Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Osallistuminen demokratiaan ja äänestäminen

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Osallistuminen demokratiaan ja äänestäminen
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Osallistuminen demokratiaan ja äänestäminen Vastaa lainaamalla viestiä
***

Osallistuminen demokratiaan ja äänestäminen

Esipuhe

Äänestämisestä ja osallistumisesta demokratiaan on esitetty monenlaisia näkemyksiä, sallivia ja kieltäviä. Nyt al-Hamdulillah Islamtieto voi esittää kaksi kattavaa näkemystä -tosin kielteisiä- osallistumisesta demokraattisiiin, sekä muslimi- että ei-muslimimaassa vaaleihin joko ehdokkaana tai tällaista ehdokasta äänestämisestä.

Kielteisiä Islamtieto esittää siksi, että molemmat suomenkieliset Kashfit eli selvennykset -tai fatwat, mikä kokoajat sen ilmaisun sallivat- ottavat kantaa myös niihin näkemyksiin, joiden perusteella äänestäminen tai asettuminen demokraattisissa vaaleissa ehdolle sekä muslimi- että ei-muslimimaassa ovat sallittavia tai sallittuja.

Ja Allah tietää parhaiten.

Molemmat kokoelmat sekä Helsingin Muslimeilta että ilmeisesti sisar Umm 'Abdul-Wahhaabilta (Muwahhiduun.wordpress.com) ovat sellaisten näkemyksiä, jotka uskovat, että "Hallitseminen muilla kuin Allahin Laeilla on kufr akbar".

Mukana ei ole esim. IslamQA:n eli mm. Muhammad Saaleh ibn al-Munajjidin tai 'Abdul-Rahmaan ibn 'Abdul-Khaaliq näkemyksiä, koska molemmissa kokoelmissa vastataan samoihin väitteisiin, millä IslamQA ja monet muut näkevät äänestämisen ja osallistumisen demokratiaan missä tahassa maassa olevan sallittavaa tai suositeltavaa.

Ja Allah tietää parhaiten.

'Abdullah Rintala

***

... .... ...... ......

Helsingin Muslimit:

Suomen eduskuntavaaleihin osallistuminen ja niissä äänestäminen

Allahille kuuluu ylistys, kunnia ja kiitos. Me ylistämme Häntä, pyydämme hänen anteeksiantoaan ja
turvaudumme hänen apuunsa tekojemme ja syntiemme pahaa vastaan. Jota Jumala johdattaa, ei
kukaan voi eksyttää, ja jonka Hän antaa eksyä, ei kukaan voi johdattaa. Todistan, että ei ole ketään
muuta oikeaa jumalaa kuin Allah ja todistan, että Muhammad on Hänen sanansaattaja!

Suomen muslimiväestö on kasvanut uuden sukupolven tullessa vahvasti esiin - tämä sukupolvi,
jonka nuoret ovat varttuneet tai syntyneet täällä. Tämä kasvu heijastuu moneen asiaan monella
eri tavalla.

Asia, missä tämä on heijastunut näkyvästi viime aikoina, on keskustelu aiheesta: Suomen
eduskuntavaaleihin osallistuminen ja niissä äänestäminen.

Muslimeina, meitä on määrätty kehoittamaan toisiamme seuraamaan totuutta ja neuvomaan
toisiamme!

Allah . sanoo Koraanissa:

{”Kautta ajan, ihminen on tappiolla, lukuunottomatta niitä, jotka uskovat, tekevät hyvää ja
kehoittavat toisiaan seuraamaan totuutta ja kehoittavat toisiaan olemaan kärsivällisiä.”}

(Surah Al-Asr)

Ja Profeetta . on sanonut:

”Uskonto on neuvomista”
(Muslim)

Näimme tarpeelliseksi tuoda näkemyksemme perusteluineen asialle, jotta jokainen äänestämään
aikova olisi tietoinen niistä seikoista, joita tässä kirjoituksessa tullaan mainitsemaan. Mitä lukija
valitsee tehdä tämän jälkeen, on hänen omalla vastuullaan ja jokainen meistä tulee seisomaan
yksin Allahin edessä vastaten omista teoistaan.

Tärkeä huomautus!

Tämän kirjoituksen tarkoitus on saada muslimit Suomessa harkitsemaan tarkoin osallistumistaan
eduskuntavaaleihin ja saattaa jokainen muslimi tietoiseksi niistä tosiasioista, jotka tekevät
aiheesta kokonaisuudessaan vaarallisen islamilaisesta näkökulmasta.

Haluamme tuoda esille, mihin äänestykseen ja vaaleihin osallistumisen kieltämiseen nojaava
osapuoli (johon tahona kuulumme) pohjaa käsityksensä.

Aloittaessamme kirjoittaa tätä tutkielmaa, kannoimme tiukempaa mielipidettä, mutta pitkän
tutkimuksen ja etsinnän jälkeen löysimme aiheeseen vaikuttanutta mielipidettä eräästä islamin
lainopillisesta säännöstä ja periaatteesta, joka antaa enemmän ymmärrystä vastakkaisen
mielipiteen käsittelyssä. Tämä on siten vaikuttanut aiheen yksityiskohtiin ja lähestymistapaan.
Tämä sääntö/periaate, johon viitattiin, on: ”Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”.

Tulemme paneutumaan tähän myöhemmässä osassa tutkielmaa.

Haluamme selventää tässä vaiheessa, ettei kenenkään "rivimuslimin" ole sallittua ottaa
kirjoituksen lopputulosta ja ryhtyä tuomitsemaan sen perusteella ihmisiä luopioiksi tai
harhaoppisiksi.

Tämän tutkielman tarkoitus on vain ja ainoastaan tuoda esille kantamaamme näkökulmaa islamin
määräykselle tässä asiassa!

Vapautamme itsemme muslimien kutsumisesta luopioiksi ilman pätevää syytä, ja selvennyksenä
vielä: Se, ettei joku seuraa tämän tutkielman lopputulosta, ei tarkoita, että hän olisi jättänyt
islamia, eikä hän ansaitse muslimien vihaa tai paheksuntaa, eikä tämä alenna hänen asemaansa ja
kunniaansa.
Pyydämme lukijoita pitämään mielessä, että tutkielman kirjoituksessa on pyritty käsittelemään
nimenomaan Suomen tilannetta.

Islaminkanta lainsäädännöstä

Islamin mukaan lainsäädäntö kuuluu vain ja ainoastaan Allahille. Tästä ei ole mitään epäilystä, eikä
mitään erimielisyyttä muslimioppineiden keskuudessa. Tämä on myös molempien osapuolien
kanta!

Tämä käsitys on tullut selväksi Koraanissa ja Profeetan opetuksissa.

Seuraavaksi mainitsemme muutaman esimerkin aiheesta:

{”Tuomio (lainsäädäntö) kuuluu Jumalalle yksin.
Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvo kuin yksin Häntä.
Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä”}
.
(12:40)

Imam Al-Baghawi sanoi tulkinnassaan:

”Tuomio, määräykset ja kiellot eivät kuulu kenellekään muulle kuin Allahille!”
(tafsiir Al-Baghawi)

{”Vai onko heillä kumppaneita, jotka ovat säätäneet heille uskonnon, jolle Jumala ei ole antanut
lupaa? Ilman tuomion sanaa olisi päätös heidän välillään jo tehty. Väärintekijöitä odottaa
tuskallinen rangaistus.”}

(42:21)

{”Joten tuomitse heidän välillään sillä mitä Allah on lähettänyt alas, äläkä seuraa heidän alhaisia
haluja, kääntyen pois siitä mitä olet saanut totuudesta.”}

(5:48)

{”Ja (Hän määrää) että tuomitset heidän välillään sillä mitä Allah on lähettänyt alas, äläkä
seuraa heidän halujaan, ja varo heitä jotteivät he huijaa sinua pois osasta sitä, minkä Allah on
lähettänyt sinulle. Ja jos he kääntyvät pois, niin tiedä, että Allah aikoo rangaista heitä jostakin
heidän synneistään; totisesti ovat monet kansasta lainrikkojia.”}

(5:49)

{”Tietämättömyyden päivien tuomiotako he tavoittelevat? Kuka muu kuin Jumala on parempi
tuomiossaan niiden silmissä, jotka ovat varmoja.”}

(5:50)

{”Ei, kautta Herrasi, he eivät usko ennen kuin laittavat sinut (oi Muhammad) tuomitsemaan
kaikessa josta he ovat keskenään eri mieltä, eivätkä löydä itsestään (pienintäkään) vastustusta
päättämääsi vastaan, ja hyväksyvät (ne) täydellä alistuneisuudella.”}

(4:65)

”Etkö ole nähnyt niitä jotka väittävät uskovansa siihen, mitä on lähetetty sinulle ja
mitä on lähetetty sinua ennen, ja he haluavat mennä tuomiolle taghutin luokse
vaikka heidät on määrätty hylkäämään sitä.
Mutta saatana haluaa johtaa heidät kauas harhaan.”}

(4:60)

Taghut on nimitys Saatanalle ja kaikelle, minkä kohdalla ylitetään sallitun raja seurattaessa ja
palvottaessa, jotain muuta, kuin Jumalaa.
Syyksi tämän jakeen ilmestymiselle on sanottu, että teeskentelijällä ja juutalaisella oli kinaa
keskenään. Juutalainen, tietäen olevansa oikeassa ja tietäen Profeetta Muhammadin tuomitsevan
totuudella sekä tietäen, ettei hän ottaisi vastaan lahjuksia, hän sanoi teeskentelijälle: ”Minun ja
sinun välillä (tuomitkoon) Muhammad”. Teeskentelijä vastasi: ”Minun ja sinun välillä (tuomitkoon)
Ka’ab ibn Ashraf”
, teeskentelijän tietäen tämän ottavan lahjuksia vastaan.

"Taghut" tässä jakeessa voidaan selittää lyhyesti tarkoittavan jokaista, joka valitsee tuomita
Koraanin ja Sunnan sijaan jollain toisella.

{”Ja joka ei tuomitse sillä mitä Allah on lähettänyt, niin totisesti he ovat epäuskovaisia.”}
(5:44)

{”Ja joka ei tuomitse sillä mitä Allah on lähettänyt, niin totisesti he ovat väärintekijöitä.”}
(5:45)

{”Ja joka ei tuomitse sillä mitä Allah on lähettänyt, niin totisesti he ovat pahantekijöitä.”}
(5:47)
{”Eikä hän jaa tuomio ja lainsäädäntö valtaansa kenenkään kanssa”}
(18:26)

{”Paitsi Jumalaa ovat he ottaneet herroikseen kirjanoppineensa ja munkkinsa, samaten Messiaan,
Marian pojan, vaikka heidän tuli palvoa vain yhtä ainoata Jumalaa. Ei ole muuta oikeata Jumalaa
kuin Hän. Ylistettäkön Häntä ja olkoon Hän kaukana siitä, minkä he asettavat hänen rinnalleen!”}

(9:31)

Al-Tabari sanoi tulkitessaan tätä jaetta:

{”Paitsi Jumalaa ovat he ottaneet herroikseen”}

”Eli Herroiksi itselleen Allahin sijasta, tottelevat heitä tekemällä syntejä. Joten he sallivat sitä, mitä
heidän herrat ovat heille sallineet, vaikka Allah on sen heille kieltänyt.
Ja he kieltävät sitä mitä heidän herrat ovat kieltäneet, vaikka Allah on tehnyt sen heille sallituksi.”

(tafsiir Al-Tabari)

Profeetta . sanoi:

”Allah on tuomari (lainsäätäjä), ja hänelle kuuluu tuomitseminen (lainsäädäntö)”
(Al-Bukhari ja Muslim)

Näistä Koraanin jakeista ja Profeetan . sanoista voimme ymmärtää mm. seuraavia seikkoja:


    • Allah on lainsäätäjä ja Hän säätää lakeja
    • Lainsäädäntö on Allahin yksinoikeutta
    • Koraani velvoittaa muslimeita tuomitsemaan Allahin lähettämällä lailla
    • Henkilö ei ole oikea uskovainen, jollei hän tuomitse Islamin lain mukaan
    • Henkilö, joka ei tuomitse Allahin lailla ja joka säätää Allahin rinnalla lakeja, on tehnyt
    epäuskon tekoa, vääryyttä ja pahaa
    • Allah kieltää ottamasta Hänen rinnalle toista lainsäätäjää


Muslimin itsensä asettautuminen ehdokkaaksi &
ehdokkaiden äänestäminen Suomen eduskuntavaaleissa


Perusteltuamme edellä käsityksemme Allahin yksinoikeudesta säätää lakeja tulemme seuraavassa
selventämään sen suhdetta pääaiheeseen.

Mikä on suomen eduskunnan tehtävä?

Suora lainaus eduskunnan omilta sivuilta:

”Eduskunta säätää lait

Lakien säätäminen on eduskunnan tärkein tehtävä. Säätäminen tapahtuu eduskunnan
täysistunnossa. Siellä päätetään myös valtion talousarviosta, hyväksytään kansainväliset
sopimukset ja käsitellään muut hallituksen eduskunnalle esittämät asiat.
Hallitus antaa lakiehdotuksen eduskunnalle. Myös kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen.”

Tämän tekstin pohjalta ei jää epäselvyyttä sen suhteen, mikä on eduskunnan jäsenten eli
kansanedustajien tehtävä Suomessa. He säätävät lakeja, heillä on niiden suhteen vaikutusvaltaa ja
heidän äänensä ei ole pelkästään tyhjä mielipide, vaan lainsäädännön päätösvallan osoitus.
Eduskunnan tiedotus-sihteerin sanoin voidaan kiteyttää:

”Kansanedustaja on vaikutusvaltainen, mutta tarvitsee enemmistön puolta.”

Joten on selvää, että tämä ei ole titteli ilman valtaa. Tämä valta ei ole rajoittunut seuraamaan
islamin säätämiä rajoja, vaan vallan on kuljettava demokratian kehystämien raamien sisällä
seuraten sen kantamia oppia ja menettelytapoja.

Kun tiedämme tämän seikan eduskunnasta ja kansanedustajista Suomessa, voimme paremmin
ymmärtää sitä ristiriitaa, joka islamin näkökannalla lainsäätämisessä on suhteessa Suomen
demokraattisella menettelyllä toimivaan eduskuntaan.
Tätä kautta lukija voi selkeämmin ymmärtää, miksi osa meistä näkee asian olevan erittäin
vaarallinen, ja valitsee näin olla ottamatta riskejä asian suhteen.

Lopputulos

Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa itseään tai toista Allahin rinnalle lainsäätämisessä. Näinollen,
tietäessämme
eduskunnan aseman toimielimenä lain säädöksille ja kansanedustajan ollen lainsäätäjä, olisi
muslimin velvollisuutena pysyä kaukana tämänlaisista ongelmallisista alueista ja tämänkaltaisista
toimielimistä.

Henkilön asettaessa itsensä ehdolle eduskuntavaaleihin pyrkimyksenä päästä kansanedustajan
asemaan, hän on hakemassa tehtävään, joka kuuluu vain ja ainoastaan Allahille.
Sama koskee toisten kannustamista ja äänestämistä eduskuntaan.
Äänestämällä henkilö valitsee itselleen edustajan, joka edustaa häntä demokraattisessa
parlamentissa.

Demokratia on kansanvalta, eli järjestelmä, jossa ihmiset itse säätävät itselleen lakeja heidän
valitsemiensa edustajiensa kautta; neuvostossa tai parlamentissa. Suomessa tämä tapahtuu
eduskunnassa. Parlamentti on siis demokraattisen valtion toimielin, jonne ihmiset valitsevat
vaalien kautta itselleen edustajia, joiden olennaisin tehtävä on lakien säätäminen.

Uskomme, että muslimiveljistämme ja siskoistamme, he jotka ovat asettuneet ehdolle, eivät tee
tätä tarkoituksella. Hyvään uskomisen periaate toisista muslimeista on voimassa niin kauan,
kunnes henkilö tekee tai sanoo jotain, joka selkeästi todistaisi jotain muuta.

Se, minkä lakien puolesta tai niitä vastaan kansanedustaja lopulta äänestää, ei vaikuta siihen
tosiasiaan, että hän on omasta tahdostaan hakenut tehtävään ja toimielimeen, jonka keskeisin ja
tärkein työ on lakien säätäminen maassa, jossa tuomitaan muulla, kuin Allahin lailla. Ja Allah on
sanonut:

{”Tuomio (lainsäädäntö) kuuluu Jumalalle yksin.
Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvo kuin yksin Häntä.
Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä”.}

(12:40)

Tämä jae sekä kirjoituksemme alussa mainitut muut jakeet antavat meille selkeän johdatuksen
siihen, miten meidän pitäisi toimia tämänkaltaisten asioiden, kuten eduskuntavaalien suhteen.

Kuten emme muslimeina hyväksyisi asemaa tai virkaa, jossa ihmiset saattaisivat palvoa tai
palvoisivat meitä, emme myöskään voi kannustaa ketään sellaista tehtävää kohti, koska palvonta
on Allahin yksinoikeus. Samalla periaatteella, meidän ei tulisi hyväksyä asemaa tai virkaa, jossa
meille annetaan lainsäädännön suhteen päätösvaltaa, emmekä voi kannustaa ketään sellaista
tehtävää kohti, koska lakien säätämisen ollen Allahin yksinoikeus.

Tämä esimerkki saattaa jonkun mielestä kuulostaa kaukaa haetulta, mutta tarkoitus on painottaen
selventää sitä seikkaa, että Allahilla on yksinoikeus asioihin, joihin meidän ei ole sallittua kajota, tai
yrittää riistää tätä yksinoikeutta Häneltä tai jakaa Hänen Oikeuttaan luotujen kanssa. Tämä on
suurin ongelma, minkä näemme koskien tätä aihetta.

Mikäli kansanedustaja ei olisi titteliltään ja tehtävältään lainsäätäjä, olisi lähestymistapa aiheeseen
erilainen. Fakta on kuitenkin se, että kansanedustaja titteliltään, tehtävältään ja työltään on
lainsäätäjä, ja hän kuuluu toimielimeen jonka keskeisin tehtävä on säätää lakeja, niin tämä
tarkoittaa sitä, että ilman Sharian sallimaa pätevää ja varmaa syytä, muslimin ei ole sallittua
omasta tahdostaan olla osana sitä työtä.

Todisteet ja selvennys sille, että kyseessä on uskonopillinen ongelma & ristiriita

Tässä kohtaa mainitsemme suurimman ongelman, jonka näemme osallistumisessa
eduskuntavaaleihin.

Kappaleessa: Islaminkanta lainsäädännöstä (sivut 3-5) mainitsimme 12 eri kohtaa Koraanista ja
yhden Profeetan perimätiedosta, jotka eivät jätä mitään epäilystä sille, että lainsäädäntöoikeus
kuuluu vain Allahille.

Toimme myös eduskunnan omat sanat eduskunnan päätehtävästä:

”Lakien säätäminen on eduskunnan tärkein tehtävä”

Ja eduskunnan tiedotus-sihteerin hyväksymän kiteytyksen asialle:

”Kansanedustaja on vaikutusvaltainen, mutta tarvitsee enemmistön puolta”.

Tämä ei jätä mitään epäselvyyttä, ettei kyseessä olisi ainoastaan Sharian lainopillinen ongelma
vaan myös uskonopillinen ongelma ja ristiriita.

Islamissa kanta on: Lainsäädäntöoikeus kuuluu vain ja ainoastaan Allahille, ja se on osa tawhidiä
(monoteismia).

Demokraattinen Suomi sanoo: Lainsäädäntöoikeus kuuluu ihmisille. Tätä oikeutta harjoittavat
kansanedustajat, joita ihmiset ovat valinneet edustamaan itseään ja säätämään heidän puolestaan
lakeja.


Islam on tehnyt meille päivänselväksi, ettei meillä ole yhtään oikeutta asettaa ketään Allahin
rinnalle hänen lainsäädäntöoikeuksissaan, kuten meillä ei ole oikeutta asettaa hänelle vertaisia ja
partnereita missään hänen ominaisuuksissaan, Herruudessa, Jumaluudessa tai palvonnassa.

Tähän liittyen, Allah sanoo:

{”Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.”}
(2:22)

{”Sano: Te Pyhän kirjan kansa, tulkaa meidän kanssamme yhteiseen sanaan, että meillä olisi
samoin kuin teilläkin, ettemme palvo muuta kuin Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen,
emmekä ota toisiamme herroiksi Jumalan sijasta. Jos he kääntyvät pois, niin sanokaa: Olkaa
todistajina, että me olemme muslimeita, (Jumalalle alistuneita)!”}

(3:64)

{”Sano: Tulkaa, minä luettelen teille mitä Herranne on teiltä kieltänyt: Älkää asettako mitään
Hänen rinnalleen!”}

(6:151)

{Sano: Totisesti Herrani on kieltänyt säädyttömyydet – niin avoimesti kuin
salassakin tehdyt –, sekä (kaikki muutkin) synnit, luvattoman sorron; ja sen, että
liitätte Allahin rinnalle sellaista, mihin Hän ei ole antanut oikeutusta,
ja että sanotte Allahista jotain mitä ette tiedä..}

(7:33)

{”Poikani, älä aseta ketään Jumalan rinnalle. Totisesti, sellainen on suuri vääryys”}
(31:13)

Ja profeetta mainitsi pyhässä perimätiedossa (hadith qudsissa), että Allaah on sanonut:

”Ylpeyteni on olkavaatteeni ja mahtavuus on lannevaatteeni. Joka kilpailee kanssani, yhdestäkään
niistä, heitän hänet helvettiin.”

(Abu Dawud)

Tästä voimme ymmärtää sen, että kuten ylpeys (joka yhden tulkinnan mukaan tarkoittaa Allahin
kohdalla Ylväisyyttä ja Luotujen ominaisuuksien yläpuolella olemista) ja mahtavuus (Jumalallinen
ja täydellinen mahtavuus) kuuluvat vain ja ainoastaan Allahille, eivätkä ne hänestä ikinä irtaannu,
niin hän joka yrittää niissä samaistua Häneen ja asettua Hänen rinnalleen, Allah tulee heittämään
Helvettiin.

Tämä tekee meille selväksi sen, että se on vaarallista asettua ja asettaa ketään Allahin rinnalle
asioissa, mitkä ovat Allahin yksinoikeutta.

Ja kuten useampaan kertaan on tullut ilmi, lainsäädäntöoikeus on Allahin totaalista yksinoikeutta!

Toinen mielipide

Puhuessamme toisista mielipiteistä ja niiden seuraajista, meidän pitää selventää alkuun se,
ettemme sisällytä tähän mielipiteitä, jotka pohjautuvat 100 % mielihaluihin, ja mielipiteitä, jotka
eivät pohjaudu islamilaisiin lainopillisiin teksteihin.

Emme myöskään tarkoita tässä ihmisiä, jotka kutsuvat itseään muslimeiksi tai he kantavat
musliminimeä, mutta jotka, eivät usko islamiin ja ovat piittaamattomia siitä, mitä islam sanoo,
heidän halutessa olla osana demokraattisia vaaleja maallisten halujensa takia, sekä heidän
puoltaessa ja rakastaessa demokraattista lainmuotoa (joka sallii luotujen säätää lakeja Allahin
rinnalla) ja halveksiessa Sharia-lakia.

Emme käsittele sitä mielipidettä ja niitä ihmisiä jotka sitä mielipidettä seuraavat, koska asia heidän
kohdalla on päivänselvä.

Se mielipide mihin paneudumme, on mielipide, joka perustuu johonkin islamilaiseen lainopilliseen
tulkintaan ja tämän seuraajat, eivät rakasta demokraattista lainsäädäntömuotoa, vaan rakastavat
Allahia, Profeettaa ja islamia ja joiden aikomus ja tarkoitus on edesauttaa muslimeita muslimien
aseman kohentumiseksi.

Vaikka näkemyksemme on se, että ei ole sallittua osallistua eduskuntavaaleihin ehdokkaana eikä
äänestäjänä, niin fakta on se, että asiasta on erimielipiteitä oppineiden kesken.

Oppineet, jotka ovat sallineet (ja heitä on moni), eivät ansaitse sitä, että riistämme heiltä
asemansa. Täydellisyys kuuluu yksin Allahille, ja vaikka oppineet saattavat tehdä virheitä, niin
nämä virheet eivät ole ilman riittävää tietoa olevien "rivimuslimien" poimittavissa, heidän
tahtonsa mukaan tai ilman käytöstapoja. Mahdollisia virheitä ei saa missään tapauksessa käyttää
tekosyynä jonkun oppineen tai rivimuslimin vihaamiseen, syyttämiseen tai alentamiseen.

Nimittäin kaikki arvostetut oppineet, kuten rivimuslimitkin uskovat periaatteeseen joka sanoo,
että Allah on ainoa, kenelle kuuluu lainsäädäntö.

He eivät ole tätä periaatetta muuttaneet mihinkään. Ongelma onkin käytännössä, yksityiskohdissa
ja joissakin eri tilanteissa.

Osa ei näe ristiriitaa eduskunnan lainsäätämisen ja Sharian näkökannalla lainsäätämisen välillä.

Toiset taas näkevät tämän ristiriidan, mutta heillä saattaa olla tiedossaan tiettyjä tulkintoja
Koraanin jakeille, Profeetan toimille ja joillekin Sharian lainopin säännöille ja periaatteille, jotka he
näkevät todisteena tällaiseen toimintaan osallistumisen sallittavuudelle. Se, että ovatko nämä
todisteet, tulkinnat ja sääntöjen käyttö tässä asiassa oikeita tai vahvoja vai ovat ne heikkoja ja
vääriä, vaatisi erillistä paneutumista aiheeseen.

Tässä vaiheessa joillain saattaa herätä mieliin seuraavia kysymyksiä:

- Mikäli oppineillakin on eriäviä mielipiteitä, eikö tämä tarkoita sitä, että on sallittua seurata mitä
tahtoo? – Eivätkö nämä erimielisyydet ole merkki siitä, ettei asia ole niinkään iso, että sitä olisi
tarvetta tutkia enempää? – Eikö se, että moni oppinut sallii tämän, ole itsessään pätevä
Shariallinen todiste?


Vastaus:

Jos kyseessä olisi ainoastaan lainopillinen (fiqh) ongelma, tämä aihe ei olisi niin problemaattinen.

Mutta tietäessämme varmuudella, että ongelma on uskonopissa, ja näemme kuten monet
(jolleivat kaikki) sallivat oppineet näkevät: eduskuntaan osallistuminen on ristiriidassa islamilaisen
uskonopin (tawhid/monoteismi) kanssa. Uskonoppiin liittyvät asiat on aina huomioitava omassa
sarjassaan ja tarvittavalla merkittävällä vakavuudella, sillä ne eivät ole mitättömiä asioita.
Kirjoituksemme alussa oli tarkoitus selventää sitä ristiriitaa, joka lain säädännöllä on Islamissa ja
eduskunnan työllä Suomessa. Selventääksemme asiaa, haluamme erikseen esimerkillä osoittaa,
että kyseessä ei ole samanlainen erimielisyys, kuin esimerkiksi erimielisyys niqabin pakollisuudesta
tai erimielisyys sen suhteen, voiko ei-muslimin teurastamaa, yleisesti ruokakaupoissa myynnissä
olevaa lihaa syödä vai ei, tai muut tämänkaltaiset erimielisyydet.

Kyseessä on uskonopillinen pulma, jonka vaikutus Euroopassa sekä muualla maailmassa on
yleistynyt ja asia on ajankohtaisena vallitseva. Näin ollen velvollisuutemme muslimeina on seurata
totuutta parhaamme mukaan, analysoimalla eri mielipiteitä ja niiden mukanaan tuomia todisteita.

Jos asia ei olisi ajankohtainen, tai sillä ei olisi selkeää vaikutusta Suomessa, olisi silloin aiheen
tuominen "rivimuslimien" keskusteluihin väärin ja irrelevanttia.

Kehoitamme nyt kuitenkin ihmisiä analysoimaan mielipiteitä ja punnitsemaan niitä Koraanin ja
Sunnan mukaan.

On väärin sanoa, että ihmisen on seurattava sokeasti toisia ihmisiä asian ollessa vaarallinen.
Etenkin henkilön tahtoessa ryhtyä asiaan, josta on kuullut toisen mielipiteen varoittavan, ja
tapauksessa, johon sisältyy asioita, jotka ovat ristiriidassa islamin uskonopin (tawhid, monoteismi)
kanssa.

Osoitamme luonnollisesti kannustusta henkilölle, joka on syntynyt ei-muslimina ja varttunut ei-
muslimina, lähteä pohtimaan ja analysoimaan asioita ja sitä kautta tulla Allahin luvalla
johdatetuksi totuuteen. Miten sitten voisimme jättää tämän periaatteen ja kannustaa henkilöä
hylkäämään hänen pohdintojensa ja analysointiensa tuloksena saavuttaman uskonopin siinä
kohden, kun hän kohtaisi varoittavia signaaleja suhteessa tähän uskonoppiin ja johonkin, mihin
henkilö on ryhtymässä?

Emme väitä, että muslimin olisi pakko tietää jokainen pieni ja suuri uskonopin asia todisteineen.
Emmekä todellakaan kannusta opettamaan uusille muslimeille, tai muslimiperheeseen syntyneille
rivimuslimeille vaikeita uskonopin kiemuroita, joita he eivät edes kykenisi ymmärtämään.
Kannustamme kulkemaan askel kerralla aloittaen etusijalla olevista opeteltavista asioista.

Henkilön kuitenkin ollessa ja ajautumassa tekoon, joka on ristiriidassa islamin uskonopin kanssa,
tulee velvollisuudeksemme huomauttaa ja varoittaa häntä koskien sitä, mihin hän on astumassa.

Jokainen on vastuussa itsestään ja seuraamisistaan, eikä kenelläkään ole valtaa tai oikeutta
pakottaa ketään seuraamaan meitä tai ketään muutakaan.
Tämä neuvomme, ei koske niitä aiheita, joissa on ahlu sunnah wal-jamaa’an sisällä konsensus.
Esimerkiksi, jos joku sanoo sinulle: ”Kuolleiden palvominen islamissa on sallittua”. Tai: ”Islamissa
on sallittua teurastaa eläimiä kuolleille pyhimyksille, tavoitelleen heidän tyytyväisyyttä.” Tai jos
joku sanoo sinulle: ”Allahilla ei ole nimiä eikä ominaisuuksia, joten varo uskomasta sellaisiin.”

Tämänkaltaisissa tapauksissa ei ole muslimin velvollisuus tutkia asiaa. Nimittäin ne ovat asioita,
joista on konsensus ahlu sunnah wal-jamaa’an sisällä.

Tämä neuvo koskeekin sitä, mikäli henkilö on ajautumassa tekoon, joka on sallivan ja kieltävän
osapuolen; molempien mielestä ristiriidassa islamin uskonopin kanssa. Jos tilanne on näin, meidän
velvollisuutemme on silloin huomauttaa ja varoittaa häntä siitä, mihin hän on astumassa.

Mitä tulee siihen, että yritetään vähentää asian vakavuutta tai sallia jotain vain sen takia, koska
moni oppinut näkee sallituksi, niin siihen vastaamme sanomalla:

Se, että enemmistö sallii jotain tai kieltää, ei tee kielletystä sallittua, eikä sallittua kielletyksi,

Joten, mitä tehdä tilanteessa jossa on enemmän, kuin yksi mielipide ja kyseessä on uskonopillinen
aihe?

Allah on kertonut meille mitä tehdä tämänkaltaisissa ongelmatilanteissa sanoen:

{”Jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Jumalan ja Hänen lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos
todellakin uskotte Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä on parasta teille ja paras päätös.”}

(4:59)

Joten on meidän velvollisuutemme parhaamme mukaan punnita molempien mielipiteiden
todisteet ja sitä kautta parhaamme mukaan seurata sitä, joka pohjaa mielipiteensä todisteisiin tai,
jonka todisteet ovat vahvempia.

Mitkä ovat islamin laissa hyväksytyt lähteet?

Imam As-Shaafi’i sanoi:

”Millään mielipiteellä ei ole valtuuttavaa voimaa, jollei se pohjaudu Allahin . kirjaan (Koraani) tai
hänen sanansaattajansa . Sunnaan. Kaikki muut (lähteet) seuraavat näitä kahta”

(Jimaa’ al-Ilm)

Muut kuuluisat lähteet ovat konsensus (ijmaa’) ja analogia (qiyaas). Nämä kaksi lähdettä ovat
toissijaisia lähteitä jotka seuraavat Koraania ja Sunnaa.

Joten käsitellessämme tätä aihetta, ja keskustellessamme molempien mielipiteiden todisteista, on
lähteenä käytettävä Koraania ja Sunnaa.

Enemmistön mielipide voi olla suuntaa antava, mutta se ei itsessään ole lähde tai todiste.

Ja kuten Al-Fudail ibn ’Iyaad sanoi:

”Seuraa johdatuksen tietä, vaikka sen seuraajat olisivatkin vähissä, ja vältä tuhon tietä, vaikka
tuhon omia olisikin paljon.”


Ibn Al-Qayyim sanoo kirjassaan i'laam ul muwaqqi'een 'an rabb il 'aalameen:

”Ja he (keistä hän oli puhumassa) sanovat: ’Ken seuraa kummallisia mielipiteitä, Allah tulee
ohjaamaan hänet Helvettiin’. Nämä, jotka ovat erimieltä, eivät ole tietoisia siitä, että kummallisena
pidetty mielipide on sellainen, joka on erottunut totuudesta, vaikka kaikki ihmiset yhtä ihmistä
lukuunottamatta seuraisivat sitä. Silloin he ovat kummallisena pidetyn mielipiteen seuraajia.

Imam Ahmad bin Hanbalin aikana, kaikki ihmiset vähää lukuunottamatta seurasivat kummallista
mielipidettä. Silloin he (Imam Ahmad ja hänen kanssaan vankkana pysyneet) olivat se jamaa’ah
(joukko, joka seuraa totuutta ja jonka seurassa pitää olla). Tuomarit, muftit, khalifaatti ja hänen
seuraajat olivat kaikki kummallisen mielipiteen seuraajia. Ja kun ihmisten järki ei suodattanut tätä,
he sanoivat khalifaatille: ’Uskovaisten johtaja, oletko mukamas sinä, sinun tuomarisi, oppineesi ja
muftisi, kaikki väärässä ja Ahmad yksin oikeassa?’ Ja kun hänen tietämyksensä asiasta ei ollut
tarpeeksi vahva tämän asian käsittelyyn, hän ruoski ja rankaisi häntä (Imam Ahmadia) monen
vuoden vankeuden jälkeen…”


Meidän ei kuuluisi olla kuten ne, jotka ajautuivat harhaan ja jääräpäisestä sanovat:

{"Näimme isiemme seuraavan tiettyä uskontoa, ja heidän jälkiään me seuraamme”}
(43:23)

Lopputulos

Totuus on se, mikä löytyy Koraanissa ja Sunnassa, ja uskonoppi on asia, joka pitäisi ottaa hyvin
vakavasti, eikä pitäisi vähätellä sen arvoa. Aiheemme ollessa sen kaltainen, että siinä oleva ristiriita
on uskonopillinen (myös lainopillinen), niin silloin meidän pitäisi tutkia asiaa varovasti, ennen kuin
alamme sallimaan sitä, tekemään sen mukaan ja kutsumaan muitakin sille tielle.
Sallivan mielipiteen todisteet ja niitten kumoaminen

Kuten on tullut ilmi, oppineet jotka sallivat osallistumisen eduskuntavaaleihin asettumalla
ehdokkaaksi ja äänestämällä, ovat pohjanneet mielipiteensä ymmärrykseensä joillekin Koraanin
jakeille ja Profeetan aikana sattuneille tapahtumille.

He ovat myös pohjanneet ymmärryksensä sillä, mitä muutamat Sharian lainopilliset säännöt
sanovat.





Viimeinen muokkaaja, Abdullah Rintala pvm Sun Kes 14, 2015 10:04 pm, muokattu 2 kertaa
Lau Huh 18, 2015 4:49 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Profeetta Yusufin . osallistuminen ministerinä Egyptin kuninkaan hallitukseen

Allah sanoi:

{“Ja kuningas sanoi: ’Tuokaa hänet minulle, jotta voin ottaa hänet itselleni (palvelukseen).’ Ja kun hän puhui hänelle, hän sanoi: ’Totisesti sinä olet tänä päivänä meidän luonamme korkeassa ja vakiintuneessa asemassa ja luotettu.’ Hän (Yusuf) sanoi: ’Laita minut vastuuseen maan varastorakennuksista, niin tulen totisesti pitämään niistä huolta.’
.Ja näin annoimme Yusufille täyden vallan (siinä) maassa, ottaakseen siitä haltuunsa miten tai missä haluaa.”}

(12:54–56)

Sallijan poimimat todisteet ja hyödyt näistä jakeista

[list]• Tämän mukaan Profeetta Yusuf . toimi ministerinä ei-islamilaisessa valtiossa eli valtiossa,
jonka perusteet eivät pohjaudu islamiin.
• Hän itse pyysi tätä asemaa, koska hän näki itsestään kykyä hoitaa tätä työtä ja hän
pidättäytyi pyytämästä koko kuninkuutta ja pidättäytyä ainoastaan ”kotitalouden”
ministerin asemaan pyrkimisessä
• Hän ei laittanut Bani Israelin lakia käytäntöön toimiessaan ministerin tehtävissä
• Kuninkaalla oli omat lakinsa sen tarkoittaen sitä, että hänellä on omat lait ja säännöt
koskien sitä, miten hoitaa talousasioita ja jakaa vauraudet, jolloin Yusufilla . ei ollut valtaa
vaihtaa niitä tai tehdä parhaaksi näkemällään tavalla
• Hän teki tämän saavuttaakseen suuremman hyödyn
• Joten lopputuloksena tästä, on nähty sallituksi olla osana eduskuntaa ja äänestää sinne
sellaista henkilöä, joka voisi edustaa muslimeita.[/list

Kieltävän osapuolen vastaus tähän

Ensinnäkin Profeetta Yusuf . on Allahin sanasaattaja, jonka isät ja isoisät olivat profeettoja ja hän itse on Profeetta Ibrahimin . jälkeläinen.
Voiko joku siis väittää tämän Jumalan valitseman kunniakkaan Profeetan säätäneen tai
tuominneen lailla, jotka menisivät Allahin lakeja vastaan?
Salliva osapuoli on mitä varmemmin yhtä mieltä kieltäjien kanssa ja molemmat sanovatkin, ettei
Yusuf missään tapauksessa tuominnut ihmisten lailla, Yusuf . itse sanoi:
(”Tuomio (lainsäädäntö) kuuluu Jumalalle yksin.
Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvo kuin yksin Häntä.
Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä”)

(12:40)

Kysymys kuuluukin: Millä tavalla hänen tekoja voitaisiin käyttää esimerkkinä sille, että sallisimme
Allahin lainsäädäntöoikeuden jakamista ihmisille osallistumalla eduskuntaan joka säätää lakeja?!

Mitä tulee siihen, että hän otti ministerin tehtävän valtiossa, joka ei tuomitse Allahin lailla ja että
hänelle ei ollut voimaa laittaa Allahin lakia käytäntöön, niin siihen voisi vastata sanomalla, että:
Ei ole yhtä ainutta todistetta sille väitteelle, että Jumalan valitsema Profeetta olisi tuominnut muulla kuin Allahin lailla, ja joka väittää muuta on sanonut Jumalan Profeetasta suurta vääryyttä!
Oikeastaan todisteet sanovat aivan jotain muuta, ja tarinan päähenkilö Yusuf . itse sanoi:

(”Tuomio (lainsäädäntö) kuuluu Jumalalle yksin”)

Mikäli palaamme klassisten Koraanin tulkinnan oppineiden kirjoihin, voimme sitä kautta saada mieltä avartavia tulkintoja näille jakeille, joissa puhutaan Yusufin . asemasta ministerinä:

{”Ja kuningas sanoi: ’Tuokaa hänet minulle, jotta voin ottaa hänet itselleni (palvelukseen).”}

Al-Qurtubi sanoi:

”Eli: annan hänen tykönsä valtakuntani toimet”
”Ja kun hän puhui hänelle, hän sanoi: Totisesti sinä olet tänä päivänä meidän luonamme korkeassa ja vakiintuneessa asemassa ja luotettu..

Al-Qurtubi sanoi:

”Eli: vakiintunut ja jonka sanalla on painoa”

Imam Ibn Al-Arabi* sanoi:

”Kykeneväinen siihen, mitä haluat”
______________________________________________________
[*HUOM!Kyseesssä Qadhi Abu Bakr Ibn al-'Arabi. Ei pidä sekoittaa Muhiyuddiin Ibn 'Arabiin, tunnettuun suufimystikkoon, jonka tunnetuimmmat teokset ovat Futuhat al-Makkiyah sekä Fusus al-Hikam. -AR huom.

Al-Shawkani sanoi:

”vakiintuneessa asemassa tarkoittaa: Henkilö, jolla on vakiintunut ja turvattu asema, jolloin hän on kykeneväinen saamaan haluamansa kuninkuudesta (tai kuninkaalta)[kääntäjän epävarmuus].”

”Hän (Yusuf) sanoi: (Laita minut vastuuseen maan varastorakennuksista,
niin tulen totisesti pitämään niistä huolta..)


Vasta Yusufin . kuultua kuningaan lupaukset siitä, että hän saisi vapauden sekä vallan hoitaa
asioita haluamallaan tavalla, hän pyysi tehtäväkseen ministeriyttä maatalouden asioista.

{”Ja näin annoimme Yusufille täyden vallan (siinä) maassa, ottaakseen siitä haltuunsa mistä haluaa.”}

Al-Shawkani sanoi:

”Eli: ja tämänkaltaisella ihmeellisellä ja mahtavalla tavalla vakiinnutimme Yusufille . paikan
maassa antaen hänelle aseman, joka on hänen täydellinen voima, hänen määräyksien ja kieltojen
täyteen panemista, niin että kuningas alkoi tekemään hänen (Yusufin .) mielipiteiden mukaan
sekä ihmiset alkoivat noudattamaan hänen määräyksiä sekä kieltoja."


Imam Al-Tabari sanoi:

”Ibn Zaid sanoi (tulkitessaan) Allahin sanat:

{”ottaakseen siitä haltuunsa miten tai missä haluaa.”

”Annoimme hänelle siellä olevasta valtaa, siinä mitä hän haluaa, siitä maallisesta elämästä. Tekee sillä mitä tahtoo. Sen (maan) päätösvalta annettiin hänelle. Hän sanoi: jos hän olisi halunnut Faaraon (Sen aikainen Faarao oli nimeltään Al-Rayyan bin Al-Walid) olevan hänen allaan ja asettaa itsensä hänen (kuninkaan) yläpuolelle, hän olisi sen tehnyt.”

Ibn Kathiir sanoi:

”Al-Suddi ja Abdul-Rahman bin Zaid bin Aslam sanoivat:
”toimii siinä (valtiossa ja maassa) kuten hän tahtoo”

Al-Qurtubi sanoi: [i]“Ja kun kuningas antoi Egyptin vallan Yusufille, hän oli antelias
ihmisille ja kutsui heitä islamiin, kunnes he uskoivat häneen, ja hän asetti oikeudenmukaisuuden heidän keskuuteensa. Joten miehet ja naiset rakastivat häntä.
Ja siitä, mitä on tullut Wahbilta ja Al-Suddilta sekä Ibn Abbasilta ja muilta, ovat kuninkaan sanat Yusufille . hänen huomatessaan Yusufin täydellisen viisauden määräyksien täytäntöönpanemisessa ja oikeuden jakamisessa: ’Minä annan sinulle vallan, joten tee mitä haluat.
Ja me olemme ainoastaan sinun seuraajiasi, enkä minä ole kukaan kieltäytymään olemasta sinun alamaisesi ja tottelemasta sinua, enkä minä ole enempää kuin yksi alamaisistasi.’
Tällöin Profeetta Yusuf . kieltäytyi ottamasta orjia ja palvelijoita ja sanoi: ’En ohjannut heitä pois koettelemuksesta, jotta olisin itse heille koettelemus. Ja Todistan kautta Allahin, ja olet todistajani sille, että olen vapauttanut koko Egyptin kansan, jokaisen heistä. Ja olen antanut heille takaisin heidän vaurautensa ja mitä he omistavat. Ja palautan sinulle kuninkuutesi sillä ehdolla, että seuraat tapojani.’”.


Ibn Jariir, kuten hänen jälkeensä Al-Qurtubi ja Ibn Kathiir mainitsivat, että Mujahid sanoi:

”Se kuningas, jonka kanssa Yusuf . oli, kääntyi islamiin.”

Sallijat (oikeutetusti) näkevät tämän Ibn Jariirin kertomuksen olevan kertojaketjultaan heikko.
Mutta tämä, kuten mainittu, ei ole ainoastaan Ibn Jariirin kertoma, Al-Qurtubin ja

Ibn Kathiirin lisäksi tästä on ollut mainintaa toisissakin klassisissa tafsiir kirjoissa, tässä esimerkkiä:

Al-Baghawi sanoi:

Mujahid ja muut sanoivat: .Yusuf ei lakannut kutsumasta tätä kuningasta islamiin, ollen hänelle ystävällinen, kunnes hän ja monet ihmisistä kääntyivät islamiin.”


Abu Hayyaan, Abu Abdullah Muhammad bin Yusuf Al-Andalusi sanoi:

”Yusufin . itsensä ylistäminen on todiste sille, että se on sallittua ihmisen ylistää itseään asioilla jotka ovat totta, jos (ihmiset) ovat siitä tietämättömiä. Tämä ei ole silloin sitä itsensä ylistämistä, joka on kielletty. Tämä toimii todisteena sille, että on sallittua tehdä työtä toisen kaupantekijän luona seuraten Shariaa ja oikeudenmukaisuutta, ei tavalla, jonka hän itse valitsee ja joka ei ole Sharian sallima. Yusuf . pyysi tätä asemaa saavuttaakseen Allahin . lakien käytäntöön panemista, totuudenmukaisuuden ylläpitämistä, oikeudenmukaisuuden levittämistä ja jotta hän vahvistaisi sitä, minkä vuoksi ihmisille on lähetetty profeettoja. Hän tiesi, että kukaan toinen ei voisi ottaa hänen asemaansa tässä. Joko kuningas kääntyi islamiin, kuten Mujahid on kertonut, jolloin asiassa ei ole epäselvyyttä tai hän oli epäuskovainen, eikä ole toista tapaa päästä tuomitsemaan Allahin määräyksillä ja torjumaan vääryyttä, kuin vakauttamalla asemansa. Joka ottaa vastuun, voi käyttää sitä (tai näyttäytyä sen mukaan) [kääntäjän epävarmuutta].

On sanottu kuninkaalla ollen tapana tehdä päätöksiä Yusufin mielipiteen mukaan ja kysyä hänen mielipidettään kaikissa asioissa, joten hän oli kuin seuraaja (Yusufille .)”.
(Al-bahr al-muhiit)
Nämä mahtavien Koraanin tulkinnan oppineiden sanat osoittavat sen, että tämä mielipide oli yleinen heidän keskuudessaan. Nämä kaikki heiltä lainaamamme tekstit eivät jätä mitään epäilystä sille, että Yusufin . käsissä oli valta siinä, mitä hän oli saanut, eikä hän missään tapauksessa tuominnut ihmisten lailla, vaan Allahin lailla.

Ja ne selkeästi kumoavat sitä väitettä, että Yusufin piti toimia Kuninkaan lakien ja sääntöjen mukaan.

Lopputulos

    • Yusuf laittoi käytäntöön ministerinä ollessaan ne sanat, mitä hän sanoi ollessaan
    vankilassa:
    ”Tuomio (lainsäädäntö) kuuluu Jumalalle yksin.”
    • Kuningas antoi täydet valtuudet Yusufille . toimia tahtonsa mukaan.
    • Allah . varmisti tämän, mainitsemalla:
    ”Ja näin annoimme Yusufille täyden vallan (siinä) maassa, ottaakseen siitä haltuunsa miten tai missä haluaa.”
    • Useassa arvostetussa ja klassisessa Koraanin tulkinta teoksessa on mainintaa sille, että
    kuningas kääntyi islamiin. Tämä on kerrottu olevan Muhajidin mielipide, mutta Ibn Jariirin
    kertoman kertomuksen kertojaketjussa on ongelmia
    • Olkoon kuningas kääntynyt islamiin tai ei, niin kuitenkin kaikki tämä todistaa sen, että ei voi millään verrata Yusufin asemaa ja tekoa jossa hän tuomitsi Allahin lailla ja hänellä oli täydet valtuudet tehdä mitä haluaa ja eduskunnantehtävillä joissa säädetään lakeja Allahin
    rinnalla
    • Mitä tämä voisi todistaa, on se, että se on sallittua toimia ministerinä ei-muslimi maassa,
    joka ei ole millään tavalla sodassa muslimimaitten kanssa, ja jossa henkilölle annetaan täysi
    valtuus tuomita Allahin . lailla, eikä hän tuomitse ihmisten asettamilla lailla. Mutta tämä
    on eri aihe


Al-Najashin kuninkuus Profeetta Muhammadin aikana

Islamin alkuaikana Mekassa, ei-muslimeille oli yleistä satuttaa ja kiduttaa muslimeita. Profeetta antoi tällöin kumppaneilleen luvan muuttaa Aksumin kuningaskuntaan (jota myös kutsutaan Etiopiaksi).

Profeetta sanoi heille:

”Aksumin kuningaskunnassa on kuningas, jonka luona ei ketään sorreta, menkää hänen maahansa kunnes Allaah avaa teille helpotuksen ovet ja helpottaa tilanteenne.” (Al-Baihaqi)

Tämä kuningas oli nimeltään Ashama Ibn-Abjar ja hän uskoi Profeetta Iisaan (Jeesus) ennen muslimien saapumista.

Kuultuaan Koraania ja huomattuaan Koraanin olevan totta, hän tiesi ja tunnusti Koraanin tulleen Jumalalta. Näin Al-Najashi kääntyi islamiin. Hän kuoli muslimina ja profeetta käski muslimeita rukoilemaan hänen puolesta, ja kutsui häntä (uskon) veljeksi.
Hänen alaisuudessaan, muslimit nauttivat turvallisuudesta, sekä rauhallisesta ja hyvästä elämästä.

Sallijan poimimat hyödyt Al-Najashin tarinasta


    • Al-Najashi, joka varmuudella kääntyi islamiin, ei tuominnut Allahin lailla.
    • He perustelevat tämän sillä, että se oli selkeää hänen lähettämissään kirjeissä
    profeetalle ja sillä, että Al-Najashin valta oli epävakaa.
    • Hänen on sanottu sanoneen lähettämässään kirjeessä Profeetalle .:
    ”Minulla ei ole valtaa kenenkään muun, kuin itseni ylle.”
    • On kerrottu, että hänen valtakautensa aikana tapahtuneihin asioihin lukeutui se, että
    ihmiset epäilivät hänen jättäneen uskonsa (kristinuskon). Tällöin hän pyysi muslimeita
    odottamaan satamassa ja valmistautumaan lähtöön, mikäli tilanne ei rauhoittuisi ja
    vallankumous häntä vastaan osoittautuisi onnistuneeksi.
    Sitten hän kirjoitti paperille uskontunnustuksen, jossa tunnustaa uskonsa Allahiin ja
    profeetta Muhammadiin, ja siihen, että Iisa oli Allahin sanansaattaja ja palvelija. Sitten hän
    laittoi paperin oikean puoleiseen rintataskuunsa ja astui kansansa eteen
    sanoen:
    ”Kansani! Enkö ole oikeutetuin teistä?” He vastasivat: ”Kyllä”. Hän sanoi: ”Mikä on
    rekisterini teidän hallitsemisessa?” He vastasivat: ”Hyvä”.
    Hän sanoi: ”Mitä te sanotte koskien Iisaa?” He sanoivat: ”Hän on Allahin poika”.
    Jolloin hän sitten laittoi kätensä rintataskunsa päälle osoittaen paperia ja sanoi todistaen,
    että Iisa ei lisännyt siihen mitään, ja samalla hän tarkoitti uskontunnustusta, jonka oli
    aiemmin kirjoittanut paperille. Ihmiset tietämättöminä koko paperista kuvittelivat hänen
    tarkoittaneen sitä, mitä he itsekin sanoivat.
    • Sallijat sanovat, että häneltä ei vaadittu muuta tilanteen ollessa sellainen, ettei hän
    kyennyt mihinkään muuhun ja, että tämän vuoksi hän kuoli muslimina, vaikka tuomitsi
    muulla kuin Allahin lailla.


Kieltävän osapuolen huomautukset ja vastaukset

    • Al-Najashi kuoli ennen Profeettaa, eli ennen kuin islamin laki oli täydentynyt ja ennen kuin monet lait ja määräykset oli säädetty.
    • Tietojemme mukaan ei ole yhtään selkeää ja varmaa todistetta sille, että islamiin tulonsa
    jälkeen Al-Najashi ei olisi tuominnut Allahin säätämällä lailla tai että hän olisi tietoisesti
    säätänyt uusia lakeja, jotka olisivat ristiriidassa Sharian kanssa. Se mitä on olemassa, on
    tiettyjen oppineiden, kuten Ibn Tayimiyan mielipiteet asiasta.
    Otteita Ibn Tayimiyan mielipiteistä:
    ”Ja me tiedämme sen varmuudella, että hän ei ollut kykeneväinen tuomitsemaan heidän
    (kansansa) välillään Koraanin määräyksillä. Allah . oli velvoittanut Medinassa hänen
    profeetalleen, että jos Kirjan kansa tulisi hänen luokseen, ei hänen tulisi tuomita heidän
    välillään muulla kuin Allahin lailla. Allah . varoitti häntä . siitä, että he ajaisivat hänet pois
    osasta siitä, mitä Allah . on lähettänyt alas.”

    ”Al-Najashi ei olisi kyennyt tuomitsemaan Koraanin määräyksillä, hänen kansa ei olisi
    antanut sille suostumustaan.”
    ”Joten Al-Najashi ja hänen kaltaiset ovat iloisia Paratiisissa (Profeetta ilmoitti hänen olevan
    hurskas ja rukoili hänen puolesta hänen kuoltuaan.), vaikkeivät he laittaneet käytäntöön
    sellaisia asioita Islamin laista, johon eivät olleet kykeneväisiä. He tuomitsivat niillä laeilla,
    johon olivat kykeneväisiä.”


Nämä kommentit pohjautuvat siihen käsitykseen, että Al-Najashi olisi ollut heikko ja pelkäsi
itsensä puolesta, ja täten ollen ei olisi voinut millään tuomita ihmisten välillä Sharia-lailla.

Mutta pitääkö tämä paikkaansa?

Muista kertomuksista, kuten siitä, jonka sheikh Al-Albaani Fiqh al-Siirah kirjassa tuomitsi
olevan autenttinen, mainitaan, että Al-Najashilla oli vakiintunut asema ja hänellä oli voimaa
valtakunnassaan, eikä toisista kertomuksista voisi ymmärtää koskien sitä, mitä sallijat
tuovat todisteekseen.

Tässä kertomuksessa, kuultuaan, mitä Islam ja Koraani sanovat Profeetta Iisasta, hän sanoi
muslimeille:

”Menkää ja kulkekaa maassani turvassa. Ken haukkuu teitä, tullaan häntä sakottamaan;
todellakin teitä haukkuvaa tullaan sakottamaan. En toivo, että omistaisin vuorta, joka olisi
kullasta ja samalla satuttaisin yhtäkään teistä”.


Sitten hän määräsi alamaisiaan palauttamaan Mekkalaisille heidän tuomiaan lahjoja. (Mekkalaiset tulivat muslimeiden perässä pyytäen häntä luovuttamaan muslimit heille ja väittäen muslimeiden alentavan Iisaa. Tällöin muslimit lukivat hänelle Koraanista kohtia, jossa puhutaan Iisasta. Tämä puhe oli hänen reaktionsa sille, mitä hän kuuli Koraanista ja miten Mekkalaiset valehtelivat.)

Toinen todiste tälle on se, mitä Ibn Al-Qayyim mainitsi kirjassaan Zaad Al-Ma’aad, että Al-Najashi käännyttyään islamin uskoon lakkasi maksamasta veroja Herakleios Keisarille. Ja
tämä on selkeä merkki siitä, että hänellä oli voimaa, valtaa ja kykyjä.
Jos asianlaita on tämä, niin silloin hänellä ei olisi ollut mitään syytä säätää Allahin rinnalla
lakeja tai olla tuomitsematta niillä Allahin lailla, jotka hänen elämänsä aikana oli Islamissa
keretty säätämään, ja joista hän olisi voinut olla tietoinen.

Ja miten Profeetta olisi sallinut hänelle näin suuren synnin jatkuvasti toteutettuna, vieläpä
sellaisen synnin, jonka Allah . on kertonut Koraanissa olevan epäuskoa:

{”Ja joka ei tuomitse sillä mitä Allah on lähettänyt, niin totisesti he ovat epäuskovaisia”},

muttei olisi sallinut jatkuvaa epäuskon tekemistä samoille muslimeille, jotka joutuivat
jättämään kotimaansa (Mekan) juurikin pelkojen, vaikeuksien sekä kidutuksien takia?
Jos tarkistamme, mikä yhdistää Al-Najashi'a ja Keisari Herakleiosta, huomaamme sen
olevan se, että molemmat uskoivat Allahiin, molemmat uskoivat Profeetan olevan oikea
Jumalan sanansaattaja ja molemmat uskoivat Islamin olevan oikea uskonto.
Se mikä sitten erotti heitä toisistaan, oli se, että Al-Najashi alistui Allahille, eikä antanut
johtajuutensa estää häntä seuraamasta totuutta ja alistumasta Allahille. Kun taas
Herakleios ei alistunut, koska pelkäsi kansaansa ja vallankaappausta, mikäli he olisivat
kuulleet tämän kääntyneen Islamiin.

Herakleios sanoi Sahaabi Dahiyyah bin Khaliifah Al-Kalbille:

”Kautta Allahin, tiedän varmuudella sen, että sinun kumppanisi (Profeetta Muhammad .)
on lähetetty profeetta, ja että hän on se kenen tuloa odotimme, ja josta on mainintaa
kirjassamme, mutta pelkään Roomalaisia itseni puolesta (mitä tekisivät minulle). Seuraisin
häntä, ellei minulla olisi tätä ongelmaa”.


Nyt, jos se olisi ollut sallittua Al-Najashin tuomita ja säätää lakeja Allahin rinnalla, vain
koska hän pelkäsi itsensä puolesta ja hänelle ei ollut voimaa ja auktoriteettia (olemme jo
tehneet selväksi sen, että tämä ei muutenkaan pidä paikkaansa), ja sitä kautta langeta
toistuvasti tekemään 'shirk', niin miksi sitten tämä ei ollut sallittua Herakleioselle?!
Hänen ainoa syy, mikä esti häntä lausumasta uskontunnustusta ja alistumasta Allahille, oli
hänen pelkonsa seuraamuksista.

Imam al-Nawawi kommentoikin tätä osuvasti sanomalla:

”Tämä ei ollut hänelle pätevä syy, koska hän tiesi Profeetan . olevan totuudenmukainen.
Mutta hän valitsi kuninkuuden ja halusi johtajuutta, joten hän valitsi ne islamin sijasta… ja
jos Allaah olisi halunnut hänelle johdatusta, hän olisi antanut hänelle menestystä, kuten
hän antoi Al-Najashille, jonka kuninkuus ei katkennut”.
(al-Minhaaj Sharh Sahih Muslim)

Ibn Hajar sanoi:

”Jos Herakleios olisi ymmärtänyt Profeetan sanat kirjeessä (jonka Profeetta hänelle lähetti
ja jossa luki) alistu (Allahille kääntyen islamiin) ja tulet olemaan turvassa. Jos hän olisi
kantanut sitä uskomusta, että tämä (turva) olisi tapahtunut sekä tässä elämässä ja
tuonpuoleisessa, hän olisi alistumalla Allahille ollut turvassa kaikesta mitä hän pelkäsi,
mutta menestys on Allahin käsissä.”

(Fathul Baari)

Salliva osapuoli voisi vastata Herakleiosin tarinaan sanomalla, että tämä mainittu osa
Herakleiosin tarinasta vaatii tarkistusta autenttisuudestaan. Ja Ibn Hajar mainitsi
kertomuksessaan jotain, mikä ilmensi sitä, että Herakleiokselle jäi jotain epäilystä koskien
Profeettaa. Tämä maininta oli:

" Jos tietäisen (varmuudella) sen olevan hän (Profeetta, jonka tulosta on mainittu heidän
kirjassaan), kävelisin hänen luokseen suudellakseni hänen päätään ja pestäkseni hänen
jalkansa."


Mutta Al-Nawawin ja Ibn Hajarin sanat ovat merkkejä siitä, että valta oli se syy,
mikä esti häntä kääntymästä Islamiin, jolloin hänelle olisi ilmoitettu, että hänen ei tarvitse
tehdä Islamin mukaan, kunhan lausuu uskontunnustuksen.

• Jos sanomme Al-Najashin tuominneen muulla kuin Allahin lailla suuremman hyödyn takia,
niin tulee kiperä kysymys: Mihin kohtaan me vedämme rajat?


Tämä ideologia jossa väitetään Al-Najashin tuominneen muulla, kuin Allahilla lailla, ja sitten
sen käyttäminen todisteena, että on sallittua olla osana eduskuntaa, joka kilpailee Allahin
kanssa lainsäätämisessä, on erittäin vaarallinen katsomus ja se avaa sellaiset ovet, joiden
sulkeminen ei ole helppoa.
Jos me käytämme Al-Najashin tarinaa todisteena sille, että ihminen saa suuremman
hyödyn takia tehdä epäuskoa, niin silloin meidän on sallittava tämä kaikille muslimimaan
johtajille, joka johtaa siihen, että heillä tulee aina kuviteltu syy sille, mikseivät tuomitse
Allahin lailla, tai sille miksi he auttavat Islamin vihollisia muslimeita vastaan.
He voivat hyvinkin sanoa: ”Länsimaat eivät pitkään katsoisi rauhassa istuen, jos
tuomitsemme Sharialla, joten siksi minä en tuomitse Allahin lailla.”
tai
”Jos en auta muslimeiden vihollisia, kuten Israelia muslimeita vastaan, he voivat tappaa
minut sekä tuhota valtani ja ehkä jotain pahempaa tulisi tilalleni.”


Lopputulos

    • Ei ole mitään selkeätä todistetta sille, että Al-Najashi ei tuominnut Allahin lailla.
    Selkeydellä tarkoitetaan Koraanista tai Sunnasta olevaa suoraa ilmoitusta, jossa
    sanottaisiin, että islamiin tulonsa jälkeen Al-Najashi jatkoi tuomitsemista ihmisten lailla
    säätäen uusia lakeja.
    • Al-Najashi ei ehkä ollutkaan heikko ja peloissaan valtansa menettämisestä, jota sallijat
    yrittivät perustella kertomuksilla, joiden autenttisuutta pitäisi muutenkin tutkia tarkemmin.
    • Toisista kertomuksista (kuten mainitsemamme, jonka Sheikh Albaani näki autenttiseksi)
    tulee ilmi, että Al-Najashin asema oli vahva, eikä hän ehkä tainnutkaan peittää uskoaan.
    • Mikäli ei ole mitään selkeää ja päivän kirkasta todistetta näille väittämille, ja voidessamme
    myös todeta Profeetan rukoillen hänen puolestaan sekä ilmoittaneen Al-Najashin olevan
    muslimi, emme voi väittää hänen tuominneen laeilla, jotka ovat Allahin lakeja vastaan.
    • Näin suuri poikkeus (että saisi tuomita muulla, kuin Allahin . lailla) vaatisi selkeämpää
    ilmoitusta, kyseessähän olisi poikkeus vakavassa uskonopillisessa asiassa!
    • Mikäli se olisi ollut hänelle sallittua, olisi se ollut Herakleioselle sallittua, ja hänelle olisi
    ilmoitettu hänen voivan lausua uskontunnustuksen alistumatta millään muilla teoilla, jotka
    voivat vaarantaa hänen asemaansa ja valtaansa.
    • On ymmärrettävä, että sen kaltaisten tekojen salliminen, jotka sisältävät shirk
    saavuttaakseen jonkinlaista hyötyä, on erittäin vaarallista ja tällä tavalla avataan ovia,
    joiden sulkeminen jälkeenpäin ei välttämättä ole helppoa. Näihin tulisi suhtautua erittäin
    vaarallisina poikkeuksina, joihin pitäisi molempien osapuolien syventyä enemmän.
    • Al-Najashin tapahtumat voivat tarkoittaa sitä, mitä salliva osapuoli yrittää hakea, mutta
    vastapuolen vastaukset ovat myöskin vahvoja, joten jätämmekö selvät kiellot, jotka
    ankarasti kieltävät tuomitsemasta muulla, kuin Allahin lailla ja jätämmekö määräykset,
    jossa määrätään tuomitsemaan Allahin lailla; jätämmekö nämä kaikki tämän epäselvän
    "Al-Najashin todisteen" vuoksi?!


***

Lau Huh 18, 2015 5:00 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Sallivan mielipiteen todisteet, jotka perustuvat Sharian lainopillisiin sääntöihin

Kuten mainitsimme, Koraanin ja Sunnan ohella, sallijat käyttävät todisteiksi joitakin Sharian
lainopillisia sääntöjä todistaakseen sen, että on sallittua osallistua demokraattisen valtion
parlamenttivaaleihin asettumalla ehdokkaaksi tai äänestämällä.
Salliva osapuoli mainitsee useampia lainopillisia sääntöjä, mutta moni niistä on näkemyksemme mukaan todisteina erittäin heikkoja.

Mitä tulee vahvempiin sääntöihin, katsoessamme niitä sääntöjä ja periaatteita, voimme havaita sen, että ne kaikki palaavat periaatteeseen joka on: Hyötyjen tavoitteleminen ja haittojen torjuminen.
Sharia on lopulta kokonaan hyötyjen tavoittelemista ja haittojen torjumista.

Al-’Izz ibn Abdul-Salaam sanoi:

”Sharia on kokonaan hyötyjä, joko haittojen torjuminen tai hyötyjen tavoitteleminen.”
(Qawaa’id al-Ahkaam)

Ibn Taymiyah sanoi:

”Sharia tuli saavuttaakseen hyötyjä ja täydentääkseen niitä, ja kumotakseen haittoja ja
vähentääkseen niitä.”
(Majmu’ fatawa)

Tämä periaate ja kaikki muut mainitsemamme periaatteet, joita sallivat mielipiteet saattavat käyttää todisteena salliakseen osallistumisen eduskuntavaaleihin ehdokkaana tai äänestäjänä, ovat itsessään kaikki oikeita ja tärkeitä sääntöjä ja periaatteita, joilla on painoa Sharia-laissa.
Ongelma onkin niiden käyttäminen todisteina tässä kyseisessä aiheessa.
Nimittäin kaikki periaatteet ja säännöt eivät päde ilman ehtoja ja rajoituksia.

Epäuskon ja shirkin tekeminen pakon (ikraah) ja välttämättömyyden takia

Ikraah:

”Se on toisten pakottamista sellaiseen, mitä toinen ei halua.”
(ibn Hajar, fath Al-Baarii)

Välttämättömyys:

”Välttämättömyys on saavuttaa tilaa, jolloin mikäli henkilö ei tee kiellettyä asiaa, hän tuhoutuu tai on lähellä tuhoutumista, kuten sellaisen, jonka on välttämätöntä pukeutua ja syödä, ja mikäli hän pysyisi nälkäisenä tai alastomana, hän kuolisi tai menettäisi jonkin osan vartalostaan. Tämä tekee sallituksi kielletyn asian tekemisen.”
(Al-Zarkashi, al-manthuur fii qawaa’id al-fiqhiyyah)

Ikraah

Jos tutkimme Shariaa, huomaisimme, että oppineet ovat vain yhden asian suhteen yksimielisiä siitä, milloin saa tehdä epäuskoa tai shirkiä tahallaan ja tiedostaen. Tämä poikkeus on pakonalaisuus(ikraah).

Allaah sanoo Koraanissa:

{”Joka jättää uskon Jumalaan, sen jälkeen kun on
uskonut, paitsi jota siihen pakotetaan, hänen
sydämensä ollessa täynnä uskoa. Mutta he jotka
avaavat sydämensä epäuskolle, niitä kohtaa
Jumalan viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus!”}
(16:106)

Syy tämän jakeen ilmestykselle on kerrottu olevan Ammaar bin Yaasirin takia. Mekkalaiset olivat tappaneet hänen äitinsä, isänsä ja kiduttivat häntä, koska koko perhe kääntyi islamiin.
He eivät päästäneet häntä vapaaksi ennen kuin hän suostui haukkumaan Profeettaa . ja
muistelemaan heidän jumaliaan hyvällä. Hänen tullessa Profeetan luokse, profeetta kysyi häneltä, mitä sinulle tapahtui? Ammaar sanoi: Pahaa, oi Allahin Sanansaattaja. He eivät jättäneet minut rauhaan ennen kuin puhuin sinusta pahaa ja muistelin heidän jumaliaan hyvällä. Profeetta kysyi:

”Miten tunsit sydämesi (reagoivan)?” Ammaar vastasi: ”Täynnä uskoa”, jolloin Profeetta . sanoi hänelle: ”Jos he palaavat samaan, tee samoin”.

Ei ole mitään epäilystä siitä, että muslimin on sallittua tehdä kufr ja shirk tekoja tilanteessa jossa hänet on pakotettu, niin kauan kuin hänen sydämensä on täynnä uskoa.

Oppineet ovat käsitelleet monta asiaa, jotka koskevat ikraahia, tässä on ibn Hajarin mainitsemat
ehdot pakonalaisuudelle:

”Ja pakon ehtoja on neljä:

Ensimmäinen on että se, joka tekee sitä (pakottaa toista), kykenee laittamaan täytäntöön sen, millä hän uhkaa; ja uhattava henkilö on kykenemätön torjumaan sen (uhan) edes pakenemalla.
Toinen on että se on hänen vahva olettamuksensa, että mikäli hän kieltäytyy (tekemästä kuten häntä määrätään), niin tämä uhkaus toteutetaan hänen osalta.
Kolmas on että se, millä häntä uhataan, on jotain välitöntä. Joten mikäli pakottaja sanoo .Jos et tee tätä, hakkaan sinut huomenna., niin tätä ei katsota pakottamisena. Poikkeus tässä on se, mikäli hän mainitsee jonkin ajan, joka on hyvin lähellä tai mikäli hän ei tunnetusti peräänny (sanoissaan).
Neljäs on se, että pakotettu henkilö ei osoita mitään sellaista, mikä ilmentäisi hänen vapaaehtoista suostumistaan.”
(Fath Al-Baarii)
Katsoen toista jaetta, jossa Allah . sanoo:

{”Uskovaiset älkööt ottako uskottomia liittolaisiksenne uskovaisten asemasta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään odotettavana Jumalalta, paitsi jos pelkäätte heiltä vaaraa. Jumala varoittaa teitä Itsestään (Hänen vihasta), ja Hänen luoksensa te palaatte.”}
(3:28)

Al-Qurtubi sanoi:

”…ja on sanottu, että jos uskovainen elää epäuskovaisten keskuudessa, niin hänen on sallittua myötäillä heitä puheella. Tämä on silloin, jos hän pelkää itsensä puolesta ja samalla hänen sydämensä on täynnä uskoa. Myötäily (piilottaminen) ei ole sallittua muussa tilanteessa, kuin jos pelkää tapetuksi tulemista tai vartalon osien katkaisemista tai suurta haittaa. Ja joka pakotetaan tekemään epäuskoa, niin se on oikein, jos hän pysyy vankkana, eikä suostu sanomaan epäuskon sanoja. Mutta se on hänelle sallittua…”

Al-Baghawi sanoi:

”…myötäileminen ei ole (sallittua), muulloin kuin tapetuksi tulemisen pelossa ja aikomuksen ollessa oikein/puhdas. Allah sanoo:

{”paitsi jota siihen pakotetaan, hänen sydämensä ollessa täynnä uskoa.”}

Kun lisäämme tähän ibn Tayimiyan mielipiteen:

”Totisesti ne asiat, jotka ovat kiellettyjä, niitä on kahdenlaisia:
Ne joista on varmuutta, että islamilainen lainsäädäntö ei ole sallinut mitään (osaa) niistä – ei
välttämättömyyden, eikä muun kuin välttämättömyyden takia – kuten shirk ja säädyttömät teot sekä Allahista puhuminen ilman tietoa, ja selkeä sorto.
Ja ne ovat ne neljä asiaa, jotka on mainittu Hänen, Korkeimman, sanoissa:


{”Sano: Totisesti Herrani on kieltänyt säädyttömyydet – niin avoimesti kuin
salassakin tehdyt –, sekä (kaikki muutkin) synnit, luvattoman sorron; ja sen, että
liitätte Allahin rinnalle sellaista, mihin Hän ei ole antanut oikeutusta,
ja että sanotte Allahista jotain mitä ette tiedä.”}

(7:33)


Nämä asiat on kielletty kaikessa Sharia-laissa. Ja tämän kiellon kanssa, Allaah lähetti kaikki
Lähettiläät, eikä Hän sallinut niistä mitään vähimmässäkään määrin, ei millään ehdolla ehtojen
joukosta. Ja tämän takia ne paljastettiin tässä Mekkalaisessa suurassa.”

(Majmu’ Fatawa)

Tämän jälkeen kukaan ei voi sanoa, että osallistuu Suomen 2015 eduskuntavaaleihin ikraah'in vuoksi. Allah . on ainoa, joka tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu; ehkä tulee päivä, jolloin muslimit ovat täällä Suomessa pakonalaisia ja muslimien on oman turvallisuutensa takia osallistuttava tavalla tai toisella eduskuntavaaleihin.

Se, että joku puolue haluaa vähentää ulkomaalaisten ja pakolaisten vastaanottoa, ei tee
kenellekään pakottavaa tekosyytä, jonka vuoksi olisi sallittua langeta 'shirk ja kufr '-tekoihin.

Se, että joku puolue vaatii törkeitä rikoksia tekevät ulkomaalaiset ja pakolaiset pois Suomesta ei myöskään aiheuta kenellekään pakottavaa tarvetta osallistua vaaleihin.

Pakottava tarve on se, että voidaan vahvasti epäillä, että mikäli muslimit eivät osallistu
äänestämiseen, saattaa se vaikuttaa jonkun islam-vihamielisen puolueen menestymiseen ja tämä puolue mahdollisesti valtaan tullessaan tulisi aiheuttamaan muslimien tappamista, satuttamista tai kiduttamista.
Tämä ei kuitenkaan ole tutkielman pääasia ja tällä hetkellä se ei todellinen skenaario (ainakaan Suomessa vuonna 2015). Mutta nämä ovat skenaarioita, joista muslimeiden tulisi olla tietoisia ja joista oppineiden pitäisi tarkemmin ja syvemmin keskustella ja tutkia; ei vain yleisellä tasolla, mutta myös yksityiskohtaisesti.

Ainoa syy tällä hetkellä osallistua eduskuntavaaleihin onkin sitten välttämättömyys.

Välttämättömyys ja kufrin sekä shirkin tekeminen sen takia

Tämä on tärkeimpiä aiheita, jotka koskettavat tätä tutkielmaa.

”Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi” -periaatteen ymmärtäminen on mielestämme se avaintekijä, joka osoittaa suunnan seuraavissa seikoissa:

    • Miten ymmärtää toisen osapuolen kantaa
    • Miten molempien osapuolien ja etenkin kieltävän osapuolen tulisi reagoida toiseen
    mielipiteeseen, niin, että salliva puoli ei syytä kieltävää puolta radikalismista ja niin, että
    kieltävä puoli ei syytä sallivia epäuskovaisiksi
    • Millä tavalla laittaa se käytäntöön eri tilanteissa ja voiko sillä todistaa osallistumista vai ei


Erot ikraahin (pakonalainen) ja daruuran (välttämättömyyden) välillä

Kertaamalla jo mainitut määritelmät molemmille termeille, pystymme ymmärtämään, sitä eroa mikä on niiden välillä.

Ikraah:

"Toisten pakottamista sellaiseen mitä toinen ei halua."


Välttämättömyys:

”Välttämättömyys on saavuttaa tilaa, jolloin mikäli henkilö ei tee kiellettyä asiaa, hän tuhoutuu tai on lähellä tuhoutumista, kuten sellaisen, jonka on välttämätöntä pukeutua ja syödä, ja mikäli hän pysyisi nälkäisenä tai alastomana, hän kuolisi tai menettäisi jonkin osan vartalostaan. Tämä tekee sallituksi kielletyn asian tekemisen.”

Nämä määritelmät ovat tietenkin yhdet monien joukosta, mutta ne antavat meille sen tärkeän erotuksen niiden välille.

Nimittäin 'Ikraah' on sitä, että joku pakottaa toista tekemään jotain, mikä on kiellettyä, ja kuten oli mainintaa, oppineilla on konsensus siitä, että tämä sisältää myös kufr ja shirk.

Kun taas välttämättömyys on laajempi ja siinä ei ole pakko olla pakottajaa, joka pakottaa ketään, vaan on voinut tapahtua jotain, kuten esimerkiksi haaksirikkoutuminen jollekin, joka sitten joutuu pelastamaan henkensä syömällä tai juomalla sellaista, mikä on alun perin kiellettyä.

Tämän eron selvittäminen on ensimmäinen askel ymmärtää periaatetta:

”Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”.

Kun puhumme tästä periaatteesta, on meidän keskusteltava seuraavista kohdista:

    • Voiko välttämättömyyden takia tehdä kufria ja shirkiä?
    • Jos saa, mihin vedetään rajat, vai onko se ilman rajoja ja ehtoja?


Voiko välttämättömyyden takia tehdä kufria ja shirkiä?

Asia ei ehkä ole niin päivänselvä, kuten sen voisi aluksi luulla.

Oppineilla on käsittääksemme aiheesta jonkinlainen erimielisyys. Osa taitaa sallia ja osa taas
kieltää.

Tämän sallivat käyttävät todisteekseen mm. seuraavia:

Profeetta . salli osalle hänen kumppaneistaan eri tilanteessa puhua hänestä sopimattomalla tavalla.

Ka’ab bin Ashrafin tappo

Profeetta . kysyi, kuka ottaa tehtäväkseen tappaa juutalaisen Ka’ab bin Ashrafin; miehen, joka oli pitkään ja toistuvasti satuttanut Profeettaa . ja muslimeita.

Hänellä oli tapana pysyä suojassa linnoituksessaan.

Muhammad bin Maslamah ystävineen ottivat tehtävän vastaan, mutta hän pyysi Profeetalta luvan puhua hänestä sopimattomalla tavalla ja Profeetta . antoi luvan tähän.
Tämä sen takia jotta Ka’ab voisi luottaa häneen ja päästää hänet lähelleen. Muhammad bin
Maslamah tapasi Ka’bin ja sanoi Profeetasta .: ”Tämä mies (Profeetta .) on määrännyt meitä maksamaan sadaqaa ja hän on väsyttänyt meidät." jolloin Ka’ab sanoi: ”Tulette tylsistymään lisää.”

Maslamah sanoi:

”Seurasimme häntä, emmekä halua jättää häntä kunnes näemme, mihin hän päätyy”.

Heidän herätettyään Ka’abin luottamus heitä kohtaan, heidän onnistui saada hänet ulos
linnoituksestaan ja tappaa hänet.

Todiste

Profeetta salli Ibn Maslamalle tehdä epäuskon teon (Profeetan pilkkaaminen ja alentaminen ovat epäuskontekoja) suuremman hyödyn saavuttamiseksi sekä välttämättömyyden takia. Ja tämä ei tapahtunut 'ikraah'n' tilassa. Joten tämä on osoitus siitä, että välttämättömyys ja hyödyn saavuttaminen muslimeille on hyväksytty syy tehdä kufria tai shirkiä.


Vastaus

Tähän voisi vastata seuraavalla tavalla:

    • Periaate on, että Profeettaa . ei ole sallittua haukkua tai pilkata. Hänen oikeutensa on
    antaa anteeksi näistä teoista. Hän antoi luvan kenelle tahtoi puhua itsestään ja tässä
    esimerkissä Ibn Maslamah pyysi lupaa tähän, Profeetan antaen hänelle luvan.
    Voiko joku alentaa Profeetan . arvoa mediassa, jotta saisi paikan eduskunnasta tai jotta
    saavuttaisi vielä suurempaa; esimerkiksi ministerin paikan? Emme usko kenenkään
    muslimin sallivan tätä, joten sen vuoksi on ongelmallista käyttää tätä perimätietoa
    todisteena sille, että olisi sallittua säätää lakeja Allahin rinnalla, joka on shirk. Mutta mikäli
    halutaan käyttää tätä sekä tulevaa perimätietoa todisteeksi sille, että on sallittua osallistua
    kufrin toimielimenä toimivaan eduskuntaan ja olla sen jäsen, niin silloin hänen on sallittava
    kaikki mahdolliset 'kufr'- ja 'shirk-teot' joita tekemällä hän saavuttaisi päämääräänsä.

    • Jotkut vastaavat tähän todisteeseen sillä, että oli kyse sotatoimesta ja sodassa valehtelu on sallittua, kuten Profeetta . on sanonut. Tämän vastauksen mukaan tämä poikkeus sattui
    tietyn syyn ja tehtävän takia, joten ei ole sallittua verrata muita sotatoimiin liittymättömiä
    hyötyjä tähän.

    • Imam Al-Nawawin mukaan se mitä Maslamah sanoi, oli epäsuoraa puhetta. Eli se on
    puhetta, josta voisi ymmärtää näin tai näin. Hän sanoi:
    ” ’Anna minulle lupaa puhua sinusta (sopimattomalla tavalla)’
    Tarkoittaen, että anna minulle lupaa sanoa sinusta ja itsestäni jotain epäsuoraa puhetta,
    mitä näen hyödylliseksi. Tässä on todiste sallivuudelle puhua epäsuorasti.
    Ja se on sitä, että sanoo asioita, mitkä sisältävät oikeaa tarkoitusta kuulijan ymmärtäen
    siitä jotain muuta. Tämä on sallittua taistelussa ja muualla, niin kauan kun hän ei
    epäsuoralla puheella kiellä Shariallisia oikeuksia.
    ’Hän on väsyttänyt meitä’:
    Tämä on senkaltaista epäsuoraa puhetta, joka ei ole ainoastaan sallittua mutta myös
    suositeltavaa (mustahab). Koska sen sisältö tarkoittaa sitä, että hän . on kasvattanut sekä
    opettanut meitä Sharian mukaisille käytöstavoille, joissa on väsymystä, mutta se väsymys
    on Allahin . tyytyväisyyden saavuttamisessa, jota me rakastamme. Se mitä kuulija
    ymmärsi, oli vihattua väsymystä.” (al-Minhaaj Sharh Sahih Muslim)


Hajjaaj bin ’ilaatin tarina

Hän oli Profeetan kumppani, joka teki Profeetan . kanssa hijra'n Medinaan. Hän sanoi Profeetalle:

”Minulla on Mekassa vaurautta ja se on tallessa perheeni luona ja haluaisin hakea niitä, olenko saanut luvan jos puhun sinusta sopimattomalla tavalla tai jos sanon jotain (mikä edesauttaisi tehtävääni)?” Jolloin Profeetta antoi hänelle luvan, että hän voisi sanoa mitä tahtoo.
Saapuessaan Mekkaan, hän tuli vaimonsa luokse ja sanoi, ”Kerää omaisuuteni mikä minulla oli luonasi, haluan ostaa sillä Muhammadilta ja hänen kumppaneiltaan saatuja sotasaaliita; heitä on nujerrettu ja heidän vaurautensa on otettu.”

Todiste

Tämän hadithin käyttäminen todisteena on verrattavissa Ibn Maslaman tarinalla todistelua. Eli Profeetta . salli Hajjaajille sanoa hänestä . sopimattomia ja antoi hänelle luvan sanoa mitä halusi.

Joten tämä salliminen on merkki siitä, että maallinen ja yksilöllinen hyöty on osa
välttämättömyyttä ja Profeetta . salli Hajjaajille puhua itsestään halveksivalla tavalla ja se on
epäuskon teko.

Joten tämä on todiste sille, että olisi sallittua osallistua eduskuntavaaleihin.

Vastaus

Tähän voi vastata samalla tavalla kuin edellisen perimätiedon kohdalla:

    • Hajjaaj pyysi Profeetalta . luvan ja Profeetta, jonka kunnia on hänen oma oikeutensa,
    antoi hänelle luvan tähän.
    • Se mitä Hajjaaj teki, oli ainoastaan valehtelua. Koko kertomuksessa ei sanota hänen
    osoittaneen iloa, sille mitä hän sanoi (Profeetan . ja muslimien häviämisestä).


On muitakin samantapaisia perimätietoja, joita salliva osapuoli tässä asiassa käyttää, ja ne ovat toistensa kanssa samankaltaisia.

Oppineiden mielipiteitä koskien tätä aihetta

Tässä on muutama esimerkki oppineiden mielipiteistä koskien tätä kyseistä asiaa.

Salliva osapuoli

• Taj Al-Din Al-Subki:

”Ja on tiedossa, että epäuskovaisten vaatteisiin pukeutuminen ja epäuskon sanojen
mainitseminen olematta pakonalaisena, on epäuskoa. Mutta jos muslimien hyöty tarvitsee
sitä. Tai jos heidän tarve on tullut isoksi sille, että löytyisi joku joka tekisi sitä, niin näyttää
siltä, että siitä tulee kuin ikraah.”

(Al-ashbaah wa al-nadhaa’ir)

• Useammat meidän aikamme oppineet, jotka ovat sallineet välttämättömyyden takia
osallistua parlamentteihin ja mennä sorrettuna tuomioistuimiin, joissa ei noudateta sharia-
lakia.

Kieltävä osapuoli

• Ibn Al-Qayyim:

”Ei ole mitään erimielisyyttä umman sisällä siitä, ettäkö olisi sallittua sanoa epäuskon
sanoja minkään syyn takia, paitsi pakotettuna, jos hänen sydän on täynnä uskoa.”

(i'laam ul muwaqqi'een 'an rabb il 'aalameen)

• Ibn Taymiyah:

”Totisesti ne asiat, jotka ovat kiellettyjä, niitä on kahdenlaista:
Ne joista on varmuutta, että islamilainen lainsäädäntö ei ole sallinut mitään (osaa) niistä –
ei välttämättömyyden, eikä muun kuin välttämättömyyden takia – kuten shirk ja
säädyttömät teot, sekä Allahista puhuminen ilman tietoa, ja selkeä sorto.
Ja ne ovat ne neljä asiaa, jotka on mainittu Hänen, Korkeimman, sanoissa:

{”Sano: Totisesti Herrani on kieltänyt säädyttömyydet – niin avoimesti kuin
salassakin tehdyt –, sekä (kaikki muutkin) synnit, luvattoman sorron; ja sen, että
liitätte Allahin rinnalle sellaista, mihin Hän ei ole antanut oikeutusta,
ja että sanotte Allahista jotain mitä ette tiedä.”}
(7:33)

Nämä asiat on kielletty kaikessa Sharia-laissa. Ja tämän kiellon kanssa Allaah lähetti kaikki
Lähettiläät, eikä Hän sallinut niistä mitään vähimmässäkään määrin, ei millään ehdolla
ehtojen joukosta. Ja tämän takia ne paljastettiin tässä Mekkalaisessa suurassa.”

(Majmu’ Fatawa)


• Ibn Al-Waziir Al-Yamaani: Tulkitessaan Allahin sanat:

{”Totisesti ne ovat tehneet epäuskoa, jotka sanovat: ’Jumala on kolmas kolmesta.’”}
(5:73)

”Hän (Allaah) ehdoitta tuomitsi epäuskovaisiksi heidät, jotka sanoivat tämän. Pohjautuen
Koraaniin, Sunnaan sekä konsensukseen: heihin ei lukeudu pakotettu, mutta kaikki muut
(syyt) jäävät voimaan”

(Ithaar al-Haqq ’alal-Khalq)


Lopputulos

Tarkistamalla sallivan osapuolen käyttämät todisteet voimme huomata, että niissä on vahvojakin perusteluita. Mutta niiden käyttäminen rajoituksetta ja ehdoitta on vastoin sitä ymmärrystä, minkä saamme tutkimalla todisteeksi mainittuja Koraanin jakeita, Profeetan sunnaa ja oppineiden kommentteja.

Mutta samalla sitä faktaa ei voida sivuttaa, että asian kieltävät kykenevät vastaamaan vahvasti vastapuolen todisteisiin ja täten horjuttamaan sallivuuden puolesta olevien todisteiden vahvuutta.

Jos näkisimme välttämättömyyden sallivan kufrin tekemistä, se avaisi seuraavanlaisia kysymyksiä:

    • Kuka lopulta päättää, mikä on haitta ja hyöty? Mikä on välttämättömyys? Nykyaikana ei ole kalifaattia tai suurta johtajaa, ketä muslimit seuraisivat ja oppineet ovat hajaantuneet vielä entisestään. Ihmiset ajattelevat eri tavalla, joku saattaa nähdä haittana sellaista, mitä
    toinen ei näe, ja mitä joku saattaa nähdä hyötynä, niin toinen ei näe. Sama koskee
    välttämättömyyttä.
    • Jos välttämättömyyden (joka ei ole lähellä ikraah'in tilaa) takia alamme sallia kufrin ja
    shirkin tekemistä ilman mitään tarkkoja, hyvin perusteltuja rajoja ja ehtoja, niin mitä jää
    uskonnosta?
    • Miten nk. rivimuslimit ikinä voisivatkaan erottaa totuuden vääryydestä, jos muslimit ilman
    pakottavaa syytä uiskentelevat tekemässä shirkiä ja kufria oppineilta saamallaan
    siunauksella?

Jos emme näe välttämättömyyden sallivan kufrin tekemistä missään tilanteessa, se avaa meille seuraavat kysymykset:

    • Jos hyvin perusteluin ja todistein rajoitettu välttämättömyys ei ole pätevä syy tehdä asioita, jotka sisältävät kufria ja shirkiä, niin se tarkoittaa sitä, että muslimit joutuvat erittäin
    suuriin ahdinkoihin nykymaailmassa. Nimittäin mikään maa ei tietääksemme hallitse
    totaalisesti ja puhtaasti Sharia-lailla, ei edes ne maat, joista niin luullaan. Tämä ongelma on
    vielä selkeämpi niiden kohdalla jotka asuvat länsimaissa. Ja tällä hetkellä ei ole yhtäkään
    islamilaista valtiota, joka tuomitsee Sharia-lailla ja minne muslimit kykenisivät tekemään
    hijraa.


Se on päivänselvää, että tämä asia on erittäin tärkeä, ja näyttää siltä, että erittäin harvassa ja melkein olettamattomissa on syvällinen tutkimus tästä aiheesta.
Vasta vähän pidemmän etsimisen jälkeen, kirjoittaja löysi kirjoituksia, jotka perehtyivät paremmin tähän asiaan ja sitä kautta toivat valoa siihen, että saattaa olla olemassa mielipide, joka sanoo, että on sallittua tietyn välttämättömyyden vuoksi tehdä shirk ja kufr (ollen kokonaan eri asia, miten oikeellinen tämä mielipide on).

Jos kantaisimme sitä mielipidettä, että välttämättömyys on pätevä syy tehdä shirk ja kufr, tulisi meidän rajata selkeät rajat ja säännöt välttyäksemme tämän periaatteen väärinkäytöltä.

Tutkimalla sallivan osapuolen käyttämiä argumentteja, voisi päätellä seuraavaa:

    • Muslimeilla Suomessa saattaa olla tarvetta edustajille eduskunnassa, jotka ajaisivat
    eteenpäin heidän oikeuksia siellä käsin. Tämä tarve, jolla voisimme kuvailla tämän hetken
    Suomen muslimien tarvetta osallistua vaaleihin ehdokkaina tai äänestäjinä, ei ulotu
    välttämättömyyden tasolle.
    (Se, että hyödyttääkö yksi tai useampi muslimiedustaja eduskunnassa Suomen
    muslimiyhteisöä, on itsessään aihe, jota sallijan kannattaa pohtia).
    • Suomi ei ole käsityksemme mukaan tilanteessa, joka sallisi seuraavan kohdan:
    • Välttämättömyys, joka sallisi kufrin ja shirkin tekemisen, on oltava sellainen joka on lähellä
    ikraah'ia. Tällainen tilanne olisi, mikäli maassa järjestettäisiin kansanäänestys koskien asiaa
    tai lakia, joka selkeästi vaarantaisi muslimien uskon.


Esimerkki 1: Lakialoite, joka sanoo, että Islam on kielletty uskonto ja lainrikkojaa
rangaistaan ankarasti.

Esimerkki 2: Rukouksien kieltäminen muslimeilta laissa, niin, että lainrikkojaa tullaan
rankaisemaan ankarasti.

• Haitan ja hyödyn tavoittelemisen on pakko olla koko muslimiyhteisöä koskeva asia, ei
ainoastaan yksilötason asia.
• Kun muslimeilta puuttuu selkeä johtaja, niin muslimiyhteisön johtajien (oppineet, tiedonetsijät, maan laeista ja tavoista perillä olevat, viisaat jne.) on päästävä
konsensukseen sallimisesta, laittaen erittäin selvät ja tarkat ehdot, säännöt ja rajat asialle.
Tämän päätöksen on tapahduttava heidän tutkittua todisteita, ja analysoitua tilanne omin
päin, eikä seuraamalla sokeasti ulkopuolisten mielipiteitä.
Nimittäin halutessa sallia ihmisille kufrin ja shirkin tekeminen välttämättömyyden takia, on
sen sallivuuden pakko olla vahva, varma ja erittäin hyvin perusteltu.
Tämän on pakko olla erittäin tarkasti ja selkeästi rajoitettu, jotteivät muslimiyhteisön
johtohahmot ohjaa rivimuslimeita tekemään sellaista kufria ja shirkiä, jotka eivät kuuluu
kyseiseen poikkeukseen.

Tärkeä islamilainen käytäntö

Allah . sanoo:

{”Hän on sinulle, alas lähettänyt Pyhän kirjan; se
sisältää selviä jakeita, ne muodostavat Kirjan perustan
ja toisia, jotka eivät ole yhtä selviä. Ne, jotka
sydämessänsä pyrkivät harhaan, seuraavat niitä
jakeita jotka eivät ole yhtä selviä, aiheuttaakseen
erimielisyyksiä ja sepittääkseen selityksiä. Mutta
niitten oikean selityksen tuntee ainoastaan Jumala. Ja
ne, joilla on varma tieto, sanovat: »Me uskomme
siihen, kaikki on tullut Herraltamme», Ja todella sen
tajuavat vain ymmärtäväiset.”}

(3:7)

Tässä jakeessa Allah . kertoo meille, että on jakeita mitkä ovat selkeitä, eivätkä sisällä yhtään häikkää ja epäselvyyttä tarkoituksessaan. Nämä jakeet on kirjan perusta, johon perustuu kirjan viesti. Ja näiden selkeiden jakeiden määräyksien mukaan muslimin pitäisi toimia.

Tästä esimerkiksi Allahin sanat:

{”Sano: Hän, Jumala on yksi”}
(112:1)

Kun taas koettelemuksena Hän . on lähettänyt toisia jakeita, jotka eivät ole yhtä selkeitä, kuten joidenkin Koraanin suurien, kuten Al-Baqarah suuran ensimmäiset jakeet:

{”Alif-Lam-Mim”}

Ibn Kathiir sanoi:

”Allah . kertoo meille, että Koraanissa on selkeitä jakeita, jotka ovat kirjan perusta: eli selviä ja selkeitä tarkoituksessaan, eivätkä ole kenellekään ihmisille epäselviä. Ja siinä on toisia jakeita joiden tarkoituksessa on epäselvyyttä monelle ihmiselle tai osalle heistä. Hän joka vierittää niitä, mitkä ovat hänelle epäselviä selvien alle ja käyttää selkeitä jakeita ymmärtääkseen epäselviä (jolloin selvät jakeet ovat ne, mitä hän seuraa), niin hän on saanut johdatusta. Mutta joka tekee toisinpäin, on harhaanjohdatettu. Ja siksi Allah . sanoi: Hän on sinulle, alas lähettänyt Pyhän kirjan; se sisältää selviä jakeita, ne muodostavat Kirjan perustan eli sen perustat joiden luokse palataan, kun eteen tulee epäselviä jakeita ja toisia, jotka eivät ole yhtä selviä: eli joiden tarkoitus saattaa olla sama kuin selvillä, tai joiden tarkoitus saattaa olla eri sananvalintojen ja kirjoitustavan vuoksi, muttei tarkoituksensa takia.”

Profeetta . sanoi:

”Jos näet heitä jotka seuraavat niitä jakeita mitkä eivät ole selviä,
niin tiedä heidän olevan ne joista Allaah sanoi: varokaa heitä!”

(Sahih Al-Bukhari)

Tämä on tärkeä periaate, jota muslimien pitäisi aina elämässään seurata ja etenkin silloin, kuin kyseessä on vaarallinen teko.

Muslimin pitäisi aina välttää ajautumasta tekoihin, joiden sallivuudessa on häikkää ja jotka
ohjaavat häntä tekemään jotain suurta virhettä. Ja mikä on suurempi vääryys ja rikos, kuin shirk ja kufr?!

Allah sanoo:

{”Ja fitnah on pahempi kuin tappaminen”}
(2:191)

{”Ja fitnah on suurempi kuin tappaminen”}

(2:217)

Ibn Kathiir sanoi tulkitessaan ensimmäistä jaetta:

”Abu Al-’Aaliyah, Muhajid, Sa’iid bin Jubair, ’ikrimah, Al-Hasan, Qataadah, Al-Dahhaak ja Al-Rabii’ bin Anas sanoivat (tulkitessaan): *Ja fitnah on pahempi, kuin tappaminen*: ’shirk on pahempi kuin tappaminen’.”

Tämä rikos, joka on suurempi kuin itse tappaminen, on sellainen rikos jota meidän ei pitäisi
vähätellä.

Vähintään, mitä voi sanoa eduskuntavaaleista ja niihin osallistumisesta on se, että sen ympärillä liikkuu paljon epäilyksiä. Nimittäin seuraavat asiat ovat selkeitä:

    • Lainsäätäminen on Allahin yksinoikeutta ja tutkielman alussa tuodut todisteet tästä ovat selkeitä.
    • Kaikki lait, jotka ovat ristiriidassa Allahin lakien kanssa, ovat epäuskoa ja shirkiä.
    • Eduskunta on lainsäätäjä ja se on taghut toimielin, eli shirkillinen toimielin.
    • Ei ole suurempaa rikosta kuin shirk ja kufr.
    • Allah . ja hänen Profeetta . ovat varoittaneet meitä seuraamasta epäselviä asioita.


Mikä taas on epäselvää:

    • Saako välttämättömyyden takia tehdä shirk ja kufr
    • Profeetta Yusufin . ja Al-Najashin tarinat ja niiden käyttäminen todisteena.
    • Sallivan osapuolen käyttämien Sharia-sääntöjen sopivuus aiheeseen ja niiden vahvuus
    • Kuka määrittelee kunkin maan haitat ja hyödyt ja kuka rajaa välttämättömyyden tärkeät
    rajat ja säännöt


Säännöt: ”välttämättömyys punnitaan tarpeen mukaan”, tai
” se mikä sallittiin välttämättömyyden takia, punnitaan tarpeen mukaan” ja
”valitaan pienempi kahdesta pahasta”

Tämä on tärkeä lisäsääntö, jonka oppineet mainitsevat samalla kun puhuvat säännöstä
”Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”

Eli silloin kun saamme tehdä jotain välttämättömyyden takia, niin se määrä mitä teemme tulee punnita tilanteen ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi, jos joku on kuolemaisillaan nälkään, eikä hänelle ole muuta syötävää kuin sianlihaa, niin hänen ei ole sallittua syödä vatsaansa täyteen, vaan hän syö sen, mikä on hänelle hengissä pysymiseen.

Tästä Allah . sanoo:

{”Mutta jos jotakuta hätä pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista aikomusta”}
(2:173)

{”Paitsi silloin kun olette hädän pakottamia”}
(6:119)

Jos sanoisimme, että on sallittua tehdä shirk ja kufr välttämättömyyden takia.
Kuten sillä, että muslimit osallistuisivat eduskuntavaaleihin, olisi pakko laittaa käytäntöön tätäkin lisäsääntöä.

Ja jos sanoisimme, että on pakko valita eduskuntaan pienempi kahdesta pahasta, niin pitäisi pohtia seuraavat kohdat (huomautamme, että nämä ovat vain ja ainoastaan pohdintoja, ei mielipiteitä):

• Eikö ole vähäisempi pahe äänestää ei-muslimi ehdokasta, joka on muslimimyönteinen ja
puoltaa meidän oikeuksia?

• Ihminen on jo tehnyt epäuskoa tai shirkiä, joten eikö se ole pienempi paha äänestää
häntä, kuin se, että kannustamme ja äänestämme muslimia lankeamaan epäuskoon
ja shirkiin?

• Suomessa eduskuntaan hakevan muslimin tarkoitus tuskin on tuoda Suomeen
Sharia-lakia, vaan hänen tarkoitus siellä on olla puolustamassa muslimeita, ja tämä
tapahtuu hyvin myös ei-muslimi edustajan avulla, ellei jopa paremmin.


• Jos sallisimme muslimin olla erittäin tukalan välttämättömyyden takia eduskunnan jäsen,
kuviteltaessa ettemme löytäisi muslimeita kohtaan myötämieleistä ei-muslimiehdokasta,
niin eikö hänen tulisi silloin hallita seuraavat asiat hyvin:

*• Sharian-lainoppi ja uskonopin periaatteet

*• ilman tätä, hän voi hyvinkin ja mitä todennäköisemmin ylittää
välttämättömyyden rajat ja langeta kufriin ja shirkiin ilman lupaa

*• Jos hän silloin lankeaa niihin, tietämättömyyttä ei tulla hyväksymään
häneltä, sillä hänen velvollisuutensa ja välttämätön edellytys olisi, että hän
tietäisi Sharian-lain määräykset ja uskonopin periaatteet, ja hän on
vastuussa kaikesta, mitä hän tekee silloin. Kuten muslimilääkärinkin olisi
pakko olla tietoinen Sharia-laista sen osalta, mikä koskee lääkintä-alaa.

*• Maan laki sekä politiikasta

Muutoin koko tarkoitus hänen osallistumisensa eduskuntaan olisi turhaa
Hän saattaa aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, jonka takia alunperin
hänelle sallittiin kansanedustajan tehtävä, joka itsessään on kufr ja shirk

* Viisas mieli ja hyvä kielitaito

Ilman tätä hän aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä

*• Muslimina harras sekä aktiivisuudestaan tunnettu muslimiyhteisön sisällä
Jotteivat hyväksikäyttäjät saisi tilaa käyttää muslimeita hyväkseen tämän
edustajan kautta

*• Hänen ei ole sallittua osallistua lakien säätämiseen, kuin ainoastaan koskien sellaisia
asioita, joilla olisi merkittävästi vaikutusta muslimien elämään hyvässä tai pahassa.
Hänen tarkoituksensa tulisi olla ainoastaan sellaisten lakien voimaantulon
estäminen, jotka saattaisivat vakavalla tavalla satuttaa muslimeita. Näin ollen tähän
tarkoitukseen eivät sisälly mitättömät tai niin kutsutut ”arkisemmat”
lainsäädännölliset asiat. Ja kuten sääntö sanoo:

”Mikä sallittiin välttämättömyyden takia, punnitaan tarpeen mukaan”

Profeetta Muhammad & uskonopin periaatteista kiinni pitäminen
Quraish lähetti ’Utbah bin Rabi’an Profeetan luokse, ja kun hän meni Allahin sanansaattajan luokse, hän sanoi:
”Kuten tiedät, olet sukujuuresi takia arvostetussa asemassa meidän keskuudessamme, ja olet tuonut kansallesi suuren asian, joka on hajottanut heidän rivinsä. Kuuntele minua, tarjoan sinulle asioita, ehkä hyväksyt jonkin niistä.

Jos sinä tällä (mitä teet) tavoittelet vaurautta, keräämme sinulle vaurautemme, kunnes sinusta tulee varakkain meistä.

Jos se on kunniaa (arvonasemaa) mitä etsit, annamme sinulle sen aseman (vallan) meidän luona niin, että emme tee mitään päätöstä ilman sinua.

Jos se on kuninkuus mitä halaajat, kruunamme sinut kuninkaaksemme.

Jos se mikä sinulle tulee (ilmestys), ovat asioita, mitä näet etkä kykene pääsemään niistä pakoon,etsimme sinulle parannuslääkettä, ja kulutamme vaurautemme kunnes olet parantunut.”


Sanottuaan sanomansa, Profeetta . luki hänelle Al-Fussilat suuran ensimmäiset jakeet:
{”Ha Mim.
Ilmoitus ylhäältä Armeliaalta Armahtajalta; kirja, jonka jakeet on selvennetty arabialaisena Koraanina kansalle, jolla on tieto, tuoden ilosanomaa ja varoittaen. Mutta useimmat heistä kääntyivät pois eivätkä kuule. He sanoivat: "Sydämemme ovat suljetut siltä, johon meitä kutsut; korvamme ovat raskaita, ja sinun ja meidän välillämme on este. Toimi siis; kyllä mekin toimimme!"

Sano: "Minä olen vain ihminen niin kuin tekin, ja minulle on ilmoitettu, että Jumalanne on
yksi Jumala. Seuratkaa siis suoraa tietä Hänen luokseen ja anokaa Häneltä anteeksiantoa.
Voi monijumalaisia, niitä, jotka eivät maksa almuveroa eivätkä usko tämän jälkeiseen elämään.”}

(41:1-7)

(Sheikh Albani maintsi Fiqh al-Siirah-kirjassa tämän perimätiedon kertojaketjun olevan hyvä)

On sanottu, että Mekkalaiset ehdottivat Profeetalle seuraavaa:

”Tarjoamme sinulle asian, jossa on hyötyä sekä sinulle että meille.”
Profeetta . kysyi: ”Mikä se on?”
He sanoivat: ”Palvot jumaliamme Laat ja Uzzah vuoden, ja palvomme Jumalaasi vuoden.”

Profeetta . kertoi, että vastaa heille sen jälkeen kun on saanut Herraltaan ilmoituksen. Ja sen
takia Allah . lähetti Al-Kaafiruun suuran.

(Tästä kertomuksesta on useampaa versiota, jotka yksinään ne eivät ole autenttisia, mutta yhteen koottuna voidaan ymmärtää niillä olevan perää.)

Profeetta ei ikinä antanut minkään horjuttaa uskonsa periaatteita, vaikka tarjolla olisi ollut erittäin hyödyllisiä mahdollisuuksia.

Mekkalaiset tarjosivat hänelle päätösvaltaa ja kuninkuutta, mutta hän kieltäytyi, koska hänen olisi täytynyt jättää ihmisten kutsuminen tawhidin tielle.

Mikäli hänellä olisi ollut valtaa ja johtava asema, hän olisi voinut helpottaa sorrettujen muslimien tilaa; hän olisi voinut välttää sotia, ja hän olisi voinut hitaasti muuttaa sen kansan lakeja ja toimintamalleja.

Tämä kaikki olisi kuitenkin tarkoittanut, että hänen olisi tullut antaa periksi joistakin asioita
uskostaan; mutta nämä asiat olivat hänen uskontonsa tukipilarit ja sen takia hän ei suostunut tähän.

Se on varmaa, että jos hän olisi hyväksynyt hänelle tarjottua valtaa ja kuninkuutta, hän olisi voinut tehdä paljon hyvää niinkin, mutta hän tiesi, että mikään hyöty ei ole yhtä suuri, tärkeä, arvokas ja vaalimisen arvoinen, kuin tawhid. Ja hän tiesi, että siitä poikkeaminen on loppujen lopuksi pahuutta, vaikka päälle päin siinä voisi olla näkevinään suuria hyötyjä.
Jos tämä toinen tarina, missä Mekkalaiset esittivät Profeetalle, että hän palvoisi heidän jumaliaan vuoden ja he palvoisivat Profeetan Jumalaa vuoden, pitää paikkaansa, niin voimme miettiä, että vaikka he tarjoutuivat palvomaan Allahia . kokonaisen vuoden, niin heidän vaatimus oli liikaa.

Tämä kokonainen vuosi, jonka aikana he palvoisivat vain Allahia, rukoilisivat, kuuntelisivat
Koraania nähden Profeetan . laittavan käytäntöön sen opit, olisi varmasti saanut monen monia ihmisiä valitsemaan Islamin ja se olisi lopettanut kiistoja, mitä muslimien ja ei-muslimien välillä oli, mutta koska se olisi tarkoittanut shirkin ja kufrin tekemistä, Allah . ei sallinut tätä.

Kuten kolmannessa perimätiedossa tulee ilmi, Quraish valitti Profeetan . sedälle Abu Taalibille, että Profeetta . haukkuu heidän jumaliaan ja Abu Taalib pyysi häneltä ., että lopettaisi, jos hän niin on tehnyt. Profeetan vastasi kohottaen katseensa kohti taivasta ja kysyen heiltä: "Näettekö tämän auringon?" He sanoivat kyllä. Hän . sanoi: "Minä en ole kykeneväinen jättämään sitä (mitä pyydätte), kuten te ette ole kykeneväisiä sytyttämään siitä (auringosta) yhtäkään liekkiä."
Tällöin Abu Taalib sanoi: ”Veljeni poika ei ole valehdellut, lähtekää.”
(Ibn hajar, al-matlab al-’aaliyah: tämän kertojaketju on hyvä ja Albani, al-silsilah al-sahiihah: sen kertojaketju on hyvä)

Muslimien pitäisi ottaa Profeetasta . mallia ja pitää ylpeästi kiinni uskonnon periaatteista.

Tässä on tutkielman päätteeksi Muhammad Qutubin viisaat sanat parlamenttiin osallistumisesta. Nämä sanat ovat kullan arvoisia ja ansaitsevat jokaisen muslimin huomion.

Muhammad Qutub:

Aluksi meidän tulee muistaa, että tämän päivän vanhukset, ovat he itse ensimmäisen sukupolven hoppuista nuorisoa. Heitä, ketkä uskoivat ”tekojen” olevan pakollista ja että ei tarvita kuin yksi, tai
useampi kova isku, ja sortajat kaatuvat ja Islam tulee hallitsemaan. Monet noista nuorista
luovuttivat jo aikoja sitten, mutta nämä vanhukset eivät. He eivät luovuttaneet, mutta he uskovat
Allahin tielle kutsumisen pysähtyneen umpikujaan, ja että meidän tulee etsiä jokin toinen tie.

Syy siihen miksi he uskovat näin, on se, että he uskoivat olevansa itse heistä, ketkä tulevat
iskemään ensimmäisen iskun tai useimpia iskuja, jonka jälkeen viholliset häviäisivät ja Islam tulisi
voittamaan muutamien vuosien kuluessa. Sitten he huomasivat itse olevansa heitä, ketkä vain
ottavat iskuja vastaan kerta toisensa jälkeen vuosien saatossa vihollisen saavan voiton siitä
taistelusta, eivätkä he itse tee muuta, kuin ota iskuja vastaan. Tämän takia he näkivät tien olevan
tosiaan lukossa, eivätkä he nähneet sen avautuvan vähän aikaan. Tämän takia he luulivat, että on
pakko löytää jokin toinen avoinna oleva tie.

Tie, jonka he näkivät olevan auki, on se, josta aikaisemmin mainitsimme, eli parlamenttien ja
vaalien kautta - tuoden Islamin ääni sitä kautta kuuluvaksi, kun kerran ei ole annettu lupaa tuoda
kuultavaksi sitä muilla keinoin.

Kuten väittelimme hoppuisen nuorison kanssa, jotka halusivat ottaa aseet käteen ja rynnätä kohti
vihollista. Näimme tilanteen valossa, ja sen valossa, mitä tapahtui Hama:ssa, että törmäys
hallituksen kanssa, ennen järkevän kokoisen ja vankan muslimiyhteisön kehittymistä, on turhaa,
eikä tuota muuta tulosta islamilaiselle työlle kuin, mitä tapahtui Hamas:ssa.

Me myös väittelemme hoppuisten vanhusten kanssa, jotka luulevat auttavansa Islamin puolesta
työskentelyä, kulkiessaan tätä avointa tietä saavuttaakseen pyydettyä toivoa.

Me sanomme myös heille, että tätä tietä kulkeminen on turhaa, eikä sitä kulkemalla saavuta
mitään, ennen järkevän kokoisen muslimiyhteisön rakentumista. Vaikka olettaisimme, että
saisimme aikaiseksi parlamentin, jonka kaikki jäsenet olisivat muslimeita, ja jonka kaikki edustajat
kutsuisivat hallitsemaan Sharialla, niin mitä tämä parlamentti voisi saada aikaiseksi ilman
muslimiyhteisöä, joka kannattaa Islamin lakia ja kannattaa sen jatkumista sen jälkeen, kun se on
saavutettu? Armeija hajottaa parlamentin, ottaa sen jäsenet kiinni ja laittaa heidät vankilaan ja
kaikki loppuu hetkessä. Se on huono idea kaikista tekosyistä huolimatta. Sen lisäksi se sisältää
useita vaaroja Allahin tielle kutsumisen kannalta ja tekee siitä vaikeaa, vaikka se aluksi saattaisi
vaikuttaakin vievän sitä eteenpäin.

Ensimmäinen näistä vaaroista kuuluu uskonoppiin.

Miten käy muslimin, jonka uskonto käskee häntä tuomitsemaan ainoastaan Allahin Sharian
mukaan, ja jonka uskonto sanoo hänelle jokaisen muun tuomitsemistavan kuin Sharian olevan
jahiliyan ajan tuomio, jota hänelle ei ole sallittua hyväksyä tai tuntea tyytyväisyyttä sitä kohtaan,
tai osallistua siihen; miten voi olla sallittua hänen osallistua parlamenttiin, joka tuomitsee (säätää)
muulla, kuin Allahin lailla ja tällä teollaan, ottamalla osaa istuntoihin, ilmaisee kieltäytyvänsä
tuomitsemista Allahin lain mukaan?!

Miten muslimin olisi sallittua osallistua siihen? Puhumattakaan että hän vannoo sen puolesta ja
vannoo suojelevansa sitä ja perustuslakia, johon se perustuu! Allah on kertonut Koraanissa:

{”Teille on lähetetty tämä määräys: Kun kuulette Allahin jakeiden tulevan kielletyksi ja pilkatuksi,
älkää jääkö istumaan heidän seuraan, kunnes he vaihtavat puheenaihetta. Muutoin tulette heidän
kaltaisekseen.”}


Näiden jatkuva puhe, on Sharian vastustamisesta ja sen hylkäämistä. Eikä heillä ole muuta
puhuttavaa, joten miten he sitten voivat istua heidän kanssaan?!

Kaikki tekosyyt mitä tuodaan, kuten, että saatamme Islamin äänen heille kuultavaksi tai, että
ilmoitamme kieltävämme jatkuvasti tuomitsemisen (lainsäätämisen) muulla kuin Allahin lailla, ja
että julistamme puhujan pöntöstä ja kutsumme hallitsemaan Allahin lailla. Mikään näistä
tekosyistä ei tee sallituksi sitä rikkomusta selkeää uskonoppia kohtaan. He sanovat: ”Eikö
Profeetalla . ollut tapana mennä Quraishin kokoontumisiin, kertomaan heille Allahin sanomaa?”
Kyllä, hän meni heidän kokouksiin varoittamaan heitä, mutta hän ei osallistunut heidän
kokouksiinsa. Jos muslimi, joka kutsuu hallitsemaan Allahin lailla, pystyisi menemään nykypäivän
jahiliyan kokouksiin ja hänelle annettaisiin lupa puhua, kuten Profeetalle . annettiin lupa puhua
entisen jahiliyan aikana, olisi hänen pakollista mennä ja välittää tämä viesti. Tässä tapauksessa hän
ei olisi kokouksen ”jäsen”, vaan ainoastaan ulkopuolinen viestintuoja. Hän tuli kutsumaan heitä
hallitsemaan Allahin lailla. Tässä tapauksessa tämä kokous ei pitäisi häntä jäsenenä, eikä hän itse
pitäisi itseään kokouksen jäsenenä. Hän tuli vain tuomaan viestin ja sitten hän poistuisi. Mutta
kokouksiin osallistuminen jäsenenä, sillä tekosyyllä, että se mahdollistaa kutsumisen totuuteen, on
asia jolle ei Allahin uskonnossa löydy todistetta.

Toinen vaara, on tämän asian kaunistaminen ihmisille.

Aina me sanomme ihmisille, että muulla kuin Allahin lailla hallitseminen on väärin, ja, että mikään
muu (hallitus) ei ole laillinen, paitsi se, mikä tuomitsee Allahin lailla. Ja sitten sen jälkeen he
näkevät meidän osallistuvan siihen, mihin kiellämme heitä osallistumasta. Mitä tästä seuraa?

Jos me löydämme itsellemme tekosyitä osallistua hallitusmuotoon, jonka julistamme ihmisille
olevan väärä, niin miten odotamme ihmisten kieltäytyvän osallistumasta? Ja kuinka rakentuisi
muslimiyhteisön pohja, jonka päälle rakentuu Islamilla hallitseminen? Yhteisö ja perusta, jotka
kieltävät kaikki lait paitsi Allahin lain ja kieltäytyvät osallistumasta kaikkiin lakeihin, paitsi Allahin
lakiin.

Me luulemme osallistumalla parlamentteihin helpottavamme muslimiyhteisön ja sen perustan
kehittämistä, sillä kutsumme siihen viralliselta puhujan pöntöltä, jota ihmiset kuuntelevat. Mutta
todellisuudessa me vaikeutamme sen kehittymistä, näillä kaunistuksilla, joita teemme Allahin lailla
hallitsemisen suhteen. Ihmiset eivät silloin saa selkeätä ymmärrystä sille, mikä on Islamilainen
toimintatapa, jonka mukaan velvollisuutemme olisi toimia tämän asian suhteen.

Muslimiyhteisö ei pysty kehittymään tarpeeksi suureksi, jotta olisi mahdollista laittaa Islamin lakia
käytäntöön, kunnes heidän ymmärryksensä kypsyy ja he tietävät varmuudella, että se on heidän uskonopillinen velvollisuutensa tehdä kaikkensa sen eteen että tuomittaisiin ainoastaan Islamin lailla ilman mitään muuta. Ja samalla (uskonoppinsa takia) kiellettäisiin se, että olisi muuta lakia, kuin Allahin laki.

Kolmas vaara on se, että vuosikymmenet ovat opettaneet meille, että ”diplomaattisessa” pelissä vahvat syövät heikot. Eikä heikolle jätetä tilaisuutta harhauttaa vahvaa ja ottaa häneltä vähääkään hänen voimastaan pois.

Heikkoudella ja vahvuudella ei ”diplomaattisessa” pelissä ole mitään tekemistä totuuden ja
vääryyden kanssa. Eikä sillä ole tekemistä paljouden ja vähyyden kanssa.

Vähemmistö, jota kansa ei hyväksy ja jota se vihaa. Mutta joka saa (maan) sisältä sotilaallista
tukea, ja jota tukee ulkopuolelta joku tämän päivän olemassa olevista saatanallisista suurvalloista.
Tämä on se joka on oikeastaan vahva, vaikkei sillä olisi kannattajia (kansan sisällä). Köyhä ja
alistettu enemmistö on se, joka on heikko, vaikka se edustaisi asukkaista enemmistöä!

Ja näin ollen, islamilaiset järjestöt, jotka osallistuvat islamin vihollisten poliittisiin hallituksiin, ovat
se häviävä puoli diplomaattisessa pelissä, ja viholliset ovat se voittava osapuoli. Joko sillä, että se
puhdistaa heidän mainettaan muslimiyhteisön edessä, yhteistyöllä mitä tekevät islamilaisten
järjestöjen kanssa, tai liittoutumalla heidän kanssaan, tai osallistumalla heidän kanssaan missä
tahansa asioissa, tai saattamalla huonoon valoon Islamin tavoitetta kansan edessä. Myös
poistamalla sitä erottumista, mikä heillä oli silloin, kun he olivat ”kentällä” erottuneet joukosta,
tavalla, jossa eivät osallistuneet poliittiseen jahiliyaan, joka heidän ympärillä oli. Silloin ihmiset
tunsivat heitä siitä, että olivat sellaisen ideologian kantajia, joka oli korkeampi, kunniakkaampi ja
suurempi, kuin kaikki muut poliittiset rykelmät, jotka haluavat vain tätä maallista elämää. Joka
kilpailee ja taistelee maan rikkauksista. Joka ei tiedä politiikassaan islamilaisia käytöstapoja, eikä
islamilaisia tarkoituksia vaan kutsuu tietämättömyyden ajan kutsuilla. Joka on kääntynyt pois
tuomitsemasta Allahin lailla.


Kertaakaan ei ole ”diplomaattisessa” pelissä tapahtunut niin, että alistetut olisivat kyenneet
pyörittämään pääasiat poliittisten järjestelmien sisältä, joita pyörittää heidän viholliset.

Yksi hammaspyörä ei yksin ohjaa renkaan pyörimistä, mutta pyöreä rengas on se joka ohjaa
hammasrengasta! Osittaiset ”parannukset” jotka koskettavat joitakin osia elämästä ja jotka
tapahtuvat islamilaisten toimesta, niin jahiliya ei sitä kestä, eikä kykene olemaan sille kärsivällinen.
Kiireisesti se pyyhkäisee sen kokonaan ja lopettaa sen vaikutukset, ja silloin jää voimaan ne huonot jäljet, jotka tulevat sillä, että kaunistelee ideologiaa, eivätkä ne jäljet haihdu. Ja tämän pahuus on paljon suurempi, kuin ne osittaiset hyödyt jotka saavutetaan tällä osallistumisella, jota voisi
todistaa Korkeimman sanat: ”Niissä on suurta syntiä ja hyötyä ihmisille, mutta niiden synnit ovat suurempia, kuin hyödyt”.

Mitä tulee siihen luuloon, että jahiliya tulee pysymään varomattomana, kunnes salaa hiipien
islamilaiset kykenevät saavuttamaan hallinnollisia asemia, ja heidän varomatta sitten repivät
johdon heiltä ja laittavat käytäntöön islamin lakia, niin tämän luulon nimeäminen
naiiviksi/hölmöksi ei ehkä ole riittävää! Algerian tapaus mielestäni on riittävä merkki tuhoamaan
tätä luuloa, jos tällä luulolla edes on oikeasti mitään paikkaa kenenkään mielessä.
(waaqi’una al-mu’aasir)

[Lainaus Muhammad Qutbilta päättyy. -AR]

Loppupuhe

Täydellisyys kuuluu vain Allahille, ja Allahin . kirja on ainoa virheetön kirja maanpäällä.

Tämän tutkielman tarkoitus on selventää lukijalle sitä ristiriitaa, mikä on Sharian lailla ja islamin uskonopilla, demokraattisen parlamentin kanssa.

Tässä tutkielmassa mainitut syyt siitä, joiden takia emme näe sallituksi osallistua ja äänestää
Suomen eduskunnassa eivät ole ne ainoat syyt. Kuten tuomamme todisteet molemmille, eivät ole osapuolien kaikki todisteet. Tuomamme molempien osapuolien todisteet ovat ymmärryksemme mukaan ne tärkeimmät. Jos Jumala suo, täydennämme tätä tutkielmaa lisää tulevaisuudessa.

Jos jollakulla on lisättävää tai huomautettavaa liittyen tähän kirjoitukseen, niin otamme ilomielin vastaan neuvoja ja huomautuksia, kunhan neuvojan lähestyminen on vilpitön ja hän kantaa hyvää aikomusta ja tarkoitusta.

Ja haluamme tehdä sen selväksi, ettemme missään tapauksessa kutsu muslimeita etsimään luolaa minne piiloutua. Eli emme kutsu ihmisiä olemaan osallistumatta yhteisönsä hyvinvointiin.

Muslimien pitäisi olla aktiivisia ja avaramielisiä, ei sulkeutuneita. Mutta tämän kaiken pitäisi
tapahtua islamin säätämillä tavoilla, ja pitämällä kiinni uskonoppimme periaatteista.
Pyydämme Allahilta johdatusta, anteeksiantoa ja menestystä itsellemme ja jokaiselle muslimille.

Ja Allah tietää parhaiten

. ... .... ... ..... .... . ... ... . ... .......

Mohammed Adlouni
'Abdul-'Aziiz Heinonen

/Helsingin Muslimien osuus päättyy

Lähde: Helsingin Muslimien Facebook-ryhmä. PDF-julkaisu

***

Lau Huh 18, 2015 5:07 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Epäilykset koskien demokratian määräystä Islamissa Vastaa lainaamalla viestiä
***

Muwahhiduun-sivuston kääntämä julkaisu

Epäilykset koskien demokratian määräystä Islamissa

Alkuperäinen julkaisija At-Tibyaan Publications, Rajab, 1425H

Sisällysluettelo

    Esittely

    Lyhyt selitys demokratiasta sekä sen sisäisestä kufrista ja ilmeisestä shirkistä
    Vaaliprosessi ja sen seuraamukset äänestäjille

    Demokraattisiin vaaleihin osallistumista koskevien epäilyksien kumoaminen

    1. Profeetta Yuusufin, olkoon rauha hänen päällään, osallistuminen ministerinä Egyptin
    kuninkaan hallitukseen.
    2. Periaate: “Valitaan pienempi kahdesta pahasta”
    3. Periaate: “Otetaan hyöty vahingon sijaan”
    4. Periaate: “Teot perustuvat aikomuksiin”
    5. Periaate: “Hyvään määrääminen ja pahasta kieltäminen”
    6. Periaate: “Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”

    7. Periaate: “Kufr annetaan anteeksi pakon takia”

    Huomautus pakkoa koskien
    Määräys koskien niitä, jotka osallistuvat demokraattisiin vaaleihin
    Johtopäätös

    Liite 1: Tiivistetty fatwa vaaleihin osallistumisen määräyksestä
    Suomentajan liite: Demokratian kutsuminen shuuraksi sitä tukeakseen
    Allaah, Kaikkein Korkein, sanoo: “Ne, jotka kuuntelevat sanaa (hyvää neuvoa, Laa ilaaha ill
    Allaah jne.) ja seuraavat siitä kaikkein parhainta – he ovat niitä, jotka Allaah on johdattanut, ja
    he ovat niitä, joilla on älyä.” [39:18].



Esittely:

Totisesti kaikki ylistys kuuluu Allahille ja olkoon Allahin rauha ja siunaukset Profeettamme
Muhammadin sekä hänen perheensä ja seuralaistensa päällä Viimeiseen päivään asti.

Jatkaaksemme:

Viime aikoina meidän uskonnollisesti sitoutuneiden veljiemme välillä on puhjennut internetissä
väittely koskien demokraattisiin vaaleihin osallistumisen sallittavuutta lännessä. Erityisesti artikkeli
nimeltä ”Äänestää vai eikö äänestää”, sekä toinen nimeltä ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?” ovat nostaneet esiin useita pointteja, joiden käsittelemisen tunnemme olevan välttämätöntä; kuin myös useiden muiden demokratiaan sekä vaaliprosessiin osallistumiseen liittyvien (pointtien).

Tässä lyhyessä puheenvuorossa koetamme tuoda hieman selvyyttä tähän asiaan, toivoen samalla
kumoavamme joitain väitteitä ja korjaavamme joitain näiden artikkeleiden kirjoittajien virheitä;
kuin myös käsittelevämme joitain muitakin yleisesti tähän aiheeseen liittyviä virheitä.
Lähestyttäessä aihetta ’muslimien osallistuminen demokraattisiin vaaleihin’, on ensin tehtävä
muutamia alustavia johdantoja ja esittelyitä. Meidän aikomuksemme on olla hyvin lyhytsanaisia
näissä kohdissa välttääksemme niissä viipymistä, ja mainitsemme ne ainoastaan jäljempänä
tapahtuvaa viittausta varten kun keskustelemme ydinasiasta koskien kiistaa demokraattisiin
vaaleihin osallistumisen sallittavuudesta.


Lyhyt selitys demokratiasta sekä sen sisäisestä kufrista ja ilmeisestä
shirkistä:


Sana ‘demokratia’ tulee kreikankelisistä sanoista ‘demos’, joka tarkoittaa kansaa, sekä ’cratus’, joka
tarkoittaa valtaa. Se on järjestelmä, jossa ihmiset säätävät itselleen lakeja heidän nimitettyjen
edustajiensa kautta; neuvostossa tai parlamentissa, joka on perustettu sen alueen ihmisten
enemmistön haluja ilmentävien lakien ja linjausten täytäntöön panemista varten.

’Abdul-Wahhaab Al-Kilaalii sanoi: ”Kaikki demokraattiset järjestelmät perustuvat yhteen
ideologiaan, joka on se, että päätäntävalta on annettu niille ihmisille, joille (sen alueen) herruus
kuuluu. Tiivistettynä, demokratia on periaate ihmisten herruudesta.”
1 Se on, kuten Abraham
Lincoln sanoi: ”Ihmisten valta, ihmisten toimesta, ihmisiä varten.”
_________________________________
1 Mawsuu’ah As-Siyaasah, 2/756

Näin ollen se on järjestelmä, joka on vastoin koko olemusta ainoastaan Allahille kuuluvasta
yksinoikeudesta säätää lakeja, ja sellaisena se astuu pois pelkästä tottelemattomuudesta Allahia
kohtaan (ja sisään) shirkin valtakuntaan, sillä se pyrkii nostamaan ihmiset Lainsäätäjän (ts. Allahin)
tasolle.

Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi:

{“Ja Allaah tuomitsee, eikä ole ketään, joka lykkäisi Hänen tuomiotaan. Ja Hän on nopea
tilinteossa.”}
[13:41]

Ja Hän, Kaikkein Korkein sanoi:

{“Vai onko heillä liittolaisia, jotka ovat säätäneet heille uskonnosta jotain sellaista, mihin Allaah
ei ole antanut lupaa?”}
[42:21]

Ja koska ihmiset ovat niitä, jotka valitsevat lait edustajiensa kautta, niin nämä lait perustuvat siihen
mitä ihmiset haluavat ja ovat yhteneviä enemmistön halujen kanssa – toisin kuin Allahin ilmestys.

Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi:

{“Oletko nähnyt hänet, joka on ottanut jumalakseen omat halunsa? Olisitko sinä sitten hänen
suojelijansa? Tai luuletko, että suurin osa heistä kuulee tai ymmärtää? Totisesti he ovat kuin
karjaa – ei, vaan he ovat vielä harhautuneempia (poissa suoralta) tieltä.”}
[25:43-44]

Näin ollen se, että ihmiskunta on anastanut tämän oikeuden, asettaa heidät valheellisiksi jumaliksi
(tawaaghiit) Allahin rinnalle, (sillä) tämän avulla he säätävät lakeja ja tuomitsevat asioista vastoin
Hänen ilmestystään. Ja tästä syystä Allaah on viitannut mihin tahansa ihmiseen tai järjestelmään
joka ei hallitse sen mukaan mitä Allaah on paljastanut, taaghuutina (valheellisena jumaluutena):

Allaah, Kaikkein Korkein sanoi:

{“Oletko nähnyt ne (tekopyhät), jotka väittävät uskovansa siihen mitä on lähetetty sinulle, sekä
siihen mitä on lähetetty ennen sinua – he haluavat mennä tuomiolle taaghuutin luokse, vaikka
heitä on määrätty hylkäämään heidät.”}
[4:60]

Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: “Henkilö, jota totellaan
tottelemattomuudessa Allahia kohtaan, tai henkilö, jota totellaan muun kuin totuuden uskonnon
johdatuksen seuraamisessa; kummassakin tapauksessa, mikäli hän määrää ihmisieä vastoin Allahin
määräyksiä, niin hän on taaghuut. Tästä syystä kutsumme kaikkia ihmisiä, jotka hallitsevat muulla
kuin sillä mitä Allaah on paljastanut, taaghuutiksi.”
2
________________________________________________
2 Al-Fataawaa, 28/200

Ja Ibn Al-Qayyim, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Joten taaghuut viittaa kaikkiin
ihmisiin, jotka hallitsevat muulla kuin sillä, millä Allaah tai Hänen Lähettiläänsä hallitsevat. Tämä
pätee myös siinä tapauksessa, että ihmiset palvovat häntä Allahin rinnalla, tai seuraavat häntä
Allahin lupaa, tai tottelevat häntä olematta varmoja, tottelevatko he Allahia. Joten nämä ovat
tämän maailman tawaaghiit, ja jos katsot heitä ja näet heidän kanssaan olevien ihmisten tilan, niin
tulet huomaamaan että suurin osa heistä on vaihtanut Allahin palvomisesta tämän taaghuutin
palvomiseen; Allahin ja Hänen Lähettiläänsä hallinnon mukaisesti hallitsemisesta tämän
taaghuutin määräyksiin; ja Allahin ja Hänen Lähettiläänsä tottelemisesta tämän taaghuutin
tottelemiseen ja hänen seuraamiseensa.”
3
________________________________________________
3 I’laam Al-Muwaqqi’iin, 1/50

Muhammad Al-Amiin Ash-Shanqiitii, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: “Ja näiden
mainitsemiemme taivaallisten tekstien valossa tulee hyvin selväksi se, että ne, jotka seuraavat niitä
tekaistuja lakeja, jotka Shaitaan on säätänyt liittolaistensa kielillä, ja jotka vastustavat sitä minkä
Allaah on säätänyt Lähettiläidensä – olkoon rauha heidän päällään – kielillä, niin kukaan ei epäile
heidän kufriaan ja shirkiään paitsi ne, joilta Allaah on poistanut näön, ja jotka Hän on sokaissut
ilmestyksen valolle.”
4
________________________________________
4 Adwaa’ Al-Bayaan, 4/82-85

5 Jopa artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja vaikutti vähintäänkin myöntävän sen, että pohjimmiltaan ei ole sallittua astua sisään demokraattiseen järjestelmään, sanoessaan: ”Tämä nykypäivän rakenne on hyvin erilainen kuin islamilainen kanta (lainsäädäntöön), sillä totisesti oikeus lainsäädäntöön kuuluu ainoastaan Kaikkivaltiaalle Luojallemme. Näin ollen sisään meneminen sellaiseen järjestelmään, joka perustuu muuhun kuin sharii.aan, ja mikä tärkeintä, on usein ristiriidassa ja joskus jopa vastustaa sharii.aa, niin siitä on muslimioppineiden yhtämielisyys että
sen mukaan hallitseminen on kiellettyä.”

Ja koska suurin osa uskonnollisesti sitoutuneista muslimeista ovat selvillä siitä, että demokratian
perimmäinen tavoite on (ihmis)joukkojen hallitseminen enemmistön halujen perusteella, – toisin
kuin Allahin ilmestyksen (tavoite) –, niin meidän ei tarvitse käyttää paljoa aikaa selittämään tämän
järjestelmän kufria yleisesti.5 Ja mikäli lukija ei alun alkaenkaan ole tästä tarpeeksi vakuuttunut,
niin suosittelen häntä lukemaan jonkin vielä perustavamman ja kattavamman kirjoituksen tai kirjan
koskien demokratian islamilaista määräystä, sillä meidän tavoitteemme tässä on nimenomaan
käsitellä aihetta demokraattisiin vaaleihin osallistuminen – eikä tunkeutua sisään koko demokratia-
järjestelmän vielä monimutkaisempaan ja yksityiskohtaisempaan aiheeseen.6
_____________________________________________________________
6 Joitain kattavampia, demokratia-aihetta yleisemmin käsitteleviä teoksia ovat mm. Shaikh Abu Muhammad ’Aasim Al-Maqdisin kirja ”Ad-Dimuqraatiyyah Diin” (käännetty englanniksi nimellä ”Democracy: A Religion”), Shaikh Abu Basiir Mustafa Haliiman kirja ”Hukm Al-Islaam Fid-Dimuqraatiyyah wat-Ta.addudiyyah Al-Hizbiyyah”, sekä Sheikh ’Abdul-Qaadir ibn ’Abdil-’Aziizin kirjoitelmassa ”Al-Jaami fii Talab Al-.Ilm Ash-Shariif”, luku ”Aikomus”, osa 1, sivu 146 sekä sitä seuraavat sivut. Ja niissä on myös vastaus muihin esiin tuotuihin epäilyksiin, kuten esimerkiksi että demokratia on eräänlainen shuurah [suom. huom: katso liite sivulla 23], sekä Neguksen tarina ja monia muita.

Vaaliprosessi ja sen seuraamukset äänestäjille

Epäilemättäkin demokratian järjestelmä on riippuvainen siitä että (ihmis)joukot osallistuvat
vaaleihin, jotta voidaan selvittää, keiden ehdokkaiden tulee edustaa heitä neuvostoissa ja
parlamenteissa. Tämä vaaliprosessi on myös olennainen hallitsevan puolueen sekä maan presidentin
ja pääministerin määrittelemisessä. Ja koska tämä systeemi perustuu siihen, että (ihmis)joukot
valitsevat johtajia säätämään lakeja ja toteuttamaan linjauksia heidän puolestaan, niin koko
demokraattista prosessia ei voisi olla olemassa ilman vaaleja. Mikäli (ihmis)joukot eivät osallistuisi
vaaliprosessiin, niin demokratiaa ei olisi mahdollista soveltaa, sillä ei olisi ketään joka äänestää
ehdokkaita, ja näin ollen ei olisi lainkaan valittuja parlamentin jäseniä, jotka toimisivat ihmisten
puolesta lainsäädännössä ja hallinnon linjauksissa.

’Abdul-Wahhaab Al-Kilaalii sanoi: ”Se tarkoittaa sitä että ne ihmiset, joille herruus kuuluu, eivät
harjoita lainsäädännön päätösvaltaa itse, vaan he myöntävät sen tietyksi ajanjaksoksi valitsemilleen
parlamentin jäsenille, jotka he ovat nimittäneet käyttämään näitä valtuuksia heidän puolestaan.
”7
_________________________________________________________
7 Mawsuu’ah As-Siyaasah, 2/757

Shaikh Abu Basiir Mustafa Haliimah sanoi: ”Ensinnäkin, demokratia perustuu sille periaatteelle,
että (ihmis)joukot ovat vallan lähde. Ja tähän sisältyy myös valta säätää lakeja, ja se tapahtuu
valitsemalla yleisestä väestöstä edustajia, jotka ottavat heidän paikkansa lainsäädännön ja lakien
luomisen velvollisuudessa. Ja toisin sanottuna, demokratiassa lainsäätäjä sekä se, jota totellaan,
on ihminen eikä Allaah. Ja tämä tarkoittaa sitä että se, jota palvotaan ja totellaan lainsäädännön
asiassa sekä kieltämisessä ja sallimisessa, on ihmisjoukot ja ihminen ja luomus – ei Allaah,
Kaikkein Korkein. Ja tämä on kufrin ja shirkin ja eksytyksen ydin, johtuen sen ristiriitaisuudesta
uskonnon perusteiden ja sen tawhiidin kanssa. Ja se johtaa heikon, tietämättömän ihmisen
liittämiseen Allahin rinnalle ilaahiyyan (jollekin omistetun palvonnan) kaikkein
ainutlaatuisimmassa piirteessä, eli hallitsemisessa ja lakien säätämisessä.”
8
_____________________________________________________
8 Hukm Al-Islaam Fid-Dimuqraatiyyah wat-Ta’addudiyyah Al-Hizbiyyah, s. 28


Joten todellisuus on se, että nämä parlamentin jäsenet, jotka toimivat enemmistön tahdon mukaisesti
ja ottavat heidän paikkansa lakien säätämisessä jne., voivat tehdä niin ainoastaan kun (ihmis)joukot
valitsevat heidät asemiin joissa he voivat tehdä niin. Ja mikäli otaksumme että nämä parlamentin
jäsenet tekevät kufria ja shirkiä säätämällä lakeja Allahin rinnalla, niin mitä voitaisiin sanoa niistä
ihmisistä, jotka valitsevat heidät tätä tehtävää varten, tietäen että tämä ehdokas tulee ottamaan osaa
ihmisten tekemien lakien muodostamiseen hänet valinneiden ihmisten puolesta?

Ja Shaikh ’Abdul-Qaadir ibn ’Abdil-’Aziiz sanoi: ”Ja mitä tulee niihin ihmisiin, jotka äänestävät
heitä (parlamentin jäseniä), niin hekin tekevät kufria, sillä edustuksellisen demokratian mukaan
äänestäjät todellisuudessa delegoivat heidät harjoittamaan shirkin herruutta – lakien säätämistä
Allahin rinnalla – heidän puolestaan. Näin ollen äänestäjät antavat parlamentin jäsenille oikeuden
panna täytäntöön shirkiä, sekä asettavat heidät – äänestämisensä kautta – lakeja säätäviksi
herroiksi Allahin rinnalle. Allaah, Kaikkein Korkein, sanoo: „Eikä hän määräisi teitä ottamaan
enkeleitä ja profeettoja herroiksenne. Määräisikö hän teitä epäuskoon sen jälkeen kun olette
olleet muslimeita?. [3:80] Joten mikäli henkilö, joka ottaa enkeleitä ja Profeettoja herroiksi, on
tullut epäuskovaiseksi, niin entä sitten sellainen henkilö, joka ottaa parlamentin jäseniä siihen
asemaan? Tätä ilmaisevat myös Hänen sanansa: „Sano: Oi Kirjan kansa, tulkaa sanaan joka on
oikeudenmukainen meidän ja teidän välillänne – että emme palvo muuta kuin Allahia, emmekä
liitä Hänen rinnalleen mitään, eivätkä ketkään meistä ota toisiaan herroiksi Allahin asemesta….
[3:64] Näin ollen ihmisten ottaminen herroiksi Allahin rinnalle on shirkiä ja epäuskoa Allahiin, ja
tämä on sitä, mitä ne, jotka äänestävät parlamentin jäseniä, tekevät.”
9
________________________________________
9 Al-Jaami fii Talab Al-’Ilm Ash-Shariif, 1/151-152

Ja tämä teko putoaa tunnetun säännön kuvaukseen: ”Kufrin tukeminen on kufria”, sillä se, joka
tietoisesti avustaa ihmisiä kufrin tekemisessä tai mahdollistaa heille sen tekemisen, on saman
määräyksen alla kuin se, joka tekee shirkiä tai kufria itse. Ja tämä sääntö on yhdenmukainen sen
kanssa, mitä Allaah sanoi niistä, jotka pysyvät läsnä kun Allahin jakeita pilkataan:

{ “Ja teille on jo paljastettu Kirjassa (tässä Koraanissa), että kun kuulette Allahin jakeita
kiellettävän ja pilkattavan, älkää istuko heidän kanssaan kunnes he vaihtavat toiseen
puheenaiheeseen – (jos pysyisitte heidän kanssaan) totisesti olisitte silloin heidän kaltaisiaan.
Totisesti Allaah tulee keräämään tekopyhät ja epäuskovaiset Helvettiin kaikki yhdessä.”}
[4:140]

Ja Ash-Shawkaanii sanoi: “Hänen sanansa …totisesti olisitte silloin heidän kaltaisiaan. Toisin
sanoen, „Mikäli teette sen ettekä estä (sitä), niin te olette samoja kuin he kufrissa.”[i]10
________________________________________
10 Fath Al-Qadiir, 1/527

Ja Shaikh Sulaimaan ibn ‘Abdillaah ibn Muhammad ibn ‘Abdil-Wahhaab, olkoon Allaah hänelle
armollinen, sanoi: [i]“Tämän jakeen merkitys on aivan kuten se vaikuttaa. Se tarkoittaa, että mikäli
joku kuulee Allahin jakeisiin tehtävän epäuskoa tai niitä pilkattavan, ja istuu ilman pakkoa niiden
epäuskovien joukossa, jotka pilkkaavat (niitä); eikä estä heitä eikä jätä heitä kunnes he alkavat
puhua (jostain toisesta aiheesta), niin hän on kaafir kuten he – vaikka hän ei ottaisi osaa tähän
tekoon, sillä tämä ilmentää hänen tyytyväisyyttään kufriin. Ja tyytyväisyys kufriin on kufria. Tällä
jakeella, sekä muilla sen kaltaisilla, oppineet ovat havainnollistaneet sitä että sellainen, joka on
tyytyväinen johonkin syntiin, on kuin se joka tekee sen, ja vaikka hän sanoisi vihaavansa sitä
sydämessään, sitä ei hyväksytä häneltä, sillä (tekojen) tuomiot ovat niiden (ulkoisen) ilmentymän
mukaan – ja hän on ilmentänyt kufria, joten hän on kaafir.”
11
____________________________________________
11 Majmuu’ah At-Tawhiid, s. 48

Siitä syystä sellainen, joka ainoastaan pysyy läsnä kun kufria tehdään, eikä lähde eikä yritä estää
sitä tapahtumasta, on saman määräyksen alainen kuin se, joka todella tekee sitä kufria. Joten mitä
voidaan sanoa niistä, jotka avustavat ja tekevät mahdolliseksi kufrin ja shirkin valitsemalla omasta
puolestaan ehdokkaan säätämään luomukselle lakeja, muita kuin sharii’an lakeja?! Ja pidä
mielessäsi että nämä äänet ovat ainoa tapa, jolla tämä yksittäinen parlamentin jäsen tulee
kykeneväksi tekemään niin, sillä ilman näiden äänestäjien vaalitukea hän ei alun alkaenkaan olisi
tässä kufrin ja shirkin tekemisen mahdollistavassa asemassa!! Joten tässä tapauksessa äänestäjät
ovat niitä, jotka mahdollistavat tälle yksilölle kufrin ja shirkin tekemisen ja avustavat häntä siinä –
ja he eivät olleet ainoastaan niiden joukosta, jotka (vain) istuivat hiljaa kun Allahin jakeita
pilkattiin.

Kun tajuat äänestäjien vaalien aikaisen roolin, sekä parlamentin jäsenen valituksi tultuaan (ja)
tämän seurauksena tekemän kufrin ja shirkin välisen yhteyden, niin ei ole enää mitään tilaa
epäilyksille. Ja mitä eroa on niillä, jotka valitsevat tämän yksilön herraksi Allahin rinnalle
säätämään heille sallitun ja kielletyn, sekä niillä, jotka ottavat auringon tai kuun herraksi Allahin
rinnalle antamaan heille ylläpitoa ja elantoa? Kautta Allahin, määräys heidän päälleen on sama.

Demokraattisiin vaaleihin osallistumista koskevien epäilyksien kumoaminen

Ne, jotka sallivat demokraattisiin vaaleihin osallistumisen, ovat eri tasoilla harhautuneisuudessa. On
olemassa joitain, jotka uskovat että demokratia on rajoituksetta hyväksyttävä hallintojärjestelmä12 –
nämä ovat yksi ääripää – ja sitten on olemassa toisia, jotka ainoastaan sallivat tämän osanottamisen
perustuen tiettyihin väärinkäsityksiin ja epäilyksiin, joita tulemme käsittelemään tässä:
_________________________________________
12Ja tämän kirjoitelman tavoite ei ole käsitellä tätä kattavampaa aihetta; vaan niitä, jotka ovat tällä harhautumisen tasolla, neuvotaan tutustumaan aiemmin mainittuihin kirjoihin, jotka käsittelevät demokratiaa kokonaisena järjestelmänä, eivätkä pelkästään yhtä vaaleihin osallistumisen puolta.

1. Profeetta Yuusufin, olkoon rauha hänen päällään, osallistuminen ministerinä Egyptin
kuninkaan hallitukseen.

Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi:

[“Ja kuningas sanoi: „Tuokaa hänet minulle, jotta voin ottaa hänet itselleni (palvelukseen).. Ja
kun hän puhui hänelle, hän sanoi: „Totisesti sinä olet tänä päivänä meidän luonamme korkeassa
asemassa ja luotettu.. Hän (Yuusuf) sanoi: „Laita minut vastuuseen maan varastorakennuksista,
niin tulen totisesti pitämään niistä huolta.. Ja näin annoimme Yuusufille täyden vallan (siinä)
maassa, ottaakseen siitä haltuunsa miten tai missä haluaa.”}
[12:54-56]

Joten ne, jotka käyttävät Yuusufin, olkoon rauha hänen päällään, esimerkkiä, käyttävät sitä
osoittaakseen että hän tuli vakiinnutetuksi kuninkaan hallitukseen, ja he päättelevät tämän
perusteella että mikäli on sallittua tulla ministeriksi ei-muslimihallituksessa, niin varmasti on
sallittua äänestää vähiten vahingollista ehdokasta, joka tulee parlamentin jäseneksi toimimaan
meidän puolestamme.13
__________________________________________
13 Ja tätä havainnollisti artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja, kun hän sanoi: ”Hän (Yuusuf) hyväksyi miniterin paikan hallituksessa, joka hallitsi muilla kuin Allahin lailla, saavuttaakseen suuremman hyvyyden. Nämä oppineet hyväksyvät sen, että itse asiassa meidän sharii'assamme ei ole olemassa mitään, mikä olisi ristiriidassa tai kumoaisi sellaisen teon.”

Ja niiltä, jotka käyttävät tätä todisteena, on täytynyt jäädä huomaamatta se, mitä Yuusuf, olkoon
rauha hänen päällään, sanoi kahdelle seuralaiselleen vankilassa ennen tämän aseman
vastaanottamista:

{“Totisesti tuomiovalta ei kuulu kenellekään muulle kuin Allahille. Hän on määrännyt, ettette
palvo mitään muuta kuin Häntä – se on (todellinen) suora uskonto, mutta suurin osa ihmisistä ei
tiedä.”
} [12:40]

Joten kuinka voisimme sanoa Yuusufista, olkoon rauha hänen päällään, että hän kompromisoi ja
teki yhteistyötä hallituksessa sellaisten kanssa, jotka säätävät ihmisten tekemiä lakeja – vaikka hän
juuri oli se, joka varoitti muita tästä asiasta, sanoen: “Totisesti tuomiovalta ei kuulu kenellekään
muulle kuin Allahille”
?!

Ensinnäkin niiden, jotka käyttävät tätä esimerkkiä, on esitettävä todisteita näyttääkseen toteen
väitteensä siitä, että tämän hallituksen laki ei ollut yhteneväinen Yuusufin, olkoon rauha hänen
päällään, sharii’an kanssa (joka oli erilainen kuin meidän sharii’amme). Eikä tässä esimerkissä
itsessään ole mitään, mikä ilmentäisi tätä (että se olisi ollut Yuusufin sharii’an vastainen hallinto).
Sen sijaan on kerrottu että se kuningas, jonka kuningaskunnassa Yuusuf oli ministeri, tuli
muslimiksi.

Ibn Jariir At-Tabari kertoi että Mujaahid sanoi: ”Se kuningas, jonka kanssa Yuusuf oli, tuli
islamiin.”
14 Ja Al-Baghawi sanoi: [/i]”Mujaahid ja muita sanoivat: .Yuusuf, olkoon rauha hänen
päällään, ei lakannut kutsumasta tätä kuningasta islamiin, ollen hänelle ystävällinen, kunnes hän ja
monet ihmisistä tulivat islamiin..”[/i]
___________________________________________
14 Jaami’ Al-Bayaan ’an Ta’wiil Aay Al-Qur’aan, 9/217

On myös kerrottu että Yuusuf, olkoon rauha hänen päällään, oli (itse asiassa) itse (kuin) hallitsija, ja
hänen velvollisuutensa ministerinä oli hallita Egyptiä.

Ibn Jariir At-Tabari kertoi As-Suddilta että hän sanoi: ”Kuningas värväsi Yuusufin hallitsemaan
Egyptiä, ja hän oli se henkilö, joka oli vallassa, ja hän (myös) valvoi ostamista ja kauppaa kaikissa
sen asioissa. Joten tämä oli Hänen sanansa: „Ja näin annoimme Yuusufille täyden vallan (siinä)
maassa, ottaakseen siitä haltuunsa miten tai missä haluaa..”


Hän myös kertoi Ibn Zaidilta, koskien Hänen sanojaan “… ottaakseen siitä haltuunsa miten tai
missä haluaa …”
, että Hän sanoi: “Me laitoimme hänet valtaan kaikesta mitä siinä (Egyptissä) oli, missä tahansa missä hän halusi siitä pakasta. Hän teki siellä, mitä halusi. Se myönnettiin hänelle.”

Ja Al-Qurtubi kertoi että Ibn „Abbaas sanoi Yusufista: “Joten hän istui sängyllään, ja kuningas
lähestyi häntä. Ja kuningas tuli hänen kotiinsa naistensa kanssa, ja hänelle annettiin valta (koko)
Egyptistä.” Al-Qurtubi sanoi: “Ja kun kuningas antoi Egyptin vallan Yuusufille, hän oli antelias
ihmisille ja kutsui heitä islamiin kunnes he uskoivat häneen, ja hän asetti oikeudenmukaisuuden
heidän keskuuteensa. Joten miehet ja naiset rakastivat häntä. Ja siitä, mitä on tullut Wahbilta ja As-
Suddilta sekä Ibn .Abbaasilta ja muilta, ovat kuninkaan sanat Yuusufille kun hän huomasi hänen
täydellisen viisautensa määräyksien täytäntöön panemisessa ja oikeuden jakamisessa: .Minä annan
sinulle vallan, joten tee mitä haluat. Ja me olemme ainoastaan sinun seuraajiasi, enkä minä ole
kukaan kieltäytymään olemasta sinun alamaisesi ja tottelemasta sinua, enkä minä ole enempää kuin
yksi alamaisistasi..”
15
__________________________
15 Al-Jaami’ li Ahkaam Al-Qur’aan, 9/215

Mikäli tämä on mahdollisuus – että tämä kuningas tuli muslimiksi – ja sen todisteena käyttämisestä
(että laki olisi ollut sharii’an vastainen) tulee kyseenalaista, niin siinä tapauksessa on väärin käyttää
sitä, johtuen periaatteesta “Mikäli mahdollisuus nousee esiin, se tekee sen todisteena käyttämisen
tyhjäksi.”
(Idhaa waradal-ihtimaal, batula bihil-istidlaal)

Lisäksi, meitä ennen olleiden (kansojen) lainsäädäntö on usuul-oppineiden enemmistön mukaan
meitä koskeva lainsäädäntö ainoastaan silloin, mikäli se ei ole ristiriidassa meidän lainsäädäntömme
(sharii’amme) kanssa. Ja mikäli olettaisimme pohdinnan vuoksi, että Yuusuf ei olisi seurannut omaa
sharii’aansa; niin sitten sanomme, että mikäli hän olisi elänyt tänä päivänä, ei hänellä olisi ollut
mitään muuta mahdollisuutta kuin seurata sitä, mikä on paljastettu Muhammadille, olkoon rauha ja
siunaukset hänen päällään.

Mitä taas tulee joihinkin lukuisista muista väärinkäsityksistä, niin monet niistä keskittyvät tiettyjen,
islamilaisesta lakiopista (fiqh) tunnettujen sääntöjen soveltamiseen.16 Niiden joukosta ovat mm.:
________________________________________________________
16 Ks. Ahmad Az-Zarqaa:n Sharh Qawaa’id Al-Fiqhiyyah, säännöt 25-28

2. Periaate: “Valitaan pienempi kahdesta pahasta”

Ja tällä säännöllä ne, jotka sallivat vaaleihin osallistumisen, käyttävät tätä esittääkseen että
äänestettäessä sellaista ehdokasta, jonka linjaukset ovat kaikkein vähiten islamin vastaisia, niin
tämä on pienimmän pahan valitsemista. Tai he sanovat että valinta sen välillä, ettei äänestäisi
ollenkaan ja sallisi jonkun pahemman ehdokkaan päästä voitolle, on suurempi paha kuin äänestää
jotain toista (ehdokasta), jonka he tahtovat valita siksi että hänen periaatteensa ovat lähempänä
islamia. Kuten useimpien islamilaisen lakiopin sääntöjen kohdalla, ihmiset usein nimeävät oikean
säännön, ja sitten joko tulkitsevat sitä virheellisesti, tai sellaisissa tilanteissa, joissa se ei
(todellisuudessa) pätisi.

Tätä sääntöä käyttävien virhe on se, että sitä voidaan ainoastaan soveltaa silloin, mikäli valintojen
tekeminen on väistämätöntä. Esimerkki tästä säännöstä on silloin, kun joku kohtaa kaksi valintaa,
jotka ovat täysin vältettävissä olemattomia, ja joista kumpainenkin on kielletty. Joten mikäli henkilö
olisi tällaisessa tilanteessa, jossa hänen on pakko valita kahden sellaisen asian välillä, jotka
kumpikin ovat pohjimmiltaan kiellettyjä, niin hänen tulee valita pienempi (ts. vähemmän vakava)
näistä kahdesta syntisestä valinnasta. Kuten eräs veli asian muotoili:

Kun yritetään soveltaa tätä periaatetta tässä tilanteessa (äänestämis-tilanteessa), niin se on vastaava kuin että hän joisi alkoholia seuraavassa skenaariossa: Eräs veli kutsuu toisen veljen kotiinsa. Siellä
hän tarjoaa hänelle kaksi lasia alkoholia: yhden jossa on 50% alkoholia, sekä toisen, jossa on 25%
alkoholia; joten hän valitsee jälkimmäisen.


Ja mitä tulee näihin demokraattisiin vaaleihin osallistumiseen, niin siinä ei ole olemassa yhtään
minkäänlaista pakkoa, joten ei voi olla olemassa mitään tekosyytä tehdä shirkiä käyttäen tekosyytä
”pienempi kahdesta pahasta”.17 Sen sijaan sanomme, että shirkin tekeminen – lähettämällä joku
hallitsemaan ihmisten tekemien lakien mukaan Allahin sharii’an sijaan – on paljon pahempi paha,
kuin tämän taaghuut-suuntautuneen järjestelmän äänestämättä jättäminen. Joten tosiasiassa se
(todella) olisi aivan sama, kuin että tämä (yllä mainittu kuvitteellinen henkilö) valitsisi 50%:sen
alkoholin 25%:sen sijaan (vaikka hänellä ei ole mitään pakkoa valita kumpaakaan niistä).
______________________________________________
17 Omituista kyllä, että jopa artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja käytti tätä tekosyytä artikkelissaan välittömästi sen jälkeen, kun hän oli näennäisesti todennut että tätä sääntöä tulee soveltaa ainoastaan silloin, kun henkilö on pakotettu valitsemaan useamman kielletyn vaihtoehdon välillä, kuten hän sanoi: ”Yksi niistä kaikkein perustavanlaatuisimmista periaatteista, joille islam perustuu, on se, että mikäli henkilölle esitetään kaksi pahaa, eikä hänellä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tehdä toinen niistä, niin silloin hän karkottaa pois suuremman pahan (tai haraamin), vaikka se tarkoittaisi pienemmän pahan (tai haraamin) tekemistä. Imaam Ibn Taimiyyah sanoi: Sharii'ah on paljastettu saavuttaakseen kaikki mahdolliset hyödyt ja estääkseen ja vähentääkseen niin paljon vahinkoa, kuin mahdollista. Sen tavoite on tuottaa paras mahdollinen skenaario kahdesta hyvästä vaihtoehdosta mikäli molempia ei voida saavuttaa samanaikaisesti, sekä karkottaa pois pahin kahdesta pahasta, mikäli kumpaakin pahaa ei voida välttää.. (Al-Fataawa, 23/343)”

Ja sen jälkeen, kun artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja oli (tästä huolimatta) käyttänyt tätä sääntöä sallimaan demokraattisiin vaaleihin osallistumisen, hän sanoi: ”On selvää, että joskus yksilöt joutuvat sellaiseen tilanteeseen, jossa heidän on pakko tehdä sellaisia päätöksiä, joita voitaisiin normaalisti pitää mahdottomina hyväksyä, tai jotka voivat olla kaukana siitä mitä he haluaisivat, johtuen siitä tosiasiasta että se on paras heille annetuista vaihtoehdoista.”

3. Periaate: “Otetaan hyöty vahingon sijaan”

Ja tämä sääntö on samankaltainen kuin edellä käsitelty. Ne, jotka käyttävät tätä sääntöä sallimaan
demokraattisiin vaaleihin osallistumisen, sanovat että ne hyödyt, jotka koituvat sellaisen ehdokkaan
valitsemisesta, jonka linjaukset ovat vähiten vahingollisia muslimeille, painavat enemmän kuin
muiden (sellaisten) ehdokkaiden vahinko, joiden linjaukset ovat uhkaavampia heitä (muslimeita)
kohtaan.18

__________________________________________________________
18 Ja artikkelin ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?” kirjoittaja käytti tätä logiikkaa sanoessaan: ”Äänestäminen itsessään ei ole pakollista tai suositeltavaa islamilaisen lain mukaan, mutta tavoite sen (äänestämisen) takana on saavuttaa muslimeille suurin hyöty, tai välttää pahaa.” Ja artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja luetteli ne hyödyt, jotka hän näki demokraattisiin vaaleihin osallistumisessa, ja jatkoi sitten sanoen: ”Näin sanottuani, ja johtopäätöksenä, niin tämän kirjoittajan mielipide on se, että johtuen siitä tilanteesta jonka tänä päivänä kohtaamme elämissämme, niin Yhdistyneen Kuningaskunnan muslimien tulisi osallistua poliittisesti useisiin tulossa oleviin vaaliprosesseihin saavuttaakseen useita sharii.allisia hyötyjä.”

Ensinnäkin, ne väitetyt hyödyt, jotka koituisivat jonkin ehdokkaan valitsemisesta demokraattisin
vaalein – tämän ollessa shirkiä, kuten on jo tullut esille – eivät salli sitä että tähän tekoon
kannustettaisiin. Tämä johtuu siitä, että se, joka ottaa osaa tähän tekoon, tavoittelee tosiasiassa
hyötyä Allahilta (mutta) rikkoen samalla Hänen tawhiidinsa loukkaamattomuutta. Moittiessaan Dr.
Safar Al-Hawaalin kirjettä ”Avoin kirje George W. Bushille”, Shaikh Abu Basiir Mustafa Haliimah
sanoi seuraavaa koskien Al-Hawaalin mainintaa siitä, että hän oli rohkaissut Yhdysvaltojen
muslimeita äänestämään presidentti Bushia:

”Minä sanon: Sheikhin (ts. Safar Al-Hawaalin) sanat tässä ovat virheellisiä, ja ne torjutaan
monistakin eri syistä. Niiden joukosta on se, että hänen oli väärin rohkaista muslimeita
osallistumaan demokratian peliin, joka on valloillaan Amerikassa; sekä se, mitä tapahtuu sen takia,
johtuen uskomuksissa (.aqiidassa) ja shari.assa (ts. sen ymmärryksessä) olevista virheistä, joiden
lopputulokset eivät ole kehuttavia, ja joita ei voida antaa anteeksi riippumatta siitä, kuinka monia
hyötyjä siitä väitettäisiin olevan. Joten kuinka sitten tässä, kun se on vastoin niin sharii.an
perusteita kuin sen yleisiä asioitakin, kuten olemme selventäneet monessa paikassa kautta
(erilaisten) projektiemme?!”
19
____________________________________
19 Waqafaat ma’ Ash-Shaikh Safar, s. 18

Ja vaikka myöntäisimmekin, että demokraattisiin vaaleihin osallistumisesta todella olisi oikeita
hyötyjä, niin tämä ei siltikään tee siitä teosta sallittua. Kuten Allaah, Korkein, sanoo:

{“He kysyvät sinulta alkoholista ja uhkapeleistä. Sano: .Niissä on suuri synti ja (jotain) hyötyä
ihmisille, mutta niiden synti on suurempi kuin niiden hyöty….”}
[2:219]

Ja näin ollen Allaah myös sanoi:

{“Oi te jotka uskotte, totisesti alkoholi, uhkapelit, al-ansaab (alttarikivet joilla pakanat uhrasivat)
ja al-azlaam (päätöksenteossa käytetyt nuolet) ovat hirveä asia Shaitaanin tekosista, joten
pysytelkää niistä loitolla, jotta olisitte menestyneitä...”}
[5:90]

Tafsiirissaan ensimmäiselle (mainitulle) jakeelle, Ibn Kathiir sanoi: “Ja mitä tulee niiden (alkoholin
ja uhkapelien) hyötyihin, niin ne ovat materiaalisia, mukaan lukien hyödyt vartalolle ja ruuan
sulattamiselle, sekä kuona-aineista eroon pääseminen, mielen terävöittäminen, iloisen tunteen
tuominen ja rahallinen hyöty niiden myymisestä. Myös uhkapelien kautta saadut ansiot, jotka
käytetään perheeseen ja itseensä. Siitä huolimatta näitä hyötyjä enemmän painaa se selvä vahinko,
jota ne aiheuttavat, ja joka vaikuttaa niin mieleen kuin uskontoonkin. Tästä johtuen Allaah sanoi:
„…Mutta niiden synti on suurempi kuin niiden hyöty….”20
_______________________________________________
20 Tafsiir Al-Qur’aan Al-’Adhiim, 1/345

Ja samoin myös vaikka myöntäisimme, että demokraattisiin vaaleihin osallistumisesta saattaa olla
jotain hyötyä,21 niin henkilön uskonnolle koituva vahinko tämän shirk-teon tekemisestä lähettämällä
joku säätämään lakeja Allahin rinnalla, on paljon suurempi hänen uskonnolleen ja uskolleen, kuin
mitkään mahdolliset hyödyt. Ja me sanomme kaikella varmuudella, että shirk on paljon
vahingollisempaa (Allahin) orjalle kuin mitkään päihteet ja uhkapelit, ja sen vaikutukset ovat monin
verroin uhkaavampia.
_________________________________________________________
21 Ja tämä (että siitä olisi jotain hyötyä) on vieläkin vailla todistamistaan, sillä vaalien lopputulos ei ole koskaan varma,
kuten ei myöskään ole mikään vallan ottavan puolueen tai parlamentin jäsenen teko. Mutta se, mikä on varmaa, on se,
että saavuttaakseen nämä väitetyt hyödyt, henkilön on otettava osaa shirkin tekoon, kuten on jo mainittu.

4. Periaate: “Teot perustuvat aikomuksiin”

Ja ne, jotka soveltavat tätä periaatetta, sanovat, että niin kauan kuin henkilön aikomuksena on
vähentää muslimeille tehtävää sortoa, tai saada heille jotain helpotusta tai muita tämän kaltaisia
asioita, niin siinä tapauksessa tästä teosta tulee sallittu. Ja he sanovat, että niin kauan kuin hän ei aio
tällä demokraattisiin vaaleihin osallistumisellaan tehdä mitään pahaa, ja niin kauan kuin hänen
ainoa aikomuksensa on tuoda hyvää, niin tämä tekee siitä teosta sallitun ja ylistettävän.

Ja me sanomme, että tämä loogisen ajattelun virhe ei ole valloillaan ainoastaan tässä
käsittelemässämme aiheessa, vaan se on tunkeutunut myös moniin muihin vakaviin aiheisiin. Tästä
johtuen tulemme käsittelemään sitä hieman yksityiskohtaisemmin, in sha Allaah.

Ensimmäinen pointti on se, että synnit eivät lakkaa olemasta syntisiä niitä tekevän ihmisen (hyvän)
aikomuksen takia. Abu Haamid Al-Ghazzaali, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Synnit
eivät muuta luontoaan aikomuksen mukaan. Joten tietämättömän ihmisen on ymmärrettävä se
hänen saws sanojensa .Teot perustuvat aikomuksiin. yleisyydestä, ajatellen että synti voidaan
muuttaa tottelevaisuudeksi (hyvällä) aikomuksella, kuten esimerkiksi henkilö, joka puhuu pahaa
jostain ihmisestä miellyttääkseen toisen ihmisen sydäntä, tai ruokkii tarpeessa olevan ihmisen
jonkun toisen rahalla, tai rakentaa koulun, moskeijan tai sotilasleirin kielletysti hankitulla rahalla,
aikoen tehdä hyvää. Tämä on kaikki tietämättömyyttä, ja aikomuksella ei ole minkäänlaista
vaikutusta sen kumoamiseen, että se on rikkomus, väärin tekemistä ja synti. Itse asiassa hänen
aikomuksensa tehdä hyvää pahalla keinolla – joka on sharii.an vaatimuksia vastaan – on
(itsessään) toinen paha. Joten mikäli hän on tietoinen tästä (pahasta keinosta), niin hän on
itsepäinen sharii.aa kohtaan. Mutta mikäli hän on tietämätön siitä, niin hän on syntinen
tietämättömyytensä takia, sillä tiedon etsiminen on pakollinen velvollisuus jokaisen muslimin
päälle. Lisäksi, koska hyvät teot voidaan ainoastaan tietää sellaisiksi sharii.an kautta, niin kuinka
sitten jokin paha (asia/teko) voisi olla hyvä? Se on erittäin epätodennäköistä. Itse asiassa ne asiat,
jotka aiheuttavat tätä sydämessä, ovat salattu nautinto ja sisäinen halu…”


Sitten hän jatkoi, sanoen: ”Se, mitä tällä tarkoitetaan, on se, että kenelle tahansa, joka
tietämättömyyttään aikoo tehdä hyvää synnin kautta, ei tulla antamaan anteeksi, ellei hän ole uusi
islamissa eikä hänellä ole ollut tarpeeksi aikaa hankkia tätä tietoa, ja Allaah sanoo:
{Joten kysykää niiltä jotka tietävät, jos ette tiedä (itse)..} [16:43]”

Ja hän sanoi edelleen: “Näin ollen hänen saws sanontansa „Teot perustuvat aikomuksiin., on
rajoitettu – mitä tulee (tekojen) kolmeen kategoriaan – tottelevaisuuteen ja sallittuihin asioihin
(mubaahaat), mutta ei synteihin. Tämä johtuu siitä, että tottelevaisuus voi muuttua synniksi
väärällä aikomuksella. Myös sallittua teko (mubaah) voi muuttua synniksi tai tottelevaisuudeksi
aikomuksen kautta. Mutta tätä vastoin synti ei ikinä voi muuttua tottelevaisuudeksi (hyvän)
aikomuksen kautta. Kyllä, aikomuksella voi olla vaikutusta siihen (syntiin); ja silloin siihen
lisätään (muita) pahoja aikomuksia, jotka lisäävät sen taakkaa ja suurta pahaa lopputulosta, kuten
olemme maininneet Katumuksen luvussa.”
22
__________________________________________________
22 Ihyaa’ Uluum Ad-Diin, 4/388-391

Ja kumoamisessaan Shaikh ‘Abdul-‘Aziiz ibn Baazin fatwalle, jossa hän salli parlamentin jäseneksi
tulemisen ja demokraattisiin vaaleihin osallistumisen perustuen sääntöön „Teot perustuvat
aikomuksiin
, 23
_____________________________________________________
23 Tämä fatwa annettiin Liwaa’ Al-Islaam-lehden numerossa 11, vuonna 1409H, sivulla 7

Shaikh ’Abdul-Qaadir ibn ’Abdil-’Aziiz sanoi:

”Minä sanon, että tämä fatwa on väärä sen mukaan, mitä olemme siteeranneet Imaam Al-
Ghazzaalilta, että synneistä ei tule sallittuja aikomuksen kautta. Ja lisäksi, kufr on suurin kaikista
synneistä. Joten aivan kuten parlamenttiin liittyminen on kufria, niin siitä ei myöskään tule sallittua
aikomuksen kautta. Tämä johtuu siitä (tosiasiasta), että parlamentti on se väline, jonka avulla
demokraattista järjestelmää toteutetaan. Joten määräyksen tietäminen siihen osallistumisesta tai
sinne valitsemisesta nojaa demokratian määräyksen tietämiseen, ja sen määräys on riippuvainen
sen todellisuuden tuntemisesta.”
24
__________________________________________________
24 Al-Jaami fii Talab Al-’Ilm Ash-Shariif, 1/147-148

Näin ollen aikomus ei ole tekijä synnin sallimisessa niin kauan kuin sen tekijä on tietoinen siitä että
se on synti. Eikä se tee sallituksi kufrin tai shirkin tekemistä, vaikka aikomus sen teon
lopputuloksesta olisi hyöty tai helpotus muslimeille. Mikäli asia olisi näin, niin silloin voisimme
myös sallia Raamattujen ja epäjumalankuvien myymisen jotta tulot voitaisiin lahjoittaa tarpeessa
oleville muslimeille – ja kukaan ei sallisi sellaista asiaa.

5. Periaate: “Hyvään määrääminen ja pahasta kieltäminen”

Ne, jotka käyttävät tätä periaatetta, sanovat että vähiten vahingollisen ehdokkaan äänestäminen
demokraattisissa vaaleissa, tai hänen äänestämisensä perustuen joihinkin hänen hyviin linjauksiinsa,
jotka ovat vastoin hänen vastustajiensa pahoja linjauksia – niin tämä on yksi muoto hyvään
määräämisestä ja pahan kieltämisestä.25
___________________________________________________
25 Artikkelin ”Äänestää vai eikö äänestää” kirjoittaja ei maininnut tätä periaatetta ainoastaan salliakseen demokraattisiin vaaleihin osallistumisen, vaan jopa tekemään siitä pakollista, kun hän sanoi: ”Lukuisat tekstit Koraanista ja Sunnasta todistavat sen, että hyvään määrääminen ja pahasta kieltäminen ovat olennainen osa uskoa, ja näin ollen yksi suurimmista islamin yhteiskunnallisista velvoitteista, kuten Allaah sanoo: {“Te olette paras kansa (umma), joka on nostettu ihmisille – määräätte hyvään ja kiellätte pahasta, ja uskotte Allahiin...”} [3:110] Tähän perustuen, jokaisen muslimin on pakollista muuttaa pahat asiat elämässään. (Joten) epäilemättäkin, mikäli meillä on potentiaalinen mahdollisuus viivästyttää ja sabotoida vallassa olevien suunnitelmia, niin tästä tulee meille pakollinen velvoite.”

Ja artikkelin ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?” kirjoittaja vaikutti tekevän saman, kun hän sanoi: ”…Muslimien on suositeltavaa, tai jopa pakollista äänestää sitä puoluetta, joka tulee olemaan kaikkein hyödyllisin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja joka tulee lisäämään sitä mikä on hyvää, tai vähintäänkin vähentämään nykyistä, tämän päivän maailmassa valloillaan olevan pahan määrää. Samalla muslimin tulisi myös ponnistella mitä suurimmissa määrin vastustaakseen niitä, joiden periaatteet ovat ihmiskunnan hyvinvointia vastaan.” Etsimme Allahilta suojelusta.

Tämä on siis se sama kirjoittaja, joka aiemmin teki pakolliseksi demokraattisiin vaaleihin osallistumisen periaatteella hyvään määräämisestä ja pahan kieltämisestä?! Ja tämä on se sama, joka nyt kieltää niitä meistä, jotka näkevät shirkiä tässä teossa, estämästä muslimeita putoamaan siihen?! Ja vaikka hän ei näkisi tätä tekoa kiellettynä, niin kuinka hän voi kieltää niitä muslimeita, jotka näkevät sen selkeän ja ilmeisen shirkin edustajien delegoimisessa kufr-parlamenttiin säätämään heidän puolestaan ihmisten tekemiä lakeja, (kuinka hän voi kieltää heitä) määräämästä hyvään ja kieltämästä pahaa?! Miksi hänen sopii määrätä hyvää (kuten hän asian näkee), mutta me emme saa estää pahaa (kuten me se näemme)?! Ja kuinka hän voi kutsua meidän hyvään määräämistämme ja pahan kieltämistämme pahaksi ”epäoikeudenmukaisuudeksi ja sorroksi”!? Eikö se ole juuri hän, joka pakottaa mielipidettään meille?! Eikä ole epäilystäkään siitä, että tämä yksilö on tässä tapauksessa kääntänyt tämän periaatteen päinvastaiseksi, ja että hän on ottanut asiakseen sen rajoittamisen niihin asioihin, jotka hän näkee pakollisina – vaikka se on hän itse, joka on pudonnut väärinkäsityksiin tätä asiaa koskien. Joten hänen tulisi pelätä Allahia!

Joten meidän vastauksemme tähän on se, että demokraattisiin vaaleihin osallistuminen on itsessään
paha, josta tulee kieltää, sillä se pyrkii liittämään ihmisten halut Allahin, Kaikkein korkeimman,
lainsäädännön rinnalle. Ja mikäli tämä käsite on selkeänä lukijan mielessä, niin se väite, että
ehdokkaan äänestäminen demokraattisissa vaaleissa – mikä on shirkiä – on rinnastettavissa hyvään
määräämiseen ja pahasta kieltämiseen – mikä on pakollista –, niin hän tulee huomaamaan, että tämä
on (tosiasiassa) täydellinen vastakohta sekä päinvastaiseksi vaihtaminen tälle periaatteelle, jota alun
alkaenkin sovellettiin virheellisesti.26
__________________________________________________________
26 Ja pahimmista asioista, joita tuli esiin artikkelissa ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?”, oli kirjailijan toteamus:
”Jotkut muslimit saattavat tulla siihen johtopäätökseen, että vaaliprosessista pidättäytyminen on parempi islamille ja muslimeille. Mikäli tämä on se, mitä yksilö uskoo, niin hänen ei tulisi pakottaa mielipidettään muille muslimeille estämällä heitä äänestämästä, tai vaatimalla heitä hylkäämään äänestämisen väittämällä että se on epäuskon teko.
Tämä olisi verrattavissa epäoikeudenmukaisuuteen ja sortoon.”


Tunnetuista hyvään määräämisen ja pahasta kieltämisen ehdoista on se, että se on tehtävä sallituin
keinoin. Näin ollen ei ole sallittua tappaa ihmistä estääkseen häntä varastamasta, eikä ole sallittua
huijata muslimilta hänen rahojaan estääkseen häntä maksamasta korkoa, eikä ole sallittua kidnapata
jonkun miehen perhettä estääkseen häntä hakkaamasta heitä. Tämä ei ole hämärän peitossa sille,
jolla on alkeellisinkin ymmärrys hyvään määräämisestä ja pahan kieltämisestä.

Toinen ehto on se, että sen määräämisen ja kieltämisen lopputuloksen ei tule johtaa vielä
suurempaan pahaan. Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi:

”Ja mikäli ne, jotka määräävät ja kieltävät, tietävät että heidän tekonsa lopputuloksena tulee
olemaan toisistaan erottamaton yhdistelmä hyvää ja pahaa, niin heidän ei ole sallittua tehdä sitä
ennen kuin he arvioivat sen seuraamuksia. Mikäli hyvä olisi valitsevaa, niin hänen tulisi edetä
asian suhteen. Ja mikäli paha olisi vallitsevaa, niin hänen on kiellettyä tehdä sitä, vaikka se
merkitsisi pienemmän hyvän menettämistä. Tässä tapauksessa se hyvä määrääminen, joka johtaisi
vielä suurempaan vääryyteen, olisi (itse asiassa) pahaan määräämisen teko ja edistämistä
tottelemattomuudessa Allahia ja Hänen Lähettilästään kohtaan.”
27
_______________________________________________________
27 Al-Amr bil-Ma’ruuf wan-Nahiy ’an Al-Munkar, s. 21

Ja Ibn Al-Qayyim, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: “Joten mikäli henkilön pahasta
kieltämisen teko johtaisi siihen, mikä on vielä pahempaa ja vielä vihatumpaa Allahille ja Hänen
Lähettiläälleen, niin ei ole sallittua kieltää sitä, vaikka Allaah vihaa sitä (ts. sitä pahaa) ja vihaa
niitä, jotka tekevät sitä.”
28
______________________________________________________
28 I’laam Al-Muwaqqi’iin, 3/4

Joten niiden yrityksistä, jotka kutsuvat demokraattisiin vaaleihin osallistumiseen, maksetaan shirkin
ja tottelemattomuuden hinnalla. Joten tutki vaakaa. Vaikka me olemmekin veljiemme kanssa samaa
mieltä muslimien tänä päivänä Irakissa ja muualla kohtaamasta, murheellisesta tilanteesta, niin me
punnitsemme shirkin tekoa vastaan tämän (asian), mihin meitä kutsutaan aikomuksella vähentää
muslimien sortamista. Kuten Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi:

{“…Ja„Al-Fitnah. on pahempi kuin tappaminen…”} [2:191]

Ja Hän, Korkein, sanoi myös:

{“…Ja „Al-Fitnah. on suurempi (vakavampi) kuin tappaminen…”} [2:217]

Ja tässä sana “Al-Fitnah” tarkoittaa shirkiä ja kufria, kuten on käynyt ilmi tafsiir-kirjoista. Shaikh
Al-Islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi näistä jakeista: ”Toisin sanoen,
että tappaminen – vaikka siinä onkin pahuutta – niin epäuskovaisten fitnassa on pahasta jotain
sellaista, joka on vielä suurempaa kuin se.”29
_____________________________________________
29 Al-Fataawaa, 28/355

Ja Shaikh ’Ali Al-Khudair mainitsi luvussaan ”Laa ilaaha ill Allaah:n todistamiseen kutsuminen”,
että Shaikh Sulaimaan ibn Sahmaan sanoi näistä jakeista: ”Al-Fitnah on kufr (ts. tarkoittaa kufria).
Joten mikäli kaikki beduiinit ja kaikki kaupunkien asukkaat (ts. kaikki ihmiset) taistelevat kunnes he
(epäuskovaiset) ovat kaikki poissa, niin se olisi vähemmän vakavaa kuin se, että he asettaisivat
maahan (valtaan) taaghuutin, joka hallitsee sillä, mikä on vastoin islamin sharii.aa.”30
__________________________________________________________
30 Ks. Al-Jam’u wat-Tajriid fii Sharh Kitaab At-Tawhiid, s. 121

Näin ollen ei ole olemassa epäilystäkään siitä, että shirk-teon tekeminen aikomuksena vähentää
muslimeihin kohdistuvaa vahinkoa – niin se shirk on paljon suurempi paha, eikä sitä voida tehdä
osana hyvään määräämistä ja pahan kieltämistä, sillä sen teon pahuus (itsessään) painaa enemmän
kuin muslimeihin kohdistuvan vahingon pahuus.31
____________________________________________________
31 Ja tämä on kytköksissä kahteen seuraavaan periaatteeseen, joten kiinnitä huomiota siihen, kuinka ne ovat toisiinsa kietoutuneita.

Ja ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?”-artikkelin kirjoittaja näyttäisi olevan samaa mieltä sanoessaan ”…Muslimien on
ponnisteltava toteuttaakseen tarvittavat keinot, jotka mahdollistavat heille tämän tavoitteen saavuttamisen.”


6. Periaate: “Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”

Joten ne, jotka käyttävät tätä periaatteetta, sanovat, että muslimit ovat välttämättömyyden
(daruurah) tilassa, jolloin kiellettyjen tekojen tekemisestä – kuten demokraattisiin vaaleihin
osallistumisesta – tulee sallittuja.32
__________________________________________
32 Ja aiemmin mainitusta ”Äänestää vai eikö äänestää”-artikkelin kirjoittajan lainauksesta päätellen vaikuttaa siltä, että
hän tunnustaa sen, että pohjimmiltaan tämä ei ole sallittua; mutta näyttää siltä, että hän katsoi välttämättömyyden,
muiden asioiden joukossa, tekevän siitä sallittua, kun hän sanoi: ”Voidaan kysyä: "Entä jos ei ole mitään sharii.aa, jota
sovelletaan – mitä me sitten teemme? Onko meillä mitään muuta vaihtoehtoa kuin se, mikä on edessämme?.”


Mutta mitä tulee tämän periaatteen käyttämiseen, niin lukijan tulee tietää, että se ei ole
absoluuttinen. Sen sijaan tälle periaatteelle on olemassa poikkeuksia ja ehtoja, jotka tekevät siitä
sovelluskelvottoman demokraattisiin vaaleihin osallistumisen suhteen.

Ensinnäkin, on olemassa asioita, jotka eivät kelpaa välttämättömyyksiksi. Näin ollen tulee olla
varovainen siinä, ettei sovella tämän periaatteen sallimaa helpotusta johonkin sellaiseen, joka ei
edes kelpaa välttämättömyydeksi. Ja tiedetään että välttämättömyyksiä on viisi peruskategoriaa:
henkilön uskonto, henkilö itse (hänen elämänsä), hänen mielensä (ts. mielenterveytensä), hänen
sukujuurensa/kunniansa, sekä hänen rahansa.33 Näin ollen ei ole sallittua (esimerkiksi) tehdä zinaa
tai naida joku sellainen, jonka kanssa ei pohjimmiltaan ole sallittua mennä naimisiin (ts. mahram)
johtuen omista seksuaalisista haluistaan, ja sitten esittää syntinsä tekosyyksi yllämainittu periaate.
________________________________________________
33 Ks. Fath Al-Baarii, 1/179

Toiseksi, kun on kyse kufrista ja shirkistä, niin ei ole mitään tekosyytä tehdä sitä
välttämättömyyden (daruurah) takia. Tämä johtuu siitä, että kufrin tai shirkin tekeminen on
itsessään rikkomus yhtä välttämättömyyden kategoriaa vastaan; eli henkilön uskontoa, kuten on jo
mainittu. Itse asiassa se on rikkomus kaikkein suurinta välttämättömyyttä vastaan: henkilön
uskonto. Joten kuinka kukaan voi pyrkiä oikeuttamaan yhden välttämättömyyden säilyttämisen
toisen (ja vielä paljon suuremman) välttämättömyyden kustannuksella? Päinvastoin, ainoa tilanne,
jolloin se on sallittua, on silloin, kun henkilö on pakotettuna (ikraah).34
___________________________________________________________
34 Ja tulemme käsittelemään tätä seuraavan periaatteen yhteydessä, in sha Allaah.

Ja kuinka voisimme katsoa joitain sellaisia esimerkkejä, jolloin (todella) on sallittua tehdä syntiä,
perustuen lainvoimaiseen välttämättömyyteen – ja sitten käyttää sitä vertailua sallimaan kufrin ja
shirkin tekemisen?

Shaikh Al-Islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi: ”Totisesti ne asiat, jotka
ovat kiellettyjä, niiden joukossa on sellaisia, joista on selkeästi ilmaistu että islamilainen
lainsäädäntö ei ole sallinut mitään (osaa) niistä – ei välttämättömyyden, eikä muun kuin välttämättömyyden takia – kuten shirk ja kielletyt seksuaaliset teot sekä Allahista puhuminen ilman
tietoa, ja selkeä rikkominen. Ja ne ovat ne neljä asiaa, jotka on mainittu Hänen, Korkeimman,
sanoissa: .Sano: Totisesti Herrani on kieltänyt kaikki suuret, pahat synnit – niin avoimesti kuin
salassakin tehdyt –, sekä (kaikki muutkin) synnit, epäoikeudenmukaisen sorron; ja sen, että
liitätte Allahin rinnalle sellaista, mihin Hän ei ole antanut oikeutusta, ja että sanotte Allahista
jotain mitä ette tiedä.. [7:33] Joten nämä asiat on kielletty kaikissa sharii.oissa. Ja tämän kiellon
kanssa Allaah lähetti kaikki Lähettiläät, eikä Hän sallinut niistä mitään vähimmässäkään määrin, ei
millään ehdolla ehtojen joukosta. Ja tämän takia ne paljastettiin Mekkalaisessa suurassa (ts. jo
ilmestyksen alkumetreillä).”
35

Shaikh ’Ali Al-Khudair kertoi Shaikh Hamad ibn ’Atiiqilta, joka sanoi: ”Hän, Kaikkein Korkein,
sanoi:


{Totisesti hän on kieltänyt teille (ruuasta) vain kuolleen (lihan), veren, sianlihan sekä sen,
mikä on teurastettu uhrauksena muille kuin Allahille. Mutta joka on tarpeen pakottamana ilman
tahallista väärintekemistä ja tottelemattomuutta, niin hänen päälleen ei ole mitään syntiä..}

[2:173]

Joten siitä tehtiin ehto, silloin kun on olemassa välttämättömyys, että se, joka syö sitä, tekee
niin ilman tahallista tottelemattomuutta ja rikkomusta. Ja ero näiden kahden ehdon (ts. pakon ja
välttämättömyyden) välillä ei ole piilotettu.”
Ja hän (Hamad ibn .Atiiq) sanoi: “Ja kuolleen (lihan)
sallittavuudessa tarpeessa olevalle – onko siinä mitään sellaista, mikä viittaa vapaaehtoisen
uskosta luopumisen sallittavuuteen?! Ja onko tämä vertaus lähelläkään vertausta oman siskonsa tai
oman tyttärensä kanssa avioitumisesta, perustuen siihen että vapaa ihminen saa naida orjan kun
hän pelkää zinaa tai kyvyttömyyttä naida (vapaata naista)? Joten tämä epäilysten haalija on
lisännyt vielä enemmän kuin niiden vertaus, jotka sanoivat:
{Totisesti kaupankäynti on vain kuten riba (korko)..} [2:275]”36

Ja Shaikh ‘Ali Al-Khudair jatkoi: “Ja me sanomme: Onko kuolleen (lihan) sallittavuudessa
tarpeessa olevalle henkilölle mitään sellaista, joka viittaisi että on sallittua mennä vapaaehtoisesti
shirk-neuvostoihin, liittäen itsensä sekularistien ja taaghuut-suuntautuneiden hallitusten kanssa
käyttäen väitettä da.wan hyödyistä.!?”
37
_______________________________________________
35 Al-Fataawa, 14/470-471
36 Hidaayah At-Tariiq, s. 151
37 Al-Jam’u wat-Tajriid fii Sharh Kitaab At-Tawhiid, s. 121

7. Periaate: “Kufr annetaan anteeksi pakon takia”

Kun kerran on vahvistettu, että kufrista ja shirkistä ei tule sallittuja tarpeen vaatiessa, kuten
edellisessä periaatteessa on tullut esille, niin seuraava askel on laillistaa demokraattisiin vaaleihin
osallistuminen tätä sääntöä käyttäen. Ja ne, jotka käyttävät tätä periaatetta, pyrkivät osoittamaan että
tilanne on niin äärimmäinen, että tämä on pakon (ikraah) alainen asia.38 Ja me sanomme, että mikäli
joku todella olisi pakotettu osallistumaan demokraattisiin vaaleihin, niin (siinä tapauksessa) tämä
sääntö antaisi hänelle armahduksen eikä hänen päälleen olisi mitään syytöstä sen tekemisestä.

Mutta, pakon määritelmä ja ehdot eivät ole olemassa tässä tilanteessa, jota me käsittelemme.
Ensinnäkin, pakon määritelmä edellyttää sitä, että henkilö kirjaimellisesti pakotetaan tekemään
jotain, eikä niin, että hän tekee sen vapaaehtoisesti.

’Alaa’ud-Diin Al-Bukhaarii määritteli pakon olevan: ”Toisen henkilön pidätteleminen sellaisessa
asiassa jonka hän on kieltäytynyt tekemästä, sen pelon kautta, että se, joka tekee sitä (pakottaa
häntä), kykenee toteuttamaan sen (uhkauksensa). Joten toisesta tulee pelokas ja hänen
tyytyväisyytensä (sen asian tekemiseen) poistuu (tämän) pakottamisen takia.”
39

Ja Dr. Muhammad ibn ‘Abdillaah Al-Wuhaybi sanoi: “Se on sellainen (asia), joka tapahtuu
pakotetulle henkilölle itselleen, eikä tällä yksilöllä ole enää mitään muuta kykyä tai valinnanvaraa
sen takia.”
40

Näin ollen se, joka käyttää tätä periaatetta sallimaan demokraattisiin vaaleihin osallistumisen, ei voi
väittää sen olevan pakkoa (ikraah). Ja pelkästään se tosiasia, että muslimeita kutsutaan tekemään
tätä asiaa vapaaehtoisesti, on selvin todiste siitä, että heitä ei pakoteta tekemään niin.

Ja mitä tulee pakon (ikraah) ehtoihin, niin Ibn Hajar sanoi: ”Ja pakon ehtoja on neljä. Ensimmäinen
on että se, joka tekee sitä (pakottaa toista), kykenee laittamaan täytäntöön sen, millä hän uhkaa; ja
uhattava henkilö on kykenemätön torjumaan sen (uhan) edes pakenemalla. Toinen on että se on
hänen vahva olettamuksensa, että mikäli hän kieltäytyy (tekemästä kuten häntä määrätään), niin
tämä uhkaus toteutetaan hänen päälleen. Kolmas on että se, millä häntä uhataan, on jotain
välitöntä. Joten mikäli hän (pakottaja) sanoo .Jos et tee tätä, hakkaan sinut huomenna., niin häntä
ei pidetä pakotettuna. Poikkeus tästä on se, mikäli hän mainitsee jonkin ajan, joka on hyvin lähellä,
tai mikäli hän ei tunnetusti peräänny (sanoissaan). Neljäs on se, että pakotettu henkilö ei osoita
mitään sellaista, mikä ilmentäisi hänen vapaaehtoista suostumistaan.”
41
__________________________________________________________________
38 Ja artikkelin ”Miksi äänestää, ja ketä äänestää?” kirjoittaja tuntui käyttävän tätä terminologiaa sanoessaan: ”On selvää, että joskus yksilöt joutuvat sellaiseen tilanteeseen, jossa heidän on pakko tehdä sellaisia päätöksiä, joita voitaisiin normaalisti pitää mahdottomina hyväksyä…”
39 Kashf Al-Asraar, 4/482
40 Nawaaqid Al-Iimaan Al-I’tiqaadiyyah wa Dhawaabit At-Takfiir ’ind As-Salaf, 2/7
41 Fath Al-Baarii, 12/311

Näin ollen tämä on pätevä sääntö, ja mikäli joku todella olisi pakotettu osallistumaan
demokraattisiin vaaleihin, niin tämä antaisi hänelle sen takia armahduksen siitä kufrista ja shirkistä,
jota hän on sen kautta tehnyt. Mutta on selvää että se, mitä tässä tapauksessa kutsutaan pakoksi, ei
täytä pakon (ikraah) määritelmää, eikä se myöskään täytä kriteerejä niistä ehdoista, jotka tekevät
sen (pakon) hyväksyttäväksi.

***

Lau Huh 18, 2015 5:29 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Huomautus pakkoa koskien:

Se, mitä tapahtuu meidän aikanamme meidän muslimiveljillemme ja -siskoillemme sellaisissa
paikoissa kuin Irakissa ja muualla, todella laittaa monet heistä sellaisiin tilanteisiin, jotka (todella)
kelpaavat pakosta (ikraah) niin sen määritelmän kuin siihen vaadittavien ehtojenkin mukaan. Eikä
ole epäilystäkään siitä että näitä asioita on tapahtunut, ja että Allahin viholliset – Allaah kirotkoon
heidät – ovat kiduttaneet, tappaneet, raiskanneet ja silponeet meidän kansaamme. Kuka tahansa,
joka kuulee tällaisten tapausten yksityiskohtia, olisi samaa mieltä siitä, että jos monet näistä
muslimeista olisivat sellaisissa tilanteissa ja heidät pakotettaisiin tekemään kufria tai shirkiä jotta se
kidutus loppuisi, niin he saisivat anteeksi yllämainitun säännön kautta.

Mutta tosiasia on se, että ne, jotka kutsuvat osallistumaan demokraattisiin vaaleihin, eivät ole niiden
pakottamia, jotka tekevät näitä tekoja muualla meidän muslimiveljiämme ja -siskojamme vastaan.
Joten tästä syystä ei ole olemassa mitään tilaa soveltaa tätä sääntöä salliakseen yhden
muslimiryhmän tehdä shirkiä ja kufria niiden muslimien puolesta, jotka kärsivät vihollistensa
käsissä toisella puolen maailmaa. Ja tämä kammottava todellisuus ei myöskään vie pois sitä
tosiasiaa että ne, jotka kutsuvat äänestämään parlamentin jäseniä, sekä ne, jotka heitä äänestävät,
eivät ole pakotettuja tekemään niin, eivätkä myöskään (tarvittavat) ehdot ole käsillä, jotta tätä
voitaisiin kutsua pakoksi.

Määräys koskien niitä, jotka osallistuvat demokraattisiin vaaleihin

Mitä tulee niihin ihmisiin, jotka ottavat osaa tähän shirkiin, niin ei ole epäilystäkään siitä, että he
tekevät kufria ja että heidän tekoaan eivät tee sallituksi mitkään edellä mainitut epäilykset ja
väärinkäsitykset, joita tähän on listattu. Mutta (samalla) toinen asia, joka on myös yhtä varmaa, on
se, että suurin osa niistä veljistämme ja siskoistamme, jotka kutsuvat osallistumaan ja osallistuvat
itse demokraattisiin vaaleihin, eivät tiedä täyttä todellisuutta siitä, mitä tämä teko (todella)
merkitsee. Tämä on yksi huomionarvoinen asia.

Toiseksi, on selvää että suurin osa niistä, jotka todella osallistuvat demokraattisiin vaaleihin, tekevät
niin ainoastaan aikoen tuoda jotain hyvää tai vähentää jotain vahinkoa. Ja vaikka emme sanokaan
että sellaisen henkilön aikomus, joka tekee kufria tai shrikiä, voisi estää sitä tekoa kuvailtavan
sellaiseksi; niin se, mikä on oikein, on se, että shirkiä tekevän henkilön tietämättömyys, uskoessaan
sen olevan hyvä teko ja aikoen sillä tottelevaisuutta, on yksi estävä tekijä heidän epäuskovaisiksi
julistamisensa estävien tekijöiden joukosta.

Näin ollen emme lakkaa kutsumasta tätä tekoa shirkiksi tai kufriksi, vaikka sitä tekevät aikoisivat
sillä hyvää ja etuja.42 Mutta koska he ovat tietämättömiä tämän teon todellisuutta koskien, ja koska
asiasta tulee sekavat sen sallineiden oppineiden fatwojen takia – perustuen joihinkin kumoamiemme
periaatteiden käyttöön – niin se, että välittömästi tuomittaisi joku henkilö (epäuskovaiseksi) tämän
teon kufrin perusteella, on äärimmäinen reaktio, emmekä tee niin ennen kuin asia on selvennetty
hänelle ja kaikki hänen väärinkäsityksensä poistettu.
_____________________________________________________
42 Palaa osioon ”Periaate: Teot perustuvat aikomuksiin” ja Abu Haamid Al-Ghazzaalin selitykseen

Varoituksessaan niille, jotka menevät äärimmäisyyksiin epäuskon julistamisessa muille (takfiir),
Abu Muhammad ’Aasim Al-Maqdisi sanoi seuraavaa niistä, jotka kiirehtivät tekemään takfiir niille
jotka osallistuvat demokraattisiin vaaleihin:

”Ja heidän (äänestävien muslimeiden) joukostaan on niitä, jotka tuodaan (paikan päälle), ja hän
näkee ne huolitellut (kampanja)julisteet, joihin on kirjoitettu selväpiirteisellä tekstillä: "Islam on
ratkaisu", ja muita tämän kaltaisia iskulauseita, joilla lakeja säätävät epäjumalanpalvojat
huijaavat tavallisia muslimeita. Joten he äänestävät heitä ja valitsevat heidät rakkaudestaan
islamia kohtaan sekä liittäytymisestään sen sharii.aan – eivätkä he tunne tai tarkoita sitä shirkin
umpikujaa, jonka ne edustajat ottavat (kuljettavakseen) voidakseen väitteidensä mukaan hallita
joillain (islamilaisen) lainsäädännön rangaistuksilla. Joten tämä kaikki on pidettävä mielessä
niiden kanssa, jotka suoranaisesti osallistuvat lainsäädäntöön, tai vannovat valan kunnioittaa
kufrin lakeja, tai vievät tuomion heidän päätettäväkseen, tai muita kufrin sanoja ja tekoja, joita
edustajat tekevät. Ja on tiedettyä, että äänestäjä ei tee kaikkea sitä. Sen sijaan hän ainoastaan
valitsee ja delegoi (nämä asiat) omasta puolestaan sille, kenet hän valitsee.”


Ja sitten hän jatkoi sanoen: ”Ja tästä johtuen ei ole sallittua kiirehtiä julistamaan hänen
kaltaistensa epäuskoa (takfiir), muuta kuin vasta sen jälkeen, kun (asia) on selvennetty, ja hänelle
on tehty selväksi lakeja säätävien edustajien teot sekä se, mitä he tekevät sellaisista kufrin teoista,
jotka tekevät tyhjäksi islamin uskon ja kaikkien maailmojen Herran tawhiidin. Sitten, mikäli hän
senkin jälkeen inttää äänestävänsä, niin hän tulee epäuskovaiseksi. Joten on pakollista tehdä ero
äänestäjien välillä: (edellä mainitun, sekä) sellaisen välillä, joka ei aikonut sitä – vaan hän aikoi
valita jotain muuta kuin lainsäätäjän. Joten (tälle) toiselle ei tehdä takfiir muuta kuin vasta
todisteiden esittämisen jälkeen, sillä hän – vaikka ulkoisesti hän onkin tehnyt kufr-teon niiden
mukaan, jotka eivät tiedä hänen aikomustaan – niin tilanteen väärinymmärtäminen ja (sitä ympäröivät) väärinkäsitykset, sekä se tosiasia, että demokratia ja parlamentit käyttävät nimiä,
titteleitä ja ilmaisuja jotka ovat vieraita, niin jotkut ihmiset ovat alkaneet tehdä tekoja ollessaan
tietämättömiä niiden todellisuudesta. Joten tämä kuuluu kategoriaan sellaisesta, joka antaa
lausunnon tai puhuu sanoja, joiden merkitystä hän ei tiedä.”
43
________________________________________________________
43 Ar-Risaalah Ath-Thalaathiiniyyah fit-Tahdhiit min Al-Ghuluw fit-Takfiir, s. 418

Joten niiden, jotka ymmärtävät demokratiaa koskevan määräyksen todellisuuden, ja erityisesti
demokraattisiin vaaleihin osallistumista koskevan määräyksen, on tehtävä tämä asia selväksi
ihmisille sekä selvennettävä ja poistettava nämä väärinkäsitykset.

Johtopäätös:

Oi lukija, ei ole epäilystäkään siitä, että muslimit kohtaavat kammottavia hirmutekoja meidän
aikanamme. Ja silmät ovat märkiä kyyneleistä ja sydän täynnä raivoa nähdessään ja kuullessaan
uutisia siitä että veljemme ja siskomme kohtaavat näitä tämänhetkisiä tilanteita. Jokaisen, joka ei
tulle ahdistusta ja masennusta pohtiessaan tätä nykyistä todellisuutta, on kyseenalaistettava uskonsa
ja tarkasteltava kuollutta sydäntään.

Ja samalla kuitenkin muistutamme veljiämme ja siskojamme olemaan huijaantumatta Shaitaanin
ansoihin, joilla hän haluaa johtaa heidät harhaan. Ja meidän on varottava ettemme salli itseämme
käytettävän hyväksi niiden toimesta, jotka haluavat hyödyntää meidän sympatioitamme ja
pelkojamme, niin että putoamme shirkiin ajatellen tekevämme hurskaita tekoja.

Ja pitäen tämän mielessä, me emme kiellä osallistumista tiettyihin poliittisiin aktiviteetteihin, jotka
eivät pidä sisällään shirkiä tai kufria – niin kauan kuin tämä tehdään sopusoinnussa sunnan kanssa,
eikä henkilö putoa eksytykseen sitä koskien – kuten mielenosoituksiin, kokoontumisiin ja
kampanjoihin sekä muihin vastaaviin poliittisesti suuntautuneisiin aktiviteetteihin, jotka eivät tule
mukaan sharii’an kieltoihin.

Loppusanoina, tämä on se, mitä olemme kyenneet tuottamaan vastauksena tähän viimeaikaiseen
väittelyyn joka on äskettäin puhjennut, ja on ollut meidän aikomuksemme käsitellä nimenomaan
demokraattisiin vaaleihin osallistumisen aihetta, sekä kumota joitakin tähän kutsuvien ihmisten
väitteistä. Ja mikäli esiin tuotu on oikein, niin se on Allahilta, Kaikkein korkeimmalta, ja kaikki
virheet ja puutteet ovat meistä itsestämme ja Saatanasta, jolta etsimme suojaa Allahissa. Ja olkoon
Allahin rauha ja siunaukset Profeettamme Muhammadin ja hänen perheensä ja seuralaistensa päällä
Viimeiseen päivään asti.

20. Rabii’ Ath-Taanii, 1425/ Tiistaina 8. Kesäkuuta 2004

At-Tibyaan Publications

***
Liite 1: Tiivistetty fatwa vaaleihin osallistumisen määräyksestä

Lainsäädännöllisiin vaaleihin osallistuminen epäuskon maissa44
____________________________________________
44 Arabiankielinen vastine otettu osoitteesta http://www.almaqdese.com/r?i=151&a=p

Allahin, Armeliaimman Armahtajan nimeen

Veli ja Shaikh Abu Muhammad Al-Maqdisi – Allaah suojelkoon häntä ja pitäköön hänestä huolta –
As Salaamu ’Alaikum wa Rahmatullaahi wa Barakaatuh,

Kysymykseni koskee määräystä lainsäädännöllisiin vaaleihin osallistumisesta kufrin maissa, ja
erityisesti Amerikassa, sillä minulle on kerrottu joidenkin Sheikhien sallivan tämän – ja jotkut jopa
nostivat tämän määräyksen tasoa tehden Amerikassa oleviin vaaleihin osallistumisesta pakollista,
sillä perusteella että se hyödyttää siellä olevia muslimeita. Ja he – ts. ne oppineet – tekevät
määräyksessä eron niihin kokoonpanoihin (parlamentteihin), jotka ovat kufrin maissa, sekä niihin,
jotka ovat muslimien maassa. Yksi niistä, jotka aikovat osallistua näihin vaaleihin, on kertonut
minulle että se vala, jonka he vannovat ennen sellaisiin vaaleihin osallistumista, on ”Me uskomme
Jumalaan” ja ”Jumalaan me luotamme”, ja (että) tämä eroaa selvästi muslimeiden maissa olevissa
kokoonpanoissa vannotusta (valasta). Minä olen epävarma tästä, mutta näin hän minulle kertoi. Ja
mikäli asia on kuten hän sanoi, niin onko sitten sallittua osallistua näitä lainsäädännöllisiä
kokoonpanoja varten järjestettäviin vaaleihin; ja mikäli tämä ei ole sallittua, niin mikä on todiste
sille?

Toinen kysymykseni kumpuaa ensimmäisestä, ja se on se, että onko takfiirin tekemisen syy niille,
jotka osallistuvat lainsäädännöllisiin kokoonpanoihin muslimien maissa, se tosiasia, että he
vannovat valan totella taaghuutia? Eli että mikäli joku ei tekisi sitä, niin silloin hän ei olisi kaafir?

Olen lukenut kirjasi Ad-Dimuqraatiyyah Diin (Demokratia on uskonto), enkä löytänyt siitä sellaista,
mikä olisi antanut minulle vastauksen näihin kahteen kysymykseen.

Toivon, oi rakas, jalo Shaikh, että selvennät tämän asian minulle, ja pyydän sinua kiirehtimään
vastauksessa kysymyksen ensimmäiseen osaan – sen, joka koskee vaaleihin osallistumista
sellaisissa maissa joita ei alun perinkään ole hallittu islamin mukaan – toivon että vastauksesi
lähetetään tälle sivulle hieman ennen Amerikan vaaleja, eli niin pian kuin mahdollista. Ja Allaah
palkitkoon sinut.


Vastaus:

Allahin nimeen, ylistys olkoon Hänelle, ja olkoon rauha ja siunaukset Hänen viimeisen
Lähettiläänsä päällä.

Rakas veli,

As Salaamu ’Alaikum wa Rahmatullaahi wa Barakaatuh

Se, mitä me uskomme, ja minkä otamme osana uskontoa, on se, että lainsäädännöllisiin
kokoonpanoihin osallistuminen on kufria ja shirkiä Allahiin – olipa se sitten ”islamilaisiksi”
kutsutuissa uskosta luopumisen maissa, tai alkuperäisen kufrin maissa – ja tämä johtuu siitä, että
nämä kokoonpanot antavat ihmisille rajoittamattoman oikeuden säätää lakeja – eikä heidän

Herralleen. Ja todisteet siitä, että sellainen teko on selkeistä mukaffaraateista (teoista, jotka
aiheuttavat epäuskon) sekä islamin tyhjäksi tekijöistä, ovat lukuisat; ja olemme maininneet ne
yksityiskohtaisesti kirjassamme Ad-Dimuqraatiyyah Diin, sekä Kasf An-Niqaabissa (Hunnun
nostaminen) sekä muissa.

Syy takfiirin tekemisessä näiden kokoonpanojen päälle ei ole ainoastaan heidän vannomansa valan
takia, niin että mikäli sitä valaa muutettaisiin tai sillä leikiteltäisiin, takfiirin määräys nostettaisi
pois. Sen sijaan on olemassa monia väistämättömiä takfiirin syitä, ja olemme maininneet nämä
edellä mainituissa kirjoissa. Kaikkein vaarallisin näistä on sen oikeuden hyväksyminen, jonka
perustuslaki jäsenelle suo: säätää lakeja rajattomasti; sekä sen noudattaminen. Ja tämä on selkeää
kufria, riippumatta siitä, säätäkö se (parlamentin) jäsen sen jälkeen lakeja vai ei.

Myös tuomion tavoitteleminen taaghuutilta, sekä muun kuin uskovaisten tien seuraaminen, ja muun
kuin islamin tavoitteleminen uskontona ja menetelmäoppina, sekä kuffaarien seurassa istuminen
kun he pilkkaavat Allahin jakeita – ilman mitään pakkoa –, sekä näiden lisäksi muita
mukaffaraateja joiden todisteet ovat tunnettuja Kirjasta ja Sunnasta, ja olemme maininneet ne
muualla.

Mikäli ymmärrät tämän, sekä sen, että suurin koko tämän luomuksen hyödyistä on tawhiidin
täytäntöön paneminen sekä baraa’ah (irtisanoutuminen) shirkistä ja vertaisten ottamisesta – ja se on
tiukka kiinni pitäminen Al-Urwatul-Wuthqaa:sta (vankasta kädensijasta), (eli) Laa ilaaha ill
Allaah:sta –, sekä shirkin vahingon karkottaminen – (shirkin,) jota lukuun ottamatta Allaah antaa
anteeksi kaiken –, niin silloin ei ole sallittua laittaa tämän edelle mitään hyötyä lukuisista uskonnon
ja dunyan niin sanotuista hyödyistä.

Tämä on se, mitä me uskomme, ja minkä me otamme osana uskontoa Allahiin tässä uskonnon
osassa. Ja tiedämme, että monet ihmiset ovat kanssamme eri mieltä, sillä me neuvomme sinua ja
kaikkia muslimeita pakenemaan Allahin luokse tältä selvältä shirkiltä ja kufrilta, sekä olemaan
putoamatta niiden fatwoihin, jotka sallivat sen – puhumattakaan niistä, jotka tekevät siitä pakollista.
Ja sille, jolle Allaah ei anna valoa, ei ole mitään johdatusta.

Allaah helpottakoon kaiken hyvän meille ja sinulle, ja kaikille muslimeille.

Was-Salaam.

Suomentajan liite:

Demokratian kutsuminen shuuraksi sitä tukeakseen

[Ote kirjasta ”Democracy: A Religion” (”Demokratia on uskonto”), s. 25-29]

Jotkut tietämättömät ihmiset ottivat Allahin sanat monoteisti-uskovaisista: {“…Ja (jotka)
käsittelevät asiansa yhteistuumin neuvotellen (shuuraa bainahum)…”}
[42:38], sekä Hänen
sanansa Profeetalle saws: {”…Ja konsultoi heitä kaikissa asioissa…”}, tueksi heidän valheelliselle uskonnolleen (demokratialle). He kutsuivat mätää demokratiaansa shuuraksi (neuvottelu, konsultaatio – ts. he väittävät että demokratia on sama kuin shuura, islamilainen konsultaatio-tapa) osoittaakseen ja tunkeakseen tälle tekaistulle uskonnolle uskonnollisen vivahteen, hyväksyäkseen sen ja tehdäkseen siitä sallitun.

Me sanomme, tätä koskien, ja Allaah myöntäköön menestystä:

Ensinnäkin: Nimien muuttamisella ei ole mitään arvoa, sillä tosiasioita ei voida muuttaa. Jotkut
julistus-ryhmät, jotka uskovat tähän epäuskovaisten uskontoon, sanovat: ”Me tarkoitamme
demokratialla – kun kutsumme siihen, rohkaisemme siihen ja toimimme sen puolesta ja sen mukaan
– sanan- ja kutsumisen vapautta”
sekä muuta vastaavaa hölynpölyä.

Me sanomme heille: Sillä ei ole merkitystä, mitä te tarkoitatte tai kuvittelette – vaan sillä, mitä se
demokratia (todellisuudessa) on, jota jumalolento (ts. taaghuut, epäjumala, valtion päämies)
soveltaa ja johon hän kutsuu; ja jonka nimissä vaalit pidetään; ja jonka mukaan se lainsäädäntö ja
tuomitseminen, johon te otatte osaa, tullaan tekemään. Te voitte ehkä huijata ihmisiä, mutta ette
ikinä voi huijata Allahia.

{”Totisesti tekopyhät yrittävät vain petkuttaa Allahia, mutta Allaah tulee
petkuttamaan heitä…”}
[4:142] ja {”He luulevat petkuttavansa Allahia ja niitä jotka uskovat,
mutta (todellisuudessa) he eivät petkuta ketään muuta kuin itseään, vaikka he eivät tiedä (sitä).”}
[2:9]

Joten jonkin asian nimen muuttaminen ei muuta sen määräyksiä. Se ei tee sallituksi luvattomia
asioita, eikä tee kielletyksi luvallisia asioita. Profeetta saws sanoo: ”Joukko ummastani tulee
tekemään väkijuomista sallittuja, nimeten ne toisella nimellä.”


Oppineet ja lakioppineet pitävät jokaista, joka loukkaa tawhiidia tai hyökkää sitä vastaan,
epäuskovaisena. He pitävät jokaista, joka tukee shirkiä tai tekee sitä kutsuessaan sitä toisella
nimellä, epäuskovaisena. Kuten ne, jotka kutsuvat shirkin ja kufrin uskontoa, ts. demokratiaa,
shuuraksi salliakseen sen, tukeakseen sitä sekä kutsuakseen ihmisiä siihen.

Toiseksi: Shirkin ihmisten demokratian vertaaminen tawhiidin ihmisten neuvotteluun (ts. shuuraan)
sekä shuura-neuvoston samaistaminen epäuskovaisten syntisiin, omavaltaisiin neuvostoihin, on
halpamainen samaistus ja valheellinen vertaus. Te tiedätte, että parlamentti-neuvosto on yksi
epäjumaluuden palatseista ja shirkin linnoista, joissa on demokraattien jumala ja heidän muut
herransa ja liittolaisensa, jotka säätävät sellaista mitä Allaah ei salli, omien perustuslakiensa ja
lakiensa mukaan. Allaah sanoi:

{”…Onko monta eri herraa parempi, vai Allaah, Yksi, Vastustamaton? Ne, mitä te palvotte Hänen rinnallaan, eivät ole mitään muuta kuin nimiä, jotka te ja isänne ovat antaneet, (ja) joihin Allaah ei ole lähettänyt alas mitään oikeutusta. Totisesti tuomiovalta ei kuulu kenellekään muulle kuin Allahille. Hän on määrännyt, ettette palvo mitään muuta kuin Häntä – se on (todellinen) suora uskonto, mutta suurin osa ihmisistä ei tiedä.”} [12:39-40]

Ja Hän sanoi: {“Vai onko heillä liittolaisia, jotka ovat säätäneet heille uskonnosta jotain sellaista, mihin Allaah ei ole antanut lupaa?” }[42:21]

Joten tämä vertaus on kuin shirkin vertaaminen tawhiidiin, ja kufrin vertaaminen iimaaniin. Se on vääryys Jumalan uskontoa kohtaan, ja valhe Jumalaa kohtaan. Se on totuuden sekoittamista valheeseen ja pimeyden sekoittamista valoon. Kuten olemme osoittaneet. Muslimin tulee tietää, että selkeät erot sen neuvottelun (shuuran), jonka Allaah on säätänyt palvelijoilleen, sekä mädän demokratian välillä, ovat kuin ero taivaan ja maan välillä – tai voidaan sanoa, kuin ero Luojan ja luotujen välillä. Joten shuura on jumalallinen menettelytapa ja järjestelmä … ja demokratia on turmeltuneen ja halujensa ajaman ihmisen tekemä.

Shuura on osa Allahin määräystä ja Hänen uskontoaan, mutta demokratia on epäuskoa Allahin
määräyksiin ja Hänen uskontoonsa. Se on ristiriidassa niiden kanssa. Shuuran on oltava sellaisessa
tapauksessa, josta ei ole olemassa mitään määräystä – mutta kun meillä on jokin teksti, todiste tai
määräys, niin silloin ei ole mitään shuuraa. Allaah sanoi: ”Ja yhdelläkään uskovaisella miehellä
tai naisella, jos Allaah ja Hänen Lähettiläänsä päättävät jonkin asian, ei tule olla mitään
valinnanvaraa heidän päätöksestään…” [33:36] Demokratia (taasen) on arpapeliä jokaiselta
kantilta katsottuna. Eikä siinä ole minkäänlaista neuvottelemista valtuuston päätösten sekä Jumalan
määräysten välillä. Kaikki demokratian huomio keskittyy ainoastaan ihmisten määräyksiin ja
ihmisten lainsäädäntöön jokaiselta kantilta. Se on enemmistön määräys, enemmistön lainsäädäntö ja
enemmistön uskonto. Enemmistö sallii ja kieltää, joten enemmistö on jumala ja herra
demokratiassa. Mutta shuurassa ihmiset, tai enemmistö, ovat niitä, jotka ovat pakon alla, määrätty
tottelemaan Allahia ja Hänen Profeettaansa sekä muslimien johtajaa (mikäli hän ei määrää
tottelemattomuuteen). Ja (muslimi)johtajan ei ole pakollista hyväksyä enemmistön mielipidettä tai
määräystä. Enemmistön on pakko totella (muslimien) johtajaa, vaikka hän olisi väärässä – ellei hän
kutsu tottelemattomuuteen Allahia kohtaan.

Demokratia ja siihen kutsujat kieltävät Allahin tuomioon ja määräyksiin alistumisen. He
vastustavat, sanoen: ”Päätäntävalta kuuluu enemmistölle.” Helvettiin (astukoon) jokainen, joka
seuraa heitä ja iloitsee heidän demokratiastaan, olipa se sitten mitä tahansa. Me sanomme sen
(suoraan) tässä maailmassa, kun he voivat vielä kääntyä takaisin. Tämä on parempi kuin sen
kuuleminen Suurena päivänä, jolloin ihmiset nousevat kuulemaan tuomion, ja jolloin he menevät
kohti Profeetan saws (vesi)allasta, ja enkelit tulevat estämään heitä. Tullaan sanomaan, että ”He
muuttivat (uskontoa), he muuttivat”
, jolloin Profeetta saws tulee sanomaan: ”Helvettiin, Helvettiin jokainen, joka muutti (uskontoa) minun jälkeeni.”


Joten demokratia on saanut alkunsa kufrin ja uskosta luopumisen maassa. Se kasvoi polyteismin ja
turmeltuneisuuden pesäkkeissä Euroopassa, jossa oli erotettu uskonto elämästä. Tämän ilmiön
avulla vakiinnutettiin ilmapiiri, joka kantoi kaikkia sen myrkkyjä ja puutteita, ja jonka poluilla ei
ole mitään suhdetta uskon maahan tai (uskonnon) opin ja hyväntahdon viljelemiseen. Se (ei?) olisi
voinut olla olemassa läntisessä maailmassa ennen uskonnon erottamista elämästä (ts. ennen
sekularismia). Sen takia se salli sodomian, alkoholin ja monia muita skandaaleja. Näin ollen
jokaisen, joka ylistää sitä tai samaistaa sen shuuran kanssa, on joko oltava epäuskova demokraatti,
tai tietämätön ja typerä (ihminen). Nykyaikana on valloillaan ilmaisujen sekamelska ja vastakohtien
kohtaaminen. (Joten) ei ole ihme, että Shaitaanin seuraajia kiehtovat nämä epäuskovaisten
ideologiat – mutta ihmeellisiä ovat ne, jotka sanovat olevansa muslimeita, ja silti kannustavat tätä
demokratiaa ja antavat sille sallitun sävyn!

Edellisen kerran, kun sosialismi kietoi ihmiset pauloihinsa, jotkut ihmiset puhuivat asiasta, jota
kutsutaan nimellä ”islamilainen sosialismi”, ja sitä ennen nationalismi ja arabismi. Nykyään monet
heistä ovat ylpeitä ja lumoutuneita perustuslaeista … He eivät ujostele kutsua ja nimittää näiden
perustuslakien orjia ’lainoppineiksi’, verratakseen heitä ’islamilaisen lain oppineisiin’. He käyttävät
samoja ilmaisuja, joita käytetään islamilaisessa laissa, kuten … Lainsäätäjä, pyhä laki, luvallinen,
luvaton, sallittu, kielletty… ja kaiken tämän keskellä he luulevat olevansa oikealla tiellä,
johdatettuina. Ja ei ole mitään mahtia eikä voimaa, paitsi Allahin. Tämä ei ole mitään muuta kuin
sen tieteen (islamilaisen lakitieteen) ja tiedemiesten menetys, ja epäpätevien ihmisten
valtuuttaminen olemaan vastuussa vaikeista tehtävistä. He jättävät jokaisen tehtävän, kaiken,
katalille ihmisille. Mikä sääli tälle tieteelle ja oppineille, ja mikä sääli uskonnolle ja sen puhtaille
kutsujille. Vannon Allahin edessä, että se on vielä oudompaa – ei tavallisten ihmisten joukossa –
vaan niiden monien ihmisten, jotka teeskentelevät olevansa muslimeita, että he eivät tiedä Laa ilaha
ill Allaah:n tarkoitusta. He eivät tiedä sen ehtoja ja sen vaatimuksia. Monet heistä tekevät sitä
vastoin kaiken aikaa, ja ovat nykypäivän polyteismin tahraamia. He teeskentelevät olevansa
tawhiidin seuraajia, ja että he ovat tawhiidiin kutsujia.

Heidän on istuttava oppineiden opintopiireissä oppiakseen Laa ilaaha ill Allaah:n merkitys ja
todellisuus, sillä ensimmäinen asia, johon Allaah on määrännyt Aatamin kansaa, on sen oppiminen.
Sen ehtojen oppiminen ja sen kanssa ristiriidassa olevat asiat ennen wudua pilaavia asioita tai
rukousta, sillä yhtäkään wudua tai rukousta ei tulla hyväksymään (mikäli se henkilö tekee jotain
sellaista, joka on) ristiriidassa sen kanssa. Jos he tulevat ylimielisiksi, niin he tulevat olemaan
häviäjien joukosta.

Lopetan (tämän kappaleen) hyvin tärkeällä, lakioppineen ja oppineen Ahmad Shaakirin puheella,
jossa hän vastasi sen kaltaisille petkuttajille, kuten niille, jotka vääristelevät Allahin puhetta ja
keksivät valheita Häntä vastaan käyttäen Hänen sanojaan “…Ja (jotka) käsittelevät asiansa
yhteistuumin neuvotellen…” tukeakseen ja soveltaakseen epäuskovaisten demokratiaa.

Ahmad Shaakir sanoi ’Umdatut-Tafsiirin alaviitteessä, tulkitessaan Allahin sanoja {”…Ja konsultoi
heitä (shaawirhum) kaikissa asioissa…”}
[3:159] sekä {“…Ja (jotka) käsittelevät asiansa
yhteistuumin neuvotellen…”}
: “Uskonnon pilkkaajat meidän aikanamme – tiedemiehet ja muut – ottivat ne (jakeet) keinoiksi johtaa muita harhaan niiden vertauskuvallisella tulkinnalla, saadakseen
ne (näennäisesti) yhtymään eurooppalaisten kanssa perustuslaillisissa järjestelmissä, kuten he
väittävät, ja huijaavat ihmisiä kutsumalla sitä demokraattiseksi järjestelmäksi.”
Joten nämä
pilkkaajat ottivat nämä kaksi jaetta motoksi, tai iskulauseeksi, petkuttaakseen islamilaisia valtioita
ja kansoja, sekä jokaista, joka palaa islamiin. He sanovat oikean sanan mutta aikovat valhetta. He
sanovat ”Islam kutsuu neuvonpitoon”, sekä muita vastaavia sanontoja.

Todellakin, islam kutsuu neuvonpitoon – mutta mikä on se neuvonpito, mihin islam kutsuu? Allaah
sanoo Profeetalleen:

{”…Ja konsultoi heitä kaikissa asioissa. Ja kun olet tehnyt päätöksen, laita luottamuksesi(yksinomaan) Allahiin…”} [3:159]

Tämän jakeen merkitys on hyvin selkeä ja ilmeinen. Se ei tarvitse mitään tulkitsemista, eikä mitään vertauskuvallista tulkintaa. Se on määräys Profeetalle saws, ja sitten khilaafalle (kalifaatille) hänen jälkeensä: Eli selvittää seuralaistensa – jotka ovat tietäviä henkilöitä ja älykkäitä ihmisiä – mielipiteet tarkastellakseen heidän mielipiteitään sellaisissa kysymyksissä ja asioissa, joista voidaan kiistellä, sekä sellaisissa asioissa, joista voidaanantaa määräyksiä. Sitten hän valitsee sen, minkä uskoo olevan oikein tai parasta, tai kaikkein edukkainta ja hyödyllisintä; ja sitten päättää tehdä sen mukaan, rajoituksettomasti, ilman minkään ryhmän, tietyn määrän tai enemmistön tai vähemmistön rajoitusta. Ja kun hän päättää, hän luottaa yksinomaan Allahiin.

Mikäli hän päättää, hän tulee luottamaan Allahiin, ja sitten tekemään sen mitä on päättänyt.
Ja se (asia) ei tarvitse mitään todisteita tai näyttöä, että ne ihmiset, joita Profeetta saws määräsi
heidät konsultoimaan ja olemaan roolimalleina hänen jälkeensä tuleville khalifeille, ovat
oikeamielisiä ihmisiä, jotka laittavat Allahin määräykset täytäntöön, suorittavat rukouksensa ja
maksavat zakaatia. Allahin tiellä taistelijat, joista Profeetta saws sanoi: ”Teidän joukostanne olevien lempeiden ja älykkäiden miesten on tultava minun jälkeeni.” He eivät ole ateisteja, eivätkä
taistelijoita Allahin määräyksiä ja uskontoa vastaan. He eivät ole kieroutuneita, jotka tekevät
jokaisen pahan teon. He eivät ole niitä ihmisiä, jotka teeskentelevät omaavansa oikeuden säätää
lakeja tai asettaa lakeja, jotka eivät ole yhdenmukaisia Allahin uskonnon kanssa ja tuhoavat
islamilaisen pyhän lain. Oikea paikka näille ja niille epäuskovaisille on miekan tai ruoskan alla, ei
shuura-tilanteessa tai näkemysten vaihdossa. Ja toisellakin jakeella – suurah Ash-Shuurassa olevalla
– on tämä sama selvyys, selkeys ja yksiselitteisyys:

{”Ja jotka vastaavat Herransa kutsuun ja suorittavat rukouksensa, ja käsittelevät asiansa yhteistuumin neuvotellen, ja kuluttavat siitä mitä olemme heille suoneet.”} [42:38]

/Muwahhiduun-sivuston kääntämä osa päättyy

***

Lau Huh 18, 2015 5:37 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä 'Abdullah Rintalan päiväkirjasta 18.4.2015 Vastaa lainaamalla viestiä


Lopuksi: Mitä ajattelin tänään?

'Abdullah Rintala

Allahin Armeliaan, Armahtajan Nimeen, Rauha ja Siunaukset Profeetalle, hänen perheelleen ja seuralaisilleen...

Ylläoleviin kahteen kokoelmaan mukaan ei oltu otettu pitkän harkinnan jälkeen esim. sellaisten näkemyksiä, jotka näkevät äänestämisen ja demokratian olevan Shirk al-Haakimiyyah ja Allahin Lähettilään (S) Sunnah'n ja metodologian vastaista, kuten Muqbil ibn Haadii'ilta tai 'Ali Hasan al-Halabii'lta ja heidän kaltaisiltaan sillä he uskovat, että "hallitseminen muulla on kuin Allahin Lailla on pieni kufr, joka ei vie ulos Islamista" ja sen pettäessä vetoavat siihen, että "on haram kapinoida hallitsijaa vastaan". Heidän kaltaisensa uskovat -ja kiivaasta ja väkivaltaa ja kaikenlaista fitnaa lisäämällä- että yksilön on kufr osallistua demokratiaan, joka vie ulos Islamista mutta vielä suurempi asia, kuten hallitseminen miljoonia ja taas miljoonia muslimeita muulla kuin Allahin Lailla ja sortamalla on vain "pikku asia", josta "sinulta ei tulla kysymään, mitä hallitsija teki. Keskity itseesi ja 'aqiidaan ja manhajiin sekä housunlahkeidesi pituuteen". Tällaiset ihmiset eivät todennäköisesti haluakaan, että muslimiummah milloinkaan nousee alennuksen tilastaan, vaan he ja heidän seuraajansa tekevät kaikkensa että muslimit pysyvät alistettuina siinä olotilassa, mihin heidät on alistettu ja tarkoituksella (länsimaiden etuja edesauttaen) alistetaan. Samaa voi sanoa heille, jotka vain iloisina rypevät dunyassa länsimaissa piittaamatta Islamista ja Shari'asta pätkääkään ja ylenkatsoen ja vängäten heidän halujaan vastaan menevistä selkeistäkin todisteita, mutta kovasti ovat silloin tietävinään mikä on Islaminmukaista ja mikä ei, kun kyseeseen tulee ISIS ja kalifaatti, puhumattakaan Jihadista sinällään.

Ainakin at-Tibyaan-kustantamon suomennetussa kokoelmassa "Epäilykset koskien demokratian määräyksiä Islamissa" sisältää myös Abu Muhammad al-Maqdisin näkemyksen. Jos kerran noudatatte ja olette samaa mieltä siitä, mitä hän sanoo Islamilaisesta valtiosta (vaikkakin jo refutoituina, niistä myöhemmin insha Allah), niin jos olette eri mieltä hänen kanssaan äänestämisestä, niin miksi ette sitten hyväksyisi häneltä näitä äänestämistä ja demokratiaa koskevia näkemyksiä? Tai Abu Qatada al-Filastiinilta, joka myöskin on tehnyt samanlaisen kielteisen kokoelman demokratiasta jo vuosikymmen sitten.

Sellaiselle, joka sanoo, että "mitä te sitten teette täällä, jos ei voi äänestää? Menkää itse sinne islamistiseen pohjoiskoreaanne, sinne ISIS:in luokse, jos ei täällä kelpaa olla" ei ole mikään vastaus, vaan ei-muslimeista muilutettu argumentti. Lisäksi Suomessa asuminen ei tarkoita äänestyspakkoa, eikä kenenkään Islamilaisestikaan hyväksyttyä oikeutta katsota sen mukaan, äänestääkö tämä vai ei, siihen oikeuteen ovat aivan muut näkemykset, kuten dawah, opiskelu ja sairaudenhoito.

Kautta Allahin, jos jonkin asian kufr olisi muslimin kohdalla pääteltävä siitä, miten riemukkaasti ja kannustaen ei-muslimit (jotka vihaavat tai eivät hyväksy Shari'ah eikä Jizyaa (mikä on Shari'ah'n hyväksyntää) suhtautuvat sellaisiin "muslimeihin", jotka ovat kaikissa vaaleissa ehdokkaana, niin se olisi selvää sen mukaan, miten "kristityt ja juutalaiset ovat tyytyväisiä vasta sitten kun seuraatte heidän uskomuksiaan ja elämäntapaansa": Ehdokkaiden Facebook-profiilit ovat täynnä selkääntaputtelijoita ja "voitelijoita". Vaikka ehdokkaat puhuvat mitä höpinää tahansa, vaikka se puhe ja keskustelu paneeleissa tai vaalidebateissa olisi argumentointikelvotonta ja miten farssia ja myötähäpeää tuottavaa tahansa, aina joku kommentoi "Hyvä H*s*! Laitoit rasisteille sanat suuhun!" vaikka todellisuudessa ehdokas olisi "rasismikitissyt" tai puhunut asian sivusta.
Todennäköisintä on, että nämä selkääntaputtelevat "voitelijat" eivät todennäköisesti edes itse äänestä "mamuehdokasta".

***
Sille, joka aikoo äänestää

Mikäli joku aikoo kaikesta huolimatta -jos ei ole vakuuttunut todisteista tai muuten- äänestää huomenna "mamuehdokasta", niin hänen tulisi huomioida, että kannattaako äänestää vain kannatuksen vuoksi, mikäli on todennäköistä että maahanmuuttajaehdokkaalla ei ole mitään läpimenomahdollisuuksia? Helsingin ehdokkaat ovat isoissa puolueissa ja heidän kohdallaan edes reilusti yli 3 000 äänen määrä ei vielä takaa läpimenoa, vaan korkeintaan varasijan.

On selvää, että ehdokasvalinnan ratkaisee myöskin ehdokkaan ja hänen äänestäjänsä sama etninen tausta, tässä tapauksessa somalilaisuus ja kurdilaisuus, eikä pätevyys. Tavallaan se menee vielä kauemmas siitä, mitä osallistumista demokraattisiin vaaleihin sallijat näkivät sallituksi mennen jahiliyyah'n heimouskovaisuuteen.

Minun on ollut vaikeaa estää mieleen tulemasta yhtä asiaa, mikä tapahtui Musailimah'n julistaessa itsensä profeetaksi, kun eräs hänen heimolaisensa meni ottamaan selvää, onko tämä todellakin lähettiläs vaiko valehtelija. Tämä samaan heimoon kuuluva oli sanonut:

"Musailimah, sinä olet valehtelija, mutta valehtelija omasta heimostani on minulle parempi kuin totuuden puhuja Quraishista", tarkoittaen totuudenpuhujalla Quraishista Allahin Lähettilästä (S).

Tällaiselta vaikuttaa.

Olen itse sitä mieltä, että mikäli äänestää niin kannattaako äänestää ehdokasta, joka on kaveri, mutta läpimeno pyöreä nolla? Abdirahiim "Husu" Husein on parissa viime vaalissa vuosina 2014 ja 2011 saanut molemmissa vähän päälle 200 ääntä. On mahdollista, että viime vaalien somalihaastajan Zahra Abdullahin äänet tulisivat nyt "Husulle" (Jopa Huseinin kunniakas nimi on muutettava "Muhiksen" tavoin sen tribuuttia peittelevään lyhenteeseen, vaikka Husein oli Allahin Lähettilään (S) itse tyttärenpojalleen (rdä) antama nimi!). Arvelen, että Zahraa äänestävät kaikenikäiset somalinaiset, koska nainen äänestää naista ja somalinaiset ovat aktiivisempia suomalaiseen yhteiskuntaa osallistuvia kuin somalimiehet. A. Huseinista eivät kaikki somalit edes pidä.

Toisekseen: Vastustan sitä, että Eduskuntaa nousee henkilöitä, joiden osaaminen valtio-opillisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa on likipitäen nolla. Sellaisia ovat mm. sellaiset, jotka peittelevät sitä vetoamalla äänestäjiin latteuksilla, kuten "Suomi Suomalaisille ja Somalia somalialaisille" sekä "Pikakäännytyslaki voimaan välittömästi" ja "Maahanmuutto kuriin".

Todennäköisintä on, että näiden tarkoituksena ei olekaan muuttaa vaalilupauksiaan, vaan säilyttää tilanne ennallaan mahdollistaakseen äänensä ja läpimenonsa seuraavissakin vaaleissa. Samaten "integraatio" on pelkkää huhua, koska esim. integraatiota kannattavat tahot tekevät kaikkensa ehkäistäkseen kaikkia sellaisia hankkeita toteutumasta, joiden tavoitteena on nimenomaan "kotoutuminen" ja "radikalisoinnin" ehkäiseminen.

Äänestävän tulisi myös miettiä, mitä todennäköisesti ja mitä todennäköisimmin "mamuehdokas" joutuu kansanedustajana esimerkiksi tekemään:

Ajatellaan, mitä asioita hänen ja puolueensa äänestettäväksi voi tulla:

Hän voi äänestää esim. niqaab-kiellon puolesta, mikä menee kaikkea ja kaikkien oppineiden ja Profeetan (S) ja Seuralaisten yksimielisyyttä vastaan.

Toisekseen, vaikka hän voi olla esim. ISIS:stä mitä mieltä tahansa (mikä ei minulle henkilökohtaisesti ole ongelma, mikäli hän on aina nähnyt Islamin Andalusian kaltaisena "rauhan ja suvaistevaisuuden" uskontona tai uskoo, että Jihadissa ei ole sallittua tuhota rakennuksia, tappaa naisia ja lapsia, käyttää joukkotuhoaseita, tappaa sotavankeja, tappaa "muslimeita", polttaa elävältä kostoksi, tuhota puita jne. niin ok. Inhoan enemmän sitä, että ollaan teoriassa toista mieltä, mutta esim. ISIS:in realisoidessa nämä asiat -ja ei-muslimien nostaessa niistä kohua- käännetäänkin takkia ja nähdäänkin nämä "tuhoisamman" Jihadin muodot yhtäkkiä "haramina". Pitäkää ennemmin linjanne näissä asioissa. Kun kääfir-maassa asuvia muslimeita kuoli muslimeiden hyökätessä sinne vallatakseen sen Islamin alle, Profeetta (S) määräsi heistä maksettavaksi puolikkaan verirahan, mutta katsoi sen olevan näiden muslimien omaa syytä, että asuvat ei-muslimien keskuudessa. Muistakaa tämä: Se on meidän syy, että elämme kuffarien keskuudessa, eikä mustien lippujen kanssa tänne hyökkäävien mustapipojen syy, että muslimeita kuolee. Seuralaiset näkivät jopa tällaisen asian kuin asumisen ei-muslimien keskuudessa täysin sopimattomaksi ja se on jopa ollut seuranneille oppineille täysin vieras käsitys), niin hän voi esim. äänestää sen puolesta, että Suomen valtio tukee esim. 'Iraaqin shiioja taistelussa ISIS:stä vastaan: Vaikka jokainen näkee paljain silmin, mitä 'Iraaqin shi'at ja koko valtio iranilaisine tukijoineen tekevät muslimeille 'Iraaqissa kaikesta huolimatta, niin silloin ainakin tukee kuffareita muslimeiden tappamista vastaan.

Lisäksi tällainen kansanedustaja voi jopa tahtoa kovempia rangaistuksia ja puhua pahaa Syyriasta palaavista tai Syyriaan menevistä tai vastustaa Jihadia siellä tai suosii sinne jotain muuta kuin Shari'aa.

Joten kannattaa miettiä sitä, saako tällainen ehdokas enemmän tuhoa kuin "hyvää muslimeille". Heillä on jo nyt "sellout"-piirteitä ja voivat jopa sanoa sen ääneen -ja sanovatkin.

Joku oli Helsingin Muslimien tai Suomen Muslimien FB-ryhmässä kysynyt, että "entäs sitten sosiaaliturva, infrastruktuuri jne."

On varmaan selvää, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä että sekä Shari'assa että ei-shariallisessa laissa tällaiset asiat kuin tiestö, terveydenhuolto, päiväkodit, sosiaaliturva, rakentaminen ja kaavoitus ovat asioita, jotka sekä Islamin valtio että ei-Islamilainen valtio joka tapauksessa järjestävät kuntoon eivätkä haikaile 600-luvun mukaisia teitä ja välineitä käyttöönsä.

Sellaiset asiat, kun talous, leikkaukset, tukipaketit ja elvytys ovat asioita, joista jokaisella on varmaan omia mielipiteitä ja ne ovat kuitenkin dunyallisia asioista ja niistä voi kukin olla mitä mieltä tahansa, niin edes niitä tuskin kannattaa asettaa äänestämisen ehdoksi. On eri näkemyksiä, ovatko ne seurauksiltaan haitallisia vaiko eivät. Joten äänestäjän vaalikonevastausten yhteneväisyys ehdokkaan kanssa mielestäni kannattaa sivuuttaa. Ainakin minun omat vaalikonevastaukseni olivat 50 prosenttisesti samat sen ehdokkaan kanssa, jota äänestäisin. Lähimmäksi kanssani vaalikonevastauksissa pääsi RKP:n ehdokas (ei ollut Midiya Zahir Hatam, joka ei ole vaalipiirissäni).

Joten: Se muslimi, joka äänestää, hänen päätään eivät varmaan mitkään fatwat käännä (paitsi, ne jotka sopivat hänelle). Joten jos kerran muslimiehdokkaan läpimeno on tärkeää, niin kenen kohdalla läpimeno on todennäköisintä?
Kenen on todennäköisintä saada läpimenoon vaadittavat lähes 4 000 ääntä?

Ja huom! En väitä, etteikö "Husupusun" äänestäjiä voisi olla yli 3 000:a, mutta epäilen läpimenoa. Lisäksi hänen puolueensa vaalipiirissä on selvät vetonaulat, jotka tuhansilla äänillään syövät "Husun" paikkaa.

"Husun" ongelmat eivät ole yksistään Islamilaisia, vaan myös pedagogisia ollessaan ison puolueen ehdokkaana suhteellisesta vaalitavasta johtuen Helsingin vaalipiirissä ehdokkaana: Hänen täytyy saada äänensä vain Helsingissä kirjoilla olevilta äänestäjiltä, kun esim. uusimaalaisena ehdokkaana hänellä olisi ollut Vantaan, Espoon, Järvenpään ja Lahden äänestäjien äänet. Nyt hän tavallaan joutuu kilpailemaan läpimenosta yrittäen saada enemmän ääniä kuin saavat uusimaalaiset, jotka voivat mennä läpi pienemmällä äänimäärällä kuin 3 000.

Tällaisia ovat skenaariot.

Olen itse sitä mieltä, koska kaikki "mamuehdokkaat" tietävät Islamista yhtä vähän -ja "Husulla on kaiken lisäksi pikkuveljensä, jotka tuntevat ja noudattavat Islamia tosissaan ja opiskelevat Medinassa ja ovat yrittäneet saada häntä ymmärtämään demokratian olevan "kufr"- niin eikö äänestävän kannattaisi äänestää muslimia, jonka läpimenomahdollisuudet ovat suuret?

Samat riskit kuin "Husulla" on myös Nasima Razmyarilla ja Uudellamaalla ehdokkaana olevalla Midiyalla. Tosin kurdi Midiyan Zahir Hatam on pienessä puolueessa eli RKP:ssä, jossa hän voi päästä läpi huomattavasti pienemmällä äänimäärällä kuin mitä "Husulta", Nasimalta ja muilta vaaditaan.

On selvää, että "hyöty" muslimeille tulee olemaan pieni, ellei mitätön edellämainituista syistä, enempi varmasti meidän kaltaisille muslimeille on jopa haittaa, kuten niqaabin mahdollinen kielto tai muu Shari'aa vastaan menevät lakialoitteet -tai sen vapaaehtoinen noudattaminen.

Se, joka äänestää on turha etsiä ehdokasta, joka tuntisi hyvin Islamin tai jolla olisi 'aqiidah ja manhaj kohdallaan, puhumattakaan sellaisesta joka kannattaisi Shari'aa tai Jihadia.

Niinpä äänestävän onkin äänestettävä "huonoa" muslimia, mikä ei välttämättä tarkoita sitä etteikö hän voisi olla hyvä kansanedustaja.

Se, joka äänestää, niin hänen on hieman tingittävä. Jos olisi minunkin pakko äänestää -Enkä missään tapauksessa halua arvaamattomien ja tietämättömien perussuomalaisien-joista voi tulla jopa ratkaisevasti hallituspuolue- nousevan valtaan, koska heidän suunnitelmansa maahanmuuttoon liittyen voivat olla tuhoisat tai ainakin diskriminoivat- niin olisi pakko äänestää ehdokasta, joka pitää Islamia rauhan ja suvaitsevaisuuden uskontona, jota tässäkin maailmantilanteessa tulisi noudattaa kuin Andalusian ja Baghdadin kalifaatin aikoina (joissa muslimeilla oli valta, toisin kuin nyt), hyläten Jihadin ja uskovansa "parlamentarismin ja poliittisten vapauksien" korvaavan Jihadin jne.

Täten äänestävän on sivuutettava se, että ehdokas voi suhtautua kielteisesti minkälaiseen Jihadiin tahansa, sen lisäksi että on jaahil muutenkin. Hän voi pitää Allahin Sanan korkeimmalla pysymisen puolesta taistelevaa Mujahidiinia "terroristina": Sanon, että Syyrian ja 'Iraaqin tapauksissa jo pelkästään on turha odottaa, että kauniit sanat ja hyvä käytös riittäisi muslimien tappamisen lopettamiseksi: Siellä on sota ja on jo nähty, mitä tapahtuu jos ei tee Jihadia, niin on turha vedota siihen, että Syyriassa tai 'Iraaqissa Mujahidiinien tulisi kohdella kuffareita ja maallistuneita muslimeita samalla tavalla kuin länsimaissa joudumme heitä kohtelemaan, jossa ei ole sotaa. On täälläkin huomattu, että "hyvä käytös" ja "armollisuus" toisia "muslimeita" kohtaan ei ole ainakaan saanut ketään paremmaksi "muslimiksi", vaan ovat vain käyttäneet hyväkseen esittämällä meille Roihuvuoressa hyvää muslimia, mutta aivan toisenlaista käytöstä ja naamaa näytetään julkisesti ei-muslimeille: "Tietenkin me ollaan teidän kanssa, me vain vitsailimme noille käännynnäisille tiukkapipoille", tuntuu olevan.

Kuitenkin on todennäköistä, että ehdokas pitää Islamia "henkilökohtaisena yksityisasiana", jonka "noudattamisen tulee tapahtua Suomen lakien ja ihmisoikeuskäsitysten puitteissa" ja joka "ei ole pätevä hallintomalli tänäpäivänä", niin ne ovat jo yksi kymmenestä Islamin mitätöijistä.

Mitä sitten "haitan" minimoiminen?

Tässä tapauksessa varmaan tarkoitetaan rasistien nousua Eduskuntaan, mutta on huomattava, että pienpuolueet kuten Muutos2011 läpimenomahdollisuudet ovat pienet, äänten kanavoituessa joka tapauksissa Perussuomalaisille, joilla ei ole ääniharavaansa Halla-ahoa ehdokkaana, mutta vaalipiireissään ovat edelleen "islamisaatio"-salaliittoteorialla ratsastavat Olli Immonen Oulussa ja Juho Eerola omassaan.

En pidä Tom Packalénia niin tuhoisana toistaiseksi, mutta Mika Raatikainen yllätti kutsumalla Lars Vilksin, mikä voi tuoda Raatikaiselle enemmän ääniä kuin hän olisi saanutkaan. Toinen oli Muutos2011:n ehdokkaan Jari Leinon vaalimainos. Nämä ovat tällaisia viime hetken strategioita, joilla todennäköisesti heikoksi jäävää vaalimenestystä koetetaan kaiken muun pettäessä vetoamalla "maahanmuuttoon" tai "sananvapauteen".

Olen yllättynyt, että Welat Nehri (jota en missään tapauksessa kehota ketään missään nimessä eikä aikomuksesta äänestämään) ei tehnytkään samanlaisia "vetoja": Hän koetti pyörittää vaalikampanjaansa "valeimaameilla" ja "ISIS-uhalla" (mitä ei Suomessa ole), mutta niistä on jo aikaa. Hän olisi kyennyt ratsastamaan "espoolaismiehen ISIS-uhkailuilla", mutta hän ei osannut käyttää tätä hyväkseen ja nyt on jo myöhäistä. Hänen läpimenomahdollisuutensa ovat mitättömät hänen ollessaan Helsingin vaalipiirissä ison puolueen SDP:n ehdokkaana, mutta kurdeillekin oli yllätys, miten paljon hän vihaakaan Islamia (hän on Iranista kotoisin) ja kurdeillekin Islam on tärkeää ja vastustavat rasismia ja muuta, vaikka ei-muslimit pyrkivätkin käyttämään hyväkseen kurdien ISIS-vastaisuutta. Ei se, että vastustaa ISIS:stä tarkoita että muslimi olisi valmis suomalaisten (tai muidenkaan) punomiin juoniin muslimien hajauttamiseksi entisestään tai osoitus "sharia-vastaisuudesta" ja "demokratia-mielisyydestä".

Joten vielä siihen, että "äänestämällä eliminoi suurempaa pahaa", niin se ei ole Perussuomalaisten saamat äänet, vaan se, että Perussuomalaisista on tulossa hallituspuolue (ja paljon ääniä saavalla on sananvaltaa valita hallitukseen liittolaisiksiin). Teuvo Hakkaraisen kohdalla äänet tulevat Keski-Suomesta ja hänen kannatuksensa on seurausta siitä, että hän on pienestä kaupungista: Paikallinen yrittäjä saa aina paljon ääniä riippumatta siitä, mikä on hänen asiansa ja riippumatta siitä, saiko hän mitään aikaan. Kovasta "pikakäännytyslaki voimaan"-uhostaan huolimatta Hakkarainen sai aikaan vain konkreettisesti jonkin maantiehankkeen (tai sellaisen kunnostamisen) Keski-Suomessa.

Muutos2011 ääniharavaksi arvioidaan niin ikään toisessa kuin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirissä olevaa James Hirvisaarta, joka tosin on jo kansanedustajana ollut. Hänenkin kohdallaan suhteellinen vaalitapa ratkaisee, sillä hän tarvitsee läpimenoonsa johtuen vaalipiirin pienuudesta vähemmän ääniä kuin uusmaalaiset ja helsinkiläiset ehdokkaat.

Joten jos Perussuomalaisista tulee hallituspuolue, niin vahinko on siinä, mikäli suomensisulaiset ehdokkaat (Immonen, Eerola) nousevat ylipäätään Eduskuntaan. Ei aina kannata luottaa siihen, että "no eivätköhän isot puolueet suitsi niitä", sillä Eduskunnassa ja hallituksessa voi hyvinkin olla Islam-ja muslimivihaansa piilottelevia, kuten Vihreissä De Gröna ja Kokoomuksessa on jo nähty olevan. Kokoomuksen verkkolehti "Verkkouutiset" ovat huomattavasti Islam-vihamielisempi kuin Perussuomalaisten omat lehdet (Matias Turkkilan päätoimittamana) ovat nähneetkään. Joten kannattaa huomioida tämäkin.

Joten jos katsotaan Islamilaiselta kantilta, niin ei voi mitenkään ennakkoon aavistaa, millaisia lakiehdotuksia tai lausuntoja äänestetty ehdokas tulee tekemään ja puolesta- tai vastaan äänestämään.

Ja Allah tietää parhaiten.


***

Lau Huh 18, 2015 5:54 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea