Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Uusia tutkimuksia aivojen toiminnasta

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Tiede Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Uusia tutkimuksia aivojen toiminnasta
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Uusia tutkimuksia aivojen toiminnasta Vastaa lainaamalla viestiä
***

Uusia tutkimuksia aivojen toiminnasta

Tiede on pitkään ajatellut aivojen osia muuttumattomina ja mekaanisina, joissa aivojen eri osat hoitavat eri asioita: Yksi kohta kuuloa, toinen kohta näköä, kolmas liikettä, neljäs tunteita ja niin edelleen. Tiede on arvellut, etteivät nämä alueet muutu lapsuuden jälkeen ja tietyn kyvyn menettäminen olisi lopullista. Täten tieteessä on arveltu aivojen kulkevan hitaasti kohti rappeutumista.

Uusissa aivotutkimuksissa on päädytty täysin päinvastaisiin päätelmiin: Niiden mukaan aivot eivät ole staattinen, muuttumaton koneisto vaan koko ihmisen elämänajan jatkuva muuttuva ja uusiutuva elin. Aivot ottavat jatkuvasti vastaan tietoa sekä kehon ulkopuolelta että kehon sisäpuolelta aistien välityksellä. Aistinelimet eli silmät, korvt, iho, nenä ja kieli välittävät tietoa aivoihin, jotka puolestaan lähettävät lihaksille toimintaohjeita. Aivoissa on eri toimintoihin keskittyneitä alueita, mutta ajan myötä niiden paikat saattavat vaihdella, kuten silmän sokeutuessa sen toimintaa käsitellyn kohdan tullessa jonkun toisen aistin välittämän tiedon käsittelykohdakseen.

Viestit kulkevat aivoissa hermosolusta toiseen sähköimpulssien ja kemiallisten välittäjäaineiden avulla. Mitä useammin kaksi solua on yhteydessä, sitä vahvempi ja nopeampi tästä yhteydestä tulee. Ja sama käänteisenä siten, että mitä harvemmin solujen väliset impulssit toimivat yhdessä, sitä heikommaksi yhteys muuttuu. Nämä yhteydet määrittelevät, mitä ja miten ajatella, miten yhdistellä eri asioita, toiminnan nopeutta ja tunteiden laatua. Näitä yhteyksiä voi vahvistaa tai heikentää omilla ajatuksilla tai toiminnalla. Aivojen rakennetta voi tämän tutkimuksen valossa muuttaa ajattelemalla.

Tutkimuksen tunnetuimpia on kanadalainen psykiatri Norman Doidge, jonka mukaan jokainen muutos käsityksessä ihmisaivojen toiminnasta muuttaa lopulta käsitystä ihmisluonnosta. Doidgen mukaan tutkimus muuttaa käsitystä aivojen vaurioitumisen parantamisesta, tiedon opettamisesta, ihmissuhteiden hoidosta ja sisäisestä rauhasta.

Aivojen plastinen muutos -hermosolujen välisten yhteyksien lopullinen uudistuminen- vie aikaa ja vaatii yleensä paljon toistoja ja syvää keskittymistä. Amerikkalaisen aivotutkijan Paul Bach-y-Ritan mukaan kaikki aistinelimemme kääntävät ulkomaailmasta saamaansa tietoa sähkösignaaleiksi. Aivosolumme eivät välitä toisilleen hajuja tai ääniä vaan aivoissamme puhutaan eräänlaista hermosolujen sähkösignaalien yleiskieltä. Periaatteessa siis minkä tahansa aivokuoremme osan pitäisi osata tulkita mitä tahansa sähköimpulsseja.

Aikojen alussa ihmiset eivät osanneet lukea ja kirjoittaa, vaan eläminen perustui visuaaliseen hahmottamiseen, kuten ruokailupaikkojen, kasvien ja reittien muistamiseen. Todennäköisesti siksi muistamme kuvia helpommin kuin merkkejä.

Uusi aivotiede on todennut, että aivojemme pitkäaikainen muuttaminen, kuten oppiminen tai pysyvien muistikuvien luominen, vaatii syvää keskittymistä. Jos teemme toimintoja automaationa tai jaamme huomiomme moneen paikkaan yhtä aikaa, muutokset eivät kestä.

Suurin osa meistä ajattelee aivoja tilana ja oppimista jonkin asian laittamista kyseiseen tilaan. Huonon tavan muuttamista yritetään usein siten, että huonon tavan sijasta yritetään täyttää huonon tavan täyttämää tilaa jollain muulla. Aivot eivät toimi näin ja huonojen tapojen muuttaminen voi olla vaikeaa siksi, että aivojemme eri toiminnot taistelevat tilasta ja enemmän käytetyt, vahvemmat alueet valloittavat vähän käytetyt alueet, jolloin kerran jo kerran opitun taidon saatetaankin unohtaa. Mitä enemmän toistamme huonoa tapaa, sitä vahvemmaksi siihen liittyvä kytkös muuttuu. Kytköksen vahvuuden jättäminen vaatii paljon työtä, aikaa ja toistoja.

Amerikkalaistutkija Joshua Foerin mukaan "tapamme käyttää muistia on muuttunut: Meillä on käytössämme kirjoja, valokuvia ja tietokoneita, jotka auttavat meitä varastoimaan muistomme aivojemme ulkopuolelle. Ennen niin ei ollut. Kaikki kuultu, luettu ja opittu piti muistaa itse ja siksi erilaiset muistitekniikat kuuluivat yleissivistykseen, joilla rakennettiin aivoihin arkistointijärjestelmä, joka auttoi löytämään oikean tarvittavan tiedon."

Lukeminenkaan ei ole samanlaista kuin ennen. On siirrytty intensiivisestä lukemisesta ekstensiiviseen ja syvällisestä selailevaan: Ennen ihmiset lukivat yhtä kirjaa yhä uudestaan, nykyään luetaan paljon, mutta nopeasti.

Uuden aivotieteen mukaan aivojen pitkäaikainen muuttaminen, kuten oppiminen tai pysyvien muistikuvien luominen vaatii syvää keskittymistä. Jos toimintoja tehdään spontaaniudella tai huomiota jaetaan yhtä aikaa moneen paikkaan, muutokset eivät kestä.

Aivojen muovautuvuus auttaa meitä muuttamaan aivojamme ja käyttäytymään joustavammin, mutta samalla kytköksen luoma ura vahvenee: Mitä useammin ja pidempään käyttäydymme tietyllä tavalla, sitä raskaampaa on yrittää käyttäytyä toisella tavalla.

Aivojen muutokset saattavat olla nopeitakin: Vaaditaan tietyn toiminnon ahkeraa toistamista, syvää keskittymistä ja toiminnosta seuraava palkinto, joka vaikuttaa aivokemiaamme ja vahvistaa yhteyksiä ennestään.

Kanadalaisen psykiatrin Norman Doidgen mukaan aivojen muovautuvuuteen liittyvillä harjoituksilla on merkittävästi hyötyä oppimisvaikeuksia kokevien lasten, autistien ja masentuneiden sekä aivohalvauspotilaiden auttamisessa. Harjoituksilla katkaistaan hermosolujen välisiä vahingollisia yhteyksiä luomalla niiden tilalle uusia yhteyksiä. Mekanismin tuntemisesta voi olla hyötyä "tyhmistymisestä" huolestuneille aikuisille.

Lapsuudessa aivomme ovat muovautuvaisimmillaan ja erityisen avoimia uudelle tiedolle. Jos opimme yhden vieraan kielen lapsena ja toisen aikuisena, lapsena opittu varastoituu aivoissa eri paikkaan kuin aikuisena opittu. Koulusta työelämään siirtymisessä opitaan yhä uusia taitoja, mutta elämän kuluessa toimitaan jo opituilla taidoilla. Keski-iässä ei enää ole uuden oppimista, vaan automaattisesti ohjautumista. Sanomalehden lukeminen, ammatin harjoittaminen ja äidinkielen puhuminen ovat pääasiassa vanhojen taitojen toistamista, eivätkä uuden oppimista. Seitsemänkymmentä vuotiaina aivoja ei välttämättä ole muovattu enää viiteenkymmeneen vuoteen.

Tutkijoiden mukaan kaikki suurta keskittymistä vaativa aktivoi aivojamme, kuten lautapelit, tanssien harjoittelu, ammatin vaihtaminen tai vieraan kielen opiskelu. Opettelemalla uutta taidon oppimisen lisäksi terävöitetään aivojen toimintaa myös muilla alueilla.

Tutkijoiden mukaan on ironista, että nykytutkimuksessa havaitaan jotain, minkä opettajat ovat tuntuneet ymmärtävän jo satojen vuosien ajan: Vuosisatojen ajan opeteltiin muistamaan pitkiä, vieraskielisiä runoja ulkoa sanelemalla vahvistaen kuullun ymmärtämistä ja kielellisesti ilmaistua ajattelua ja käsialan paranemista, minkä tuloksena motoriikka vahvistui ja nopeutti lukemista ja puhumista. Nämä harjoitukset hylättiin 1960-luvulta alkaen, opettajien ryhtyessä pitämään niitä jäykkinä, tylsinä ja turhina.

Pitkäjänteisyyden ja keskittymisen katkaisemista ja puutetta kuvastaa esimerkiksi nykyajan toimistotyöihmisen päivittäinen rutiini: Työnteko katkaistaan viiden minuutin välein Facebookiin vilkaisemiseksi, uutisotsikoiden katsomiseksi ja mikäli nämä eivät tarjoa sillä kertaa mitään, etsitään hakusanoilla esimerkiksi itseä kiinnostavia henkilöitä. Koska näistä saatava tieto ei ole mitenkään kiinnostavaa eikä hyödyllistä, kyse ei ole varsinaisesti ole tiedon kartuttamisesta vaan keskittymisen katkaisemisesta, koska keskittyminen voi arkikokemuksen mukaan uuvuttaa aivoja. Tutkimusten mukaan aivojen kuormittaminen jatkuvasti tämän kaltaisella keskittymisen katkaisulla tekisi ihmisistä tyhmempiä, jotka eivät muista mitään, oivalla mitään, ymmärrä mitään ja laskevan matemaattisia suorituksia väärin. Syy tähän olisi aivojen kuormittaminen pinnallisella, tarpeettomalla tiedolla ja kognitiivisten taitojen sirpaleisella käytöllä. On hyvinkin mahdollista, että työelämässä tällaiseen uskotaan "virkistäytymisenä" ja "motivoimisena" työntekoon. Suurin osa päätteen ääressä työskentelevistä saattaakin katkaista keskittymisensä katsomalla Facebook-päivityksiä tai lukemalla Iltasanomien uutisportaalin. Voidaan kysyä, miten merkityksellistä ja merkityksetöntä latteiden Facebook-kommentien seuraaminen voi olla ja miten vähän Iltasanomien netti-ja paperiversioilla on tiedon kartuttamisen kannalta.

Perustuu Anu Partasen artikkeliin Tuntematon planeetta, joka julkaistiin Image-lehden numerossa 8/2011 sivuilla 68-77.

'Abdullah Rintala 2014-2015.

***

Lau Tam 31, 2015 2:03 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***
Valemuistot

"Muistoja on erittäin helppoa -siis todella uskomattoman helppoa- manipuloida vahingossa ja tahallaan", kertoo psykologian professori Elizabeth Loftus. Hän on ammatiltaan aivopesijä.

HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisella osastolla tavataan lapsia, joiden muistikuvat ovat vääristyneet vanhempien manipuloiduttua lasten mieltä valemuistoilla, joita ei ole todellisuudessa koskaan tapahtunut vaikka lapsi niitä oikeiksi luuleekin. Tavallisimmillaan tätä tapahtuu huoltajuusriidoissa, räikeimpänä toinen vanhemmista iskostaa lapseen valemuiston, että toinen pahoinpitelee tai hyväksikäyttää lasta.

"Eräässä tapauksessa äiti luuli isän hyväksikäyttävän lasta. Lapsi oli kertonut leikkineensä isän kanssa pahoja leikkejä, jotka oli kuitenkin leikitty valvotuissa olosuhteissa eikä mitenkään epänormaaleja. Kun äiti oli puhutellut lasta, lapsi oli kertonut aivan muuta tarinaa"
, kertoo psykologi Julia Korkman.

Toisinaan vanhemmat käyttävät tallennettua keskustelua poliisiasioissa, missä lapsi kuuliaisesti vastailee aikuisen johdattelevasti kuvailemiin tilanteisiin 'joo' tai 'ei'. Korkmanin mukaan juuri tällaisissa tapauksissa valemuiston kehittyminen on ilmeistä.

Lapseen normaaliin kehitykseen kuuluvia erilaisia oireita jotkut vanhemmista tulkitsevat johtuvan kaltoinkohtelusta. Vanhempi alkaa kysellä johdattelevasti yksityiskohtia ja ohjailla lasta kysymyksillään ja omilla epäilyillään, mikä saattaa johtaa valemuistoon, jossa pahimmillaan lapsi uskoo tulleensa pahoinpidellyksi.

Valemuiston mahdollisuutta ryhdytään yleensä tutkimaan mm. silloin, kun lapsi yhtäkkiä kesken vanhempiensa avioeroprosessin alkaa kertoa pahoinpitely- tai hyväksikäyttötapauksista, ellei niistä ole ollut aiempaa epäilyä.
Tavallisimmillaan lapsi toistaa vanhempiensa käskemää tarinaa, josta saattaa myöhemmin kehittyä valemuisto.

Tutkimuksissa on todettu, että valemuisto aiheuttaa aivoissa samanlaisen reaktion kuin autenttinen muisto. Valemuisto aiheuttaa yhtä voimakkaita reaktioita kuin aidot muistot. Vaikka valemuisto tuntuu yksityiskohtaiselta ja todelta, se ei kuitenkaan ole totta.

Elizabeth Loftuksen mukaan ihmisten mieli on täynnä muistoja, joista merkittävä osa on jollain tavalla muokkaantunut. Valemuiston ja todellisen muiston erottaminen toisistaan on vuosikymmentenkin jälkeen mahdotonta, sillä ne tuntuvat todellisilta ja aivot reagoivat niihin samalla tavalla.

Ihmisen muistin kuvitellaan usein olevan tietojen ja kokemusten tarkka tallennuskeino, mutta tällaisena se toimii surkeasti. Pikemminkin näyttäisi siltä, että muistin tarkoitus on toimia jonkinlaisena apuna todellisuuden hahmottamisessa.
Ympäristön tapahtumat eivät voi huomata kaikkea, jolloin aivot paikkaavat informaation puutetta arvauksin ja muisto on eräänlainen aivojen korjailema tositapahtuman rekonstruktio.
Yhdysvalloissa tutkimusryhmä oli esittänyt tutkittaville henkilöille tekaistua kuvaa lapsuutensa tapahtumista, jolloin noin puolet kehitti valemuiston.

Mitenkähän paljon tämä tarjoaa mahdollisuuksia CIA:lle, Pentagonille ja FBI:lle?

Niinpä Loftuksen mukaan valemuistot voivat olla äärimmäisen vaarallisia: Oikeudenkäynneissä keskeisessä asemassa oleva muisti voi todistajan näkemänä tai kuulemana olla peruste syytetyn tuomitsemiselle.

"Siitäkin huolimatta, että ihmisen muistin tiedetään olevan todella epäluotettava", Loftus sanoo.

Mitenköhän tämä otetaan huomioon oikeudenkäynneissä, missä kriittisyyden raja on hämärtynyt ja valheita ei edes tahdota erottaa, kuten terrorismioikeudenkäynnissä?

Loftus osoitti 1970-luvulla, miten todistajan muistikuvia on helppo muokata. Varhaisissa kokeissa muistikuviin vaikutti lehdestä luettu rikos sekä muiden todistajien lausunnot.

MV-lehti?

"Ihmisillä on taipumus uskoa muiden ihmisten todistuksia ja muuttaa ajatteluaan ja muistojaan heidän sanojensa mukaan", Loftus sanoo.

Muiston yksityiskohtia voidaan muokata pelkän keskustelun avulla. Yhden todistajan kertomat yksityiskohdat vaikuttavat myös muiden todistajien muistoihin. Muokkaantuneista muistoista huolimatta todistajat eivät koe valehtelevansa eikä mustamaalaavansa, kun ryhmäpaine on kova.

Terapiassa käynnin yleistyttyä sadat ihmiset kautta Pohjois-Amerikan alkoivat syyttää läheisiään kauheista rikoksista. Syyksi selvisi, että ihmiset olivat hakeutuneet terapiaan masennuksen tai syömishäiriön takia. Niinpä terapian aikana potilas alkoikin yllättäen muistaa tulleensa lapsena kaltoinkohdelluksi mitä hirvittävimmillä tavoilla. Terapiapotilaat alkoivat kertoa vuosikymmenten hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja murhia ja väkivaltaa sisältävistä saatananpalvontamenoista. Missään näissä ei ollut kyse aidoista hyväksikäyttötapauksista. Terapiapotilailla ei ollut ollut aavistustakaan mistään hyväksikäytöstä. Yllättäen syytetyiksi joutuneet perheenjäsenet vakuuttivat viattomuuttaan ja hyväksikäyttö-syytökset hajottivat perheitä. Terapiapotilaat olivat käyneet läpi lähes samanlaisen terapiaprosessin. Terapiakäytännössä oli käytetty palautettujen muistojen taktiikkaa hypnoosin ja unientulkinnan avulla. Palautettujen muistojen johtoajatuksena on, että ihminen sulkee lapsuudessa kokemansa traumaattisen tapahtuman pois mielestään niin, että ei edes tiedä mitään tapahtuneen. Silloin shekkivihoista kiinnostuneet terapeutit astuivat areenoille. Terapeutit olivat ohjailleet potilaitaan luomalla näille valemuistoja asioista, joita ei ollut koskaan tapahtunutkaan.

Loftuksen mukaan torjuttujen muistojen teoria ei pidä paikkaansa. Hän ei ole nähnyt ainoatakaan tapausta, missä muisti olisi toiminut kuvatulla tavalla. Pikemminkin traumaattisia muistoja on lähes mahdotonta sulkea mielestään. Eiväthän keskitysleirien tai kansanmurhienkaan ihmiset ole unohtaneet mitään.

Tutkimuksillaan ja kokeillaan Loftus osoitti, että muistikuvia voidaan luoda pelkästään kyselemällä ihmisiltä oikeanlaisia kysymyksiä ja ohjaamalla muistamaan asoista, joiden väitetään tapahtuneen.

"Terapeutti voi tuhota potilaansa -tässä tapauksessa jo uhrin- koko elämän istuttamalla tämä mieleen valemuiston. Perheet hajoavat ja syyttömät joutuvat vankeuteen. Niillä ei ole mitään tekemistä oikeiden hyväksikäyttötapausten kanssa", Loftus sanoo.

Loftus todistaa edelleen hyväksikäyttöoikeudenkäynneissä, mikä on saanut monet vihaamaan häntä. He ajattelevat, että oikeat rikolliset välttävät tuomion Loftuksen antaman todistuksen seurauksena. Uhkailujen seurauksena hänen on ollut turvauduttava henkivartijoihin luentojensa ajaksi, solvattu lukuisia kertoja ja haasteltu oikeuteen. Näyttää siltä, että Loftus kykenee vakuuttamaan valamiehistön muokatuista muistoista puolustuksen todistajana.

Loftus kokosi ryhmän nuoria aikuisia, joiden lapsuudesta vanhemmilta kysyttiin kolme aidosti tapahtunutta sattumusta. Neljäs muisto keksittiin tutkimusta varten: Eksyminen ostoskeskukseen.
Koehenkilöistä joka neljäs muisti 'eksyneensä ostoskeskukseen.' He jopa muistivat lähteneensä hakemaan herkkuja ja eksyneensä reitillä takaisin. He osasivat kuvata tarkasti hätääntymistään ja muistivat jopa rouvan, joka oli tarjonnut apua, muistivat kysesisen rouvan vaatteet ja hajuveden. Todellisuudessa kyse oli Loftuksen luomasta valemuistosta.

1990-luvun Disneylandissa Pluto-hahmoksi pukeutunut työntekijä käytti hallusinogeeneja ja ahdisteli lapsia. Osa muisti joutuneensa Pluton ahdistelemaksi.
Tosiasiassa mitään hallusinogeeneja käyttänyttä Pluto-työntekijää ei ollut olemassakaan.
Valemuisto oli Loftuksen mukaan helppo istuttaa. Taustana oli todellisuus sikäli, että Disneylandin elävä Pluto-hahmo saattoi järkyttää joitain lapsia.
Ennen koetta Loftus näytti tutkimukseen osallistuneille tekaistua lehtiartikkeleita lapsia ahdistelevasta Plutosta. Ohjatessaan tutkittaviaan ja luomalla tilanteen mieleensä tutkittavat alkoivat "muistaa" tapauksen. Näitä "muistaneita" oli kolmasosa.
Kysyttäessä tapasivatko he myöskin Väiski Vemmelsäären yli kolmasosa muisti. Ero on siinä, että Väiski ei ole Disney-hahmo.
Eräässä toisessa tutkimuksessa koehenkilöitä koetettiin saada muistamaan itselleen sattunut "hukkumistapaus", mistä hengenpelastaja sitten pelasti. Joka neljäs "muisti" lähes hukkuneensa.
Kanadalaisessa tutkimuksessa joka toinen oli "muistanut", miten vihainen eläin oli hyökännyt heidän kimppuunsa.
Loftus kokeili myös, muistavatko henkilöt nähneensä ihmisen joutuvan demonin valtaan -joka viides kehitti itselleen valemuiston demonin valtaan joutuneesta läheisestä.

70 opiskelijasta koostuva koeryhmä koetettiin saada muistamaan, että he olisivat lyöneet viisi vuotta aiemmin riidan päätteeksi toista kivellä päähän.
Psykologit Julia Shaw ja Stephen Porter koettivat tällä osoittaa, että yleisillä poliisin käyttämillä kuulustelutekniikoilla viattomat ihmiset saadaan "muistamaan" ja tunnustamaan rikoksia, joita he eivät ole koskaan tehneet.
Tutkimukseen osallistuneille oli kerrottu kyseessä olevan lapsuuden ja nuoruuden muistikuvien tutkiminen. Tutkijat kertoivat opiskelijoiden omaisten maininneen "pahoinpitelystä" tai poliisiasiasta ja pyytäneet tutkittavaa palauttamaan tapaukset mieleensä. Kolmen toiston jälkeen 70 prosenttia tutkittavista alkoi "muistaa" syyllistyneensä vakavaan rikokseen. Osaa masensi, eikä osa uskonut lainkaan kyseessä olevan valemuiston, mitä ei tapahtunutkaan.

Julia Korkmanin mukaan Suomessakin käytetään kuulustelutekniikoita, jotka saattavat synnyttää valemuistoja. Lapsia kuulustelevat poliisit, joilla on lasten kuulusteluun liittyvää "erityisosaamista". Aikuisten kohdalla muuttuvia muistikuvia ei oteta oikeusprosessissa lainkaan huomioon.

"Meillä on jo tekniikoita ja lääkkeitä, joilla muistia voidaan vaivattomasti muokata. Jos saisin riittävästi aikaa eikä tarvitsisi huolehtia eettisestä puolesta, pystyisin kyllä vakuuttamaan ihmisen siitä että jokin hänen muistonsa ei ole totta vaan unta tai kuvitelmaa", Loftus sanoo.

Loftuksen työryhmä pohtii valemuistojen hyötykäyttöä esim. ihmisten terveyteen. On jo tutkittu, että valemuiston luomisella ihmiset voidaan saada muuttamaan ruokavaliotaan. Koeryhmälle oli kerrottu, että he olivat sairastuneet syötyään kananmunia ja tositteeksi esitettiin tekaistu sairaskertomus. Neljännes ihmisistä todellakin "muisti" sairastuneensa kananmunia syötyään. Myöhemmin valemuistajat tahtoivat ehdotettaessa syödä kananmunia harvemmin kuin muut.

Loftus kokeili samaa: Sipsien kohdalla valemuisto ei tehonnut, mutta mansikkajäätelön kohdalla kyllä. Tutkittavista 40 prosentilla jäätelönhimo väheni. Samoin kävi Vodkan juomisen aiheuttaneen "oksentamisen" kohdalla.

Eettisyydestä keskusteltaessa Loftuksen mukaan terapeutit eivät saa valehdella potilailleen, vaikka se olisi heille hyödyksi mutta vanhemmat saavat valehdella lapsilleen esimerkiksi joulupukista. Monet vanhemmat inhoavat Loftusta. Hänen mukaansa olisi parempi, että vanhemmat voisivat kehittää ylipainoisille lapsilleen inhon lihottavia ruokia kohtaan.

Lähde: Helsingin Sanomien Sunnuntai-liite 25.10.2015 sivut C1-C5.

***

Uusia oppimistapoja kouluihin

Kun ylioppilaskokeista jotkut oppilaat alkoivat saada arvosanaksi hylätyn, jotkut radikaalimmat opettajat päättelivät että vian täytyy olla järjestelmässä: Perinteinen opetus ei kykene antamaan tietoa oikealla tavalla tai koulu ei onnistu motivoimaan oppilaita, kaikki eivät opi vaikka miten seuraisi Helsingin yliopiston pedagogiikkaa. Tavallisimmillaan tämä tapahtui matematiikan kohdalla.

Psykologi Benjamin Bloomin tutkimusten mukaan vain noin viidennes oppilaista saa kaiken hyödyn irti opettajakeskeisestä opetuksesta, muut alisuoriutuvat. Järjestelmä ei anna hitaasti oppiville aikaa oppimiseen. Yksilöllisellä, oppilaan omaan oppimisnopeuteen sovitetulla opetuksella saadaan aikaan parempia oppimistuloksia, mutta kouluilla ei ole sellaiseen varaa: Luokattomassa lukiossa voi olla samalla kurssilla jopa 40 oppilaan opetusryhmiä.

Opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeisyyteen siirtyneiden opettajien mukaan jokainen kykenee oppimaan, mikäli oppiminen tapahtuu itselleen sopivalla tahdilla. On jo tutkittu, että opettajan itsensä määrittämä luennoimis-ja harjoittelutahti on optimaalinen vain pienelle osalle oppilaista, muille liian hidas tai nopea. Oppiminen on tehokkaampaa, mikäli oppilas joutuu itse pohtimaan opittavia asioita ja keskustella niistä muiden kanssa.

Maissa, joissa rinnakkaiskoulujärjestelmä on käytössä, koko ikäluokka käy 10-12-vuotiaina testeissä, joiden pohjalta eritasoiset oppilaat sijoitetaan eri kouluihin. Käytännössä tässä vaiheessa jo päätetään, onko lapsella mahdollisuuksia akateemiselle uralle. Suomessa tätä ei noudateta, mutta kuitenkin Suomeen on rakentunut oppilaiden valikointia heijasteleva järjestelmä, vaikka jatko-opintomahdollisuuksia ei rajatakaan.

Vanhempien kouluvalinta lapselleen voi luoda lapselle suorituspaineita valintakokeissa, pitkiä koulumatkoja ja tutun kaveriporukan hajoamista.

Itsenäiseen oppimiseen omassa tahdissa kannustanut opettaja Pekka Peuran mukaan hyvän arvosanan tavoittelu estää oppimista.Hyviä arvosanoja pyritään saamaan mahdollisimman vähällä vaivalla: Koko jakson aktiivinen opiskelu korvataan kahden päivän kokeisiin lukemisella. Arvioiminen voi olla oppilaan kannalta tuhoisaa, sillä saataessa huonoja arvosanoja oppilas saa käsityksen, ettei aineen opiskelu ole hänen alaansa ja kuvittelee huonoutensa olevan peruuttamatonta. Peuran mukaan arvioiminen ei kannusta vaan latistaa. Kokeet eivät myöskään ole hyviä oppimisen mittareita, vaan ne synnyttävät oppilaissa tarpeetonta stressiä ja huonontavat elämänlaatua. Oppilaat hermoilevat ennen kokeita ja itkevät tehtävien liiallista vaikeutta.

Arvioidakseen osaamista opettajan tulisi tuntea valtava määrä oppilaan suoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja ymmärtää niiden vaikutus, Peura sanoo.

Peuran ryhmien matematiikan opiskelijoiden ylioppilastutkinnon keskiarvo oli keväällä 2015 selkeästi valtakunnallisen rajan yläpuolella.

Lähde: Suomen kuvalehti 21.8.2015 sivut 34-39. Rinnakkaiskoulujärjestelmää käsittelevä lisäys toisesta artikkelista samassa lehdessä.

Referaatit koonnut 'Abdullah Rintala


***

Lau Mar 07, 2015 3:24 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Tiede Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea