Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Pimeyden Tasavalta:Väkivalta Keski-Afrikassa

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Pimeyden Tasavalta:Väkivalta Keski-Afrikassa
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Pimeyden Tasavalta:Väkivalta Keski-Afrikassa Vastaa lainaamalla viestiä
***

Pimeyden Tasavalta

Väkivalta Keski-Afrikassa

01 - En ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle vaan miekan

Karjanpaimentajana toiminut musliminainen Ashatu Isa pakotettiin katsomaan, kun Antibalakan kristityt ja animistiset joukot leikkasivat kurkun auki hänen 3-vuotiaalta pojaltaan, kahdelta 10-ja 14-vuotiailta pojilta ja yhdeltä sukulaiselta.
55-vuotias mies joutui katsomaan antibalaka-joukkojen leikkaavan kurkun hänen kahdelta vaimoltaan ja kymmeniltä lapseltaan ja lapsenlapseltaan sekä muilta muslimisiviileiltä. Antibalaka-taistelijat olivat huutaneet "tappavansa kaikki muslimit".

Erään naisen miehen ja 13-vuotiaan pojan antibalakat tappoivat, polttivat ruumiit ja dumppasivat käymälään.

Syyskuun 6. 2013 Zeré'en kaupungin yli sadasta muslimiasukkaasta tapettiin ainakin 56, sekä kauppiaita että mbroro-paimentolaisia. Antibalakat olivat tappaneet mbororo-paimentolaisen viikkoa aiemmin lähistön kylässä eikä hänen ruumistaan annettu perheelle. Syyskuun kuudentena kaupunkiin saapui noin sata antibalaka-taistelijaa:

"Neljältä aamuyöllä meitä vastaan hyökkäsivät antibalakan aseelliset ryhmät. Kuulimme laukauksia, joita luulimme Selekan taistelemiseksi. Mutta sitten kuulimme heidän huutavan: "Eteenpäin, eteenpäin!" Olimme moskeijassa rukoilemassa ja kuulimme heidän huutavan:

"Ottakaa heidät kiinni!"
Näimme heidän ampuvan Abdullahin, Mbororo-paimentolaisen. He menivät Abdullahi Jibon taloon -tappoivat hänet, hänen vaimonsa, poikansa, tytätrensä ja viisi heidän kanssaan asuvaa mbororoa. He menivät alueen heimojohtajan Bouba Gain taloon, tappoivat hänet ja hänen poikansa Halidoun. He polttivat heidän ruumiinsa ja heittivät ne käymälään. Antibalakat ryöstivät talomme ja polttivat ne. Laskimme 57 tapetun, joista 17 muslimia kylästä ja loput olivat karjansa kanssa olleita mbororoja.
He harhauttivat kristittyjä kyläläisiä, kertoen heille ettei maassa tule enää olla muslimeiden läsnäoloa."
-Zeré'en moskeijan imaami.


"Meidän tavoitteenamme on taistella Selekaa vastaan heidän loukkauksistaan siviiliväestöä vastaan. Anti-balakat ovat kristittyjä ja tavoitteenamme on vapauttaa kristitty väestö muslimien otteesta. Emme ole kapinallisryhmä, me vain taistelemme Selekaa vastaan ja suojelemme väestöä."-Eric Zalo, antibalaka-johtaja Wikamossa Human Rights Watchille.

Alueen heimopäällikön vaimo:

"He hyökkäsivät taloomme noin kello viisi aamulla. Olin laittamassa ruokaa sisällä. Antibalaka tuli ja hyökkäsi. He alkoivat leikata macheteillaan hänen kylkeään ja selkäänsä ja leikkaamaan kurkkua. Kun he olivat tappaneet hänet, he sytyttivät talomme tuleen ja heittivät hänen ruumiinsa liekkeihin, yhdessä poikani kanssa. He määräsivät 13-vuotiaan poikani tulemaan ulos ja makaamaan ja viilsivät machetella kaksi kertaa ja tappoivat hänet. He myös tappoivat Bouba Mana Othmanin, joka oli pyörällään lähellä Zeré'ä. He tappoivat kyläpäällikön Abdullahi Jibon ja kolme hänen perheenjäsentään. Pakenin lasteni kanssa pensaikkoon ja olimme siellä kaksi kuukautta. Kolmivuotias poikani haavoittui machetesta. Kerroin hyökkääjille olevani kristitty ja rukoilin heitä päästämään minut ja he uskoivat. Puin poikani tytöksi välttääkseni hänen tappamisensa. 14-vuotias tyttäreni Bouba Kandé jäi antibalakojen vangiksi ja on kadoksissa, samoin hänen rinnakkaisvaimonsa ja sen kolmivuotias tyttärensä."


Kaksi päivää myöhemmin entiset Seleka-taistelijat saapuivat Zeré'een. Muslimit havaitsivat moskeijansa ja kotiensa poltetun, monien muslimien tapetun antibalakojen heittämällä heidät palavien kotiensa liekkeihin. Yli 340 kotia oli poltettu, vain muutaman jääneen ilman vahinkoja. Alueen muslimeista kukaan ei ollut entinen Seleka-taistelija eikä Seleka-taistelijoita ollut alueella läsnä, koska heillä ei riittänyt varustus kyläläisten suojelemiseen.

Imaamin mukaan hyökkäys ei ollut "kristityt-vastaan-muslimit, vaan Bozizé-lojalistien hyökkäys". Kummasti kuitenkin uhreiksi jotenkin vain valikoituu nimenomaan muslimit -tai muslimeiksi arvellut.

Syyskuun 11. 2013 antibalakat hyökkäsivät muslimikyläläisten kimppuun Gbakorassa ja Bandorokissa. Kylän kristityt asukkaat avustivat antibalaka-taistelijoita löytämään muslimien kodit.

"He alkoivat hyökätä muslimien kimppuun ja kristityt kyläläiset auttoivat antibalakaa löytämään muslimien talot. Näin heidän ampuvan kaksi ihmistä edessäni. He ampuivat 75-vuotiaan kyläpäällikön Idriss Adefin ja 80-vuotiaan Zakaria Ibrahimin. Heillä oli machetet puolustaakseen itseään, mutta heidät ammuttiin kuoliaiksi. He tappoivat Oumar Idrissin, kylän vanhimman pojan, veljekset Hassanin ja Ibrahimin, apulaisimaami Isein Wadain ja tämän pojan Shaibun sekä kolme tuntematonta, kylässä olleita mbororoja."


Kadoksissa ovat Oumar Idrissin vaimo Khadija Abdullahi ja hänen neljä lastaan sekä selviytyneen Jamaal Idrissin vaimo Cecile ja hänen kolme lastaan.

Syyskuun 6. 2013 Ouham-Bac

Antibalakat tappoivat kaksi entistä Seleka-taistelijaa vartiopaikoillaan ennen hyökkäystään muslimien koteihin. Kylässä ammuttiin 21-vuotias Hassan Abaker ja 30-vuotias, kristitystä muslimiksi kääntynyt Haruun.

Bodora, samana päivänä

Bodoran asukas heräsi viideltä aamulla aseiden tulitukseen. Ulkopuolella kaksi puoliksi pukeutunutta naista huusivat paniikissa antibalaka-taistelijoiden hyökkäävän. Asukkaan onnistui paeta, mutta joutui näkemään, miten hänen perheenjäseniltään leikattiin kurkut auki.

"Hyökkääjiä oli paljon, heillä oli kalashnikoveja, aseita, macheteja ja veitsiä. He ottivat kiinni kaikki lapseni. Näin heidän leikkaavan lasteni kurkut auki, yksi kerrallaan. Lasten jälkeen he tappoivat vaimoni, sitten muita ihmisiä, joita olivat saaneet kiinni.

Heidän ruumiitaan oli kaikkialla. He jättivät ne siihen."


Antibalakoiden joukossa oli kristitty karjankasvattaja Bondorasta, joka oli menettänyt karjansa entisille seleka-taistelijoille ja oli vannonut kostavansa.

Tapetut olivat:

Bali Gouro, nainen.
Modari Modjolo, nainen.
Rouha
Abou
Minieko
Hawa, kuusikuukautinen Miniekon tytär
Souleh, 15-vuotias
Halima, 14-vuotias
Mayro, 13-vuotias
Seydou, 13-vuotias
Biba, 10-vuotias
Saaleh, 10-vuotias
Djouli, 8-vuotias

"Näin ystäväni talon ikkunasta antibalakan tukikohdan, johon he toivat paljon lihaa jaettavaksi ihmisille. He toivat kiinniotetut muslimit kylästämme päällikölleen, jolla oli toisinaan siviilivaatteet ja toisinaan sotilasunivormu. Saatoin kuulla heidän huutonsa, sitten en mitään ja toisinaan heidät jätettiin eloon."


Votovo, 26. syyskuuta 2013:

"Antibalakat tulivat jalan, kalashnikovein ja veitsin. Ryöstivät kaikki vaatteeni ja keittiötarvikkeeni. Sitten he kokosivat meidät kylään ympyrään ja sanoivat meille:


"Tapamme kaikki muslimit, mutta ensin meidän täytyy tappaa kaikki teidän karjanne."

Sitten he erottelivat muslimimiehet toiselle puolelle, naiset ja lapset toiselle puolelle."[/i]

Sen jälkeen toistakymmentä hyökkääjää painoivat karjankasvattajan vanhimman veljen maahan ja katkaisivat tämän kurkun veitsellä. Sitten he avasivat tulen muita muslimimiehiä kohti, joista 20-vuotias Amadou Djibo, 18-vuotias Adam Bouba ja 13-vuotias Ade Djibo kuolivat ja loput pakenivat.

"He veivät kaikki meidän kylän keskelle ja sanoivat:


"Aiomme tappaa teidät kaikki."

Kysyin, miksi.

"Kuka käski sinun puhua? Tapamme kaikki mbororot, koska olette kaikki muslimeja. Ja tapamme kaiken karjanne."

Näin heidän leikkaavan Amadou Hiroyin kurkun auki ja sitten he ampuivat kaksi pikkuveljeäni juostessamme pakoon."

Hän palasi illalla katsomaan, mitä kylässä oli tapahtunut. Kaikkien kyläläisten kodit oli poltettu, karja teurastettu, ainoastaan päät jätetty jäljelle. 21 musliminaista ja muslimilasta olivat kadoksissa.

Kadoksissa olevat naiset ja lapset:

Djidjia Bouba
Djidjija Djibo
Gueba Djibo
Lady Sankara
17-vuotias Salma Bella
16-vuotias Kaltoumi Djibo
13-vuotiaat Djala Bouba, Abassi Bouba ja Hawa Seini
10-vuotiaat Fadi Bouba ja Djiouli Bouba
8-vuotias Hamadou Seini
7-vuotiaat Zakaria Barka, Fadi Baraka ja Shaibou Bouba
5-vuotiaat Halidou Barka ja Moussa Seini
4-vuotias Hamina Seini
2-vuotias Kaltouma Bakara
Kahdeksankuukautinen Fane Seini

Joulukuun 5. 2013 Antibalaka-joukot aloittivat suurhyökkäyksen Bossangoaan, jossa tapettiin muslimikorttelissa Borossa ainakin 11 muslimisiviiliä viidakkoveitsin ja tuliasein. Kuolleiden joukossa oli 26-vuotias peuhli Ousman Abacar, joka oli mennyt sairaalaan saman päivän aamuna saadakseen hoitoa antibalaka-hyökkäysessa saamaansa haavaan kolme viikkoa aiemmin. Haavan takia hän ei kyennyt pakenemaan ja antibalakat tappoivat hänet leikkaamalla kurkun auki. Hänen hoitamassa ollut äitinsä tapettiin myös.

Yhdeksän muuta muslimia tapettiin myös: Muslimikauppias Gara Iné'en vaimo Khadija Iné ja hänen veljensä Adei Abacat, joista molemmat tapettiin leikkaamalla kurkut auki lähellä imaamin taloa, josta he olivat hakeneet turvaa.

"Se oli yllätyshyökkäys, kaikki pakenivat imaamin taloon etsimään turvaa ja siellä monet tapettiin. Hyökänneissä tappajissa oli FACA-sotilaita ja presidentin turvakaartia. Heillä oli AK47:t ja RPG:t ja he olivat univormuissa ja turvakaartin punaisissa bareteissa."

Muut kuolleet olivat kauppias Qursi Abdulrahim, Ali Atahir, Jimey Atahir, kolmen lapsen äiti Aishta Oumar, neljän lapsen äiti Nami Yawa, hänen siarensa kuuden lapsen äiti Hawa Yama ja paikallinen motoristitaksinkuljettaja Hamidou.


Hyökkäykset mbororo-paimentolaisten leireihin

Hyökätessään mrororo-paimenten kyliin, antibalakat varastivat tuhansia muslimien omistamia karjanpäitä ja tappoivat useita karjaa kasvattaneita mrororo-perheitä.

Syyskuun 5. 2013 antibalakojen hyökätessä mrororo-paimentolaisnaisen mies Abubaker Bouba ammuttiin, samoin miehen toinen vaimo Adama, ensimmäisen vaimon kolme lasta Oumar, Zeituna ja Jambrita ja toisen vaimon lapset Abasi, Aisatu, Fadi, Rahmatu ja Adamour. Karjanomistaja löysi naisen viikkoa myöhemmin henkihieverissään, perheenjäsentensä mädäntyvien ruumiinosien seassa. Omistaja kertoi antibalakan tappaneen kuusi mrororo-paimenta ja varastaneen 747 karjaa naapurileiristä, joka kuului hänen veljelleen. Kaikki omistajan 500 karjaa oli varastettu.

Varakas liikemies El-Nour Adim kuuli hyökkäyksistä ja pyysi entisiä Seleka-taistelijoita saattamaan hänet karjaplantaasilleen. Matkalla antibalakat väijyttivät häntä ja tappoivat sekä hänet että kaksi seitsemästä ex-seleka-taistelijasta.
Kun hänen nuorempi veljensä lopulta pääsi leirille kuukautta myöhemmin, hän löysi 12 mbororo-perheensä luurangot, viisi aikuista ja näiden seitsemän lastaan, jotka olivat olleet karjapaimenina. 406 karjaa oli kadoksissa.

32-vuotias mbororo-nainen saapui kymmenen muun naisen kanssa Gara Iné'n karjatilalta neljältä iltapäivällä keräämästä ruokaa, kun antibalakat hyökkäsivät kylään:

"He pakottivat meidät maahan ja sanoivat, että tappavat vain miehet. He käskivät meidän ottaa pois kenkämme. He pakottivat neljä miestä maahan ja leikkasivat näiltä kurkut edessämme. Yksi oli mieheni. Muut olivat vielä lapsia: 14-vuotias Bouba Keriyo, 10-vuotias Tahirou Keriyo ja kolmivuotias Khalidou Ngadjo, joilta myös leikattiin kurkut. Kolmivuotiasta tytärtäni Habibaa lyötiin viidakkoveitsellä päähän ja hänen selkänsä oli viillelty veitsillä -hän oli isänsä käsissä, joten antibalakat luulivat hänen olevan poika."

Tapetun kolmivuotiaan pojan äiti Halidou Njado:

"Hyökkääjiä oli paljon, heillä oli AK47:t ja viidakkoveitset. Osa heistä oli armeijan univormuissa. He saartoivat minut ja poikani. He tappoivat poikani, tappoivat lapseni ja kolme muuta, teloittivat yksi kerrallaan, joen vierellä. He sanoivat muslimien ajaneen Bozizé'n pois, joten nyt kaikkien muslimien on kärsittävä loppuunsa asti."

Qursi Mohammad, muslimikauppias oli 156 karjansa kanssa lähellä Zeré'tä, paimenen kanssa, kun antibalakat hyökkäsivät syyskuun 7. 2013 ja ampuivat kuoliaaksi Qursin ja tämän mbororo-paimenen ja varastivat karjan. Toisaalla oli varastettu 176 karjapäätä ja paimen oli samaten ammuttu kuoliaaksi.

Yhteensä Bossangoassa olevilta karjatiloilta varastettiin yhteensä lähes 5 000 karjapäätä, koko elinkeino.

Antibalakan hyökkäykset syyskuussa aiheutti ex-seleka-joukkojen kostohyökkäykset samojen kylien muihin osiin. Antibalakat yrittivät suojella kristittyjä yhteisöjä ja omia militioitaan selekan kostoiskuilta. Antibalakat tuhosivat siltoja Bossangoan ympärillä estääkseen selekan etenemisen siellä.

Marraskuun 18. 2013 selekat pidättivät seitsemän maanviljelijää väittäen näiden olevan antibalakoja. Miehistä viisi sidottiin ja pudotettiin jokeen.

"He veivät meidät sillalle Ouham-joen yllä. He ottivat kolme meistä ja alkoivat lyödä heitä, sitoivat heidät ja löivät heitä betonille ennen pyörittämistään jokseen. Sen jälkeen neljättä henkilöä lyötiin kunnes hän vuoti verta korvistaan ja nenästään. He sitoivat hänet, jolloin hän liikahti, joten he luulivat hänen olevan liian tajuissaan hukkuakseen. He nostivat hänet ylös ja heittivät alas betonille taltuttaakseen hänet. Sitten he heittivät hänet jokeen. Minä olin viides ja viimeinen. He löivät minua päähän ja kehoon kivääriensä perillä ja naamani oli verinen. He luulivat minun olevan tajuton ja heittivät jokeen. He heittivät minut betonille ja sitten pyörittivät jokeen. Nousin pintaan ja menin veden alle kolmesti ja onnistuin uimaan rannalle."


Imaamin talo

Tilanne Bossangoassa on ollut jännittynyt sanan levitessä raskaista taisteluista pääkaupunki Banguissa maata hallitsevien muslimijohtoisen ex-Seleka-joukkojen ja kristittyjen anti-balaka-militanttien välillä, joista jälkimmäistä tukevat loikanneet sotilaat, jotka ovat edelleen lojaaleja maaliskuussa syrjäytetylle presidentille Francois Bozizélle.

Oumar Abacar, 26-vuotias etninen peuthi kertoo olleensa karjatilalla Bossangoan pohjoispuolella, kun sinne hyökkäsi kristittyjen anti-balaka-militiat:

"Olin pusikossa kahden lapseni kanssa ja anti-balaka-joukot tulivat ja ampuivat minua kahdesti kotitekoisilla aseillaan. Sitten he jättivät minut sinne kuolemaan."


Matkallaan Bossangoaan anti-balakat hyökkäsivät leiriläisten kimppuun useamman kerran.
Muslimien asuttamalla Boron alueella kuluvan viikon torstaina sen 7 000 asukasta oli korttelin hylännyt ja kortteli osittain palanut. Asukkaat olivat hakeneet turvapaikakseen lähistön Ecole Liberté'en ("Vapauden koulu", sic!), raskaasti rauhanturvaajien FOMAC:in ja ex-Seleka-taistelijoiden suojelemana.

Kristityt anti-balakat olivat suorittaneet alueelle yllätyshyökkäyksen kello kahdelta iltapäivällä, jolloin monet asukkaat olivat paenneet turvaan "imaamin talolle". Armeijaloikkareiden tukemat antibalakat etenivät ja kirjaimellisesti hakkasivat macheteilla (viidakkoveitsillä) pakemaan kykenemättömät kuoliaiksi, 11 tapettiin talon ulkopuolella, heistä viisi naisia.

"Olemme pahoillamme, mutta kaksi peuhlia jotka toitte, nuori mies ja hänen äitinsä, joutuivat myös teurastetuiksi". Oumar ja hänen äitinsä, Oumar oli jo aiemmin joutunut piiloutuessaan pensaikkoihin antibalakoiden polveen ampumaksi, joten hän ei kyennyt pakenemaan.

Seuraavaksi imaamin talolle saapui vanha kauppamies, varakas Gara Iné, jonka karjaleirinsä joutui kuukausi sitten antibalakoiden hyökkäämiksi, tappaen neljä peuhli-karjapaimenta ja varastaneen sieltä 680 lehmää. Peuhlinainen näki kristittyjen hyökkäyksen, kertoen kristittyjen tappaneen leirin jokaisen miehen, leikaten erään naisen kolmevuotiaalta pojalta kurkun auki, kuten myös kaksi teinipoikaa 10-sekä 14-vuotiaat ja erään naisen aviomiehen. Garan vaimo, 35-vuotias Khadija ja hänen lankonsa Adei Abacar joutuivat äskettäin antibalaka-kristittyjen tappamiksi imaamin talon ulkopuolella. Heidät oli tapettu macheteilla. Khadijan äiti Hamida oli kriittisessä tilassa paikallisessa sairaalassa, vakavine machetella tehdyillä haavoilla päähänsä. Ironista, että heidät tapetaan aseilla, joiden nimeä antipatioidaan ryhmän nimessä: Balaka=machete.

Imaamin talon ulkopuolella ollut muslimipoika Zakaria kertoi olleensa kotonaan muslimikorttelissa, kun antibalaka-taistelijat ja raskaasti aseistetut armeijan loikkarit olivat tunkeutuneet hänen kotiinsa ja ampuneen häntä olkapäähän ja käsivarteen, jättäen hänet kuolemaan lattialle. Hänen maatessaan siellä tajuttomana, hyökkäjät ryöstivät hänen kotinsa ja sytyttivät talon katon tuleen. Kuumuus palautti hänet takaisin tajuihinsa ja hänen onnistui paeta juuri ajoissa.


Tuokaa minun viholliseni ja teloittakaa minun edessäni

Tammikuun 28. 2014 Bodan kylän timanttikauppias-muslimi yritti sopia antibalakojen kanssa kylän muslimiyhteisön hengen säästämiseksi.

Tammikuun 30. 2014 seitsemältä aamulla antibalakat kuitenkin hyökkävät kylään, tappaen kahdeksan ja polttaen kaupungin keskeisen muslimitorin. Ranskalaiset "rauhanturvaajat" saapuivat kylään "estääkseen väkivallan" vasta helmikuun viidentenä. Kylässä olivat ranskalaiset joukot läsnä, muslimit eivät voineet paeta ja antibalakat kielsivät ruoan myymisen muslimeille aiheuttaen muslimien nälkiintymisen.

Helmikuun 4. 2014 Bodan kylästä löydetään ainakin 30 tapetun muslimin joukkohauta. Kyläläiset arvelevat surmansa saaneen tammikuun 28. jälkeen ainakin 75. Nälkiintynyt al-Hajj Abdou Kadil kertoo haudanneensa kaksi lastaan, 3-vuotiaan Mousan ja nelivuotiaan Mohammedin näiden kuoltua nälkään päivää aiemmin.

Tammikuun 8. 2014 sadat antibalakat valtasivat Boyalin Selekalta ja alkoivat teurastaa sen muslimiasukkaita, yhteensä 34 mukaanlukien kylänpäällikkö. Ruumiita oli heitelty jopa vesikaivoon. Yhtä miestä ammuttiin, jolloin hänen vanhempi veli kiskoi hänet taloon turvaan. Haavoittunut mies näki saman veljen, isänsä ja setänsä hakattavan viidakkoveitsellä kuoliaaksi.
Seuraavana päivänä Banguissa antibalakat lynkkasivat timanttikauppias Ali Ousmanin jälkeenjääneen veljen Senussi Djalén.

Banguin kaduilla lynkataan joka päivä muslimi, heidän ruumiinsa paloitellaan ja kokonaisia kaupunkeja on tyhjennetty muslimiväestöstä.

Fatima Yamsa oli seitsemänkuukautisen vauvansa kanssa evakuointirekassa kun rekka saapui antibalakojen tiesululle. Fatima Yamsa pyysi vieressään ollutta kristittyä naista ottamaan vauvan ja väittämään sitä omakseen.

"Jos pääset seuraavaan kaupunkiin, kysele Yamsa-perhettä ja anna heillä vauvani"
, kun hänet määrättiin astumaan alas ajoneuvosta.

Kun rekka jatkoi matkaansa, Fatima ja kaksi muuta musliminaista neljän lapsensa kanssa vietiin moskeijaan. Fatima ja muut hakattiin kuoliaiksi macheteilla tammikuun 14. 2014. Yksi lapsista oli seitsenkuukautinen. Moskeijan edessä oli pitkään kuivunut lammikko verta.


"Me emme tahdo enää muslimeita maahamme. Me hoitelemme heidät kaikki, tämä maa kuuluu kristityille. Me kyllä kostamme."
-Antibalaka-taistelija tammikuussa 2014.

Banguilainen ruumishuone löyhkää mätäneviltä ruumiilta, kidutettuja, hirtettyjä tai polttamalla tapettuja.


"Emme tarvitse arabeja tähän maahan -heidän on lähdettävä ja mentävä takaisin maihinsa,koska ovat tappaneet niin monta perheistämme. Täällä on edelleen yhdeksän muslimia. Saamme heidät kiinni ja teemme selvää heistä vielä tänään. Sitten menemme seuraavaan muslimikortteliin. Emme tahdo muslimeita Keski-Afrikan tasavaltaan. Teurastamme heidät, tapamme heidät"


Tammikuun 29. 2014 kaksi muslimikauppiasta teloitettiin ja mutiloitiin ranskalaissotilaiden seisoskellessa taustalla ja sivullisten iloitessa. Toiselta mieheltä leikattiin sukuelimet ja laitettiin ruumiin suuhun. Ihmiset kuvasivat näytöstä kännykkäkameroillaan ja monet nauroivat.
Ranskalaiset ja Afrikan Unionin rauhanturvaajat ovat osoittaneet olevansa kyvyttömiä ehkäisemään muslimeihin kohdistuvaa väkivaltaa.

"Emme tahdo ajateltavan, että valitsemme puolemme täällä"
, ranskalainen rauhanturvaaja sanoi.

Samaan aikaan Banguissa antibalakat merkkasivat ryöstämänsä muslimiomaisuuden ja rakennukset Antibalakalle kuuluviksi:


"Huomio: Antibalaka-vyöhyke".

"Metsästyksemme ei ole vielä päättynyt. Emme lopeta ennenkuin jokainen muslimi jättää tämän maan. En välitä seurauksista, voin näyttää leikkaavani muslimilta kurkun tässä edessäsi."


Sen jälkeen näin sanonut antibalaka otti ison veitsen ja sanoi Antibalakan lapsisotilaalle mennä tappamaan peuhl-mies.

"Anti-balaka viilsi isäni kurkun. Ensin he leikkasivat hänen jalkansa machetella ja sitten he leikkasivat hänen kurkkunsa. Setäni yritti paeta, mutta he saivat hänet kiinni joella ja alkoivat lyödä hänen päätänsä monta kertaa kunnes hän kuoli." -Halima Ousman, 14-vuotta.

"Anti-balaka tappoi mieheni, veivät myös 12-vuotiaan poikani. Pojan päätä hakattiin machetella, he myös ampuivat häntä ja löivät keihäällä hänen jalkaansa, mutta hän selviytyi."
-Alima Adamou, pakolainen.

Antibalakojen kohteina olvat olleet muslimisiviililt, jotka on niputettu selekoiksi tai koalition sympatiseeraajiksi.

Helmikuun 2014 ensimmäisellä viikolla antibalakat hyökkäsivät lounaiseen Guenin kylään. Helmikuun 1. Antibalakan hyökkäyksessä välittömästi aloitettiin ampuminen pakenevia kyläläisiä kohti.

"Mieheni pakeni neljä-ja puolivuotiaan poikamme kanssa, mutta miestä ammuttiin vatsaan. Otin lapsen ja antibalakat kävivät miehen päälle viidakkoveitsin."

"Otin poikani antibalakojen hyökättyä. Kun juoksimme, häntä ammuttiin. Hän kaatui ja antibalaka tappoi hänet viidakkoveitsellä."


Helmikuun 5. hyökkäyksessä antibalakat hyökkäyksessä miehet jaettiin kahteen ryhmään, pakotettiin makaamaan maahan ja teloitettiin.

"Heidät leikattiin viidakkoveitsin. Kuin villit koirat."


Hyökkäyksen kohteena oli paikallisen muslimiliikemiehen Ali Garban talo. Hyökkäyksen aluksi antibalakat olivat huutaneet:


"Täällä on ihmisiä, jotka meidän pitää tappaa. Miksi jättää heitä eloon? Meidän on tapettava heidät ja vietävä heidän tavaransa."


Helmikuussa 2014 kristityt antibalakat uhkailevat Mbaikissa vanhempia muslimimiehiä eleillä kurkunleikkaamisesta, aiheuttaen 4 000 muslimin joukkopaon. 28. päivänä kristityt polttavat kaupungin kaksi päämoskeijaa ja leikkaavat itsepintaisesti kaupunkiin jääneen ainoan muslimin Saleh Dion kurkun. Keski-Afrikan tasavallan puolustusministeri Jean-Yves Le Drian ja uusi presidentti Catherine Samba-Panza "Pansa-Pansa" olivat juuri vierailleet kaupungissa helmikuun 12. ja julistaneet Mbaikin "rauhanomaisen rinnakkaiselon ja sovussaelämisen" symboliksi.

Maaliskuun 6. 2014 antibalakat ottivat djomolaisen 102-vuotiaan imaamin Abdoulaye Limanin ja teloittivat. Antibalakat palasivat pakolaisten luokse veren tippuessa viidakkoveitsistään ja sanoen pakolaisten mennä hautaamaan imaaminsa. Antibalakojen johtaja Jean sanoi, ettei kadu tekoaan.
Mutiloinneista antibalakat sanoivat "leikkaavansa käden, joka tappoi vanhempamme".

Toisin kuin antibalakat, selekat eivät käyttäneet julkisesti uskonnollista kieltä toimiensa oikeuttamiseksi. Antibalakat ovat toistuvasti ilmaisseet vihamielisen ja vähättelevän suhtautumisen maan muslimiasukkaita kohtaan, vaatien muslimeita lähtemään ja jättämään maa "keskiafrikkalaisille", joihin heidän määritelmänsä mukaan kuuluvat kristityt ja traditionalistit. Muslimeita kuvaillaan usein "tsadilaisiksi" kuin kansalaisiksi, vaikka suurimmalla osalla muslimeita Keski-Afrikan kansalaisuus. Antibalakan perustaja, eversti Dieudonné Orandi väitti muslimeiden tekaisseen oikeutensa jäädä Keski-Afrikan tasavaltaan tukemalla Selekan kapinallisia sekä "myymällä maamme terroristeille".


"Tiedän heidän syntyneen täällä, mutta he eivät ole keskiafrikkalaisia, koska he yrittivät tappaa Keski-Afrikan. Me nationalistit olemme taistelleet maamme puolesta, me ansaitsemme olla täällä".


Antibalakojen hyökkäyksiä muslimikyliin ja -kortteleihin seurasi sekä antibalakojen että siviilien suorittamat ryöstöt muslimien koteihin kattoja, ikkunoita ja ovenkarmia myöten. Kun muslimisiviilit pakenevat kylistään, seuraa ryöstöaalto, jossa koko alue tehdään asumiskelvottomaksi.
Maaliskuun 21. 2014 aseistautunut väkijoukko valmistautui lynkkaamaan Saoudi Abdourahmanin perheen Banguilaisessa pankissa.

"He huusivat tappavansa kaikki muslimit ja sytyttävänsä automme tuleen. Tunnistin nämä kaverit. Pelasin heidän kanssaan jalkapalloa. Taustalla kauppojen asiakkaat nauroivat."


Kesäkuun 23. 2014 antibalakat hyökkäsivät Ardondjobdin peuhliyhteisön kimppuun pian aamurukouksen jälkeen tappaen ainakin 20. Useimmat kuolivat iskuista viidakkoveitsillä päähän ja kaulaan. Kolme kaulat oli viilletty auki sisällä moskeijassa.

Yksi mies kertoo yrittäneensä taistella jousella ja nuolilla antibalakoja vastaan, jolloin antibalakat työnsivät hänen vaimonsa ja puolitoistavuotiaan poikansa palavaan taloon. Vaimon palanut ruumis löytyi pitäen lastaan kiinni.

"Isäni, kaksi veljeäni ja serkkuni tapettiin viidakkoveitsillä. Poikani Adimou Bozizé oli talossa antibalakan sytytettyä se palamaan. Hän oli seitsenvuotias."


Kesäkuun 23. 2014 aseistautuneet muslimit hyökkäsivät Bambarin kylän kristityille alueille kuultuaan Antibalakan hyökkäyksestä Ardondjobdiin. Kostoiskuissa kuoli alimman arvion mukaan 32. Eräät piiloutui taloonsa muslimialueen hyökätessä hänen kotiinsa. Hyökkääjät ampuivat 23-vuotiaan naapurin ja 25-vuotiaan veljen. Kun heidän äitinsä vastusteli, selekat viilsivät häneltä kurkun auki.
Selekan kenraali Joseph Zoudenko kiisti selekan hyökkäykset:

"Hyökkäykset Bambariin olivat peuhlin uhrien vanhempien kostohyökkäyksiä."


Syyskuun 19. 2014 ryhmä miehiä hyökkäsi imaami Harouna Rashiid Mamoudan kimppuun ja keskustelivat miehen lynkkaamisesta kunnes YK:n rauhanturvaajat saapuivat paikalle.
Marraskuun 2014 lopussa peuhl-miehen kimppuun antibalakat hyökkäsivät tämän yrittäessä lähteä Carnot'n leiristä vaimonsa kanssa Kameruniin. Antibalakat yrittivät leikata miehen käden, mursivat jalan luut viidakkoveitsillä ja seuraavana aamuna leikkasivat kurkun auki, tappaen hänet.

"Mieheni Mumarou Dougo ja poika Aliou tapettiin matkalla. Menetin myös 4-vuotiaan pojan Mamadoun. Hän oli selässäni ja hengitti raskaasti ja laitoin hänet alas etsiäkseni vettä. Mutta antibalakat yllättivät meidät ja peitin hänet kankaalla. Jouduin kiinni ja antibalakat sanoivat:

'Mikäli se on tyttö, jätetään henkiin; Mutta jos se on poika, niin tapamme hänet'. En tiedä haudattiinko häntä."

Monet peuhl-lapset kuolevat viikkojen tai kuukausien kävelemällä suoritetun pakomatkan jälkeen.
Antibalakat hyökkävät vielä Kameruniin tai Tsadiin ehtimättömien muslimien kimppuun tai turvalliselle pakolaisleirille. Huhtikuussa antibalakat vangitsivat 34 peuhl-paimentolaista Ngbainan lähellä, kun nämä yrittivät päästä Kameruniin karjansa kanssa. Antibalakat hakkasivat, varastivat karjan ja uhkasivat tappaa mikäli eivät maksaisi lunnaita 3 750 dollareissa mitattuna. Kolmen kuukauden kuluttua sukulaiset maksoivat lunnaat ja peuhlit vapautettiin, mutta veivät pakolaisleiriin eikä päästänyt jatkamaan matkaa Kameruniin.

Antibalakan vankeina on myös naisia ja lapsia, jotka ovat vankeina antibalakojen tapettua näiden miehet. Naisista ja lapsista vaadittiin lunnaita. Antibalakat hakkasivat ja läimäyttelevät säännöllisesti naisia ja tyttöjä.

Muslimit pakolaisleireillä Yaloké'essa, Carnot'ssa ja Bodassa, yhteensä noin 1 750 pakolaista, monet etnisiä peuhleja tahtoisivat lähteä maasta, mutta pelkäävät antibalakojen hyökkäyksiä. YK:n rauhanturvaajat MINUSCA ovat toistuvasti käyttäneet voimaa estääkseen muslimien lähdön. Kesäkuussa 2014 AU:n rauhanturvaajat uhkasivat ampua peuhlit mikäli nämä yrittävät nousta Kameruniin menevään autosaattueeseen. YK:n rauhanturvaajat ovat toistuvasti estäneet peuhleja nousemaan evakuoinnin rekkoihin, voimankäytöllä ja pahoinpitelemällä tai poistamalla peuhleja rekoista. Toukokuussa Yaloké'essa AU-kapteeni uhkaili ampuvansa autoihin nousevat peuhlit.

"Olen tahtonut lähteä tavaroinemme monta kertaa, mutta MINUSCA on vastannut aina kieltävästi. Olen yrittänyt 12 kertaa lähteä, mutta joka kerran he ovat kiskoneet minut ulos rekoista."


25-vuotiaan Haliman miehen ja apen antibalakat tappoivat tammikuussa 2014, jolloin sekasorrossa hänen kolme lastaan katosi. Hän yritti nousta evakuointirekkoihin maaliskuun 1., mutta oli aliravitsemuksesta johtuen liian heikkona:

"Kukaan ei auttanut minua. Huusin heitä ottamaan minut, mutta he lähtivät ilman minua".


Huhtikuun 27. 2014 YK ryhtyi evakuoimaan 1 300 muslimia AU:n alueelta kansainvälisen yhteisön huomattavan painostuksen jälkeen. Paikalliset viranomaiset raivostuivat. Puolivälissä evankuointia maan pohjoisosissa antibalakat hyökkäsivät saattueen kimppuun tappaen kaksi muslimia ja haavoittaen useita muita.

"Keskushallitus on edelleen pettynyt PK12:een [evakuointiin] eikä tahdo joutua syytetyksi, mikäli jokin muu asia menee pieleen"
, YK-viranomainen sanoi.

***



Viimeinen muokkaaja, Abdullah Rintala pvm Per Elo 26, 2016 5:53 pm, muokattu 2 kertaa
Sun Tam 04, 2015 6:51 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

02 - Keski-Afrikassa ei ole ensimmäistäkään Mujahidiinia

Vuoden 1960 itsenäistymisensä jälkeen Keski-Afrikan tasavalta on kohdannut diktatuuria, korruptiota ja poliittista epävakautta. Lähes ilman poikkeuksia, jokainen valtion itsenäisyyden ajan hallitsija David Ickosta, Jean-Bédel Bokassasta, David Dackosta, André Kolingbasta ja Ange Patassé'esta kenraali Francois Bozizé'en ovat tulleet valtaan sotilasvallankaappauksella. Viimeisen seitsemäntoista vuoden aikana tasavallassa on nähty ainakin jo yli kymmenen sotilasvallankaappausta tai sen yritystä ja maassa on jatkuvasti kapinointia.

Tasavallan naapurimaat Tsad, Sudan, Kongon Demokraattinen tasavalta ja Kameruun ovat kaikki osallisia maan poliittisiin tapahtumiin, mutta nimenomaan täysin toisessa maanosassa Euroopassa sijaitsevalla entisellä siirtomaaisännällä Ranskalla on ollut jatkuvasti vallitseva ja vaikutusvaltainen asema päättämässä maan hallitsemisesta.

Lähes välittömästi toukokuun 2005 vaalien jälkeen, jotka johtivat sotilasvallankaappaajan kenraali Bozizé'n nousemisen presidentiksi, taistelut puhkesivat maan tiheään asutetulla luoteisosassa, jossa asuu maan neljästä miljoonasta asukkaasta lähes miljoona, aiheuttaen yli 100 000:n pakolaisuuden.
Kapinallisuuksia johtivat APRD (Tasavallan ja demokratian palauttamisen kansanarmeija) ja useat presidentti Patassé'n vartijakaartilaiset sekä paikalliset ryhmät. Tasavallan oma armeija, erityisesti presidentin GP (Garde présidentielle) ovat hyökänneet siviiliväestöä vastaan, polttanut maan tasalle tuhansia siviilikoteja, teloittanut mielivaltaisesti ja muilla tavoin siviilejä.

GP ja valtionarmeijan ovat teloittaneet satoja siviilejä kapinoinnin alettua, polttanut tuhansia koteja. FACA ja GP saapuvat kapinallisalueille, pakottavat siviilit pakenemaan tulittamalla heitä kohti mielivaltaisesti ja polttavat alueen maantasalle. Valtion turvallisuusjoukkojen väkivaltaa on paennut yli 100 000 siviiliä.

Tammikuusta 2007 alkaen GP:tä johtaneen Eugène Ngaïkossé'n aikana yksikkö oli vastuussa 51 teloituksesta ja taposta, lähes puolet 119:sta. Ngaïkossé'n alaisuudessa GP poltti FACA:n kanssa 500-900 kotia yli kymmenessä kylässä. Turvallisuusjoukkojen arvoidaan polttaneen 2 923 kotia samana aikana, joihin lisättynä zaraguinasin polttamat 96. Valtakunnallisesti poltettujen asumusten määrä on ehkä 10 000.

Huolimatta teloitusten suuresta määrästä, joista monet suoritettu julkisilla paikoilla, sotilailla ei ole näyttänyt olevan mitään pelkoa rangaistusseuraamuksista esimiehiltään tai valtion viranomaisilta. Samoin ei Ngaîkossé. GP luokitellaan "koskemattomaksi".

Tammikuun 29. 2006 noin sata APRD-taistelijaa hyökkäsi Paouan kaupungin hallituskohteita vastaan. Heidän vetäydyttyään turvallisuusjoukot FACA alkoi mielivaltaisesti tulittaa kohti nuoria miehiä läpi kaupungin.

"Kapinallisten vetäydyttyä FACA:n sotilaat alkoivat systemaattisesti metsästää nuoria miehiä, tappoivat kapinalliseksi epäilemiään ampumalla lähietäisyydeltä."

Samana ja seuraavana päivänä FACA ampui kuoliaaksi ainakin 27 ihmistä, minkä arvellaan olevan liian alhainen lukumäärä. Sotilaat ampuivat kenet tahansa näkemänsä. Aiemmissa taisteluissa haavoittuneet haettiin sairaalasta ja teloitettiin sairaalan edessä, samalla haavoittaen luotisateella seitsemää sivullista. Samaten FACA teloitti mielivaltaisesti 17 koululaista, GP:n tappaessa kaksi 15-vuotiasta koululaista Béogombossa pari viikkoa myöhemmin.

"Tukikohdassa he sitoivat käteni taakseni, samoin jalkani ja alkoivat viillellä käsivarsiani partaterillä. Meitä hakattiin pitkän aikaa patukoilla. Viisi meistä kuoli ensimmäisenä päivänä."


Niiden viiden kuolleen ruumiit poltettiin.

Helmikuun 11. 2006 GP saapui Ngaïkossé'en komennossa Nana Baryaan kolmessa ajoneuvossa hyökäten reitin varrella oleviin kyliin, tulittaen mielivaltaisesti tappaen ainakin 28 siviiliä yli kymmenessä kohteessa.

"GP saapui, tappoi poliisin ja tulliviranomaisen. Ihmiset alkoivat paeta ja GP vain ampui heitä. He ryöstivät sairaalan, veivät omaisuutta, ryöstivät talot."

Béogombossa GP tappoi viisi siviiliä, Bédorossa kahdeksan siviiliä, joista yksi kyläpäällikkö ja yksi viidesluokkalainen koululainen. Bendoulabé'essa tapettiin kaksi neljäsluokkalaista lasta ja Bésassa kolme siviiliä. Kébbé'essä ammuttiin isä, jonka seitsemänvuotias lapsi haavoittui. Maaliskuussa tapettiin Bémalin kyläkoulun opettaja, jonka pää leikattiin irti.

Toukokuussa 2006 APRD valtasi useita kyliä Gbaïrezassa, jolloin FACA pidätti läheisen kylän kyläpäällikön ja seitsemän muuta ihmistä.

"Meitä lyötiin joka päivä koko kolmen viikon ajan. Meiltä ei kysytty kapinallisista. He myös löivät [25-vuotiasta] naista. Hänet raiskattiin: Hänet vietiin, hakattiin ja sitten he makasivat hänen kanssaan, useat heistä".


Kolmen viikon kuluttua FACA saapui Gbaïzeran kirkon eteen ja teloittivat siinä vangeista kolme ja häipyivät.

Kahdeksasta pidätetystä kuusi hakattiin kuoliaiksi.

Patassé'n ja Bozizé'n lojalistien välinen väkivalta ei ollut ainoa siviilejä terrorisoiva väkivalta, sillä maassa oli raskaasti aseistettuja maantierosvoja, zaraguinas, yhdistelmä paikallisia ja tsadilaisia. Zaraguinasin tarkoituksena oli hyökätä valtateillä matkustavien kimppuun, ryöstellä kyliä ja kidnapata lapsia lunnaiden toivossa. Saadakseen lapsensa takaisin vanhempien oli usein myytävä elinkeinonsa. Zaraguinasin toiminta laajeni maantierosvouksesta kylien ryöstelyyn Bozizé'n vallankaappauksen jälkeen.

Kesäkuun 28. 2006 zaraguinasin tsadilaiset hyökkäsivät Ouandagon kylään ryöstäen torin ja pitivät aluetta vallassa seuraavat kuukaudet, käyttäen sitä tukikohtana hyökätä muihin alueen kyliin. Kyläläiset kääntyivät FACA:n puoleen saadakseen suojelua, mutta FACA ei tullut karkottamaan zaraguinasia tai suojelemaan siviilejä riittävästi.

Elokuun 19. zaraguinas palasi Ouandagoon, pidätti yhdeksän kyläläistä kunnes nämä suostuivat näyttämään karjan sijainnin, jonka jälkeen murhasivat jokaisen ja dumppasivat ruumiit pusikkoihin.
Kyläläiset pyysivät avukseen Selekan alaryhmää APRD:tä, joka taisteltuaan ja aikansa vartioituaan zaraguinasia vastaan vetäytyi taisteltuaan FACA:aa vastaan.

Lokakuun 6. FACA ja vahvistuksekseen pyytämä GP ryöstivät ja polttivat Ouandagon maan tasalle; 1 042 taloa, 60 varastoa, 19 kioskia ja neljän päivän kuluttua kaksi maatyöläistä, viettäen aikaansa kaupungissa teurastellen karjaa oman tahtonsa mukaisesti.

"Meillä on paljon ongelmia kapinallisten kanssa, mutta ei armeijan kanssa. Elokuun 15. 2006 he [ARPD] tulivat ja veivät kaikki vuohemme ja rahamme. He hakkasivat kylän päällikön, koska hän yritti estää heitä. Viikko sitten kapinalliset tulivat ja hakkasivat meitä, vaaiten rahaa. He veivät rahaa, kanan ja vuohen. He ovat ryöstäneet kylämme kuusi kertaa."

Bozizé'n henkilökohtaisesta turrvallisuudesta huolehtii tsadilainen joukko GP:n ohella. Sanomattakin selvää, että tsadilaisjoukot myös hyökkäävät kapinallisryhmiä, kuten ARPD:tä vastaan.

Tsadin presidentin Idriss Déby'n hallituksella on ollut merkityksensä Keski-Afrikassa 1990-luvun alusta alkaen, sotilaallisesti tukien Bozizé'n hallitusta vuodesta 2003 lähtien ja suorittaneen siviilien oikeuksien loukkauksia sekä taloudellisella tuella että konkreettisesti osallistumalla. Vuonna 2008 Tsadin armeija Armée Nationale Tchadienne suoritti rajanylityksellä lukuisia hyökkäyksiä rajan läheisyydessä oleviin kyliin, tappaen siviilejä, polttaen kyliä ja varastellen karjaa. Yhdessä peuhl-paimentolaisten kanssa tsadilaissotilaat hyökkäsivät helmikuun 29. 2008 Silambin kylään ampuen mielivaltaisesti. Lopulta kylän 200 asumusta ryöstettiin ja sytytettiin palamaan, mukana koulu ja kirkko.

Samana päivänä hyökkääjät tuhosivat seuraavatkin kylät, polttaen ja ryöstäen.
Tiran kylässä sotilaat hakkasivat ja ruoskivat pidättämiään kyläläisiä ja pakottivat yhden naisvangin polttamaan oma kotinsa, miehensä ja poikansa talon omansa lisäksi. Häntä hakattiin niin kauan kuin suostui.

Heinäkuun 10. 2006 tsadilaisarmeija hyökkäsi Bétokon kylään lähellä Tsadin rajaa, tulittaen väestöä kohti ja ryöstäen kylän asukkaiden paettua. Samalla tsadilaisjoukot raiskasivat viisi paikallista naista. Saman vuoden joulukuussa tsadilaisarmeija hyökkäsi Bémaliin samalla tavalla ja ryöstäen 32 lehmää [eläintä, ei siis naista]. Paikallisten mukaan tsadilaisarmeijan ryöstöhyökkäykset ovat tavallisia, muutaman kuukauden välein toistuvia.

Vuoden 2012 alkupuolella tsadilaisarmeija tykistökeskitti useita kyliä Ouandagon ja Batangafon välisellä tiellä aiheuttaen pakolaisuutta kolmesta kylästä.

Toinen hallitusta kohdannut organisoitu kapinointi saapui kaukaiselta koillisosasta, Darfurin ja Tsadin rajalta.
Tasavallan köyhimmän alueen asukkaat ovat vuosia valittaneet hallituksen piittamattomuutta ja unohtamista alueella: Teitä ja kaikkiin vuodenaikoihin sopivia teitä ei ole, lääkäreitä ja lääkeitä ei ole saatavilla paikallisissa sairaaloissa. Koulut kärsivät resurssipulasta, vanhempien toimiessa opettajina eikä vielä etäisemmillä alueilla mikään ei toimi lainkaan.

Kun vuonna 2002 paikalliset ja sudanilaiset paimentolaiset toivat laumojaan Keski-Afrikan puolelle laidunnettavaksi, alkoi konflikti. Gula-yhteisön mukaan hallitus kieltäytyi puuttumasta takaamalla suojelusta, koska piti taistelua muslimien keskinäisenä kinana, vaikka tosiasiallisena syynä on nähty Patassén hallituksen olleen kiireinen taistelemaan omasta olemassaolostaan. Hallituksen piittaamattomuudesta seurasi paikallisten järjestäytyminen omiksi itsepuolustusmilitoikseen.

Heinäkuun 10. 2002 useiden jatkuneiden taisteluiden jälkeen sudanilaiset paimentolaismilitiat ylittivät rajan ja tappoivat puolet Vodémasan kylän asukkaista, yli 50 ihmistä naisineen, lapsineen ja kyläpäälliköineen jatkaen viiteen muuhun kylään ja tämän jatkuen syyskuussa 2002.

Kapinallisryhmä on kolmesta eri kapinallisryhmästä koottu UFDR eli Union des forces démocratiques pour le rassemblement. UFDR on aktiivinen muslimiväestön, etnisen Gulan alueella, joista se myös koostuu.
Valloitettuaan eri alueita Ranskan armeija osallistui yhdessä FACA:n rinnalla valtaamaan takaisin hallitukselle kaikki nämä alueet. Ranskan armeijan ilmapommitusten avulla hallituksen joukot onnistuivat valtaamaan takaisin UDRF:n valloittamat alueet, samaten maaliskuun 2007 takaisinvaltaus Biraon kaupungista.

Hallituksen aiheuttama tuho ei ollut koillispuolella niin laajaa kuin luoteispuolella, mutta tasavallan hallituksen joukot teloittaneen mielivaltaisesti kapinallisiksi epäilemään ja polttanut muutamia taloja ja tappanut siviilejä. UDRF on myös tulittanut kohti siviilejä ja ryöstänyt koteja, toimistoja sekä liiketoimia hyökätessään kaupunkeihin ja kyliin.


Joka ei miekkaan tartu, se jonkun toisen miekkaan hukkuu

Seleka perustettiin vuoden 2012 lopulla.

Joulukuun 10. 2012 Seleka-taistelijat Koillis-Keski-Afrikasta aloittivat sotilaskampanjan presidentti Francois Bozizé'en hallitusta vastaan. Maaliskuun 24. 2013 Seleka otti haltuunsa pääkaupunki Bangui'in ja kaatoi Bozizé'n. Seleka-johtajista Michel Djotodia hyllytti perustuslain ja asetti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi, johon hänet asetti väliaikaishallitus.

Selekan ääneenlausuttuna tavoitteena oli tuoda konfliktien repimään maahan rauhan. Seleka ei ole Jihad-järjestö. Keskiafrikkalaiset kertovat Selekan koostuvan arabiaa puhuvista sotilaista, ilmeisesti tsadilaisista. Seleka alkoi kevään ja kesän 2013 hyökkäämään kyliin ampumalla ensin ilmaan, tulittamalla kohti pakenevia siviilejä ja sytyttämällä asumuksia tuleen. Useissa tapauksissa myös karja vietiin. Asukkaista teloitettiin yleensä noin viisi ihmistä kylää kohti.

Francois Bozizé vallastasyöksemisensä aikana jätti jälkeensä 200 miljoonan omaisuuden. Vuosien ajan laajat alueet Banguin ulkopuolella jäivät ilman kehittämisrahoja, infrastruktuuria ja instituutiot murenivat täydellisesti. Niinpä maan koillisosissa alkoi ilmaantua taloudellista syrjäytymistä ja kehittämisvajetta vastaan taistelevia kapinallisryhmiä, jolloin Bozizé lanseerasi GP:n taistelemaan koko väestöä vastaan, polttaen maan tasalle kylän toisensa jälkeen 2000-luvun puolivälissä.

"Me kidutamme heitä, jotta he kertovat totuuden."
-Seleka-eversti Bashir Muhammadin apulaissihteeri Jean-Michel Bangui.

Useimmat keskiafrikkalaiset uhrit ja silminnäkijät kertovat suurimman osan Selekan taistelijoista tulevan Tsadista taikka Sudanista, koska eivät näytä puhuvan maan enemmistökieltä sangoa.
Maaliskuun 27. 2013, sotilasvallankumouksen kolmantena päivänä, selekat tappoivat 17 ihmistä Damalassa lähellä Bangui'ih lentokenttää. Kaikki alkoi yrityksestä anastaa paikallisen kuorma-auto.

"Yritin kertoa heille, että ajoneuvo auttaa meitä siirtämään haavoittuneet sairaalaan. He olivat tsadilaisia, mutta yksi puhui sangoa. He vetivät minut talostani ulos ja alkoivat hakata minua aseillaan. He käskivät antaa avaimet kuorma-autoon. Sanoin, ettei minulla ole niitä. He tönivät ja löivät minua kuorma-autoa vasten ja käsivarteni murtui. Sitten he alkoivat ryöstellä lähistön kauppoja."

"Näin Selekan jäsenten hakkaavan paikallispäällikköä. Häntä hakattiin aseilla ja vöillä. Seleka puhui ja karjui arabiaksi."


Kun Damalassa nuorukaiset™ näkivät viranomaisia hakattavan tällä tavoin, he alkoivat heitellä selekoja kivillä. Seleka akoi ammuskella ensin ilmaan ja sitten kohti ihmisiä™. Edetessä syvemmälle kaupunkiin Selekalta loppuivat ammukset ja paikalliset alkoivat jälleen heitellä heitä kivillä.

"Selekan vahvistusjoukot tulivat yhdellä nelivetoisella ajoneuvolla ja 12 selekaa siinä. Heillä oli siinä iso ase, jota yksi mies käytti. Mies jäi ajoneuvoon ampumaan. Muut ajoivat ihmisiä takaa naapurustossa."

Asukkaita kuoli arviolta 17. Yhdessä tapauksessa asukas nimeltä Ludociv Hehinen piiloutui tyttärensä ja sukulaisensa kanssa salonkiin ja isänsä ja äitinsä keittiöön. Selekat ampuivat oven auki. Yksi seleka tuli sisään ja ampui kaikki salongissa olevat. Ludociv nosti kätensä ylös, jolloin seleka ampui häntä kahdesti rintaan ja lähti.

Huhtikuun 10-14. 2013 välisenä aikana selekat ja mbararat hyökkäsivät eri kyliin Gbadenen ja Bandan välisellä tiellä. Gnadenessa yli sata asuinpaikkaa ryöstettiin ja poltettiin , seuraavassa Gbobafion kylässä ryöstettiin ja poltettiin noin 40 kotia. Sunnuntaina 14. huhtikuuta selekat palasivat polttamaan taloja samoissa kylissä.

Kadin kylässä huhtikuun 11. selekat polttivat koko kylän 88 koteineen, Sirkadissa myös koko kylä 52 koteineen ja kirkkoineen. Katangan kylässä selekat polttivat 12 kotia ja Bogorossa koko kylän 72 kotia.
Päästyään Bandaan selekat polttivat koko kylän 10 kotia.
Huhtikuun 12. 2013 selekat ampuivat raketteja Walingban alueelle haavoittaen 13 lasta, joista kaksi piti amputoida.

Seuraavana päivänä selekat ajoivat sillan yli ja törmäsivät sillalle olleeseen hautajaissaattuesseen. Kulkue alkoi heitellä selekaa kivillä, jolloin muutamassa minuutissa paikalle saapuneet selekat ampuivat RPG:n väkijoukkoon ja ampuivat kohti pakenevia.

"Pappi käveli kohti selekoja nostaen kädessään olleen raamatun ja kehottaen lopettamaan ampuminen. Selekat hyppäsivät lava-autoltaan, kävelivät pappia kohti ja ampuivat kuoliaaksi."

"Viereisellä kadulla vauvaa selässään kantaneen naisen seleka-taistelija ampui ja jätti kadulle kuolleena vauvan itkiessä selässä."


Boy-Rabessa selekat tappoivat kymmeniä, väittivät Bozizé'n jakaneen aseita kylään taistelemiseksi Selekaa vastaan, mutta käytännössä selekat ryöstivät kylän ja ampuivat kohti pakenevaa väkijoukkoa.
Seleka etsi myös rekkoja saadakseen kuljetettua varastettua tavaraa.

"He ammuskelivat ympäriinsä kuorma-auton omistajan kotona. Kun kuljettajan vaimo Sandrine tuli oviaukolle hänet ammuttiin. Hänellä oli 18-kuukautinen vauva sylissään ja vauvaa osui päähän. Sandrinea osui päähän ja rintaan."


Huhtikuun 14. alkaen selekat hyökkäsivät viiteen muuhun kylään. Nguimalessa selekat tulittivat tappaen asukkaita, joista yksi keittiössä oleva nainen, lopulta polttaen kylästä 27 taloa. Kaikki vähän arvokas varastettiin ja arvoton poltettiin: selekat polttivat patjat, sängyt ja matot ja veivät ruoat, siemenet, vuohet ja kanat, mutta jättivät siat. Maorkassa poltettiin 38 taloa, Bouboussa 53.

Toukokuun 19. 2013 selekat polttivat yli 150 kotia Gbadumassa Bossangoaan johtavan tien varrella. Kesäkuussa 2013 selekat tuhosivat koko Yangoumaran kylän sekä kylän kirkon. Seuraavassa Gbi-Gbin kylässä poltettiin 34 kotia sekä kylän kirkko.

"He pysähtyivät täällä Gbi-Gbissä ja tappoivat naisen...Ampuivat hänet hänen ollessaan pakenemassa. He ampuivat häntä kylkeen."

"Me poltimme nuo kylät. Me, Seleka"
, kertoo Boucan Selekan korkea-arvoinen jäsen, eversti Bashir Muhammad. "Selekan sotilaat olivat lapsia ja vihasia kyläläisen ammuttua heidän kapteeninsa. He kostivat. Nämä lapset päättivät tehdän tämän. Mitään määräystä ei annettu. Mutta lapset hätääntyivät, koska kapteeni ammuttiin, he olivat hermoilevia joten he ampuivat."
"Mitään lakia ei ole. Minä olen laki"
, Jean-Michel Bangui sanoo.

Selekan vankiloissa olevat vangit istuvat omassa kusessaan ja paskassaan. Miehet ovat pelokkaan oloisia ja hakatun näköisiä. Yhdellä oli turvonneet kasvot ja toinen silmä verinen.

Delmass Konama oli FACA:n sotilasajoneuvojen kuljettaja. Huhtikuun 13. 2013 selekat saapuivat hänen kotiinsa, mutta Konaman onnistui paeta.

"Minua lyötiin päähän kiväärillä. He kysyivät, missä hän [Delmass] on. He käänsivät talon etsiessään aseita. He sanoivat lapsille:
"Me emme tulleet tappamaan teitä. Tulimme tappamaan teidän papanne."


Konama jäi kiinni seuraavana päivänä. Punainen Risti löysi Konaman ruumiin samana päivänä myöhemmin, häntä oli ammuttu useasti.

Seleka oli myös raiskannut muutaman kymmenen naista Banguissa, Sibutissa ja Damarassa sekä Ouandagossa. Useimmat raiskatuista naisista pakotettiin riisuuntumaan yöllä kadulla aseella uhaten.

"Kun Seleka valloitti Banguin, olin kotonani jossa asun nuoremman 23-vuotiaan sisareni kanssa. Hän oli kahdeksannella kuukaudella raskaana. Aseistautuneet miehet tulivat taloon, uhkailivat ja pakottivat riisuuntumaan ja makaamaan lattialle. Meidät molemmat raiskattiin, toinen toisensa jälkeen. Toinen huusi arabiaksi sharmuuta raiskatessaan minua. Naapurimme vei meidät lasarettiin, jossa sisareni menetti vauvansa päivää myöhemmin."


Erään perheen 14-vuotias tytär raiskattiin perheen kodin ryöstön yhteydessä. Selekat osoittivat vanhempia aseilla, yksi vei tyttären verannalle raiskattavaksi. Vanhemmat kuulivat tyttärensä huutavan. Kun seleka lopetti, muut kertoivat vanhemmille:

"Olemme tehneet, mitä tulimme tekemään".


Kolmen lapsen äiti kertoo:

"Olin kotonani kolmen lapseni kanssa, kun aseistautuneet miehet tulivat lava-autoissa taloni eteen. Kolme heistä tuli talooni, osoittivat kivääreillään, sitoivat minut lasteni edessä ja raiskasivat minut. Kun he olivat raiskanneet minut, he ryöstivät taloni ja lähtivät. Mieheni hylkäsi minut päivää myöhemmin. Kehoani särkee."


Maaliskuun 23. 2013 Seleka vapautti 17 vankia salaisesta hallituksen vankilasta Bossembéle'sta, jota pyöritti Bozizén alainen GP. Bozizé vieraili vankilassa joka toinen viikko, sillä hänellä oli keskuksessa yksityishuvila.

Useimmat vangit olivat muslimeja pohjoisesta ja syytettynä kapinallisuudesta. Selekan eteneminen lisäsi vankeihin kohdistuvaa väkivaltaa.

Vankilassa oli esimerkiksi 17 vankia 25 neliömetrin sellissä, ketään ei oltu asetettu syytteeseen jne. Useimpia vankeja hakattiin ja kidutettiin kunnes menettivät tajuntansa.

"He löivät aseillaan päähäni. He ruoskivat ruoskalla ja patukalla. Minut raahattiin kanaaliin, johon viemäröidään vessat ja minut työnnettiin siihen ja hakattiin."


Vankeja pidettiin lähes nälässä ja GP hakkasi heitä jatkuvasti.

"Luutnantti Domboye tuli selliin ja ampui ilmaan. Hän ampui kaksi luotia vangin jalkaan ja sen jälkeen tallasi saappaillaan vangin haavoittunutta jalkaa."


Vankeja sidottiin jaloista ja käsistä kattoon ja hakattiin. Ennen ampumistaan heidät pakotettiin kaivamaan itsellensä kuoppa, jonka jälkeen heidät ammuttiin putoamaan suoraan monttuun.
Syyskuun 15. Bossangoan asukas oli pesemässä vaatteitaan Ouham-joessa miehensä ja vauvansa kanssa, kun viisi selekaa lähestyi. Selekat ampuivat miestä kohti.

"Pesin vaatteitamme joessa ja mieheni piteli vauvaamme. Hän kehotti kiirehtimään nähdessään selekojen saapuvan. He ampuivat osuen tytärtäni käsivarteen ja toinen luoti hirnasi päähän. Aviomieheni nosti tyttäremme ylös näyttääkseen kantavansa lasta ja he ampuivat taas, osuen häntä vatsaan. Näyttelin kuollutta. Tyttärestäni vuoti paljon verta ja hän itki."


Syyskuun 17. 2013 selekat ampuivat mielivaltaisesti Semben korttelissa tappaen 35-vuotiaan Ester Kandonan, joka oli kahdeksannella kuukaudella raskaana ollessaan työssä pellolla miehensä kanssa.
"Seleka-taistelijat tulittivat kaikkiin suuntiin ja yksi luoti osui ja tappoi hänet."


Lokakuun 8. 2013 Seleka-taistelijat menivät talosta taloon tappaen ja polttaen. Eräästä talosta emäntä pakeni ja mies piiloutui sängyn alle.

"Kolme Seleka-taistelijaa tulivat talolle ja juoksin puskiin, kun mieheni jäi taloon. He tappoivat hänet veitsellä ja polttivat talon. Näin sen omin silmin ja kuulin mieheni huudot sisältä."


Lokakuun 10. 2013 selekat etenivät kohti Ouham-Bacia. Nicole Faranganda oli synnyttänyt päivää aiemmin. Yrittäessään paeta Seleka-taistelijoita, mutta heikenneessä kunnossa synnytyksestä, hänet ammuttiin kotinsa ulkopuolella.

Saavuttuaan Ouham-Baciin selekat koettivat saada mottiin niin monta asukasta kuin mahdollista. 50-vuotias Jean-Marie Sendamanou ammuttiin vaimonsa edessä, jonka jälkeen hänen vaimonsa Philomene myös ammuttiin. 35-vuotias Marceline Gandaboye ammuttiin yrittäessään paeta vauvansa kapaloituna selkäänsä. Jalkansa onnettomuudessa menettänyt Gervais Berofi ei kyennyt pakenemaan, joten hänet ammuttiin. Sokea 22-vutoias Gaston Sanbogai yritti piiloutua korkeaan ruohikkoon savimajansa vierellä, mutta selekat löysivät hänet, raahasivat ulos puskista ja teloittivat. Ouham-Bacin pormestarin vaimo teloitettiin kotinsa edustalla. Aikuinen nainen ja kaksi lasta hukkuivat paetessaan selekoja paniikissa; 38-vuotias mies ja hänen 2-ja 8-vuotiaat tyttärensä hyppäsivät veteen yrittäessään pelastusta.

Marraskuun 1. 2013 kristitty lähti etsimään kadonneita sikojaan lähellä Bossangoan koulua, jossa pakolaiset muslimit asuivat. Koululta tullut musliminainen alkoi kiljua hänelle kutsuen tarkastuspisteen selekoja tappamaan miehen, sanoen hänen vanhempansa olevan selekoja. Selekat alkoivat lyödä miestä kivääriensä perällä. Miehen onnistui paeta. 100 metrin päässä oli YK:n ja humanitaarisen avun työntekijöiden majoitus.

Selekan pelko oli niin kova, että erehtyessään luulemaan mitä tahansa ajoneuvoa Selekan ajoneuvoksi, pakenevat jättävät laukkunsa ja jopa itkevät taaperonsa tielle makaamaan ja piiloutuvat pusikoihin.

Tammikuun 8. 2014 selekat hyökkäsivät Boyaliin polttaen 961 taloa ja tappaen kylän pastorin viiltämällä kurkun auki.

Yhdessä talossa asui raskaanaoleva pakenemaan kykenemätön Claudine Serefei, jonka selekat sitoivat käsistä ja jaloista sekä heittivät tuleen. Hänet löydettiin yhdeksän päivää myöhemmin henkitoreissaan, kädet palaneina tumpuiksi. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
Helmikuun 22. 2014 selekat hyökkäsivät Yakongon kylään teloittaen 19. Eräs selviytynyt kertoi yhdeksänvuotiaan poikansa joutuneen luodin nirhaamaksi vatsaansa. Mary Ponforo ja hänen kaksivuotias poikansa kuolivat samasta luodista, poika oli ollut äitinsä käsivarsilla.
Kesäkuussa 2014 Seleka-kapinalliset hyökkäävät Liwan ja Bambarin kyliin ammuskellen väkivjoukkoa ja polttaen asumuksia. 169 majaa poltettiin. Yksi eloonjätetty nainen kertoo:

"Tulimme pelloilta ja näimme kuusi peuhlia tiellä. He nostivat kiväärinsä ja käski meidän nostaa kätemme ylös. Minulla oli vauva käsivarsillani. He ampuivat serkkuni. Toinen nosti jousen ja nuolen ja osoitti minua, mutta toinen sanoi: 'Ei, hän on sisaremme, emme tulleet tänne tappamaan naisia".


Kristittyjen antibalakojen hyökkäykset saatetaan erheellisesti nähdä kostoiskuina, mutta se, että selekat olivat ulkomaalaisia, jotka saivat mrororoilta pientä avustusta toimiinsa, on katsottava antibalakojen kuitenkin kostaneen ulkomaalaisten palkkasotilaiden toimet keskiafrikkalaisille muslimeille, ei selekoille.

Koonnut ja kääntänyt 'Abdullah Rintala 2013-2015.

***

Sun Tam 04, 2015 6:57 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea