Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Taliban Afganistanissa ja Pakistanissa
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Taliban Afganistanissa ja Pakistanissa
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Taliban Afganistanissa ja Pakistanissa Vastaa lainaamalla viestiä

Ensimmäinen osa

Yhdysvaltain ja sen johtaman koalition sekä afgaaniliittolaisten väkivalta Afganistanissa


0

Protocols of Zion



"Kolme vuotta sitten Taleban antoi Osama bin Ladenille ja hänen terroristi Al Kaida-organisaatiolleen turvan pakopaikaksi. Tänään Taleban on syösty vallasta, al-Qaeda piilottelee, ja koalitiojoukot jatkavat rippeiden ja piilokolojen metsästystä. Koalitiojoukot, mukana monta urheaa afgaania, ovat tuoneet Amerikalle, Afganistanille ja vapaalle maailmalle sen ensimmäisen voiton sodassa terrorismia vastaan." -Yhdysvaltain presidentti George W. Bush tavatessaan Afganistanin presidentin Hamid Karzain Valkoisessa talossa kesäkuun 15. 2004.

"Radikaali Islamilainen fundamentalismi, al-Qaidan ja Talibanin vahvistuminen tässä maassa -se on ohi." -Naton kenraali James Jones Kabulissa Radio Libertyn haastattelussa elokuussa 2004.

Yhdysvallat pudotti vuonna 2001 alkaneessa Afganistanin invaasiossa yhteensä 17 500 pommia. Vuoden 2002 jälkeen Yhdysvallat on toteuttanut vähintään 38 100 ilmaiskua Afganistaniin. 'Iraaqin invaasiossa vuonna 2003 Yhdysvallat teki yhteensä 29 200 ilmaiskua. 19 948 täsmäaseesta 20-25% menivät kohteensa ohi, 9 251 ollessa muita kuin täsmäaseita. Seuraavan kahdeksan vuoden aikana 'Iraaqin sodassa Yhdysvallat toteutti 3 900 ilmaiskua.

Jo lokakuussa 2001 Yhdysvaltain ilmavoimat tulittivat ja tykistökeskittivät maanviljelijäkylää Chowkar-Karezia tappaen 93 siviiliä. Pentagonin viranomainen vastasi joulukuussa 2001:


"Ne ihmiset siellä ovat kuolleita, koska tahdomme heidän olevan kuolleina."

Britannian puolustusministeriön johtaja Sir Michael Boyace:


"Pommittaminen jatkuu, kunnes ihmiset maassa itse tunnustavat tämän jatkuvan kunnes saavat hallituksensa vaihdetuksi."

CNN:n johtajan neuvo uutisryhmälle:


"On perverssiä keskittyä liikaa kuolonuhreihin tai vaikeuksiin Afganistanissa."

Fox-konsernin raportissa oudoksuttiin, miksi toimittajat vaivautuvat edes kertomaan siviiliuhreista:


"Siviiliuhrit ovat historiallisesti osa sotaa. Pitäisikö niiden olla niin suuri uutinen kuin ne ovat olleet?"

"Siviiliuhrit eivät ole uutinen. Totuus on, että he ovat sodan sivutuote."
-US Newsin kolumnisti.

Yhteensä Yhdysvallat toteutti vuosina 2002-2008 karkeat 24 000 ilmaiskua seitsemän vuoden aikana, keskimäärin yksi ilmaisku joka kolmas (3.) tunti, kun taas Barack Obaman kaudella Yhdysvallat toteutti neljän vuoden aikana 20 130 illmaiskua, keskimäärin yhden ilmaiskun joka tunnin-kahden välein.

Vuonna 2009 alkaneella Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman kaudella Yhdysvallat on tehnyt Afganistaniin ainakin 18 274 ilmaiskua, joista miehittämättömillä ohjuksilla ainakin 1 160 iskua.

Barack Obaman ensikauden kolmena ensimmäisenä vuotena Yhdysvallat laukaisi Luoteis-Pakistaniin yhteensä 259 miehittämätöntä ohjuslennokkia, joissa kuoli arviolta 297-569 siviiliä, joista ainakin 64 oli lapsia. Alueen lapsista moni ei käy koulua peläten Yhdysvaltain iskujen kohteina olevia suuria kokoontumisia. Edellisen presidentin George W. Bushin aloittaessa ohjuslennokkien laukaisut, yhdessä iskussa kuoli 69 lasta.

Vuoden 2004 jälkeen Yhdysvaltain ohjusiskuissa on kuollut 2 800-3400 välillä ihmisiä, alakanttiin arvioituna naisia, lapsia ja siviilejä on siitä 900, mikä tosiasiassa on liian vähän. Samaan aikaan mujahidiineja ja heidän johtajiaan on kuollut Yhdysvaltain ohjusiskuissa ainoastaan 126. Vuoden 2009 tietojen mukaan Yhdysvaltain yrityksissä tappaa yhdeksän (9) al-Qa'idah-komentajaa, tappoi 700 siviiliä.


"Olemme tappaneet [viimeisen kahdeksan vuoden aikana ohjuksilla] 4 700. Joskus osut viattomiin ja vihaan sitä, mutta olemme sodassa, ja olemme tappaneet joitain tärkeimpiä al-Qaedan jäseniä. Se on ase, jota täytyy käyttää. Meillä ei ole joukkoja Pakistanin-Afganistanin raja-alueella, muuten emme kykenisi kontrolloimaan militanttien liikkumista siellä."
-Lindsay Graham, Yhdysvaltain senaattori.

Lindsay Graham, Yhdysvaltain senaattori Etelä-Carolinasta, ei ole milloinkaan ollut mukana yhdessäkään sodassa, on kuitenkin vuodesta 2003 lähtien ollut aktiivinen tukija Yhdysvaltain sotilaalliselle läsnäololle muslimimaissa.

Mites Anwar al-Awlaqi?


"Hänet löydettiin Jemenistä ja me räjäytimme hänet ohjuksella. Hyvä. En tahtonut häntä oikeuteen. Emme taistele rikoksia, vaan sotaa. Kannatan presidentin kykyä päättää, ken on vihollistaistelija, tuomarit eivät ole koskaan tehneet sitä. Kannatan ohjusohjelmaa."


Lindsay Graham kertoi ohjuksia tarvittavan Yhdysvaltain rajaa pitkin:

"En tahdo aseistaa niitä, mutta tarvitsemme ohjuksia pitkin rajaa, jotta voisimme todella kontrolloida laitonta maahanmuuttoa."

"On muistettava, että emme me hyökänneet kenenkään kimppuun emmekä miehittäneet kenenkään maata. Olemme ainoastaan keskittyneet Jihadiin niitä vastaan, jotka ovat ryhtyneet aggressioon meitä vastaan. Kerroimme viholliselle jo yksitoista vuotta aikaisemmin, että sen tuleminen tänne saattaa olla helppoa, mutta lähteminen voi olla kauhistuttavan vaikeaa. Tänään vihollinen onkin kohdannut lähes sen kaltaisen tilanteen." -Mulla Muhammad Umar, Uskovien komentaja.

Vuonna 2009 Yhdysvallat toteutti ainakin 116 ilmaiskua 'Iraaqiin. Vuonna 2011 Yhdysvallat toteutti ilmaiskuista Libyaan 1 460 kaikkiaan Naton 7 700 ilmaiskuista. Obamaa edeltäneen presidentin George W. Bushin toisella kaudella 2005-2009 Yhdysvaltain salaisten ohjusiskujen raportoidaan viisinkertaistuneen toisella hallintokaudella, 303 Pakistaniin, 125 Jemeniin ja 16 Somaliaan.

Yhdysvalloissa tapettiin vuonna 2011 yhteensä 581 0-8-vuotiasta lasta, näistä 89 ampumalla, 35 teräaseella, 36 tylpällä esineellä, 243 lyömällä tai potkimalla, kolme myrkyttämällä, yksi räjäyttämällä, 14 polttamalla, viisi huumeilla, viisi kuristamalla, 17 tukehduttamalla ja 133 määrittelemättömillä tai muilla tavoilla.
Vuonna 2011 murhattiin n. 13 000 henkilöä. Laskua vuodesta 2007 oli 14,7%. Myös pidempiaikaiset tilastot osoittavat henkirikollisuuden vähenevän jatkuvasti. Murhatuista 9829 on miehiä, 2813 naisia. Valkoisia oli 5825, mustia 6329.
Aseena käytettiin tuliasetta (67,7%), teräasetta (13,4%), muuta astaloa (13,1%) sekä käsiä ja jalkoja (5,8%). Tuliasetta käytettiin 8583 henkirikoksessa. Näistä 6220 oli käsiaseita, 323 kivääreitä, 356 haulikoita ja 97 muita aseita.
Itsepuolustustarkoituksessa ammuttiin 201 henkeä. Tekovälineenä oli käsiase (153), kivääri (12), haulikko (10), määrittelemätön tuliase (26).

Yhdysvallat käyttää miehittämättömiä Saudi-Arabian tukikohdastaan lähetettäviä ohjuslennokkejaan (drones) tappaakseen tuhansia miehiä, naisia ja lapsia ympäri maailman. Amerikkalaistilastojen mukaan kesäkuusta 2004 alkaen lokakuuhun 2011 saakka amerikkalaisten ohjusiskuissa kuoli yhteensä ainakin 2 586 ihmistä 329 yksittäisessä ohjusiskussa Pakistanin heimoalueilla. Brittiläisen tutkivan journalismin mukaan vuosina 2004-2011 kuoli 2 229 ihmistä, joista 168 lapsia. Vuoden 2006 Yhdysvaltain ohjusiskussa Koraanikouluun kuoli 69 lasta.
Nämä ovat heidän arvionsa pelkästään.


    Joulukuun 7. 2006 Yhdysvaltain ilmaiskussa Ghaznin maakuntaan kuolee yhdeksän lasta.

    Vuonna 2006 OEF:n (Operation Enduring Freedom) ja ISAF:in kaikkiaan 13 ilmaiskun tuloksena sai surmansa yhteensä 116 afgaanisiviiliä.

    Joulukuun 8. 2006, Naton ilmaisku nimeltään "Western Hammer" asuttuun taloon tappaa neljä talossa ollutta siviiliä.

    Vuonna 2007 afgaanisiviilien kuolinmäärä oli lähes kolmikertainen edelliseen vuoteen verrattuna: 321 siviiliä kaikkiaan 22 pommituksessa satojen haavoittuessa. Samana vuonna afgaanisiviilejä kuoli ilmaiskuissa enemmän kuin Yhdysvaltain ja Naton maajoukojen tappamina.

    Maaliskuun 3. 2007 pommittajan iskettyä Yhdysvaltain saattuetta vastaan, Merijalkaväen erikoisjoukot alkoivat tulittaa toistuvasti räjähdystä pakenevia siviilejä, tappaen ainakin kymmenen.

    Maaliskuun 4. 2007 Yhdysvaltain sotilaskoneen pudottamassa 2 000 paunan pommin räjähdyksessä kuoli viisi naista, kolme lasta ja vanha mies Kabulin pohjoispuoleisessa Nijrabin maakunnassa. Amerikkalaiset väittivät havainneensa kahden Talibanin menneen sisään taloon. Amerikkalaisjoukot olivat edeltävänä päivänä tutkineet saman talon ja nähneensä talossa naisia ja lapsia.

    Huhtikuun 29. 2007 ainakin 25 afgaanisiviiliä kuolee Yhdysvaltain ilmaiskuisssa Zerkohin laaksoon. Alueella ei ollut Taliban-joukkoja. Yhdysvaltain mukaan siviiliuhreja ei ollut, kuitenkin tahtoi itse johtaa tutkimuksia.

    Toukokuun 8. 2007 OEF:n ilmaiskuissa Helmandin maakunnassa kuoli 21 afgaanisiviiliä, useimmat naisia ja lapsia. Alueen asukkaiden mukaan kuolleita oli 80. Ilmaisku alkoi Talibanien väijytyksestä koalitiojoukkojen ajoneuvosaattueeseen, jolloin kuuden tunnin kuluttua alueelle alkoi ilmahyökkäys. Taliban ei ollut kylässä läsnä ilmahyökkäysten aikaan. Seuraavana päivänä Yhdysvaltain armeijan erikoisoperaatioiden komento julkaisi uutisen tapauksesta ilman mainintoja siviiliuhreista

    Kaksi viikkoa myöhemmin Naton pommituksessa samaan kylään kuoli 20 siviiliä, vanhuksia, lapsia ja naisia. Kohteena olisi pitänyt olla toisessa suunnassa sijainnut Yhdysvaltain joukkojen ja Talibanin välinen tulitaistelu. Yhdysvallat kuitenkin liitti tässä taistelussa kuolleet kymmenen talibania kuolleiksi ilmaiskussa.

    Miksi Nato valehtelee meille? He sanovat kykenevänsä erottaa talebanin siviilistä, mutta he tuhosivat perheeni, kotini, elämäni. Minulla ei ole mitään. Niin kauan kuin edes yksikin nelikymmenpäiväinen poika elossa, afgaanit tulevat taistelemaan meille tämän tehneitä ihmisiä vastaan.

    Kesäkuun 10. 2007, Yhdysvaltain ilmaiskussa Zharen alueelle Kandaharin maakuntaan kuolee ainakin kahdeksan siviiliä. Talibanin kerrotaan linnoittautuneen asukkaiden taloihin ja tulittaneen Yhdysvaltain maajoukkoja, joka kutsui ilmaiskun.

    Kesäkuun 18. 2007, Naton ilmaisku Paktikan maakunnan madrassah'aan tappaa seitsemän siviiliä. Yhdysvaltain ilmavoimat jätti tapauksen kirjaamatta.

    Kesäkuun 22. 2007 Naton ilmaiskuissa kuolee ainakin 25 afgaanisiviiliä, ainakin yhdeksän niistä naisia ja kolme vauvoja.

    Kesäkuun 28. 2007 Yhdysvaltain ilmaiskuissa Haderabadiin kuolee 45-65 siviiliä. Ilmaisku seurasi Talibanin väijyttäessä Yhdysvaltain-Afganistanin armeijan joukkoja Haderabadissa sekä tuhotessa miinoin kaksi USA:n sotilasajoneuvoa. Siviilien paetessa alueelta ajoneuvoin, koalition lentokoneet pommittavat niitä luullen pakenevia siviilejä pakeneviksi vihollistaistelijoiksi. Naton puhemiehen mukaan "siviilit olivat kapinallistaistelijoiden seassa." Koalitiojoukkojen puhemiehen mukaan ilmaiskut kohdistuivat talebanien tuliasemiin. Kaiken lisäksi Nato väitti vain 12 siviilin saaneen surmansa.

    Heinäkuun 6. 2008 Yhdysvaltain ilmaiskussa hääjuhlaan kuolee 47. Yhdysvallat kiistää siviiliuhrit, väittäen sitä kapinallispropagandaksi.

    Vuonna 2008 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana ainakin 119 afgaanisiviiliä sai surmansa 12 ilmaiskussa.

Human Rights Watch sanoo siviilien kuolemisesta sotilasoperaatioissa seuraavaa:

"Se tosiseikka, että siviilejä kuolee tai haavoittuu ilmaiskuissa ei välttämättä tarkoita, että ilmaisku rikkoi sodan lakeja, kunhan sodan lakien vaatimia ennakko-olettamia toimeenpantiin hyvässä uskossa."
(HRW, 2008, sivu 6.)

Sitä ennen edellisellä sivulla HRW tosin muistaa "balansoida" Amerikan ja Naton tekemiä siviiliuhreja vaatineita operaatioita muistuttamalla, että "talebanien iskussa kuolee enemmän siviilejä kuin Yhdysvaltain ja Naton maaoperatioissa".

    Tammikuun 29. 2009: Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman virkakauden ensimmäinen ohjus Pakistaniin tappaa 7-15 henkilöä, joista yksi lapsi. Toinen ohjusisku Pakistaniin samana päivänä tappaa 5-8 henkilöä, joista kolme lapsia.
    Helmikuun 14. 2009: Kaksi Yhdysvaltain ohjusta Pakistaniin tappaa yli 30, joista yksi kahdeksanvuotias poika.
    Huhtikuun 4. 2009: Yhdysvaltain ohjusiskussa Pakistanin Datta Kheihin kuolee neljä lasta ja kolme naista.
    Elokuun 21. 2009: Yhdysvaltain ohjusiskussa Pakistaniin tappaa 21 ihmistä, joista kuusi lapsia ja kolme naisia.
    Syyskuun 4. 2009: Talibanien kaappaamille kahdelle säiliöautolle kerääntyy siviilejä ottamaan polttoainetta. Silloin tulee Yhdysvaltain "siviiliuhreja välttävien joukkojen" ilmaisku tappaen ainakin 70.
    Syyskuun 8. 2009: Yhdysvaltain ohjusiskussa Pakistaniin kuolee 12 ihmistä ja 24 tunnin kuluessa toisessa ohjusiskussa kuolee kolme lasta ja kaksi naista.
    Joulukuun 17. 2009: Ma'jalah, Abyan, Jemen: Yhdysvaltain risteilyohjus epäiltyyn al-Qa'idah-koulutusleiriin tappaa 41 ihmistä, joista 14 naisia, 21 lapsia ja 14 epäiltyä al-Qa'idah'n jäsentä.
    Vuonna 2009 tapettiin yhteensä 346 afgaanilasta, yli puolet Naton tappamina; 131 lasta kuoli ilmaiskuissa, 22 yöllisissä kansainvälisten erikoisjoukkojen iskuissa.
    Tammikuun 3. 2010: Yhdysvaltain ohjusiskussa Pakistaniin kuolee viisi ihmistä, joista yksi yhdeksänvuotias poika.
    Tammikuun 8. 2010: Yhdysvaltain ohjus tuhoaa auton ja neljä sen vieressä seisovaa miestä Pakistanissa sekä kolmivuotiaan tytön.
    Helmikuun 24. 2010: Yhdysvaltain ohjusisku osuu pakistanilaiseen kotiin tappaen siellä olleen kymmenvuotiaan tytön.
    Maaliskuun 31. 2010: Yhdysvaltain ilmaiskussa Pakistaniin kuolee 5-6 siviiliä, joista yksi lapsi.
    Huhtikuun 12. 2010: Yhdysvaltain ohjusisku Boyaan Pakistaniin tappaa 13 siviiliä, joista kaksi lapsia.
    Toukokuun 21. 2010: Yhdysvaltain ohjusisku Mohammad Kheliin Pakistanissa tappaa neljä lasta.
    Elokuun 23. 2010: Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman kauden 109. ohjusisku Pakistaniin tappaa seitsenhenkisestä perheestä isän, äidin sekä 8-ja 10-vuotiaat lapset jättäen kolme lasta jäi orvoiksi.
    Syyskuun 8. 2010: Yhdysvaltain ohjus Pakistaniin tappaa neljä lasta; Yhdysvaltain virallisen tahon mukaan toukokuun jälkeen siviiliuhreja ei ollut ollut lainkaan.
    Maaliskuun 3. 2011: Naton tulitukialuksen (eng. gunship: Gunship-lentokoneiden ideana on, että niiden sivulle suunnattu aseistus mahdollistaa sen, että kone voi kiertää maaliaan jatkuvasti tulittaen, toisin kuin lentokoneet, joiden aseistus on suunnattu kulkusuunnan mukaisesti.) tulituksessa kuolee yhdeksän afgaanilasta. Isku oli kolmas raportoitu isku afgaanisiviilejä kohtaan kahdessa viikossa.
    Kesäkuun 19. 2011: Naton pommittaessa Libyaa kuolee yhdeksän, joista viisi samasta perheestä mukaanlukien kaksi taaperoa.
    Kesäkuun 20. 2011: Uudet Nato-ohjukset Libyaan tappavat kolme lasta. Naton sotilaskoneiden tulituksessa toisaalla kuolee yhdeksän siviiliä, joista kaksi lapsia.
    Elokuun 10. 2011: Naton pommit Libyaan tappavat 33 lasta, 32 naista ja 20 miestä.
    Helmikuun 13. 2012: Naton isku Afganistaniin tappaa kahdeksan 6-14-vuotiasta lasta, jotka olivat paimentamassa lampaita ja sytyttäneet nuotion lämmittelyyn.
    Maaliskuun 11. 2012: Yhdysvaltain SEAL-kersantti ampuu kuoliaiksi yhdeksän nukkuvaa afgaanilasta ennenkuin kaataa ruumiiden päälle syttyvää nestettä ja sytyttää ruumiit liekkeihin. Yhteensä kuusitoista kuoli, joista kolme naista.
    Joulukuun 17. 2012: Naton ilmaiskussa Kabuliin kuolee kahdeksan perheenjäsentä, joista kuusi lapsia.
    Huhtikuun 6. 2013: Naton ilmaiskussa Afganistanin itäpuolelle Kunariin kuolee 12 siviiliä, joista 11 lapsia. Kuolleet lapset vaatinut ilmaisku tilattiin sen jälkeen, kun paikalliset ja koalitiojoukot joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, missä menehtyi neljä amerikkalaissotilasta ja yksi amerikkalainen naispuoleinen diplomaatti ja haavoittui useita afgaanisotilaita.

Jopa YK myöntää, että Yhdysvallat ei käytä minkäänlaista politiikkaa näiden ohjusten laukaisemiseksi. Suurin osa uhreista on USA:n omienkin määritelmien mukaan siviilejä, eivät edes "vihollisia".


"Boo hoo drone strikes are killing people who intend to create mass murder and chaos. The United States is here to help people and countries all over the world. It is from your own actions that you have created war in your home country. Focus on your own country, open hospitals, schools, day care, create infrustructure, allow women to vote. I support drone strikes and there effectiveness in killing the enemy with out endagering American lives!!!! #USAbestcountryintheworld #USAheretohelptheworld"
-Nimimerkki "ibdynamo" toukokuun 7. 2013.

Entinen YK:n kenttäteloituksia tutkiva reportteri:
"Selvästi CIA käyttää systemaattista henkilöiden salamurhaamista. Ei ole mitään estettä eikä rajaa, mitä he voivat tehdä eikä tietenkään syytteitä. Se on siis vyöhyke, missä lait ovat hylätyt ja oikeutuksena käytetään 9/11:a, joten sen suojin oikeutetaan "itsepuolustus" tappamaan kuka tahansa missä päin maailmaa tahansa, niin kauan kuin se sopii 9/11:iin."


ISAF-joukkojen uutistiedote syyskuun 12. 2010:

"Sisä-ja puolustusministeriöstä ja kansainvälisistä turvallisuusjoukoista koostuva tiimi on suorittanut mahdollisesti siviiliuhreilla vaaditun operaation Takharin maakunnassa syyskuun 2. päivänä. Tiimi päätti operaation kohteeksi ajoneuvon, mutta ei kyennyt välttämään mahdollisia siviiliuhreja iskussa.
"Olemme varmoja, että kohde oli ilma-aseiden iskun kohteena olleessa ajoneuvossa.",
kertoo Italian armeijan prikaatikenraali Luigi Scollo
Kohteena oli Muhammad Amin, ---- Islamilaisen liikkeen ---"


Useissa tapauksissa ennen iskua käy waziristanilaisten kertoman mukaan siten, että joku mies menee mekaanikon luokse tarjoten tälle vastapalveluksesta talon ostoon riittävän rahamäärän joka päivä, mikäli tämä asettaa olinpaikan paljastavan sirun nimetyn henkilön taloon. Mikäli taloa ei löydy, hän heittää koko olinpaikan paljastavan sirun mihin tahansa siviilin taloon, koska tahtoo pitää rahansa. Eikä ohjus erittele tapettaviaan, joten muutaman päivän kuluttua taloon lentää ohjus -ja USA uutisioi "USA:ta uhanneen talebään-terroristin saaneen surmansa". 'Iraaqin Mujahidiinit ovat onnistuneet hakkeroimaan näitä ohjuksia ja niitä voidaan myös tuhota Mujahidiinien oppimilla menetelmillä.


Per Tam 08, 2016 9:24 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Toinen 0

Yhdysvaltain Afganistanin invaasion jälkeinen perintö
:

    • Kolme neljäsosa väestöstä elää joko köyhyysrajan alapuolella tai juuri sen yläpuolella.
    • Väestön yhdellä neljäsosalla on pääsy puhtaaseen veteen.
    • YK:n mukaan 60% afgaaninaisista kohtaa fyysistä ja psykologista väkivaltaa.
    • Afganistan on maailman tilastossa toisella sijalla synnytyskuolemissa ja kolmantena lapsikuolleisuudessa.

Naisten kaltoinkohtelu Afganistanissa oli varhainen varoittava signaali terrorismista kulminoituna Syyskuun 11. hyökkäyksiin...Amerikka voi tehdä enemmän kuin vapauttaa maailman kansainvälisestä terroristiverkostosta. Se voi esiintuoda arvoja, jotka toimivat vastineena pahuuden viruksille, joita on liian monissa sydämissä ympäri planeettaa. -Hillary Clinton, Time-lehden artikkeli 'Uusi toivo Afganistanin naisille' 24. marraskuuta 2001.

Naisten brutaali alistaminen on terroristien keskeinen tavoite. Ainoastaan terroristit ja Taliban kielsivät koulutuksen naisille. Ainoastaan terroristit ja Taliban voisi kiskoa naisten manikyyratut kynsinauhat. Viimeisimpien sotilaallisten saavutustemme johdosta Afganistanissa, naiset eivät enää ole vangittuina kodeissaan. Taistelu terrorismia vastaan on myös taistelua naisten oikeuksista ja arvokkuudesta.
-Laura Bush, radiopuhe 17. marraskuuta 2001.

Afganistanin naisilla on edelleen henki, joka uinuu heidän epäreilun, alasajetun mielikuvan alla. Meidän täytyy auttaa heitä vapauttamaan tuo henki ja antamaan heille heidän äänensä takaisin, jotta he voisivat luoda paremman Afganistanin jonka me kaikki tahdomme nähdä.
-Cherie Blair, silloisen pääministerin Tony Blairin vaimo, 'Afganistanin naiset etsivät ääntään' CNN-kanavalla 23. marraskuuta 2001.

Tältä näytti Yhdysvaltain tuoma naisten "vapauttaminen":

Human Rights Watchin vuoden 2012 raportin mukaan tutkitun otoksen 4 700 taloudesta 16 maakunnassa 87% naisista ilmoitti kokeneensa vähintään yhden seksuaalisen, fyysisen tai psykologisen hyökkäyksen, 62% enemmän kuin yhden hyökkäyksen kotonaan. 52% haastatelluista naisista kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa ja 39% kertoi aviomiehensä lyöneen viimeisen vuoden aikana.

Vuonna 2008 avioliitoista 70-80% olivat pakotettuja, 59% naisista kokeneen avioliittoon pakotettamisen.

"Talibanin kaatumisen jälkeen jokainen tahtoi tulla tekemään työtä naisten oikeuksille, he olivat ylpeitä sanoessaan, että he tulivat auttamaan afgaaninaisia. Hitaasti tämä katosi. Kansainvälinen yhteisö näki kaksi tai kolme naista kabinetissa ja ajattelivat nyt heillä olevan oikeuksia. Mutta kadotimme kaiken. Meidät on unohdettu."
-Shinkai Karokhail, parlamentin jäsen Kabulissa 2009.

Afgaanipoliisin harjoittama väkivalta naisia kohtaan

Useissa tapauksissa ilmeni, että afgaanipoliisi on pahoinpidellyt naisia joko mielivaltaisten pidätysten yhteydessä tai kun nainen on kääntynyt poliisin puoleen avun saamiseksi.

Pul-e-Charkin haastatelluista naisvangeista kahdeksan kertoi poliisin hakanneen heitä, yhden mainitessa seksuaalisen väkivallan.

Poliisi uhkailee naisten maineen menettämisellä kiristääkseen naisilta rahaa.

"Poliisiosasto, jossa tyttöjä ja naisia pidetään pidätettynä mistä tahansa rikoksesta epäiltyinä, lähettää heitä oikeuslääketieteelliselle osastolle tarkastukseen. Mikäli osasto sanoo, ettei aviorikosta ole tapahtunut, poliisi pyytää lahjusta. Joskus tohtori pakotetaan muuttamaan lääketestin tulos. Mikäli nainen ei maksa lahjusta, hänet pidätetään ja sanovat hänen tehneen zinaa."
-Afganistanilainen lakimies.

Lakimies Mazar-i-Sharifistä kertoi naisten olevan erityisen haavoittuvaisia väärinkäytöksille, kun heitä syytetään zinasta:

"Kun tyttö pidätetään zinasta epäiltynä, poliisi ahdistelee heitä. Kun tytöt tai naiset koettavat estää tämän, heitä yritetään raiskasta. Mikäli eivät onnistu, he valmistelevat tytölle lausunnon, jossa tämä myöntää zinan, ilman että epäilty voi allekirjoittaa, lähettäen tekaistun lausunnon syyttäjälle lukematta lausuntoa tytölle."

Kabulin alueen lakimies Masiah Fayes:

"Eräällä tytöllä oli ongelmia kotona, joten hän joutui paeta perheensä luota. Hän meni poliisille, joka välittömästi alkoi syyttää tyttöä zinasta. Hän kielsi, mutta poliisit pakottivat tutkimukseen. Kolme heistä laittoi hänet pöydälle ja pakottivat riisumaan vaatteet ja koskettelivat häntä, väittäen sitä lääketieteelliseksi tutkimukseksi, väittäen olevansa lääkäreitä."

Helmikuussa 2009 Afganistanin parlamentti hyväksyi shi'oille säädetyn statuslain, jonka presidentti allekirjoitti. Laissa säädetään shi'ojen henkilökohtaisista asioista, kuten avioerosta, perinnöstä ja avioliittoiästä. Usea artikla vakavasti rajoittaa naisten perusvapauksia, kuten naisten estäminen lähteä kotoaan ilman aviomiehen lupaa ja ainoastaan tarkemmin määrittelemättömille "ymmärrettävistä laillisista syistä", tai takaaminen sisälle sulkemisesta isille ja isoisille avioeron tapahtuessa. Shi'a-laissa myös taattiin aviomiehen velvollisuus pidättäytyä vaimonsa elättämisestä, mikäli vaimo ei hoida aviollisia tehtäviään, kuten seksiasioita. Laki hyväksyttiin ennen vuoden 2009 presidentinvaaleja, Karzain kalastellessa ääniä vaikutusvaltaisilta shi'a-johtajilta.

Eli Karzain poliittinen menestys ja uudelleenvalintansa oli niitä paljon peräänkuulutettuja ihmisoikeuksia tärkeämpää.

Aktivisti Wazhma Froghin mukaan erikoislaki shiioille keräsi paheksuntaa kansainväliseltä yhteisöltä, mutta:

"Otimme [kansainvälisen yhteisön] sanat shi'a-laista tervetulleina vastaan -he sanoivat paljon kauniita asioita, kuten he sanoivat vuonna 2001, mutta siihen se jäikin."

Kun shi'alaisten siviililaista debatoitiin parlamentissa ja sen kampanjoinnissa, naispuoliset parlamentinjäsenet, jotka puhuivat lakia vastaan, joutuivat uhkausten ja painostusten alaisiksi:

"Shi'a-lain jälkeen sain uhkauksia, puhelinsoittoja ja tappouhkauksia. On paikkoja, joihin en enää mene, jossa he minua yritettäisiin tappaa, koska olen nainen ja koska voin puhua näistä asioista."
-Kabulilainen parlamentaarikko, 2009.

Hallitus, joka on Yhdysvaltain liittolainen, tekee useasti välikysymyksen Naisten asioiden ministeriön lakkauttamisesta sekä kyseenalaistaa turvatalot naisille ja tytöille. Eräässä kysymyksessä todettiin turvatalojen olevan huonoja paikkoja naisille.
Vuonna 2008 parlamentaarinen komitea teki lakiesityksen, jossa naisia ja miehiä kielletään puhumasta kaduilla sekä kaupat, joissa myydään paljastavaa vaatetusta.

Afganistanin rikoslaki ei kriminalisoi raiskausta. Sen sijaan laki määrittelee zinan, miesten ja poikien väliset seksisuhteet ja kunnianloukkaukset. Raiskauksen uhrit voivat saada syytteen esi-aviollisesta seksistä. Muodollisesti raiskausrikos sisältyy lakiin Väkivallan naisia kohtaan ehkäisemiseksi.
Usein raiskauksia ei oteta tutkintaan, syytekirjelmiä ei tehdä johdonmukaisiksi ja vaikka oikeudessa esitettäisiin raskauttava todiste, sen ei välttämättä katsota riittävän langettavaan tuomioon. Tämä johtuu osaltaan syyttäjien ja tuomarien tavallisesta olettamuksesta että naisuhri on syypää ja tavallaan kerjännyt seksuaalista väkivaltaa kuin ollakseen uhri.
YK:n tutkimuksessa vuosina 2006-2008 Afganistanin 34 maakunnasta 30:ssä lähes kaikissa tutkinnoissa raiskauksen uhria syytettiin zinasta.

Harva tuntee tapauksen, missä kaksi miestä Nangaharissa ottivat kiinni 15-vuotiaan tytön ja raiskasivat hänet. Miehet vapautettiin takuita vastaan myöhemmin ja uhri sai syytteen esiaviollisesta seksistä.
Toisessa tapauksessa 20-vuotias nainen Nangaharissa sai kahden vuoden vankilatuomion ilmoitettuaan viranomaisille joutuneensa setänsä (tai enonsa) raiskaamaksi.

Sally Armstrongin afgaaninaisten asemaa käsittelevässä kirjassa "Bitter Truths, Tender Shoots" suomenkielisen käännöksen sivulla 90 Armstrong kirjoittaa afgaaninaisen asemasta 1980- sekä 1990-luvulla :

"Neuvostomiehityksen vuosina 1980-luvulla olot olivat naisten kannalta suhteellisen vapaat. Sen aikaisissa valokuvissa näkyy minihameeseen tai farkkuihin pukeutuneita naisia, jotka huvittelevat ystävineen ravintoloissa ja diskoissa tai kävelevät joen rantaa poikaystävänsä kanssa. Vielä miehityksen jälkeenkin (...) naiset olivat mukana yhteiskuntaelämässä. Kaupungeissa 70 prosenttia opettajista oli naisia. Naisten osuus virkamieskunnasta oli 40 prosenttia ja Kabulin yliopiston opiskelijoista puolet [oli naisia]."
(Armstrong 2008, suom. Luoma, Kirsi).

Erään YK:n tutkimuksen mukaan 70% opettajista oli naisia, 50% siviilipalvelijoista ja 40% kaikista lääkäreistä oli naisia.

Afganistanin Talibanin jälkeinen hallinto luotiin Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön allekirjoittamassa Bonnin sopimuksessa marraskuussa 2001, jossa ennemmin oli pelkkä luonnos kuin täysipainoinen suunnitelma valtion rakentamiseksi. Yhdysvallat ja sen yhteisö enempi tahtoivat kerätä poliittiisia pisteitä kuin tuoda konkreettista toimintaa ja tapahtumista.

Kesäkuussa 2002 Yhdysvallat, kansainvälinen yhteisönsä ja erityisesti Afganistanin de facto-johtajansa käytännössä sietäisivät ja jopa tukisivat sotapäälliköiden paluuta Afganistanin väliaikaishallituksen luomisessa "Suureksi hätäkokoukseksi" (Loya Jirga) nimetyssä konferenssissa. Sotapäälliköt oli pidetty tapaamisen ulkopuolella, kunnes Yhdysvaltain silloinen suurlähettiläs (ja nykyisin 'Iraqin suurlähettiläs) Zalmai Khalilzad ja YK:n erikoislähettiläs Lakhdar Brahimi tulivat väliin ja avasivat oven suurille alueellisille aseellisten ryhmien komentajille. Heidän läsnäolonsa kerrotaan häirinneen ja pilanneen toiveikkaan tulevaisuusnäkymän Afganistanissa. Paikallisien sotapäälliköiden ja aseryhmien komentajien vaikutusvalta ja auktoriteetti kasvoi Bonnin tapaamisen kuluessa vaihe vaiheelta.

Kesään 2004 mennessä Yhdysvallat muutti politiikkaansa luottamuksessaan pelkästään sotapäälliköihin alueellisen turvallisuuden takaamisessa ja avunannossaan Talibaneja vastaan, minkä seurauksena osa merkittävimmistä sotapäälliköistä jäivät jäähylle, tosin väliaikaisesti. Kuitenkin sadat pienemmät sotapäälliköt jatkoivat väkensä pakottamista tahtoonsa.

HRW:n raportissa "Lessons on Terror" sivulla 14 mainitaan Afganistanin voimassaolevaa hallitusta hallitsevan sotapäälliköt, rikolliset ja epäpätevät poliitikot, kaikilla suuri vaikutus Neuvostoinvaasion vuoden 1979 jälkeisen Afganistanin rappeutumiseen. Sen jälkeen raportissa sanotaan:

"Huumausaineiden tuotanto ja kaupankäynti muodostavat puolet Afganistanin kaikista tuloista ollen suurin tekijä välivallalle, korruptioille ja ihmisoikeusloukkauksille. Eräät sotapäälliköt parlamentissa tai hallitusviroissa ja turvallisuusjoukoissa hallinnoivat huumekauppaa."

Huumausainekaupasta puheenollen, sivulla 20-21 mainitaan:

"Afgaaneilla ja ulkopuolisilla tarkkailijoilla on vahva uskomus, että vanhemmat hallitusviranomaiset, mukaanlukien poliisipäälliköt, ovat mukana huumekaupassa. Jopa Taliban, joka tehokkaasti kitki unikonviljelyn hallintonsa aikana, tekee yhteistyötä rikollisverkostojen kanssa ja ilmiselvästi rahoittaa sotilaallista ja poliittista toimintaansa sen avulla."

Lähteeksi ilmoitetussa BBC-uutisessa mainitaan:

"Huumetalous on kiihdyttänyt laajamittaista korruptiota hallitusviranomaisten joukossa, heikentänyt hallituksen valtaa ja rahoittanut Talibania. Etelän jälleenrakentamisen epäonnistuminen on johtanut laaja-alaiseen julkiseen näköalattomuuteen, lisäten sympatiaa Talebania kohtaan ja vihaa afgaanihallitusta kohtaan. Huumeraha on mahdollistanut Talibanin hankkia uusia aseita, maksamaan taistelijoille palkkaa ja suurempia summia itsemurhapommittajille."

Mielenkiintoista, että ensin painotetaan huumekaupan -johon Talibaninkin väitetään osallistuneen- "näköalattomuutta" lisäävää vaikutusta, mutta sen jälkeen kerrotaan, miten tämä sama "näköalattomuus" tuo kannatusta Talebaneilla ja vihaa -huumekauppaan osattomaa- afgaanihallitusta kohtaan. On ilmeistä, että artikkelin kirjoittaja kasvottomassa idealisointeja tyrkyttävässä BBC-yhtiössä, on sekoittanut keskenään uskonsa ainoastaan materialismista versovan hyvinvoinnin legitimiteettiin sekä "näköalattomuuden" väistämättömään radikalismiin siirtymään. "Näköalattomuuden" osatekijä -tässä Taleban- ei voi olla myöskään "näköalattoman" protestoinnin välineenä. Jompi kumpi BBC:n ja HRW:n väitteistä on oltava epätosi: joko Talebanin osallisuus huumekauppaan tai Talebanin keräämä kannatus huumekaupan korruptiosta aiheutuvan näköalattomuuden seurauksena.

Islamin harjoittamisen vaikeus 1980-luvulla

Vuoden 1978 kommunistisen vallankaappauksen jälkeen koulutusjärjestelmää muutettiin rankasti heijastamaan vallanpitäjien ideologiaa: uskonnon tärkeyttä häivytettiin ja marxismi-leninismiä korostettiin. Kommunistien koulutuspolitiikka sai vakavan takaiskun uskonnollisten tahojen militanttien ryhmien tukemana julisti koulut kommunistipuolueen toiminnan keskuksiksi: Kouluista tuli Mujahidiinien ensimmäisiä iskukohteita pitkässä sodassa Neuvostoliiton miehitystä vastaan.

Islamin harjoittaminen oli este koulumenestykselle ja hallinnollisen työpaikan saamiselle, ja Islamin harjoittaminen toisinaan johti pidätyksiin, syytteisiin ja rangaistuksiin.

"Ministerin minusta saamissa tiedoissa sanottiin: 'Hän ei ole kiinnostunut hallituksesta, mutta tärkein asia hänestä on, että hän rukoilee toimistossaan joka päivä."
-Korkea-arvoinen pakolainen Peshawarissa, 1985.

"Meidän ei annettu puhua uskonnosta koulussa. Mikäli puhuimme, Peshahangan [Opettajia valvova elin] tiedottaa KHAD:ille [Tiedusteluelin]."
-Pakolaisena oleva opettaja Peshawarissa, 1985.

"Vaimoni oli opettaja. Hän opiskeli Kabulin yliopistossa teologisessa tiedekunnassa. Hän oli painostuksen alla. Häneltä kysyttiin, miksi hän vihjailevasti suosii Islamia. Luokassa oli joitain kommunistisia opiskelijoita, jotka tahtoivat loukata häntä. Joskus on pakollista yhdistää tafsir poliittiseen tilanteeseen. On vieteltävä opiskelijat kommunismiin Koraanin ja tafsirin kautta."
-Entinen hallitusviranomainen pakolaisena Peshawarissa, 1985.

"Opetin Islamilaisen sivilisaation historiaa, joten minua painostettiin. Minulle sanottiin: 'Sinun pitäisi opettaa tieteellisesti, marxilaisen teorian mukaan.'"
-Professori pakolaisena Pakistanissa, Peshawar 1984.



Afganistanin sisällissota 1992

Osapuolet

Jami'at-i-Islami-yi Afganistan, enemmistöltään tajikkien johtama ryhmä, poliittinen johtaja Burhanuddin Rabbani ja sotilaallinen johtaja Ahmad Shah Massoud.

Hezb-i-Islami, pashtujohteinen ryhmä, johtajana Gulbuddin Hekmatyar.

Ittihad-i-Islami, pashtujohteinen ryhmä johtajana Abdul Rabb Sayyaf.

Hezb-i-Wahdat, hazara-shiiojen johtama ryhmä, johtajana Abdul Ali Mazari.

Junbish Milli-yi, uzbekki-ja turkmeenijohtoinen ryhmä, johtajana neuvostoarmeijan tukema Abdul Rashid Dostum.

Harakat-i-Islami, shi'a-johtoinen ryhmä, poliittinen johtaja Mohammad Asef Mohseni ja sotilaallinen johtaja Hossein Anwari.

Huhtikuussa 1992 luotiin muodollinen afgaanivaltio Neuvostoliiton tukeman Najibullahin hallituksen kaatumisen jälkeen. Kaikki muut ryhmät järjestäytyivät tämän hallituksen alle paitsi Hekmatyarin -joka tahtoi vallan itselleen- Hezb-i-Islami, johon myös takkia kääntänyt shi'a-partio Wahdat liittyi loppuvuonna 1992. Hezb-i-Islami ei tunnustanut hallitusta, vaan jatkoi hyökkäyksiä sekä hallituksen joukkoja vastaan että Kabuliin yleisesti. Kesäkuuhun 1992 asti hallitusta johti Sibghatullah Mujaddidi, vuoteen 1996 asti presidenttinä oli Jami'atin Burnahuddin Rabbani, jolloin Taleban valloitti Afganistanin.
Poliisi, tiedustelujoukot sekä armeija järjestäytyi saman hallituksen alle, koostuen lähinnä alkuaikoina Jami'atin ja Junbishin joukoista, vaikka nämä olivat yhteydessä Ittihadin, Wahdatin ja Harakatin sotilaisiin.

Hazara-shiiojen Wahdat

Toukokuussa 1992 pashtujen Ittihad ja shiiojen Wahdat alkoivat taistella toisiaan vastaan Kabulin länsipuolella. Taisteluissa tuhoutui paljon rakennuksia niin, että vielä vuonna 2005 rakennuksia ei oltu uudelleenrakennettu.
Wahdatia auttoi lukuisa määrä iranilaisia agentteja, sillä Iran yritti maksimoida Wahdatin sotilaallista voimaa ja vaikutusvaltaa uudessa Afganistanin hallituksessa.

Yhdysvallat, Pakistan ja Saudi-Arabia antoivat suhteettoman määrän tukeaan nimenomaan yhdelle puolueelle: Gulbuddin Hekmatyarin Hezb-i-Islami. Hekmatyar sai koko 1980-luvun näiden maiden avusta leijonanosan -myöskin isoja laivalasteja Yhdysvaltain Persianlahden sodassa ottamiaan neuvostoliittolaisia aseita, joilla Hekmatyar sitten hyökkäsi Kabuliin vuosina 1992-1996). Niinpä Hekmatyar vaati itselleen suhteettomasti valtaa, mikä vieraannutti muita puolueita, jotka olivat onnistuneesti lyöneet Neuvostojoukot vähemmällä aseistuksella kuin Hekmatyar.

Pakistanin tiedustelupalvelu ISI tahtoi Hekmatyarin tulevan syyskuussa 1990 uuden afgaanihallituksen puolustusministeriksi, mutta Yhdysvaltain väliintulo esti hankkeen etenemisen. Kuitenkin saman vuoden lokakuussa Yhdysvallat -vaikka olikin Neuvostoviranomaisten kanssa sopineet vaalien valvomisesta Afganistanissa- tuki diplomaattiensa ja ISI:n tuella Hekmatyarin hyökkäystä Kabuliin. Useat vastarintakomentajat vastustivat Pakistanin tukemaa hyökkäystä vetoamalla mahdollisiin suuriin siviiliuhreihin sekä tyytymättömyyttään Hekmatyarin tukemiseen muiden kapinallisjohtajien kustannuksella.

Läpi 1980-luvun sodan Yhdysvaltain poliittiset vaikuttajat tuomitsivat toki kovasanaisesti Neuvostoliiton ja Afganistanin hallituksen ihmisoikeusloukkaukset, mutta oli haluton julkisesti tuomitsemaan vastarinnan ihmisoikeusloukkauksia (sotavankien kohtelua ja hallitusmielisten afgaanien teloituksia), koska vastarinta sai Yhdysvaltain tukea; siviilejä erottamatonta pommittamista, sotavankien kenttäteloituksia, avustustyöntekijöiden sekä älymystön tappamista, poliittisten vastustajien vangitsemista ja kiduttamista.

Suuria siviiliuhreja Yhdysvallat kommentoi heinäkuussa 1990 oikaisemalla suurten siviiliuhrien olevan "valitettava seuraus hyökkäyksistä merkittäviin sotilaskohteisiin."

Vuonna 1992 Hekmatyarin joukot tulittivat Kabulia etelästä, kranaattitulta ja raketteja kohteesta piittaamatta, joten siviiliuhrimäärät olivat suuria. Elokuusta 1992 alkaen Hekmatyarin joukot aloittivat jälleen Kabulin tulittamisen, kaikkia Jami'atin, Junbishin, Ittihadin, Harakatin sekä Wahdatin haltuunottamia alueita. Tavoitteena lienee ollut pakottaa hallitus poliittiseen kompromissiin Hezb-i-Islamin kanssa, eikä Hekmatyarilla liene ollut tarpeeksi joukkoja kaupungin valtaamiseen.

HRW:n mukaan Wahdat, Ittihad ja Jami'at tulittivat täysin erittelemättä siviilialueita, eivätkä merkittävästi välttäneet siviiliuhreja.

Usein puolueet liittoutuivat taistelemaan kolmatta vastaan: shi'alaiset Harakat ja Wahdat taistelivat Ittihadia vastaan, joilla oli jo valmiiksi jännitteitä. Wahdat hyökkäsi Jami'atin tukikohtiin ja ympäröiviin siviilialueisiin heinäkuussa 1992, jolloin Massoudin joukkojen kostoiskuissa Länsi-Kabuliin kuoli samaten lukuisia siviilejä.

Kabul, alkukesällä 1992

Vaimoni oli synnyttämäisillään ensimmäistä lastamme. Koska olin köyhä, olimme kotona, emmekä voineet lähteä minnekään. Joten vaimoni pyysi tuomaan sisarensa apuun. Joten menin länsi-Kabuliin, Qarghaan, noutamaan hänet. Taistelu oli jo alkanut ollessani siellä. Joten lähdimme tietä ylös Afsharin läpi. Joten menimme tietä pitkin, kälyni polkupyörän päällä takanani.
Qarghan ja Afsharin välisellä tiellä näin monia raatoja -17, 18, en tiedä -kaikki siviilejä. He olivat katukauppiaita, tiellä kulkijoita, ei taistelijoita. Heidän ruumiinsa olivat paisuneita. Näin myös taistelijoita, hazareja, sidottuina puihin, kuoliaiksi ammuttuina. Näin neljä taistelijaa tällä tavoin. Vaimoni sisar oli tolaltaan, tietenkin ja hän alkoi oksentaa, joten pysähdyin. Hän oksenteli, eikä voinut jatkaa matkaa. Tähän päivään asti hän ei syö lihaa. Joten käännyimme takaisin. Menimme takaisin Qarghaan, toista tietä. Kun palasin kotiini, vaimoni oli synnyttänyt ensimmäisen lapseni ja ensimmäinen lapseni oli kuollut. Hänen hautaamisensa oli vaikeaa jatkuvien taistelujen tähden, hyvin vaikeaa.


Toimittaja Kabulissa kertoo Ittihadin hyökänneen hazarejen taloihin yöllä kesäkuun 4. 1992, tappaen kuusi siviiliä ja ryöstäen taloja. Alueen asukas kertoo sissien menneen talosta taloon, sanoen 'haluavansa tappaa kaikki shi'at.'[heikko lähde]

Lähellä sisäministeriötä sijainneessa sairaalassa Jamhuriatissa ei ollut enää ikkunoita -eikä lääkäreitä tai sairaanhoitajiakaan, leikkauspotilaat makasivat omissa ulosteissaan ja virtsassaan.

Myöhemmin Yhdysvaltain liittolaisen Ahmad Shah Massoudin Jami'at-joukkoihin kuului nimellä Kung Fu tunnettu komentaja, jota kollegansa kuvailivat "ryöstäjäksi, tappajaksi ja varkaaksi." Hänen oikea nimensä oli Rahim, hän tappoi useita hazara-siviilejä ja lapsia operaatioissa Wahdatia vastaan vuonna 1992: "Paljon raiskauksia, niin monen naisen ja miehen tappamisia. Hän tappoi niin monta hazaraa, hän tappoi lapsia."

Hänen kerrotaan ylpeilleen hazarien tappamisella, hän kertoi pochaghed hazareja [teurastaneensa, leikanneensa kurkkuja auki]: "Tapoimme 300, 350 ihmistä. Menin taloon, näin imeväisen. Laitoin pistimen sen suuhun. Se imi sitä kuin tissiä, sitten iskin sen läpi."

Kabulin terveystyöntekijät kertovat Wahdatin ja Ittihadin joukkojen olleen raiskausten ja muiden seksuaaliväkivallan muotojen takana vuosina 1992-1993. Myöskin Jami'atin, Junbishin ja Hezb-i-Islamin kerrotaan murtautuneen taloihin ja raiskanneen naisia.

Hezb-i-Islami, Gulbuddin Hekmatyar

Gulbuddin Hekmatyarin johtaman Hezb-i-Islamin kerrotaan olleen aktiivinen Afganistanin Neuvostoliiton tukeman hallituksen vastustaja 1970-ja 1980-luvuilla, saaden Yhdysvaltain, Saudi-Arabian ja Pakistanin aseellista tukea 1980-luvulta 1990-luvun alkuun asti. Afganistanin parlamentaarikkojen mukaan Hekmatyarilla on "näkemyksiä naisista, jotka eivät eroa Talibaneista."

Hänen Kabulin yliopiston opiskelukaverit kertovat hänen heittäneen happoa huivittomien naisten kasvoille 1970-luvun alussa. Hezb-i-Islami, Gulbuddin Hekmatyar

Gulbuddin Hekmatyarin johtaman Hezb-i-Islamin kerrotaan olleen aktiivinen Afganistanin Neuvostoliiton tukeman hallituksen vastustaja 1970-ja 1980-luvuilla, saaden Yhdysvaltain, Saudi-Arabian ja Pakistanin aseellista tukea 1980-luvulta 1990-luvun alkuun asti. Afganistanin parlamentaarikkojen mukaan Hekmatyarilla on "näkemyksiä naisista, jotka eivät eroa Talibaneista."

Pakistanin tiedustelupalvelu ISI oli Yhdysvalloille tärkeä välikäsi Mujahidiinien avustuksessa, jolloin alakynteen jäivät muunlaiset afgaaniryhmät ja poliittiset ryhmät, kuten sekulaarit ja vasemmistolaiset ryhmät.

Hänen Kabulin yliopiston opiskelukaverit kertovat hänen heittäneen happoa huivittomien naisten kasvoille 1970-luvun alussa. NL:n ja Afganistanin sodan aikaan 1980-luvulla Hizb-i-Islamin kerrotaan hyökänneen naisia työllistäneiden ei-hallituksellisia afgaanipakolaisia auttaneita avustusjärjestöjä kohtaan Pakistanissa.

Hizb-i-Islamin komentajat ovat systemaattisempia toimeenpanemaan ehtoja tyttöjen pääsylle koulunkäyntiin, kuten mahrameja, naisopettajia ja Islamilaista pukukoodia, kun taas eräät Taliban-komentajat ovat kieltäneet puberteetin ohittaneita tyttöjä käymästä koulua. Toiset Taliban-komentajat ovat muunnelleet rajoituksiaan ehdoille pukeutumisesta ja sukupuolten erottelusta.

Joulukuussa 1994 Hekmatyarin puolueen Hizb-i-Islamin radiossa pitämässään puheessa pashtunkielisessä puheessa hän julisti: "Kaikkien muslimisisarten on pukeuduttava Islamilaisittain. Heidän täytyy pidättäytyä satunnaisesta kävelystä joka puolella."

Kuitenkin, Taliban ajoi Hekmatyarin maasta vuonna 1996, eikä hän palannut ennen Yhdysvaltain hyökkäystä vuonna 2001, julistaen Jihadiä amerikkalaisia vastaan. Kerrotaan, että Hekmatyar pakeni Talibania "henkensä edestä," minne? -Iraniin. Iranissa hän oli kotiarestissa, mutta joutui palaamaan aikaisin vuonna 2002, vastavetona Bushin sisällyttäminen Iran "Pahuuden akselille."

Eli toisin sanoen, Iran -joka kovaäänisesti esiintyy muslimien puolustajana "suurta saatanaa" vastaan- koetti parantaa mainettaan lähettämällä Yhdysvaltoja ja sen arvoja vastustavan henkilön takaisin kotimaahansa.

Vuonna 2010 nimettömänä pysyttelevä Talibanin tiedustelu-upseeri sanoi Hekmatyarin "tarjoavan itseään tarjottimella amerikkalaisille rahan toivossa."
Taliban kertoi koskaan luottaneensa Hekmatyariin, pitäen hänen periaatteettomana opportunistina, jota ei kiinnosta mikään paitsi henkilökohtainen valta.
Samana vuonna Hizb-i-Islamin 70 taistelijaa, joista 11 komentajaa mukaanlukien Hekmatyar, liittoutui afgaanihallituksen kanssa taistelemaan Talibania vastaan.

Eräät entiset Hizb-i-Islamin taistelijat, kuten Nurul-Haqq, olivat Yhdysvaltain liittolaisia ennen rekrytoimistaan ALP:hen (Afganistanin paikallispoliisi), jonka riveissä he nopeasti suorittivat lukuisia ihmisoikeusloukkauksia.
Baghlanin kuvernööri kertoi Nurul-Haqqin joukkojen "keräävän ushria, kidnappaavan, kiristävän, murtautuvan ihmisten koteihin ja tekevän kostotappoja."

Nur-ul Haqq kiistää syytökset väittämällä, että "niiden puhujat puhuvat Talibanien kielellä, koko hallitus tukee Talibania, jopa kuvernööri itse on Taalib."


Per Tam 08, 2016 9:25 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Kolmas 0

Afganistanin armeijan ja poliisin väkivalta


Afganistanin joukot ja poliisi useissa etelä-ja kaakkois-Afganistanin osissa valtaavat yksityisiä koteja, yleensä öisin, ryöstäen ja häiriten siviilejä. Voimalla tai tempuilla, sotilaat ja poliisit pääsevät koteihin sisään ja pitävät ihmisiä tuntikausia panttivankeina, terrorisoiden heitä asein, varastaen arvoesineitä ja joskus raiskaten naisia ja tyttöjä. Teillä ja tarkastuspisteillä paikalliset sotilaat ja poliisi vie rahaa siviileiltä pidätyksen tai pahoinpitelyn uhalla. Joukot ja poliisi kiristävät rahaa kaupanpitäjiltä pidättäen mielivaltaisesti ja pitäen pidätettyinä lunnaita vastaan, mahdollisesti kiduttaen eräitä. Naisten, tyttöjen ja poikien raiskaukset usein yllämainituissa tilanteissa ovat tavallisia, eikä niitä raportoida koskaan.
Nangarharin maakunnassa ja sen pääkaupungissa Jalalabadissa terroria ylläpitää Afganistanin itäisen alueen sotilaskomentaja Hazrat 'Ali ja hänen lankonsa Musa. Paikalliset kertovat sotilaiden ja poliisin pidättävän ihmisiä säännöllisesti, väittäen heitä talibaneiksi, hakaten heitä ja vaatien perheenjäseniltä lunnaita.

Taliban-hallinnon kaatuminen jätti Afganistaniin valtatyhjiön. Taliban-joukkojen ja -viranomaisten vetäytyminen useimmista kaupungeista ja kylistä -jätti hallintorakennukset, poliisiasemat, roskankeruulaitokset ja muut kenen tahansa otettavaksi. Kuka tahansa riittävän sotilaallisen voiman omaava saattoi saada hallituspaikan joko paikallistasolla tai ministeriötasolla. Kabulissa Yhdysvaltain tukemat pohjoisen liiton joukot -kuten Jami'at-e Islami varas(t)ivat useimmat ministeriöt ja sotilastukikohdat sekä presidentinpalatsin. Yhdysvaltain maa-ja koalitiojoukot eivät estäneet afgaanijoukkoja ottamasta haltuunsa hallintokohteita. Marraskuuhun 2001 mennessä, useimmat Afganistanin suurimmista kaupungeista ja kylistä olivat sotilaspäälliköiden hallinnassa.

Yhdysvaltain ja YK:n edustajat vakuuttivat eri Afganistanin Taliban-vastaiset sotilaskomentajat jakamaan vallan ja allekirjoittamaan Hamid Karzain johdolla Bonnin sopimuksen joulukuussa 2001. Useimmat avainpaikoista menivät Jami'at-e Islamille, Ittihad-e Islamille ja Harakat-e Islamille sekä hazara-shiiojen Hezb-e Wahdatille.

"Ystäväni oli mennyt hääjuhliin ja kello oli jo yli kahdeksan, kun hän oli palaamassa kotiin. Poliisi pidätti hänet ja laittoi vankilaan. Hänet vapautettiin, kun maksoimme 200 afgaania [4 USD].

Toisestakin kaverista piti maksaa 200 myös.

He kertoivat, että poliisi hakkasi heitä vankilassa. Heitä lyötiin aseilla, aseiden perillä. Seuraavana päivänä he pääsivät vapaiksi. Näimme heidät - he näyttivät kamalilta."
-Opiskelija Jalalabadissa, helmikuu 2003.

Huhtikuussa 2003 komentaja Musan alueella pidätettiin kaksikymmentä kyläläistä pommin räjähdettyä pääkadulla. Pidätettyjä väitettiin osallisiksi. Pidätettyjä pidettiin, kunnes he olivat kukin maksaneet 15 000-20 000 pakistanin rupiaa [260-350 USD].

"Serkkuni pidätettiin tekaistuilla syillä: että hän oli asettanut pommin jonnekin kaupunkiin. Hänen veljensä tulivat Peshawarista ja maksoivat vapauttamisesta. Se oli paljon, 4 000-5 000 afgaania [80-100 USD].
Häntä oli hakattu pidätyksen aikana. Kaikki hänen kehonsa osat olivat mustelmilla ja sinisinä. Puhuin hänelle, kun hänet vapautettiin. Hän kertoi, että hänet vietiin Daruntan padolle, ja häntä roikotettiin jaloista padon sivulla ja kiristettiin allekirjoittamaan paperi myöntämään, että hän oli tehnyt tämän rikoksen.
-Jalalabadin asukas helmikuussa 2003.

"Heidän tahtonsa on laki ja heidän sotilasvartiopaikkansa on heidän vankilansa. He voivat pitää ketä tahansa niin kauan kuin tahtovat yksityisissä vankiloissaan. Ja tämä tapahtui paikassa, jossa amerikkalaiset ovat läsnä! Tai kuten me sanomme: 'Tapahtui Yhdysvaltain viiksien alla!'" -Jalabadilainen, jonka veli pidätettiin kesken taksinajon ja tämän asiakkaat.

Pidätyspaikkoina toimivia yksityisvankiloita on vaikea paikantaa:

"Yksi on Ghund 71 [armeijan alayksikkö], joka on Qul-e-Urdun komennossa. Tämän Ghundin komentaja pidättää mielivaltaisesti ja pitää ihmisiä vankeinaan yksityisessä vankilassaan. Sen lisäksi vaikutusvaltaisilla johtajilla, suurilla salakuljettajilla, heroiini-ja hashispomoilla on vankiloita hallitsemillaan alueilla. Heimojohtajat ja salakuljettajat kidnappaavat kohteitaan ja vapauttavat rahaa saatuaan."
-Jalalabadin viranomainen.

Sotilaat ja komentajat raiskaavat tyttöjä, naisia ja poikia kaakkoisissa maakunnisssa. Naiset, tytöt ja pojat pidätetään kotiensa ulkopuolella keskellä kirkasta päivää ja heille tehdään seksuaalista väkivaltaa. Joillakin alueilla tytöt otetaan kiinni ollessaan matkalla kouluun. Naiset ja tytöt raiskataan kotoinaan, yleensä iltaisin tai öisin aseellisten ryöstöjen yhteydessä.

Maaliskuussa 2003 Laghmanin maakunnassa komentaja Ismatullahin alaiset armeijan joukot murtautuivat kahden eri naisen koteihin ja raiskasivat toisen heistä. Ismatullahin esimies vastaa suoraan puolustusministeriölle.

Ghaznin maakunnassa, Hezb-e Wahdat-joukkojen hallitsemilla alueilla tapahtui kidnappauksia, raiskauksia sekä tyttöjen ja naisten pakkoavioliittoja. Malistanin seudulla Hezb-e Wahdatin sotilaat "tunkeutuivat taloihin, ottivat valitsemansa tytöt ja veivät heidät Dallaan pakkonaitettavaksi...Jos perheet pyysivät tytärtensä vapauttamista, heidät käskettiin maksamaan suuria määriä rahaa".

Hezb-e Wahdat on shi'a-ja hazara-puolue ja sotilasjoukko, perustettu 1988. Puolueen johtaja Mohammad Karim Khalili oli Afganistanin varapresidentti ja toinen johtaja Haji Mohammad Mohaqiq suunnitteluministeri.
Jaghorin alueella Hezb-e Wahdatin sotilaat kidnappasivat kouluun matkalla olleita tyttöjä.

"Meillä on paljon ongelmia yöllä tulevien aseellisten miesten kanssa...Paljon ihmisiä varastelee ja vie rahaa ja raiskaa naisia. Kuulemme aseistautuneiden miesten tulevan taloon ja tekevän jotain väärää naisille, mutta perhe ei sano mitään, koska olemme afgaaneja ja se olisi suuri asia. Nämä taloudet eivät koskaan sano, mitä heille tapahtui tai asemiehet tekivät mitään väärää. Kuulemme muilta, talot, jotka näkivät sitä tapahtuvan." -Paghmanilainen nainen.

"Päivisin ihmiset ovat varautuneita, joten varkauksia ei tapahdu. Mutta yöllä ihmiset menevät taloihin ryöstelemään, sitovat miehet ja raiskaavat naiset. Tiedän, koska naiset menevät sairaalaan kertomaan, että heidät raiskattiin". -Paghmanilainen asukas.

Marraskuun 22. 2002 neljä aseistautunutta miesta raiskasivat kansainvälisen avustustyöntekijän pakotettuaan autoon Paghmanin pääkadulta. Myöhemmin selvisi tapauksen takana olleen paikallisen komentaja Ezatullahin joukot. Paikallinen kertoi:

"TIetenkin tekijöillä on yhteyksiä viranomaisiin. Voivatko he raiskata länsimaalaisen naisen kansainvälisestä avustusjärjestöstä ellei heillä ole valtaa? Eivät tietenkään voisi!"
Asukkaat kertovat kuulleensa sotilaiden ja poliisien rehvastelleen raiskauksella:

"Kuulin asemiesten ylpeilevän raiskanneensa naisia: 'Meillä oli viime yönä hyvin nättejä tyttöjä...' Ja nauroivat".

Toinen asukas kuuli Kabulin poliisikomentajan puhuvan, miten hänen joukkonsa Paghmanista olivat raiskaamassa Kabulissa:

"Zavid Izmari, joka on poliisiaseman pääkomentaja Kabulissa sanoi kabulilaisen omistaja oli ryöstetty ja hänen joukkonsa olivat vieneet rahat ja kullan, raiskanneen hänen tyttärensä ja vaimonsa, jotka olivat sairaalassa."


Asukkaat kertovat joukkojen pidättäneen nuoria miehiä seksiin.

"Eräällä miehellä oli ravintola ja hänellä poika, kaunis nuori mies. Amniat-e Millen komentaja Gardezissa, jotka kidnappasivat pojan ja veivät tarkastuspisteelle. Seuraavana päivänä isä meni kysymään siitä. Kun hän kysyi siitä, hänet hakattiin pahoin ja hänen kätensä murtui. Poika vapautettiin ja he pakenivat Gardezista."

Hazrat 'Alin alaiset komentajat rekrytoivat poikia sotilaiksi:

"Useat sotilaat Hazrat 'Alin yksikössä ovat vain teini-ikäisiä ja komentajat käyttävät heitä seksitarkoituksiin."


Lisäksi afgaaniarmeijan joukot sekä afgaanipoliisi pystyttivät laittomia tarkastuspisteitä tarkoituksenaan yksinomaan kiristää taksinkuljettajilta, kuorma-autonkuljettajilta sekä bussinkuljettajilta rahaa tai osaa kuormasta, usein vieden kuljettajilta kaiken työstään ansaitseman palkan. Nangarharissa ja Laghmanissa tarkastuspisteet kuuluivat Hazrat 'Alin armeijayksikköön ja poliisille Jalalabadissa, Kabulissa liikennepoliisin ja poliisin alaisuuteen.

"Kun saavumme Kabuliin, joku rivisotilas -liikennepoliisi, tarkastuspiste, mikä hyvänsä- vievät meiltä kaikki rahat. Meidän on annettava heille rahat tai rahtia kuormurista. He potkivat meitä, lyövät meitä ja ottavat rahat.
Kuukausi sitten Kabulissa sotilaat hakkasivat minut. He pyysivät minulta puuta autosta. Annoin heille oksan ja yksi asemiehistä sanoi: 'Miksi annat meille oksan? Tahdomme tukkeja!' Vastasin: 'En voi antaa teille mitään enkä ainakaan tukkeja. Eikö hallitus anna teille puuta hellaan?' Asemies sanoi: 'Väitteletkö kanssani?' Ja hän veti minut autosta ja löi minua kiväärillään, läiski ja potki minua. Sitten he ottivat paljon tukkeja."
-Logarilainen kuorma-autonkuljettaja.

"Daruntassa minulta pyydettiin rahaa ja Surkhakanissa he ottivat meiltä rahat ja myös Tangissa. Myös Torkhamissa. Se oli Shinwarin ihmiset [Hazrat 'Alin etninen vähemmistö]. He ovat Hazrat 'Alin alla.

Surkhakanissa eilen, he hakkasivat minua kello kymmeneltä illalla. He pyysivät 50 afgaania, mutta en antanut. He käskivät tulla ulos taksista. Kieltäydyin. Lopulta tulin ulos ja he tarttuivat minuun. He läpsivät minua kasvoihin kerta toisensa jälkeen. Sen jälkeen maksoin. Oli pakko."
-Taksinkuljettaja Pakistanin rajalta Kabuliin.

"Tangissa Hazrat 'Alin miehet hakkasivat minut. Se oli viisi päivää sitten. He pyysivät rahaa, eikä minulla ollut. He vetivät minut ulos kuorma-autosta ja hakkasivat minua. He läiskivät ensin ja sitten löivät ankarammin, lyöden, potkien käyttäen aseitaan". -Kuorma-autonkuljettaja.

"Autoni oli täynnä lehmiä. He pysäyttivät minut -liikennepoliisi. He pyysivät minulta sataa afgaania. Kieltäydyin antamasta. He vetivät minut ulos kuormurista ja hakkasivat. Olin maassa. Minua hakattiin kivääreillä. En voinut hengittää". -Kuorma-autonkuljettaja.

Jalabadissa oleva kaupanpitäjä kertoi useisiin rikkomuksiin syyllistyneen paikallisen komentajan Samin raiskanneen nuoren pojan:

"Katselin ikkunastani ulos ja näin Samin tulleen autokorjaamolle ja kertoi heille: 'Korjatkaa autoni, siinä on jotain vikaa'. Ja he korjasivat autoa. Sitten Sami näki korjaamolla kolmetoista-neljätoistavuotiaan pojan. Hänen autossaan oli tummennetut ikkunat, joten sisälle ei nähnyt. Hän vei pojan autoonsa ja selvästi raiskasi hänet. Ja hän teki näin pojalle auton sisällä."

"Aseistautuneet miehet ottavat meidän rahat. Jos ei anna, he kiipeävät ylös ja ottavat puut itse. Jos sanoo, että maksan rahaa, mutta miksi otatte puita? He lyövät kasvoihin, poskiin." -Gardezilainen kuorma-autonkuljettaja.

"Meidän on maksettava. Jos väittää vastaan, he suuttuvat ja lyövät. Lyöminen on heille helppoa, he voivat lyödä köyhää kuskia joka kerran, jos tahtovat koska kuljettajalla ei ole ketään puolustamassa." -Kabulilainen bussinkuljettaja.

"Sherzadin korttelissa, ennen 'Iidiä Kandain kylässä eräät aseistautuneet miehet sotilasyksikön kanssa pysäyttivät autoja ja ryöstivät ne kaikki. Miehet olivat tulleet tietä pitkin ja yrittäneet pysäyttää autoja ja ampuivat niitä ja muita autoja." -Nangarharilainen mies.

Jalalabadin poliisiviranomainen ryösti kolme humanitaarisen avun rekkaa Rodatin alueella, kun Taliban oli vetäytynyt Jalalabadista joulukuussa 2001:

"Rekat pysäytettiin Shirshahissa, jossa piti olla avustusjakelu. Ajab Shah ja tusina muuta miestä tulivat ja pysäyttivät kolme rekkaa ja aikoivat ajaa niillä tiehensä. Kuljettajat ja avustusjärjestön ihmiset alkoivat huutaa: 'Miksi viette nämä rekat? Tämä on avustusta meille -se on kansalle.'

Mutta Ajab Shah sanoi: 'Te ette auttaneet minua Jihadissamme venäläisiä vastaan, joten ette ansaitse tätä ruokaa'. Ja he veivät rekat."
-Nangharin asukas.

Sisäministeriön poliisi myös ryöstelee Kabulissa kauppoja. Kauppias:

"He vievät rahat joka viikko. Teurastajilta, kosmetiikkakaupoista, kasettikaupoista, videopeliliikkeistä ja bensa-asemilta. He vievät 150 afgaania viikossa, 600 afgaania kuukaudessa. Videopeliliikkeistä 750 kuukaudessa."

Ellei maksa, he sulkevat kaupan ja lukitsevat omalla lukollaan. Jos rikkoo lukon, he pidättävät ja laittavat vankilaan."
-Kabulilainen kauppias.

Kesäkuun 2002 loya jirga -afgaanineuvosto, josta sovittiin joulukuun 2001 Bonnin sopimuksessa- useat vahvemmat sotilas-ja puoluejohtajat uhkailivat vähemmän vahvoja osallisia ja Amniat-e Melli vakoili ja uhkaili heitä. Uhkailuihin ja valvomiseen osallistuivat puolustus-ja koulutusministeri, Burhanuddin Rabbanin ja Abdul-Rabb Sayyafin agentit sekä Hezb-e Wahdatin ja Harakat-i Islamin viranomaiset. Sekä Heratin kuvernöörin Ismail Khanin agentit ja Nangarharin johtaja Abdul-Haji Qadir, josta myöhemmin tuli varapresidentti.

"Mitään kysymyksiä ei kysytty -meidät vain pidätettiin. Ei ollut vessaa, ei ruokaa, ei vettä. Koska ei ollut vessaa, kaikki käyttivät nurkkaa. Meitä laitettiin kolmekymmentä jokaiseen huoneeseen. Meille annettiin likaista ruokaa ja jokainen sai ripulin. Huoneet likaantuivat ja jokainen sai matoja.

Kolme tai neljä miestä hoitivat kuulustelut. He käyttivät kiduttamiseen sähköä. He kysyivät: 'Milloin perutit ryhmäsi, ketä vastaan työskentelet?"
-Poliittisen puolueen ennen Loya jirgaa perustanut, joka joutui Amniat-e Mellin pidättämäksi.

Samalla kun poliittisesti aktiiviset joutuvat uhkailujen kohteeksi kritisoituaan sotilaskomentajia tai hallituksen johtajia, eräät naiset ovat joutuneet kohteiksi pelkästään puhumalla julkisesti tai puolustamalla naisten oikeuksia. Vaikutusvaltainen johtaja ja loya jirgan jäsen Syeed Mahboob Shah auttoi tyttöjen alakoulun perustamisessa ja puhui naisten oikeuksien puolesta joutuen Nangarharin poliisijoukkojen tappouhkaamaksi.
Maaliskuussa 2003 Laghmanin maakunnassa naisia ja uhkailtiin ja päällekäytiin puhumalla julkisesti naisten oikeuksista. Maaliskuun 9. 2003 naisopettaja joutui kotonaan hyökkäyksen kohteeksi puhuttuaan edellispäivän naisten päivän tapahtumassa.
Ennen sitä hän oli saanut uhkauskirjeitä, joista toisessa häntä määrättiin sulkemaan toimistonsa ja olemaan enää puhumatta naisten oikeuksista ja pommin laittamisesta synnytysosastolle, jos...

Hyökkäys tapahtui myös hänen naisasiaystävälleen, jonka sisar joutui armeijan komentajan hyökkäyksen kohteeksi kotonaan. Hän piiloutui kolmikuukautisen vauvansa kanssa vessan lattiassa olevaan reikään. Koska häntä ei löydetty, he tuhosivat kaiken. Naisen vaatteet olivat yltäpäältä paskassa.

Turvallisuusjoukot useissa maakunnissa Kabul mukaanlukien häiritsevät, uhkailevat, pidättävät ja pahoinpitelevät paikallisia toimittajia ja päätoimittajia rangaistukseksi siitä, mitä he ovat julkaisseet tai lähettäneet tai estäen olemaan julkaisematta mitään tulevaisuudessa.

Joillain alueilla sotilaat ja komentajat pakottavat tai häiritsevät ihmisiä pukeutumisrajoituksilla ja rajoittamalla sosiaalisia toimia, kuten pidättämällä ja pahoinpitelemällä muusikoita hääjuhlissa, kaseteilta musiikkia soittavia ja tanssivia ihmisiä.

Abdul-Rabb as-Sayyafin alaisuudessa olevan Paghmanin kuvernööri Zabit Musa pahoinpiteli joukkoineen musiikkia kaupoissaan soittavia kauppiaita.

Sotilaat ja poliisit myös diskriminoivat naisia ja tyttöjä tavalla, jollaista ei kohdisteta miehiin. Monissa maan osissa rajoitetaan naisten ja tyttöjen perusoikeuksia, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja toisinaan perheen talosta ulos lähtemistä sekä oikeutta työntekoon. Myös naisten oikeuksista puhuvat naiset kohtaavat väkivaltaa ja häirintää.
Monien perheiden naiset eivät voi mennä ulos turvallisuustilanteen, kulttuuristen tai uskonnollisten syiden takia. Monet kertoivat turvattomuuden olevan esteenä tyttöjen kouluttamiselle. Kidnappaukset, raiskaus, aseelliset ryöstöt ja kiristys rajoittavat naisten ja tyttöjen liikkumista. Tämä myös rajaa naisten osallistumista maan poliittiseen toimintaan, vaikka kansainvälinen yhteisö naisten vapauttamista vuonna 2001 peräänkuuluttikin. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Afganistanin valtio on epäonnistunut suojelemaan naisia väkivallalta, uhkauksilta ja diskriminoinnilta sekä kodeissa että kodin ulkopuolella ja sosiaalisessa elämässä.

Paghmanin maakunnan asukkaiden mukaan he ovat kyvyttömiä lähettämään tyttöjään kouluun:

"Aseistautuneet miehet luovat ongelmia -he eivät kunnioita muiden kunniaa ja kunniallisuutta. Meille on hankalaa, jos joku katsoo tyttäriämme ja sisariamme huonoilla silmillä ja yrittää kosketella heitä.
Aseistetut miehet ovat [Abdul-Rabb] Sayyafin kanssa, he ovat Sayyafin ihmisiä. Kuvernööri on Sayyafin mies. Jos joku sanoo mitään ketään vastaan kuvernöörille, kuvernööri hyvöksyy vain mitä Sayyaf sanoo, ei väliä mitä joku muu sanoo."

"Jos perhe tahtoo lähettää tyttöjään kouluun, on pidettävä mielessä, että tytöt voivat joutua häpäistyiksi, koska aseelliset miehet eivät pelkää Jumalaa eikä muitakaan ihmisiä. He varastavat, tunkeutuvat taloihin, ryöstävät ja koskettelevat naisia.

Nämä aseistetut miehet ovat pitkään olleet kiireisiä sotimisen kanssa, ensin venäläisiä ja sitten toisiaan vastaan. Heidän elämänsä riippuu sodasta, saivat ylelliset elämänsä sotimisesta, ryöstelemällä ja varastelemalla. Nyt kun taistelut ovat ohitse ja koska ovat kiinni narkoottisissa aineissa, heillä ei ole muuta kuin ase kädessään ja kun näkevät tytön saattavat tehdä jotain väärää."


Ghaznin maakunnassa vuoden 2002 lopulla perheet olivat haluttomia lähettämään tyttöjään kouluun, koska Hezb-e Wahdatiin kytköksissä olevat sotilaat kidnappasivat koulumatkalla olevia tyttöjä.

"Perheet ja tytöt tahtovat opiskelua, mutta pelkäävät asemiehiä ja muita ihmisiä, jotka eivät ole kyläläisiä"
, sanoo Kabulissa opiskeleva nainen.

Kabulaiset opettajat ja koulutoimenjohtajat kertovat Kabulin poliisin ja turvallisuusviranomaisten säännöllisesti tunkeutuvan luokkiin häiritsemään oppitunteja, oppilaita ja opettajia.

"Poliisi ja turvallisuusviranomaiset häiritsevät jatkuvasti opettajia ja oppilaita ja kun ovat menossa kotiin. Joka päivä he tulevat tarkastelemaan tunniksi tai kahdeksi. Heillä on sotilaiden univormut. Jotkut lähtevät seuraamaan viehättäviä tyttöjä ulkona."

"He kyselevät pojilta luokissa, miksi he opiskelevat tyttöjen kanssa."

"Useimmilla kouluun tulevilla poliiseilla on Amniat-e Millen vaatteet, kuin armeijavaatetus. Aina kun näemme jollakin nämä vaatteet, pelkäämme koska varmasti hän ahdistelee meitä."

Kabulin englanninkielisen koulun opettajan hakkasi poliisi maaliskuussa 2003 nähtyään tämän puhuvan tyttöopiskelijan kanssa oppitunnin aikana. Poliisi oli kertonut tämän olevan Islaminvastaista ja löi opettajaa kasvoihin ja nenään.

"Poliisi vei hänet ulos luokasta ja alkoi hakata. Näin hänet hakattuna. He täräyttivän nenään ja tuli verta ja hänellä oli kipuja kaksi tai kolme päivää. He kyselivät, miksi hän puhuu tytöille."

Ghaznissa, Kabulissa, Kandaharissa, Logarissa, Sar-e Pulissa, Wardakissa, Zabulissa, Jawzjanissa ja Laghmanissa oli elokuun 2002 ja kesäkuun 2003 aikana yli 30 hyökkäystä poikien ja tyttöjen kouluihin, joissa tuhottiin opetusmateriaalia, telttoja ja rakennuksia poltettiin tai pommitettiin.

Useimmat afgaaninaiset ja -tytöt joutuvat poliisien ja sotilaiden ahdistelemiksi, mikäli eivät pukeudu burqaan.

"Käyn Paghmanissa, mutta pukeudun chadoriin siellä turvallisuustilanteen takia. Sayyaf ei salli tyttöjen tai naisten menevän ulos ilman chadoria."

"Pukeudun burqaan tai chadoriin mennessäni Paghmaniin koska tilanne ei ole siellä niin hyvä kuin täällä [Kabulissa]. Koska Sayyafin määräys on, että naiset eivät mennä ulos ilman chadoria."

Jalalabadissa ja Laghmanissa hallintoviranomaiset ovat pakottaneet naisia pukeutumaan burqaan. Jalalabadin koulutusministeri Abdul-Ghani kielsi naisopettajilta huulipunan ja kynsilakan julkisella paikalla tai menemään ulos ilman burqaa.

"Hän uhkasi koulutusosaston naisia ja naisopettajia hakkaavansa omin käsin, jos heitä nähdään ilman burqaa basaarissa tai koulun ja kotinsa ulkopuolella."

"Hän tuli kouluumme ja kysyi: 'Miksi olet laittanut huulipunaa?' Vastasin niiden olevan minun huuleni eivätkä ole sinun asiasi. Hän tuli vihaiseksi ja loukkasi minua ja sanoi minun olevan maansa jättäneen isän tytär ja minulla olevan samoja piirteitä. Hän oli karkea myös muita opettajia kohtaan".


Per Tam 08, 2016 9:26 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Neljäs 0

Yhdysvaltain armeijan ja sen afgaaniliittolaisten väkivalta Afganistanissa


Lokakuun 2001 ja maaliskuun 2002 välisenä aikana Yhdysvaltain joukot pudottivat 232 ilmaiskussa ainakin 1 228 rypälepommia sisältäen 248 056 tytärammusta. Yhdysvaltain rypälepommien käyttö myöskin pienissä kylissä tai lähellä asutusalueita ei estä siviiliuhreja, eivätkä aseteknologiset parantelut riittävästi kohentanut aseiden fataaleja heikkouksia. Yhdysvallat pudotti rypälepommeja sekä pieniin kyliin että niiden läheisyyteen. Lokakuun 7. 2001 alkaneen hyökkäyksen ensimmäisellä viikolla yksistään, Air Force B-1-pommittajat pudottivat 50 CBU-87:aa viidessä operaatiossa. Julkisuuteen rypälepommien käyttö nousi lokakuun 22., kun ainakin yksi ammus meni harhaan lähellä Heratia. Iskussa Qala Shateriin kuoli kahdeksan ja yhdeksäs kuoli räjähtämättömään hyökkäyksen jälkeen. Pommitukset haavoittivat neljäätoista muuta ja tuhosivat lähes puolet kylän 45 talosta.

Operaatio "Enduring Freedom"

Syyskuun 2001 lopulla CIA:n joukot saapuivat Afganistaniin organisoimaan jo olemassa olevia Talibaninvastaisia joukkoja löyhästä eri ryhmien ryppäästä ns. nimeltään Pohjoisen Liittoa auttamaan Yhdysvaltain armeijaa ja ilmavoimia kuljettamaan varusteita maahan. Ensimmäisen hyökkäyksen hyökyaallossa miljoonia dollaria käteistä ja aseita, telelaitteita ja muuta sotakalustua kuljetettiin Afganistaniin Talibaninvastaisille joukoille.

Joulukuussa 2001 aloitettu Talibanien metsästäminen asutuskeskuksista ja -alueilta on johtanut lukuisiin siviilikuolemiin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja siviilitalojen ja omaisuuden tuhoamisiin. Yhdysvaltain joukot ovat myös pahoinpidelleet ja nöyryyttäneet siviilejä ja Yhdysvaltain joukkojen tukena kulkevat afgaanijoukot ovat osallistuneet paikallisväestöjen ihmisoikeusloukkauksiin ja pidätettyjen kotien ryöstelyyn.
Afgaanien mukaan paikalliset afgaanijoukot yhteyshenkilöineen ja tulkkeineen manipuloivat Yhdysvaltain joukkoja käyttäen Yhdysvaltain sotajoukkoja välienselvittelyn etujoukkona. Yhdysvaltain läsnäolo tarjosi afgaaneille tilaisuuden kiristää rahaa paikallisilta tai häiritä vastustajia. Yhdysvaltain joukot käyttivät etsintäoperaatioissa cowboy-tyylistä liiallista väkivaltaa paikallisia lainkuuliaisia kansalaisia kohtaan räjäyttäen ovia koputtamisen sijaan kranaateilla ja kohdellen rujosti naisia ja lapsia.

Ishaq Suleimanin kylän pommitukset

Lokakuun 31. 2001 alkaen kuuden päivän ajan Yhdysvallat hyökkäsi Ishaq Suleimanin kylään viidellä 1 010 tytärammusta sisältävin rypälepommein. Yhdysvaltain viranomaisten mukaan kohteena ei ollut kyseinen kylä, vaan läheinen taisteluprikaatin päämaja. Huolimatta käytettävissä olleesta teknologisesti parannellusta CBU-103:sta, Yhdysvallat käytti vähemmän tarkkaa CBU-87:aa. Yhdysvaltain ilmavoimat kaiken lisäksi lensivät kylää kohti poispäin lentämisen sijasta, jolloin tytärammukset pääsivät leviämään kylää kohti. CBU-87:n käyttäminen lähellä asutettua aluetta oli selvästi -hups- väärä valinta, ollen tosin vaarallista millä tahansa rypälepommilla.
Lokakuun 22. 2001 Yhdysvaltain rypälepommi putosi "erehdyksessä" Qala Shaterin kylään tappaen 13 siviiliä ja haavoittaen 14. Tarkoitettu kohde oli alle mailin päässä sijaitseva sotilastukikohta.
Marraskuun 17. 2001 Yhdysvallat hyökkäsivät myös Aingerin kylään 808 tytärammusta sisältävillä neljällä rypälepommeilla. Viisi siviiliä kuoli, heistä kolme lapsia ja useita haavoittui. 68% uhreista oli alle 18-vuotiaita. Oli ensimmäinen Ramadhanin päivä, 25-vuotias Marhama oli paistamassa leipää kuullessaan lentokoneen äänen. Räjähdys vei häneltä tajunnan ja hän heräsi huomatakseen 60-vuotiaan miehensä Aji Agha Patherin ja poikansa 10-vuotiaan Samin kuolleina. Marhama sai vakavan jalkavamman, joka teki huolehtimisen hänen viidestä lapsestaan vaikeaa. Toinen mies, 45-vuotias Gullagha kuoli kadun toisella puolella kotiinsa. Kaksi lähistöllä ollutta lasta, 10-vuotiaat Shapery kuoli syödessään lounasta ja Azi Mala haavoittui ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Tammikuun 24. 2002 Yhdysvaltain joukot hyökkäsivät kahteen hallintorakennukseen Khas Uruzgonissa tappaen useita terrorisminvastaisen taistelun liittolaisiaan, jotka avustivat Yhdysvaltain joukkoja. Yhdysvaltain joukot tuhosivat hyökkäyksessä myös koulun, tappaen 19 sotilasta ja useita afgaanihallituksen työntekijöitä. Yhdysvallat veivät pidätysvankeuteen 27 liittolaistaan ja hallituksen työntekijöitä ja siirsi heidät useaksi päiväksi Kandaharin lentotukikohtaan. Siellä Yhdysvaltain sotilaat jatkuvasti hakkasivat heitä, hakkasivat murtuneita luita, jotka jätettiin hoitamatta. Moni hakattiin tajuttomaksi. Potkittiin päähän, kylkiluihin, vanhoja ja nuoria. Kuolleiden perheille maksettiin 1 000 dollaria perhettä kohden. Pidätetyt ja kidutetut eivät saaneet mitään.

Hyökkäysalueelta paikalliset löysivät kaksi kuollutta afgaanisotilasta, joiden kädet oli sidottuina USA:n joukkojen käyttämällä muovisidoksilla. He olivat kuolleet ampumahaavoihin vartaloon.

Maaliskuun 17. 2002 Yhdysvaltain joukot tunkeutuvat asuintaloon Sangesarin kylässä lähellä Kandaharia pidättäen kolmekymmentä liittolaistaan. Pidätettyjen mukaan heidän päihinsä laitettiin mustat huput ja heitä heiteltiin kasvot edellä kiviseen maahan. USA:n sotilaat pitivät heitä päästä ja jaloista ja potkivat heitä jatkuvasti selkään.

Mutta miten Washington District of Columbiassa puolustusvoimien osaston puhemies, prikaatikenraali John W. Rosa Junior asian ilmaisi maaliskuun 20. 2002?:


"Menimme asuinrakennukseen -laukauksia ei ammuttu- ottamaan selvää, keitä he olivat, pidätimme heidät väliaikaisesti. Emme koskaan asettaneet syytteeseen eikä heistä tullut vankeja. Mutta laukauksia ei ammuttu ja nuo porukat vapautettiin".


Eikö olekin helpottava tieto? Laukauksia ei ammuttu, eikä ketään syytetty -ja jopa vapautettiin? Ilmeisesti Yhdysvaltain tajunnan mukaan on eri asia aseellisen ja ei-aseellisen väkivallan välillä, jälkimmäisen ilmeisesti olematta väkivaltaa lainkaan.

Tosiasiassa vankeja ei oltu vapautettu, heidät vapautettiin maaliskuun 21. 2002.

Yhdysvaltain joukot pitivät afgaaneja rutiininomaisesti vankeina Jalalabadin lähellä olevalla lentoasemalla. Yksi vangituista kieltäytyy kertomasta, millaista oli olla Yhdysvaltain vankina:

"Meitä kohdeltiin kamalasti siellä. He tekivät meille kammottavia asioita, joita emme koskaan unohda. Se oli kauheaa, mitä he tekivät. Sovimme, ettemme puhu niistä".

Toukokuun 24. 2002, Yhdysvaltain ratsioissa Band Taimoren kylään Kandaharissa, 80-vuotias mies ammutaan kuoliaaksi moskeijassa ja kolmevuotias tyttö paetessaan Yhdysvaltain joukkoja putoaa kaivoon ja hukkuu.

Helmikuussa 2003 Yhdysvaltain joukot tunkeutuivat Uruzgonissa olevaan taloon, jonka omistaja oli maakunnan alempi sotilaskomentaja ja Yhdysvaltain liittolainen hyökkäyksissä vuotta aiemmin. Hänet sidottiin ja häntä syytettiin aseiden hallussapidosta ja yhteistyöstä Talibanin kanssa. Farsinkielinen mies ihmetteli miksi hän olisi pashtunkielisen Talibanin liittolainen. Sotilaat työnsivät miestä ja hänen noin 12-vuotiasta poikansa seinää vasten:

"Silmieni edessä, kaksi amerikkalaista painoivat molempia poikia maahan ja painoivat saappaitaan lasten selkiin ja samalla huusivat:
'Missä ovat ammukset?' Pojat olivat vain 11- ja 13-vuotiaita. Sanoin 'Katsokaa talostani -minulla ei ole mitään!' Mutta he vain jatkoivat kysymistä ja lapset kiljuivat."

Toukokuussa 2003 Khostissa koalitiojoukkojen pommituksissa kuolee kaksi.

Heinäkuun 13. 2003:

"Koalitiojoukot pidättivät, löivät, häiritsivät ja solvasivat." -Gardezin Shaykhanin kylän asukas.

Heinäkuun 28. 2003:

"Koalitiojoukot pidättivät minut kotonani ilman syytä keskellä yötä ja rahat ja jalokivet vietiin."
Gardezin asukas.

Elokuun 22. 2003:

"Keskellä yötä heidän taloaan vaurioitettiin ja koalition joukot menivät naisten huoneisiin sisään ilman lupaa. Pelon ja kauhun takia yksi nainen menetti sikiönsä. Mies vietiin, rahat ja jalokivet."
-Khajehin kylän asukas.

Marraskuun 9. 2003:

"Minut pidätettiin ilman syytä ja koalitiojoukot vaurioittivat taloani. Naiset ja lapset vietiin ulos kylmään säähän ja naisten arkkujen lukot rikottiin, rahat ja jalkokivet vietiin."
-Gardezin asukas.

Heinäkuussa 2002 Yhdysvaltain joukot tunkeutuvat Paktian maakunnan Zurmatin alueen asukkaan Ahmed Khanin kotiin, pidättäen tämän ja hänen 17-ja 18-vuotiaat poikansa. Ammutut laukaukset tappavat paikallisen maanviljelijän ja naapuritalon nainen haavoittuu. Yhden raportin mukaan kohteena oli mies nimeltä Haji Uddin, jonka väitettiin suojelevan alueen "USA-vastaisia" joukkoja.

Media kertoi viiden pidätetyn olevan "Haji Uddinin sukulaisia".

"Oli sadonkorjuun aika. Se oli noin yhdeksältä illalla. Makasimme sängyssä, mutta emme olleet vielä nukahtaneet. Yhtäkkiä kuului paljon melua, helikoptereita lenteli yläpuolella, sitten kuului isoja räjähdyksiä, talo tärisi, talon perustuuksiin oli osunut. Operaatiot alkoivat, joitain helikoptereita saapui, kuulimme niiden tulittavan konekivääreillään. Oli paljon melua. Räjähdykset rikkoivat reiän seinään. Minä ja perheeni suojauduimme makuuhuoneen lattialle talon toisessa kerroksessa.
Katsoin ulos rikkoutuneesta ikkunasta ja näin pihalla monta sotilasta. He ampuivat oveen ja tulivat yläkertaan, heitä tuli ikkunoista. He potkaisivat oven auki ja tulivat sisään soihtujen ja konekiväärien kanssa. Heitä viittoivat meitä nostamaan kädet ylös, heidän joukossaan ei ollut afgaaneja, ei pashtua puhuvia, vaikka myöhemmin näimme tulkkeja pihalla. He sitoivat miesten kädet ja käskivät naisten mennä pihalle, jonne meidätkin vietiin.
Naisten käskettiin mennä toiseen taloon, jonka jälkeen he tutkivat talon. He rikkoivat kaikki ikkunat, repivät ovet kaapeista, ampuivat laatikot auki käänsivät ne lattialle. Päähämme laitettiin huput ja kävelimme ulos. Meidät nostettiin helikopteriin.
Olimme helikopterissa pitkään, en tiedä miten pitkään. Myöhemmin sain tietää olevani Bagramissa."
-Ahmed Khan, maaliskuussa 2003.

Naapuri kertoi kuolleen maanviljelijän ruumiin löytyneen myöhemmin:

"Löysimme tapetun miehen ruumiin myöhemmin. Se oli Niaz Mohammad. Hänellä oli luoti jalassaan ja luoti selässään. Se oli mennyt selästä sisään ja tullut ulos sydämen kohdalta. Hän oli lähellä myllyä."


Ahmed Khan ja naapurit kertoivat Niaz Mohammadin nukkuneen ulkona lähellä korjattua satoa, vahtiakseen sitä varkailta.
Tällä kertaa varkailla olikin aseet.

Paikallinen nainen myös haavoittui luodista hyökkäyksessä, mutta ei vakavasti. Ahmed Khanin talo kärsi huomattavia vaurioita luodeista ja muista ammuksista, mikä osoittaa Yhdysvaltain joukkojen käyttäneen huomattavaa tuliasevoimaa vaikka mistään aseellisesta vastarinnasta ei ollut merkkiäkään.

Naapuri:

"Kaiken melun loppumisen ja helikopterien lähdön jälkeen menin talolle katsomaan, mitä oli tapahtunut. Naiset olivat hyvin peloissaan, talon tavaroita oli heitelty pitkin pihaa."

Ahmed Khan:

"He varastivat kaikki tavarani. Amerikkalaiset palauttivat joitain tavaroita, mutta paljon jalokiviä katosi. Naiset olivat toisessa huoneessa, he eivät nähneet mitään. Amerikkalaiset saattoivat viedä jalokivet tai afgaanit."


Joulukuun 2002 lopussa Paktikan maakunnan vanhempi heimojohtaja Naim Kuchi pidätetään ollessaan matkalla Kabulin ulkopuolella. USA:n joukot siviiliautoissa afgaanijoukkojen avustamina veivät hänet vankeuteen. Maaliskuussa 2003 hänet siirrettiin Guantanamo Bayhin, vaikka hänen perheensä mukaan hänellä ei ollut mitään tekemistä "koalitiovastaisessa toiminnassa". On se kanssa, että omaa maataan puolustavaa pidetään rikollisena sen tähden, että taistelee kotimaansa miehittäjää vastaan, pitäen puolustustaistelua "terrorismina". Entisen YK:n viranomaisen mukaan "Kuchi oli liitossa Talibanin kanssa ja entisen mujahidiin-hallituksen kanssa vuosina 1992-1996 [Joka tosin oli Amerikan aseistama ja ylläpitämä! -AR] ja oli edustanut Ahmadzai-heimoa tapaamisissa Karzain hallituksen ja YK:n välillä vuonna 2002". USA:n puolustusviranomaisen Human Rights Watchille kertoman mukaan Kuchi oli
"entinen Taliban-viranomainen ja scumbag salakuljettaen aseita Pakistanin rajan yli."

Helmikuun 20. 2003 imaami 'Abdul-Gehafouz Akhundzada pidätetään tulitaistelun jälkeen kotoaan. Yhdysvaltain ja Afganistanin sotilaat kerääntyivät hänen talonsa ulkopuolelle ja koputtivat oveen. Akhundzada luuli afgaanijoukkojen tulleen ryöstämään hänet -mikä osoittaa, että Yhdysvaltain liittolaiselta on ryöstelyä odotettavissa- ja tulitti katolta joko ilmaan tai joukkoja kohti. Joukot vastasivat tuleen ja pian amerikkalaiskopterit lentelivät talon yläpuolella tulittaen. Akhundzada ymmärsi afgaanijoukkojen olevan USA:n kanssa yhteistyössä ja antautui. Ennen tätä USA:n ja afgaanien joukot tulittivat satoja lippaita ammuksia Akhundzadan taloon, jossa oli kaksi naista, vaimo, äiti ja kaksi lasta. Talo tutkittiin, ikkunat ja ovet rikottiin (eihän sitä muuten voi tutkia, ellei ensin niitä riko ja etsi haluamaansa lasinsirujen ja ovenkappaleiden seasta) ja Koraanin läpi ammuttiin reikä. Paktiassa työskennelleen YK-väen mukaan koalitiojoukot keskittivät operaatioitaan Paktiaan, koska...köh, köh...vanhempia Taliban-viranomaisia oli syntynyt siellä.

Toukokuussa 2003 koalitiojoukot pommittivat asukastaloa tappaen kaksi, haavoittaen neljää ja pidättäen neljä muuta.

Toukokuun 2003 lopulla Yhdysvaltain joukot ratsaavat kaksi taloa Kirmatin kylässä lähellä Gardezin kaupunkia pidättäen viisi myöhemmin vapautettua afgaanimiestä. Pidätysoperaation aikana Yhdysvaltain joukot käyttivät helikoptereita ja lentokoneita alueen partioimiseen ja painostustulen ampumiseen. Kohdealue oli täysin asutusalue eivätkä USA:n joukot kohdanneet mitään vastarintaa. Kirmati on täysin USA:n liittolaisafgaanijoukkojen hallinnassa ja oli myös ratsian aikana.
Yksi pidätetyistä viidestä miehestä kertoo:

"Yhtäkkiä kuului paljon melua, kovaa melua. Menin pihamaalle ja yhtäkkiä joku oli talossani osoittaen minua aseella. Antauduin."


Toinen pidätetty kertoo:

"Heräsin ja talon ympärillä oli joka puolella helikoptereita. Katsoin ulos ja taloni pihalla oli ihmisiä. Näin miehen ja luulin häntä varkaaksi, hänellä oli ase. Mutta hän puhui englantia ja tajusin hänen olevan amerikkalainen. En puhu paljon englantia, mutta sanoin: "Miten voitte?" Mutta hän vastasi "turpa kiinni"." Veljeni oli siellä myös ja hänet oli pidätetty. Hänen kätensä olivat sidotut ja minua osoitettiin kaikilla aseilla koko ajan. Sitten he pidättivät minutkin ja sitoivat käteni"
Kun olimme siellä [Bagramissa], pelkäsin, että minut tapetaan. Pelkään jopa nyt palattuani, että he tulevat ja tappavat. Olemme viattomia, meillä ei ole mitään. Meitä rangaistiin kuten Taliban; puhumme persiaa. Luulimme heidän tappavan meidät. Nyt minun on otettava lääkettä nukkuakseni. Afganistanissa on ollut niin monta hallitusta kolmekymmenen vuoden aikana ja kaikkien niiden alla minua on kaltoinkohdeltu".


Heidät vietiin Bagramiin. Ensimmäinen pidätetty kertoo:

"Meidät heitetiin huoneeseen naamalleen. Olimme siellä jonkin aikaa. Sitten he nostivat minut ylös ja veivät jonnekin ja ottivat siteen silmiltäni. Makasin maassa ja mies seisoi päälläni ja hän piti jalkaansa selässäni. Minut pakotettiin riisuuntumaan ja olin alasti. Meistä otettiin kuvia alastomina."

Kuulustelujen aikana ilmeni, ettei yhdysvaltalaisilla kuulustelijoilla ollut mitään käsitystä siitä, keitä pidätetyt olivat: Näyttäen kuvia toisistaan[alastomina] he kyselivät keitä kuvissa olevat olivat, vaikka kaikki oli toistensa naapureita.

Kolmas pidätetty kertoo:

"Kun meidät vapautettiin, amerikkalainen tuli ja sanoi tulkin avustuksella: 'Pyydämme anteeksi'. He myös sanoivat antavansa korvauksia teostaan, antamalla meille avustuksia, mitä emme milloinkaan saaneet" Paluumatkalla tulkki antoi meille noin 30 000 [vanhaa] afgaanirahaa jokaiselle [noin 70 Yhdysvaltain senttiä] saadaksemme "edes vähän teetä".


Viiden miehen palatessa kotiin heidän kotinsa olivat ryöstetyt ja arvotavarat olivat lähes kaikki viety. Heille kerrottiin asialla olleen amerikkalaisten kanssa yhteistyössä toimivat afgaanijoukot, jotka tutkivat ja ryöstivät heidän talonsa.
Heinäkuun 28. 2003 Gardezin maakunnassa koalitojoukot tunkeutuvat ilman syytä asukkaan taloon ja vievät rahaa ja jalokiviä. Toinen Gardezin kylän asukas kertoo koalitiojoukkojen pidättäneen, lyöneen, ahdistelleen ja herjanneen häntä.
Elokuun 22. 2003 Gardezin maakunnan Khajehin kylässä koalitiojoukot vaurioittivat taloa ja joukot menivät naisten huoneeseen ilman lupaa. Pelon takia yksi naisista menetti sikiönsä. Pidätetyn lisäksi vietiin rahaa ja jalokiviä.
Marraskuun 8. 2003 koalitiojoukot vaurioittavat taloa Gardezin Shekar Kheilin kylässä pidättäen miehen ja vieden mukanaan omaisuutta.
Marraskuun 9. 2003 gardezilainen mies pidätetään ilman syytä ja koalitiojoukot vahingoittavat hänen taloaan. Naisia ja lapsia pidettiin ulkona kylmässä säässä ja naisten laatikoiden lukot rikottiin, rahat ja jalokivet vietiin.
Marraskuussa 2003 Yhdysvaltojen kanssa yhteistyötä tekevät Afganistanin paikallisjoukot veivät rahaa kyläläisiltä uhaten kertovansa näiden olevan "talibanien kanssa", elleivät he maksaisi rahasummaa -yleensä 10 000 Pakistanin rupiaa (175 USD).
Marraskuun 29. 2003, Ezzat Kehilin kylä:

"Koalitiojoukot Bagramista pommittivat asuinrakennusta kahdelta aamuyöllä, vahingoittaen rakennusta ja pelästyttäen naisia ja lapsia keskellä yötä...Viisi asukasta pidätettiin ja vapautettiin kuuden päivän jälkeen. Heitä oli kidutettu ja kaksi heistä oli haavoittuneita."


Joulukuun 5. 2003 Yhdysvaltain joukot operaatiossaan Hezb-i Islamin johtaja Mullah Jalanin pidättämiseksi kuolee ilmatuessa (ilmapommituksessa) väärään taloon kahdeksanhenkinen perhe: isä, äiti ja heidän neljä tytärtään sekä kaksi poikaansa iältään yhdestä kahteentoista. Yhdysvallat antoi epätäsmällisiä lausuntoja tapahtumien kulusta. Joulukuun 6. 2003 everstiluutnantti Bryan Hilferty kertoi useille toimittajille Bagramin lentotukikohdassa edeltävänä iltana pidättäneensä useita henkilöitä, mutta ei Jalania. Viikon kuluttua kylä suljettiin ja useita alueelle pyrkineitä toimittajia käännyttivät Erikoisyksikön kanssa yhteistyötä tehneet afgaanijoukot. Neljä päivää myöhemmin Hilferty myönsi ilmatukea käytetyn ja kahden päivän kuluttua kahdeksanhenkinen siviiliperhe oli löytynyt kuolleena. Hilferty väitti tosin, että siviilit kuolivat "Jalanin taloon kätkettyjen ammusten alkaessa räjähdellä", joten 'Yhdysvallat ei ole suoraan vastuussa perheen kuolemasta." Vielä enemmän oudoksi väitteen teki se, että "lapset olivat ammusten ympäröiminä", vaikka perhe ei ollut lainkaan Jalanin asunnossa. Samalla viikolla kohteessa vieraillut ulkomaalainen kirjeenvaihtaja kertoi nähneensä talon paikalla ison kraaterin, mikä viittaisi pommin tulleen ilmasta, ei sivusta.

"Yritämme kovasti olla tappamatta ketään. Mieluummin otamme terroristeja kiinni kuin tapamme heitä", kertoo Hilferty, riittämättömäksi selitykseksi, miksi USA:n joukot ylipäätään käyttävät pommituksia operaatioissa asuinalueilla.

Kyläläisten mukaan Jalani oli ollut Talibanin kanssa yhteistyössä Talibanin hallintokaudella, mutta vaihtaneen puolta ja operoineen USA:n joukkojen kanssa ajoittain ja istuneen paikallisneuvoston hallinnossa. Kyläläisten mukaan Jalani oli osallinen useissa heimokiistoissa ja lähteneen kylästä ennen iskua.

Koalitiojoukkojen liittolaisten afgaanijoukkojen rikoksia

Yhdysvaltain joukkojen rinnalla toimivat afgaanijoukot osallistuvat rikoksiin sotilasoperaatioiden -tai on varmaan jo tullut selväksi *lainausmerkki* sotilasoperaatioiden *lainausmerkki* aikana. Kuten on jo selvinnyt aikaisemmin, paikalliset afgaanijoukot ryöstelevät afgaanisiviilien koteja USA:n sotilasoperaatioiden aikana.

Yhdysvaltain joukkojen kanssa operoineet afgaanijoukot kiristivät kyläläisiltä rahaa uhaten kertovansa USA:n joukoille heidän olevan "Talibanin kanssa", mikäli nämä eivät maksaisi tiettyä rahasummaa.

Lokakuussa 2003 paikalliset USA:a avustaneet afgaanijoukot ryöstelivät koteja, löivät ja kiduttivat siviilejä Zabulin maakunnassa. Kahta nuorta miestä oli hakattu niin, että toinen oli tajuton vielä päiviä hyökkäyksen jälkeen. Afgaanijoukot varastivat käteistä, jalokiviä, rannekelloja, radioita, moottoripyöriä -jopa koulun ikkunat ja ovet- ennen kuin USA:n ja afgaanien joukot siirtyivät seuraavalle alueelle. Kylän vanhimman mukaan:

"Nämä ihmiset ryöstävät meitä, kiduttavat meitä ja lyövät meitä...He myös vievät viattomia vankilaan".


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:27 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Viides 0

Bagram


"Kuulustelijat voivat pelata vankien fobioilla, kuten rottien tai koirien peloilla tai naamioitua kuulustelijoiksi kiduttamisesta tunnetusta maasta tai uhata lähettää vankeja sellaiseen paikkaan. Vangeilta voidaan riistää vaatteet, pakottaa ajamaan parta ja takavarikoida uskonnolliset esineet tai vessojen käyttö". -Sotilaskuulustelijat haastattelussaan Wall Street Journalille, maaliskuun 4. 2003 artikkelissa "Miten kuulustelijat saavat kiinniotetun terroristin puhumaan".

Taliban-hallinnon kaatumisen jälkeen USA:n johtamat joukot ovat pidättäneet ainakin tuhat afgaania ja muuta kansallisuutta sotilasoperaatioiden aikana, muita ilman ilmeistä yhteyttä käynnissä olevaan konflikteihin.

Eräs aikaisempia esimerkkejä afgaanisodan vankien kohtelusta olivat kuvat John Walker Lindhistä, nuoresta amerikkalaisesta, joka pidätettiin joulukuussa 2001. Kuvissa Lindh oli kiinnitetty ilmastointiteipillä paareihin. Hänet silmäsidottiin ja amerikkalaissotilaat otattivat itsetään kuvia Lindhin kanssa. Yhdessä kuvassa sotilaat olivat kirjoittaneet silmäsiteeseen
"shithead" ja toinen oli kertonut 'hirttävänsä' hänet teoistaan ja kun hän olisi kuollut, sotilaat myisivät hänen kuvansa ja antaisivat rahat kristitylle organisaatiolle.

"Pakotamme ihmisiä seisomaan pidennetyn ajan...Unen eväämisen on kerrottu olevan tehokas keino vähentämään ihmisten puhehaluja tai kuulustelujen vastustelua. Heidän ei ole lupa puhua toisilleen. Mikäli puhuvat, he voivat suunnitella yhdessä tai luottaa toisiinsa. Mikäli he jäävät kiinni puhumisesta, heidät pakotetaan seisomaan tietyn ajan -puhumisen sovittamiseksi." -Roger King, USA:n sotilaspuhemies Bagramissa, maaliskuussa 2003.

Kaksi maaliskuussa 2002 Bagramiin joutunutta vankia kertoi olleensa pidettyinä selleissä useita viikkoja aluspaitaisilleen ja -vaatteilleen kiskottuina. Kirkkaat valot osoittivat suoraan selliin ja Yhdysvaltain sotilashenkilöstö vaihtovuoroin pitivät vankeja hereillä hakkaamalla patukoilla sellien metallisia seiniä. Vangit kärsivät univajeesta viikkokausia. He eivät pääsisi edes kuulusteluihin elleivät pysyisi liikkumattomina kokonaisen tunnin ajan, edes päätä ei saisi kääntää. Mikäli vanki liikahti, kelloa siirrettiin takaisin. Yhdysvaltain henkilökunta ja tulkit huusivat vangeille valon takaa, kysyen kysymyksiä.

Kaksi loppuvuonna 2002 Bagramiin joutunutta vankia kertoi olleensa kahlittuina seisoma-asentoon, alastomina, viikkoja kerrallaan, pakotettuina univajeeseen ja toisinaan hakattuina.

Kaksi vankia nimiltään Saif-ur Rahmaan ja 'Abdul-Qaiyyum kertoivat tulleensa pidetyiksi univaajeessa, seisottamisesssa pitkiä aikoja ja naissotilaiden huudellessa nöyryyttäviä. Ensimmäisenä yönä Saif-ur Rahmaan pidettiin jäätävän kylmässä sellissä, alastomaksi kiskottuna ja kylmällä vedellä heitettynä.

Vangit kertoivat USA:n henkilöstön rankaisevan Bagramin vankeja sääntöjen rikkomisesta -puhumisesta toiselle vangille tai huutamisesta vartijoille. Vankeja roikotetaan käsissään olevista kahleista heitettynä oven yli, tai pää alaspäin.

Bagramin sotilaspuhemiehen Roger Kingin mukaan valojen päällä pitäminen univajeen aiheuttamiseksi on "tavanomainen" tekniikka joko kokoaikaisesti tai viidentoista minuutin välein nukahtavien vankien sekaisin saamiseksi.

Toisinaan Yhdysvaltain sotilaat ja CIA:n kuulustelijat pitävät vankien päät mustilla hupuilla peitettyinä polvillaan tai tuskallisissa, kamalissa asennoissa.

Joulukuussa 2002 kaksi vankia kuoli Bagramissa; Yhdysvaltain sotilaslääkärit kuittasivat molempien kuolemien olleen itsemurhia -vaikka ruumiinavauspöytäkirjassa heidän kuolinsyykseen kirjattiin "voimakkaasta alaraajoihin tylpän esineen hakkaamisesta aiheutunut verioire" sekä "veritulppa keuhkoissa johtuen jakoihin kohdistuneesta voimakkaasta tylpällä esineellä hakkaamisesta". Molemmat lääkärit kieltäytyivät HRW:n haastattelusta. Toisen kuolleen kerrotaan olleen siviili, taksinkuljettaja ja maanviljelijä. Toiset vangitut kertoivat heidän olleen eristysselleissä, päät mustalla hupulla peitettyinä ja kädet sidottuina katosta ja joutuneen tanssimaan alastomina naissotilaiden läsnäollessa.

Maaliskuussa 2003 Usamah bin Ladenin liittolaiseksi epäiltyä Omar Faruqia pidettiin nälässä, univajeessa, pimeydessä ja pitkitetyssä eristyksessä huoneissa, joiden lämpötilat vaihtelivat sadasta asteesta kymmeneen asteeseen.

Pakistanilainen Taliban-taistelija kertoi pidätyksen aikana siirrettäessä tulleensa amerikkalaissotilaiden hakkaamaksi ja potkimaksi:

"Meidät kahlittiin ja silmät peitettiin. Käsiraudoissa olevat vangit pakotettiin istumaan kyyryssä kädet selän takana. Oli vaikea olla sellaisessa asennossa ja jos horjahdimme tai liikuimme, takanamme seisoneet aseistetut miehet hakkasivat armottomasti, potkien armeijasaappaillaan selkään ja munuaisiin. Meitä jokaista lyötiin, ilman poikkeusta.
Kandaharin lentotukikohdassa minua kiskaistiin käsivarresta ja heitti minut portaita alas. Meidät herätettiin jos nukuimme ja jos peitimme päämme sängynpeitteellä meitä hakattiin voimakkaasti. Minä ja muut vangit jouduttiin myös makaamaan ulkona jäätyneessä maassa kunnes olimme kylmänkohmeessa."

Toinen Guantanamoon myöhemmin siirretty pakistanilainen kertoo Kandaharin kuulustelustaan:

"Siellä amerikkalaiset löivät minua ensimmäistä kertaa. Minua pidettiin makaamassa pöydällä, toinen painoi niskastani pöytää vasten ja toinen jaloistani. Kaksi muuta hakkasivat minua selkään ja vyötärölle ja käsivarsiini nyrkeillään ja kyynärpäillään. Sitten alkoi kuulustelu."

Sotilaspoliisikomppaniaan kuuluneen mukaan Afganistanin vangit olivat nimetty "vihollistaistelijoiksi", joihin Genevan sopimus ei yltäisi:

"Meille sanottiin vain, että he ovat mitättömyyksiä, pelkkiä vihollistaistelijoita. Paljon perustui rasismiin."

"Jummah ad-Dousari makasi häkkinsä lattialla, kun kahdeksan ERF (Extreme Reaction Force)-tiimin vartijaa menivät häkkiin sisään. He tallasivat häntä niskaan, potkivat mahaan vaikka hänellä oli metallituet leikkauksen jäljiltä, nostivat hänen päätään ja murskasivat hänen kasvonsa lattiaan. Yksi naispuolinen ERF määrättiin menemään hänen selliinsä potkimaan ja hakkaamaan, ja hän meni potkimaan ja hakkaamaan miestä mahaan."

"ERF saapuu paikalle mellavarusteissa, muovikilvin ja pippurisumuttein. ERF tuli selliini, suihkuttivat pippurisumutetta, hyökkäsivät kimppuuni ja painoivat maahan. Pippurisumute aiheutti minulle oksennusta monta kertaa. He tökkivät sormillaan silmiini, hakkasivat päätäni lattiaan ja potkivat ja tönivät, työnsivät päätäni vessanpönttöön ja sitoivat kiinni."
-Tarek Dergoul, Britannian kansalainen Guantanamossa.

Korkean tason Taliban-viranomainen kertoo olleensa pidätettynä tuntemattomassa paikassa lähellä Kabulia kahdeksan kuukautta paikassa, jota vartioivat afgaanijoukot, mutta kuulustelijoina olleen Yhdysvaltain henkilöstö siviilivaatteissa. Yhdysvaltain sotilailla on määräys pukeutua univormuun Afganistanissa, joten mahdollisesti kuulusteleva henkilöstö oli CIA:sta.

Guantanamosta maaliskuussa 2004 vapautettu vanki, Britannian kansalainen Tarek Dergoul oli sidottuna lattiaan pitkiksi ajoiksi tulematta edes kuulustelluksi:

"Lopulta minun oli virtsattava ja he katselivat minua peililasin läpi. Kun olin kastellut itseni, naissotilaspoliisi tulee sisään huutaen: 'Katso nyt, mitä olet tehnyt! Olet kuvottava!"

On kiintoisaa, että ylläolevista USA:n käyttämistä vankien kiduttamisista HRW ei ole raportissaan huolissaan, vaan sen sijaan mainitsee olevansa huolissaan "afgaanisotilaiden ja tiedustelun vankeina olevista sadoista koalitiovastaisista taistelijoista". ("Raportti "Enduring Freedom" (2004), sivu 42)

Kesäkuussa 2003 vanki kuolee lähellä Asadabadia Kunarin maakunnassa. Yhdysvaltain sotilasviranomaiset Afganistanissa sekä Yhdysvalloista kieltäytyivät kertomasta kuolemaan johtaneista yksityiskohdista. Edes tutkinnasta ei ilmoitettu.

Huhtikuussa 2003 USA:n puolustus-ja oikeusministeriön korkeimmilla tasoilla hyväksyttiin kahden kymmenen kuulustelutekniikan lista käytettäväksi Guantanamo Bayssa, kuten poistamalla vankien tavallisen nukkumisrytmin ja altistamalla heidät kuumuudelle, kylmyydelle ja "sensoriselle hyökkäykselle", kuten kovaääniselle musiikille ja kirkkaille valoille. Tekniikoiden käyttö on "oikeutettua sotilaallisena välttämättömyytenä" ja siihen täytyy liittyä "sopiva lääketieteellinen valvonta" vaatien "Pentagon-viranomaisten ja eräissä tapauksissa puolustussihteerin hyväksynnän". Muita käytettäviä keinoja olivat vankien "ruoan saannin rajoittaminen, pukeutumisen kieltäminen, ruumiillisten aukkojen tarkastukset, unenriisto 96:een tuntiin asti" sekä "kahlitseminen ns. painostusasentoihin".

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:28 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Killing in the name of!

Some of those that work forces, are the same that burn crosses
Some of those that work forces, are the same that burn crosses
Some of those that work forces, are the same that burn crosses
Some of those that work forces, are the same that burn crosses

Killing in the name of!
Killing in the name of

And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
But now you do what they told ya
Well now you do what they told ya

Those who died are justified, for wearing the badge, they're the chosen whites
You justify those that died by wearing the badge, they're the chosen whites
Those who died are justified, for wearing the badge, they're the chosen whites
You justify those that died by wearing the badge, they're the chosen whites

And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya, now you're under control
And now you do what they told ya!

Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!
Fuck you, I won't do what you tell me!

Motherfucker!


"Killing in the Name of" (1992); De la Rocha, Zacharias "Zack" (1970-)



Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Per Tam 08, 2016 9:31 am, muokattu 1 kertaa
Per Tam 08, 2016 9:30 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kuudes 0

Guantanamo


"It is written in the Protocols of the Elders of the Zion"

"Yhdeksältä koko rakennus värisee korvia puhkovasta kirkumisesta. Kyllä, kuulustelut akoivat. Joitakin roikotetaan pää alaspäin, he huutavat, keskellä huutoja on jakeita Koraanista, joitakin kidutetaan sähköllä kehon herkkiin osiin, he huutavat, kiljuvat, sanoen 'Allah, Allah.' Joidenkin päälle tallataan, pakottaen heidät juomaan alkoholia. Näiden elukoiden suosikkikidutuskeino on sekoittaa virtsaa ja ulostetta uhrien ruokaan ja laittaa uhri keskelle ja muodostaa ympyrä hänen keskelleen, hakata ja potkia ja kysellä, miksi tämä ei nyt puhu Jihadista, lyödä rautatangoilla, pakottaa kiroamaan äitinsä, huutamaan Pakistaninvastaisia ja Jihadinvastaisia lauseita. Mujahidin osallistuessa Jihadiin suojellaan äitejä ja elvyttää Jihad. Hakkaaminen jatkuu, kunnes Mujahid romahtaa lattialle, jolloin kiduttajat hyppivät hänen haavoittuneen kehonsa päällä, avaavat hänen suunsa väkisin ja virtsaavat hänen suuhunsa tai tehdään seksuaalista väkivaltaa. Tätä jatkuu, kunnes Mujahid menettää tajuntansa maaten omasta verestään syntyneessä altaassa.

Useimpien uhrien vaatteet riisutaan ja he ovat täysin alastomina. Heidän peniksensä pakotetaan muiden vankien suihin ja kiduttajat pilkkaavat, missä ovat auttajasi' tai 'Oletteko saaneet itsenäisyytenne.'"
-Khubayb Shahib pakistanilaisesta pidätyskeskuksesta kirjassaan "Zad ul-Mujahid."

"Laajamittaiset raportit kidutuksesta ja kaltoinkohtelusta -säännöllisesti armeija-ja hallitusdokumenteissa- uhmaavat väitettä, että tämä väkivaltainen käytös rajoittuisi vain muutamiin epävirallisiin sotilaihin Abu Ghraibissa tai eristetyissä sattumissa Guantanamo Bayssa." -Tohtori Burton J. Lee III kirjeessään George Bush vanhemmalle, 2005.

Amerikkalaisten käyttämät kidutuskeinot ovat itse asiassa Israelin turvallisuuspalvelun jo vuosia käyttämiä taktiikoita. Israelilainen psykiatri Ilan Kutz:

"Kuulustelun ideana on murtaa henkilön kaikki vastarinta, jolloin hän kertoo kaiken. Seksuaalista nöyryytystäkään ei ole jätetty: Ihmisten on huomattava oma voimattomuutensa, erityisesti jos se on vastoin heidän uskontonsa sääntöjä. Pakottamalla henkilö vasten tahtoaan seksuaalisiin toimiin on hyvin tehokasta murtaa henkilön vastustuskyky maanrakoon."

"Henkilö, joka rohkaisi Yhdysvaltain joukkoja kiduttamaan vankeja työskenteli yritykselle, jolla on laajalti sotilaallista yhteistyötä Israelin kanssa. Sen yrityksen johtaja sai 'terrorisminvastaista' koulutusta Israelissa ja Israelin puolustusministeri Shaul Mofaz esitti hänelle palkintoa."
-Toimittaja Robert Fisk.

"Molemmat naiset kuvailivat miesvartijoiden raiskanneen heidät ja toisen toistuvasti. 66 miehestä 30 raiskattiin. Kuusitoista miestä kertoi annetun sähköshokkeja heidän penikseensä tai vedellyn ja lyödyn kepeillä. Kahdeksan miehen penis laitettiin painavan pöydän laatikkoon ja lyötiin kiinni. Seitsemäntoista miestä kertoi esineitä työnnetyn heidän anukseensa. Yksitoista miestä oli laitettu istumaan pullon päälle, jolloin pullonkaula työntyy heidän anukseensa, istuen koko painollaan pakottaen anuksen avautumaan ja pullo työntyy peräaukkoon. Neljä miehistä joutui vartijoiden raiskaamaksi ja yksi joutui oraaliseksiin." -Michael Peel kuvailee algerialaista pidätyskeskusta.

Ja on virhe päätellä, kuten jotkut ovat tehneet, että länsimaiset hallitukset olisivat vähemmän todennäköisiä käyttämään mitä äärimmäisimpiä keinoja vankien kohtelussa, sillä kaiken todistaa näiden valtioiden säännöllisesti kuljettavan vangit valtioihin, jotka tekevät näin, jos länsimaalaiset itse ovat kyvyttömiä tekemään sitä itse.

Jokaisessa teltassa oli 20-25 vankia, jokaisella kaksi huopaa ja Koraani, mutta heidän oli jaettava sama laskisanko, mitä moni piti nöyryytyksenä.

"Meidän ei ollut sallittua puhua toisillemme. Jos puhuimme, meitä hakattiin eikä ollut sallittua nukkua. Jos nukuimme, meidät herätettiin tai jos peitimme päämme huovallamme, meitä hakattiin voimakkaasti. He potkivat ja löivät maahan." -Entinen pakistanilaisvanki.

Juma al-Doussari, vankina Guantanamossa:

"Hakkaamiset eivät olleet ainoa kidutusmuoto: univajetta käytettiin myös. Sotilaat herättivät meidät öisin tarkastuksiin, joskus he laittoivat meidät seisomaan, osoitellen aseillaan meitä ja sanoivat, että heidän oli määrätty ampua, jos joku meistä liikahtaisi. Jos joku ei kuullut heidän kutsuaan yötarkastuksiin, oli unessa, sairas tai täysin uupunut, he rankaisivat jokaista. Tämä oli heidän tapansa: kollektiivinen rangaistus."

Juma al-Doussari pakotettiin kävelemään piikkilangalla ja hänen päätään työnnettiin rikkinäiseen lasiin, jossa monet vangit saivat vaurioita silmiinsä ja kolme vankia sokeutui ja monelta vangilta sotilaat mursivat nenät. Koraaneja heiteltiin vankien ulosteiden sekaan, sivuille raapustettiin säädyttömyyksiä, sivuja revittiin ja niillä kiilotettiin kenkiä tai siivottiin paskasankoa ja lisäksi Allahia ja Profeetta Muhammadia kirottiin säännöllisesti.

"Hän kertoi noin neljä päivää sitten kolme-neljä vartijaa hakanneen hänet. Kaikkien käskettiin nousta, mutta hän ei kyennyt johtuen tunnottomasta jalastaan. Silloin vartijat tulivat ja alkoivat hakata häntä. Seuraavina kahtena yönä kolme, neljä vartijaa hakkasivat hänet ja lähtivät."

ERF koostui viidestä miehestä. ERF pahoinpiteli jopa vangit, jotka yrittivät rukoilla:

"He eivät antaneet meidän tehdä rukouskutsua. Yritin rukoilla ja neljä tai viisi kommandoa tuli hakkaamaan minut. Jos joku yritti tehdä rukouskutsun, hänet hakattiin."
-Mohammad Saghir, vankina "Camp X-Ray:ssa."

Vankeja pidettiin vuorokausien ajan asennoissa, joissa he joutuivat virtsaamaan ja ulostamaan ylleen, ilmastointi juuri niin kylmällä, että paljasjalkainen vanki värisi kylmästä tai sitten sata-asteisessa huoneessa tajuttomana. Erään vangin pään ympärille oli kiedottu roudarinteippiä peittäen pään lähes kokonaan: Kyse ei ollut siitä, että vanki olisi sylkäissyt kuulustelijoita kohti, vaan koska "hän hyräili Koraania taukoamatta" eikä teipin poistamistavasta ollut tietoakaan.

Joku pakotettiin kuulemaan saatanallista death metallia tuntikausiksi, kuulustelijan pukeutuessa papiksi ja "kastaneen vangin tämän pelastamiseksi."

"Jotkut vangit kuulustelijat ja sotilaat raiskasivat Afganistanissa tai Kuubassa. Saudiarabialainen veli raiskattiin vankilassa Mazar-i Sharifissa kaksikymmentä sotilasta yhdellä kertaa, niin amerikkalaiset kuin kenraali Dostumin sotilaat. Monia samanlaisia tarinoita on Bagramista, Kandaharista ja Kuubasta."

"Kun Fariik palaa selliinsä keskellä yötä, hän viettää paljon aikaa rukoillen...Ongelma on, että hänelle on helppoa saada voimaa...Joten meidän on murrettava se ja nöyryyttämällä häntä se onnistuu. Meidän on saatava hänet yhteistyöhön kanssani eikä ole muuta vaihtoehtoa. Meidän on tehtävä hänet tuntemaan itsensä aivan vitun likaiseksi, ettei hän voi mennä selliinsä ja viettää yö rukoillen. Meidän on laitettava este hänen ja jumalansa väliin.


["Brooke"] avasi paitansa ja kysyi:
"Mikä hätänä, Fariik? Etkö pidä naisista? Pidätkö näistä isoista amerikkalaisista tisseistä, Fariik? Näen, että sinulla alkaa seisoa. Mitä luulet Allahin ajattelevan siitä? Sen jälkeen Brooke hieroi rintojaan vangin selkään ja maalasi hänen naamansa (muka) kuukautisverellä. Samalla kysellen, kuka hänet lähetti lentokouluun."

"Yhdysvaltain armeija julkisti uusia yksityiskohtia viidestä tapauksesta sotilaiden kohtelusta Koraania Guantanamo Bayssa, Kuubassa. Sotilaat ja kuulustelijat potkivat muslimien pyhää kirjaa, kasteli, seisoi sen päällä kuulustelun aikana ja roiskivat virtsaa sen päälle."


Jumah al-Doussari, vankina Guantanamossa:

"He kaatoivat kiehuvan kuumaa nestettä päähäni ja kuulustelija tumppasi savukkeensa jalkaani. Sanoin hänelle: 'Miksi kohtelet minua näin?' Hän otti savukkeen ja tumppasi sen oikeaan ranteeseeni ja sanoi:
"Kristuksen ja Ristin nimessä minä teen tämän."

He riisuivat minulta vaatteeni ja makasin lattialla. Yksi sotilas virtsasi päähän ja naamalleni yhden sotilaan pitäessä hiuksista päätäni ylhäällä. Sen jälkeen sotilas toi polttoainetta ja työnsi sitä anukseeni. Huusin, koska se oli äärimmäisen tuskaisaa.

Kuulustelija toi pienen laitteen joka oli sähkölamautin. Hän iski naamaani, selkääni, raajoihin ja sukuelimiini."

"Sotilas leikkasi saksilla kaikki vaatteeni ja naiskuulusteli otti pois kaikki vaatteensa ja sotilas kuvasi kaiken kameralla. Kun nainen oli alusvaatteisillaan, hän seisoi yläpuolelani. Hän otti alusvaatteensa ja hänen kuukautisverensä pisaroita tippui päälleni. Yritin vastustella, mutta sotilaat pitivät kahleistani kiinni. Nainen tahri kätensä kuukautisvereensä ja hieroi sitä rintaani. Naisella oli krusifiksi kaulassaan. Hän nosti ristiä ja suuteli sitä, katsoi minua ja sanoi ristin olevan lahja meille muslimeille. Hän tahri kätensä kuukautisvereensä ja hieroi sitä naamaani ja partaani. Sitten hän lähti. Minut jätettiin siihen.

Kuulin, että saudiarabialaiselle vangille Fahd Omar Abdul-Majid ash-Sharifille Makkah al-Mukarramah'sta, kävi samoin. Kun he saivat tietää hänen olevan Profeetta Muhammadin jälkeläisistä, häntä kohdeltiin samoin, paitsi että naisella ei ollut kuukautisia. Jos vanki oli moskeijan imaami tai saarnaaja, kuten minä, häntä loukattiin enemmän.
Minua uhattiin raiskauksella, hyökkäyksillä perheeseeni Saudi-Arabiassa, tyttäreni kidnappaamisella ja murhaamisellani, salamurhalla, jos menisin takaisin Saudi-Arabiaan."


    But I'm not a slave to a god
    That doesn't exist
    But I'm not a slave to a world
    That doesn't give a shit


    "The Fight Song"(2000); Marilyn Manson


Muslimiksi kääntynyt australialainen Jack Thomas Pakistanin tiedustelupalvelun kuulustelussa:

"Amerikkalainen CIA-viranomainen uhkasi lähettää agentit raiskaamaan hänen vaimonsa sanoen: 'Hänen täytyy nyt olla yksinäinen.' Kun hän kieltäytyi toimimasta agenttina, uhattiin kidutuksella ja vaimonsa raiskaamisella."


Kyse ei ole vain pelkästä uhkailemisesta, vaan muslimien perheenjäsenten kidutuksia ja raiskauksia tapahtuu usein, eritoten luopiohallitusten maissa, muslimiepäillyn ollessa kyvytön estämään sitä:

"Turvallisuushenkilökunta riisui hunnuttautuneet naiset julkisella paikalla alasti. Veljen äiti, sisar ja vaimo pidätettiin ja raiskattiin."

"Saffout Abdul-Ghanin vaimo sai keskenmenon, kun hallituksen koirat hakkasivat ja kiduttivat häntä miehensä silmien edessä."
"Olin täysin pimeässä ilman valoja suurimman osan aikaa. He nostivat minut riippumaan. Minulle sallittiin vain muutama tunti nukkumista seuraavana päivänä, sitten nostettiin riippumaan jälleen, tällä kertaa kahdeksi päiväksi. Jalkani olivat turvonneet, ranteeni ja käteni tunnottomina. Musiikki oli kovalla. Sitten he vaihtoivat kamalaan haamunauruun ja halloween-ääniin. CIA teki kovasti työtään, päivin ja öin. Moni menetti järkensä. Saatoin kuulla ihmisten hakkaavan päitään seiniin ja oviin, kiljuen päänsä hajalle.

-Etiopialaissyntyinen britti Benyam Mohammad, Guantanamo.

"Pimeä vankila täynnä kuurouttavaa länsimaista musiikkia. Valoa ei juurikaan. Yksi mies huusi tulkin kautta: 'Olet paikassa, joka ei ole tästä maailmasta. Kukaan ei tiedä, missä olet, eikä kukaan ole sinua puolustamassa."
-Algerialainen Laid Saidi. Pidätetty Tanzaniassa toukokuun 10.2003.

Jotkut arvelevat nimityksen "pimeä vankila" viittaavan Islamin uskonnossa mainittuun "haudan rangaistukseen", missä "klaustrofobinen pimeys kääriytyy ylle ennen kuin kuoleman enkeli saapuu kysymään haudassa makaavan elämästä ja rankaisemaan vääristä vastauksista Tuomiopäivään asti."

"Jos askeleetkin kaikuvat rakennuksessa, niin voi kuvitella miltä Marilyn Manson täysillä kuulostaa. Joskus se päättyi kolmelta aamulla jotakuinkin, mutta kyky nukahtaa oli jo häiriytynyt.
Monet kärsivät erilaisia kohtauksia, menettäen aistihallinnan, lyöden vesipulloa seinää vasten, toisiaan vasten, yrittäen raapia käsillään johtoja, joskus murtuen ja itkien."
-Moazzem Begg haastattelussa 18.1.2007.

Vangit joutuivat vankeutensa ensimmäiset 24 tuntia seisomaan silmät sidottuina ja alastomina, kädet sidottuina selän taakse, ilman ruokaa, vettä ja vessaa metallikontissa, missä lämpötila nousi kesäisin 60-asteiseksi. Vartijoiden tehtävänä oli huutaa ja paukuttaa kontteja varmistaakseen, etteivät vangit nukahda.

"He laittoivat istumaan tuolille, aloittaen kysyen nimeä ja sellaista. Ja sen jälkeen ensimmäiselle kieltävälle vastaukselle he laittoivat valoit pois, laittoivat kohdevalon, jonkinlaista heavy metalia, kovaa musiikkia, mitä tahansa.

Ensimmäinen kuulustelu koostui heavy metal-musiikista todella kovalla, kohdevalosta, huutaen esitetyistä kysymyksistä, kunnes murtui...Vanki on polvillaan, yleensä kivääri osoittaa häntä, kohdevalo, musiikki, mitä ikinä. Sitten kaverit kysyvät suoraan, yleensä huutaen, oli pakko, voidakseen kuulla musiikin yli. He kyselevät ja kyselevät ja kyselevät ja kyselevät."


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:30 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
And I don't want you and I don't need you
Don't bother to resist, or I'll beat you
It's not your fault that you're always wrong
The weak ones are there to justify the strong

The beautiful people, the beautiful people
It's all relative to the size of your steeple
You can't see the forest for the trees
You can't smell your own shit on your knees

There's no time to discriminate,
Hate every motherfucker
That's in your way

Hey you, what do you see?
Something beautiful, something free?
Hey you, are you trying to be mean?
If you live with apes man, it's hard to be clean

The worms will live in every host
It's hard to pick which one they eat most

The horrible people, the horrible people
It's as anatomic as the size of your steeple
Capitalism has made it this way,
Old-fashioned fascism will take it away


"The Beautiful People" (1996); Warner, Brian "Marilyn Manson" (1969-)

Per Tam 08, 2016 9:30 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Moazzam Begg

Oli hyvin epämukavaa istua koneen lattialla, väreilyn kulkiessa selälläni ja moottorin melun täyttäessä pääni. Salamavalot -ilmeisesti sotilaiden kameroista ottaessaan pokaalivalokuvia- tulivat ja menivät edessäni, huolimatta hupun pimeydestä.

Kuulin viereltäni äänen arabiaksi: "Rukoillaanko, veli?"

Vartija tuli ja kiljui korvaani:
"Turpa kiinni, mutsinnussija, jos puhut vielä, tapan sinut."

Rukoilemaan kehottanut ääni kuului miehelle, jonka onnistui kertoa minulle olevansa libyalainen, joka jäi kiinni Pakistanissa. Niin tyypillistä muslimilta, olivat olosuhteet mitkä tahansa, rukous tuli automaattisesti sen aikana.

En ollut valmistautunut niin paljaaseen aggressioon, mitä näin huppuni alta - ruskeat, mokkaiset US retkeilysaappaat tallomassa muiden vankien selkää.

Yksi vartija lähes makasi päälläni, huutaen säädyttömyyksiä korvaani. Käteni olivat sidottuina taakse, huppu vedetty kaulani ympärille kykenemättä lähes hengittää.

Kaksi vartijaa vetivät minut ylös, raahasivat mukanaan, kahleiden repiessä nilkkojani, enkä pysynyt tahdissa ketjun lyhyyden vuoksi.

Melu oli kuurouttava: haukkuvia koiria, pidäkkeetöntä sanallista hyökkäystä, koneen melua, sähkögeneraattoreita ja muiden vankien tuskanhuutoja. Ehkä minäkin huusin. Päälläni oli heitä ehkä kolme.

Kuulin ihmisten huutoja takaani, kärsien samanlaisesta väkivallasta. Joku huusi arabiaksi: "Olkaa kärsivällisiä veljeni. {Totisesti Allah on kärsivällisten kanssa}".

Minusta otettiin kuvia: yhden hiuksineni, toisen kuvan kaikki ajeltuina. Parturi nautti sadistisesti työstään ja ajaessaan partaani koneella, hän kommentoi:

"Tästä osasta nautin eniten." Ymmärsin hänen tietävän, miten tärkeä symboli parta on muslimi-identiteetissä, erityisesti tällä alueella [Pakistanissa]. Hän on varmasti nähnyt runsaasti tuskastuneita reaktioita muilta.

Nöyryyttävintä oli nähdä muita loukattavan, tietäen miten äärimmäisen häpäistyiksi he itsensä tunsivat. Nämä miehet eivät koskaan olleet alasti kenenkään edessä, paitsi vaimojensa, eivät koskaan poistaneet karvaakaan kasvoiltaan, paitsi viiksensä, eivät koskaan käyttäneet vulgaareja sanoja, eivät koskaan joutuneet vulgaarien sanojen kohteiksi.

Vieressäni oli venäläinen, joka oli Talibanin vankina syytettynä vakoilusta [Airat Vahidov]. Hän puhui arabiaa, pashtua, farsia, urdua ja vähän englantia ja ilmeisesti venäjää. Taliban syytti häntä vakoilusta venäläisille ja vanginneen useiksi vuosiksi.
Venäläinen päätti ryhtyä nälkälakkoon:

"Minua kohdellaan täällä huonommin kuin Taliban kohteli. Ainakin Taliban antoi minulle radion, aterioita tuoreine hedelmineen ja vihanneksineen, kunnioitti uskontoani ja asutti kaukana vessasta. Täällä amerikkalaisten alaisena elän vessassa."

Sotilaspoliisi, afroamerikkalainen Danner ei pitänyt kuulemastaan lainkaan. Punainen risti kertoi meidän olevan sotavankeja, mitä oikeuksiimme tulee, mutta amerikkalaiset olivat määritelleet meidät "laittomiksi vihollistaistelijoiksi", ilman mitään oikeuksia. Pian näinkin, miten voimattomia (Kansainvälinen Punainen Risti) oli amerikkalaisten edessä.

Kerran näin amerikkalaisen sotilaan osoittavan katkaistulla haulikolla itkevän vangin kasvoihin, polvistuneena kädet päänsä takana. Usein kuulin karjunnan 'polvillesi, polvillesi' ja tämä mies jo oli polvillaan. Amerikkalaiset vain terrorisoivat näyttääkseen valtaansa, enkä voinut kestää muistikuvaa vangin pelosta ja kunniansa menetyksestä.

Vartija ylpeili:
"Man, meillä on joukkoja kaikkialla. Potkimme perseille ympäri maailman: Afganistan, Korea, Irak ja nyt presidentti puhuu Filippiineistä. Olemme kuin Hitlerin armeija vyöryen läpi."

Sotilaspoliisi Warnick vastasi:
"Odotas nyt. Emme ole mitään Hitlerin tapaista, me tahdomme levittää rauhaa ja demokratiaa."

Bagram

Puhuin säännöllisesti libyalaiselle, joka oli menettänyt jalkansa miinakentällä Qadhafin sodassa Tsadia vastaan. Amerikkalaiset veivät hänen proteesinsa, joten hänen oli käveltävä polvillaan.

Kun saavuin Bagramiin, sain Qur'aanin, kuten muutkin. Myöhempien saapuvien vankien tullessa vartijat alkoivat pelleillä:


"Ekstra, ekstra! Tulkaa hakemaan Koraaninne - pyhimmän pyhistä kirjoistanne. Oppikaa tappamaan amerikkalaisia..."


Sen sijasta, että sotilaspoliisi antaisi sen vangille, hän heitti sen ilmalukkoon.

***
Yksi nuori nainen Mainesta oli hyvin ystävällinen ja utelias ja hän tuli sellini viereen istumaan ja alkoi jutella. Hän oli hyvin kiinnostunut oppimaan Islamilaisesta kulttuurista ja arabian kielestä. Hän jopa oli tilannut aiheesta kirjoja juteltuaan joidenkin meidän kanssa. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Hän kuului kertovan mustalle muslimille, että hänen miehensä oli pettynyt hänen tilaavan kirjoja Islamista. Musta mies oli vastannut, että hänen aviomiehensä tulisi olla avomielisempi ja vähemmän tietämätön ennen kuin puhuu uskonnosta, jota ei tunne.

Tiedän kaksi yhdysvaltalaissotilasta, jotka kääntyivät Islamiin Guantanamossa: Yksi oli puertoricolainen mies, joka jopa rukoili muiden vankien kanssa samassa rivissä. Hän sai pian siirron pois saarelta. Toinen oli nuori, musta nainen etelästä. Puhuin hänen kanssaan muutaman kerran Echossa (vankilassa) ja havaitsin hänen tulleen päätökseensä pitkän harkinnan, opiskelun ja vankien kanssa keskustelun jälkeen. Hän ei ollut varma asian julkistamisesta, sillä hän tiesi sen aiheuttavan paljon avointa vihamielisyyttä monilta sotilailta, kuten hän oli nähnyt tapahtuvan muslimisiviileille saarella.

Kuulin sotilaiden juttelevan toisilleen usein. Monet heistä kertoivat myös minulle elämästään: sotilaselämän epävarmuudesta Afganistanin ja Irakin varjossa, testeistä, julkisuudesta, taloudesta, perheestä, tyttöystävistä ja vaimoista. Yksi sotilas oli ampunut itsensä kuultuaan vaimonsa jättäneen hänet. Jotkut tekivät murhan havaittuaan pitkän palveluskautensa päätyttyä, että heidän sydänkäpynsä olivat jättäneet heidät. Yksi sotilas siirrettiin Echosta hänen murruttuaan edessäni kertoen vaimonsa jättäneen hänet, kun hän oli tehnyt haureutta tytön kanssa Guantanamossa.

Jennifer oli tyttö Alabamasta, jonka häkellyttävin tuntomerkki oli hänen punertavien hiustensa pituus, mitkä hän kääri armeijalakin alle sääntöjä seuraten. Vapaa ajallaan hän maalasi huulensa ja kyntensä mustaksi ja pukeutui kuin gootti ja luki tarot-kortteja. Mitä yhteistä minulla muka oli hänen kanssaan? Kaiken lisäksi hän oli republikaani.

"Saattaa kuulostaa petolliselta, mutta ennemmin istun täällä ja puhun teidän kanssa kuin kaikkien noiden armeijan tyhjäpäiden kanssa", hän sanoi.

Jennifer oli Guantanamossa vain muutaman kuukauden, kunnes lähti kotopuolessa olevien ongelmien takia.

MI5 saapui tapaamaan minua. He sanoivat:

"Tulimme kysymään vointiasi ja katsomaan, että olet kunnossa. Satuimme olemaan paikalla, ohikulkumatkalla."

Kukaan ei ole "vain ohikulkumatkalla" Guantanamossa. He eivät kysyneet muuta kuin:

"Miten pärjäät? Onko uskosi vahva vai oletko heikentynyt?"

Miksi te olette täällä? Kysyin.

"Olemme huolissamme sinusta ja tahdomme sinun tietävän, että MI5 ei ole niin paha."

Kyllä he ovat. He ovat juuri niin paha, vastasin.


Moazzam Beggin kirjasta "Enemy Combatant", Free Press 2006.

Per Tam 08, 2016 9:31 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Seitsemäs 0

Pataaneihin kohdistuva väkivalta Talibanin kaaduttua


Talibanin kaaduttua pohjoisessa Afganistanissa marraskuussa 2001, etniset pataanit ovat läpi pohjoisalueen joutuneet kohtaamaan laajasti väkivaltaa, tappamisia, seksuaalista väkivaltaa, pahoinpitelyä, kiristystä ja ryöstelyä. Näihin syyllistyivät uzbekkien Junbish-i Milly-i Islami, tajikkien Jamiat-e Islami, hazarojen Hizb-i Wahdat ja samat etniset ryhmät, jotka käyttivät hyväkseen pataaniyhteisöjen suojattomuutta ja aseettomuutta. Jamiatin johtajasta Mohammad Qasim Fahimista tuli Hamid Karzain hallituksen Afganistanin puolustusministeri ja Junbishin komentajasta Abdul-Rashid Dosumista samaiseen hallitukseen apulaispuolustusministeri.

Kansainväliset vallat -Venäjä, Yhdysvallat, Pakistan, Iran ja muut ovat tukeneet sotapäälliköitä ja heidän joukkojaan ajaakseen omia intressejään. Sotapäälliköiden sortotoiminta sivuutettiin heitä tukevien kansainvälisten tahojen ollessa kiinnostuneempia omista intresseistään Afganistanissa, kuten Yhdysvallat proxy-sodassaan Neuvostoliittoa vastaan tuki laajalti äärimmäisimpiä ja ihmisoikeuksia rikkovampia ryhmiä piittaamatta ideologiasta ja ihmisoikeuksista, joille Yhdysvallat muuten antaa paljon painoa.
Taliban-hallituksen jälkeen sotapäälliköt palasivat Yhdysvaltojen saapuessa Afganistaniin, mahdollistaen sotapäälliköiden ottaa valtamonopoli Afganistanissa.

Uzbekit ottivat Shoor Daryan alueen ja Faryabin maakunnan haltuunsa väkivalloin, ryöstäen pataanien kylät, karjan, viljan, taloustarvikkeita, mattoja, rahaa ja jalokuvia seuranneina viikkoina jatkuen nelisenkymmentä päivää. Monissa pataanikylissä ryöstelyn ohessa monia pataanimiehiä ja joskus naisia pahoinpideltiin. Spin Kotin kylänvanhin kuvailee hazarasotilaiden käytöstä:

"Yksi väänsi päätäni ja kaksi potki minua selkään. He löivät minua lapiolla ja kyselivät aseista ja rahoista. He löivät minua kaksi ja puoli tuntia".

Hakkaaminen loppui, kun kylänvanhin paljasti rahansa kätköpaikan.

Shoor Daryanissa Human Rights Watchin tutkijoiden saapuminen säikäytti kaksi kylänvanhimmilta rahaa kiristämään tulleet uzbekkimiehet.

Hazarat tappoivat pataanisiviilejä Balkhin maakunnassa sijaitsevassa Bargah-e Afghanin kylässä. Ensin miehet sidottiin, hakattiin perheidensä edessä ja vaadittiin rahaa. Viereisessä Yengi Qalan kylässä hazara-asemiehet tappoivat neljä miestä ja kaksi vanhempaa naista ryöstön yhteydessä. Kaksi nuorta teini-ikäistä hakattiin kuoliaiksi Deshdan Balan kylässä.
Hazarojen ja uzbekkien väkivaltaisuuksissa Balkhin maakunnassa kuoli yhteensä 37.
Samassa maakunnassa hazarat joukkoraiskasivat 14-vuotiaan pataanitytön, kun olivat ensin hakanneet hänen isänsä tajuttomaksi ja ryöstettyä hänen kotinsa. Kunduzin maakunnassa Jamiatin sotilaat hakkasivat miehen tajuttomaksi ja sen jälkeen raiskasivat hänen vaimonsa.

Samanganin maakunnan kylänvanhin kertoo joutuneensa luovuuttamaan kaksitoista lammastaan paikalliselle Junbish-komentajalle. Mies Baghlanin maakunnan Qona Qalan kylästä kertoo rahaa tahtoneen paikallisen Jamiat-komentajan pahoinpidelleen:

"He löivät kepillä ja kiväärinperällä. Komentaja piteli minusta kiinni ja poika hakkasi minua puoli tuntia...Kun minua hakattiin, vaimoni tuli pyytämään minun säästämistä. He potkivat häntä kovasti."

Chimtalin alue Bargah-e Afghani

Joulukuun ensimmäisellä viikolla eräänä aamupäivänä noin 300:n aseistetun hazaramiehen ryhmä saapui kaukaiselle pataanikylälle Bargah-e Afghaniin Balkhin maakuntaan. Vain kaksi päivää aiemmin asukkaat olivat luovuttaneet aseensa Junbishin uzbekkikomentajalle ja antanut kirjallisen todistuksen heidän olevan aseettomia. Useimmat kyläläiset lähtivät vikkelästi, mutta hazara-taistelijat tappoivat 37 kylään jäänyttä miestä.

Yksi ahdistelun ja pahoinpitelyn ja ryöstön jälkeen jätetty mies kertoi nähneensä kolmen kylän pataanimiehen teloituksen hazarojen käsissä:

"Abdul-Matin oli perheensä kanssa. He itkivät, että älkää tappako häntä. Hazarat yrittivät saada naiset pois, sitten he toivat hänet yksin, häneen ammuttiin kymmenen luotia.
Sitten Abdul-Hakim kysyi, miksi he tappoivat hänet ja he ampuivat Abdul-Hakimin myös. Hänen veljensä tapettiin ampumalla häneen ainakin 30 luotia."

Abdul-Matinin 14-vuotias sukulainen aiottiin myös tappaa, mutta hän nosti piipun tulittamaan taivaalle. Sen jälkeen hänet hakattiin tajuttomaksi. Hänet laitettiin kantamaan kyläläisiltä varastettuja tavaroita autoon ja hänet ammuttiin sen jälkeen.

Toisen naapurin koti ensin ryöstettiin ja sitten hänen laiduntajansa tapettiin.

Hazarasotilaat raiskasivat 16-vuotiaan naisen Chimtalissa tammikuun 16. 2002. Hän oli kylpemässä sotilaiden tullessa hänen kotiinsa ja hänen isänsä sidottiin ja hänen tyttärensä raiskattiin isän silmien edessä ja lopuksi koti ryöstettiin.

45-vuotias mies oli piiloutunut toisen maanviljelijän kanssa hazarojen tullessa:

"He löysivät [toisen maanviljelijän Mohammedin] saviruukun takaa ja kysyivät aseita ja rahaa. Hän vastasi olevansa köyhä maanviljelijä. He sitoivat hänen kätensä ja yksi sotilas aseellaan päähän. Mohammed kaatui tajuttomana ja samassa toinen sotilas tyhjensi lippaansa häneen, ehkä 30 luotia. Sitten he lähtivät."

16-vuotias kertoo hazarojen tappaneen hänen 70-vuotiaan isänsä ja veljensä:

"Kuusitoista hazaraa tuli talollemme, hakkasivat meitä ja veivät taloustavaroita. Kun he hakkasivat isääni, yritin estää mutta minut hakattiin pois. Hakkaamista kesti puolitoista tuntia.
Ensin he loivät heitä aseillaan ja sitten ampuivat kolmellakymmenellä luodilla.
Sitten he tulivat huoneisiimme ja tutkivat ne. Meillä oli mattoja ja ompelukone, kultarahoja, neljä paria korvarenkaita, sormuksia, vaatteita ja rannekelloja. He veivät kaiken ja myös 2 000 lakhia [2 800 dollaria]."

22-vuotias mies oli kävelemässä kun kaksi taistelijaa tuli kohdalle ja toinen iski aseensa pistimellä häntä takaraivoon ja tuli suusta ulos. Hän selviytyi nipinnapin.

"Taliban teki rikokset, mutta meitä rangaistiin."

Yengi Qalan kylässä miesten lisäksi tappettiin myös 60-ja 70-vuotiaat naiset, jotka heidän sukulaisensa olivat hylänneet kylästä paetessaan, koska "he olivat liian vanhoja mukaanotettaviksi". Kun sukulaiset palasivat kylään, he löysivät molemmat naiset ammuttuina heidän kotiinsa. Heidät oli ammuttu silloin, kun hazarat olivat ryöstämässä kylän taloja.

Khanabadissa asuvan, Pakistanissa tiennanneen varakkaahkon miehen kotiin tulivat Junbishin sotilaat tulivat joulukuun 13. vaatimaan aseita ja rahaa. Mies antoi heille sata lakhia [130 dollaria] ja lisäksi he ottivat hänen vaimoltaan korvarenkaan. Seuraavana päivänä samat kolme sotilasta tulivat vaatimaan lisää rahaa. Tällä kertaa mies ja hänen äitinsä pahoinpideltiin, kunnes he kertoivat sotilaille missä rahat olivat.

Hazara-shi'at Balkhin maakunnassa

Joulukuun 25. 2001 eläkkeellä oleva 60-vuotias imaami Jalaluddiin kuuli koputtelua portilta ja huomasi portilla olevan Hizb-i Wahdat-taistelijoita. Kun hän kieltäytyi avaamasta porttia, 13 hazara-shi'aa kiipesivät muurin yli ja rikkoivat talon ikkunat. He hakkasivat imaamia päähän ja jalkoihin ja sitoivat suun, ettei hän kykenisi puhumaan. Sotilaat suoltivat loukkauksia, löivät aseilla ja sitoivat kädet. Lopulta hän vajosi tajuttomaksi.

Samalla kun sotilaat pahoinpitelivät Jamaluddiinia, hänen vaimonsa ja kolme tytärtään vietiin toiseen huoneeseen ja sieltä alkoi kuulua huutoa. 30-vuotias vaimo ja 14-vuotias tytär joukkoraiskattiin.

"Yksi mies uhkasi häntä aseella ja uhkasi tappaa, ellei tytär riisuisi. Hänet raiskattiin kolme kertaa. Komentaja kaksi kertaa ja toinen sotilas kerran. Sitten tuli sisään kolme miestä ja he raiskasivat minut viisi kertaa. He yrittivät raiskata 12-vuotiasta tytärtäni, mutta estin ja he hakkasivat äntä olkapäihin ja päähän. Kaikki tietävät, mitä täällä tapahtui ja vitsailevat meistä."

Sen jälkeen sotilaat ryöstivät kodin, veivät mattoja ja muuta mitä oli valmisteltu vanhimman tyttären häihin, jotka peruutettiin raiskauksen vuoksi.

Turwai Kai'issa perheensä luo matkalla olleen miehen Hizb-i Wahdatiin kuuluvat hazarat pysäyttivät ja ottivat traktorin ja vaativat rahaa, mutta mies kieltäytyi antamasta. Kolme päivää myöhemmin hänet pysäyttivät samat miehet ja hänet pakotettiin jeeppiin, jossa häntä hakattiin nyrkein, asein ja potkittiin.

Saman kylän hazara-sotilaat ryöstivät:

"He veivät vehnämme, jauhomme, mattomme, kaiken uuden."

Lisäksi hazarat teurastivat ainakin neljä kyläläisille kuuluvaa lammasta ja vohkien ainakin seitsemän, sanoen:

"Syömme kebabia tänään."

Hazarat olivat kylässä kaksi päivää, pitäen miehiä panttivankeina.

Aghab-e Godam

Marraskuun 26. 2001 aikoihin varhain aamulla ryhmä hazara-sotilaita saapui etniseen pashtu-kortteliin Balkhin kaupungin Aghab-e Godamin kortteliin. 65-vuotias maanviljelijä oli juuri päättänyt aamurukouksensa kun noin kahdeksan hazara-sotilasta lähestyi. Hazarat syyttivät tätä al-Qa'idah'n jäseneksi, sitoivat ja veivät yhdessä korttelin muiden miesten kanssa samaan huoneeseen, jossa heitä hakattiin.

Samassa ryhmässä ollut kertoo:

"Useita miehiä löi minua aseillaan kysellen: 'Missä ovat rahat? Missä piilottelet aseitasi? Missä on autosi paperit?' Minua lyötiin olkapäihin ja selkään, kuristettiin ja potkittiin. Minua myös kirottiin. En muista ensimmäistä lyömistä, sitten tunsin huimausta enkä muista enempää."

Kaikkia muita miehiä huoneessa pahoinpideltiin, samaten 65-vuotiaan maanviljelijän 80-vuotiasta appiukkoa, joka kärsii kuulo-ongelmista hazarojen iskettyä häntä lattiaan hakkaamisen aikana.

Miehet pysyivät kylässä kahden päivän ajan, pitäen miehiä panttivankeina samassa huoneessa.

Hazarat alkoivat myös ryöstellä:

"Meidän vilja, jauhot, matot, kaiken uuden he varastivat. He täyttivät [ryöstelytarkoitusta varten tuodun] bussin kahdesti."

65-vuotias maanviljelijä menetti hazaroille 800 kiloa viljaa ja 80 lakhia [110 dollaria] rahaa. Lisäksi hazarat teurastivat kyläläisten lampaita, sanoen:

"Syömme tänä iltana kebabia."

Kuljetusta työkseen tekevä kyläläinen menetti traktorinsa sekä kaikki seitsemän omistamaansa lammasta.

Spin Kotin kylässä hazarat ryöstelivät laajalti ja sen jälkeenkin ahdistelivat kyläläisiä ja kiristivät rahaa.

Pai-e Mashhadin kylästä Dawlatabadin maakunnassa hazarat varastivat noin 400 lammasta ja 50 lehmää ensimmäisenä päivänä. Puolet sotilaista keskittyi talojen ryöstelemiseen ja toinen puoli kokoamaan karjaa yhteen.

"He tulivat talooni ja sitoivat käteni. He löivät minua aseillaan. He kyselivät aseita. He löivät minua noin kymmenen minuuttia ja kantoivat minut sitten moskeijaan. He keräsivät kaikki kylänvanhimmat moskeijaan ja löivät meitä noin kaksikymmentä minuuttia...He uhkailivat meitä, sanoen meitä pashtuiksi ja kuuluvan talibaniin. Mutta emme kuuluneet talibaniin, olemme vain maanviljelijöitä"
, kertoo 50-vuotias kylän maanviljelijä.

Kyseinen asukas pakeni ja katseli etäältä kylänsä kohtaloa:

"He [hazarat] veivät kaiken talostani. Neljä mattoa ja 200 lakhia lukitussa laatikossa. Minulle tapahtui sama kuin kaikille muille [kahdelle sadalle] perheille.

Ensimmäisenä päivänä he veivät 400 lammasta, puolet sotilaista etsi perheitä ja toinen kokosi karjaa. Kaikkien kodit ryöstettiin seitsemän-kahdentoista päivän aikana. Joka päivä he tulivat kylään aamulla ryöstelemään ja lähtivät illalla. Ensin he toivat datsunit, seuraavana päivänä hevoset ja aasit kantamaan pois kaikki varastettu tavara"
, kertoo 50-vuotias kyläläinen.

Toinen 50-vuotias maanviljelijä kertoo kahden hazara-komentajien jeepin pysäyttäneen hänet helmikuussa 2002:

"He löivät minua rynnäkkökivääreillään ja pakottivat jeeppiin."

Hänen vietiin Hizb-i Wahdatin tukikohtaan lähelle Balkhin kaupunkia, jossa hänet luovutettiin sotilaille, jotka hakkasivat häntä ja käyttivät falanga-nimistä kidutustekniikkaa, mikä aiheuttaa äärimmäistä kipua ja voi jättää vakavia terveydellisiä vahinkoja:

"Kaksi miestä sitoi jalkani. He riiputtivat minua jaloistani maatessani selälläni. Kaksi heistä piteli jalkojani ja kaksi muuta löivät jalkojani kaapeleilla...He vaativat rahaa, 2 000 lakhia [2 800 dollaria]. Allekirjoitin dokumentin, jossa lupasin antaa heille 2 000 lakhia."

Mies pääsi vapaaksi, mutta jätti maksamatta.

Koter Man kylässä Junbish-sotilaat keräsivät kylästä aseet ja seuraavana yönä aseistetut uzbekit aloittivat ryöstelyn.

Hazara-shi'at Bagh-e Zakhirehissä

"Ensimmäisen hyökkäyksen aikana sisään tuli 12 varasta. He löivät minua ruoskilla vaatien antamaan rahat. He sanoivat meidän olevan pataaneja ja käyttivät huonoa kieltä. Tunnin hakkaamisen aikana he väänsivät penistäni ja kiveksiäni. Pyörryin ja herättyäni taloni oli tyhjä.
Kaksi yötä myöhemmin he hyökkäsivät toisen kerran melkein samoilla ihmisillä. Ja taas ryöstettiin. Tällä kertaa he hakkasivat minua, hakkasivat vaimoani ja lapsiani, sanoen heille pahoja asioita."

Junbish, Hizb-i Wahdat ja Jami'at-joukot kaikki hyökkäsivät Bagh-e Zakhirehiin eri päivänä, jokainen erikseen. Eräässä joulukuun 2001 hyökkäyksessä Junbishin sotilaat hakkasivat lapsiakin.

Bagh-e Zakhireen tunkeutuneet sotilaat Junbish, Hizb-i Wahdat ja Jamia'at tulivat peräkkäisinä päivinä, vieden taloista kaiken, mattoja, lehmiä, lampaita, rahaa ja muuta.

"Joka kerran he tulivat erikseen lava-autoilla ja jeepeillä... He veivät kodeistamme kaiken. Minulta vietiin 14 mattoa, neljä lehmää, 90 lammasta ja 360 lakhia [500 dollaria] rahaa. Ongelma kesti neljäkymmentä päivää, alkaen hallituksen vaihdosta -Ramadhaan-kuukautena. He tulivat toistuvasti. Kun he tahtoivat jotain, he löivät jos sanoimme sen olevan meidän."

Junbishin sotilaiden käytöksestä asukas kertoo:

"Kun he tulivat sisälle huoneeseen, lapset huusivat paljon. Pitääkseen heidät hiljaisina, he löivät lapsia rynnäkkökivääreillä...He löivät seitsenvuotiasta tytärtäni, jonka käsi on halvaantunut. Häntä lyötiin kyynärpäähän AK-47:n perällä.
Meidät eroteltiin eri huoneisiin ja meidät koottiin olohuoneeseen, jossa meitä lyötiin kuin eläimiä. He lähtivät neljän tai viiden tunnin kuluttua. He ottivat matot, kaksi lammasta, lehmän ja hopeita."

Perheen nelivuotiasta tytärtä Lal Bibia oli lyöty kiväärinpiipulla kehoon, jonka aiheuttama haava oli tulehtunut.

Toisessa hyökkäyksessä hazara-kylän Sar-i Dehin miehet tulivat samaan kylään vaatimaan hyvitystä Taliban-ajoista, jossa Taliban oli määrännyt kylän miehen viljelemään hazarojen peltoa.

Deshlan Balan sadasta pataaniperheestä yli 80 kertoi joutuneensa asemiesten ryöstämiksi, pahoinpidellen samalla kaksi teini-ikäistä poikaa kuoliaiksi. Hashimabadin asukkaat kertovat vastuullisten olevan Hizb-i Wahdatin pääasiassa, Junbishin ja Jamia'atin seuratessa perässä. Heitä pahoinpideltiin, ryöstettiin ja karjaa vietiin.

"Aseistetut miehet tulivat päivin ja öin ja kävivät läpi kaikki talot, ryöstellen väittäen etsivänsä aseita. Menetin kuusi mattoa, 50 lammasta, kolme lehmää ja neljä lakhia rahaa. Joulukuun lopussa asemiehet hakkasivat pahasti joukkoa kylän miehiä puisilla kepeillä, uhaten tappaa mikäli kylä ei antaisi hakkaajille rahaa. Kaksi teini-ikäistä kuoli hakkaamisesta, 18-vuotiaalla 'Abdul-Walilla ja 15-vuotiaalla 'Abdul-Ghaffarilla ei ollut rahaa, joten heitä lyötiin kepeillä. He kuolivat kymmenessä päivässä."

Joulukuussa 2001 Wahdatiin kuuluvista hazara-shiioista 14 raiskasivat kolme sisarta, iältään 12-, 14- ja 24-vuotiaat Char Rahi Haji Ayubin lähiöstä Mazar-i Sharifissa.

Joulukuun 29. 2001 kaksi naista ja kaksi tyttöä tuotiin Mazarin kaupungin sairaalaan. Heidät oli raiskattu aiemmin illalla. Kolme olivat tajikkeja ja yksi pataani. Viides uhri oli 14-vuotias, joka ei päässyt sairaalaan. He olivat olleet vierailemassa perheidensä luona. Hyökkääjät sitoivat molempien perheiden miesten kädet ja lukitsivat heidät kellariin.

"Naiset ja tytöt huusivat ja itkivät kuuluvansa kahteen eri perheeseen, jotka asuvat samalla kadulla Turkmenabadissa. Wahdat-puolueeseen kuuluvat miehet olivat tulleet taloihin ja raiskanneet kaksi tyttöä samasta perheestä, joista toinen oli 14-vuotias ja toinen 20-vuotias. He vuotivat verta ja heidän vaatteensa olivat revityt. Toisessa talossa miehet olivat raiskanneet 35-vuotiaan ja 16-vuotiaan. Heidän vaginoidensa ympärillä oli haavaumia.

He kertoivat, että heidät oli raiskannut kahdeksan miestä, jokainen raiskattiin kolme kertaa ja yksi raiskattiin kahdeksan miehen joukolla. Kun seitsemäs mies oli raiskaamassa, toinen mies oli vaatinut vuoroaan.

Yksi tytöistä kirkui liian paljon ja sotilas yritti kuristaa tätä.

Kaksi äitiä juoksivat ulos ja huusivat Majid Rouzin turvallisuusjoukkoja apuun."


Miehet olivat paikallisista turvajoukoista, kuuluen Wahdat-puolueeseen. Heidän asemansa poltettiin ja osa raiskaajista pidätettiin.

Helmikuun 15. 2002 hazara-miehet raiskasivat 14-vuotiaan tytön ja tämän 36-vuotiaan äidin.

"Ensin he sitoivat miehet ja sitten raiskasivat tytön ja hänen äitinsä. He olivat tajikkeja."

Nagara Khan

Etnisesti uzbekit Junbish-sotilaat saapuivat toistuvasti Nagara Khanin 200 perheen kylään ryöstelemään välittömästi Taliban-hallituksen kaatumisen jälkeen. Kun kyläläisillä oli yhteensä vain kahdeksan asetta, sotilaat ottivat noin 25 nuorta miestä ja veivät ne moskeijaan syyttämään heitä talibaneiksi ja uhkaavansa tappaa heidät.
Kylän vanhimmat kääntyivät mazar-i-sharifiläisen 600 vahvuisen turvajoukkojen komentajan Majid Rouzin puoleen saadakseen apua, mutta komentaja vastasi, miten "teitte saman meille aiemmin, nyt teemme saman teille".

Faryabin maakunta

Eräs kyläläinen Faryabin maakunnasta kertoi uzbek-ryöstäjien saapuneen kyläänsä marraskuun 10. Samana päivänä, kun hän oli kuullut radiosta Talibanin jättäneen Mazar-i-Sharifin ja noin kymmeneltä aamulla uzbekit saapuivat aaseillaan ratsastaen kylään. Useimmat kyläläisistä pakeni, mutta kyläläinen jäi kotiin ja aseistetut uzbekit tulivat.

Kuusi miestä kyseli mieheltä aseita ja koska mies vastasi, ettei hänellä ollut sotilaat löivät aseillaan kaksi tai kolme kertaa. Uzbekkivarkaat menivät miehen taloon ja veivät 700 dollarin arvosta jalokiviä ja kelloja, vaatteita, tyynyjä, radion, teekannun ja taloustavaroita.

Ryöstely jatkui joka päivä koko Ramadhaanin ajan, kunnes kylässä ei enää ollut mitään varastamista.

Toisen kyläläisen uzbekkisotilaat vangitsivat ja pahoinpitelivät toistuvasti, miehen lopulta menettäessä toisen kiveksensä.

"Mazar-i-Sharifin kaatumisen jälkeen (marraskuun 9. 2001) uzbekkisotilaat tulivat pataanikylistä heikoimpaan ja ryöstivät meidät kokonaan. He veivät leivän lautasiltamme ja lasten suista. Minua lyötiin kolme kertaa. He vain sanoivat olevani pataani, eivätkä puhuneet talibaneista mitään. Kun he tulivat välittömästi Mazarin kaatumisen jälkeen he löivät minua kiväärinperillä. He veivät minut vankilaan, koska en suostunut maksamaan. Siellä minua jälleen lyötiin. He väänsivät kiveksiäni, kunnes vasemmanpuoleinen hävisi täysin."

Toinen kylän asukas oli 15 kuukautta Iranissa pakolaisena ja luuli Talibanin kaatumisen parantaneen tilannetta, mutta saavuttuaan Iranin rajan yli kyläänsä lähimpään Dawlatabadiin hänet pidätettiin, hakattiin ja ryöstettiin.

"Kolme miestä Juma Bazaarista olivat vallassa Dawlatabadissa ja nähdessään minun saapuvan he pidättivät minut ja veivät rahani, 500 000 Iranin tumania [840 dollaria]. Se oli päivää ennen Eid al-Fitriä, kun he pidättivät ja vangitsivat minut. Nousin bussista ja he ottivat minut kiinni, koska tiesivät minulla olevan rahaa. Minulla oli myös iranilainen huopa ja lahjoja, joten he ymmärsivät minun tulevan Iranista. He pidättivät ja löivät aseilla ja raahasivat minut vankilaan. Siellä he ottivat laukkuni, rahani ja laukussa olleet lahjani."

Kuudentena iltani uzbekkikomentaja Maymanasta vaati minun vapauttamistani. Päästyäni talooni, näin sen kokonaan ryöstetyn. Uzbekit olivat ryöstäneet kaiken tavaran: vehnän, vaatteita, kaiken, rannekellot ja jalokivet."

Vielä helmikuussa 2002 kylässä oli meneillään systemaattinen ryöstely. Eräässä tapauksessa uzbekkiryöstelijät olivat paenneet moottoripyörillä nähdessään ulkomaalaisilla ihmisoikeustunnuksilla varustetun auton lähestyvän. Tuolloin uzbekeilla oli ollut kirjallinen määräys alueen kuvernööriltä vaatia kyläläisiltä rahaa.

"Kymmenen vuotta sitten (1992), kun Junbish sai ensimmäisen kerran vallan, meillä oli samanlaisia maakiistoja ja lampaiden varastelua. Uzbekit olivat myös lainanneet rahaa ja luoneet maakiistoja. Kun Taliban tuli valtaan ja alkoi Shari'ah-laki, vaadimme oikeuksiamme Talibanilta. Shari'ah-tuomioistuin antoi meille lampaita, hevosia ja kameleita koska olemme maalaisia. Kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten uzbekit varastivat karjamme ja elintarvikkeemme. Silloin kyläläisemme menivät Shari'ah-oikeuteen ja kyläläiset saivat takaisin mikä oli heidän.
Kun viimeisin muutos tapahtui, uzbekit tahtoivat oikeuksiaan jälleen, kuten Shari'ah-istuinten antamia tavaroita meille. Siksi meillä on tämä ongelma."

Mies Haji Mullah Hashimin kylästä pakeni perheineen Turkmenistaniin, kuten suurin osa yli 200 muustakin perheestä, peläten uzbekkijoukkoen tappavan heidät Taliban-hallituksen kaaduttua. Saatuaan hylätyn turvapaikkahakemuksen Turkmenistanista, hän joutui palaamaan kotikyläänsä, jolloin hänen talonsa oli täysin ryöstetty. Vain leivinuuni oli jostain kumman syystä jätetty.

75-vuotias kyläläinen Lala Jan katsoi kylästä marraskuun 20. 2001 aikoihin, kun ei kyennyt maksamaan uzbekki-asemiehille 2 800 dollarin arvosta rahaa. Miehet löivät häntä ja veivät pois. Kyläläiset uskovat Lala Janin kuolleen lyömisestä ja asemiesten hävittäessä ruumiin.

"Kolme ajoneuvoa saapui ja noin 50 sotilasta nousi pois ja kehottivat kyläläisiä tulemaan moskeijaan. Kun kaikki kyläläiset olivat siellä, he lukitsivat meidät sinne. Aluksi he tahtoivat aseita, mutta koska ei ollut niin he vaativat rahaa. Koska ei ollut, he laittoivat minut makaamaan ja alkoivat lyödä minua ruoskilla. Sitä kesti noin 30 minuuttia.

Jos miehet ovat kylästä poissa 40 päivää ja ainoastaan naiset ovat kylässä, mitä luulet tapahtuvan? Uzbekkisotilaat ovat häpäisseet naisemme."

Miehen vaimo kertoi saaneensa mieheltään veitsen ja granaatin ja oli onnistunut häätämään sotilaat uhkaamalla räjäyttää kranaatin.

"Kun Taleban kaatui, kaikki uzbekkikyläläiset Faizabadista tulivat vuorten yli valtaamaan kylän ja ryöstämään kaiken. Se alkoi Ramadhaanin ensimmäisenä päivänä. Kylä oli rikas ja siksi varkaita tuli päivin ja öin. Yksi joukkio lähtee ja toinen tulee.

Kun minut hakattiin, olimme tulossa ruokkimasta lampaita ja palaamassa kotiini. Se oli Ramadhaanin viimeisinä päivinä. Kaksi ihmistä tuli moottoripyörillä, he olivat se-ja-se.
Ensiksi he kuristivat minua turbaanilla. Sitoivat käteni ja alkoivat hakata minua. He löivät kardoomilla, kaapelilla jonka päässä on metallipallo. He löivät selkään, jalkoihin ja käsiin ja mursivat käteni. Sitä jatkui noin tunnin."

Khoja Abbasin kylä oli lähettänyt ryhmän naisia hakemaan humanitaarista apua WFP:ltä Faizabadista. Matkalla uzbekkikyläläiset repivät heidän ruokakorttinsa ja veivät heiltä 17 aasia ja kamelia. Samassa kuussa kolme miestä samasta kylästä lähti Faizabadiin hakemaan kolme säkkiä vehnää WFP:ltä. Matkalla takaisin kyläläiset ottivat kolmesta säkistä kaksi.

Islam Qalassa asuva maanviljelijä oli pellolla Junbish-sotilaan tullessa vaatimaan hänen lehmiään. Kieltäydyttyään sotilas puukotti häntä bayunetillaan rintaan. Hänen perheensä pakeni jättäen kaiken, viljan, kolme lehmää ja aasin sekä taloustavarat.

"Islam Qalassa ei ole enää pataaneja"
, mies kertoi.

70-vuotiaalta mieheltä Junbish-sotilaat myös vaativat rahaa, vieden miehen kotiinsa ja hakaten tätä siellä ja vieden rahat.
Shurkulin pataaniasukas kertoo aseistettujen miesten ryhmän tulleen neljä päivää Taliban-hallituksen romahduksen jälkeen marraskuussa 2001 vaatimaan aseita. Kaksi päivää myöhemmin kyläläiset tulivat asukkaan kotiin, sitoivat miehen ja vaativat rahaa.

"He löivät rynnäkkökivääreillä kunnes maksoin [840 dollaria] rahaa."

Asukas kertoi kylässä olleen jatkuvia ongelmia Junbish-komentajan Azimin takia. Azim oli ryöstänyt kylästä 500 lammasta kun he hallitsivat ennen Talibania. Kun Taliban tuli valtaan, kylän onnistui saada Azimin veljeltä 70 lammasta, kun Azim oli paennut. Kun komentaja Azim palasi Talibanin kaaduttua, hän pakotti kyläläiset antamaan hänelle 70 lammasta. Komentaja tuli myös kertojan kotiin vieden 1 200 kiloa vehnää.

Toinen komentaja Najmuddin myös pakotti Shurkulilaisia antamaan hänelle lampaansa. Hän oli tullut kylään väittämään, että Taliban oli ryövännyt useita uzbekkeja. Koska ei löytänyt Taliban-komentajaa, hän vaati kyläläisiä antamaan 50 lammasta.

Kylän naispuoleinen asukas kertoo:

"Kun uzbekit tulivat, he keräsivät kaiki miehet yhteen huoneeseen kuin vangittuina. He hakkasivat mieheni niin pahasti, että mursivat hänen kallonsa ja haavoittivat olkapäätä."

Joulukuun 20. 2001 saapui seitsemän aseistettua miestä suurilla Toyota Land Cruisereilla ja vaativat 100 lakhia ennen kuin hakkasivat kymmenen kyläläistä.

"Kymmentä hakattiin raskailla kaapeleilla ja aseilla. Kolmea lyötiin niin pahasti, etteivät kyenneet kävelemään."

Pataaniperheet Khoja Pirshanissa kohtasivat ryöstelyä ja vaatimisia karjasta ja rahasta Junbishin komentajilta näiden hallitessa kylää. Kyläläisiltä evättiin myös humanitaarinen apu, koska olivat pataaneja. Paikallinen afgaanijärjestö oli jakanut humanitaarista apua alueella, mutta kieltänyt pataaneja saamasta sitä. Jakopaikalla uzbekit pidättivät miehen välittömästi ja sanoivat miehen olevan talibani, eikä ansaitsevan avustusta. Melkein kuin Perussuomalaisten vaaliohjelmaa lukisi.

Baghlanin maakunta

Baghlanin maakunnan Qona Qalan asukas kertoi kahden aseistautuneen Jamiatin jäsenen vaatineen häneltä rahaa ja aseita. Sitten he hakkasivat miestä vakavasti:

"He löivät mnua päähän ja olkapäihin. Naamani oli verinen. He löivät minua selkään ja jalkoihin kiväärin perällä. Heidän keppinsäkin katkesi hakatessaan minua. He löivät minua myös kivillä ja sanoivat tappavansa. He vaativat rahaa tai aseita. Hakkaamista jatkui tunnin ajan.

Samat kaksi asemiestä hakkasivat myös miehen 70-vuotiasta äitiä.

"He löivät minua olkapäihin ja käsiin aseillaan ja riisuivat minulta jopa chadorin."

Kylän kolmas asukas kertoi aluksi paenneensa Talibanin hallinnon kaaduttua alueella, mutta palatessaan Jamiat oli ryöstänyt padat, hellat ja polttopuita. Helmikuun 20. 2002 paikallinen Jamiat-komentaja hakkasi hänet ja hänen vaimonsa vaatien rahaa.

"Kun minua hakattiin, vaimoni tuli anelemaan heitä säästämään henkeni. He potkivat vaimoani kovasti."

Lakan Khelin asukas kertoo Jamiatin ryöstäneen heidän kylänsä ensimmäisen kerran Taliban-hallinnon kaaduttua. Kertovan miehenkin koti ryöstettiin. 20 päivää myöhemmin viisi Jamiat-sotilasta tuli hänen telttaansa ja vaativat häntä lähtemään, koska hän oli pataani.

"He sitoivat käteni ja laittoivat makaamaan maahan ja löivät selkääni puukepillä yli 10 minuutta. He jopa löivät lapsiani kysellen, missä rahat ovat. He löivät myös perheeni naisia ja kyselivät, miksi emme lähde."

Kunduzin maakunta

"Aseistetut miehet tulivat asuintalooni ja ryöstivät patjat, viisi lehmää ja yli kymmenen lammasta ja vuohta. Miehet kuuluivat sen-ja-sen komentajan ja muiden Rostokin ja Chayabin komentajien piiriin. Heitä hallitsee Jamiat."

30-vuotias asukas pakeni toisesta kylästä Idgah Masjidista, mitä ennen etniset uzbekkisotilaat olivat hakanneet hänet tajuttomaksi ja hänen vaimonsa raiskattiin.

"Komentaja Qari Aminin miehet, Jamiatiin kuuluvia uzbekkeja tulivat kyläämme. Viisi miestä tuli talooni ja hakkasivat minut. He sitoivat käteni selän taakse. He löivät aseillaan ja naamaani nyrkeillään. He löivät selkääni kivääriensä perillä. Lapseni säikähtivät ja juoksivat, vaimoni oli raiskattu. Näin tapahtui kaikkien kyläläisten naisille. He veivät rahaa, jalokiviä ja naisten vaatteita. He hakkasivat ihmsiä ja ryöstivät kylän kaikki talot."

Vaimo vei miehensä sairaalaan ja hänen oli myytävä aasinsa maksaakseen hoidosta. Uzbekit olivat ottaneet kylän talot haltuunsa ja jäivät asumaan. Asukkaat joutuivat asumaan pakolaisleirillä Baghlanin kaupungin ulkopuolella.

Takharin maakunnan asukkaat joutuivat lähtemään Jami'at-joukkojen uhkailujen ja ryöstelyjen takia. Paikalliset Jami'atin tajikkikomentajat olivat karkottaneet pashtukyläläisiä uskoen näiden tukeneen talibaneja ja tajikit ottivat kyläläisten omaisuuden naapurikylien aseistettujen tajikkien avustamina.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:32 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Kahdeksas 0

Yhdysvaltain ja Iranin liittolaisen Ismail Khanin minivaltio Heratin maakunnassa


Vuoden 2002 toisella puoliskolla naisten ja tyttöjen oikeudet romahtivat nopeasti Heratin maakunnassa, joka on entisen Neuvostovaltaa vastaan taistelleen Ismail Khanin vallassa, mutta vuonna 1995 hänen hallintonsa oli paikallisten epäsuosiossa ja Talibanin onnistui vallata Herat saman vuoden syyskuussa. Ismail Khan pakeni Iraniin, johon Heratista johtaa tie Turkmenistanin lisäksi, mutta Iranin tuella Ismail Khanin joukot taistelivat Talibania vastaan. Vuonna 1997 taistelussaan Faryabin maakunnassa uzbekkikomentaja petti hänet ja Khan vietiin Talibanin vangiksi, mistä hän pakeni vuonna 2000. Runoilijoiden, muusikoiden ja älyköiden kaupungiksi kuvatussa Heratissa asukkaat muodostivat salaisia kouluja tytöille ja naisille.

Syyskuun 11. 2001 jälkeen Ismail Khan palasi Afganistaniin ja sai USA:n johtamalta koalitiolta avustusta ja sotilaallista tukea -aseita, radioita, satelliittipuhelimia ja käteistä, kuten sai myös avustusta Iranin armeijalta. Loka-ja marraskuussa 2001 Khanin joukot hyökkäsivät Taliban-kohteisiin Mazar-i Sharifissa ja Heratissa, jolloin Taliban joutui vetäytymään läntisestä Afganistanista voimakkaan koalitiopommituksen seurauksena ja Khan marssi Heratiin marraskuussa 2001 ottaen nopeasti haltuunsa poliisilaitoksen, armeijakohteet ja tiedustelupalvelun ja poikansa Mir Wais Siddiq otti haltuunsa muut läntiset maakunnat. Poika on myös Karzain kabinetissa, isänsä edustajana. Khan kieltäytyi kutsusta, uskoen tavoitteena olevan valtansa heikentämisen. Khanin delegaatio osallistui myös Bonnin kokoukseen Saksassa joulukuussa 2001. Bonnin kokousta tukemaan osallistuneet entisen kuninkaan Zahir Shahin kannattajat pitivät lehdistötilaisuuden hotellissa Heratissa, peräänkuuluttaen demokratiaa ja paikkaa entiselle kuninkaalle seuraavassa hallituksessa.
Khan esti osallistujien pääsyn hotelliin, jolloin he järjestivät mielenosoituksen marraskuussa 2001, jolloin mielenosoituksia johtanut Abu Bakar Barez pidätettiin ja kuljetettiin poliisiasemalle. Khanin tukijat pahoinpitelivät Barezia ja muita kuninkaan tukijoita, potkivat ja ruoskivat.

"Ismail Khanin molemmin puolin oli sotilaita, osoitellen aseilla vanhimpia kohti. Ismail Khan tuli suoraan Barezin luo ja sanomatta mitään löi häntä otsaan, jossa näkyy vieläkin arpi."

Ismail Khanin poika tarttui Barezia kurkusta ja alkoi kuristaa tätä. Muut sotilaat tönivät ja löivät Barezia, joka kaatui lattialle. Tuolloin Khan totesi:

"Tätä ei voi tehdä näin, tämä ei riitä."

Sen jälkeen Barez sidottiin tuoliin ja häntä hakattiin kaikkialle piikikkäillä puiden oksilla. Lopulta hän menetti tajuntansa.

Vapauttamisen ehtona oli, että Barez ei puhuisi asiasta kansainvälisille toimittajille ja muille ulkomaalaisille. Hänet saatiin vetäytymään vaaleista, kun Khanin läheinen liittolainen uhkasi hänen henkeään.

Ismail Khanin agentit ja turvallisuusjoukkionsa Amniat pidättivät ja pahoinpitelivät vaaliehdokkaita lähes jokaisessa Heratin maakunnan osassa. Monet vetäytyivät vaaliehdokkuudesta.

Vuoden 2002 alkaessa Ismail Khanin joukot alkoivat ryöstellä pataanien koteja ja raiskata naisia näiden kodeissaan.

Ismail Khanin hallinto koostuu entisistä Pohjoisen Liiton taistelijoista ja komentajista, jotka taistelivat Talibania vastaan 1990-luvun lopulla. Nämä joukot saivat suoraa sotilaallista ja taloudellista tukea Yhdysvalloilta ja Iranilta. Khan loi Heratiin oman minivaltionsa, jota Yhdysvaltain tuolloinen puolustusministeri Donald Rumsfeldkin kohtelee kuin Khan olisi koko Afganistanin päämies, ottaen vastaan Khanin joukot lentokentällä.

Heratilaisten optimismi oli lyhytaikaista: Pian valtaannousun jälkeen asukkaille tuli selväksi, että Ismail Khan ja hänen joukkonsa eivät olleet pätkääkään kiinnostuneita poliittisista vapauksista tai sallimaan naisten osallistua kaupungin siviili-ja poliittiseen elämään. Rautanyrkillä hallitseva "Heratin emiiri" on voimankäytöllä pysäyttänyt poliittiset toimet ja mielenosoitukset, pidättänyt toisinajattelijoita ja pahoinpidellyt vastustajiaan ja tukahduttanut riippumatonta mediaa. Jopa videoliikkeistä takavarikoitiin ja poltettiin intialaiset, iranilaiset ja Hollywoodin tuottamat videokasetit. Karzain nimittämiä viranomaisia Khan on kieltäytynyt asettamasta virkoihinsa ja luoneensa itsestään henkilökultin, käyttäen hallinnon kontrolloimaa televisiokanavaa, radiota ja sanomalehtiä luodakseen mielikuvan miellyttävästä ja anteliaasta johtajasta "Hänen ylhäisyytensä, kunnioitettu emiiri Ismail Khan." Khan on rakennuttanut puistoja, teitä, kouluja ja kirjaston ja parantanut maakunnan taloutta, elinolosuhteita ja yleisnäkymää, mikä on ollut silmänlumetta ulkomaisille vierailijoille ja toimittajille.

Heratin poliisilaitoksella ja armeijakohteissa kidutukset ja pahoinpitelyt ovat tavanomaisia, sähköshokit yleisiä. Poliittiset pidätykset ja väkivalta ovat tavallista, niin poliittisia kuin tavallisia rikollisia pidetään vangittuina päiväkausia, pahoinpidellään vakavasti tai kidutetaan ja solvataan. Kidutusvälineitä on alkaen piikikkäistä oksista puukeppeihin, kaapeleihin, kiväärinperiin, potkimiseen ja maahaniskemiseen. Lisäksi käytössä on roikuttamista pää alaspäin, ruoskintaa ja sähköiskuja varpaisiin ja peukaloihin. Erityisesti pataanit ovat kidutusten ja muun väkivallan kohteina. Useissa tapauksissa myöskin lapset ovat joutuneet "rikollisina" poliisilaitokselle, jossa heitä on kidutettu ja sen jälkeen raahattu televisioon:

"Pojat laitettiin vankilaan ja heitä kidutettiin siellä. Heitä hakattiin pahoin ja kidutettiin jonkin tunnustuksen saamiseksi. He toivat lapset televisioon päät ajeltuina ja juontajan todetessa: 'Tässä ovat suurimman rikoksen suurimmat rikolliset.' Pojat yrittivät laskea päänsä, mutta vartijat pakottivat ne ylös, jotta heidän kasvonsa näkyisivät televisiossa. Perheitä häpäistiin täysin."

Yksi Khanin liittolainen Mohrgobin komentaja Badghisissa raiskasi nuoren pojan:

"Ghulpukar tuli sisään ja hän oli 13-vuotiaan pojan sukulainen, jonka komentaja Mohrgobista oli kidnapannut homoseksiä varten. Ihmiset väittivät pojan paenneen, mutta komentaja oli ottanut hänet kiinni ja piti vankinaan.

Ghulpukar tuli sisään ja sanoi: 'Mikä sinä oikein olet? Mikä mies ottaa pojan vaimokseen -mikä kunniattomuus!'

Komentaja tuli kalpeaksi ja vakavaksi ja näytti äärimmäisen vihaisleta. Hän katsoi henkivartijaansa ja komensi tätä ampumaan.

Henkivartija ampui miehen. Ja sotilaat raahasivat hänet ulos."

Toinen Khanin alainen Ghorin maakunnassa hyökkäsi kilpailevan komentajan kylään, pidätti hänen joukkonsa, kidutti ja sen jälkeen tappoi.

"Kun perheet saivat ruumiit, niiltä oli leikattu kädet, silmät kiskottu ulos ja korvat leikattu."

Iranilla on merkittävä vaikutus Ismail Khaniin. Iranilaisilla on läsnäolonsa Heratissa diplomaatteina, armeijana ja upseereina Iranin vallankumouskaartista. Myös Yhdysvalloilla.

Yhdysvalloilla on merkittävästi sotilaallista läsnäoloa maakunnassa, tukien Khania sotilaallisesti ja taloudellisesti. USA:n sotilaiden on nähty partioivan useilla alueilla myöskin naapurimaakunnissa Farahissa ja Badghisissa.

Ismail Khan käyttää paljon voimavaroja tyttöjen ja naisten käytöksen kontrollointiin, poliisien ja opettajien vahtiessa heitä ja poliisin pidättäessä moraalittomaksi katsottava käytös. Lokakuun 7. 2002 Ismail Khan kertoi erityisesti tätä varten perustetulle poikapartiolle valvovansa Islamilaisia arvoja:

"Teillä on oikeus varmistaa, että Islamin periaatteita noudatetaan kaikkialla Heratin kaupungissa. Teillä on oikeus tehdä, mitä ikinä tunnette tarpeelliseksi, jotta Islamilaiset säännöt toteutuvat yhteiskunnassa."

Heratilainen kertoi näiden poikapartioiden toiminnasta:

"Meillä on poikia, jotka kulkevat ympäriinsä ja valvovat kaikkialla. He esimerkiksi valvovat, että pojat eivät tappele...He pysäyttävät ihmisiä puistoissa ja kyselevät, miksi nämä juttelevat toisilleen, mitä sukua he ovat jotta voivat kävellä. Koulussa he valvovat, etteivät tytöt tule ulos ilman burqaa tai chadoria."

Naiset voivat mennä ulos päiväsaikaan ilman mahramia, mutta he eivät voi kävellä tai matkustaa ei-sukulaisen miehen kanssa, eivätkä ajaa autoa eikä polkupyörää. Vähäisen julkisen liikenteen takia kaikki naisten liikkuminen julkisella paikalla on kuitenkin suorastaan mahdotonta, sen lisäksi naisten ja vanhempien tyttöjen on pukeuduttava burqaan tai chadoriin, muuten poliisi pysäyttää ja uhkailee. Koska säännöllistä liikennettä ei ole, tytöillä on ollut vaikeuksia käydä koulua, käydä työssä tai päivittäisasioilla ja lääkärissä. Luennoille ei ehditä ajoissa, jos ei saa taksia -muutenkin kuljettaja saattaa olla ei-sukulainen.

Vieraan miehen kanssa juttelemisesta kiinni jäänyt nainen saatetaan pidättää ja kuljettaa gynekologiseen tarkastukseen todisteiden saamiseksi äskettäisestä yhdynnästä. Kaikki pidätetään, tytöt ja naimissa olevat, miehet ja naiset omissa kodeissaan, naiset matkustaessa yksin taksilla ja juttelemassa ja yhdessä kävelemässä nähdyt tytöt.
Lokakuussa 2002 poliisi toi kymmenen naista ja tyttöä päivittäin sairaalaan gynekologisiin tutkimuksiin, josko he ovat äskettäin olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä. Poliisi kysyy: "Onko tämä nainen ollut seksuaalisessa yhdynnässä viimeisen tunnin aikana?" Toisen lääkärin mukaan tällaisia tapauksia tapahtui "vain" yhden tai kaksi kertaa päivässä.
Muualla Afganistanissa samaan aikaan tytöt ja naiset saattoivat joutua pidätetyiksi jos yrittivät paeta miehensä luota, vaikka mies olisi ollut väkivaltainen tai avioliitto pakotettu.

Syyskuussa 2002 tyttö pidätettiin, koska hänet nähtiin kotinsa edustalla puhumassa miehelle:

"Auto tuli ja sieltä tuli ulos kaksi rikososaston miestä ja toinen oli kuljettajana. Toisella oli kirje ja heidän takanaan takapenkillä oli tyttö, noin 18-vuotias. Hän yritti peittää kasvonsa chadorilla, etteivät ihmiset näkisi häntä ja tunnistaisi.
Äitini näki kaiken klinikalla tapahtuneen. Tyttö vastusteli eikä antanut lääkäreiden tehdä tarkastusta. Lopulta hänet tarkastettiin.
Lääkäri kertoi, että tyttö ei ollut tehnyt mitään väärää, eikä häntä pidätetty. Hänen kerrottiin puhuneen vieraalle miehelle kotinsa edustalla ja poliisien nähneen ja pidättäneen heidät sillä hetkellä."

Syyskuussa 2002 poliisi pidätti naimisissa olevan naisen vauvansa kanssa, koska autoa ajoi mies, joka ei ollut hänen aviomiehensä. Naista pidettiin vankeudessa kolme yötä, eikä hän saanut ruokkia vauvaansa. Nainen pääsi vapaaksi vasta useiden vaikutusvaltaisten heratilaisten puututtua asiaan.

Lokakuussa 2002 rikospoliisi pidätti tytön ja hänen serkkunsa basaarissa. Poliisi toi tytön äitiysklinikalle (tms.) ja monet näkivät tapauksen, sillä se tapahtui niin kovassa metelissä, että potilaat alkoivat osoitella tyttöä toisilleen. Kaksi lääkäriä tekivät "hyveellisyystarkastuksen" ja päättivät tytön olevan "täysin terve ja koskematon."

"Niin tavallista Heratissa. Kun nainen on yksin taksissa, poliisi pysäyttää heidät ja kyselee ovatko sukulaisia jne.

Kerran tyttö oli mennyt serkkunsa taksiin, mutta poliisin pysäyttäessä he eivät muistaneetkaan yhteisten sukulaistensa nimiä. Tyttö lähetettiin lääkärintestiin."

Poliisiasemalle viedylle taksinkuljettajalle sanottiin, miten "Heratissa kukaan rikospoliisille tule ei pääse vapaaksi ilman rangaistusta." Heratin rikospoliisille on tavallista pahoinpidellä ja kiduttaa vangittuja.

Samassa kuussa poliisi pidätti tytön ja pojan näiden kotona. Poika ja tyttö olivat yhdessä huoneessa ja muut perheenjäsenet toisessa. Sukulaisuussuhde ei hyödyttänyt, vaan gynekologinen testi tehtiin ja poika vietiin hakattavaksi ja solvattavaksi poliisiasemalle.

Marraskuussa 2002 Ismail Khan totesi televisiossa, miten naimattomien miesten ja naisten yhdessä käveleminen kadulla on lopetettava:

"Islamin mukaan on velvollista lyödä heitä."

Naisilla ei myöskään ole Heratissa oikeutta ajaa autolla, vaikka suurin osa naisista eivät osaisikaan, mutta lupiakaan ei myönnetä ja poliisi pidättää autoilevia naisia. Jotkut miehet vastustavat naisten ajamista, mutta toiset tukevat sitä ja ovat opettaneet naispuoleisia sukulaisiaan ajamaan.
Iranissa ajamaan oppinut nainen kertoo: "En voi ajaa Heratissa, vaikka osaankin. Rakastan ajamista ja tahdon mennä kaikkialle itsekseni, mutta en voi koska hallitus ei anna lupaa."

Myöskään julkiseen liikenteeseen koulutettavaksi (taksinkuljettajaksi) hallinto ei anna lupaa naisille.

"Tahdon ajaa itse töihin ja ajella, minne haluan. Tämä on yksi kunnianhimoistani -ajaa autoa ja tulla vapaaksi. 15 naista ja minä olemme opetelleet ajamaan, mutta Ismail Khan ei salli meidän ajaa. Emme saa ajolupaa. Saimme hakemukset, täytimme ne ja palautimme kaksi kuukautta sitten, mutta hallitus kieltäytyy antamasta meille ajotestiä. Hallituksessa työssä oleva ystäväni kertoi, että emme tule koskaan saamaan ajotestiä. Kukaan nainen ei tietääkseni ole käynyt ajotestissä.

Hallitus on kieltänyt naisia ajamasta yksin tai toisen mukana autossa. Luulen, että hallitus ei tahdo naisten ottavan burqaa pois. Miten voi ajaa burqan kanssa? Luulen, että hallinto ei salli naisten ajaa, koska jos sallisivat, niin kaikki ottaisivat burqansa pois saadakseen ajaa."

Heinä-elokuussa 2002 ammattilaisella naisella oli ajamiseen erikoislupa, koska hän oli leski ja hänellä oli liikuntarajoitteinen lapsi, eikä kukaan voinut viedä häntä töihin tai ostoksille, tai viemään lapsiaan kouluun. Palatessaan kotiinsa myöhään illalla poliisi pidätti hänet ja takavarikoi erikoisluvan, eikä naisella ollut burqaa eikä chadoria. Asukkaita kerääntyi ympärille ja naisen veli lähti poliisiasemalle yrittäen saada lupaa takaisin. Kotiin mennyt nainen lopetti ajamisen täysin.

Vaikka Kabulissa ei ole naisilta ajaminen virallisesti kielletty, hallitusviranomaiset ovat olleet vastahakoisia myöntämään lupia ajokurssien pitämiseksi naisille ja aseistetut miehet ovat pysäytelleet ajo-opettajia ja kyselleet sukulaisuussuhteiden perään. Kabulin hallituksen viranomainen oli nauranut järjestöjen kysyessä naisten ajamisesta: "En ole edes minä ajanut Kabulissa saavuttuani tänne viisi kuukautta sitten. Ja ajoin kuusi vuotta Pakistanissa."

"Naisten tulisi osallistua poliittisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti asioihin yhteisöissä ja hallituksessa, mutta ei siten, että naiset vain istuvat ja kuuntelevat -heidän on kyettävä luomaan asioita, joita tahtovat ja jakaa ajatuksiaan muille. Heidän ajatuksensa ovat tärkeitä. Miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Miesten tulisi kunnioittaa naisten ajatuksia, mutta en tiedä ketään, joka puhuisi vapaasti ajatuksiaan tällä hetkellä."
-Heratin yliopiston opiskelija.

Naisille olisi avoinna vain vähän paikkoja ja niitäkän hallinnoi tehokkaasti Ismail Khan, joka agenttiensa kanssa päättää naisia koskevista säädöksistä. Ismail Khan ei ole sallinut naisten osallistua päätöksen tekoon eikä edes muiden miesten kuin omiensa. Naisilla ja tytöillä ei ole lupaa muodostaa järjestöjä, saada hallintovirkaa ja kielto työskentelemästä ulkomaalaisissa järjestöissä eikä oikeutta puhua julkisesti. Vähäkin sallittu puheenvuoro on rajoitettu, mitä saa sanoa, missä saa sanoa ja miten naisen on käyttäydyttävä puheenvuoronsa aikana.
Ismail Khan on kohdellut ankarasti jopa kirjallisuutta ja käsitöitä harrastavia naisten yhdistyksiä, jotka joutuvat sananvapauden tukahduttamisen kohteeksi. Naisten päiväksi suunnitellun tapahtuman Ismail Khan perui päivää ennen.

Ainoa naisille suunnattu osallistumispaikka on elokuussa 2002 perustettu naisten shuura, joka joutui heti perustettaessa Ismail Khanin hyökkäyksen kohteeksi. Kansainvälinen painostus Afganistanin naisten asemaan ilmeisesti lopulta sai Ismail Khanin myöntymään shuuran perustamiseksi. Shuuran toiminta tukahtui kuitenkin tehokkaasti ja hallintoriippuvaiseksi Khanin valitessa itse johdon, minkä jälkeen riippumattomuus oli mitätöntä.

Khan myös osallistui kokouksiin, muiden kysyessä kysymyksiä ja Khanin antaessa vastauksia, mikä johti osallisten itsesensuuriin. Ismail Khan esimerkiksi totesi väkivaltaisessa tai pakotetussa avioliitossa itsemurhan tehneiden naisten olevan huonoja naisia, jotka "eivät kyene ratkomaan ongelmia perheissään." Muiden naisten mukaan hallituksen olisi suojeltava naisia väkivaltaisilta tai pakotetuilta avioliitoilta, mutta eivät uskaltaneet sanoa näkemystään ääneen. Myöskin se olisi ollut turhaan, sillä hallituksenkin mukaan naisten itsemurha on aina naisten oma syy.

Monet eivät edes tahdo osallistua tähänkään, koska eivät halua keskustella Ismail Khanin kanssa näistä asioista.

Kun kansainväliset järjestöt ensimmäistä kertaa kiinnittivät huomionsa Heratin naisten oikeuksiin, Heratin shura laati vastalauseen, jossa "kiistettiin väitteet, kaikilla miehillä ja naisilla olevan oikeudet ja vapaudet" ja olevansa "edelläkävijöitä koulutuksessa ja sosiaalisissa toimissa."

Naisia näkyy Ismail Khanin kontrolloimassa Heratin televisiossa harvoin, eikä heitä hyväksytä television työntekijöiksi tai toimittajiksi. Naisten ja tyttöjen esiintyessä, ehtoina heillä on pukeutua täydelliseen hijaabiin.

"Ismail Khan osallistui viime viikolla. Shuran johtaja puhui ja hänen hiuksensa näkyivät huivinsa etuosasta. Kameramies kieltäytyi kuvaamasta, koska hiuksia näkyi. TV-aseman johtajalle se tarkoittaisi huonoa, vaikka naisen hiukset olivat kunniallisesti...Tällaisia ongelmia hallituksella on naisten kanssa."

Monet Heratin naiset näkivät burqan tai chadorin poistamisen olevan vähemmän tärkeää kuin vapauden tehdä työtä tai poliittiset vapaudet. Enemmistö naisista kertoo edelleen pukeutuvansa Islamilaiseen hijaabiin, joka peittää vartalon muodot, peittää käsivarret ja jalat ja hiukset.

"Tahdon lähteä ulos Islamilaisessa hijaabissa, koska olen Islamilainen, mutta naisille on parempi mennä ulos ilman chadoria ja burqaa."

Ismail Khan on määrännyt poikapartioille oikeudet pysäyttää naisten käyttäytymisen Islamia vastaan, puuttumaan naisten laulamiseen, tanssimiseen tai pukeutumasta viehättäviin vaatteisiin. Sivullisetkin naiset puuttuvat naisiin, joilla ei ole burqaa tai chadoria. Opettaja kertoo tapauksen alkuvuodelta 2002:

"Opiskelijoita tuli takaisin Iranista ja opiskelivat luokassani. He kyselivät, miten pukeutua, chadoriin tai burqaan, mutta sanoin ettei sillä ole merkitystä. He menivät ulos ilman sitä parisen viikkoa, kunnes vieras nainen burqassa lähestyi uhkailemaan heitä. He säikähtivät ja pukeutuivat chadoriin sen jälkeen."

Koulutusosasto lähettää viestejä jokaiseen kouluun, missä kielletään opettajia meikkaamasta, pukeuduttava hijaabiin ja seurattava kaikki sääntöjä.

"En pidä pukeutumisesta mustiin ja pitkiin vaatteisiin, mutta mitä muutakaan voimme?"

Tyttöopiskelijoiden on myös seurattava pukeutumiskoodia, nuorempien tyttöjen on pukeuduttava isoihin huiveihin, vanhempien tyttöjen ja naisten burqaan tai chadoriin. Myös tyttöluokissa heidän odotetaan peittävän päänsä, vaikka opiskelevat teltoissa, joissa on kuuma ja ulkona poliisin kouluttamat poikavartiot pitävät vahtia, ettei yksikään tule ulos ilman burqaa tai chadoria.

"Kaksi kuukautta sitten eräällä opettajalla näkyi vähän hiuksia oppilaidensa edessä. Heratin koulutuspäällikkö kävi ja kyseli, miksi hänen hiuksensa näkyvät ja solvasi tätä oppilaidensa edessä."

Heti Talibanin kaatumisen jälkeen eräs tyttöopiskelija kehotti muita oppilaita ottamaan burqan pois, jolloin yksi oppilas kanteli koulyun rehtorille, joka uhkasi lyödä kepillä. Seuraavana päivänä kaikki tytöt olivat pukeutuneet burqaan.

Ismail Khanin säädöksissä naisille ja tytöille on vähän julkista tilaa, ainoastaan yksi nainen on nimitetty korkea-arvoiseen hallitusvirkaan ja naisia on muuten painostettu olemaan tekemästä työtä kansainvälisille järjestöille ja YK:lle. Kyseinen nainen on koulutusosaston varajohtaja Aziza Sayi, vastaamassa naisten kouluttamisesta.

Monen mielestä Ismail Khanin takaamat "naisten ja tyttöjen oikeudet" rajoittuvat ainoastaan heidän oikeuteensa käydä koulua.

Yksi tyttö työskenteli kansainvälisessä järjestössä miesten kanssa, pukeutuen t-paitaan ja housuihin ja pieneen huiviin, vaikka oli yksittäistapaus, Ismail Khan kuuli tästä ja pirautteli, miksi naiset tekevät tällaisia pahoja asioita ulkomaalaisten organisaatioiden kanssa. "Pysykää erossa ulkomaalaisista miehistä ja pitäkää hijaabia", kuului käsky:

"Tämä on säädös Heratissa ja teidän on seurattava sitä. Ei ole hyvä, että työskentelette ulkomaalaisten kanssa. Olette Islamilaisia tyttöjä eikä teidän tulisi tehdä töitä ulkomaalaisille. Jos tahdotte työtä, minä maksan."

Ismail Khan lupasi maksaa tuplasti ulkomaalaisten antaman palkan. Samaa kieltoa ei ulotettu miehiin.

Koulutuksessa naiset ja tytöt eivät saa urheilla.

"Jokaisessa koulussa on tunti liikunnalle, mutta ei tytöille. Ismail Khan sanoo tytöille olevan pahasta urheilla. Eikä musiikkia.

Viime viikolla Ismail Khan valitti, kun kolme tyttöä pääsi Eurooppaan urheilemaan [taistelulajeja]. Hän oli harmissaan, että hallitus lähetti nämä kolme tyttöä, kun jo mmutenkin se oli paha että kolme tyttöä lähti Eurooppaan urheilun takia."

Jo maaliskuussa 2002 Heratin yliopiston opettaja keskeytti luentonsa ja alkoi torua yhden naisopiskelijan pukeutumisesta korkea-korkoisiin kenkiin, miten "tulisi hävetä niiden aiheuttamasta äänestä."

"Tyttö lamautui niin, ettei kyennyt kirjoittamaan sanaakaan sen jälkeen. Me kaikki säälimme häntä ja kesti kauan, ennenkuin hänestä tuntui paremmalta."

Tytöt eivät pääse ulkomaille opiskelemaan poikien tavoin, ei edes Iraniin. Tyttöjen puheenvuorot luentosaleissa sivuutetaan kuin niillä ei olisi merkitystä.


Per Tam 08, 2016 9:34 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Yhdeksäs 0

Väkivalta Pohjoisen Liiton alueella Pohjois-Afganistanissa


Mazar i-Sharif

Helmikuun 3. 2002 Mazarin kaikki viisi osapuolta allekirjoittivat YK:n tukeman sopimuksen 600 vahvuisesta turvallisuusjoukoista koostuen poliisiosastosta, jota johti hazarojen Hizb-i Wahdatin johtaja, poliisin turvallisuusjoukot ja yli puolten koostuessa Jami'atin joukoista. Pohjoisen alue oli Junbishin vallassa tähän saakka.

Tuskin enää tarvitsee arvuutella, miten loppujen lopuksi kävi:

Tilanne johti turvallisuusjoukkojen ja Junbishin keskinäiseen väkivaltaan -mikä tietenkin tarkoitti sitä, että sivulliset siviilit joutuivat hyökkäysten kohteiksi.

Pohjoisen alueella väkivalta, raiskaukset, ryöstely ja tulitus ajoneuvoja kohti nousivat dramaattisesti.

Jo helmikuussa afgaaniavustusjärjestöjen ja YK:n paikallisiin toimistoihin hyökättiin Mazar-i Sharifissa sisältäen työntekijöiden tappoyrityksiä, kidnappauksia ja ajoneuvojen varastamisia. Jotkut hyökkäyksistä tapahtui avustustyöntekijöiden koteihin ja ainakin kahdessa tapauksessa perheiden naispuoliset jäsenet raiskattiin. Sanomattakin selvää, että "ketään ei asetettu syytteisiin".

Toukokuusta alkaen asemiehet hyökkäsivät ryöstelemään humanitäärisen avustustyöntekijöiden toimistoja, niiden autokulkueita tulitettiin, johtaen lopulta avustusjärjestöjen vetäytymiseen pohjoisalueilta. Ensimmäisinä tapahtuneiden hyökkäysten arvellaan toteutuneen sisäpiirin tiedon perusteella.

Kesäkuun 8. 2002: Kansainvälisen avustusjärjestön ajoneuvo joutui seitsemän aseistetun miehen väijytykseen Khulmissa, Balkhin maakunnassa. Khulm on Jamiatin hallitsemaa aluetta, mutta hyökkäjien arvellaan etnisiä tajikkeja ja yhden hazaran. Miehet kertoivat pysähdyksesta radion kautta darin kielellä. Yksi kansainvälisen avustusjärjestön nainen joukkoraiskattiin ja afgaanityöntekijä pahoinpideltiin vakavasti. Auto ryöstettiin ja henkilöiden passit vietiin.

Jami'atin ja Junbishin välinen taistelu aiheutti tietenkin pakolaisuutta ja myöskin perustetut sisäisten pakolaisten leirit olivat kohteina. Junbish tuhosi Leirin 65 puskutraktorein. Junbishin komentajat olivat todenneet asukkaille, että "etsikää apua avustusjärjestöiltänne". Asukkaat eivät saaneet eivätkä ehtineet ottaa patjojaan eikä huopiaan mukaan.

Sakhin leiriä hallitsivat Jami'atin joukot ja leirin pakolaiset joutuivat Amerikan tukeman, syyskuun 9. 2001 salamurhatun Ahmad Shah Massoudin johtaman Pohjoisen Liiton hyökkäysten kohteiksi, Liiton muodostuessa sekä Jami'atin ja Junbishin joukoista, jotka perustivat läsnäolon leirissä Talibanin lähdettyä Mazar-i Sharifista. Leirin pakolaiset joutuivat Junbishin ja Jami'atin laajamittaisen seksuaalisen väkivallan ja ryöstelyn kohteiksi. 400 pashtupakolaista asuttanut osa leiristä tuhottiin. Militioiden poistuminen kohensi turvallisuutta.

"Öisin militia-miehet tulevat leirin pashtutaloon, puukottavat perheen miestä, joka täytyy viedä sairaalaan ja miehen vaimo raiskataan. Tekijät olivat Jami'atin miehet."

"Kun uzbekit tulivat yöllä, he etsivät nuoria naisia häiritäkseen näitä seksuaalisesti. Jos he löytivät taloista nuoria naisia, he pakottivat naiset tekemään pahoja asioita. Heillä oli aina seksuaaliset tarkoitukset ja tätä tapahtui usein naapurustossamme."

"Kahdeksan- ja viisitoista vuotiaita poikia raiskataan, [Jami'atin] komentajat vievät heidät öisin mukanaan."

Monilla pohjoisen alueilla myös pakkorekrytointi on säännöllistä. Perheet pakotetaan maksamaa komentajille, mikäli perheet eivät suostu lähettämään poikiaan joukkoihin. Jami'atiin kuuluva poliisi myös eräässä tapauksessa pahoinpiteli Mazar-i Sharifissa asuvan 52-vuotiaan miehen, kun hänen poikansa pakeni värväystä. Väkivaltaa jatkui päivittäin, kun poliisi saapui kyselemään poikaa.

"Minua lyötiin 15 minuutin ajan puisilla kepeillä, selkään, olkapäihin ja perseelle. Jalkani sidottiin turbaanillani ja minua hakattiin jalanpohjiin. Kaksi miestä piteli jalkojani ylhäällä lyöntien ajan."

Kolmentoista vuoden jälkeenkin afgaanit joutuvat edelleen hallituksen ja armeijan kohteiksi. Yhdysvaltain politiikka on vuodesta 2004 myötätukenut ja -vaikuttanut näiden militioiden toimintaan.

Kymmenes 0

USA:n liittolaismilitioiden väkivalta Afganistanissa 2010-luvulla


Muutamia merkittävämpiä sotarikoksia tehneitä anti-taliban-militioiden johtajia, jotka ovat useita vuosia olleet ilman sotarikos-ja tuomiosyytteitä.

Abdul Hakim Shujoyi on hazara-shi'a Hizb-i Wahdah'n militiajohtaja, joka työskenteli afganistanin turvallisuusvartijoissa suoraan Yhdysvaltain joukkojen alaisena Khas Uruzganissa. Shujoyi oli osa Afganistanin paikallispoliisia Khas Uruzganissa vuoden 2011 alusta alkaen, hyökäten heinäkuussa Kukhtaban kylään.
Heinäkuun 6. hän tappoi seitsemän ihmistä. Hänen miehensä ampuivat nähdessään taloilla asukkaita ja sytyttäen talot tuleen ja hakkasivat naisia. Shujoyin miehet polittivat sadot ja traktorit ja pahoinpitelivät taloissa olleita naisia.
Elokuussa 2012 Shujoyi'n alaiset joukot tappoivat Khas Uruzganin alueella toistakymmentä ihmistä, joista ainakin yksi oli lapsi. Pahoinpitely oli tapahtunut hakkaamalla kivillä. Pieni poika makasi kolme kiven välissä murskattuna.
Kaikkiaan Shujoyi'n arvellaan tappaneen vuodesta 2009 lähtien 121 henkilöä, samalla ryöstellen ja raiskaten paikallisia asukkaita, tehden niitä säännöllisesti ja erityisen brutaalilla tavalla.

Kun kyläläinen oli vaatinut erään Shujoyi'n vankina olleen vapauttamista, Shujoyi oli vastannut:


"Ne, jotka vaativat, poltan heidän talonsa ja vien heidät. Amerikkalaiset syövät kädestäni. Kuvernöörin tai Karzain vallalta olen suojattu."


Shi'at aina väittävät "amerikkalaisten tekevän yhteistyötä terroristien kanssa", mutta Shujoyi on elävä esimerkki amerikkalaisten toteennäytetystä yhteistyöstä shiiojen kanssa: Amerikan erikoisjoukot vaativat Shujoyi'n nimittämistä piittaamatta paikallisen kuvernöörin nimittämästä, joka osoitti paikallisten tavoin huolestumista Shujoyin toiminnasta.

Yhdysvallat ovat kiistäneet yhteydet Shujoyiin. Kuitenkin jokainen kertoo nähneensä Shujoyin amerikkalaisten kanssa ja eritoten amerikkalaisten tukikohdan FOB Anacondan jatkuvana vieraana. Kansainväliset joukot ovat jatkaneet Shujoyin tukemista etsintäkuulutuksesta huolimatta.
Sydney Morning Heraldin toimittaja Paul McGeough kertoo "Yhdysvaltain erikoisjoukkojen tukevan ja suojelevan Shujoyia".

Lisäksi hänellä on tukijoita Afganistanin USA-yhteensopivassa hallituksessa eli Abdul Qayoom Sajjadi. Lisäksi hänellä on analyytikkojen tuki Hollannista asti: Hollantilaisraportti Afganistanin tilanneanalyytikoilta kertoi pidätyksen olevan suunnitelma "hazarojen heikentämiseksi ja kostohyökkäyksten kohteiksi".

Uzbekki Khair Timur nimitettiin Takharin maakunnan poliisipäälliköksi 2011. Vuoden 2001 jälkeen hän vaihtoi Jami'atista Dostumin Junbishiin, koska tunsi ettei "Jami'at ei palkinnut ei-tajikkeja jäseniään riittävästi tarjoamalla näille valta-asemia hallituksessa tai turvallisuusjoukoissa".

Vuonna 2009 Timur itse ja hänen poliisihenkilökuntansa pahoinpitelivät pysäyttämänsä auton matkustajat.

"He ottivat minut ulos autosta ja alkoivat hakata. Timur itse löi minua nyrkeillä ja sitten potki ja hänen sotilaansa löivät minua aseilla."

Samaten hänen alaisinaan olevia muita poliisipäämajoja käytettiin kidutukseen jokaisella Timurin alaisuudessa olevalla poliisiasemalla.

Ollessaan Afganistanin turvallisuusvartijoissa Urgunin alueella Azizullah suoritti silmitöntä väkivaltaa, ryöstelyä, pahoinpitelyä, vangitsemisia ja lasten ja siviilien pahoinpitelyä ja tappamista.
Yhdysvallat on suhtautunut pidätysehdotuksiin piittaamattomasti, vedoten ettei "informaatiota väitteiden tueksi ole riittämiin".

Hyökkäyksessä Nizamkhelin kylään Paktikan maakunnassa vuonna 2009:

"Azizullah miestensä kanssa pidättivät yhdeksän syytöntä, joista kolme lasta 6-10-vuotiaita. Heidän kädet sidottiin ja kaikki tapettiin."

"Afganistanin paikallispoliisi ja amerikkalaiset sotilaat tulivat taloon. Kun he tulivat sisään he käänsivät naisten laatikot ylösalaisin ja veivät kullan ja [lähes 7 000 dollarin] rahat. Kysyin, ovatko he sotilaita vai varkaita. He hakkasivat AK-47:oilla, mikä loppui vasta kun äitini heittäytyi päälleni."

"Afganistanin paikallispoliisi ja Azizullah tulivat etsimään aseita ja tuhosivat kaikki huonekalusteet. Hän vei rahat ja jalokivet. Kun sanoin, etteivät veisi elämämme säästöjä, Azizullah löi ja sen jälkeeni päähäni asetettiin musta säkki."

Miestä lyötiin Kalashinikoveilla ja nyrkeillä. Paikalla olivat myös Yhdysvaltain joukot.

"Joka yö ja päivä Afganistanin paikallispoliisi löi minua kiväärinperällä. He vaativat minun tunnustavan, että "olen talibani, minulla on aseita ja olen talibaneissa. He sanoivat tappavansa, kuten kertoivat tappaneensa jo paljon. He toivat verisen paidan ja sanoivat:
'Näetkö tämän? Hän ei myöntänyt olevansa taliban, tapoimme hänet ja tämä on hänen paitansa, verisenä. Meillä on helppoa tappaa sinut. Jos tunnustat, vapautamme sinut ja autamme sinua.' Näin Azizullahin neljä tai viisi kertaa. Hän oli paikalla kun minua lyötiin. Veljeni toi rahaa lunnaiksi. He tahtoivat esittää minut koalitiolle vastarintataistelijana, koska jos he löytävät talibanin, he saavat rahaa."

Tajikki Atta Noor oli johtava Jami'at-komentaja vuoden 2001 sodissa Talibania vastaan, josta taisteltuaan Junbishia vastaan tuli Balkhin kuvernööri vuonna 2003. Vuonna 2011 hän johti yhteensä 452 miehen militiaa ja hänen kerrotaan aseistaneen yli 1 500 arbakia. Noor pitää näitä vakuutenaan, mikäli "tilanne muuttuisi".

Atta Noorista mainitaan vuoden 2011 Naton turvallisuusraportissa:

"Käyttämällä verkostoaan Atta pyrkii vahvistamaan poliittista asemaansa. Lisäksi hänen suhteensa rikollisiin, erityisesti huumekauppiaisiin on ollut tuottoisa ja rahoituslähde."

Atta Noorin kerrotaan varastelevan paikallisilta ja pidättävän mielivaltaisesti.

"Korruption ja sukulaissuhteiden kautta häntä kykenee vaikuttamaan kaupalliseen elämään, politiikkaan, mediaan, oikeusistuimiin ja rikollisuuteen. Hänen tavoitteenaan on saada vaikutusvalta Mazar-i Sharifin itäpuolella ja koko Balkhin maakunnassa. Hänen kiinnostuksensa Mazar-i Sharifiin liittyy hänen poliittiseen pyrkimiseensä, mutta myös liittymiseen laittomiin toimiin, erityisesti huumekauppaan."

Noorin komentajat turvallisuuspalvelussa operoivat rikollisjengejä, jotka suorittavat kidnappauksia ja tappoja, muiden muassa.

Haji Najibullah Kapisa on Takharin maakunnan kansallisen turvallisuuden johtaja, etninen tajikki. Hänen tiedetään kiduttavan vangittuja Takharissa. Hänen tiedetään pahoinpidelleen kaksi 17-vuotiasta tyttöä pidätyksen aikana pahoin mustelmille. Toiselle tytölle tuli ihmisoikeustyöntekijä kertomaan "komentajan tulevan hakkaamaan ja antamaan sähköshokkeja ja leikkaamaan hiukset ja repimään kynnet, joten valehtele myrkyttäneesi opiskelijoita Bibi Hajiran koululla." Lisäksi ihmisoikeustyöntekijä oli kertonut "voivansa tuoda amerikkalaiset raiskaamaan hänet."


"Tuon amerikkalaiset. Olet fiksu tyttö. Annan sinut heille ja he raiskaavat sinut."


Ihmisoikeustyöntekijä oli hakannut ja tallannut kengänkorollaan hänen jälkaansa ja uhkaili sähköshokeilla.

Tunnustus videoitiin ja lähetettiin ympäri maan mediaa.

Tajikki Mir Alam oli ennen Jami'atin komentaja, joka johti divisioonaa joka vuoden 2001 lopussa ajoi Talibaneja vallasta. Hän oli Baghlanin maakunnan poliisijohtaja vuosina 2005-2007. Liityttyään Afganistanin paikallispoliisiin hänen militiansa ratsasi heinäkuussa 2012 Aliabadin kaupungin, jossa 28 miestä pidätettiin kiskomalla heidät ulos moskeijasta, jossa he olivat rukoilemassa. Kaikki hakattiin ja vapautettiin parin päivän kuluttua. Mir Alamin miesten tiedetään käyttävät valtaansa rikollisiin toimiin, kiristyksiin, lahjontaan ja huumekauppaan.

"Näin 50-60 ihmistä piirittävän kotiani ja kello oli 5.40 aamulla. Menin katolle ja he tulittivat minua kohti. He tulittivat paljon porttiin, mutta se piti. Lopulta he kiipeilivät muurin yli toistensa olkapäiltä.
He veivät 18-vuotiaan veljeni ja löivät tätä aseilla noin kymmenen minuuttia, kunnes oil tajuton.
Sitten minutkin määrättiin mukaan ja isoisäni tuli Koraanin kanssa ja pyysi, ettei minua vietäisi. He potkaisivat isoisääni ja hän putosi ja Koraani putosi lattialle.
Perheeni naiset tarttuivat minuun ja kysyivät, minne meitä viedään. Naiset yrittivät estää, mutta heitäkin hakattiin. Sisartani hakattiin aseilla."
Qadirak, Abdul Hakim ja Qali Ismat tappoivat isäni. He tulittivat tätä ja tulittivat minua kohti maahan."

Toisessa tapauksessa militiat tappoivat miehen ja vaimon. Vaimo heittäytyi miehensä päälle suojellakseen tätä ja tytär haavoittui yrittäessään suojella äitiään.

Mir Alam huolestui maineestaan ja erotti Qadirakin ja Faizakin. "Nämä miehet yrittävät mustamaalata minut. Hallitus voi pidättää heidät ja rankaista heitä tahtomallaan tavalla."

Asadullah Khalid

Ollessaan Ghaznin kuvernöörinä, hänen johtamansa joukot huijasivat nuoria naisia ja tyttöjä saapumaan asunnolle, missä kuvernööri ja useita miehiään joivat alkoholia ja tarjosivat rahaa tytöille seksiä vastaan. Tytöt kieltäytyivät eivätkä tahtoneet alkoholiakaan, joten Khalid ja alaisensa raiskasivat jokaisen.

"Khalid kertoo tyttöjen perheille, että on seminaari ja heidät kuljetetaan jonnekin, missä heillä ei ole yösijaa. Tytöt eivät tee tätä omasta tahdostaan...Heidät pakotetaan väkivalloin."

Asadullah Khalid tunnetusti kiduttaa, kenttäoikeusteloittaa ja raiskaa naisia ja lapsia, pyörittää salaisia vankiloita mutta on edelleen hyvin läheinen Yhdysvaltain hallituksen kanssa. Joulukuun 20. 2012 USA:n presidentti Barack Obama tapasi Khalidin Washington DC:n sairaalassa, missä Khalid sai hoitoa Afganistanissa tapahtuneessa hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin.

Yhdysvallat, jossa miljoonat elävät ilman terveydenhoitoa, samaan aikaan on näin tärkeää roudata ihmisoikeusloukkaajista julmin saamaan terveydenhoitoa pelastamaan hänen Yhdysvalloille mittaamattoman arvokas elämänsä. Ennen tätä hänestä arvioitiin jopa tulevaa Afganistanin presidenttiä.

Samoin hänet tapasi puolustusministeri Leon Panetta. Samaan aikaan Khalidin toimista jo tiedettiin Yhdysvaltain hallitusta myöten. Häntä oli jo 2009 kuvattu korruptoituneeksi ja epäpäteväksi. Yhdysvaltalaiset raportit kertovat Khalidin kuitanneen syytetyt ihmisoikeusrikoksensa "propagandana".


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:35 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Yhdestoista 0

Afganistanin paikallispoliisi


Afganistanin paikallispoliisi perustettiin heinäkuussa 2010 "turvaamaan" alueita, joilla kansallisarmeijan ja poliisin läsnäolo on rajallinen. Elokuuhun 2011 mennessä oli värvätty 7 000 miestä. Yhdysvallat lupasi sille rahallista tukea 30 000 miehelle, vaikka APS oli lähestulkoon Yhdysvaltain armeijan luomus, pitäen sitä keskeisenä osana strategiaansa Afganistanissa vaihtaessa turvallisuusylläpidon afgaanijoukoille vuoteen 2014 mennessä. Kenraali David Petraeus kutsui APS:iä "ehdottomasti merkittävimmäksi osatekijäksi auttaessamme Afganistania kehittämään kyvykkyyden itsensä turvaamiseen."

Yhdysvaltain vuoden 2009 antiterrorismin julkaisussa suositellaan luomaan paikallisia puolisotilaallisia joukkoja kompensoimaan heikkoja kansallisia joukkoja -tosin ilman mainintaa mahdollisista takaiskuista:

"Mikäli isäntämaalla ei ole riittäviä turvallisuusjoukkoja, yksikköjen tulisi harkita paikallisien puolisotilaallisten joukkojen palkkaamista ja kouluttamista turvaamaan puhdistettuja kyliä ja kortteleita. Puolisotilaallisten joukkojen jäsenet eivät ainoastaan saa jalansijaa alueensa turvallisuustyössä, vaan nostavat myös palkkaa. Työpaikkojen luominen kohentaa taloutta, työllisyys parantaa moraalia ja mahdollistaa paikallisten potentiaalista asemaa paikallishallinnossa."

Heh-heh.

"Työllistyminen" on todellakin joskus "parantanut moraalia:" Lukuisissa tapauksissa paikallispoliisiin on värväytynyt rikollisjengejä: lokakuussa 2010 sattuneessa tapauksessa APS:n kaksi miestä tappoivat kaksi miestä Bakhtabadin kylässä. Uhrien perheille poliisiviranomaiset kertoivat mahdottomuudesta tehdä asialle mitään, sillä "Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden joukot tukivat APS:n yksikköä." Kun perhe otti yhteyttä Yhdysvaltain joukkoihin, heille kerrottiin vastuun olevan afgaanipoliiseilla. Afgaaniväestö oli jo havainnoinut, miten Yhdysvaltain joukkoihin liittyvät aseelliset afgaaniryhmät voivat toimia ilman seuraamuksia.

Helmikuussa 2011 Shindandin maakunnassa APS ratsasi useita taloja, varastellen omaisuutta, lyöden asukkaita sekä pidättäen laittomasti kuusi miestä.

Kesäkuussa 2011 APS:n pidättämiä kahta poikaa pahoinpideltiin läpi yön, toiselle oli naulattu naulat jalkoihinsa.

Elokuussa 2010 yhteistyössä USA:n joukkojen kanssa, APS:n yksikön ratsatessa taloa, omistajan yhdeksänvuotias poika tapettiin syyttä. Huhtikuussa 2011 neljä APS:n jäsentä ottivat kiinni 13-vuotiaan pojan ja APS:n alikomentajan talossa hänet joukkoraiskattiin. Vaikka näiden tekijöiden nimet tunnetaan hyvin, yhtään pidätystä ei ole tapahtunut. Poliisi kertoo APS:n suhteen Yhdysvaltain erikoisjoukkoihin estävän rikosten tutkimukset, jo kuulustelutkin. Baghlanin maakunnan neuvosto kertoi onnettomasti päättyneestä yrityksestään saattaa APS:n rikokset Yhdysvaltain erikoisjoukkojen paikallisosaston kapteenin tietoon:

"Puhuin Erikoisjoukkojen kapteeni Andyn kanssa. Kerroin hänelle, että tehän olette täällä tukemassa afgaanikansaa, eikä antamassa heille aseita, he ovat rikollisia. Kapteeni Andy vastasi, että he eivät ole rikollisia. Olin yllättynyt Erikoisjoukkojen tuesta näille ihmisille."

Uruzganin maakunnassa joulukuussa 2010 paikallisten heimovanhinten kieltäydyttyä antamasta miehiä värvättäväksi APS:ään, kuusi heimovanhinta joutuivat pidätetyiksi.
Useissa maakunnissa yhteisöt joutuvat pattitilanteeseen: toisaalla Yhdysvaltain joukot pakottavat yhteisöjä tekemään valinnan: vanha tuttu "Joko olette puolellamme tai olette meitä vastaan, tukemaan militioita, jotka raiskaavat, tappavat ja ryöstävät tai tukemaan Talibania, joka laukaisee pommeja, salamurhaa hallitustyöntekijöitä tai uhkaa tappaa tyttökoulujen opettajia.

Helmikuun 21. 2011: Pommittaja tappaa 30 ja haavoittaa 40 iskussa APS:n kokoukseen Kunduzin maakunnassa. Kabulissa toimiva yksityinen turvallisuusanalyytikko Sami Kovanen kertoi "kapinallisten selvästi vaihtavan strategiaa vastustamaan Naton miljardeja maksavia toimia nopeasti rakentamaan maahan armeija, poliisi ja puolisotilaallisia joukkoja:"

"He [kapinalliset] tahtovat demoralisoida näitä joukkoja, erityisesti nuoria perheellisiä värväytyjiä, antamaan signaali lopettamaan poliisista, mikäli näyttäisi liian vaaralliselta."

Sanomattakin selvää, että uutisoinnissa ei mainittu sanallakaan APS:n rikoksista.

Khanabad

Khanabadin maakunta sijaitsee Kunduzin maakunnasta itään, Takharin maakunnan vieressä. Talebanin lisääntyneen läsnäolon vaikutuksesta vuosina 2009-10 alueella on vähemmän vastarinta-aktiviteetteja kuin maakunnan muilla alueilla. Vastarinta-aktiviteeteilla tarkoitetaan tässä puolisotilaallisia ja sota-ja heimopäälliköiden luotsaamia kansanarmeijoita yhteiseltä nimeltään arbaki, mon. arbakai -joihin APS (eng. Afghan Local Police) myöskin kuuluu.
Alueen kuvernööri Nesamudin Nasher kertoo alueella olevan sadoittain arbakeja:

"Ihmiset tulevat luokseni ja valittavat arbakeista, mutta en voi tehdä mitään. He keräävät ushr'ia, ottavat ihmisten tyttäriä, tekevät asioita ihmisten vaimoille, ottavat hevosia, lampaita, kaikkea.

Wikileaksin julkaisemassa asiakirjassa vuodettuna Yhdysvaltain Afganistanin pohjoisalueen suurlähetystöstä Khanabadin arbakeja kuvaillaan hallitsemattomaksi joukkioiksi, joista "osa tekee yhteistyötä sekä kapinallisten [tarkoittaa tässä ilmeisesti Talibaneja] että Afganistanin hallituksen kanssa, vaihtaen käyttäytymistään opportunistisesti riippuen heidän omista intresseistään."

"Komentaja" Nawidin johtaman puolisotilaallisen joukon tiedetään syyllistyneen useisiin tappoihin, laajalti ryöstelyihin ja pahoinpitelyihin. Nawidilla kerrotaan olevan vahvat yhteydet entiseen poliisipäällikköön Mir Alamiin. Nawidin ryhmän kerrotaan olleen vastuussa suurimmasta osasta väkivaltaisuuksia.

Alueen kuvernööri Nesahudin Nasher:

"Virkakauteni aikana hän on tappanut viisi ihmistä. Hänen miehensä myös ryöstelevät ja varastavat, ottavat rahat."

Eräässä tapauksessa Nawidin joukkioineen tappoi miehen, joka ei suostunut liittymään heihin. Koska miehellä oli hyvä palkka, häntä suostuteltiin ostamaan Nawidin joukolle konekivääreitä ja raketteja.

Elokuun 22. 2009 Nawid ja kaksi muuta menivät Khanabad Cityssä sijaitsevaan parturiliikkeeseen ja avasivat tulen tappaen viisi asiakasta mukaanlukien omistajan. Kolme muuta Nawidin miestä seisoivat sen aikaa vartiossa. Silminnäkijän mukaan poliisi ei vaivautunut menemään paikalle, tietäen keitä ammuskelijat olivat. Paikallinen poliisipäällikkö totesi vain "heidän olevan arbakeja, joten emme voi tehdä mitään heitä vastaan."

Imam Sahib

Imam Sahibin alue sijaitsee pohjoisen Kunduzin maakunnassa Tajikistanin rajalla, ollen tärkeä salakuljetusreitti huumausaineille, alkoholille ja aseille. Aluetta hallitsee uzbekkien Ibrahimin perhe. Alueella toimii lukuisia vahvoja puolisotilaallisia joukkoja, suurimman osan yhteydessä Ibrahimeihin sekä Imam Sahibin pormestariin Sufi Manaan, jolla on yhteyksiä Hezb-i-Islamiin, Junbishi-Milliin ja Jamiat i-Islamiin. Pohjoisalueen Junbish-i Milli-yi Islami-yi Afghaanistaan koostuu uzbekki-ja turkmeenitaistelijoista, entisistä Neuvostoliiton tukeman afgaanihallituksen armeijan joukoista sekä pohjoisalueen useista kapinallisryhmistä. Ittihadia taasen johtaa Kunduzin maakunnan entinen kuvernööri.

Tammikuun 24. 2010 paikallinen mullah nimeltään Rahmatullah ja hänen alikomentajansa Zulmai kolmen muun miehen kanssa menivät kahden sukulaisnaisen kotiin Baikan kylässä. Miehet joukkoraiskasivat naiset aseella uhaten, aviomiesten ollessa sidottuina.

"Siellä oli viisi ihmistä, kaikki aseistautuneita. He tulivat talooni ja sitoivat käteni sekä veljeni kädet. He raiskasivat vaimoni ja veljeni vaimon. Olin veljeni kanssa, mutta meillä ei ollut tuliaseita joten emme voineet tehdä mitään."

Pseudonyymi "Habibullah" sanoo vaimojen olleen Rahmatullahin häirinnän kohteina jo viikkoja ennen joukkoraiskauksia:

"Mullah oli sen takana. Ennen tätä mullah tuli kolme kertaa talooni pahoin aikomuksin tekemään jotain vaimoillemme. Vaimomme sanoivat, 'Emme tahdo mitään miehiä tänne, miksi tulette?' Viimeisen kerran jälkeen, vaimoni meni moskeijalle, otti häntä vaatteista muiden läsnäollessa ja sanoi hänelle olemaan tulematta enää. Sen jälkeen hän tuli vihaiseksi meille, joten hän lähetti nämä miehet meille."

Toisen raiskatun aviomies, Mohammad 'Azzam kertoi neljän miehen koputtaneen heidän ovelleen kymmeneltä illalla, mutta kun ovea ei avattu, yksi hyppäsi muurin yli ja rikkoi aseensa perällä portin lukon päästääkseen kolme muuta sisään. Miehet löivät häntä ja veljeään aseidensa perillä, potkivat ja löivät maahan, sitoivat heidät toiseen huoneeseen ja sen jälkeen raiskasivat heidän vaimonsa.
Mohammad 'Azzamin käly kertoi yhden asemiehistä laittaneen aseensa piipun hänen suuhunsa ja yhteensä neljä miestä raiskasivat hänet ja hänen kälynsä vaimon.

Puolisotilaalliset joukot ovat jatkuvasti implikoineet seksuaalista väkivaltaa, erityisesti joukkoraiskausta. Uhkausta on myös käytetty pakotteena ottamaan naisia ja tyttöjä, mikä voi olla voimattomille perheille vaikeaa vastustaa.

Heillä on vahvat yhteydet, siksi he kävelevät vapaasti alueella. He ovat osa arbakeja. Kylissä on paljon arbakeja ja kaikki ovat rosvoja. He ovat sekaantuneet ryöstöihin, varkauksiin, joskus he ottavat rahat taskustasi ja sanovat, mikäli valittaa tapetaan.

Vuonna 2011, afgaaniarmeijan univormuihin pukeutuneet miehet raiskasivat 12-vuotiaan tytön tämän kotona Takharin maakunnan pääkaupungissa Taluqanissa. Asukkaat uskovat kyseessä olleen armeijan asuihin pukeutuneet arbakit. Arbakit pukeutuvat armeijan univormuihin joko siksi, että ovat entisiä armeijan sotilaita tai sitten ostavat niitä helposti mustasta pörssistä. Toisinaan puolisotilaalliset joukot rekrytoivat poikia seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä poliiseiksi että arbakeihin. Bachabazi-nimisessä roolileikissä "komentajat" pakottavat pojat pukeutumaan tytöiksi ja tanssimaan, joka usein päättyy seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tapa on yleinen pohjoisessa Afganistanissa, ollen vahvasti yhdistetty puolisotilaisiin ja valtion turvallisuusjoukkoihin.

Kunduzin alue

Useita puolisotilaallisia joukkoja toimii Kunduzin alueella, useat Kansallisen Turvallisuusjohdon (NDS) tuella.

"Koko alue oli taliban-komentaja Mawlawi Zahirin hallinnassa. NDS:n päällikkö [Daud Ibrahimi] vaati meitä käskemään häntä lähtemään. Sanoimme hyvä on, mutta teidän täytyy vastata turvallisuudestamme, muuten taliban huolehtisi siitä. Hän lupasi. Me heimovanhimmat määräsimme kymmenen ihmistä joka alueelle aseistettuina. Sitten pyysimme Mawlawi Zahiriä lähtemään. Vaikka hänellä oli 200 miestä, hän tiesi, että yhteisö ei tue häntä, joten hän lähti."
-Gul Afghan, Kunduzin heimovanhimpia.

"NDS lähetti arbakeja luoksemme. He alkoivat kerätä meiltä ushria. He tulivat eilen, elonkorjuun aikaan. He ottivat meiltä väkisin, tämä on pääasiallinen ongelma arbakien kanssa. He keräävät sen voimankäytöllä, asein. He ovat erittäin brutaaleja. On tapauksia, joissa he ovat murskanneet ihmisten päitä ja jalkoja. Nämä ovat Mir Alamin ihmisiä."
-Haji Akbar, heimovanhin ja entinen opettaja Kanamin kaupungista, joka myöskin kertoi kilpailevien arbakijoukkojen säännöllisistä yhteenotoista.

"Ottamalla kymmenesosan ihmisten tuloista on uskonnollinen asia, joka menee köyhille. Tiedämme keitä köyhät ihmiset yhteisössämme ovat. Voisimme auttaa heitä itse, mutta arbakit keräävät yhdenkymmenesosan itselleen, ei köyhille. Ja ottavat lisää sanoen sen olevan sotilaanaolosta, mutta he ovat huonoja ihmisiä."

Pul-e-Khumri, Baghlanin maakunta

APS:n perustaminen Baghlanin maakuntaan ei tapahtunut sisäministeriön ohjeistuksen mukaan, sen sijaan Yhdysvaltain erikoisjoukot toivat alueelle paikallispoliiseiksi arbakeja. Marraskuun 2010 neuvottelussa erikoisjoukkojen kanssa paikalliset korostivat, että paikallispoliisia ei koota arbakeista, mutta Yhdysvaltain erikoisjoukot eivät kuunnelleet, vaan värväsivät 150 arbakia.

Huhtikuun 2. 2011 APS:n alikomentaja AbdurRehman ja neljä muuta miestä raiskasivat 13-vuotiaan pojan.

APS:n alikomentajien saaminen kuulusteluihin on käytännössä mahdotonta, Afganistanin viranomaisten tarvitessa luvan kuulusteluun Yhdysvaltain erikoisjoukoilta, joten edes Afganistanin kansallinen poliisi ei kykene valvomaan APS:n jäsenten toimia eikä tutkia niiden rikoksia. Aseistetut ryhmät kytköksissä kansainvälisiin sotavoimiin ovat koskemattomia.

Shahabuddiin alueella elokuussa 2010 Nur ul-Haqin ja hänen miestensä yhteispartiossa Yhdysvaltain joukkojen kanssa he tekivät ratsian Lal Mohammedin taloon. Ovelle tullut yhdeksänvuotias poika otettiin kiinni, hänen suunsa eteen laitettiin käsi ja hänet puukotettiin kuoliaaksi sisäpihalla. Sen jälkeen asemiehiä syöksyi sisään taloon, tulittaen televisiota ja kattoa kohden, ulkopuolelta sisään ampuneen haavoittaessa serkkua jalkaan.
Lal Mohammedin silmät sidottiin ja hänet vietiin amerikkalaisten luo. Nur-ul Haq kertoi tulkille Lalin kuuluvan talibaniin.
Pojan ruumiin pesseen naapurin mukaan pojan ruumiissa oli veitseniskun jälki oikeassa rinnassa ja kaksi reikää ruumiin vasemmalla puolella ja luodinreikä päässään.

Sanomattakin selvää, että Yhdysvallat ei tutki tapausta liittyen Lal Mohammedin yhdeksänvuotiaan pojan kuolemaan. Kiintoisaa, miten kansainvälinen humanitaarinen laki määrittelee sodan lakeja:

"Hyökkäyksistä sotilaskohteisiin aiheutuvat siviiliuhrit eivät ole laittomia niin kauan kuin hyökkäys ei ole harkitsematon eikä aiheuta suunattomia siviiliuhreja tai omaisuusmenetyksiä, joka ylittää hyökkäyksen odotetun sotilastavoitteen."

Baghlanin maakunta: Hezb-i-Islamin jasenten liittyminen ALP:hen

Hizb-i-Islami antautui hallitukselle ja osallistui "uudelleensijoittamisohjelmaan" kärsittyään tappion Talibanille maaliskuussa 2010.

Kahdestoista 0

Afganistanin Väestönsuojeluohjelma (AP3)


Wardakin maakunta

Helmikuussa 2009 hallitus asetti AP3 neljälle alueelle Wardakin maakuntaan, sisäministeriön alaiseksi, läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltain ISAF-joukkojen kanssa ja valvomana.

Wardakin asukas kertoo joutuneensa AP3:n uhkailujen, pahoinpitelyjen ja lyömisien kohteeksi näiden perustettua tarkastuspisteen talonsa viereen:

"He uhkailevat minua, uhkailevat perhettäni. He lyövät minua asein, he lyövät poikaani ja veljeäni."

Toinen Wardakin asukas kertoo useiden perheiden paenneen alueelta ja muut ovat niin peloissaan, että tuntevat itsensä vangeiksi kodeissaan. Heimojohtajat kertovat kolmen komentajan toimenkuvaan kuuluvan rahojen, vaatteiden ja matkapuhelinten varastamisen tarkastuspisteillä.
Tammikuussa 2011 alueen AP3 muunnettiin ALP:ksi eli semi-militantiksi Afganistanin paikallispoliisiksi.

Toukokuussa 2010 Afganistanissa oli arviolta 26 000 yksityistä turvallisuusalihankkijaa, joista 90% Yhdysvaltain hallituksen alaisina. Yksityisiin turvallisuuspalveluihin turvauduttiin vastarinnan kasvaessa nopeasti ja poliisin kyetessä vastaamaan vastarintaan rajallisesti. Kun yksityisten turvallisuusyhtiöiden käyttö tuli väistämättömäksi, sekä Afganistanin hallitus että Yhdysvaltain hallitus kantavat raskasta vastuuta näiden joukkojen korruptoimisesta ja syyntakeellisuudesta.

Nämä turvallisuusalihankkijat ovat mahdollistaneet monien entisten sotapäälliköiden ja uusien tulokkaiden luoda tuottoisa ote aseistettuihin miehiin ja alueisiin. Useat näistä yhtiöistä erityisesti konfliktialueilla ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten mielivaltaisista tappamisista, umpimähkäisistä vangitsemisista, pahoinpitelyistä, raiskauksista, kiristyksistä sekä salakuljetuksista. Yhdysvaltain erikoisjoukkojen työllistämän yksityisen turvallisuusyhtiön "Afgaanien turvallisuusvartijan" (ASG) tajikkisukuisen komentajan 'Azizullahin kerrotaan Paktian maakunnassa sortavan pashtusiviilejä: hänen joukkojensa kerrotaan teloittavan mielivaltaisesti, silpovan ruumiita, pidättäen laittomasti, kyseenalaisilla syillä suorittavan kotiratsioita, tuhoavan moskeijoita, ammuskelevan ja raiskaavan vangittuja nuoria poikia.

Vaikka yhdysvaltain viranomaisia on toistuvasti huomautettu komentaja 'Azizullahin julmuuksista, hän on pysytellyt yhdysvaltain palkkalistalla Afganistanin "turvallisuusvartijana," joukkona palkkamurhaajia, joita jotkut kuvailevat olevan "Afganistanin tehokkain taistelumuodostelma."
Britannian aikakauslehti "Independent" (sic!) tyytyy vähättelemään 'Azizullahin väitettyjä julmuuksia, väittäen pashtujen kertomuksia liioitelluiksi johtuen "mahdollisesti pashtujen kateudesta 'Azizullahin läheiseen suhteeseen Yhdysvaltain joukkojen kanssa." Yhtä hyvin voisi väittää, että väitetyt "talebanien julmuudet siviilejä kohtaan on amerikkalaismielisten ja toimittajien liioittelemia johtuen talebanien haluttomuudesta yhteistyöhön USA:n kanssa."

Yhdysvaltain tuolloinen kenraali David Petraeus kertoi suunnitelmistaan lisätä "paikallisia puolustusvapaaehtoisia" 30 000 jäseneen läpi maan. Paikallisyhteisöt kuvasivat suunnitelmaa "kyläläisten lähettämiseksi etulinjaan."

Elokuussa 2010 Afganistanin presidentti Hamid Karzai kertoi hajottavansa yksityiset turvallisuusyhtiöt neljässä kuukaudessa, mutta Afganistanissa oleva kansainvälinen yhteisö -eritoten sotilaallinen- vastusti jyrkästi. Ainoaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän sijoittaa turvallisuusalihankkijat osaksi AP3:a. Uruzganin sotapäällikkö Matiullah Khan solmi sopimuksen yksityisen joukkonsa AP3:een, ansaiten miljoonia dollareita vartioiden NATO.n tarvikekuljetuksien käyttämää pikatietä läpi Uruzganin.

Useiden kansainvälisten sotilasviranomaisten mielestä AP3 oli menestystarina, mutta suurelta osin heidän arvionsa pohjautui tilastoihin kapinallisiskujen vähenemisestä maakunnassa sekä parantuneesta turvallisuudesta teillä.

Shindadin maakunta

Shindadin maakunnassa Yhdysvaltain joukot ovat olleet useita vuosia, johtuen siellä sijaitsevasta merkittävästä lentotukikohdastaan. Yhdysvaltain joukot ovat työskennelleet läheisesti paikallisten vahingollisten aseistettujen ryhmien kanssa alueella. Kaiken lisäksi Yhdysvaltain kongressi tietää erikoisjoukkojensa alaisena työskentelevät ovat "murhista, kidnappauksista, lahjonnasta sekä "anti-koalitio-aktiviineina" tunnettuja sotapäälliköitä."

"Arbakeilla on Shindadissa läheiset suhteet Yhdysvaltain joukkoihin, erityisesti erikoisjoukkoihin. Yhdysvaltain joukkojen saavuttua Shindadiin, olemme koettaneet pysyä poissa Shindadista, muuten yhteisä näkisi meidän olevan avustavan Yhdysvaltain joukkoja."
-Afganistanin kansallisarmeijan upseeri.

Erikoisjoukot ja paikalliset aseryhmät ovat myös liitetty eräisiin merkittäviin siviiliuhreja aiheuttaneisiin välikohtauksiin. Elokuun 21.-22. 2008 erikoisjoukot pommittivat tekaistulla tiedustelutiedolla olettamaansa kapinallisten kokoontumista Azizabadin kylässä, joka johti yli 80 siviilin kuolemaan. Operaation tiedustelutieto saatiin paikalliselta Yhdysvaltain erikoisjoukkojen kanssa työskentelevän aseistetun ryhmän johtajalta Mohammed Naderilta. Medialle Yhdysvallat tosin kertoi "vain" 33 siviilin kuolleen sekä kohteena ollut Taliban-komentaja. Tosin komentaja ilmaantui elossaolevana myöhemmin. Silloin USA:n oli pakko myöntää, että suurin osa kuolleista olikin siviilejä. Yleensä Yhdysvaltain iskuissa kuolleita siviiliuhreja ei edes raportoida.

Huolimatta joukkojen käytössä olevasta modernien laser-ohjattujen asejärjestelmien tarkkuudesta, tiedustelutieto hyökkäyksiin on usein tekaistua. Länsimaisten joukkojen hyökkäyksen alkuaikoina vasikat usuttivat ohjuksia ja pommeja heimovihollistensa keskuuteen väittämällä näitä talebaneiksi aiheuttaen suuria tragedioita.

Shindadin maakunnan tapahtumapaikkana olleessa Helmlandin maakunnassa siviiliuhrit aiheuttavat merkittävää tuhoa britti-ja NATO-joukkojen yrityksille voittaa kansa puolelleen. Telegraph-lehden uutisen mukaan "niitä myös Taliban käyttää tehokkaasti propagandana."

Mohammed Nader sai kuolemantuomion helmikuussa 2009 helmlandilaisessa tuomioistuimessa. Human Rights Watch ilmoitti tapauksesta kertoessaan vastustavansa kuolemantuomioita "niiden luontaisen julmuuden vuoksi."

Sinänsä kiinnostavaa, että myöskin iskut "kapinalliskohteisiin," jotka sentään ovat maan omaa kansaa, jota Yhdysvaltain johtama koalitio ei ole, myöskin ovat eräänlainen kuolemantuomio. Human Rights Watch siis vastustaa kuolemantuomiota sotarikoksista sotaan osallisille tuomioistuimissa, mutta ilmaiskut sotilaskohteisiin on jostain syystä -tai syyttä- asia erikseen. On eri asia sotilaan kuolla Yhdysvaltain ilmaiskussa kuin saada kuolemantuomio tuomioistuimessa. Kiintoisaa myöskin, miten useissa koalitioon osallistuvissa maissa -useissa eurooppalaisissa maissa- ei ole käytössä kuolemantuomiota ja sitä myös vastustetaan laajalti, mutta mikään ei estä näiden maiden armeijoita tappamasta sotatoimin maataan puolustavia kansalaisia toisaalla -eikä myöskään siviiliuhrit haittaa, mikäli "niiden tappaminen ei ole tahallista eikä harkittua, ja kunhan siviiliuhreja ei ole suunnattomasti:

"Hyökkäyksistä sotilaskohteisiin aiheutuvat siviiliuhrit eivät ole laittomia niin kauan kuin hyökkäys ei ole harkitsematon eikä aiheuta suunattomia siviiliuhreja."
-Kansainvälinen humanitaarinen laki.

Eli käytännössä kuolemantuomioita vastustavat ja kieltävät maat käyttävät kuolemantuomiota kiertoteitse ja uudelleenselittäen. Mikä kiintoisaa, että tavallaan kuolemantuomio tulee syyttömille, mutta ei haittaa, kunhan "sotilastoimi ei ole harkitsematon eikä aiheuta suunnattomia määriä siviilikuolemia." Mutta Human Rights Watch nousee vastustamaan kuolemantuomiota silloin, kun tuomittu jollain tavalla on aiheuttanut suunnattomia siviiliuhreja.

Kesäkuussa 2011 APS pidätti 17-ja 18-vuotiaat veljekset syyttäen heitä osallisuudesta pari päivää aikaisempaan autopommiin. Heidät vietiin APS:n tukiasemalle, jossa heitä pahoinpideltiin, jonka päätteeksi 17-vuotiaan jalkoihin naulattiin nauloja.

Lal Muhammed kertoi:

"Menin erikoisjoukoille kertomaan, että eräs APS:n komentaja tappoi isäni. He kertoivat, että ei kuulu heille ja että minun pitäisi mennä puhumaan poliisille. Menin poliisipäällikön luo Shindadissa ja hän kertoi, että he eivät voi tehdä mitään, koska erikoisjoukot tukevat APS:ää eikä heitä voi haastaa."


APS Uruzganissa

"Arbakit onnistuivat potkimaan Talibanin ja kapinalliset useammilta Gizabin alueilta, mutta samaan aikaan arbaki on myö häirinnyt ja loukannut ihmisiä Gizabissa. He ovat kaikenlaisia ihmisiä sekaantuneina moniin rikoksiin ennen, suurimman osan aikaa he ovat huumeissa ja heillä on muitakin pahoja tapoja, kuten nuorten poikien pitäminen."

APS:ssä Uruzganissa on sekä pashtuja että hazaralaisia, alueen olevan enimmäkseen pashtuja etnisten (ja shi'alaisten) hazaralaisten olevan vähemmistönä. Jännitteet yhteisöjen -pashtujen ja hazaran- ovat kireällä useista syistä: yhtenä syystä Afganistanin kansallispoliisin (ANP) ollessa alueella vallitsevasti hazareja, jotka ovat avustaneet ISAF-joukkoja kotietsinnöissä, jotka kohdistuvat suurilta osin pashtujen koteihin.

Kesäkuun 13. 2011, shi'alaisen hazaran dominoima APS-yksikkö johti ratsiaa pashtukyllissä Abparan ja Hosseinin alueilla. Suuri määrä taloja ratsattiin, miehiä hakattiin ja ainakin yksi mies ammuttiin kuoliaaksi. Neljä miestä pidätettiin APS:n tarkastuspisteella ja luovutettiin Yhdysvaltain joukoille, jossa heidät vapautettiin kolme päivää myöhemmin. Syyksi ratsioihin kerrottiin pashtujen ottaneen samana päivänä vangiksi neljä hazara-matkalaista. Samana päivänä Taliban tappoi APS:n komentajan Neda Mohammedin veljenpojan, jonka APS:ään kuuluvat velipoika ratsasi Talibanin hallitseman kuvernöörin korttelin tappaen neljä miestä. Seuraavana päivänä Taliban hyökkäsi Neda Mohammedin APS:ää vastaan IED:llä, jossa kuoli hänen poikansa ja kolme muuta miestä ja toinen veli loukkaantui.

Ainakin kolmessa maakunnassa -Wardakissa, Heratissa ja Uruzganissa- yhteisöt kertoivat joutuneensa painostetuiksi yhteistyöhön APS:n tai AP3:n kanssa.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:36 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Toinen osa:

Afganistanin naiset


Tyttöjen koulunkäynti

Eri humanitaariset sekä kansainväliset että afganistanistalaiset organisaatiot listaavat tavallisimpia syitä tyttöjen koulunkäynnin toteutumattomuudelle:

• Riittämätön kehitysapu ja palvelut
• Liian kaukana olevat koulut tai niiden puuttuminen kokonaan, erityisesti maaseudun tyttökoulut ja tyttöjen jatkokoulutus.
• Riittämätön koulutarpeisto tai "kulttuurisesti sopimaton koulutarpeisto" (lainausmerkit minun. Mitä tarkoittaa "kulttuurisesti sopimaton"? Ettei vain tarkoittaisi tyttöjen ja poikien samaa luokkahuoneita?)
• Pätevien opettajien puute, erityisesti naisopettajien puute (On siis todennäköistä, että Talibanin aikaankaan naisopettajia ei ollut riittävästi vrt. länsimedian väitteeseen, että "Taliban kielsi naisilta työnteon!")
• Heikko koulutuslaatu
• Köyhyyden johdosta lasten työnteko toimeentuloksi tai työskentely kotona; tai asuminen koulun ja koulukuljetuksen tavoittamattomissa
• Negatiiviset asenteet tyttöjen koulunkäynnille tai tyttöjen tullessa nähdyksi kodin ulkopuolella (negatiivisia asenteita on siis muillakin kuin väitetysti Talibaneilla!)
• Tyttöjen aikainen avioitumisikä

Kandaharin Maywandin alueen kouluviranomaisen mukaan tyttöjen koulutus lopetettiin ensimmäisen vuoden jälkeen "ulkopuolelta tulevan uhan ja yhteiskunnan kultturinormien takia -ihmiset kiusasivat niitä, jotka lähettivät tyttönsä kouluun, eikä ollut erillisiä kouluja tai naisopettajia saatavilla."

Raportissa "Lessons in Terror" mainitaan, miten naisopettajien puute pitää erityisesti vanhemmat tytöt käymästä koulua. Vaikeuksiin rekrytoida naisia opettajiksi sisältyy myös alhaiset palkat (1 800-2 000 afgaania, noin 37-41 dollaria kuussa): "Jokainen tahtoo olla kauppias tai liikemies tai kaupanpitäjä tienatakseen enemmän -he saavat 150-200 afgaania (kolme-neljä dollaria) päivässä", kertoo Maywandin koulutusviranomainen.

Negatiiviset asenteet tyttöjen koulunkäynnille ovat vanhat: uskotaan, ettei koulunkäynti ole tärkeää, että tyttöjä pitäisi kouluttaa tai että tyttöjä pitäisi kouluttaa ainoastaan luotettavien naisopettajien kanssa, erillään pojista ja koulun seinien takana. Kuitenkin vanhoillisimmillakin alueilla ihmiset tahtoivat koulutusta sekä tytöille että pojille.

Kandaharilainen Mahmad Omar kertoo, miksi haluaa koulutusta vain pojilleen:

"Koulu ei ole tyttöjä varten. Mentyään kouluun, tytöt ajattelevat, että he voivat mennä minne tahtovat, ettei heidän tarvitse enää pitää hijabia, eikä tarvitse peittää kasvoja. Islam ei hyväksy sitä."

Koulutusministeriön viranomaisen mukaan on myös ainakin kaksi tapausta, joissa koulua on käytetty muuhun kuin sille tarkoitettuun tyttöjen koulunkäyntiin:

"Koulu toimi muutaman päivän, sitten paikallishallinto kaappasi sen ja muutti kouluksi pojille. Tytöt eivät palanneet kouluun."

Maaliskuun 25. 2006 Talibanin puhemiehen lausunnossa syy hyökkäyksiin kouluihin oli niiden opetusohjelma:

"Yleisesti, tämänhetkinen akateeminen opetusohjelma on nukkehallituksen ja ulkomaisten tunkeutujien vaikuttamaa: hallitus on antanut opettajille ala-ja keskikouluissa tehtäväksi avoimesti julistaa poliittisia oppitunteja itsenäisyyttä tavoittelevaa vastarintaa vastaan. Opetusohjelman käyttö valtion äänitorvena provokoi kansan sitä vastaan. Mikäli koulut muuttuvat väkivallan keskuksiksi, hallitusta on syytettävä. Toinen maitsemisen arvoinen seikka on tyttökoulujen epäonnistuminen Islamilaisten huivien käytössä, rinnakkaiskoulutuksessa eikä amerikkalaisjoukkojen vierailuja kouluissa hyväksy yksikään afgaani. Siksi vastustamme sitä emmekä suvaitse sitä."

Aikaisemmin samana vuonna Mohammed Hanif kertoi Talibanin tukevan koulutusta:

"Taliban tukee koulutusta. Ihmiset, jotka polttavat kouluja, eivät ole Talibaneista. He ovat Islamin vihollisia, he ovat Talibanin vihollisia...Koulujen polttaminen ei ole Islamissa sallittua."

Lausunto on ainoastaan länsimaisesta näkökulmasta ristiriidassa maaliskuun 25. päivän lausunnon kanssa, ottaen huomioon länsimaisen kyvyttömyyden erottaa sinänsä neutraalia koulutusta ja siirtomaaisäntämäistä herruutta sille ei-toivottavasta vastarinnasta (nimittämällä sitä esim. "terrorismiksi") toisistaan. Maaliskuun 25. 2006 Hanifin lausuntoa uutisoitiin mediassa otsikolla "Taliban varoittaa afgaanihallitusta lopettamaan koulutuksen politisoinnin." Tuolloin hän sanoi:

"Emme ole uhanneet ketään, paitsi niitä jotka työskentelevät kristityille ja ulkomaalaisille Afganistanissa...Emme ole tappaneet ainoatakaan opettajaa tai ketään oppilasta."

Myöskin vanha vastarannankiiski Gulbuddin Hekmatyar lausui huhtikuussa 2007 jatkavansa jihadia ulkomaisia joukkoja vastaan,

"[N]yt uskottomien joukot ovat ryhtyneet muodostamaan koulutusjärjestelmää ja opetussuunnitelmia afgaaneille kääntämään nuoremme Islamista kristinuskoon."
(Afghan Islamic Press Agency, huhtikuun 27. 2006).

Ruotsalaisen ihmisoikeuskomission jäsenen Anders Fangen mukaan suurin osa Afganistanin tytöistä Talibanin kaudella sai koulutusta maaseudulla, 11 000 arviolta kaikkiaan 15 000 koulutusta saaneista tytöistä. Osa kävi koulua salassa, toisilla alueilla Taliban-johtajat eivät olleet tietävinään.

Mullah 'Abdul Salam Zaeef, Talibanin perustajista ja Talibanin Pakistanin suurlähettiläs kertoi 16. helmikuuta 2010, miten miehille ja naisille on sopimatonta sekoittua. Kysyttäessä, mitä muutoksia Zaeef väheksyisi naisten sen hetkisessä vapaudessa, mikäli Taliban saisi takaisi poliittista valtaansa, hän vastasi:

"Meidän on myös ajateltava tämän vapauden negatiivisia seikkoja. Katsokaa heidän korruptiota -naisten koskemattomuus on nyt riskeerattuna. Joissain kansalaisjärjestöissä -mene ja katso, miten heitä kohdellaan ja miten heitä hyväksikäytetään. Mene hotelleihin, joissa naisia on työllistettyinä ja heidän oikeuksiaan loukataan, ja yksityisellä sektorilla, jossa on naisia työllistettynä ja miten heitä hyväksikäytetään. Mene Bagramiin katsomaan, miten amerikkalaiset joukot kohtelevat naisia siellä. Tämä on turmeltuneisuutta -joten tätä näkökulmaa täytyy ottaa huomioon- kuten myös naisten oikeuksia."

Moraalista korruptiota?

"Moraalista korruptiota."

Koska he työskentelevät miesten kanssa?

"Kyllä, ja se on vastoin Islamia. Mikäli laitat nuoren aikuisen miehen ja naisen yhteen huoneeseen joksikin aikaa, totta kai siellä on jotain vuorovaikutusta, joka on vastoin Islamia. Tämä on kuin virus täällä ja se leviää."

Tavallisin Talibanin tyttöjen koulunkäynnille asettama rajoite oli, että tytöt eivät saa käydä koulua puberteetti-iän jälkeen. Vaatimus vain naisopettajien tyttöjen opettamiseksi oli erityisen hankalaa maaseudulla, jossa oli jatkuvaa puutetta naisopettajista.

Useat koulut ja opettajat saivat myös ns. "yökirjeitä," joissa uhattiin henkeä, mikäli opettaminen ei pääty. Osa näistä oli Talibanin lähettämiä kirjeitä. Erittelemättä jää, millaisiin koulunkäyntitapauksiin uhkauksia lähetettiin.

Marraskuun 12. 2008 moottoripyörällä saapuneet miehet heittivät happoa viiden koulumatkalla olleen tytön kasvoille Kandaharissa.
Joissakin lähteissä puhutaan jopa kolmesta moottoripyöräilijästä, jotka kiertelivät koulua, heittäen happoa 11 tytön kasvoille, neljän opettajan. Taliban kielsi osallisuutensa hyökkäykseen.

Marraskuun 25. 2008 poliisi pidätti kahdeksan miestä epäiltynä osallisuudesta happohyökkäykseen. Sisäministeriö julkaisi videon, jossa yksi pidätetyistä ilmoitti Pakistanin tiedustelupalvelun viranomaisen maksaneen heille hyökkäyksen toteuttamisesta. Karzai kiisti Pakistanin osallisuuden.

"Tyttäreni eivät saa käydä koulua. Taliban sanoi, että mikäli tytöt tahtovat koulutusta, heidän pitäisi mennä madrasoihin."
-Suraya S., joka kertoo Talibanin painostavan vanhempia rajatakseen tyttöjen koulunkäynnin madrasohin kuin hallituksen kouluihin.

Talibanin hengellinen johtaja Ghaznin maakunnassa kertoi maaliskuussa 2009:

"Vastustamme naisten epäislamilaista koulutusta. Suljemme kouluja, jotka opettavat haureutta, alastomuutta ja epäislamilaista käyttäytymistä."

HRW:n vuoden 2006 raportissa "Lessons on terror" sivulla 24 viitataan saman järjestön vuoden 2001 raporttiin "Humanity Denied" väittämällä, että "Talibanin misogynistinen hallinto jätti kokonaisen sukupolven tyttöjä ja naisia lukutaidottomaksi."

Ottaen huomioon Taliban hallinnon kauden kestäneen vain noin viisi vuotta vuosina 1996-2001, "kokonainen sukupolvi lukutaidottomana" tuntuu vahvalta liioittelulta. Etenkin kun sama raportti sivulla 26 mainitsee:

"71% yli 15 vuotta täyttäneistä -joista 86% naisia- ei osaa lukea eikä kirjoittaa."

Mutta se on "eri asia:" Karzain USA-yhteensopivaa hallitusta ei edes vahingossa kuvailla "misogynistiseksi."

Talebaniin liitetyt hyökkäykset koulutusta vastaan

Hyökkäykset kouluihin Kandaharissa ja sen maakunnassa

Kandaharin kaupunki
    Joulukuun 27. 2005: Käsikranaatti tyhjään Mirwais Minan tyttökouluun Kandaharissa, joka silloin oli tyhjä ja räjähdys rikkoi ikkunat, vaurioitti seiniä, kattoa sekä ovia.

    Tammikuun 7. 2006, tuntemattomat asemiehet sitovat kaksi koulunvartijaa ja sytyttävät koulun tuleen Loya Wilayan kylässä. Koulu oli saanut varoituskirjeitä.

    Tammikuun 8. 2006, asemiehet sulkevat koulun talonmiehet sisään ja sytyttävät koulun tuleen. Miehet pelastuivat.
    Samana päivänä tusinan verran asemiehiä sytyttävät Zerayn koulun luokat ja paperit tuleen.

    Tammikuun 16. 2006 panssarintorjuntamiina löydetään kaivettuna Damanin alueella sijatsevalle koululle johtavalla tiellä.

    Helmikuun 3. 2006 koulu poltetaan "yökirjeiden" jälkeen Ashukassa.

    Maaliskuu 2006, kotitekoinen pommi jätettiin Zargonan tyttökoulun vieressä asuvan opettajan talolle.

    Huhtikuu 21. 2006: maahan kaivettu pommi tuhoaa koulun seinän Zarre Dashtissa.

    Huhtikuun 22. 2006: kotitekoinen pommi räjähtää Spin Boldakin alueella olevassa koulussa. Toinen löydetty pommi puretaan.

Marufin alue

Vuonna 2004 Talibanin kampanjointua aggressiivisesti koulujen sulkemisen puolesta Marufin alueella, uhkaillen ja hakaten opettajia, ammuttua rehtoria, poltettua tai räjäytettyä useammankin koulun, alueen kaikki 40 koulua suljettiin yli vuodeksi. Kerrotaan, että kesäkuussa 2004 Sheikh Zain tytöille ja pojille suunnatussa keskikoulussa Taliban lukitsi oppilaat kahteen huoneeseen ja löi lapsia kepeillä. Paikalla olleet kuusi opettajaa vietiin vuorille hakattaviksi ja heitä syytettiin liittoutumisesta Bushin ja Karzain kanssa. Toisessa koulussa Talibanin tullessa oppilaat pakenivat ja Taliban varoitti opettajia seuraamasta ulkomaalaisia ja lopettamaan opettamisen. Seuraavalla kerralla opettajat tapettaisiin. Koulu suljettiin. Opettajat oli hakattu liikuntarajoitteisiksi: yhdellä oli jalka poikki, toisella käsi on toimintakyvytön.

Koulun pääopettaja kertoo Talibanin tulleen hänen talolleen ja tultuaan ulos Taliban oli ahdistellut miksi koulua ei oltu suljettu. Kun lähistön taloista alkoi tulla ihmisä ulos, yksi Talibaneista tulitti Kalashnikovilla, jonka luodit osuivat pääopettajaa lantion yläpuolelle. Hän luunsa eivät enää luutuneet kunnolla.

Samoihin aikoihin Taliban meni toiseen alueen oppikouluun, josta tunnin kuluttua oppilaat -pojat ja tytöt- juoksivat ulos pakoon. Sisään jääneille opettajille sanottiin, miten heidän "on lopetettava ihmisten kouluttaminen, koska heidän ei pitäisi seurata ulkomaalaisia, seuraavalla kerralla opettajat tapettaisiin." Mennessään Taliban repi koulukirjat ja paperit, rikkoivat ikkunat ja koulun ovet. Koulu suljettiin.

Kesäkuussa 2004 Taliban lähestyi Sheikh Zai-keskikoulua, jossa kuudesta luokasta tytöt käyvät neljä luokkaa ja pojat kuusi. Kun Talibanin tulosta kerrottiin, pääopettaja nousi moottoripyörälleen ja lähti alueen keskustaan kertomaan viranomaisille. Sillä välin Taliban saapui koululle, meni luokasta luokkaan, ottivat pitkät veitsensä ja lukitsivat lapset kahteen huoneeseen, jossa löivät lapsia vakavasti kepeillä ja kysyivät: 'Tuletteko kouluun nyt?'

Heinä-elokuun 2004 vaihteessa Taliban tuli alueen moskeijoihin julistamaan hallituksen ja koulutuksen vastaista lausumaansa:

"Taliban nousi ylös julistamaan. Heillä oli täysi tulostettu dokumentti komentajiensa Mullah Dadullahin ja Mullah Akhtar Mohammedin allekirjoittamina. Sen otsikkona oli: Taliban ja osoitettu kaikille Afganistanin ministereille. Ensiksi he selittivät Jihadin tarpeellisuutta ja Jihadin Jumalalta saatavista eduista mikäli sitä tehtäisiin. He sanoivat amerikkalaisten tulleen Afganistaniin jälleen, joten heitä vastaan täytyisi taistella kuten neuvostoliittolaisia vastaan. Mikäli ei voi tehdä Jihadiä, ei pidä lähettää lapsiaan armeijaan. Sulkekaa koulut, älkää pitäkö mitään yhteyttä hallitukseen. Muuta en muista. Sitten he sanoivat, mikäli joku syyllistyy noihin, tulee tapetuksi."
-Koulutusviranomainen Marufin alueelta.

Ghorakin alueella yhdeksästä virallisesta kuusi koulua suljettiin, joista Zurkhabadin alakoulu oli aluksi teltta, joka paloi keskellä yötä ja kaksi sisällä nukkunutta vartijaa paloivat vakavasti. Seuraavana vuonna mudasta ja tiilestä tehty koulu poltettiin, mutta paikallisen turvallisuuspäällikön mukaan kolme opettajaa pidätettiin epäiltyinä tuhopoltosta.

Vuosien 2002/2003 vaihteessa alueen opettajat ja koulutusviranomaiset saivat uhkauskirjeitä. Sitten Zurkhabadin telttakoulu poltettiin keskellä yötä vammauttaen sen sisällä nukkuneita kahta vartijaa. Afganistanin hallitus ei toimittanut tutkintaa tapauksista. Seuraavana vuonna alueen savesta ja tiilestä rakennettu alakoulu poltettiin, josta epäiltyinä pidätettiin kolme opettajaa.

HRW:n kysyttäessä kuka polttaa näitä kouluja, viranomaistaho vastaa, ettei tiedä:

"Joko Taliban tai muita hallitusta vastustavia. Kukaan ei tiedä, mistä he tulevat. He tulevat öisin, eivät kaukaisilta alueilta, mutta kukaan ei tunnista heitä."

Khakrezin alue

Alueen pääopettajan mukaan alueella on kymmenen virallista poikien koulua, jotka ovat toimineet useita vuosia. Talibanin aikana koulut olivat auki toisenlaisella opetusohjelmalla. Alueella ei ole ainoatakaan koulua tytöille, koska pääopettajan mukaan "tytöille ei ole turvallista." Vuonna 2005 suljettiin hyökkäysten jälkeen ainakin neljä koulua, tosin neljäs opettajapulan vuoksi. Alueella olisi 1 900 oppilasta, mutta vanhemmat eivät päästäneet turvallisuussyistä lapsiaan opiskelemaan, kunnes aluejohtaja määräsi oppilaat käymään koulua.

Kesän 2005 alussa oppositioryhmät sulkivat kolme koulua kylmien säiden alueilla, joissa koulut eivät olleet rakennuksia vaan puiden alla pidettäviä kouluja. Matot vietiin, opettajia pidettiin vangittuina, kovisteltiin, uhkailtiin ja vapautettiin.

Syksyllä 2005 Lycee Shah Maghsood Alaye Rahmanin koulun oveen oli kirjoitettu:

"Te autatte USA:a. Lopettakaa. Jos teitä vahingoitetaan, älkää valittako."

Marraskuun 12. 2005 pääopettajan toimisto poltettiin, poliisi pidätti moskeijalla neljä miestä, joista kaksi vangittiin.

Panjwain ja Dandin alue

Panjwain opettaja 'Abdul-'Ali (!) tapettiin lokakuussa 2005, jonka jälkeen kaikki koulut suljettiin. Myöskin alueella toimivan afganistanilaisen humanitaarisen järjestön CHA:n henkilökuntaa uhkailtiin (joka vauhditti operointiaan alueella kouluttaakseen Talibanin aikaan opetuksesta paitsi jääneitä vanhempia tyttöjä) sekä vanhempia. CHA:n koulutusviranomaisen mukaan

"He varoittivat vanhempia, mikäli nämä antaisivat lasten mennä kouluun, heidät kidnapattaisiin, tapettaisiin tai kouluja pommitettaisiin, joten emme voineet jatkaa."

Loppusyksyllä 2005 Serwanin kylän koulu poltettiin, päivää sen avaamisen jälkeen.

Lokakuun 2005 alussa Dandin alueen keskikoulun ylläpitäjä joutui paikallisten havaintojen mukaan Talibanin kiinniottamaksi:

"Hänet vietiin läheiselle sypressipuiden lehtoon, jossa hänet hirtettiin turbaanillaan ja ruumis heitettiin kastelukanavaan."

Opettaja kertoo:

"Ihmiset eivät löytäneet häntä koulussa, he etsiskelivät ja löysivät ruumiin kanaalista."

Tammikuun 20. 2006 Sufi-kyläkoulu poltettiin Dandissa. Helmikuun 4. käsikranaatteja jätettiin remontissa olleeseen kouluun Panjwaissa ja tunkeutumisen Kwaka Mayweedin kouluun Spirantin kylässä estivät koulun vartijat.
Toukokuun 19. 2006 Chaplanin kyläkoulu poltetaan.

Shageh

"Yksi opettaja, Ramazan, ammuttiin kesäkuussa 2004. Häntä varoitettiin suullisesti useita kertoja ja sitten häntä ammuttiin jalkaan. Myöhemmin koululomalla, hän lähti kotoaan iltapäivällä ja löytyi ammuttuna. Kukaan ei nähnyt mitä tapahtui.
Oppositioryhmät uhkailivat minua sanoen: 'Saat palkkaa Amerikalta ja tapamme sinut.' Kolme naisopettajaa saivat myös samanlaisia uhkauksia. Heitä kehotettiin olla olematta yhteistyössä USA:n kanssa, mutta he edelleen opettavat."
-Shagehin pääopettaja.

Helmlandin maakunta

Talibanin lähettämästä "yökirjeestä":

"Muslimiveljet: Ymmärtäkää, että uskottomia auttava henkilö ei enää ole muslimiyhteisön jäsen. Siksi uskottomien kanssa yhteistyötä tekevälle rangaistus on sama kuin rangaistus uskottomille itselleen. Teidän ei tule tehdä yhteistyötä millään tavalla --- ei sanoin, ei varallisuudella eikä teoilla. Varokaa vaihtamasta kunniaanne ja rohkeuttanne valtaan ja dollareihin."

Joulukuun 14. 2005 kaksi miestä moottoripyörällä ampuu opettajan tämän oppilaiden edessä Zarghonin kylässä. Arif Laghmanin kerrotaan opettaneen tyttöjä ja poikia samassa luokkahuoneessa.

"Näin nämä kaksi miestä: Toinen heistä tulitti täyden lippaan Laghmanin rintaan...Pelkäsin hengestäni ja piilouduin kulman taakse. Saimme uhkaavia kirjeitä, mutta kukaan ei uskonut heidän todella tappavan opettajan."

Neljä päivää myöhemmin Lashkargah'n kaupungissa kaksi miestä moottoripyörällä avaavat tulen Kart-e Laghanin koulun ympärillä, tappaen oppilaan ja porttivahdin. Oppilas oli yhdeksännellä luokalla. Kaksi muuta oppilasta haavoittui.

Vaikka lehdistö ja hallitusviranomaiset syyttävät hyökkäyksestä "hallituksenvastaisia aineksia" tarkkaanottaen Talibaneja, on Helmland myös rikollistoiminnan keskus, paikallisine vahvoine rikollisineen (joista eräillä uskotaan olevan hallituspaikkoja) intresseinään rapauttaa hallituksen kontrolli ja kansainvälisten joukkojen toimien uhkailu.

Helmland on myös Afganistanin vähemmän turvallisia alueita, itäpuolella Pakistan ja länsipuolellaan Iran; todistaen päivittäin yhteenottoja Talibanin ja koalitiojoukkojen välillä. Helmland on myös unikonviljelyn ja heroiinituotannon yksi keskus, jonka tuloksena kehitys maakunnassa on lähes pysähtynyt, koulujen ja opettajien ollessa kyvyttömiä toimimaan useimmilla maakunnan alueilla.

Tammikuuhun 2006 mennessä 18 koulua oli poltettu ja yhteensä 165 koulua suljettu uhkausten seurauksena. Tammikuussa poltettiin eri alueilla yhteensä yhdeksän koulua, helmikuussa kaksi, joista ensimmäinen onnistuttiin sammuttamaan. Toinen koulu -jossa Laghmani oli opettajana- poltettiin tuhoten kirjat, pulpetit ja tuolit, mutta kukaan ei loukkaantunut. Taliban (Qari Yoysaf Ahmadi) kiisti osallisuutensa.

Huhtikuussa poltetaan kaksi, joista ensimmäinen jää yritykseksi.

Toukokuun lopulla neljällä autolla saapuneet asemiehet sytyttävät tuleen Group Shashin keskikoulun Nad Alin alueella, jättäen muiden koulujen porteille käsinkirjoitetut kehotukset opettajien olla tulematta kouluun. Talibania syytettiin ("maan vihollisia"), mutta Talibanin omavaltainen puhemies Qari Yousaf Ahmadi ilmaisi tietämättömyytensä tapahtumasta kertoen journalisteille, ettei koulujen polttaminen ei ole Talibanin politiikkaa.

Zabulin maakunta

Tammikuun 3. 2005:

"Aseistetut militantit menivät pääopettajan [Abdul Habib]kotiin ja leikkasivat häneltä pään irti lastensa edessä."

Afganistanin riippumattoman ihmisoikeuskomission mukaan:

"Zabulin maakunnan Qalatin alueella haastatellut eivät lähetä lapsiaan kouluihin turvallisuuden (kidnappausten ja uhkausten) takia ja koska lasten on tehtävä työtä.

Komission mukaan sekä Zabulissa että muilla Afganistanin eteläosien alueilla on vaikeaa erottaa vastarintatoimintaa ja rikollistoimintaa toisistaan, koska molemmilla on yhteinen päämäärä hallituksen heikentämiseksi ja tekevät suoraa yhteistyötä toistensa tukemiseksi.

Helmikuun 8. 2006 poikien lukio poltetaan tanskalaissanomalehden pilakuvia vastustavassa mielenosoituksessa Qalatissa. Huhtikuun 6. koulu poltetaan Khomchinassa.

Ghaznin maakunta

Kansainvälinen yhteisö keskeytti toimintansa alueella toukokuussa 2003 murhatun ranskalaisen UNHCR:n työntekijän murhan johdosta. Kaupungissa on suhteellisen rauhallista, ollen Talibanin, Hekmatyariin assosioituvien ja paikallisten rikollisjengien vaikutusalueena. Ghaznin vuoristoiset koillisosat Jaghorin alueella ovat ilman sotilaallista läsnäoloa ja jälleenrakennuksen merkittävä toimipaikka. Jaghorissa on kaksi kertaa tyttöjen kouluja niin paljon kuin muilla Ghaznin alueilla.

Opettaja Deh Yekin alueelta kertoo:

"Poikien kouluja ei ole uhkailtu, on keskitytty tyttöjen koulutukseen, televisioon ja antenneja omistaviin ihmisiin. Opettajat tahtovat suurempaa palkkaa kestääkseen uhkauksia. Jopa eräät vanhimmista sanovat tahtovansa meidät eroon kouluista ja rakentaa klinikka tilalle."

Toukokuussa 2005 Giron alueella poltetaan kolme koulua. Tammikuun 16. 2006 "hallituksenvastaiset voimat" polttivat kolme kouluna käytettävää telttaa Dihyakin alueella.

Helmikuun 2006 puolivälissä Agho Janin kylän koulu poltetaan. Huhtikuun 16. Muqurin alueen oppikoulu poltetaan. Toinen koulu samalla alueella tuhotaan kuun viimeisenä päivänä.

Toukokuun 28. 2006 "tuntematon miesryhmä" sytyttävät tuleen Khogianain alueen koulun.

Paktian maakunta

Humanitaarinen toiminta Paktian maakunnassa väheni jyrkästi elokuussa 2004 Talibanin tapettua saksalaisen järjestön kaksi afgaanityöntekijää Zurmatin alueella:

"Henkilökuntamme Zurmatissa sai yökirjeitä noin kaksi viikkoa sitten, nimettyinä"
, kertoo länsimainen työntekijä joulukuussa 2005.

Huhtikuun 17. 2005 räjähdys Gardezissa olevassa koulussa tappaa kolme lasta.

Elo-syyskuun vaihteessa 2005 pommi zurmatilaisen koulun edessä haavoittaa useaa oppilasta. Taliban kiisti osallisuutensa. Lokakuussa 2005 Taliban ampui kaksi miestä Zurmatin moskeijassa, joista toinen oli koulumestari ja toinen hänen poikansa. Tapaus johti lähes koko koulutuksen jäädyttämiseen.

Huhtikuun 20. 2006 kotitekoinen, kauko-ohjattu panssarimiina räjähtää Dowlat Khanin kylän koulun lähistöllä. Huhtikuun 29. hyökkäyksessä paikallishallinnon toimistoon Laja Manjassa vaurioittaa myöskin koulua.

Logarin maakunta

Talibanin ja Hezb-i Islamin kerrotaan olleen erittäin aktiivinen Logarin alueella heikentääkseen keskushallinnon otetta.

Syyskuussa 2004 tyttöjen koulu Qala-e Now'ssa räjäytetään.

Toukokuun 2. 2006 tuntemattomat miehet sytyttävät madrassan tuleen Pul-i Jalassa, Khawarin alueella. Toukokuun 9. tuntemattomat henkilöt sytyttävät Qala-e Now Shahrin lukion kello neljä aamulla. Poliisi löysi koulun sisältä laukun, jossa olleeseen käsikranaattiin oli johdoilla liitetty kranaatti.

Toukokuun 12. Azran alueella jaetaan yökirjeitä, joissa ihmisiä kehotetaan lopettamaan työskentely hallitukselle ja ulkomaalaisille ja että tyttöjen ei pitäisi käydä koulua, koska se on epäkunnioittavaa Islamia ja afgaaniperinnettä ja -kulttuuria kohtaan.

Wardakin maakunta

"Kunnioitetut afgaanit: jättäkää kristittyjen ja juutalaisten kulttuuri ja perinteet. Älkää lähettäkö tyttöjänne kouluun, muutoin Islamilaisen Emiraatin Mujahidiinit suorittavat sotilasoperaatioitaan päiväsaikaan."

Sotapäällikkö Abdul-Rabb al-Rasuul Sayyafilla kerrotaan olevan Wardakin maakunnassa huomattava poliittinen ja sosiaalinen ote läheisestä Paghmanin tukialueeltaan.

Koska HRW:n raportti "Lessons in Terror" kyseenalaistaa Talibanin osallisuuden iskuihin Rasuul Sayyafin voimakkaasti hallinnoimalla alueella, iskuja ei eritellä tähän. Paikalliset tahot syyttävät Talibania, huolimatta Rasuul Sayyafin mainitusta vaikutusvallasta sekä tyttöjen koulunkäyntiä vastustavasta paikallisväestöstä. Ilmeisesti Taliban on tämän alueen -ja ehkä muidenkin alueiden- virallinen syntipukki, vahvojen sotapäälliköiden ja heimojohtajien suojelemiseksi. Useimmat raportissa mainitut iskut tapahtuivat joko miinoittamalla tai raketeilla.

Laghmanin maakunta

Laghmanin maakunnassa Hekmatyarin joukkojen kerrotaan olevan erityisen aktiivisia, ollen myös pääepäiltynä kouluihin kohdistuneista hyökkäyksistä. Yleensä tuhopolttoina tehtyjä iskuja ei eritellä tähän: mainittakoon, että Hekmatyarin lisäksi epäily kohdistuu myös paikallisväestöön.

***

Per Tam 08, 2016 9:37 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Naisten työssäkäynti

Karzain hallitus ei ole kyennyt saattamaan vastuuseen edes suurta mediahuomiota saaneiden korkea-arvoisten naisten murhia, eikä tuomaan oikeuden eteen usean huomattavan naisaktivistin murhaajia.

Yksi tällaisista oli Sitara Achakzai, äänekkäimmistä ihmisoikeuksien puolustajista ja paikallinen kanslisti Kandaharissa, joka murhattiin huhtikuun 12. 2009. Taliban ilmoittautui tekijäksi, mutta naisen sukulaiset uskovat kyseessä olleen poliittinen murha. Hän oli saanut kuukausien ajan uhkauksia, oli tiedottanut asiasta hallitusviranomaisille ja ystäville sekä kollegoilleen. Karzain ilmoittamasta tutkinnasta huolimatta ketään ei ole asetettu murhasta syytteeseen.

Achakzai keräsi tuhansia naisia Kandahariin kulkueisiin naisten oikeuksien puolesta. Pari viikkoa ennen kuolemaansa hän kertoi toimittajalle, miten "pelkäämme kaikkea täällä: Talibania, hallitusta ja ulkomaisia sotilaita."

Vuonna 2009 suureen määrään taloja Kapisan maakunnassa lähetettiin kirjeitä, joissa luki:

"Kaikki tytöt, jotka asuvat Kohistanin alueella Kapisan maakunnassa ja erityisesti niille, jotka soittavat radioasemille ja esittelevät itsensä ja pyytävät lauluja: Heitä varoitetaan vakavasti olemaan soittamasta mihinkään paikallisille tai kansainvälisille radioille. Mikäli joku tekee niin jälleen, eritoten tytöt, he kohtaavat vakavat seuraamukset: joko heidät teloitetaan tai heidän kasvoilleen heitetään happoa.
Lähetti: Islamilainen Veljeyden ryhmä."

Nimeä "Islamilainen Veljeyden ryhmä" (dariksi ja pashtuksi "Ekhwanul Muslimin") käyttää toisinaan itsestään (Hekmatyarin) Hezb-i-Islami.

"Asma" sai kirjeen, jossa luki:

"Varoitamme sinua jättämään työsi opettajana mahdollisimman pian, muuten leikkaamme lapsiltasi päät ja sytytämme tyttäresi tuleen."

"Jamilan" kirjeessä luki:

"Työskentelet vaalitoimistossa uskonnon vihollisten ja uskottomien kanssa. Sinun kuuluu jättää työsi, muuten leikkaamme pääsi irti ruumiistasi."

"Fatima K:n" saamassa kirjeessä luki:

"Me Taliban varoitamme sinua lopettamaan työskentelemisen. Raha, jonka saat on haram ja tulee uskottomilta. Valinta on sinun."

Raha, joka tulee uskottomilta
viittaisi siihen, että työpaikka oli hallitus-tai kansainvälissidonnainen.

Huhtikuun 13. 2010, Yhdysvaltoihin kytkeytyvän kehitysorganisaation DAI:n avustustyöntekijä Hossai ammutaan Kandaharissa tämän lähdettyä työpaikaltaan, kuollen vammoihinsa seuraavana päivänä. Hänelle oli kerrottu Talibanin varoittaneen tätä, mutta hän ei ottanut uhkauksia vakavasti (=ei uskonut niiden olevan totta).

Pian sen jälkeen kansainväliselle riippumattomalle organisaatiolle työskentelevä Nadia sai samanlaisen kirjeen, jossa luki:

"Varoitamme sinua Islamin palvelijoiden puolesta lopettamaan työskenteleminen uskottomien kanssa. Mikäli jatkat, sinut katsotaan Islamin viholliseksi ja tapetaan."

Nadia uskoi itse olevansa kohteena "kodin ulkopuolella työskentelemisen vuoksi."

Pseudonyymi Suraya S. mainitsee mielenkiintoisen seikan:

"Tyttärilleni ei ole sallittua käydä koulua. Taliban sanoo, että mikäli tytöt tahtovat koulutusta, heidän pitäisi mennä madrassoihin (uskonnollisiin kouluihin)."


HRW:n puolesta maaliskuussa 2009 järjestetyssä haastattelussa Mullah 'Abdullah, joka kuvailee itseään "Talibanin Ghaznin maakunnan hengelliseksi johtajaksi," selittää miksi Taliban ottaa kohteikseen tyttöjen koulut:

"Olemme naisten epäislamilaista koulutusta vastaan. Suljemme ne koulut, jotka opettavat haureutta, alastomuutta ja anti-Islamilaista käyttäytymistä."

Muissa ihmisoikeusjärjestöjen raportoimissa tapauksissa kyse on ollut opettajina tai hallitussidonnaisissa työnpaikoissa työskentelevistä naisista. Tapauksia HRW raportoi julkaisussaan ylläolevien lisäksi ainoastaan kuusi sekä ainakin yhden koulun pohjoisessa maakunnassa.

Uhkauskirjeiden lisäksi HRW raportoi hyökkäyksistä kouluihin vuosina 2008 ja 2009; tapahtumia tarkemmin erittelemättä iskuja on yhteensä viisi: kolme rynnäkköä, yksi raketti-isku ja kotitekoinen pommi yhdessä. Uhrimääristä ei anneta tietoja.

Lisäksi kerrotaan tapauksista, joissa kouluja käyvät tytöt ja opettajat sairastuvat mahdollisten kaasuhyökkäysten seurauksena: huhti-ja toukokuussa 2009 Kapisan maakunnassa 90 tyttöä sairastuu kolmessa koulussa, huhtikuussa 2010 Kunduzin maakunnassa yli sata tyttöä ja naisopettajaa, toukokuussa 2010 sairastuu 17 tyttöä.

Lisäksi viitataan marraskuun 2008 tapaukseen, jossa moottoripyörällä saapuneet kaksi miestä,"Taliban," ruiskuttivat vesipyssyihin täytettyä happoa viiden koululais"tytön" kasvoille Kandaharissa. Uutistoimistot puhuvat sensationalisesti "tytöistä," vaikka uutisissa tyttöjen iäksi kerrotaan 16-18-vuotta.

Afgaaniviranomaisten lausunnoissa sekä median uutisoinnissa syylliseksi ilmoitettiin Taliban, "maan ja kansan viholliset," vaikka Talibanin puhemies Qari Yousef Ahmadi kielsi Talibanin osallisuuden. Vaikka Talibanin osattomuus oli HRW lähteeksi ilmoittamassa al-Jazeera-lähteessä mainittu, Talibanin teoksi tapaus silti luetaan eri julkaisussa. HRW:n toinen lähde BBC kertoo marraskuun 25. 2008, miten Afganistanin viranomaiset olivat pidättäneet viisi miestä tapaukseen epäiltyinä.

BBC perustaa lähteensä ainoastaan yhteen afgaanilähteeseen, apulaissisäministeri Mohamed Daoudin lausuntoon. Daoudin mukaan miehet olivat tulleet Pakistanista ja saaneet Talibanilta iskusta palkkaa enintään 2 000 dollaria.

Vaikuttaa siltä, että afgaaniviranomaiset tukeutuvat suosittuun teoriaan, jonka mukaan Afganistanin ongelmat tulevat nimenomaan Pakistanista, Pakistanin tiedustelupalvelulta ISI:ltä ja Talebanhan on salaliittoteorian mukaan "Pakistanin luomus."

Huhtikuun ja toukokuun 2009 yli 90 tytön sairastumiselle ei ole kukaan ilmoittanut kyseessä olleen kaasuhyökkäyksen, ei Taliban eikä Hezb-i-Islami. Jotkut epäilivät syyksi hysteriaa, mutta hallituslähde oli eri mieltä.

Naisparlamentaarikot

Parlamentaarikko Roshan Wardak kertoo HRW:lle saavansa uhkauksia ihmisiltä, joiden hän uskoo kuuluvan paikalliseen Talibaniin. Viesteissä lukee:

"Älkää työskennelkö miehittäjien kanssa. Mikäli jatkat parlamentissa, hyökkäämme sinun autosi kimppuun ja tapamme sinut."

HRW:n raportin "We Have Promises of the World" sivulla 27 mainitaan:

"Vaikka miehet saavat samanalaisia uhkauksia, mutta koska naisia on niin vähän [parlamentissa], he näyttävät saavan [uhkauksia] suhteettoman määrän."

Sen jälkeen todetaan:

"Uhkausten lisukkeena on misogynistista ja seksuaalisia loukkauksia."

Tästä huolimatta missään HRW:n esittämässä viestissä ei ole tästä esimerkkiä Talibanin viesteistä.

Kunduzin maakunnan parlamentaarikko Fatima 'Aziz kertoi saaneensa vuoden 2005 vaalikampanjassaan uhkauksen kirjeitse:

"Sain kirjeen, jossa sanottiin, mikäli rakastat elämääsi ja lapsiasi, sinun täytyy jättää politiikka, se ei ole oikein sinulle, olet nainen."

Herat-maakunnan parlamentaarikko Rahima Jami kertoi keväällä 2008 saaneensa uhkauksen puhelimitse:

"Sinä työskentelet ulkomaalaisille ja suurlähettiläille ja mikäli et lopeta heille työskentelyä, kidnappaamme tai tapamme sinut."

Rahima Jami kertoo viranomaisten sanoneen puhelun olleen Zabulin alueen Talibanin jäseneltä.

Fatima 'Aziz kertoo joutuneensa auton seuraamaksi Kabulin ja Kunduzin välisellä tiellä ja kesäkuussa hänen perheenjäsenensä sai puhelun, jossa kehotettiin Fatimaa lopettamaan työskentely. Sekä Fatima että Rahima kertovat ilmoittaneensa tapauksista turvallisuusviranomaisille, mutta saaneensa vain välinpitämättömän vastauksen. Minkäänlaisia neuvoja turvallisuuteen, suojeluun, puhelunestoon tai pakkokeinotoimistoon ei herunut.

Nasima Niazai kertoi saaneensa puhelimitse tappouhkauksen, ellei jätä parlamenttia. Turvallisuusviranomaiset kertoivat saaneensa tiedustelutietoa hänen poikansa kidnappaamiseksi, joten hän tahtoi lähteä Helmandin maakunnasta:

"Meillä on paljon turvallisuuviranomaisten kanssa Helmandissa. Brittiläiset ja Amerikkalaiset joukot eivät myöskään auta minua. Mikäli tahtoo matkustaa Helmandin ja Kabulin välillä kukaan ei tarjoa turvallisuutta. Minun ei anneta mennä lentokoneella. Tie on Talibanin hallinnassa ja erittäin vaarallinen, erityisesti naisille."


Sally Armstrongin kirjojen välillä Talibanin laeista on ristiriitaa: Kirjassaan "Veiled Threat" sivulla 5 naisten vaatetuksesta Taliban kielsi "valkoiset sukat, sillä valkoinen on Talibanin lipun väri," kun taas kirjassa "Bitter Roots, Tender Shoots" "valkoiset sukat kiellettiin moraalittoman naisen vaatekappaleena."

Taliban-viranomainen Pakistanin Quettassa kertoi naisten teloituksista:

"Kivitimme muutaman huonon naisen ja jokaisen kaupunkiin jääneen prostituoidun. Olimme tehokkaita, kukaan muu ei onnistunut pääsemään noista naisista eroon."

Human Rights Watchin lokakuussa 2001 ilmestyneessä raportissa (kiintoisaa kyllä, Taliban-ajoista HRW ei julkaissut ainoatakaan ihmisoikeusraporttia -lukuunottamatta Talibanin sotatoimia shi'alaisia hazareja vastaan vuonna 1998 Mazar-i-Sharifissä- mutta 9/11:n jälkeen "Afganistanin ihmisoikeusloukkauksia" on julkaistu kymmeniä) sivulla kuusi sanotaan:

"Talibanin säännöt ovat suuresti rajoittaneet naisten liikkuvuutta, käyttäytymistä sekä pukeutumista, oikeastaan kaikkia elämän osa-alueita."

Tähän lauseeseen sisältyy alaviite numero 7, jossa sanotaan:

"Human Rights Watchin elokuisen [2001] tehtävän aikana Pakistanissa, haastattelimme afganistanilaisia naispakolaisia, jotka olivat eläneet muiden mujahidin osastojen hallitsemilla alueilla, kuten [shi'alaisen] Hizb-i-Wahdatin ja kenraali 'Abdul-Rashid Dostumin uzbekkijoukkojen hallinnoimilla alueilla. Nämä naiset kertoivat naisten poliittisesta painostuksesta, kuten painostuksesta hunnuttautumaan. Nämä naiset kuvailivat yleistä turvattomuuden tuntua pakottaen heidät pysymään kotona. Joissain tapauksissa naiset, jotka eivät pukeutuneet chadariin, tunsivat siihen pukeutumisen olevan turvallisempaa tulematta nähdyksi ja täten välttää sieppaus tai pakottaminen avioliittoon."
Ilmeisesti "sieppauksella" tarkoitetaan tässä "morsiamenryöstöä."

Varsinainen leipäteksti jatkaa:

"Julkisesti naisia vaaditaan ankaran rangaistuksen uhalla pukeutumaan chadariin ja joka tilanteessa olemaan läheisen miessukulaisen seurassa. Pukeutumiskoodin loukkaukset erityisesti voivat johtaa uskonnollisen poliisin julkisiin lyömisiin ja ruoskimisiin. Naisten ei ole sallittua työskennellä kodin ulkopuolella, paitsi terveyshuollon alalla, ja yli kahdeksanvuotiaat tytöt eivät saa käydä koulua."

Sen jälkeen on alaviite, jonka viimeisessä lauseessa sanotaan:

"Viimeisimmän Taliban-määräyksen mukaan avustusjärjestöt saavat tarjota alaluokan koulutusta tytöille rajattuna moskeijaan. Kuitenkin, ala-asteen jälkeisen koulutuksen kieltoon on poikkeus lääketieteellisellä alueella. Rajatulle määrälle naisia on sallittu opiskella lääketiedettä, vaikka asiantuntijat kyseenalaistavat opetuksen tason ja käytettävissä olevat lähteet."

Ja jatkuu varsinainen teksti:

"YK:n Afganistanin erikoisraportin mukaan väkivaltaiset säädökset naisia kohtaan ovat yleisesti pakottavampia urbaaneilla seuduilla, sekä erityisesti koulutettuja naisia kohtaan, joista ennen Talibanin valtaannousua oli opettajina 70% kaikista opettajista, 50% sisäköistä ja 40% lääkäreinä."

Alaviitteessä todetaan:

"Talibanin tullessa valtaan, he kielsivät naispuoliset terveystyöntekijät ja lanseerasivat alitason sairaalat, joissa ei ollut terveydenhoitoa naisille. Useissa sairaaloissa nyttemmin on vuodeosastot naisille ja naispuoliset terveydenhoitajat ja sairaanhoitajia koulutetaan. Nämä osastot ja sairaalat toimivat rajallisilla tarvikkeilla -joissain tapauksissa jopa vedensaanti ja sähkö ovat niukkaa."

Heratin kaupungissa lääkintäapulaisen kerrottiin kouluttavan naispuolisia lääketieteen opiskelijoita tiedekunnan ulkopuolella, kun tohtorit kouluttivat miespuolisia opiskelijoita lääketieteellisessä.

Jatkuu:

Vuonna 1999 Taliban salli leskien, joilla ei ole muuta elantoa, työllistyä palkalliseen työhön, mutta työllistymismahdollisuudet ovat äärimmäisen rajalliset. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat järjestäneet työtä joillekin naisille. Kuitenkin vuonna heinäkuussa 2000 Taliban määräsi kaikille afgaaninaisille kiellon työskennellä avustusjärjestöissä paitsi terveydenhuollon sektorilla. Taliban salli myös HABITAT:in, YK:n alaisen, työllistää yli 3 000 naista pastanjalostamoilla useilla kaupunkialueilla."

Sen jälkeen raportti toteaa:

"Yleinen rajoitus naisten työllistymiselle on raportoidusti lisännyt naisten kerjäämistä kaduilla ja osallistumisen prostituutioon."

**********************************************************************************

Per Tam 08, 2016 9:38 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Siirry sivulle 1, 2  Seuraava
Sivu 1 Yht. 2

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea