Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Case Study: Iranin ja Syyrian suhteet al-Qaidaan ja ISIS:iin

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Case Study: Iranin ja Syyrian suhteet al-Qaidaan ja ISIS:iin
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Case Study: Iranin ja Syyrian suhteet al-Qaidaan ja ISIS:iin Vastaa lainaamalla viestiä
***

Iranin ja Syyrian yhteydet al-Qa'idah'aan, ISIS:iin ja Jabhat an-Nusrah'aan

Aluksi

Väitteet Iranin ja al-Qa'idah'n suhteista eivät ole uusia. Syyrian presidentin Bashar al-Assadin vähintäänkin logistinen tuki 'Iraaqissa koalitiojoukkoja vastaan taisteleville ryhmille on myös tunnustettu. Syyrian hallituksen yhteistyö ISIS:n ja mm. Jabhat an-Nusrah'n kanssa on varsin vähän käsitelty asia. Aihe kuitenkin vaatii lähempää tarkastelua.

Vastauksessaan al-Qa'idah'n emiirille Ayman ath-Thawarille viime toukokuussa Syyrian mujahidiinien kiistoissa tuolloisen ISIS:n puhemies Abu Muhammad al-Adnaani tuli kertoneeksi, että al-Qa'idah on määrännyt taistelijoitaan ja osastojaan olemaan hyökkäämättä Iranin valtiota vastaan säilyttääkseen
al-Qa'idah'n verkostot Iranissa:

ISIS on noudattanut sheikkien ja Jihad-henkilöiden neuvoja ja ohjeita. Siksi ISIS ei ole hyökännyt raafidheja vastaan Iranissa sen perustamisesta alkaen Se on jättänyt Iranin raafidhi-valtion, pidätellyt sotilaidensa raivoa, huolimatta sen kyvykkyydestä muuttaa Iran verilöylyksi. Pitänyt kiukkunsa kaikki nämä vuodet ja sietänyt syytöksiä sen yhteistyöstä pahimman vihollisensa Iranin kanssa, pidättynyt iskemästä sinne, jättäen raafidhit elämään turvassa, noudattaen al-Qa'idah'n määräyksiä suojelemaan sen intressejä ja tarvikereittejä Iranissa.

Kyllä, ISIS on pidätellyt sotilaidensa raivoa ja omaa kiukkuaan vuosia pitääkseen mujahidiinien yhtenäisyyden mielipiteessä ja toiminnassa.

Historia osoittakoon, että Iran on al-Qa'idah'lle velkaa kalliisti.

Me [ISIS] toimimme vaatimuksenne [al-Qa'idah] mukaisesti olematta iskemättä heitä [Iran] vastaan 'Iraaqin ulkopuolella, Iranissa ja muualla."


Kun ISIS:n puhemies Abu Muhammad al-Adnaani paljasti al-Qa'idah'n suhtautumistavan Iraniin, oli kysyttävä, onko väitetty Iranin osallisuus läntisillä sunnien kurdialueilla vaiko onko se shi'a-hallituksen elementeissä. On ilmennyt, että Iranin tuki al-Qa'idah'lle ei ole Iranin sunnialueilla vaan shi'a-hallituksen kautta. Järjetön ajatus sunni-shi'a-eroista tiedostavalle ja vielä järjettömämpää die-hard-jihadistille ja äärishiialle, joiden mielestä se, joka suullisesti viholliseksi ilmoitetaan ja on jossain tilanteissa sitä näkyvästi, eivät voi missään olosuhteissa olla missään tekemisissä toistensa kanssa.

Abu Muhammad al-'Adnaanin maininta Iranin ja al-Qa'idah'n suhteesta -jotka näyttävät sitoneen myös 'Iraaqin al-Qa'idah'aa- eivät juurikaan ole kiinnostaneet ketään.

Ei ole mitenkään Jihadin ja sitä Syyriassa ja 'Iraaqissa käyvien ryhmien halveksimista eikä mustamaalaamista, vaikka heidän yhteyksiä "vihollisiin" pitäisikin totena.

Iranin, Syyrian ja ISIS:n väliset yhteydet ovat asia, johon ei saa antaa vaikuttaa uskonnolliset suuntaukset tai niiden välinen vihanpito: Kyse on ilmeisen materiaalisesta asiasta, jolla osapuolet takaavat omien intressiensä säilyttämisen ja niiden jatkuvuuden. Mikäli ne yhteydet pitävät paikkansa, niin ne osoittavat sen, että osallisilla on käsitys hieman suuremmista globaaleista kuvioista ja mahdollisuuksista kuin yksittäisillä luusereilla, joiden pieni maailma pyörii päivittäisen "ISIS-terrorist"-sloganien tyhjyyttä kolisevissa onttouksissa. Vähintäänkin osapuolet ovat sivuuttaneet uskonnolliset erimielisyydet.

Mikäli seuraavat pohdinnat ja asiaan littyvistä artikkeleista ja kirjoista keräämät muistiinpanot pitävät paikkansa, niin se osoittaisi myös sen, että loppujen lopuksi ainakin Islamilaisessa maailmassa kukaan ei ole kenenkään vihollinen. Ainoastaan me täällä Galaxy S4:n tällä puolen olemme uskonnollisen vihanpidon nälkäinen ostava yleisö.

Huhut jihadististen kapinallisten ja Syyrian hallituksen -ja Iranin- yhteyksistä alkoivat silloin, kun SNC:n Salim Idriss oli tuohtunut SNC:n alaisen FSA:n komentajan joutuessa ISIS:n tappamaksi, jolloin hän samana iltana arabikanavan haastattelussa irtisanoutui "teroista" ja väitti näiden olevan Assadin kanssa yhteistyössä sotilastoimissa SNC:tä vastaan.

Tämän jälkeen alkoi pyöriä huhumylly, jostain kaivettiin analyytikoita etsimään todisteita tästä varsin ekstensiiviin mittoihin. Uusin versio on se, että ISIS:n johtaja Abu Bakr al-Baghdaadi olisi "juutalainen Mossadin agentti".

SNC:n Salim Idrissin väite tuli juuri sopivasti disinformaation valtakaudelle, jolloin globaalit ja sotilaalliset kuviot saavat kansat pitämään faktoina mitä mielikuvituksellisinta fantasiaa ja järjettömiä epäloogisuuksia, eivätkä muslimitkaan enää välty niiltä.

Syyrian hallituksen ja ISIS:n yhteyttä -jos sellainen on- ei tarvitse ajatella omaan agendaan sopivana salaliittoteoriana eikä oikeuttamaan omaa, mediareaktiona syntynyttä ISIS-vastaisuutta. Oikeastaan tätä voidaan pohtia maltillisesti, mistä saattaa olla kyse ja miksi. Sen ei tarvitse vähentää ISIS:iin kohdistuvaa kannatusta: ISIS:n rivisotilaan tai kannattajan osalta on aivan sama, onko mainittua yhteyttä olemassakaan vai ei. Ainoa vahinko kohtaa ennemminkin salaliittoteoreetikoita sekä shiioja, jotka kuvittelevat ISIS:n ja Syyrian Assadin hallituksen olevan umpivihollisia, jotka eivät koskaan voisi olla tekemisissä keskenään.

Ensimmäinen osa

Jo kauan ennen Syyrian ja 'Iraaqin sisällissotaa Yhdysvaltain viranomaiset ja Jihad-tutkijat esittävät väitteitä, että sekä al-Qa'idah'n vanha koulukunta että uusi koulukunta (kuten 'Iraaqin al-Qa'idah) saavat aseellista, logistista, koulutuksellista, sotilasasiantuntijakonsultointia ja rahallista tukea Iranista ja Bashar al-Assadin hallitsemasta Syyriasta.

Syyrian sisällissodan alkamisen jälkeen useat tahot ovat myös väittäneet Syyrian kaikkein jihadistisimpien kapinallisten saavan edelleen tukea sekä Iranilta että kauppaa kapinallisten kanssa käyvältä Syyrian hallitukselta.

Väitteet olisivat pöyristyttäviä kenelle tahansa muslimille, etenkin Syyrian Jihadia kannattaville sekä Jabhat an-Nusrah'n että ISIS:n kannattajille sekä pöyristyttäviä myös kenelle tahansa shiialle. Koska sota on muuttunut sektariaaniseksi, jossa shi'alaisuuden lahko alaviitit Iranin, 'Iraaqin ja Libanonin shiiojen tuella kansanmurhaavat Syyrian muslimeja ja vaihteeksi muslimit kautta maailman ovat saapuneet Syyriaan taistelemaan hallitusta ja sen tukijoita vastaan ja muualla molemminpuolinen vihanpito toisia vastaan on tullut näkyville eikä sille näytä länsimaissakaan olevan loppua tai sovintoa.
Miten sitten suhtautua väitteisiin, että Iran ja Bashar al-Assad olisivat al-Qa'idah'n ja al-Assad etenkin ISIS:n tukija?

On helppo kiistää sektariaanisuuden nojalla koko tämä vuosikymmeniä tähän päivään jatkunut yhteistyö, on myös mahdollista sortua salaliittoteorioihin, mutta on myös mahdollista käsitellä asiaa realistisesti siten, että arvostus tai tuki ISIS:lle ja muille Jihad-organisaatioille yhtään vähenisi.
Voidaan uskoa, että Iran ja Basharin Syyria ovat Lännen liittolaisia ja tehden yhteistyötä asioissa, jotka eivät juurikaan näy julkisuuteen. Voidaan myös uskoa samojen osapuolien pitävän toisiaan julkisesti toistensa vihollisina, Länsi Irania ja Syyriaa, Iran ja Syyria Länsimaita.
Iran ja Syyria ovat Lännen ja Israelin julkisesti mainitun puheen mukaan "roistovaltioita", jotka "tukevat terrorismia ja uhkaavat Länttä, sen intressejä Lähi-Idässä, tukemalla Hezbollahia ja al-Qaedaa" ja olevan "uhkia Israelille". Se, mitä tapahtuu julkisuudessa ja mediassa ei aina tarkoita sitä, mitä tapahtuu kulisseissa: Israel ilmoittaa Gazaa hallitsevan Hamasin vihollisekseen ja Hamas Israelin, mutta sitten ilmeneekin, että kulisseissa sekä sodan että tulitauon aikana on käyty neuvotteluita ja vaihdettu vankeja.

Etenkin koettavat käyttää näitä tällaisia "yllätyksiä" todistamaan, miten "politiikka on likaista peliä" ja jotkut jopa todistaakseen Hamasin olevan "Israelin luomus, oikeuttaakseen toimensa Gazassa". Salaliittoteoreetikoilla ja shiioilla Assadin kannattajilla ei ole muotina koettaa todistella Hamasin olevan Israelin "liittolainen" -eikä myöskään Bashar al-Assadin Syyrian eikä Iranin (ja niiden tukemien militanttiryhmien Libanonissa ja 'Iraaqissa) olevan Israelin eikä länsimaiden liittolaisia. Sen sijaan he tekevät paljon työtä -ja valikoivaa uutistointia sekä suoranaista valheellista uutisointia- todistaakseen Syyriassa olevien kapinallisryhmien (joiden suhteen he eivät erittele lännen ja arabimaiden tukemia ryhmiä Jihadia tekevistä ryhmistä) sekä sen lisäksi 'Iraaqissa taistelevan ISIS:n olevan Amerikan, EU:n ja Israelin luomia, kouluttamia ja aseistamia, saaden kaikkea tätä tukea "vasallivaltioiltaan" Turkilta, Qatarilta ja Saudi-Arabialta. On asiavirhe niputtaa kaikki Basharia vastaan Syyriassa taistelevat Lännen ja Persianlahden maiden tuen ja aseistuksen piiriin. Tämä on tosin myös Iranin ja Syyrian median virallinen kanta, jota he kansalleen ja maailmanlaajuiselle yleisölleen syöttävät. Shiiojen ja Assadin kannattajien uutisointi ja asioista kertominen on valikoivaa, joten he ovat ohittaneet täysin eri medioiden artikkelit liittyen Iranin ja Syyrian osuudesta al-Qa'idah'aan ja ISIS:iin, vaikka lähteet ovat muuten aivan samat.

Kun heidän kannattamiltaan sitä yhteistyötä tai liittolaisuutta ilmenee, he sivuuttavat salaliitot ja liittolaisuuspropagandan ja kuittaavat sen olevan "vain" neuvottelua "rauhasta" ja "paremmasta maailmasta". Toisaalta he kääntävät ilmiselvät liittolaisuudet päälaelleen: 'Iraaqin pääministerin Nuri al-Malikin hallitus on Yhdysvaltain tukema liittolainen -eikä varmasti mikään uhka Israelin olemassaololle- niin Yhdysvaltain ilmatuen tarkoituksena onkin vaihtaa 'Iraaqin hallitus. Koska shi'at eivät pääse irti sektariaanisesta logiikastaan, minkä mukaan "ISIS on Amerikan luoma terroristiryhmä", niin heidän on keksittävä lisää valheita peittääkseen koko agendansa paljastuminen. Shi'at ja salaliittoteoreetikot uskottelevat, että kun Yhdysvallat pommittaa ISIS-kohteita, niin tarkoituksena onkin vaihtaa Baghdadin hallitus. Hallituksen vaihtamista on esitetty, mutta tarkoituksena on saada 'Iraaqin sunnivähemmistö hallituksen taakse, "jotta ISIS:stä vastaan taisteleminen olisi helpompaa". On omituista logiikkaa, että Amerikka luo ja tukee itselleen ja toiselle maalle vihollisen ja sitten taistelee tätä tukemaansa vihollista vastaan, kuten väittävät ISIS:n tapauksessa olevan.

On totta, että väittämällä ISIS:stä "Amerikan ja Israelin luomaksi" pyritään saamaan siltä oletettu sunnituki pois, mutta tässä salaliittoajattelussa rakenne on jo valmiiksi sektariaaninen: Henkilön, joka on määritellyt itselleen "ystävät" -joihin hän attribuoi itsensä- ja eritellyt "viholliset". Tällainen ajatteleminen on kuffarien ajattelutavasta: Euroopan -ja Amerikan- historian aikana mikään kansallisvaltio, kansa tai uskonto ei ole perustamisensa jälkeen kyennyt muuhun kuin luomaan itselleen vihollisen, alati vaihtuvan.

Koska shiioilla on agenda, heille on myös tärkeää pyrkiä horjuttamaan muslimien käsitystä "omistaan" -ja koska voidaan olettaa, että muslimit pitävät Amerikkaa ja Israelia kokonaisvaltaisena vihollisenaan- niin shiioille on tärkeää esittää myös olettamiensa sunnien kannatusryhmien olevankin "vihollisen" luomia, kouluttamia ja rahoittamia. Tämä taktiikka puree, mikäli tahtoo ajatella, että minulla ovat "omat joukkoni" ja vihollisella omansa, eivätkä ne milloin saa kohdata millään tasolla toisiaan.

Täten on totta, että monet tutkijat ja toimittajat ovat myös saattaneet liioitella ISIS:n, Iranin ja Syyrian suhteita, johtuen sekä kyvyttömyydestä ajatella kuvioita kiihkottomasti että lähdekritiikin puutteesta eri lähteitä kohtaan. Lisäksi kaikilla osapuolilla on myös halu uskoa mitä tahansa, mitä "muista" ja omista vastustajista uutisoidaan, täyteen haluttomuuteen saada vahvistusta asiasta.

On huvittavaa, että näitä "mitä tahansa" uskovat etunenässä shiiat ja salaliittoilijat, jotka kuitenkin samaan aikaan väittävät medioiden olevankin "siionistien kontrollissa ja valvonnassa". Länsimaalaiset salaliittoteoreetikot eivät toistaiseksi ole ymmärtäneet lainkaan shiiojen agendaa, vaan kuvittelevat heidän olevan "rauhantahtoisia, terrorismia ja länsimaiden ylivaltaa vastustavia muslimeja".

Amerikkalaisten salaliittoteoreetikoiden kohteena näyttäisi enemmän olevan demokraatin Barack
Obaman hallitus, mutta lähteinä on epäluotettavat salaliittomediat alkaen Venäjän mediasta ulottuen Syyrian ja Iranin medioihin. Lisäksi näitä uutisia myös linkitetään paljon ja Assadia puoltavaa propagandaa varten perustetut "uutissivustot" laativat niistä omat artikkelinsa. Vanhat USA-kriitikotkin ovat myös sortuneet iranilais-assadilaiseen propagandaan, kuten Noam Chomsky ja Michel Chossoudowsky, joka pyörittää shi'a-lähteisiin tukeutuvaa Putin-mielistä "Global Research"-instituuttia ja sen sivustoa. Mustavalkoinen, hyvä-ja-paha-ajattelu on nimenomaan amerikkalainen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa, etenkin kun maassa on media varsin polarisoitunut ja täynnä siionistista progandaa ja valehtelua, niin nähtävästi edes amerikkalaiset yhteiskuntakritiikin merkkihenkilöt, kuten Chomsky ja Chossoudowsky, kuvittelevat Venäjän ja Iranin kaltaisten uutistoimistojen olevan amerikkalaisia jättiyhtiöitä neutraalimpia ja puolueettomampia ja täten asiapitoisempia.
Shiiojen ei ole havaittu kommentoivan väitteitä ISIS:n ja Syyrian hallituksen suhteesta, eikä edes menneiden vuosikymmenten Iranin suhteita al-Qa'idah'aan, mutta todennäköisesti heidän mukaansa kyse on siionistimedian yrityksestä mustamaalata Iranin ja Syyrian hallitusta -ja oikeuttaa sotatoimet näihin maihin. Luulisi shiiojen kuitenkin olevan näistä väitteistä tietoisia ja niitä myös "käsittelevän". Vaikka he uskovat Amerikan pommittavan "näytön vuoksi itse perustamaansa ISIS:stä", niin ainakin yksi kommentoija jossain ei suostunut ostamaan väitettä Assadin antamasta tuesta ISIS:lle sanoen, että "tukeeko Assad muka taistelua itseään vastaan", mutta periaatteessa samalla logiikalla shi'at pyrkivät saada meidät uskomaan, että "USA taistelisi itseään vastaan".
Väitteet, että ISIS olisi Israelin ja Yhdysvaltojen luoma "Israelin intressien turvaamiseksi" ovat väitteitä, joita ei kannata edes tutkia: On ajanhaaskausta ryhtyä refutoimaan väitettä, että "Abu Bakr al-Baghdaadi on juif Mossadin agentti nimeltään Simon Elliot" ja kuvaan on piirretty kulmakarvat väitettä vahvistamaan. On koomista, että samaan aikaan, kun muslimeita ja jihadisteja syytetään "antisemiittisestä Israel-vihasta", niin sitten pitäisikin ryhtyä paheksumaan sitä, että "ISIS on Mossadin luomus". Nämä väitteet saadaan varmasti sivuuttaa naurettavien hörhöjen avomielisairaalafantasiointina.

Toinen osa

On myös mahdollista, että al-Qa'idah'n kytköksillä Iraniin -ja 'Iraaqin al-Qa'idah kytköksillä myös Syyriaan- Yhdysvallat koettaa oikeuttaa omaa Iranin-politiikkaansa.
On tarkoituksena tarkastella realistisesti, miksi kaikki osapuolet -Iran, Syyria, ISIS ja Jabhat an-Nusrah- yrittäisivät hyötyä toisistaan.

Maailman suurin sotilaallisen voiman käyttäjä on Yhdysvallat. Yhdysvaltain sotilaallinen ylivalta perustuu sekä korkeaan sotateknologiaan että ilmavoimin suorittettavaan viholliskohteensa pommitukseen. Täten sotilaallinen ylivoima pienentää minkä tahansa valtion tai Jihad-ryhmän sotilaallista vahvuutta. Ja koska maailma on nyt rakennettu niin, että tämä samainen Yhdysvallat kykenee pommittamaan mitä tahansa kohdetta ilman uhkaa sotilasoikeuteen joutumisesta ja ilman sotarikosseuraamuksia, niin Yhdysvaltain vihollisekseen nimeämillä kohteilla ei juurikaan ole mitään mahdollisuutta selviytyä, ei pelotetta eikä materiaalista puolustuskykyä. Siksi Yhdysvaltain vihollisekseen nimeämät valtiot ja ryhmät tarvitsevat toistensa tukea. Sodankäynnissä taistelevista osapuolista se, jolla ei ole ilmavoimia -eikä korkeateknologista ilmapuolustusaseistusta- on sodan varma häviäjä. Jos nyt ajatellaan, että Iran on valtio, joka ei voi koskaan tietää, milloin USA tai Israel iskee sen maaperällä, tuhoten epäiltyjä uraaninrikastamoita tai muita sotilaskohteiksi epäiltyjä, niin sen lisäksi, että Iran tarvitsee tuekseen toista, USA:an epäilevästi suhtautuvaa sotilaallista mahtivaltiota, kuten Venäjää, niin tämän lisäksi Iran voisi myös tukea Yhdysvaltain joukkoja vastaan taistelevaa ryhmää jossain maassa. On selvää, että osapuolet koettavat piilottaa tukensa ja tuen paljastamisen. Heikentemällä yhtä tai useampaa osaa Yhdysvaltain armeijasta, Iran koettaa pidentää omaa elinikäänsä ja välillisesti puolustauduttava hyökkäysuhkaa vastaan.
Samassa tilanteessa on ollut -ja on- Bashar al-Assadin hallitsema Syyria.

Bashar al-Assad tunnetaan shi'alaisten militanttiryhmien tukijana ja aseistajana, mutta myös Hamasin tukijana -Hamasin johtoporras itse asiassa asuu Damaskoksessa.

Kun Yhdysvallat vuonna 2002 alkoi suunnitella vuoden 2003 hyökkäystä Saddam Husseinin 'Iraaqiin, Bashar al-Assad -jakaessaan saman arabisosialistisen puolueen Saddam Husseinin kanssa- alkoi lähentyä 'Iraaqin hallitusta vuosikymmenten kylmien välien jälkeen. Syyrian presidentti vastusti ja äänesti kokouksissa vastaan Yhdysvaltain hyökkäystä 'Iraaqiin. Lisäksi kerrotaan, että al-Assad alkoi kuljettaa sotilaskalustoa 'Iraaqiin todennäköisen sodan alkamiseen varustautuen.

Tämän lisäksi ei ole ollut mikään salaisuus, että 'Iraaqiin matkaavat jihadistit kulkivat Syyrian kautta -Syyrian antaessa ainakin logistista tukea järjestäessä jihadisteja matkustamaan naapurimaahansa 'Iraaqiin. Kun Syyrian kansannousu alkoi vuonna 2011, yhdysvaltalainen media ja poliittinen eliitti toivotti sen tervetulleeksi, mutta jotkut sivustot muistuttivat, että Assadin Syyria oli Yhdysvaltojen likaisen työn tekijä, pidättäessään al-Qa'idah-terroristeja ja kuulustellen näitä väkivaltaisesti ennen luovuttamistaan Yhdysvalloille ja Guantanamo Bay'hin. Tämä tapahtui ilmeisesti sen jälkeen, kun 'Iraaqin al-Qa'idah alkoi ottaa kohteekseen 'Iraaqin shiioja ja sen shi'alaishallituksen kohteita. Aluksi Syyria oli myötämielinen Yhdysvaltain vastaiselle Jihadille, käyden proxy-sotaansa Yhdysvaltoja vastaan, mutta Abu Mus'ab az-Zarqawin johtama 'Iraaqin al-Qa'idah alkoi enenevässä määrin iskeä shi'alaiskohteisiin, myös Syyrian suhtautuminen muuttui; tukihan Syyria myös 'Iraaqin shi'alaisia militioita, jotka pari ensimmäistä vuotta taisteli amerikkalaisten johtamaa koalitiota vastaan. Syyria alkoi pidättämään ja luovuttamaan väkivaltaisten kuulustelujen jälkeen 'Iraaqin Jihadissa olleita Yhdysvalloille.

Tässä maailmantilanteessa Mujahidiinitkin tarvitsevat jonkinlaista valtiollista tukea ainakin osittain taakseen, kuten nämä valtiot tarvitsevat vahvaa sotilaallisesti voimakasta liittolaista taakseen. Lisäksi mujahidiinit tarvitsevat aina vain voimakkaampia ja tehokkaampia aseita, teknologisesti korkeatasoisia aseita, ilmatorjunta-aseita, ohjuksia ja muuta. Siksi he tarvitsevat sotilaallisesti lännestä riippumatonta valtiota, jonka asetoimitukset eivät näy missään papereissa, tarvitsevat valtiota jonka kautta voi tuoda Jihad-organisaatioon taistelijoita ja tarvitsevat myös valtiota, joka hoitaa heidän raha-asioitaan jättämättä merkintää Lännen rahansiirtojärjestelmään. Aseellista ja sotilasteknistä tukea antavat valtiot ovat vähissä, Iran ja Syyria ovat geopoliittisesti juuri sopivilla paikoilla, Syyria Libanonin naapuri, Iran Afganistanin ja Pakistanin naapuri ja molemmat 'Iraaqin naapureita. Ei tarvitse matkata koulutusta saamaan tai aseita saamaan Atlantin taakse Venezuelaan tai hankalaan Pohjois-Koreaan. Vastavuoroisesti jihadistit suostuvat olemaan hyökkäämättä Iraniin tai Syyriaan ja olemaan iskemättä iranilaiskohteisiin ulkomailla ja tappamatta shiioja muualla paitsi Syyriassa ja 'Iraaqissa.

Uskonto on ooppiumia kansalle, vai ooppiumia rahvaalle, sillä yläluokissa vedellään hienompia ooppiumeja voisi pitää paikkansa -ei sunnien eikä ISIS:n kannattajien kohdalla- vaan Iranin valtion ja sen kansalaisten kohdalla. Euroopassa ja Iranissa elävälle shiialle olisi seinähullua uskoa, että hänen uskonnollisen sektinsä maa olisikin terroristien tukija, "kun ne väittävät taistelevansa niitä terroristeja vastaan. ISIS:n rivisotilaan tai kannattajan kohdalla ei ole mitenkään olennaista, onko ISIS:n johto Syyrian hallituksen salainen neuvottelukumppani. On totta, että ISIS:n rivisotilaalla on herkkä liipaisinsormi, kun aleviitti tai Syyrian hallituksen tai armeijan jäsen osuu kohdalle, mutta jossain ISIS:n johtoportaassa ymmärretään ilmeisesti realistisemmin: Menestyäkseen ja vahvistuakseen he tarvitsevat valtiollista tukea, sopimuksia hallittavista alueista, hyökkäämättömyyssopimuksia, aseita ja rahoitusta. Ja jokainen arabikulttuuria tuntevan pitäisi tietää, että sopimuksen noudattaminen on lujempaa kuin mikään. Bashar al-Assadin on kerrottu olevan henkilö, joka varmasti pitää kiinni siitä, mitä on sovittu. Siksi hän ei hyökkää Israeliin, koska niin on Israelin kanssa sovittu.

Valtiollinen sopimus kansainvälisesti kaikkien oikeuksien ulkopuolella olevalle sissisota-ja terrorikeino-organisaatiolle saattaa olla merkittävämpää kuin "pelkkä" öljymaiden kansalaisten lompakoista tulevat rahat. Ja hallituksien vaihtuminen Iranissa tai Syyriassa nimellisesti länsimielisiin tarkoittaisi myös Jihad-organisaatioiden osittaista heikkenemistä. Aseiden, taistelijoiden ja rahoituksen järjestäminen vaikeutuisi, vaikka länsimielinen uusi hallinto varmasti onkin korruptoitunut, mutta varmaa ainakin on, että Jihadiin ja mujahidiineihin sellainen hallitus suhtautuu suurella varmuudella häikäilemättömän vihamielisesti.

Ei ole mahdotonta olettaa, että Bashar al-Assadin hallitus on sinänsä sekulaari, jossa politiikka ajaa uskonnollisen lojaaliuden edelle, mikäli hänen asemansa on turvattu, mutta sen ollessa uhattuna muuttuu sektariaaniseksi tappokoneistoksi. On väitetty, että Syyrian hallitus ostaa ISIS:ltä raakaöljyä ja polttopuuta ja molemmat ovat olleet taistelematta toisiaan vastaan.

Vuosi, pari sitten arveltiin, että Syyria tulee hajoamaan osiin, joista kutakin osaa hallitsee oma uskonnollinen viiteryhmänsä: aleviitit ja shi'at toisaalla, sunnit toisaalla ja Shari'ah-emiraatti toisaalla. Joten ei ole mahdotonta olettaa, että ainakin Jabhat an-Nusrah, ISIS ja Syyrian hallitus olisivat sopineet, että kuka hallitsee mitäkin alueita ja olemaan taistelematta keskenään. Kyynisimmät ovat väittäneet, että Bashar al-Assadin tarkoituksena on tukea Jabhat an-Nusrah'aa ja ISIS:stä ostamalla näiltä raakaöljyä saaden nämä vahvistumaan, voidakseen näyttää maailmalle taistelevansa "teroja" vastaan koko maailman puolesta.

Kyseessä ei tarvitse olla osoitus "politiikan likaisuudesta", vaan sopimuksesta, jossa uskonnot ovat sivuutettu ja sovittu ainoastaan materiaalisista seikoista, kuten raaka-aineista ja maa-alueista. Se ei myöskään anna aihetta liioittelulle, että "ISIS olisi Assadin luomus omiin tarkoitusperiinsä" tai "uskonnon pettämisestä ja petturuudesta", vaan pelkkänä sopimuksena. Mujahidiinitkin tarvitsevat sopimuksia, mikäli niistä on heille hyötyä ja sen avulla kykenisivät ehkä vahvistumaan. Voi myös olla, että Syyria ja ISIS ovat katsoneet, että kummatkaan eivät voi toisilleen mitään, niin tavallaan ISIS voisi olla tehokas ja pelottava tappokone amerikkalaiskohteisiin Lähi-idässä, ehkä jopa israelilaiskohteisiin.

Syyrialaiset viranomaiset kiistävät yhteydet ISIS:iin, mutta loikanneet Syyrian tiedusteluviranomaiset kertovat hallituksella olevan yhteyksiä ISIS:iin ja Jabhat an-Nusrah'aan. Tämä ehkä osoittaa, että Syyriaakin hallitsee salainen tiedustelupalvelu. Tässä maailmanrakenteessa ennen pitkää kaikki valtiot muuttuvat salaisen poliisinsa näkymättömästi hallitsemiksi, joiden toiminnalla on vapaat kädet -ja kun kaikesta ei tarvitse tiedustelun länsimaissakaan koko hallitukselle raportoida, niin miksi sitten Syyriassa, jota hallitsee nimenomaan sotilaat ja tiedustelupalvelu?

Iranin on väitetty tukevan ISIS:stä siksi -sen lisäksi että tukee sekä 'Iraaqin hallitusta ja ISIS:stä vastaan "taistelevia" shi'a-militioita- että Iran tahtoisi heikentää 'Iraaqin valtiota, ettei siitä koskaan tulisi Saddam Husseinin kaltaista vahvaa kilpailijaa Iranille. Maltillisemmin voisi ajatella, että Iran ainoastaan on harvoja jäljellä olevia valtioita niin lähellä ISIS:stä, jolta ISIS voisi saada sotilaallista avustusta ja konsultointia sekä lupauksen olla taistelematta Iranin maaperällä. Kun Iran on ainoa Amerikan-ja Israelinvastaisten aseellisten ryhmien aseistaja -ja taistelun jatkumiseksi tarvitaan logistista ja aseellista apua, niin miksi jättää mahdollisuus käyttämättä uskonnollisen sektarianismin vuoksi?

Syyrian erikoisjoukkojen viranomainen kertoo huhuista, että ISIS ja an-Nusrah olisivat sopineet hallituksen kanssa alueista ja taistelemattomuudesta, molempien hallitessa toisen vahingoittamatta sovittuja alueitaan ja mainitsee ISIS:n hallitseman Raqqa'an olleen tällainen sopimus. Tosiasiassa joko sopimus on kulunut umpeen tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, sillä ISIS on heinäkuun 2014 lopusta alkaen taistellut jälleen Syyrian hallituksen joukkoja vastaan.

Wa Allahu alam.

Kolmas osa: Artikkeleista ja kirjoista poimitut muistiinpanot tutkijoiden ja toimittajien näkemyksistä

Iran ja al-Qa'idah

Iran ja al-Qa'idah ovat tehneet yhteistyötä salaisesti ja jälkimmäisen ollessa proxyna ensinmainitulle johtuen jälkimmäisen huomattavasta maineesta. Yhteistyö alkoi 1990-alkupuolella Sudanissa, jatkui al-Qa'idah'n siirryttyä Afganistaniin ja jopa Iranin maaperälle 9/11:ä ennen, aikana ja jälkeen. 1990-luvulla Hasan al-Turabi tahtoi asettaa sunni-shi'a-erimielisyydet sivuun ja yhdistyvän yhteistä vihollista Yhdysvaltoja vastaan. Tapaamiseen jälkeen Iranin ja al-Qa'idah'n kerrotaan päässeen sopimukseen yhteistyöstä, Iranin toimittaessa räjähteitä, tiedustelutietoa ja turvallista koulutusta tapaamisessa mukana olleen Usamah bin Ladenin organisaatiolle. Kerrotaan tosin Usaamah'n suhtautuneen epäilevästi iranilaisiin ainakin viimeistään kuolemaansa edeltäneinä vuosina.
Afganistanin vuosina Iran jatkoi avustustaan al-Qa'idah'lle. Iran järjesti matkareitit al-Qa'idah-taistelijoille Afganistaniin ja rajavartijoita oli määrätty olemaan merkitsemästä leimoja passeihin, välttämään merkintää Afganistanissa käymisessä.

Vuoden 1998 Nairobin ja Dar Es-Salaamin Yhdysvaltain suurlähetystöjen pommituksiin Iran ja Hezbollah nähtiin avustavina osapuolina, Iranin antaessa koulutuksen tehokkaaseen rekka-auton pommiksi virittämiseen. Ennen Iranin viranomaisten ja agenttien tapaamista Bin Ladenilla tai al-Qa'idah'lla ei ollut kyvykkyyttä suurlähetystöjen pommittamiseksi. Iran järjesti Hezbollahin kautta räjähdeainekoulutusta al-Qa'idah'lle.

Washington D.C:n alueoikeus katsoi vuonna 2011, että Iran antoi materiaalista tukea ja avustusta al-Qa'idah'lle iskuun Nairobin ja Dar Es Salaamin vuoden 1998 Yhdysvaltain suurlähetystöjen pommituksiin. Lisäksi Taliban-hallituksen kaatumisen jälkeen satojen al-Qa'idah-jäsenten kerrotaan paenneen Iraniin. Monet joutuivat kotiarestin kaltaiseen tilanteeseen, mutta Iran kieltäytyi heidän luovuttamisesta Yhdysvaltain liittolaisille, kuten Saudi-Arabialle. Teheran uskoi Bin Ladenin sukulaisten takaavan hyökkäämättömyyden shi'alaiskohteita vastaan. Bin Ladenin poika Khaalid valitti kirjeessään 'Ali Khameneille hänen sukulaisiaan pahoinpideltävän ja vaiennettavan. Iran kritisoi Taliban-hallitusta Yhdysvaltoja enemmän jo ennen 9/11:sta ja riemuitsi sen kaatumisesta, vaikka pelkäsikin Yhdysvaltain johtamia joukkoja naapurimaassaan.

Iran tahtoi innokkaasti jatkaa yhteistyötä, vaikka Usamah bin Laden oli vastahakoisempi. Lokakuun 2000 USS Cole-sota-aluksen pommittamisen jälkeen Iran tahtoi vahvistaa suhteitaan al-Qa'idah'aan, mutta laantui Usamah'n ollessa haluton vieraannuttamaan tukijoitaan Saudi-Arabiassa.

Ennen 9/11-iskua neljään Yhdysvaltain maaperällä oleviin taloudellisiin ja sotilaallisiin sekä hallinnollisiin kohteisiin neljää matkustajalentokonetta välineinä käyttäen, lentokoneiden kaapparit matkustelivat Iranin kautta Afganistaniin vuosina 2000-2001. Lisäksi on näyttöä Hezbollahin seuranneen mukana taistelijoina toimivien perässä Iraniin, mutta saattaa myös olla kyseessä jokin toinen, Saudi-Arabiasta saapunut ryhmä.

Tutkijoilla ei ole todisteita, että Iran olisi ollut tietoinen 9/11-suunnitelmista ja kerrotaan 9/11:n jälkeen Iranin olleen haluton enää jatkamaan yhteistyöstä al-Qa'idah'n kanssa. Tosin Iranin tiedustelusta loikanneet kaksi henkilöä kertoivat Iranin olleen tietoinen 9/11-suunnitelmasta ja mukana suunnitelmassa. Iran oli toimittanut al-Qa'idah'lle materiaalista tukea 9/11:n toteuttamiseksi.
Yhdysvaltain aloittaessa hyökkäyksensä Afganistaniin 2001 Iran suostui neuvottelujen päätteeksi Ayman ath-Thawarin kanssa antamaan turvapaikan Tora Boraan loukkuun jääneille al-Qa'idah-taistelijoille. Turvapaikan järjestäjänä ja matkustusasiakirjojen toimittajana kerrotaan olleen Iranin al-Quds-joukot. Nimellisesti taistelijat olivat "kotiarestissa", mutta on arveltu heidän samalla saaneen koulutusta al-Quds-joukoilta, vaikka virallisesti Iran esitti itsensä maailmalle al-Qa'idah'n viholliskohteena.

Iranin vieraanvaraisuus al-Qa'idah-taistelijoita kohtaan on vaihdellut, suhteessa Iranin suhteisiin Yhdysvaltoihin. al-Qa'idah'n sotilasosaston johtaja Sayf al-Adl, muistelee elämäkerrassaan ['Iraaqin al-Qa'idah'n] Abu Mus'ab az-Zarqawin ja taistelijoidensa päässeen matkustamaan Iraniin vuoden 2002 alkupuolella. Sen jälkeen, kun Yhdysvallat alkoi huomautella iranilaisviranomaisille asiasta, Iranin turvallisuuspalvelu kokosi heidät, jonka jälkeisissä al-Zarqawi menetti lähes 80 prosenttia miehistöstään kampanjassa ennen pakenemistaan Ansaar al-Islamin hoteisiin 'Iraaqin pohjoispuolelle.
Jotkut ovat sivuuttaneet tämän pakkokeinojen käyttämisen ja sanovat vain az-Zarqawin miehistön saaneen koulutusta tällöin Iranissa.

Tutkija 'Ali Reza Nourizadeh Lontoon Arabi-ja Iranilaistutkimuksen keskuksesta kertoi Abu Mus'ab az-Zarqawin olleen Iranin vallankumouskaartilaisten hoidettavana haavoituttuaan 'Iraaqissa.

Vuonna 2003 Iran luovutti YK:n turvallisuusneuvostolle 225 al-Qa'idah-epäillyn nimet, jotka olivat ylittäneet Iranin rajan laittomasti. Iran kokosi satoja Afganistanin vastaisen rajansa laittomasti ylittäneitä ja karkotti -sen jälkeen kun oli ottanut kopiot heidän passeistaan, joilla Iran yritti auttaa Yhdysvaltoja terrorisminvastaisessa sodassaan. Iranin tarjouduttua avustamaan Washingtonia kuitenkin keskeytyivät kun George W. Bush julisti Iranin pahan akselivaltioksi, terrorismia tukevaksi valtioksi.

Yhdysvallat on muodollisesti syyttänyt Irania al-Qa'idah-yhteyksien ylläpidosta, johon liittyy al-Qa'idah-operatiivien pitäminen Iranin maaperällä ja auttaen al-Qa'idah'aa rahansiirrossa, aseiden ja taistelijoiden välittämisessä tukikohtiinsa Afganistanissa ja Pakistanissa. [Esimerkkinä entinen sotapäällikkö Guldbuddin Hekmatyar, joka tosin ei varsinaisesti ollut al-Qa'idah'n jäsen ja asui Iranissa Taliban-hallinnon karkottamana ja Talibania edeltäneessä sisällissodassa Hekmatyar sai aseellista tukea USA:sta ja Pakistanista. Pakistan tahtoi hänestä puolustusministerin, USA ei, mutta Hekmatyar kieltäytyi tulemasta Kabuliin. Sen sijaan USA kyllä mieluusti aseisti Hekmatyaria, joka pommitti Kabulia täysin piittaamatta siviiliuhreista. -Abdullah R huom.]

Iranin tapauksessa saudiarabialaiset passit jätetään leimaamatta, koska saavuttuaan Saudi-Arabiaan passit iranilaisleimoilla takavarikoitaisiin. Tämä on mahdollistanut Iranin käyttämisen välietappina Afganistaniin matkustamisessa.

Vuonna 2010 Yhdysvaltain valtioneuvosto kritisoi raportissaan Iranin kieltäytymistä luovuttamasta maassaan olevia al-Qa'idah'n seniorikomentajia ja kertomasta heidän nimiään. Iranin kerrotaan myös toistuvasti myös kieltäytyneen luovuttamasta al-Qa'idah-"vankejaan" kotimaihinsa ja kolmansiin maihin kuulusteluihin tai oikeudenkäynteihin. Samassa raportissa mainitaan myös Iranin sivuuttavan kontrollin maahansa Afganistanista paenneista al-Qa'idah-jäsenistä.

Toukokuussa 2013 isku Saudi-Arabian pääkaupunki Riyadhin asukashuoneistoon tappoi 35 ihmistä, joukossa kahdeksan amerikkalaista; iskujen suunnittelupaikaksi on arveltu Iranissa olevat al-Qa'idah-elementit, etunenässä Saif al-Adel ja Sa'ad Bin Laden.

Vuoden 2008 Jemenin Sana'an iskua USA:n suurlähetystöön Ayman ath-Thawahiri kiitti kirjeitse Irania "avokätisyydestä, ilman rahallista ja rakenteellista avustusta isku ei olisi ollut mahdollinen" ja myös Iranin avusta perustamaan Jemeniin uudet tukikohdat sen jälkeen, kun al-Qa'idah joutui jättämään rakenteensa 'Iraaqissa ja Saudi-Arabiassa.

Iran ja ISIS

Jerusalemilaisen instituutin paljon huomiota saaneen artikkelin mukaan Iran hyötyisi ISIS:stä kaikesta eniten, koska ISIS:n avulla Länsivallat on pakotettu valitsemaan liittolaisekseen Syyrian kapinallisten sijasta Syyrian presidentin Bashar al-Assadin, hyväksikäyttäen Lännen pelkoa Syyriasta palaavien taistelijoiden luomasta 'terroriuhasta'. Lisäksi Iran tahtoo pitää huolen, että sen naapurimaaksi ei koskaan tulisi Saddam Husseinin aikojen kaltaista vahvaa sotilasvaltiota, joten se vahvistaisi ISIS:stä saadakseen syyn puuttua 'Iraaqin asioihin. Lisäksi on väitetty ISIS:n ilmaantuneen näyttämölle juuri kun pääministeri Nuri al-Maliki ei olisi päässyt enää vaaleissa jatkokaudelle. Sama tapahtui Syyriassa kun Assadin hallitus oli romahtamassa, ISIS ilmaantui.

Syyria ja al-Qa'idah

9/11:n jälkeen al-Assad oli yhteistössä Yhdysvaltain terroristijahdin kanssa, kunnes 'Iraaqin sodan alkaessa Bashar al-Assad auttoi al-Qa'idah'aa perustamaan itselleen vastarintatukikohdan läntiseen 'Iraaqiin Lännen koalitioa vastaan. Kun taas al-Qa'idah aloitti kohdistamaan hyökkäyksiä shiioja vastaan, joita al-Assadin liittolainen Iran tuki, al-Assad alkoi jälleen pidätyttää al-Qa'idah taistelijoita.

Syyrian tiedustelusta loikannut turvallisuuspäällikkö Nawaf al-Fares kertoi olleensa osallisena operaatiossa Jihad-vapaaehtoisten salakuljettamisesta Syyriasta 'Iraaqiin vuoden 2003 alkaneen invaasion jälkeen. Bashar al-Assad salli maansa olla turvasatamana hyökkäyksille Yhdysvaltain ja 'Iraaqin joukkoja vastaan, tosin huolehtien 'Iraaqin vastarintataistelijoiden olevan tiukassa kontrollissa.

Syyria ja ISIS

Syyrian kansannousun alkaessa 2011 al-Assad vapautti kerrotun mukaan useita Jihadin takia pidätettyjä vankeja saadakseen kansannousun näyttämään al-Qa'idah'n terroristien hyökkäykseltä. Jotkut kertoivat Telegraph-lehdelle olleensa samaan aikaan Sednayan vankilassa Jabhat an-Nusrah'n johtajan Abu Muhammad al-Joulanin, Ahraar ash-Shaamin ja ISIS:n johtajien (mm. ISIS:n shari'ah-tuomarin "Abu 'Alin" kanssa). Hallitus sanoi vapauttamisen olevan hyvän tahdon ele, mutta kritisoijien mukaan al-Assadin hallinnolta ei voi odottaa mitään hyvän tahdon eleitä. Tosin Syyrian vankiloissa ei ollut ISIS:n ja Jabhat an-Nusrah'n johtoa, eikä SNC ole kyennyt esittämään nimilistoja "jihadisteista, joiden vapauttamisen tarkoituksena oli saada heidät taistelemaan hallitusta vastaan, jotta Assad voisi esittää itsensä maailmalle taistelevansa terrorismia vastaan". Suurin osa esimerkiksi ISIS:n Abu Bakr al-Baghdaadin ympärillä olevista ovat 'iraaqilaisia tai tsetseenejä. Myöskin SNC:n väitteille, että "Assadin hallitus ei pommita ISIS:n taistelijoita tai kohteita" ei ole mitään tukevia todisteita.

Tammikuussa 2014 Syyrian sotakoneet iskivät ISIS-taistelijoita vastaan näiden hyökättyä pohjoisen Raqqaa'an 17. Prikaatia vastaan ja ilmaiskut ISIS:n hallitsemaan Raqqa'ahan alkoivat helmikuun 7. 2014. Aleppon koillispuolella sijaitsevaa kapinallisten hallussa olevaa al-Babia Syyrian ilmavoimat ovat pommittaneet viikkoja.

Syyrian hallituksen ja Jihad-ryhmien öljykaupat

Länsitiedustelun mukaan Syyrian hallitus alkoi aktiivisesti tehdä yhteistyötä kapinallisryhmien kanssa keväällä 2013, jolloin Jabhat an-Nusrah valtaisi Syyrian tuottoisimmat öljykentät Deir az-Zourin maakunnassa, alkaen rahoittamaan sen operaatioita Syyriassa myymällä raakaöljyä miljooniin dollareihin kohonneilla hinnoilla.

Syyrian hallituksen kerrotaan maksavan Jabhat an-Nusrah'lle öljyn ja kaasuputkien suojelemisesta pohjoisessa ja idässä hallitsemillaan alueilla ja myös kuljettaen öljyä hallituksen vallassa oleville alueille. Kapinalliskomentaja kertoi Syyrian hallituksen maksavan Jabhat an-Nusrah'lle 2.2 miljoonaa dollaria taatakseen öljynkuljetuksen kahdessa suurimmassa öljyputkessa. an-Nusrah ei ole yksin: Kaikki öljykenttiä haltuunsa saaneet kapinallisryhmät ovat toimineet samoin. Aleppon jaetussa kaupungissa myös lännen tukemat kapinalliset kuin myös Islamin puolesta taistelevat ovat tienanneet hyvin hallituksen kanssa käymissä kaupoissa tarvikkeista.

Erään analyytikon mukaan Shaarissa lähellä Palmyraa ISIS:n hallussa olevan kaasukentän kaasulla ISIS ei tee mitään, ellei se myy sitä hallitukselle. ISIS tienaa 'iraaqilaisviranomaisten mukaan öljyllä päivittäin miljoona dollaria, arviolta sata miljoonaa kuukaudessa. Yhdistettynä Syyrian öljyn kanssa hinta voi olla kolme miljoonaa päivässä. ISIS myy öljyä 30 dollarilla per barreli mustassa pörssissä, kun kansainvälisessä kaupassa yhden barrelin hinta yli 100 dollaria.

Tosin, mikäli ISIS tuhoaisi valtaamansa öljykentät, öljyntuotannon jo olevan puolet sotaa edeltävästä ajasta, se tarkoittaisi sähkökatkoja Damaskoksessa ja hallitus joutuisi tuottamaan öljyä Iranista, mikä lopulta kääntäisi loputkin kansasta hallitusta vastaan.

Kapinalliset ovat myös uskoneet hallituksen iskevän ainoastaan ei-jihadistisia ryhmiä vastaan, jättäen
ISIS:n.

ISIS:stä eronnut "Murad" kertoo:

"Olimme varmoja, että hallitus ei pommita meitä. Me nukuimme aina hyvin tukikohdissamme".

Lännen tukemat kapinalliset (erityisesti "taisteleva" SNC) väittävät al-Assadin tukevan jihadistisempia kapinallisia voidakseen näyttää maailmalle Syyrian hallituksen taistelevan -nyt myös Länttä uhkaavia- terroristeja vastaan.

SNC:n uskotaan tällä koettavan mustamaalata Jihad-järjestöjä väittämällä niitä Assadin luomiksi ja liittolaisiksi, koska toisaalta ISIS ja Jabhat an-Nusrah saivat muutettua kansannousun kansainvälisesti tärkeimmäksi Jihadin kohteeksi, toisaalta myös siksi että SNC tarvitsisi kipeästi Lännen tukea Assadin vallasta syöksemiseksi.

Sen jälkeen, kun Jabhat an-Nusrah alkoi taistella ISIS:stä vastaan, eräät viranomaiset ovat lopettaneet mainitsemasta Jabhat an-Nusrah'n al-Assad-kytköksistä.

"Kerran tapahtui, että kun Syrian hallituksen upseeri ja 11 muuta loikkasi ja ajoivat Masilaan [Raqqa'an pohjoispuolelle], saimme määräyksen pidättää heidät ja palauttaa hallitukselle", kertoo kapinallisten mukaan kiinnijäänyt ISIS-taistelija. Hän myös kertoi ISIS:n pommittaneen Raqqa'an rautatieasemaa Abu Anas al-'Iraaqin käskystä. Samoin määrättiin avaamaan tuli ambulansseja ja uhreja pelastamaan saapuneita siviilejä kohti. Abu Anasin kerrotaan olleen 'Iraaqissa tiedusteluviranomainen ja nyt hän johtaa al-Qa'idah-prikaatia Raqqa'an maakunnassa.

"Abu Anas saa suoraan rahoitusta hallitukselta, Iranin ja 'Iraaqin kautta. Hänen prikaatinsa on erikoistunut kidnappauksiin, autopommeihin ja FSA-jäsenten salamurhaamiseen."
Thinktank-instituutti Chatham Housen Syyria-tutkimuksen johtava asiantuntija David Butter kertoi "Assadilla olevan pitkä historia terroriryhmien tukemisesta ja toiminnasta alueella. ISIS-lipuin varustettuja rakennuksia on jätetty pommittamatta ja puhutaan myös öljy-ja kaasusopimuksista."

Huhut ISIS:n ja Assadin "liittolaisuudesta" alkoivat, kun SNC:n Salim Idriss oli antamassa tuohtuneena haastattelua al-'Arabiyyah-kanavalle, juuri kun ISIS oli ampunut yhden FSA:n komentajan. Silloin Salim Idriss sanoi:

"Me irtisanoudumme heistä, koska valitettavasti he työskentelevät rikollisen Bashar al-Assadin hallituksen kanssa."

Syyrian hallituksesta loikanneet viranomaiset ovat myös kiistäneet hallituksen yhteydet al-Qa'idah-taistelijoihin. Vuonna 2011 loikannut ilmavoimien tiedustelupäällikkö Jamil Hasad kertoi jihad-ryhmien olevan hyödyllisiä hallitukselle oikeuttaen hallituksen sotilastoimet ja legitimiteetin sodassa 'terroria' vastaan. Hänen loikannut apulaisensa Affaq Ahmad kertoi myös Syyrian salaisen palvelun kaikkiin kapinallisryhmiin soluttautumisen lopettaneen täysin taistelut hallitusta vastaan:

"Nämä ryhmät eivät ylitä punaista rajaa, jotka hallitus ja heidän tukijansa hyväksyivät. Tähän kuului hallituksen hyväksyntä noiden ryhmien tappavan aleviitteja sekä druuseja vakuuttaakseen nämä vähemmistöt tukeutumaan hallitukseen".

Syyrian erikoisjoukkojen Elizabeth O'Bagy kertoi kuulleensa huhuja, että Jabhat an-Nusrah ja Islamilainen valtio ovat sopineet hallituksen kanssa olemaan osallistumatta etulinjan taisteluihin ja vähentämään hyökkäyksiään vastapalvelukseksi saaden hallita omia alueitaan pohjoisessa Syyriassa.

"Näin kävi Raqqa'assa. Se oli neuvoteltu ratkaisu".

ISIS:n nyt kokonaan hallitsemassa Raqqa'assa toimii edelleen hallituksen työntekijöitä hoitamassa sähkö- ja vesiyhtiötä.

Väitteet hallituksen tuesta al-Qa'idah'lle tulivat välittömästi kun kansainväliset sotarikossyyttäjät ja asiantuntijat syyttivät Assadin hallitusta "systemaattisesta kiduttamisesta ja tappamisesta" valtion vankiloissa.

Jotkut Syyrian entiset viranomaiset tai loikanneet ovat sanoneet Syyrian tiedustelupalvelun al-Mukhbaraatin olleen läheisessä yhteydessä Jabhat an-Nusrah'aan. an-Nusrah'n kerrotaan myyvän öljyä Bashar al-Assadin hallitukselle saaden vaihtokaupassa sähkönjakelua ja hyökkäämättömyystakeita ja ISIS on vastineeksi onnistunut välttämään ilmaiskuja päämajoihinsa.
Mediterranean Internationalin johtajan Dragan Vuckovicin mukaan Syyrian hallitus ei käytännössä hallitse enää mitään, öljyn ollessa roistojen ja ekstremistien käsissä, jotka myyvät sitä kenelle tahansa ostajalle.

Amerikkalainen viranomainen kertoo Yhdysvaltain saaneen luotettavia tietoja Syyrian hallituksen ostamisesta raakaöljyä Islamilaiselta valtiolta, joka kuljetti öljyn säiliöautoilla hallinnassaan olevilta alueiltaan Syyrian hallituksen hallinnassa olevien rintamalinjojen puolelle. Sama henkilö myös kertoi al-Assadin pidättyneen pommittamasta ryhmän päämajaa Raqqa'assa ja muualla, vaikka ne ovat helposti paikannettavissa ja näkyvillä selkeästi mustine lippuineen. Toisen amerikkalaisviranomaisen mukaan Assadin hallinto tarvitsee kipeästi öljyä, kun taas ISIS tulee yhä riippumattomammaksi Persianlahden varakkaista rahoittajistaan. Toisten amerikkalaisviranomaisten mukaan sotilasoperaatiot ISIS:n ja hallituksen välillä eivät ole mahdollisia, mutta ovat varmoja Syyrian tiedustelupalvelun soluttautumisesta vastarintaryhmiin. Tosin tämän tiedon syyrialaisviranomaiset olivat antaneet yhdessä tuloksettomissa neuvotteluissa SNC:lle, miten "tiedustelulla olisi agentteja oppositioryhmien johtoportaassa asti".

Tosin öljyä väitetään kuljetettavan myös Iranista ja 'Iraaqista, Hezbollahin salakuljettavan diesel-öljyä ja polttoainetta Libanonista ja opposition väittäessä myös Syyrian kurdien antavan öljyä hallitukselle.

Kun Jabhat an-Nusrah sai haltuunsa Hasakah'n maakaasukentän, he aikoivat katkaista sen putken, joka jakeli maakaasua hallitukselle, mutta paikalliset heimot kertoivat katkaisemisen uhkaavan hallituksen ilmaiskuilla, joten an-Nusrah sopi rajoitetusta kaasun määrän jakelusta hallituksen alueelle välttääkseen pommitukset.

Viimeinen

Kuten sanottu, Jihad tarvitsee myös vahvaa perustaa onnistuakseen. Valtiovaihtoehtoja vain alkaa olla varsin vähän. Ei ole mitenkään mahdotonta olettaa, että Islamilainen valtio (ISIS) tarvitsee menestyäkseen -yksityisten varakkaiden öljymaiden rahoittajiensa ja sotasaaliinsa lisäksi- myös jonkin kansainvälisesti riippumattoman valtion tukea ja yhteistyötä. Ja ainoat kuviteltavissa olevat valtiot voivat olla ainoastaan kansainvälisesti hylkiön asemassa olevat valtiot: Syyria ja Iran, jjoiden sotilaallinen ja taloudellinen järjestelmä ovat kansainvälisistä tahoista riippumattomia, eikä kummallakaan ole mitään raportoitavaa kenellekään -ihanteellisia taustavaikuttajia siis kansainvälisesti lainsuojattomille taisteluryhmille. Ns. uskonnolliset erimielisyydet näyttävän sivuutetun täysin, mikäli väittämissä on minkäänlaista perää.

Koonnut ja kääntänyt 'Abdullah Rintala

***

Kes Elo 13, 2014 11:16 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea