Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Imaami Hussein ibn 'Ali ibn Abi Talib

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Imaami Hussein ibn 'Ali ibn Abi Talib
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Imaami Hussein ibn 'Ali ibn Abi Talib Vastaa lainaamalla viestiä



*Husein ibn 'Ali ibn Abu Taalib *

Kertonut Ibn Kathiir ja 'Ali Muhammad as-Sallabi

Hänen nimensä oli Husein ibn 'Ali ibn Abi Taalib ibn 'Abdul-Muttalib bin Hashim Abu 'Abdullah al-Qurashi al-Hashimi, Allahin Lähettilään (S) tyttären Fatimah az-Zahran poika, joka oli tämän maailman raihan (hyväntuoksuinen).

Hän muistutti läheisesti Allahin Lähettilästä (S) ja hänen hiuksensa oli värjätty Jemenistä löytyneen kasvin lehdillä [Ilmeisesti wasmah]. [Bukhari]

al-Layth ibn Sa'd sanoi:

"Fatimah, Allahin Lähettilään (S) tytär synnytti Hasan ibn 'Alin Ramadhaanin kolmenatena päivänä ja Huseinin Sha'ban-kuun ensimmäisellä puoliskolla 4 Hijri.

al-Qatadah'n mukaan Husein syntyi kuusi vuotta, viisi ja puoli kuukautta Hijrah'n jälkeen. Hänet tapettiin perjantaina Ashurah'n päivänä vuonna 61, 54 vuotta, kuuden ja puolen kuukauden ikäisenä.

Kerrotaan Allahin Lähettilään (S) tehneen du'an hänen siunaamisekseen viisaudella ja kokemuksella hieroen sylkeään hänen suuhunsa[1] tehden samalla du'ata hänelle. Profeetta (S) antoi hänelle nimen al-Husayn.
_________________________________________
[1] Kertoi Tabari al-Kabiirissään (3/95) n. 2767; Ibn Hajar al-Haithamin mukaan kertojaketjussa on Dirar ibn Surad, joka on katsottava epäluotettavaksi.

'Aliin liitetty hadith kertoo: "Kun Hasan syntyi, Lähettiläs (S) tuli ja sanoi: 'Näytä minulle poikani. Oletko jo antanut hänelle nimen? 'Joten sanoin: 'Annoimme hänelle nimen Harb (tarkoittaen sota).' Joten hän sanoi: 'Päinvastoin, hän on Hasan (tarkoittaen hyvää).' Samaten, kun Husein syntyi, hän sanoi: 'Näytä minulle poikani. Oletko jo antanut hänelle nimen?' Vastasin: 'Hänen nimensä on Harb.' Joten hän sanoi: 'Päinvastoin, hän on Husein (hyvyyttä ilmentävä sanamuoto).' Joten kun kolmas lapsi syntyi, Profeetta (S) tuli ja kysyi: 'Näytä minulle poikani. Oletko jo nimennyt hänet?' Vastasin: 'Harb'. Joten hän sanoi: 'Päinvastoin, hän on Muhsin (hyväätekevä).' Olen nimennyt heidät kuten Haruun nimesi poikansa: Shabbar, Shabbir ja Mushabbir." Ahmad (n. 956); al-Bukhari Adab al-Mufrad (832) ja Ibn Hibban. Hadith on hasan.

Allahin Lähettiläs (S) iloitsi vastasyntyneistä ja ihmiset nopeasti onnittelivat vanhempia hänen siunatusta tyttärenpojastaan. Allahin Lähettiläs (S) nimesi Hasanin ja Huseinin tavalla, mikä oli täysin erilainen esi-islamilaisesta tavasta, missä valittiin nimiä viitaten taisteluun ja verenvuodatukseen. Sen sijasta Profeetta (S) valitsi heille kunnioitettavimmat ja jaloimmat nimet.

Hasanin ja Huseinin jälkeen syntynyt kolmas lapsi Muhassan -Muhsin- tiedetään ainoastaan Hani ibn Hanin kertomasta hadiithista 'Ali ibn Abi Taalibilta. Koska Profeetta (S) nimesi hänet Muhassaniksi, on selvää että Muhassan syntyi Profeetan (S) elinaikana. Tämä refutoi ekstremistien ja valehtelijoiden väitteet "keskenmenosta."

Abu Hurairah kertoo Allahin Lähettilään (S) sanoneen: "Joka rakastaa heitä, rakastaa minua ja joka vihaa heitä, niin varmasti vihaa minua." Ya'la ibn Murrah kertoi Allahin Lähettilään (S) sanoneen: "Husain on minusta ja minä Husainista, siksi se joka rakastaa Allahia, rakastaa Husainia, hän on sibt asbatissa [Suuresta heimosta ja sukulinjasta]. [at-Tirmidhi 3775 ja Ahmad 4/172]

Ahmad kertoo Ya'la al-'Amirilta (rd), että lähdettyään Allahin Lähettilään (S) kanssa kutsutulle aterialle:

"Allahin Lähettiläs pysähtyi ihmisten edessä ja al-Husein oli leikkimässä muiden poikien kanssa. Allahin Lähettiläs (S) tahtoi ottaa hänet mukaansa, mutta poika alkoi juoksennella tänne ja sinne ja Profeetta (S) alkoi vitsailla kanssaan kunnes sai hänet kiinni. Hän kätensä hänen päänsä taakse ja toisen leuan alle ja suuteli tätä ja sanoi:
"al-Husein on osa minua ja minä osa häntä. Allah rakastaa niitä, jotka rakastavat al-Huseinia. al-Husein on yksi lapsenlapsistani."" [Ahmad, hasan riwaayah]

Tämä kerronta selventää Huseinin hyveen: Profeetta (S) määräsi ihmisiä rakastamaan häntä. On kuin olisi tiennyt ilmestyksen kautta, mitä Huseinin ja ihmisten välillä tulee tapahtumaan. Joten hän kohotti hänet, mainitsi hänet ja vahvisti pakollisuuden rakastaa häntä ja kiellon vastustaa häntä ja taistella häntä vastaan. Tätä tukevat hänen sanansa: "Allah rakastakoon heitä, jotka rakastavat al-Huseinia." Hänen rakastamisensa vie kohti Allahin Lähettilään (S) rakkautta, mikä taasen vie Allahin rakkautta kohti.

Hudhayfah kertoi:

"Äitini kysyi minulta: Milloin näit viimeksi Profeetan (S)?

Sanoin hänelle: Näin hänet silloin-ja-silloin.

Hän alkoi moittia ja torua minua.

Sanoin hänelle: Anna minun olla. Menen Profeetan (S) luokse ja rukoilen auringonlaskun rukouksen hänen kanssaan, enkä lähde ennen kuin hän on rukoillut anteeksiantoa minulle ja sinulle.

Joten menin Profeetan (S) luo ja rukoilin auringonlaskun rukouksen hänen kanssaan. Seurasin häntä. Joku tuli ja keskusteli hänen kanssaan. Sitten hän jatkoi ja seurasin häntä. Hän kuuli minut ja kysyi:
"Kuka se on?"

Vastasin: Hudhayfah.

Hän kysyi:
"Mikä hätänä?

Kerroin hänelle ja hän sanoi:
Allah antakoon anteeksi sinulle ja äidillesi. Näitko sen, joka keskusteli kanssani vähän aikaa sitten?

Vastasin: Kyllä näin.

Hän sanoi:
"Se oli enkeleistä, joka ei ole koskaan tullut maan päälle ennen tätä iltaa. Hän pyysi Herraltaan lupaa tervehtiä minua. Sitten hän alkoi minulle ilosanoman, että Hasan ja Husein tulevat olemaan nuorten johtajia Paratiisissa ja Fatima naisten johtaja Paratiisissa." [Ahmad, hyvä isnad]

Abu Sa'id al-Khudri kertoi Allahin Lähettilään (S) sanoneen:

"Hasan ja Husein tulevat olemaan nuorten johtajia Paratiisissa."

Ahadiith Hasanin ja Huseinin olevan Paratiisissa johtajia on kertonut meille lukuisat seuralaiset. Näin siksi, että Allahin Lähettiläs julisti sitä jatkuvasti tai suurissa kokoontumissa. Kertojiin kuuluvat mm. 'Umar ibn al-Khattab ja 'Abdullah Ibn 'Umar, 'Abdullah ibn Mas'uud, Jabir ibn 'Abdullah, 'Ali ibn Abi Taalib, Usamah ibn Zayd, Abu Hurairah ja muut. Allah olkoon heihin kaikkiin tyytyväinen.

Abu Hurairah kertoo:

"Olimme rukoilemassa Profeetan (S) kanssa ja kun hän kumartui, Hasan ja Husein hyppäsivät hänen selkäänsä. Kun hän nosti päätään, hän laittoi heidät maahan. Kun hän kumartui jälleen, he tekivät samoin rukouksen loppuun asti." [Heikko kertojaketju johtuen Muhammad ibn 'Iisasta, joka on "heikko ja hylättävä."

Abu az-Zubair kertoo Jabirin sanoneen:

"Menin Profeetan (S) luokse ja näin hänet kontallaan Hasan ja Husein selässään, hän kantoi heitä selässään pitkin taloa sanoen: 'Miten hyvä kantaja teillä on ja miten hyviä ratsastajia te olette.'" [Heikko kertojaketju johtuen Masruuh Abu Shihabista]

Ibn Buraidah kertoo isänsä sanoneen:

"Kun Allahin Lähettiläs (S) oli saarnaamassa, Hasan ja Husein tulivat pukeutuneina punaisiin paitoihin ja kaatuillen. Allahin Lähettiläs (S) astui alas, nosti yhden heistä ja sanoi: "Allah puhuu totta:

{Omaisuutenne ja lapsenne ovat teille vain koettelemukseksi...}
[Qur'aan 64:15]

Näin nämä kaksi nuorta poikaa kävelemässä ja kompuroimassa, enkä voinut kestää sitä, joten lopetin puhumisen ja nostin heidät'
" [al-Ajurri hasan riwayah]

Salamah ibn al-Akwa sanoi:

"Johdin Allahin Profeetan (S), Hasanin ja Huseinin valkoisella muulilla Profeetan talolle, toinen edessään ja toinen takanaan."

Profeetta (S), kaikista velvollisuuksistaan Allahin Lähettiläänä ja muslimien johtajana, leikki säännöllisesti Hasanin ja Huseinin kanssa. Profeetta (S) käytti erilaisia keinoja leikkiessään Hasanin ja Huseinin kanssa. Leikkiessään hän ylisti heitä kohottaakseen heidän mielialaansa ja rohkaisten heitä jatkamaan innostuneena ehkäistäkseen heidän tylsistymistään tai väsymystään. Seuraten Profeetan (S) esimerkkiä Seuralaiset (Allah olkoon heihin tyytyväinen) leikkisivät lastensa kanssa käyttäytyen kuin lapset itse. 'Umar (rd) sanoi: "Perheensä [lasten] kanssa, miehen tulisi olla kuin lapsi." On oltava leppoisa, innostava ja leikkisä lastensa kanssa. Allahin Lähettiläs (S) kohtasi lapset leikkisällä asenteella, raviten heidän sielujaan vilpittömällä tavalla, missä ei ollut hiukkaakaan tiukkuutta, kovasydämisyyttä tai oikeuksien laiminlyömistä.

Salman kertoi:

"Olimme Allahin Lähettilään (S) ympärillä, kun Umm Ayman (rdä) tuli ja sanoi: 'Oi Allahin Lähettiläs, Hasan ja Husein ovat kadonneet.'

Se oli keskellä päivää. Profeetta (S) sanoi:
'Menkää ja etsikää kaksi poikaani.'

Jokainen meni eri suuntaan ja minä seurasi Profeettaa (S). Hän jatkoi, kunnes hän meni vuorenrinteelle, missä näki Hasanin ja Huseinin pitelevän toisiaan: Oli käärme, joka oli noussut pystyyn ja sen suusta tuli tulenkipinöitä. Allahin Lähettiläs (S) kiiruhti sitä kohti. Käärme kääntyi häntä kohti, mutta kiemurteli tiehensä ja katosi kivien joukkoon. Hän meni ja erotti heidät, taputti heitä kasvoihin ja sanoi: 'Olkoon isäni ja äitini uhratut teidän puolestanne, miten rakkaita te molemmat olette Allahille.' Sitten hän kantoi toista oikealla olkapäällään ja toista vasemmallaan. Sanoin: 'Miten hyvä ratsu teillä onkaan, miten onnekkaita olette.' Allahin Lähettiläs (S) vastasi: 'Miten hyviä ratsastajia he ovatkaan ja heidän isänsä on heitä parempi.'" [al-Haythami ja at-Tabarani]

Voi havaita pelon, joka lankesi Hasanille ja Husainille kun he tarkertuivat toisiinsa ja miten Allahin Lähettiläs kiirehti leppyyttelemään sitä erotellessaan heidät. Hän taputti heitä kasvoihin, rukoili heidän puolestaan, kantoi heitä olkapäillään ja ylisti heitä sanoen hyviksi ratsastajiksi.

Ibn 'Abbas kertoi:

"Profeetta (S) tapasi etsiä suojelusta Hasanille ja Huseinille, sanoen: Isänne [Ibrahiim] etsi suojelusta näistä sanoista Isma'ilille ja Ishaaqille: etsin suojaa Allahin täydellisistä sanoista jokaista paholaista ja myrkyyllistä matelijaa ja kaikilta kateellisilta pahoilta silmistä.
Ja sanoi:
"Näin Ibrahiim haki turvaa Ishaaqille ja Isma'iilille." [al-Bukhari ja at-Tirmidhi]

Kaikki vanhemmat voivat tällä hadiithilla Allahin suojelusta lapsilleen. Allahin tahdosta tämä karkottaa kateuden aiheuttaman vihan, Shaitaanin ja muut maan myrkylliset matelijat.
Kun Allahin Lähettiläs (S) sairasti viimeisimmillään, Fatima toi Hasanin ja Huseinin hänen luokseen. Fatima sanoi: "Oi Allahin Lähettiläs, nämä ovat kaksi poikaasi. Anna heille jotain.

Profeetta (S) sanoi:
'Hasanilla on kunniani ja johtajuuteni, Husainilla rohkeuteni ja anteliaisuuteni.'"

Hudhayfah kertoo Allahin Lähettilään (S) sanoneen: (...) "Hasan ja Husein tulevat olemaan nuorien johtajia Paratiisissa ja Fatimah'n Paratiisin naisten johtaja."

Abu Bakrah kertoo:

"Näin Hasanin ja Huseinin hyppäävän Allahin Lähettilään (S) selkään hänen rukoillessaan. Kun hän lopetti, hän istutti heidät syliinsä ja taputti heitä päähän jan sanoi: Nämä kaksi poikaani ovat kaksi tuoksuvinta kukkaan tässä maailmassa."

Hasan ibn 'Ali välittää Husainin kautta 'Alin kertoman:

"Hän [Profeetta] oli aina innostava, leppoisa, pehmä ja hellä. Hän ei ollut karkea, meluisa, huono kielenkäyttäjänä eikä myöskään kriittinen eikä piikikäs toisiaan vastaan. Hän ylenkatsoi, mistä ei pitänyt eikä osoittanut sormillaan. Hän piti itsensä erossa kolmesta asioista: riiteleminen, liioittelu ja se, mikä ei kosekttanut häntä. Hän vältti kolmea, asiaa: Olemaan kritikoimatta, tuomitsemasta tai tutkimatta kenenkään virheitä. Hän puhui ainoastaan sanoja, joilla toivoi saavansa palkkion."

Säe Ahlul-Beitin puhdistamisesta

Allah sanoo:

{...Allah vain tahtoo poistaa rijs [pahat teot ja synnit] teistä, Ahl al-Bayt ja puhdistamaan teidät kaikesta.} [Qur'aan 33:33]

'Aa'ishah kertoo:

"Profeetta (S) meni ulos eräänä aamuna pukeutuen raidalliseen mustan kamelinkarvaiseen viittaan. Hän otti 'Alin, Fatimah'n, Hasanin ja Huseinin sen alle ja sanoi:

{...Allah vain tahtoo poistaa rijs teistä, Ahl al-Bayt ja puhdistamaan teidät kaikesta.}
" [Qur'aan 33:33]

Koko tämä Aayah on osoitettu Profeetan Profeetan (S) vaimoille, sillä sen alussa ja lopussa puhutaan heistä. Määritelmä 'Ahl al-Beit' tarkoittaa täten Profeetan (S) vaimoja, tytärtä Fatimaa, tämän miestä 'Alia ja näiden lapsia Hasania ja Huseinia, sillä puhuttaessa 'perheestä' tarkoitetaan myös perheeseen kuuluvia vaimoja.

Zayd ibn Arqaamilta kysyttiin, kuuluvatko Profeetan vaimot Ahl al-Beitiin, hän vastasi:

"Hänen vaimonsa ovat Talon väkeä (Ahl al-Beit), mutta hänen talonsa jäsenille oli kiellettyä vastaanottamaaan zakatin, kuten 'Alin, Ja'farin, Aqiilin ja al-'Abbasin perhe."

Likaa tarkoittava sana rijs viittaa Qur'aanissa yleensä syntiin, eikä Qur'aan milloinkaan käytä sanaa rijs tarkoittamaan "erehtymättömyyttä." Samaa tarkoittavaa sanaa rijz Allah myös käyttää Badrin taisteluihin osallistuneista:

{...Ja Hän vuodatti veden päällenne taivaalta, puhdistamaan teidät ja poistamaan teistä rijz [kuiskuttelut, pahat ehdottelut] Shaitaanilta....} [Qur'aan 8:11]

Ahl al-Beitin imaameja pidettiin korkeassa arvossa hadiith-oppineiden keskuudessa heidän oikeamielisen luonteensa ja tarkasta hadiithien kertomisesta. Uskovien komentaja 'Ali (rd) ja hänen poikansa Hasan ja Husein ovat Seuralaisten valioita, siksi heitä ei voi kritisoida ja kyseenalaistaa.

Baqii ibn Mukhallad al-Andalusi (k. 276 H) tallensi 586 hadiithia 'Alilta; Ahmad ibn Hanbal (k. 241 H) 819 hadiithia 'Alilta. Kuusi muuta hadiith-kokoelmaa Bukhaari, Muslim, Abu Dawoud, an-Nasa'i, at-Tirmidhi ja Ibn Majah kertoivat 322 hadiithia 'Alilta.

Hasan ibn 'Ali kertoo Husein ibn 'Alin kuulleen isänsä 'Ali ibn Abi Taalibin kuvailevan Profeettaa (S) seuraavasti:

    "Hän ei ollut karkea, hän ei koskaan puhunut hyökkäävällä tavalla, ei huutanut torilla eikä vastannut huonoon kohteluun samalla tavalla. Sen sijaan hän ylenkatsoi ja anteeksiantoi. Hän ei koskaan lyönyt kädellään mitään paitsi Jihadissa, ei koskaan lyönyt palvelijaa eikä naista. En koskaan nähnyt hänen kostavan vääryyttä itselleen ellei Allahin pyhiä rajoja rikottu. Jos Allahin rajoja rikottiin, hänestä tuli ihmisistä vihaisin.

    Kun hän valitsi, valitsi hän helpoimman.

    Kun hän oli kotona, hän oli kuin kuka tahansa. Hän pesi vaatteensa, lypsi lampaansa ja palveli itseään. Hän oli hiljaa ja puhui ainoastaan mikä liittyi häneen ja mikä pehmentäisi ihmisten sydämiä eikä lannistaisi.

    Hän oli varovainen ihmisten suhteen ja yritti olla huolellinen heidän kanssaan ilman pahaa aikomusta kenestäkään. Jos hän näki jotain hyvää, hän hyväksyi ja rohkaisi siihen, jos näki pahaa, hän paheksui eikä rohkaissut siihen.

    Hän oli maltillinen kaikissa asioissaan eikä koskaan mennyt äärimmäisyyksiin tehdessään sitä, mikä oli oikein.

    Hänen ympärillään olevat olivat ihmisistä parhaimmat, parhaimmat heistä hänen mukaansa olivat vilpittömimmät. Korkeimpina heistä hänen mukaansa olivat avuliaimpia muita kohtaan.
    Hän ei noussut eikä istunut muistamatta Allahia. Hän huomioi jokaisen ryhmässä eikä kukaan tuntenut jonkun muun olevan heitä itseään hänelle rakkaimpia.

    Kun joku puhui hänelle, hän kuunteli kärsivällisesti loppuun asti, eikä kukaan koskaan lähtenyt hänen luotaan ilman, etteikö Profeetta olisi luvannut tai sanonut ystävällisiä sanoja.
    Hänen kärsivällisyytensä ja hyvät käytöstavat kohtasivat jokaisen ja hänestä tuli kuin isä heille, kohdelleen kaikkia tasaveroisesti.

    Hänen kokoontumisensa olivat tiedon, maltillisuuden, kärsivällisyyden ja rehellisyyden kokoukset, joissa ei kohotettu ääntä eikä pyhiä rajoja rikottu.

    Hän oli aina innostava, helppo, pehmeä ja lempeä. Hän ei ollut karski, meluisa, pahansuinen, kriittinen muista tai pisteliäs. Hän ylenkatsoi paheksumaansa kuin osoittamalla sitä.
    Hän pysytteli erossa kolmesta asiasta: riitelystä, liioittelusta ja siitä, mikä ei koskenut häntä.
    Ihmisten suhteen hän vältteli kolmea asiaa: Hän ei kritisoinut ketään, tuominnut ketään tai etsinyt virheitä. Hän puhui ainoastaan sanoja toivoen niistä palkkiota.

    Kun hän puhui, hänen seuralaisensa laskivat päänsä ja katsoivat alas, kuin heidän päällään olisi ollut lintuja. He puhuivat vain, kun hän oli hiljaa. He eivät keskeyttäneet toisiaan hänen läsnäollessaan.

    Hän sieti kärsivällisesti kovuutta ja huonoja tapoja tuntemattomilta. Hän sanoi auttavansa jokaista tarvitsevaa.

    Hän oli ihmisistä kärsivällisin, vilpittömin puheessaan, leppoisin ja paras asenteeltaan. Jokainen hänet ensimmäistä kertaa näkevä tunsi häntä kohtaan suurta kunnioitusta ja jokainen rakasti häntä. En ole nähnyt ketään hänen kaltaistaan ennen tai jälkeen."


Husein Oikeaan Johdettujen Kalifien aikaan

Abu Bakr as-Siddiiq, 'Umar, 'Uthman ja 'Ali (Olkoon Allah heihin tyytyväinen) pitivät Hasania ja Huseinia korkeassa arvossa. He rakastivat heitä ja kohtelivat heitä erityisellä tavalla. Abu Bakr as-Siddiiq vaikutti Hasanin elämään niin vahvasti, että nimesi yhden pojistaan Abu Bakriksi. Samoin nimesi Husein. Ihmiset nimeävät lapsiansa niiden mukaan, joita rakastavat ja joiden elämästä tietävät tarkan yksityiskohtaisesti.

Hasan ja Husein eivät nähneet Uskovien Äitejä ilman huntujaan. Ibn 'Abbasin mukaan heidän näkemisensä oli heille luvallista. adh-Dhahabin mukaan se oli varmasti luvallista.
Profeetan (S) kuoleman jälkeen Abu Bakr tahtoi varmistua, ettei hänen nimittämisestään kalifiksi olisi muslimien kesken vastustusta. Hän sanoi: "Ihmiset, muistakaa Allahia. Jos joku katuu valan antamista minulle, nouskoon ylös." 'Ali ibn Abi Talib nousi ylös, pitäen miekaansa ja sanoi:

"Kautta Allahin, emme sivuuta sinua. Allahin Lähettiläs antoi sinulle etuoikeuden. Kuka julkeaisi sivuuttaa sinut?"

Jotkut ovat väittäneet Muhaajiriinien ja Ansaarien olleen hajaantumassa, mutta he olivat tuona päivänäkin yhtenäisiä. Myöskään mistään Abu Bakrin, 'Umarin ja Abu 'Ubaidah'n vallanriistosta ei ollut kyse, sillä he pelkäsivät Allahia liian paljon tehdäkseen sellaista.

On lukuisia hadiitheja 'Alista ja hänen pojistaan Hasanista ja Huseinista hyväksymässä Abu Bakrilta taloudellisia lahjoja, viidesosan osuuden ja sotasaaliista (fai' eli ilman taistelua saatua saalista, vrt. ghaniimah) ja 'Ali oli vastuussa sotasaaliin jakamisesta Abu Bakrin aikaan. Abu Bakrin jälkeen siitä oli vastuussa Hasan, hänen jälkeensä Husein ja lopulta Zayd ibn Hasan. 'Ali myöskin rukoili viisi päivittäistä rukousta moskeijassa Abu Bakrin takana (Jos eräs sekti väittää, että kyseessä oli taqiyyah, niin miksi heitä ei sitten näy rukoilemassa muslimien takana?), hyväksyen Abu Bakrin imaamiksi rukouksessa ja osoittaakseen ihmisille, miten pitkälle hän oli sovinnossa ja harmoniassa hänen kanssaan.

'Ali ibn Abi Taalib kertoo Abu Bakr as-Siddiiqin sanoneen:

"Kuulin Allahin Lähettilään (S) sanovan: "Ei ole muslimia, joka tekee syntiä ja tekee wudhu'n hyvin, rukoilee kaksi rak'aa ja pyytää Allahilta anteeksiantoa, etteikö Allah antaisi hänelle anteeksi."

Kun Allahin Lähettiläs (S) kuoli, Seuralaiset keskustelivat minne hänet tulisi haudata. Abu Bakr sanoi:

"Olkaa hiljaa, sillä ääntä ei tule korottaa Profeetan (S) ollessa läsnä, elävänä tai kuolleena."

'Ali sanoi:

"Abu Bakrilla on jotain sanottavaa, mitä hänelle on kerrottu."

Abu Bakr sanoi:

"Allahin Lähettiläs sanoi minulle, että ei ole Profeettaa, joka kuolee ilman, etteikö häntä haudattaisi sinne, missä hän kuoli."

'Ali ylisti Abu Bakrin päätöstä koota Qur'aan yhdeksi kirjaksi. 'Abd Khair sanoi:

"Kuulin 'Alin (rd) sanovat: 'Suurin palkinnon saava ihminen Mushafin kokoamisesta on Abu Bakr.

Hän oli ensimmäinen, joka keräsi sen kahden kannen väliin."


al-Bayhaqi kertoo ash-Shu'bin sanoneen:

"Kun Fatimah sairastui, Abu Bakr tuli hänen luokseen ja pyysi lupaa tavata hänet. 'Ali sanoi: 'Oi Fatimah, täällä on Abu Bakr, pyytäen lupaa tavata sinut.' Fatimah kysyi: 'Tahdotko minun antavan luvan.' 'Ali vastasi: 'Kyllä.' Abu Bakr sanoi Fatimah'lle: 'Kautta Allahin, en koskaan käyttänyt omaisuuttani, perhettäni ja heimoani paitsi etsiäkseni Allahin Mielisuosiota ja Hänen Lähettiläänsä mielisuosiota ja Ahl al-Beitin mielisuosiota.' Ja Abu Bakr jatkoi huomaavaisten sanojen sanomista, kunnes Fatimah oli mielissään."

Ibn Kathiir sanoi: "Tämä on hyvä ja vahva ketju ja näyttää siltä, että 'Amir ash-Shu'bi kuuli sen 'Alilta (rd) tai oli yksi heistä, jotka kuulivat sen 'Alilta (rd)." On mahdollista, että se, joka kertoi Fatimah'n olleen jossain muussa mielentilassa, ei tullut tietämään tästä ash-Shu'bin hadiithista. Abu Bakrin käynti Fatimah'n luona ei ollut mikään tavaton asia, josta jokainen olisi voinut tulla tietämään. an-Nawawi sanoi, että Profeetan perinnöstä (joka käytetään sadaqah'na) aiheutunut suuttumus ei ollut sellaista, mikä olisi kiellettyä:

"Hadiithin sanat 'hän ei puhunut hänelle' tarkoittavat, että Fatimah ei puhunut Abu Bakrille enää tästä asiasta, tai hänellä ei enää ollut asiaa hänelle, joten ei ollut tarvetta tavata tai puhua Abu Bakrille. Ei ole mitään hadiithia, etteivätkö he tavanneet ja Fatimah ei olisi tervehtinyt puhunut Abu Bakrille."

Abu Bakr oli jatkuvasti yhteydessä 'Aliin kysellen Profeetan (S) tyttären tilaa, toisin kuin mitä väitetään. Abu Bakr ja 'Umar kysyivät 'Alilta:

"Miten Allahin Lähettilään (S) tytär voi?"

Fatimah tiesi, että hän liittyisi pian isänsä (S) seuraan, sillä Allahin Lähettiläs (S) oli kertonut tyttärensä pian tulevan hänen mukaansa.

Abu Bakrin vaimo Asma bint 'Umays oli eräs, joka hoiti Fatimah'aa tämän sairastuttua ja oli mukana Fatimah'n eläessä viimeisiä hetkiään. Asma oli yksi, jotka pesivät Fatimah'n ja yhdessä 'Alin kanssa valmistivat hautaukseen. Fatimah sanoi Asmalle:
"En pidä siitä, mitä naisille tehdään: He käärivät naisen vaatteilla, jotka näyttävät naisen muodot."

Asma sanoi:

"Oi Allahin Lähettilään (S) tytär, kerronko mitä näin Abyssiniassa?"

Hän pyysi tuoreita palmunlehtiä, taivutti ja peitti vaatteella. Fatimah sanoi:

"Miten hyvä ja kaunis ja kaunis tämä on! Näin naisen voi tunnistaa miehestä."
Fatimah oli ensimmäinen tällä tavalla haudattu Islamin historiassa, Zaynab bint Jahsh toinen.
Fatimah kuoli ja koko Medina suri. Hänen hautajaisissaan olivat läsnä Abu Bakr, 'Umar, 'Uthman, az-Zubair ja 'Abdur-Rahmaan ibn 'Awf. Abu Bakr johti hautajaisrukouksen.

'Umar ibn al-Khattab ja Ahlul-Beit (Allah olkoon heihin tyytyväinen)

'Umar osoitti suurta kunnioitusta Allahin Lähettilään (S) perhettä kohtaan yli omien lastensa ja perheensä. Muutamia esimerkkejä:

Husein ibn 'Ali kertoi:

"Umar sanoi minulle eräänä päivänä: 'Oi poikani, miksi et tule käymään meillä joskus?' Joten tulin eräänä päivänä ja hän oli yksin Mu'awiyah'n kanssa ja Ibn 'Umar seisoi ovella, mutta ei päässyt sisälle, joten menin takaisin. Hän tapasi minut ja sanoi: 'Oi, poikani, enkö nähnyt sinun tulevan meille?' Sanoin: 'Tulin, mutta olit yksin Mu'awiyah'n kanssa ja näin Ibn 'Umarin tulevan pois, joten lähdin takaisin.' Hän sanoi: 'Sinulla on enemmän oikeutta tulla kuin 'Abdullah ibn 'Umarilla, sillä kaikki siunauksemme ovat, kuten näet, Allahin antamia, sitten teidän (Ahlu al-Bayt) ja hän laittoi kätensä päälleni." [al-Murtada sivu 118, an-Nadawi, lainaus al-Isabah'sta 1/133]

'Ali ibn Husain sanoi:

"'Umarille tuotiin pukuja Jemenistä, jotka hän jakoi ne ylleen pukeville ihmisille. Hän istui Profeetan (S) haudan ja minbarin välissä, ihmisten tullessa tervehtimään häntä ja tekemään du'aa. Sitten Hasan ja Husein tulivat ulos äitinsä Fatimah'n talosta ja kulkivat ihmisten ohi, eikä heillä ollut sellaisai pukuja. 'Umar kääntyi ja sanoi: 'Kautta Allahin, en ole onnellinen siitä mitä olen teille antanut. He sanoivat: 'Oi Amiir ul-Mu'miniin, annoit vaatteita ihmisillesi ja teit hyvin.' Hän sanoi: 'En ole onnellinen, kun kaksi teistä kulkee ihmisten joukossa ilman tällaisia vaatteita, koska olivat liian isoja tai liian pieniä heille.' Hän kirjoitti Jemeniin pyytäen kaksi pukua lähetettäväksi kiireesti Hasanille ja Huseinille. Kaksi pukua lähetettiin ja hän antoi ne heille." [Ibid.]

Abu Ja'far kertoi, että kun 'Umar tahtoi päättää miten paljon kullekin muslimille kuuluu Allahin suomien valloitusten jälkeen, hän kokosi Profeetan (S) seuralaisia ja 'Abdur-Rahman ibn 'Awf sanoi: "Aloita itsestäsi." 'Umar vastasi: "Ei kautta Allahin, aloitan heistä, jotka ovat lähimpänä Allahin Lähettilästä (S) ja Bani Hashimista, Allahin Lähettilään (S) heimosta. Joten hän jakoi joitain al-'Abbasille, sitten 'Alille, kunnes oli antanut viiden eri heimon ihmisille päättyen Bani 'Adiyy ibn Ka'biin ja hän kirjoitti: 'Bani Hashim oli läsnä Badrissa, Bani Umayyah ibn 'Abd Shamista, jotka olivat Badrista ja sitten lähimmille ja niitä lähimmille. Hän jakoi osansa heille, sitten Hasanille ja Huseinille, heidän asemastaan Allahin Lähettilään (S) sukulaisina." [Ibid]

Shibli an-Nu'mani kertoo kirjassaan [i]al-Faruuq
, että 'Umar ei päättänyt mistään vakavasta asiasta kuulematta 'Alia, joka neuvoi häntä kaikella vilpittömyydellä. Kun 'Umar matkusti Bait al-Maqdisiin (Jerusalemiin), hän asetti Alin Kalifaatin asiainhoitoon Medinassa. 'Ali antoi tyttärensä Umm Kulthuumin, Fatiman tyttären 'Umarille vaimoksi ja nimesi yhden lapsensa 'Umariksi, kuten oli nimennyt yhden Abu Bakriksi ja kolmannen 'Uthmaniksi. Kukaan, kukaan ei nimeä lapsiaan paitsi niiden ihmisten mukaan joita rakastaa ja pitää hyvänä ja esimerkillisenä.

'Ali ibn Abi Talib oli ensimmäinen, jota 'Umar ibn al-Khattaab kuuli ja 'Umar kuuli häntä kaikissa asioissa, suurissa ja pienissä. Hän pyysi neuvoja, kun muslimit valloittivat Jerusalemin, kun al-Mada'in valloitettiin, kun 'Umar tahtoi mennä Nahawandiin taistelemaan persialaisia vastaan ja tahtoi mennä taistelemaan bysanttilaisia vastaan ja liittyen Hijri-kalenterin aloittamiseen ja muissa asioissa.

Läpi 'Umarin elämän, 'Ali oli vilpitön neuvonantaja, joka pelkäsi 'Umarin hengen puolesta. 'Umar rakasti 'Ali ja heidän välillään oli syvä suhde ja yhteisymmärrys ja luotto. Seuralaisten ja Oikeaan Johdettujen Kalifien asioissa ei ollut mitään salaista, kaikki oli julkista. Kuvittelisiko joku, että mikäli Allahin Lähettiläs (S) olisi määrännyt 'Alin kalifiksi jälkeensä, 'Ali olisi sivuuttanut Allahin Lähettilään käskyn?

Abu Dhabian al-Janbi kertoo naisesta, joka oli tehnyt zinaa ja hänet tuotiin 'Umar ibn al-Khattaabille, joka määräsi hänet kivitettäväksi. Kun miehet keräsivät kiviä, 'Ali tuli paikalle ja kysyi, mistä on kyse. Miehet vastasivat, että nainen teki haureutta ja 'Umar määräsi hänet kivitettäväksi. 'Ali otti naisen pois ja lähetti miehet tiehensä, jolloin miehet menivät 'Umarin luokse, jolle sanoivat 'Alin lähettäneen heidät takaisin.

'Umar sanoi: "'Ali on tehnyt näin vain siksi, että tietää jotain."

Joten 'Ali tuli näyttäen pettyneeltä.

'Umar kysyi:

"Miksi lähetit miehet pois?"

'Ali vastasi:

"Etko kuullut Profeetan (S) sanoneen: "Kynä on nostettu kolmelta: Nukkujalta, kunnes herää, lapselta kunnes aikuistuu ja hullulta, kunnes tokenee?' 'Umar vastasi: 'Kyllä.' 'Ali sanoi: 'Tämä nainen on siitä-ja-siitä heimosta: Ehkä mies tuli hänen luokseen naisen ollessa hulluuden tilassa.' 'Umar vastasi: 'En tiennyt' eikä kivittänyt naista. 'Umar ei tiennyt naisen olevan mielipuoli."

Kun 'Umar ibn al-Khattaab valloitti Persian, hän antoi Persian kuninkaan tyttären Yazdagirdin Husain ibn 'Alille vaimoksi, joka synnytti 'Ali ibn Husainin eli Zayn al-'Abidiinin.

Hafs ibn Qays sanoi:

"Kysyin 'Abdullah ibn Hasanilta nahkasukkien yli pyyhkimisestä (wudhu'a tehdessä) ja hän sanoi: 'Pyyhi niiden yli, sillä 'Umar ibn al-Khattaab pyyhki niiden yli.' Sanoin: 'Mutta minä kysyn sinulta: Pyyhitkö niiden yli?' Hän sanoi: 'Ole tuhottu! Kerron sinulle 'Umarista ja sinä kysyt mielipidettäni! 'Umar oli koko maan verran minua parempi.'

Sanoin: 'Oi Abu Muhammad, jotkut väittävät tämän olevan sinulta taqiyyaa.'

'Abdullah ibn Hasan ibn 'Ali ibn Abi Taalib vastasi:

'Kautta Allahin! Tämä on mielipiteeni yksityisesti ja julkisesti. Älä kuuntele ketään, joka sanoo minusta jotain, joka on poikkeavaa siitä mitä itse kerron sinulle.

Kuka väittää 'Alin olevan tukahdutettu, Allahin Lähettilään kertoneen hänelle jotain, mitä hän ei sitten tehnyt? Mitä halveksuntaa 'Alia kohtaan ehdotella, että Allahin Lähettiläs kertoi muka hänelle jotain eikä hän sitä toteuttanut.'"


Abu Nu'aym kertoi Muhammad ibn 'Alilta, joka kertoi isänsä 'Ali ibn Husainin sanoneen: "Jotkut 'Iraaqin ihmiset puhuivat Abu Bakrista ja 'Umarista, kritisoivat ja alkoivat kritisoida 'Uthmaania. 'Ali ibn Husain sanoi heille:

"Kertokaa, oletteko ensimmäisiä muhaajiriineja"
{jotka karkotettiin kodeistaan ja omaisuudestaan, etsien Allahin mielisuosiota ja miellyttääkseen Häntä, auttaen Allahia auttaakseen Hänen Uskontoaan ja Hänen Lähettilästään}"
[al-Hashr 8]

He sanoivat, että eivät ole. Hän kysyi:

"Oletteko heistä, joilla
{Ennen oli kodit (Medinassa) ja omaksuivat uskon, rakastaen heitä jotka muuttivat luokseen}" [al-Hashr 9]

He sanoivat, että eivät ole. 'Ali ibn Husain vastasi:

"Olette vahvistaneet ja todistaneet itseänne vastaan, ettette ole tästä ryhmästä ettekä toisesta, joten todistan teitä vastaan, ette myöskään ole kolmannesta ryhmästä, josta Allah sanoo:
{Ja jotka tulevat heidän jälkeensä sanovat: "Herramme, anna meille anteeksi ja veljillemme jotka edelsivät meitä uskossa, eivätkä laittaneet sydämeemme mitään vihaa niitä kohtaan jotka uskovat"} [al-Hashr 10]

[i]Menkää pois ja jättäkää minut: Älköön Allah siunatko tietä ja pitäkööt teidät kaukana meistä. Te pilkkaatte Islamia ettekä ole sen seuraajia."


Pohjois-Afrikkaa valloittamassa 'Uthmaanin aikaan

'Uthmaanin valloitussuunnitelmaa siivitti ratkaisu ja päättäväisyys tavoitteena alistaa persialaiset ja roomalaiset kapinalliset, tuoda Islamin valta noihin maihin, jatkaa Jihadia ja valloittamista niiden yli persialaisten ja roomalaisten tarvikereittien katkaisemiseksi, perustaa pysyvät tukikohdat Islamilaisten maiden vartioimiseksi ja muslimiarmeijan tarvitseman laivaston perustaminen.
Egyptin kuvernööri 'Abdullah ibn Sa'd oli jo kalifilleen kertonut, että muslimit hyökkäilivät Pohjois-Afrikan rajoilla ja vahingoittivat vihollisilleen vahinkoa. Niinpä Pohjois-Afrikka päätettiin valloittaa, 'Uthman neuvotteli ja puhui liittymään kampanjaan, johon osallistui eräitä Seuralaisia kuten 'Abdullah ibn az-Zubair, Abu Dharr al-Ghifari, 'Abdullah ibn 'Abbas, 'Abdullah ibn Ja'far, Hasan ja Husein ja monia muita. Saavutettuaan voiton Hasan ja siunattu muslimien ryhmä menivät kalifaatin pääkaupunkiin iloitsevina ja helpottuneina muslimialueen laajentumisesta ja Allahin uskonnon leviämisestä.

'Uthmaanin pojanpoika Zayd ibn 'Amr avioitui Husainin tyttären Sakiinah'n kanssa ja Zaydin veli Muhammad avioitui Husainin toisen tyttären Fatimah'n kanssa.

Abu Sa'id al-Khudri sanoi:

"'Alin vieressä istuneesta pojasta kysyin: 'Allah siunatkoon sinua, kuka on tämä nuori mies vierelläsi?' 'Ali vastasi: 'Tämä on 'Uthmaan ibn 'Ali. Nimesin hänet 'Uthmaan ibn 'Affanin mukaan ja nimesin yhden poikani 'Umariksi, toisen 'Abbasiksi ja Hasan ja Husein olivat Allahin Lähettilään (S) antamia nimiä."

'Uthmaanin viimeiset päivät

Kun khawaarijit olivat piirittämässä kolmannen kalifin 'Uthmaanin ibn 'Affanin taloa, 'Uthmaania vartioivat Hasan ibn 'Ali, 'Abdullah ibn az-Zubair, Muhammad ibn Talhah, Marwaan ibn al-Hakam ja Sa'id ibn al-'Aas ja muita. Heidät kaikki oli asetettu suojelemaan 'Uthmaania isiensä määrääminä. 'Ali ibn Abi Talib lähetti 'Uthmaanille viestin: "Minulla on viisisataa miestä kilpineen. Anna minulle lupa suojella sinua ihmisiä vastaan, sillä et ole tehnyt mitään, mikä tekisi veresi vuodatuksen sallituksi." 'Uthman vastasi: "Allah palkitkoon hyvällä, (mutta) en tahdo verta vuodatettavan vuokseni."

Hasan ibn 'Ali oli tullut 'Uthmaanin luokse ja sanonut tälle:

"Pitäisikö minun ottaa miekkani tupesta?" 'Uthmaan vastasi: "En koskaan voisi oikeuttaa veresi vuodatusta Allahin edessä, laita miekkasi takaisin ja mene takaisin isäsi luokse." [Fitnat Maqtal 'Uthman 1/162; al-Musannaf Ibn Abi Shaybah 152/224]

'Uthmaanin kanssa oli talossa seitsemänsataa miestä, jos hän olisi sallinut ja Allah tahtonut, he olisivat karkoittaneet heidät ulos kaupungista.

Piirityksen viimeisenä päivänä 'Uthmaan nukahti ja herättyään sanoi:

"He tappavat minut tänään."

Sitten hän sanoi:

"Näin Profeetan (S) unessani. Abu Bakr ja 'Umar olivat hänen kanssaan ja Profeetta (S) sanoi:

'Oi Uthmaan, sinä rikot paastosi meidän kanssamme.'"


Taistelu alkoi, jolloin 'Uthmaan huusi heille: "Allah, Allah, en tahdo teidän puolustavan minua", mutta he jäivät ja 'Uthmaanin orjat tulivat puolustamaan häntä, mutta hän kielsi heitä ja lupasi vapauden taistelemattomalle.

Khawaarijit yrittivät polttaa talon oven, mutta talossa olevat kykenivät estämään: al-Mughiirah ibn al-Akhnas, Hasan ibn 'Ali, Abu Hurairah ja muut taistelivat ja tekivät kaikkensa, mutta 'Uthmaan lähetti sanan lähtemään ja olemaan taistelematta ja meni takaisin rukoilemaan. al-Akhnaas sanoi 'Uthmaanille:

"Mikä tekosyy meillä olisi Allahin edessä jättää sinut, kun voimme pysäyttää heidät kuolemaamme asti?"

Neljä nuorta Qureishin miestä loukkaantui: Hasan ibn 'Ali, Ibn az-Zubair, Ibn Haatib ja Ibn al-Hakam, al-Akhnaas, Niyaar ibn 'Abdullah al-Aslami ja Ziyad al-Fihri kuolivat. 'Uthmaanin onnistui suostuttelemaan puolustajansa lähtemään, jolloin hän jäi yksin rikollisten armoille. Taloon ei jäänyt kuin 'Uthmaan ja hänen perheensä, ei puolustajaa eikä vartijaa. 'Uthmaan levitti mushafin eteensä ja tuntemattomaksi jäänyt rikollinen tuli hänen luokseen. 'Uthmaan totesi tälle:

"Minun ja sinun välissäsi [Tuomiopäivänä] on Allahin Kirja." Joten mies lähti pois.

Toinen "Mustaksi kuolemaksi" nimitetty mies (egyptiläinen, nimensä mustan ihonsa perusteella saanut) tuli ja alkoi kuristaa ennen lyömistään miekalla.

'Uthmaan koetti suojata itseään kädellään, mutta se leikkautui irti. 'Uthmaan sanoi:

"Kautta Allahin, se oli ensimmäinen käsi kirjoittamaan al-Mufassalin [Koska 'Uthmaan oli ensimmäisiä Profeetan wahyn kirjoittajia.]."

Kerrotaan, että 'Uthmaanin käteltyä Profeettaa (S) hän ei koskaan koskettanut sillä kädellä intiimialueita eikä vaimonsa intiimialueita.

Hänen vaimonsa Naa'ilah bint al-Faraafisah sanoi:

"Tapatte tai ette, niin hänellä oli tapana olla hereillä koko yön, lukien koko Qur'aan yhdessä ainoassa rak'aah'ssa."

Naa'ilah puolusti aviomiestään 'Uthmaania ja asettui kilveksi ja sai useita iskuja miekasta käsiinsä. Sawdaan ibn Hamraan meni hänen luokseen ja löi häneltä sormet poikki. Naa'ilah kääntyi ja lyöjä tönäisi häntä lantioon. 'Uthmaanin orja Nujayh hyökkäsi Sawdaanin päälle ja tappoi hänet, jolloin Qutairah ibn Fulaan näki ja tappoi Nujayhin. Toinen Subayh-niminen orja tappoi Qutairah'n, joten kuolleita oli yhteensä neljä, kaksi marttyyria ja kaksi rikollista.

'Uthmaan tapettiin, kun mushaf oli hänen edessään, hänen kätensä leikattu, veren valuessa mushafille, joka oli hänen edessään. Se oli valunut kohtaan, jossa luki:

{Ja Allah on riittävästi sinulle heitä vastaan. Ja Hän on Kaikenkuuleva, Kaikkitietävä.} [al-Baqarah 137]

Sen jälkeen rikolliset huusivat, että jos miehen veri on luvallista meille, niin myöskin hänen omaisuutensa on meille sallittua. He ryöstivät kaiken, jalokivet naisilta, Kulthuum-niminen saba'i vei myös Naa'ilah'n abaayan, löi tätä lanteille ja kehui tämän muotoja. Subayh kuuli tämän ja tappoi miehen miekalla. Sen jälkeen he lähtivät ryöstämään bayt al-Maalin, "ennenkuin kukaan muu ehtisi sinne" ja ottivat sieltä kaiken. Tosin siellä ei ollut kuin kaksi säiliötä ruokaa.

Sahabah ovat kaikki syyttömiä 'Uthmaanin murhaan, vaan murhaajat tulivat Egyptistä. Tästä on seuralaisten ja salafus-Saalihien yksimielisyys.

'Uthmaanin murhaajat pakenivat, mutta palasivat vuosikymmeniä myöhemmin uskovansa olevansa unohdettuja ja tuntemattomia. 'Iraaqin tuolloinen kuvernööri Hajjaaj ibn Yusuf* tiedusteli uusien tulokkaiden sukujuuria ja tuolloin he paljastuivat 'Uthmaan ibn 'Affanin murhaajiksi. Hajjaaj ibn
Yusuf mestasi heidät välittömästi.
___________________________________________________________________

    *Liite; Hajjaaj ibn Yusuf: Hän on Hajjaaj ibn Yusuf ibn al-Hakam ibn Abu 'Aqiil ibn Mas'uud ibn 'Amir. Hän omisti useita taloja Damaskoksessa kuten Dar uz-Zawiyah Hän tappoi al-Hijaajissa Ibn az-Zubairin, jonka jälkeen hänet erotettiin ja siirrettiin 'Iraaqiin. Ollessaan Mekassa Hajjaaj myönsi moskeijan kuulijoille Ibn az-Zubairin olleen yksi Ummah'n parhaimmista ja sanoi sitten mitä sanoi. Ibn az-Zubair ja Ibn 'Umar eivät suostuneet rukoilemaan hänen takanaan eikä Ibn 'Umar antanut hänelle salaam. Lopulta hän muutti Damaskokseen ollakseen lähellä kalifi 'Abdul-Maalik ibn Marwaania. Puhuessaan khutbassa haudasta hän alkoi itkeä saaden kuulijatkin itkemään.
    Hajjaaj rakensi 'iraaqilaisen Wasitin kaupungin -joiden mukaan alle- kahdessa vuodessa.
    Hajjaajin aikana Qur'aanin masaahifiin lisättiin vokaalimerkinnät ja muut tajwiidia helpottavat säännöt. Hän teki toisinaan virheitä lausuessaan Qur'aania, jolloin ihmiset teeskentelivät, ettei mitään tapahtunut. Samaten kukaan ei korjannut, jos Hajjaaj unohti jotain. Hän kehotti saarnoissaan luopumaan tämän maailman harhasta ja pettävyydestä ja keskittymään Tuonpuoleiseen.

    Hajjaaj oli ankara hallitsija ja häntä pelkäsivät myöskin khawaarijit ja raafidah't. Hänen miekansa kerrottiin tulleen painavaksi kaikesta sorrosta ja tuhosta, joilla hän vuodatti säädyttömästi kaikkea Allahin kieltämää verta.

    Hän syntyi Hijrin vuonna 39 tai viimeistään 41. Hän oli taitava puhuja ja Qur'aanin ulkoaosaava haafidh. Jotkut salaf kertovat hänen lukeneen Qur'aanin kokonaan joka ilta. Abu 'Ala' sanoi: "En koskaan nähnyt ketään hienostuneempaa puhujaa kuin hän tai Hasan al-Basri, vaikka Hasan al-Basri oli heistä hienostuneempi puhuja."

    Kerran Hajjaaj kyseli ihmisiltä koettelemuksista, jotka Hajjaaj voisi hyvittää ja eräs mies nousi ja kertoi tappaneensa Huseinin. Mies kertoi keihästäneensä ja leikanneen paloiksi miekallaan eikä kukaan ollut hänen kanssaan osallisena. Hajjaaj määräsi miehen lähtemään ulos todeten, etteivät hän ja Husein voineet koskaan tavata samassa paikassa.

    Kerran hän kysyi khutbahssaan joltain, onko hän kaafir. Mies nöykkäsi hiljaa. Niin jatkui kunnes Hajjaaj totesi itse: "Olen totisesti epäuskova, 'Iraaqin ihmiset! Epäuskova al-Latiin ja al-'Uzzaan."

    Hajjaaj näytti osoitti melkoista kylmyyttä 'Iraaqin ihmisiä kohtaan näiden aiempien tekojen takia, Ummah'n hajottamisen, tottelemattomuuden ja kapinoinnin takia.

    'Umar ibn 'Abdul-'Aziizin kerrotaan sanoneen:

    "Jos kansat käyttäytyvät vilpillisesti, niin nuo kansat kohtaavat oman vihamielisen henkilönsä hallitsemaan heitä ja meidän on Hajjaaj." Abu Bakr ibn 'Ayyash sanoi:

    "Ei ole olemassa ainoatakaan Allahin koskemattomuusmääräystä, mitä Hajjaaj ei olisi rikkonut."

    Kun eräät valittivat Anas ibn Maalikille kokemaansa Hajjaajin käsissä, Anas vastasi:

    "Olkaa kärsivällisiä, kunnes tapaatte Herranne, sillä ei tule aikaa joka ei olisi huonompi kuin edellinen. Kuulin sen Profeetaltanne (S)."

    'Umar ibn 'Abdul-'Aziiz kirjoitti 'Adiyy ibn Artatille sanoen: "Olen saanut tietää teidän seuraavan Hajjaajin esimerkkiä. Älkää seuratko hänen tietään, sillä hän rukoili pakolliset väärään aikaan ja hän käytti zakatia laittomasti; tällaisen seuraaja on totisesti harhaantunut."

    Joidenkin aikalaisten mukaan Hajjaaj oli uskonluopio. Kun joku kysyi, onko Hajjaaj Helvetin Tulessa, hänelle vastattiin:

    "Pyydätkö meitä tuomitsemaan Allahin Korkeimman ylitse?"

    'Umar ibn 'Abdul-'Aziiz sanoi, ettei kadehdi mitään Hajjaajiin liittyvää paitsi kolmea asiaa:

    "Hänen rakkauttaan Qur'aaniin, tapaan millä hän antoi perheelleen ja sanojaan kuolemansa lähestyessä:

    'Oi Allah, anna minulle anteeksi, sillä totisesti ihmiset väittävät, että Et anna."


    Kun hän kuoli, kukaan ei tiennyt kunnes orjatyttö sattui näkemään hänet makaamassa kuolleena.


'Amir ul-Mu'miniin 'Ali ibn Abi Talib kutsui Hasanin ja Huseinin ja sanoi heille:

"Määrään teitä pelkäämään Allahia ja olemaan etsimättä maallista ylellisyyttä, vaikka se tulisi saatavillenne. Älkää itkekö mitään maallisesta menettämäänne. Puhukaa totta, osoittakaa myötätuntoa orvoille, auttamaan puutteenalaisia ja tavoitelkaa Tuonpuoleista. Olkaa vastustajina väärintekijöille ja tukekaa väärinkohdeltua. Toimikaa Kirjan mukaan älkääkä pelätkö syyttelijöitä kamppaillessanne Allahin tähden."

Hasanin kalifaatti

Jos kalifiksi valitseminen olisi ollut todella perustunut Allahin antamaan ilmoitukseen ja Lähettilään nimeämiseen, niin imaami Hasanille ei olisi ollut luvallista luovuttaa sitä Mu'awiyah'lle, eikä hänelle olisi ollut luvallista antaa valaa Mu'awiyah'lle ja sitten kutsua seuraajiaan ja seuralaisiaan tekemään samoin. Samaten hänelle ei olisi ollut luvallista ylenkatsoa imaami Huseinia, vaan hänen olisi tullut vaatia Husainin nimeämistä kalifiksi hänen jälkeensä. Imaami Hasan ei kuitenkaan tehnyt mitään tällaista, vaan piti kiinni muslimien oikeudesta valita kalifinsa neuvottelemalla (vasta Hasanin kuoleman jälkeen, sillä Mu'awiyyah päätti, että mikäli kuolisi Hasanin elinaikana, hän nimeäisi Hasanin seuraajakseen kalifiksi).

Imaami ja marttyyri Husein pysyi uskollisena valalleen Mu'awiyah'lle viimeiseen päiväänsä asti. Husein hylkäsi Kufan shi'alaisten tarjouksen kapinoida Mu'awiyah'aa vastaan Uskovien komentajan Hasanin kuoleman jälkeen. Husein ei kehottanut ihmisiä kannattamaan itseään paitsi Mu'awiyah'n kuoleman jälkeen.

Hyvät kertojaketjut osoittavat, että Mu'awiyah piti hyvät siteet Husainiin, kiirehti täyttämään tämän tarpeet ja vaatimukset ja oli tätä kohtaan antelias. Mu'awiyyah jakoi lahjoja Hasanille, Husainille ja 'Abdullah ibn Ja'farille. Huseinin suhde Mu'awiyyah'aan oli hyvä ja jatkui täydellisella kunnioituksella molemmin puolin. On epätodennäköistä, että Mu'awiyyah olisi määrännyt ihmisiä kiroamaan 'Alia saarnoissa ja puheissa. Ollessaan kalifina Mu'awiyyah'lla oli lämmin ystävyyden suhde 'Alin poikien kanssa: Kun Hasan ja Husein menivät Mu'awiyyah'n luokse, hän antoi heille kaksisataa tuhatta dirhamia sanoen:

"Edeltäjäni ei koskaan antanut kenellekään sellaista määrää."

Husein vastasi:

"Etkä ole koskaan antanut kenellekään meitä paremmalle."
Kerran hän määräsi Huseinille annettavaksi satatuhatta dirhamia, jotka Husein jakoi kymmenen seurassaan olleen ihmisen kesken.

Kun Hasan oli päättämässä luovuttaa kalifiutensa Mu'awiyah'lle, Ja'far ibn 'Abdullah kertoo:

"Hasan sanoi: 'Olen päättänyt lähteä Medinaan ja pysyä siellä ja antaa Mu'awiyyah'n ottaa vastuun. Tämä turmio on kestänyt jo liian pitkään ja liikaa verta vuotanut. Sukulaissuhteet ovat rikkoutuneet, tiet turvattomia ja rajat turvattomia.'

Sanoin: 'Allah palkitkoon sinut hyvällä Muhammadin Ummah'n puolesta. Olen kanssasi tästä asiasta.'

Hasan sanoi: 'Kutsu Husein.'

Husein saapui ja Hasan kertoi saman, mitä oli sanonut Ja'farille.

Husein sanoi: 'Allah kieltäköön, että hylkäät 'Alin haudassaan ja hyväksyt Mu'awiyyah'n!'

Hasan vastasi: 'Kautta Allahin, en koskaan ole päättänyt mitään ilman, ettet olisi erimielinen kanssani. Ajattelin heittää sinut taloosi ja lukita oven, kunnes olen päättänyt, mitä tahdon tehdä.'
Kun Husein näki, miten vihainen Hasan oli hän sanoi: 'Olet 'Alin vanhin poika ja hänen seuraajansa, joten seuraamme sinua. Tee, kuten sopivaksi näet.'"


Kun Hasan ibn 'Ali kuoli, shiiojen Husainille kirjoittamassaan kirjeessä sanottiin:

"Allah on tehnyt sinussa suuremman luoman kuin jo edeltäneistä. Olemme tukijoitasi (shi'a); Sinun koettelemuksesi on meidän koettelemuksemme; Surusi meidän surumme, ilosi meidän ilomme. Odotamme ohjeitasi."

Husein vastasi:

"Tahdon mielipiteeni olevan saman kuin veljelläni, Allah olkoon hänelle armollinen, rauhansovinnon pitämisessä. Veljeni mielipide taistella väärintekijöitä vastaan oli oikein. Joten olkaa hiljaa, pitäkään matalaa profiilia, peittäkää todelliset uskonne. Olkaa varovaisia niin kauan kuin Hind on yhä elossa. Jos hänelle tapahtuu jotain ollessani elossa, kerron teille mitä ajattelen olevan tehtävissä, jos Allah tahtoo."

Hasanin kuoleman jälkeen Huseinin asema muslimien kesken oli kiistatta korkea. Oli vahvoja tunteita, että hänen tulisi olla ainoa ehdokas kalifiksi Mu'awiyyah'n kuoleman jälkeen. Merkkihenkilöt Hijaazista ja johtajat Kuufasta tulisivat hänen luokseen vierailulle: He eivät epäilleet, etteikö hänestä voisi tulla kalifia Mu'awiyyah'n jälkeen.

Husein oli Allahin Lähettilään (S) aikalainen, huolimatta nuoresta iästään seuralainen, johon Profeetta (S) oli tyytyväinen kuolemaansa asti. Sen jälkeen Abu Bakr as-Siddiiq kohteli häntä samalla tavoin, ylistäen ja kunnioittaen häntä, kuten myös 'Umar ja 'Uthman. Hän oli isänsä seuralainen, kertoen hadithejä tältä, osallistuen valloituksiin hänen kanssaan, erityisesti taisteluihin al-Jamaal ja Siffeen. Kun hänen veljensä luopui kalifaatista ja tahtoi sopia asiat Mu'awiyah'n kanssa, Husein oli suuresti huolissaan ja yllytti veljeään lähtemään sotaan ash-Shaamin ihmisten kanssa. Huolimatta vastahakoisuudestaan, kuitenkin Mu'awiyah'n saadessaan kalifiuden, Husein vieraili säännöllisesti Mu'awiyah'n luona veljensä kanssa osoittaen hänelle suurta vieraanvaraisuutta ja kunnoitusta.

Hasanin kuoleman jälkeen Husein matkustaisi Mu'awiyah'n luokse joka vuosi, joka anteliaasti osoittaisi ystävällisyyttään ja kohdellen suurella kunnioituksella.

Hän oli al-Qustantiiniyyah'n (Konstantinopoli) valloittaneessa armeijassa Mu'awiyah'n pojan Yaziidin alaisena vuonna 51H.

Huseinin kerrotaan sanoneen:

    "Mitä enemmän on rahaa omistajallaan, sitä enemmän heidän murheensa kasvavat. Olemme nähneet mitä olet, katkeroittava elämä! Kuolevaisten ja ohimenevien olentojen asuinsija. Askeetikko ei tyyni ole, jos hän kantaa jälkeläisistään taakkaa."


Husainin rakkaus vaimoonsa Rababiin ja Rababin rakkaus Husainiin

Husainin vaimon Rabab bint Unaifin sanotaan olleen Imra' ul-Qais ibn 'Adiyy ibn Aws al-Kalbin tytär. Hän oli Husainin tyttären Sukainah bint al-Husainin äiti:

Rababin isä kääntyi Islamiin 'Umar ibn al-Khattabin käsissä, jonka jälkeen 'Umar teki hänestä ihmistensä päällikön. 'Umarin jälkeen 'Ali ibn Abi Taalib lähestyi miestä tarjoten Hasanin tai Husainin kättä avioliittoon miehen kenen tahansa tyttärensä kanssa. Hasan avioitui Salman kanssa ja Husein Rababin kanssa ja 'Ali kolmannen al-Muhayyah bint Imra' ul-Qaisin kanssa samalla hetkellä.

Husein rakasti vaimoaan syvästi, mikä ilmenee hänen lausumistaan runoista hänelle.

Huseinin kuoleman jälkeen monet Quraishin jaloimmista tahtoivat hänen kätensä. Rabab vastasi:

"En tahdo muuta isoappea paitsi Allahin Lähettilään (S) enkä tahdo koskaan olla yhdynnässä kenenkään miehen paitsi Husainin kanssa."
az-Zubair ibn Bakkar lausui runoja Husainin vaimosta Rabab bint Unaifista:

    "Kautta elosi sinun! Rakastan taloa sitä,
    missä Sukainah ja Rabab asustivat
    Rakastan heitä ja heihin tahtoisin käyttää vaurauteni
    Ettei Muistuttajani minua moittisi
    Vaikka ihmiset minua moittisivat, en taivu
    Eloni koko aikana, kunnes olen haudassa syvyyksissä"


***

Lau Mar 21, 2015 10:02 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***

Huseinin kuolemaan johtaneet tapahtumat

Ahmad kertoo 'Abdullah ibn Nujayyin kuulleen isältään, joka oli matkalla 'Alin kanssa Niinawaan (Ninive) nähdessään Husainin menevän Siffiinin suuntaan. 'Ali huusi hänelle:

"Kärsivällisyyttä Abu 'Abdullah! Eufrat-joen rannoilla." Kysyin, mitä hän tarkoittaa? Hän vastasi:

"Menin Profeetan (S) luokse eräänä päivänä ja näin hänen silmänsä kyynelissä. Hän kertoi Jibriilin juuri olleen hänen kanssaan ja kertoneen Husainin tapettavan Eufratin rannoilla. Sitten hän kysyi, tahdonko haistaa sen maata ja hän ojensi kätensä, otti kourallisen ja antoi minulle, enkä voinut olla kyynelehtimättä."
[Ahmad vol 1. 648] [Heikko isnad]

Abu Nu'aymin kerrotaan sanoneen:

Kun Mu'awiyah kuoli vuonna 60 ja vala annettiin Yaziidille, Ibn 'Abbaas ja Ibn 'Umar antoivat valansa ja siksi alkoi kiistely Huseinin ja Ibn az-Zubairin kanssa, jotka jättivät al-Madinan ja menivät asumaan Mekkaan. Matkalla he kohtasivat Ibn 'Umarin, joka kysyi heiltä jotain. Husein ja az-Zubair vastasivat:

"Mu'awiyah'n kuolema ja valan anto Yaziid ibn Mu'awiyah'lle." Ibn 'Umar sanoi molemmille:

"Pelätkää Allahia älkääkä hajottako muslimiyhteisöä." Silloin hän ja Ibn 'Abbas jatkoivat Medinaan.

Lopulta Ibn 'Umarkin antoi valansa, mutta Husein ja Ibn az-Zubair jatkoivat Mekkaan. Mekassa ihmiset omistautuivat Huseinille ja tarkkaavaisesti kuuntelivat, mitä tällä oli sanottavanaan Mu'awiyah'n kuolemasta ja Yaziidin olettamasta vallasta. Ibn Zubair taas pysytteli rukouspaikallaan Ka'bah'n vierellä, vaikka delegaatiot ja armeijaosastot oli lähetetty Mekkaan hänen kiinniottamisekseen. ['Ali as-Sallabin mukaan tämä tarkoittaa, että Profeetta nimesi hänet kalifiksi jälkeensä. Mu'awiyyah'n kuoltua rauhansovinnossa kiisteltiin, että seuraaja päätetään muslimien keskinäisessä neuvonpidossa.]

Kuitenkin Allah antoi heille voiton lyöden jokaisen muun kuolemista tahtovan Yaziidin tukijoissa, kuten oma veljensä 'Umar, jotka Ibn az-Zubair löi ja vangitsi - teko, josta hänet myöhemmin tunnettiin. Kuitenkaan hän ei ollut kaikesta tästä huolimatta ihmisten ylistämä samoin kuin Husein, yksinkertaisesta syystä, että Husein katsottiin olevan jalosukuinen olleessaan Profeetan tyttären poika. Vaikka tuona aikana ei ollut ketään maan päällä, jota olisi voitu pitää edes hänen vertaisenaan, Yazidin koko valtio vastusti häntä. Tosin 'Iraaqista saapui säännöllisesti kirjeitä ja viestejä kutsuen Husainia luokseen.

Kirjeiden alkaessa kasaantua ja vietintuojien jatkuvasti saapuessa, 'Iraaqin ihmiset kasvavassa määrin käskivät Huseinia menemään luokseen, jotta he voisivat vannoa valan hänelle Yaziid ibn Mu'awiyah'n sijaan. sillä he eivät olleet antaneet valaansa vielä kenellekään. Lopulta Husein päätti lähettää isänpuoleisen serkkunsa Muslim ibn 'Aqiil ibn Abi Taalibin päättämään asian luonne ja sen luotettavuus. Muslim saapui Kufaan yksin ja kerrotaan hänen olleen Muslim bin 'Awsajah al-Asadin luona.

Pian sana levisi Kufan ihmisten kesken, että Muslim oli saapunut, joten he menivät hänen luokseen vannomaan valan Huseinille ja vannoen auttavansa tätä ja tämän omaisuutta itse.. Hänelle valan vannoneiden määrä oli ainakin 12 000, mikä myöhemmin kohosi noin 18 000:een. Niinpä Muslim kirjoitti Huseinille, että tämän pitäisi tulla, vakuuttaen valansa pätevyydestä ja tekevänsä tarvittavat järjestelyt hänen saapumisekseen. Välittömästi Husein aloitti matkan Mekasta Kufaan, mikä sitten levisi nopeasti jopa Kufan kuvernöörin Nu'man bin Bashiirille, joka sanoi:

"En käy sotaan ketään vastaan, joka ei käy sotaan minua vastaan, enkä väijytä ketään joka ei väijytä minua."

Toisaalta 'Abdullah ibn Muslim bin Shu'bah al-Hadrami meni Nu'manin luokse ja sanoi:

"Tämä tekemäsi toimi on heikkojen ja horjuvien."


Hän vastasi:

"Siksi, että olen heikko tottelevaisuudessa Allahille. Tahtoisitko minun olevan vahva ja tottelematon
Hänelle?"


Kuultuaan Nu'manin vastauksen Yaziid määräsi hänet pois Kufasta, minkä hän päätti liittää Basrah'aan 'Ubaidullah bin Ziyadin alaisuuteen. Tämä oli Yaziidin siirto vain itsensä suojelemiseksi, sillä hän vihasi 'Ubaidullahia jonka hän suunnitteli erottavansa Kufasta, mutta antoi hänelle määräysvallan Basrah'aan ja Kufaan, kuten oli Allahin Tahto.

Yaziid kirjoitti Ibn Ziyadille:

"Kun saavut Kufaan, etsi Muslim ibn 'Aqiil ja vaienna hänet joko tappamalla tai nöyryyttämällä."


Ibn Ziyad matkusti Basrah'sta Kufaan, missä oli kuninkaallisessa palatsissa. Perustettuaan valtansa hän kutsui orjaa nimeltä Ma'qil Bani Tamiimin heimosta, antoi kolme tuhatta dirhamia ja määräsi hänet Himsiin (Homs Syyriassa), jotta Ma'qil voisi viedä rahat taloon, missä Muslim bin 'Aqiil oli ottamassa ba'yah'aa ihmisiltä. Saavuttuaan sinne Ma'qil vannoi valansa päästäkseen sisään. Saavuttuaan sinne Ma'qil vannoi valansa ja pääsi näkemään Muslim bin 'Aqiilin, joka piti hänet siellä muutaman päivän kunnes osoitti vilpittömyyttään. Sen jälkeen orja lähti ja palasi 'Ubaidullahin luokse ja kertoi tälle talon sijainnin ja sen asukkaat.

'Ubaidullah määräsi ihmisiä palaamaan Kufaan ja hylkäämään Muslim bin 'Aqiil, minkä he tekivätkin. Yksitellen tukijoiden määrä putosi viiteen sataan, pian kolmeen sataan ja lopulta kolmeenkymmeneen. Lopulta nekin hupenivat.

Kun Muslim oli varma väijyvästä kuolemastaan, hän pyysi Muhammad bin al-'Ash'athia kertomaan Huseinille viestin, että Husein kääntyisi takaisin. Muhammad bin al-'Ash'ath toteutti toiveen, mutta Husein ei uskonut viestintuojaa vaikka tunnusti hänen sanomansa olevan totta.

Kun Muslim saapui Ibn Ziyadin luokse, hän ei toivottanut Salaam, joten al-Harasi sanoi:

"Etko lähetä rauhantoivotusta Amiirille?"

Muslim vastasi:

"En. Jos hän tahtoo tappaa minut, niin minulle ei ole pakollista antaa hänelle rauhantoivotusta, mutta jos hän ei tahdo, niin silloin lähettäisin monia rauhantoivotuksia hänelle."

Ibn Ziyad tuli Muslimin luokse ja sanoi:

"Allah varmasti tappaisi minut, jos en tappaisi murhaajaa jota kukaan Islamissa ei ole tappanut pitääkseen hänet loitolla ihmisistä."

Muslim vastasi:

"Sinulla on eniten oikeus tehdä Islamissa jotain, mitä kukaan ei ole tehnyt ennen. Et voi sallia pahan murhaajan, vihamielisen esimerkin ja pahan tavan joka muistuttaa esi-isiesi ja tietämättömien tapoja tulla oikeutetuksi."

Ibn Ziyad alkoi tämän kuultuaan moittia Husainia ja 'Alia, Muslimin seistessä hiljaa, vastaamatta ja torumatta.

Muslim katsoi ympärilleen ja näki Sa'd ibn Abi Waqqasin pojan 'Umarin ja sanoi hänelle:

"Olemme sukulaisia, joten pyydän sinulta jotain yksityistä. Minulla on velka Kufassa seitsemän sataa dirhamia, jonka tahdon sinun maksavan puolestani. Vie ruumiini pois Ibn Ziyadilta ja hautaa minut, etsi Husein sillä olen kirjoittanut hänelle kertoen ihmisten täällä tukevan häntä ja olen varma
hänen matkaavan tänne."


'Umar nousi ja kertoi Ibn Ziyadille kuulemansa, joka määräsi 'Umaria toteuttamaan kaikki Muslimin vaatimukset.
Muslim teloitettiin leikkaamalla pää irti, teloittajan nimeksi arvellaan olleen Bukair ibn Humran, joka heitti pään ja torson palatsin alimpaan kuiluun. Molempien päät tuotiin Yaziid ibn Mu'awiyah'lle Syyriaan mukana kirje selittäen tapahtuneen.

'Abdullah ibn Sulaim al-Asadi ja Madhri ibn al-Mushma'il al-Asadi kertoivat:

"Teimme Hajjimme, eikä meillä ollut muuta kuin tavata Husain, joten menimme tapaamaan häntä. Husain oli kohdannut miehen Asadin heimosta. Tapasimme miehen myöhemmin ja kysyimme häneltä (Kuufan) ihmisistä, mihin hän sanoi: 'Kautta Allahin, en jättänyt Kuufaa ennenkuin Muslim ibn 'Aqiil ja Hani ibn 'Urwah teloitettiin.' Kun tapasimme Husainin, kerroimme hänelle, mitä mies oli sanonut ja hän sanoi: 'Allahille me kuulumme ja Hänen luokseen palaamme.' Jotkut hänen seuralaisistaan sanoivat hänelle: 'Kautta Allahin, sinä et ole kuin Muslim ibn 'Aqiil, sillä jos olisit jo ehtinyt Kuufaan, ihmiset olisivat tulleet luoksesi aikaisemmin.'"

Huseinin lähtö

Huseinin vastaanottaessa sarjan kirjeitä 'Iraaqin ihmisiltä hän alkoi vastata niihin säännöllisesti, kunnes lopulta päätti lähteä Mekasta Tarwiyyah'n päivinä [Hajj-kuukauden kahdeksas, "vedennostopäivä" -AR huom.] mennäkseen heidän luokseen. Mekan ihmiset olivat hyvin huolissaan hänestä, anoen häntä jäämään Mekkaan. Ibn 'Abbasin kerrotaan sanoneen:

"Elleivät ihmiset halveksisi minua sen tähden, olisin pitänyt sinua päästäsi kiinni ja estänyt sinua lähtemästä."

Husein vastasi:

"Tulla tapetuksi sellaisessa paikassa on minulle rakkaampaa kuin tulla tapetuksi Mekassa."
Sen jälkeen 'Abdullah ibn Zubair al-'Awwaam tuli ja sanoi:

"En tiedä, miksi tahdot jättää meidät sen kansan takia, kun me olemme Muhajiriinien poikia eikä heillä ole yhtäkään johtavia henkilöitä. Kerro minulle, mitä tahdot tehdä oikeasti?"

Husein vastasi:

"Kautta Allahin! Olen kysynyt itseltäni menoa Kufaan kun tukijani alkoivat kirjoitella minulle ja päätin kunnioittaa heitä vierailullani istikhaaran jälkeen."

Ibn Zubair vastasi:

"Jos minulla olisi samanlaisia tukijoita, en antaisi heille sitä kunniaa."
Seuraavana päivänä Ibn 'Abbas meni jälleen Husainin luokse ja sanoi:

"Voi serkkuni! Tahdon sinun olevan kärsivällinen, vaikka en jaksaisi itse, sillä varmasti pelkään kuolemaasi. 'Iraaqin ihmiset ovat petollinen kansa, joten älä anna heidän pettää. Pysy tässä maassa, kunnes 'Iraaqin ihmiset ovat hätistäneet vihollisensa, niin mene sitten heidän luokseen tai mene Jemeniin, sillä heilläkin on pyhättö ja kansa eivätkä he kieltäydy kannattamasta sinua. Pysy etäällä 'Iraaqin ihmisistä, kirjoittele heille ja anna heidän tietää tahtosi, sillä uskon sinun näin saavan tahtosi läpi."

Husain vastasi:

"Voi serkkuni! Kautta Allahin, tiedän sinun olevan myötätuntoinen ja sympaattinen neuvonantaja, mutta olen päättänyt lähteä."

Ibn 'Abbas sanoi:

"Jos on tarpeellista, että lähdet niin älä ota lapsiasi ja vaimojasi, sillä kautta Allahin pelkään sinut tapettavan kuin 'Uthmaanin, hänen vaimojensa ja lastensa nähdessä.
Oletko päättänyt asettaa Ibn Zubairin seuraajaksesi al-Hijaaziin?
[Mekan ja Medinan alue. -AR huom.]Kautta Hänen, jonka rinnalla ei ole palvonnan arvoista, jos tietäisin sinun lähtevän, olisin tarttunut hiuksistasi ja varmistanut, että ihmiset tottelevat minua ja sinä laitat minut valtaan."
'Abdullah Ibn 'Umar kertoi olleensa Mekasssa kuullessaan Husain ibn 'Alin lähteneen 'Iraaqiin, joten hän ratsasti hänet kiinni matkattuaan kolme kokonaista yötä. Hän kysyi:

"Minne olet matkalla?"

Kantaessaan kirjakääreitä ja kirjeitä Husain vastasi:

"'Iraaqiin. Nämä ovat heidän kääreitään ja kirjeitään."

Ibn 'Umar vastasi:

"Älä mene heidän luokseen. Kerron hadiithin:

Kerran Jibriil saapui Profeetan (S) luokse ja antoi hänen valita tämän maailman ja Tuonpuoleisen välillä. Joten hän valitsi Tuonpuoleisen palaamatta koskaan maailmaan. Sinä olet osa Allahin Lähettilästä ja kautta Allahin, kukaan ei ole koskaan hylännyt eikä vastustanut sinua ja Allah on suosinut kaikkia teistä."


Huolimatta tästä, Husain kieltäytyi palaamasta. Ibn 'Umar kertoi sen jälkeen halanneensa häntä ja alkaneen itkeä sanoen:

"Rukoilen Allahia suojelemaan sinua kuolemalta."

Bishr ibn Ghalib kertoo Ibn Zubairin sanoneen Husainille:

"Minne tahdot mennä, kansan luokse joka murhasi isäsi ja häpäisi veljesi?"

Joten hän vastasi:

"Tulla kuolluksi siellä-ja-siellä on minulle rakkaampaa kuin tuomituksi kielletyssä (Mekassa)."
Abu Sa'id al-Khudri sanoi:

"Olin häkeltynyt Husainin lähdöstä, joten sanoin hänelle:

'Pelkää Allahia itsesi vuoksi, pidä kiinni talostasi [Profeetan perheestä] äläkä hylkää johtoasi.'"


'Amrah bint 'Abdur-Rahmaan kirjoitti Husainille huolestuneena aikeistaan, kehottaen tätä olemaan tottelevainen ja pitämään kiinni yhteisöstään, kertoen että mikäli hän lähtisi, niin tämä johtaisi hänen omaan tuhoonsa:

"Kuulin 'Aa'ishah'n sanovan kuulleensa Allahin Lähettilään (S) sanoneen: "al-Husain tulee tapetuksi Babelin maassa."

Luettuaan kirjeen Husain sanoi:

"Tuhoni on siten todistettu ja tulee tapahtumaan."

'Iraaqin ihmiset lähettivät Husainin luokse sanansaattajia ja kutsukirjeitä, jolloin hän, perheensä ja kuusikymmentä liittolaista Kufasta liittyvät mukaan. Tämä tapahtui maanantaina kymmenentenä Dhul-Hijjah-kuukautta.

Marwan kirjoitti Ibn Ziyadille sanoen:

"Husain ibn 'Ali on matkalla luoksesi. Hän on Husain, Allahin Lähettilään (S) tyttären Fatiman poika ja kautta Allahin Allah ei ole antanut meille ketään rakkaampaa kuin Husain. Valmistaudu tekemään ja sanomaan oikein, äläkä anna kansan unohtaa häntä, äläkä jätä häntä viimeiseksi mainittavana tai tervehdittävänä."

Husain kiersi Ka'bah'n, kulki Safan ja Marwan välillä, leikkasi hiuksensa, päätti 'Umrah'nsa ja lähti Kuufaan, muiden lähtiessä Minaan. 'Amr ibn Sa'id ibn al-'Aas johti ihmisiä tällä Hajjilla.

Abu Mikhanaf kertoi Farazdaqin kohdanneen Husainin matkalla, joka kysyi tältä ihmisten tilanteesta ja mitä olisi edessä. Farazdaq vastasi:

"Ihmisten sydämet ovat kanssasi, mutta miekkansa ovat Bani Umayyan heimon kanssa. Määräys laskeutuu taivaista ja Allah tekee mitä tahtoo."

Husain vastasi:

"Olet puhunut totta. Asia on Allahilla, ennen ja jälkeen, Hän tekee mitä tahtoo ja joka päivä Herrallamme on jokin asia."

Qais ibn Mushir as-Saidawi näki erään Husainin kirjeen, nousi minbariin ja ylisti Allahia, sanoen:

"Oi ihmiset! Husain ibn 'Ali, paras kaikista Allahin luomista. Hän on Fatiman poika, Allahin Lähettilään (S) tyttären poika ja minä olen hänen viestintuojansa teille."

Qais jatkoi kertomalla Husainin lähteneen Dhur-Rummah'n keskustasta al-Hijaazista, ihmisten olisi vastaanotettava hänet, kuunneltava ja toteltava. Hän kirosi 'Ubaidullah ibn Ziyadia ja tämän isää ja rukoili anteeksiantoa 'Alille ja Hasanille. Tämän jälkeen Ibn Ziyad määräsi hänet vietäväksi palatsin torniin ja teloitettavaksi. Toiset kertovat määränneen hänen luunsa murrettavaksi ja jätettävä kuolemaan. 'Abdul-Malik ibn 'Umair al-Lakhmi viilsi häneltä kurkun auki ja sanoi:

"Tahdoin hänen olevan kokematta tuskaa."

Husein jatkoi matkaansa saapuen Zaroodiin (kylä lähellä Samarqandia), jossa hän sai tietää Kuufaan lähettämänsä viestintuojan kuolemasta. Husain sanoi:

"Seuraajamme ovat nöyryyttäneet meidät! Joten jos joku tahtoo palata, niin voi tehdä niin eikä häntä moitita, sillä emme kykene suojelemaan häntä."

Ihmiset alkoivat hajaantua sinne tänne, kunnes ainoastaan Mekasta lähteneet olivat jäljellä. Kaksi hänen palvelijaansa Husain määräsi nostamaan vettä juotavaksi ja matkalle, kunnes saapui 'Aqabaan.

Yaziid ar-Rishk kertoi jonkin nähneen Husainin ja sanoneen:

"Näin teltan vedettömällä maalla, joten sanoin: 'Kenelle tämä kuuluu?' He vastasivat: 'Tämä kuuluu Husainille.' Menin telttaan, jossa näin shaikhin lausuvan Qur'aania kyynelten vuotaessa hänen poskilleen ja parralleen. Sanoin: 'Kautta isäni ja äitini! Allahin Lähettilään tyttären poika! Mikä tuo sinut tähän maahan ja vedettömään, elottomaan maahan?' Hän vastasi: 'Nämä ovat Kufan ihmisten kirjeitä minulle ja näyttää siltä, etten näe heitä tulematta tapetuksi. Kuitenkin, jos he niin tekevät, niin he eivät saa Allahilta koskemattomuutta ilman etteikö sitä rikottaisi, sillä Allah asettaa heille taakaksi hallitsijan, joka häpäisee ja nöyryyttää heitä, kunnes heistä tulee Umman saastaa."

Husainin kerrotaan myös sanoneen:

"Kautta Allahin! He eivät kutsu minua kuin imemään veren sisältäni ja jos tekevät näin, Allah lyö heitä hallitsijalla, joka tekee heistä Umman alhaisinta saastaa."
Shihab ibn Khirash kertoi yhteisönsä miehen sanoneen:

"Minut määrättiin Ibn Ziyadin kokoamaan armeijaan taistelemaan Husainia vastaan. Meitä oli neljä tuhatta ja taisteluissa näin Husainin ensimmäisen kerran. Hänellä oli mustat hiukset ja musta marta ja hän sanoi: 'Outoja ihmisiä teistä on ollut kanssamme eilisestä alkaen', millä hän viittasi varkaisiin."

Kun Husain saapui Karbalaan, hän kysyi maan nimeä:

"Mikä on tämän maan nimi?

Hänelle vastattiin:

"Karbala."

Hän sanoi:

"Karb [kärsimys] ja bala' [turmelus]"

Ubaidullah ibn Ziyad oli lähettänyt 'Umar ibn Sa'din Huseinia vastaan. Husain sanoi:

"Oi 'Umar! Valitse kolmesta vaihtoehdosta: Joko lähdet ja menet takaisin, mistä tulit; Jos et, niin vie minut Ibn Ziyadin luokse ja anna hänen tuomita minut näkemänsä mukaan; Jos ei, niin minulla ei ole muuta kuin taistella kuolemaani saakka."

'Umar lähetti viestin Ibn Ziyadille, joka vastasi:

"Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sinun luopua vallasta."

Husein vastasi:

"Kautta Allahin, en ole valmistautunut siihen."

Ibn Ziyad oli sanonut viestintuojalle Shamir ibn Dhul-Jawsanille:

"Antaa 'Umarin taistella Husainia vastaan, mutta jos Husain tappaa hänet, niin sinä otat hänen paikkansa ja saat johdon."

'Umarilla oli takanaan lähes kolmekymmentä miestä Kuufan parhaimpia. Husainin liittolaiset sanoivat näille:

"Allahin Lähettilään (S) tytär on ehdottanut teille kolmea vaihtoehtoa, ettekö valitse niistä ainoatakaan?"

Niinpä he vaihtoivat puolta taistellakseen Husainin puolella.

Kuvaus Husainin kuolemasta, perustuen asiaan osallisten kertomana, eikä valehtelijoiden ja
syyttäjien väittäminä


Husain matkasi kunnes päätti pysähtyä ja määrätä teltan pystytyksen. Pian tuhat Hurr ibn Yaziid at-Tamiimin johtamaa ratsumiestä saapui Ibn Ziyadin armeijasta Husainin sijaintipaikalle ja seisoivat etäällä. Husain määräsi seuralaisiaan juomaan ja juottamaan hevoset, myöskin vihollisensa hevoset.

Dhuhur-rukousten aikaan Husain tuli teltastaan pukeutuneena izaariin ja ridaan ja sandaaleihin saarnatakseen ihmisille rukouskutsuun asti. Husain sanoi Hurr ibn Yaziidille:

"Etkö tahdo johtaa seuralaisiasi rukouksessa?"

Hurr vastasi:

"Tahdon mieluummin sinun johtavan rukousta ja meidän rukoilevan takanasi."

'Asr-rukouksen jälkeen Husainille tuotiin kaksi säkkiä kirjeitä, jotka hän levitti ja luki niistä monia. Silloin Hurr sanoi:

"Emme ole kuten ihmiset, jotka kirjoittavat asiasta. Meidät on määrätty kohtaaman sinut henkilökohtaisesti eikä erkanemaan, kunnes olemme vieneet sinut 'Ubaidullah ibn Ziyadin luokse."

Husein sanoi:

"Kuolemakin on teitä lähempänä."

Hurr sanoi:

"Minua ei ole määrätty tappamaan sinua, vaan olemaan erkanematta sinusta, kunnes olen saattanut sinut Ibn Ziyadin luokse Kuufaan. Jos kieltäydyt, niin joko menet Kuufaan tai takaisin Medinaan. Sitten voit kirjoittaa Yaziidille itse ja minä kirjoitan Ibn Ziyadille, ehkä Allah antaa minulle menestystä ja terveyttä käydä läpi jotain sinun takiasi."

Joten Husain valitsi tien kohti al-'Adhiibia ja al-Qadisiyyah'aa Hurr ibn Yaziidin matkatessa vierellä, sanoen:

"Oi Husein! Kehotan muistamaan Allahia, sillä vannon jos joudut taisteluun, niin joko tapat tai tulet tapetuksi."

Joten Husein vastasi:

"Joten sinä pelkäät kuoleman kohtaavan minua? Sanon, mitä al-Awsin veli sanoi serkulleen tahtoessaan palvella Allahin Lähettilästä (S). Häneltä kysyttiin: 'Minne menet, tapettavaksiko?' Hän vastasi runolla:

    Etenen, kuolema ei ole häpeällinen miehelle nuorelle
    Jos aikomuksensa todella olla muslimisoturi,
    Vertaisena hänellä miehet oikeamieliset
    Joten karkotti pelon eläen ja tietä kulkien


Kuultuaan sen Hurr vei seuransa 'Udhaibul-Hijanatin suuntaan, jossa he kohtasivat neljä Kuufasta saapunutta henkilöä. Hurr tahtoi tulla heidän ja Huseinin väliin, mutta Husein kielsi tekemästä niin. Yksi neljästä kertoi Husainin kysyessä kuufalaisista:

"Erinomaisimmat heistä välittävät sinusta. Lopuilla sydän käy sinua vastaan ja huomenna heidän miekkansa tekevät sinut kuuluisaksi."

Eräs seuralainen ymmärsi tilanteen pahenevan ja Husainin kannatuksen vähenevän, mutta Husein oli päättänyt jatkaa ja seuralainen kääntyi takaisin.
Ibn Ziyad oli määrännyt neljän tuhannen miehen armeijaansa käymään taisteluun Husainia vastaan ja kun olisivat tuhonneet hänet, niin heidän tulisi leiriytyä ad-Dailamiin. 'Umar ibn Sa'd yritti pyytää erottamistaan Ibn Ziyadilta. 'Umarin veljenpoika Hamza ibn al-Mughiirah antoi myöhemmin neuvon:

"Varo menemästä Husainin luokse, sillä voisit olla tottelematon Herrallesi ja rikkoa sukulaissiteet. Mutta kautta Allahin, koko maan hallituksen hylkääminen on parempi sinulle kuin kohdata Allah
Huseinin verta käsissäsi."


'Umar valitsi hallituksen hylkäämisen, mutta Ibn Ziyad uhkasi erottamisella ja kuolemalla, joten tästä syystä 'Umar pakotettiin käymään taisteluun Husainia vastaan.

Aluksi 'Umar ibn Sa'din armeija kielsi Husainin seuralaisilta veden, strategia mikä pakotti Husainin ehdottamaan tapaamista kahden armeijan välillä. He puhuivat pitkään yöhön asti eikä kukaan muu tiennyt mitä oli puhuttu. 'Umar kirjoitti tapaamisesta kirjeen 'Ubaidullahille, joka vastasi hyväksyvästi. Silloin Shamir ibn Dhul-Jawshan nousi protestoimaan:

"Ei, kautta Allahin! Hän ja liittolaisensa yrittävät riistää sinulta vallan."

Niinpä Ibn Ziyad määräsi 'Umarille kerrottavaksi:

"Jos Husain ja liittolaisensa olvat tulleet riistämään minulta vallan, niin määrää 'Umar ibn Sa'd taistelemaan heitä vastaan ja jos epäröi, niin lyö pää poikki. Muuten sinusta tulee ihmisille komentaja."

Luettuaan sen 'Umar vastasi Shamirille:

"Allah hävittäköön kotisi ja häpäisköön sen, miksi tänne tulit. Kautta Allahin! Uskon sinun yllyttäneen 'Ubaidullah ibn Ziyadin pois kolmesta Husainin antamasta ehdotuksesta hänelle."

Sen jälkeen hän huusi armeijalleen:

"Allahin ratsumiehet, laukatkaa ja iloitkaa! Ratsastakaa ja edetkää heitä kohti Salatul-'Asrin jälkeen, tämä on päivämme!"

Ashuran päivä, kymmenes Muharram 61 H

Husain istui telttansa edessä, nojaten miekkaansa käsissään. Hän oli juuri alkanut nuokkua sisarensa Zaynabin kuullessa huudon ja kiirehti herättämään hänet. Herättyään hän sanoi:

"Näin unessani Allahin Lähettilään (S) ja hän sanoi: 'Sinä olet tulossa luoksemme.'"

Kuultuaan tämän Zaynab löi surussaan kasvoihinsa ja sanoi:

"Olemme hävitetyt!"

Husain vastasi:

"Et sinä ole hävitetty, sisar! Ole rauhassa, sillä Armahtavimmalla on myötätuntoa sinua kohtaan."
Hänen veljensä 'Abbas ibn 'Ali tuli hänen luokseen ja sanoi:

"Oi veli, ihmiset ovat tulleet luoksesi."

Husain sanoi:

"Mene ja ota selvää, mitä voit heistä."

Joten hän meni ehkä kahdenkymmenen ratsumiehen kanssa ja sanoi:

"Mitä tahdotte?"

He vastasivat:

"Olemme tulleet Amiirin määräyksestä. Joko tunnustatte hänen valtansa tai aloitamme sodan teitä vastaan."

Joten hän sanoi:

"Vetäytykää, jotta voin mennä Abu 'Abdullahin luo ja kertomaan hänelle tästä."
Kun 'Abbas palasi, Husain sanoi tälle:

"Mene takaisin ja pidä heidät loitolla tänä iltana, jotta voimme rukoilla, etsiä anteeksiantoa ja rukoillaa Herraamme tänä iltana, sillä Allah tietää että rakastan rukoilla Häntä, lausua Hänen Kirjaansa, etsiä Hänen anteeksiantoaan ja rukoilla Häntä."

Näin Husain vietti yön ensimmäisen osan kertoakseen tahtonsa perheelleen ja saarnaten seuralaisilleen. Sitten hän ylisti Allahia ja lähetti hienoisesti artikuloidut rukoukset Profeetalle (S), jonka jälkeen hän sanoi seuralaisilleen:

"Joka tahtoo palata perheensä luokse tänä iltana, niin saa minun lupani, sillä nämä ihmiset tahtovat ainoastaan minut."

He vastasivat:

"Silloin ihmiset sanovat, että hylkäsimme Shaykhimme, mestarimme ja setiemme heimon! Me emme ampuneet nuolia heidän kanssaan emmekä iskeneet miekkoja heidän kanssaan haluten tätä maailmaa, joten ei, kautta Allahin, emme lähde. Päinvastoin me avustamme sinua hengellämme, omaisuudellamme ja perheillämme ja taistelemme kanssasi kunnes palautamme sinut oikealle paikallesi. Allah tehköön elämän häpeälliseksi ja rumaksi, kun olet mennyt."

Zainul-'Abideen 'Ali ibn Husainin kerrotaan sanoneen:

"Olin yksi heistä, jotka jäivät ennen kuin isäni tapettiin. Tätini Zaynab oli lääkitsemässä minua, isäni ja seuralaisensa vetäytyivät äkkiä telttaansa. Abu Dharr al-Ghifarin palvelija Huwayy oli isäni mukana huoltamassa miekkaansa, kun isäni sanoi:

    Ajan saatossa ei ystävysty
    Miten monia ystäviä, aamuin illoin
    tukemassa todella on?
    Ei ollos aika tyytyväinen vaihtoehtoihin
    Asiat eivät ole kuin monimutkaisia
    Kaiken olevaisen on raahauduttava tällä tiellä


Hän toisti itseään kaksi tai kolme kertaa, kunnes minäkin muistin sen ja ymmärsin mitä hän tahtoi. Kyyneleet ottivat vallan kun lausuin niitä, joten pysyin vaiti. Tiesin jonkin traagisen kohtaavan meitä ja tätini oli niin suruissaan, ettei enää kestänyt ja sanoi: 'Hän riistää minut kuolemallaan ja riistää minut elämästä tänään. Olkoon isäni ja äitini uhrattu puolestasi, oi Abu 'Abdullah! Oletko riskeerannut elämäsi?' Sen jälkeen hän löi kasvojaan surusta, repi vaatteensa etupuolen surun merkiksi ja kaatui lattialle. Husain meni hänen luokseen ja kaatoi vettä hänen kasvoilleen ja sanoi: 'Oi sisar, pelkää Allahia, ole kärsivällinen ja rauhoita itseäsi Allahin rauhalla.' Sitten hän kielsi tekemästä mitään tämän kaltaista kuolemansa jälkeen."[/i]

Husain määräsi miehiään kaivamaan vallihaudan tukikohtansa taakse, keräämään polttopuita ja sytyttämään tulen estämään pääsyn leiriinsä takaa ja tällä valmistauduttiin taisteluun. Lisäksi Husain vältti menemästä häntä varten pystytettyyn telttaan, paitsi peseytyäkseen ajoittain, mutta muuten pysyi lankeamatta ansaan tulla löydetyksi sieltä. Hän myös hajusti itseään miskillä säännöllisesti ja muut tekisivät samoin.

Husain nousi hevoselleen, otti mushafin käsiinsä ja lähestyi ihmisiä nostaen sen korkealle, kutsuen:

"Oi Allah! Sinuun luotan ahdingon aikoina ja toivoni jokaisena vaikeutena."


Tuolloin 'Umar ibn Sa'd eteni jousensa kanssa ja ampuessaan nuolensa hän julisti: "Todistakaa, että ammuin ensimmäisenä ihmisiä kohti." Tuona päivänä molemmat puolet ottivat yhteen, kunnes Husainin seuralaiset löivät vastustajansa ja olivat voitokkaita, ennenkaikkea jousiampujiensa vahvuuden takia ja koska taistelivat sankarillisesti pelkillä miekoillaan.
Armeija taisteli ilman Shamir ibn Dhul-Jawshania, eikä tätä tarvittukaan, mutta hän kuitenkin meni Husainin teltalle ja sanoi:

"Tuokaa soihtu, jotta voin liekittää kenet tahansa sisällä olevan."

Silloin naiset alkoivat kiljua ja tulivat juosten ulos. Husain sanoi:

"Sinä tahdot polttaa perheeni, joten Allah polttakoon sinut Helvetin Tulessa."

Dhuhur
-rukouksen aikaan Husain sanoi:

"Määrää heitä herkeämään taistelusta, jotta voimme rukoilla."

Mies kuufalaisista huusi takaisin:

"Ei sitä hyväksytä sinulta kuitenkaan."

Habiib ibn Muzahhir vastasi:

"Ole hävitetty! Teidänkö rukoukset hyväksytään, mutta ei Allahin Lähettilään (S) perheen rukouksia?"

Mies hyökkäsi Habiibia vastaan niin raivokkaasti, että kuoli taistelujen aikana, joiden jälkeen hänen päänsä vietiin Ibn Ziyadille.

Husain johti seuralaisiaan Salatul-Khawf-rukouksessa, kunnes jatkoivat ankaraa taistelua, missä Husain valiokumppanit etenivät suurenmoisiin mittoihin puolustaakseen häntä. Hyökätessään Husainin seuralaisia vastaan Shamir huusi:

"Jättäkää Jumalan viholliset, jättäkää Shamir, joka iskee miekallaan pakenematta taistoista."

Banu Abi Talibin päällikkö Husainin perheestä oli hänen vanhin poikansa 'Ali ibn Husain ibn 'Ali, jonka äiti oli Laylah bint Abu Murrah ibn 'Urwah ibn Mas'uud ath-Thaqafi. Murrah ibn Munqidh ibn Nu'man haavoitti häntä kohtalokkaasti, kun hän yritti suojata isäänsä hyökkäyksiltä, jolloin 'Ali ibn Husain sanoi:

"Olen 'Ali ibn Husain ibn 'Ali, Me ja Allahin Talo olemme lähimmät Profeetalle. Vannon kautta Allahin, että petoksen pojat eivät hallitse meitä. Nähkööt, miten vartioin isääni tänään."
Sen jälkeen Murrahin miehet kerääntyivät hänen ympärilleen ja alkoivat miekoillaan leikata häntä paloiksi. Husain sanoi:

"Allah tappakoon kaikki, jotka tappoivat poikani! He uhmaavat Allahia rikkomalla Hänen rajojaan! Langetkoon turmelus maailman ylle mentyänne!"

Sen jälkeen 'Abdullah ibn Muslim ibn 'Aqiil ja 'Abdullah ibn Ja'farin pojat 'Awn ja Muhammad myös tapettiin.

Husain oli yksin kokonaisen päivän ilman kenenkään lähestymistä, sillä kukaan ei halunnut vastuuta hänen murhaamisestaan, kunnes mies Bani Badda'n heimosta, jonka nimeksi kerrottiin Malik ibn an-Nusair, tuli hänen luokseen ja löi häntä miekallaan päähän aiheuttaen verenvuodon. Huseinilla oli viitta, minkä hän repi siteeksi haavoittuneeseen päähänsä, vaikka side täyttyi äkkiä verestä. Joten Husain sanoi hänelle:

"Jäätköön sinä ilman syömistä ja juomista siellä (Paratiisissa), mutta voi olla että Allah pudottaa sinut sortajien joukkoon."

Husainin jano voimistui, hän yritti epätoivoisesti saada vettä Eufrat-joesta juotavaksi, mutta ei onnistunut. Pian sen jälkeen Husain ibn Numariksi arveltu mies ampui nuolen osuen Husainia kurkkuun, vaikkakaan ei kuolettavasti. Pitäen kaulaansa estääksen verta vuotamasta hän nosti veriset kätensä taivasta kohti ja rukoili:

"Yaa Allaah! Anna heille kosto moninkertaisesti, tapa heidät missä ikinä ovatkin äläkä jätä ainoatakaan heistä maan päälle!"

Hänen kerrotaan myös sanoneen:

"Oi Allah, 'Iraaqin ihmiset huijasivat minua ja pettivät minut, ja tekivät veljelleni [Hasanille] mitä tekivät. Oi Allah, tuo tuho heille äläkä anna kenenkään heistä paeta Sinun Rangaistustasi."

Hän jatkoi du'aan tekemistä tällä tavalla.

Kukaan muu ei tullut murhaamaan Husainia, joten Shamir ibn Dhul-Jawshan huusi:

"Liikettä! Mitä te odotatte? Tahdotteko heidän tappavan teidät ja riistävän äideiltänne pojat?"

Välittömästi hänen miehensä ryntäsivät Husainia kohti ja aloittivat hyökkäyksen joka suunnasta. Mies, joka löi Husainia keihäällä ja aiheutti hänen kaatumisensa maahan oli nimeltään Sinan ibn Anas ibn 'Amr an-Nakha'i, joka laskeutui hevoseltaan, lävisti Husainin kurkun ja lävisti hänen päänsä, minkä hän sitten irrotti ja ojensi Khawali ibn Yaziidille. Toiset kertovat sen olleen Shamir ibn Dhul-Jawshanin itse, joka murhasi Husainin.

Sinan ibn Anasin kerrotaan menneen 'Umar ibn Sa'din teltalle ja huutaen kovimmalla äänellään:

"Lastatkaa kuormani hopealla ja kullalla, sillä minä tapoin naamioidun kuninkaan, jonka isä ja äiti olivat parhaimmat ihmisistä ja jolla oli sukulaissuhteista parhaat."
'Umar ibn Sa'd käski Sinanin tulla sisään, jolloin 'Umar alkoi ruoskia tätä ruoskalla ja sanoi:

"Ole hävitetty, sinä mielipuoli mies! Kautta Allahin, jos Ziyad kuulisi mitä sanot, hän vääntäisi niskasi nurin!"

Husainin seuralaisista tapettiin taisteluissa 72 ja al-Ghadiran kaupungin ihmiset hautasivat heidät päivää myöhemmin. Allah antakoon heille Armonsa ja Siunauksensa. Kaupunki oli Kufan naapurikaupunki lähellä Karbalaa kuuluen Bani Asadin heimolle.
Hasan al-Basrin kerrotaan sanoneen:

"Huseinin kanssa tapettiin kuusitoista muutakin, kaikki Ahlul-Beitistään. Väitetään 'Umar ibn Sa'din määränneen kymmenen ratsumiehen tallaamaan Huseinin päällä taistelun päivänä, kunnes hänen ruumiinsa olisi juuttunut maahan ja päänsä lähetetyn Khawali ibn Yaziid al-Asbahin mukana Ibn Ziyadille. Sanotaan myös hänen ottaneen Husainin seuralaisten päät, mikä on laajasti tunnustettu mielipide. Päiden lukumäärä oli 72 eikä tähän lasketa niitä, jotka tapettiin ilman pään irrotusta. Ibn Ziyadin jälkeen päät lähetettiin Yaziid ibn Mu'awiyah'n luokse Syyriaan."

Anasin kerrotaan sanoneen:

"'Ubaidullah ibn Ziyadille tuotiin Husainin pää asetettuna tarjottimelle. Ibn Ziyad alkoi tökkiä sitä kepillä ja kommentoi Husainin komeita piirteitä. Joten Anas sanoi: 'Husain muistutti Profeettaa (S) enemmän kuin muut.' Husainin hiukset oli värjätty wasmahilla (Värjäykseen käytettävä kasvi)."

Anasin kerrotaan myös sanoneen:

"Kun Husainin pää tuotiin 'Ubaidullah ibn Ziyadille, hän alkoi tökkiä ja leikkiä Husainin nenällä ja suulla ja kommentoiden hänen komeaa ulkonäköään. Sanoin: 'Kautta Allahin! Näin Allahin Lähettilään (S) suutelevan mihin tökit kepilläsi', mikä sai 'Ubaidullahin tuntemaan epämukavaksi."

Anasin kerrotaan sanoneen: "Olin Ibn Ziyadin kanssa, kun Huseinin pää tuotiin hänelle. Ibn Ziyad alkoi tökkiä kepillä Huseinin nenää ja suuta viittaillen hänen komeisiin piirteisiinsä. Joten sanoin hänelle: 'Husein muistuttaa Profeettaa enemmän kuin muut." [Bukhari ja Tirmidhi] Ahmadin mukaan Anas vastasi: "Kautta Allahin, minun on puututtava tähän. Näin Allahin Lähettilään (S) suutelevaan paikkaa, johon nyt kosket kepilläsi." Sen kuultuaan hän lopetti."[/i] [Hasan riwaayah]
Kun Husainin pää tuotiin Ibn Ziyadille, hän alkoi tökkiä nenää kepillä ja sanoi:

"Abu 'Abdullah, hiuksesi olivat sekoitus harmaata ja mustaa."
Mu'awiyah ibn Abi Sufyanin palvelijan kerrotaan sanoneen:

"Kun Yaziid tuli Husainin pään kanssa, näin Yaziidin itkevän ja sanovan: 'Jos Ibn Ziyadin ja Husainin välillä olisi ollut mitään suhdetta, hän ei olisi tehnyt näin."

Qasim ibn Bukhaitin kerrotaan sanoneen:

"Kun Husainin pää laitettiin Yaziid ibn Mu'awiyan käsiin, hän alkoi tökkiä kepillään sen suuta. Hän sanoi sitten: 'Tämä pää ja me olemme kuin mitä Husain ibn al-Humam al-Murri sanoi runossaan:

    Naiset voivat vetää ylistettyjen miesten nenät alas, he olivat epävanhurskaita tyranneja."[/i]


Abu Barzah al-Aslamin kerrotaan sanoneen Yazidille samoin kuin Anasin. Sen jälkeen Abu Barzah sanoi:

"Eikö Ylösnousemuksen päivä tulekin, kun Muhammad (S) on Husainin puolestapuhuja ja sinä omaasi, Ibn Ziyad?" Hän nousi ja käveli tiehensä.

Husainin muusta perheestä ja vaimoista huolehtinut 'Umar ibn Sa'd luovutti heidät kenelle tahansa huolehdittavaksi ja suojeltavaksi, minkä jälkeen heidät varustettiin ryhmäksi ja matkaan. Kun he ohittivat taistelukentän, missä Husein ja hänen seuralaisensa kaatuivat, naiset alkoivat itkeä ja Zaynab suri veljeään Huseinia ja perhettään. He matkustivat Karbalasta Kufaan, missä he saivat vieraanvaraisuutta, majoitusta ja vaatetusta. Tämän jälkeen heidät vietiin takaisin Syyriaan Shamir ibn Dhul-Jawshanin ja Muhaffiz ibn Tha'labahin mukana. Kun päät ja naiset esiteltiin Yaziidille, hän kutsui miehiä ja naisia todistamaan rumaa näkymää, sanoen:

"Allah hävittäköön Ibn Marjanahin! Jos heidän ja hänen välillään olisi ollut armoa, tätä ei olisi tapahtunut heille eikä teitä olisi koottu tästä syystä."

Yaziid määräsi sen jälkeen Nu'man ibn Bashiirin lähettämään luotettava mies naisten ja Husainin nuoremman pojan 'Ali ibn Husainin seuraksi matkalla Medinaan ja asettamaan vahdit ja ratsumiehet heidän suojelukseen. Naiset vietiin Yaziidin haaremiin kalifin taloon, missä Mu'awiyah'n perheen naiset itkien Husainia ottivat heidät vastaan. He olivat siellä kolme päivää, minkä aikana Yaziid ei syönyt lounasta eikä päivällistä paitsi 'Ali ibn Husainin ja tämän veljen 'Amr ibn Husainin seurassa.

Yaziid antoi heille anteliaan summan rahaa ja vaatetusta ennen lähettämistään matkaan suurlähettilään suojeluksessa, jolle Yaziid sanoi:

"Kirjoita minulle kertoen jokaisesta liikkeestänne."

Suurlähettiläs lähti matkaan toista reittiä välikohtausten välttämiseksi ja pysyi heidän kanssaan Medinaan saakka.

Husainin murha tapahtui perjantaina Ashuuran päivänä (Joidenkin mukaan lauantaina) vuonna 61 paikassa nimeltä at-Tuff 'Iraaqin Karbalassa. Hän oli noin 58-vuotias.

Kun tieto Husainin murhaamisesta tavoitti Ibn az-Zubairin, hän nousi ja piti ihmisille puheen, jossa tuomittiin Husainin ja hänen seuransa kuolema ja kirottiin tappajat. Hän osoitti halveksuntansa Yaziid ibn Mu'awiyyah'aa kohtaan ja kehotti ihmisiä kääntymään Bani Umayyah'aa vastaan ja pudottamaan Yaziid kalifin paikalta. Ibn az-Zubairille valansa antaneet sanoivat:
"Kukaan ei ole meistä erimielinen Husainin tappamisesta."

"Kuulin 'Abdullah ibn 'Umarin sanoneen, että 'Iraaqin mies kysyi häneltä talouskärpäsen verestä (tappamisesta). Ibn 'Umar sanoi:

'Mistä olet?'

Mies vastasi:

'Iraaqista.'

Ibn 'Umar vastasi:

'Katsoppas tuota! Hän kysyy minulta talouskärpäsen verestä vaikka ovat tappaneet Profeetan (S) tyttärenpojan.'

Ibn 'Umar sanoi:

'Kuulin Allahin Lähettilään (S) sanovan:


"He [Hasan ja Husein] ovat minun kaksi tuoksuvinta kukkaa tässä maailmassa." [al-Bukhari 5994, at-Tirmidhi 3770]

***

Kosto Huseinin murhasta

'Abdullah ibn az-Zubairia vastaan taistellut Kuufan kuvernööriksi itsensä juonitellut Mukhtar ibn Abi 'Ubaid otti tehtäväkseen jäljittää Huseinin murhaajat. Edettiin vuoteen 66 H saakka. Hän otti asiakseen kostaa kenelle tahansa Ibn Ziyadin armeijan puolella taistelleelle.

Shamir ibn Dhul-Jawshanin kuolema

Shamir lähetti ei-arabialaisen orjansa liittolaisensa Mus'ab ibn az-Zubairin luokse Kuufaan, jolloin hän joutui Mukhtarin turvallisuuspäällikön Abu 'Amrah'n käsiin. Shamirin muut liittolaiset pyysivät häntä lähtemään leiriytymispaikaltaan, jolloin samana yönä Abu 'Amrah'n armeija väijytti heidät ja löivät Shamiria tämän omalla keihäällä tämän ollessa yöllä nukuttuaan alastomana. Shamir puolusti itseään herkeämättä kuolemiseensa asti ja huolimatta häviöstään hänen kannattajansa huusivat takbiiria. Mukhtarin armeija sen sijaan huusi: Allah Akbar! Demoni on tapettu!

Sen jälkeen Mukhtar kehotti liittolaisiaan Kuufassa nousemaan siellä asuvia Huseinin murhaajia vastaan. Murhaajat koottiin nopeasti Mukhtarin eteen ja hän tuomitsi heidät teloitettaviksi eri tavoin, polttamalla, silpomalla raajat kunnes vuotavat kuiviin sekä pudottamalla korkeista rakennuksista. Malik ibn Bashiir tuotiin Mukhtarin eteen, jolta Mukhtar kysyi:

"Sinäkö varastit Huseinilta viitan?

Mies vastasi:

"Meidät pakotettiin, joten anna meille turvaa."

Sen kuultuaan Mukhtar määräsi hänen kätensä ja jalkansa katkaistaviksi ja sen jälkeen asetettava hevosen selkään kunnes kuolisi.

'Abdullah ibn Asiid al-Juhani ja muut kokivat samankaltaiset säälimättömät teloitukset.

Huseinin päähän miekalla lyöneen Khawli ibn Yaziid al-Asbahin kuolema

Mukhtar lähetti henkivartijansa Abu 'Amrahin hakemaan Khawli ibn Yaziidin tämän talosta, jolloin hänen vaimonsa 'Ayuuf bint Malik sanoi, ettei tiedä missä miehensä on ja samalla osoitti kädellään miehensä piilopaikkaa. Vaimo oli ollut vihainen miehelleen saman illan jälkeen, kun Khawli oli esitellyt hänelle Husainin päätä eikä hän antanut sitä miehelleen koskaan anteeksi. Khawli löytyi piilostaan puuastian päähänsä laittaneena, jolloin hänet otettiin kiinni ja vietiin Mukhtarin luokse, joka määräsi hänet kuolemaan kotinsa lähellä polttamalla elävältä.

Huseinin tappaneen armeijan komentajan 'Umar ibn Sa'd ibn Abi Waqqaasin kuolema

Eräänä iltana Mukhtar totesi: "Huomenna tapan korkea-arvoisen miehen, jolla on syvällä silmät ja korkeat kulmakarvat ja jonka kuolemasta iloitsee uskovat ja enkelit. Sen kuullut Haitham ibn al-Aswad ymmärsi kyseessä olevan 'Umar ibn Sa'din, joten hän lähetti poikansa 'Urianin varoittamaan tätä. Tämän kuultuaan 'Umar ihmetteli, että miksi näin vaikka hän oli tehnyt aselevon ja sovinnon Mukhtarin kanssa. Mukhtar oli saapuessaan Kuufaan esittämään itsensä esimerkillisenä ja antanut 'Umarille turvan, mutta ei kuitenkaan tämän tietämättä Huseinin murhasta.

'Umar tuotiin ja Mukhtar komensi:

"Vastaa komentajalle!"

Noustessaan ylös 'Umar kompastui jubbaansa [pitkä, jalkoihin ulottuva vaate], jolloin Abu 'Amrah löi häntä kuolettavasti miekallaan. Sen jälkeen Abu 'Amrah leikkasi häneltä pään irti ja kysyi 'Umarin pojalta Hafsiltä, että tietääkö tämä kenen pää se on.

Hafs ibn 'Umar vastasi:

"Kyllä ja tämän jälkeen hänessä ei ole enää mitään hyvää."

Sen jälkeen Mukhtar vastasi:

"Olet oikeassa!" ja määräsi hänetkin teloitettavaksi pää irrottamalla ja laitettavaksi isänsä pään viereen.

Sitten Mukhtar sanoi:

"Tämä on Huseinista ja tämä 'Ali ibn Huseinista, mutta ei riitä. Kautta Allahin, vaikka tappaisin Quraishin kolmen korttelin asutuksen asukkaat, he eivät riittäisi edes Huseinin sormenpäistä!"

Mukhtarin toimet herättivät häntä tukeneissa sekteissä meidän päiviimme saakka jatkuneen vainon kostaa Huseinin ja perheensä kuolema. Mukhtarin valta päättyi myöhemmin hänen veljensä Mus'abin piirittäessa Kuufaa ja lopulta salamurhaamiseen -pää irti leikkaamalla, tietty. Mukhtar oli muslimeille epäluotettava henkilö ja väitti saavansa ilmestyksiä Jibriililtä.


Huseinia ylistävää runoutta

'Abdullah ibn Ibrahiimin mukaan yksi Husein ibn 'Ali ibn Abi Taalibia ylistäneistä oli Abu Bakr ibn Kamil runoissaan. Hän kirjoitti:

    "Laulan Luojan luomasta
    Erottaaksesi valehtelijan ja rehellisen
    Pyydä Anteliaalta antamastaan
    Kukaan kuin Herra turvaa
    ken luulee immeisen antavan elannon?
    Luottamatta Anteliaimpaan
    Luuleeko hän rahansa hyödyttävän
    jos
    niin
    olet totisesti erheen viemä"


Lähteet: Ibn Kathiir al-Bidaya wan-Nihayah, 'Ali as-Sallabii 'Umar ibn al-Khattaab, Uthmaan ibn 'Affaan, 'Ali ibn Abu Talib ja Hasan ibn 'Ali.


Lau Mar 21, 2015 10:05 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea