Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Ruotsin muslimit [Päiväkirjamerkintöjä]

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Hijrah & opiskelu ulkomailla Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Ruotsin muslimit [Päiväkirjamerkintöjä]
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Ruotsin muslimit [Päiväkirjamerkintöjä] Vastaa lainaamalla viestiä
Bismillah, as-Salat wa Salaam 'ala Rasulillah...

Ruotsi, Ramadan 1432/Elokuu 2011:

Laivamme on etuajassa, kuulutuksessa sanottiin. Menemme autollemme ja odotamme ramppien avautumista: Kello on 17.00 Ruotsin aikaa.

Dear Old Stockholm, kun automme kiitää kohti Tukholman ramppimaiseksi rakennettua asemakaavaa. Katselen ikkunoista uteliaana ympärilleni. Nousuja ja siltoja. Sitten olemme pitkällä kadulla, joka muistuttaa Helsingin Töölöä ja Vaasaa. Paitsi että rakennuksia ja liiketoimintaa on enemmän. Vettä on satanut ja sitä pisaroi edelleen.

***

Rinkeby

Ensiksi Rinkebyhyn -No-Go-alueelle, jona sitä mediassa mainostetaan - ruotsalaisen disintegraation ja radikalismin kehto.

Rinkeby muistuttaa 1980-luvun kerrostalolähiötä. Jätämme automme parkkiin ostarin lähelle ja bongaamme isopartaisen miehen tummanharmaassa qamiisissa lapsensa kanssa. Kerromme matkustavamme vielä samana iltana sinne ja sinne kaupunkiin tapaamaan Abu Ra'adia. Mies sanoi olevansa siellä khatiibina seuraavana Juma'na.

Menemme Rinkebyn ostarille:toriaukio, jossa kaksikerroksinen liiketilajono ympäröi laatoitettua aukiota, jossa on muutamia penkkejä sekä korotettuja altaita puuistutuksineen.

Menemme somalikauppaan ostamaan Ruotsin puheluja varten halvempaa SIM-korttia. Somalikaupan tuoksu oli sama kuin Helsingin somalikaupoissa. Elintarvikkeetkin ovat osittain samoja. Ostamme lisäksi taatelipakkauksen.

Moskeija sijaitsee ihan siinä vieressä, toisessa kerroksessa. Moskeijan interiööri muistuttaa paljon Suomen somalimoskeijoja. Isoja, kuluneita lattiamattoja, kirjahyllyissä saudipainatteisia Koraaneja sikin sokin. Qiblan-suuntakin on nurkkaan päin.

Veli, jonka tapaamme ei ole tulossa tähän moskeijaan iftarille, meidän on mentävä toiseen paikkaan.

Kohti eteisen kenkävuorta, vaikka itse käytän kenkähyllyä vaikka väkisin.

Kävelemme katua alaspäin kohti kaupungistumisen katkeroittamia kerrostaloja. Kerron mukanani olevalle marokkalaiselle, että viimeksi olin Ruotsissa vuonna 1991 - laivalla, joka myöhemmin upposi Estoniana. Hän kysyi, mistä olen ja miten kauan olen ollut muslimi. Sanoin, että Suomesta. Suomesta, hän ihmetteli. Puhuvatko suomalaiset ruotsia? Vastasin, että jotkut puhuvat ja jotkut eivät. Minun vanhempani eivät puhu kuin suomea.

Menemme erään kerrostalon entiseen kerhohuoneeseen. Siellä on jo iftaria varten levitetty lattialle isoja paperimattoja, joiden molemmin puolin istuu ihmisiä.

Pitkäpartainen iraqilainen - tai libyalainen keskustelee jonkun veljen kanssa ja katsoo meihin välillä. Mistä te tulette? Suomesta. Puhutteko ruotsia? Joo. Kertakäyttölautasilla tarjoillaan jokaisen eteen perushalpoja medinalaistaateleita sekä kertakäyttömukillinen kevytmaitoa. Tulee Adhan. Tulee hariiraa. Rukoilemme saman isopartaisen miehen toimiessa imaamina maghribin ja käymme iftarille. Toinen veli osoittaa seinällä olevaa pienikokoista mustaa lippua, jossa on miekka ja sen yllä kalligrafia Laa ilaha illa Allah Muhammadan Rasuul Allah. Veli sanoo, että ainakin nämä ovat Oikealla Tiellä.

Isopartainen, mies kertoi meille yhtä sun toista dawah'sta - hän painotti kutsumista nimeenomaan Tawhiid'iin, niinkuin lukemattomat muutkin ennen häntä. Ja hänen jälkeensä. Eräs nuori algerialaisveli keskustelee jonkun toisen kanssa Syyrian väkivaltaisuuksista. Toinen veli kysyy häneltä, tunteeko hän Mahdia? Joo, kyllä hän tuntee. Tapaatteko hänet? Kyllä Insha Allah. Menemme sinne-ja-sinne.

Puhelimeni soi -tuntematon numero. Mitään ei kuulu. Sanon haloo monta kertaa. Suljen puhelimen.

Nousemme ja läksimme. On jo pimeää, kuten loppukesällä on. Lähdemme autolla ajamaan kohti uutta päämäärää. Ensimmäinen veli on ostanut virvoitus-ja energiajuomia tölkkeinä sekä suklaapatukoita.

Rinkebyn kaduilla ei ole -kuten media väittää- huligoivia jengejä, kadutkin ovat siistit, roskia ei ole.

Istun auton takapenkillä. Saan Suomesta tekstiviestin: Vauva ei nuku, se haluaa nähdä sinut. Kirjoitan, soitan kohta toisesta numerosta. Lähdimme Rinkebystä. Se-ja-se on kylässä. Ajattelen vauvaa, miten hän makaa pinnasängyssään -minun vanhassani- ja nostaa käsiään ylös ja heiluttelee jalkojaan. Iraqissa oli kahdeksan vuotta sitten jemeniläinen mujahid, joka rakasti pientä tytärtään ja vaimo odotti toista lasta. Hän kyynelehti ---sitten hän sanoi, että Sheitaan yrittää viedä hänen mielensä pois Jihadista muistuttamalla hänen perheestään.

Kun on kaukana, ainoastaan silloin voi tietää, miltä se tuntuu.

***

Oikeaanjohdettujen Moskeija Gävlessä

Saavuimme erääseen pikkukaupunkiin, jonka moskeijaan menimme. Ihmisiä oli tullut Tarawiyyah-rukouksesta moskeijan ulkopuolelle.Veimme automme viereisen koulun parkkipaikalle.

Menemme sisään, moskeijan tila on avara.Vaellamme toimistoja kohti, kun Abu Ra'ad tulee ulos moskeijan yhteydessä olevasta asunnosta. Esittelemme asiamme ja hän kutsuu toimistosta jotakuta ja nuori mies tulee ulos. Veli kysyy tältä onko tämä somali. Eritreasta, hän vastaa.

Abu Ra'ad opiskeli 'Abdul-'Aziiz bin Baazin kanssa yhdeksän vuotta. Bin Baaz muutti lapsena vanhempiensa mukana 'Iraaqista Saudi-Arabiaan. Abu Ra'ad oli 'iraaqilainen myös, mutta Medinan opintojen jälkeen ei ollut mitään asiaa Saddam Husseinin hallitsemaan 'Iraaqiin. Abu Ra'adilla ei ollut passia, Ruotsin viranomaiset olivat ottaneet sen pois ajat sitten.

Gävlen moskeija oli vanha metodistikirkko; ulkopuolelta peruslaatikkomallinen, okranvärinen talo, jonka sisäpuoli oli holvimainen, akustiikka ja vähäinen valaistus. Sisarille oli varattu sakastin puoli, johon oli oma sisäänkäyntinsäkin talon takana olevalta sisäpihalta. Veli numero kaksi kyseli itseltään, saisikohan auton tuoda tuonne parkkiin. Kirkko oli ostettu Masjid ar-Raashidiinin käyttöön moskeijaksi muutettavaksi. Rakennuksen yhteyteen oli rakennettu pieni kolmen yksiön kerrostalo vierasmajoitusta varten.

Moskeijan alakerrassa on nyrkkeilysäkkejä, pesutilat ja pieni keittiö. Veli numero kaksi kysyy ääneen onkohan täällä kahvia, kun kerran kahvinkeitinkin näkyy olevan. Eikä hän pelkästään ajattele ääneen vaan samaan aikaan tutkii kaappeja. Kahvia löytyy. Oikeassa nurkassa on kaksi vanhaa sohvaa. Istumme.

Eräässä ovessa oli juliste, jossa kätilöksi pukeutunut Barack Obama ruokkii lusikalla kapaloituina makaavia arabimaiden hallitsijoita, Kuningas 'Abdullah ensimmäisen.

Alakertaan saapuu muutama tsetseenimies ja näiden lapsia. Ja kuten tsetseenikulttuuriin kuuluu, vieraanvaraisuudesta pidetään kiinni runsaskätisesti, vaikka tarjolla olisi vain inkiväärillä maustettua teetä, omenoita, viinirypäleitä ja appelsiineja. Eräs marokkolainen liittyy seuraamme. Hän selvästi mittasi millä suunnalla me olemme ja puheli hieman provosoivaan tyyliin: hän vapautui, kun veli numero kaksi tokaisi hänelle, että "Olemme niiden kanssa, jotka taistelevat Allahin Tiellä." Marokkolainen totesi "Masha Allah!" ja ojensi kätensä puristettavaksi. Hän kertoi, miten eräs madkhali oli tullut Abu Ra'adin luokse puhelemaan tyypillisintä shaisseaan -vaikka hänelle oli jo kerrottu, että Abu Ra'ad opiskeli Bin Baazin kanssa yhdeksän vuoden ajan- hänelle silläkään ei ollut mitään merkitystä. Hän oli suoltanut takfirii-qutubii-ikhwaanii-mubt'adii-shuruurii-jihaadii-liturgiaansa. Kun Abu Ra'ad oli aikoimaisillaan oksennuksen päätteeksi sanoa jotakin, madkhali oli työntänyt sormensa korviinsa ja huutanut täyttä huutoa ja todennut päätteeksi, että häntä ei kiinnosta mitä sinä yrität sanoa.

Kehnohkosti ruotsia puhuvat tsetseenimiehet katselivat erään tsetseenin matkapuhelimesta videota Tsetsenian sodasta venäläisiä vastaan. Kun yksi tsetseenimujaahid kaatui venäläisten luodeista, totesimme Innaalillaahi tsetseeni totesi hymyilevänä: "Shahiid!"
Eräs tsetseeni kyseli puhuvatko kaikki suomalaiset ruotsia, jonka jälkeen hän kertoi olleensa kaupungissa nimeltä Äänekoski, tiedämmekö sen. Vastasin muiden puolesta tietäväni.

Myöhemmin he alkavat mäiskiä tiloissa olevia nyrkkeilysäkkejä. Äänekoskella käynyt tsetseeni potkaisee korkealla olevaa nyrkkeilysäkkiä. Lähdemme tashahuddiin. Mennessäni pesutiloihin tekemään wudhu'a veli numero kahden kanssa, tokaisen, että eipä tulisi mieleenkään ryhtyä ryppyilemään tsetseeneille: se yksikin mies on enemmän väkijoukko kuin yksi mies. Kerron samalla, että Neuvostoliiton sodassa Afganistanissa oli joku mujaahid, joka oli niin iso, että mikäli hän suuttui jollekulle, hän vain totesi, että: "MINÄ ISTUN SINUN PÄÄLLESI!"

Tashahud alkaa. Yö, sen hiljaisuus, seinien uppoholveissa kaikuu Koraanin neljänneksi viimeisin juzza - täydellistä. Voisin olla täällä loppuelämäni.

Suhuuriksi tarjoillaan mehua, 'iishia ja keittoja. Tsetseenilapset kyselevät minulta yhtä jos toistakin. Marokkolainen istuu lähellä minua ja veli numero kahta. Veli kysyy häneltä, mitä kirjallisuutta kannattaisi kääntää suomeksi, tämä vastaa, että Abu Muhammad al-Maqdisia. Sen jälkeen hän katsoo minuun: Tiedättekö hänet?Joo.

Menessäni tekemään wudhu'a veli numero kahden kanssa, sanon, että eipä tullut kysyttyä, miksi Abu Muhammad al-Maqdisia juuri, luulikohan hän minua madkhaliksi? Koska olin vaitonaisena lähes koko ajan, jopa silloin, kun olimme kuolla Allahin Tiellä? Tuskin, veli vastasi.

Salaat al-Fajrin jälkeen marokkolainen, veli numero yksi, Abu Ra'ad ja Anas Khalifa kerääntyvät keskustelemaan.

Menemme nukkumaan. Käärin urheilukassissa olevat vaatteet siten, että laukku muodostuu tyynyksi.

Seuraavana päivänä on Jum'aa. Ennen sen alkamista, veli ja minä menemme moskeijan etuovien ulkopuolelle jakamaan Helsingin Muslimeista kertovia lehtisiä. Rukoilijoita tulee paljon. Abu Ra'ad tuo meille muoviset laatikot, joihin voisimme kerätä sadaqaa rukouksen päätyttyä.

Minulla on tummanvärinen 'Iraaqista tuotu qamiis - toisella veljellä polvipituinen pakistanilainen qamiis. Ohi kulkeva turkkilaistyttö katselee meitä kuin ihmetellen, mistä on kysymys. Hänellä ei ole huivia ja takkikin on liian lyhyt.

Menemme kuuntelemaan khutbaa. Khatiib on sama mies, jonka tapasimme edellisenä päivänä Rinkebyssä kadulta kävelemästä, kun saimme automme parkkiin.

Khutbassa kerrottiin, miten hallituksen joukot tappavat kansaa Libyassa ja Syyriassa. Ohessa hän mainitsee, että moskeijassa on keräämässä sadaqaa veljiä Suomesta, jonka jälkeen hän totesi Profeetan (S) sanoneen, että pelasta itsesi Helvetiltä antamalla sadaqaksi vaikka puolikas taateli. Täydellistä.

Rukous päättyy ja nousemme mennäksemme oville laatikoidemme kanssa. Veli Eritreasta tulee viereemme löylynheittäjäksi ja sanoo moskeijasta lähteville: "Antakaa sadaqaa, pelastakaa itsenne Helvetiltä, auttakaa veljiänne Suomessa, että he saisivat moskeijan samanlaisen kuin teilläkin on!" Kruunuja satelee sangot täyteen. Miten avokätistä. Ja Örebrossa odottaa toinen iso pino rahaa, joka oli kerätty jo valmiiksi.

Eritrealaisveli esittelee minulle lähdössä olevan ruotsalaismuslimin. Kerron hänelle, miten hyvä moskeija sekä muslimistruktuuri heillä on. Hän kertoo, että toivottavasti saatte riittävästi rahaa.

Rukoilijoiden lähdettyä, keskustelen Örebrossa asuvan 'Iraqin kurdin kanssa. Tunnetko Mullah Krekarin, vaikka onkin Norjassa, kysyn. On hän kuullut, mutta ei ole tavannut. Eräät eivät pidä hänestä, hän kertoo. Kysyn retorisesti, mikä muu kuin se, olisi todennäköisempää.

Menemme toimistoon. Istuudumme mustille nahkasohville. Paikalla on eritrealaisveljet ja yksi bosnialainen nuori mies. Eritrealaisveli, jota kutsun löylynheittäjäksi puhuu Syyriasta ja Libyasta. Hän kertoo, miten paljon Profeetan (S) seuralaiset tekivät valloittaakseen ash-Shaam'in. Pöydällä on lääkerasia, jonka ohjeena on "otettava Islamofobiaan seuraavasti: Mikäli kokee ahdistusta nähdessään ulkomaalaisia.."

Kerromme, että seuraavaksi lähdemme ajamaan Örebrohun. Eritrealaisveli ottaa puhelimensa ja kertoo, että hän ei halua pelotella, mutta...

Hän kertoo ja näyttää kuvia liikenneonnettomuudesta, joka oli tapahtunut kolmelle veljelle kaksi viikkoa aiemmin. Veljet olivat automatkalla ja törmäsivät hirveen. Kuvissa näkyi smaragdinvihreä 700-sarjan BMW, josta hirvi on nirhannut katon kokonaan irti. Luulin, että palokunta oli sahannut katon pois. Kaksi veljeä oli kotiutettu sinä päivänä, mutta kuljettaja oli edelleen koomassa. Teimme du'aa hänelle. Kotiutuneet veljet olivat sairaalassa ollessaan vitsailleet, että "onneksi ehdimme sanoa basmalah'n, että se hirven liha on halaal..."

Anas Khalifah ja Abu R'aad tulevat sisään. Kuka on Anas Khalifah? Anas Khalifah'aa Suomenkin televisiossa esitettiin "Ruotsin johtavana, Munajjidia kultinomaisesti seuraavana salafinä, joka saarnasi voimakkaasti integroitumisvastaista ja demokraattisia arvoja halveksuvaa Islamiaan pelokkaille musliminuorille." Kysyin häneltä, onko T.U.F.F. vielä toiminnassa? On se, Göteborgissa, hän vastasi. Anas kyselee, olemmeko me "Islamopas"-sivuston ylläpitäjiä? Emme ole.

Sitten otetaan kuvia. Anas antaa kameran bosnialaisveljelle ja me asettaudumme kuvaan. Bosniakki tarkentaa hetken, sitten laskee kameran epäonnistuneen näköisenä. Anas naureskelee hänelle 'Otitko kuvan painamatta laukaisinta?'

Pääsemme Örebro'hun. Suomenkin kaupunkikuvat ovat muuttuneet nopeammin. Örebro on kaupunki, jossa jalkakäytävät ovat kaukana toisistaan, kerrostalot ovat kaukana jalkakäytävistä ja metsiköt kaukana kerrostaloista.

Örebron moskeija on ostettu vanha jehovan todistajain valtakunnansali. Tilaa on paljon, mutta kokonaisvaikutelma on lattea: tuntuu siltä, että ihmisetkin ovat kaukana toisistaan. Moskeijan kauppa on kuin Osuuskaupan hylly: niukka ja karu, jota katsomalla palaa pilvistä maan päälle. Qiraa-cd-paketti olisi, mutta niitä saa netistäkin, jalbiyyah't ovat perus-dubailaisia valkoisin ja harmain värivaihtoehdoin. Atrit ovat samoja kuin Helsingissäkin.

Qiblan suunta on musallassa nurkkaan päin. Joku Koraania lukemaan tullut somalimies kuulemma oli sanonut toiselle "haluavansa nuo pois täältä, hän ei pidä meistä." Ei kiinnosta, ainakaan minua.

Samaan aikaan kävellessäni kysyn eräältä, onkohan hän Afganistanista vaiko Iranista. "Iraqista," hän vastaa. Anteeksi, sanon. Hän sanoi, ei haittaa, olemme kaikki muslimeita. Mistä kaupungista olet? Suleimaniyyah'sta. Tunnetko sen ja sen, joka tuli Lontoosta Suomeen? Ei tunne. Mistäs itse olet? Suomesta. Suomesta?

Moskeijaan on jo levitelty muovipäällysteet iftaria varten. Tarvitsen sakset. Mitä on sakset ruotsiksi? Menen kysymään. Saan ruosteiset sakset.

Ulkona tapaamani iraqilaismies istuu yksin. Hän vaihtaa paikkaa meidän seuraamme. Taatelit ovat iranilaisia, isoja, pehmeitä ja mustia -mikä tarkoittaa, että ne ovat hyviä. Liiankin usein saa nahistuneita tunisialaisia taateleita -Alepasta ostettuina.

Joudumme lähtemään. Iraqilaismies haluaa yhteystietomme. Annamme hänelle käyntikortin. Saamme kutsun tulla iftarille moskeijan yläkerrassa sijaitsevaan vierasasuntoon. Keittiö on perussvedulainen, mutta olohuone sisutettu eksoottisilla arabilaisilla matoilla, pöydillä, sohvilla ja seinävaatteilla. Pöydässämme istuu oromolainen mies, joka on perustanut puolet Ruotsin moskeijoista sekä Italiasta tulleet kaksi marokkolaista tabliighia. Ruokailun jälkeen siirrymme olohuoneeseen odottamaan eksoottisia kahvi-ja teesekoituksia. Tabliighit tahtovat moskeijamme yhteystiedot Suomessa. Hän toivottaa meidät tervetulleeksi Roomaan. Kysyessämme, miten löydämme hänet sieltä, hän vastaa: "Kysykää ensimmäiseltä näkemältänne poliisilta, hän tuo teidät luokseni." Kerrotaan, että huumori on asia, jossa kaksi asiaa, jotka eivät kuulu toisiinsa, kohtaavat toisensa, joka aiheuttaa naurua, koska tapahtuu jotain, mihin ei olla totuttu.

Lähdemme Hjällforsiin.

Matkalla saan tietää, että Hjällfors oli 1960-luvulla useiden suomalaistyöntekijöiden asuttama ja rakentama. Oli joku tehdas, jossa suomalaiset kävivät töissä.

Eritrealaisveljen Gävlessä näyttämät hirvikolarikuvat nousevat mieleemme. Me kaikki alamme pelätä hirviä. Ajotie on vanha, mäkinen ja mutkainen. Kaiken lisäksi tien varsilta alkaa harventamaton sysimetsä. Kesä on lopuillaan ja aurinkokin sanoo jossain horisontissa hyvääyötään. Tie on juuri sellainen kuin Jalasjärvellä -hirvien paratiisi ja helvetti. Joskus Tawakkul tuntuu liian vaativalta. Huomaan tekeväni suunnitelmia hirven ilmestymisen varalta: haen istuma-asentoja, joihin mennä mikäli hirvi tulisi oikealta tai vasemmalta. Mikään ei tällaisessa tilanteessa pysäytä verenkiertoa kuin hirven näkyminen auton valoissa. Tässä kohtaa ennen vanhaan sanottiin: "Nimimerkillä: Kokemusta on."

Pelko ja kauhu alkavat kiertää minussa spiraaliaan pimeytensä syövereihin. Se tuntuu aina silloin, kun en kykene vaikuttamaan asioihin. Olisin mieluummin vesipyssynkin kanssa Jihadissa taistelemassa Nato-joukkoja vastaan kuin pelkäämässä hirveä autossa tai uppoamista laivalla. En pelkää mitään muuta. Ja näitäkin sitten senkin edestä. Katson puhelimestani kuvia vauvastani. Voi sinua pientä, miten monta kertaa olet ollut joutua isättömäksi kasvamaan maassa, jossa koulukaverisi painostavat sinua polttamaan tupakkaa kymmenvuotiaana. Katselen kuviasi. Niissä katsot kuvaajaan iloisena auringonpaisteelta tammien katveessa - kun taas minä olen pimeälllä tiellä autossa, joka syöksyy tiellä kohti pimeää, joka minä hetkenä tahansa voi olla kuolemamme. Tie ja yö nielevät meitä syövereihinsä.

"HIRVI!" Veljet jaksavat viljellä mustaa huumoriaan.

Hällfors oli sitä pitikin: Suomi keskellä Ruotsia. Kauhava keskellä Ruotsia. Karaokebaari ja terassi. Moskeija oli siivouskomeron kokoinen, matot olivat kuin kuljetettu jostain toisesta moskeijasta. Qiraa oli keskitasoa ja kiireistä, rukoilijat velttoja ja piittamattomia ilman khusu'aa. Somaleja verkkarit jaloissaan. Vessa oli vanha ja lattialla oli vettä. Kuin Helsingissä. Katua vastapäätä sijaitsevan kapakan melu kuului moskeijalle asti. Moskeijan sijaitsemassa kiinteistössä oli kerrostaloasuntoja muslimikäyttöön. Menemme sisään. Kaksio, johon meille tuodaan patjoja yöpymistä varten. Pyydämme kahvinkeitintä ja kahvia, kuten suomalaisten kuuluukin. Olohuoneessa on sohva ja televisio. Etsin televisioon kaukosäädintä, voisi katsoa vaikka uutiset. Kanavia ei löydy. Pitääkö Ruotsissa olla digiboxi? Etsiessäni kaukosäädintä televisiotason laatikoista, löytyy paljon hypistelty naistenvaatteiden postimyyntiluettelo.

Tahajjudin ja Salaat al-Fajrin jälkeen yksi veli pitää pienen muistutuksen. Eräs sudanilainen veli on kovasti ilahtunut tulostamme. Lähdemme autollemme.

Ajamme Tukholmaan. Pääsemme laivaan.

Ja kotiin.

*

Maa Huh 09, 2012 12:32 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Hijrah & opiskelu ulkomailla Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea