Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Vankien teloittaminen

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Vankien teloittaminen
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vankien teloittaminen Vastaa lainaamalla viestiä
***

Vankien teloittamisen luvallisuus

Yusuf al-Uyairin (1973-2003) teoksesta Hidaayat al-Hayaaraa fii Jawaaz Qatl il-Asaaraa

Yusuf ibn Saaleh ibn Fahd al-Uyairi (al-'Ayrii) (Abu Qutaybah al-Makki) syntyi Dammaamissa vuonna 1973 ja oli edustajana 'Abdul-'Aziiz al-Muqrinin johtamaa Arabian Niemimaan al-Qa'idah'aa. al-Uyairi taisteli Afganistanissa neuvostoliittolaisia vastaan ja palasi Saudi-Arabiaan 90-luvun alussa. Hänen tunnetuin teoksensa on Anwar al-'Awlaqin vuonna 2003 selittämä Thawabit 'ala Darb il-Jihaad. al-Uyayri ja al-Muqrin molemmat kuolivat tulitaistelussa saudipoliisin turvallisuusjoukkoja vastaan toukokuun 31. 2003.

Vankien teloittaminen

Tämä teos tuotettiin sen jälkeen, kun Mujahidiinit Tsetseniassa teurastivat seitsemän kiinnijäänyttä venäläissotilasta. Sen jälkeen Khattab (Samiir as-Suwailim) otti yhteyttä Shaykh Yusuf al-Uyayriin pyytäen teosta kiistojen päättymiseksi ja asian selvennykseksi. Shaykh Yusuf noudatti pyyntöä. Allah antakoon heidän tavata toisensa Valtaistuimensa varjossa, Amiin. -Abu Rawdha

Saatteeksi

Venäjän hallitus on jättänyt vastaamatta Mujahidiinien vaatimukseen venäläisen sotarikollisen Budanovin luovuttamisesta teloitettavaksi Mujahidiinien käsillä. Venäjän hallitusta varoitettiin, että mikäli se ei luovuta Budanovia, yhdeksän tsetseenikylästä kiinniotettua venäläisvankia teloitetaan. Venäjän hallitus on sen jälkeen suojellut Budanovia ja tämän suorittamaa brutaalia raiskausmurhaa. Vastineeksi me Mujahidiinit täytämme lupauksemme teloittaa yhdeksän venäläistä OMON-erikoisjoukkojen erikoispoliisia, jotka olivat hallussamme. Katso kuvat!

Olemme valmistaneet tämän dokumentin selventämään toimiamme ja esittääksemme Shari'ah'n periaatteita oikeuttamaan vankien teloituksen. Pyydämme Allahia tekemään meistä niitä, joiden ijtihad on oikeamielistä.

Vankien teloittamisen luvallisuus

Ensimmäinen: Vihollisvankien teloittamisen luvallisuus

Luvallisuus teloittaa vankeja ja vastaus heille, jotka väittävät teloitettuja vankeja kohdeltavan Qur'aanin jakeiden 47:4 ja 35:18 mukaan.

Islam saapui ilmestyneine lainsäädöksineen seitsemän taivaan yläpuolelta. Tässä lainsäädöksessa Lainlaatija Korkea määräsi riittämiin kaikki asiat, jotka Ummah'aa koskettaisivat. Täten Allah sanoo:

{Ja me annoimme Kirjan, tehden selväksi kaiken}

Yksi näistä on vankien asia. Asia ei ole uusi, sillä sen kohtasi myös Profeetta (S) ja hänen seuralaisensa ja khulafaa sen jälkeen ja heidän toimissaan ja kohteluissaan on suurin johdatus ja viisaus sitä etsiville.

Kysymys on: Mikä on säädös vankien tappamiselle ja miten vastaamme heille, jotka sanovat että Islamissa ei voi tappaa vankeja, vaan heidät on joko vapautettava tai saatava lunnaita, koska Hän sanoo:

{Sen jälkeen on (aika) anteliaisuudelle (vapauttaa heidät ilman lunnaita) tai lunnaiden kautta (sen mukaan mikä hyödyttää Islamia)}(Surah Muhammad, 4)

Islamin taivaallinen laki takaa kaikki oikeudet sodan vangeille. Shari'ah suojelee vankien oikeuksia, mutta myös sisältää toimet ehkäistä vihollista julkeuksilta ja mielivaltaisilta ihmisoikeusrikkomuksilta. Profeetta (S) kohteli vankeja tavoilla vaihdellen tilanteesta riippuen ja jokaisen vangin henkilön mukaan. Shari'ah'n ja Sunnah'n mukaan todistamme käyttäen periaatteita Pyhästä Laista pätevyyden teloittaa sotavankeja, kuten äskettäin teloitetut yhdeksän venäläissotilasta.

Islamin oppineilla ('Ulamaa) on viisi mielipidettä liittyen sotavankien kohtaloon:

Ensimmäinen mielipide

Ensimmäisen mielipiteen mukaan kaikki epäuskovat vangit on teloitettava kaikissa tapauksissa. Mielipiteen mukaan uskottomille vangeille ei tule näyttää jalomielisyyttä eikä vaatia lunnaita ja Qur'aanin jae "sen jälkeen on aika joko jalomielisyydelle tai lunnaille" kumoutuu (mansuukh) seuraavilla jakeilla:

{Ei ole sopivaa Profeetalle ottaa vankeja ennen kuin hän on teurastanut suuresti läpi maan} (Qur'aan 8:67)

{...Tappakaa pakanat missä ikinä heidät tapaattekin...} (Qur'aan 9:5)

{Jos olet saanut ylivallan heistä sodassa, rankaise heitä ankarasti hajoittaaksesi heidän takanaan olijat, jotta he oppisivat}(Qur'aan 57)

Ensimmäistä mielipidettä olevat oppineet katsovat näiden jakeiden ja Surat at-Tawbah'n jakeiden kumoavan aikaisemmin ilmestyneet jakeet, kuten näyttämällä jalomieltä tai lunnaita. Oppineet, jotka ovat tätä mieltä ovat Imam Ibn 'Abbaas, Qatadah, Ibn Jurayj, al-'Awfi, as-Sa'di ja monet muut kufalaiset oppineet.

Myöskin Imam 'Abd al-Kariim al-Jawzille kerrottiin, että tietyt uskottomat vangit olivat joutuneet Mujahidiinien vangeiksi ja eräät Mujahidiinit tahtoivat saada vangeista lunnaita, jolloin Imam al-Jawzi tuomitsi heidän kantansa ja määräsi vankien teloituksen.

Tämä mielipide ei koske täysin Profeetan (S) Sunnah'aa. Selitämme, miten ensimmäinen mielipide eroaa profeetallisesta traditiosta viidennessä ja pätevimmässä mielipiteessä oppineilta.

Toinen mielipide

Toisen mielipiteen mukaan kaikille epäuskoville vangeille, mukaanlukien juutalaisille ja kristityille, ei tule näyttää armoa eikä vaatia lunnaita ja heidät tulee tappaa. Tämä mielipide on toinen kanta ensimmäisestä mielipiteestä, jonka mukaan Surat at-Tawbah (joka pätevöi vankien tuhoamisen) kumoaa aikaisemman ilmestyksen jakeet.

Toinen mielipide on laajempi kuin ensimmäinen, sillä siihen liittyy kaksi lisäkohtaa: Ensimmäiseksi se painottaa erhettä vapauttaa vihollistaistelija kansalleen, sillä vapautettu vanki voi taistella muslimeita vastaan myöhemmin. Toiseksi toinen mielipide pätevöittää lunnaat naisista ja lapsista, joita ei voi teloittaa Islamin Lain mukaan. Se myös pätevöittää lunnaat Kirjan kansasta, jotka maksavat jizyaa ja ovat muslimien alaisuudessa.

Toinen mielipide on laajalti Hanafi-lakikoulun kanta. Toisen mielipiteen kanta liittyy Surat at-Tawbah'n jakeisiin laillisesti sitovina, kuten oppineet Mujahid ja al-Hakam ovat katsoneet.

Kolmas mielipide

Kolmannen mielipiteen mukaan sotavankeja ei voi teloittaa, vaan heille on osoitettava jalomielisyyttä tai otettava lunnaita. Tämä liittyy seuraavaan jakeeseen:

{Kun olette tavanneet uskottomat taisteluissa, lyö heidän niskansa kunnes olet tappanut ja haavoittanut monia heistä, sido heidät tanakasti (ottaen vangiksi); Sen jälkeen on aika jalomielisyydelle (vapauttaa ilman lunnaita) tai lunnaitse (sen mukaan mikä hyödyttää Islamia), kunnes sota hälvenee}(47:4)

Tätä mieltä olevat oppineet, kuten ath-Thawri, näkevät jakeen kumoavan muut vankien kohtelua kuvailevat jakeet. ath-Thawri sanoo jakeen Surat at-Tawbah'n viidennen jakeen. al-Ash'ath on myös kertonut Imam al-Hassanin vihanneen vankien tappamista ja usein lausuneen "sen jälkeen on aika joko jalomielelle tai lunnaille":

al-Hassan tulkitsi sanojen "lyö heidän niskansa...kunnes sota kaikkoaa" ilmentävän vankien teloittamisen olevan luvallista vain vihamielisyyksien hälvenemiseen saakka. Hänen tulkintansa mukaisesti vihollisuuksien päättyminen tarkoitti, ettei vankeja voisi enää teloittaa. Jakeen loppu "sido heidät vakaasti" tulkittiin tarkoittamaan kolmea asiaa: Näyttämällä jalomielisyyttä, lunnaita tai pitämällä vangittuina.

Tämä mielipide on hylätty, sillä Profeetta (S) toimi täysin päinvastoin kuin tässä jakeessa useissa tapauksissa sen ilmestymisen jälkeen. Lisäksi, mikäli hyväksyisimme tämän mielipiteen, Mujahidiineille Tsetseniassa olisi luvallista teloittaa vankeja Tsetsenian ollessa sotatilassa.

Neljäs mielipide

Neljännen mielipiteen mukaan ei voi olla jalomieltä tai lunnaita vangeille, kunnes muslimi on saavuttanut voittonsa ja uskoton vihollinen alisteisena. Tämän mielipiteen mukaan tuomarilla on vapaus tuomita teloittamisen ja muiden toimien välilä, kuten näyttämällä jalomieltä, vaihtaa vankeja lunnaitse tai pitämällä vangit sidottunina.

Tätä mieltä oli Sa'id ibn Jubayr.

Viides mielipide

Viides mielipide vahvistaa imaamille (komentajalle/muslimien johtajalle) tai imaamin legitimoimille avustajille oikeuden valita mikä tahansa toiminta hyödyllisin Ummah'lle. Imaami tai hänen avustajansa voivat tehdä tuomionsa sitoutumatta aikaan tai tilanteeseen (toisin kuin neljäs mielipide) ja voivat tappaa vankeja, vaihtaa lunnaisiin tai pitää vangittuina tai osoittaa heille armoa.

Enemmistö oppineista ovat katsoneet tämän mielipiteen pätevimmäksi, kuten Imaam Malik, Imaam Shafi'i ja Imaam Ahmad ibn Hanbal. Tämä mielipide on se, johon Mujahidiinit perustavat toimensa: Mujahidiinit seuraavat tätä mielipidettä oppineiden enemmistön yksimielisyyden hallitsevuudesta sen oikeamielisyyden, jotka tukee lukuisat kumoutumattomat esimerkit Koraanista ja profeetallisesta traditiosta.

Tähän kohtaan, lainaamme oppineita, jotka ovat tätä mieltä:

Imaam at-Tabari:

"Tämän jakeen selitys ("Kun tapaatte uskottomat taistelussa...") viittaa heihin, jotka eivät usko Allahiin eikä Hänen Lähettilääseensä ja joka taistelee Allahia ja Hänen Lähettilästään vastaan uskottomista. (Sitokaa heidät vakaasti) viittaa uskottomien lyömiseen ja nöyryyttämiseen, jotka eivät kuolleet taisteluissa ja ovat joutuneet vangeiksi ja vaatimus on pitää heidät sidottuina, etteivät he yrittäisi tappaa sinua ja paeta. Viimeinen viittaa mahdollisuuksiin osoittaa jalomieltä vangeille vapauttamalla heidät ilman ehtoja tai vaihtamaan heidät lunnaisiin.

Oikein mielipide tästä jakeesta on, että Profeetalle (S) annettiin mahdollisuus näyttää jalomieltä, vaatia lunnaita tai tappaa vangit. Tämä pätee myös muslimien johtajiin Profeetan (S) jälkeen. Vankien tappo ei ollut mainittu kuten se oli mainittu muissa (at-Tawbah, 5). Tämä kanta on näin, koska Profeetta (S) tappoi vankeja, sai lunnaita ja osoitti armoa muille. Esimerkiksi Badrin taistelussa Profeetta määräsi tapettavaksi Uqba ibn Abi Muitin, joka oli jäänyt vangiksi aiemmin. Hän myös määräsi tapettavaksi Banu Quraidhan juutalaiset, vaikka he olivat olleet Sa'adin suojeluksessa, joka oli kyvykäs vapauttamaan tai vaatimaan heistä lunnaita.

Badrissa Profeetta otti vangeista lunnaita. Samana päivänä hän vapautti Thammamah ibn Athaal al-Hanafiin. Tämä profeetallinen traditio laajeni kaikkiin hänen sotatoimiinsa. Tosiasiassa jae "sen jälkeen on aika jalomielisyydelle tai lunnaille" lähetettiin Profeetan valtuudelle joko vapauttaa tai saada lunnaita vangeista sen jälkeen kuin Qur'aanin jakeet antoivat valtuuden tappaa heidät, mikäli hän valitsi niin tehdä.

Lopuksi Allah Korkein kertoo, että "kun tapaatte uskottomat, lyö heidän niskaansa ja ota vangeiksi, kuten olen määrännyt kunnes sota hälvenee."

Imam Qurtubi selitti olevan viisi mielipidettä vankeihin liittyen (kuten aiemmin mainittu) ja viidennen kannan jälkeen vahvisti:

"Jae on selvä ja mahdollistaa hallitsijalle (muslimijohtajalle) vapauden valita kaikissa tilanteissa (mihin liitty vankeja). Tämä on Ibn 'Abbasin kanta, jonka ovat vahvistaneet monet johtavat oppineet, kuten Ibn 'Umar, al-Hassan ja al-'Ata'. se on myös Imam Malikin, Imam Shafi'in, Imam ath-Thawrin ja Imam al-Awzai'in koulun ja muiden kanta.

Valinta on suotavaa kuten sitä harjoitti Profeetta (S) ja neljä oikeaan johdettua kalifia. Profeetta tappoi Uqba ibn Abi Muitin ja an-Nadhar Ibn al-Harithin Badrin päivänä. Hän sai lunnaat vangeista Badrista ja vapautti Thammamah Ibn al-Athaal al-Hanafin, joka oli vankina Profeetan käsissä. Hän otti myös orjanaisen Salmah Ibn al-Akwa'alta ja vaihtoi hänet muslimivankiin. Muissa tapauksissa hän vapautti Khuza'aan (heimo, joka aikoi taistella Islamia vastaan) kiinniotetun naisen. Viisaat seuralaiset ja Medinan asukkaat, Shafi'i, Abi Ubaid ja Tahawi kertovat tämän kannan, joka on enemmistön kanta ja Allah Korkein tietää parhaiten."

Imam al-Jassaas selitti kirjassaan Ahkaam al-Qur'aan, että:

"Mitä vankeihin tulee, Allah antoi Profeetalle ja uskoville valita heidän tappamisen, vangittuna pitämisen tai lunnaiden ottamisen...Abu Bakr kertoi kaikkien juristien kaikkialta muslimimaailmasta olevan yksimielisiä vankien teloittamisen pätevyydestä emmekä tiedä ketään juristia, joka kiistelisi tästä kannasta. Mekan valloituksen aikana Profeetta määräsi kaikkein petollisimpien epäuskovien teloittamisen sanoessaan "tappakaa heidät, vaikka he roikkuisivat Ka'bah'n verhosta."

Imam Ibn Kathir Qur'aanin selitysteoksessaan sanoi:

"Imam Shafi'i, olkoon Allah hänelle armollinen, sanoi (poliittiselle) imaamille (muslimijohtajalle) annetun mahdollisuuden tappaa vangit, osoittaa heille armoa, saada lunnaita heistä tai pitäen heitä vangittuina. Tämä asia on vahvistettu ja todistettu kirjassamme al-Ahkaam.

Oppineet ovat painottaneet tämän mielipiteen kehottavan muslimien johtajia valitsemaan viisaasti päättäessään vankien kohtelusta. Viidennettä ja kaikkein oikeinta mielipidettä kannattavien oppineiden joukossa seuraavat ovat puhuneet, miten vangin kohtalosta tulee päättää:

Imam Ibn Qudamah selitti kirjassaan al-Mughni, että:

"Jokaisella vangilla on ominaisuuksia, joiden kuuluu päättää hänen kohtalostaan; Jos vangista on poikkeuksellista vahinkoa uskoville, niin hänen tappamisensa on paras toimi. Jos vanki on heikko ja varakas, lunnaiden ottaminen hänestä on paras. Jos vanki on viisas ja pitää muslimeja arvossaan, hänen kääntymyksensä tavoitteleminen vapauttamalla hänet ilman ehtoja -tai vaihtamalla hänet muslimivankeihin- on parasta. Jos vangeista on palvelusta muslimeille, kuten nuorista vangeista ja naispuoleisista vangeista, niin heidän pitäminen vangittuina on paras. Muslimijohtajan on tiedettävä, mikä on edullisinta muslimeille mitä tulee vankien kohtalosta päättämisestä, hänen on täten konsultoitava sellaisista asioista ja on lopullinen päättävä taho.

Tämä valinta (vankien kohtalosta päättäminen) ei perustu vapaudelle valita yksilön oikkujen ja maailmallisten halujen mukaan: Päätös on tehtävä perustuen Ummah'n parhaimpaan intressiin."

Sheikh al-Islam Ibn Taymiyyah selittää tätä kantaa mittavassa teoksessaan al-Fataawa (34/116):

"Kuten imaamille on annettu valinta joko tappaa, saada lunnaita, pitää vangittuna tai osoittaa armoa vangeilleen, hänen on valittava mikä on parhainta muslimeille. Hänen on tehtävä oikea päätös Allahin käskyjen mukaisesti, jolloin hänet palkitaan tuplasti ja mikäli ei, hän saa palkkion eikä pidetä vastuullisena tietämättä, mikä oli parasta Ummah'n intressien kannalta."

Ibn al-Qayyim teoksessaan Zaad ul-Ma'ad (3/109) kertoi Profeetan (S) "vapauttaneen eräät, tappaneen eräät ja ottaen eräistä lunnaat rahana tai vaihtaen muslimivankeihin ja hän teki kaiken muslimien edun mukaisesti".

Imam al-Azim Abadi teoksessaan Awn al-Ma'abud (7/247-248) luvussa "Vangin tappaminen, jolle ei tarjottu Islamia":

"Profeetta (S) antoi suojeluksen (saapuessaan Mekkaan) kaikille paitsi neljälle ja kahdelle naisille ja sanoi heihin liittyen: 'Tappakaa heidät, vaikka he roikkuisivat Ka'bah'n verhoissa'. He olivat Ikrimah Ibn Abi Jahl, 'Abdullah ibn Khatal, Muqiis ibn Subaabah sekä 'Abdullah ibn Sa'ad ibn Abi Sarh."

Monet muut viidennettä kantaa kannattaneet oppineet ovat kirjoittaneet samankaltaisia lausuntoja tähän liittyen. Heidän kantansa löytyy seuraavista teoksista:

Fath al-Bari' (6/151-152), Ibn Hajar al-Asqalani.
al-Ashba wal-Nadhair (1/121), Imam as-Suyuuti.
Bada'i al-Sana'i (7/119), Imam al-Kasani.
Nail al-Awtar (8/145-147), Imam ash-Shawkani.
Tuhfat al-Ahwathi (5/158), Imam al-Mubarakburi.
al-Mabsut (10/137-138), Imam as-Sarakhisi.

Joista as-Sarakhisi kertoi:

"Kysyin häneltä -Abu Hanifah'lta- miehestä, joka vangitsee miehen vihollisistaan, onko sallittua tappaa hänet vai pitäisikö hänet tuoda imaamille? Hän (Abu Hanifa) vastasi: 'Mikä tahansa noista on hyvä. Kun Ummayah ibn Khalf tapettiin sen jälkeen, kun oli vangittu Badrissa, Allahin Lähettiläs (S) ei moittinut hänet tappaneita, mutta jos tuo hänet imaamille, olisi se parempi, sillä se ylläpitää Imaamin merkittävyyttä, mutta ensimmäinen vaihtoehto on parempi osoitettaessa ankaruutta monijumalaisia kohtaan ja heidän heikentämistään. Joten on suotavaa hänelle valita parhaimman mukaan ja edullisempaa muslimeille'."

[Yusuf al-Uyairi:]Kun on esitetty Islaminoppineiden lausunnot vankien tappamisen luvallisuudesta, tulkoon selväksi meidän toimia kritisoinneille, että Mujahidiinit eivät teloittaneet vankeja vain hölmöinä seuraten oikukkaita halujaan. Enemminkin, teloitimme vangit, koska katsoimme sen olevan paras toimi teloittaa heidät saatuamme vaatimisemme mukaisesti sotarikollisen luovutettua meille.

Jotkut saattavat naiivisti kysyä: "Minkä synnin yhdeksän vankia teki, jos rikoksen suoritti vain yksi murhaaja (Budanov)?" Ne, jotka tällä pätemättömällä lauseella kysyvät lainaavat säettä Koraanista:

"Kukaan ei kanna kenenkään toisen taakkaa".

Vastaamme, että vankien itsensä tekemät rikokset langettivat heille teloituksensa. Lisäksi, Allah Korkein on hyväksynyt vankien tappamisen vain koska he ovat vankeja, jos tämä sopii muslimien parhaimpiin intresseihin, kuten aiemmin selitettiin. On Ummah'n parhaimman intressin mukaista teloittaa nämä vangit toisen sotarikollisen rikoksen tähden. Rankaisemme heitä (vihollista) yhdessä tekemiensä rikosten takia.

Profeetta (S) teki samanlaisen teon, kuten kertoi hadiithissa Imam Muslim: "[Arabiheimo] Thaqif oli Banu Aqiilin liittolainen. Thaqif otti kiinni kaksi Profeetan (S) seuralaista, jonka jälkeen seuralaiset ottivat miehen Banu Aqiilista ja toivat hänen Profeetan (S) leiriin. Vanki sanoi: 'Oi Muhammad' Jolloin Profeetta lähestyi ja kysyi: 'Mitä tahdot?' Vanki vastasi: 'Miksi olet ottanut minut (vangiksi) ja miksi olet ottanut kamelini (alAddbaa')?' Profeetta vastasi vangille: 'Otin sinut (vangiksi) liittolaistesi Thaqifin tekemien rikosten takia'."

Profeetta (S) ei erehtynyt toimissaan, sillä sota vaatii toimia Islamin sotilaiden puolustamiseksi. Lisäksi, emme voi suojella muslimien elämää ja hyvinvointia ilman sellaisia toimia. Meillä on myös monia muita syitä oikeuttaa vankien teloittaminen, mitkä eivät ole ilmeisiä muille: Me katsoimme yhdeksän vangin teloittamisen olevan muslimien parhaimmaksi eduksi tässä nimenomaisessa tapauksessa. On ollut muita tapauksia, joissa muille vangeille on osoitettu armoa ja vapautettu ehdoitta. Emme ole velvoitettuja kohtelemaan vankeja millään yksinomaisella tavalla: Tutkimme luonnetta ja tilannetta jokaisen vangin kohdalla ja teemme päätöksen perustuen täysin Jumalaiseen Lakiin ja takaamana.

On ilmeistä, että kritisoijamme eivät tulleet huolella ottaneeksi huomioon todisteita Jumalaisesta Laista, mihin perustamme päätöksemme. Pyydämme Allahia Korkeinta tekemään meistä heitä, jotka tuntevat totuuden ja onnistuvat seuraamaan totuutta.

***

Lisäksi Profeetta (S) esimerkiksi poltti Medinan juutalaisten puut vaikka oli julistanut laittomaksi puiden kitkemisen ja tuhoamisen rauhan aikana. Profeetta (S) myös antoi luvan harhauttaa vihollista sodan aikana ja teurastamaan vihollisen karjan kuten tapahtui Hunayn taistelun aikana. Hän myös (sodan aikana) salli pukeutumisen silkkiin ja salamurhat.

Kysyttäessä seikasta, missä epäuskoisten naiset ja lapset joutuvat vaaraan muslimien taistelutoimien seurauksena, Profeetta (S) sanoi: "He (uskottomien naiset ja lapset) ovat heistä".

Imam Shafi'i (Mughni al-Muhtaj, 4/224), Imam Ahmad ibn Hanbal (Kashf al-Qina'a, 3/51) sekä Imam Abu Hanifa (Fath al-Qadir, 5/447-448) ovat todenneet, että mikäli epäuskovaisten vangeiksi on joutunut muslimeita ja muslimiarmeijalle on välttämätöntä hyökätä uskottomia vastaan ilmiselvänä seurauksena vaarantaa vankeina olevien muslimien henki, on luvallista muslimiarmeijalle hyökätä.

Imam Ibn Taymiyyah oli hyvin selkeä mitä tuli kaikkien välttämättömien keinojen käyttämisestä sodan aikana. Hän jopa salli alkoholin saavuttavan vihollisen sodan aikana, koska: "Alkoholin estäminen saavuttamasta heitä ei lopeta heitä rukoilemasta Allahia tai tekemästä palvonnan tekoja. Päinvastoin, heidän humaltumisensa yksinkertaisesti vähentää heidän sortotoimiaan maassa. Toisaalta sallimalla heidän humaltumisensa heikentää heitä ja aiheuttaa hajaannusta ja sisäistä tappelemista keskuudessaan. Tämä hyödyttää muslimeita."

Afganistanin sodan (Neuvostoliiton miehittäessä Afganistania vuosina 1978-1989 -AR) aikana Sheikh 'Uthaimeen selitti meille, että mikäli vihollinen mutiloi kuolleiden muslimeiden ruumiita, niin muslimeille on luvallista mutiloida kuolleiden uskottomien ruumiita.

Abu Hanifah sanoi: "Muslimit voivat käyttää voimaa ottaessaan haltuunsa uskottomien omaisuutta sodan aikoina."

Luvallisuus irtileikata päitä

Tästä on kaksi kantaa: Ensimmäinen on oikeaan johdetun kalifin Abu Bakrin (Olkoon Allah häneen tyytyväinen): Kirjassaan as-Sunan al-Kubra Imam al-Bayhaqi kertoo Amr ibn al-'Aasin ja Sharhabiil ibn Hasana laittoivat Uqban viemään Damaskoksen patriarkan Yunakin pään kalifi Abu Bakrille:

"Kun pää tuotiin kalifille, Abu Bakr osoitti epämieltymystä. Uqbah vastasi: 'Oi Allahin Lähettilään (S) seuraaja, mutta he tekevät samaa meille!' Abu Bakr vastasi: 'Onko meidän otettava roomalaisten ja persialaisten metodeista esimerkkiä? Ei teidän tarvitse tuoda minulla tätä päätä: kertominen minulle kuriirin kautta riittää.'"

Mu'awiyah ibn Khadeej ja 'Abd al-Kariim al-Jazairi ovat myös kertoneet Abu Bakrin kannan. az-Zahri on kertonut Abu Bakrin kannan ja että Profeetalle (S) Medinaan ei koskaan tuotu mitään päätä.

Toinen ja oikeampi kanta on luvallisuus kiikuttaa uskottomien jäänteitä. Ibn Jariir kertoi historiateoksessaan: "Miehet Bani Makhzuumista kertovat Ibn 'Abbaasin sanoneen: '[Badrin taistelukentällä] Abu Jahl sanoi minulle: 'Sinä paimen, olet noussut suotuisaan, mutta vaikeaan asemaan.' Leikkasin häneltä pään irti ja vein Profeetalle (S), ja sanoin: 'Oi Allahin Profeetta, tämä on Allahin vihollisen Abu Jahlin pää'. Profeetta (S) oli mielissään ja vastasi: 'Ylistys Allahille, jonka lisäksi ei ole muuta Jumalaa.'"

Tämän tarinan kertoi myös Imam Ibn Hajr, Ishaq ja al-Hakam.

Imam ath-Thahabi kertoo: "Ibn Zubair sanoi: 'Jarjeer johti 120 000 armeijaa ja hyökkäsi Nuban (Afrikan) maakussa. Meitä oli vain 20 000. Ensin miehet neuvottelivat komentajamme Ibn Abi Srahin kanssa, joka meni telttaansa tekemään päätöstä. Tällä aikaa katsoin etäälle Jarjeerin päätä: Hän oli joukkojensa takana ja hänelle piti varjoa kaksi jalkavaimoa suojellen häntä auringolta strutsin sulilla. Kysyin komentajaltamme yrittää murhata Jarjeer. Hän hyväksyi ja valitsin kolmekymmentä ratsumiestä mukaani. Käskin heitä suojata selustaani, menin vihollislinjan läpi ja tulin Jarjeerin eteen. Ensiksi hän ja avustajansa luuli minun olevan sanantuoja, mutta kun hän tajusi minun olevan hänen perässään, Jarjeer koetti paeta. Otin hänet kiinni, teloitin ja laiton päänsä keihääni päähän. Huusin 'Allahu Akbar' ja muslimit hyökkäsivät vihollisen murtuessa ja paetessa.

Yusuf al-Hanafi kertoi: "'Abdallah ad-Daylamin tulleen Profeetan (S) luoksen mukanaan al-Aswad al-Ansin pää. Toimme pään Jemenistä, jotta Profeetta voisi todistaa muslimien voitonmerkkiä." Yusuf al-Hanafi kommentoi tätä sanoen: "Nämä esimerkit vahvistavat uskottomien päiden kuljettelemisen olevan luvallista maasta toiseen, jotta ihmiset voisivat tietää Allahia ja Hänen Lähettilästään vastaan taistelevien tulleen lyödyiksi. Ja Allah sanoo:

{Ja osa teistä todistakoon heidän rangaistuksestaan} (Qur'aan 24:2)

al-Hanafi jatkaa: "Abu Bakrin tyytymättömyys (uskottoman johtajan päästä) oli seurausta hänen omasta tuomiostaan, sillä tuolloin moinen liikuttelu oli tarpeetonta. Taistelukenttien komentajat, kuten Yaziid ibn Abi Sufyan ja Uqba ibn Amir, eivät tehneet väärin, koska näkivät sen antavan loiston Allahin uskonnolle ja nöyryyttävän uskottomia. Täten päätös asiasta liittyy oppineiden tuomioihin, joiden täytyy päättää onko moinen kuljetus hyödyllistä kyseisellä hetkellä. Heidän täytyy myös päättää sitä vastaan jos näkevät sen tarpeettomaksi."

Imam ash-Shawkaani sanoo kirjassaan Asayl al-Jarar: "Mitä tulee heihin, jotka osoittavat inhoa tätä kohtaan, sanon että mikäli vihollisen päiden näkeminen vahvistaa muslimien sydämiä tai heikentää uskottomia, niin silloin ei ole mitään syytä vastustaa moista siirtoa. Päinvastoin, se on jotain hyvää. Lisäksi uskottomat ovat epäpuhtaita (najis) Jumalaisessa Laissa, eikä mitätöi luvallisuutta siirtää uskottomien jäänteitä sodan aikoina. Kaiken jälkeen Islamin armeijan vahvistaminen ja vihollisen armeijoiden terrorisointi on Jumalaisen Lain kyseenalaistamaton päämäärä. Luvallisuuden puolesta vahvistaa myös se, että tätä tapahtui Seuralaisten aikana."

Ylläolevan jälkeen, seuraamme Imam ash-Shawkaanin oikeamielistä kantaa, joka pätevöi vihollisen raatojen kuljettelun sodan aikana tarkoituksena vahvistaa muslimiarmeijaa ja terrorisoida uskottomien armeijoita. Tämä kanta selittää Profeetan (S) kannan, joka ei sallinut tätä tapahtuvan tavallisissa, ei-taistelullisina aikoina. Täten todiste vahvistamassa tämän luvallisuutta on suurempi kuin todiste sitä vastaan.

Vastaus niille, jotka kritisoivat etteivät Mujahidiinit seuraa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia

Ensimmäinen vastaus

Me emme ole jäseninä YK-organisaatiossa emmekä hyväksy organisaatioon liittymistä, koska emme aio allekirjoittaa ainoatakaan sen säädöksistä tai sopimuksista.

Toinen vastaus

Jos olisime sitoutuneet olemaan tappamatta uskottomia vankeja, olisimme noudattaneet sitä. Tämä oli Profeetan (S) tavoista tehdessään sopimuksen Quraishin uskottomien kanssa, jota hän noudatti kunnes Quraish petti sovinnon ehdot. Emme ole antaneet Venäjälle mitään sitoumusta, eikä meitä täten voi syyttää rikkomisesta mitään sitoumusta, jota ei ole olemassakaan.

Kolmas vastaus

Jotkut uskovat naiivina moisten säädösten olevan aitoja ja toimeenpantuja todellisuudessa, vaikka niitä rikkovat tosiasiassa säännöllisesti viisi turvallisuuskomitean jäsenvaltiota ja niitä mainitaan ainoastaan kun heikot ja kehittyvät valtiot on "tuotava ruotuun" sortavien valtojen politiikan vaatimusten mukaisesti.

Miksi on niin, että joka kerran kun turvallisuuskomitean pysyvät jäsenet rikkovat Geneven sopimusta, mitättömästi sanotaan tai tehdään, mutta kun näiden maiden sotilaita joutuu vangeiksi, jokaista ihmisoikeussäädöstä julistetaan kovaan ääneen? Ei näitä säädöksiä määrätty tuomaan oikeutta, vaan suojelemaan niiden rikollisuutta, jotka pyrkivät pitämään asemansa valtapolitiikan rumassa pelissä.

Neljäs vastaus

Muistutamme, että kaikkia veljiämme joita syytetään ihmisoikeuksien ja Islamin hengen rikkomisesta, että kritiikkinne on väärää ja epäreilua. Onko uskontoaan, kansaansa, omaisuuttaan ja maataan puolustava muslimi muka sotarikollinen? Entäs venäläiset, jotka hyökkäsivät tähän maahan ja tappoivat, varastivat, raiskasivat ja teloittivat? Kuka rikkoo ihmisoikeuksia moisissa olosuhteissa?

Jos ette tämän jälkeenkään tule tietämään kuka on sotarikollinen, niin ette tule koskaan tietämäänkään ja jatkamaan uskottomien äänitorven seuraamista tyrannin tahtiin.

***

Tii Syy 09, 2014 7:34 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea