan toteutua, mikäli ikkunaapestävän auton takapenkille istua möllöttäisi itse Bashar tai Libanonin Nasrallat. Pelastavaa prinssiä enemmän heidän ansaitsisi saada kuulat kalloihinsa. Sen jälkeen voisikin mennä sovittelemaan piikikästä korkokenkää first lady-Asman jalkaan, ellei hänen jalkahikensä ehdi sammuttaa tajuntaa ja uljas uusi prinssi kaatuukin lattialle kampapöydän viereen. Erään kaupan ulkopuolella olevassa henkarissa roikkuu lampaankylkeä myytävänä. Jonain päivänä Allahin luvalla Bashar ja Maahir roikkuvat punaisina teurassiivuina myöskin. Jonain päivänä, joka tuntuu olevan niin kaukana. Kenttäsairaalassa on vain muutama vuode ja puutteellinen lääkevarasto. Vuoteen, jossa ei ole potilasta alla on pieni koroke potilaalle helpotukseksi päästä vuoteeseen ja vuoteesta pois. Kolmas pikkupoika ei ole kaupustelemassa, sen sijaan hänellä on puusta ja muoviputkesta kyhätty rynnäkkökiväärin tapainen. Hänkin tahtoo leikkiä kapinallistaistelijoita, jotka ovat tulleet kaupunkiin taistelemaan pahaa setää-Assadia vastaan. Hän kertoo sen olevan konekivääri. Råtta-Basharin röykkiölle tämäkin ilmeisesti riittäisi terrorismiksi. 'Aa'ishah Kesäkuun 17. 2011, Assadin kenraalit tappoivat kolmisenkymmentä nuorta ja hautasivat heidät sokeritehtaalle, joka peitettiin sementillä. Yön tultua kenraalit eivät löytäneet parempaakaan yösijaa kuin saman tehtaan, joten he päättivät käyttää sitä tukikohtana kaupunkia ratsatessaan. Kohottaakseen tunnelmaa, heidän mieliinsä juolahti sadistinen idea: He tahtoivat sunnityttöjä alastomina viihdykkeeksi. Määrättiin kiinniotettavaksi kaupungin kauneimmat tytöt -kuten eräs nimeltään 'Aa'ishah- ja kaksikymmentä muuta tyttöä. "Tullessamme tehtaalle, meidät kiskottiin alastomiksi ja alistettiin häirinnälle, kiusaamiselle ja lyömiselle, kunnes kenraalit määräsivät joukkojaan lopettamaan hakkaamisen, koska tahtoivat suojella puhdasta valkoista ihoamme. Muutaman päivän ajan alistuin raiskaamiselle. Siitä tuli osa elämääni. Mikäli vartaloani ei käytetty, valmistin aamiasta, lounasta ja illallista, kuin myös tarjoilin teetä ja kahvia, ainakin sain vaatteenrievun vartalolleni. Vihaan olla alaston orja. Toivoin vain, että vartaloni peitettäisiin. Kenraalien tullessa taisteluista, meidän maarättiin muodostaa jono ja nuolla heidän saappaansa puhtaiksi kiitollisuudenosoituksena heille. He kertoivat tappavansa kapinallisia ja suojelevan meitä raiskaamiselta. Heillä oli tapana sanoa: 'Aa'ishah, tule tänne! Nuole saappaitani...Tuo kahvini...Kuka on Allahisi nyt? Tiesin mitä odottaa sillä kuulin kerrottavan, että he pidättävät nätteja nuoria tyttöjä. Mutta en tiennyt heidän valitsevan meidät nimiemme tähden, joten he alkoivat kutsua jokaista 'Aa'ishah'ksi. Ensimmäisenä päivänä jalkaani ruiskutettiin jotain, minkä jälkeen emme kyenneet seisomaan. Kolmantena päivänä yksi tytöistä tapettiin, hänen uskallettua mennä erästä sotilasta vastaan.Hänen nänninsä leikattin pois, koska hän uskalsi vastustaa heitä. Olimme peloissamme, viihdytimme heitä ja täytimme heidän seksuaaliset halunsa, myös muiden nähdessä. Kautta Allahin aion kostaa. Ainoastaan veljeni tietää koko tarinan. Kesäkuun 29. 2012: Syyrian lesket Ghada "Kaikki Homsissa ovat joko kuolleita tai paenneet. Jopa linnut pakenivat. Mieheni oli kapinallisten rinnalla. Hän työskenteli ambulanssin kuljettajana, keräsi tarkka-ampujien haavoittamia ihmisiä ja vei heitä sairaalaan. Hän oli viemässä raskaanaolevaa naista sairaalaan, kun tarkka-ampuja tappoi hänet. Siitä on kymmenen viikkoa. Kapinalliset kertoivat meille, että läheisissä kaupungeissa -Ashirassa, Karm al-Zaytuunissa ja Baba 'Amrissa- turvallisuusjoukot raiskaavat nuoria naisia ja teurastavat heitä veitsin. Minulla on neljä teini-iässä olevaa tytärtä, joten meitä kehotettiin lähtemään. Kapinalliset salakuljettivat meidät Jordaniaan. Aloitimme pakomatkamme pimeyden laskeuduttua kello kahdeksan illalla. Meidät käskettiin pukeutua mustaan ja kävelemään ääneti. 18-vuotias tyttäreni kantoi nelivuotiastani. Olimme niin peloissamme, että turvallisuusjoukot väijyttävät meidät. Meidän kanssamme oli neljä perhettä: kymmenen kapinallista käveli vierellämme ja heitä oli myös edessämme ja takanamme. Tulimme Jordaniaan ilman mitään. Toimme vain itsemme." Umm Ahmed "Näin mieheni ensimmäisen kerran kouluni ulkopuolella ollessani 16-vuotias; hän oli työssä lähistöllä. Teeskentelin, etten katsellut häntä, mutta hän tuli luokseni ja yritti puhua minulle. Olin aluksi ujo, mutta luovutin. En voinut mitään. Hän kuoli kuukausi sitten taistellessaan Houlassa. En tiedä, minä päivänä hän kuoli. Hän oli järjestänyt minulle ja lapsilleni maastalähtemisen. Minulle kerrottiin, että miestäni on ammuttu. Olen ylpeä, että hän kuoli hyvän syyn tähden, eikä pettänyt maataan tai ihmisiään." Intissar "Olin Homsissa huolehtimassa kuolevasta isästäni. Hän sai kohtauksen, kun asuinalueellemme hyökättiin. Meidän täytyi kantaa häntä paetessamme tankkeja. Kun palasimme taloomme hyökkäyksen jälkeen, isäni käski kaikkia tyttäriään lähtemään Homsista, sillä sotilaat raiskasivat naisia. Sanoin: "En välitä. Antaa al-Assadin hallinnon ja shabbihan tappaa minut, en välitä. Tahdon vain olla isäni kanssa. Olisi sen arvoista olla hänen kanssaan hänen elämänsä viimeiset päivät. Hän kuoli 40 päivää sitten, 95 vuoden ikäisenä. Homs on nyt rumin kuviteltavissa oleva paikka. Täysin hylätty, talot kuin aaveita. Ei sähköä, ei vettä, ei leipää. Räjähdyksiä voi kuulla. Ashirassa olimme yksi viidestä jääneistä perheistä. Kello viisi illalla aloimme peittää ikkunoita huovilla, jotta sytyttäessämme kynttilöitä Syyrian armeija ei näkisi ihmisten asuvan siellä. Sotilaat ryöstivät naapuriemme kodit, ottivat kaikki koneet ja laitteet, näin heidän kantavan niitä kadulla. Kun isäni tarvitsi lääkintäapua, kannoin häntä itse talosta ulos. Veljeni piilotteli autossa autotallissa ja hän tuli hakemaan meitä. Veimme isän Punaisen ristin sairaalaan Homsin palestiinalaiskorttelissa. Alue oli turvallinen. Heillä oli kauppatori, jolta saatoit löytää kaikkea, joten sieltä saimme ruokamme. Kun Syyrian armeija näki meidät he tivasivat meiltä: ' Tahdotteko vapautta?' Vastasimme: 'Ei, olemme teidän puolellanne, tahdomme teidät ja hallintonne.' Kunpa voisin mennä takaisin Syyriaan. Tahdon mennä ja taistella Vapaan Syyrian armeijan kanssa. Autoin veljenpoikiani kun kaupungissa räjähteli. Joka puolella oli ruumiita ja autoin niiden kantamisessa autoon. Vein haavoittuneen perheen kenttäsairaalaan. Olen tosissani, taistelisin. Jos vain he sallisivat naisia, olisin ensimmäisenä liittymässä. Minulla ei ole lapsia, joten mitään pelättävää ei ole. Pyysin veljenpoikiani Jaish al-Hur'issa tuomaan minulle univormun voidakseni naamioitua mieheksi, jotta voisin taistella heidän kanssaan. Veljenpoikani aikoivat mennä iskemään turvallisuusjoukkoja vastaan ja sanoin tulevani mukaan. Heillä oli Syyrian armeijan univormut hämätäkseen varsinaista armeijaa. Minun 13- vuotiaan veljenpoikani Syyrian armeija tappoi ja vannoin tappavani sata turvallisuusjoukoista kostoksi hänen kuolemastaan. Mutta veljenpoikani lupasivat vain antaa minun tappaa yhden -minulla oli jopa univormu ylläni -mutta heidän äitinsä, minun siskoni, sanoi ei." Manal, Intissarin vanhempi sisar 13-vuotias poikani Ayman tapettiin. Syyrian armeija ampui hänet. Naapurit saivat sen kuvattua ja televisio otti sen. Hän rakasti jalkapalloa. Ostin hänelle pallon viikkoa ennen kuin hän kuoli. Hänet ammuttiin kadulle keväällä 2011. Sanoin hänelle, ettei menisi ulos, koska armeija oli tulossa, mutta hän meni silti. Kaikki nuoret menivät. Viisi minuuttia myöhemmin häntä osui. Veljeni otti hänet ja ajoi sairaalaan kahden poikani kanssa, jolloin hän oli vielä elossa. Matkalla sairaalaan turvallisuusjoukot pysäyttivät hänet ja kysyivät, missä mielenosoituksessa he olivat. He kuulustelivat veljeäni ja tahtoivat pidättää hänet. Joten poikani veivät Aymanin ulos autosta ja kantoivat juosten sairaalaan. Mutta se oli jo liian myöhäistä. Kaksi vanhinta poikaani liittyivät kapinallisiin. En tahtonut. Tahdoin heidän olevan kanssani, mutta ei hyödyttänyt. Joskus he toivat aseveljensä talooni ja monet heistä viettivät yönsä. He tahtoivat syödä kaikkea, mitä saattoi syödä nopeasti. Eräänä päivänä tein molokhia [perinteistä kanamuhennosta pinaattia muistuttavalla vihanneksella]. Odotin ja odotin, mutta he eivät tulleetkaan, joten menin lopulta nukkumaan. Kun heräsin, kaikki oli poissa; ei ainoastaan ruoka vaan keittoastiatkin. Heidän ystävänsä olivat tulleet ja vieneet ruoan aseveljilleen. En koskaan lukinnut ovea taistelujen alettua. Kaikki me äidit jätimme ovemme auki, koska emme tahtoneet poikiemme joutuvan odottelemaan ulkona kaduilla tarkka-ampujien etsiessä heitä. Viisi kuukautta sitten vanhin poikani pidätettiin. Toinen lähti Idlibiin taistelemaan, enkä ole kuullut hänestäkään sittemmin. Jaish al-Hur ei kanna puhelimia mukanaan, ettei Syyrian joukot kykene paikallistamaan heitä. Kuulimme myös naisten kidnappauksista ja raiskauksista. Laitoin tyttäreni, jolla on tummempi iho muutenkin istumaan katolle joka päivä auringossa tullakseen vieläkin tummemmaksi ja kun shabbihat tulivat taloon he eivät katsoisikaan häneen. Otin viiden minuutin suihkuja; joka päivä olimme valmiita pakenemaan minä tahansa hetkenä. Viimein lähdin Homsista, koska minulla oli vain yksi neljästä pojastani jäljellä ja pelkäsin hänen puolestaan. Hän rohkaisi minua lähtemään, koska hän pelkäsi sisartensa puolesta. Kaksi vanhinta poikaani liittyivät kapinallisiin. Tulimme Jordaniaan verkkoaidan läpi ainoastaan vaatteet selässämme. Saapuessani Jordaniaan itkin: itkin surusta jättäessäni maani ja ilosta ollessani elossa ja pelastaneena jäljelläolevien lasten elämän. Jordanialaiset vartijat kohtelivat meitä ystävällisesti tuoden meille teetä. He toivat huopia sellaisille, jotka olivat vilustuneita. Syyrian kidutussellit ovat paikkoja, joissa kukaan ei kuule ääntäsi, eikä kukaan vieraile luonasi. Ensimmäinen hänen näkemänsä asia oli kellarin nurkassa oleva nainen: "He raiskasivat häntä. Selvästi he raiskasivat häntä. Hänen kehonsa vuoti verta ja hän vain pysytteli nurkassa." Kiinniottajat vaativat tunnustamaan aseiden salakuljetusta ja videoleikkeiden lähettämisestä ulkomaisille uutisorganisaatioille. "He löivät minua, potkivat ja tekivät jotain inhottavaa...Tiedän näin tapahtuvat heidän pidättäessään jonkun. Tunnen tämän olevan loppu." Raiskaavat viranomaiset käyttäytyivät kuin eläimet, entinen pidätetty kertoo. Ensinnäkin turvallisuusviranomainen kosketteli häntä seksuaalisesti, toinen katseli tapahtumaa mutta pysytteli hiljaa. Sitten kolme upseeria hyökkäsi hänen kimppuunsa. "Kolme kaveria olivat kuin elukoita. Yritin suojella itseäni, mutta olen hyvin lyhyt..." Raiskauksen aikana hyökkääjät pilkkasivat häntä: "Tahdotko Assadin lopettavan? Tämä siitä, että sanoit ettet pidä Bashar al-Assadista." Nainen pidätettiin tarkastuspisteellä Homsissa myöhään viime vuonna Osana kidutusta kuulustelijat käyttivät rottia ja hiiriä naisten häpäisemiseen. Hän kuvailee näkemäänsä hyökkäystä toiseen naiseen: "Hänen vaginaan työnnettiin rotta. Hän kiljui. Näin verta lattialla. Kuulustelija sanoi: "Tuntuuko tämä tarpeeksi hyvältä?"He pilkkasivat häntä. Hän oli tuskissaan. Näin hänet eikä hän enää liikkunut." Heinäkuun 15. 2012: Sisaremme Syyriassa He ottivat abaayani pois...Olin pukeutunut housuihin ja t-paitaan sen alla ja vartija sitoi käteni selkäni taakse...Sanoin: 'Kaltaisellasi koiralla ei ole mitän oikeutta tehdä minulle mitään.' Hän tarttui rintoihini...Sanoin: 'Saat lyödä minua, ampua minua, mutta älä yritäkään koskea.' Hän jalleen tarttui rintoihini ja työnsin hänet pois. Sitten hän tarttui rintaani ja heitti minut seinää vasten. Putosin ja hän alkoi hakata minua kepillä polveen ja nilkkaan. Nilkka ja käteni murtuivat." -Sabah, Jisr al-Shughur, Sotilastiedustelun kiduttamana Idlibissä marraskuussa 2011. "Olimme nukkumassa, minä ja tyttäreni samassa sängyssä. Minulla on viisi tytärtä, nuorin yhdeksänkuukautinen ja vanhin 12. Helmikuussa 2012 Syyrian hallituksen joukot ja shabiha tunkeutui hänen taloonsa etsien miestäni. He mursivat ovat -joka oli aivan tavallinen puinen ovi- ja tulivat sisään. He sanoivat: 'Missä on miehesi?' Sanoin, etten tiedä ja hän lähti kauan sitten. Vieressäni seisovat tuli luokseni. Hän repi paitani ja alkoi kouria rintojani. Rintani olivat kokonaan paljaina ja aloin huutaa. Minua kourinut näytti shabihalta. Hänellä oli siviilivaatteet. Sotilasvaatteissa ollut mies tuli sisään ja kertoi upseerin sanoneent, että ellei miestä löydy, joutuisin kokemaan tätä pahempaa." -Maha, Daraa. Eräässä toisessa kotietsinnässä upseerin kerrotaan sanoneen: "Nussiessani sitä naista, hän piti paljon ääntä, koska olin hänen mielestään niin hyvä." Kollega vastasi: "Et ole yhtä nokkela kuin minä. Kun harrastan seksiä näiden naisten kanssa, sidon heidän suunsa, etteivät he kykene päästämään ääntäkään." "Nuoria naisia tuotiin sotilastukikohtaan ja heitä raiskattiin kaksi yötä peräkkäin...Miehet vaativat harrastaa seksiä kahden siskosten kanssa, mutta he vastustelivat sanoen olevansa neitsyitä ja rukoilivat saadakseen pitää neitsyytensä. Sotilaat uhkailivat naisia aseilla, jonka jälkeen he suostuivat. Kahdella videoleikkeellä näin, miten kahta naista kiskotaan hiuksista kotoaan ja laitetaan autoihin. Toisessa videoleikkeessä kuulin miehen sanovan kahdelle naiselle: 'Mikäli ette harrasta seksiä kanssani, tapan teidät.' Molemmat naiset itkivät, pyytäen miehiä päästämään heidät kotiin. Muutama viidestä miehestä piteli toista naista aloillaan, toinen kiskoi hiuksista ja kolmas repi häneltä vaatteet yltään ja sitten he raiskasivat hänet. Toinenkin nainen raiskattiin." -Sotilaskarkuri Toufiq näkemässään kollegansa matkapuhelimessa videon, jossa turvallisuusjoukot kotietsinnässä joukkoraiskaavat kaksi naista Homsissa marraskuussa 2011. "Kaksi sotilasta tuli talooni ja kysyivät miestäni. Heillä oli naamiointi. Heillä oli vyöt täynnä aseita, veitsiä ja luoteja. Sanoin mieheni olevan matkoilla eikä talossa ole aseistautuneita ihmisiä. Näytin heille koko talon -meillä ei ollut mitään piiloteltavaa. Yksi heistä kävi minuun käsiksi. Mutta toinen sotilas kielsi. Hän yritti työntää minua väkisin makuuhuoneeseen, mutta yritin päästä irti käytävälle. Mieheni oli piilossa talon ulkopuolella. Pakenimme kolme päivää myöhemmin." -Wafa, Homs marraskuun 8. 2012 tapahtuneesta kotietsinnästä. "Kuulin naapurini naisen huutavan ja menin hänen taloonsa armeijan lähdettyä. Hän oli hysteerinen ja me keskustelimme. Hän kertoi toisen hyökänneen hänen kimppuunsa toisten kahden ollessa ovella. Hänen kaksi lastaan istuivat nurkassa. Kun hän oli lopettanut, toiset kaksi päästettiin sisään. He ottivat hänen hijaabinsa pois. Hänen kasvojaan oli viilelty ja vuotivat verta. Hän oli hysteerinen, veri valui alas hänen kasvoillaan. Kun armeija lähti, hän meni perheensä taloon." -Suha naapuristaan Homsissa. "Kymmenen heistä meni taloon sisään...Naisen huudot täyttivät ilman. Jälkeenpäin hänet tapettiin kadulle. Hänet vietiin kadulle lastensa kanssa. Hänellä on kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Heidät kaikki tapettiin...saatoimme nähdä ja kuulla kiljumisen sinne, missä olimme...Kuulet naisen huutavan, etkä voi tehdä mitään auttaaksesi häntä." -Mansur naapuristaan Homsissa maaliskuussa 2012. Homsilainen Talal kertoo nähneensä sukulaistaan alemmassa kerroksessa asuvan oven olleen auki. Kun hän ja sukulaisensa menivät sisään he näkivät naisen ja pienen lapsen makuuhuoneessa, kumpikin kuolleina, veitsellä niskaan tapettuina. Nainen oli alasti ja hänen nivusissaan oli mustumia. Talalin sukulainen kertoo olleensa edellisenä yönä piilossa shabihan hyökätessä taloon. Hän oli kuullut huutoja naisen asunnosta. "Talooni tunkeutui 25 turvallisuusagenttia ja shabihaa. Etsintöjen jälkeen talooni jäi seitsemän. Käteni laitettiin rautoihin ja kolme heistä ympäröi minut. Kolme muuta kävivät käsiksi vaimooni, repivät vaatteet hänen päältään ja viimeinen tyyppi raiskasi hänet. He kaikki kirosivat ja loukkasivat meitä. En voinut tehdä mitään estääkseni heitä." -Yusuf Dara'sta, kesäkuun 25. 2012 tapahtuneesta sotilasoperaatiosta. "Varhaisin, minkä muistan tulleeni pysäytetyksi tarkastuspisteellä. Luulin tulevani pidätetyksi, mutta sotilaat veivät minut asuntoon, jossa oli muitakin tyttöjä. Olin siellä kahdesta kolmeen päivään ja sitten he veivät minut Damaskokseen. He pitivät minut siellä kaksi ja puoli kuukautta. Siellä oli kolme muutakin naista...Sotilailla oli päiväjärjestys. Heillä oli kullakin vuoronsa meihin. Enemmän kuin yksi mies raiskaa sinut." -Nur, helmikuussa 2012 Homsin tarkastuspisteellä kiinniotettu. "Naisia vankeina oli viereisessä sellissä. Sekä Ilmavoimien tiedusteluyksikössä ja sotilastiedusteluyksikössä...Melusta päätellen naisia oli paljon. Kuulimme sitä koko päivän. Eräät heistä olivat pidätettynä, koska heidän miehensä tai veljensä olivat etsintäkuulutettuja. Kun vartijat huusivat heille, kuulimme vartijoiden sanovan: 'Tulkoon poikasi pelastamaan sinut.' Naiset vastasivat itkien: 'Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. En tehnyt mitään." -Wassim, marraskuussa 2011 vapautunut. "Sellissä oli kanssamme 15-16-vuotiaita lapsia, kuudelta tai seitsemältä heistä oli kynnet kiskottu pois ja kasvojaan hakattu. Lapsia kohdellaan pahemmin kuin aikuisia. Heitä kidutetaan, mutta poikia myös raiskataan. Näemme, kun vartijat tuovat heitä takaisin selliin. Yksi poika tuli takapuoli vuotaen verta. Hän ei kyennyt kävelemään." -Samih, pidätettynä Latakiassa. "Noin seitsemän tyttöä tuotiin kenttäsairaalaan, jotka oli tapettu. Eräät heistä oli puukotettu. Saattoi nähdä veitsenjäljet. Mikäli he vastustelivat heitä hakattiin, jäljet näkyivät. Heillä ei ollut vaatteita alavartalossaan ja yläosan vaatteet oli revitty. Viisi raiskattua tyttöä tuotiin elossa, he olivat sinisiä ja mustelmilla. Heidän haavoistaan saattoi nähdä heidän olleen raiskattavina. Useimmat heistä olivat neitseitä, sillä veri juoksi heidän jalkojaan pitkin. Ompelin heidän alapuolensa kiinni, mikäli sen iho oli revennyt. Yksi tyttö oli repeytynyt edestä taakse. Käytin kuusi tikkiä ommellakseni hänet kokoon." -Farah, lääkäri Homsissa maaliskuussa 2012. Huhtikuussa 2012 hallituksen joukot raiskasivat yhdeksänvuotiaan tytön hänen perheensä edessä Baba 'Amrissa. Heinäkuun 16. 2012: Houlan verilöyly: "Houlan lapset eivät kuolleet satunnaisessa tykistökeskityksessä. YK paljasti eilen heidän olleen murhattu yksi kerrallaan. Sotilasjoukko tuli yöllä veitsin ja asein aseistautuneina ja nuoret uhrit teloitettiin ampumalla luoti päähän tai veitsellä kurkkuun. Eräässä kuvassa on kerubilainen tyttövauva, ei kahta ikävuotta vanhempi, pienessä kultaisessa korvakorussaan. Hänet on kääritty valkoiseen liinaan. Puolet hänen kallostaan on hakattu tai ammuttu pois. Toisessa on ehkä kuusi-tai seitsenvuotias poika. Hän näyttäisi nukkuvan, mutta hänen päänsä on takaa hakattu kuin keitetyn kananmunan pää. Hänen aivonsa lojuvat lakanalla hänen takanaan. Kolmannessa kuvassa nätti nuori tyttö tuijottaa ylöspäin, suu hieman raollaan kuin hymyssä. Hänen oikean silmänsä on suuri verinen luodinreikä ympärillään lihan ja luun sotku. Eräällä nuorella tytöllä on verinen t-paita, jossa lukee "Baby" tai "Dolly" ja leuka ammuttuna pois. Mies kantaa lapsen ruumista, jolla on enää puoli päätä jäljellä. Kuvat jatkuvat, liian shokeraavia painettavaksi Times-lehdessä, vaikka epäonnistumisemme tehdä niin pelastaa al-Assadin hallituksen, sanoo Martin Fletcher. Kuvat ottaneen Don McCullinin mukaan sota kuuluu näyttää kokonaan ja shokeeraavana. On lapsia -veljiä, sisaria, serkkuja- joilla on yllään veren sotkemat t-paidat silmät puhkottuina, kasvot veitsillä viilleltyinä, ruumiissa pieniä luodinreikiä. Eräällä tytöllä on nenä ja poski viipaloituina pois. Kahdella tekaistun ruumiishuoneen lattialla makaavalla lapsella on kädet sidottuina. Nämä ovat 49 Houlan verilöylyssä tapettua lasta, Presidentti al-Assadin shabiha-öykkärien lähietäisyydeltä ampumina. Ainakin 108 siviiliä tapettiin, niistä 34 naisia. Ainoastaan 20 kuoli tykistö-tai tankkitulituksessa. Kokonaisia perheitä ammuttiin koteihinsa. Tuona iltapäivänä armeija aloitti keskityksensä tankein ja kranaattitulin. Noin kello seitsemän illalla aseistautunut Shabihat, osa heistä Houlaa ympäröivistä nusairi-kylistä, tunkeutuivat sisään ja verilöyly alkoi. He menivät talosta taloon, ryöstellen, tuhoten ja tappaen keskiyöhän saakka. Yksi vanhempi nainen kertoi: 'Olin talossani kolmen lapsenlapseni kanssa, kolmen tyttärentyttären, kälyni, tyttären, miniän ja serkun kanssa...Olin huoneessa yksin kun kuulin miehen äänen. Hän huusi ja karjui perheelleni. Piilouduin oven taakse...Kolmen minuutin kuluttua kuulin perheenjäsenteni kiljuvan ja huutavan. 10-14-vuotiaat lapset itkivät...Kun lähestyin ovea, kuulin useita laukauksia.' Abu Firaas 'Abdul-Razaq kertoi paenneensa pidätystä keskityksen alkaessa. Palattuaan kotiinsa hän löysi vaimonsa ja kuusi lastaan -nuorin viisikuukautinen ja vanhin 16- kuolleina. 'He makasivat lattialla, veren peitossa. Viisikuukautista tytärtäni oli ammuttu päähän ja kymmenvuotiasta liikuntarajoitteista poikaani oli puukotettu päähän machetella. Näin muistan nähneeni ennen pyörtymistäni.' Maisara Hilaoui: "Shabihat tunkeutuivat taloihin ja maatiloille ja tappoivat kaiken näkemänsä. Joiltakin ruumiilta oli silmät revitty ulos ja tosilta päät leikattu. Jotkin ruumiit olivat veitseniskujen peittämiä. Viisi naista raiskattiin ennenkuin heidät tapettiin." Rasha as-Sayyid 'Ali: "Katsoimme ulos ja näimme armeijan menevän taloihin lähistöllä. Oveemme koputettiin ja isäni meni avaamaan. Näytin isäni sotilaskorttia ja kerroin hänen olevan eläkkeellä oleva sotilas. Miehillä oli alawien aksentti, he kertoivat olevansa Foulah'sta. Yksi miehistä heitti minut ja neljä muuta naista huoneen nurkkaan kun he löivät isääni. Sitten he toivat isäni huoneeseen ja ampuivat hänet edessämme. Näin isäni aivojen valujen hänen päästään. Yksi turvallisuusmies ampui kattoon ja huusi: 'Olemme kostaneet puolestasi, Imaami 'Ali!' He olivat turvallisuusmiehet ja shabbiha. Yksi heistä sanoi toiselle: 'Mitä teemme lapsille? 'Toinen vastasi: 'Ammutaan ne vanhempiensa edessä!' Minua ammuttiin vatsaan. Kaaduin lattialle. Pian näin kaikkien veljieni ja äitini hukkuvan vereen. Ryömin ja kuulin serkkuni itkun, joka oli vain kuukauden ikäinen. Vauvan äiti oli kuollut. Neljä sisartani ja raskaana oleva kälyni oli tapettu. Naapurini oli tapettu. Veljeni vauva oli kahden kuukauden ikäinen ja nukkumassa yläkerrassa. Shabbihat ampuivat hänetkin." Kymmenvuotias Maha 'Abdul-Razziq oli kotonaan Taldoussa shabbihan tullessa: "Olin Ghufranin, kaksi-ja puolivuotiaan serkkuni kanssa yhdessä huoneessa kun turvallisuusmiehet murtautuivat taloon. Hän piteli veistä ja sanoi: 'Menkää nurkkaan.' Sitten aseistetut miehet ottivat kultaiset rannekkeet serkkuni ranteista ja ampui meitä molempia. Minua ammuttiin jalkaan ja käsivarteen ja kaaduin maahan. Hän ampui Ghufrania ohi, joten hän palasi ampumaan häntä rintaan tappaen hänet. Näin kolme sisarustani kuolleina. Yasiin, joka oli viisivuotias, Yassir ja sisareni Maya, joka oli kolmivuotias. Shabbiha tappoi äitini. Heidät ammuttiin kaikki yhdessä. Menin ulos talosta ja näin naapurini Sameenin tytärten ruumiit. Yksi heistä oli vielä elossa." "Shabbiha käytti hyväkseen sitä, että kukaan ei ollut suojelemassa asukkaita heidän tulosuunnassaan. Kukaan ei ollut kaupungin liepeillä. He vain teurastivat kaikki" , kertoo Abu Aruba. "He joutuivat kohteiksi, koska asukkailla oli yhteys hallitukseen. Shabbiha tahtoi luoda vaikutelman, että muut joukot olivat vastuussa", kertoo loukkaantuneita hoitanut sairaanhoitaja. 11-vuotias poika kertoo: "He tulivat panssaroiduilla ajoneuvoilla ja oli myös vaunuja. He ampuivat viisi luotia talomme oven läpi. He sanoivat tahtovansa 'Arifin ja Shawkin, isäni ja veljeni. Sitten he kysyivät sedästäni Abu Haidarista, he tiesivät hänenkin nimensä. Äitini huusi heille 'Mitä tahdotte miehestäni ja pojastani?' Kalju mies, jolla oli parta ampui hänet konekiväärillä kaulasta alaspäin. Sitten he tappoivat sisareni Rashan samalla aseella. Hän oli viisivuotias. Sitten he ampuivat veljeäni Nadiria päähän ja selkään. Näin hänen sielunsa jättävän hänen ruumiinsa edessäni. He ampuivat minua, mutta luoti meni ohi eikä osunut. Tärisin niin paljon, että luulin heidän huomaavan minut. Laiton verta kasvoihini saaden heidät luulemaan minun kuolleen." Syyrian hallituksen mukaan "verilöylyn toteuttivat aseistautuneet terroristijengit, joiden vakaa aie on romuttaa rauhanmahdollisuudet ja provokoida sotilaallinen kansainvälinen väliintulo." Kertoo Abu Jaffour: "Aseistetut miehet tulivat tykistötulen suojaamina täysin hallituksen vallassa olevista kylistä. Ne ovat alawien kylien, 500 metriä-kaksi kilometriä meistä. Ja he haluavat maailman uskovan, että sadat al-Qa'idah'sta olisivat siellä?" Heinäkuun 30. 2012: 16- vuotias Zaynab kertoo lopettaneensa koulun Homsissa sen jälkeen kun Syyrian armeijan sotilaat tappoivat, kidnappasivat ja tappoivat hänen koulukavereitaan tammikuussa Homsin Khalidiyyah'ssä. Silminnäkijän kertomus Shabihah'n toiminnasta: He koputtivat naapurini oveen. Yksi heistä sanoi: 'Avatkaa ovi tai ammumme.' Nainen naapurissani ei avannut ovea, joten he ampuivat ovea. Mennessään sisään he sanoivat: 'Miksi et avaa ovea?' Hän vastasi: 'Älkää tulkokaan lähelleni.' Tytöt vastustelivat. Kuulin tyttöjen sanovan, etteivät koskisi äitiin ja äiti vain sanoi: 'Älkää koskeko tyttäriini.' Kuulin erään tytöistä olevan käsirysyssä sotilaan kanssa. Mies sanoi: 'Ai, sinä raavit minuakin?' Tyttö työnsi hänet pois ja häntä ammuttiin päähän. Hän oli vanhin, 20-vuotias. Sitten he tarttuivat 12-vuotiaaseen, nuorimpaan. Saattoi kuulla hänen sanovan: 'Älkää ottako vaatteitani pois.' Äiti sanoi: 'Tämä tyttö on 12.' Näin hänet myöhemmin, hänen paitansa oli revitty edestä auki. He raiskasivat hänet ja he raiskasivat kaksi muutakin...Toiset tytöt olivat 16 ja 18. Sitten thuwaar (kapinalliset) tulivat..." -Selma naapuristaan Homsissa. "Tytöt olivat sulkeneet talon etuoven ja itkivät. Koputin oveen ja sanoin: 'Olen naapurinne, päästäkää minut sisään.' Näky oli epätodellinen. 12-vuotias makasi maassa, verta polvissaan. Enemmän kuin yksi sotilas oli raiskannut 12-vuotiaan. Kuulin piilostani sotilaiden sanovan: 'Riittää jo, minun vuoroni.' Tyttö oli revitty etusormen pituuden verran." 17-vuotias tyttö raiskattiin ja kidnapattiin shabihah'n kotietsinnässä. Tyttöä siirrettiin 15 päivää asunnosta toiseen ja joka asunnoissa olevien viidestä kymmenen tytön nivusiin ruiskutettiin ainetta, joka lamaannutti heidät liikkumiskyvyttömiksi, jonka jälkeen shabihah't raiskasivat heidät. Erään raiskauksen aikana tyttö oli sidottu, vaatteet riisuttu ja hänen genitaalialueitaan ja vaginaansa poltettiin kuumalla raudalla. Eräs 15-vuotiaan tytön perhe tapettiin ja tyttöä raiskattiin 10 päivää. Hänen vaginaansa työnnettiin hiiriä, joiden puremisista tyttö kärsi aiheuttaen virtsa-ja veri-infektioita. Aida Aida oli vangittuna vuoden 2012 lokakuusta tammikuuhun 2013. Hän oli 19-vuotias. Hänet raiskattiin kaksi kertaa. Kolme sotilasta raiskasivat myös oikeuskuulustelua edeltävänä päivänä. "Kuulustelija jätti minut huoneeseen ja tuli takaisin kolmen sotilaan kanssa, jotka raiskasivat minut vuorotellen. Kun kolmas aloitti, murruin täysin. Vuodin verta koko ajan. Kun viimeinen lopetti, kaaduin lattialle. Lääkäri tuli ja vei minut kylpyhuoneeseen, jossa hän antoi minulle ruiskeen jotta pystyisin seisomaan tuomarin edessä." Syyskuun 8. 2012: Syyrian ilmavoimien hävittäjät pommittavat asuinkortteleita Aleppossa tappaen kymmenen sekä tuhoten kaupungin vesijohtoverkon. Aleppon maakunnan kuvernööri Akkad syytti vesiputkien rikkomisen olevan "Basharia vastustavien terroristien" syy. 20 tunnin taisteluissa Syyrian hallituksen nimellä kulkeva tappokoneisto valtasi Hananon sotilastukikohdan takaisin vaunujen ja helikoptereiden tukiessa. Egyptin mukaan "Iranin yhteistyötä tarvitaan Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi." "Yhteistyön" laadusta ja tuhovoimasta ei tosin ollut mitään mainintaa. Hallituksen joukkojen hyökkäys Damaskoksessa sijaitsevaan palestiinalaispakolaisten leiriin: asukkaat pakenevat tulitusta. Hallituksen sotilaat tunkeutuvat pakolaisleirin sairaalaan ja pidättävät aiemmissa hallituksen iskuissa haavoittuneita. Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Kes Syy 20, 2017 4:01 pm, muokattu 1 kertaa Lau Hei 16, 2016 9:12 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Syyskuun 16. 2012: Syyrian armeija Kafr Owaidin kaupungissa Kuvatulla videolla makaa kolme noin kouluikäistä poikaa kuolleina, keskellä yksi nuori poika kuolleena, tämän vasemmalla puolella nainen kuolleena ja oikealla puolella kolmivuotias tyttö, jonka pää on leikattu irti. Syyrian armeija oli tunkeutunut taloihin ja tappanut kaikki viisi siellä ollutta lasta. Kuvaaja sanoo: "Kafr Oweidia pommitetaan lentokonein, helikopterein, rypälepommein ja raketein." Yksi ruumiita peittelevistä miehistä sanoo: "Nämä ovat Bashar al-Assadin puhdistuksia." Syyskuun 23. 2012 Harastan kaupunginosassa Dimasqissa al-Assadin hallinnon tarkka-ampuja ampuu taloon tappaen neljävuotiaan pojan Yasin Basim Hasanin. Heinäkuun 21. 2012: al-Assadin joukot käyttävät myrkyllisiä kaasuja siviilejä kohtaan Deir Ezzourin kaupungin aktivistit levittävät internetissä videota, jossa on Syyrian armeijan käyttämien myrkyllisten kaasujen uhreiksi joutuneita lapsia. Koska Syyria ei ole Kiellettyjen Kemiallisten Aseiden Organisaation jäsen, Syyrian kemiallisten aseiden tarkkaa määrää ei tiedetä: tämä huolestuttaa -tadam!- Israelia, joka uskoo voivansa olla suorana kohteena: Kommentti: Eli, Israelia ei huolestuta se, että kiellettyjä kemiallisia aseita käytetään- vaan sitä huolestuttaa vain, että niitä voidaan käyttää sitä vastaan. Israelilainen kenraalimajuri kertoo "Syyrialla olevan suurin kemiallisten aseiden arsenaali koko maailmassa. Syyrian ohjukset ja raketit voivat saavuttaa minkä tahansa alueen Israelin maaperällä." Israelilla on melkoiset huolet, niinpä se ei ehdi huolehtia siitä, että niitä käytetään samalla tavalla viattomiin syyrialaisiin. Yhdysvaltain tiedustelu viittaa pienen mittakaavan sariinin käyttöön Syyriassa: "Yhdysvaltain presidentti sanoi, että mikäli Bashar Assad käyttää kemiallisia aseita, se oli käännekohta, punaisen rajan ylitys -Luulen olevan erittäin ilmiselvää, että punainen raja on ylitetty, kertoo McCain, Eli jos Assad käyttää 80 000 konventionaalisilla aseilla se ei aiheuta vastatoimia, mutta jos tappaa yhdenkin kemiallisella aseella, se onkin suuri asia? Israelilaisesta Syyriaa koskevasta uutisesta: "Mossadin entinen päällikkö hra Halevi on sanonut Bashar al-Assadin olevan "Israelin mies Syyriassa" eikä Israel anna hänen hallituksensa kaatuvan nyt. Hän sanoi, ettei Israel tahdo nähdä Basharin hallituksen kaatuvan, koska hän seurasi isänsä jalanjäljissä eikä ottanut ensimmäistäkään vihamielistä askelta Israelia kohtaan viimeisen 40 vuoden aikana ja piti rauhan Golanin kukkuloilla. Ja Israelissa on suuria huolia Assadin kaatumisen jälkimainingeissa." Toukokuu 2. 2013 "Syyrialla on todellisia ystäviä alueella, eikä maailma salli Syyrian kaatuvan Amerikan tai Israelin tai takfirien käsiin." -Sanoi Hizb Allatin satusetä Hasan Nasr Allat. Kolmekymmentä vuotta sitten Hafidh al-Assad katkaisi puhelinlinjat Hama'sta estääkseen sanan leviävän kaupingissa alkaneen kansannousun verisestä tukahduttamisesta, varmistaakseen Syyrian vuoden 1982 vallankumouksen murskaamisen ja useiden tuhansien tapetun ennenkuin maailma tiesi siitä. Kolme vuosikymmenen jälkeen, hänen poikansa on maailmanlaajuisen median parrasvalossa sodankäynnissään huolimatta sensuuriyrityksistään; mutta Bashar voi myöskin luottaa Kylmän Sodan aikaiseen suurvaltojen jakoon, kasvavaan kyvyttömyyden ja välinpitämättömyyden tuntoon, suojatakseen itsensä aseelliselta ulkomaiselta väliintulolta. Yksi tapaus, jonka Yhdysvallat asetti "punaiseksi rajaksi," mikä laukaisisi sotilaallisen vastauksen - al-Assad käyttäisi kemiallisia aseitaan- mikä on ainoastaan rohkaissut syyrialaisjohtajaa. "He selvästi sanoivat: 'Emme tule väliin, ellet käytä kemiallisia aseita'", sanoo Euroopan Yhteisön ulkomaanasioiden hoitaja Julen Barnes-Dacey. al-Assad tunsi siis itsensä vapautetuksi käyttää lisää väkivaltaa. "On ollut jo hallituksen brutaaliuden kovenemista sekä hallitusjohteista väkivaltaa, eivätkä nekään ole herättäneet minkäänlaista reaktiota." Profeetan Sotilaat Viisitoista taistelijaa, jotka eivät pelkää kuolla Bashar al-Assadin joukkojen käsissä, ryhmän johtajana Abu Sa'id. Abu Sa'id kertoo Syyrian armeijan piirittäneen kapinallisia Wastanin vuorilla ylenkatsoen Jisr al-Shughuurin kaupunkia Idlibin maakunnan luoteisosassa. "Jos täytyy kuolla, kuolemme Allahin Tahdosta." Hän sanoo. Hymyillen. Abu Sa'idilla ja hänen miehillään on ainoastaan kevyt aseistus vaunujen tukemia joukkoja vastaan, jotka piirittävät Jabal Wastania ympäröivää aluetta. Eräs heistä, Abu Steif kertoo tarinansa: "Nuorin veljeni osallistui hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. al-Assadin armeija tuli pidättämään häntä, mutta hän ei ollut kotona. Joten he tappoivat hänen sijastaan vanhemman veljeni." Jotkut Profeetan Sotureista ovat teini-ikäisiä, mutta yksi asia yhdistää heitä: "Taistelu kuolemaamme asti." Kello tikittää. Abu Sa'id: "Syyrian armeija tykistötulittaa meitä ainoastaan etäisyyden päästä. Joukot eivät tulee tänne enää." Abu Sa'id liittyi kansannousuun maaliskuussa 2011. Kolme kuukautta myöhemmin ottaessaan osaa hallituksen vastaiseen mielenosoitukseen turvallisuusjoukot haavoittivat häntä neljällä luodilla, joiden takia oli menettää toisen käsivartensa. "Silloin päätin tarttua aseisiiin." Edellisellä viikolla joukot koettivat tappaa hänet väijytyksessä, mutta Abu Sa'id onnistui pakenemaan. "He tulittivat autoani 25 luodilla, mutta epäonnistuivat tappamaan minua, koska olen liian laiha." Hän sanoo. Nauraen. Hänellä on Kalashnikov ja katkaistu haulikko. "Taistelemme epäoikeudenmukaisuutta vastaan suojelemalla mielenosoittajia hallituksen vihanvyörytykseltä. Pienessä Jabal Wastanin kylässä kyläläiset syöksyvät hänen luokseen saadakseen apua ongelmiinsa -poiskuljetettaviin haavoittuneisiin sekä ruoka-, vesi- ja sähkönpuutteisiin. Taistelijat elävät ränsistyneessä betoniseinäisessä talossa, nukkuvat lattialla ottaen vastaan vain, mitä kyläläiset heille tarjoavat. Abu Sa'idin mukaan lääkkeitä tulee rajan yli Turkin puolelta. Aseet ovat kiinnijääneiltä sotilailta. Elokuun 9. 2012 "Päätimme paeta viikko sitten Daraa'sta pelastaaksemme henkemme. Annoimme vauvallemme siirappia ja tutin, etteivät syyrialaiset sotilaat kuulisi hänen itkevän ja tappavan meitä. Lapsella oli kipuja. Melkein jouduimme tapetuksi paetessamme neljän muun perheen kanssa jatkuvan Syyrian armeijan tulituksen alla. Emme ottaneet mitään mukaamme, ainoastaan nytkin yllämme olevat vaatteet",kertoi 26 -vuotias Muhammad Jordaniassa sijaitsevalla Zaatarin pakolaisleirillä lähes 3 000 muun syyrialaisen kanssa. Syyrialaisten paetessa rajan yli Jordaniaan Syyrian armeija usein tulittaa pakenevia kohti. Jordanian armeija, jonka läsnäoloa on vahvistettu rajalla, tulittaa takaisin auttaakseen pakolaisia ylittämään rajan. Heinäkuussa Syyrian armeija tulitti pakenevaa ryhmää tappaen kolmivuotiaan lapsen. 65-vuotiaan Jadud Mullah'n syöpääsairastava vaimo joutui hylkäämään kemoterapian heidän paetessaan Homsista. "Olemme surullisia ja epätoivoisia," mies sanoo. "En tahdo kuolla tänne, tahdon sairaalaan jatkamaan hoitoani," vaimo sanoo näyttäen potilaskertomustaan ja anoen apua. Paikallisen johtavan hyväntekeväisyysyhdistyksen Ketaab wa Sunnah'n mukaan -jolla on harteillaan 50 000 syyrialaispakolaista Jordaniassa- Zaataran leiri ei kohtaa kansainvälisiä vaatimuksia. Mutta al-Hamdulillah, vaikeuksista huolimatta leirillä on ruoanjakelu, keskussairaala ja useita ambulansseja ja parhaillaan myös sähkönsaantia järjestellään. Yhdysvallat tuki pakolaistyötä leireillä 100 miljoonalla dollarilla, mutta rahan käyttö on takkuillut. Marokko, Saudi-Arabia sekä Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ovat jakaneet lääketieteellisiä välineitä syyrialaispakolaisille. Lapset piirtelevät värikynillä Syyrian vastarinnan omaksuman lipun kuvia. _____________________________________________________________________ "Oi Homs" viittaa brittiläisen Sally Potterin (1949-) librettoon Oh, Moscow (1991) säveltäjän ja muusikon Lindsay Cooperin (1951-2013) samannimiseen, kylmää sotaa käsittelevään sävellysteokseen.. Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Lau Hei 16, 2016 9:18 am, muokattu 1 kertaa Lau Hei 16, 2016 9:15 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 03 - Syyria Shi'at Syyriassa Syyrian vallankumouksen jatkuessa sen hallitus vapautti rakkinsa kidnappaamaan ja kiduttamaan kuin helvetissä sietämättömällä tuskalla ketä tahansa lähelläkin mielenosoittajia ollutta. Vuosien ajan Syyrian shi'a-hallituksen julmuus sunnienemmistöä kohtaan jatkuu ja jatkuu Syyrian tyrmissä. Sunneja hirtetään ovista, ruoskitaan, kiskotaan kynsiä sormista, shi'at joukkoraiskaavat naisia päivittäin, toisinaan vaginaan työnnetään kuollut rotta, naisten käsketään heittää valitsemansa oma lapsensa rakennuksista ulos. Shiiojen vanhinten pöytäkirjat "Jos uskomme Jaloon Koraaniin, niin (siinä tapauksessa) jokainen wahhaabi (ts. sunni), terroristi, kaafir, naasib-peto on tapettava, ja (myös) jokainen joka auttaa häntä tavalla tai toisella, olipa hän uskonnon mies tai ei." -Mujtaba ash-Shiraazi "Vaikka Allaah ei ole luonut koiraa pahempaa olentoa, silti naasibi (sunni) on pahempi kuin koirakin." -Haqqul Yakeen,Vol 2, P. 516 "On sisällytetty useaan tietolähteeseen että he (shii'ojen oletetut imamit) sanoivat: 'Vaikka jokainen enkeli, jonka Allaah swt on luonut, jokainen profeetta jonka Allaah on lähettänyt, ja jokainen todellinen marttyyri rukoilisivat Allahia swt vapauttamaan naasibin (sunnin) Helvetistä, Allaah ei ikinä vapauttaisi häntä.'" -Ibid. "Kun shi'alainen lapsi syntyy, Allah vie Sheitaanin kauas hänestä...Mutta jos syntyvä lapsi ei kuulu shiioihin, Sheitaan työntää etusormensa vastasyntyneen anukseen joten lapsesta kasvaa vastaanottava homoseksuaali. Jos lapsi on tyttö, Sheitaan työntää etusormensa vaginaan ja tytöstä tulee huora." -Yassir Habib, Lontoossa loisiva kuwaitilainen shi'a. "Umar ibn al-Khattaabilla oli tauti peräaukossaan, mitä voi parantaa ainoastaan siemennesteellä...Joku, jota on yhdytty peräaukkoon kasvaa purkautuneen siemennesteen aiheuttamana mato. Hänen anuksessaan kehittyy tauti, eikä hän saa rauhaa ellei hänen anukseensa yhdytä jatkuvasti. Shi'at ovat epäilemättä suojattuja tältä taudilta ja tietenkin tältä kuvottavalta toimelta. Mutta nawasibit ovat ehdottomasti tämän taudin riivaamia."-Yassir Habib, kuwaitilainen shi'a. "AhlusSunnah ovat umaijjideja...kyllä, he ovat nawasibeja [saastaisia vääräuskoisia]. "Ahlu-Sunnah ovat naasibeja. Tänäänkin."" -Shi'a 'Ali al-Korani Iranin Qumissa. "Niin kauan kuin elän, sanon: Jokainen sunni on paskiainen. Kirottu olkoon joka sunnin äiti ja isä. Kaikki sunnit ovat paskiaisia." -Ayatus-Shaitaan Danishman, Iran. "Ja hävittäkää ja hävittäkää ja hävittäkää jopa imetettävät vauvat umaijjidien jälkeläisistä kuten myös tyttövauvat." -Basim al-Karbala'i, shi'alaisten runojenlausuja. "Tahdon tappaa kaikki sunnit 'Iraaqissa...Himoan tappaa heidät kaikki omilla käsilläni. Heitä on 10% jäljellä Baghdadissa ja me hävitämme heidät kaikki. He ovat ahlebeitin vihollisia ja heidän tappamisensa on tärkeämpää kuin taisteleminen juutalaisia ja Israelia vastaan. Meille sunnien tappaminen tulee ensin ja sitten juutalaisten tappaminen tulee sitten." -Abu Sajad, 'iraaqilaisessa televisio-ohjelmassa helmikuun 9. 2013. "Sunnien tukema Wahhabismi/terrorismi pilaa koko Islamin maineen kun taas Shiiat ovat rauhanomaisia..." -Nimimerkki "Jorman" kommentti tiistaina 2.4.2013 "Toivon voivani olla...ja minä olen uskonnon mies, toivoisin voivani olla reservissä tälle armeijalle ja ottaa osaa puhdistusoperaatioihin kautta jumalan usko minua tai älä jumala on todistajani ja aikeeni puhtaat." -Fady Bourhan, Syyrian shi'a-pastori. "Iranilaissaarnaajille uskollisten syyrialaismilitanttien keskuudessa on laajalle levinnyt uskomus, että konflikti Syyriassa on aikainen merkki Imam al-Mahdin ilmestymisestä -ja heidän velvollisuutenaan siksi nopeutettava hänen tuloaan levittämällä lisää levottomuutta, sillä al-Mahdi saapuu ainoastaan kaaoksen ja epäjärjestyksen maailmaan." -Sa'ud as-Sarhan, al-Hayat-lehdessä maaliskuun kuudentena 2014. Shi'at Syyriassa "Nussiessani sitä naista, hän piti paljon ääntä, koska olin hänen mielestään niin hyvä. .Kun harrastan seksiä näiden naisten kanssa, sidon heidän suunsa, etteivät he kykene päästämään ääntäkään." -Shi'alainen Shabbiha kollegalleen. "Etsimme tietynlaisia tyttöjä...erityisesti niitä, jotka pukeutuvat hijaabeihin. Toimimme turvallisuushaaran päällikön määräyksestä, jotka sitten raiskaavat nämä. Tytöt viedään turvallisuushaaran rakennukseen, vankilaan, maanalaiseen selliin ja siellä heidät raiskataan, vuoroja vaihdellen. Vuorojen välillä tytöt viedään suihkuun ja sitten heidät raiskataan jälleen. Mikäli tyttö on nätti ja nuori, hänet viedään osaston johtajalle itselleen. Minulla itselläni on 25 tyttöä, joista kaikki pukeutuvat hijaabiin." -Vangiksi jäänyt alawi-shabbiha. "Haista vittu, sinä ja sinun profeettasi! Lähetämme sinut taivaaseen, missä voit rikkoa paastosi profeetan kanssa. Vittuun sun äitis ja taivaan neitsyeiden äidit, senkin rakki. Kirottu sinun jumalasi! Lyö sitä päähän! Vitut jumalastasi, nyt pääset lounaalle profeetta Muhammadin kanssa. Ja taivaiden neitsyeiden. Vittuun sun jumalas, Labbayk, Labbayk! Siinä sulle vapautta, senkin mutsinnussija." -Shabbihat kuulusteltavan pahoinpitelyvideolta. Ladattu heinäkuun 14. 2013 YouTubeen. "Olimme kodeissamme. Kello seitsemän aamulla he tulivat kaupunkiin. Heidän päänsä olivat peitetyt. He eivät olleet tavallinen armeija, heillä oli kirveet ja arak-pullot ja he aloittivat teurastamisen, nylkemisen, tappamisen." -Nainen al-Qusairista. "Shabbihat ampuivat miehet ja karjan pelloilla, polttivat lapsia, veivät kokonaisia perheitä pois. Nainen, yhdeksännellä kuulla raskaana ja äiti neljälle lapselle, ammuttiin pidellessään 11-vuotiasta poikaansa." "Kaikki rahat, matkapuhelimet ja jalokivet vietiin, mutta jos naisella ei ollut rahaa tai jalokiviä, häneltä kiskottiin vaatteet ja raiskattiin. 42 tyttöä ja naista raiskattiin meidän edessämme, ja seitsemästä kahdeksaan meitä käytettiin ihmiskilpinä." "Neljä tyttöä, alastomina ja veren peitossa, olivat 16-20-vuotiaita. Heidän päissään ei juurikaan ollut enää hiuksia. He vuosivat verta. Kysyin vartijoilta, mikä haju huoneessa oli, he sanoivat sen olevan heidän menstruaationsa ja ulosteidensa haju. Raskaana ollut nainen kuoli synnytykseen lapsen mukana ja ruumiit jätettiin tyttöjen kanssa taloon seitsemäksi päiväksi. Tyttöjä ruokittiin vanhalla leivällä ja vedellä, mihin oli sekoitettu vartijoiden omaa virtsaa." -Alawinaisen kuvaus Syyrian hallituksen toimista Homsilaisille naisille. "Sotilaat tunkeutuivat naapuriimme, raiskasivat neljän kuukauden ikäisen lapsen ja kuolleen. Miespuoleiset perheenjäsenet pakotettu katsomaan naissukulaisten joukkoraiskausta." -Nainen Dira'asta. "Hallitukselle lojaalit joukot pidättivät veljeni, ja päivien ajan hän kohtasi seksuaalista väkivaltaa. Hänen kehonsa oli viillelty täyteen ja genitaalialueet tuhottu." -Pidätetyn miehen sisar Dira'asta. "Yksi sotilaista huusi: 'Olemme kostaneet puolestasi, Imaami 'Ali!' He olivat turvallisuusmiehet ja shabbiha. Yksi heistä sanoi toiselle: 'Mitä teemme lapsille? 'Toinen vastasi:'Ammutaan ne vanhempiensa edessä!' Veljeni vauva oli kahden kuukauden ikäinen ja nukkumassa yläkerrassa. Shabbihat ampuivat hänetkin." -29-vuotias Houlan asukas. "Minulle maksettiin 1 500 Syyrian puntaa (US$21) Shabbihaan liittymisestä, plus kaikki mitä varastin. Minä ja neljä kaveriani raiskasimme neljä naimisissa olevaa naista Zubair ibn al-Awwamin moskeijassa. Tapoin 17-vuotiaan ja neljä muuta."­ -Mahmoud Slaibi, mujahidiinien vangiksi joutunut shabbiha. "Olin Dayr az-Zawrissa sotilastyössä. Osallistuin tunkeutumisiin eversti 'Ali Muhammad al-Ahmadin kanssa. Tunkeuduimme rakennukseen ja löysimme kolme nuorta tyttöä. Eversti piti yhdestä heistä. Hän raiskasi ensin ja pyysi meitä raiskaamaan hänet. Meitä oli kahdeksan. Tyttö oli noin 15-vuotias. Toiset kaksi tyttöä raiskasi kolme miestä." -'Ali Izzat an-Najjar, mujahidiinien vangiksi joutunut shabbiha. "Tyttö kertoo miesten vieneen hänet tuntemattomaan rakennukseen, missä 'shi'at hänen naapuristaan' kuulustelivat häntä. Kuulustelun aikana häntä lyötiin sähkölangalla, ruiskutettiin, lyötiin ja savukkeita sammutettiin rintaan, ruoka ja juoma kiellettiin pitkiksi ajoiksi. Viidentenä päivänä neljä nuorta miestä tuli huoneeseen raiskaamaan häntä. Tyttö on 14-vuotias." -YK:n raportista. "Se tapahtui Doumassa, Damaskon lähiössä. Tasavallan sotilaat tunkeutuivat kolmikerroksiseen taloon, tappoivat kaikki miehet, kahdeksan yhteensä ja pitivät naiset. Yksi upseeri valitsi 28-vuotiaan naisen, kiskoi hiuksista, repien huivia. Kun hänen äitinsä koetti auttaa ja suojella tytärtään, vartijat löivät äitiä päähän kivääriensä päällä. Nainen vietiin huoneeseen ja raiskattiin. Hänet raiskattiin useita kertoja." -Nimetön raportti. "Turvallisuusjoukot ja shabbiha veivät ulos kokonaisia perheitä tuhottuaan heidän kotinsa. He kiskoivat tytöiltäni vaatteet, raiskasivat heidät ja tappoivat veitsillä. He huusivat: 'Tahdotko vapautta? Tässä on vapautta.'" -Nainen Homsista. "Neljä tai viisi miestä libanonilaisella aksentilla tunkeutuivat sisään ja alkoivat rikkoa huonekaluja. Kolme miestä raiskasi minut vuorotellen. Miehet eivät olleet maastamme. He olivat Nasrallatin miehiä." -Nainen Doumasta. "Iranin hallitusjoukot pidättivät ja raiskasivat kylän naiset miehet pakotettuina katsomaan. Miehet koottiin kolmeen riviin ja ammuttiin. Lapset tapettiin veitsillä miesten edessä." "Teidän olonne tässä maailmassa on jo riittävä rikos. Luojanne erehtyi luodessaan teidät meidän keskuuteen, senkin saasta,'yksi sotilaista sanoi. Näin heidän hyppivän lattialla makaavan mieheni päällä sanoen hänelle 'Missä on herrasi?' Pyysin heitä lopettamaan ja he vastasivat: 'Tulimme ottamaan sielunne. Jos tahdot päästä vähällä, sitten sinun täytyy meidän viiden tehdä mitä tahdomme sinulle, peilin edessä, miehesi ja poikasi edessä.' Minä sanoin: 'Olen teidän syyrialainen sisarenne. Antaisitteko niin tehtävän sisarellenne? He löivät minua kiväärinsä perällä ja sanoivat: 'Te ette ole veljiämme ettekä sisariamme.' Kuulin miestäni ammuttavan. Toinen otti veitsen tappaakseen poikani. Pyysin, että älkää tappako poikaani, tehkää muuten mitä haluatte. He repivät vaatteet yltäni. Viisi sotilasta raiskasi minut vuorotellen." -Nainen Kurinin ja Sahl ar-Rawjin läheisestä kylästä, missä Syyrian armeija raiskasi 36 naista. "40-50 miestä sotilasvaatteissa tunkeutuivat kotiini kello viisi aamulla, pakottaen vaimoni ja 11- ja 14-vuotiaat tyttäreni maahan. Minut pakotettiin katsomaan vaimoni ja tytärteni joukkoraiskattavan. Heidät raiskattiin kolme kertaa. Sitten minut pakotettiin lattialle ja minut raiskattiin ja vaimoni ja lapseni pakotettiin katsomaan. Kun pakenimme kaupungista, meidät pidätettiin tarkastuspisteellä, missä sotilaat olivat ottaneet kiinni kahdeksan tyttöä. Kun tyttäreni pääsivät vapaiksi, he kertoivat tulleensa raiskatuiksi." -Mies Homsista. "AhlusSunnah ovat umaijjideja...kyllä, he ovat nawasibeja [saastaisia vääräuskoisia]." -Shi'a 'Ali al-Korani Iranin Qumissa.[color=red] "Ja hävittäkää ja hävittäkää ja hävittäkää jopa imetettävät vauvat umaijjidien jälkeläisistä kuten myös tyttövauvat." -Basim al-Karbala'i, shi'alaisten runojenlausuja, joka jatkuvilla vierailuillaan maailman shi'a-keskuksissa avoimesti kehottaa joukkomurhaamaan viattomia lapsia. Milloinkaan ei Assadin hallinto olisi voinut odottaa, että arabimaiden vallankumoukset Egyptissä, Tunisiassa ja Jemenissä tavoittaisi heidän maansa. He tiesivät sunnien olevan maassa enemmistönä heitä vastaan, joten he ryhtyivät ripeästi toimiin vaientaakseen heidät. "Jännitteitä muslimien ja alawien välillä on ollut aina: Muslimeilla Damaskon alueilla on aina vaikeuksia saada sähköä jatkuvana, kun taas alawien alueilla Homsissa ei milloinkaan ole ollut edes yhtä ainoata päivää ilman sähköä ja muslimien alueilla on aina sähköt katkaistuina. Näin tehtiin tarkoituksella: määräykset tulivat Basharin johtokunnalta." -'Abdel-Majiid Barakaat, entinen hallituksen lojalisti. Muslimien tarkoituksellinen ottaminen sotilaskohteeksi ilmeni hallituksen hyökkäyksissä ja Muslimien moskeijoiden pommituksissa. "Kaikki hallituksen kohteet ovat pelkästään muslimikohteita, eikä ketään muuta kohtaan paitsi meitä kohtaan. Hallitus väittää meidän aiheuttavan sisäisiä konflikteja, vaikka he tekevät itse juuri niitä." -'Abdul-Basit as-Saruut, vallankumousaktivisti. Kansannousun ollessa korkeimmillaan Iranin vallankumouskaartilaiset tiedottivat liittyneensä Syyrian nusairi-hallituksen "puolustusstrategiaan" kun ayatallati Ahmed Khatami uhkasi Saudi-Arabiaa tulemaan poltetuksi samalla tulella, jolla he tukevat Syyrian vallankumouksellisia: "Varoitan Saudi-Arabiaa lopettamaan Syyrian vallankumouksellisten tukemisen, tai kautta "jumalan" he palavat samalla tulella, jonka he aloittivat." You wish. Shi'alainen Ahmad Jannati (may he only wish!) julisti fatwan "jihadille" Assadin rinnalla vallankumousta vastaan. Eräät shi'a-osastot keräsivät 100 000 taistelijaa taistelemaan Assadin nusairiarmeijan rinnalla. Iran lähettää 15 000 vallankumouskaartilaistaan Syyriaan taistelemaan Assadin armeijan rinnalla muslimeja vastaan. 'Iraaqin shi'alaisen Badr-joukkojen johtaja kutsuu miljoonan miehen vahvuista armeijaa puolustamaan Baz-puoluetta Syyriassa. "Olen 'Iraaqista, Diyalan maakunnasta. Tulin Syyriaan Muqtada as-Sadrin ryhmän kanssa auttamaan Assadin hallintoa sekä tappamaan syyrialaisia." -Vapaan Syyrian armeijan vangiksi jäänyt lahtari. "Sanon: Meidän täytyy tukea Syyrian valtiota ja veljeämme Basharia." -Muqtada as-Sadr, 'Iraaqin "Mahdi"-armeijan johtaja. Raporttien mukaan yli 200 shi'a-militanttia Jemenin houtheista taistelee Assadin joukkojen rinnalla vallankumousta vastaan. Shi'alainen Misbah Yazdi julkaisee fatwan Libanonin syyrialaispakolaisten tappamisen aloittamiseksi. Libanonilaisen militantin shi'a-ryhmän vangiksi jääneen syyrialaispakolaisen otsaan tatuoidaan sanat "Ya 'Aba 'Abdillah" (Husein Ibn 'Ali): "Ne, jotka lähettivät sinut tänne Libanoniin naivat omia äitejään, nyt he näkevät tämän viestin otsassasi...Ne, jotka vihaavat shiioja näkevät tämän." "Kuka antoi suoran käskyn tappaa siviilejä?" "Iranin vallankumouskaartin upseerit sekä Hizbollahin upseerit." -Vangiksi jäänyt shabbiha Vapaan Syyrian armeijan videolla. Syyrian suurfmufti lausuu sydämelliset kiitokset Iranin presidentille tämän tuesta Syyrian hallitukselle "levottomuuksien" hallinnassa. "Kiitos, kiitos Syyrian kansalle ja presidentille Ahmadinejadin tuesta ja meidän kansan." Iranin "puhuu paljon ilman tekoja"-presidentti Ahmadinejad kertoi "I****ilaisessa" konferenssissa S***imuftille, että "päätarkoitus hallitsevilla ja rettelöivillä valloilla (Yhdysvallat ja Israel) on säilyttää siionistihallinto (Israel)." Iran kuitenkin kiistää väitteet aseiden lähtettämisestä Damaskokseen. Taqiyyah tutisee. al-Faruuq-pataljoonan komentaja 'Abdul-Razzaq Tlassi TV5Monden reportaasissa Baba 'Amrista: "He [Syyrian armeija] käyttävät aseita, jotka ovat meidän kantomatkan tavoittamattomissa, kuten sirpalekranaatteja ja raskasta tykistöä. Näitä ei kuuluisi käyttää siviilejä kohtaan, vaan hyökätessä vihollisen armeijaa vastaan. Mutta he käyttävät kranaattitulta siviileihin ja rakennuksiin, emmekä kykene vastaamaan siihen. He pitävät väestöä panttivankinaan painostaakseen meitä vetäytymään." Bashar al-Assad ei epäröinyt pyytää apua ulkomaisilta rekrytoidakseen näitä palkkasotureiksi omaan armeijaansa, kuten "Hizb Allatilta," jota se merkittävästi tuki. "Hizb Allat" toimii Syyrian rajojen sisällä, ainakin 1 500 sen agenttia antamassa "laajaa tukeaan" Syyrian hallitukselle. Sen tiesivät sekä Hizbus-Shaitaania lähellä olevat, Vapaan Syyrian armeija sekä länsimaiset diplomaatit - ainoastaan Hizb Allat itse ei tiennyt olleensa osallisena Syyriassa. Samalla viikolla vanhempi Hizbus-Shaitaanin komentaja kohtasi madonlukunsa Syyriassa. Verilöylyä lisätäkseen, Syyrian Bashar al-Assadia tukevat myöskin Iranin Raafidhat: "Enemmän ja enemmän tappavia aseita saapuu Syyriaan. Iran tuo välineitä, aseita ja teknistä tukea, jopa tiedusteluvälineitä," kertoo Washington Post-lehti. Vähän aikaa sitten saudit päästivät Jiddah'n läpi kaksi iranilaista sota-alusta ja sotilashelikopterin, jotka olivat matkalla Tartusiin Syyriassa. Raafidhat varustavat nusairi-jengeille kokonaisvaltaista koulutusta. Viime viikkoina Damaskoksessa on vieraillut Iranin erikoisjoukkojen ryhmänjohtaja, kenraali Qassem Soleimani. Maaliskuun 11. 2012: "Syyrian armeija otti kiinni 18 ihmistä, joukossa 13-vuotias poika, jonka veljeä he eivät olleet löytäneet ja kolme naista. He veivät heidät moskeijaan sisään ja toivat 13 heistä ulos, silmät sidottuina. He laittoivat heidät moskeijan seinää vasten ja 13 sotilasta avasivat heitä kohti tulen. Sen jälkeen komentaja ampui heidät lähietäisyydeltä päähän." -Silminnäkijä Idlibissä olevalla moskeijalla. "15-20 sotilasta avasi tulen heitä kohti. Joukossa oli naisia ja lapsia. He spreijasivat heidät luodeilla." "Matkalla 'Adawiyyah'aan näin viisi naista ja noin 15 lasta, jotka olivat paenneet Adawiyyah'sta ja olivat huonossa kunnossa. He kertoivat shabeehan tulleen heidän taloihinsa. Shabbihat ryöstivät kaiken, tuhosivat kaiken, raiskasivat naisia ja tappoivat kaikki alueelle jääneet. Kun pääsin Bab Dreibiin, siellä oli 16 ruumista, kaikki naisia ja lapsia. Joitain lapsia oli lyöty päähän terävillä esineillä, aivot olivat pääkallon ulkopuolella ja joillain oli ampumajälkiä päässä ja herkillä alueilla. Osa naisista oli alasti." -Aktivisti "Anas" maaliskuun 11. 2012. Vapaan Syyrian armeijan taistelija kertoo: "Torjuessamme turvallisuusjoukkoja sekä Shabbihaa Qusairin alueelta, löysimme heidän paetessaan joitakin heidän tavaroitaan: keppi, jonka nuppiin on kaiverrettu leijona (leijona on arabiaksi al-asad), he palvovatkin Assadia, Iranissa valmistettu sähkölamautin, venäläinen kivääri ja Hizbollatin jäsenen henkilöllisyyskortti. Kortti on Libanonin puolustusministeriön kortti. Sika-Nasrallatin DVD." "Iranin hallituksen delegaatio vierailee Syyriassa sopimassa Assadin hallitukselle miljardi dollaria sen vallassapitämiseksi." -Syyrian hallituksen virallinen asiakirja. "Kuwaitin ja Bahrainin shi'at taistelevat Assadin joukkojen rinnalla Syyriassa." "Syyrian armeija on Khamenein fatwojen ja Hezbollahin armeijan alainen Homsin kylissä." -Sanomalehtien otsikoita. "Kertoi as-Sadiq: 'Kun hän, joka tulee nousemaan, saapuu, hän tappaa niiden jälkeläiset, jotka tappoivat Huseinin ('alaihi Salam), sen tähden mitä heidän esi-isänsä tekivät." Shi'a-satujen mukaan he, jotka tappoivat Huseinin, heidän jälkeläisensä ovat Syyriassa: "Banu as-Sinan ovat niiden jälkeläisiä, jotka nostivat keihään, jonka päähän oli laitettu Huseinin ('alaihi salam) pää. Banu at-Tasht, kirotun jälkeläiset, joka laittoi Huseinin ('alaihi salam) pään ruukkuun ja toi sen Yazidille. Sekä samoja jälkeläisiä on Banu an-Na'i, joiden isät talloivat hevosillaan Huseinin (AS) ruumiin ylitse Karbalassa ja veivät hänen ruumiinsa jäänteet aikalaissukupolvelleen ja jotkut ripustivat sen portilleen ylpeilläkseen teosta. Banu Mukabbirin jälkeläiset huusivat takbiria, kun Huseinin (AS) pää tuotiin Damaskoon. Ja heistä on Banu Farazdajiyya, joka toi Huseinin (AS) pään Damaskoon. Ja heistä on Banu al-Qadhiib, jotka toivat kepin Yazidille, että tämä voisi mätkiä Huseinin (AS) päätä. Ja heistä on Banu al-Fath, jotka lukivat säettä (48:1) kun Husein (AS) tapettiin merkiksi Yazidin vallasta." Niinpä vuotuisissa 'Ashura-tilaisuuksissa ja kulkueissa shi'at hoilaavatkin: "Oi kosto Huseinista! Oi kosto Huseinista! Veli, veli, olemme tulleet Damaskosta Umayyideja vastaan, veli, veli, missä ovat orvot." Raafidhi-kanavien elokuvissa kiihotetaan tappamaan syyrialaisia perusteina raafidhien tekaistut hädiithit: "Damaskon maanjäristys on merkki jumalan merkeistä ja merkki uskovilta ja se tulee olemaan ennen as-Sufyanin tuloa ja monet ihmiset tulevat kuolemaan." Raafidhi-shi'at ovat tekaisseet valheita ja laittaneet ne ahlulbeitin nimiin, kuten "rangaistus sadoille tuhansille syyrialaisille esi-isiensä rikoksista: "Uskovien imaami sanoi: Syyriassa tulee maanjäristys, jossa kuolee 100 000 ihmistä, ja jumala tekee sen siunaukseksi uskoville ja rangaistukseksi uskottomille." "Ahlulbeitin mukaan kolmella alueella Damaskossa ja sen ympärillä maanjäristys vaikuttaa suuresti ja menetykset ovat näillä kolmella alueella. Nämä ovat Ajjabeh (Damaskon sisällä) ja Harasta." "Tuhon oma olkoon Harasta! Harasta on paikka Syyriassa. Tuhottu olkoon, tuhottu olkoon ja vieläkin tuhottu olkoon!" -Lontoolainen shi'a-mulkku 'Abdel-Haliim al-Ghazzi. "Kertoi Abu Abdillah as-Sadiq esi-isiltään (AS): 'Kun uutinen tavoitti uskovien johtajan (AS) että Mu'awiya on koonnut 100 000 miehen armeijan, kysyi hän keitä nuo ihmiset ovat. Hänelle kerrottiin niiden olevan Syyriasta, joten hän vastasi: 'Älkää sanoko ash-Shaamista, vaan sanokaa ash-Shoomista (tuhon ihmisistä), sillä he ovat haitallisten jälkeläisiä, jotka profeetta Dawud (AS) on kironnut ja jumala teki heistä apinat ja siat." "Kertoi Abu 'Abdillah as-Sadiq, että: 'Nämä ash-Shaamin (Syyria ja Levant) ovat pahempia kuin eurooppalaiset ja Medinan ihmiset ovat pahempia kuin Mekan ihmiset ja Mekan ihmiset tekevät kufria avoimesti." "Huomatkaa, että se, joka tappoi [Huseinin serkun ibn 'Aqiilin] muslimin lapset oli syyrialainen. Se, joka paljasti [Karbalan marttyyrin] Ibn Awsajan oli myöskin syyrialainen. Täten syyrialaiset ovat Mu'awiya ibn Abi Sufyanin ja Yaziidin armeijan tukijoita." -Libanonilainen shi'a-saatana 'Ali al-Korani, vaikka onkin itsekin ash-Shaami, mutta silti Iranin safavid-hallituksen agentti Raafidhien shirkin vatikaanissa Quumissa. Haastattelija: "Ymmärtävätkö ihmiset, että sanoit ahlussunnan tappaneen imaami Huseinin?" al-Korani: "Heh...Joo, sunnit ovat umayyideja, he ovat nawasib!" [Nasibi/Nawasib: Profeetan (S) jälkeläisten viholliset, raafidhien silmissä uskottomista pahimmat, likaisempia kuin koirat ja siat.] "Tarkoitatko noiden aikojen naasibeja?" al-Korani: "Ahlu-Sunnah ovat naasibeja. Tänäänkin." Niinpä näiden shi'a-perinteiden koston ja verikoston kirjoihin shi'at lukivat jopa myös sunnienemmistön lapset ja imeväiset vauvat. "Nyt on paljon puhetta shi'ojen puolella ja monien Hezbollahin johdon puolella olevien, että mikäli tapahtuu näin [Syyriasta tulee ihmisiä Libanoniin], niin meillä [shi'oilla] ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä liitto Israelin kanssa. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme rauhan AhluSunnah'n kanssa tai sitten asetumme Israelin puolelle. " -Subhi at-Tufaili, Hizballatin entinen sihteeri. Hizbollatin pääpirulla Hasan Nasr Allatilla oli asiasta jälleen oma päinvastainen hourekuvansa, jolla julkisessa puheessa kusettaa uhrejaan: "Mitä Syyrialta vaaditaan, on arabien sopimusallekirjoitettu hallitus Amerikalle ja Israelille." Tammikuun 11. 2012, uutisartikkeli israelilaisessa Haaretz-sanomalehdessä: "Assad on Israelin kuningas. Israel pelkää Assadin kaatumista ja useimmat israelilaiset Tel Avivissa rukoilevat kaikesta sydämestään jumalaansa Syyrian hallituksen turvallisuuden puolesta, joka ei ole taistellut Israelia vastaan eikä uhitellut sitä vuodesta 1973 alkaen. Juutalainen hallitseva eliitti miehitetyssä Palestiinassa ei ollut yhtään vähempää fanaattinen puolustaessaan Syyrian hallintoa ja sen shi'a-alawi-sektiä, useat korkea-arvoiset israelilaisupseerit vakuuttavat..." Toinen israelilaislehden uutisotsikko tietää kertoa: "Assadin vallassapitäminen tulee maksamaan 53 miljardia dollaria...ja Israel rukoilee Assadin turvallisuuden ja menestymisen puolesta." "Assadin hallituksen kaatuminen avaa meille portit helvettiin." -Israelilainen kenraali. "Assadin kaatuminen tulee tarkoittamaan Israelin loppua. Assadin kaatumisen jälkivaikutukset tulevat olemaan katastrofaaliset Israelille. Se johtaa Israelin loppuun ja Islamilaisen emiraatin ilmaantumista Lähi-Itään." -Amos Gilad, israelilaisviranomainen. Mutta Hasan Nasr-Allatilla oli asiasta oma hourekuvansa: "Näemme tämän [Assadin] järkähtämättömän ja vastarintaisen hallituksen, joka on valmis uudistuksiin, kaatamisen juonittelut ja suunnittelut suurena palveluksena Israelille." "Ja näin kymmenentenä Muharramia, päivä jota shi'at pitävät päivänä, jolloin sorretuista tuli voittoisia, Hezbollahin pääsihteeri nousee puolustamaan Baz-puolueen johtajaa, joka on tappanut ja sortanut omaa kansaansa."-Hasan Nasr Allat, Hizb Allat. "Olen Syyrian armeijan ensimmäinen upseeri Omar Ahmad Shamsi. Julistan karanneeni Assadin armeijasta ja liityn Khaalid ibn al-Waliid-pataljoonaan puolustaakseni Syyrian kansaa, sen ihmisiä ja naisia. Ja vapauttamaan maan pahuuden kolmiosta: Libanonin Hezbollat, Iranin majuusi-vallankumouskaartilaiset sekä Assadin rikollisjengeistä Shabbihasta." "Tahdon tappaa kaikki sunnit 'Iraaqissa...Himoan tappaa heidät kaikki omilla käsilläni. Heitä on 10% jäljellä Baghdadissa ja me hävitämme heidät kaikki. He ovat ahlebeitin vihollisia ja heidän tappamisensa on tärkeämpää kuin taisteleminen juutalaisia ja Israelia vastaan. Meille sunnien tappaminen tulee ensin ja sitten juutalaisten tappaminen tulee sitten." -Abu Sajad, 'iraaqilaisessa televisio-ohjelmassa helmikuun 9. 2013. "Jokaista tapettua shi'aa vastaan, tapamme 100 sunnia. Sunneille ei anneta armoa." "Jumala suojelkoon heitä, armeijamme on vahva koska jos se ei olisi se oli lyöty. Tahdon kirota suurimman sunnin, nauhoittakaa se jotta he kuulisivat mitä sanon." -Syyrialainen alawiitti-kylän asukas armeijan tullessa kylään. "Sayyida Zainabin temppelin tuhoaminen Syyriassa tarkoittaa sisällissodan alkua 'Iraaqissa, Syyriassa, Libanonissa, Bahrainissa ja Saudi-Arabiassa." -Saastainen raafidhisaarnaaja Hasan al-Rubaie Baqubassa. Hurskaimmat shii'at 'Iraaqissa usein kuvailevat Syyrian konfliktia alkuna shi'alaiselle enteelle, jossa aikojen lopun edellä paholaismaisen Sufyanin johtama armeija nousee Syyriassa ja sitten valloittaa 'Iraaqin shii'at. "Sain kutsun sadristien johtajilta tapaamiseen Najafiin keskustelemaan pyhiinvaelluksesta Sayyida Zainabin temppeliin. Tiesimme, ettei tämä ollut matkan tarkoitus: Mentyämme Najafiin, meidät kutsuttiin taistelemaan Syyriaan salafeja vastaan." -Toinen saastainen raafidhi, Abu Mohamed, Najafin sadristien johtoa. "Taistelu Assadin puolesta on jumalainen velvollisuus." -Kolmas saastainen raafidhi 'Ali Hatem, 'iraaqilainen. Monet shi'alaiset enenevässä määrin näkevät Syyrian sodan taisteluna shi'alaisuskonnon tulevaisuudesta. Iran on painostanut 'iraaqilaisia organisoimaan nuoria taistelijoita rekrytoivia komiteoita. Syyriassa olevat 'iraqilaiset vapaaehtoiset shi'at saavat aseistusta ja tarvikkeita sekä Syyrian että Iranin hallituksilta, jonka lisäksi Iran on organisoinut 'iraqilaisille matkoja Syyriaan hallituksen rinnalla taistelemaan tahtoville. "Tusinoittain 'iraqilaisia liittyy meihin, ja prikaatimme kasvaa päivä päivältä." -Neljäs saastainen raafidhi, Ahmed Hassani, 'iraaqilainen. Eräät shi'at matkustavat ensin Teheraniin, jossa Iranin hallitus lennättää ne Damaskoon. Toiset ottavat busseja Najafiin, tarkoituksenaan tehdä pyhiinvaellus shi'alaiskirkkoon Damaskoksessa. "Pyhiinvaeltajien" lisäksi bussit kuljettavat myös aseita, tarvikkeita ja taistelijoita Syyrian hallitukselle. Toukokuun 28. 2012 Entinen Syyrian armeijan sotilas kertoo BBC:lle, miten Iranin maahantuomat miehittämättömät lennokit siitä lähtien, kun kansannousu alkoi, ovat laajalti käytössä kohteinaan rakennukset ja niiden tuhoaminen. "Näistä ohjuslennokeista ei tiedetty Syyriassa mitään, kunnes Iran alkoi tuoda niitä maahan." Myöhään saman päivän iltana Iran vahvisti lähettäneensä sotilasjoukkoja avustamaan Bashar al-Assadin vastaisten mielenosoitusten tukahduttamisessa -lisäten vielä, että ilman "väliintuloaan" kansannousu olisi ollut vieläkin verisempi. "Mikäli "islamilainen (sic!) tasavalta ei olisi läsnä Syyriassa, siviilien joukkomurha olisi ollut kaksi kertaa pahempi. Iran on estänyt kapinallisia tappamasta enää enempää syyrialaisia." Elokuun 27. 2012 Iran lähettää Iranin Vallankumouskaartin eliittijoukkojen komentajia sekä satoja jääkäreitä Syyriaan. "Tänä päivänä käymme sotaa kaikilla rintamilla, sotilaallista Syyriassa ja kulttuurista myöskin," Iranin vallankumousjoukkojen komentaja kertoi. Iran on myös alkanut siirtää sotilastukea sekä käteistä Syyriaan Iraqissa olevien iranilaisyhtiöiden kautta, kuten vallankumousjoukkojen entisen Iraqissa asuvan jäsenensä rakennusyhtiön kautta sekä pyhiinvaeltajia shi'alaiskohteisiin palvelevan kiertueyhtiön kautta. Helmikuun 24. 2013: Nuri al-Maaliki salakuljettaa aseita Assadille Kiistämisistään huolimatta Nuri al-Maaliki salakuljettaa aseita Syyrian hallitukselle. al-Anbarin maakunnan Mujahidiinit saivat haltuunsa suuria aselasteja taisteltuaan lauantaina 23. helmikuuta 2013 aselasteja Syyriaan kuljettaneita taistelijoita vastaan. Selvää ei ole, ovatko nämä aseet 'Iraaqista vaiko Iranista. Lisäksi länsimaiset tiedustelulähteet kertovat Iranin käyttäneen siviilikoneitaan 'Iraaqin ilmatilan yllä kuljettaakseen tonneittain asita ja sotilaita tarkoituksenaan auttaa Assadia murskaamaan kapinallisten nousun hallintoaan vastaan. Kuljetuksista huolehtii Iranin I****laisen vallankumouskaartin joukot. Raportti kertoo myös Iranin "jatkavan hallituksen avustamista lähettämällä rekkoja 'Iraqin kautta, Maalikin hallituksen täysin tietäessä. Maat, jotka myyvät aseita ja sotilastarvikkeita Syyrian armeijalle: Intia ($1 132 320, panssaroidut ajoneuvot) Italia (€2 811 312, tulenjohtojärjestelmä vahventamaan panssarivaunu T 72:n asejärjestelmää) Itävalta (€2 000 000) Ranska ($1 254 580, ampumatarvikkeita) Venäjä (Syyria on viime vuosina käyttänyt vuosittain 500 dollaria venäläisaseistukseen). Venäjän Federaatio ei kerro julkisuuteen asevientiään, mutta 10% Venäjän aseviennistä kohdistuu Syyriaan, ohjuksin, ohjuslaukaisualustoja, panssarintorjuntaohjuksia ja uudenaikaistettuja T72-panssarivaunuja ja MIG-hävittäjiä). Vuosien 2007-2012 aikana asevienti Syyriaan viisinkertaistui - Syyrian aseista ainakin 78% tulivat Moskovasta. Hyökkäyshelikoptereita, tykkejä (240mm, jolla kyetään laukaisemaan 280 paunaa räjähteitä yli kuuden mailin päähän), tankkeja (4 950 taisteluvaunua ja 4 000 kevyesti panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, T-72, joita Moskova jatkuvasti parantaa Syyrian käyttöön. Venäjä on jo uudistanut 800 T-72 taisteluvaunua hiljattain solmitun sopimuksen mukaan ja toiset 200 taisteluvaunua on matkalla.) maamiinoja (TMN-46, PMN-2), ohjuksia (GRAD MLRS 'Multiple-launch rocket system', jolla kyetään samanaikaisesti ampumaan 40 122mm ohjuksia 20 mailiin sekä Scud-D, jonka laukaisukyky 1 500 paunaa yli 900 mailin päähän.), kemiallisia aseita (CIA:n mukaan kaikkea sinappikaasusta hermokaasuun (sarin tai VX). Paskavaltio Israel on tietenkin tapansa mukaan huolissaan, että näitä aseita käytetään Israelia vastaan joko Syyrian armeijan tai terroristiorganisaatioiden käyttäminä - Israel ei siis ole huolissaan siitä, että niitä aseita ylipäätään käytetään, ainoastaan, että niitä käytetään Israelia vastaan. Venäjä on myös lähettänyt joukkoja suojelemaan laivastotukikohtaansa Tartusissa, joka on ainoa Moskovan sotilastukikohta Välimerellä. Venäjän Federaation omistaman aseidenvalmistaja Rosoboronexportin toimitusjohtajan mukaan "Koska sanktioita ei ole julistettu, eikä ohjeistusta ole tullut hallitukselta, olemme velvoitettuja jatkamaan sopimuksellisia velvoitteitamme, kuten tälläkin hetkellä." Venäjän apulaisulkoministeri Mikhail Bogdanov: "Tämänhetkinen sisäpoliittinen tilanne Syyriassa, huomioiden sen haasteellisuus, emme näe merkkiäkään viranomaisten menettävän hallintaansa tilanteen kehityksestä yleensä." Apulaispäällikkö Strategian ja teknologian tutkimuskeskuksesta raportoi Venäjän menettävän neljä miljardia dollaria vastineeksi aseidenvientikiellolle Syyriaan. Maaliskuu 1. 2013 "Kansainvälinen yhteisö salaa toivoo hyvää shiioille ja Assadille. He eivät tule väliin, koska toivovat Assadin voittavan. Mikäli kapinalliset ottavat Damaskoksen, näemme "rauhanturvaajien" saapuvan suojelemaan shia-kohteita jne. ja muotopuolen valtion. Parempi on taisteluiden leviäminen 'Iraaqiin ja Libanoniin ja jatkaa kaupunki kaupungilta Assadin tukijoista puhdistamista ja pelastettu Damaskos viimeiseksi kun muut ovat valloitettuna." -Abu Fatimah. Venäjän apulaispuolustusministeri [puolustus, sic!] Anatoli kertoi Syyriassa olevista venäläisjoukoista, jotka kouluttavat syyrialaisarmeijaa käyttämään Venäjän toimittamia aseita: "Ainoa asia, joka meitä huolettaa on kansalaistemme turvallisuus. Se on osa sopimuksellista velvoitetta. Kun toimitamme aseita, meidän on myös järjestettävä koulutusta." Venäjän aseviennin päällikön mukaan hänen yhtiönsä on kuljettanut Syyriaan kehitettyjä ohjuspuolustusjärjestelmiä, joilla voidaan ampua alas lentokoneita tai upottaa laivoja, mikäli Yhdysvallat tai muut kansat koettavat väliintulollaan estämään maan väkivallan kehän. Strategian ja teknologian keskuksen asiantuntija: "Syyria ei kykene puolustautumaan NATO:lta, kuten se ei onnistunut puolustamaan ydinlaitoksiaan Israelin syyskuun 2007 ilmaiskulta. Venäjän aseistus tosin saattaa olla merkittävästi avuksi, pahoin pelkään." "Me vain lähetämme aseita Syyriaan. Kysy syyrialaisilta, mihin he niitä käyttävät", kertoo asevientiyrityksen päällikkö. Venäjän kansallisen sotilas-teknisen yhteistyöpalvelun johtajan Alexandr Fominin mukaan: "Syyria on ystävämme, ja me täytämme kaikki velvoitteemme ystävillemme." Elokuussa 2012 Syyria pyytää Venäjältä taloudellista apua, tahtoen diesel-öljyä ja muita öljytuotteita vaihdossa raakaöljyn jakeluun. Syyrian hallituksen saama maailmanlaajuisen toimettomuuden lupauksen alleviivauksena pidätettiin kolme maltillisen oppositioryhmän jäsentä näiden palattua Pekingistä mukanaan lupaus kiinalaisesta tuesta, kertoo ryhmän puhemies. Saman päivän yönä Harastan kaupunginosassa Dimasqissa al-Assadin hallinnon tarkka-ampuja ampuu taloon tappaen neljävuotiaan pojan Yasin Basim Hasanin. Toukokuun 15. 2012 YK Maitojuna Khan Sheykhounissa kuvatussa videossa YK:n tarkkailijat lähtevät kaupungista nähtyään ainostaan kuolleiden verijälkiä. Heidän lähtemäisillään olon hetkenään kranaatti putoaa heidän ensimmäisen autonsa konepellille. Kaikki kolme autoa ajavat kiireesti pois paikalta. Toukokuun 17. 2012 : Khaalid al-Faris Julkaistulla videolla Homsin al-Hulan alueen pommituksen yksi uhreista makaa kuolleena noin kaksivuotias poika nimeltään Khaalid al-Faris, jonka pää on verinen ja kuollessaan hän on ollut syömässä kädessään ollutta leipää. Toukokuun 19. 2012 Yhdentekevät Kansakunnat Videolla pikkupoika ja mies ovat YK:n auton vieressä kertomassa sen sisällä istuville tarkkailijoille: "Assadin armeija tahtoo tappaa meidät kaikki. Olemme Inshaatin lähiöstä ja olemme olleet pakosalla jo neljä kuukautta johtuen siellä tapahtuneesta kranaattitulesta. Isäni on marttyyri, hänet tapettiin." YK:n mies sanoo jotain radiopuhelimeen. Pikkupoika puhuu: "Kranaatti putosi talomme päälle, jonka jälkeen vesi ja diesel vuoti ulos. Perheeni oli kotona silloin ja siellä oli kuusikuukautinen vauva kanssamme. Ellei olisi ollut vettä, olisimme palaneet. Menimme alakertaan ja pieni serkkuni yski ja menetti tajuntansa." Mies jatkaa: "Lapsi kertoo, miten hallitus kohtelee kansalaisia Khaldivin alueella..." YK:n mies vetää tässä vaiheessa oven kiinni ja ilmeenkään värähtämättä lähtee ajamaan pois paikalta... UN = Useless Nations Samana päivänä julkaistulla videolla salaakuvatut Assadin miehet kätkevät miinaa kadun varrella olevaan viheriön alle. Myöhemmin miina räjähti. Tarkoituksena oli saada tekaistuksi väite "terroristien" läsnäolosta pääkaupungissa ja hallitus "taistelee terrorismia vastaan." Syyriassa on maaliskuun 15. 2011 ja toukokuun 25. 2012 aikana 15 234 varmistettua kuolemaa, joista 1 125 lapsia ja 1 012 naista 65 000 kadonnutta 212 000 pidätettyä 1 000 000 sisäistä pakolaista 200 000 pakolaista 1 400 000 nälänhädän -ja muiden puutteiden uhkaamaa "Emme [Yhdysvallat] todellakaan tiedä ketä [Syyriassa] pitäisi aseistaa..." "NATO:lla ei ole aikomusta väliintulla Syyriaan, mutta on valmis puolustamaan Turkkia, jos tarvitaan."Naton pääsihteeri Anders Fogh "Fog" Rasmussen Clinton kertoo "sympatiseeraavansa avunhuutoja jonkun tekemään jotain..." "Joskus brutaalin hallinnon kaataminen ottaa aikaa ja maksaa ihmishenkiä. Kunpa se ei olisi niin." Samaa voimme sanoa Yhdysvalloista: senkin brutaalin hallinnon kaataminen vie aikaa ja maksaa ihmishenkiä. Senkään ei tarvitsisi olla niin, kun Yhdysvallat väkivaltaisen ja pakottavan voimankäyttönsä sijasta tyytyisi vain sympatiseeraamaan jonkun tekemässä jotain. "Tämä [Syyria] ei ole Libya, jossa oli operaatioiden tukikohdat Benghaazissa, jossa oli ihmisiä edustamassa koko oppositiota." Eli niiden kovasti Yhdysvaltain huolenaiheena maailmalla olevien "viattomien ihmiselämien" turvaaminen on mahdollista ainoastaan, mikäli löytyy oppositio. Sen puuttuessa ei niin väliä viattomista ihmishengistä. Ja eikö Syyriassa ole kokonainen kansa oppositiossa? Helmikuun 23. 2012 CNN:n verkkosivun artikkelissa käsiteltiin kysymystä, miksi länsi ei puutu Syyrian tapahtumiin: "Ei ole kansainvälistä konsensusta..." Milloinkahan minkään maan sotilaalliseen puuttumiseen missä tahansa ja mistä syystä tahansa olisi koskaan tarvittu kansainvälistä konsensusta? "Oppositiota ei tunneta tarpeeksi hyvin..." Eli, lukemattomat -niitä paljon puhuttuja viattomia joutuvat kuolemaan usein mitä julmimmilla tavoilla vastasyntyneistä ja raskaanaolevista vanhuksiin, kun "ei tunneta oppositiota tarpeeksi hyvin..." Eli oppositon läsnäolo ja sen tunnettuus -etenkin tunnettuus Yhdysvaltain uskonopissa- on ehdollinen ihmisoikeuksien ja demokratia toteuttamiselle. Lisäksi Syyrian oppositiolla ei "Libyan opposition tavoin" ole vahvaa tukikohtaa. Miten sellaisen voisikaan perustaa, kun Syyrian joukot moukaroivat koko alueen, missä vähänkin väittää vastustajiaan olevan ja syntyy paljon -"loss of innocent lives..." [color=red]"al-Assadilla on edelleen vahva tuki maassaan..." Kaikista naurettavinta on, että al-Assadin kannatusluvuiksi tarjotaan lukua 20-30% väliltä... "Maantieteellinen sijainti ja topografia ovat myöskin seikkoja..." "Syyria on myös paljon vuoristoisempi kuin Libya, mikä tekisi taistelun vaikeaksi..." Tiedän maan -ja toisenkin- vuoristoisen maan jota Yhdysvallat on suuressa "concern for human lives"-ulkopolitiikan liturgiassaan menestyksellisesti pommittanut jo 11 vuotta ja toista alun kymmenen vuotta: Afganistan ja Pakistan. "Jotkut uskovat sanktioiden edelleen tepsivän..." USA:n mitään tekemättömyydelle Syyrian suhteen on syynsä: Future of Freedom Foundationin* perustaja ja johtaja, entinen oikeusasianajaja ja ekonomi Jacob G. Hornberger kirjoittaa lokakuun 21. 2015 blogimerkinnässään, miten samanlaista retoriikkaa käyttävistä Syyrian presidentistä Bashar al-Assadista ja Egyptin khawaariji ja siionistikristityille valtaa siirtävä Abdel-Fatta as-Sisistä ainoastaan Assadista USA käyttää paheksuvaa termiä "diktaattori" ("Sons of bitches, but our sons of bitches, anyone?). Mutta kuka olikaan myös USA:n hallituksen liittolainen globaalissa sodassa terroria vastaan?: Jep, arvasitte oikein! Kukas muukaan kuin Assad ja hänen brutaali syyrialainen diktatuurinsa -diktatuuri, jota Putin tukee ja jota USA:n imperiumi nyt vastustaa. Arvatkaa, mitä Syyrian diktatuuri teki roolissaan Yhdysvaltain hallituksen liittolaisena globaalissa terrorisminvastaisessa sodassa. Tietenkin sitä, missä diktatuurit ovat hyviä: Kidutusta. Syyrian diktatuuri kidutti ihmisiä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden puolesta. Maher Arar oli Kanadan kansalainen, joka oli palaamassa kotiin meren takaa Dullesin kansainväliseltä lentokentällä, jossa hänen oli vaihdettava konetta. Silloin USA:n viranomaiset vangitsivat hänet ja syyttivät terrorismista. Arar kiisti toistuvasti olevansa terroristi ja tahtoi lakimiehen. Yhdysvaltain viranomaiset eivät noudattaneet oikeuskäytäntöjä kaikkien muidenkin kuin USA:n kansalaisten oikeudesta asianajajaan, vaan viranomaiset totesivat että koska Arar oli ulkomaalainen, hänelle ei sallittaisi asianajajaa. Lopulta USA:n viranomaiset kertoivat Ararille, että hänet karkotettaisiin, mutta ei Kanadaan, missä hän ja perheensä eli, vaan syntymämaahansa Syyriaan. Syyriassa Assadin kansallisen turvallisuuden roistot käyttivät häntä kohtaan kaikista julmimpia kuviteltavissa olevia kidutuskeinoja yli vuoden ajan. Lopulta syyrialaiset valtion legitoimat- roistot myönsivät käsissään olevan syyttömän miehen ja sai luvan päästä Kanadaan. Yhdysvaltain viranomaiset kiistivät olevansa millään tavalla syyllisiä koko asiaan. He sanoivat vain viattomasti karkottaneensa Ararin Syyriaan eikä "ollut tietoakaan, että häntä kidutettaisiin." Arar nosti kanteen USA:n viranomaisia vastaan kidnappaamisestaan ja toimittamisesta syyrialaisliittolaistensa tyrmiin. Yhdysvaltain viranomaiset vaativat liittovaltion oikeutta hylkäämään jutun vedoten "valtion salaisuuksien" perusteella. Mikäli USA:n hallitus olisi joutunut puolustautumaan oikeudessa, sen olisi paljastettava globaalissa terrorisminvastaisessa sodassa käyttämiään salaisia metodeja ja käytäntöjään. Mutta hetkinen! Jos kyse oli vain "viattomasta karkotuksesta" Syyriaan, niin miten siihen sitten liittyisi salassa pidettäviä metodeja ja käytäntöjä? Oikeus hylkäsi kanteen. Yhdysvaltain viranomaiset ilmeisimmin koettivat pitää salassa CIA:n prosessit, missä "epäiltyjä" lähetetään Syyrian hallituksen kidutettaviksi. Arar kertoi, että syyrialaisessa kidutuksessa häneltä kysyttiin paljolti samoja kysymyksiä kuin olivat kyselleet yhdysvaltalaisviranomaisetkin. ___________________________________________________________ *The mission of The Future of Freedom Foundation is to advance freedom by providing an uncompromising moral and economic case for individual liberty, free markets, private property, and limited government. Heinäkuun 1. 2012 YouTube -videopalvelusivustolla julkaistulla videolla Kuwaitin rawafid keräävät rahaa Bashar al-Assadille. Verraten siihen, mitä Bilaad-un Haramaynissä eli Saudi-Arabiassa ajatellaan Basharin Baath-hallituksesta ja rawafideistä ylipäätään, niin videota kommentoi Islamic Awakening-foorumilla nimimerkki Abu Hadeed:"Silti ne Bilad al-Haramaynissa pidätetään ja syytetään olevan khwaarijeja tai tafjeerien manhajissä, mikäli jäävät kiinni keräämästä rahaa Syyrian Mujahidiineille." 'Iraaqin shi'a-taistelijat valmistautuvat taisteluun Syyriassa Toukokuun 4. 2013 Joukko 'iraqilaisia shiioja lyö rintaansa hokien lauseita: جدح من درعا الشرر، و خصم مهدينا ظهر. ومن حرستا ننتظر أول علامة زينب اليوم بخطر و سكنى مرقدها إندثر. و يا أم رقية بكرا تقوم القيامة باجر جيش المنتظر يهتف: يا حيدر علي. محشر يصير و يصرخ بساحة المحشر رغم الأنوف الحاقدة ينصب منبر زهرائيون والحقوق هناك ترجع إلينا نسحق خشوم اللي يعادينا يا زهراء يا زهراء سنين جانت‬ شيعتك مظيومة .. والأمام يصيح يا مظلومة [/size] Liekki syttyi Dira'aassa, Mahdimme vastustajat ovat ilmaantuneet Ja Harastasta odotamme ensimmäistä merkkiä Zainab on tänään vaarassa ja Sakeenah on kadonnut. Oi Umm Ruqaya, huomenna tulee tuomio Huomenna odotetun imaamin armeija huutaa: Oi Haidar, oi 'Ali Ylösnoussut armeija huutaa ylösnousemisen vierellä, huolimatta vihaisista nokista, me nousemme Zaharayoon ja oikeutemme palaavat meille. Murskaamme meitä vastustavat, yaa Zahraa, ya Zahraa. Vuosien ajan shi'at olivat sorrettuja ja imaami huusi: oi teitä sorrettuja 'Iraaqin Hizb Allatin johtaja viittasi FSA:n olevan armeija, joka taistelee ilmestyvää Mahdia vastaan, joka kutsuu tukemaan Syyrian hallitusta. Nuoria miehiä 'Iraaqista ja Libanonista vedetään veriseen sotaan mukaan puolustamaan patologista rikollista Bashar al-Assadia. 'Iraaqin shi'a-prikaati Abu Fadhl al-Abbaas Syyriassa Ystävä Damaskoksesta pirautteli baghdadilaiselle ystävälleen Ammar Sadiqille, että kapinalliset vahingoittivat shi'a-kirkkoa. Ammar janosi kostoa. 21-vuotias opiskelija siirtyi Syyrian vastaiselle rajalle, kuuden tunnin ajomatkan päähän läpi 'Iraaqin läntisen erämaan. "Oli kuin pallosalama olisi iskenyt minuun. Ystäväni kertoi, että wahhabit Saudeista ja afgaanit yrittivät tuhota Saiyyida Zainabin temppelin. En edes odottanut kertoakseni vanhemmilleni. Ainoa mitä ajattelin oli, että menisin Syyriaan suojelemaan temppeliä, vaikka en ole eläessäni käyttänyt asetta." Abu Fadhl al-Abbaasin prikaatissa on enintään 10 000 vapaaehtoista shi'alaista, monet ulkomailta (mutta jostain kumman syystä tällöin ei puhuta ulkomaiden väliintulosta) ja liittyneinä viimeisen vuoden aikana. Sananen prikaatin olemassaolosta on levinnyt Baghdadiin ja muualle shi'alaisten keskuuteen. Monet saapuivat viime vuonna ryhmän aloittaessa saatuaan fatwan Najafissä lojuvalta pastoriltaan Abu al-Qasim at-Ta'ai'lta, joka valtuutti shiioille mennä taistelemaan Syyriaan. Fatwan jälkeisissä nuoret 'iraaqilaiset tahtoivat "jihadiin" tukemalla yhteisöään naapurivaltiossa, alle viisi vuotta samanlaisen verenvuodatuksen 'Iraaqissa raivoamisen jälkeen. Värväystoimistot alkoivat nopeasti: johtajat, jotka olivat ohjastaneet verilöylyn sunneja vastaan vuonna 2004 mobilisoivat röykkiönsä jälleen. Aseisiin kutsu kuului, kuten vuonna 2006 al-Qa'idah'n tuhotessa 'Iraaqissa onnistuneesti peräti kaksi kertaa Imam al-Askarin husseiniyah'n Samarrassa. "Ensiaskel on rekisteröityä shi'alaisen vastarinnan toimistossa kuten Asaib al-Haqqiin, Mukhtar-armeijaan tai 'iraqilaiseen Hezbullaan." Sen jälkeen on vuorossa retki koulutusleirille Iraniin: "On värväydyttävä 45-päiväiselle harjoitusleirille Iranissa erikoistuakseen käyttämään erikoisaseita, kuten laukaisualustoja, Kalashnikovia, tarkkuuskivääriä, RPG:itä. Sen jälkeen luovutetaan iranilaiselle välittäjälle, joka vie Syyriaan liittymään prikaatiin." Sadiqille liittyminen Abu Fadhl al-Abbaasiin ei osoittautunut helpoksi. Ensiksi 'Iraaqin rajavartijat kehottivat olemaan astumatta Syyriaan; hän pääsi lopulta läpi uskotellessa rajavartijoille olevansa menossa perheensä luokse. Hän pääsi Deir az-Zouriin, kaupunkiin Jabhat an-Nusrah'n hallinnassa; ja sen kanssahan ei yksikään nuori 'iraaqilaisshiia tahdo joutua vastatusten ilman tukea. Sadiq löysi Abu Fadhl al-Abbaasin johtajat Damaskoksesta ja tuli pian havaitsemaan, että värväytyminen toisi mukanaan tiukat säännöt ja velvoitteet, joita hän ei ollut odottanut. Shi'a, joka ei tappamaan mennessään odottanut, että siihen päästäkseen voisi olla tiukkoja sääntöjä ja velvoitteita. "Kun liittyy prikaatiin, on liityttävä Syyrian hallituksen armeijaan. On taisteltava presidentti Bashar al-Assadin rinnalla, ennen taistelua prikaatissa. Syyrian armeija kertoo tiedoksi, että on suojeltava Syyriaa, ei ainoastaan temppeliä." Vaikeus noudattaa halveksimaansa armeijakuria ja paineet sukulaisilta palata takaisin kotiin, Sadiq luopui toiveestaan "jihadiin" ja palasi Baghdaadiin. On siinäkin "jihadin" määritelmä; ei puolusteta heikkoja, vaan tuetaan vahvempaa tappamaan heikkoja, hyi helvetti. Murtadha 'Aqiil, 21-vuotias lukio-opiskelija Baghdadista, liittyi verilöylyttämiseen vuoden 2011 lopussa. Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko taistella lähellä Sayyida Zeinabia tai Darayyah'ssa olevaa shi'a-temppeliä. Murthadha harjoitteli Kalashnikovilla eteläisen 'Iraaqin tasangoilla, tetsaten 12-tuntisia päiviä tuhannen muun lahtarikandidaatin kanssa. Sen jälkeen odotti Iranin Mashhad, Beirut ja lopulta Damaskoon lentokoneella. "Päästyään pääkaupunkiin, on harjoituskeskus lähellä temppeliä, missä kaikki vapaaehtoiset saavat nopean sotilaskoulutuksen. Sen jälkeen tavataan Abu Ajeeb [Abu Fadhl al-Abbaasin komentaja], joka käskee vapaaehtoisia olemaan varovaisia ja palaamaan turvallisesti kottiin." "Kaikki vapaaehtoiset tulevat ulkomailta. Meillä kaikki tarvittava taisteluumme. On kaikenlaisia aseita, eikä niistä ole pulaa. Kolme ateriaa ja hotellit majoitukseksi taistelijoille, kännykät ja katkeamaton Internet-yhteys." "Kohtaamme jatkuvasti FSA:n hyökkäyksiä, kaiken päivää erityisesti kranaatteja ja tykistöä. Kykenemme suojelemaan temppeliä, mutta kranaatit tuottavat vaikeuksia. Hyökkäykset ovat öisin kovempia. Neljä kollegaani kuoli tarkka-ampujien tulesta: yksi heistä 'iraaqilainen, toinen libanonilainen ja kaksi muuta olivat iranilaisia. Yli 35 on haavoittunut. Syyrian armeijaa ei tarvita Zainabilla. Prikaatin taistelijat suojelevat kaikkea lentokentältä pääkaupungista Suweidaan [Druusikaupunki Golanin kukkuloiden lähellä], asutuskeskuksia, sairaaloita, hallitusrakennuksia, poliisiasemia, kouluja, moskeijoita." Guardian lehden mukaan lähes kaikki kapinallistaistelijat, sekoitus perussyyrialaisia, jotka tahtovat korvata Assadin ja jihadistit, "joiden taistelulla on vain vähän tekemistä taistelemassaan maassa" [ikäänkuin shiioilla olisi paljonkin mitään tekemistä taistelemassaan maassa], syyttävät hallitusta käyttäen Zainabin temppeliä tekosyynä tuodakseen shi'alaistaistelijoita konfliktiin mukaan. Hezbollatin jäsen, Abu Fadhl al-Abbaasin riveissä vapaaehtoisena äplistelevä Jamal 'Ali sanoo: "Täytyy tietää, että näiden kapinallisten tavoite on tuhota alawiittivaltio Syyriassa ja sen aloittamiseksi heidän on tuhottava kaikki temppelit. He julistavat loputtomasti Jihadiä Hezbollatia ja Abu Fadhl al-Abbaasia vastaan." Ikäänkuin shiiojen kutsussa ei olisi mitään loputonta, eikä muka ketään vastaan: "Suojelemme temppeleitämme." Lähellä Zainabia operoivan FSA:n komentajan Abu Ahmadin mukaan hänellä ja muilla ei ollut mitään aietta vahingoittaa moskeijaa. Monet hänen riveistään olivat paikallisia kaupanpitäjiä, joiden elanto riippui shi'alaisturisteista. Hänen mukaansa temppelin piirittäminen alkoi viime vuoden heinäkuussa, jolloin pommi tappoi neljä turvallisuusjohtajaa Damaskon keskuksessa. "Shi'at menivät kaduille aseistettuina, sulkivat kaikki tiet ja alkoivat pidättää ihmisiä. He tappoivat monta taistelijaamme. Sen jälkeen he alkoivat kokoontua Hezbollatin, [Iraaqin] Mahdi-armeijan jäsenten ja syyrialaisshiiojen kanssa temppelin ympärille. Viime heinäkuusta tähän päivään olemme taistelleet heidän kanssaan joka päivä. Ehdotimme puskurivyöhykettä temppelin ympärille, mutta he kieltäytyivät. Me olemme suurimpia häviäjiä, mikäli temppeli tuhoutuu, koska menetämme liiketoimemme." Jabhat an-Nusrah'n Damaskon johtaja Abu Hafs: "Nämä shi'alaistaistelijat ovat olleet Syyriassa jo vallankumouksen alkamisesta taistellen hallituksen rinnalla. Tiedämme Iranin ja 'Iraaqin lähettävän taistelijoita Syyriaan -nyt vain se on tullut julki. Nyt he ovat Qusairissa. He tappavat tieltään kaiken näkemänsä, jopa lapset. He teurastavat heidät veitsin. Olemme jatkuvassa sodankäynnissä heitä vastaan Damaskossa ja Qusairissa. Palvomme Allahia ja he palvovat hautoja, mutta myös vältämme hyökkäystä uskonnollisiin kohteisiin. Viikko sitten Syyrian armeija piilotteli kirkon takana -peruutimme hyökkäyksemme ettemme tuhoaisi kirkkoa." Hallituksen joukot Hezbollatin ja 'Iraaqin shi'alaisten tukemina kymmenine tankkeineen ja aseistettuine ajoneuvoineen piirittivät aluetta, jättäen kymmenet tuhannet siviilit loukkoon raskaan pommituksen alle. Näin sitä ilmeisesti shi'at ovat katsoneet parhaaksi tavakseen suojella kirkkoaan, pommittamalla koko aluetta. "Siviilit alueella elävät synkeässä pelossa ja ahdingossa, ilman sähköä ja pakotietä tulevasta ison mittakaavan verilöylystä, joka usein seuraa tämän tapaisia hallituksen hyökkäyksiä", kertoo SNC:n tiedote. Helmikuun 8. 2012: Baba 'Amr Pro-Assad Etninen Puhdistus Shabbiha ampuivat perheitä kuoliaiksi. al-Ghantawin perhe, mukaanlukien 15-vuotias tyttö ja kaksi poikaa, seitsemän- ja viisivuotias, kahdeksanhenkinen al-Zamal-perhe. Homsin sairaalassa kuoli 18 vauvaa, kun Shabbiha katkaisi sähköt heidän kaapeistaan. Lau Hei 16, 2016 9:17 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Taftanaz Huhtikuun 3. 2012 vaunut tulivat kaupunkiin ja aikaisista aamun tunneista alkaen, helikopterit alkoivat raskaasti pommittaa Taftanazin kaupunkia. Verilöylyn jälkeen kuolleiden ruumit löytyivät joukkohaudasta. Yksistään 65 noista kuolleista olivat al-Ghazzalin perhettä muiden perheiden uhrien lisäksi. Huhtikuun 16. 2012: Taftanazin tappajat Taftanazin kaupungissa tapettiin 65. 'Alaa al-Ghazzal, syyrialainen journalisti: al-Ghazzalin perhe on ollut erityisenä kohteena jo vuosia, jo 1980-luvulta lähtien, kuten myös Idlibin maakunta...Tiedetään laajalti, että hallituksella on voimakas vihamielisyys meitä kohtaan. Huhtikuun 10. 2012: Homs Homsin lähiöihin raskasta kranaattitulitusta. Tulosuuntana al-Waelin alue. Helikoptereita kaupungin yllä. Khaldeyen alueella raskasta pommitusta kohteena siviilien talot. Pommitetuista taloista nousi savua. Kenttäsairaala myös pommitusten kohteena aiheuttaen suuren lukumäärän loukkaantuneita. al-Bayyadan alue tuhottu laajalti satunnaisilla pommituksilla kohteina talot. Yli 20 kuollutta; 70 haavoittunut. Kranaattitulen kohteina olivat myös talot, koulut ja pakolaisten turvapaikkoina käyttämät turvatalot. Toukokuun 25. 2012: Hassan 'Abdul-Rizzaqin perheen teurastus Koko hänen perheensä -vaimonsa Ghaida ja heidän viisi lastaan makasivat teurastettuina Houlassa. Nelikuukautinen Safa makasi verilammikossa ammuttuna lähietäisyydeltä päähän. Kaksoset Ghias ja Firas makasivat lähettyvillä kurkut auki leikattuina. Hassan oli ylpeä, miten 17-vuotiaat kaksoset huolehtivat perheestään. Firas tahtoi tulla lääkäriksi auttaakseen vaikeasti vammaista veljeään, kymmenvuotiasta 'Abdullahia. Viides tapettu oli 14-vuotias tyttärensä Falak. Tuona samana päivänä Houlassa tapettiin 49 lasta, 35 naista ja 25 miestä -teloittamalla yksitellen. "Tahdon maailman tietävän, mitä perheelleni tapahtui. Otin kuvia saadakseni tapahtumasta todisteet," Hasan sanoo. Monet perheet ovat paenneet, mutta Hassan pysyy kotonaan. Ennen hyökkäystä hänet tunnettiin avoimesti kriittisenä al-Assadin hallitukselle. "Tunnen niin syyllisyyttä, etten kyennyt olemaan paikalla pelastaakseni heidät julmuuksilta. al-Assad hyökkäsi naapurustoomme varoittavaksi esimerkiksi, eivätkä he välittäneet ketkä kuolevat." Venäjä ja Kiina ovat jatkuvasti tyrmänneet YK:n pakotteet Syyriaa vastaan sekä vastustaneet kaikkia sotilaallisia väliintuloja. Sanomattakin selvää, että Syyrian hallitus syytti Houlan verilöylystä "ulkomaiden tukemia terroristeja." Eräänä päivänä myöhäissyksyllä 2012 Syyrian hallituksen joukot toivat nuoren Vapaan Syyrian armeijan sotilaan kihlatun, sisaret, äidin ja naapurin naiset hänen eteensä syyrialaiseen vankilaan. Siinä hänen edessään, heidät raiskattiin, yksi kerrallaan. 18-vuotias oli ollut Vapaan Syyrian armeijan sotilaana alle kuukauden tullessaan kiinniotetuksi. Hän itki katkerasti, kykenemättä kokoamaan itseään kertoessaan kidutuksestaan vankinaollessaan, jolloin hän kertoi potevansa vangitsijoidensa vaurioittamasta selkärangastaan. Muut hänen kanssaan kiinniotetut miehet raiskattiin myös. Jos häneltä kysyi, raiskattiinko hänetkin, hän vaikeni. "Ryhmä Syyrian armeijan sotilaita tuli taloomme Homsissa, sitoivat isän ja veljen ja raiskasi naiset näiden edessä. Kun sotilaat olivat raiskanneet, he levittivät naisten jalat ja polttivat heidän vaginoitaan savukkeilla. Eräs sotilaista sanoi: 'Tahdotteko vapautta? Tässä on teille vapautta.' "Kun he ottivat meiltä siteen silmiltämme, järkytyimme nähdessämme 23-vuotiaan nuoren naisen täysin alasti sidottuna sänkyyn ja turvapäällikön apulainen oli raiskaamassa häntä. Nainen ei itkenyt, ei huutanut. Häntä raiskaava mies oli lyhyt, lihava ja kuvottava. Hän huuteli säädyttömyyksiä: ''Senkin huora, vitun lutka.'' Toinen vartija tuli hänen tilalleen ja raiskasi hänet meidän edessämme. Sitten he toivat naisen aviomiehen sidottuna katsomaan. Hän huusi ja itki hysteerisenä, lyöden seinää päällään kunnes menetti tajuntansa. Viereisellä sohvalla kapteeni, apulaisupseeri ja kolme vartijaa istuivat ja katsoivat, nauraen äänekkäästi kuin olisivat katsoneet komediaa. He myös huutelivat säädyttömyyksiä tytölle, miehelle ja meille. Käänsimme kasvomme pois, mutta he pakottivat meidät katsomaan ja uhkasivat kiduttaa, mikäli emme katsoisi." "Tytöt yleisesti ammutaan, kun jokainen on raiskannut. He tahtovat naapuruston tietävän tyttöjen raiskatun, mutta eivät tahdo tyttöjen selviävän hengissä ja tunnistavan heidät myöhemmin." "Turvallisuusjoukot ja shabbiha veivät kokonaisia perheitä ulos tuhottuaan näiden kodit. He raastoivat tytöiltäni vaatteet, raiskasivat ja tappoivat heidät veitsillä. He huutelivat: ''Tahdotko vapautta? Tämä on parasta vapautta.'' Saatoin kuulla huudon ja itkun kun pikkuiset pyysivät apua, mutta tämä ei saanut heitä antamaan yhtään armoa. En kestänyt kaikkea sitä teurastusta, pyörryin." Layal 21-vuotias Layal auttoi Damaskoksessa Homsista paenneita perheitä majoittamalla, vaatettamalla ja muilla tarvittavilla. Marraskuun 8. 2012 hallitusta tukeva puolisotilaallinen militia pidätti hänet ja vei sotilastiedustelun osastoon 215. Hän tuhosi muistikorttinsa puremalla ne halki. "Kuulin naisen kirkuvan. Kun hänet tuotiin meidän selliin, hänen kasvonsa olivat täysin muodottomat. Ne olivat kauttaaltaan siniset. Saadakseen ruokaa tai puhelinsoittoa, jotkut naiset harrastivat seksiä poliisien kanssa.". -Poliisiasemalla pidätettynä ollut nainen. Banyas, toukokuun 2. 2013 Assadia tukevan "Syyrian vastarinta" -militian johtaja Mi'raj Ural ('Ali al-Kayali) suunnittelee muutama päivä ennen Banyasin väestön joukkomurhaa rannikkokaupungin "siivoamista" al-Baidan kylässä, jossa massamurhattiin satoja siviilejä kahden alawiitti-papin Dhulfaqar Ghazalin ja setänsä Ghazal Ghazalin ollessa läsnä: "Banyas on ainoa terroristien pääsytie merelle. Ei Jablah, vaan Banyas. On äärimmäisen kiireistä saada Banyas piiritetyksi ja minä tarkoitan sitä. [Joku toinen:] "Puhdistaa se, sir!" Piirittää Banyas ja sitten puhdistaa se. Syyrian vastarinnan tunnuslause on puhdistus ja vapautus." "Näin auton valot tulevan Qouzin alueelta, ajamassa kalliota alas. Juoksin naapurin taloon piiloon. Oli hyvin pimeää. Istuin lattialla ja kuulin naisten hengittävän raskaasti. Se oli Mona, Sa'id Jalloulin vaimo. Hän kertoi että Sa'idin siskoa oli ammuttu ja hän rukoili, kuollen rukoillessaaan. Häntä oli ammuttu vatsaan. Monan nelivuotias poika 'Abd al-Rahmaan itki hiljaa. Hän sanoi Syyrian turvallisuusjoukkojen tulleen aseineen sisään ja ampuneen heidät. Nelivuotias 'Abd al-Rahmaan oli 'Abd al-Rahmaanin perheen ainoa elossa selviytynyt." Menimme heidän ['Abd al-Rahmaan Jalloulin perheen] taloonsa ja näimme 21-vuotiaan Bayan Jalloulin päähän ammuttuna. Näin hänen 17-vuotiaan sisarensa ammuttuna rintaan, mutta yhä elossa. Näin heidän isänsä Abu Sa'idin ammuttuna ja jalat yhteen sidottuina. Umm Sa'id, heidän äitinsä päähän ammuttuna. Hän oli 55-vuotias. Sukulaiseni oli juuri puhumassa Umm Sa'idin kanssa, kun oli yhtäkkiä kuullut Umm Sa'idin kiljuvan ja anovan armoa. Sitten hän kuuli laukauksia." -Aya, Jalloulin perheen naapuri. "Näin Abu Sa'idin talon eteisessä. Rawan ei ollut vielä kuollut ja hän kertoi tulleensa poltetuksi, heidän olohuoneensa oli tulessa. Abu Sa'idin jalat oli sidottu hänen vaimonsa tai tyttärensä hijabeilla. Kukaan muu ei ollut sidottu. Menin 'Abdul-Qaadir Jalloulin taloon ja hänen jalkansa oli leikattu poikki, hänen päänsä haavoittunut ja hänet ammuttu hänen ollessaan sängyssään, hänen vaimonsa ruumis oli myös makuuhuoneessa. 78-vuotias Ahmad ja 80-vuotias Usamah olivat myös tapettuina talossa. Mahmoud 'Abdul-Qaadir, hänen vaimonsa Amal ja heidän kaksi lastaan Suhaib ja Mohammad olivat myös tapettuja." -Selma, Ayan äiti. "Kun hallituksen ja hallitukselle lojaalit joukot vetäytyivät, näin Mahmoud ja Ahmad Rajabin perheiden ruumiit, kaksi miestä, heidän vaimonsa, viisi lasta ja kolme sisarta. Heitä oli ammuttu päähän, rintaan ja useita kertoja tai puukotettu. Myös heidän vanhempiensa ruumiit olivat joukossa. Myös heidän sisarensa ja näiden aviomiehet olivat tapettuja. Läheisen kylän moskeijassa näin perheeseen kuuluvan Fatmen, joka oli kuollut haavoittuneena. Hän oli raskaana." -Bassam, Banyasin asukas. "Tappamalla musliminainen saadaan yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä." -Freddy "Krueger" von Vonterghem, Kotkan perussuomalainen kaupunginvaltuutettu. Rajabin perheestä tapettiin kaksi miestä, heidän vaimonsa, heidän lapsensa, kolme pientä lasta, heidän vanhempansa sekä Fatme Rajab. "Ras an-Nabe'n yhdistää Banyasiin silta, jolla on tarkastuspiste, joten ihmiset jotka lähteä Ras an-Nabe'sta täytyi mennä Banyasiin ylittämällä silta...Toukokuun 2. he eivät antaneet kenenkään lähteä eikä tulla. Näin ihmisiä käännytettävän takaisin. He kertoivat, että turvallisuusjoukot eivät anna kenenkään lähteä. Meillä ei ollut paikkaa minne mennä." -Ahmad, Ras an-Naben asukas. Seuraavana päivänä Ras an-Nabe'ssa oli teloitettu 30 miestä, 22 naista ja 29 lasta. Kaikki teloitetut olivat siviilejä. Bassam tunnisti kaksi naista ja tyttövauvan, jonka jalat oli poltettu. Ahmad ja Bassam kertoivat nähneensä lähistön alueella 30 ruumista pinottuina, ainakin seitsemän naista ja kuusi lasta Suleimanin ja Tahan perheistä, kolme Skeifin perheestä. Ruumiit olivat kadulla seinän vierellä sähköpylvään vierellä. Seinässä oli luodin jättämiä jälkiä. Ahmad kertoo nähneensä myös kuusi al-Namruudin perheenjäsentä vaimon, miehen ja nejä lasta, yhdeksän as-Sabbaghin perheestä Abu Khaledin, hänen lapsensa ja serkkunsa sekä yhteensä yksitoista muuta ruumista, joista nuorin seitsenvuotiaan pojan. Badiaa Salha kertoi toiselle Ras an-Nabe'n asukkaalle Selwalle, että hänen vaimonsa ja heidän kaikki seitsemän lastaan oli tapettu. Toukokuun toisena, Syyrian valtiollinen tv-kanava Sama' lähetti sotilaiden haastatteluja, joista eräs sanoi: "Tänään hoitelemme al-Baydan. Armeija sekä Kansallinen Puolustus ovat valmiita." al-Baydan verilöyly "Menimme Mustafa 'Ali Bayasin taloon. Mennessämme sisemmälle taloon menimme huoneeseen, jossa oli monta ruumista. Äitejä ja lapsia toistensa päällä. Yksi äiti oli edelleen suojaamassa poikaansa. Luulin pojan olevan elossa, mutta kun käänsin äidin päältään pois, näin hänetkin ammutun. Ystäväni morsian oli myös tapettu. Suljimme talon ikkunat, koska emme tahtoneet villieläinten tulevan sisään."-Majid, Baydan asukas. "Ovi oli täysin auki ja saattoi nähdä tuhon merkit. Menimme sisään yhtä huonetta kohti, joka ei ollut lähellä sisäänkäyntiä. Mitä näimme siellä oli totaalinen kauhistus. Menimme huoneeseen sisään ja näimme yli 25 ruumista, kaikki naisia ja lapsia ei ainoatakaan miestä. Osa oli lapsia, iältään kolmesta kuukaudesta 70 vuotiaisiin. Heidät oli tapettu luodeilla, joitain oli ammuttu päähän, toisia vatsaan. Oli kuin tekijät olisivat ammuskelleet ympäriinsä kaoottisesti. Heidät oli ehkä laitettu yhteen huoneeseen ja sitten ammuttu. He olivat toistensa päällä ja veri vuosi heidän altaan. Kaikki olivat kuolleet. Yksi nainen piteli lastaan, ehkä kolmikuukautista. Osa naisista piteli lapsiaan, kaikki toistensa päällä. Kaikki kuolivat yhdessä." -Mohammad, Baydan asukas. Bayasin perheestä tapettiin yhdeksän miestä, kolme naista ja näiden yhteensä neljätoista lasta, joista nuorin yksivuotias. Toukokuun 3. 2013 hallituksen alaisen al-Akhbariya TV-aseman reportterit saapuivat Baydaan kuvaten Bayasin perheen ruumiita. Lähetyksessään samana päivänä televisiokanava nimitti uhreja "terroristeiksi." "Näin kaksi miestä tulevan ulos 'Aa'ishah'n [Mustafa Bayasin vaimon] talosta, yllään vihreät sotilasunivormut. Sanoin miehelleni: 'He tulevat, meidän on piilotettava lapset.' Mutta mieheni vastasi, että minun ei pitäisi olla huolissaan, koska emme ole tehneet mitään väärää. Yksi sotilaista huusi: 'Laskekaa aseenne.' Sanoin heille: 'Poika, meillä ei ole aseita täällä.' Sotilas vastasi: 'Mitä sinä huora kehtaat puhua!' Mieheni nousi ylös ja huusi: 'Meillä ei ole aseita, olemme rauhanomaisia. Olen kuin te, eläkkeellä oleva armeijamies. Syyria, kuten se on rakas teille, on rakas minulle.' Sotilas löi miestäni selkään aseensa perällä. Siinä oli jonkinlainen pistin. Mieheni alkoi vuotaa verta välittömästi. Vanhin poikani yritti estellä, mutta asemies sanoi: 'Vielä puhut?' Ja ampui häntä olkapäähän, kaulan ja olkapään väliin. Meidät [naiset] laitettiin Umm 'Abd as-Salaamin taloon. Miehet, nuoret ja vanhat, koottiin pääkadulle. Pitkin katua oli nuoria ja vanhoja miehiä, osa ammuttuina jalkaan, osa vatsaan ja käsivarsiin. Kaikki miehet huusivat. He sanoivat: 'Emme ole tehneet mitään.' Pienet pojat huusivat äitejään. Hallitukselle lojaalit taistelijat ottivat aseensa ja ampuivat heidät. Yksi upseereista sanoi sotilaalle: 'Tässä sinulle, hoitele hänet. Kysy, montako lasta hän tahtoo' Toinen sotilas kysyi:'Montako lasta haluat?' Vastasin, että minlla on jo riittävästi. Hän sanoi: 'Minä laitan sinut raskaaksi neljälle, niille neljälle jotka veimme.' Hän luuli kaikki teurastamansa olevan kaikki lapseni. Sotilas sanoi: 'Täti, minä vain tottelen määräyksiä.' Vastasin:'Siitä vain...se on minulle kaksinkertainen kunnia.' Hän sanoi: 'Täti, aion teeskennellä että teen sinulle jotain, joten liikuta käsivarsiasi. Sen pitää näyttää aidolta, muuten he ampuvat sinut ja minut.' Muhammad Shakerin vaimo löysi heti miehensä. Hänet oli teloitettu kuten myös isänsä. Löysin mieheni, häntä oli ammuttu päähän ja olkapäähän. Puolet hänen päästään oli murskana ja hänen sisälmyksensä kaikki ulkona. Häntä oli hakattu vatsaan lihanuijalla. Löysimme viisi nuorta miestä, jotka olivat sidottu toisiinsa. Heidät oli poltettu. He olivat palaneet karrelle." -Lama, Baydan asukas ja Mustafa Bayasin perheen naapuri. "Turvallisuusjoukot tulivat taloomme kello kahden aikaan. He erottivat miehet naisista ja pakottivat meidät makaamaan kadulla. He tutkivat kuusi tai seitsemän taloa, mutta eivät löytäneet aseita. Kello kolmen tai puoli neljän aikaan turvallisuusjoukot veivät meidät aukiolle. Kaupat olivat tulessa ja ruumiit makasivat maassa. Meidät pysäytettiin Azzamin matkapuhelinmyymälän edessä. Näin ikkunasta ruumiita pinotun toistensa päälle. Kuulin yhden asemiehen kehottavan toista spreijaamaan ruumiit." -Majid, Baydan asukas. Paikallinen satellittikanava al-Fada'iyyah as-Suriya kertoi tappaneensa "terroristeja". "Asemiehet tahtoivat ottaa kuvia al-Baydan naisten kanssa ja toistelivat: 'Poltimme Dara'an, poltamme al-Baydan.' -Ola, Baydan asukas. Kylän entinen imaami 'Umar al-Bayasi tapettiin vaimonsa ja poikansa kanssa kuistille. Hän oli hallituksen tukija hallituksen organisoiman hyvityskomitean jäsen. Hallitusta tukevat Facebook-sivut sekä Syyrian media väitti opposition tappaneen hänet. Samaa väitti Wall Street Journalin haastattelema, miehen sukulaiseksi esittäytynyt. Hänet tapettiin ilmeisesti verilöylyn todistajana tai hallituksen yrityksenä asettaa oppositio koko Baydan verilöylyyn syylliseksi. Samainen Wall Street Journalin artikkeli kertoo Baydan verilöylyn alkaneen, kun paikallinen Hassan 'Uthman pidätettiin kapinallisuudesta syytettynä. Kovan kidutuksen jälkeen hän "tunnusti" Baydan olevan kapinallisten salainen tukikohta ja aseiden piilopaikka. Baydan asukkaiden mukaan ryöstely ja talojen polttaminen kohdistui ainoastaan sunnien koteihin. Alueen kristityt kertoivat, että hallitukselle lojaalit joukot eivät ryöstäneet eivätkä polttaneet kristittyjen asuinalueilla. Banyasissa teloitettiin toukokuun kolmannen ja neljännen päivän aikana yhteensä 188 siviiliä, joista 54 lapsia ja 43 naisia. Jokainen kertoja kertoo veritöiden tekijöiden koostuneen hallituksen joukoista, puolisotilaallisista joukoista sekä aseistetuista lähikylien väkijoukoista mukaanlukien Shabbihat, sillä "heillä oli isot parrat ja he eivät näyttäneet sotilaallisilta." Kaikki kertojat asuvat tällä hetkellä pakolaisleireillä Libanonissa. Yusuf al-Qaradhawi Shi'a Raafidheista al-Qaradhawi lausui Syyriaa tukevassa konferenssissa Qatarin Dohassa toukokuun 31. 2013: "...[H]e [shi'a-raafidhat] , jotka väittävät olevansa olevan muslimeita; veljiä tulee ryhmänä sieltä ja täältä, joita pidimme "veljinämme." Vuosien näin ajattelun jälkeen, sanon teille suoraan: monta vuotta kutsuin yhtenäisyyteen niiden välillä, mitkä tunnetaan "Islamilaisina koulukuntina", kuitenkaan he [raafidhat] eivät ole Madhahib kuten Madhahib viittaa lakieroihin. Kuitenkin nämä ovat sektejä [eivätkä pelkästään koulukuntia] ja [meillä oli tapana] kutsua näiden eri sektien yhtenäisyyteen, kuitenkaan emme saaneet minkäänlaista vastausta tähän [toimintaan yhtenäisyyden puolesta]. Kävin 'yhtenäisyyteen' kutsuvissa kokouksissa... He [Raafidhat] vain tahtovat pilkata Ahlus-Sunnah'aa, he vain naureskelevat minulle selkäni takana ja monille kaltaisilleni, kuin he olisivat tahtoneet lähentyä muslimeita ja Islamilaista yhtenäisyyttä. Kautta Allahin, minä jopa puolustin Hasan Nasrullahia, ja hän ei anna voittoa (arab. an-Nasr) Allahille, vaan Shaitaanille ja nimeämänsä puolue (arab. al-hizb) "Hizbullah" ei ole "Hizbullah", vaan ennemminkin Hizbut-Taaghuut (suom. sortajien puolue) ja Hizbus-Shaitaan (suom. "Saatanan puolue"). Aikaa puolustin heitä ja taistelin heidän rinnallaan ja jopa seisoin vanhempia oppineita vastaan kutsumalla tukemaan heitä 'Hezbollahissa.' Näyttää siltä, että ryhmä Masaykh Saudeissa olivat enemmän minua kypsempiä ja omasivat kaukonäköisyyttä minua enemmän, koska tunsivat nuo ihmiset todellisuudessa. He [Hezbollah] eivät ole vilpittömiä neuvonantajia muslimeilla, vaan valehtelijoita sanoessaan, että "Autamme ja saavutamme voiton muslimeille." Kesäkuun 6. 2012: Tappajanusairit Nusairit tappavat 80 siviiliä -kirjaimellisesti brutaalisti revittyinä, ainakin 22 niistä lapsia ja 20 naisia kahdessa kylässä al-Kubairissa ja Maarzafissa. Kubairissa on kymmenen perhettä ja 20 taloa. Kuvatulla videolla on ruumiita käärittyinä, osa karrelle palaneina. Asukkaan mukaan verilöylyn takana ovat al-Assadin nusairiitti-jengit ja heidän tukijansa naapurikylistä. Kun nusairit olivat lähteneet muslimikylästä, laskettiin 40 ruumista, enimmäkseen naisia ja lapsia, mukaanlukien kolmikuukautinen lapsi. Heidät teurastettiin. Osa poltettiin. Suurin osa alaweista tulivat ympäröivistä kylistä, tunnettuina tuestaan al-Assadille. Verilöylyä edelsi tuntien taisteluvaunutulitus. Sitten kylään tulivat nusairit. Mushrikiinit raivosivat asein ja veitsin. Paikallinen asukas kertoi tragedian jälkeen yrittäneensä ainakin kymmenen kertaa YK:n tarkkailijoita tulemaan kylään itse näkemään tapahtuneen. Hänelle kuitenkin jatkuvasti kerrottiin sen olevan mahdollista ainoastaan nusairi-hallituksen luvalla. Ja silloinkin, tarkkailijat käännytetään tarkastuspisteiltä takaisin Syyrian armeijan toimesta. Kesäkuun 6. 2012: Qubairin asukkaiden teurastus Keskiviikon aamuna kylään käveli miehiä aikomuksenaan tappaa kaikki mikä liikkuu. Perheiden teurastus ei ollut tarpeeksi, joten eläimet tapettiin myös, niiden ruhot jäivät mätänemään aurinkoon. Ruumiit oli kuitenkin siivottu pois. YK yritti yli 24 tuntia päästä Qubairiin. Torstaina armeija tarkastuspisteet ja naapurikyläläiset hätistelivät YK:n autot palaamaan takaisin. Luotejakin ammuttiin YK:n autoja kohti. Syyrian hallitus syytti teosta -taqiyyah tutisee- terroristeja. Taisivatkin tarkoittaa itseään. Kesäkuun 9. 2012: Syyrian al-Assadin joukot pommittavat Diraa'ta Pommittaminen alkoi myöhään perjantaina ja kesti koko yön tappaen aktivistien mukaan 80 kuoli - kansainvälisten uutisten ensitiedot raportoivat ainakin 17 kuolleen. Seuraavan päivän lauantain puolilta päivin ilmassa oli yhä vahva palaneiden ihmislihojen löyhkä. Heinäkuun 4. 2012 Douma Syyrian tykistötuli satoi luoteiskaupunkiin Doumaan ja lähialueille, joissa asukkaat löysivät mutiloituja ruumiita sen jälkeen, kun presidentti Bashar al-Assadille uskolliset puolisotilaalliset joukot kävivät rähisemässä. Asukkaiden mukaan ainakin 11 kuoli Misraban ja Rihanin kaupunkeihin kohdistuneissa pommituksissa. Kuolleissa oli kuusivuotias tyttö ja vanhempi mies ja kolme muuta oli kuollut ampumalla. Oppositio-aktiivien kuvaamassa videossa näkyi verisiä koteja sen jälkeen, kun pommitus oli pakottanut kapinallistaistelijat vetäytymään. "Nämä ovat lastemme ruumiinosia, joita vedämme jätekasoista...Löysimme nämä ja etsimme edelleen lisää. Nämä ovat palaneita ruumiinosia," kertoo mies eräällä videolla. Paikallisen pötytoimiston uutisoinnissa ei mainittu tappamisia, mutta kerrottiin "monen asukkaan paenneen terrorismia." Itsepä sen sanoivat. Heinäkuun 12. 2012: Bashar al-Assadille lojaalit joukot tappavat yli 200 Tremsehissä Heinäkuun 15. 2012: Tremseh "He ampuivat monia siviilejä päähän ja sen jälkeen polttivat ruumiit. He sitoivat siviilien kädet ja sitten ampuivat päähän. He polttivat kauppoja ja taloja, joissa oli sisällä perheitä. Sen jälkeen Vapaan Syyrian Armeijan jäsenet koettivat päästä kylään auttamaan marttyyrien hautaamisessa ja auttamaan haavoittuneita, mutta eivät kyenneet. Rikolliset ottivat monen marttyyrin ruumiin ja haavoittuneita siviilejä mukanaan ja monet ovat kadoksissa ja palaneita kuolleita ei millään kyetä tunnistamaan." "Ihmiset koettivat paeta läpi läheisten peltojen, mutta heidät ammuttiin heidän juostessaan. Osan ruumeista hallituksen joukot veivät pois, toiset laitettiin käsirautoihin ja teloitettiin mielivaltaisesti." Tremsehin asukkaat pakenivat kodeistaan, kunhan hallituksen joukot olivat seitsemän tunnin tykistökeskityksen jälkeen, jossa kuoli yli 150 ihmistä 12. heinäkuuta. Parin asukkaan mukaan kylään hyökkättiin helikopterein ja tankein ja Syyrian ilmavoimat johtivat pommitusta. Kylään tulleet hyökkääjät tulivat nusairien asuttamista kylistä päin -Safsafeyefistä, Tal Sikiinistä ja Falhasta, shabihat. Umm Khalid: "Emme ymmärrä, miksi he hyökkäsivät. Emme tehneet mitään vahinkoa alueella. Ainoastaan pidimme mielenosoituksia. Vannon, että täällä ei ole mitään terroristeja, salafistejä tai muitakaan ulkopuolisia. Ihmiset ovat olleet peloissaan siitä lähtien, kun hallituksen joukot tulivat kylään tammikuussa ja tappoivat meistä 40. Tällä kertaa he ryöstivät kotimme, varastivat naisilta jalokivet. Kaikki tämä koska tuimme vallankumousta?" Muhammad: "Pommitus alkoi kello 5.30 aamulla ja päättyi kello 14.00. Kylään tunkeutuminen alkoi keskipäivällä kylän pohjoispuolelta. Shabiha ja hallituksen sotilaat tulivat kylään ja valtasivat katot korkeissa rakennuksissa ja ampuivat kaikkea, mikä liikkui." Syyrian valtion televisio kertoi verilöylyyn ollen syyllisiä 200-300 miehen terroristijengit, joihin väitettiin kuuluvat ulkomaisia arabitaistelijoita. Hizbollahin uutiskanava kertoi tukeneensa syyrialaisjoukkoja ja murskanneen sadoittain terroristeja ja "jopa FSA olisi kertonut menettäneen monia taistelijoitaan..." 12 mailin päässä asuva aktivisti Mus'ab al-Hamadi kertoo ihmisten saapuneen kaupunkiin varhain torstaina kertoakseen välittömästä hallituksen hyökkäysvaarasta: "Suuri joukko nuoria miehiä kuoli pelloilla heidän yrittäessään paeta armeijan hyökkäystä. Helikopterit tulittivat heitä konekivääreillä näiden paetessa kylästä moottoripyörillään. Tänään Tremseh'n ihmiset avasivat armeijan polttaman talon. He löysivät kaksi elävältä poltettua. Kylän ainoat kaksi lääkäriä olivat kranaattitulen kohteina. Molemmat lääkärit kuolivat kotonaan." Syyskuun 26. 2012: Shabbihat Aamuviideltä al-Assadin hallituksen shabbihat tunkeutuvat koteihin Damaskoksen Barzehin alueella ja tappavat asukkaita ampumalla. Isku Syyrian armeijan komentokeskukseen Damaskoksessa. Kaksi pommitusta. Ensimmäinen klo 6.56 paikallista aikaa, kuuden minuutin kuluttua toinen räjähdys. Rakennuksessa ainakin kaksi kerrosta syttyy tuleen ja 14 jää kitumaan. Sen jälkeen Mujahidiinit hyökkäävät Umayyidin aukiolle raivoisaan tulitaisteluun armeijaa vastaan. Aukion läheisyydessä työskennellyt mies kertoo: "Suuri joukko sotilaita ja turvallisuusjoukkoja tuli kaikkialta, ympäröi rakennuksen ja alkoi taistella hullun lailla", mies kertoo. "Kymmenet aseistetut kapinalliset, tarkka-ampujat, konetuliaseet, kranaatit... En ikänäni olisi odottanut näkeväni sellaista. En ollut uskoa silmiäni. Kun hallitus ei pysty suojelemaan armeijaansa ja keskeistä turvallisuusrakennusta, niin kuinka se voi suojella maata?" Syyrian televisiossa luetussa hallituksen tiedotteessa, hallituksella on otsaa kaiken väkivallan jälkeen otsaa lausua: "Aseistetut terroristijengit joilla on yhteyksiä ulkomaille, toteuttivat uudet terroriteon räjäyttämällä räjähtein lastatun auton ja pommin armeijan yleisesikunnan luona, mikä vahingoitti rakennusta, aiheutti tulipalon ja haavoitti muutamia vartijoita", uutistoimisto Reuters lainaa asevoimien keskiviikkoista tiedotetta." Iskun jälkeisissä kuolee myöskin iranilaisen al-Assadia tukevan sekä salaliittoteorioita siionismista ja Iranin-vastaisuudesta levittelevän PressTV:n kirjeenvaihtaja ja saman lafkan Damaskoksen johtaja haavoittuu. Yhdysvaltain presidentin ja kotineekerin Barack Obaman sanahelinää hälisemisen ja saamattomuuden tukikohdassa Yhdistyneiden Kansakuntien rakennuksessa: "Tulimme väliin Libyassa laajan koalition rinnalla ja YK:n turvallisuuskomission mandaatilla, koska meillä oli mahdollisuus pysäyttää viattomien teurastaminen; ja koska uskoimme, että kansan tavoitteet olivat vahvempia kuin tyrannin...Ja kun tapaamme täällä, julistamme, että Bashar al-Assadin hallituksen täytyy tulla päätökseensä, jotta syyrialaisten kärsimys päättyisi ja uuden päivän aamunkoitto voisi alkaa." Keskiviikko, heinäkuun 17. 2013, Bashar al-Assad jatkaa strategiaansa pakottaen neuvottelijat neuvottelemaan tulitaukoa tai evakuoimaan kansalaisia piiritetyiltä alueilta ainoastaan johtamaan nämä kuolemaansa. Neuvottelijat usein riskeeraavat elämänsä yrittäessään pysäyttää verenvuodon ja estämään verilöylyjä viattomia siviilejä vastaan. Assadin joukot ovat myös sallineet siviilien päästä piiritetyille alueille haavoittuneiden evakuoimiseksi, mutta myöhemmin avanneet tulen tappaen ja haavoittaen kymmeniä. Maanantaina 15. heinäkuuta Assadin militiat ampuivat ja tappoivat seitsemän neuvottelijaa lähellä tarkastuspistettä Hajar al-Abyadhissa, Homsissa, rikkoen kansainvälisiä sopimuksia ja humanitaarisia määräyksiä. Neuvottelijat olivat kansallisesta sovintokomiteasta matkalla Qameiraan neuvottelemaan pääsystä al-Zaraan, missä on ruokaa ja apua. Qameirassa asuvat ovat olleet romahduksen partaalla kuukausien ajan. Assadin jatkuva verenvuodatuksen estävien neuvottelijoiden torjuminen todistaa, ettei Assad tahdo löytää ratkaisua kriisiin. Hänen verenhimoinen käytöksensä osoittaa hänen torppaavan minkä tahansa ratkaisun siviiliuhrien estämiseksi. Ennemminkin hän ostaa vain lisää aikaa luodakseen enemmän tuhoa ja jatkaa maan syöksemistä äärimmäiseen kaaokseen. Syyrian koalitio, Istanbul, Turkki 17.7.2013 Heinäkuun 22. 2013 Syyrian presidentille Bashar al-Assadille lojaalit alawiitti-joukot puhdistavat Homsin maakuntaa sunnimuslimeista systemaattisesti ryöstellen ja tuhoten alueen sunnien koteja. "He työnsivät kapinallistaistelijat pois ja nyt työntävät kaikki sunnit. He veivät talomme, uhkailivat meitä ja tuhosivat kyliämme", kertoo 23-vuotias Talkalakhin asukas, Bilal. Jokaisen pommituksen jälkeen alawiitit ja puolisotilaalliset NDF:n jäsenet ovat ryöstäneet kaupunkeja sekä kyliä, sunnikoteja ja usein sytyttäen ne tuleen varmistaakseen, ettei omistajille jäisi mitään jäljelle. Hallitus yrittää puhdistaa alueen sunneista luodakseen alawiiteille oman paralleelivaltion, jota johdetaan Damaskoksesta yltäen alawien asuttaman Latakian rannikolle. Homs on olennainen yhdistävä tekijä kahden alueen välillä. Talkalakhia ympäröi 52 alawiittien asuttamaa kylää. "Tässä ei ole kyse yksistään rikollisten tahdosta lyödä rahoiksi. He tahtovat tappaa kaikki sunnit. Kuulimme heidän huutavan öisin kylistään: 'Me tulemme. Emme tahdo sunneja maillemme,' kertoo Talkalakhin asukas, Libanoniin paennut Fayez. Varastettuja tavaroita myydään alawiittien kylien toreilla "sunnimarketeilla". Lahjoja sodasta, luonnehtii eräs alawiittimies. "Ehkä tulevaisuudessa Syyria on vapaa, toivon myös sunnien ja alawien suhteiden olevan hyviä," Bilal sanoo. "Mutta en usko niin tapahtuvan." Syyrialaispakolaisiin kohdistuva ihmiskauppa Tammikuun 23. 2013: Sen lisäksi, että Iran, raafidhit ympärimaailman ja Libanonin Hizb-Allat väittävät olevansa ainoita tahoja, jotka vastustavat "Yhdysvaltain ja Israelin hegemoniaa Lähi-Idässä ja ns. Uuden Maailmanjärjestyksen syntyä, niin tällä hetkellä Iran, Hizballat ja 'Iraaqin raafidhat vastustavat sitä Amerikan ja Israelin hegemoniaa tappamalla muslimeita ja raiskaamalla musliminaisia ja tappamalla lapsia Syyrian armeijan ja Shabbihien rinnalla Syyriassa. Tämän lisäksi heillä on otsaa vielä kiistää tämä kaikki väittämällä, että "teidän al-kaidanne siellä tappaa siviilejä." Lisäksi raafidhat käyttävät hätää kärsivien syyrialaispakolaisten ahdinkoa hyväksi saalistamalla lapsia vaimoiksi pakolaisleireiltä. Joidenkin tyttöjen kerrotaan olevan vasta 14-vuotiaita, jotka on pakotettu avioliittoon, prostituutioon tai väliaikaiseen mut'ah-liittoon. Jordanian al-Zaatarin leirillä satojen syyrialaisnaisten kerrotaan joutuneen sodan alkamisesta lähtien joutuneen ihmiskaupan uhreiksi, jossa raafidhi-siat käyttävät "agentteja" saalistamaan syyrialaispakolaisia seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Usein tämä tapahtuu "avioliiton" valepuvussa. "Myötäjäiset" ovat käytännössä maksu seksistä, ja "avioliitto" kestää ainoastaan muutaman päivän tai vain tunteja. "Tajusimme näiden olevan 'Mut'ah'-liittoja eli 'mielihyväavioliittoja," kertoo Ziyad Hamad, jonka hyväntekeväisyysorganisaatio Kitab as-Sunnah on suurimmista syyrialaispakolaisten kanssa työskentelevä organisaatio Jordaniassa. Miehet matkustavat Saudi-Arabiasta ja muista maista naidakseen tyttöjä leireiltä. He vuokraavat asunnon leirin ulkopuolelta ja kertovat tukevansa naisia. Sitten he harrastavat seksiä ja eroavat viikon kuluttua. Heille kerrotaan ensin, että laillistavat avioliiton Saudi-Arabiassa, mutta seksin jälkeen lähtevät ja vaihtavat puhelinnumeronsa. Useat syyrialaiset tytöt ovat tulleet raskaaksi ja hylätyiksi." Kahden tyttären äiti, Zeinab kertoo: "Miehet tulevat tänne ottamaan nuoria tyttöjä toisiksi vaimoiksi, näytellen olevansa meitä auttavia hyväntekijöitä." Zeinabin veljentytär, hoikka parikymppinen nuori nainen sanoi saaneensa neljä avioliittotarjousta leirille tulon jälkeen kaksi kuukautta sitten. Jotkut olivat tutuista syyrialaisperheistä, toiset täysin tuntemattomia. Vartijat kertoivat leirillä käyvän jatkuvasti arabimiehiä, yleensä Jordaniasta tai Saudi-Arabiasta, tahtoen päästä leiriin sisään löytämään "nätti nuori morsian." Kristilliset lähetyssaarnaajat Jordaniassa hyväksikäyttävät syyrialaispakolaisten tilaa "as-Salaamu 'alaikum. Olen sisarenne Islamissa, syyrialainen pakolainen Jordaniassa. Tässä kädessäni on raamattu (evankeliumi). Eräät ihmiset tulivat käyttämään tilannettamme hyväkseen, olemmehan leskiä, orpoja sekä asumme täällä itseksemme. He tulivat luoksemme mukanaan näitä kirjoja kehottaen meitä lukemaan ja ulkoaopettelemaan niitä vastineeksi vuokranmaksuista ja muista tarpeista. Joten oikeastaan he tahtovat ostaa uskontomme vastineeksi rahalle ja he tahtovat antaa rahaa ja ostaa uskontomme. Tässä on kopio raamatusta, jota on jaettu yli kahdelle kymmenelle perheelle yksistään meidän alueella." Lau Hei 16, 2016 9:21 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Muhammad al-'Arifin yksinäinen Jihad Helmikuun 26. 2012: Syyrialaisnuorukaisen ja Muhammad al-'Arifin keskustelu Muutama päivä sitten, näin erään veljen, hänen kasvoillaan oli huolestumisen merkkejä hänen kuunneltuaan uutisia Syyriasta. Kun kysyin häneltä syytä siihen, hän vastasi: marttyyrien määrä kasvoi tuona päivänä. Onko syyrialaisten veri halpaa näin pitkälle? Sen lisäksi, eurooppalainen ministeri kertoi journalisteille Syyriassa tapettujen määrän olevan enemmän kuin 7 000. Toimittajien joukossa oli ranskalainen journalisti. Joten journalistit vastasivat kysyen: 'Kuka tappoi ranskalaisen journalistin?' Silloin ministeri naurahti ja sanoi apulaiselleen: 'Enkö kertonutkin, että heitä ei kiinnosta 7 000 tapettua syyrialaista?' Nämä ovat "sivilisaatioon kutsujia." Nämä ovat "ihmisyyteen kutsuvia." Mitäpä marttyyrien verestä? Mitä sanon lapselle, joka ei kestänyt nälkää, joka vaati isäänsä tuomaan hänelle leipää. Ja sanon leipää, enkä erilaisia herkkuja. Joten isä meni ulos saarron varjossa saadakseen tätä kallista aarretta (leipää). Tarkka-ampuja ampui hänet kuoliaaksi! Mitä minä sanon tälle lapselle, joka on nähnyt isänsä veren? Ja veri on sekoittunut leipään. Lapsi sanoo: "Isä! En ole enää nälkäinen! Ole kiltti ja tule takaisin!" Ja hänen isänsä on taivaassa, Allahin Tahdosta. Äiti itkee kuollutta tytärtään. Äiti löysi hänet talonsa ikkunan edestä. Muutaman päivän päästä hänen miehensä tahtoi viedä vaimonsa pois tästä tilanteesta, joten hän päätti viedä hänet vanhempiensa luokse. Siellä vaimon äiti ja isä koettavat lohduttaa häntä tyttärensä kuolemasta. Ei kulunut minuuttejakaan, kun katolta kuului kovaa kiljumista ja äiti tiesi menettäneensä toisen tyttärensä. Syyrian Basharille lojaalit tahot uhkailivat Muhammad al-'Arifia ja muita puhujia sekä oppineita tappouhkauksilla. Heidän perheitään uhattiin kidnapattavan, talojensa poltettavan johtuen heidän kampanjastaan tuoda voitto Syyriaan eri televisiokanavilla kuten Iqraa'lla, al-Weesalilla, Safa'alla, al-Burhaanilla, al-Hikmah'llä, Syyrian kansallisella televisiokanavalla ja muilla. Imaameja sekä oppineita myös uhattiin, mikäli he lähtevät Saudi-Arabiasta, tulevat kidutetuiksi kuten syyrialaisia imaameja kidutetaan Syyriassa. al-'Arifi vastasi: "On minulle kunnia kuolla Allahin tähden ja antaen voiton sisarillemme ja veljillemme Syyriassa. Onko suurempaa ja kunniallisempaa kuolemaa kuin kuolema Allahin tähden? Miten nöyryyttävästä elämästä mies voikaan pitää kiinni samalla kun hänen siskojaan raiskataan ja veljiään sorretaan ja heidän kunniaansa ja uskontoaan tallotaan. Onko suurempaa shirkiä kuin sanoa 'Ei ole jumalaa muuta kuin Bashar,' emme vaikene siitä ja annamme sielumme tämän asian tähden." Ja hän pyysi Syyrian muslimeja antamaan hänelle anteeksi vaikka tekikin isoja ponnisteluja ja ohjelmia sekä vierailuja uhriperheiden luo. "Veljeni ja sisareni Syyriassa, vaikka ajattelettekin, että lähtisin kotoani turvallisesti ja istun sohvalla studiossa teidän kärsiessänne kidutusta, tappamista ja nälkää ja minä vain sanon muutamia sanoja, lähden ja nautin elämästä. Vannon kautta Allahin, että suru ja sorto, jota tunnette teille lankeavan tämän sortajan takia, vannon, että tuntemaanne surua enemmän minä tunnen teidän surua suurempaa surua. Jos itkette verta, mekin itkemme verta tähtenne. Mitä voisimme tehdä, mikäli voimme tulla luoksenne aseistautuneina, sielumme ovat halpoja ensinnäkin puolustaessamme uskontoamme ja toiseksi puolustaessamme veljiämme. Allah Korkein sanoi: {Mikäli he etsivät apua uskonasioissa, on teidän velvollisuutenne auttaa heitä}, al-Anfaal, 72. Tulemme luoksenne, sillä se on määräys taivaista ja velvollisuus meille. Taivaallinen velvoite tulla luoksenne antamaan teille voiton. Kuitenkin olemme estettyjä siitä, mihin sielumme tahtovat, mikäli voimme tarjota teille enemmän mitä tarjoamme nyt, kuten perjantairukoukset puolestanne, du'aa, rukoukset 'iidinä, televisio-ohjelmat, vannon, että minä ja veljeni tarjoamme teille enemmän ja suurempaa kuin voimme nyt! Mikäli voimme lähettää armeijan puolustamaan teitä ja kunniaanne, niin teemme niin. Mikäli voin tulla armeijan kanssa tulen kaatamaan tämän sortajan. Emme odota Natoa ja kufr-valtoja antamaan voiton veljillemme, se on meidän velvoite antaa teille voitto. Puhun veljilleni ja jokaiselle naiselle, jonka poika on tapettu, jokaiselle neitseelle, jonka nuo roistot raiskasivat jokaiselle isälle ja veljelle, jonka kunniaa vahingoitettiin, jokaiselle aviomiehelle, joka joutui erotetuksi vaimostaan, jokaiselle orvolle, jokaiselle naiselle, joka on kuin leski miehensä jouduttua vankilaan vuosiksi. Kerron kaikille heille, että toivomme antavamme teille voiton niin paljon kuin tahdomme. Toivon voivamme tulla näihin likaisiin vankiloihin, joihin hänen ryökäleensä ovat vanginneet hurskaat sisaremme ja hurskaat veljemme, avata näiden vankiloiden ovet ja tunkea niihin nuo sortajat. Kuitenkaan emme voi, antakaa anteeksi, vaikka teemme parhaamme. Kautta Allahin, tämä rökälehallitus on uhkaillut meitä, kuitenkin heitän jalkoihini kaikki nämä uhkaukset. Mikäli Allahin tähden tällainen kuolema kohtaisikin meitä, antaessamme voittoa sisarillemme ja veljillemme, toivotamme tämän kuoleman tervetulleeksi. Onko kuolemaa jalompaa kuin antaa ruumiinsa ja sielunsa Allahin tähden. Onko elämää nöyryytetympää kuin pyöritellä käsiään sisartensa tullessa raiskatuiksi ja veljiensä sorretuiksi ja heidän uskontonsa kunniaa häpäistään? Ja heitä käskettiin Shirkiin sanomaan, ettei ole muuta jumalaa kuin tämä ryökäle sika. Aiommeko vaieta siitä -Ei. Kautta Allahin, annamme vaikka sielumme sen puolesta." Toukokuun 30. 2012 Saudihallitus asettaa Sheikh Muhammad al-'Arifin syytteeseen Syyrian muslimien auttamisesta. Sa'udin perheen piilotettu viha Islamia ja muslimeja kohtaan jatkuu ilmeisenä Islamilaisessa Ummah'ssa tapahtuvissa käänteissä. Syyrian muslimien nousu jälleen kerran riisui naamion Amerikan Sa'udi-mupettien raadollisilta kasvoilta. Kun kansainvälisellä areenalla (Yhdysvaltain luvalla tietenkin) saudit ovat ilmaisseet tuomion alawi-hallinnon tekemään muslimien verilöylyyn, saudi-viranomaiset sallivat Jiddah'ssa olevan sataman kautta päästä läpi iranilaisia sota-aluksia ja helikoptereita Assadille, tosin ilman julkista esittämistä. Ilmeisesti Sa'udi-huone ei ole huolissaan muslimien joukkoteurastuksesta, mutta on enemmän huolissaan hallinnon Yhdysvaltain mielisuosiosta sekä sen rajojen turvallisuudesta yhteydessä Jihadin ahjon "uhasta." Suosittu arabialainen saarnaaja, Sheikh Muhammad al-'Arifi, muutaman vallankumoukseen Syyriaan liittyvän oppitunnin ja saarnan jälkeen organisoi varainkeruun Syyrian muslimeiden hyväksi. Sen jälkeen al-'Arifi tuli saudiviranomaisten syyttämäksi. Kuulustelun aikana tiedusteluviranomaiset olivat kiinnostuneita Sheikhin tarkoituksesta kerätä rahaa Syyrian muslimeille, johon hän vastasi: "Olemme muodostaneet matinean, sillä ihmiset etsivät keinoja lähettää apua Syyriaan eikä hallitus tee mitään. Joukko salaa kerättyä hyväntekeväisyyttä kasvoi, emmekä tienneet, miten luotettavia nämä ihmiset olisivat, joten siksi perustimme matinean." "Perustimme sen, sillä hallitus ensim myönsi tuen Vapaan Syyrian armeijalle ja mufti julkaisi fatwan tästä, mutta sitten apu jäädytettiin." On huomattava, että saudimufti 'Abdul-'Aziiz Aal-ash-Sheikh julkaisee ainoastaan hallitukselle sopivia fatwoja. al-'Arifi kertoi, miten kuulustelun aikana mupetit nimittelivät häntä "khaarijiksi" ja "hallitsijaa tottelemattomaksi." "Kuulustelija sanoi, 'Olet khaariji,' vastasin: Päinvastoin, olemme luotettavia ihmisiä, 'aqiidah'mme tunnetaan ja meidän 'aqiidah'amme on sallittua opettaa kaikkialla. Hän vastasi: 'Mutta keräsit rahaa ilman lupaa hallitsijalta! Kerroin kuulustelijalle; Raafidhi-safaviitit lähettävät humuksen tuloistaan (viidenneksen) -miljoonia Qumiin ja Najafiin tukeakseen Basharia ja joukkojen harjoittamiselle. Kun me aloimme kerätä rahaa meistä tuli khaarijeja." Hänen mukaansa vaihe, jossa shuyuukh olivat televisiossa itkemässä, rukoillen Syyrian muslimeille, oli ohi ja oli aika ryhtyä toimiin. "Sanoin, lausunnot mediassa ja sheikkien itkeminen TV:ssä on ohi, nyt on aika kerätä rahaa Mujahidiineille suojelemaan Uskontoa ja kunniaa. Jos emme tule Mujahidiineja Syyriassa keinoillamme heidän voittaakseen...sitten Bashar ja iranilaiset raafidhat hyökkäävät kimppuumme ja tänään he jo etsivät lapsesi päätä irtileikattavaksi..." al-'Arifin saarnalla ei ollut vaikutusta. Kahden tunnin kuulustelun päätteeksi hänet pakotettiin allekirjoittamaan paperi, jossa hän antoi lupauksensa olematta enää keräämästä taloudellista tukea Syyrian muslimeille. Toukokuun 5. 2012: Abu Muwahhidin puheesta "Rise of the Victorious Group in Syria:" Allahin Lähettiläs (S) sanoi: 'Kun ihmiset ash-Shaamissä tulevat korruptoituneiksi, teissä ei ole mitään hyvää." (Sunan at-Tirmidhi) Kun ash-Shaamin ihmiset tulevat korruptoituneiksi ja alkavat seurata epäuskovien tapoja ja alkavat nauttia elämästä -ja jokainen, joka on ollut ash-Shaamissä viime vuosina- tietää, mistä puhun: Ainoat, mistä he ovat kiinnostuneita, ovat musiikki, laulaminen, arabipop-idoli tai X-Factor -mikälie- syöminen, elokuva, kasino, heillä on jopa punaisten lyhtyjen kortteli, pakkomielteisiä lingerie'hin, joka puolella on naisten alusvaatekauppoja kuten Beirutissa esimerkiksi. Allahin Lähettiläs (S) sanoi heti sen jälkeen: "Ei lakkaa olemasta minun kansassani voittoisaa ryhmää, jota ei vahingoita kukaan, kuka heitä halveksuu, Tuomiopäivään asti." Tästä eräät oppineet sanovat, että voittoisa ryhmä tulee aina olemaan ash-Shaamin maassa. Toiset oppineet sanovat tämän hädiithin tarkoittavan, että voittosalla ryhmällä tulee aina olemaan prinssi ash-Shaamin maassa. Imaam Ahmad ibn Hanbal sanoi tästä hädiithistä: "Mikäli voittoisa ryhmä ei ole Ahlul-Hadiith, en tiedä keitä he olisivat." Kautta Allahin niin monet halventavat voittoisaa ryhmää. He vähättelevät heitä, loukkaavat heitä, häpäisevät heitä, kutsuvat terroristeiksi, fanaatikoiksi, äärimmäisiksi. Ja niin monet imaamit Amerikassa ja Kanadassa vähättelevät mujahidiineja sanoen, että 'ainoat, jotka lähtivät Jihadiin olivat työttömiä, heillä ei ollut elämää eikä saanut työpaikkaa eikä elämää, etsi vaimoa muutaman vuoden eikä löytänyt, turhautui ja lähti taistelukentälle. Ihmisiä, jotka eivät löytäneet vaimoa, elämään turhaumista johtuen lähtivät Jihadiin. Toukokuun 6. 2012: Abu 'Abdullah at-Tal: Puhe Masjid Yarmuukissa Tämä kantamista kestämätön taakka, jonka alla muslimit tänään elävät, joka puolella ollen teurastettuja! Jokaisella maailman kulmalla ja lähellä meitä ash-Shaamissä, tämä teurastaja tappaa muslimeja ja karhaa heitä ulos, nöyryyttäen ja vangiten ja pakottaen heitä kumartaan häntä Allahille kumartamisen sijaan. Oi muslimit, hän häpäisee muslimien kunniaa, ryöstää heidän varallisuuttaan, ajaa naiset ja lapset kodeistaan ja tappaa vanhat ja nuoret. Heillä ei ole heitä kohtaan minkäänlaista veljeyden eikä suojelemisen sopimusta. Eikä heillä ole muuta auttajaa paitsi Allah. Eikä yksikään muslimihallitsija tai muslimi tule heitä pelastamaan! Sillä hallitsijat -lähellä ja kaukana- pettivät muslimit ash-Shaamissä - joten se on pakollista teille! Hallitsijat pettivät heidät eivätkä tulleet heille apuun, joten se on teille velvollisuus ja se myös pysyy teidän velvollisuutena. Oi muslimit! Teidän ja muslimien armeijoiden on tultava heidän avukseen, teidän on suojeltava heidän vertaan ja pelastaa heidät tämän väärintekijän käsistä, tämän rikollisen (Basharin) käsistä. Allahu Akbar! Mitä tapahtuukaan muslimimaissa, mikä on vikana muslimeissa kun he eivät liiku, eivätkä pelasta sorrettuja, eivätkä pidä kiinni Allahin käskyistä, eivätkä lähteneet liikkelle, kun muslimit ash-Shaamissä tarvitsivat heidän apuaan? He etsivät heidän apuaan, he pyysivät heitä apuun, he pyysivät pelastamaan heidät ja tuomaan tämän murhaajan tilille! "Mikäli he etsivät apuanne Uskonnon tähden, silloin teidän täytyy auttaa" [al-Anfal, 72] Miksi ette auta? Älkää antako muslimien tulla pelinappuloiksi lännelle tai tuudittautua Länteen! He ovat niitä, jotka ovat jakaneet muslimit, he tuhosivat 'Iraaqin ja Afganistanin, myivät Palestiinan ja ojensivat sen juutalaisille! Odotatteko hallitsijoiltanne hyvyyttä? Odotatteko hyvyyttä Amerikalta, odotatteko hyvyyttä YK:lta? Odotatteko hyvyyttä kuffarien maista? Teissä ei ole mitään hyvää, jos hyväksytte YK:n, jos hyväksytte Amerikan - nämä ovat juuri kolonisoivia maita toivoen, että unohdatte Islaminne; he toivovat poistaa Islamin ja he toivovat teidän palaavan epäuskoon. Yhdistykää sanojen "Laa ilaha illa Allah" alle. Yhdistäkää sananne Allahin Kirjan alle! Tämä yhdistää teidät, älkää antako Amerikan tai YK:n jakaa teitä! Yhdistäkää asianne Allahin Kirjan alle; olkaa kuin Allah tahtoi teidän olevan ja kuten Allah lupasi: "Allah on luvannut niille teistä, jotka uskovat ja tekevät oikeamielisiä tekoja, että Hän antaa heille menestyksen maan päällä" [an-Nur 55] Hän ei takaa teille menestystä maan päällä hallitsemiseen ellette ponnistele, ellette uhraa ja ellette ole Allahin käytettävissä. Ja antakaa Profeetan (S) sanojen tulla toteen käsienne kautta: 'Khilafah tulee kuten Profeetan (S) aikana' (Ahmad), kunhan sortavat kuninkaat kaatuvat, jotka nyt ovat heikentyneinä ja ovat romahtamassa ja insha Allah kaikki järjestelmät kaatuvat! Ja Islamilainen hallinto palaa valtaan teidän käsienne kautta eikä ulkopuolisten käsien kautta, Allahin Luvalla. Ponnistelkaa Khilafan tähden, Khilafah'n kautta saavutatte kunnian ja kunnollisuuden ja se yhdistää teidät." Ramadan al-Buti Syyrian länsimielinen oppositio uskoo Ramadan al-Butin tappaneen hallituksen joukot. Monet uskovat al-Butin olevan sanoutumassa irti Syyrian hallituksesta. Hänen Saudi-Arabiassa asuva tyttärensä Sumayyah al-Buti sanoo, että isänsä ei ollut muuttamassa kantaansa, mutta kieltäytyy kertomasta, kenen uskoo olevansa isänsä murhan takana. "Isäni kanta oli selkeä. Se perustui vakaumukseen ja uskonnollisiin teksteihin. Hän uskoi, että ei pidä olla tottelematon hallitsijaa kohtaan. Tottelemattomuus johtaisi ahdinkoon ja ahdinko enenevään kaaoksen kierteeseen." Maaliskuussa 2011 alkaneesta Syyrian kansannoususta lähtien al-Buti on julistanut mielenosoittajien olevan "joukkio palkkasotureita" ja ylisti Syyrian armeijaa taistelussaan al-Assadin vihollisia vastaan. Tyttärensä Sumayyah'n mukaan isänsä uskoi todellisuuden muuttamisen "vaativan kärsivällisyyttä." "Hän saarnasi kärsivällisyyttä ja kannattamista, väkivallan ja verenvuodatuksen sijasta. Hän kirjoituksissaan puhui monista esimerkeistä, missä muutos tapahtuu suuren kärsivällisyyden jälkeen, kuten Intiassa." Vuoden 2011 jälkeen monet syyrialaiset -muassaan al-Butin oppilaita- näkivät al-Assadin mielenosoitusten murskaamisen liian raakalaismaisina oikeutukselle ja syyttivät al-Butia hallituksen sotilastoimien laillistamisesta kapinallisissa kaupungeissa. "Hän ei niistä välittänyt. Hän eli Profeetta Muhammadin sanonnalla: 'Kuka etsii Allahin mielisuosiota ihmisten epäsuosion kustannuksella, voittaa Allahin mielisuosion ja lopulta saa ihmiset mieltymään itseensä. Isälläni oli tapana sanoa meille: 'Mikäli olisin janonnut valtaa ja vaurautta, olisin tukenut heitä ollessani nuori, mutta ei enää ollessani 84." Lau Hei 16, 2016 9:26 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 Huhtikuun 24. 2013: Syyrian hallitusta vastaan taistelevat shi'at ja alawit Shi'alaisperheen ahdinko shi'alaisessa syyrialaiskaupungissa Menehtyneen taistelijan vaimo ja lapset leimattu "pettureiksi" omassa kotikaupungissaan, kun isä loikkasi kapinallisiin Mazen Fawwaz kuoli taisteluissa Syyrian hallituksen joukkoja vastaan Idlibin maakunnassa jättäen jälkeensä 28-vuotiaan vaimon ja kaksi nuorta tytärtä. Kuukausia myöhemminkin tyttäret vieläkin joskus huutavat "isi" ikkunasta taivaalle Turkin rajalla sijaitsevasta Reyhanlin kaupungista vuokratusta asunnostaan. Pohjoisesta Syyriasta paennut Fawwazin shi'alaisperhe on menettänyt enemmän kuin rakastetun aviomiehen ja isän. Heidän tarinansa alleviivaa Syyrian konfliktin jättämiä syviä arpia, joista muutkin perheet ovat joutuneet maksamaan raskasta hintaa. Yleensä Syyrian kolmiprosenttinen shi'alaisväestö on puoltanut hallitusta, minkä seurauksena kuviteltiin kaikkien shiiojen olevan Assadin tukijoita. Mutta Fawwaz, entinen armeijan insinööri liittyi taistelemaan opposition puolella Assadin armeijaa vastaan. Hän oli taistellessaan kiertänyt vihreän nauhan päänsä ympärille. Hänen vaimonsa Shaza kertoo: "Hän piti vihreää nauhaa Imaami Husseinin hengessä. Nähdessäni kuvaa, missä vallankumoukselliset nostivat shahiid Mazenin ruumista, näin vihreän nauhan. Shi'a-muslimeille vihreä nauha tarkoittaa tukea Imaami Husseinille. Olen sydämeni pohjasta varma, että mieheni taisteli ainoastaan Imaami Husseinin puolella, joka myös kannatti oikeamielisyyttä." Mazen Fawwaz työskenteli kommunikaatioinsinöörinä Assadin sotilasakatemiassa Aleppossa ennen pakenemistaan Turkkiin ja julistustaan loikkaamisestaan Syyrian hallituksesta viime vuoden [2012] heinäkuussa. "Se oli meidän häidemme vuosipäivä. Hän kertoi "omistavansa videon minulle." Vaimo kyynelehtii. Asiasta nousi kova kohu. Loikkausvideon jälkeen hallituksen rahoittama ad-Dunia TV lähetti Mazen Fawwazin veljien ja äidin haastatteluja. Sukulaiset sanoivat Mazenin "joutuneen terroristien kidnappaamaksi, jotka pakottivat hänet tekemään videon ja että oli mahdotonta hänen edes harkitsevan loikkaamista." Vaimo Shaza kuitenkin tiesi Mazenin sukulaisten tietävän tasan tarkkaan, mitä tämä ajatteli Syyrian hallituksesta. Vaimo kertoi perheen joutuneen valehtelevan kameroiden edessä pitääkseen nimensä puhtaana, erityisesti kun Mazenin veljistä kaksi olivat upseereita Syyrian armeijassa. "Heidän ystävänsä ja naapurinsa alkoivat syyttää heitä pettureiksi, koska heillä oli loikkari perheenjäsenenä." Shazan 24-vuotias isoveli Hussain pelkää joutuvansa pidätetyksi tai häirityksi opposition tarkastuspisteillä, joten hän ei käytä omaa henkilöllisyyskorttiaan, missä nimensä viitaisi hänen shi'alaisuuteensa. "Olemme uhattuja molemmilta puolilta," Hussain sanoo. "Vallankumoukselliset epäilevät shiioja ja shi'at, jotka kerran olivat ystäviäni, ovat kääntyneet shabbiheiksi. Kuvittele ystäviäsi, jotka yli kymmenen vuoden jälkeen alkavat hyökkäillä kimppuusi ja uhkailemaan." Mazen ja Shaza Fawwaz ovat 25 000 ihmisen shi'alaisyhteisöstä Fouahin kaupungista, Idlibin maakunnan pohjoispuolella. Fouahin ympäristöä hallitsee kapinallistaistelijat, kaupunki itsessään Assadin joukkojen otteessa ja siitä on tullut sotilastukikohta iskeä lähistön kaupunkeihin. Shaza kertoo miehensä nähneen sotilaiden loikkaamisen oppositioon Aleppossa, missä olevasta työpaikastaan sotilasakatemiasta johdettiin armeijan operaatioita. Shaza kertoo akatemian jakaantuneen kansannousua tukeneisiin sunneihin ja presidentille lojaaleihin alaweihin. Shaza kertoo: "Mieheni oli sunnien puolella. Heitä oli kuuden ystävysten ryhmä. He katosivat yksi kerrallaan. Kukaan ei tiedä, minne he menivät." Shaza löysi samat ystävät kuukausia myöhemmin Turkista. He olivat loikanneet, mutta oli liian peloissaan kertomaan toisilleen suunnitelmistaan. Fawwazin perhe saapui Reyhanliin vaarallisen pakomatkan jälkeen. He juoksivat läpi viljelysmaiden ja oliivitarhojen, kaikki omaisuutensa käsissään, ylittääksen rajan laittomasti. Pian saapumisen jälkeen Mazen Fawwaz alkoi etsiä kapinallisia, jotka voisivat auttaa häntä liittymään aseellisen opposition riveihin Syyriassa. Lopulta hän tapasi luutnantti Salem Habboushin Idlibin marttyyrien pataljoonasta. Kertoo Shaza Fawwaz: "Mieheni oli innokas lähtemään taistelukentälle. Kehotin häntä pysymään kärsivällisenä. Myöskin luutnantti Salem kehotti häntä odottamaan. Olihan hän ennenkaikkea insinööri eikä taistelija. Hänellä ei ollut paljon taistelukokemusta." Syyskuun 2. 2012 Idlibin marttyyripataljoona aloitti hyökkäyksen vallatakseen Syyrian rajakaupungin Haremin Assadin joukoilta. Mazen Fawwaz kuoli komentaja Habboushin ohella kranaattitulessa. Molemmat miehet haudattiin samaan hautaan. Mazen Fawwwazille pidettiin hautajaiset Binnishissä lähellä Fouah'aa. Kukaan hänen shi'alaisista perheenjäsenistään eivät tulleet hautajaisiin. Hänen äitinsä oli jo tähän mennessä hylännyt hänet ja yksi veljistä uhkasi tappaa Shazan, syyttäen tätä miehen kuolemasta. Shaza ei voi palata tytärtensä kanssa takaisin kotikaupunkiinsa ellei hallitus kaadu. Eräät Fouah'n shi'alaisyhteisössä ovat leimanneet hänet petturiksi. Siitä huolimatta Shaza ei pelkää ongelmia tai kostoa. "Monet shi'at kaupungissa tekivät tämän itselleen. Heillä oli monta tilaisuutta hylätä Assadin kriminaalihallitus, mutta eivät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja sen sijaan osallistuivat sortovaltaan ja ihmisten tappamiseen. He olisivat onnellisia, jos kuolisin. En olisi onnellinen heidän kuolemastaan, mutta he valitsivat sen tien itse." Hezbollatia vastaan taistelevat shi'at Nuori libanonilainen shi'a-mies osoitettuaan mieltä Beirutissa Hezbollatia vastaan sen osallistumisesta Syyrian sotaan, ammuttiin kesäkuun 9. 2013. Hänet ammuttiin Iranin suurlähetystön edessä, jossa mielenosoitus Iranin tukemaa Hezbollatia vastaan tapahtui. Mielenosoittajat huutelivat sloganeita Assadia vastaan ja tukivat hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia. "Uhria ammuttiin selkään kesken anti-Hezbollat-mielenosoituksen." Shi'a-poliitikko Ahmad al-Assad kertoi uhrin nimen olevan Hashem al-Salman ja hänet tapetun tarkoituksellisesti. "Hashem oli shi'a. Hänen teloittamisensa osoittaa, että Hezbollatin ongelma ei ole ainoastaan Libanonin muut sektit, vaan kuka tahansa joka julkeaa vastustaa heitä." Mielenosoittajia vastaan Hezbollatin tukijat hyökkäsivät kepein, myös toimittajia vastaan. Hani Hafs asuu Beirutin Dahiehissa, Hezbollatin tukialueella. Hänen vastapuolensa shi'a-yhteisössä kutsuvat häntä "petturiksi", auttaessaan Libanonin oppositiota -Hezbollatin kilpailijoita- tai palvelemalla Yhdysvaltain ulkopolitiikan intressejä Lähi-Idässä. Kun Hezbollat sekä toinen Libanonin shi'a-ryhmä Amal täysin tukevat Bashar al-Assadia, Hani Hafs antoi tukensa "legitiimille Syyrian vallankumoukselle ja toinen shi'a-johtaja Muhammad Hasan al-Amiin kehotti "pysäyttämään Syyrian verilöylyn. Hani Hafs osallistui 50 muun libanonilaisen shi'a-älykön ja aktivistien kanssa elokuun 25. 2012 julkaistavaan lausuntoon, jossa ylistettiin Syyrian kansan taistelua vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Allekirjoittaneiden mukana oli Sa'ud al-Mawla, entinen Hezbollatin jäsen 1980-luvulla ja Libanonin sisällissodan tutkimuslaitoksen johtaja. "Jo aikaisista päivistä lähtien olen aina tukenut Syyrian kansannousua. Shiiojen täytyy puolustaa paikkaa linjassa arabismin, Libanonin nationalismin ja historian kanssa: he ovat aina olleet sorrettujen puolella sortajia vastaan." Hani Hafs oli intohimoinen Iranin vallankumouksen kannattaja, mutta on nyt voimakas Iranin opposition kannattaja ja välit Hezbollatiin on katkaistu. Hän toivoo Iranin "palaavan islamilaisen vallankumouksen arvoihin ja rohkaisee shiioja arabiyhteiskunnissa olemaan mukana kuin kääntää sitä iranilaiseksi diasporaksi." "Shi'a-älyköt ovat olleet ensimmäisenä ilmaisemaan tukensa Syyrian kansalle hallitusta vastaan. On kiintoisaa näiden kahden johtajan ilmaisevan vastustavia mielipiteitä kuin Hezbollah, mitä useimmat shi'a-johtajat seuraavat", sanoo 'Abbaas Beydoun, beirutilaisen kulttuurilehden as-Safirin päätoimittaja. "Shi'a-intellektuallit ovat aina olleet ristikkäin muun yhteisön kanssa. Tuskin shi'a-yhteisössä on ollut radikaalia mielipiteenmuutosta, vaikka Hezbollatin vastaisia ääniä kuuluu ja eräitä shiioja kuvottaa Syyrian hallituksen verilöyly, myös heitä, jotka vakaasti seisovat vastarinnassa Israelia vastaan. Tänään Hezbollat on ääni, johtaja ja yhteisön pää. Useimmat shi'at pelkäävät heikentyvänsä Syyrian hallituksen kaatumisen seurauksena uskoen uskollisena pitäytymiseen, kuten he luulevat [Hezbollatin] heitä aina suojelleen." "Tukemalla Syyrian hallitusta, Hezbollat ei vaaranna shiioja, mutta sen kanta ei myöskään auta yhteisöä. Mitä hyötyä on tukea häviävää hallitusta?" Qatarissa asuva libanonilainen shi'a 'Ali kuvailee itseään sekulaariksi, mutta pelkää ihmisten, joilla ei ole yhteyksiä Hezbollatiin joutuvan ihmisoikeusloukkausten [karkotusten ja väkivallan] kohteeksi. "Olen shi'a, tulin tänne [Qatariin] kotimaani [Libanonin] huonon tilanteen seurauksena. Pakenin, koska Hezbollat pitää yhteisöäni otteessaan. Ihmiset tulivat tänne elääkseen. He kunnioittavat näiden maiden lakeja. He tahtovat vain rauhaa perheilleen. Eivät kaikki shi'at ole Hezbollahin kannattajia." Persianlahden yhteistyöneuvosto (GCC) varoitti Hezbollatin listaamisesta terroristiryhmäksi (eli se ei siis ole "wahhabi"-maissa terroristiryhmä. Kuka suvaitsee ketä?) ja rivien välissä ottavansa Hezbollatin Persianlahden alueella elävät jäsenet kohteiksi. Hezbollatin joulupukki Hassan Nasr Allat Manat wa 'Uzza kiisti sillä olevan jäseniä Persianlahden alueella. Hän myös lupaili kantavansa päätöksen seuraukset [terroristiryhmälistauksesta] Kommentoi Persianlahdella asuva shi'a, joka vastustaa Hezbollatin sekaantumista Syyriaan: "Tarkoittaako se, että hän [Nasr Allat] maksaa minulle yhtä paljon tuloa kuin ansaitsen täällä, mikäli tulen karkotetuksi?" Saudi-Arabian Libanonin suurlähettiläs 'Ali Awad Asiri vahvisti GCC toimeenpanon koskevan "Hezbollatin kannattajia, ei pelkästään shiioja": "Henkilö, joka elää kuningaskunnassa ja kunnioittaa sen lakeja kunnioitetaan, mutta joka rikkoo sen säädöksiä kohtaa GCC:n sanktiot." GCC:n pääsihteerin 'Abdul-'Aziiz al-Uwasiheg kertoo kohteena olevan Hezbollatin liittolaiset, myöskin libanonilainen kristitty Michael Aoun. "Ensiksi tutkitaan taloudellinen tuki Hezbollatille, Syyrian hallitukselle ja yrityksille ja niille peitteenä työskentelevät ihmiset." Hezbollahia vastustavat shi'at Heinäkuun 7. 2013 Libanonilaisvanhemmat pyytävät Hezbollatia lopettamaan poikiensa lähettämisen Syyrian taistelemaan Syyrian hallituksen puolesta. Kunhan vain uhriluvut Hezbollatissa alkoivat kasvaa, Baalbeckin alueen vanhemmat vetosivat Hezbollatissa spedeilevään Mohammed Yazbekiin lopettamaan lasten lähettämisen Syyriaan. Vanhemmat kertovat tosin olleensa ylpeitä lähettäessään poikiaan tykinruoaksi Israelille sen murjoessa Libanonia kesällä 2006. Vanhempien mukaan lasten lähettäminen Syyrian hallitusta puolustamaan on häpeällistä eikä heillä ole sotaan mitään kiinnostusta. Hezbollat on ollut kyvytön vetämään joukkojaan Syyriasta sen hallitukselle osoittamansa tuen ja olemisenaan olennaisena osana Bashar al-Assadin puolustuksen tähden. Syyriassa lahtaa 20 pataljoonaa Hezbollatin spedeilijöitä. Hezbollatin johtajat ovat yrittäneet selittää matkallaan Iraniin olevansa kyvytön tukemaan Syyrian hallitusta yksi Hezbollatin taistelijoin. Pelkästään huhtikuun 27. ja toukokuun 1. päivien välillä Iran on lähettänyt 11 lastia aseita ilma- ja maateitse Syyriaan. Hezbollatin al-Quds-prikaatin komentaja Abu Ajaib tapetaan Syyriassa. Hezbollat on menettänyt satoja taistelijoitaan Syyriassa. Hezbollat on lähellä menettää enemmän taistelijoita Syyriassa kuin se menetti toisessa Libanonin sodassa vuonna 2006. Bashar al-Assadia vastaan taistelevat aleviitit Loikannut alawiitti naiskenraali kouluttaa Syyrian kapinallisia Zubaida al-Meeki oli ensimmäinen naispuoleinen upseeri loikkaamaan presidentti al-Assadin joukoista Vapaan Syyrian armeijaan nähtyään hallituksen rikoksia ja julmuuksia. Alawiitti alunperin Golanin kukkuloilta, Zubaida al-Meeki työskenteli armeijan rekrytointijaostossa Bibilassa Damaskon eteläpuolella, joka vuoden 2012 elokuussa siirtyi raskaiden hallituksen joukkojen vastaisen taisteluiden jälkeen kapinallisten haltuun. Zubaida al-Meeki kertoo suunnitelleensa loikkaamista Vapaan Syyrian armeijaan jo viime vuoden lokakuusta 2011 lähtien, mutta jatkuva hallituksen armeijan upseerien tarkkailu ei mahdollistanut sitä. "Kun he epäilivät, että saattaisin loikata, he tunkeutuivat taloomme ja rikkoivat etuoven. Alkuvuonna 2012 he antoivat veljelleni potkut Quneitran kaupungin terveyshallinnon hallitustyöpaikasta." Kun Vapaan Syyrian armeija otti haltuunsa suurimman osan Bibilasta, al-Meeki lähestyi oppositiojoukkoja miehittämällään tarkastuspisteellä ja kertoi heille tahtovansa liittyä heihin taistelemaan Assadin hallitusta vastaan. Kertoo Jundullahin varakoordinoija Khaalid: "Kun hän lähestyi meitä, olimme yllättyneitä ja epäileväisiä. Alawiittinainen kertomassa tahtovansa liittyä taisteluun meidän puolellemme. Tutkimme tarkoin, onko hän luotettava ja havaitsimme hänen olevan." Khaalid havaitsi, että useimmat Golanin kukkuloilta paenneita alawiitteja pidetään Syyriassa toisen luokan kansalaisina. "Hallitukselle kaikki alawiitit eivät ole samoja. Qurdahan alawiitteja [Assadien kotikaupunki] kohdellaan toisin kuin latakialaisia, tartuslaisia tai kaupungin lähiöläisiä. Golanin kukkulalta tulleita kohdellaan huonoiten." al-Meeki uskoi kansannousuun sen ensimmäisestä päivästä lähtien maaliskuussa 2011. Hänen mukaansa vastakkainasettulua käytetään kääntämään ihmisten huomio pois suositun kansannousun todellisuudesta. "Vallankumous toi kunniaa Syyrian kansalle ja antoi vähemmistöille yhteen maahan kuulumisen tunteen. Kaikki sektit Syyriassa ovat kärsineet niin paljon tämän hallituksen alla: Kun hallitus tykittää kaupunkeja, kranaatit eivät erittele sektiä toisistaan." Armeijasta loikkaamisensa jälkeen al-Meeki pysytteli kahden kuukauden ajan auttaen Jundullahin pataljoonan jäseniä ennen pakenemistaan Turkkiin. al-Meeki koulutti 40-50 vapaaehtoista, jotka olivat juuri liittyneet pataljoonaan taistellakseen Assadin hallitusta vastaan. "Vietin suurimman osan ajasta sotilasleirillä kouluttamassa ihmisiä, joilla ei ollut sotilaallista taustaa. Koulutin heitä lataamaan aseita ja käyttämään aseita, muiden sotilastekniikoiden ohella." Pataljoonan taistelija Ahmad kertoo al-Meekin läsnäolon olleen avuliasta korkean tason sotilasasiantuntijuuden puuttumisen keskellä. al-Meeki oli inspiraation lähde taistelijoille, kertoo Ahmad. "Kun al-Meeki ei osallistunut taisteluihin itse, hän oli erittäin lähellä etulinjaa. Hänen rohkeutensa ja omistautuneisuutensa ryhmään olivat erittäin myönteistä sotilaiden taistelutahdolle. Useimmat loikkaavat korkean tason kenraalit tavallisesti pakenevat heti [ulkomaille]. Mutta ei hän." Sotilasakatemiassa opiskellut al-Meeki myöntää olevan epätavallista naisille kouluttaa miespuolisia Syyriassa: "Syyrian armeijassa olevan satoja naisia, mutta yleensä heillä on hallinnollisia tehtäviä pienellä palkalla tai eduilla." Kertoo Abu Adnan, kuvaaja: "al-Meeki nukkui sotilasleirillä ja pukeutui sotilasunivormuunsa päivittäin. Taistelijat kunnioittivat häntä ja tottelivat hänen määräyksiään. Tämä oli erittäin epätavallista nähtävää. Tulin kaupunkiin ajatellen Jundullahin pataljoonan olevan jonkinlainen al-Qa'idah'sta inspiroituva taistelijoiden ryhmä. Mutta eivät he olleet. He kohtelivat al-Meekiä kuin isosiskoaan. He ovat tavallisia ihmisiä, he nauravat ja vitsailevat. Jotkut rukoilevat, toiset eivät. Jotkut tupakoivat, toiset eivät. Jotkut jopa juovat." al-Meeki kertoo perheensä olevan ylpeä hänestä ja siitä mitä on tehnyt: "He näkivät loikkausvideoni televisiossa ja olivat onnellisia sen johdosta. Kerroin heille, että sanoisivat hylänneensä minut loikkaamiseni jälkeen: Olin hyvin peloissani, että he joutuisivat uhkailujen ja häirinnän kohteeksi. Mutta he kieltäytyivät tekemästä niin. Vanhempani sanoivat minulle: 'Sinä olet vapaa ja Allahin tahdosta myös Syyria on vapaa." Alawiitti ja Shabbiha-johtajan tytär Assadia vastustava aktivisti Kun vallankumous saapui ensimmäisen kerran Syyriaan, Loubna Mrie teki uuden aluevaltauksen auttaakseen sen onnistumista. Vaikuttuneena kuvista kuolleista mielenosoittajista läpi maan, 21-vuotias aleviitti -hallituksen shabbihan johtajan tytär ja maan etuoikeutetun vähemmistön jäsen- jätti kotinsa hallituksen sydänmaalla Latakiassa ja matkusti Syyrian niihin osiin, missä kuolonuhrien määrä oli kasvussa. Pian hänestä tuli mielenosoitusten keulakuva ja pian hän oli Syyrian hallituksen ja aseistetun opposition välisten taisteluiden etulinjojen taustalla tuomassa lääkkeitä haavoittuneille kapinallistaistelijoille ja etsimässä koteja pakeneville perheille. Elokuussa 2012 Mrie esiintyi nettivideolla, jossa hän oli käärinyt päänsä ympärille opposition omaksuman lipun. Hän oli haavoittunut mielenosoituksessa, jossa yhdeksän mielenosoittajaa tapettiin. Jokaisella ottamallaan askeleella tukeakseen neljän vuosikymmenen ajan valtiokontrollia taistelevia vastaan, hän sai läheisten sukulaisten lisääntyvän vihan niskaansa. Jokainen liike sai hänet enemmän haavoittuvaiseksi. "Äitini kidnapattiin välittömästi tehtyäni videon kapinallisten kanssa elokuun 11. Odotin kymmenen päivää, rukoilin isääni kertomaan mitä hän tietää siitä. Isä vain kirosi minua ja löi puhelimen kiinni. Isäni ystävät kertoivat äitini kuolleen. Perjantaina marraskuun 2. eräs luottamani ystävä kertoi minulle ruumiin löytyneen. Kerroin isälleni, että hän itse tappoi hänet. Hän sanoi OK ja toivoi että voisi tehdä minulle saman kuin äidilleni." "Abu Muntazir [isä] meni veljiensä luokse ja kertoi heille, että oli pessyt häpeän, jonka tyttärensä toi Jabal al-Akrudille [vuoret lähellä Latakiaa]." Välttämättömän uhraamisen tunne, mikä sai hänet liittymään oppositioon alkupäivinä edelleen kuljettaa Mrie'tä ja pientä määrää muita opposition alawijäseniä, jotka pelkäävät sektinsä joutuneen hallituksen kaappaamaksi pysyäkseen vallassa istuttamalla heihin pelkoa. "Vallankumouksen ensimmäisenä päivänä itkin kuin se olisi ollut perheenjäseneni. Siitä päivästä alkaen päätin, etten voi jatkaa samaan rataan. Ihmiseni eivät oikeastaan ole elossa. Hallitus ei kunnioita meitä. Mukhbaraat [salainen poliisi] ovat ottaneet vallan elämistämme. Emme voi avata suutamme." "Kaikki shabbihat Jablehissa olivat poikia, joiden kanssa vartuin. Tuolloin he yrittivät vakuuttaa minulle, että tämä oli sota meidän vähemmistöämme vastaan ja että meidän olisi lopetettava sunneille puhuminen." "Aloin käydä kuolleiden ihmisten taloissa. Tuolloin oli valtaisa kuilu heidän ja alawien välillä. Molemmat olivat vakuuttuneita, että kumpikin puoli taisteli toista vastaan. Kuuden kuukauden ajan tein parhaani kohottaakseni tietoisuutta, ettei tämä vallankumous ole meitä vastaan. Taistelimme kunniallisuuden ja demokratian puolesta." "Tammikuussa menin Hama'an ja puhuin sektini nimissä. Tahdoin kertoa heille, että minun vereni on heidän vertaan. Isälläni oli tapana pitää minua rikollisena ja että häpesi minua eikä pitänyt minua tyttärenään." "Typerä asia hallitukselta on, että se väittää suojelevansa ihmisiä; mikä tarkoittaa alawiittien suojelemista. Assad ei välitä, oletko alawi, kristitty tai shi'a. Jos olet häntä vastaan, hän tappaa sinut." Samar Yazbek Samar Yazbek on kotoisin alawiperheestä, eräästä Syyrian rannikon suurimmista ja vauraimmista. Hänellä on myös yhdistävä tekijä Usamah ibn Ladeniin -Samarin äidin sukulainen oli Usamah'n ensimmäinen vaimo. "Yksi Assadin aikaansaannoksista oli, että alawiittiheimon rikkaat perheet joko työskentelivät hänen kanssaan tai putosivat keskiluokkaan." Elämä oli tavallista, hyvin suojattua, rakastavaa ja hellivää. "Syyrian naisilla on parhaat olosuhteet Lähi-idässä Tunisian jälkeen, mutta vaikutti kuin Hafidh al-Assadin ollessa presidenttinä hän olisi tuonut parannuksia, mutta todellisuudessa perusteellisella tavalla kaikki meni taaksepäin, pahempaan suuntaan. Eikä asiat parantuneet poikansa Basharin aikana." Hänen liittymisensä vallankumoukseen toi hänelle ja kaltaisilleen petturin leiman, ja hänestä leviteltiin lentolehtisiä, missä rohkaistiin hänen tuhoamistaan, eikä kukaan enää puhu hänen perheelleen. "He eivät pidä veljiäni miehinä, koska he eivät tappaneet minua. Häpeä minusta oli niin suuri, että toinen veljistäni hautoi itsemurhaa." Turvallisuusjoukot tulivat hakemaan häntä kodistaan, sitoivat siteen silmille ja veivät hänet tuntemattomaan komentokeskukseen. Upseeri otti häntä ranteista niin tiukasti, että niitä poltti ja löi niin kovaa, että hän kaatui maahan ja jäi sinne. "No jo on sankari, putosit vain yhdestä hipaisusta. Eikö ole kamalaa kun tuollaisiin enkelikasvoihin lyödään? Kolmannella lyöntikerralla hän otti jo vuosia mukanaan kantamansa stiletin, millä sai miehen perääntymään. Uhkaukseksi kaksi miestä vei hänet katselemaan nähtävyyksiä selleihin, missä kolme nuorta miestä roikkui ranteistaan varpaiden hätinä koskettaessa maata. Eräs vanki nosti päätään, "siellä missä hänen nenänsä olisi pitänyt olla oli tyhjää, huulia ei ollut." Toisessa sellissä nuoren miehen selkä oli levitetty auki, kolmannessa ruumiita pinoissa, kamalia ääniä, näkyjä ja hajuja. Kidutetut nuoret miehet makasivat omassa veressään ja ulosteissaan odottaen seuraavaa hakkaamiskertaansa, koska olivat olleet mielenosoituksissa. "He sytyttivät apteekit tuleen, ettei ihmiset voisi auttaa haavoittuneita." "Se oli köyhien vallankumous rikkaita vastaan, mutta heidän alkaessaan ihmisten tappamisen ja enenevässä määrin julmaksi, enemmän ihmisiä liittyi vallankumoukseen. Palestiinalaista vankia hakattiin Israelin vankilassa: hakkaamisen luvattiin loppuvan, mikäli hän pitäisi seuraavassa mielenosoituksessa ylhäällä kuvaa Ariel Sharonista." Hänen tyttärensä luokkatoverit Damaskolaisessa koulussa lakkasivat puhumasta tälle, tyttärestä kirjoitettiin kamalia asioita hänen Facebook-sivulleen, ja tyttären oli jätettävä taakseen kaiken, mitä rakasti. Eräänä perjantaina mies tuli tapaamaan ja kehotti Samar Yazbekiä pakenemaan, koska oli joutunut alawien tappolistalle. Tyttärensä muuttui "vitivalkoiseksi [alkup. "keltaiseksi" arab.ilmaus], juoksi huoneeseensa ja pamautti oven kiinni." Myöhemmin samana päivänä tytär vaati äitiä menemään televisioon ja osoittamaan lojaaliutta presidentille, mutta hän kieltäytyi. Hänet pidätettiin jo kolmannen kerran ja hänen tytärtään uhkailtiin, jolloin hän päätti lähteä. Pariisiin. "Pelkään, että mikäli maailma ei auta Syyrian kansaa nyt, tai auta hallitusta kaatumaan, Syyria on suuressa vaarassa. Mikäli pääsemme Assadista eroon tänään emmekä huomenna, se auttaisi meitä rakentamaan maata normaalisti. Se on toiveeni ja pelkoni, sillä Assad saa voimansa Iranilta, Venäjältä sekä eurooppalaisten ja amerikkalaisten reagoimattomuudesta. Länsi auttaa Assadia pysymään vallassa, ja se on hyvin vaarallista Syyrian kansalle." Abu Adnanilta valmistuu elokuva The Southern Heartlines, missä on kuvattu al-Meekiä kouluttamassa taistelijoita. Kertoo 25-vuotias aktivisti Raghda Dira'an kaupungista: "En malta odottaa perheeni ja koko Syyrian näkevän sen elokuvan. Meidän täytyy ravistella, näyttää ihmisille, että naiset voivat osallistua aseelliseen taisteluun Syyriassa. Olen vain siviiliaktivisti, mutta vieläkin minua leimataan kevytkenkäiseksi naiseksi, koska matkustan paljon toisesta paikasta toiseen jakaakseni ruokaa ja lääkkeitä. Kyllä, Bashar al-Assad laittaa minut koville " Jelnar Tartusilainen alawiitti, 27-vuotias Jelnar valmistui farmaseutiksi Damaskoksessa kansannousun alkaessa. Jelnar liittyi välittömästi mielenosoituksiin ja myöhemmin humanitaariseen apuun. Hän joutui jättämään työnsä heinäkuussa 2012 turvattomuuden vuoksi, joten hän liittyi vapaaehtoiseksi farmaseutiksi Damaskoksen Yarmouk-pakolaisleirille. Hän oli leirillä ainoa naispuolinen klinikkatyöntekijä: "Jos nainen oli hunnuttautunut, hän ei paljastanut kättäänkään miespuoliselle lääkärille. Yksi nainen ei näyttänyt palovammojaan kenellekään viikkoon, koska lääkäri oli mies." Hänen onnistui vakuuttaa turvallisuusjoukot alawi-taustansa avulla siitä, ettei hän auttanut millään tavalla oppositiojoukkoja, mutta turvallisuusjokot muuttivat Jelnarin kodin naapuriin, jolloin Jelnar muutti Turkkiin. "On mahdotonta olla pelkäämättä tarkastuspisteillä. Suurimpana pelkona on, että he käyttävät pidätystäsi perheen painostamiseksi. Entä ellei kykene kestämään kidutusta ja olemaan antamatta tietoja." Syyrian Assadin hallitusta vastustavat druusit Kinda Marraskuun 22. 2012 Kinda, 21-vuotias druusinainen eteläisen Syyrian Sweidan kaupungista, marssi sisarensa ja kahden ystävänsä kanssa kotitekoisissa valkoisissa hääpuvuissa Damaskoksen vanhan kaupungin torilla kantaen kylttejä, joissa luki: 'Syyria kuuluu meille kaikille', 'Julistamme loppumaan sotilastoimet Syyriassa' sekä 'Te olette väsyneitä, me olemme väsyneitä, tarvitsemme toisen ratkaisun'. Puoli tuntia mielenosoituksen jälkeen turvallisuusjoukot pidättivät kaikki neljä naista. Heidät vietiin sotilastiedustelun osastoon 235: "Kuulustelija sylki päälleni. Hän vaati tietää, kuka käski meidän tehdä näin. Hän kopeloi minua kaikkialta. Hän tahtoi kopeloida, ei tehdä ruumiintarkastusta." Seuraavana aamuna heidät vietiin kapteenin toimistoon. "Kun tulimme sisään, hän alkoi huudella pahimpia kuulemiani sanoja: 'Nyt minulla on neljä huoraa viihdyttämässä minua tänä iltana.' Alakerrassa sotilaspukuinen kuulustelija hakkasi häntä ja löi hänen käsiinsä neljällä toisiinsa kiedotuilla sähkökaapeleilla. Kapteeni uhkaili ilmoittavansa heidät Sweidan yhteisöjohtajille väittämällä heitä prostituoiduiksi. Heidät päästettiin vapaaksi lähes kolmen kuukauden kuluttua iranilaisvankeja vastaan. Hänen koko perheensä pakeni Libanoniin ja hän avioitui myöhemmin sunnalaisen 'Alin kanssa, mikä aiheutti vastusta hänen yhteisössään. Syyrian kristityt taistelussa Assadia vastaan Kristitty pataljoona Ansaarullaah liittyy Syyrian Mujahidiineihin Syyrialaiset kristityt ovat muodostaneet pataljoonan taistellakseen vastustamaansa Assadia vastaan. "Me, kapinoivat Syyrian kristityt julistamme pataljoonamme Ansaarullaah muodostetuksi ja liitymme muslimien kansannousuun puolustaaksemme kotimaatamme, kaatamaan tyrannihallituksen ja perustamaan oikeudenmukaisuuden maahan ilman erottelua kansalaisten välillä. Kutsumme kaikkia syyrialaisia nousemaan tyranniaa vastaan!" Kristitty Hisam Mikhail Homsin Hamidiyyah'n alueelta oli kristitty, joka auttoi Mujahidiineja antamalla heille tietoja ja apua. Häntä hämmästytti, miten Mujahidiinit oli tarkkana rukouksistaan ja miten hyvin he kohtelivat paikallisväestöä, ollen todellisia Allahin Subhaanahu wa t'Ala palvelijoita joka asiassa. Hän päätti mennä erään Homsin alueen Mujahidiinien komentajan luo tunnustamaan Islaminsa ja sanoi Shahadah'n. Hisam ei kumartunut kertaakaan rukoukseen Allahille, sillä pian Islamiin tulonsa jälkeen hänestä tuli marttyyri. Allah hyväksyköön hänet. Bashar al-Assadin hallitusta vastaan taistelevat kurdit Kurdinaisia Syyrian Jihadissä Huivittomana ja käskyttämässä karaistunnäköisiä kurdimiehiä melkein kaksi kertaa hänen kokoisiaan, komentaja Engizek johtaa monikymmenistä kurditaistelijoiden ryhmää Aleppon Sheikh Maqsuudin taistelujen karaisemalla alueella, jonka suurimmat alueet vallattiin maaliskuun 2013 lopulla hallituksen taistelijoilta. "Naiset osaavat ampua konekivääreillä, Kalashnikoveilla ja panssarivaunuja ihan yhtä hyvin kuin miehet", sanoo 28-vuotias Engizek, pukeutuneena housuihin ja hihattomaan takkiin, tummat hiuksensa tiukasti kiedottuna päänsä taakse. Engizekin prikaatista -Kurdikansan Suojelukomiteasta (YPG)- 20 prosenttia on naisia. YPG yhdisti voimansa Syyrian opposition kanssa äskettäin, on Demokraattisen yhtenäisyyspuolueen aseellinen siipi, Kurdistanin Työväenpuolueen (PKK) haarajaosto. Kurdinaisilla on arabisisariaan pitkäaikaisempi perintö taistelurooleista. PKK:n raivoisat naistaistelijat saavuttivat maailmanlaajuista huomiotaan 1990-luvun puolivälissä pelottavine kampanjoineen itseuhrausoperaatioissa. Engizekin mukaan YPG:n naiset käyvät saman karaisevan koulutuksen kuin miehet ja taistelevat toistensa rinnalla kuin myös syövät yhdessä ja jakavat keskenään ruoanlaiton ja siivouksen. 18-vuotias kurdinainen Mumtaz kertoo liittyneensä kapinaan vuoden 2012 alussa. "Se oli vapauttava kokemus." Mumtaz seisoo sängyn päällä ja tähtää aseellaan sirpaleiden raastaman seinän kyyhkysen kokoisen reiän läpi hallituksen tarkka-ampujaa. Hän kertoo olevansa nelihenkisen perheensä ainoa taistelija, muuttuen yhdessä yössä tuntemattomasta lukiotytöstä taistelijaksi liittyessään YPG:n koulutusleirille kotikaupungissaan Afrinissa, Aleppon pohjoispuolella. "Aseeseen tarttuminen oli henkilökohtainen valinta." Engizek puhuu: Engizekin puhuessa hänen komraattinsa, miehet ja naiset pitävät taukoa tehtävästään läheisessä huoneessa hylätyssä rakennuksessa, tupakoiden, jutustellen ja syöden rieskaa [khubthia], juustoa sekä tuoreita oliiveja. Vaikka taistelijat sekoittuvat keskenään, miehet ja naiset kuitenkin elävät toisistaan erillään ja seurustelusuhteet ovat ankarasti kiellettyjä. Engizek tosin ei kerro, mikä on rangaistus sääntöjä rikkoville taistelijoille. Taisteluihin liittyminen on vaatinut raskaan hinnan -suurin osa naispuoleisista taistelijoista on luovuttanut kaikki haaveet omasta perheestä jonain päivänä. Engizek on vakaa avioliiton vastustaja: "Avioliitto on orjuuttamista. Minä en tahdo olla orja, eivätkä minun tyttöni tahdo olla orjia." Jaish al-Hur'in sotilas sanoi vastustavansa naistaistelijoita: "Naisten läsnäolo voi vakavasti häiritä miestaistelijoita." Aleppolaisen peruskoulun opettajattaren Nuur al-Haqq'n aviomies taistelee Liwa at-Tawhiidissa, eräässä suurimmista sodan repimässä kaupungissa. Hän kertoo naisten vaikuttaneen Assadinvastaiseen vallankumoukseen monin muin merkittävin keinoin, kuten ottamalla osaa mielenosoituksiin, jakamalla ruokaa ja ammuksia kapinallisille. "Ei ole naisille mitään tarvetta tarttua aseisiin. On jo niin paljon miehiä [sitä varten]." YPG:n 41-vuotias taistelija Luqman Abu Salaam: "Tämä maa ei ole vapaa ennenkuin naiset ovat vapaita. Ei minun komraateillani ole mitään ongelmaa raportoida naiskomentajalle." Engizekillä on tosin kasvavana huoleenaiheena, alkavatko nousevat Jihad-ryhmät polkea naisten oikeuksia. Kuten Jabhat an-Nusrah: "Emme tahdo olla yhteistyössä heidän kanssa, jotka eivät hyväksy naisten oikeuksia. Ryhmänä emme hyväksy sitä, naisena en hyväksy sitä." Sellaisia "alistettuja naisia." Kurdinaisista muodostuva Jihad-ryhmä Shahiid Rokan 150 kurdinaisesta muodostuva Katiba taistelee Jaish al-Hur'in rinnalla sotien repimässä Aleppossa. Pelkästään naisista koostuva ryhmä näyttelee taisteluissa merkittävää roolia taisteluissa hallituksen joukkoja vastaan Syyrian toiseksi suurimman kaupungin kaduilla. "Kurdien kansankomiteat ovat perustaneet ensimmäisen naisten pataljoonan noin 150 enimmäkseen kurdinaisista koostuvan ryhmän. Pataljoonan nimi on Shahiid Rokanin pataljoona." Naisten pataljoonan muodostus julkistettiin Ifrinissä vuoden 2012 lopussa. Assadin joukot vetäytyivät suurimmalta osalta kurdialueita vuonna 2012. Sopimus Mujahidiinien ja kurdien välillä sovittiin Turkin rajalla Ras al-'Aynissa lopettaen keskinäisen taistelun, vaikka joidenkin mukaan kristityn dissidentin ajama sopimus on hatara. Tiedonjulkistus pataljoonasta tuli vain kuukausi sen jälkeen, kun hallituslojalistit muodostivat Kansalliset Puolustusvoimat (NDF), puolisotilaallinen jaosto, johon on pyydetty liittymään kaikenikäisiä naisia vapaaehtoisiksi. Syyrian naiset taistelussa Assadia vastaan Naisaktivisti Latakian maakunnasta kertoo naisten usein kuljettavan aseita ja tarvikkeita kapinallisille, koska yleisesti naisten tarkastukset ovat vähemmän todennäköisiä armeijan ja turvallisuuden tarkastuspisteillä. Amirah al-'Aaruur Amirah al-'Aaruur oli aikaisemmin Syyrian armeijan upseeri ja entisen armeijan turvallisuusjoukkojen kenraalin tytär, josta on tullut apulaiskomentaja Jaish al-Hur'in prikaatiin Aleppossa. Souad al-Ghayarii Souad on 40-vuotias syyrialainen naistaistelija Suquur ash-Shaamin prikaatissa Idlibin alueella. Hän ei pukeudu perinteisesti, vaan hänellä on päänsä ympärillä puna-valkoinen keffiyeh kuten miehet sen pukevat. Hänellä mukanaan Kalashnikov, kaksi kranaatiia, toinen vasemmassa rintataskussa siniharmaassa sotilastakissa ja toinen sen päällä olevan miesten nahkatakin povitaskussa. Ainoa naisen vaate on löysä maahanulottuva jallabiya. Huolimatta villeistä raporteista, naisia useimmin kuitenkin on kenttäsairaaloissa, auttamassa aseiden salakuljetuksissa tai tiedustelussa kuin taisteluissa. Kuvissa, missä naiset kantavat aseita ovat pikemminkin tuen osoituksia kuin varsinaisia mujaahidaat. Samoihin aikoihin Bashar al-Assad alkoi värvätä naisia Kansalliseen puolustusvoimiin, tosin työskentelemään lähinnä tarkastuspisteillä. "Hän taisi oppia minulta", sanoo Souad nauraen. Em Joseph kertoo yrittäneensä muodostaa naisista koostuvan pataljoonan, mutta naiset eivät olleet kiinnostuneita. Hän istuu yksikkönsä uusimmassa tukikohdassa, haltuunsa ottamassa tyhjässä kodissa Abu Duhuurissa. Edelliseen yksikköön osui kranaatti edellisenä yönä. Hänellä ei ole mitään ongelmaa siinä, että kyseessä on jonkun koti: "Nämä rakennukset kuuluivat hallituksen työntekijöille, rautatietyöläisille, Basharille. Basharko muka rakensi ne äitinsä ja isänsä taskuilla? Ei, hän rakensi ne meidän hiellämme. Nämä ovat meidän." Taisteluhävittäjä liitelee yläpuolella. Souad pysyy istumassa ulkona, Kalashnikov sylisssään, huutaen naapuruston poikia ja miehiä menemään sisälle: "Yalla, al-Bayt!" Hän on kotoisin samasta kaupungista. Shuhadaa ash-Shaamin komentaja Jamal Ma'ruuf antoi hänelle kunyaksi "Em Joseph" suositun syyrialaisen televisiosarjan itsenäisyystaistelijan mukaan. Aluksi miehet eivät tahtoneet hänen taistelevan miesten rinnalla ollen huolissaan hänen terveydestään, mutta hän ei pidä taisteluaan mitenkään outona: "Ei sillä ole mitään merkitystä. Koraanissa on esimerkkejä naisista taistelijoina. Tämä on jotain sydämeni sisällä, minussa, Allahilta. Ei ole merkitystä onko mies vai nainen." Em Joseph viettää suuren osan ajastaan etulinjassa, kuten meneillään olleessa piirityksessä Abu Duhuurin sotilashelikopterikentällä, joka on Idlibin viimeisiä jäljelläolevia lojalistien tukikohtia. Tilanne siellä on "kauhea, al-Hamdulillah. Me ajamme heidät puristuksiin." Palatessaan yksikkön tukikohtaan hän keittää miehille jotain. Astiat lounaalta ovat edelleen tiskialtaassa. Tänään hän teki munia, jogurttia ja perunoita lounaaksi. Nyt ei enää ole perunoita. Hän menee pölyiseen hopeanväriseen nelivetoon, joka oli alunperin punainen, mutta maalaaminen hopeanväriseksi teki sen vähemmän näkyväksi Assadin joukoille. Em Joseph oli naimisissa vain lyhyen aikaa, eikä hänellä ole lapsia. Em Josephin vanhempi veli Abu 'Abdullah on osana hänen pataljoonaansa, kuten myös hänen 13-vuotias poikansa 'Abdullah. Hänen kovin hetkensä oli, kun hän yritti kiskoa taistelutoveriaan taistelukentältä, suuri sirpale rinnassaan. Em Joseph veti tätä käsivarsista ja miehen ruumiin yläosa jäi hänen käsiinsä. "Sitä on mahdotonta unohtaa. Mahdotonta." Hän päättäväisesti jatkaa taistelua: "Bashar, me tulemme, olemme jo aivan takanasi. Vaikka ei olisi miehiä jäljellä, niin naiset tulisivat. Ja jos ei naisia, niin olemme kasvattaneet lapsistamme taistelijoita." Guevara, female sniper. Hän seisoo vakaana paikoillaan, pitäen sormeaan liipaisimella, tuijottaen snaipperin perspektiiviä belgialaisen FN-kiväärin tähtäinputken läpi. Hänen ampuma-aluettaan nyrkinmentävästä reistä kehystää hänen asemapaikkansa betoniset seinät yhdellä vaarallisimmista etulinjoista Aleppossa. Guevara seuraa vihollisen -hallituksen sotilaiden- liikkeitä kadun toisella puolella. "Pidän taistelemisesta. Kun näen ystäväni katibah'ssäni kuolleena, tunnen että minun on pidettävä asetta ja kostettava. 36-vuotias Guevara puhdistaa ja lataa aseensa, istuen puoliksi romahtaneessa rakennuksessa vain metrien päässä partioivista hallituksen sotilaista. Hän on pukeutunut vihreisiin khaki-housuihin, harmaaseen jumpperipukuun, tiukasti puettuun hijabiin ja armeijan luotiliiviin. Sodasta huolimatta hän on huolitellun näköinen -kulmat nupittyinä, puuteria ja rajausmeikkiä, pienet korolliset nahkasaappaat ja kultainen ranneketju. "Ei ole helppoa olla snaipperi. On oltava nopea, huolellinen ja fiksu olla antamatta heidän ampua sinua. Ja on oltava kärsivällinen. Odotan tunteja kerrallaan." Pienestä kolosta on näköyhteys hallituksen sotilaisiin alle 700 jalan etäisyyteen kadun toisella puolella. "Siviilit menevät koteihin myöhään iltapäivällä. Kun kadut ovat selvät on hyvät mahdollisuudet ampua sotilat. Luulen tappaneeni sotilaita. Aina ei voi olla sata prosenttisen varma, että he ovat kuolleet, mutta olen osunut ainakin neljä tai viisi kertaa." Guevara oli ennen englannin opettaja. Kuukausia sitten, hänen lapsensa seitsenvuotias poika ja kymmenvuotias tyttö kuolivat ilmaiskussa heidän kotiinsa. "Poikani pelkäsi pommeja ja kyseli, mitä tapahtuu. Sanoin: 'Poikani, lupaan puolustaa tulevaisuuttasi.' Nyt en unohda lasteni verta ja lupaan kostaa." Syyrian palestiinalainen Guevara oppi aseiden käytön ja taistelemaan sodassa Hamasin koulutusleirillä Libanonissa. "Ollessani opiskelijana Aleppon yliopistossa -vuosia ennen kansannousua- loimme maanalaisen oppositiolehden. Muodostimme palestiinalaisille poliittisen puolueen ja tapasimme salassa keskustelemaan, miten kaataa Bashar al-Assadin hallitus." Guevara jätti ensimmäisen miehensä, koska tämä ei ollut tarpeeksi vallankumouksellinen. Ja kun seuraava aviomies -kapinallisprikaatin komentaja, jossa Guevara on osana- aluksi kielsi häntä taistelemasta kanssaan etulinjassa, Guevara uhkaili dumpata tämänkin. "Sanoin, minulla on voimia pidellä asetta, miksi en voisi taistella?" Mies taipui vaimonsa rautaiseen tahtoon ja koulutti hänet tarkka-ampujaksi. Toisinaan hän herää öisin, itkien henkilökohtaisten menetystensä aiheuttamia kolhuja ja näkemiään kauhuja. "Olen nähnyt yli sata ruumista viime kuukausina. Niin paljon on kuollut kranaattitulessa ja ilmaiskuissa. Ja minä olen ampunut monta kertaa melkein ohi. Kerran pommi räjähti lähistöllä, haavoittaen ihmisiä, joiden kanssa olin autossa ja luulin kuoleman olevan lähellä." Benifet Ikhla on 27-vuotias, kuuden lapsen äiti ja leski: "Taistelen elämästä ja vapaudesta. Taistelen osoittaakseni naisen ja miehen olevan tasa-arvoisia." Khansa, 42-vuotias kotiäiti, jolla on seitsemän lasta: "Olen optimistinen, kaadamme hallituksen, laitamme lopun köyhyydelle ja kaltoinkohtelulle." 20-vuotiaalla Fadwalla on kolme lasta: "Mieheni kuoli etulinjassa, minäkin kuolen etulinjassa, wa Allahu musta'an." Umm Faraj: "Turvallisuusvartijan nöyryyttämäksi joutuminen mieheni edessä oli nöyryyttävin perheelleni milloinkaan tapahtunut asia. Otin aseen ja liityin taisteluun." 'Ala, 16-vuotias opiskelija: "Länsi ei näe Syyriassa mitään ongelmia, samalla me kerjäämme heidän tukeaan; lapsiamme, ystäviä ja perheitä rankaistaan ilman syytä." Umm Ahmad, 72-vuotias kotiäiti: "Taloni Dara'aassa tuhosi kaksi pommia...Muutin Aleppoon perheineni, otin aseen ja ryhdyin taistelemaan hallitusta vastaan." Hanin Faaris Hanin Faaris kertoo kansannousun alkaessa asuneensa Latakiassa, missä hän ja hänen perheensä olivat kärsineet alawivähemmistön diskriminoivasta hallinnosta. Kansannousuaktivismista seurasi pidätyksiä, koko perheen pidätyksiä ja perheen pojan kidutusta pidätyksen aikana. Vastineeksi Hanin alkoi kuvata mielenosoituksia ja organisoida rahaa ja vaatteita turkkilaisaktivisteilta Vapaan Syyrian armeijalle. Joulukuussa 2011 hän muodosti naisista koostuvan ryhmän Khawla bint al-Azwar-prikaatin. Sen tehtävänä oli ensin tarjota ensiapua haavoittuneille taistelijoille, tuoda enemmän loukkaantuneita kenttäsairaaloihin ja toimia takavahtina viimeisessä taistelurivissä. Nähtyään videokuvaa hallituksen joukkojen hyökkäyksistä kenttäsairaaloihin eri alueilla kesällä 2012 hän päätti, että naisten on kyettävä itsepuolustukseen. Joten lääkintäkoulutuksen lisäksi hän järjesti heille aseellista koulutusta, käyttäen taistelijoiden lainaamia aseita. Nyt hänen lääkintäprikaatissaan on 30 aktiivijäsentä ja 80 odottamassa liittymistä, vaikka sillä on puutetta aseista ja rahasta hankkia niitä. Heinäkuun 29. 2013 Kun naiset liittyivät Jihadiin Syyriassa Syyrialaiset naiset tarttuvat aseisiin Bashar al-Assadia vastaan, kieltäytyen alistumasta uhreiksi hallituksen väkivallalle ja seksuaaliselle väkivallalle. Amira Syyrialainen nainen Alepposta, hoitelee tarkastuspistettä kapinallisten hallussa olevalla alueella, pukeutuen kivääriin ja Jihadin mustasta lipusta muotoiltuun hijaabiin. Ennen vallankumousta hän oli kotitöissä, mutta tänään hän sotilaana al-Ikhlaas-prikaatin naistenosastossa. Tapettujen ja pakolaisiksi lähteneiden perheenjäsenten motivoimina, Amira muuntui kodista etulinjaan, kotirouvasta vallankumoukselliseksi, lastensa kasvattajasta sotauhrien kartuttajaksi. Assadin hallituksen brutaalius on pakottanut Amiran ja kaltaistensa naisten siirtämään perinteisen naisen roolinsa syrjään ja liittymään Mujahidiinien riveihin pohjoisesta Alepposta Qalamouniin lähellä etelää, Abu Kamaliin itään ja Homsiin keskellä. Ensimmäinen naisten vastarintapataljoona muodostettiin Homsissa viime vuonna Houlan verilöylyn jälkeen, jossa ainakin 108 siviiliä tapettiin, 34 naista ja 49 lasta. Syyriassa naiset eivät ole tarttuneet aseisiin vapaaehtoisesti: "Liityimme sotaan välttämättömyydestä", sanoo Ummuna 'Aa'ishah-pataljoonan taistelija kesäkuun 23. 2013 opposition televisiokanavalle. Ummuna 'Aa'ishah koostuu lähinnä yliopisto-opiskelijoista ja valmistuneista läpi maan, "taistelevan samoissa valleissa Vapaan Syyrian armeijan mujahidiinit". Naisista koostuva Sumayyah bint Khayyat-prikaati julkaisi maaliskuun 10. 2013 Facebook-sivullaan Jihad-ja Syyria-lippuihin pukeutuneen naamioituneen naisen kuvan, josa vannottiin kostoa kaikille uskonnon vihollisille -juutalaisille, venäläisille kommunisteille, rawafideille ja muille kuffareille. Sumayyah bint Khayyaf-prikaati toimii Nabakissa, 80 kilometriä Damaskoksesta pohjoiseen. Toinen naismujahidiinien pataljoona Waliidin tytärten pataljoona Homsissa julisti videollaan huolehtivansa haavoittuneista, auttavansa pakolaisia ja hädänalaisia ja häpäisemällä hallitusta kertomalla sen julmuuksista mediassa. Sisaret harjoituttavat toisiaan käyttämään aseita hätistääkseen Assadin jengit näiden tekemistä seksuaalirikoksista. Nimenomaan raiskauksista, sillä tykistökeskitys ja ilmaiskut eivät ole pääsyy syyrialaispakolaisille Jordaniassa ja Libanonissa. Häpeä lisääntyneistä raiskauksista ovat kunniallisuutta painottavassa yhteiskunnassa johtaneet eräät perheet naittamaan tyttärensä suojellakseen näitä raiskaukselta. Mutta naistaistelijoille kivääri, ei avioliitto ovat turvana. Naiset eivät enää ole raakalaismaisten miesten uhreja, puolustuskyvyttöminä raiskaukseen ja kyvyttöminä kantamaan kortta kekoon maansa tulevaisuudesta. Lippu on samanlainen kuin Jabhat an-Nusrah'lla, mutta muodolliset suhteet Shari'ah'aa tavoitteleviin mujahidiineihin ovat vähäiset. Eräät pataljoonat tahtovat jopa haastaa Nusrah'n kiellon naisten osallisuudesta vallankumoukseen vahvistaakseen musliminaisten sitoutumista selättää Assad. Toiset pitävät lippua sen hallituksenvastaisen psykologisen sodan takia. Naismujahidiinit myös hyötyvät Mujahidiinien taloudellisesta tuesta. Nämä naissoturit ovat uhattuina mutta myös uhkaavia. Noura al-Ameer - Syyrian vankiloista Geneven diplomatiaan Paikka:Montreux, Sveitsi Aika: Tammikuun 25. 2014 Kun Noura al-Ameer katsoi Syyrian hallituksen edustajia silmiin Sveitsissä, hänestä tuntui kuin hän olisi katsonut kuulustelijoidensa silmiin vankilassa. 26-vuotias hallituksenvastainen aktivisti oli vangittuna kuusi kuukautta eräissä Syyrian huomattavimmissa vankiloissa Damaskoksessa ja Homsissa ennen vapauttamistaan loppuvuonna 2012. Nyt hän on oppositiodelegaation varapuheenjohtajana koettamassa neuvotella rauhansopimusta presidentti Bashar al-Assadin hallituksen edustajien kanssa, jonka joukot pidättivät hänet bussiasemalla Syyrian pääkaupungissa. "Kun tapasimme hallituksen delegaation, he vain tuijottivat meitä. Katsoin heihin takaisin täydellisellä epäluottamuksella. Nämä ihmiset tulevat tänne puolustamaan henkilöä, joka tappoi useita ystäviäni, nuoria joiden olisi kuulunut rakentaa Syyriaa.", hän sanoi äänen alkaessa väristä ja kyyneleiden noustessa silmiin. Noura al-Ameer oli, mitä Syyrian oppositio nimittäisi "vallihautojen vallankumouksellinen", ollen kaupunkinsa Homsin aktiivi. Hän osallistui mielenosoituksiin Assadia vastaan, koordinoi oppositioaktiivien välillä ja jakeli avustuksia. Hän ja hänen verkostonsa pidätettiin toukokuussa 2012. Hänet heitettiin armeijatiedustelun johtamaan pahamaineeseen vankilaan, josta hänet sen jälkeen siirrettiin pahamaineeseen Adran vankilaan Damaskoksen liepeillä, ennen viimeisiä vangittuna olemisen kuukausiaan Homsin vankilassa. Kysyttäessä kidutettiinko häntä, hän heilautti kättään ja sanoi: "Ainoastaan sähköllä ja kaapeleilla. Minusta ei ole soveliasta puhua kidutuksestani, koska se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä muut naispuoleiset vangit joutuvat nyt sietämään. Vapauttamiseni jälkeen hallitus on lisännyt kidutuksia vankiloissa; se alkoi kekseliäillä keinoilla vangittuja vastaan, erityisesti naisia vastaan". Noura al-Ameerin vapauttamista seurasi suuri hänen ystäviensä suuri sosiaalisen median kampanja ja jatkuvasti soittoja humanitaarisilta organisaatioilta. Vapauttamisensa jälkeen hän lähti Turkkiin jatkamaan aktivismiaan lähellä Syyrian rajaa. Kun pääoppositioklusteri SNC, Syyrian kansalliskoalitio, laajensi jäsenyyttään, Noura al-Ameer liittyi lännen tukemaan ryhmään toukokuussa 2013. Nuori nainen on tuore kasvo 40-50-vuotiaiden miesten hallitsemassa koalitiossa. Toisin kuin vangittuna ollut vallankumouksellinen, monella Geneven miehistä on vähän kokemusta kenttäaktivismista. Se oli epätavallinen siirto "vallihautojen vallankumoukselliselle" liittyä koalitioon, jota syytetään läsnäolemattomuudesta taisteluista kentällä. Monet kapinalliset ja aktivistit näkevät SNC:n työkaluna lännelle ja sen alueellisille liittolaisille. Klusterin jäseniä usein leimataan "hotellivallankumouksellisiksi" näiden jatkuvasti kokoustamiesta seminaareissa ylellisissä viiden tähden paikoissa. Se on häikäisevä vastakohta tavallisten syyrialaisten kokemalle ahdingolle. "Olin kyllästynyt tähän negatiivisuuteen, ihmisiin kritisoidessa koalitiota sen korjauksen sijasta. Joten päätin liittyä siihen, sillä vallankumouksemme kuuluu olla esillä kaikkialla. Tahdoin myös vallankumouksellisten naisten kasvojen olevan esillä". Syyrian kansalliskoalitiota syytetään myös tehottomuudesta ja monet ryhmät kentällä hylkäävät sen vallankäytön "vallankumouksen edustajina". "Vallankumoustyö on nopeatahtista. Se on portti mahdottoman saavuttamiseksi. Poliittinen työ on kuitenkin hidas prosessi ja se etenee ainoastaan mahdollisen syklissä. Siksi niin monet aktivistit kentällä ovat turhautuneita koalitioon. He odottavat sen etenevän yhtä nopeasti kuin hekin, ja tämä on ymmärrettävää". Noura al-Ameerin valinta saattaa antaa neuvotteludelegaatiolle hieman uskottavuutta kentän aktivistien keskuudessa, ottaen huomioon hänen historiansa kamppailemisessa ja kärsimisessä. Noura al-Ameer toivoo neuvottelujen auttavan maansa ihmisten kärsimyksen helpottamisessa. Käynnissä olevat neuvottelut perustuvat Geneven kommunikaatioon, jossa alustetaan poliittisen siirtymän suunnitelman Syyrialle, kuuluttaen taisteluiden lopettamista ja humanitaarisen reitin luomista saarretuille alueille. "En ole täällä tekemässä rauhaa hallituksen kanssa. Olen täällä taistellakseni oikeuksistamme ja tekemässä jotain kärsivien ihmisten puolesta, auttamassa Syyriaa vapauteen ilman Assadin hallitusta. Poliittinen taistelu ei ole yhtään vähemmän tärkeä kuin aseellinen taistelu. Ja tätä taistelua tahdon käydä loppuun asti". Lau Hei 16, 2016 9:32 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 FSA - Vapaan Syyrian Armeija Vapaan Syyrian Armeijan (FSA) videotiedotteesta: Allahin Armeliaan Armahtajan Nimeen. {"Ja valmistautukaan heitä vastaan, mitä tahansa teillä on voimassa ja sotasaaliista, joilla herättää kauhua Allahin vihollisessa ja teidän vihollisessanne"} [al-Anfaal, 60] Tervehdimme puhtaita marttyyreitamme, tervehdimme Muraabitin, jotka vahtivat kansan rajoja sekä heitä, jotka puolustavat kunniaansa. Bashar Keskenkasvuinen on vahingoittanut maata ja sen kunniaa ja on tuhonnut sen pyhiä paikkoja, mutta hänen jenginsä kaatuu pian, ei epäilystäkään ja voitto on kärsivällisyyden ajan kysymys. Sen jälkeen -katsottuamme miten hänen röykkiönsä levisivät yli maan kaikkiin kaupunkeihin- ja Dimashqin jäätyä melkein tyhjäksi hänen verikoiristaan, nähtyämme ensin erottumisen divisioonista näemme kohta erottamisen kenraaleista. Kaikille sotilaille Vapaan Syyrian Armeijassa etelässä ja keskellä Suwaidah'ssa ja Qumaitah'ssa ja Daraa'ssa ja Dimashq'n maakunnissa sekä Hamaa'ssa ja Homsissa; menkää Umayyadiin Dimashqissa katkomaan pää käärmeeltä, joka on alkanut ahmia itseänsä, johtuen vakaiden joukkojemme hyökkäyksistä. Ja joukoille rannikolla, pohjoisessa ja idässä Hasakah'ssa ja Deir az-Zorissa ja Raqqah'ssa, Aleppossa ja sen maakunnissa sekä Latakiassa ja Tartusissa: Menkää Aleppoon Syyrian Benghaziin katkomaan jalat tältä mielipuolelta tappajalta. Emme ole tappamisen ja pahanteon ystäviä, mutta olemme pakotettuja puolustamaan kunniaamme ja lapsiamme. Sortamisen hajaantuneet sotajoukot tarvitsevat kokonaisen kuukauden auttaakseen haavoittuneitaan sekä järjestäytymään ja onnistumaan pääsemään Dimashqiin. Joten kaikki jaostojen johtajat ja mielenosoittajat menkää Dimashqiin kaatamaan sortajat ja vaatimaan tappajat ja rikolliset tilille. Tämä suojelee muiden kaupunkien ihmisten verta. Heinäkuun 18. 2012 Kansallisen turvallisuusjoukkojen päämajan tuhoaminen Iskussa kuolee puolustusministeri, kristitty Daud Rajha, al-Assadin lanko ja armeijan apulaiskomentaja Assef Shawkat, ulkoministerin sotilaallinen neuvonantaja Hassan Turkmani sekä Hisham Ikhtiyar, kansallinen turvallisuuspäällikkö. Turvallisuuspäällikkö (sic!) Vapaan Syyrian armeijan logistinen koordinoija Louay al-Muqdad: "Oli kaksi pommia. Yksi oli piilotettu suklaarasiaan ja toinen isoon kukkalaatikkoon, joka oli kokoussalin keskellä Turvallisuusjoukkojen rakennuksessa." Toisessa oli 25 paunaa TNT:tä ja toisessa C4-muoviräjähdettä, jotka olivat kätkettyinä huoneeseen päiviä ennen kokousta. Asentajana oli iskussa haavoittuneelle tiedustelupäällikölle työskentelevä oppositiolobbari. Operaatio toteutettiin Vapaan Syyrian armeijan alaisuuteen kuuluneen ryhmän jäsenten yhteistyössä al-Assadin sisäpiirille työskentelevien kuljettajien ja henkivartijoiden kanssa. Hallitus reagoi iskuun odotetulla raivolla, vannoen putinimaisesti "pyyhkäisevänsä rikollisjengit mädissä luolissaan." Hallituksen uhkaukset ovat ohuita. Presidentin osoitettiin olevan niin heikko, ettei kykene enää suojelemaan edes lähipiirissään olevia. Syyrian tiedotusministeriö nimitti tekoa "pelkurimaiseksi." Kommentti Abu Muwahidilta: "Ilmeisesti hän ajattelee vauvojen tappamisen olevan urheaa." Hizbollah julistaa al-Manar-televisiokanavallaan kolmen päivän suruajan. Kello 8:30: Haitham al-Haddad: Saimme hyviä uutisia: Mujahidiinit Syyriassa ovat juuri saapuneet Damaskokseen ja suuntaavat kohti Bashar al-Assadin palatsia. Useat moskeijat Damaskoksessa kuuluttavat takbiriä. Heinäkuun 22. 2012 Shabbihat menevät Helvettiin Aleppon maakunnassa kuvatulla videolla tien vieressä makaa 26 veren peittämää shabbihaa toistensa päällä. Toisilla on armeijan asuste, toisilla t-paidat. Bon Voyage! Elokuun 3. 2012; Vapaan Syyrian Armeija kertoo tappaneensa al-Assadin joukkojen everstin Mahir 'Issan Baba 'Amrissa. Hän oli vastuussa monen naisen ja lapsen tappamisesta Baba 'Amrissa. Ahmed Abu Leila Kalashnikov, Rakastettuni Firial Sabuur syntyi viisi kuukautta sitten. Vielä hän ei tiedä, että hänellä ei enää ole isää. Omar Sabuur kuoli keskiviikkona tarkka-ampujan luotiin. Kun hänen veljensä yritti pelastaa häntä, hänetkin ammuttiin. Perjantaina vauva nukkui äitinsä sylissä, tietämättömänä kaoottisista näyistä ympärillään Baba 'Amrin ainoassa pommisuojassa. Sana "pommisuoja" on liioitteleva, sillä vielä vuosi sitten siellä vietettiin hääjuhlia. Kranaattituli ja luodit uhkaavat tätä kellarihuonetta, johon 220, suurin osa naisia ja lapsia, ovat tulleet turvaan. Naiset tekevät ruokaa kaikille -tai paremminkin improvisoivat. Eilen syötiin riisiä. "Viikko sitten ei ollut leipää. Viimeisin jaettu leipä oli syömiskelvotonta," sanoo Abu Harb, Firialin eno. Jostain kuuluu tarkka-ampujien laukauksia. Ihmisnahan metsästäjät ovat jopa öisin vaanismassa napsittavia. Ainoa tapa päästä tien yli kadun toiselle puolelle on juosta. "Meidät on haudattu elävältä. Tunnen olevani vankilassa." Tusinoittain lapsia kerääntyy vieraan ympärille. Lapset heräävät yöllä painajaisiin. Toisilla pelko kastelee housut. Kaksivuotias Rim puristautuu jalkojaan vasten räjähdysten voimistuessa. Ahmed Abu Leila -joka taisteli amerikkalaisia vastaan 'Iraaqissa kertoo olevansa onnellinen: "Mieluummin elämme näin ja olemme vapaita kuin eläisimme kuten elimme ennen." Hän kantaa aina "tyttöystäväänsä" mukanaan -Kalashnikov-rynnäkkökivääriä- jota toisinaan käytetään myös panssarintorjunta-aseena. Insha Allah, tämä "tyttöystävä" repii sisukset ulos myöskin Shabbiha-muthafuckareilta. Abu Leila kertoo kuuluvansa yhteen vähemmän pelkäävien taistelijoiden ryhmään Vapaan Syyrian armeijassa. He kutsuvat itseään lentäviksi taistelijoiksi, 'al-Mukatilun at-Tayaruuun.' He taistelevat Yakuran alueella -kaikista alttiimmalla aluella vihollistulelle Baba 'Amrin alueella- sekä eräällä kulkuväylällä, jota Bashar the Filthy Muthafucka'n armeija koettaa saada valloitettua. "Tätä aluetta on pommitettu niin raskaasti...Pojat nousevat ylös, antavat itselleen pari läpsäystä herätäkseen ja jatkavat taistelua," taistelijatoveri Wael sanoo. Tämä on hyvin vaarallinen katu, meidän täytyy ylittää se juosten yksi kerrallaan," sanoo Abu Leila yöllisellä nähtävyyskierroksella Baba 'Amrissa. Huolimatta tyyneydestä, joka tulee pimeyden mukana, hallituksen joukot ja Vapaan Syyrian armeijan taistelijat vaihtavat tulitusta jossain lähistöllä. Muutamat luodit viheltävät ylitse. On mentävä suojaan. Idlibissä vallankumoukselliset ovat lähinnä paikallisia miehiä, joilla on rohkeutta ilman sotilaskoulutusta ja ilman kelvollisia aseita ja ammuksia. Naton tuen sijasta kapinalliset olisivat kiitollisia välineistä, jotka joitain väyliä pitkin päätyisivät heille vahvistaakseen heitä kaatamaan hallituksen. Komentaja Haqqilla, 34-vuotiaalla mekaanikolla on pyöreät 50 taistelijaa komennossaan, mutta ilman ensimmäistäkään puoliautomaatti-kivääriä. Sen sijaan he käyttävät 20 metsästyskivääriä, katkaistua haulikkoa ja käsiaseita ja yhtä luotiliivisettiä, jonka toi armeijasta loikannut sotilas. Samaan aikaan Darkushin kukkoloilla sijaitsevalla maatila-alueella kuuluu ryöpsähdys konekivääritulta. Panoslaatikossa olevat patruunat ja ammukset kuuluisivat jo museoon. "Meille on lähetetty tällaisia. Ehkä Syyrian väliaikaishallinto voisi lähettää meille kelvollisia aseita ja ammuksia kustantamalla ne kaikella saamallaan kansainvälisellä rahalla. Katso miten vanhoja nämä ovat: osa ruostuu, osa ei ole sopivia meidän aseisiin." Miehet näyttelevät innoissaan museotavaroitaan: hajonnut katkaistu haulikko ja vuoden 1948 neuvostoliittolainen pistooli. Mutta onneksi tukea Syyrian vallankumoukseen on myös saatu Britannialta: Webleyn revolveri 1930-luvulta. Tulitaistelun tauottua toinen komentaja Abu Staif tulee ylpeänä sisän kantaen suosituinta asetta vallankumouksellisilla kautta maailman -Kalashnikov AK-47. Tämän ryhmän ensimmäinen rynnäkköase liittyy hallitukseen. Sen lisäksi, että se sillä tavalla liittyy hallitukseen, että sillä suolataan hallituksen sotilaita, niin: "Mies, joka myi sen meille, varasti sen on Shabbihaan kuuluvalta ja meidän täytyi odottaa sitä melkein kaksi kuukautta - ja maksoimme 2 000 dollaria." "Shabbiha ja armeija ovat molemmat korruptoituneita, kuten palvelemansa hallitus. Sotilaat ovat vielä enemmän korruptoituneita. Shabbihat ovat vaikeampia, koska he ovat aleveja ja he vihaavat meitä." Ryhmän rahoitus tuli yhteisöissä kerätyistä lahjoituksista. Rahoitus takkuilee, sillä eräs heidän päävarainkerääjistä kuoli samana aamuna Jisr al-Shughuurissa. "Heillä oli agentti. Hänet oli lähetty selvittämään, ketkä olivat organisoijia, joten he tulivat ja ampuivat hänet perheensä edessä," kertoo Izzedin Hihano, paikallinen vallankumouksellinen. "Vuosien ajan, Assadit hallitsivat meitä pelolla. Enää emme pelkää. Ihmiset mieluummin kuolevat kuin menevät takaisin sinne. Mutta miksi niin pitää tapahtua? Miksi enemmän ja enemmän täytyy kuolla? Tarvitsemme apua nopeasti -olemme epätoivoisia." Kesäkuun 20. 2012: Kapinallisten hyökkäyksessä Syyrian armeijan tukikohtaan maan luoteisossa laitetaan lihoiksi ainakin 20 syyrialaissotilasta. Call it Justice. Kesäkuun 28. 2012: Isku Syyrian oikeustalolle Kovaääninen räjähdys kaikui läpi katujen ja musta savupilvi nousi Damaskoksen ylle, joka viime päiviin asti oli enemmälti ollut kapinallisten iskujen tavoittamattomissa. Tusinoittain lakimiesten ja tuomareiden vääntyneitä ja palavia autonromuja pinoutui toistensa päälle parkkipaikalla. Heinäkuun 16. 2012: Tarkka-ampuja-Mujaahid Omar Omar kertoo syntyneensä Dubaissa syyrialaisille vanhemmille, jotka lähtivät maasta vuoden 1981 Hama'n verilöylyn jälkeen, jotka Hafidh al-Assad-isukin hallinto toteutti kostona läheisessä nusairien asuttamassa kylässä tapahtuneeseen hyökkäykseen. Omar kertoo: "Miehet perustivat tämän solun tukeakseen nuoria taistelijoita tunteakseen heidän tuskansa ja kokemaan, mitä he ovat kokeneet maan päällä sekä auttamaan operaatioissa." Omar kuuluu Vapaan Syyrian Armeijan alaiseen tarkka-ampujaryhmään, joka kokoontuu kahdesti päivässä hylättyihin rakennuksiin al-Qusairissa lähellä Homsia tulittamaan lähistöllä olevia Syyrian armeijan tarkastuspisteitä. Elokuun 3. 2012; Vapaan Syyrian Armeija kertoo tappaneensa al-Assadin joukkojen everstin Mahir 'Issan Baba 'Amrissa. Hän oli vastuussa monen naisen ja lapsen tappamisesta Baba 'Amrissa. Oikeus tapahtui. Allahu Akbar! Elokuun 4. 2012, Vapaan Syyrian Armeijan alainen 'Ali ibn Abu Talibin pataljoona julkaisee videolla kiinniottamansa tarkka-ampujana toimineen shabbihah'n. Tarkka-ampuja kertoo videolla saavansa 5 000 Syyrian puntaa (50 dollaria) jokaisesta tappamastaan viattomasta. Hän kertoo heidän raiskaavan naisia, sitten tappavan nämä ja heittävän ruumiit kaatopaikalle. Lisäksi tarkka-ampuja kertoo heidän taistelleen 100 iranilaisen vallankumouskaartilaisen ja 125 libanonilaisen Hizb "Allatin" raafidah-sotilaan kanssa. Tarkka-ampuja kertoo saaneensa koulutuksensa iranilaisilta sotilailta, kuten myös hän kertoo saaneen koulutuksensa myöskin useat muutkin syyrialaiset shabbihat. Elokuun 5. 2012 Televisiokanava al-'Arabiyyah näyttää Vapaan Syyrian Armeijan kuvaaman videon 48 kidnapatusta iranilaisesta "pyhiinvaeltajasta," jotka olivat mielenkiintoista kyllä kaikki vahvan näköisiä nuorehkoja miehiä - ei naisia, lapsia eikä vanhuksia. "Pyhiinvaeltajat" olivat siis Iranin Vallankumouskaartin sotilaita saapuneena Syyriaan tappamaan syyrialaissiviilejä al-Assadin armeijan rinnalla. Elokuun 8. 2012 Isaam Zuhiruddiin, yksi julmimmista "al-Assadin" pahuuden kumppaneista Syyriassa on joutunut Vapaan Syyrian Armeijan tappamaksi Aleppossa...Hän oli vastuussa verilöylyistä Baba Amrissa, Dumassa ja suurimmassa osassa Homsia...Hän määräsi miehiään tappamaan kenet tahansa, oli tämä sitten nainen, lapsi tai vanhus ja määräsi miehiään tallamaan heitä ja tekisi itsekin samoin. Saksan tiedustelupalvelun päällikön Gerhard Schindlerin mukaan "al-Assadin" saastainen teurasarmeija on 17 kuukaudessa menettänyt 320 000 miehen armeijastaan 50 000. Pienemmät, mutta joustavammat vastarintayksiköt ovat sapettaneet armeijan vahvuutta sissisodan keinoin: "On paljon osviittaa siitä, että hallitus on kohdannut pudotuspelinsä. Muslimitaistelijoiden pienen koon takia, he eivät ole hyvä maalitaulu "al-Assadin" armeijalle. [Muslimivastarinnan] menestyksen salaisuus on heidän sissitaktiikkansa, he murtavat armeijan selän." Yhdysvaltain puolustusministerin Leon Panettan mukaan Iranin vallankumousjoukot koettavat kehittää ja kouluttaa militioita kyetäkseen taistelemaan hallituksen puolesta. [Iran] lisää Syyriassa meneillään olevaa tappamista. Kenraali Martin Dempseyn mukaan Syyrian armeija on nyt taistellut 18 kuukautta jatkuvasti ja moinen tahti verottaa mitä tahansa armeijaa. Dempsey'n mukaan Syyrian vastarintataistelijat kykenevät ampumaan alas syyrialaisen sotilaskoneen, mutta eivät omaa raskasta aseistusta [tykistöä tai ohjuksia] eikä maasta ilmaan laukaistavia ohjuksia. Vapaan Syyrian Armeijan alainen Ahfad ar-Rasuulin Prikaati pommittaa Syyrian turvallisuusjoukkojen komentokeskusta Damaskoksessa. Kahdeksan pommeiksi viritettyä kanisteria oli kätketty pysäköidyn auton polttoainesäiliöön ajoitettu räjähtämään turvallisuusjoukkojen päiväkokouksen aikaan. VSA:n tiedustelun mukaan kohteena olisi noin 150 korkea-arvoista upseeria. Useat ambulanssit syöksyvät alueelle turvallisuusjoukkojen nimellä kulkevan lahtaajaryhmän ohella. Ryhmän puhemies Abu an-Nuur: "Operaation kohteena oli turvallisuusjoukkojen komentokeskus kostoksi turvallisuusjoukkojen suorittamista murhista läpi kansan. Jatkamme samankaltaisten operaatioiden suorittamista, kunnes saavutamme [Basharin päänahan] tämän omassa presidentinpalatsissaan." Syyrian tuhoojahallinnon apulaisministeri Faisal Makdad jylisi: "Tämä on rikollista ja osoittaa, millaisiin hyökkäyksiin Syyriaa altistetaan. Moiset räjähdykset eivät vaikuta Syyriaan." al-Jaziirah'n toimittajan Rula Aminin mukaan isku oli läpimurto Vapaan Syyrian Armeijalle: "Mikäli tämä on Vapaan Syyrian Armeijan tekemä, tämä on läpimurto heille. Mikä kiinnostavinta, alue on erittäin turvallinen alue." Iskussa vaurioitui myös Yhdistyneiden Kansakuntien Damaskoksen päämaja, mutta yksikään siellä ei menehtynyt. Tunteja myöhemmin vastarintataistelijat taistelevat syyrialaisjoukkoja vastaan lähellä hallituksen päämajaa sekä Iranin suurlähetystöä Damaskoksen Mezze-korttelissa. Shabbihat lihoiksi Vapaan Syyrian Armeijan kuvaamalla videolla useita alusvaatteisilleen riisuttuja al-Assadin verihallitusta tukevaa "Shahibah'ää" laitetaan lihoiksi -ja siitäkös Syyrian hallitusta tukeva venäläinen Russia Today suuttuu. Miehet kootaan seinän viereen, jonka jälkeen alkaa 40 sekuntia kestävä katkeamaton tulitus, jonka jälkeen seinän vierustalla makaa kasassa verinen pino baathistitappajia. Yksi tapetuista oli 'Ali Zayn al-'Abidiin, joka tappoi 15 Vapaan Syyrian sotilasta Aleppossa. Syyrian armeijan tarkka-ampuja Rami, joka ampui ihmisiä paikallisen moskeijan minareetista jäi Azazissa operoivan 'Amr ibn al-'Aasin Prikaatin kiinniottamaksi, jonka jäsen Ahmed kuljetti tämän hautapaikaksi kaivetun montun viereen ja pyyhkäistiin sitten sinne kuoppaan ja mullat päälle: "Asianajajien kulttuuri on ajat sitten päättynyt. Tuollainen kaveri, mitäs luulisit hänen kohtalonsa muuten olevan?" Asia Timesin kirjeenvaihtajan Pepe Escobarin mukaan teloitusvideo "selittää, miksi kristityt ympäri Syyrian aseistautuvat puolustaakseen itseään. Koska he tietävät, että al-Assadin jälkeisessä sunnien hardcore-hallituksessa, mukaanlukien salafi-jihadistien, heistä tulee suojaamaton vähemmistö. Tällä hetkellä he ovat suojeltu vähemmistö al-Assadin hallinnon alla." Että oikein kristittyjä al-Assad suojelee? Pitäisikö sille vitun mulkulle taata oikein saatana Nobelin rauhanpalkinto? Elokuun 1. 2012 Marwan Marwan lähti Jihadiin Tunisiasta kahdeksan kuukautta sitten taistellakseen Bashar al-Assadin joukkoja vastaan. Marwanille tarjottiin al-Jannah hopeisella lautasella. Hänen vanhempansakin pääsisivät sinne hänen kanssaan. Marwan lensi Turkkiin ja metsien ja vuorten yli pääsi Syyriaan. Tunisialainen Imaami: "Vihollinen taistelee sinua vastaan asein ja räjähtein. Vihollinen raiskaa ja tappaa naisia, jopa tappaa lapsia. Sellaista vihollista vastaan on taisteltava asein, kaikkien on tultava yhteen taistelemaan alas tämä yksi mies." Liwa at-Tawheed, johtaa taisteluita ja on koottu suurimmaksi osakseen ihmisistä kaupungeista ja kylistä Aleppon maakunnan pohjoisosassa, vahvuus 8 000, muodostaen 80% vastarinnasta. Elokuun 20. 2012 Usuud at-Tawhiid Vapaan Syyrian Armeijan alaisuudessa toimiva yksikkö 52 miehen vahvuudella. Johtajanaan 'Abdul-Hakiim Yasiin. Elokuun 23. 2012, Rashtan: Syyrian armeija käyttää kemiallisia aseita kaupungissa. Kuvatulla videolla sairaalaan tuodaan puolitoistavuotias lapsi, jonka iho on kemiallisten aseiden kuumuudessa kuoriutunut pois ja pahoin palovammautuneena. Vauva itkee tuskiansa kykenemättä edes olemaan makuuasennossa vatsassa ja selässä olevien palovammojen tuottamien kipujen tähden, lääkäreiden koettaessa turhaan rauhoitella lasta. Elokuun 27. 2012: Iran lähettää Iranin Vallankumouskaartin eliittijoukkojen komentajia sekä satoja jääkäreitä Syyriaan. "Tänä päivänä käymme sotaa kaikilla rintamilla, sotilaallista Syyriassa ja kulttuurista myöskin", Iranin vallankumousjoukkojen komentaja kertoi. Tammikuun 17. 2013 Jaish al-Hur'in Aleppon komentajan kertomaa: "Taistelemme heitä vastaan sitten kun Assad kaatuu. Siihen asti emme enää työskentele heidän kanssaan." Viime viikkoina Liwa at-Tawhiid ja muuta Jaish al-Hur'in osat ovat aloittaneet omat operaationsa, kutsumatta an-Nusrah'aa mukaan. Liwa at-Tawhiid, jossa on lapsia sotilaina. "He eivät pidä meistä, mutta he ovat vohkineet kaikki aseensa joka tapauksessa." Toinen merkittävä asia on kapinallisille lankeavien valtio-omistusten käyttö. "He eivät näe ongelmana varastaa asioita, jotka kuuluivat hallitukselle, kuten kuparitehtaat tai mitkä tahansa tehtaat. He myyvät niitä turkkilaisille ja käyttävät rahat itse. Se on väärin. Se raha kuuluisi kansalle." Edeltävänä maanantaina an-Nusrah'n yksiköiden kerrotaan menneen valtio-omisteiseen vesitehtaaseen Eufrat-joella. He kutsuivat muutkin kapinallisyksiköt tulemaan kanssaan jakaen osia tehtaan tarpeistosta myyden ostohalukkaille. "Nämä omistukset kuuluvat Syyrian kansalle. He näkevät avoimen laitumen tehdä niillä mitä mieliivät. Meidän tehtävämme on suojella valtiota elämälle Assadin jälkeen, ei tuhota sitä." Niin, Syyrian kansalle joo: Huolimatta siitä, että Jaish al-Hur'in sisällä on erilaisia näkemyksiä ja erilaisia ristiriitaisia tapahtumia, Aleppossa Jaish al-Hur vei siltä samalta Syyrian kansalta viljavarastojen sisällöt. Mielenkiintoista, että vain kaksi ja puoli kuukautta aiemmin vuoden 2012 marraskuun alussa samat ryhmät syyttivät lännen "tukemaa" koalitiota taistelemattomuudesta, nepotismista sekä kyvyttömyydestä luoda koordinoitua oppositioarmeijaa, osittain näiden kieltäydyttyä olla tekemisissä Syyrian Mujahidiin-ryhmien kanssa. Ryhmien mukaan koalition joidenkin yksiköiden suosiminen aiheuttaa muissa ryhmissä haluttomuutta kurinalaisuuteen tai vastuuseen, kuten kuvat kiinniotettujen hallitusjoukkojen teloittamisesta Damaskossa. "Meidän täytyy osoittaa olevamme erilaisia hallituksesta. Koska he tekevät niin, tarkoittaa että me emme tee niin", sanoo Liwa at-Tawhiidin Sheikh 'Umar 'Uthmaan. Liwa at-Tawhiidin komentajalta 'Abdul-Qaadir Saalehilta kysyttiin, onko alawiiteilla ja shiioilla sananvaltaa tulevaisuuden Syyriassa, ajatellen näiden kohtelua sunneja kohtaan viimeiset 40 vuotta ja meneillään olevassa kansanmurhassa viimeisen kahden vuoden aikana. Saaleh vastasi: "Meille olisi helppoa yksinkertaisesti ajaa pois kaikki alawit mereen tai metsästää heitä Basharin ja hänen shabbiha-pullikoiden ja Syyrian armeijan tekemistä verilöylyistä ja kansanmurhista. Mutta meidän täytyy olla tuollaista parempia. Kostotappaminen ei hyödytä ketään ja häpäisemme ainoastaan itseämme ja vallankumoustamme niin tekemällä." Miten hän tekee sen? Täytyy olla vahva mies sanomaan noin kaiken sen jälkeen, mitä he ovat käyneet läpi. Syyrian sisäiset Jihad-ryhmät ovat Aleppon taistelujen lipunkantajia, mutta eivät kykene tavoittamaan paremminaseistettuja ja -rahoitettuja globaaleja Mujahidiin-yksiköitä, jotka enenevässä määrin ottavat keskeistä asemaa sodassa maan pohjoispuolella. Kertoo Liwa at-Tawhiidin johtaja. "Se tarkoittaa jo nyt, että emme voi voittaa ilman heitä." "Tämä voi pian tarkoittaa, että Jabhat an-Nusrah on ainoa ryhmä kyvykkäänä suorittamaan tappavia operaatioita tukikohtiin ja turvallisuuspäämajoihin." Obaman hallituksen painostamana jotkin sotilaskoalition upseerit ovat perustaneet Turkin rajalle -Turkin puolelle- pieniä tukikohtia yrittäen muodostaa keskuskomentoa ja hallintorakennetta yhdistääkseen kapinallisryhmiä. Yksi heistä, Mustafa Sheikh matkustelee säännöllisesti Idlibiin varoittamaan yhteisöjä tukemasta Islamisteja. Toinen kulkee jakaen samaa varoitusta Aleppossa. Yhdysvaltain edellinen valtiosihteeri Hillary Clinton varoitteli kapinallisryhmiä huolellisuuteen, keneltä hyväksyy apua. Se kaikui kuuroille korville: "Kerro amerikkalaisille: 'Kiitos kiikareista", saattoi turhautunut aleppolaiskomentaja Haji Tal-Rifat sanoa. Tosin kaikkien osapuolten johtajat sanovat olevansa pakotettuja tukemaan sekä Jabhat an-Nusrah'aa että Kata'ib al-Muhajiriinia, koska muuta apua ei ole. Komentajien mukaan viimeaikaisista iskuista vain muutama on tehty ilman Muhajiriinia. "He taistelevat täällä ja kuolevat täällä. Toisinaan emme edes tiedä haudatessamme heidän nimiään." Liwa at-Tawhiidin komentajan mukaan Turkista saapuu tarpeeksi ammuksia taistelun jatkamiseksi, mutta ei taistelun voittamiseksi: "Vertaa, mitä meillä on ja mitä an-Nusrah'lla on. He eivät saa aseita ulkopuolelta, mutta ostavat niitä Syyriasta suurilla kasoilla käteistä. He ovat hyvin varustettuja eivätkä sano, mistä saavat rahansa." at-Tawhiid-Prikaati Se alkoi rauhallisilla mielenosoituksilla: Nuoret tulivat ulos oliivipuun oksien kanssa. Kuuden tai seitsemän kuukauden ajan olimme rauhallisia, mieleemme ei edes tullut tarttua aseisiin. Sitten hallitus taisteli nuoria vastaan kranaattitulin ja luodein. Ajattelimme, että "meidän Basharimme" -olkoon Allahin kirous hänen yllään- kokisi saman kohtalon kuin Husni Mubaarak tai 'Ali 'Abdullah Saaleh. Luulimme vallankumouksen olevan ohi muutamassa kuukaudessa, mutta ilmeni, että meillä onkin murhaaja. Ja tämä murhaaja otti aseet, joten ainoaksi vaihtoehdoksemme jäi tarttua aseisiin ja häätää hänet vallastaan. -Haji-Mara, at-Tawhiidin Prikaatin komentaja. at-Tawhiidin Prikaatin hallinnassa on yli 80% Alepposta. Yksi miehistä rukoilee, toinen vieressä panostaa konekiväärivyötä. Nelivetoisen Toyotan lavalle on rakennettu ilmatorjuntakonekiväärille sopiva jalusta. Kuljettaja peruuttaa ja ohittaessaan kameramiehen sanoo hymyillen: "Ota meistä kuva", ja jatkaa peruuttamista peileihin katsoen. Pommituksen jäljiltä tuhoutuneissa taloissa miehiä nukkuu patjoilla huovan alla. Joku keittää kaasuhellalla teetä. Kiireetön rukouskutsu kuuluu jostain. "Syyrian vallankumous on orpojen vallankumous. at-Tawhiidin joukoissa on yli 8 000 taistelijaa, joista yksikään ei ole ulkomailta tullut, jokainen taistelija on omasta Syyrian lapsia. Vastustamme vallan pakottamista. Kansalle kuuluu päättää kohtalostaan. Tämän kansan turvallisuus on minulle sydämen asia. Emme tulleet kuin heidän palvelukseen. Tahdomme kansan ja vallankumouksellisten hallitsevan maata, joka perustuu rehellisyydelle, jossa kenenkään oikeuksia ei hylätä. Jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja kunnioittavat ja arvostavat vähemmistöjen oikeuksia myöskin. Toivon vapauden tuovan meille oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, ja että kaikki ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen. Ei enää yläluokkia, ei enää alaluokkia. Tahdon kaikkien elävän vapaudessa ja mielenrauhassa. Rehellisesti sanoen, historiaa kirjoitetaan nyt rohkeudella ja näiden vallankumouksellisten kätten töillä. Tänä päivänä, on kuin hallitsijat olisivat pelkkiä koneita: hän katsoo, missä ovat hänen intressinsä ja työskentelee siellä; mutta mitä sydämeen tulee, se on kuollut, omatunto päättynyt. Tällä hetkellä olemme pisteessä, jossa robotit tekevät työtä roboteille, eikä meille ihmisille. Kaikki maailman johtajat saavat olla häpeissään. Heidän otsaansa on kirjoitettu häpeällisesti, miten teurastamot täyttyvät lapsista ja naisista, joita tapetaan joka päivä ja he ovat hiljaa. Mutta punaisena rajana on kemialliset aseet: se tarkoittaa, että 'Bashar, tee mitä ikinä haluat, mene ja tee. Mikäli tapat 100 000 ihmistä, ei mitään ongelmaa. Mikäli pudotat 100 000 kiloa pommeja koneista, sekään ei ole mikään ongelma. Mutta kemiallisia aseita emme tahdo nähdä.' He näyttävät hänelle vihreää valoa. Tällaisia ovat maailman johtajat, mutta emme enää piittaa heistä. Me lähetämme viestimme eläville ihmisille. Ihmisille, joilla on vielä omatunto. Voima ja valta on vallankumouksellisilla, jotka uhraavat verellään. Heillä, jotka jättivät perheensä ja lapsensa tähän kylmään säähän, joka puolelle katuja, jotka eivät siedä Amerikan voimapakotteita, eikä kansainvälistä yhteisöä, eikä mitään muutakaan maata. Valta kuuluu tämän maan ihmisille. Kesäkuun 24. 2013 Liwa at-Tawhiidissa taistellut damaskoslainen kristitty Sarmad Saeed kuoli taisteluissa. Miksi kristitty taistelisi Liwa at-Tawhiidissa, jonka "päämääränä on perustaa kansalaisvaltio Syyriaan, jossa Islam on lainlaadinnan päälähde", ellei... Tammikuun 17. 2013 Vapaan Syyrian armeijalta loppumassa ammukset Idlibin suurimman prikaatin johtaja Jama al-Aruuf syyttää ammustarvikkeiden vähyydestä Syyrian kansallista oppositiota (jotka eivät ole edes Syyriassa, vaan ottamassa opetusta kääfir-pappabetalareilta Euroopassa). "Oppositio ei ole tehnyt mitään auttaakseen Vapaan Syyrian armeijaa perustamisestaan lähtien pari kuukautta sitten. Tähän mennessä he eivät ole tehneet mitään, eivät antaneetkaan mitään. Emme odota heidän edustavan Syyrian kansaa. Mikäli koalitio tietäisi mitä tapahtuu Syyrian ihmisille, ja varustaneet [meitä], tunnustaisimme heidät." Toinen Vapaan Syyrian armeijaan kuuluva komentaja Haman maakunnasta Ibrahiim al-Dabaan kertoo samaa: "Tarvitsemme välineitä, erikoisaseita ja ammuksia. Sen lisäksi meillä on vähenemässä perusammuksetkin. Tarvitsemme suuren määrän tukea. Viime vuonna eurooppalaiset poliitikot eivät tahtoneet antaa avustusta Syyrian kapinallisille, koska "ei ollut tiedossa, minkä asian puolesta he taistelevat," eli "ei tietoa, taistelevatko kapinalliset demokratian puolesta." Vapaan Syyrian armeija ainakin taistelee kansanvallan puolesta ja avoimesti tunnustaa sen eikä siitä eurooppalaiset poliitikot ole edes epävarmoja, mutta ei silloinkaan heru tukea. Edes demokratian nimissä taisteleminen ei tule takaamaan tukea länsivalloilta. Allahilta tulee kaikki apu ja pelastus. Tiistai 29. tammikuuta 2013 nimimerkin "drkjke" kommentti Islamic Awakening-foorumilla: Luin Israelin sanoneen, että se hyökkää Syyriaan mikäli Assadin hallinnon kemiallisia aseita päätyy Syyrian Islamistitaistelijoiden käsiin. Amerikka ja Israel tyytyväisinä seuraavat sivusta Assadin hallinnon harventavan muslimiväestöä ja tulevat väliin vain pelätessään Islamistien pääsevän valtaan Syyriassa." Helmikuun 18. 2013: Vapaan Syyrian armeijan apulaiskomentaja eversti Malik al-Kurdi kertoi sanomalehti an-Naharille, että se mitä tapahtui Syyrian Libanonin vastaisella rajalla "todistaa, että se mitä olemme sanoneet koko ajan, että Hezbollat ja Iran ovat syvästi sekaantuneet Syyrian kansan tukahduttamiseen ja mitä tapahtui todistaa Hezbollatin strategian tukevan Wilayat al-Faqih-hallitusta Syyriassa. "Meillä on strategiamme ja suunnitelmamme toimia osapuolen kanssa...Aiomme torjua hyökkäykset ja kohdella Hezbollatia palkkamurhaajina." Huhtikuun 21. 2013: Jaidet al-Fadhlin verilöyly Ainakin 450 ihmistä teloitettiin mielivaltaisesti lähellä Damaskosta olevassa Jaidet al-Fadhlissa. Ihmiset -naiset, lapset ja moskeijan imaami- oli teurastettu veitsin. Hallituksen joukot liikkuvat alueella edelleen suorittaen puhdistuksia talosta taloon. Hallituksen joukot tulivat alueelle kun kapinalliset vetäytyivät kaupungista. Kristitty silminnäkijä kertoi armeijan tulleen heidän taloonsa, mutta jättäneensä heidät rauhaan huomattuaan näiden olevan kristittyjä. Hän kertoi tankkien tuhonneen ison rivin autoja samalla kun joukot poimivat summissa kaupungin asukkaita teloitettavaksi. Toukokuun 5. 2013: Sisar Syyriasta kysyy al-Munajjidilta, onko sallittua tappaa itsensä, jos tietää joutuvansa raiskatuksi? Alawit ovat piirittäneet koko kaupungin. Hasbun Allahu wa ni'amal wakiil. Kesäkuun 16. 2013 Abu Omar 65-vuotias Abu Omar kertoo liittyneensä kapinallisarmeijaan taistellakseen sortavaa Syyrian hallitusta vastaan Sorto oli tärkein syy 65-vuotiaalle miehelle liittyä Jaish al-Hur'iin taistelemaan Bashar al-Assadin hallituksen joukkoja vastaan: "Ennen olimme tukahdutettuja, mutta nyt voimme puhua. Kukaan ei viitsinyt kantaa metsästyskivääreitä maassa, mutta minulla sellainen on tässä ja taistelen sinua Bashar al-Assad vastaan ja olen 65-vuotias. Taistelen sinua vastaan kunnes kuolen, ottaakseni oikeudet tappamistasi veljistä." Abu Omar kertoo oman tarinansa sodasta, joka alkoi Syyrian turvallisuusjoukot tunkeutuivat hänen kauppaansa ja pidättivät hänet 50 muun kanssa, joista 30 Assadin armeija myöhemmin tappoi. "Turvallisuusjoukot tulivat kauppani ollessa auki; he painoivat minut maahan. Yksi turvallisuusmies hinkkasi sotilassaappaita niskaani ja sanoi: 'Murran niskasi näillä saappailla.'" Sen jälkeen turvallisuusjoukot laittoivat säkin hänen päähänsä ja vietiin busseihin. "Emme tienneet, minne olimme menossa." Kun he saapuivat tuntemattomaan paikkaan, he kaatuivat "likaiseen veteen, jonka päällä kellui ihmisen ulosteita", sen jälkeen turvallisuusjoukot potkivat heitä takaapäin. Abu Omar on myös Syyrian veteraanisotilas, joka syyttää hallitusta myymisestä maata Israelille lokakuussa 1973. Lokakuun sodassa, sekä egyptiläiset että syyrialaiset joukot yllättivät Israelin armeijan Siinain niemimaalla ja Golanin kukkuloilla. Osia Golanin kukkuloilta Israel oli aiemmin miehittänyt vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana. Kapinalliseksi kääntynyt veteraanisotilas sanoi Syyrian joukkojen vallanneen takaisin osia miehitetystä maasta, mutta presidentti Hafidh al-Assad myi 63 kylää takaisin Israelille. "Olin pohjoisella osastolla, aseistetut ajoneuvomme pääsivät Tabariyyah'ään. Joimme Tabariyyah'n järvestä." Tabariyyah on järvi pohjoisen Palestiinan ja Golanin kukkuloiden välillä, eteläisessä Syyriassa. Kesäkuun 18. 2013 Alma 'Abdul-Rahman Kuusi kuukautta sitten Alma halvaantui, kun hallituksen sotilas iski häntä kiväärillä niskaan Damaskon liepeillä kadulla. Hän kertoo saaneensa jo ankaran rangaistuksen, kostoksi roolistaan Jaish al-Hur'in pataljoonan komentaja: "Palvelin hyvin korkeassa virassa armeijassa, jossa olin vastuussa miehistä, joiden oli pakko kuunnella minua." Eräänä päivänä huhtikuussa 2011 hän näki, miten hallituksen sotilas hakkasi vakavasti 16-vuotiasta poikaa tarkastuspisteellä. Jatkuvaan brutaaliuteen kyllästyneenä hän yritti keskeyttää. Sillä oli kohtalokkaat seuraukset. Pimeiden sessioiden aikana 38 päivän ajan, vartijat ruoskivat häntä vaijerilla, löivät vuoroin ranteisiin ja jalkoihin, ruiskuttivat kyynärpäihin kahdesti päivässä huumausainetta. Useita kertoja raiskatessaan miehet käyttivät säädytöntä kieltä. Toisinaan he sanoivat raiskauksen aikana: 'Tässä on tarvitsemaasi vapautta.' Tunnin kuluttua saavuttuaan Harastan pidätyskeskukseen, jossa hän jakoi sellin 20 muun kanssa, kidutus alkoi. Hänet joukkoraiskattiin päivittäin voimakkaasti alkoholilta haisevista miehistä. Hän potki ja huusi parhaimpansa mukaan kuten nainen vieressäkin. "Silmämme oli peitetty ja meidät kaikki raiskattu, emmekä tienneet kuka meitä raiskasi." Hänet ja toisen lukioikäisen naisen samasta värittömästä sellistään vietiin huoneeseen ilman huonekaluja raiskattavaksi. Joskus haavoihin hierottiin suolaa kipujen maksimoiseksi. "Meidän on jaattava tämä koko maailmalle näyttääksemme naisten olevan taistelijoita. Arabinainen on hyvin vahva. Kaikki mitä hän tarvitsee on vain vähän vapautta." -Alma 'Abdul-Rahmaan. Ghurabaa ash-Shaam Omarin -entisen sähkömiehen- perustamaa 2 000 taistelijan aleppolaisryhmää ei lyönyt hallitus. Sen hajotti vallankumouksellisten kilpailevien joukko -"kovan linjan islamistit." Mujahidiinit kääntyivät heitä vastaan toukokuun 2013 alussa. Kolmen päivän yhteenottojen jälkeen Omarin enemmän maltilliset taistelijat, syytettyinä ryöstelystä, vetäytyivät ja hajaantuivat, paikallisten asukkaiden mukaan. Omarin mukaan loppu tuli nopeasti. Mujahidiinit takavarikoivat prikaatin aseet, ammukset ja autot. "He pitivät sitä sotasaaliina. Ehkä he pitivät meitä kilpailijoina. Meillä ei ole hajuakaan heidän päämääristään. Mitä olimme rakentaneet kahdessa vuodessa, katosi yhdessä ainoassa päivässä." Ryhmä joutui tehokkaasti paitsioon taistelussa Syyrian presidentin Bashar al-Assadin kaatamisessa. Hänen joukoissaan on enää noin sata taistelijaa. Sama kuvio toistuu muualla maassa. Mujahidiinien yksiköiden rinnalla on ryhmiä, jotka eivät jaa samaa päämäärää ylimmän uskonnollisen johdon perustamisesta maahan. Pro-demokraattiset ryhmät ovat alirahoitettuja, hajanaisia ja kaoottisia, yltämättä lainkaan Mujahidiinien yksiköiden tasolle. Maailmanvallat pelkäävät pro-demokraattisille ryhmille antamiensa aseiden päätyvän Mujahidiineille, jotka tavoittelevat Islamilaista minivaltiota yltäen 'Iraaqin erämaasta länteen Välimerelle. "Etsimme hyviä ihmisiä. Mutta kuka olisi tahtonut työskennellä minulle ja auttaa minua? He, jotka menivät baareihin, tappelemaan ja varastamaan. Tuollaiset ihmiset liittoutuivat kanssani taistellakseen hallitusta vastaan." Muut Omarin taistelijoista yrittivät puuttua, mutta Omar vaiensi heidät sanomalla tahtovansa olla rehellinen. Ghurabaa aloitti hillityillä keinoilla, neuvottelemalla poliisiasemilla aseiden saantia vastaan takaamalla poliiseille turvallisen tien ulos alueelta. Heidän lukumääränsä kasvoi 20 000:een ja he taistelivat saadakseen rajanylityspaikat Turkkiin ja muutti ensimmäisten joukossa Aleppoon, Syyrian väkilukuisimpaan 2,5 miljoonan asukkaan kaupunkiin. "Jäsenemme Aleppossa varastelivat avoimesti. Muut varastivat kaikkea ja myivät Syyrian tarvikkeita maan ulkopuolelle. Vastustin kaikkia huonoja Ghurabaa ash-Shaamin tekoja. Kuitenkin, kaikenlaista tapahtui ja mielipide kääntyi meitä vastaan." Muut miehet vääntyilevät tuoleillaan. Ghurabaa ash-Shaam ei ollut ainoa lain omiin käsiinsä ottanut ryhmä. Idlibin maakunnan Salqinissa, taistelijat ryhmästä Salqin Haukat pystyttivät tarkastuspisteitä kaupungin sisääntuloväylille. Haukkojen apulaiskomentaja Abu Na'im al-Jamjuum kertoo kapinallisten ottavan osansa kaikista tuotteista -ruoasta, polttoaineesta ja muista tavaroista- jotka saapuvat Salqiniin. Tarvikkeet jaetaan kaupungin asukkaille, mutta jotkut ryhmät pihistävät tämän "verona" itselleen. Osa ongelmaa on kapinallisryhmien surkeat varusteet ja huono koordinaatio. al-Jamjuumilla on 45 miestä asein ja kaksi kotitekoista kranaatinlaukaisualustaa, mutta ammuksia on epätoivoisen vähän. "Kaikki mitä meillä on, on ryöstetty hallitukselta." Siniseen ja naamioituun asuun pukeutuneen ja kranaattia vasemmassa taskussaan säilyttävä al-Jamjuum sanoo liittäneensä ryhmänsä Korkeimpaan sotilasneuvostoon (SMC), Yhdysvaltain tukemaan oppositioryhmien avuksi ja koordinoimiseksi perustettuun keskiöön. "Emme ole saaneet neuvostolta mitään. Olemme riippuvaisia itsestämme. Olen itse oma äitini, voisi sanoa." Hän sanoo juoden makeaa teetä päämajansa parvekkeella, joka joskus kuului alueelta paenneille pro-Assadeille. Hän parantelee univormuaan: "Ostin tämän itse, omalla rahallani. Ostamme myös aseita muilta prikaateilta, joilla on ylimääräisiä." Mutta Mujahidiinit ovat saaneet mainetta olemalla periaatteellisia: Kymmenet heidän alueillaan asuvat asukkaat läpi pohjoisen Syyrian ovat kertoneet saman asian: Olivat he sitten samaa mieltä Jabhat an-Nusrah'n politiikasta tai eivät, Jabhat an-Nusrah ei varasta. Aleppossa neljä Islamilaista prikaatia, mukaanluettuna Jabhat an-Nusrah ja Ahraar ash-Shaam ovat ottaneet hallinnon roolin jakamalla siviileille päivittäistarvikkeita. Myöskin he ovat luoneet Islamin lakiin Shari'ah'aan perustuvat oikeusistuimet. Oikeusistuimet hallinnoivat kaikkea murhista ja raiskauksista liikekiistoihin ja läpi kaupungin leivän ja veden jakoon. Istuinten suosio on kasvussa. Poliisin päämäjan, viisikerroksisen hiekkasäkeillä ympäröidyn rakennuksen ulkopuolella lukee "Syyrian Islamilainen Vapautusrintama", viitaten useiden Islamilaisten prikaatien unioniin, joka perustettiin lokakuussa 2012 eri taistelevien ryhmien tuomiseksi yhteen. Sotilaspoliisin Aleppon haaran päällikkö Abu Ahmed Rahmaan on Liwa at-Tawhiidista, Aleppon suurimmasta kapinallisryhmästä. Liwa at-Tawhiid on ilmaissut tukensa SNC:lle, mutta vallitsee Ahraar ash-Shaamin ja Jabhat an-Nusrah'n rinnalla. Abu Ahmed Rahmaan istuu pohjakerroksessa isossa pöydässä, ihmisten ryntäillessä sisään ja ulos, pyytäen häntä leimaamaan ja allekirjoittamaan asiapapereita. Tähän asti ongelmallisin ongelma liittyi Ghurabaa ash-Shaamiin, jonka kanssa Liwa at-Tawhiid oli ottanut yhteen Aleppon teollisen kaupungin hallinnasta, tehtaiden ja toimistojen kortteliviidakosta yli 4 000 hehtaarin alueesta kaupungin liepeillä koillisosassa. "Ghurabaa ash-Shaamin taistelijat kiusasivat ihmisiä, ryöstellen." Aleppon asukkaiden mukaan kapinalliset myivät koneistusta ja tehtaiden välineitä Turkkiin. Abu Ahmed Rahmaanin mukaan Ghurabaa ash-Shaam kutsuttiin kuulusteluihin, mutta he eivät ilmaantuneet. "Sen jälkeen kaikki prikaatit lähtivät hakemaan heitä, Jabhat an-Nusrah, Ahraar ash-Shaam ja muut yksiköt." Työntekijä Tuomiokunnassa Abu Baraa': "Kokosimme paljon ihmisiä asein ja kaikkea. Menimme teollisuuskaupunkiin ja pidätimme kaikki siellä olleet. Siiten kuulustelimme. He, jotka eivät varastelleet vapautettiin ja muut laitettiin vankilaan. Ennen tätä Shari'ah-istuinta, jokainen prikaati teki mitä tahtoi. Nyt heidän täytyy pyytää kaikkea. Me olemme nyt vastuussa, insha Allah. Olemme valvojia. Jos teet jotain väärää, sinua rangaistaan." Ghurabaa ash-Shaamin mediaosaston 'Abdul-Fatah as-Sakhouri: "Miksi Shari'ah-tuomiokunnan sallitaan hallita meitä? Emme valinneet heitä. Komentaja Hassan Jazera oli [kuulustelussa] kolme tuntia ja lähti. Se osoittaa, että meitä vastaan ei ollut mitään syytteitä. Kiistassa oli oikeasti kyse vallasta. Meidän prikaatimme koostuu siviilivaltiota kannattavista taistelijoista mujahidiineista sekularisteihin, emmekä olleet osa Islamilaista liittoa Jabhat an-Nusrah'n, Ahraar ash-Shaamin ja Liwa at-Tawhiidin muodostelmassa." Toinen Omar-niminen Ghurabaa ash-Shaamin taistelija sanoo: "Islamilainen liitto tahtoi heikäntää ryhmääni, koska olemme erimieltä Islamilaisesta ideologiasta ja tahdomme demokratiaa." Omar sanoo olevansa amerikkalaisen heavy metal-yhtye Metallican ihailija ja näyttää matkapuhelimestaan Metallican videota. 24-vuotias sanoo syyrialaisten liikemiesten luvanneen miljoonia dollareita Metallican saamiseksi Aleppoon, mutta lopulta hallitus hylkäsi suunnitelman. "an-Nusrah ei tahtoisi tätä myöskään." Mujahidiinien ryhmät ovat kyvykkäitä saamaan rekrytoitavia taisteluiden karaisemien 'iraaqilaissunnien avulla. "Heillä on sotilastaitoja. He ovat oikeastaan organisoituneita ja heillä komento ja kontrolli." Pro-demokraatit menettävät vaikutusvaltaansa. Monin paikoin Aleppoa vallankumouksellisten punainen, musta ja vihreä lippu on korvautunut mustalla Islamilaisella lipulla. Pienet kaupat myyvät mustia päänauhoja, perinteellistä vaatetusta ja mustia huiveja ympäri kaupunkia ja heidän bisneksensä kukoistaa. Useat taistelijat ovat jättäneet sekulaarit ryhmät liittyäkseen Mujahidiinien ryhmiin. Yksi Ahraar ash-Shaamissä oleva kertoo: "Olin Syyrian Vapaassa armeijassa, mutta he vain koko ajan ajattelivat mitä tahtoisivat tehdä tulevaisuudessa. Minä tahdoin taistella sortoa vastaan nyt." Aleppon snaipperit (FSA) Kaksi nuorta miestä istuvat vierekkäin. Molemmilla on valkoiset paidat ja huoliteltu ulkonäkö kuin he olisivat aasialaisia opiskelijoita univormuissaan. Heidän edessään on seinää vasten pinottu hiekkasäkkejä ja käsissään kiikaritähtäimillä varustetut tarkkuuskiväärit. Ulkoa kuuluvaa rukouskutsua ja lintujen laulua puhkovat tarkkuuskiväärien laukaukset ja hylsyjen kilinä lattialla. Miehet virkamiesmäisessä kurinalaisuudessa eivät laukausten välillä elehdi, eivät reagoi, pitävät päänsä jäätävän kylminä vaikka tietävät ampuvansa ihmisiä. Käytös on niin hallittua, että on vaikea tietää osuiko vai ei. Tarkka-ampujien käyttämästä kolosta ulos näkyy katuvalaisin ja ilmapommituksessa rispaantunut laatikkomainen tiilirakennus. Sen katolle on Syyrian armeijan tarkka-ampuja rakentanut poteronsa. Snaipperin tiputtaminen vaatii odottamista ja kärsivällisyyttä sekä herkeämätöntä silmää, jos aikoo havaita liikettä snaipperin ampumiseen käyttämästä rei'ästä. Kevääseen 2013 mennessä intensiiviset taistelut Aleppossa ovat tuottaneet ison läjän ruumiita kapinallisten sekä Syyrian armeijan ja siviilivaatteisiin pukeutuneiden shabbiha-pullikoiden välisessä taistelussa. Kesän saapuessa etulinjan hyökkäys-ja puolustussota on muuttumassa hidastahtiseksi, mutta edelleen tappavaksi tarkka-ampujasodaksi. Sisällä tuhoutuneiden rakennusten, huonekalujen ja betonin sekasotkussa Jaish al-Hur jatkaa rajallisine ammuksineen sekä pajatyönä valmistettuine kivääreineen Assadin armeijan sotilaiden pudottamista yksi kerrallaan, päivä kerrallaan, päivästä toiseen. "Kolme kuukautta sitten Yasiin ja minä ammuimme ensimmäisemme. Hän oli menossa Mura-rakennuksen katolle ja napsaisimme hänet. Olimme iloisia päästessämme eroon hänestä. Mikä tekee hyväksi tarkka-ampujaksi? "Tarkkuus, hyvä näkö, tasainen sydämensyke. On oltava hyvin, hyvin rentoutunut. Pisimmillään tappava etäisyys on 500 metristä puoleentoista kilometriin." Parrakas pipopäinen mies toisaalla päivystää tarkkuuskiväärinsä kanssa shabbiheja. Muistaako hän ensimmäisen kertansa, kun hän napsi tarkka-ampujan roolissaan ensimmäisen shabbihansa? "Kyllä. Se oli lähellä moskeijaa Bustaan al-Bashan alueella. Iskimme shabbihan pidätysleireihin ja ammuimme ensimmäisen, joka yritti paeta. Tuolloin meillä ei vielä ollut tarkka-ampujia." Mies näyttää tarkkuuskivääriään: "Kuten näet, tämä on nyt meidän napsimistyökalumme. Sen varusti nuoret miehet uudelleenmuotoilemalla [laukaisukoneiston] kantta. He asensivat kantokahvan ja me kiinnitimme linssit. Me emme ammu, olemme vain väline. Sanon enkä liioittele lainkaan sanoessani että Allah on se, joka ampuu. Kun aloitimme taistelun Aleppossa olimme heikkoja: meillä ei ollut uin kevyitä aseita, raketinlaukaisimia sekä konekivääreitä. Aleppon taistelutanner koostuu IED:istä ja snaippereista eikä muusta. Tarkkailemalla, asentamalla IED ja palaamalla takaisin napsaisemaan. Edelleen on vaikeaa hoidella asiat kunnolla, koska väestöä on paljon." Aleppolaiset jatkavat edelleen päivittäistä elämäänsä kaupungissa, joka näyttää vuoden 1999 Tsetsenian Groznylta. Luotien lävistämien linja-autojen, katujen suljettujen loputtomien kaupparivien välissä ihmiset kiiruhtavat aukeilta paikoilta nopeasti rakennusten ja kapeiden käytävien antamaan suojaan välttääkseen valtion armeijan tarkka-ampujien luodit. Kapinalliset ovat asettaneet mallinukkeja snaipperien hämäämiseksi ja paikantamiseksi. Ympäri kaupunginosaa kuuluu armeijan tarkka-ampujien luotien pauhu kohteinaan kaduilla kiireesti paikasta toiseen loikkivat vanhemmat miehet, vanhemmat naiset ja saudiabaayoihin pukeutuneet nuoremmat äidit, näiden lapset ja nuoret miehet. Katujen vilinässä ei näy ainoatakaan, jota ulkonäon perusteella voisi luonnehtia taistelijaksi. "Ihmiset juoksevat peloissaan, pelkäen menettävänsä sielunsa." Miltä tarkka-ampujasta tuntuu nähdä se, kun hänen maanmiehensä joutuvat pakenemaan Assadin tarkka-ampujia? "En voi edes kuvailla, miten tunnen. Tuntuu kuin itsekin räjähtäisi. Mutta on vain pysyttävä vahvana." On vain jatkettava. "Pyydämme Allahia tekemään meistä miehiään maan päällä. Puolustamme heitä [kansaa] viimeiseen veren pisaraan." "Presidentti on tappanut meitä 40 vuoden ajan. Ja hänen isänsä on tappanut meitä yli 40 vuotta ja he tukahduttivat uskontomme. He pakottivat meitä uskomaan asioita, jotka eivät ole totta uskonnossamme. He tappoivat lapsia, viattomia ihmisiä. Tänään puhumme Israelista ja Amerikasta, eikä hän ole yhtään heitä parempi. Hän on kaksoisagentti Israelille ja Amerikalle. Emme tulleet kaduille vaatimaan vapautta kuin muissa maissa, vaan itsemme vapauttamista. Tahdomme elää." Tarkka-ampuja tähystää maaten lattialla olevalla patjalla. Odotetaan. Varmistutaan. "Meneekö hän sisään vai ulos? Onko pukeutunut mustiin? Abu Yusuf, älä ammu häntä." Laukaus. Hiljaisuus. Täydellistä. "al-Hamdulillah." Mies nousee, jättää kiväärinsä patjalle kyljelleen, piippu osoittamaan seinää kohden. "Barakallaahu fiik", toinen sanoo. "Allah siunatkoon meitä ja kavereita. Mennään rukoilemaan 'Asr." Mies istuu päkiöidensä päällä patjalla, kädet reisillä liikkumatta pää painettuna alas. Vähän aikaa liikkumatta. Sota on julma asia. Nousee ylös. Hengittää. Neljäs tarkka-ampuja on linnottautunut hylättyyn kerrostaloon. Keittiön tiskipöydän vastaisen seinän alaosa on kaakeloitu kaksiriviseksi valkoisilla kaakelilaatoilla. Pöydällä on kukkakuvioinen kattila, pikakahvipurkki ja alumiininen pesuvati. Keittiön mennyttä maailmaa, jätettyä hiljaisuutta leikkaa kysymys ja siihen vastaus: "Olin hyvin hätäilevä ensimmäisellä kerralla. Olin hiekkasäkkien takana. Osuin olkapäähän ja haavoitin häntä." Toinen tähystää isoa toriaukeaa, tarkka-ampujan ampuma-aluetta: "Näetkö punaisen laukun? Onko se sotilas? "Ei vaan siviili. Ole varovainen." "Ei, se on siviili." "Sotilaan tunnistaminen siviilistä on helppoa. Sotilas pyrkii koko ajan piiloutumaan ja juoksemaan. En ammu, ellen ole 100% varma." Korkean rakennuksen portaikko. Tarkka-ampujan käyttämästä rei'ästä tunkeutuu pölyvanana sisään viiltävän kirkas valo. Nostamatta katsettaan kiikaritähtäimeltään, herkeämättä tuijottaen kohteeseensa, hän rikkoo paksun hiljaisuuden lukuunottamatta ulkopuolelta kuuluvaa rukouskutsua kertomalla mitä hän ajattelee armeijan tarkka-ampujista, jotka tappavat hänen ulkona juoksentelevia kanssaihmisiään: "Tämän kaltaisilla snaippereilla ei ole etiikkaa eikä kunniaa. He ampuvat siviilejä, naisia, tyttöjä ja lapsia. Enemmän kuin kerran olen nähnyt heidän ampuvan tyttöjä ja poikia. " Toisaalla lippalakkipäinen mies kantaa tarkkuuskivääriään vitivalkoisten seinien huoneistossa. Hänellä on verryttelypuku ja hänen mennessään seinässä olevasta reiästä toiseen huoneeseen jaloissa narskuu astumisesta yhä vain murenevat betoninmuruset. Seinällä on taulu jossa on Allahin 99 Nimeä ja Ominaisuutta. Asettuessaan ampumapaikkaansa mies pyyhkii hikeä kasvoiltaan. Mies on Jaish al-Hur'in tarkka-ampujien ryhmänjohtaja. "En koskaan nähnyt asetta, ennen kuin meidät pudotettiin armeijasta ja sen jälkeen näimme vain pimeyttä ja sortoa. En ole varma, olenko enää elossa sodan jälkeen. [Assadin] sotilaat ovat minulle enemmän vihollisia kuin Israel. Israelilaiset eivät tekisi, mitä nämä tekevät. Siksi vihaan heitä enemmän kuin israelilaisia." "Tapoin ensimmäisen Genodissa, shabbihalle tarkoitetussa bussissa. Kun kuulin laukaisun bussin ovelta tiesin saaneeni ensimmäisen osumani. Jälkeenpäin tapoimme kaikki." Onko anteeksianto mahdollista, kun Assad on joutunut vallasta? "Ehdottomasti ei. Kaiken tämän jälkeenkö pitäisi loikanneen sotilaan antaa anteeksi. Miten voisimme antaa hänelle anteeksi?" Mitä tekisit, jos näkisit tähtäimesi läpi Bashar al-Assadin? "En tappaisi häntä luodeilla. Ottaisin niskasta ja imisin veren hänestä. Kaikkien hänen teurastamiensa lapsien tähden. " Lau Hei 16, 2016 9:33 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 ' ' ' ' ' Olin leikkimässä piiloa kaverini luona, kun meidän päällemme putosi jotakin, mitä luulin isoksi tulipalloksi. Kun ryömin pois pöydän alta, jossa olin piilossa, koko talo ympärillä oli tulessa. Pian alkoi ryöpytä isoja sadepisaroita. Minua pelotti. Kun tulin kotiin, en löytänyt isää enkä äitiä. Istuin yksin tien reunassa ja itkin. Näin miehen, jonka käsissä ja jaloissa roikkui palanutta nahkaa. Hän huusi vettä. Kuinka usein onkaan kuvattu äitien kohtaloa, joiden kuoleman ja hädän sain nähdä. Heidän ruumiinsa oli ratkottu auki. Ja heidän elävät mutta vielä syntymättömät lapsensa lojuivat heidän vieressään maassa veren ja pölyn keskellä. Olennot, jotka hetkeä aikaisemmin vielä olivat olleet ihmisiä tekivät epätoivoisia ponnistuksia saadakseen vettä. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkialle levinnyttä tukahduttavaa ja kuvottavaa hajua, joka ei ollut peräisin kuolleista, vaan eläviltä palavista ihmisistä. Seison ja odotan valojen vaihtumista vihreiksi On marraskuu ja kuulas iltapäivä kääntyy kohti pimenevää iltaa Liikenteen vyöry taukoaa hetkeksi kun pääsen ylittämään liikennevalot siellä missä Itäväylä leikkaa Kehä I:n Marraskuu ja räntä peittää sen mikä ensi vuonna mätäni Ylitän tien sotauomiinsa kuoppiintuneiden autojen valojen loisteessa Kuin hyökkäysvalmiit vaunut pimeässä yössä Nämä aamut ja pimenevät illat kun Sinä olet Syyriassa Ja minä kynnän näitä loskaisia katuja Ei sinulla paluuta eiliseen eikä minulla huomiseen Kuin hiljaa vaiti sinä olit ja lähdit Miten suunnaton onkaan sydämesi Toisen taakan otit harteillesi Ei osattu kuvitellakaan, miltä se sinusta tuntuisi Miten vähän siitä ymmärsi Ai, miten vähän sinua tunsimme Aleppossa sinä olet, Itiksessä me olemme Ostoskärryjen hautajaissaattueissa Automarkettien mausoleumeissa Vaiti työntää saattoväki omaa eloaan hautaansa, itki lapset Kassaneidin syvin osanotto, kassakuitin muistosanoissa elon hinta halpa Haavat kämmenissä lovina lompakoissa päätä kiristävä vanne orjantappurana Homo consumericus, kuluttajien kuningas Kuoli ja harmaisiin muovikasseihin haudattiin ja astui alas mahalaukkunsa tuonelaan Nousta kuolleista 14 pv:n palautusoikeudella "Kiitos käynnistä - Tervetuloa uudelleen" Securitaksen viikatemies Styxin ovella toivottaa Saattoväki kassoilla hiljaa suruusi osaa ottaa Omaa elämääsi kapitalismin monttuun haudataan Kassakuitin muistosanoissa elämäsi halpa hinta harmaisiin muovikasseihin haudataan Nousta kuolleista 14 pv:n palautusoikeudella lukuunottamatta uima-asuja ja alusvaatteita. En väenpaljoudessa enää sinua nää Et koskaan kävele vastaan enää Miten paljon muistoja mieleen tulikaan Autokolari, josta ei lääkärin mukaan olisi pitänyt kenenkään hengissä selvitä Kuolon hetki ennalta määrätty Newtonin lait eivät sitä horjuttaa voivat Joskus ajoit minut kotiin ja jäimme autoon pimenevään talvi-iltaan juttelemaan Ja minä pimenevässä räntäsateessa kylvän jalkakäytävien loskaa Ylitän Itäväylän suojateitä, märkiä loskaisia, joita hyökkäysvalmiiden yksityisautopataljoonien valot leikkaavat. Valmiina ilmastonmuutoksen pakokaasuterroriiin, monoksidisiunaukseen. Niiden kuljettajat panssaroiduissa lastenrattaissaan, leijonariipuksinen härmän häjy jylisee eläkepommia viritellen lapsille takapenkille miten Oi katso Suomi, sun lääväs koittaa. Vieressä äiti istuu turvavyössä roiskeläpässään virralla varren tähtää meikkipeilistä täysperävaippaisella huulipunallaan. Makeastipa osinkomiljardööri mätänee vestendin lätissänsä, lepää kuolinsarkofagissansa, muumioituu lasaretin petillä. Marraskuun pimeiden iltojen viimaiset tuulet viuhtovat vittumaisia vihtojaan. Oi lapseni älä itke, sillä minä olen täällä sinun kanssasi. Sydäntäni särkee mutta olen kanssasi. Miten ihmeellistä onkaan että sinusta joskus tuli ystäväni...Miten paljon muistoja meille jätitkään kun viimein lähdit, luotamme pois Olit vangittu tuuleen ja myrskyihin. Olit kahlittu maahan ja aivoihin. Olit kiedottu ihmisennahkoihin ohuisiin. Sinä synnyit väärään maailmaan. Ajattelen taas yksinäisyyttä, jota kannat mukanasi viidennen kerroksen parvekkeelle Harjukadulla. Se on valtavan painava, etkä kyennyt antamaan taakastasi yhtään mitään muitten kannettavaksi. Ja juuri sen minä olisin halunnut sinun kanssasi jakaa, sen yksinäisyyden, epätoivon kuilun, johon putosit... Sinä kerrot kuulumisia. Uusi masennuslääke, jonka piti olla tehokasta ja vaikuttaa nopeasti, ei auta ollenkaan. Ei sinua taivas jaksanut enää luokseen odottaa Näytit itkien hautausmaat lasten jotka nukkuvat unta tuonpuoleisen alla pienten enkelpatsaiden puhtaan valkoisten Itkit kyyneleitä niiden kaikkien äitien joiden pienokaisten elo ol' kuin tuulessa lepattavien liekkien Veit kynttilän lumisille pihoille joilla lapset enkeleiksi muuttuvat Et kertonut et rakkaus olisi ollut vastaus kaikkeen jota tarvitset maailmalta, joka katoaa Lähdit pois, nousit keskuudestamme kirkkauksiin pahoittelit että meihin sattuu Me lapset viattomimmat alla valon auringon jotka maailma meidät kadottaa Joita ei taivas jaksa odottaa Ei Aleppon taivaalla ole tähtiä ei kauneimpia, ne ovat kaikki sen kaduilla joilla sinä kuljet katsellen nähtävyyksiä muinaisimpia enää olemattomia Joten loistakaa kirkkaina meille kaikille, jotka loskan ja ostoskärryjen arkeen jäimme Takseihin kiitäen läpi Itäväylän Nouskaa timanteiksi taivaalle meidän jonka alla läpi valojen kannamme ostoskasseja raahaamme elämäämme rakkaudetonta vihaamme purkautumatonta kun olemme hiljaa sanattomina istumme kylmenevissä illoissa pimenevissä otamme lääkkeemme kipuihin kolottaviin, rakkaudenpuutteen aiheuttamiin Olkaa kynttilöinä pitkinä valaisten meitä ja meidän tietämme, kauniina, kuin timantit taivaalla kun leikimme me lapset kauneimpien lumipihojen, valtakuntien iäisyyden, enkelten unien Olen katsonut omaa kuolemaani jo pitkään Itkenyt hautajaisiani siitä päivästä lähtien En laukaissut pommia. En aloittanut sotaa Et tiedä paljonko olen kärsinyt Et tiedä montako kuollutta olen laskenut Et tiedä montako orpoa olen nähnyt Et tiedä montako haavoittunutta täällä makaa Näitä tunteita en voi kuvata, edes aika ei riitä Olen jo kuollut vaikka et sitä näe Tuskin sitä uskot Ikealla kalustettu katakombi Gigantin plasmaiselle televisionäytölle ristiinnaulittu homehtuu reliefiksi omaksi optiokuolinnaamiokseen hampaat irvessä hän laulaa laskusuhdanteiden joutsenlauluaan Kuluttajan kultainen orjantappura kruunuksi kun GinaTricon käärinliinoihin seppelöidyt zvarnot polvistuvat kulutusvapahtajaansa ehtoolliselle ulvoen taputtamaan Heidän liekinheittimensä maallista tomumajaansa kaskimaaksi jälleen tuleman Valtaistuimellasi kotisohvalla jumala olet itsellesi, kaukosäädin valtikkana, makkaraleipä öylättinä Kun hän skandinaavikuluttajien zombie-armeijoissa kadulla vyöryy rinnallaan aurinkokellot maailmantuhon Hänen sisällään taakka kaunein, kiukkua ja vihaa nihilismiä kristalliksi hauraimmaksi koteloitunut Pienikin särö siihen repii rakennuksia alas Huuto kaunein alla liekkimeren ihmisenä olon On lasten nukahdettua aikaa itkeä, kyyneleitä kenenkään kuivaamatta katsoa lasten unta viattominta pehmoleluin Ei Aleppon taivaalla ole tähtiä Ne ovat kaikki maan päällä Miten ihmeellistä, että sinusta kerran tuli ystäväni Kuin pienet lapset toisiimme takerruimme, itkien syleilimme Me olimme niin samanlaisia, yksinäisinä niin eksyneitä Ei haudallasi ole kiveä, ei kynttilää, eikä enkelilasta itkevää Jossain palaa kynttilä kuvasi vierellä, valaisee tietämme, Joten loistetaan yhdessä kirkkaina, kuin timantit, tähdet taivailla Me taakankantajat miekkoinemme, mustissa viitoissamme, me ratsastajat myrskyjen Jonkun oli tipahdettava kehityksen oravanpyörästä että se jatkaisi ikuista kieppumistaan, ja minä taisin olla se painavin هاي چه موهش پنج عصري بود ساعت پنج بود بر تمامي ساعت‌ها ساعت پنج بود بر تاريكي شامگاه بچه‌ من، من ترا براي اين آوردم كه باهات درد دل كنم. تو از دل من چه خبر داري. حتي آه نمي‌توونم بكشم كه عروسم خبر نشه كه شوهرش مرده. بچه‌اش بي‌پدر شده. تو اينو نمي‌فهمي. تو فقط كاه و جو را مي‌فهمي. خودت وقتي جفتت مرد، آه مي‌كشيدي. چه جوري آه مي‌كشيدي؟ آه نكش كه جفتت خبر مي‌شه. آه نكشيدن چقدر سخته. آه كشيدن چقدر سخته. Kello viideltä iltapäivällä Ah, tuona kuolettavana kello viideltä iltapäivällä Kello viideltä iltapäivällä Se oli tasan kello viideltä iltapäivällä Loppu oli kuolemaa ja ainoastaan kuolemaa Kello viideltä iltapäivällä Kuolema syntyi lämpimistä kohduista Nyt nukkuu hän ilman loppua En tahdo liinaa hänen kasvoilleen Ettei hän tottuisi kantamaansa kuolemaan Härkä ei tiennyt sinua eikä viikunapuu eivätkä hevoset eivätkä muurahaiset talossa Koska kuolit ikuiseen Kello viideltä iltapäivällä Leylomah, minä etsin vettä Etsin vettä hevosellesi, isä! Katso koko kaupunki on tuhon oma Annahan kun tuon sinulle heinää Olet hevonen, etkä ymmärrä Koko maailma turmeluksen kourissa Mitä siitä tietäisit? Olet vain eläin Ihmisiä on tapettu Koko maa on turmeltunut. Onko sinulla vilu? Annan minä peittelen sinut On minun syyni, jos vilustut Lapseni, Mitä tietäisit sydämestäni En voi huokaista ettei miniäni tietäisi miehensä kuolleen ja lapsensa jääneen ilman isää Sinä et ymmärrä tätä Sinä pidät vain heinästä ja kaurasta Huokaisitko kumppanisi kuollessa? Miten huokaisit? Älä huokaise tai kumppanisi tietää Miten vaikea on olla huokaisematta Kerrottiinko sinulle kumppanisi kuolemasta vai huomasitko sen itse? Я привел тебя сюда, чтобы поделиться с тобой печалью. Что ты можешь знать о моей душе? Я не могу даже вздохнуть, боюсь, невестка догадается, что ее мужа нет в живых. И ее младенец остался без отца. Ты же не понимаешь это. Ты только знаешь, как ковыряться в сене и ячмене. Ты вздыхал, когда умер твой напарник? Как ты вздыхал? Нельзя вздыхать иначе те, кто рядом будут знать. Как трудно, когда хочется вздохнуть, но нельзя. Очень трудно человеку не вздыхать. Ты сам догадался, об умершем партнере или кто сказал? Pue hyvin, ettei vauva vilustu Hän ei itke eikä ota myöskään maitoa Mitä jos mieheni tulee eikä löydä meitä Hän etsii turhaan Hevosella on nälkä Kuormaa on paljon Kärry on rikki Hevosparka kärsii paljon Isä, vauva ei itke Eikä liiku Hän on kylmä Jäätävän kylmä Älä itke Leylomah sillä lapsesi ei ole kuollut Ei kaikki syvässä unessa ole kuollut Hän herää vielä Älä itke Leylomah Лайлимох, не плачь. не плачь, Лайлимох. Не всякий, кто заснул глубоким сном, является мертвым Я говорю, он не мертвый. Гляди и проснется через некоторое время. Лайлимох, не плачь. Твой ребенок не умер, он со временем проснется. не плачь, Лайлимох. Дитя мое, ты понял, что мой внук замерзает. Он умирает? Как мне зажечь огонь? Понимаешь меня? Или ты понимаешь только сено и ячмень. Kuolevaisuuttaan omaansa hän peilistä katsoi itseään Tuolla jossain Groznin ja Homsin Hän laski hautajaishunnun kasvoilleen Kadut tulvivat ohi kuin vuodet raastavat sisintä kuin ikuinen oisi Massojen kaduilla on hautausmaat joilla elävältä haudatut sunnuntait tuonelan kelloina soivat Kalpeat hahmot kuolleista heränneinä kalpeina kelmuun käärittyinä Liikkumatta mainosten rämesoilla Hän kulkee heidän ohitseen pukeutunut päästä jalkoihin huntuun mustaan Hän ei katso mitään ei kuule mitään Hänen vihansa ja kiukkunsa kauneinta ja herkintä haurasta kristallia Hänen rakkautensa tavoittamattominta, tuhoavinta maanjäristystä Hänen sydämensä koteloitunut kosketusherkäksi katkeraksi Hänen hennon vartalonsa ympärille räjähdevyöt lähelle sydäntä herkäksi viritetty Kun hänen sydämensä kerran särkyy se raastaa alas valtakunnat tomun ja tuhkan Kuolinnaamioksi kuivuttava kasvojen kapitalismin jonka sarkofagiin orjantappurain seppeleet roivat Kuolinnaamioiksi kuivuttava kulutuskidutuksen kammioihin joiden katakombin seinät unohdukseen voivat Sarkofagien sisäreunat sirpalemurskein sivellelty Siihen lasketaan sirpaleista sinä olet ja sirpaleiksi jälleen tuleman Siunaavat kauhtanoissaan seiniin muuratut zombit Liikennevalojen hyökkäyspataljoonat sadekuuroihin taipuneille suojateille käskyä taistoon odottavat Loskaisia marraskuita sen ylittäjät taakkana sydämessään vetävät Hänen ystävänsä eivät ole enää näkemässä eivät ole kanssaan enää Ei kukaan enää rakastu eikä rakasta Kun hän sieluaan gazassa ruhjottua ja arpista suoliensa lie'oissa jaloissaan vielä kävellen raahaa Vaikka yksityisautoiluterroristien valokeilat häntä kohdevaloihin kuuluisuuteen nahkasisustuskatsomoiden nostavat Hänen sisällään tikittää kello hienonhieno viritetty Kun sen viisarit viiltävät värähtävät Se katkoo päitä seipäihin lintukodon elonkorjuussa viikatemiehen madonluvuiksi vaivaisukkoisiksi kinuajiksi ihon alla kiloinen pätsi laavaa Myrskynsilmästä kaaosten saapuvat mustiin pukeutuneet ratsastajat me varjot entisten kalpeiden, laulajat torveenpuhaltajien, lauluja babylonian porton kivittäjien raatajat orjien liekanarujen lihoissa ja luissa ihmisten hurskaitten, miesten ja naisten, teurastajiennahkaisten Mä tunnen nuo tyypit, nuo auringon lapset heillä ei oo kenkiä jalassa He asuvat Töölön hienoimmissa taloissa Joka iltapäivä loskaisessa Helsingissä katselen sitä HSL:n bussin ikkunasta, korkeat portit, muurit ja kreivinylelliset kattovalaisimet Sähköportin auetessa ulos kulkee mustien autojen kolonna tummenetuissa laseissaan Heidän tyttärensä aristokraattisessa ylväydessään, pitkissä neitsytneidon hiuksissaan kun lapsia tarhaan ma vien katsoo minua helmikuisessa auringonlaskussa silmiin Ja minä ajattelen, että mitä jos jättäisin kaiken ja lähtisin saman tien On niin myöhäistä Aikaa siirtää taaksepäin __________________________________________________________________________________ Lainaukset: Hiroshiman ääniä. Muistot unohtamisen vastarintana (2000) Radiokuunnelma, käsikirjoitus Seppälä, Juha (1956-) Open House (1990), Lou Reedin (1942-2013) ja John Calen (1942-) teoksesta Song For Drella,taiteilija Andy Warholin (1928-1987) muistoksi. Loppuunkäsitelty, romaani (2005), Härkönen, Anna-Leena (1965-)- WSOY 2005. Kolera on raju bändi (1977), Salama, Hannu (1936-), teoksesta Finlandia-Sarja. Otava 1984. Väärään maailmaan (1994), san. Alanko, Ismo (1960-), Taiteilijaelämää-äänitteeltä sekä kirjasta Sanat, Johnny Kniga 2013. Paj es Asr (2003) Afganistanissa kuvattu iranilaiselokuva, käsikirjoitus Makhmalbaf, Samira.(1980-). Osa lainauksista venäjän ja farsin kielellä. Otteita käsikirjoituksesta vapaasti suomentanut 'Abdullah Rintala. Kello viisi iltapäivällä (1935), Federico Garcia Lorca (1898-1936). Lau Hei 16, 2016 9:35 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 04 - Syyrian lapset Lapsuus loppui Eräänä päivänä me lähdimme. Naapurin kotia ei enää ollut. Kun pommit alkoivat pudota, yhdestä talosta juoksi ulos mies kantaen vauvaa. Vauvalla oli pelkästään vaippa yllään. Ohiajavan lava-auton lavalla oli miehiä ja vauva, jonka otsaan sirpale oli jäänyt pystyyn. Veri valui vauvan kasvoja pitkin. Vauva itki ja tärisi. Hänellä oli Bambinkuva paidassaan. Naapurin isoäiti etsi tyttärensä lasta betonikasojen alta. Lapsen äiti vain itki ja kiljui. Isoäiti kutsui lasta nimeltä ja yritti käännellä betonilohkareita. 'Missä sinä olet? Aboudi! Aboudi! Missä olet? Tule mummin luokse. Äidillä on ikävä sinua ja mummilla myös. Aboudi!' Isoäiti ei halunnut uskoa, ettei pientä Aboudia enää ehkä löytyisi elossa ja äiti taasen ajatteli jo valmiiksi pojan olevan kuollut, ettei maailman romahtaminen tuntuisi niin kovalta. Mies, joka talutti tytärtään pysähtyi katsomaan naapurin etsintöjä ja meidän lähtöämme. Tytön ilme oli pysähtynyt. Hänen väsyneet silmänsä eivät liikkuneet. Hän tuijotti suoraan pimeänä ammottavaan tyhjyyteen, jota emme nähneet. Hänen äitiään ei näkynyt. Ulkomainen mies, jolla oli kamera ja sininen liivi yllään yritti ottaa tytön kasvoista kuvaa. Hän oli niin kiihtynyt saamaan sen kuvan, että tuntui kuin hänen koko elämänsä olisi ollut kiinni siitä kuvasta. Lopulta tyttö katsoi suoraan kameraan kasvoillaan ilme kuin hän ei olisi nähnyt mitään. Salamavalo räpsähti. Kuvaaja-setä nousi reippaasti seisomaan. Hän sanoi kaverilleen: 'Hyvä tuli.' Toinen vastasi: 'Hyvä kuva omaa tyhjyyttään tuijottavalle maailmalle sohvillaan kaukosäätimet käsissään.' Sitten he tulivat luoksemme. Hän halusi ottaa kuvia meistä yhdessä. Kun mies kameran kanssa oli ottamassa kuvaa, toinen mies sanoi, että "Näyttäkää nyt, miltä tuntuu kun koko maailma ei välitä." Pieni poika kantoi kylttiä, jota hän näytti samalla kuin katsoi suoraan kameraan. Kyltissä luki: "Minulla on ikävä sinua, isä!" Mies, jonka jalat olivat äskeisessä ilmapommituksessa murskaantuneet, raahasi itseään epätoivoisesti pölyn keskellä kohti kaupan ulkopuolella olevia vesipulloja. Nainen makaa maassa, itkee ja huutaa. Hänen tyttärensä istuu hänen vierellään ääneti, ilmeettömänä liikutellen pientä Nalle Puhia. Naapurin pieni Mohammad, joka ei ollut seitsemää vuotta vanhempi, kulki joka päivä kaduilla etsien vanhempiaan, jotka olivat kuolleet pommituksissa. Mohammadilla on punaiset hiukset ja vaalea iho. Näyttää kuin hän olisi olisi juuri lopettanut itkemisen tai olisi juuri aloittamassa sitä. Hänen ukkinsa kävelee hänen kanssaan. Ukki sanoo, että he eivät löydä öljyä lämmitykseen. He käyttävät huopia talven jäätävän kylmää ilmaa vastaan. Kun isä nosti meitä kuorma-auton lavalle, tunsin lapsuuteni loppuvan. Miten se näin loppui? Tuntui kuin aurinkokin olisi ollut jättämässä jäähyväisiään kaupungillemme. Koko illan satoi vettä. Istuin kuorma-auton lavalle levitetyllä matolla isän ja äidin kanssa. Kun ajattelin kaikkia lelujani ja leikkejämme, tuntui kuin taivas olisi ollut maan päällä. Pimeä, vesisade, vaitonaiset ihmiset ja kuorma-auton moottorin ääni kertoivat lapsena olon päättyneen. Vettä satoi niin paljon, että kuljettaja tuskin näki tietä, hän huusi. Mutta oli pakko jatkaa. Oli pakko jaksaa. Kun laskeuduimme alas lavalta, ulkona oli viileää ja tuulista. Kuljettaja viittoili välinpitämättömästi jonnekin vuorille päin ja sanoi Turkin olevan tuollapäin. Näin paljon vuoria, joiden yläpuolelta kalpea aurinko paistoi. Tuuli paiskoi tuulenpesiä ja maassa olevia piikikkäitä pensaita. Pensaat laittoivat kovasti tuulta vastaan, kuin eivät olisi tahtoneet päästää itseään maasta irti. Isän tuskastunut ilme kertoi hänellä olevan ihan samanlainen tunne. Lähdimme kävelemään vuorten välissä olevaa solaa kohti. Isä sanoi äidille, että kävelisimme sen läpi Turkkiin. Vaikka oli hyvin kylmä, isällä oli hiki. Hän joutui mennä istumaan maassa olevalle pyöreälle kivelle. Äiti kysyi, jaksaako isä. Äidillä oli vauva sylissä. Toinen vauva kuoli Syyriassa. Kun pommi putosi ja tuhosi setäni talon, vauva konttasi itkien kohti isää tai äitiä. Nyt täällä viilenevässä erämaassa, jossa kaikki odottavat talvea, isä istui kivellä vetäen raskaasti ilmaa keuhkoihinsa. Ei isä eikä äiti ei ollut kertonut, että isä tarvitsi lääkettä tai sairaalahoitoa, ennenkuin olisi liian myöhäistä. Isä pyyhki hikeä otsaltaan. Isä veti meidät lähemmäksi ja vannoi saattavansa meidät turvaan, jos Allah suo. Tulimme Turkin rajalle ja isä lähti hikisenä kohti kopin vierellä olevaa sotilasta, joka oli huomannut meidät jo kaukaa. Sotilaalla oli maata kohti osoittava rynnäkkökivääri ja hän poltti tupakkaa. Isä tuli takaisin ja lähdimme kävelemään rajan yli. Kun pääsimme rajan yli näimme lähellä olevia valkoisia telttoja, joiden ympärillä pyöri ihmisiä. Kun pääsimme teltoille, siellä oli paljon lapsia, jotka potkivat palloa tai olivat sisällä piirtämässä. Jostain ilmestyi lääkäri auttamaan isää. Isä näytti väsyneeltä. Isää alkoi jälleen väsyttää. Hän asettui makuulle hetekalle katsoen oikealle hieman jalkojensa oikealle puolelle, miten aurinko laskeutui sumuisten vuorten taakse. Isä katsoi kohti vuoria, joiden yli hän toi pikkuveljeäni kantavan äitini ja sisareni. Isä katsoi kyyneleet silmissään kohti kotiamme, jota laskeva aurinko itkien pääsee vieläkin katsomaan. "Isä, miksi itket? Älä itke, isä." Nojasin isääni, kun aurinko katosi suremaan kaukaisten vuorten taakse ja tuulenpesiä paiskova syystuuli otti vallan. Tuuli puhalsi telttamme seiniä ja kattoa, vaikeutti vesiastioita kuljettavien pakolaisten kulkemista. Isä katseli huokaisten auringon katoamista kohti menneisyyteen hukkuvaa kotimaatamme. Hän ajatteli omankin elämänsä pian päättyvän. Isä ei enää jaksanut kauan. Isä kuoli ennen kuin ensilumi ehti maahan. Lumi laskeutui maahan vielä samana päivänä. Menimme kaikki äidin viereen, kun hän itki. Äiti ojensi kätensä ottaen minut ja sisareni syliinsä, kuin meille lukemassaan sadussa poikasensa siipiensä suojaan ottavasta lintuemosta. Piirsimme kuvia isästä, joka hymyillen vilkuttaa meille, kun kaksi iloista enkeliä vievät häntä paikkaan, jonne hän kertoi menevänsä odottamaan meitä. Hän kertoi odottavansa meitä pikkuveljemme kanssa, ettei hänellä olisi yksinäistä. Sisareni piirsi kuvan Paratiisista, jossa isä ja pikkuveli vilkuttavat iloisesti kukkien keskeltä. Hän piirsi myös puun oksalle sen pikkulinnun, jonka näimme joka aamu katsoessamme kotimme ikkunasta. Joka aamu hän osoitti sitä kädellään ja katsoi meihin, näemmekö mekin sen. Joka kerran heilutimme käsiämme pikkulinnulle. Veljeni heilutti pikkuveljen kättä. Hei, hei pikkulintu. Pakolaisleirin lapsille oli samassa teltassa jaettu värikyniä. Lapset piirsivät Syyrian Vapaan armeijan lippuja ja uskonsotureja. Poika, jonka en koskaan kuullut puhuvan, piirsi taivaalle auringon sijasta tulittavan helikopterin. Pakolaisleiri Bab as-Salam Syyrian ja Turkin rajalla, tammikuun 9. 2013 al-Assad sanoi televisiossa Syyrian "taistelevan alueellista ja globaalia sotaa," vaikka väkivalta on perustavanlaatuisesti juurtunut hallituksen vuosikymmenien sortoon ja tyranniaan ja sen raivoisaan viime vuosien mielenosoitusten tukahduttamiseen, joten alueellisen ja globaalin sodan pohjavireet kriisille ovat selviö. Yhtälailla selviöitä ovat myös konfliktin synkät alueelliset vaikutukset, massoittain Libanoniin tulvivia pakolaisia, Jordaniaan sekä Turkkiin; kidnappaukset Syyriassa ja Jordaniassa, yhteisöjen välinen väkivalta pohjoisessa Libanonissa ja PKK:n iskut Turkissa. Nusaibin Syyrian rajan tuntumassa Turkissa. Peltoja, katajistoa halkovat piikkilanka-aitaukset ja rautatiekiskot. Syyrialaisäiti, jonka sylissä on kaksi lasta anelee rajalla olevaa turkkilaissotilasta päästämään hänet ja lapsensa turvaan Turkkiin. Äidillä ei ole takkiakaan, ainoastaan raidallinen kirkkaankeltainen vartaloamyötäilevä paita, jonka olisi värinsä puolesta helppo havaita harmaassa aukeassa maisemassa. Sotilaan tehtävänä on pitää raja suljettuna, kunnes pakolaisleiri saataisiin hätäisesti rakennettua. Lopulta sotilas myöntyy ja painaa piikkilanka-aitaa maahan, että äiti voi lastensa kanssa tulla yli. Sotilas ottaa toisen lapsen kantoon ohjaten perheen muiden syyrialaispakolaisten pariin. Sen jälkeen sotilas käy hakemassa naisen matkalaukun. On marraskuun 10. 2012. Turkkiin on tullut yksistään 24 tunnin kuluessa ainakin 8 000 syyrialaista. Ensi vuoteen mennessä ennustetaan apua tarvitsevien syyrialaisten määrän nousevan neljään miljoonaan. Syyrialaispakolaisten määrä on kaksinkertaistunut 400 000:een kahdessa kuukaudessa. Atmehin pakolaisleiriin Syyrian pohjoispuolelle tulee apua, mutta lähestyvästä talvesta johtuen mikään mene sujuvasti. Puhdasta vettä ei ole aina saatavilla, joten lasten käsiä joudutaan pesemään vesilätäkössä. Lasten ainoa paikka leikkiä on syyssateiden pehmittämässä mutaisessa maassa. Puhdas juomavesi tuodaan traktoreiden vetämissä vesisäiliöissä, mutta traktoritkin jäävät luisumaan loivassakin mäessä alaspäin. Edellisenä iltana oli satanut lunta. Talven tuloa ennakoivat sateet muuttuivat koko ajan kylmemmiksi ja kylmemmiksi. Syyssateet olivat muuttaneet maan ruskeaksi mudaksi. Lumen tulo oli niin vähäinen, että se ei riittänyt muuttamaan maata kauniiksi, synkkien muistojen hautausmaaksi. Pakolaisleiri on hyvin lohduton, harmaa, ja rakennuksetkin ovat harmaita suuria peltihalleja, joihin on varastoitu suuret määrät viljasäkkejä. Eikä aurinko koskaan paista. Syyrialainen äiti, jolla on harmaa ulsteri ja kaksi poikaansa, joilla on molemmat paksut takit tarpovat pakkasen jäädyttämää mutaista tietä. Avustustarvikkeita tuovat kuorma-autot ovat jättäneet maahan renkaiden jälkiä, joissa on mutaista vettä. Kaupunki joka ei ole kaupunki al-Za'atarin pakolaisleiri Jordaniassa, 15 kilometriä Syyrian rajalta. Koti yli sadalle tuhannelle syyrialaiselle. Keskellä kuivaa erämaata, lämpötilat 40 asteen yläpuolella. Jokainen ja kaikki on paksun hiekkapölyn peitossa jatkuvien hiekkamyrskyjen takia. Kun sataa leiristä tulee helvetillistä juoksuhiekkaa, kun ei leiri on pölyinen anteeksiantamaton erämaa. Ahmed al-Nuaimi on kotoisin Deraan ulkopuolelta. Siellä hän myi hukah-piippuja, kahvia ja teetä. Hän ajeli moottoripyörällään ympäriinsä levitellen tavaroitaan. Viime kesänä hän pakeni perheensä kanssa jatkuvaa väkivaltaa Syyriassa. Samoin teki 200 000 muuta syyrialaista. Ahmedin talo paloi maan tasalle. Jordaniaan saapumisen jälkeen hän avasi leirillä kahvilan. Kahvilassa voi myös katsoa satelliittitelevisiota, mikäli sähköä riittää. Lapsia varten on hattarakone. al-Zaatarin pakolaisleirillä on 100 000 pakolaista, lämpötila laskee talven tehdessä tuloaan, mutta Syyrian sisällissodalle ei näy loppua. Leirin uusiin telttoihin ja tilapäismajoituksiin muuttaa pian tuhansia perheitä lisää. Joka päivä leirillä syntyy 13-15 lasta. Munria Shabal jäi eläkkeelle jo viisitoista vuotta sitten, mutta nousee joka viideltä matkustaakseen al-Zaatariin viisi päivää viikossa. al-Zaatari rakennettiin 60 000 pakolaisen tarpeeseen. Sadalla tuhannella pakolaisella leiri on kapasiteettinsa äärirajoilla ja turvallisuus on hataraa huolimatta raskaasta poliisin läsnäolosta. Mellakointia syntyy ruokajakelukeskuksen ympärillä ja avustusjärjestöt ovat lisääntyvästi huolissaan pakolaisten ja henkilökuntansa turvallisuudesta. Uusi leiri on perustettu Azraqiin, joka alunperin perustettiin 'iraaqilaispakolaisille, jotka eivät milloinkaan saapuneet. Azraq on al-Zaataria kauempana ja näyttää siltä kuin se olisi kuun pinnalla. On vaikeaa kuvitella sen olevan asumiseen kelvollinen, mutta Norjan pakolaisneuvosto on ryhtynyt työstämään sen avaininfrastruktuuria ja pakolaisia odotetaan toukokuun alusta lähtien. Leirillä olevat ovat selviytyneet kitkerän kylmästä talvesta, mutta kohoavat kesälämpötilat tuovat uuden haasteen veden vähyydestä. Jordania on yksi vesirajoitetuimpia maita -kiitos Israelin sotaisan vesipolitiikan, mzlm. huom.- ja pelätään veden puutteen aiheuttavan jännitteitä, johtavan dehydraatioon ja huonoon saniteettiin. Kun leirit ovat pakolaisuuden näkyvämpi puoli, suurin osa Jordanian pakolaisista elävät kaupugeissa: viimeisen kuuden kuukauden aikana vuokrat ovat kolminkertaistuneet vuokraisäntien tahkoessa rahaa asuntokysynnällä. Muutto näille alueille on selättänyt matalan tulotason yhteisöt jo muutenkin köyhyydessä ja työttömyydessä. Libanonin puolella pakolaisia Syyriasta on yli 115 000. Libanonilla on tarjota pakolaisille rakentamansa muutama vaja, varsinaisia ovia ei ole, ikkunat ovat muovisia ja huoneet ylitäytettyjä. Lämmitystä huoneissa ei ole, ainoastaan kynttilöitä kylmää yötä vastaan. "Olemme kiitollisia, mitä meille on tarjottu, mutta kaikelle rajansa: alamme olla hyvin väsyneitä," kertoo kaksi kuukautta sitten leirille tullut nainen, jolla on kolme lasta. Hänen miehensä, lasten isä on taistelemassa Syyriassa Vapaan Syyrian armeijassa. Syyria on vain kahdenkymmenen kilometrin päässä, hiekan, pensaiden ja vuorten takana. Laskeva aurinko maalaa pensaat pitkiksi puiksi okranväriselle hiekalle. Vuoret, jotka tyynen harmaina halajavat laskevan auringon huokailevaa oraa, ovat nähneet tuhansien ja taas tuhansien väsyneiden pakolaisten raskaan matkan kodistaan vieraaseen maahan. Tuhansia äitejä kantaen raskaasti surevia sydämiään ja pieniä sylivauvojaan vaitonaisina katsoen, miten äiti kantaa taakkaansa paimentaen väsyneenä sisaruksia. Kotiin ovat jääneet kaikki lelut ja nuket. Puiden oksilla laulavat pikkulinnut lensivät jo kauan sitten turvaan. Libanonin ankara talvi hiipii vuorten takaa kohti pakolaisten asuttamia hataria suojapaikkoja. On vaikea löytää suojapaikkoja pakolaisille, sillä Libanonin hallitus ei tunnusta syyrialaisia pakolaisiksi, eikä täten rakenna kunnollisia pakolaisleirejä. Maradi antaa vauhtia kaksi-ja puolivuotiaalle pojalleen Safwanille keinussa, samalla pitäen nelikuukautista tytärtään Sofiania. Safwan keinuu edestakaisin hiljaa, vaikka leikkikenttä on täynnä mekastavia lapsia. "Kuuden kuukauden ajan, pommittaminen alkoi auringonlaskun jälkeen. Joka yö pommittaminen herätti lapset kiljumaan ja itkemään." Raniin "Kun saavuimme, sää ja elinolosuhteet olivat huonot. Emme voineet mennä telttoihin, koska ne eivät olleet asianmukaisia. Mitään palveluja ei ollut. Neljän kuukauden ajan oli vain vähän, millä elää. Nyt on jo paremmin ja leirin johtajat ovat varustaneet meitä monilla asioilla -ruoalla, juomalla ja jopa vaatteilla. al-Hamdulillah. Tunnemme kotoutuneemme tänne paremmin. Nimeni on Raniin. Olen 18-vuotias ja asun täällä al-Za'atarissa. Meitä on täällä kuusi: Minä, äitini ja nuoremmat siskoni ja veljeni. Kaksi vanhempaa veljeäni ja isäni ovat vielä Syyriassa. Asumme pienessä yksihuoneisesssa karavaanarissa. Meillä ei ole keittiötä, vain pieni paikka ruoanlaittoon. Heräämme joka aamunkoitteessa rukouskutsuun. Ensimmäinen ongelma on saada vettä, erityisesti kun on vielä pimeää. Meidän on hakeuduttava lähimmille vesisäiliöille voidaksemme peseytyä. Meidän on otettava kaksi gallonallista säiliöitä, kävellä jonkin matkan päähän karuissa sääolosuhteissa jonottamaan vettä -koko homma vie yli puoli tuntia. Kaikki mitä täällä saamme vaatii jonottamista. Joskus ihmiset alkavat kiistelemään jonoissa. Olen vastuussa koko perheestä. Äitini hoitaa paikkaa, joten minun ja sisarusteni on mentävä hakemaan ruokaa ja juomaa, kuten myös kaikki mitä he tarvitsevat elämiseen ja opiskelemiseen. Lähetän nuoremman veljeni joka päivä moskeijaan lukemaan ja opettelemaan Koraanin säkeitä wa al-Hamdulillah. Mutta joinain aamuina hän itkee, kun vesi on kylmää koska ei ole sähköä. Veljeni ja sisareni joskus auttavat minua hakemaan vettä, mutta sitä ei aina ole saatavilla. Sama koskee sähköä ja meillä on sähkökatkoja suurimman osan ajasta. Täällä on hyvin kylmä -lapsilla on takit, mutta minulla ei. En välitä -tärkeintä että näen nuorempien sisarteni ja veljeni olevan lämpimissa vaatteissa. Aamiaiseksi on halawehia [makeaa purtavaa], oliiveja ja misabbahea [sekoitus kikherneitä, oliiviöljyä, valkosipulia ja paistettua leipää]. Äitini ja veljeni ovat vastuussa aamuisin aamiaisen tekemisestä. Opetan veljelleni luottamusta. Yleensä hän kävelee yli tunnin saadakseen edes yhden paketin leipää. Se ei aina ole tarpeeksi, mutta al-Hamdulillah me selviämme. Aloin etsiä työtä heti saavuttuamme tänne. Pian minusta tuli apulaisopettaja Pelastakaa Lasten päiväkerhoon, al-Hamdulillah. Opiskelin sairaanhoitajaksi Syyriassa, se oli minun ja isäni toive. Kävelen päiväkerholle puoli kahdeksaksi tai kahdeksaksi aamulla. Kävelymatka on pitkä, mutta nautin siitä, koska kävelen paikkaa, mistä pidän. Tuon nuoremman sisareni myös. Päiväkerhossa laulamme ja leikimme yhdessä. Ajattelen lapsia kuin olisivat omia siskojani ja veljiäni ja hoidan heitä. Nautin työskentelystä heidän kanssaan enkä väsy. Syömme päivällistä kello kuusi illalla. Syömme aterianamme tavallisesti riisiä ja papuja linssikeitossa. Meidän odotettava kunnes saamme sähköä voidaksemme keíttää. Eilen illalla soitin veljilleni Syyriaan ja kysyin, millainen tilanne siellä on. He sanoivat kaiken olevan samanlaista taistelua ja pommittamista. Pyysin heitä tulemaan leiriin, koska olen nainen ja tarvitsen veljiäni paikalle. Mutta he sanoivat, etteivät jätä Syyriaa. Menemme nukkumaan aikaisin siinä iltayhdeksän aikaan, koska meillä ei tavallisesti mitään tekemistä -ei ole televisiota ja sähkökatkoja on jatkuvasti. Kuusi ihmistä patjoillaan kukin pienessä tilassaan -huone muutenkin täynnä vaatteita, ruokaa ja laatikoita. Toivon koko maailman kuuntelevan mitä kerron. Heidän täytyy tietää kärsimyksistämme. Olemme pakolaisia eläen teltoissa, jotka tulvivat sateella ja ovat hyvin kuumia kesällä. Toivon maailman tukevan meitä ja perheitämme Syyriassa. Olen vakuuttunut maailman voivan auttaa meidät takaisin kotiin mahdollisimman pian, insha Allah". Pelastakaa lapset-järjestö on koonnut kasvavassa määrin todisteita, missä näkyy lasten olevan hyökkäysten kohteina, kohtaavat kidutusta ja näkevät vanhempiensa ja rakkaidensa kuolevan ympärillään. Heidän elämänsä ovat pilalla kokemuksistaan ja näkemiinsä asioihin, joita kukaan lapsi ei näkisi. Lapsia saapuu pakolaisleireille peloissaan ja nälkäisinä. Eräs pakolaisleirille paennut 16-vuotias poika kertoo kuusivuotiaan pojan kuolleen ollessaan panttivankina isänsä antautumiseksi: "Hän ei saanut ruokaa eikä vettä kolmeen päivään. Häntä lyötiin koko ajan. Katsoin hänen kuolevan. Hän selviytyi kolme päivää. Sitten hän yksinkertaisesti kuoli." Sisällissotaa käyvän Syyrian hallituksen joukot tappavat ja kiduttavat vangitsemiaan lapsia, Britannian Pelastakaa Lapset -järjestö sanoo. Jordanian pakolaisleirille päässeet lapset kertovat kokemuksistaan uudessa raportissa. Presidentti Bashar al-Assadin joukot ovat ottaneet kohteiksi perheitä, joiden lapset joutuvat näkemään vanhempiensa ja sisarustensa kuoleman. "Olin hautajaisissa, kun kuulin raketin äänen, uskon että se tähtäsi hautajaisiin. Serkkuni ja enoni kuolivat tuona päivänä. Kuolleita ja loukkaantuneita lojui maassa. Ruumiinosia oli toistensa päällä ja kun pääsimme moskeijalle näimme kymmeniä ruumiita. Aloimme pelastaa apua tarvitsevia. Koirat söivät kuolleita ruumiita kahden päivän ajan verilöylyn jälkeen. Moskeijassakin oli tuhansia ihmisiä, kaikki olivat kuolleita. Pelkäsin, tietenkin pelotti. Olin uupunut. Muistan, kun pommitus alkoi, miten juoksimme suojaan. Siellä huusimme ja itkimme paljon, koska olimme peloissamme." -14-vuotias Hassan. Syyrian lapset tarvitsevat auttajaa. He tarvitsevat apua, koska heitä kidutetaan pommitetaan ja ammutaan. He ottavat lapset ja asettavat heidät eteensä. He luovat lapsista ihmiskilpiä. He tietävät, että ihmiset kylissä eivät ampuisi omia lapsiaan. Tahdon Syyrian lasten pakenevan. Heidän pitäisi paeta, etteivät he kuolisi pommituksessa. Muistan, kun pommitus alkoi, miten juoksimme suojaan. Siellä huusimme ja itkimme paljon, koska olimme peloissamme." Hassan, 14, kertoo. "Minut pidätettiin satojen muiden kanssa. Siellä oli noin 13 pikkulapsen ryhmä, joiden vanhempia etsittiin." -16-vuotias Wael. "Tunsin pojan nimeltä Alaa. Hän oli vain kuusivuotias. Hän ei tajunnut mitä tapahtui. Sitä kuusivuotiasta kidutettiin enemmän kuin ketään muuta huoneessa. Hänelle ei annettu ruokaa tai vettä kolmeen päivään ja hän oli niin heikko että pyörtyili koko ajan. Häntä hakattiin säännöllisesti. Hän selvisi kolme päivää ja sitten yksinkertaisesti vain kuoli. Hän oli koko ajan kauhuissaan." "Minut pidätettiin. Näetkö nämä merkit? Käteni sidottiin muovisiteellä. Sellissä oli lapsia ja heidät oli kahlittu samoin", Khalid, 15, kertoo. "Joitain miehiä tuli kyläämme. Yritin paeta, mutta minut vietiin vankilaan, mutta se ei ollut vankila vaan vanha kouluni. Isäni oli sen koulun rehtori. He olivat vallanneet koulun ja tehneet siitä kidutuskeskuksen", Khalid jatkaa. Lapsia seisotettiin silmät sidottuina ja kahlittuna päiväkausia, sata lasta samassa huoneessa. Yksi poika oli 12-vuotias. "Hänenkin kätensä oli sidottu selän taakse, kuten minun. Muistan miettineeni, mitä hän on voinut tehdä, hän on 12-vuotias poika", Khalid kuvaa. Lapsia riiputettiin ranteista katosta ja heidän ihoonsa painettiin palavia savukkeita. Joillekin annettiin sähkösokkeja. "Meidän kylässä ammuttiin kaksivuotias tyttö. Hän käveli, hän ainoastaan käveli, ja he ampuivat hänet. He pakottivat naiset kaivamaan kuolleet ruumiit ylös haudoistaan ja jättämään ne koirille. Hautausmaata myös pommitettiin, joten ruumiita lojui joka puolella. Myöskin ihmisten ranteet viillettiin auki, tietäen, ettei ole ensiapua ja uhrit valuisivat verta kuoliaiksi asti." "Kylässä järjestettiin mielenosoitus, mukana oli muutamia lapsia. Aseistetut miehet tulivat kouluun, valitsivat 50 lasta ja repivät heiltä kynnet. Monet näistä lapsista olivat kuusivuotiaita, vain kuusivuotiaita." 17-vuotias Mohammad. Amani, 13, kertoo, kuinka sotilaat seitsemän kuukautta sitten murtautuivat taloon, hakkasivat Hamam-veljen ja hyppivät hänen selkänsä päällä. Veli ei enää pystynyt kävelemään. "Kun pääsin suojaan, olin niin peloissani, että sain kohtauksen. Sisareni mukaan se oli hermoromahdus. En halua syödä. Ei ole nälkä. Itken koko ajan. En tiedä, kuinka kauan kestää toipua, ehkä koko elinikä." Ala'a "Kun pommit alkoivat putoilla, juoksin. Juoksin niin kovaa. Juoksin ja itkin. Juoksin ja itkin samaan aikaan. Kun meitä pommitettiin meillä ei ollut mitään. Ei ruokaa, ei vettä, ei leluja - ei mitään. Ei voitu ostaa ruokaa - torit ja kaupat oli pommitettu. Sen jälkeen tulimme takaisin kotiin. Saadaksemme ruokamme kestämään söimme ainoastaan kerran päivässä. Isäni ei syönyt moneen päivään, koska ei ollut riittävästi. Muistan hänen sitoneen vatsansa köydellä, ettei tuntisi itseään nälkäiseksi. Yhtenä päivänä miehet aseineen tunkeutuivat taloomme. He vetivät ruokamme pois, heittivät sen lattialle ja talloivat sen päällä, jotta se olisi liian likaista syötäväksi. Sitten meillä ei ollut mitään, ei yhtään mitään. Pian tulimmekin tänne [pakolaisleirille]." Nabil-isä kertoo lapsistaan: "Poikani Alaa itkee paljon kertomatta miksi, ja hän on alkanut kävellä unissaan. Toinen lapsi on alkanut änkyttää. Nuorimmat itkevät yhä, jos lentokone lentää ylitse. Yksikään lapsi ei ole välttynyt tältä. Lapset eivät ole enää lapsia. Syyriassa hautasin omin käsin kaksi lasta, 11-vuotiaan Maherin ja kolmivuotiaan Wasemin. Heidät molemmat teloitettiin heidän vanhempiensa rankaisemiseksi. Wasimin kurkku oli leikattu auki ja hänellä oli luoti käsivarressa. Lapset ovat sodan etulinjassa tässä sodassa niin monin tavoin. Näin itse lapsia käytettävän ihmiskilpinä. Kun kaksi tankkia tuli kylään, näin lasten kiinnitettyinä niihin käsistään, jaloistaan ja kehoistaan. Tankit tulivat kylään, eikä kukaan estänyt niitä eikä taistellut, koska tiesimme, että tappaisimme lapsia. Sen jälkeen itkin. Itkin kuin nainen. Olin menettää järkeni. En ole koskaan tuntenut oloani niin avuttomaksi kuin tunsin sillä hetkellä nähdessäni lasten kiinnitettyinä niihin tankkeihin." "Ette voi kuvitella, mitä olen nähnyt. Mitä Syyria on ollut. Olkaa kilttejä, auttakaa meitä. Pyydän maailman kaikkia ihmisiä jotka vain voivat, olkaa kilttejä, auttakaa meitä"[/i], 12-vuotias Ali vetoaa. Syyrian teini-ikäiset pakolaiset avioituvat 'suojeltaviksi' Fatima istuu kauneussalongissa hiusmuotoilijalla ja meikattavana, joita tekevät toiset syyrialaiset pakolaiset. Heidät pinkit, valkoiset ja siniset asunsa tekotimantteineen kimaltelevat iltapäivän auringossa. 15-vuotiaat stailaajat kikattelevat vaalentaessaan 15-vuotiaan Fatiman ihoa valkoisella pulverilla, saaden hänen silmänsä näyttämään tummemmilta kuin ne jo ovat, toisten harjatessa hänen pitkiä ruskeita hiuksiaan. Fatima avioituu 18-vuotiaan pikkuserkkunsa kanssa. Za'atari on maailman toiseksi suurin pakolaisleiri, majoittaen ainakin 120 000 syyrialaista. Täällä vietetään häät joka päivä. Nuoret miehet kulkevat pitkin pääkatua, jota vinoillen kutsutaan "Champs Elysées'ksi", syöden, tehden työtä, keräillen tuotteita ja etsien mahdollisia morsiamia. Vaikka kadun nimi saattaa viittaa yhteen romanttisimmista paikoista maan päällä, täällä miesten juurikaan sallitaan puhua tytöille, puhumattakaan flirttailemisesta. Kun nuori mies Za'atarissa löytää mahdollisen ehdokkaan, hän esittää hänestä kysymyksiä. Mistä Syyrian perheestä hän on? Onko hän hyvä tyttö? Sen jälkeen, hän saattaa käydä vierailemassa perheen luona pyytämässä tyttären kättä. Mariam, Fatiman isoäiti kertoo samanlaisen tarinan asuntovaunussaan. Kun eräs hänen tyttärentyttäristään, Zeina oli kävelemässä koulusta, 22-vuotiaan pakolaisen sisko kyseli, olisiko hän vapaa avioitumaan hänen veljensä kanssa. Pitkän keskustelun jälkeen, Mariam ja hänen tyttärensä tekivät lopullisen päätöksen. "Zeinan isä ei ole täällä, joten hänellä ei ole miespuolista turvanaan. Erityisesti yöllä, Za'atari voi olla hyvin vaarallinen nuorille tytöille. Kuulin kaameita huhuja tyttöjen joutuvan raiskatuiksi tai kidnapatuiksi. Joten, kun saimme tietää tällä nuorella miehellä olevan lukiotutkinto ja hyvä mahdolllinen tukea ja suojella häntä tulevaisuudessa, päätimme sanoa kyllä." Se ei ollut ensimmäinen Zeinan saama kosinta. Aikaisempina parina kuukautena, neljä nuorta miestä tuli vierailulle heidän asuntovaunuunsa. Mariam, yhdeksän lapsen äiti ja 65 lapsenlapsen isoäiti, puhuvat siitä ylpeällä ja vahvalla äänellä. "Meidän tyttömme avioituvat todennäköisimmin 14- tai 15-vuotiaina. Tämä ei ole uusi trendi pakolaisille, kuten jotkut organisaatiot väittävät. Jos pyydämme Zeinalta luvan? No, hän sanoi, että meidän oli päätettävä, mikä olisi hänelle parasta. Lisäksi, meidän tavassamme ei ole välttämätöntä, että tyttö sanoo kyllä. Hän tietää tämän olevan paras asia, jonka voimme tehdä: varmistaa, että joku huolehtii ja suojelee häntä". Mariam meni naimisiiin ollessaan 14-vuotias. Yksi Mariamin lapsenlapsista on saanut enemmän kuin 25 ehdotusta leirille saapumisensa jälkeen yli vuosi sitten. Tytön äiti kuitenkin hylkäsi ne kaikki, tahtoen tyttärensä päättää opintonsa. Kysyttäessä, mikäli hänen 15-vuotias tyttärensä on erittäin kaunis, hän hymyilee lempeästi. "Kyllä, mutta niinhän kaikki äidit ajattelevat lapsestaan", hän sanoo. Kuten muutkin perheen naispuoleiset jäsenet, hänen kasvonsa on peitetty mustalla niqaabilla. Hänenkin tyttärensä pukeutuu. Aikainen avioituminen on tavallinen kokemus syyrialaisille tytöille Dara'aan maakunnasta, josta monet pakolaiset ovat tulleet. Useimmat tytöt tuossa maakunnassa avioituvat alle 18-vuotiaina. Noin 51 prosenttia tytöistä Za'atarissa olivat Dara'asta ja 13 prosenttia pojista avioituivat ennen 18 ikävuottaan - useimmat ennen saapumistaan Jordaniaan. Vaikka useimmat syyrialaisista morsiamista täällä ovat alle 18-vuotiaita sanoeessan kyllä tuleville aviomiehilleen, vanhemmat naiset myös pääsevät leirillä naimisiin. Merwa, 36-vuotias, tapasi 53-vuotiaan aviomiehensä Mohammedin seitsemän kuukautta sitten ollessaan kävelemässä Za'atarin kaduilla. Hän ei antanut hänen suudella häntä ennenkuin mies oli kosinut häntä. Mohammed katsoo silmät sädehtien vaimoaan, jolla on värikkäät vaatteet. "Nähdessäni hänet ensimmäistä kertaa, olin hulluna rakastunut, joten päätimme mennä naimisiin heti kosittuani häntä. Valitettavasti meillä ei ollut pitää hääjuhlia. Merwa oli hieman surullinen sen vuoksi. Hän olisi tahtonut nätin hääjuhlan". Molemmat heistä ovat olleet naimisissa aiemminkin. Mohammed oikeastaan edelleen naimisissa ensimmäiselle vaimolleen, jonka hän tapasi Syyriassa -mutta Merwa ei pidä tätä ongelmana, muslimimiehelle on sallittua avioitua neljän vaimon kanssa. YK Naisten raportin mukaan tunne taloudellisesta ja fyysisestä turvattomuudesta muiden tekijöiden ohella ajavat aikaisempiin avioliittoihin voimakkaammin pakolaisuudessa. Eräät syyrialaisperheet naittavat tyttärensä aikaisemmin kuin ennen taatakseen hänelle henkilökohtaisen ja taloudellisen turvan. Sheikh Hussein myöntää vanhimman aviottamansa tytön viimeisten parin kuukauden aikana olleen 18-vuotias ja nuorimman vain 14. Za'atariin tulonsa jälkeen kymmenen kuukautta sitten, hän on avioittanut kolmekymmentä paria. Hänen mukaansa "standardit" miehille avioitua ovat laskeneet. "Köyhät pakolaiset eivät kykene maksamaan myötäjäisiä, joten ei ole paljon paperityötä. Tämä lisää häiden määrää. Päätökset voidaan tehdä nopeammin kuin tavallisesti, ilman suuria valmisteluja. Ja nuoret parit saavat myös oman asuntovaunun aviotumisensa jälkeen." Sheikh myöntää, ettei koskaan kysy, mikäli he todella tahtovat avioon, tai sanovatko he kyllä perheenjäsenten painostuksesta. Hän sanoo suurimman ongelman olevan, ei aikainen avioliitto, vaan avioliitto syyrialaisten tyttöjen ja tuntemattomien leirin ulkopuolelta tulevien välillä. Muutama kuukausi sitten kolmen lapsen leski avioitui Saudi-Arabiasta tulleen miehen kanssa. Kahden kuukauden Ammanissa asumisen jälkeen, hän pakotti hänet tuomaan lapset takaisin äitinsä luokse Za'atariin. Hän kieltäytyi ja tulivat takaisin leiriin, jossa ihmiset alkoivat juoruilla hänestä jatkuvasti. Hän ei enää kyennyt kestämään kovaa painostusta enää, lähti ja teki itsemurhan." Naisia, jotka työskentelevät avioliittoagentteina jordanialaisille tai saudimiehille usein ilmaantuvat leirille, kysellen tietäisivätkö he ketään tyttöjä tahtovan avioliittoon. Ihmisoikeusyhdistysten mukaan osa näistä tytöistä päätyvät prostituoiduiksi tai niin sanottuihin "mielihyväavioliittoihin", joissa mies eroaa naisisista pian avioliiton täytäntöönpanon jälkeen. Jordanialainen mies kertoi saaneensa vihjeen mennä Za'atariin, jos tahtoi nopeasti naimisiin. "Kerroin heille, että etsin vaimoa. 'Mene pakolaisleirille', he sanoivat, 'koska syyrialaiset naiset ovat lähes ilmaisia". Pakolaisleirillä asuvien ihmisten mukaan nämä jutut ovat vähenemässä, kun Za'atariin tulemiseksi tarvitaan lupa. Jordanian sotilasvartijat tarkastavat passit sisääntulossa, kun kaduilla valvovat paikalliset "katuvartijat", usein miehiä jakelemassa osaa kansainvälisten ja kotimaisten organisaatioiden avusta. Seuraavana päivänä ei ole asiakkaita Za'atarin Champs-Elysées'ssä. Meikkitaitelija kertoo tytön, jonka piti mennä naimisiin tänään peruuttaneen ajanvarauksensa muutama tunti sitten. "Häät siirtyivät muutamalla viikolla, mutta odotan seuraavaa morsianta huomenna", hän kuittasi. Heinäkuun 17. 2014 Umm Rulla Lähdimme viime vuoden helmikuussa mieheni ja seitsemän lapseni kanssa Dira'asta Jordanian rajalle. Kun saavuimme raja-alueille meidän oli käveltävä muiden pakenevien syyrialaisperheiden kanssa. Kävelimme yössä välttääksemme tulemasta Syyrian rajavartion huomaamiksi, jotka ampuisivat meitä kohti. Lopulta saavuimme Zaatarin leiriin, joka oli kuin paratiisi verrattuna Dira'an helvettiin. Kuitenkin huolestuin viiden tyttäreni turvallisuudesta. Mieheni on vanha ja huonokuntoinen ja poikani ovat pieniä, eikä kukaan suojele meitä. Teltat ovat liian lähellä toisiaan ja nuoret miehet ohikulkiessaan tuijottavat telttaamme. Vanhin tyttäreni Rulla on kolmetoistavuotias ja hyvin viehättävä. Leiri oli täynnä eri-ikäisiä miehiä, enkä voinut päästää tyttäriäni yksi kylpyhuoneeseen. Minun oli mentävä jokaisen kanssa yksitellen. Matkalla nuoret miehet häiritsivät meitä. Näin ympärillä olevien perheiden koettavan naittavan tyttäriään keinolla millä hyvänsä, vaikka he olisivat olleet vasta 12 tai 13. He eivät pyytäneet huomenlahjoja, aioastaan miehen tyttärilleen. Tyttäreni olivat minulle valtava taakka. En koskaan luullut ajattelevani niin. Olin iloinen kun he syntyivät. Et voi kuvitella äidin pelkoa katsoessaan tytärtään ja ajattelevan hänen joutuvat raiskatuksi hetkellä minä hyvänsä. Oli kamalaa ajatella, mikäli raiskaudesta tiedettäisiin, hänen setänsä tappaisivat hänet välittömästi. Useimmat leirin avioliitoista oli 12-14-vuotiaille tytöille, mutta jopa kymmenvuotiaat tulevat kihlatuiksi, mikäli ovat pitkiä ja kehittyneitä. Usein se toimii niin, että sulhasehdokkaan naispuolinen sukulainen kulkee teltoilla etsien tyttöä. Kun hän löytää sopivan, hän pyytää tulemaan miehen luokse, joka pyytää tämän kättä. Sulhanen voi olla syyrialainen, jordanialainen tai muista arabikansallisuukista. 70-vuotias saudimies avioitui naapurin tyttären kanssa. Hänet kihlattiin syyrialaiselle, mutta hänen perheensä ei uskonut onneensa saada rikas saudi, joten he dumppasivat ensimmäisen ehdokkaan tehdäkseen tietä seuraavalle. Miehen oli maksettava perheelle miljoona Syyrian puntaa avioituakseen nuoren tyttären kanssa. Sain shokin, kun vanha jordanialaismies tuli äitini pyytämään äitini kättä. Hän kertoi tahtovansa antaa hänelle paremman elämän ja säästämään nöyryytykseltä. Nämä jordanialaiset todella hyväksikäyttävät syyrialaispakolaisten kauheita olosuhteita. Läheisellä teltalla olevalla oli 18-vuotias veljenpoika Omar, joka oli työssä. Hänelle kerrottiin tyttärestämme ja naapuri tuli teltallemme kertoen tahtovansa Rullan veljenpojalleen. Rulla punastui hämmästyksestä. Minun oli vaikea hyväksyä asiaa, sillä hän oli vielä lapsi, leikkien muiden lasten kanssa leirillä. Mutta sota, nälkä, nöyryytys ja pelko pakottivat minut lopulta hyväksymään tarjouksen. Oli vaikeaa heittää tyttäreni uuteen elämään, jota en tunne eikä tunne hänkään. Rulla ei tiennyt mitään avioliitosta, minun oli opetettava jokaikinen asia. Vuokrasimme kaksi taloa Ammanista, toisen Omerille ja toisen meille. Sulhanen toi jalokiviä ja maksoi hääjuhlan. Meidän oli lyhennettävä hääpukua saadaksemme sen mahtumaan Rullan pieneen vartaloon. Minun oli kerrottava hänelle, miten käyttäytyä miehen kanssa. Kysyin, rakastiko hän sulhastaan. Hän kertoi rakastavansa, mutta en voinut olla varma tiesikö hän rakkauden todellista merkitystä. Kerroin hänelle aviomiehen tulevan liian lähelle, suutelevan eikä hänen olisi vastusteltava. En tahtonut pelätellä häntä. Kerroin miehen opettavan hänen hyväksi vaimoksi. Istuin sulhasen kanssa kaksi tuntia ennen avioitumista ja yritin valmistella häntä siihen, että hän oli avioitumassa lapsen eikä aikuisen naisen kanssa, joten hänen tulisi olla kärsivällinen hänen kanssaan. Seuraavana päivänä menin tapaamaan Rullaa ja kysyin, miten yö oli mennyt. Hän kertoi sen olleen hyvä ja kaiken menneen hyvin. Rukoilen koko ajan hänen avioliittonsa kestävän. Ongelma on, että Rulla ei kykene unohtamaan, että hän on nyt naimisissa. Rulla elää nyt miehensä perheen kanssa, koska tarvitsee anoppiaan ohjastamaan häntä. Elokuun 20. 2014 13-vuotias tyttö istuu lattialla valkoisessa röyhelömekossa ja silkkihunnussa. Hänen ympärillään häntä hieman nuoremmat lapset taputtavat ja laulavat lastenlauluja. Aiemmin päivällä leirin kauneussalongissa toinen syyrialaispakolainen teki kiharat ja meikkikerroksen merkiksi lapsuuden loppumisesta. Jordanialainen kätilö Mounira Shaban tunnetaan leirillä nimellä "Mama Mounira", joka on kutsuttu 12-vuotiaan tytön ja 14-vuotiaan pojan häihin. Hän ei osallistunut: "Jos tyttö on 18 tai yli, he ajattelevat hänen olevan vanha eikä pääse naimisiin." Paikallisten mukaan enimmäkseen öljymaista morsiamia etsimään saapuvien tarjoamat hinnat liikkuvat 2 000-10 000 Jordanian dinaarin (2 800-8 180 dollarin) välillä, josta 1 000 dinaaria menee välimiehelle. "Nämä miehet Persianlahdelta tietävät perheiden elävän puutteessa. He tarjoavat rahaa ja kysyvät ensimmäiseksi, onko tyttöjä. He pitävät nuorista, noin 14-15-vuotiaista." Jotkut miehet tahtovat nuorempia, kuten 13-vuotiaan Ghazalin, jota 30-vuotias saudimies kosi, mutta hoikka ja eloisa tyttö sinisessä kynsilakassa kieltäytyi vanhempiensa toiveiden vastaisesti. Kieltäytyminen ei ollut käytetty vaihtoehto toiselle teini-ikäiselle, 14-vuotiaalle joka avioitui 50-vuotiaan kuwaitilaisen mieen kanssa. Tyttö haaveili asianajajan urasta. "Yleensä tytön hääpäivä on hänen elämänsä onnellisin, mutta minulle se oli surullisin. Kaikki kehottivat hymyilemään ja nauramaan, mutta tunsin pelkoa jo kihlauksesta alkaen." Hänen äitinsä hyväksyi tarjotun summan 10 000 dinaaria (8 248 dollaria) tyttärestään, koska hänellä oli seitsemän lasta lisää joista hän ei kyennyt huolehtimaan. "En olisi koskaan ajatellut tätä Syyriassa, mutta tulimme tänne ilman mitään, ilman edes patjaa nukuttavaksi. Luulin rahan turvaavan lasteni tulevaisuuden. Mies käytti hyväkseen tilannettamme". Perheellä on myös yksi suu lisää ruokittavaksi, kun tyttärellä on nelikuinen vauva. Hänen kuwaitilaisisänsä ei ole koskaan tavannut häntä. Hän hylkäsi nuoren morsionsa tämän tultua raskaaksi. Elokuun 22. 2014 Rahaf edelleen hihittelee puhuessaan uudesta aviomiehestään. Hän on juuri mennyt naimisiin toisen Zaatarin pakolaisleirin asukkaan kanssa. 16-vuotias Rahaf kantaa mukanaan kuvaa häistään juuri sydämensä kohdalla. "Olen onnellinen. Hänkin on syyrialainen." Aviomiehensä Gassem on 25-vuotias ja pari tahtoisi saavansa lapsia pian. "Tahdoin kouluun, mutta isäni ei antanut. Hän ei ajatellut sen olevan turvallista. Hän sanoi: 'Mitä hyötyä?', sillä tutkinto on hyödytön mikäli menee takaisin kotiin." Zaatarissa asuu 80 428 ihmistä YK:n mukaan jordanialaisviranomaisilta saadun tiedon mukaan, mutta zaatarilaiset arvioivat luvun olevan lähempänä 120 000. Asukkaista 57 prosenttia ovat alle 18-vuotiaita. Leirillä syntyy päivittäin keskimäärin 11 vauvaa. 18-vuotias Amne on asunut Zaatarissa puolitoista vuotta. Päivittäin hän menee kouluun ja tulee kotiin lepäämään kahdeksi tunniksi ennen suuntaamistaan työhön leirin vastaanottokeskuksessa. "Tahdon yliopistoon, mutta se on vaikeaa täällä Jordaniassa". Syyriassa morsiamet juhlivat ilman sulhastaan Monet miehet ovat paenneet sodan arpeuttamasta maasta, jättäen kumppaninsa avioitumaan yksin toivoen yhdistymistä myöhemmin. Qamishli, Syyrian kurdialue Morsian käveli yksin hääsaliin perheensä taputtaessa käsiään ja tanssien kovaäänisen Lähi-idän musiikin tahtiin. Suuret kipinät ryöpsähtelivät morsiamen kävelemän punaisen maton molemmin puolin. Kaikken juhlimisen keskellä, naisen kirkkaanpunaiset huulet olivat vain puolittain hymyssä. Ei tule olemaan hääsuudelmaa, ei hääyötä, eikä sulhasta. Hänen sulhasensa oli 2 500 mailin päässä Alankomaissa, yrittämässä päästä huonon matkapuhelinyhteyden läpi. "Tahdoin häitä niin paljon ja pukeutua valkoiseen, ettei se jää pysymään piikkinä sydämessäni", sanoo 22-vuotias kemianopiskelija Siwar Pohjois-Syyrian Qamishlin kurdikaupungista. "Mutta kun ensimmäisen kerran kävelin hääsaliin, tunsin kaikkien silmissä olevan sääliä ja tunsin itseni hyvin yksinäiseksi". Miljoonat ovat paenneet viisi vuotta kestänyttä sotaa ja seurauksena syyrialaiset kaupungit ja kylät ovat nähneet miespopulaationsa heilahtavan. Yliopistokampukset ovat enimmäkseen naisten täyttämät. Kaupat, ravintolat ja baarit, joissa kerran ei nähty muita kuin miehiä, täyttyvät nyt kasvavasta määrästä naispuolisia työntekijöitä. Lisäksi enemmän naisia toimii talouksien päänä. Sitten ovat sulhottomat häät. Näinä päivinä morsiamet seisovat alttarilla yksin -heidän sulhonsa ovat kaukana Euroopan, Persianlahden tai Turkin maissa. Ei ole tarkkoja lukuja Syyriasta paenneiden miesten määristä. Viime vuonna syyrialaisten pakolaisuutta Eurooppaan hallitsivat miehet. Suurin osa sodassa kuolleista on miehiä, korkeimman arvion mukaan 400 000 miestä. "Kolme-neljäsosaa jätkistä on maan ulkopuolella", sanoo 25-vuotias Sandi, joka työskentelee naisten radioasemalla syyriankurdien kaupungissa Amudassa. "Jos tulet tänne, näet vain nuoria poikia, naisia ja vanhuksia". Miesten aloitellessa uutta elämää pakolaisina, monet avioitumattomat lopulta pyytävät kumppaneitaan liittymään heihin tai pyytämään perheenjäseniä löytämään heille morsian. Maaliskuussa Sandin vanhemmat ja tulevat appivanhemmat suunnittelivat kihlajaisjuhlia, jotka muistuttivat häitä paitsi että hänen asunsa oli vaaleanpunainen ja kihlattu oli Turkissa. "Se oli vaikea tilanne enkä ollut kovinkaan onnellinen. Vaikka kaikki oli täydellistä, jotain yhä puuttui.", hän sanoi. Hän sanoi appiensa olleen innoissaan juhlista, että saattoivat juhlia poikansa puolesta. Syyrian konfliktin ensimmäisten vuosien aikana monet pidättäytyivät häistä ja juhlinnasta, koska tunsivat olevan kitkerää juhlia maansa kompuroidessa. Nyt perheet ovat palauttaneet perinteen, koska heillä on vain vähän toivoa tilanteen paranemisesta ja uskoen elämän joutuvan sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Häillä on tärkeä merkitys syyrialaisessa yhteiskunnassa: "In shaa Allah, voitte nähdä tyttärenne morsiamena", on tavanomainen sanonta. "Sodassa kaikki miten elät, on vastoin tahtoasi", kertoo Oula, Damaskoksen asukas joka työskentelee matkalaukkuja valmistavassa ja myyvässä yhtiössä ja laskee 83 työntekijän joukossa olevan kolme miestyöntekijää. "Joten kun on tilaisuus olla onnellinen, he eivät juuri vältä sitä. Se on heidän olosuhteidensa sanelemaa". Tai kuten toinen sen sanoi syyrialaissanonnalla, se on yritys "ripotella vähän sokeria kuolemalle"[/i]. Häät ilman sulhasta ovat nyt enemmistönä juhlinnassa osassa Syyriaa, ainakin häätuottajien, morsianten ja muiden asukkaiden mukaan. "Muistan menneeni häihin, missä sulhanen oikeasti oli ja minä vain istuin ja tuijotin häntä. Se oli niin outoa", sanoo Lava Ibrahim, Qamishilin lukio-opiskelija. Usein sulhasettomissa häissä kustannuksista ei säästellä. Siihen kuuluu orkesterin vuokraus, valokuvaaja ja suuren tilan vuokraus, joka yhteensä 40 000 syyrian punnan hinnallaan yltää lähes kahden kuukauden palkkaan useimmilla työntekijöillä, kertoo Qamishilin hääsalin vuokraaja Nadeem Yousef. Yhden säästöistä saadaan kakku, sillä Lähi-idässä juhlien hääkakut ovat joskus niin korkeita, että ne täytyy leikata juhlallisella miekalla. "Hän tarvitsee jonkun leikkaamaan kakun kanssaan", Herra Yousef selittää. "Jos sulhanen ei ole paikalla, morsian tuntee olonsa kamalaksi". Aleppo Aleppon kaduilla Bab ul-Hadiidissä on hiljaista. Kuin sen asukkaat olisivat lähteneet vasta eilen. Sadevesi virtaa kaduilla mutaisina pintoina. Auton sisältä katsottuna tuulilasinpyyhkijöiden nakuttamana tuntuu kuin ihmiset olisivat lähteneet lauantaipäivän koulujen päättäjäisjuhliin. Kahden huoneen asunnossa elää kolmen sukupolven perhe. Lapsia on yhteensä 22. Vielä lapset hymyilevät, vaikka ei ole vaihtoehtoja. Unet vapaasta Syyriasta tuntuvat merkityksettömiltä. Puolitoistavuotias tyttölapsi osoittaa kädellään leirinuotion liekkejä. Sisarukset poika ja tyttö leikittelevät teltassaan olevan öljylampun valossa. Kolmenkymmenen minuutin aikana, noin kymmenen autoa ylittää rajan Syyriasta Turkkiin täydellä nopeudella. Kukaan ei pysähdy rajatarkastukseen. Autot kuljettavat taisteluhävittäjien pommituksissa haavoittuneita ihmisiä. Basharin joukot pommittivat Manbejin, Tal Rifaatin ja Azazin kaupunkeja Aleppon provinssissa lauantai-iltana, tappaen tai haavoittaen lukuisia. Azazissa nuori mies yrittää peittää verilammikoita mudalla. Asukkaat sanovat.rypälepommin repineen naiselta molemmat jalat irti ja hänen kaksi lastaan haavoittuivat vakavasti. Sirpale repi läpi isän ruumiin ja hänen toinen munuaisensa tursuaa ihon läpi. Perhe oli yksi joukossa kiirehtimässä Turkkiin, vain kolmen kilometrin päässä sairaalahoidosta. Paikallisten mukaan he olivat entisen hallituksen jäsenen sukulaisia, heidän sukunsa hallituksen tukijoita. "Taisteluhävittäjät eivät erota toisinajattelijaa taistelijasta, lasta aikuisesta, taistelijaa siviilistä," sanoo Azassa asuva Safa. Heinäkuussa kapinalliset valtasivat läheisen armeijan kohteen, josta hallituksen taisteluvaunut säännöllisesti tulittivat aluetta. Kolmen kilometrin päässä olevalla turkkilaisleirillä syyrialaisille ei ole enää tilaa enemmälle pakolaisille ja asukkailla ei ole varaa vuokrata paikkoja muualta. "Meillä ei kirjaimellisesti ole paikkaa, minne mennä. Olemme juuttuneet tänne katsomaan, kuka kuolee seuraavaksi," sanoo Safa. "Olimme onnellisia kuullessamme, että ohjuksia on siirretty Turkin rajoille. Luulimme niiden olevan syyrialaisten ihmisten suojelemiseksi, mutta ne eivät ole. Ne ovat ainoastaan Turkin suojelemiseen." "Meillä ei ole mitään toivoa. Tekstillä, jota kirjoitat, ei muuta kohdaltamme mitään." Kun pakolaisten määrä ylitti miljoonan rajan Yusuf ja hänen perheensä pakeni muutama kuukausi sitten. Yusuf otti matkapuhelimen mukaansa pakomatkalle. "Tällä voin soittaa isälleni. Olemme tarpeeksi lähellä Syyriaa saadakseni joskus kenttää Syyrian puolelta." Yusufilla on mukanaan valokuva perheenjäsenistä, jotka ovat vielä Syyriassa. 82-vuotias Ahmed pakeni 67-vuotiaan vaimonsa kanssa Syyriasta elokuussa 2012, jolloin heidän naapurinsa tapettiin, kun oli rohjennut kysyä sotilailta miksi hänen poikansa teloitettiin. "Vaimoni on elämäni paras nainen. Vaikka menisin naimisissaoloaikani 55 vuotta takaisin, valitsisin edelleen hänet vaimokseni." Pyörätuolissa istuva 24-vuotias jalaton ja sokea Salma ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan viime kesänä. "Ainoa asia, jonka otin mukaani on sieluni, eikä mitään muuta. Ei edes materiaa." "Mutta onhan sinulla tuo pyörätuoli." Salma vastaa: "Pyörätuolini on ruumiini jatke. En ajattele sitä esineenä." Syyrian terveysjärjestelmän romahtaminen on jättänyt pysyväishoitoa tarvitsevat kroonisesti liikuntarajoitteiset epätoivoiseen tilaan. 19-vuotiaalla Basililla ja hänen 22-vuotiaalla veljellään on vakava lihaksiston sairaus. Heidän leskiäitinsä Suward alkoi pelätä heidän turvallisuudestaan taistelujen voimistuessa ja heidän taloonsa osui tykistökranaatti. Koska kummatkaan pojistaan eivät voi kävellä, hänen naapurinsa ja matkan aikana tapaamansa vieraat, auttoivat häntä kantamaan pojat rajan yli. 70-vuotias Hamdah oli piiloutuneena talonsa kellariin, kun Syyrian armeija tunkeutui hänen taloonsa. Armeija kiskoi perheen ulos piilopaikastaan, jolloin Hamdah'n lonkka murtui. Hänen kaksi poikaansa ovat edelleen pidätettyinä. Hamdah ei uskaltanut hakeutua hoitoon Syyriassa, joten hän pakeni Jordaniaan al-Zaatarin pakolaisleirille. Vaikka lonkka on korjattu, hän on edelleen kyvytön kävelemään ja pyörätuolissa on lähes mahdotonta kulkea leirillä. Bashar oli kahdentoista, kun panssarivaunun kranaatti osui lähelle hänen taloaan. Sirpale pirstoi hänen jalkansa. Hoitoon pääsemisen pitkittymisen johdosta hänen toipumisensa on ollut kivuliasta ja hidasta, jota kaiken lisäksi pahentaa aikaisempi nivelrikko. 24-vuotias Lubna opiskeli englannin kieltä Damaskon yliopistossa sodan alkaessa. Vuonna 2012 Syyrian armeija hyökkäsi häntä kuljettaneeseen bussiin. Monet bussin matkustajista tapettiin ja Lubna jäi vakavasti haavoittuneena ja vertavuotavana luodin aiheuttamasta haavasta selässään. Kun muut yrittivät päästä bussille, heidät ampui tarkka-ampuja. Apu tuli vasta kolmen tunnin kuluttua ja hänet viettiin hallituksen sairaalaan. Kuultuaan armeijan tappavan sairaalan potilaita, Lubnan perhe vei hänet Jordaniaan. Kesäkuun 19. 2013 Jordanian kuningas määrää rajavartiota tappamaan kaikki Jordanian rajaa lähestyvät syyrialaiset pakolaiset Toukokuun 2013 lopusta lähtien Jordanian viranomaiset ovat estäneet tuhansien syyrialaispakolaisten pääsyn Jordaniaan turvapaikkaan. Jordania väitti rajan suljetun, koska "raja-alueilla käytiin kiivasta taistelua ja Syyrian aseistautuneet joukot ampuivat kohti pakenevia pakolaisia estäen pakolaisten pääsyä rajalle." Touko-kesäkuun 2013 aikana Syyrian sotilaat ampuivat suoraan pakolaisia kohti estääkseen näitä pääsemästä Jordanian rajalle. "Syyria sanoo taistelevansa aseistautuneita terroristeja vastaan, kuitenkin sen rajajoukot näyttävät ampuvan jokaista rajan ylittävää ilman erittelyä, hyökäten siviilejä -miehiä, naisia, lapsia ja haavoittuneita- vastaan kuin hyökkäisivät taistelijoita vastaan." Kesäkuun 25. 2013 Ilmaiskut Syyrian Bab al-Salamin leiriin, jonne tuhannet syyrialaiset pakolaiset ovat juuttuneet elokuusta 2012 lähtien Turkin kieltäytyessä päästämästä heitä maahan. Iskuissa haavoittui seitsemän ihmistä. Jordanian rajavartijat estivät toukokuussa syyrialaispakolaisten pääsyn Jordaniaan viikoiksi. Vuoden 2011 lopusta alkaen Jordania on estänyt palestiinalaisten, 'iraaqilaisten, nuorten miesten ja kenen tahansa henkilöpapereitta matkustavan pääsyn Jordaniaan. Kurdistanin autonominen hallitus sulki Syyrian vastaisen rajansa toukokuussa. 'Iraaqin viranomaiset ovat rajoittaneet ankarasti syyrialaispakolaisten pääsyn maahan elokuusta 2012 alkaen. Turkki on eristänyt tuhannet syyrialaispakolaiset Bab al-Salamiin, Atmaan ja muihin välittömään hengenvaaraan Syyrian ilmavoimien taholta. "'Iraaq, Jordania ja Turkki muuttavat Syyrian kymmenille tuhansille pakolaisille avoimeksi vankilaksi kykenemättä pakenemaan verilöylyä maassaan. Paine kasvavien pakolaismäärien takia tai avun kiistäminen Syyrian sisälle ei oikeuta rikkomasta ihmisten perusoikeuksia etsiä turvapaikkaa hengenvaaralta ja muilta rikkomuksilta." "Meillä on kaksi vaihtoehtoa - hidas kuolema maanpaossa tai huijata kuolemaa kotona," Abu 'Umar kertoo istuessaan perheensä teltassa pakolaisleirillä Turkin ja Syyrian rajalla. Hänen viisivuotias lapsenlapsensa Taem on ollut sairas jo päiviä. Turkkilaiset viranomaiset antavat lääkeapua, mutta talvi on nurkan takana. Tulee kylmä eivätkä teltat kykene pidättelemään sadetta. "Emme voi elää näin. Itken joka ainoa päivä. Poikani jäivät kyläämme. Kaipaan heitä, olen huolissani heistä. Olen huolissani maastani." Heinäkuun 3. 2013 Kanada avaa ovensa 1 300 syyrialaiselle pakolaiselle, mutta millaisille pakolaisille? "Puhumme homoista, jotka ehkä ovat haavoittuvaisessa tilanteessa pakolaisleireillä. Ja ehkä myös tietyistä uskonnollisista vähemmistöistä, jota ehkä kohtaavat väkivallan uhkaa leireillä," kertoo Kanadan sisäministeri Jason Kenney. Kanadan hallitus on luvannut yli 180 miljoonaa dollaria auttaakseen syyrialaisia, johon lukeutuu 115 miljoona dollaria pakolaisten auttamiseen Syyriassa ja naapurimaissa. Tähän kuuluu vesi, ruoka, saniteetti, hätäapu ja suoja. Mielenkiintoinen vertailukohta löytyy historiasta: "Kanada perustettiin osittain Amerikan vallankumoussodan vainoja paenneista lojalisteista, paenneista orjista Yhdysvalloista...Joille tämä oli pohjoinen vapauden tähti; Itä-Euroopan pogromien juutalaiset uhrit." 'Iraaqin syyrialaispakolaisten sorto Elokuun 2012 puolivälissä Baghdaadin viranomaiset määräsivät pakolaisministeriötä sulkemaan al-Qa'imin rajanylityspaikan Anbarin maakunnassa lähellä Syyrian Abu Kamalia. Paikallisviranomaisten kerrotaan tehneen sen vastahakoisesti, mutta määräyksiä Baghdaadin shiioilta on toteltava. Koska shiioista on kyse, niin husseinattaeelaisessa maailmankäsityksessä "raja suljettiin estämään al-Qaida-operatiivien pääsy maahan", mitä eräät viranomaiset väittivätkin. Syyskuun 18. raja avattiin, mutta taistelukuntoisten miesten pääsy maahan estettiin. Kuitenkin syyskuun lopussa Syyrian puolella tuhannet pakolaiset kertoivat tulleensa estetyksi 'Iraaqiin pääsystä. Silti kesäkuun 13. 2013 'Iraaqin sisäministeriön puhemies Sa'd Ma'an kertoi al-Qa'imin olleen suljettu kaikilta pakolaisilta lokakuusta 2012 lähtien. Syyksi ilmoitettiin "humanitaariset syyt." Maaliskuusta 2013 alkaen Anbarin maakunnassa jo olleet pakolaiset palasivat takaisin Syyriaan, koska eivät kyenneet tuomaan perheenjäseniään 'Iraaqiin eikä pääsemään työmarkkinoille. Toukokuun 6. 2014 Pakolaisena Bulgariassa Aveen Kun kurdipakolainen Syyriasta, Aveen, pysäytettiin hänen koettaessaan nousta koneeseen poikalapsensa kanssa Bulgarian pääkaupungin Sofian kansainvälisellä lentokentällä, hän oli jo lahjonut tiensä ulos leiristä Turkinvastaisella etelärajalla, yrittäen löytää papereita viranomaisen ojennettuun käteen. "Turvallisuusvartijat ilmestyivät joka puolelta, vietin 25 päivää pidätyskeskuksessa", hän sanoo naurahtaen muistellen välikohtausta. Vuoden 2013 jälkipuoliskolla arviolta 15 000 pääosin syyrialaiskurdeja pakolaisia ylittivät Turkin rajan Bulgariaan -lähinnä suunnitellen ohittaa maa matkalla ystäviensä ja sukulaistensa luo läntiseen Eurooppaan. Bulgaria ja EU-viranomaiset eivät olleet valmistautuneet tähän. Kuuden kuukauden jälkeen maassa on edelleen ainakin 8 000 pakolaista. Kuten Aveenilla, heidän tiensä eteenpäin on sulkeutunut EU-säädösten tarkoittaessa heidän haettava turvapaikkaa saapumismaasta. Heidän asunnossaan Sofian lähiössä Aveen ja hänen aviomiehensä Ciwan selittävät tilannettaan al-Jazeeralle makean teen ohessa sohvalla. Heillä on kahden huoneen asunto 500 eurolla kuussa, jossa asuu heidän lisäkseen kolme lastaan ja serkku. Ainoastaan serkku on löytänyt töitä, ansaiten viisi euroa päivässä tehden makeisia Sofian arabikorttelissa. "Mitä rakensin Syyriassa 25 vuodessa on tuhoutunut. Kaikki mitä otimme mukaan, kului kuudessa kuukaudessa." Tuhansilla muilla ei ole edes säästöjä, mihin turvautua. Voenna Rampan pakolaisleirillä Sofian rajalla, entisen lukion liikuntasaliin on ahtautunut perheitä erottaen nukkumispaikkansa huovilla ja puisilla taulukoilla. Maaliskuun jälkeen on ollut yhdeksän varmistettua A-hepatiittitapausta lasten keskuudessa, ylikansoittumisessa ja huonossa hygieniassa leviävä tauti. Bulgarian viranomaiset ovat käyttäneet yli seitsemän miljoonaa euroa parantaakseen elinolosuhteita ja turvapaikanhakumenetelmää. Bulgarian äärioikeistolainen Ataka-puolue on jo organisoinut mielenosoituksia syyrialaisia vastaan ja turvautunut nationalistiseen puhetapaan. Valtion virallinen pakolaisten integraatio-ohjelma, jossa tarjottiin kielenopetusta, työharjoittelua ja toimeentulotukea, päättyi vuoden 2013 lopussa. Pakolaistoimiston pää Nikolai Chirpanliev väittää, että pakolaiset ovat haluttomia etsimään työtä: "Järjestimme kaksi työllistymismahdollisuutta eikä kukaan ollut kiinnostunut." Toinen viranoaminen sanoo, etteivät "pakolaiset tahdo integroitua yhteiskuntaan eikä heillä ole työtapoja". "Emme syytä mitään maata. Sota pakotti meidät tulemaan tänne", Aveen sanoo. Kun Aveen siivoa teekupit, Ciwan näyttää puhelimestaan videon, jossa Assadin hallinnon sotilaat hakkaavat kiinnijääneitä FSA:n sotilaita. Miehet ovat polvistuneina ja rivissä seinää vasten, josta tippuu heidän vertaan. Sotilas potkaisee yhtä heistä päähän, kun taustalta kuuluva ääni huutelee hävyttömyyksiä. Yksi vangeista katsoo kiduttajaansa pelko kasvoillaan. Ciwan laskee puhelimensa: "Eurooppa tietää, mitä pakenemme. Miksi he eivät auta meitä?" Lau Hei 16, 2016 9:38 am Mzlm Liittynyt: 05 Kes 2010 Viestejä: 473 05 - Vapauden päivä koittaa Pakolaisleiri al-Zaatari Jordaniassa Joten mitä mielenosoituksissa vaaditaan? He tahtovat vapautensa, vastaa kaksi poikaa, joista toisella on etummaiset maitohampaat irronneet. Heidän vapautensa...kävellä missä ikinä he tahtovat, tulla ja mennä kuten tahtoo. Taustalla tuuli heiluttaa teltan valkoisia seiniä, on vihreä pyykkikori, käytettyjä alumiinikattiloita, Nido-purkki, muovipullo. Minä...Me tahdomme vapautta. Emme tahdo Basharia, jokainen tahtoo vapautta. Jopa pienet lapset, hekin tahtovat vapautta. Leirin pyykkinaruilla on pestyjä vaatteita kuivumassa. Jonkun nallekarhukin on pyykkipojasta laitettu narulle kuivumaan. Oranssinvärisen telttakankaan alle ripustetussa patjassa keinuu pieni vauva. Yli kuukausi Abu Adelin perheen saavuttua al-Zaatarin leirille Syyrian pakolaisille, kaukana uutisista perheestä ja maailmasta, TV:n ja sähkölaitteiden puuttumisen vuoksi ja siivousvälineiden puuttumisen vuoksi. Tässä näette äidin ompelevan vaatteita lapsilleen, telttojen kankaista. Ja siivousvälineiden ongelma on edelleen ratkaisematta. Marwa al-Hariri, al-Jazeera. Teltassa, jonka seiniä tuuli heiluttaa, istuu kolme poikaa, joista keskimmäinen kertoo: "Kun vallankumous alkoi, turvallisuusjoukot tulivat kyliin. He tunkeutuivat niihin, sytyttivät mitä tahtoivat, varastivat mitä varastivat ja häipyivät. Ihmiset alkoivat protestoida. Ihmiset tahtoivat aseistautua, mutta aseita ei ollut. He alkoivat tuoda asetukea ulkomailta, ja ne päätyivät Vapaalle armeijalle. Joten Vapaa armeija aseistautui. Sen jälkeen armeijan koneet tulivat kylään. Ne pommittivat ja lähtivät, pommittivat ja lähtivät...Eräänä päivänä ne tulivat, polttivat kokonaisen kylän maan tasalle ja turvallisuusjoukot tulivat... Roskiksen kylkeen on joku kirjoittanut spray-maalilla: Basharin asuinpaikka. Ketkä pommittivat ja teurastivat? Kaksi poikaa vastaa: "Bashar...Bashar ja hänen ihmisensä." Ettekös tekin ole hänen ihmisiään? [i] "Ei. Emme ole hänen ihmisiään enää. Hänen ihmisiään ovat turvallisuusjoukot." Teltassa jossain on lapsia. Kymmenvuotias tyttö nojaa kämmeneensä, hänen äitinsä sylissä on vuoden-, puolentoistaikäinen poika: "Odotimme olevamme täällä vain pari kuukautta. Basharin hallinto olisi kaatuneena siihen mennessä. Ja olisimme menneet kotiin onnellisina." Teltan lattialla on kellanruskeita superfloneja, jotka kuluneina ja uupuneina hoitavat patjan virkaa. Telttakankaan ulkopuolelta näkyy sisäpuolelle UNCHR:n logo. Kaksi tyttölasta täyttävät juomavesiastioita. Pieni lapsi juo vettä peltikupista. Teltan lattialla on punaiset turkkilaismatot ja kellanoranssi telttakangas luovat harvinaisen marokkolaisen atmosfäärin. Punaiseen froteetakkiin pukeutunut tyttö näyttää telttaansa, jonka sisäänmenoaukon vieressä on kylpemispaikka, sisällä on laatikoita täynnä siivousvälineitä, ruokalaatikoita, saippuaa, teetä ja muuta. "Tässä on keittiömme," tyttö sanoo. Maassa on vain viisitoistalitrainen elintarvikekanisteri. "Täällä me kylvemme," tyttö näyttää teltan edustalla olevia UNCHR:n sankoja. "Talomme poltettiin. Meidät potkaistiin ulos, he polttivat talomme ja häipyivät. Sanoivat vain: 'Menkää sisään katsomaan.' Veljeni huone oli sotkettu. Hän oli juuri mennyt naimisiin...Hänen makuuhuoneensa huonekalut uusia. Kaiken he tuhosivat, kaikki oli rikottu täydellisesti. Hän ei ehtinyt nauttia siitä edes. Ovet olivat täynnä luodinreikiä. Joten lähdimme ja tulimme tänne. Se oli hiekkainen, synkeä päivä, jolloin saavuimme. Olemme kokeneet uskomattoman ankeita päiviä. Toisinaan istumme teltassa ja se lähtee lentoon pudoten alas. Lähtien taas lentoon ja pudoten alas. Se olisi lentänyt kokonaan pois, ellemme olisi istuneet siinä, irronneen maasta ja lentäneen. Veljeni Mohammad lähes tukehtui, koska osa teltasta putosi hänen päälleen ja osa oli pystyssä," Tyttö kertoo. Sitten hän istuu hiljaa ja naksuttelee rystysiensä niveliä. Teltan sisään laskeutuvan painostavan hiljaisuuden rikkoo hänen rystysiensä nivelten naksuminen. Naks, naks, naks. Tyttö ja viisi muuta leirin lasta pyörivät piiriä pihalla. Kädet käsissä. Pari piirileikin lasta ovat kolmivuotiaita. Toisessa teltassa sama poikakolmikko kertoo: "Oli vallankumouksellinen laulaja nimeltään Qashuus, Dira'assa. Hän lauloi vahvoja vallankumouslauluja ja iskulauseita. Qashuus oli Vapaan armeijan kanssa. Turvallisuusjoukot löysivät hänet ja pidättivät...Häneltä otettiin tämä [osoittaen henkitorveaan]..." Toinen poika jatkaa: He lävistivät hänet metallivartaalla. Laittoivat sen tänne [osoittaa kurkkua] ja kiskoivat pois. Hänen kurkkunsa tuli kokonaan ulos." Sama tyttö teltassaan jatkaa: "Naapurimme tytär änkyttää puhuessaan. Hän pelästyi pommittamista. Kun raketti ohittaa, ihmiset kiljuvat, mutta hän vain meni mykäksi. Ei enää kyennyt puhumaan. Tyttö pidättelee itkua. Katsoo teltan lattialla istuvaa, mustaan verryttelypukuun pukeutunutta nuorta tyttöä, jolla on päässään valkoinen huivi. Hymyilee. Onnistuu välttämään itkemisen. Joka paikassa pienet, hymyilevät pojat näyttävät kameralle voitonmerkkiä. Aika velikultia. Jäähyväiset aseille Hiekka narskuu hänen kenkiensä alla, hän laskee kiväärinsä olaltaan ja istuu alas kivelle pitäen kaksin käsin ylöspäin osoittavasta kivääristään, katsoo maata jalkojensa alla, hengästyneenä miettii, suree ja ajattelee. Hänen kaverinsa taisteluvyöt yllään heiluen hölkäten kevyesti saapuvat paikalle hengästyneinä ja kuulevat vapauden päivän koittaneen. He hämmentyvät. Osa heistä laskee aseensa kiveä vasten ja riisuu taisteluvyönsä. Toiset katsovat edelleen jonnekin horisonttiin, hengittäen suun kautta. Nytkö se loppui, he tuntuvat ihmettelevän. Miten tästä jatkaa, miten mennä eteenpäin, he tuntuvat kyselevän. Koko maailman joka nurkka taistelujen pesä. Mutta nyt on hiljaista, aurinko paistaa kauneimmillaan ja katso miten puihin ilmestyy jälleen lehtiä, oliivipuut ja appelsiinilehdot hiljaisuudessa, puron ja kesän äänissä. Yksi sotilaista kyynelehtii ja nyyhkii. Hän sanoo: "Miten surullista, että ystävämme eivät ole kanssamme täällä tänään". On aika. Parempaa maailmaa rakentaa. "He sanoivat taivaan olevan kymmenen ziljoonan valovuoden päässä. Ja he sanoivat myös ihmiselle olevan mahdotonta kävellä vetten päällä". Yksi kivelle istuu hengästyneenä maahan katsoo. Tässäkö se oli, tähänkö kaikki loppui ja tähänkö päädyttiin? Soturi menetettyjä ystäviää suree, taivaassa he ovat maassa hän on Miten surullista, että ystävämme eivät ole kanssamme tänään Miten aurinko paistaa kauniimpana jälleen kuin koskaan ennen Katso miten puihin kasvavat lehdet ja kypsyvät hedelmät Paikalle saapuu kuorma-autoja auringon tervehtiessä Täynnä ruokaa Jokaiselle kylliksi Lääkkeitä tarvitseville Lääkäreitä hoidettaville Mies kädet selän takana runsauden toimintaa katselee Hän alkaa itkeä, hän tätä päivää niin odotti Kun jokaiselle on kylliksi _________________________________ *** OSA I PÄÄTTYY ***__________________ "Taivas on kymmenen ziljoonan valovuoden päässä" viittaa Stevie Wonderin (1950-) kappaleeseen Heaven is Ten Zillion Light Years Away vuoden 1974 albumillaan Fulfillingness First Finale. "Miten surullista, että ystävämme eivät ole kanssamme tänään" viittaa Jimi Hendrixin (1942-1970) kappaleeseen 1983...A Mermaid I Should Turn To Be vuoden 1968 albumillaan [i]Electric Ladyland. Molempia levyjä kuuntelin synkeinä tammi-huhtikuun pilvisinä päivinä masentavana vuonna 1996. Lau Hei 16, 2016 9:39 am Näytä edelliset viestit:  Kaikki viestit1 päivä7 päivää2 viikkoa1 kuukausi3 kuukautta6 kuukautta1 vuosi  Vanhin ensinUusin ensin     Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava Sivu 1 Yht. 5   Siirry:  Valitse foorumi Suomeksi----------------IslamQuranHadith galleriaSeuralaiset & siirahRamadanHajjKuolemaTestamentitArabian kielen opiskeluKirjakatsausAudio Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilatYleinen KeskusteluHijrah & opiskelu ulkomaillaSuomen moskeijatTapahtumat Muut----------------Ihanteellinen musliminainenLapsilleTerveysTiedeRuokaMuslimi nimiäAntaa, ostaa ja myy In English----------------Islamother Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group Design by TMCrea