Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Ibn Taymiyyah'n hyveet

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Ibn Taymiyyah'n hyveet
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Ibn Taymiyyah'n hyveet Vastaa lainaamalla viestiä
***

Ibn Taymiyyah'n hyveet

Tämän Ibn Taymiyyah'n elämäkerran kirjoitti oppinut, joka näki, eli ja ystävystyi yhdessä Shaykh al-Islamin Ibn Taymiyyah'n kanssa -Imam Abu Hafs 'Umar ibn 'Ali al-Bazzar- ja hän kutsui tätä kirjaa nimellä al-A'lam al-'Aliyyah fi Manaqib Ibn Taymiyyah ja hän kaikista pätevin kirjoittamaan hänestä.

Monet oppineet kertoivat hänen syntyneen Harranissa [Kaakoisessa Turkissa lähellä Syyrian rajaa] Rabi' al-Awwal-kuun 10. 661 H [Tammikuun 22. 1263] asuen siellä seitsemänteen ikävuoteen saakka. Sitten hänen isänsä vei hänet Damaskokseen.

Hänet tuntenut luotettava ystävä kertoi minulle, että Shaykhin ollessa vielä nuori ja matkalla kirjastoon, hänet pysäytti juutalainen joka asui kirjastolle johtavan tien varrella. Juutalainen kyseli häneltä asioista ja oli kyselyissään vakavana johtuen Ibn Taymiyyah'n älykkyydestä ja mielenkirkkaudesta. Ibn Taymiyyah vastaili niin sujuvasti, että juutalainen valloittui. Lopulta milloin tahansa Ibn Taymiyyah tapasi hänet, hän antoi hänelle tiedonmurusia, jotka vakuuttivat miehen seuraavan mitättömyyttä. Näin kävi, kunnes hän hyväksyi Islamin ja muuttui täydesti harjoittavaksi muslimeksi ja näin sen barakan tähden, joka Shaykhillä oli huolimatta nuoresta iästään.

Nuoruutensa kynnyksellä Ibn Taymiyyah vietti kaiken aikansa oppimiseen ja hän osasi koko Qur'aanin ulkoa jo nuorena, jatkoi hadiithien opiskelua ja muistamista, Lainoppia ja arabian kieltä kunnes oli etevin muista. Tämän lisäksi hän osallistui tiiviisti tiedon opintopiireihin kuunnellen hadiitheja ja athaareja. Hän kuuli monia kirjoja lukuisilta kovan tason oppineilta, opiskellen yli 200 oppineen kanssa. Islamin suuret korpukset Musnad Ahmad ibn Hanbal, Jami' at-Tirmidhi, Sunan Abi Dawoud as-Sijistani, an-Nasa'i, Ibn Majah ja ad-Daraqutni luettiin hänelle kokonaisina lukuisia kertoja. Hänen ensimmäinen ulkoaoppimansa kirja hadiithissä oli al-Humaydin al-Jami' Bayn as-Sahihayn.

"Aluksi oli hyvin vaikuttunut Ibn 'Arabista ja pidin häntä suuressa arvossa hänen keskusteluistaan Futuhaat [al-Makkiya], al-Kunh, al-Muhkam al-Marbut, ad-Durrat al-Fakhirah, Matali' an-Nujum ja muut sellaiset teokset erittäin loisteliaiksi ja hyödyllisiksi. En vielä silloin tiennyt hänen esoteerisimmista ideoistaan, koska en ollut lukenut Fusus[al-Hikam]ia ja muita sellaisia. Istuin ystävieni kanssa ja keskustelimme asioista löytääksemme totuutta ja seurataksemme sitä. Yritimme kovasti tietää tariqan oleellisuuden. Kun asiat selkenivät, tiesimme mitä meidän oli tehtävä. Sitten saapui joukko johtavia suufeja idästä ja ihmiset alkoivat kysellä meiltä metodologiasta ja Islamin uskosta ja toisaalta näiden ihmisten elämästä ja kokemuksista. Meillä ei ollut muuta kuin kertoa totuus heistä..." [Majmu'at ar-Rasa'il wa al-Masa'il s. 171, Expounds on Islam, Selected Writings of Ibn Taymiyyah. s.179. 1421/2000]

Mikäli joku resitoi säkeitä Majesteetillisesta Qur'aanista hänen luennoillaan, hän jatkoi selittäen niitä ja hänen luentonsa päättyisivät näin. Hänen oppituntinsa saattoivat kestää hyvän osan päivästä eikä hänellä ollut ketään erityistä henkilöä resitoimaan hänelle sovittuja säkeitä, joihin valmistautua vaan kuka tahansa hänen oppitunnilleen osallistuva saattoi lausua, mitä osasi ja Ibn Taymiyyah selittäisi sen jälkeen kaiken lausutun. Hän ei lopettanut paitsi osallistuvien tietäessä, että ilman ajan loppumista hän olisi jatkanut mitä oli selittänyt monesta, monesta enemmästä näkökulmasta. Hän kuitenkin keskeytti antaakseen kuulijoidensa levätä.

Hän selitti Surah al-Ikhlaasin ensimmäisen jakeen {Sano: Hän on Allah, Yksi} niin että siitä olisi tullut iso nide. Myös hänen tafsir jakeesta

{Mahtavin on noussut Valtaistuimensa yläpuolelle}
täytti 35 nidettä ja kuulin hänen alkavan kerätä tafsiriä, mikä olisi valmistuessaan yltänyt 50 niteeksi.

Hänen tietonsa ja näkemyksensä Allahin Lähettilään Sunnaan, lausuntoihin, toimiin, elämäntapahtumiin, taisteluihin, armeijoihi ja Allahin antamiin ihmeisiin, hänen tietonsa mikä oli autenttista kerrottua häneltä ja mikäli oli epäautenttista, kuten lausunnot, toimet, tapahtumat ja Seuralaisten lailliset säädökset, heidän taistelunsa tämän Uskonnon tähden ja hyveet, joita heillä oli omiaan muusta Ummah'sta - kaikessa tässä hän oli kaikista tarkoin ja asiantuntevin ja nopein palauttamaan mitä tahansa tietoa hän tästä tarvitsi. Hän ei koskaan mainitisisi hadiithiä tai fatwaa ettei käyttäisi sitä todisteena jollekin ja viittaisin sen asialähteeseen Islamin teksteissä tai viitaten sen olevan sahiih tai hasan jne. tai mainita sen kertoneen Seuralaisen nimen ja häneltä harvoin kysyttiin mitään perimätiedosta ilman, että hän selvensi sen autenttisuuden.

Ja hämmästyttävimmistä tapahtuneista asioista oli hänen ensimmäinen koettelemuksensa Egyptissä, missä hänet vangittiin eikä annettu päästä kirjoilleen. Tänä aikana hän kirjoitti monia kirjoja -pieniä ja laajoja- ja mainitsi niissä suuren määrän hadiitheja, perimätietoa, Seuralaisten lausuntoja, hadiith-oppineiden nimiä, kirjoittajia ja heidän teoksiaan ja asetti niistä jokaisen oikeaan lähteeseen, erityisesti nimeen. Hän mainitsi myös kirjojen nimet, joista kukin perimätieto löytyisi, kuin myös missä kohdin kirjoissa. Kaikki tämä tuli puhtaana hänen muististaan, eikä hänellä tänä aikana ollut ainoatakaan kirjaa käytettävissä. Nämä kirjat julkaistiiin ja tarkastettiin ja -Ylistys Allahille- niissä yhdessäkään ei ollut ainoatakaan virhettä eikä mitään tarvinnut muuttaa. Ja näistä kirjoista on as-Sariim al-Masluul 'ala Shatim ar-Rasuul ja tämä on hänen hyveensä, minkä Allah Korkein takasi erityisesti hänelle. [Kirjassa on yli 250 hadiithia, 100 ketjua, yli 600 tunnettua henkilöä mainittuna Ahl as-Sunnah wal-Jama'ah'n historiasta ja kerättyä tietoa yli neljästäkymmenestä viitteestä -kaikki tämä hänen muististaan ja koko kirja kirjoitettiin vastauksena yhteen ainoaan tapaukseen, missä Ibn Taymiyyah kuuli kristityn loukkaavan Profeettaa (Rauha hänelle)!]

Ja Allah myös siunasi häntä kyvyllä tietää eriäväisyydet mielipiteissä oppineiden kesken, heidän lausunnoissaan, ijtihadissään eri asioissa ja mitä oli tallennettu vahvaksi, heikoksi, hyväksytyksi ja hylätyksi mielipiteeksi kultakin oppineelta kaikkina aikoina. Hänellä oli syvä ymmärrys, mitkä heidän mielipiteistään oli kaikista oikeimmat ja lähimpänä totuutta ja kykeni myös paikantamaan, missä oli tullut kuhunkin mielipiteeseen.

Ja mitä tulee hänen kirjoihinsa ja kirjoituksiinsa, niitä on enemmän kuin voin mainita tai ajatella kaikkia niiden nimiä. En usko kenenkään kykenevän nimeämään niitä, sillä niitä on monia ja eri pituisia ja levinneinä ympäri maailmaa. En ole koskaan käynyt yhdessäkään maassa, etten olisi nähnyt hänen kirjojaan siellä.

Hänen veljensä 'Abdullah sanoi: "Allah siunasi häntä kyvyllä kirjoittaa nopeasti ja hän tapasi kirjoittaa muistista ilman kopiointia." [al-'Uqud ad-Durriyah, s.64]

Ibn Kathiir kertoi al-Bidaya wan-Nihayassaan (13/341) Ibn Taymiyyah'n aloittaneen fatwojen antamisen 19-vuotiaana.

Mitä tulee hänen oppitunteihinsa, en koskaan menettänyt ainoatakaan ollessani Damaskoksessa. Hän ei valmistautuisi mitenkään erityisesti esitelmöimään. Hän istuisi rukoiltuaan kaksi rak'atia, ylistää Allahia, lähettää siunauksia ja rauhaa Hänen Lähettiläälleen (Rauha hänelle) niin hienolla ja miellyttävällä tavalla, etten ole koskaan kuullut keneltäkään muulta ja sen jälkeen hän puhuisi. Hänen puheensa oli hienostunutta kuin virtaavan joen ja hän liikkuisi kuin meri liikkuisi. Puheensa alusta sen loppuun hän näytti olevan toisessa maailmassa, silmänsä suljettuina. Tämä kaikki oli tahatonta, eikä hän yrittänyt puhua tietyllä tavalla tämän luomiseksi. Se oli jumalaista sellaiselle, joka katseli tai kuunteli ja hän oli siinä tilassa kunnes lopetti puhumisen. Näin hänet sellaisina aikoina ja hän näytti kuin jonkin läsnäolo vei hänen huomionsa kaikesta muusta. Kun hän teki näin, hänellä oli niin hämmästyttävä läsnäolo, että se järisyttäisi sydämiämme ja kiinnittäisi huomiomme.

Hän ei koskaan maininnut Allahin Lähettilästä (S) lähettämättä rauhaa ja siunauksia hänelle ja kautta Allahin en ole koskaan nähnyt kenenkään kunnioittavan Allahin Lähettilästä (S) tai olleen innokkaampi jäljittelemään häntä ja tukemasta hänen sanomaansa kuin Ibn Taymiyyah. Jos hän kohtasi hadiithin jostain asiasta ja oli varma, ettei sitä oltu kumottu millään toisella tekstillä, hän toimisi sen mukaisesti ja tuomitsisi ja antaisi fatwoja sen mukaan eikä kääntyisi kenenkään toisen henkilön puoleen, huolimatta kuka oli. Hän sanoi:

"Jokaiselta vaaditaan todiste lausunnoilleen ja hänen lauseensa ei itsessään ole todiste, paitsi Allahin ja Hänen Lähettiläänsä (S)."

Kun hän lopettaisi oppituntinsa, hän avaisi silmänsä ja osallistuisi ihmisten joukkoon innokkailla, eläväisillä kasvoilla kuin tapaisi heidät ensimmäistä kertaa ja joskus hän jopa pyysi anteeksi joiltakin siitä, minkä hän näki puutteiksi puheissaan. Jokainen hänen antamansa oppitunti noina päivinä täytti monia muistioita.

Mitä olen maininnut liittyen hänen oppitunteihinsa on hyvin tunnettua, että jokainen joka niille osallistui ovat samaa mieltä ja sellaisia ihmisiä on paljon -kiitos Allahille- ja heidän määräänsä ei voi laskea: Oppineita, viranomaisia, Qur'aanin resitoijia, Muhaddithiin, Fuqaha', runoilijoita ja jokapäivän muslimeita.

Kirjassaan al-Bidayah wan-Nihaya (13/283) Ibn Kathiir kuvailee ensimmäistä oppituntia, mitä Ibn Taymiyyah koskaan opetti sanoen: "Se oli täynnä ja muistiinpanoja oppitunnista kirjoitti Shaykh Taj ad-Diin al-Fizari koska oli monia hyötyjä ja miten paljon osallistujat saivat siltä. Osallistujat kiittivät häntä suuresti hänen nuoresta iästään, hän oli vain tuolloin 22-vuotias. Shaykh Taqi ad-Diin alkoi opettaa Safar-kuun 10. päivänä Umayyid-moskeijan saarnastuolista juuri hänelle suunnitellusta selittääkseen Qur'aania. Joten hän aloitti alusta ja monet kokoontuivat kuuntelemaan häntä ja mitä hänellä oli tietoa, jonka kaunisti hänen hurskautensa, zuhdinsa ja palvontansa. Hänestä tuli tunnettu matkailijoille kaikista maista ja hän jatkoi tällä tavoin monia pitkiä vuosia."

Hänen vastustuksensa innovaattoreihin ja halujen ihmisiin ja mitä hän kirjoitti kumotakseen heidän mielipiteensä, paljastaakseen heidän kaltaisensa, jakaen heidän rivinsä, katkaisten heidän toimintansa, vastaten heidän paholaismaisiin epäilyksiinsä ja Muhammadin (S) puhtaan [i]Shari'an vastaisuudesta, kuten myös Allahin hänelle antama jumalainen ymmärrys, tekstien käsittäminen ja selkeä logiikka mahdollisti hänen poistamaan valheiden naamion ja tämä on selvää kuin päivä. Kaikessa keräämässään ja kirjoittamassaan hän selvensi totuuden valheesta niin pitkälle, että mikäli tämän valheen seuraajat olivat elossa heillä ei olisi mahdollisuutta kuin myöntymään hänen sanoihinsa ja palaamaan oikealla tavalla Pyhään Uskontoon.

Hän otti monia kantoja Sufeja vastaan. Hän kumosi heidät ja paljasti heidän toimensa kuten menemällä tuleen ja tulemaan ulos vahingoittumattomana ja väittäen tämän olevan osoitus heidän ihmeellisestä luonnostaan. Hän selitti, että vaikka he tekisivät näin tai lentäisivät ilmassa, sitä ei voisi käyttää todisteena julistamaan heidän Shari'ah'n vahingoittamisen olevan oikein. Lisäksi hän haastoi heidät ehdottamalla astuvansa myös tuleen heidän kanssaan sillä ehdolla että he ensin pesevät itsensä etikalla ja kuumalla vedellä. Lopulta heidät oli paljastettu ja lyöty ja myöntyivät täysin palaamaan Qur'aaniin ja Sunnah'aan. [al-Bidayah wan-Nihayah 14/36] ja Majmu' al-Fatawa 11/456-457]

Hänen tietonsa sekä autenttisista että heikoista perimätiedoista hän oli kuin vuori, jota kukaan ei kyennyt kiipeämään. Oli hyvin harvoin, että hänelle kerrottaisiin perimätieto hänen tietämättä kuka sen sanoi, kertoi sen, välitti sen tai kuka tallensi sen, lisäksi tietäen jokaisen kertojan tilanteen jarh wa ta'dil-tieteiden valossa.

Tämä on selkeä kuin päivä kun katsotaan Allahin hänelle antamaan kykyyn ottamaan profeetallisen perimätiedon ja derivoida niistä asioita ja todisteita eri asioille - Kun hänelle mainittiin jae tai hadiith, hän toisi siitä tarkoituksia ja merkityksiä, joita voi odottaa vain hämmästyttävimmiltä oppineilta ja miten hän häkellyttäisi kenen tahansa häntä kuunteleman.

Monet tunnetut ja hyveelliset oppineet jotka ovat tunnettuja filosofien mielipiteiden asiantuntemuksesta ovat sanoneet olevansa hämmentyneitä Usulin oppineiden eri mielipiteistä, eivätkä ole vakuuttuneita yhdestä mielipiteestä muiden kustannuksella, kuten yksikään mielipiteistä ei sisältäisi edes hiukkasen totuutta. Ennemminkin he näkevät kaiken tasaisesti hämmennyksen ja harhautumisen lähteenä, liian monimutkaisina todisteet ja järkeilyt niiden taustalla ja jokaisen peläten joutuvansa hämmennykseen ja harhaan näiden mielipiteiden takia. Näin oli niin kauan kunnes Allah siunasi heitä tämän Imaamin Ahmad ibn Taymiyyah'n, Shaykh al-Islamin kirjojen löytämisellä ja niissä esitetyillä loogisilla argumenteilla. Joten, heidän tarvitsi vain löytää hän kirjoituksensa ja ymmärtää ne nähdäkseen niiden olevan täydellisessä yksimielisyydessä mitä terve logiikka ohjaisi ja tämä johti hämmennyksen ja epäilyksen täydelliseen häviämiseen, mitä oppineet olivat omaksuneet filosofien sanoista.

Hän kirjoitti paljon Islamin periaatteista toisin kuin sen haaroista. Pyysin häntä kirjoittamaan Fiqh-kirjan keräten kaiken valitsemansa ja mieluisimmat mielipiteensä viiteteokseksi säädösten antamisessa. Hän vastasi:

"Uskonnon haarat ovat helppoja ymmärtää ja on sallittua kenelle tahansa seurata yhtä oppineista yksinkertaisesti toimimaan hänen fatwan mukaan niin kauan kuin siinä ei ole mitään mikä saisi hänet uskomaan fatwan olevan epäkorrekti.
Mitä tulee periaatteisiin, näen innovaation ja harhan ihmisten -filosofien, baatinien, kerettiläisten, jotka uskovat Allahin olevan kaikkialla, dahrit, qadarit, nusairit, jahmit, Allahin Nimien ja Attribuuttien kieltäjät, jotka sanovat hänellä olevan fyysinen ruumis, mushabbihat, rawindit, kullabit, sulaymit ja muut innovaatioryhmien- luovan kriisin harhallaan ja minulle on selvää, että heidän aikomuksensa on tuhota Muhammadin pyhä Shari'ah, joka hallitsee kaikkien uskontojen ylitse ja monet heistä vetivät ihmisiä epäilyksiin Uskonnon periaatteiden suhteen. Tästä syystä harvoin näen kenenkään kääntyvän Qur'aanista ja Sunnasta ja menevän omien mielipiteiden mukaan ilman, ettei hänestä tulisi kerettiläinen ja lankeavan epäilyksiin omasta uskonnostaan ja uskomuksista."

_____________________________________________________
Batiniyyah: 900-luvulla ilmaantunut ryhmä, joka uskoi Qur'aanin olevan vain Profeetan (S) kommentaari ja jolla olisi piilomerkityksiä vain muutaman tietäessä ne. Heidän uskomuksensa siirtyi Qaramitah'lle ja Isma'iliyyah'lle aiemmin ja myöhemmin Qadiyanille ja Baha'ille myöhemmin.

Dahriyyah: Ryhmä, joka uskoo, ettei ole Tuonpuoleista ja olemassaolon syklin toistuessa joka 36 000 vuoden välein ja he sanovat, ettei mikään tuhoa heitä paitsi aika.

Qadriyyah: Ryhmä, joka uskoo ihmisen luovan omat toimensa ja että Allahilla ei ole kontrollia Luomakunnasta. Ensimmäisen kerran tämä innovaatio ilmeni ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla, joidenkin qadirien kieltäessä Allahin tiedon tapahtumista ennen niiden tapahtumista.

Nusairiyyah: Muhammad ibn Nusair al-Basrin seuraajat. Heidän nimensä alaviitit antoivat ranskalaiset, jotka piilottivat heidät muilta muslimeita, jotka julistivat heidät vääräuskoisiksi. He uskovat 'Alin olevan Allahin inkarnaatio. Heidät julisti uskottomiksi al-Ghazzali, Ibn Taymiyyah, Ibn Hazm, ad-Daylami ja Ibn al-Qayyim.

Jahmiyyah: Jahm ibn Safwanin seuraajat, jotka kielsivät Allahin Attribuutit ja uskoen Allahin pakottavan palvelijat toimiinsa, että usko on pelkkä tieto eivätkä Paratiisi ja Helvetti ole ikuisia.

Mushabbihah: Jotka menevät äärimmäisyyksiin rinnastamalla Allahin Luomakuntaansa. Jotkut väittävät Ahl as-Sunnah'n olevan mushabbihah ja he ovat vapaita tästä.

Rawindit: He uskovat Profeetan nimittäneen 'Abbas ibn 'Abd al-Muttalibin seuraajakseen ja kaikkien muslimien tullessa luopioiksi estämällä Abbasia tulemasta johtjaksi.

Kullabit: He olivat 'Abdullah ibn Kullabin seuraajia, joka hyväksyi Allahille seitsemän attribuuttia tiedon, vallan, tahdon, elämän, kuulemisen, näkemisen ja puheen perustuen omaan logiikkaansa ja kielsivät loput. Yksi heidän seuraajistaan oli Abu Hasan al-Ash'ari, joka hylkäsi myöhemmin nämä uskomukset Ahmad ibn Hanbalin kaltaselle. Tämän päivän 'ash'arit muistuttavat vanhoja kullabeja.


Nähdessäni kaiken tämän minulle selkeni, että jos tahtoi torjua heidän epäilynsä ja tekaisunsa oli keskityttävä paljastamaan heidät ja vastaamaan heidän valheellisiin uskomuksiin puolustamalla puhdasta Uskontoa ja painavaa, autenttista Sunnah'aa. Harhautuneiden kääntyminen selvästä totuudesta, kääntyminen siitä, mitä jalot Lähettiläät toivat Maailmojen Herralta ja seuraten filosofien käsitteistöä ja vetoamalla heihin "viisautena ja logiikkana", kun todellisuudessa ovat "typeryydessä ja harhassa". He kiinnittyvät tähän ja kääntyvät pois kaikesta muusta kunnes se täydellisesti ottaa valtaansa heidän älynsä ja sekoittaa heidät kunnes he eivät enää erota totuutta valheesta.

Hänen Ibaadah

Palvonnassaan hän ei ollut kuin kukaan toinen, sillä hän käytti kaiken aikansa siihen. Hän ei antanut minkään -perheen tai vaurauden- häiritä häntä Allahista

Öisin hän erottautui kaikista, ollaksen Herransa kanssa, pitäytyen tiukasti Valtaisen Qur'aanin resitoinnissa ja toistaen useanlaisia päivittäisiä ja yöllisiä palvomisia.

Kun yö oli ohi, hän liittyisi ihmisiin Fajr-rukouksen aikaa, rukoillen vapaaehtoisia juuri ennen heidän kohtaamistaan. Kun hän aloitti rukoilun, sydän tuntui kuin tahtovan lentää paikaltaan pelkästään tavasta, millä hän teki ensimmäisen takbirin. Kun hän aloitti rukoilun, hänen jäsenensä värisivät liikuttaen häntä vasemmalle ja oikealle. Kun hän resitoi, hän pitkitti resitointiaan juuri kuten autenttisesti kerrotaan Allahin Lähettilään (S) resitoinnista. Hänen kumartumisensa ja nousemisensa olivat täydellisimpiä mitä pakollisesta rukouksesta on koskaan kerrottu. Hän sanoi taslimin kuuluvasti, että jokainen läsnäoleva kuulisi sen.

Tulin tietämään, että oli hänen tapansa ettei kukaan puhuisi hänelle Fajr-rukouksen jälkeen ellei ollut täydellisen välttämätöntä. Hän teki dhikriä ja jäi siihen tilaan. Hän pysyi siinä, kunnes aurinko nousi ja aika, jolloin rukoilu on kiellettyä olisi ohitse.

Kuulin hänen toistelevan al-Fatihah uudelleen ja uudelleen ja käyttäisi kaiken aikansa Fajrin ja auringonnousun välillä tehden näin. Ajattelin itsekseni, ihmetellen miski hän toistelisi tiettyä kappaletta Qur'aanista eikä muista. Lopulta se selvisi -ja Allah tietää parhaiten- että hänen tarkoituksensa oli yhdistää resitointinsa sen mukaan, mitä ahadith mainitsivat ja mitä oppineet keskustelivat, mikäli annetut adhkar [dhikrit] pitäisi tehdä Qur'aanin resitoinnin jälkeen vaiko toisin päin. Joten hän yhdisti molemmat mielipiteet ja otti hyödyt molemmmista ja tämä oli hänen vahvuuttaan logiikassa ja ymmärryksen syvyydessä.

Tämän jälkeen hän rukoili Duha ja jos hän tahtoi kuulla hadiithin toisessa paikassa, hän kiirehtisi tuohon paikkaan kenen tahansa paikalle sattuneen kanssa.

Oli harvinaista, etteikö kukaan älyllinen henkilö tapaisi häntä eikä suutelisi hänen kättään. Jopa kiireisimmät liikemiehet kävelivät kiireensä keskeltä tervehtimään häntä ja etsimään siunauksia [hänen seurastaan]. Ibn Taymiyyah antoi jokaiselle osansa huomiostaan ja tervehdyksistään.

Jos hän näki mitään pahaa kadulla, hän poistaisi sen. al-Bidaya wan-Nihaya (13/34 ja 14/122-123) kertoo hänen ja seuralaistensa kerran ratsatakseen tavernan. He rikkoivat niiden astiat, kaatoivat viinin ja muistuttivat monelle juojalle. Kerran hän tuhosi pylvään moskeijassa Damaskoksessa, koska ihmisillä oli tapana hakea siunauksia siitä. Jos hän kuuli hautajaisista, hän kiirehti rukoilemaan niissä tai pyysi anteeksi menettäneensä sen. Joskus hän meni kuolleen haudalle kuunneltuaan hadiithia ja rukoilemaan sen puolesta.

Sen jälkeen hän palasi moskeijaansa, jonne hän jäi joko antamaan fatwoja ihmisille tai täyttääkseen heidän toiveitaan kunnes oli aika rukoilla dhuhr yhteisesti. Hän vietti loppupäivän samalla tavalla.

Hänen oppituntinsa olivat avoimia kaikelle väelle: Vanhoille, nuorille, varakkaille, köyhille, vapaille, orjille, miehille ja naisille. Hän vetosi jokaiseen heistä ja jokainen heistä tuntisi Ibn Taymiyyah kohtelevan heitä paremmin kuin ketään toista läsnäolevaa.

Hän rukoili maghribin ja sen jälkeen niin paljon vapaaehtoisia rukouksia kuin Allah teki mahdolliseksi. Sitten minä tai joku muu lukisi hänelle hänen omia kirjoituksiaan ja hän antaisi meille hyödyllisiä huomautuksia ja muistiinpanoja. Jatkaisimme näin, kunnes rukoilimme isha', jonka jälkeen jatkamme kuten äskenkin. Tekisimme näin kunnes suurin osa yöstä oli ohi. Koko tänä aikana -yöllä ja päivällä- Ibn Taymiyyah muistaisi jatkuvasti Allahi, mainiten hän Ykseyttään ja etsien Hänen Anteeksiantoaan.

Joka viikko hän vierailisi sairaiden luona, erityisesti sairaalassa olevien luona ja minulle on kerrottu enemmän kuin yhden henkilön -joiden luotettavuutta en epäile- että Shaykhin koko elämä vietettiin näin, kuten olen kertonut ja kuvaillut. Joten, mikä palvonta ja mikä jihad olisi tätä parempaa?

Hän ei koskaan liittynyt ihmisten kanssa ostamisen, myymisen, maanviljelyn tai omistamisen takia eikä häntä oltu tehty vahtimaan omaisuutta eikä hän koskaan hyväksynyt lahjaa tai tarjousta hallitsijalta, kuvernööriltä tai liikemieheltä eikä hän säästänyt mitään saamaansa rahaa. Ainoa asia, mitä hän tuotti ja jätti perinnöksi kuolemansa jälkeen oli tieto. Hän teki tämä imitoidakseen Lähettiläiden johtajaa ja Profeettojen Sinettiä Muhammadia (S), joka sanoi: "Totisesti oppineet ovat Profeettojen perillisiä, eivätkä Profeetat jätä dinaaria eikä dirhamiakaan perinnöksi. He jättävät jälkeensä tiedon ja joka ottaa siitä on saanut suuren omaisuuden." [Abu Dawud, at-Tirmidhi, Ibn Hibban, Ibn Majah. al-Albaani luokitteli autenttiseksi]

Katsokaa miten Allah johdatti tätä imaamia välttämään kaikkea paitsi mitä hän tarvitse elämässään. Hän oli rakkautensa Allahiin valtaama ja seurauksena sai kaiken hyveen ja erinomaisuuden.

Hänen ei koskaan kuultu pyytävän kaunista vaimoa, viehättävää orjatyttöä tai hyvin rakennettua taloa eikä tottelevia orjia, hersyviä puutarhoja tai vahvaa ratsua, pehmeää ja eleganttia vaatetusta tai johtoasemaa eikä hän koskaan säästänyt dinaaria tai dirhamia eikä hän koskaan tavoitellut jotain sallittua, mutta tarpeetonta. Tämä kaikki vaikka kaikki kuninkaat, kuvernöörit ja tunnetut kauppamiehet olivat hänen alaisuudessaan, myöntyivät hänen sanoihinsa ja halukkaita tulemaan lähelle häntä kuin kykenivät, ylistäen häntä avoimesti ja jokainen valmiina huolehtimaan hänen taloudellisista tarpeistaan.

Kaikesta tästä huolimatta hän ei koskaan vähätellyt pienimpiä tai kalleimpia asioita olemaan antamatta niitä hyväntekeväisyytenä. Hän oli aina antamassa hyväntekeväisyyteen, kunnes ei enää löytänyt mitään antaakseen, hän otti palan vaatteestaan antaakseen sen köyhille. Hän sanoisi:

"Tämä on kaikki, mitä minulla on ja olen pahoillani ettei minulla ole enempää sinulle annettavaksi."


Hän otti joskus yhden tai kaksi leivänviipaletta jo valmiiksi karusta ateriastaan ja piilotti ne hihansa alle ja mennessämme ulos kuuntelemaan hadiithia, hän kiirehtisi antamaan ne jollekin köyhälle luullessaan, ettemme näe. Toisinaan, jos köyhä tuli hänen luokseen ja jäi, hän antaisi hänelle enimmän osan ruoastaan.

Minulle kertoi oikeamielinen Shaykh Zayn ad-Diin 'Ali al-Wasiti, joka oli Shaykhin kanssa pitkän aikaa:

"Saimme tavallisesti ruokamme päivän alussa ja se koostui palasta leipää, joka painoi puolet 'Iraaqin ratl.
[Karkeasti yhden paunan] Joten hän mursi leivän kädellään ja me söisimme siitä yhdessä. Hän nosti kätensä leivästä ennen minua eikä ottaisi loppuja ennen kuin olin kylläinen. En tarvinnut ruokaa ennen yöaikaa ja näin tämän olevan [i]barakaa Shaykhiltä. Jäimme yön viimeiseen osaan kun hän oli lopettanut kaiken päivittäisen tehtävänsä ihmisten auttamisessa ja saisimme illallista. Hän söi muutaman palan kanssani ja jätti minut syömään loput. Pyysin häntä syömään enemmän ja hän kieltäytyisi, kunnes vaivautuisin miten vähän hän söi.
Tämä oli tavallista suurimman osan ajasta, jonka vietin hänen kanssaan enkä koskaan ollut enemmän kylläinen kuin silloin, enkä myöskään elänyt enemmän köyhyydessä kuin silloin."[/i]

Hän oli nöyrä vanhojen ja nuorten kanssa, kunnoitettujen ja vähäteltyjen kanssa, hurskaiden rikkaiden ja köyhien kanssa. Hän ylisti hurskaita köyhiä ja kohteli heitä kunnioittavalla tavalla ja hienoimmin sanoin kuin rikkaille sanottaisiin. Hän jopa palveli heitä omin käsin, kantaen heidän omaisuuttaan päästääkseen lähelle Herraansa.

Hänen kauniit tapansa ilmensivät hänen kiihkeää nöyryyttään, kuten lähtiessämme hänen talostaan lukemaan, hän kantaisi kirjojamme itse eikä antanut kenenkään muun kantaa niitä ja minä pyytäisin anteeksi häneltä tätä peläten osoittavani huonoja tapoja. Hän vastasi:

"Jos pitäisi kantaa sitä päälläni, pääni ei ansaitsi kantaa mitään mikä sisältää Lähettilään (S) sanoja!"


Hänen nöyryytensä ja anteliaisuutensa tämä määrä oli hänen tapansa kaikkien hänen kanssaan olleiden ja ystävystyneiden kanssa, jokaisen myöhemmin tapaamani kuvailevan hänen ylenpalttista nöyryyttään juuri kuten itse olen kuvaillut ja enemmänkin. Joten ylistetty olkoon Hän joka antoi hänelle tämänn ja antakoon hänelle suuren palkkion kaikesta hyvästä, mitä on tehnyt.

Hän oli maltillinen ulkonäössä ja pukeutumisessa. Hän ei pukenut mitään näyttävää, mikä kiinnittäisi huomiota tai saisi hänet näyttämään erityiseltä. Hänen vaatteensa ja ulkonäkönsä oli kuin ihmisillä yleensä. Hän ei mahtaillut turbaanillaan, vaatteillaan, kävelyssään tai seisomisessaan ja istumisessaan.

ad-Dhahabi sanoi Siyaar A'lam an-Nubalassa (17/504): "Hänen ihonsa oli valkoinen, hiuksensa ja partansa tummat ja musta ja hänellä oli kevyet viikset. Hänen hiuksensa ylsi korviensa alapuolelle. Hän oli keskimittainen ja hän oli harteikas. Hänellä oli vahva ääni ja hän lukisi ensin nopealla ja ankaralla tavalla ja lopettasi pehmeään ja eleganttiin sävyyn."

Monet kertoivat minulle, ettei hänen nähty koskaan tai kuullun pyytävän ruokaa -päivällistä tai illallista- huolimatta miten kauan hän oli kiireinen jonkin tietoon ja tekoon liittyvän asian kanssa. Hänelle annettiin joskus ruokaa ja hän jätti sen pitkäksi aikaa ennen istumisestaan sen ääreen ja jos hän söi siitä, hän söisi vain pieniä paloja. Hän ei koskaan maininnut mitään tämän maailman ilonaiheita eikä koskaan puhunut tai kysynyt mitään niistä. Kaikki hän huolenaiheensa ja keskustelunsa liittyivät Tuonpuoleisen etsimiseen ja mikä toisi hänet lähemmäksi Allahia, Korkeinta.

Luotettava ystävä kertoi minulle, että Shaykh ei koskaan kääntänyt ketään pois joka pyysi häneltä jotain kirjoittamaansa. Kerran saapui mies ja pyysi häneltä kirjaa, joka hyödyttäisi tätä. Hän määräsi miehen menemään kirjastoonsa ja valitsemaan mitä tahtoi. Mies näki kalliin mushafin kirjojen joukossa, otti sen ja lähti. Jotkut paikalla olleista kritisoivat Shaykhia tästä ja hän sanoi:

"Onko minulle sopivaa estää häntä jostain, mitä pyysi? Jättäkää hänet, ehkä on hyötyy siitä."

Ja Shaykh oli aina hyvin ankara niitä kohtaan, jotka estäisivät jotakuta pyytämästään tiedon kirjasta sanoen:

"Tietoa ei tule pidätellä keneltäkään sitä etsivältä."


Ja hänen antelisuudestaan oli, ettei hän koskaan katsellut halukkaasti johdon tai vallan asemaa kohti.

Nämä esimerkit hänen anteliaisuudestaan riittävät sellaiselle, joka tahtoo seurata hänen jalanjäljissään.

Hän oli yksi urheimmista ihmisistä ja hänellä oli vahvin sydän. En koskaan nähnyt kenenkään seisovan vakaampana kuin hän eikä kukaan keskittynyt Jihadiin vihollista vastaan kuin hän. Hän teki Jihadia Allahin tähden sydämellään, kielellään, kädellään eikä pelännyt syyttävien syytöksiä Allahin sijasta. Monet ihmiset kertoivat minulle, että mikäli Shaykh oli vallihaudoissa muslimien kanssa, hän oli se joka sai heidät pysymään vakaina ja ruodussa. Jos hän näki joukkojen horjuvan, pehmenevän, osoittaen pelkuruuden merkkejä, hän oli se joka rohkaisisi, pitäisi heidät vakaina, kohottaisi heidän taistelutahtoaan ja antaisi heille hyviä uutisa ja lupaisi voiton, menestyksen, sotasaalista ja hän muistuttaisi heitä Jihadin ja Mujahidiinien hyveistä ja miten Allah lähettää mielenrauhaa heille.

Jos hän nousi hevosen selkään, hän teki sen taituruudella ja tarkkuudella, kiihdyttäen vihollisen sekaan äärimmäisellä rohkeudella ja urheudella. Hän istui hevosensa selässä kuin vakain ritareista ja huusi takbir, mikä vahingoittaisi vihollista enemmän kuin mikään hyökkäys ja hän rynnisi heidän ympärillään kuin mies, joka ei pelkää kuolemaa.

He kertovat nähneensä hänet 'Akkah'n valloittamisen aikana osoittaen urheutta, jota ei voi edes sanoin kuvata ja että hän oli syy muslimien onnistuneen sen valtaamisessa, hänen teoistaan, neuvoistaan ja terävästä huomiokyvystään. 'Akkah on luoteisessa Palestiinassa (tunnetaan myös nimellä Acre), joka oli tärkeimpiä taisteluita ristiretkeläisten otettua vallan 680 H/1291 GE. Kaikki oppineet jokaisesta sektistä ja koulukunnasta osallistuivat tähän taisteluun ja usein mainitaan historioitsijen mukaan merkitsevän tehokkasti ristiretkien päättymisen, sillä se johti ristiretkeläisten karkottamiseen ash-Shaamista. Ibn Taymiyyah oli osallistuessaan tähän taisteluun 28-vuotias.

Enemmän kuin yksi henkilö, joka oli läsnä Damaskoksessa hänen kuollessaan kertoi Shaykhin sairastuneen muutamaksi päiväksi. Kirjoittaja Shams ad-Diin al-Wazir oli Damaskoksessa tuolloin. Hän pyysi anteeksi Shaykhilta kaikesta virheistä, mitä Shaykhin oikeuksiin tuli. Shaykh vastasi sanoen:

"Olen antanut anteeksi sinulle ja kaikille vihollisilleni, jotka eivät tienneet minun seuraavan totuutta. Olen antanut anteeksi kuningas Nasirille minun vangitsemiseni, koska hän teki tämä perustaen mitä hän uskoi minusta muiden sanomana eikä omasta aikomuksestaan ja häneltä sivuutetaan se, sillä Allah tietää että hän ei tehnyt tätä itse. Olen antanut anteeksi kaikille, joilla oli jotain konfliktia kanssani, paitsi niille jotka ovat vihollisia Allahille ja Hänen Lähettiläälleen."

He kertovat, että Shaykh jäi Dhul-Qi'dah'n pyhän kuukauden 22. päivän yöhön vuonna 728 H [Tiistai, syyskuun 27.1328] ja sen jälkeen lähti Allahin Armoon ja Suosioon, tehden sitä mitä aina: kamppaillen Allahin puolesta ollen kärsivällinen, odottaen palkkiotaan eikä näyttävän vähääkään pelkuruutta, heikkoutta eikä horjumista. Kuollessaankin hän oli kiireinen Allahin kanssa.

He sanovat, että niin pian kuin ihmiset kuulivat hänen kuolemastaan, kukaan Damaskoksessa elänyt, jotka tahtoivat tulla rukoilemaan hänen puolestaan, ei jättänyt saapumasta. Jokainen jätti mitä ikinä oli tekemässä -sulkien kaupat, pysäyttäen työt ja elinkeinon- ja kaikki viranomaiset, kuvernöörit, oppineet, juristit, sotilaat, kenraalit, miehet, naiset ja lapset kaikista yhteskunnan tasoista tulivat hänen hautajaisiinsa.

Joten Allah palkitkoon hänet parhaimmilla palkkioilla Islamin ja muslimien puolesta ja ylistetty olkoon Hän, joak antoi hänelle mitä hänellä oli. Olkoon Allah tyytyväinen häneen ja antakoon meille ja kaikille muslimeile elämän ja kuoleman Qur'aanin ja Sunnah'n mukaan, kunnes tapaamme Hänet ja pitäköön meidät pitävän vakaasti kiinni kaikesta, mitä ne sisältävät.

[Ibn 'Arabiin liittyvän kohdan lisäsi 'Abdullah Rintala]

Koonnut ja kääntänyt 'Abdullah Rintala, 2015

***

Tii Kes 16, 2015 9:55 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea