Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Pisara Valtameressä: Tazkiyyah - Sydämen puhdistus

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Pisara Valtameressä: Tazkiyyah - Sydämen puhdistus
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Pisara Valtameressä: Tazkiyyah - Sydämen puhdistus Vastaa lainaamalla viestiä

***
Pisara Valtameressä


    Profeetta Muhammad (S) kertoo:

    "Varpunen tuli, istui veneen reunalle ja kastoi nokkansa mereen. Al-Khidr sanoi Musalle, "Minun tietoni, sinun tietosi ja koko luomiskunnan tieto verrattuna Allahin tietoon ei ole enempää kuin se määrä vettä, jonka tämä lintu vei merestä nokassaan" [al-Bukhari vol.1. num. 124]

***

Tazkiyyah - Sydämen puhdistus

"Totisesti autuas on se, joka säilyttää sielunsa puhtaana, ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee! " 
(Suuratush-Shams 91:9-10) 


    Uskon Perusta 1: Allaahin Ominaisuuksien tietäminen
    Uskon Perusta 2: Niiden Rikkauksien Tunnistaminen joilla Allaah on meitä siunannut
    Nifaaq - Tekopyhyys
    Taqwan Hedelmistä
    al-Hamduli-Llaah
    Kuinka ansaita Allaahin rakkaus?
    Tawbah (Katumus): Ainut Tie ulos Vaikeuksista
    Al-Istighfaar (Anteeksiannon etsiminen)
    Ole ylpeä Islaamista
    Seuralaisten Tavat
    as-Salaamu 'alaykum - Olkoon Rauha Kanssasi
    Kuolleet sydämet
    Teitkö...?
    Rakkaus Lähettilääseen 
    Ghibah'sta ja juoruilusta "Juoruilu ja sen haitalliset vaikutukset muslimien yhteisöön"
    Katseen maahan luomisen suuri hyve
    Allaahin muistaminen ja Qur'aanin lausuminen
    Olkaa sovussa älkääkä kiistelkö
    Shaytaania vastaan taisteleminen
    Tämän maailman elämä on katoava nautinto
    "Ja kuka voi mennä enemmän harhaan kuin hän, joka seuraa omia halujaan?"
    Kibrin (ylpeyden) sairaus
    Uskova tässä dunyassa
    Jakautuminen ja eri mieltä oleminen
    Syntien vaikutukset
    Ibaadah'ssa kamppailu
    Pelätään virheiden tekemistä tiedossa ja opastuksessa
    Sääntö koskien Salafia, joka erehtyy Da'wah'n ja Manhaj'in asioissa
    Laita itsesi vastuuseen ennen kuin sinut laitetaan vastuuseen
    Kuinka varjella Imaania vajoamasta syntiin nykyajan yhteiskunnassa
    Syntien salassa pitäminen


---------------------------------------------------------------------------------

    Uskon perusta I:
    Allaahin Ominaisuuksien tietäminen

    Jamaal Zarabozo


Tiedän, että keskustelimme samaisesta aiheesta muutama kuukausi sitten, mutta halusin palata aiheeseen, koska eräs sisko sanoi, ettei aihe Tawheed auta nostamaan hänen Eemaaniaan, uskoaan. Niinpä ajattelin, että palaisin samaiseen aiheeseen uudelleen ja hieman syvemmin, In shaa Allaah. Toivon, että tästä jää meille jokaiselle jotain sellaista, joka auttaa kohottamaan omaa Uskoamme.

Allaah sanoo Koraanissa: “Voitollisia totisesti ovat uskovaiset.” (Suuratul-Muminuun 23:1)

Allaah on luonut tavan ja keinon yltää jokaiseen saavutukseen tässä elämässä. Luonnollisesti jokaisen täytyy ymmärtää että tärkein saavutus tässä elämässä on vahva Eemaan (Usko Allaahiin). Aivan kuin on olemassa asioita jotka voivat kohottaa uskoamme, on myös asioita jotka sitä voivat laskea. Niinpä, on todella tärkeää meille tietää mitkä nämä kaksi tekijää voivat olla. Tällä tavoin voimme yrittää etsiä ja lähestyä niitä asioita jotka nostattavat Eemaan iämme (Uskoamme) ja pysyä poissa niistä asioista joiden tiedämme laskevan Eemaan iämme. Yksi tärkeä näkökulma on se, että tiedämme mitkä ovat Eemaan in itsensä perustat ja miten me vahvistamme kyseisiä perustoja.

Eemaanilla on muutamia vahvoja perustoja. Ehkä kaksi tärkeintä niistä ovat: niiden ihanien ja kauniiden siunausten tunnistaminen, jotka Allaah on jokaiselle meistä antanut ja Hänen Suuruutensa tietäminen ja tunnistaminen. Tänään keskustelemme jälkimmäisestä, ja ensi kerralla tarkoitukseni olisi käydä läpi ensimmäistä.

Täydellisyyden, paremmuuden ja kauneuden rakastaminen on yksi ihmiskunnan luontaisista ominaisuuksista. Ibn al-Qayyim (rahimahu-Llaah ) kirjoitti, että rakkaus rakastettuun on lähtöisin rakastetun täydellisyydestä ja kauneudesta. Niimpä tulemalla tietoiseksi ja tunnistamalla Allaahin Nimet, Ominaisuudet ja Teot, tulemme rakastamaan Häntä enemmän ja Eemaan imme (Uskomme) tulee vahvistumaan.

On todella surullista, että monet Muslimeista eivät ota aihetta Allaahin Nimien ja Ominaisuuksien tuntemisesta tosissaan. Mutta, itseasiassa, yksi Koraanin pääsaavutuksista on kertoa meille Allaahin Nimistä ja Ominaisuuksista. Etkö näe, miten seuraava Koraanin Suurah (luku) on verrattavissaa kolmasosaan Koraanista, “Sano: Hän, Allaah on Yksi. Ainoa Jumala, Kaikkivaltias. Hän ei ole synnyttänyt eikä ole syntynyt ja ketään ei ole Hänen vertaistaan.” (Suuratul-Ikhlaas 112)
Oletko ajatellut sitä tosiasiaa, että seuraavaa Koraanin jaetta on kutsuttu yhdeksi suurimmaksi Koraanin jakeista? Melkein koko jae on Allaahin, Hänen Nimiensä, Ominaisuuksiensa ja tekojensa kuvausta: “Allaah, ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Hän, Elävä, Iänkaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki mitä on Taivaissa ja Maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää mitä on heille vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä; mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen Valtaistuimensa käsittää Taivaat ja Maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; Hän on Ylhäinen, Valtava.” (Suuratul-Baqarah 2, Ayah 255)

Etkö näe, kuinka Allaah avaa Koraanin Hänen Nimillään ja Ominaisuuksillaan ja vaatii meitä lukemaan ne jokaisen rukouksen jokaisessa rakah:ssa? Allaah sanoo: “Ylistys olkoon Allaahille, Maailmojen Valtiaalle. Armelijaalle Armahtajalle. Tilinteonpäivän ainoalle Omistajalle.” (Suuratul-Faatihah 1:1-3)

Ja etkö näe, kuinka Allaah lopettaa Koraanin melkein samoilla Hänen Nimistään kuin Hän sen aloittaakin: “Sano: ‘Minä etsin turvaa ihmisten Herralta, ihmisten Kuninkaalta, ihmisten Jumalalta.’” (Suuratun-Naas 114:1-3)

Miksi ovat nämä Koraanin jakeet niin tärkeitä? Miksi meitä on käsketty ja pyydetty lukemaan niitä niin useasti ja niin monessa eri paikassa?

On selvää, rakkaat sisaret, että mitä enemmän tiedämme Allaahista sitä vahvempi meidän Eemaanimme on. Meidän rakkautemme Häneen tulee olemaan suurempi. Meidän pelkomme Häntä kohtaan tulee olemaan suurempi. Meidän luottamuksemme ja luottavuutemme Häntä kohtaan tulee olemaan suurempi. Ja meidän Hänelle omistautuminen ja Häntä palveleminen tulee syvemmäksi ja jatkuvammaksi.

Kun me sanomme: “Ei ole ketään muuta palvomisen arvoista kuin Allaah,” me todistamme, että Allaah on ainut kuka ansaitsee meidän palvontamme. Mitä enemmän tiedämme Allaahista ja Hänen Nimistään ja Ominaisuuksistaan, niin sitä paremmin me ymmärrämme tämän tosiasian. Mitä paremmin ymmärrämme tämän tosiasian, sitä enemmän tulemme, todellisuudessa ja käytännössä, todistamaan tämän Shahadan totuuteen.

Ottakaamme, tämän Halaqan lyhkäisyyden vuoksi, vain yksi esimerkki Allaahin Nimistä. Tämä on nimi ar-Rabb (Herra) taiRabbil-‘Aalameen (Maailmojen Herra), kuten Suuratul-Faatihassa, jonka aiemmin mainitsin. Allaah sanoo myös Koraanissa “Sano: ‘Tulisiko minun etsiä muuta Herraa kuin Allaah, kaiken olevaisen Valtias?” (Suuratul-An’aam 6:164)

Me sanomme tämän nimen jokaisessa rukouksen rakah:ssa, ja me jopa sanomme sen kumartuessamme ja pistäessämme päämme maahan rukouksessamme. Silti, kuinka moni meistä on todella miettinyt ja pohtinut ar-Rabb:in merkitystä? Kuinka moni meistä on ajatellut tätä kaunista Allaahin nimeä ja ominaisuutta? Ja, jos me ottaisimme aikaa sitä ajatellaksemme, niin millainen vaikutus tiedolla, että Allaah on ar-Rabb on elämässämme?

Nimi ar-Rabb sisältää itseasiassa monta merkitystä, joista muutama: Luoja, Henkiinherättäjä, Elättäjä, Ylläpitäjä, kypsyyteen Nostaja, Hän joka on vastuussa kaikista tapahtumista sillä tavoin, ettei mitään jää pois Hänen valvonnastaan, Hän joka tuo tapahtumaan vain parasta.
Mitä sitten ar-Rabb:in tulisi meille merkitä?

Ensinnäkin, se tarkoittaa että Allaah on meidän Luojamme ja meidän Ylläpitäjämme, Elättäjämme ja Hoitajamme. Jokainen hoitava teko, kasvu ja elatus on riippuvainen Hänestä, jopa meidän pelkkä olemassaolomme. Kaikki on osa Hänen sääntöään ja johtoaan. Hän on jokaisen Herra ja Johtaja, vaikka he eivät Häntä palvoisikaan, ja mitään ei tule heidän osakseen paitisi Hänen tahdostaan. (Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että jos joku palvoo idolia, niin hän itseasiassa palvoo Allaahia, vaan se tarkoittaa sitä, että tajusi ihminen sitä tai ei, Allaah on hänet luonut ja on hänen Herransa.)
Toisekseen, kun me tiedämme ja ymmärrämme sen, me emme ikinä etsisi muuta Herraa kuin Allaah. Me kääntyisimme yksin Hänen puoleensa ja tekisimme kaiken palvontamme puhtaasti Hän tähtensä yksin. Me ymmärtäisimme, että kaiken muun palvominen olisi turhaa, sillä kaikki nuo patsaat ja olennot ovat Allaahin sääntöjen alaisina ja heillä ei ole voimaa tehdä mitään. Eikä meillä olisi halua sydämissämme etsiä tai palvella ketään herraa muuta kuin Allaahia. Vain Allaahilla on tarvittat ominaisuudet ollakseen meidän palvonnan kohteena. Hän on Ainut kuka on palvomisen arvoinen.

Lopuksi, kun me ymmärrämme nuo asiat, niin me käännymme Allaahin puoleen ja me tulemme pyytämään vain yksin allaahilta. Katso kotona Koraania läpi, ja huomaa miten usein Profeetat ('alayhimus-salaam) aloittivat rukouksen sanoilla: “Rabbanaa.” “Herramme.” He kääntyivät Allaahin puoleen ja kutsuivat Häntä käyttäen Hänen nimeään ar-Rabb, koaska tämä nimi edustaa sitä, ettei kukaan voi tulla meidän avuksemme jos Allaah ei niin tahdo. Kaikki, niin elatus ja virkistyskin ovat Allaahin käsissä. Siispä kenen muun puoleen meidän tulisi kääntyä? Ei kenenkään muun kuin Allaahin, sillä Hän on ar-Rabb.

Nämä ovat vain muutamia niistä asioista jotka meidän tulee ymmärtää siitä, että Allaah on ar-Rabb. Mutta itseasiassa, jokainen Hänen Nimistään ja Ominaisuuksistaan on tärkeä meidän Eemaanillemme ja niillä on vastaavia vaikutteita uskoomme. Meidän tulee ottaa aikaa opiskella ja ymmärtää niitä. Meidän tulee kääntyä Koraanin puoleen ja lukea missä ja milloin Allaah käyttää ja viittaa Hänen eri Nimiinsä. Ja meidän tulee ymmärtää näiden Nimien ymmärtämys ja selitys jotka suuret Islaamin oppineet ovat antaneet läpi historian. Kun me teemme tämän, me tulemme tunnistamaan ja tietämään Allaahin suuruuden ja täydellisyyden. Ja kuten mainitsin aiemmin, meidän rakkautemme Allaahiin tulee kasvamaan suuresti, kuten myös meidän pelkomme, toivomme, luottamuksemme jne. Häntä kohtaan. Kaikki nämä ovat uskon perusasioita. Ja tämä tarkoittaa sitä, että meidän uskomme tulee suuremmaksi ja vahvemmaksi kautta meidän tietomme ja ymmärryksemme näistä Allaahin Nimistä ja Ominaisuuksista, jos me otamme niiden opiskelun vakavasti.

Ennenkuin lopetamme, ajattelin mainita vielä muutaman asian Allaahin Nimistä ja Ominaisuuksista, jotka myös mainitsin aiemmin aiheen yhteydessä. Ensinnäkin, erinnäisissä kirjoituksissa tai kirjoissa Allaahin Nimistä voi löytyä lauseita kuin, “Kukahyvänsä sanoo tämän Allaahin nimen tuhat (tai kymmenentuhatta) kertaa niin Allaah tulee…” Luonnollisesti, jos haluaa tehdä tämän tyyppisen lausunnon, niin silloin täytyy olla todiste sille Koraanista tai autenttisesta Hadithista Profeetalta . Tämä ei ole asia jonka voisi jättää ihmisen älyn tai jonkunlaisen näyn varaan. Jokatapauksessa ei ole minkään laista todistetta näille väitteille. Ei ole tietoa siitä, että Profeetta  tai hänen Seuralaisensa olisivat sanoneet vain yhtä Allaahin Nimeä uudestaan ja uudestaan satoja (puhumattakaan tuhansista) kerroista. (Mutta on tosin dhikrejä joissa sanotaan tietty lause tai lausahdus useampaan kertaan, kuten “Subhaana Allaah”, “Kunnia olkoon Allaahille”, tai “Al-Hamduli-Llaah”, “Ylistys olkoon Allaahille”, ja niin edelleen.)

Toinen ja viimeinen asia on se, että on eräs Hadithi Profeetalta  tähän asiaan liittyen, joka on usein väärinymmärretty tai yksinkertaisesti ei ymmärretty. Tässä Hadithissa sanotaan: “Allaahilla on yhdeksänkymmentäyhdeksän nimeä, sata miinus yksi. Ei ole ketään joka säilyttäisi nämä nimet paitsi että hän astuu Paratiisiin.” Ja toinen sanoo: “Kukahyvänsä käsittää ne hän astuu Paratiisiin.” (Kerännyt al-Bukhaaree ja Muslim)

Monet oppineet ovat keskustelleet näiden hadithien tarkoituksesta ja useimmat heistä ovat päätyneet siihen tulokseen että tämä Hadith viittaa neljään asiaan:

1) Henkilö oppii ja tietää nämä Allaahin Nimet Koraanista ja Sunnasta.
2) Hän ymmärtää ne Koraanin, Sunnan ja Arabian kielen avulla.
3) Hän uskoo niihin vakaasti Allaahin Niminä.
4) Ja viimeiseksi, hän toimii sen mukaan mitä hän tietää ja uskoo näistä nimistä (kuten me aiemmin keskustelimme nimestä ar-Rabb).

Kun tapaamme nämä neljä vaatimusta Allaahin Nimien suhteen, jos Allaah suo, Allaah tulee olemaan meihin tyytyväinen ja tulemme astumaan Paratiisiin.

    Uskon Perusta II:

    Niiden Rikkauksien Tunnistaminen 
    joilla Allaah on meitä siunannut

    Jamaal Zarabozo


Monissa tilanteissa olemme keskustelleet miten tärkeää on se, että on vahva Eemaan (Usko). Olemme myös puhuneet niistä asioista joiden avulla voimme kasvattaa ja vahvistaa omaa Uskoamme. Yksi tärkeä tapa on meidän rakkautemme Allaahia kohtaan. Tämä rakkaus on kahden asian funktio: 1) Allaahin Nimien ja Ominaisuuksien tietäminen, josta me jo puhuimme, ja 2) niiden rikkauksien tunnistaminen joilla Allaah on meille antanut. Samalla tavoin kuin ihmiskunta on luonnollisesti ohjattu rakastamaan täydellisyyttä ja kauneutta, ihmiskunta on myös luonnollisesti ohjattu rakastamaan häntä joka tekee hänelle hyvää ja kenen tarpeessa hän on.

Kun me tunnistamme nuo kaksi asiaa, me tulemme tajuamaan että meidän rakkautemme tulisi olla omistettu Allaahille. Tämä on koska kaikki rikkauden ja siunauksen joita meillä on - kaikki luomiskunnan rikkaudet - ovat yksin Allaahilta. Allaah sanoo Koraanissa“Ja mitähyvänsä te saatte siunauksista on kaikki Allaahilta.” (Suuratun-Nahl 16:53)

“Ja jos yritätte laskea Allaahin siunauksia, niin ette kykene niitä luettelemaan.” (Suuratun-Nahl 16:18)

Jos haluamme näiden siunausten jättävän meihin halutun jäljen, meidän tulee ensiksi ymmärtää että meille on annettu paljon siunauksia elämämme varrella. Toiseksi meidän tulee ymmärtää että kaikki nämä siunaukset tulevat Allaahilta ja yksin Allaahilta. Ja kolmanneksi meidän tulee ymmärtää että kaikista näistä siunauksista me olemme täysin riippuvaisia Allaahille, samaan aikaan kun Allaahilla ei ole mitään tarvetta antaa näitä siunauksia meille. Kuten Allaah sanoo: “Oi ihmiskunta! Te olette Allaahin tarpeessa. Mutta Hän on Rikas [Vapaa kaikista tarpeista], Kaiken Ylistyksen Arvoinen.” (Suuratul-Faatir 35:15)

Mitähyvänsä hyvää meidän osaksemme tulee, se on vain Allaahin Tahdon ja Armon ansiosta. Totisesti , jos koko ihmiskunta haluaisi hyödyttää meitä jollakin, he eivät pystyisi paitsi jos Allaah niin tahtoisi. Profeetta Muhammad  kertoi Ibn Abbaasille : “Tiedä, että jos ihmiset kokoontuisivat yhteen hyödyttääkseen sinua jollakin, he voisivat sinua hyödyttää vain sillä, minkä Allaah oli jo sinulle määrännyt. Ja jos he kokoontuisivat yhteen vahingoittaakseen sinua jollakin, he voisivat vahingoittaa sinua vain sillä, minkä Allaah oli jo osaksesi määrännyt.” (Saheeh, kerännyt at-Tirmidhee)

Kun ymmärrämme tämän tosiasian, että jokainen ihana asia joka meillä on ja jota me teemme on osa Allaahin Armosta ja Rikkauksista, niin tulemme totisesti rakastamaan Allaahia, Armeliasta Armahtajaa. Ja kun me rakastamme Allaahia, niin silloin palvelemme vain Häntä yksin ja vilpittömästi. Itse asiassa, monissa Koraanin kohdissa Allaah yhdistää Hänen kiittämisensä Hänen oikeaan palvontaansa. Katsokaa näitä seuraavia Koraanin säkeitä [“Ja olkaa kiitollisia Allaahin siunauksista, jos Häntä yksin palvelette.” (Suuratun-Nahl 16:114 “Osoittakaa Minulla kiitollisuutta [Minun teille antamien lukemattomien siunausten johdosta] älkääkä olko kiittämättömiä Minua kohtaan.” (Suuratul-Baqarah 2:152)

Ja Herranne julisti teille: ‘Totisesti, jos annatte kiitoksen [siten että hyväksytte Uskon ja palvotte yksin Allaahia] Minä tulen antamaan teille enemmän [Minun siunauksiani], mutta jos olette kiittämättömiä [uskottomia], niin Minun tuomioni on oleva mitä ankarin.’” (Suuratu Ibraaheem 14:7)

Mutta ennenkuin kiitämme Allaahia, kuten mainitsin aiemmin, meidän täytyy tunnistaa nämä ihanat rikkaudet jotka Allaah on meille antanut. Monet ihmiset ottavat ne itsestäänselvyyksinä ajatellen yksinkertaisesti että “Jokaisella on nämä asiat ja joillakin jopa enemmän.” Toiset taas ajattelevat että nämä rikkaudet ovat asioita jotka he ovat ansainneet tai joilla heitä on palkittu. Jotkut ihmiset taas ovat jopa vihaisia Allaahille koska he uskovat että he eivät ole saaneet kaikkia siunauksia jotka he olisivat ansainneet!

Siksipä haluaisinkin muistuttaa teitä ja itseäni muutamista niistä rikkauksista joilla Allaah on meitä siunannut, jotta me tulemme, In shaa Allaah, olemaan kiitollisten joukossa, emmekä heidän jokossaan ketkä ovat kiittämättömiä.

Ensimmäinen rikkauksista on Islaam ja Usko. Ilman Allaahin Armoa kukaan meistä ei olisi saanut tätä ihanaa rikkautta. Hän Yksin on Se, joka pystyy asettamaan tämän johdatuksen sydämiimme.
On niitä Muslimeita jotka ovat saaneet sen suuren siunauksen Allaahilta että he ovat kasvaneet Muslimiperheissä ja tunteneet Allaahin pienestä pitäen. He eivät ikinä ole kohdanneet sitä epätoivoisuutta ja onnettomuutta joka on heillä jotka elävät uskottomuuden ja tietämättömyyden keskellä, tietämättä Herrastaan. Tämä on heille suuri siunaus, jonka he usein unohtavat.
Monet meistä taas, kuten itseni, ovat eläneet suurimman osan elämästään tuntematta Allaahia, ja tästä uskottomuudesta Allaah on johdattanut meidät Islaamiin. Asettanut uskon sydämiimme ja johdattanut meidät pois tietämättömyydestä. Subhaana Allaah. Meidän eritoten tulisi osata arvostaa tätä siunausta, sillä tiedämme mitä epäusko on.

Mitä siis tämä rikkaus tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että Allaahin Armon ja Tahdon kautta me pääsemme Paratiisiin ja meidät pelastetaan Helvetin Tulelta. Kuinka usein me ajattelemme tätä ja kiitämme tästä suuresta rikkaudesta Allaahia?

Toinen rikkaus josta haluaisin muistuttaa meitä kaikkia on veljeyden ja siskouden rikkaus Islaamissa. Tämä on yksi suurimmista siunauksista Allaahilta. Medän kaikkien tulisi saada asua yhteisössä jossa välitämme toisistamme ja katsomme toistemme perään. Meidän ei koskaan tulisi tuntea yksinäisyydettä tai jonkun tarvetta.

On tosin totta, että tämä veljeys ei ole niin vahva kuin se oli Seuralaisten aikaan tai sen jälkeen. Jos se olisi, niin emme löytäisi sen kaltaisia tilanteita joita löydämme maailmasta tänäpäivänä. Silti, samaan aikaan, pienellä mittakaavalla, monissa yhteisöissä eri puolilla maailmaa, voimme vieläkin löytää vahvaa veljeydentunnetta ja rakkautta toisia Muslimeita kohtaan. Henkilökohtaisesti voisin listata monta tarinaa joissa Muslimit auttavat ja tukevat toisiaan. Al-Hamduli-Llaah.
On vielä kaksi muuta siunausta joista haluaisin keskustella. Nämä molemmat on mainittu pienessä kirjasessa jonka on kirjoittanut Shaykh ‘Abdul-‘Azeez al-Khatabee.

Ensimmäinen näistä siunauksista on näkö. Shaykh al-Khatabi kertoo, että hän löysi sokean miehen eksyksissä ja vauhkoontuneena Makkan etäläisestä osasta. Hän pysäytti hänet ja kysyi häneltä mitä hän oli etsimässä. Selvisi, että hän yritti etsiä paikkaa, joka sijaitsi Makkan pohjoisosissa ja että hän oli kävellyt koko päivän päästäkseen määränpäähänsä. Niinpä Shaykh al-Khatabi tarjosi hänelle kyydin. Autossa hän kysyi häneltä josko hän kohtasi paljon suuria vaikeuksia vammansa johdosta. Sokea mies sanoi, että pahin asia jonka hän kohtaa koskee hänen pieniä tyttäriään. Joskus he itkevät ja ovat hyvin kipeitä myöhään yöllä. Hän ei voi tehdä mitään heidän hyväkseen. Kun hänen vaimonsa menee heitä katsomaan ja tulee takaisin myös hänen vaimonsa itkee eikän hän voi saada mitään uutisia tältä. Ainoa asia minkä hän voi tehdä on se, että hän menee naapuriensa talolle ja jyskyttää heidän oveaan kunnes he tulevat aukaisemaan. Sittän hänen tulee rukoilla heitä ottamaan hänen tyttärensä sairaalaan. Luulen että kaikki te joilla on lapsia pystytte kuvittelemaan tilanteen jossa lapsenne itkisivät kivusta ja sairaina ja teidän pitäisi istua avuttomina vieressä, kyvyttömänä tekemään mitään lastenne hyväksi. Miltä teidän sisimmässänne tuntuisi vastaavassa tilanteessa? Ei ole epäilystäkään siitä, että se tuntuisi kidutukselta. Mutta, Allaahin Armosta, Hän on antanut useimmille meistä näkemisen siunauksen ja meidän, useinmiten, ei täydy kohdata vastaavia vaikeuksia ja kaameita tilanteita jokapäiväisessä elämässämme.

Toinen tarina jonka Shaykh al-Khatabi mainitsee kertoo siitä, miten kerran hän oli luennolla moskeijalla ja he näkivät miehen moskeijan ulkopuolella heiluttamassa käsiään. Puhuja pyysi häntä menemään ja katsomaan mitä mies halusi. Hän meni ulos ja huomasi, että miehellä ei ollut käsiä. Kahta näistä käsistä, jotka me otamme itsestäänselvyyksinä… Allaah oli poistanut tämän siunauksen jota me kaikki ylenkatsomme tältä mieheltä. Tällä miehellä ei ollut keinoa millä hän olisi päässyt moskeijaan koska hän ei voinut avata moskeijan ovea. Kun hän astui moskeijaan hän kysyi missä kylpyhuone oli. Hänen piti pyytää Shaykh al-Khatabia menemään hänen kanssaan kylpyhuoneeseen. Hän tarvitsi jonkun avaamaan hänelle oven. Kun hän oli astunut kylpyhuoneeseen hän pyysi Shaykh al-Khatabia tulemaan hänen mukaansa ja ottamaan pois hänen vaatteensa katsomatta häntä. Shaykh al-Khatabi ihmetteli, miten tämä mies pystyi edes puhdistamaan itsensä sen jälkeen kun hän käyttäisi kylpyhuonetta!

Nämä kaksi suurta ja ihmeellistä Allaahin siunausta, meidän näkömme ja kätemme. Kuinka moni meistä edes ajattelee niitä ja kiittää Allaahia niistä? Totisesti, kuinka monta kertaa me käytämme näitä tärkeitä siunauksia Allaahilta tekemään asioita jotka Allaah on kieltänyt ja joihin Allaah on tyytymätön? Itseasiassa, kuinka paljon pidemmälle voimmekaan mennä harhaan…

Allaah sanoo Koraanissa “Totisesti, Me näytimme hänelle tien, oli hän kiitollinen tai hyvin kiittämätön.” (Suuratul-Insaan 76:3) Jos tarkastelemme tämän säkeen arabiankielistä tekstiä lähemmin, tulemme huomaan että sana kiittämätön kafuuraa on sen intensiivisimmässä muodossa, kun taas kiitollinen shaakiraa taas ei ole. Jotkut oppineet ovat keskustelleet tämän syystä ja päätyneet selvästi siihen tulokseen, että ottaen huomioon kaikki nämä Allaahin meille antamat rikkaudet on itseasiassa mahdotonta kenenkään kiittää Allaahia niin kuin Hän ansaitsisi tulla kiitetyksi. Niinpä, ei väliä kuinka kiitollisia me olemme, emme silti ole tarpeeksi kiitollisia. Niinpä, ottaen huomioon kaikki ne rikkaudet ja siunaukset jotka Allaah on meille antanut vain yksin Hänen Armonsa johdosta, jos me olemme vain vähänkin kiittämättömiä, niin itseasiassa me olemme todella kiittämättömiä.

Rakkaat sisaret, meidän täytyy olla varmoja siitä, että olemme niiden ihmisten joukossa jotka ajattelevat ja tunnistavat ne rikkaudet joilla Allaah on heitä tässä elämässä siunannut. Ja meidän täytyy varmistaa ettemme ole niiden joukossa, joita Allaah kuvaa Koraanissa “He tunnistavat Allaahin siunauksen, mutta sitten he kieltävät sen ja suurin osa heistä on uskottomia.”(Suuratun-Nahl 16:83)

Sen sijaan, meidän tulisi olla heidän joukossaan jotka ottavat aikaa ajatella niitä kaikkia ihania asioita joita Allaah on meille antanut tässä maailmassa, vaikka Allaahilla ei ole tarvetta antaa meille mitään, mutta me, tosiasiassa olemme Hänen tarpeessaan. Jos me teemme tämän vilpittömästi, niin Allaah tulee totisesti olemaan sydämiemme Rakastettu ja meidän Eemaanimme (Uskomme) ja vilpittömyys Allaahille tulee kasvamaan. Ja tämä taas, on yksi suurimmista siunauksista jonka Allaah voi meille antaa.

    ***

    Tekopyhät


Koraanin alussa Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala jakaa koko ihmiskunnan kolmeen ryhmään: uskoviin, uskottomiin ja tekopyhiin. Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala kuvailee lyhyesti uskovien ominaisuuksia. Sitten uskottomat mainitaan vain yhdessä jakeessa. Tätä kuvausta seuraa erittäin tarkka kuvaus tekopyhistä. Tekopyhiä kuvataan perusteellisesti, sillä he ovat yhteiskunnan vaarallisimpia jäseniä. Näin ollen on tärkeää ymmärtää tekopyhien luonteenpiirteet ja kohtalo.
Huomaa, että tämä ihmiskunnan jako perustuu uskoon ja tekoihin, välittämättä väristä, alkuperästä, kielestä tai kansallisista tai maantieteellisistä eroista.

Tutkikaamme nyt tekopyhien luonteenpiirteitä jotka on kuvattu Suuratul-Baqarassa, missä Allaah sanoo: "Muutamat ihmiset sanovat kyllä, 'Me uskomme Allaahiin ja Viimeiseen Päivään' eivätkä kuitenkaan usko. He tahtovat pettää Allaahia ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä." (Suuratul-Baqarah 2:8-9)

Huomaa, että vaikka he väittävät uskovansa Allaahiin ja Viimeiseen Päivään, uskoa Muhammadin Profeettana ei mainita laisinkaan. Tämä oli sen aikaisten juutalaisten usko. Näin ollen, mikä tahansa usko, ilman uskoa Profeetta Muhammadiin  ei ole hyväksyttävä. He ovat niin eksyksissä, etteivät voi edes ymmärtää omia tekojaan.

"Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Allaah pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet." (Suuratul-Baqarah 2:10)
Näin ollen, valehtelu ei ole merkityksetön synti. Se voi muuttaa uskovan tekopyhäksi.
Allaah kuvaa valehtelua patsaden palvonnan yhteydessä Koraanissa: "Pelastakaa itsenne patsaiden palvonnan ja valehtelun pahuudelta."

Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala kuvaa kolme erottuvaa tekopyhyyden merkkiä: "Kun heille sanotaan, 'Älkää aiheuttako pahennusta maan päällä,' he vastaavat, 'Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi.' Eivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua." (Suuratul-Baqarah 2:12)

Allaah jatkaa: "Ja kun heille sanotaan, 'Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat,' he vastaavat 'Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?' Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä." (Suuratul-Baqarah 2:13)

Tästä on selvää, että oikean uskon koetus on uskoa, kuten Profeetta Muhammadin  Seuralaiset uskoivat. Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala kunnioitti Profeetan  Seuralaisia  niin oaljon, että Hän teki heistä tunnusmerkin testatakseen vilpitöntä uskoa. Vastaavasti, Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala kunnioitti Seuralaisia aiemmassa jakeessa, jossa Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala sanoo, että tekopyhät yrittävät pettää Allaahia (Subhaanahu wa Ta'aala ja Hänen uskoviaan.

Allaah kuvaa kolmatta tekopyhyyden merkkiä seuraavasti: "Kohdatessaan uskovaisia he sanovat, 'Me uskomme,' mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät, 'Tietysti olemme teikäläisiä; me vain teimme pilkkaa.' Mutta Allaah tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvemmälle häpeään. He ovat niitä, jotka oikean Johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Allaahin Opastusta." (Suuratul-Baqarah 2:14-16)

Vastakohtana voimme kuvailla uskovien naisten ja miesten kohtaloa Tuomion Päivänä. Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala sanoo Suuratul-Hadiidissa, 12: "Sinä Päivänä, jolloin olet näkevä uskolliset miehet ja naiset valo edessään ja oikealla puolellaan. Tämä on teille hyvä sanoma, joka lupaa sinä Päivänä teille puutarhoja, joita virrat vilvoittavat, teidän asuaksenne niissä. Tämä on suuri autuus."

Monta asiaa tulee mainita. Me huomaamme, että uskovia miehiä ja naisia kohdellaan samaan tapaan palkintona heidän hyvistä teoistaan. Valo on heidän oikeassa kädessään, sillä oikeaan käteen heille annetaan heidän tilinsä. On myös tapana kantaa valoa matkustajan edellä. Tämä valo heidän edessään on tulos heidän hyvistä teoistaan. On monta sanontaa Profeetta Muhammadilta  jotka kuvaavat tätä asiaa.

Anas  kertoo, että Profeetta Muhammad  sanoi: "Antakaa ilosanoma niille ihmisille, jotka menevät Moskeijaan pimeässä yössä. He saavat kaiken valon Tuomion Päivänä." (Ibn Maajah)
Ibn Umar  kertoo, että Profeetta Muhammad  sanoi: "He, jotka suorittavat rukouksensa säännöllisesti ja ajattelevaisesti, saavat palkakseen johdattavan valon Tuomion Päivänä; He, jotka eivät tee näin, eivät saa minkäänlaista valoa ja he ovat Qaruun, Hamaan ja Fir'awn." (Musnad Ahmad)

Abuu Sa'eed  kertoo, että Profeetta  kertoi: "Kukahyvänsä lukee Suuratul-Kahfin perjantaina saa opastavan valon Tuomion Päivänä, joka jatkuu hänen jalkateristään aina taivaisiin saakka." (Tabarani)

Abuu Hurayrah  kertoo, että Profeetta Muhammad  sanoi: "Kukahyvänsä lukee vain yhden jakeen Koraanista, se muuttuu häntä opastavaksi valoksi Tuomion Päivänä." (Imaam Ahmad)
Abuu Hurayrah  kertoo, että Profeetta Muhammad  sanoi: "Kuka hyvänsä lähettää rauhan ja siunaukset minulle saa opastavan valon sillan yli Tuomion Päivänä." (Dailimi)

Vastaavasti kaikki hyvät teot antavat uskoville opastavan valon. Tämän kaiken vastakohtana Allaah kuvaa tekopyhien tilannetta:"Sinä Päivänä tekopyhät miehet ja naiset sanovat niille, jotka uskovat, 'Odottakaa meitä, jotta saamme valoa teidän valostanne!' Silloin sanotaan, 'Kääntykää takaisin ja etsikää valoa!' Ja heidän välilleen kohoaa erottava muuri, jossa on portti. Muurin sisäpuolella on armo, mutta sen ulkopuolella odottaa kuritus. Ja he huutavat, 'Emmekö me olleet teidän kanssanne?' Nämä vastaavat, 'Kyllä, mutta te saatoitte sielunne kuritukseen, odotitte ja epäröitte, ja turhat halunne pettivät teitä siihen saakka, kunnes Allaahin tuomio koitti; ja suuri viettelijä sai teidät tottelemattomiksi Allaahia kohtaan." Tänä Päivänä ei oteta vastaan lunnaita teiltä, eikä niiltä jotka valitsivat epäuskon. Teidän on oltava tulessa, se on oleva seuralaisenne; kurja on olinpaikkanne." (Suuratul-Hadeed 57:13-15)

Ibn Katheerin (rh) mukaan kaikille uskoville ja tekopyhille annetaan opastava valo Tuomion Päivänä kun he ylittävät siltaa. Kuitenkin tekopyhien valo himmenee ja sammuu pian. Tällä tavoin Allaah ilkkuu heitä aivan kuten he tapasivat ilkkua Allaahia (Subhaanahu wa Ta'aala ja Hänen kuuliaisia palvelijoitaan. Allaah sanoo Koraanissa: "Allaah tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti." (Suuratul-Baqarah 2:15)
Huomaa, että tekopyhille annettiin vähän valoa, sillä he tekivät joitakin hyviä tekoja muille näyttääkseen.

Näin ollen, me voimme päätellä, että vilpittömät teot antavat meille pysyvät opastavan valon ja tekopyhyyttä ilkutaan Tuomion Päivänä. Ibn Kathiir (rh) on maininnut pitkän Hadithin, jossa kerrotaan, että jokaisella uskovalla tulee olemaan valo hänen tekojensa mukaan. Joillakin on valo kuin vuorella, joillakin kuin palmu puut, ja joillakin ihmisen pituuden verran.
Allaah sanoo: "Tietäkää, että Allaah elvyttää maan sen kuihtumuksesta. Me olemme totisesti kirkastaneet teille tunnusmerkit ymmärtääksenne." (Suuratul-Hadeed 50:17)
Allaah (Subhaanahu wa Ta'aala muistuttaa meitä, että vain Hän voi elvyttää kuolleen maan, vastaavasti Hän voi elvyttää tekopyhien sydämet jos niissä on vilpitöntä katumusta. Rukoilen, että Allaah tekee meistä vilpittömiä Muslimeita ja siunaa meitä opastavalla valolla ikuisesti Tuomion Päivänä. Aameen.

Neljä tekopyhän ominaisuutta:

1. Kun häneen luotetaan, hän pettää
2. Kun hän puhuu, hän valehtelee
3. Kun hän tekee sopimuksen, hän ei pidä sitä
4. Kun hän riitelee, hän käyttäytyy huonosti

    ***
    Taqwan hedelmistä
    Shaykh Muhammad al-’Uthaymeen



Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, Maailmojen Herralle. Allaahin Rauha ja Siunaukset olkoon yllä Muhammadin , hänen perheensä, hänen Seuralaistensa ja kaikkien heidän jotka seuraavat häntä Viimeiseen Päivään saakka.

Oi uskovat veljet!

Totisesti neuvo, jonka Allaah on antanut Hänen palvelijoilleen Aadamin ajoista tähän päivään saakka, on ollut se, että meillä tulisi olla Taqwaa (pelkoa) Hänestä, Kiitetty ja Ylistetty olkoon Hän.

Kaikkivoipa Kuninkaallinen sanoo: “Me olemme määrännyt sekä niille, jotka ovat saaneet Pyhän Kirjan ennen teitä, että teille itsellenne, että teillä tulisi olla taqwaa [pelkoa] Allaahista. Mutta jos olette uskottomia, niin Allaahille totisesti kuuluu kaikki taivaissa ja maan päällä. Ja aina on Allaah Rikas [muista riippumaton] ja ylistyksen arvoinen.” (Suuratun-Nisaa` 4:131)

Se on myös Allaahin Sanansaattajan  neuvo hänen kansakunnalleen:

Abee Umaamah Suddee ibn ‘Ujlaan al-Baahilee, , kertoo: Kuulin Allaahin Sanansaattajan antavan seremonian jäähyväis-Hajjilla, sanoen: “Pelätkää Herraanne, rukoilkaa viisi rukousta, pastotkaa Ramadan-kuukausi, maksakaa teidän Zakaanne, ja totelkaa johtajianne, ja näin tehden te tulette astumaan Herranne Paratiisiin.” (Kertonut at-Tirmidhee)

Aina kun Allaahin Sanansaattaja  lähetti sotajoukon johtajan tehtävälleen, hän neuvoi tätä omaamaan syvälle juurrutettuaTaqwaa (pelkoa) Allaahista ja hän neuvoi loppuja sotajoukosta vastaavasti.

Hurskaat Edeltäjät (salaf) eivät lopettaneet neuvon antamista Taqwan Allaahin omaamisen tärkeydestä heidän puheissaan, heidän kirjeissään ja heidän testamenteissaan Allaahin Sanansaattajan  kuoltua.

‘Umar ibn al-Khattaab, , kirjoitti hänen pojalleen ‘Abdu-Llaahille: “Mennäksemme eteenpäin: Totisesti neuvon sinua omaamaan taqwaa (pelkoa) Allaahista, Mahtavasta ja Kuninkaallisesta, sillä kukahyvänsä pelkää Häntä, Allaah tulee suojelemaan häntä, ja kukahyvänsä antaa lainan Hänelle, Allaah tulee palkitsemaan hänet, ja kukahyvänsä kiittä Häntä, Allaah tulee antamaan hänelle lisää.”
‘Alee, , antoi neuvon miehelle, ja hän sanoi: “Minä neuvon sinua omaaman taqwaa (pelkoa) Allaahista, Mahtavasta ja Kuninkaallisesta. Ei ole pakoa Hänen tapaamisestaan eikä kukaan muu tule sinua tapaamaan kuin Hän kun päädyt Tuonpuoleiseen, sillä totisesti Allaah omistaa tämän maailman ja Tuonpuoleisen.”

Yksi oikeudenmukaisista kirjoitti hänen uskovalle veljelleen: “Minä neuvon sinua taqwalla Allaahista Joka tietää salaisuutesi ja näkee sinun avoimet tekosi, joten muista Allaahia yön ja päivän jokaisella hetkellä, ja pelkää Allaahia Hänen läheisyytensä mukaan, ja sen voiman mukaan joka Hänellä on sinun ylitse. Ja tiedä että Hän näkee sinut aina. Äläkä jätä Hänen Lakiaan toisen lain tähden, äläkä Hänen Valtakuntaansa toisen valtakunnan tähden, joten ylistä Häntä peläten Häntä niin paljon kuin voit.”

Taqwa tarkoittaa sitä, että palvelija hänen itsensä ja sen väliin jota hän pelkää, suojauksen joka suojaa häntä.

Taqwan tarkoitus Allaahin palvelijaa koskien on: “Että palvelija pistää itsensä ja sen mitä hän pelkää, eli Herransa vihan ja rangaistuksen saaminen, väliin suojauksen, joka suojaa häntä.” Tämä käy tottelemalla Häntä ja pysymällä poissa Hänen tottelemattomuudesta.

Minun jalo veljeni, tässä on muutama Hurskaiden Edeltäjiemme sanonnoista jotka selittävät Allaahin taqwan (pelon) merkityksen:

Ibn Abbaas, , sanoi: “Ne ketkä pelkäävät Allaahia ovat niitä jotka ovat tietoisia Allaahista ja Hänen Rangaistuksistaan.”

Taabi’ee Talq ibn Habeeb sanoi: “Jos tapaus syntyy keskuudessanne niin erottakaa se taqwalla.” Kun häneltä kysyttiin mitä taqwa on hän vastasi, “Taqwa (hurskaus) on sitä että käyttäydyt tottelevaisuudessa Allaahia kohtaan, ja toivossa Hänen Armostaan, Hänen valonsa tiellä, ja taqwa sitä, että et ole tottelematon Allaahia kohtaan koska pelkäät Häntä, Hänen valonsa tiellä.” (Kertonut Ibn Abee Shaybah kirjassaan Kitaabul-Eemaan No.99 ja Shaykh al-Albaanee sanoi että se on Saheeh)

Ibn Mas’ood, , sanoi: “Puhuttaessa Allaahin, Korkeimman, sanonnasta ‘Yaaa`ayyuha-lladheena aamanut-taqu-Llaaha Haqqa tuqaatihee wa laa tamuutunna illaa wa a(n)tum-muslimuun.’ ‘Oi te, jotka uskotte, olkaa hurskaita (taqwa) Allaahille niin kuin teidän tulisi olle hurskaita Hänelle, älkääkä kuolko kuin Islaamin tilassa.’ Että ihmiset tulisi totella Allaahia, eikä olla Hänelle tottelematon, ja muistaa Häntä aina, eikä unohtaa Häntä, ja kiittä Häntä, eikä meidän tulisi olle Häntä kohtaan kiittämättömiä.”

Joten taistele, Oi jalo veljeni, jotta pelkäisit Allaahia, Mahtavaa ja Majasteettista, sillä Hän, ylistetty olkoon Hän, on oikeutettu tulla pelätyksi, ja ylistetyksi sydämissänne ja Hän ansaitsee meidän suurimman huomiomme.

Tässä on muutama niistä itsestäänselvistä hyödyistä, jotka ovat Allaahin pelon tuloksena tässä elämässä:

1) Totsesti, Allaahin pelko saa ihmiskunnan jokapäiväiset asiat helpottumaan.
Allaah, Korkein, sanoo: “Ja kellä hyvänsä on taqwaa [pelkoa] Allaahista ja pitää hänen lupauksensa Hänelle, Hän tulee tekemään hänen asiansa hänelle helpoksi.” (Suuratut-Talaaq 65:5) “Ja hänelle, joka antaa [hyväntekeväisyyteen] ja jolla on taqwaa, ja uskoo al-Husnaan [palkintoon Allaahilta], hänen polkunsa helpotukseen Me teemme helpoksi.” (Suuratul-Layl 92:5-7)

2) Taqwaa suojaa ihmiskuntaa Saatanan vahingolta.

Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti, kun heille, joilla on taqwaa tulee paha ajatus saatanalta, he muistavat [Allaahin] ja totisesti silloin heille valkenee [johdatus].” (Suuratul-A’raaf 7:201)

3) Totisesti taqwaa on myös syy siihen, että siunaukset taivaista ja maan päältä lankeaa heille.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja jos kaupunkien asukkaat olisivat uskoneet ja jos heillä olisi ollut taqwaa, totisesti Me olisimme avanneet heille siunaukset sekä taivaasta että maasta.” (Suuratul-A’raaf 7:96)

4) Taqwaa saa Allaahin palvelijan onnistumaan totuuden erottamiseen väärästä, ja saamaan tietoa niistä molemmista.

Allaah, Korkein, sanoo: “Oi te, jotka uskotte, jos teillä on taqwaa [pelkoa] Allaahista, niin Hän tulee antamaan teille Furqaanin [todisteen tuomita oikean ja väärän välillä].” (Suuratul-Anfaal 8:29)

[b]“Oi te, jotka uskotte! Pelätkää Allaahia ja uskokaa Hänen Sanansaattajaansa. Hän tulee antamaan teille armoaan kaksin kerroin ja Hän antaa teille valon, jossa voitte vaeltaa suoraan.” 
(Suuratul-Hadeed 57:28)

5) Jos uskovaisella on vaikeuksia, niin totisesti taqwaa auttaa häntä pääsemään niistä pois, ja ansaitsemaan elatusta ja helpotusta Allaahilta joita hän ei koskaan voi kuvitella.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja sille, jolla on taqwaa Allaahista, Hän tekee hänelle tien ulos [jokaisesta vaikeudesta]. Ja antaa hänelle elatuksen sieltä mistä hän ei voi sitä odottaakaan.” (Suuratut-Talaaq 65:2-3)

6) Totisesti taqwa on keino päästä Allaahin Deenin (uskonnon) vartijaksi. Sillä totisesti, Allaahin Deenin vartijoita ovat ne, joilla on taqwaa.

Totisesti [todellisia] vartijoita eivät ole kuin muttaquun [he joilla on taqwaa].” (Suuratul-Anfaal 8:34)
“Ja totisesti väärintekijät ovat toistensa ystäviä ja suojelijoita, mutta Allaah on muttaquunien [oikeudenmukaisten ja Jumalaapelkäävien] Ystävä ja Suojelija.” (Suuratul-Jaathiyah 45:19)

7) Taqwaa aiheuttaa sen, että uskovaa ei pelästytä mikään harmi minkä uskottomat tai heidän suunnitelmansa aiheuttavat.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja jos olette kärsivällisiä ja teillä on taqwaa Allaahista, niin heidän suunnitelmansa ei tule vahingoittamaan teitä lainkaan. Totisesti Allaah sulkee huomioonsa kakki heidän tekonsa.” (Suuratu Aal-Imraan 3:120)

8) Ja se on myös syy, minkä vuoksi Allaah lähettää apua taivaista vaikeuden hetkellä, ja Allaahin vihollisten tapaamisen hetkellä.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja olihan Allaah auttanut teitä Badrin taistelussa, kun olitte huonommassa asemassa; Joten pelätkää [taqwaa] Allaahiaa, jotta olisitte kiitollisia. Muistato kun sinä [Muhammad, saws] sanoit uskovaisille: ‘Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkeleillä?’ Niin, jos olette kärsivällisiä ja teillä on taqwaa Allaahista ja viholliset yllättävät teidät äkkirynnäköllä, on Herranne tukeva teitä viidellä tuhannella enkelillä, joilla on erityiset merkit. Ja tämän antoi Allaah teille rohkaisevana ilosanomana, jotta sydämenne rauhoittuisivat sen kautta; Ja apu tulee ainoastaan Allaahilta, Mahtavalta, Viisaalta.” (Suuratu Aal-Imraan 3:123-126)

Avun laskeutuminen tulee ilosanomana, rauhoituksena sydämille ja apuna Voimakkaimmalta ja Viisaimmalta.

Allaah, Korkein, sanoo:” “Ja tämän antoi Allaah teille rohkaisevana ilosanomana, jotta sydämenne rauhoittuisivat sen kautta; Ja apu tulee ainoastaan Allaahilta, Mahtavalta, Viisaalta.” (Suuratu Aal-Imraan 3:126)

9) Taqwaa aiheuttaa vihamielisyyden ja erimielisyyksien katoamista Allaahin palvelijoiden väliltä.

Allaah, Korkein, sanoo: “Auttakaa toisianne al-birrissa ja at-taqwassa [hyvässä, oikeudenmukaisuudessa ja hurskaudessa]mutta älkää auttako toisianne synnissä ja epäoikeudenmukaisuudessa.” (Suuratul-Maa’idah 5:2) [Profeetta  sanoi: “Birr on hyviä tapoija ja ‘ithm ovat nuo pahat ajatukset jotka lainehtivat rinnassasi ja sinä pelkäät että muut ihmiset saattaisivat saada ne selville.” Kertonut Muslim]

Allaah kertoo Maryamin tarinasta: “Kun Me lähetimme hänen luokseen meidän enkelimme [Jibreel], ja hän ilmestyi hänen edessään miehen muodoissa kaikin puolin. Hän [Maryam] sanoi: ‘Totisesti - Etsin turvaa Kaikkein Armelijaimmalta[Allaahilta] sinulta [joten jätä minut], jos pelkäät Allaahia.” (Suuratul-Maryam 19:17-18)

10) Totisesti taqwaa saa uskovan kunnioittamaan Allaahin symboleita (pyhiä paikkoja)
Allaah, Korkein, sanoo: “Ja kukahyvänsä kunnioittaa Allaahin symboleita, niin se totisesti on sydämen taqwasta.”(Suuratul-Hajj 22:32)

11) Se on myös keino, joka auttaa uskovaa tekemään hyviä tekoja ja syy jonka vuoksi Allaah hyväksyy ne. Se myös aiheuttaa sen, että uskovan synnit tullaan antamaan anteeksi.
Allaah, Korkein, sanoo: “Oi te, jotka uskotte! Omatkaa taqwaa [pelkoa] Allaahista ja puhukaa aina totta. Hän ohjaa teidät oikeudenmukaisiin hyviin tekoihin ja anteeksiantaa syntinne ja kukahyvänsä tottelee Allaahia ja Hänen Sanansaattajaansa on totisesti saavuttanut suuren saavutuksen.” (Suuratul-Ahzaab 33:70-71)

12) Totisesti taqwaa aiheuttaa uskovan alentamaan äänensä Allaahin Sanansaattajan  edessä, oli se sitten hänen elinaikanaan tai hänen  kuolemansa jälkeen.
Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti he, jotka alentavat äänensä Allaahin Sanansaattajan  läsnäollessa, he ovat ne, joiden sydämet, Allaah on testannut taqwaa varten, ja heille on anteeksianto ja suuri palkinto.” (Suuratul-Hujuraat 49:3)

Oppineet ovat sanoneet: Äänen korottaminen on inhottua Profeetan  haudan lähistöllä aivan kuten se oli inhottua hänen edessään silloin kun hän oli elossa. Joten juuri niin kuin häntä  tuli kunnioittaa silloin kun hän oli elossa, häntä  tulisi kunnioittaa kun hän on haudassaan.

13) Totisesti taqwaa aiheuttaa uskovan saamaan Allaahin Rakkauden, ja tämä rakkaus jonka Allaah antaa uskovaisille on tähän elämään ja tuonpuoleiseen.

Allaahin Sanansaattaja  sanoi, että Allaah sanoi: “Ei ole parempaa tapaa Minun palvelijalleni tulla Minua lähemmäksi, paitsi niiden tekojen kautta, jotka olen tehnyt hänelle pakollisiksi. Ja Minun palvelijani jotka tekevät vapaaehtoisia tekoja, jatkavat tulemista Minua kohti, kunnes Minä rakastan häntä, ja jos Minä Rakastan häntä, Minä tulen hänen kuulokseen jonka kautta hän kuulee, ja hänen näökseen jonka kautta hän näkee, ja hänen kädekseen, jolla hän tarttuu, ja hänen jaloikseen, joilla hän kävelee, ja jos hän pyytä Minulta, totisesti Minä annan hänelle, ja jos hän etsii Minusta suojaa, totisesti Minä suojaan häntä.” (Saheeh al-Bukhaaree)

Allaah, Korkein, sanoo: “Kyllä, kukahyvänsä täyttää hänen sopimuksensa ja omaa taqwaa [pelkoa] Allaahista paljon, niin silloin totisesti, Allaah rakastaa heitä jotka ovat muttaquun [oikeudenmukaisia ja Jumalaa pelkääviä].” (Suuratu Aal-Imraan 3:76)

14) Taqwaa saa uskovan keräämään tietoa, ja se on tiedon avain.

Allaah, Korkein, sanoo: “Joten omatkaa taqwaa [pelkoa] Allaahista, ja Allaah opettaa teitä, ja Allaah on Kaikki-Tietävä kaikesta ja jokaisesta asiasta.” (Suuratul-Baqarah 2:282)

15) Taqwaa saa uskovan vahvistumaan vahvemmaksi. Henkilö jolla on taqwaa tullaan suojaamaan erottumasta ja kulkemasta harhaan Oikealta Polulta, sen jälkeen kun Allaah on asettanut johdatuksen hänelle.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja totisesti, tämä on Suora Polkuni, joten seuraa sitä, äläkä seuraa muita polkuja, sillä ne erottavat sinut Hänen Polultaan. Tämän Hän on käskenyt teille, jotte te voisitte tulla al-muttaquun [oikeudenmukaisiksi ja Jumalaa pelkääviksi].” (Suuratul-An’aam 6:153)

16) Totisesti taqwaa auttaa uskovaista saamaan Allaahin Armon, ja tämä Armo on tätä elämää ja Tuonpuoleista varten.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja Armoni ympäröi kaiken, ja sen [Armon] tulen määräämään heille jotka ovat muttaquun, ja antavat zakaatin, ja heille jotka uskovat Merkkeihimme.” (Suuratul-A’raaf 7:156)

17) Taqwaa auttaa uskovaa saamaan Allaahin seuran, ja sitä on kahta tyyppiä:

i) Ensimmäinen on yleinen kaikille Hänen palvelijoillensa, jossa Allaah on heidän kanssaan Hänen Kuulonsa, Näkönsä ja Tietonsa avulla sillä totisesti, Allaah, Korkein, on Kaikki-Kuuleva, Näkevä ja Tietävä kaikista Hänen palvelijoidensa tilasta.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja Hän on kanssanne, missähyvänsä te olette.” (Suuratul-Hadeed 57:4)
Allaah, Korkein, sanoo:[b] “Etkö näe, että Allaah tietää kaiken mitä on taivaissa ja Maan päällä! Kolmella ei ole salaista keskustelua Hänen olematta siinä neljäntenä, eikä viidellä neuvottelua Hänen olematta kuudentena; olipa heitä vähemmän tai enemmän, Hän on heidän kanssaan missä he ovatkin.” 
(Suuratul-Mujaadilah 58:7)

ii) Toinen tyyppi taas, on tietynlainen tapa olla seurana, joka sisältää Allaahin avun ja tuen.
Kuten Allaah, Korkein, sanoo: “Älä ole surullinen, totisesti Allaah on meidän kanssamme.” (Suuratu-Tawbah 9:40)

Allaah, Korkein, sanoo: “Hän [Allaah] sanoi: ‘Älkää pelätkö, totisesti olen teidän [Muusa ja Haaruun] kanssanne, Kuullen ja Nähden.” (Suuratu Taa Haa 20:46)
Ei ole minkäänlaista epäilystä että tämä tietynlainen tapa olla seurana on niille jotka pelkäävät Allaahia.

Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti Allaah on niiden kanssa, joilla on taqwaa [pelkoa] Hänestä, ja niiden jotka ovat hyväntekijöitä.” (Suuratun-Nahl 16:128)

[b]“Ja tiedä että totisesti Allaah on heidän kanssaan jotka pelkäävät häntä
 [muttaquun].” (Suuratut-Tawbah 9:36)

18) Totisesti heille tulee käymään hyvin Tuomion Päivänä koska heillä on taqwaa (pelkoa) Allaahista

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja hyvä loppu [Paratiisi] on heille joilla on taqwaa.” (Suuratu Taa Haa 20:132)

“Ja totisesti muttaquuneille on hyvä viimeinen palaaminen.” (Suuratu Saad 38:49)

“Joten ole kärsivällinen. Totisesti hyvä loppu on muttaquuneille.” (Suuratu Huud 11:49)

19) Totisesti se aiheuttaa uskovan saamaan ilosanoman tässä elämässä, oli se oikeudenmukainen unen kautta, tai rakkauden ja ylistyksen kautta, jonka ihmiset antavat hänelle.

Allaah, Korkein, sanoo: “He, jotka uskoivat ja pelkäsivät Allaahia, heille on ilosanoma, tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa.” (Suuratu Yuunus 10:63-64)

Imaam Ahmad kertoi Abuu Dardalta, että Profeetta  sanoi Allaahin koskien sanontaa: “Ja heille on ilosanoma.”, “Tämä on todellinen hyvä uni (joka antaa ilosanoman), jonka Muslimi näkee, tai hänet voi nähdä siinä joku toinen.” (Saheeh Muslim)

Abuu ‘Umar al-Ghafaaree, , kertoo että hän kysyi Allaahin Sanansaattajalta : “Oi Allaahin Sanansaattaja! Entäs mies, joka tekee tekoja joiden vuoksi ihmiset ylistävät ja kehuvat häntä?” Profeetta  vastasi: “Tämä on hyvä uutinen uskovalle tässä elämässä.” (Saheeh Muslim)

20) Taqwaa estää naista puhumasta pehmeästi, näin pysäyttäen miehen jolla on sairaus hänen sydämessään (eli paha halu avionrikkomiseen).

Allaah, Korkein, sanoo: “Oi Profeetan vaimot! Te ette ole kuin muut naiset. Jos pidätte velvollisuutenne [Allaahille], niin älkää olko pehmeitä puhuessanne, niin ettei hän, jonka sydämessä on tauti olisi liikuttunut halusta, mutta puhukaa kunnioitettavalla tavalla.” (Suuratul-Ahzaab 33:32)

21) Totisesti, se suojaa epäoikeudenmukaisuudelta omaisuutta koskevissa asioissa (kuten tahto, testamentti jne.)

Allaah, Korkein, sanoo: “On teille määrätty, että kun kuolema lähestyy yhtäkään teistä, niin hänen pitäisi tehdä pyyntö hänen vanhemmileen ja lähisukulaisilleen kohtuuden mukaisten tapojen mukaan, tämä on hurskaiden [muttaquun] velvollisuus.” (Suuratul-Baqarah 2:180)

22) Se aiheuttaa uskovaisen antamaan erotulle naiselle hänelle kuuluva hyvitys.
Allaah, Korkein, sanoo: “Ja erotuille naisille [tulisi antaa] elatus kohtuudella, tämä on hurskaiden [muttaquun] velvollisuus.”(Suuratul-Baqarah 2:241)

23) Totisesti se aiheuttaa sen, että uskova ei menetä hyviä palkkioitaan jotka hän on saavuttanut, tätä elämää tai Tuonpuoleista varten.

Allaah, Korkein, sanoo - sen jälkeen kun Hän on antanut Hänen siunauksensa Yuusufille, ‘alayhis-salaam, yhdistämällä hänet ja hänen perheensä: “Totisesti hän, joka pelkää [taqwaa] Allaahia, ja on kärsivällinen, niin sitten totisesti Allaah ei anna hyväntekijöiden palkkioiden menna hukkaan.” (Suuratu Yuusuf 12:90)

24) Totisesti, se aiheuttaa uskovaista saamaan johdatuksen

Allaah, Korkein, sanoo: “Alif Laam Meem. Tämä on Kirja josta ei ole epäilystä, johdatus niille jotka ovat hurskaita [muttaquun], niille, jotka uskovat näkymättömään, suorittavat rukouksen, ja antavat siitä minkä Me olemme heille suoneet.” (Suuratul-Baqarah 2:1-3)
“He ovat johdatuksen tiellä heidän Herraltaan, ja he ovat niitä jotka ovat voitokkaita.” (Suuratul-Baqarah 2:5)

Hyödyt, jotka Uskova voi saavuttaa Tuonpuoleisessa Taqwan johdosta

1) Totisesti se saa uskovan näyttämään jalolta Allaahin silmissä.
Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti, kunnioitetuimmat teidän joukostanne Allaahin silmissä ovat ne (Uskovat) joilla on tawqaa.” (Suuratul-Hujuraat 49:13)

2) Se saa Uskovan olemaan voitokas.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja kukahyvän tottelee Allaahia ja Hänen Sanansaattajaansa  ja pelkää Allaahia, ja pitää kiinni velvollisuudestaan (Häntä kohtaan), he ovat ne, jotka ovat voitokkaita.” (Suuratun-Nuur 24:52)

3) Totisesti se saa Uskovan pelastumaan Allaahin Rangaistukseta Tuomion Päivänä
Allaah, Korkein, sanoo: “Ei ole yhtäkään teistä joka ei ylittäisi sitä (Helvettiä). Tämä on Herrasi sitova määräys. Sitten Hän pelastaa ne, joilla oli tapana pelätä Allaahia. Ja väärintekijät me jätämme sinne (nöyryytettyinä) polvillensa.”(Suuratu Maryam 71-72)
“Ja muttaquun siirretään siitä (Helvetistä).” (Suuratul-Llayl 92-17)

4) Totisesti se aiheuttaa Uskovan tekojen hyväksytyksi tulemisen

Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti Allaah hyväksyy vain niiltä, jotka ovat muttaquun.” (Suuratul-Maa’idah 5:27)

5) Se saa uskovan perimään Paratiisin

Allaah, Korkein, sanoo “Sellainen on Paratiisi jonka me tulemme antamaan perintönä niille meidän orjistamme jotka ovat olleet muttaquun.” (Suuratul-Maryam 19:63)

6) Totisesti se aiheuttaa sen, että uskova saa ylhäisiä huoneita (Paratiisissa) toinen toisensä yläpuolella.

Allaah, Korkein, sanoo: “Mutta ne, keillä on taqwaa Allaahista, heille on rakennettu ylhäiset huoneet yksi toisensa yläpuolella, joiden allah joet virtaavat. (Tämä on) Allaahin Lupaus, ja Allaah ei petä lupaustaan." (Suuratuz-Zumar 39:20)

On Hadeeth joka sanoo: “Totisesti Paratiisissa on huoneita joiden etuosa voidaan nähdä niiden takaosasta, ja joiden takaosa voidaan nähdä niiden etuosasta (tarkoittaen, että ne ovat läpinäkyviä).” Sitten beduiini kysyi: “Keille nämä kuuluvat, oi Allaahin Sanansaattaja?” Hän  sanoi hänelle: “Hänelle, jolla on miellyttävä puhe, joka ruokkii sitä tarvitsevaa ja rukoilee yörukouksen, kun ihmiset nukkuvat.” (Sunan at-Tirmidhee)

7) Totisesti aiheuttaa sen, että uskovalla on korkea asema ei-uskovien yläpuolella Tuomion Päivänä, ja että he tulevat vaeltamaan Paratiisin korkeimmassa osassa.
Allaah, Korkein, sanoo: “Maallista elämää ihailevat ne, jotka ovat uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, joilla on taqwaa ovat heidän yläpuolellaan Ylösnousemuksen Päivänä. Allaah antaa kenelle Hän tahtoo ilman rajoja.” (Suuratul-Baqarah 2:212)

8) Totisesti, taqwa saa heidät astumaan Paratiisiin, ja näin on koska Paratiisi on valmistettu heille, joilla on taqwaa.

Allaah, Korkein, sano: “Ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtä ääretön kuin taivaat ja maa, ja on valmistettu niille jotka ovat muttaquun.” (Suuratu Aal-Imraan 3:133)

“Ja jos vain Kirjan kansa [juutalaiset ja kristityt] olisivat uskoneet [Muhammadiin ] ja jos heillä olisi ollut taqwaa, Me varmasti olisimme pyyhkineet heidän pahuutensa heistä ja sallineet heidän astua Paratiisin puutarhoihin.” (Suuratul-Maa’idah 5:65)

9) Taqwaa saa Allaahin anteeksiantamaan pahat teot ja virheet joihin uskova saattaa syyllistyä.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja kukahyvänsä pelkää (taqwaa)[b] Allaahia, Hän tulee anteeksiantamaan hänen syntinsä ja suuretamaan hänen palkkionsa.” (Suuratut-Talaaq 65:5)
“Ja jos vain Kirjan kansa [juutalaiset ja kristityt] olisivat uskoneet [Muhammadiin ] ja jos heillä olisi ollut taqwaa, Me varmasti olisimme pyyhkineet heidän pahuutensa heistä ja sallineet heidän astua Paratiisin puutarhoihin.” (Suuratul-Maa’idah 5:65)

10) Totisesti se saa uskovan saamaan mitähyvänsä hänen sydämensä haluaa ja mikä tuo tyydytystä hänen silmilleen.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ikuisuuden puutarhat, joihin he tulevat astumaan, joiden alla joet virtaavat, siellä he saavat mitä he haluavat, näin Allaah palkitsee muttaquun.” (Suuratun-Nahl 16:31)

11) Totisesti taqwaa aiheuttaa sen, että uskova ei pelkää tai sure, eikä mikään paha koske heitä Tuomion Päivänä.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja Allaah toimittaa perille ne, jotka ovat muttaquun, heidän paikoilleen voitokkaina [Paratiisissa],paha ei voi heihin koskea eikä heidän tarvitse murehtia.” (Suuratuz-Zumar 39:61)

“Ilman epäilystä! Totisesti Allaahin awliyaa:n [ystävien] ylle ei tule pelko eikä murhe.” (Suuratu Yuunus 10:62-63)

12) Heidät kootaan Tuomion Päivänä, wafdan (kuten hieno lahja Kunnian Kuninkaan edessä) ja wafdan tarkoittaa, etä he tulevat kohti Allaahia, Korkeinta, ratsain.

Allaah, Korkein, sanoo: “Sinä Päivänä Me tulemme kokoamaan muttaquun Armollisiman luo, kuten wafd [valtuutetut Kunnian Kuninkaan edessä].” (Suuratu Maryam 19:85)
Ibn Katheer sanoi, lainaten hadithia Nu’maan ibn Sa’eedilta, hän sanoi: “Me istuimme ‘Aleen, , kun ‘Alee lausui tämän jakee, .” “Sinä Päivänä Me tulemme kokoamaan muttaquun Armollisiman luo, kuten valtuutetut (Kunnian Kuninkaan edessä).” Hän sanoi: “Ei, Allaahin kautta, heitä ei koota heidän jaloillaan. Valtuutettuja ei koota heidän jaloilleen vaan naaraskamelin päälle, jollaista luomiskunta ei koskaan aiemmin ole nähnyt, sen satula on tehty kullasta ja he ratsastavat sen päällä kunnes he koputtavat Paratiisin portteja.”

13) Paratiisi tuodaan heidän lähelleen koska heillä on taqwaa

Allaah, Korkein, sanoo: “Ja Paratiisi tullaan tuomaan lähelle muttaquuneja.” (Suuratush-Shu’araa 26:90)

14) Totisesti, se aiheuttaa sen, että uskova ei ole samalla tasolla kuin fujjaar (pahat, rikolliset jne.) tai kuffaar (ei-uskovat).[/b]

Allaah, Korkein, sanoo: “Pitäisikö meidän kohdella heitä jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, kuten heitä jotka tekevät rikoksia maan päällä? Tai tulisiko meidän kohdella heitä, jotka ovat muttaquun kuin heitä, jotka ovat fujjaar?” (Suuratu Saad 38:28)

15) Kaikenlaiset ystävyyssuhteet jotka olivat muun kuin Allaahin vuoksi, muutetaan Tuomion Päivänä vihollisuudeksi, paitsi heidän kumppanuussuhde joilla on taqwaa.
Allaah, Korkein, sanoo: “Ystävät, tuona päivänä, ovat vihollisia toisilleensa, paitsi muttaquun.” (Suuratuz-Zukhruf 43:67)

16) He tulevat olemaan turvallisessa paikassa, lähteiden ja puutarhojen ympäröimänä.
Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti muttaquun ovat turvallisessa paikassa, puutarhoissa ja ja lähteiden partailla puettuina silkkiin ja samettiin, katsoen toisiaan kasvoista kasvoihin. Niin on oleva ja me naitamme heidät puhtaaseen, ihanaan kumppaniin [Huurun-‘een], siellä he kutsuvat kaikenlaiseen rauhaan ja turvaan. Siellä he eivät koskaan maista kuolemaa ensimmäisen kuoleman [tässä maailmassa] jälkeen ja Hän säästää heidät Helvetin Tulelta. (Suuratud-Dukhaan 44:51-56)

17) Totisesti he tulevat saamaan totuuden istuimen (Paratiisin), lähellä Kaikkivoipaa Kunigasta, Allaahia, Korkeinta.

Allaah, Korkein, sanoo: “Totuuden istuimessa [Paratiisissa] lähellä Kaikkivaltiasta Kuningasta.” (Suuratul-Qamar 54:55)

18) Taqwaa on syy siihen, että saa erilaisia jokia Paratiisissa, yhdessä makeaa vettä, toisessa maitoa, jonka makua kukaan ei koskaan ole maistanut, joka ei koskaan muutu, ja kolmannessa viiniä, herkullista niille, jotka sitä juovat.

Allaah, Korkein, sanoo: “Tällainen on kuvaus Paratiisista, joka on luvattu muttaquuneille: siellä on virtoja joiden vesi ei samene, maitovirtoja, joiden maku ei muutu, viinivirtoja, herkullista niille jotka sitä juovat, ja kirkkaita hunajavirtoja. Ja siellä heille on kaikenlaisia hedelmiä ja anteeksianto heidän Herraltaan.” (Suuratu Muhammad 47:15)

Saheeh al-Bukhaarissa on hadeeth, jossa Profeetta  sanoi: “Kun pyydät Allaahilta, Korkeimmalta, niin pyydä Häneltä al-Firdawsia, sillä totisesti se on Paratiisin keskellä ja se on Paratiisin korkein taso, josta joet virtaavat, ja sen yläpuolella on Armeliaimman (Allaahin) Valtaistuin.”

19) Taqwaa auttaa uskovaa pystymään matkustamaan Paratiisin puiden varjojen alla, ja saamaan lohtua niiden varjosta.

Allaah, Korkein, sanoo: “Totisesti muttaquun saavat olla varjossa ja lähteiden äärillä, sekä nauttia hedelmiä mielin määrin. Syökää ja juokaa nautinnoksenne, palkaksi siitä, mitä olette tehneet.” (Suuratul-Mursalaat 77:41-43)

Anas ibn Maalik  sanoi, että Allaahin Sanansaattaja  sanoi: “Totisesti Paratiisissa on puu, jossa ratsastaja matkustaa sen varjossa sata vuotta eikä silti ole ohittanut sitä.” (Saheeh al-Bukhaaree)
20) Muttaquun saavat Tuomion Päivänä ilosanoman; pahin kauhu ei heitä pelota ja enkelit tapaavat heidät.

Allaah, Korkein, sanoo: “Ilman epäilystä! Totisesti Allaahin awliyaa:n [ystävien] ylle ei tule pelko eikä murhe, he, jotka uskoivat Allaahiin ja joilla oli taqwaa. Heille on ilosanoma tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa.” (Suuratu Yuunus 10:62-64)

Ibn Katheer (rh) sanoi: “Ja koskien ilosanomaa Tuonpuoleisessa, se on mitä Allaah, Korkein, sanoo: “Suurin pelko [Tuomion Päivänä] ei heitä sureta, vaan enkelit tulevat heitä vastaan [ja lausuvat]: Tämä on teidän päivänne, joka teille oli luvattu.” (Suuratul-Ambiyaa 21:103)

21) Totisesti muttaquun saavat paremman kodin Tuonpuoleisessa.
Allaah, Korkein, sanoo: “Ja Tuonpuoleisen koti on parempi, kuinka ihana onkaan muttaquunien koti.” (Suuratun-Nahl 16:30)

22) Totisesti muttaquun saavat heidän palkkionsa ja hyvät tekonsa moninkertaisena, kuten Allaah, Korkein, sanoo:

“Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita [taqwa] Allaahille ja uskokaa Hänen Sanansaattajaansa; Hän antaa teille Hänen Armoaan kaksin kerroin ja antaa teille valon jossa vaeltaa.” 
(Suuratul-Hadeed 57:28)

Niinpä me pyydämme Allaahia, Kaikkivoipaa ja Kuninkaallista, asettamaan meidät niiden Hänen palvelijoidensa joukkoon joilla on taqwaa ja jotka ovat kiitollisia. Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, Maailmojen Herralle; ja olkoon rauha ja siunaukset meidän Profeettamme, Profeetta Muhammadin  ja hänen perheensä ja Seuralaistensa yllä.

***



Viimeinen muokkaaja, Abdullah Rintala pvm Lau Elo 02, 2014 1:03 am, muokattu 1 kertaa
Per Elo 01, 2014 11:26 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

***
l-Hamduli-Llaah
Shariffa Carlo Andalusia
suom. Sakeenah Vuorinen

Mikä on Al-Hamduli-Llaah:n tarkoitus? Se on usein suomennettu ’Kaikki ylistys Allaahille’. Tämä on johtanut monet käyttämään termiä ’Al-Hamduli-Llaah wa Shukr Allaah’. Tämä sanonta kuitenkin on väärin, sillä Al-Hamduli-Llaah on itseasiassa ylistyssanonta joka sisältää suuremman kiitollisuuden tai shukrin siitä mitä Allaah on määrännyt, ja Muslimina meidän tulisi käyttää sitä kun vastassamme on jotain mikä näyttää hyvältä tai pahalta.

Mutta mitä itseasiassa onkaan Al-Hamduli-Llaah meidän elämässämme? Mitä se todella tarkoittaa? Onko se vain sanonta huulillamme? Vai onko se pyyteetön tunne sydämissämme? Joku kerran kertoi minulle, että al-Hamduli-Llaah tarkoittaa sitä, kun sinulla ei ole sitä mitä tarvitsisit tai haluaisit olet silti tyytyväinen kohtaloosi. Tai kun sinulla on rajoitettu määrä jotain asiaa olet siihen tyytyväinen ja yrität jakaa sen. Ja kun sinulla on paljon olet tyytyväinen ja etsit tapoja miten voisit jakaa sitä enemmän. Toisin sanoen ei ole väliä missä tilassa olet, olet kiitollinen Allaahille siitä tilasta. Se on sen tunnistaminen, että kaikki mitä Allaah on antanut meille tai ottanut meiltä on meille parhaaksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Haluaisin käyttää erästä esimerkkiä, joka saattaisi auttaa ymmärtämään tarkoitukseni, puhuttaessa Allaahin Tiedosta ja Voimasta meidän ylitsemme. Kun olin uusi Muslimah, minulla oli mitä kaunein valkoinen kissa. Rakastin tätä kissaa todella paljon. Sillä oli tapana herättää minut Fajr-rukoukselle ja minusta se oli eräs suurista elämäni siunauksista. Ongelmana oli kuitenkin, että talonmieheni ei antanut minun pitää eläimiä asunnossani. Tämä tarkoitti sitä, että kissan olemassaolo tuli pysyä salaisuutena. Eräänä päivänä talonmies soitti ja sanoi että hän olisi tulossa tänään suorittamaan jaksoittaisen torjunta-aineiden suihkutuksen torakoita vastaan. Tiesin että minun tulisi piiloittaa kissa niin, että hän ei tulisi takaisin kotiin paikasta johon hänet piilottaisin. Päätin viekä hänet ystäväni taloon siksi päiväksi. Niinpä otin kissani ja vein hänet autooni. Kun olin ajamassa ystäväni luokse kissani sekosi. Hän kynsi minua ja kerran hän takertui takaraivooni. Hän kai ei koskaan aiemmin ollut ollut autossa ja oli todella kauhuissaan. Hänen mielestään tämä oli pahin asia mikä mahdollisesti voisi hänelle tapahtua. Niin, minulla oli tietoa jostain mistä kissa ei tiennyt. Tiesin että tekoni oli itseasiassa hänen pelastuksensa. Jos talonmieheni olisi löytänyt kissan, me molemmat olisimme olleet kodittomia. Mutta eihän tietenkään ollut mitään keinoa että kissa olisi tiennyt tämän. Se oli sen ymmärryksen ulkopuolella.

Mitä siis ajan takaa? No, Allaah usein asettaa meidät tilanteisiin jotka ovat samankaltaisia. Hän pistää meidät tilanteisiin jotka rajallisessa ymmärtämyksemme ja perspektiivissämme koemme katastrofaalisiksi. Joskus reagoimme niihin kuten kissa pelolla ja eläimillisillä vaistoilla, tai sitten voimme tunnistaa Allaahin Viisauden ja Ylivoimaisen Tiedon ja olla tyytyväisiä tilanteeseen koska meillä on uskoa, että jotenkin on meille parempi mennä tämän koettelemuksen läpi. Se, että on tyytyväinen vastaavassa tilanteessa on elämistä al-Hamduli-Llaah:n mukaan. Se näyttäisi meidän hyväksyntäämme Allaahin Voimaan meidän yli, meidän tunnistamiseen Hänen välittämiseensä ja meidän kiitollisuuttamme Hänen Armosta.

Sillä Allaah kertoo Koraanissa Profeetta Sulaymanin (Salomon) (’alayhis-Salaam) esimerkistä:

”…Tämä on osa Herrani Armoa - koetellakseen josko olen kiitollinen vai kiittämätön! Ja ken on kiitollinen totisesti hänen kiitollisuutensa on hänen omaksi parhaakseen ja joku on kiittämätön. Totisesti Herrani on Rikas, Kunnioitettu.”(Suurah an-Naml 27:40)

Allaah on antanut meille niin paljon ja meidän tehtävämme Muslimeina on olla kiitollisia noista monista siunauksista. Ibn Abid-Dunyah mainitsee että Daawuud (’alayhis-Salaam) kysyi Allaahilta ”Mikä on vähin siunauksistasi?” Allaah käski hänen ottaa henkeä. Daawuud teki niin, ja Allaah kertoi hänelle ’Tämä on pienin siunaukseni sinulle.’” (Löysin tämän Hadeethin kirjasta ’Patience and Gratitude’, kirjoittanut Ibn Qayyim al-Jawziyyah, s. 70)

Ajattele sitä, yhtä henkäystä, Allaahin siunauksena. Se on vaistomainen toiminto joka käytännössä pitää meidät hengissä. Niin paljon on tässä mukana, ei vain fyysisestä näkökulmasta vain myös niistä asioista maapallolla jotka luovat tämän täydellisen yhdistelmän erilaisia alkuaineita joita me hengitämme. Yksi ihmishenkäys sisältää kaikkien hänen hengityselintensä toiminnot ja myös sen tosiasian että meillä on kasveja jotka ottavat tuottamamme hiilidioksidin ja tuottavat siitä taas happea joka on meille välttämätöntä. Tämä tapahtuva prosessi on niin monimutkainen ja siihen liittyy niin monia asioita että sen käsittelyyn tarvittaisiin kokonainen luonnontieteiden kurssi, ja sekin pystyisi vain peittämään perusasiat. Allaahu Akbar.
Meidän tulee muistaa että kaikki mitä meillä on on Allaahilta. Mutta emme voi jättää sitä siihen. Meidän täytyy myös tunnistaa että kaikki mitä meillä ei ole on myös siunaus Allaahilta. Meidän tulee tunnistaa Allaahin Voima ja Tietämys olemalla kiitollinen Hänen Siunauksistaan. Asiat eivät aina ole miltä ne näyttävät. Voimme ajatella että joku asia on huono, kamala tai katastrofaalinen, kun itseasiassa se on puhtaasti Allaahin siunaus meille. Muistakaa Musan (Mooses) (’alayhis-Salaam) ja Khidrin tarina:

Musa (’alayhis-Salaam) nousi pitämään puheen Bani Israelin edessä ja häneltä kysyttiin ’Kuka on kaikkein oppinein ihmisten joukossa?’ Musa (’alayhis-Salaam) vastasi ’Minä.’ Allaah sitten nuhteli Musaa sillä hän ei ollut tunnistanut Allaahin tietävän parhaiten. Sitten Musa sai ilmestyksen Allaahilta:- ’Kyllä, yksi Meidän palvelijoistamme kahden meren yhtymäkohdassa on oppineempi kuin sinä.’
Musa (’alayhis-Salaam) sanoi, ’Oi Herrani! Kuinka voin tavata hänet? Allaah sanoi, ’Ota kala koriin ja paikasta jossa kala katoaa löydät hänet. Niin Musa (’alayhis-Salaam) lähti matkaan Yusha ibn Nun mukanaan, ja mukanaan he kantoivat kalaa kunnes he pysähtyivät lepäämään eräällä kivellä. Musa (’alayhis-Salaam) laittoi päänsä alas ja nukkui. (Sufyan eräs kertojaketjun jäsenistä sanoi että joku muu kuin ’Amr sanoi) ’Kivellä oli vesilähde nimeltään al-Hayat ja mikään ei koskenut sen vettä tulematta eläväksi. Ja niin pisaroita tästä vedestä osui kalan päälle ja se liikahti ja puikahti ulos korista sukeltaen mereen. (Saheeh al-Bukhaaree: Osa 6, Kirja 60, Numero 251: Kertonut Said ibn Jubair)
Kunhe olivat kulkeneet eteenpäin (jonkun matkaa), Musa sanoi palvelijalleen: ”Ota esille aamiaisemme, totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.” Palvelija vastasi: ”Huomasitko mitään, kun lepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuin Saatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereen perin ihmeellisellä tavalla!” Musa sanoi: ”Se on paikka, jota itsimme.” Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään. Niin he löysivät erään Meidän palvelijoista, jolle Me olimme osoitttanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa Viisauttamme. Musa sanoi hänelle: ”Saanko minä saurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?” Hän vastasi: ”Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani. Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun teitämyksesi ei käsitä?” Musa lausui: ”Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Allaah sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa.” Hän vastasi: ”Jos siis minua seuraat, älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.” Niinpä he kulkivat tiellään, kunnes astuivat erääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Musa kysyi: ”Teetkö siihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti oletpa tehnyt julman teon.” Toinen vastasi: ”Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään rinnallani?” Musa sanoi: ”Älä soimaa minua siitä minkä unohdin, äläkä tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.” Niinpä he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Musa sanoi: ”Oletko surmannut viattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti olet tehnyt julman teon.” Hän vastasi: ”Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään rinnallani?” Musa sanoi: ”Jos minä tämän jälkeen sinulta vielä jotakin kyselen, älä minua enää opasta. Olet saanut minulta riittävän anteeksipyynnön.” Niinpä he kulkivat edelleen, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaiden kuokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraikseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Musa lausui: ”Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä palkan.” Toinen vastasi: ”Tässä tulee meille ero. Annan nyt sinulle selityksen siitä, mitä et kyennyt odottamaan. Vene kuului köyhille ihmisille, ,jotka raatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdisti kuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet. Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja me estimme hänet tekemästä heille väkivaltaa kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan. Samalla me toivoimme, että heidän Herransa antaisi heille hänen asemastaa pojan, joka olisi viattomampi ja lähempänä armoa. Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätä kaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä et kyennyt odottamaan.” (Koraani, Suurah 18, Ayaat 62-82)

Musa (’alayhis-Salaam) ei ollut kärsivällinen oppiessaan tarkoitusta sille minkä hän oli nähnyt. Mutta hän oppi todella tärkeän asian, joka myös meidän tulisi ottaa sydämiimme. Allaahin Tieto on niin ylitse meidän tietomme, jopa silloin kun Hän antaa meille sitä hieman enemmän kuin muille, että me emme voi helposti nähdä kaikkien elämäntapahtumien tarkoitusta, ja meidän täytyy luottaa Allaahin harkintakykyyn ja olla kiitollisia niistä asioista joita Hän on meille antanut. Meidän täytyy sanoa ja tuntea Al-Hamduli-Llaah. Meidän täytyy tehdä siitä todellinen osa elämäämme. Yksi uskomme peruskivistä.

Niin yksinkertainen sana, joka kantaa niin paljon mukanaan. Se kertoo meille uskostamme Allaahin. Se näyttää meille miten meidän pitää hyväksyä Allaahin Qadr (Kohtalo) niinä aikoina jotka ovat hyvät ja niinä aikoina jotka ovat huonot, kääntämättä selkiamme Allaahille, kuten veneen ihmiset, kun Allaah antaa meille sitä mitä me haluamme, mutta ollen kiitollinen siitä mitä tapahtuu, oli se hyvää tai pahaa.

Allaah sanoo:

”Juuri Hän antaa teidän matkustaa maitse ja meritse. Mutta kun te olette laivoissa, ja laivat matkustajineen lähtevät purjehtimaan suotuisassa tuulessa ja he siitä iloitsevat, silloin hirmumyrsky yllättää heidät, aallot vyöryvät kaikilta tahoilta heitä kohti ja he luulevat olevansa tuhon omat. Silloin he huutavat Allaahia ehdottomasti uskoen Häneen: ”Jos Sinä pelastat meidät tästä, niin me totisesti olemme kiitollisia.” Mutta kun Hän heidät pelastaa, niin katso, maihin päästyään he hillittömästi rehentelevät. Voi teitä, ihmiset! Teidän pöyhkeilynne on vain tuhoksi itsellenne. Lyhyen aikaa saatte nauttia maallisesta elämästä, sen jälkeen te palaatte Meiden luoksemme, ja Me osoitamme teille, mitä olette tehneet.” (Suurah 10:22-23)

Me emme voi vain sanoa Al-Hamduli-Llaah ja olla kiitollisia palvelijoita silloin kun meille on annettu mitä me haluamme. Meidän pitää myös pysyä kiitollisina silloin kun meitä kohtaavat pahimmat onnettomuudet. Vaatimattoman mielipiteeni mukaan, pahin menetys minkä tämä kansakunta koskaan on kokenut oli rakkaan profeettamme, Muhammedin  kuolema. Me tunnistamme hänen ihmisyytensä, mutta kun hän kuoli niin alkoi Ummah:in jakaantuminen. Yhtenäisyyden siunaus, jotain mitä hänelle ei hänen Herransa antanut, on musta merkki Ummah:issa. Silti meidän pitää uskoa siihen jollain tavalla, sillä tämä on meille hyödyllistä. Jollain tavalla siinä on siunaus ja sille meidän pitää sanoa Al-Hamduli-Llaah.

Allaah sanoo:

”Ja Muhammad  on vain lähettiläs; lähettiläät ennen häntä ovat jo edesmenneet; jos hän kuolee tai kaatuu, niin peräydyttekö te silloin? Jos joku peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Allaahia vähääkään, mutta kiitolliset Allaah tulee palkitsemaan.” (Suuratu Aal Imraan 3:144)
Rakas profeettamme kuolee, ja meidän tulee olla kiitollisia? Ihmismielelle ja sydämelle tämä on käsittämätöntä, mutta juuri tässä meidän uskomme astuu kuvaan. Jos me vain luotamme Allaahin Tuomioon, meidän tulee olla kiitollisia. Al-Hamduli-Llaahi Rabbil-’aalameen (Kaikki ylistys Allaahille, Maailmojen Herralle) kaikesta jonka Hän tuo meille. Meidän täytyy hyväksyä karvas makean kanssa, sillä me uskomme Allaahiin, me luotamme Häneen ja me tiedämme että Hän on paras Tuomareista, Viisain, ja Hänen suunnitelmansa meille on Reiluin, Armollisin ja Parasta meille tässä elämässä ja tuonpuoleisessa.

Allaah sanoo:

”Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta, älääkä olko kiittämättömiä Minulle.” (Suuratul-Baqarah 2:152)
Ja:
”Pitäkää kiinni kaikki Allaahin (pelastus) köydestä älkääkä hajaantuko, vaan muistakaa Allaahin Armoa teitä kohtaan silloin, kun olitte toistenne vihollisia ja Hän lähensi sydämenne, niin että te Hänen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskenänne. Te olitte Tulikuilun partaalla, mutta Hän pelasti teidät siitä. Siten selittää Allaah tunnusmerkkinsä teille, jotta tulisitte oikealle tielle.” (Suurah Aal-Imraan 3:103)

Ja:

Oi te jotka uskotte, syökää sitä hyvää jota Me teille olemme suoneet, ja kantakaa Allaahille kiitoksenne, jos Häntä te todella palvotte. (Suuratul-Baqarah 2:172)
Meidän tulisi myöskin olla todella kiitollisia, sillä ”Kun jotain tapahtui Profeetalle  josta hän sai iloa (tai joka teki hänet iloiseksi), hän lankesi polvilleen kiitollisuudesta Allaahille.” (Sunan Abuu Daawuud, Kirja 14, Numero 2768). Mikä hyvänsä on meille määrätty, tulee meille. Emme voi vältää Qadria. On vain meistä kiinni miten kohtaamme meille määrätyt asiat. ’Alee ibn Abee Taalib  näki Adiyy Ibn Haatimin surullisen näköisenä, niinpä hän kysyi tältä, ”Miksi olet niin surullinen, oi Adiyy?” Adiyy vastasi, ”Miksi en olisi, kun molemmat poikani on tapettu ja minun silmäni kaivettu ulos?” Niinpä ’Alee sanoi hänelle, ”Oi Adiyy, kuka on tyytyväinen Allaahin kohtatoon tulee varmasti sen kohtaamaan kohtaamaan sen ja tulee saamaan siitä palkkion; ja ken on tyytymätön Allaahin kohtaloon tulee totisesti kohtaamaan sen, ja Allaah tekee hänen tekonsa turhiksi.” (Kirjasta ’Purification of the Soul, sivu 119)

Me tulemme kohtamaan mitä Allaah on meille määrännyt. Mutta tuoko se meille siunauksia vai vain onnettomuutta? Meidän tulee hyväksyä kohtalo minkä Allaah on osaksemme antanut, olla siihen tyytyväinen ja olla siitä kiitollinen, sillä me tiedämme mitä Allaah on meille antanut on myös meille parhaaksi. Tämä on Al-Hamduli-Llaahin elämistä.

Itse Al-Hamduli-Llaahin siunaukset ovat monet. Alla tulen muistuttamaan muutamista näistä siunauksista:

’Alee  kertoi: Fatimah (Radiya-Llaahu ’anhaa) meni Profeetan  luokse valittaen rakoista käsissään jotka kivimylly oli niihin jättänyt. Hän kuuli että Profeetta  oli saanut muutaman orjatytön. Mutta kun (hän saapui sinne) hän ei löytänyt Profeettaa , joten hän mainitsi ongelmastaan ’Aishalle (Radiya-Llaahu ’anhaa). Kun Profeetta  tuli, ’Aisha kertoi hänelle tästä. ’Alee lisäsi, ”Niinpä Profeetta  tuli meidän luoksemme kun olimme jo menneet nukkumaan. Me halusimme nousta ylös hänen tullessaan, mutta hän sanoi ’Pysykää siinä missä olette.’ Sitten hän tuli ja istui minun ja Fatiman väliin ja tunsin hänen jalkateränsä kylmyyden. Hän sanoi ’Pitäisikö minun opastaa teidän johonkin parempaan kuin mitä olette pyytäneet? Kun menette sänkyyn sanokaa ’Subhaana Allaah’ kolmekymmentäkolme kertaa, ’Al-Hamduli-Llaah’ kolmekymmentäkolme kertaa, ja ’Allaahu Akbar’ kolmekymmentäkolme kertaa, ja tämä on totisesti teille parempi kuin palvelija.’” (Saheeh al-Bukhaaree, Osa 7, Kirja 64, Numero 254)

Abuu Maalik al-Ash’aari  kertoi: Allaahin Sanansaattaja  sanoi: ”Puhtaus on puoli uskoa ja Al-Hamduli-Llaah täytää mitan, ja Subhaana Allaah ja Al-Hamduli-Llaah täyttävät kaiken mitä on maan ja taivaiden välissä, ja rukous on valo, ja hyväntekeväisyys on todiste (uskosta) ja kestävyys on kirkkaus ja Koraani on todiste teidän puolesta tai teitä vastaan. Kaikki miehet menevät ulos aamulla ja myyvät itsensä, näin vapauttaen itsensä tai tuhoten itsensä.” (Saheeh Muslim, Kirja 2, Numero 0432)

Abu Dharr  kertoi: ”Muutamat Allaahin Sanansaattajan  Kumppaneista sanoivat hänelle, ’Allaahin Sanansaattaja, rikkaat ovat vieneet pois kaiken palkkion. He rukoilevat aivan niinkuin mekin, he pitävät paastonsa aivan niinkuin mekin, ja he antavat hyväntekeväisyyteen (sadaqah) heidän suurista rikkauksistaan.’ Tähän Allaahin Sanansaattaja  sanoi, ’Eikö Allaah ole näyttänyt teille keinoa jolla myös te voitte antaa hyväntekeväisyyteen? Jokaisessa Allaahin kunnian todistamisessa (sanonnassa Subhaana Allaah) on sadaqah, jokaisessa Takbirissa (sanonnassa Allaahu Akbar) on sadaqah ja jokaisessa Hänen ylistyksessään (Al-Hamduli-Llaah) on sadaqah, jokaisessa Hänen Ykseytensä todistuksessa (Laa ilaaha illa-Llaah) on sadaqah, hyvään kehottaminen on sadaqah, pahan kieltäminen on sadaqah ja miehen seksuaalinen kanssakäyminen hänen vaimonsa kanssa on sadaqah.’ He (Profeetan Kumppanit) sanoivat: ’Oi Allaahin Sanansaattaja, siis palkkio annetaan myös hänelle meistä joka tyydyttää oman seksuaalisen tarpeensa?’ Hän  vastasi, ’Kertokaahan, jos hän tekisi sen kielletyllä tavalla, eikö se olisi synti? Niinpä vastaavasti kun hän tekee sen luvallisella tavalla hän tulee saamaan palkkion.’ (Saheeh Muslim, Kirja 5, Numero 2198)

Samurah ibn Jundaab  kertoo: Profeetta  sanoi, ”Rakkaimpia sanontoja Allaahille on neljä: Subhaana Allaah (Kunnia olkoon Allaahille), Al-Hamduli-Llaah (Ylistys olkoon Allaahille), Laa ilaaha illa-Llaah (Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allaah), ja Allaahu Akbar (Allaah on Suurin). (Saheeh Muslim, Kirja 24, Numero 5329)

Anas ibn Maalik keroo  : Allaahin Apostoli  sanoi: ”Allaah on tyytyväinen Hänen palvelijaansa joka sanoo ’Al-Hamduli-Llaah’ kun hän syö palan ruokaa tai kun hän juo.” (Saheeh Muslim Kirja 34, Numero 6592)

Abu Hurayrah  kertoo: Jotkut köyhät ihmiset tulivat Profeetan  luokse ja sanoivat: ”Rikkaat tulevat saamaan paremmat numerot ja tulevat saamaan pysyvän nautinnon ja he rukoilevat kuten me ja paastoavat kuten me. Heillä on enemmän rahaa millä he voivat tehdä Hajjin ja ’Umran, taistella ja kärsiä Allaahin Vuoksi ja antaa hyväntekeväisyyteen.” Profeetta  sanoi, ”Pitäisikö minun kertoa teille jotain, jonka jos teette niin saavutatte heidät jotka ovat teidät ylittäneet? Kukaan ei voi ylittää teitä ja te olisitte parempia kuin ihmiset joiden kanssa asutte, paitsi he jotka tekisivät saman. Sanokaa ’Subhaana Allaah, Al-Hamduli-Llaah ja Allaahu Akbar kolmekymmentäkolme kertaa jokaisen rukouksen jälkeen.” (Saheeh al-Bukhaaree, Osa 1, Kirja 12, Numero 804)
Rukoilen että Allaah antaa meille Uskoa, Kärsivällisyyttä ja Kiitollisuutta toteuttaaksemme Al-Hamduli-Llaah:n elämissämme kuin totiset hartaat Allaahin orjat. Antakoon Hän meille anteeksi, johdattakoon Hän meitä ja antakoon Hän meille parasta tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Aameen.

***

Kuinka ansaita Allaahin Rakkaus?
lähde http://www.islaam.net
suom. Sakeenah Vuorinen

Allaah sanoo: “Sano: Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua, ja Jumala on rakastava teitä ja antava anteeksi teille syntinne, sillä Jumala on sääliväinen ja laupias.“ (Suuratu Aal-Imraan 3:31)

Abu Hurayrah  kertoo, että Profeetta  sanoi: “Jos Allaah rakastaa henkilöä, Hän kutsuu Jibreel:ä (‘alayhis-salaam) sanoen, ‘Allaah rakastaan tätä ja tätä; Oi Jibreel, rakasta häntä. Ja ilmoita taivaan asukkaille: Allaah rakastaa tätä ja tätä jonka vuoksi myös teidän tulisi rakastaa häntä.’ Ja sen jälkeen hän ansaitsee maan ihmisten suosion.” (Koonnut al-Bukhaaree ja Muslim)
Abu Hurayrah  kertoo, että Allaahin Sanansaattaja  sanoi, että Allaah Kaikkivaltias on sanonut: “Tulen julistamaan sodan häntä vastaan, joka osoittaa vihamielisyyttä Minun hurskasta palvelijaani kohtaan. Mikään ei ole minulle rakkaampaa kuin se, että palvelijani lähestyy Minua täyttämällä hänelle määräämäni uskonnolliset velvollisuudet, ja palvelijani jatkaa lähestymistään vapaaehtoisin (nawaafil) teoin, kunnes Minä rakastan häntä. Kun rakastan häntä olen hänen korvansa, jolla hän kuulee, silmänsä jolla hän näkee, kätensä, jolla hän iskee ja jalkansa, jolla hän käy. Jos hän pyytäisi Minulta jotain, antaisin sen varmasti hänelle ja jos hän pyytäisi Minulta turvaa, soisin sen varmasti hänelle.” (Koonnut al-Bukhaaree)

Qur`aan:n lausunta

1. Abu Umamah  kertoo, että hän kuuli Profeetan  sanovan: “Lue Qur`aan:a (säännöllisesti), sillä se tulee puhumaan puolestasi Tuomion Päivänä.” (Koonnut Muslim)
2. ‘Uthmaan  kertoo, että Profeetta sanoi: “Parhaat teidän (Muslimien) joukostanne ovat he, jotka opettelevat Qur`aan:n ja opettavat sitä (muille).” (Koonnut al-Bukhaaree)
3. ‘Abdu-Llaah ibn Mas’uud  kertoo, että Profeetta  sanoi: “Kun joku lausuu yhden Qur`aanin kirjaimista hän tulee saamaan kymmenkertaisen palkkion. En sano, että Alif Laam Meem on kirjain, mutta Alif on kirjain, Laam on kirjain ja Meem on kirjain (eli se vastaa kolmea kirjainta).” (Koonnut at-Tirmidhee)

Allaahin muistaminen (dhikr)

1. Allaah sanoo: “Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä kieltäkö minua.“ (Suuratul-Baqarah 2:152)

1. Allaah sanoo: “Allaah on valmistanut anteeksiannon ja runsaan palkan kaikille (Islaamiin) alistuville miehille ja naisille, uskoville miehille ja naisille, kuuliaisille miehille ja naisille, totuudellisille miehille ja naisille, kärsiville miehille ja naisille, sävyisille miehille ja naisille, almuja antaville miehille ja naisille, paastoaville miehille ja naisille, siveille miehille ja naisille, miehille ja naisille, jotka alinomaa Jumalaa muistavat.“(Suuratul-Ahzaab 33:35)

1. Abu Hurayrah  kertoo, että Profeetta  sanoi: “Hän, joka sanoo jokaisen salaah:n (rukouksen) jälkeen:subhaana Allaah (kunnia Allaahille) kolmekymmentäkolme kertaa, al-Hamduli-Llaah kaikki ylistys kuuluu Allaahille) kolmekymmentäkolme kertaa ja [Allaahu Akbar (Allaah on Suuri) kolmekymmentäkolme kertaa ja täydentää luvun sata sanomalla Laa ilaaha illa-Llaahu waHdahu laa shareeka lah, lahul-mulku wa lahul-Hamdu wa huwa ‘alaa kulli shay`in qadeer’ (Kellään ei ole oikeutta tulla palvotuksi paitsi yksin Allaahilla, eikä Hänellä ole partnereita. Hänelle kuuluu valtakunta, ja kaikki ylistys ja kiitos kuuluvat Hänelle ja Hän on kykenevä tekemään kaikki asiat), saa kaikki (pienet) syntinsä anteeksi, vaikka niitä olisi yhtä paljon kuin meressä on vaahtoa.” (Koonnut Muslimi)

1. Abu Hurayrah  kertoo, että Allaahin Sanansaattaja  sanoi: “Kukahyvänsä sanoo ‘subhaana-Llaahi wa biHamdih’ sata kertaa päivässä saa syntinsä anteeksi vaikka niitä olisi yhtä paljon kuin meressä vaahtoa.”(Koonnut al-Bukhaaree ja Muslim)

1. Abu Musa  kertoo, että Profeetta  sanoi: “Hän, joka muistaa hänen Herraansa verrattuna häneen joka ei muista hänen Herraansa, on kuin elävä verrattuna kuolleeseen.” (Koonnut al-Bukhaaree)

Rauhan ja siunauksien rukoilu Profeetalle
“Allaahumma Salli ‘alaa Muhammad.”

1. Allaah sanoo: “Totisesti Allaah ja Hänen enkelinsä siunaavat Profeettaa; uskovaiset, rukoilkaa [Allaahin]siunausta hänelle ja tervehtikää häntä arvonsa mukaisesti.” (Suuratul-Ahzaab 33:56)

1. ‘Abdu-Llaah ibn ‘Amr ibn al-’Aas  sanoo, että hän kuuli Profeetan  sanovan: “Hän, joka kutsuu siunauksia minulle kerran, Allaah lähettää alas armoa hänlle kymmenkertaisesti.” (Koonnut Muslim)

Katumus: Ainut Tie ulos Vaikeuksista

Imaam al-Haramain, ’Alee ’Abdur-Rahmaan al-Hudhayfee
Suom. Sakeenah Vuorinen 

Kaikki ylistys kuuluu Allaahille, Maailmojen Herralle. Olkoon Hänen siunauksensa ja rauhansa yllä Sanansaattajan , ja hänen perheensa ja seuralaistensa.

Rakkaat Muslimit! Pelätkää Allaahia ja pitäkää tiukasti kiinni Islaamista. Se on kaikista todenmukaisin kädensija. Juuri Allaahin pelko asettaa asiat tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa oikein. Tiedä myös, että Allaahin Sunnah (Hänen sääntönsä koskien Hänen luotujaan) tässä universumissa eivät koskaan muutu. Allaah sanoo:

"Sillä Allaahin Sunnah:ssa [tavassa, säädöksissä] ei tapahdu muutosta, eivätkä ne toiseksi vaihdu. " (Suuratul-Faatir 35:43) 

On Allaahin Sunnah ja Hänen sääntö, että kukahyvänsä kylvää hyvää, tulee myös korjaamaan hyvää ja kukahyvänsä kylvää pahaa, tulee myös korjaamaan pahaa. Hän sanoo: 
"Ja joka on tehnyt hiukkasenkin hyvää, saa sen nähdä. Ja joka on tehnyt hiukkasenkin pahaa, saa sen nähdä."(Suuratuz-Zalzalah 99:7-8)

On Allaahin sääntö Hänen luomakuntaansa koskien, että kukahyänsä valitsee sen tien, joka johtaa menestykseen tämän maailman elämässä ja sen mielihyvässä tulee saamaan mitähyvänsä Allaah on varannut hänelle tässä elämässä, ja kukahyvänsä valitsee tien, joka johtaa menestykseen Tuonpuoleisessa ja Paratiisissa, Allaah auttaa häntä saavuttamaan tavoitteensa. myöskin, kukahyvänsä valitsee tien, joka johtaa menestykseen niin tässä elämässä kuin Tuonpuoleisessakin, tottelee Allaahia ja pysyy poissa synneistä, hän tulee saamaan menestyksen tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Allaah sanoo:

"Kun joku havittelee katoavaista [tämän elämän nautintoja], Me joudutamme niitä hänelle niinkuin tahdomme ja kenelle tahdomme. Senjälkeen Me määräämme hänet Helvettiin, jonne hän on joutuva häpeän peittämänä ja karkoitettuna [kaukana Allaahin Armosta]. Mutta ken toivoo Tuonpuoleista ja ponnistelee sen saavuttamiseksi, kuten tuleekin, hän kuuluu niihin, joiden ponnistelut saavat palkkansa. Kaikille - niin hyvin jälkimmäisille kuin edellisille - Me ojennamme Herrasi anteja. Ja Herrasi lahjat eivät ole rajallisia." (Suuratul-Israa’ 17:18-20) 
Allaahin tapana on myös testata Hänen palvelijoitansa hyvällä ja pahalla. Hän sanoo: 
"Me koettelemme teitä hyvällä ja pahalla. Ja Meidän luoksemme te tulette palaamaan." (Suuratul-Anbiyaa’ 21:35) 

Mitä tulee Muslimeihin, kun hän saa osakseen jotain hyvää, hän tietää, että se on suosionosoitus hänen Herraltaan, sillä hän tietää ettei hän ole ansainnut mitään ja tämä uskomus saa hänet kiittämään hänen Herraansa ja ylistämään Häntä. Ja jos hänen osakseen tulee jotain pahaa, hän on kärsivällinen ja etsii hänen Herransa palkkiota, sillä hän tietää, että tämä johtuu niistä synneistä joihin hän on syyllistynyt tai että Allaah haluaa nostaa hänen sijaansa Tuonpuoleisessa. Allaah sanoo:

"Jos onnettomuus kohtaa teitä, se tapahtuu tekojenne takia. Ja Hän antaa paljon anteeksi." (Suuratush-Shoora 42:30)

Muslimi tutkiskelee itseään, käy läpi hänen tekojaan ja katuu jokaista syntiä johon hän on langennut. Kun taas uskoton, jos hänelle ollaan suosiollisia, hän tulee royhkeäksi ja ylimieliseksi ja alkaa tehdä syntiä. Ja kun onnettomuus tulee hänen osakseen hän vaipuu epätoivoon ja on kärsimäton. Tämä maailma on hänen Paratiisinsa ja hänen halunsa ovat hänen herransa. 

Veljeni uskossa! Näinä päivinä Muslimeihin moni onnettomuus. Monia syitä on annettu näihin vastoinkäymisiin. Jotkut sanovat, että ne ovat vihollisten ilkeiden suunnitelmien tuloksia, jotkut sanovat että ne johtuvat taloudellisesta lamasta ja jotkut sanovat että ne johtuvat Muslimien teollisesta ja teknologisesta takapajuisuudesta jne. Kaikki nämä ovat vain sairauden oireita. Todellinen syy tähän surkeaan tilaan on Muslimien välinpitämättomyys uskontoaan kohtaan, yksilöllisesti ja ryhmänä. Allaah sanoo: 

"Kyselettekö te tappiota kärsittyänne, vaikka olette aiheuttaneet vihollisellenne kaksinverroin tappioita, ’Miksi näin kävi?’ Sano, ’Se johtui teistä itsestänne.’ Ja Allaah on Kaikkivaltias." (Suuratu aal ‘Imraan 3:165)

Hän sanoo myös: 

"Allaah ei muuta kansan kohtaloa ennen kuin se muuttaa luontonsa." (Suuratur-Ra‘d 13:11) 

Historiassa Muslimit ovat käyneet läpi aikoja, jotka olivat vaikeampia kuin meidän aikamme koettelemuksissaan ja vihollistensa vainossa. Mutta he palasivat vilpittömästi uskontoonsa tiedon ja Uskon kanssa. Niinpä he saavuttivat turvallisuuden ja saivat kunniansa, yhtenäisyytensä ja hyvinvointinsa takaisin Islaamin Lain varjon alla. Tämä vaiva parannettiin ja heidän tilansa parani. Tänä päivänä, onnettomuus on itseasiassa suuri Muslimiyhteisölle, mutta se on pysyvä, ja on kiistämätön tosiasia, että Muslimien myöhemmän sukupolven asiat eivät koskaan tule oikenemaaan paitsi tavalla, jolla myös aiempien sukupolvien tila ratkesi. Joten Islaamin vihollisten syyttäminen näistä onnettomuuksista ei millään tavoin auta sitä, että Muslimit ovat vastuussa heidän omista murheistaan. Sillä kuinka Muslimit voivat odottaa uskottomien ratkaisevan ongelmansa, jos he itse epäonnistuvat tekemään näin käyttäen apunaan Allaahin Kirjaa, Profeetan  Sunnaa ja opastusta jonka edeltävät sukupolvet ovat meille antaneet? Ratkaisu Muslimien ongelmiin on siis kiinni Allaahista, ja sitten heidän johtajistaan ja oppineistaan, jotta he neuvoisivat ihmisille mikä on oikein, rohkaisten heitä tekemään näin ja varoittamalla heitä kaikesta pahasta koskien heidän uskontoaan ja elämiään. Tämä on suuri vastuu, joka vaatii vahvaa tahtoa ja vilpittömyyttä. 

Rakkaat Muslimit! Milloin hyvänsä onnettumuus kohtaa yhteisöä, ensimmäinen askel on vilpitön katumus. Allaah sanoo: 
"Kääntykää kaikki katuvina Allaahin puoleen, oi uskovaiset, jotta menestyisitte." (Suuratun-Nuur 24:31)

Jokainen Muslimi tarvitsee vilpitöntä katumusta. Jos joku kuitenkin kysyy, ‘Mitä tekemistä minun henkilökohtaisella katumuksellani on Muslimien tilan parantamiseen?‘ Hänelle tulee kertoa, että syy kaikkeen hyvään tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa on tottelevaisuus Allaahille ja syy pahaan on rangaistuksena tottelemattomuudesta Hänelle. Tulisi myös mainita, että jokaisen yksilön katumus tuo mukanaan paljon hyvää ja vähentää Muslimeja kohtaavia vaikeuksia.

Muslimien tulisi myös yhdistyä kohtaamaan tämä muuttuva maailma joka pyrkii muuttamaan Islaamin oppeja ja tuhoamaan sen arvoja ja lakeja. 

Lisäksi, aiemman kansat joutuivat tuhon omiksi koska heidän joukossaan oli monia syntisiä ja vain harva oikeudenmukainen ihminen. Yksittäisen ihmisen synti voi tuhota koko kansan. Allaah tuhosi Thamuudin kansan koska yksi heistä tappoi kamelin. Hän antoi epidemioiden levitä Israelin lasten joukossa - jopa Musan ja Haaruunin läsnäollessa, sillä jotkut heistä olivat syyllistyneet aviorikokseen. Allaah sanoo koskien joitakin tuhotuista kansoista: 

"Me rankaisimme heitä kaikkia hänen syntiensä tähden. Toisten päälle me lähetimme hiekkamyrskyn, toiset otti valtaansa huuto, toiset nielaisi maa ja toiset me hukutimme. Ei Allaah tehnyt heille vääryyttä, vaan he tekivät sitä itselleen." (Suuratul-‘Ankaboot 29:40). 

Zainab bint Jahsh (Radiya-Llaahu ‘anhaa) kertoo, että Allaahin Sanansaattaja  sanoi: "Paha periköön arabit uhkaavan suuronnettomuuden vuoksi. Tänä päivänä Gog:in ja Magog:in muuria on avattu näin paljon." Ja hän kuvasi suuruutta tekemällä ympyrän hänen etusormellaan ja peukalollaan. Zainab sanoo: "Minä sanoin, ’Oi Allaahin Sanansaattaja! Tullaanko meidät tuhoamaan vaikka joukossamme on oikeudenmukaisia ihmisiä?’ Allaahin Sanansaattaja  sanoi, ’Kyllä, kun moraalittomuus ja alkoholin juontit on levinnyt laajalle.’" 

Joten älä siis kohtele katumusta kevyesti, sillä se on tie ulos kaikista vaikeuksista. Pidä tiukasti kiinni Allaahin Kirjasta ja Hänen Sanansaattajansa  Sunnah:sta, sillä ne ovat valo ja opastus jotka pelastavat pimeydeltä ja virheiltä.

Veljeni uskossa! Islaamin uskonto käskee Muslimeita olemaan yhtenäisiä ja kieltää heitä jakautumasta. Allaah sanoo: 

[/b]"Pitäkää kaikki yhdessä kiinni Allaahin Köydestä älkääkä hajaantuko." [/b](Suuratu Aal-‘Imraan 3:103) 

Ja Hän sanoo myös:

"Älkääkä kiistelkö keskenänne, etette menettäisi rohkeuttanne ja tarmoanne ja olkaa kärsivällisiä." (Suuratul-Anfaal 8:46) 

Islaamin uskonto, samalla kun käskee Muslimien yhteyteen, ei silti tarkoita sitä, että ei-Muslimeita vastaan voitaisiin hyökätä tai että heidän oikeutensa, jotka Islaamin Laki heille antaa voitaisiin kieltää. Jos monet ei-Muslimit ymmärtäisivät Islaamin oikeudenmukaisuuden ja sen kauneuden, he hyväksyisivät Islaamin uskonnokseksensa ja eivät syyttäisi sitä joidenkin Muslimien vääristä teoista. Allaah sanoo:

"Sano [Oi Muhammad, ihmisille]: ‘Tulkaa, niin luen teille, mitä Herranne on teiltä kieltänyt: Hän on kieltänyt teitä asettamasta Hänen rinnalleen muita jumalia. Hän myös käskee teitä kohtelemaan hyvin vanhempianne ja olemaan tappamatta lapsianne koyhyydenne tähden; kyllä me ruokimme teidät ja heidät, älkää tehko siveettomiä syntejä julkisesti tai salassa, älkääkä ilman ilman laillista syytä surmatko ketään, sillä sen on Allaah kieltänyt. Näin on Hän teitä käskenyt, jotta te ymmärtäisitte." (Suuratul-An‘aam 6:151) 

Veljeni uskossa! Pelätkää Allaahia niin kuin teidän tulisi Häntä pelätä, etsikää Hänen läheisyyttään oikeudenmukaisten tekojen kautta ja pysymällä poissa synneistä. Lähettäkää edellenne hyviä tekoja ennen kuin tapaatte Hänet ja käyttäkää aikanne ja elämänne hyvin. Allaah sanoo: 

"Oi te, jotka uskotte! Pelätkää Allaahia ja katsokoon jokainen, mitä on varustanut itseleen huomiseksi. Pelätkää Allaahia, sillä Hän tietää, mitä te teette." (Suuratul-Hashr 59:18) 
Antakaa itsellenne vastauksia, jotka voivat pelastaa teidät vaikeuksilta ylösnousemuksen Päivänä. Allaahin Sanansaattaja sanoi: "Miehen jalat eivät liukastu Ylösnousemuksen Päivänä, kunnes häneltä kysytään hänen elämästään ja kuinka hän sen eli, hänen nuoruudestaan ja kuinka hän sen käytti, hänen omaisuudestaan ja kuinka hän sen ansaitsi ja mihin hän sen käytti ja hänen tiedostaan ja siitä mitä hän sillä teki."

***

Al-Istighfaar (Anteeksiannon etsiminen)
Imam Ibn Taymiyyah
Majmoo` al-Fataawaa 10/88-90 
suom. Khadija

Allahin Lähettiläs  sanoi, "Pyyntöjen herra anteeksiantoon on, että palvelija sanoo:

"'Allãhumma 'anta rabbee, lã 'ilãha 'illã 'anta, khalaqtanee, wa 'anã `abduka, wa 'anã `alã `ahdika wa wa`dika mastata`tu, 'a`outhu bika min sharri ma sana`tu, 'aboo'u laka bini`matika 'alayya, wa 'aboo'u bithambee, faghfirlee fa'innahu lã yaghfiru 'aththunooba 'illã 'anta."

"Oi minun Jumalani, Sinä olet minun Herrani, ei ole muuta jumalaa kuin Sinä. Sinä loit minut, ja minä olen sinun maaorjasi, ja minä pysyn sopimuksessani ja lupaan (uskosta ja vilpittömästä tottelevaisuudesta) Sinulle, kykyni mukaan. Minä etsin turvaa Sinusta pahaa vastaan, jota olen tehnyt, Minä tunnustan Sinulle, sinun palkkiosi minulle ja minä tunnustan Sinulle, syntini. Joten anna anteeksi minulle, sillä kukaan ei anna syntejä anteeksi paitsi Sinä."

Kuka tahansa sanoo tämän kun ilta saapuu, sitten kuolee yöllä, hän pääsee Paratiisiin; ja jos joku sanoo tämän aamulla, sitten kuolee sinä päivänä, hän pääsee Paratiisiin."

Palvelija on aina Allahin siunauksessa, mikä edellyttää kiitollisuutta ja synnittömyydessä, mikä vaatii anteeksiannon etsimistä. Molemmat näistä asioista on vaadittuja ja välttämättömiä palvelijalle kaikkina aikoina, kuten palvelijan ei tarvitse lakata vaihdella Allahin (useiden) palvelusten ja siunausten välillä ja ei tarvitse lakata tarvitsemasta katumusta ja anteeksiannon etsimistä.
Tämä on syy, miksi Aatamin lasten Herra, ja Hurskaiden Johtaja Muhammad  etsi anteeksiantoa kaikissa tilanteissa. Hän sanoi aidossa hadithissa, jonka ilmoitti al-Bukhari: "Oi ihmiset, katukaa Herralleni, sillä todellakin minä etsin anteeksiantoa Allaahilta ja kadun Hänelle enemmän kuin seitsemänkymmentä kertaa päivässä."

Saheeh Muslimissa on ilmoitettu että hän  sanoi, "Minä etsin anteeksiantoa sata kertaa päivässä." (Muslim)

`Abdullah ibn `Umar sanoi, "Me laskimme yhdessä ainoassa tapaamisessa, Allaahin Lähettilään  sanovan sata kertaa, "Rabbi-ghfir-lee wa tub `alayya innaka anta-t-tawwabu-l-ghafoor." Herrani, anna anteeksi minulle ja hyväksy katumuksena, todellakin Sinä olet Katumuksen Hyväksyjä, Usein Anteeksiantava. (Ahmad, Abu Dawood, Ibn Maajah)
Tämä on syy, miksi anteeksiannon etsintä oli säädetty tekojen päätteeksi. Allaah, Korkein, sanoi, "...anovat aamuisin anteeksi." (3:17). Jotkut heistä sanoivat, "Anna elämä sinun öillesi suorittamalla Rukous, ja milloin aika tai myöhä yö tulee, ole huolissasi etsimällä anteeksiantoa."
On kerrottu aidossa hadithissa, että Profeetta , kun hän lopetti hänen Rukouksen, hän etsi anteeksiantoa kolme kertaa ja sanoi, "Allãhumma 'antas-salamu, wa minkas-salãmu, tabãrakta yã thaljalãli wal 'ikrãmi."

Oi minun Jumalani, Sinä olet ´As-Salam (vapaa virheistä), ja Sinulta tulee Salam (rauha tai turvallisuus), Sinä olet siunattu, oi kunnian ja ystävällisyyden haltija." (Muslim)
Allaah sanoo, "Pyytäkää Jumalalta anteeksi, sillä Hän on Anteeksiantava, Armollinen." (73:20)

(Vaikka) Profeetan  viestin välittämisen jälkeen, hän taisteli Allaahin polulla todellisessa jihadissa, ja suoritti enemmän, mitä Allaah määräsi kenellekään muulle, Allaah käski hänen Profeettaansa  (suorittamaan istighfar), kuten Hän Korkein, sanoo,"Kun Jumalan apu ja voitto tulevat ja näet ihmisten liittyvän joukoittain Jumalan uskontoon, ylistä Herrasi kunniaa ja ano anteeksiantoa, sillä Hän on Laupias " (110:1-3)

Tämä on syy, miksi Usko on perustettu Tawheedilla ja Istighfaarilla, kuten Allaah, Korkein sanoo, "Alif Lam Ra. TÄmä on, jonka jakeet on vahvistettu ja jotka Viisas, Tietävä on selittänyt. Älkää palvoko muita kuin Jumalaa. Hän on lähettänyt minut varoittamaan ja tuomaan ilosanomaa. Pyytäkää anteeksi Herraltanne ja kääntykää sitten katuvina Hänen puoleensa, niin Hän antaa teille hyvän elatuksen..." (11:1-3)

Ja Allaah sanoo: "...kulkekaa siis suoraa tietä Hänen luokseen ja pyytäkää Häneltä anteeksi." (41:6). Ja Hän sanoo:"Tiedä ettei ole muuta jumalaa kuin yksi Jumala, ja pyydä anteeksi omia syntejäsi kuin uskovien miesten ja naistenkin syntejä. (47:19)
Tämä on miksi se tuli kertomaan: "Saytaan sanoi: Ihmiset ovat tuhoutuneet syntien vuoksi ja he tuhoavat minut "Laa ilaha ill Allaah" ´lla ja etsimällä anteeksiantoa." (Ilmoittanut Ibn Abi Asim ja Abu Ya`la, mutta sen ketju on valmistettu." Yoonus (as) sanoi, "...Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä. Ylistys Sinulle. Minä tein väärin." (21:87)

Profeetta , kun hän halusi ratsastaa hänen vuorelleen, hän ylisti Allaahia, sitten sanoi Allaahu Akbar kolme kertaa, sitten sanoi, "Laa ilaha ´illa ´ anta subhaanaka, thalantu nafsii, faghfirlii." Minä todistan ettei ole muuta jumalaa kuin Sinä, Ylistys SInulle, minä olen tehnyt väärin itseäni kohtaan, joten anna anteeksi minulle. (Abu Dawood ja at-Tirmidhi, joka sanoi se on hasan saheeh)

Kokoontumisen sovinnoksi, jolla kokoontumiset saadaan täydellseksi on pyyntö): "Subhaanaka ´allaahumma wabihamdika, ´ash-hadu ´an laa ´ilaaha ´illa ´anta, ´astaghfiruka wa ´atuubu ´ilaika." Ylistys Sinulle, oi Jumalani ja minä olen Sinun ylistyksessä, minä todistan, että ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, minä pyydän sinun anteeksiantoa ja kadun Sinulle. (Abu Dawuud ja at-Tirmidhi, joka sanoi hasan saheeh)

Allah tietää parhaiten, ja olkoon Hänen siunauksensa ja rauha (Profeetta) Muhammadin yllä.

***

Ole ylpeä Islaamista
Perjantai raportti, Vol V, No. 6, Mar/94

suom. Khadija

Kohdatessaan uskottomien hyökkäykset Islaamia vastaan, jotkut muslimit kääntyvät puolustamaan sisäisen tappion tuntemana aivan kuin he yrittäisivät näyttää, että islaamilaisilla arvoille ei ole eroa länsimaisiin verrattuna. Jos heille kerrotaan, että Islaamilainen poliittinen järjestelmä on diktatorinen, he vastaavat siihen yrittäen näyttää sen demokraattisena. Jos heille kerrotaan, että Islaamia on levitetty Jihaadilla, he vastaavat, että muslimit taistelivat ainoastaan puolustaakseen itseään kun heitä vastaan hyökättiin. Jos heille kerrotaan, että naisen asemassa Islaamissa on ongelma. he yrittävät todistaa, että Islaam sallii moniavioisuuden vain tietyin edellytyksin, joita monet miehet eivät täytä ja näin ollen he päättelevät että se ei ole todellisuudessa sallittua! Sellaiset anteeksipyytelevät käytökset olisi jätettävä taakseen. Islaam on tapa, jonka Allaah on antanut meille, sitä ei voi laittaa samalla tasolle kuin muut ihmisen tekemät ideologiat tai korruptoituneet ilmoitukset. Muslimeilla tulisi olla tarpeeksi luottamusta itseensä mennäkseen hyökkäykseen, kuin pysyä puolustuslinjoilla kuin syytetty henkilö. Kun Quraishilaiset syyttivät muslimeja pyhitettyjen kuukausien rikkomisesta tapauksessa, jossa muslimiprikaati taisteli Abdullah bin Jahsh'ia ja uskottomia vastaan. Allaah subhanahu wa ta'ala ilmoitti:
He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kieltäminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennen kuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti. (Qur'an 2:217)

Tämä on miten Quraan väittelee uskottomien kanssa.
Quraan alkaa hyökäten heidän suurinta rikostaan vastaan: heidän epäuskoaan Allaahiin ja heidän kumppaneiden liittämistä Häneen. Kenenkään ei pitäisi esittää väärää selitystä uskonnostamme miellyttääkseen vääräuskoista.
Jotkut muslimit yrittävät piilottaa heidän Islaamilaisen henkilöllisyyden pelätessään, että heidät leimataan "fundamentalisteiksi". Miehet ajavat partansa ja naiset yrittävät saada hijabinsa näyttämään kuin viime syksyn muodilta. Jos heille tarjotaan ruokaa tai juoma, mikä on haraam, he sanovat, että ovat täynnä tällä hetkellä tai he sanovat, että eivät tykkää nimenomaisesta ruoasta. Vain harvat sanovat, että he eivät voi syödä sitä, koska se on laitonta Islaamissa. Tämä ei ole tapa, jolla Profeetan (saws) seuralaiset käyttäytyivät. Kun seuralaiset hyväksyivät Islaamin, he tulivat ylpeiksi siitä ja tunsivat, että kaikki muut ajatusmallit ja elämäntavat olivat alempiarvoisia siihen verrattuna mitä heille oli ilmoitettu seitsemän taivaan yläpuolelta.
Taistelussa muslimien ja persialaisten kanssa, Rostomi, persialaisten armeijan johtaja pyysi neuvottelua muslimien kanssa. Sa'd ibn Abi Waqqas, muslimien johtaja taistelussa, lähetti ryhmän seuralaisia, joiden joukossa oli Rabi'a bin Amir. Persialaisten johtaja valmisti mahtavan vastaanoton tehdäkseen vaikutuksen noihin "beduiineihin" ja heikentääkseen heidän asemaansa. Persialainen pyysi Rabi'ania tulemaan sisään ilman hänen aseitaan. Hän kieltäytyi ja meni sisään hänen aseineen ja hevosensa kanssa ja hän sitoi hevosensa Rostomin viereen. Rostom kysyi: "Mikä tuo sinut?" Rabi'a sanoi, "Allaah on lähettänyt meidät käännyttämään ihmiset ihmisten palvonnasta Allaahin palvontaan ja tämän elämän rajoittuneisuudesta sen laajuuteen ja uskontojen sorrosta Islaamin oikeuteen. Allaah on lähettänyt meille Hänen luoduilleen Hänen uskontonsa. Kuka hyvänsä hyväksyy sen, me hyväksymme sen häneltä ja kuka tahansa kieltäytyy, me taistelemme häntä vastaan kunnes me saamme Allaahin Lupauksen." "Ja mikä on Hänen Lupauksensa?" kysyi Rostom. "Paratiisi niille, jotka kuolivat ja voitto niille, jotka selvisivät" vastasi Rabi'a. Roston sanoi, "Voitko viivyttää tätä asiaa, kunnes me ajattelemme sitä." Rabi'a vastasi: "Kyllä. Kuinka monta päivää tarvitsette yhden vai kaksi?" Rostom sanoi, " Enemmän. Kunnes minä kirjoitan kansalleni." Rabi'a sanoi: " Me emme voi. Meidän Profeetta ei antanut meille valtuuksia viivyttää meidän vihollisia enempää kuin kolme päivää. Joten päätä."
Tämä seuralainen tuli yhteiskunnasta, joka oli materiaalisesti kaukana Persian valtakunnasta. Siitä huolimatta hänessä oli itsessään Totuuden siemen ja hurskaus, mikä ei sallinut hänen hämmentyä tai vaikuttua uskottomia ympäröivästä loistosta. Sivistys alkaa oikeasta tuntemuksesta ja uskosta. Materiaaliset puolet sivistyksessä tulevat myöhemmin kylkiäisinä. Toisaalta, uskottomalle, ei ole väliä kuinka materiaalisesti edistynyt hän voi olla, hän on sivistymätön henkilö ja kanta hänen sielussaan bakteereja hänen omaksi tuhokseen. Tämä on syy, miksi sinun tulisi olla ylpeä uskonnostasi. Tämä on syy, miksi sinun tulisi olla ylpeä Islaamista.

***

Lau Elo 02, 2014 12:09 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Seuralaisten tavat
Jamaal ad-Deen Zarabozo 

suom. Ummu Ahmed

Useissa Qur'aanin kohdissa, Allaah ylistää Profeetan  seuralaisia ja osoittaa mielihyvänsä heitä kohtaan, ja myös heitä kohtaan, jotka kulkevat heidän jalanjäljissään. Esimerkiksi, Allaah sanoo,
"Niihin, jotka ensimmäisinä ja etummaisina jättivät kotinsa (Muhaajirun), sekä avustajiin (Ansaar) ja niihin, jotka seurasivat heitä hyvän teossa, heihin kaikkiin Jumala on tyytyväinen ja he ovat tyytyväiset Häneen. Hän on valmistanut heille puutarhat, joissa purot solisevat ja joissa he saavat alati asua. Tämä on ylin onni." [suura at-tawbah:100]

Lisäksi, seuraava jae Quraan´ssa oli etupäässä suunnattu Profeetan  seuralaisille;
"Te olette paras kansa, joka on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Allaahiin." [suura aal-'Imraan]
Lisäksi on lukuisia haditheja, joissa Profeetta  kertoi meille Seuralaistensa erityisestä asemasta ja erinomaisuudesta, ja myös heistä, jotka tulevat heidän jälkeensä. Imraan ibn Hussain kertoi Profeetan  sanoneen,
"Parhaat ihmiset ovat minun sukupolveni, sitten jotka tulevat heidän jälkeensä, sitten jotka tulevat heidän jälkeensä." [al-Bukhaari ja Muslim]

Toisessa erittäin tärkeässä hadithissa, Profeetta  sanoi,
"Israelin heimot jakautuivat seitsemäänkymmeneenkahteen lahkoon. Minun ummah tulee jakautumaan seitsemäänkymmeneenkolmeen lahkoon. Kaikki ne ovat Tulessa, paitsi yksi: [se ryhmä] joka seuraa mitä minä ja seuralaiseni seuraavat." [at-Tirmidhi]
Profeetta  todisti itse Seuralaisten käytöstä ja tekoja ja hän hyväksyi ne. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän käytöksensä on myös Allaahin hyväksymää, koska on hyväksytty periaate, että Profeetan  ei anneta hyväksyä sellaista, joka on ehdottomasti väärin.
Nämä jakeet ja nämä hadithit - kuten myös monet muut - kertovat meille, että Seuralaiset olivat Suoralla Polulla. Itse asiassa, tämä on ainut oikea polku, kuten lahkoihin jakautumisesta kertova hadith osoittaa. Todella, Allaah tekee selväksi, että Hänen luokseen on vain yksi polku:
"Tämä on Minun oikea tieni; sitä siis vaeltakaa! Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään! Tämän on Hän teille määrännyt, jotta pelkäisitte Allaahia." [suura al-An'aam:154]

Ibn Mas'ud kertoi Profeetan  piirtäneen suoran viivan ja muita viivoja sen oikealle ja vasemmalle puolelle. Hän  sanoi, että suora viiva oli Suora Polku ja kaikilla muilla viivoilla Saatanat kutsuivat ihmisiä niille poluille. Sitten hän  resitoi yllä mainitun jakeen suura al-An'aamista.
Sen takia, meidän tulee katsoa Seuralaisia ja muita kolmesta ensimmäisestä sukupolvesta - heitä, jotka kulkivat Seuralaisten jalanjäljissä ja oppivat suoraan heiltä - ja meidän tulisi jäljitellä heitä, koska tiedämme heidän elämiensä miellyttäneen Allaahia.
Kuitenkin, missä asioissa meidän sitten tulee jäljitellä heitä? Deenin (uskon) asioissa, asioissa, jotka liittyvät Suoran Polun seuraamiseen. Ja mitä on deen? Se on asia uskosta, asia laista, asia käytöksestä ja etiikasta - kaikki nämä muodostavat osan deeniä ja kaikki ovat tärkeitä kohtia deenistä.
Meidän tulee kääntää katseemme Seuralaisiin ja pyrkiä oppimaan heiltä ja olemaan heidän kaltaisiaan. Mutta ei vain koskien 'aqeedah'n / uskon asioita - kuten jotkut ihmiset nykyään tuntuvat luulevan. On totta, että 'aqeedah tai usko on elämän perusta - mutta ei ole olemassa 'aqeedaa itsestään, ilman tekoja ja käytöstä.
Nykyään on monia ihmisiä, jotka korostavat sitä, että meidän tulee seurata salafien tapoja Islaamissa. He puhuvat erityisesti 'aqeedan asioista. Kuitenkaan seuralaisten jalanjäljissä kulkeminen ei ole vain sitä, että uskotaan joihinkin uskon artikloihin ja voidaan toistaa ne kuin papukaijat! Niin monet ihmiset pystyvät puhumaan Allaahin nimistä ja attribuuteista, mutta se ei välttämättä tee heistä hurskaiden esi-isiemme todellisia seuraajia.
Monesti kun kyseessä on käytös ja etiikka, samat ihmiset, jotka "kutsuvat Salafien tielle", näyttävät unohtaneen sen, että meidän tulee näilläkin alueilla seurata heidän esimerkkiään. Siinä ei ole mitään järkeä - itse asiassa, se ei ole mahdollista - että meillä on sama usko kuin Salafeilla mutta tekomme ovat aivan päinvastaisia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä ole heidän uskoaan alkuunkaan. Jos meillä olisi heidän uskonsa, se näyttäytyisi teoissamme. On käsittämätöntä, että kutsumme itseämme näiden hurskaiden ihmisten seuraajiksi, kun käytöksemme ei ole lähelläkään heidän käytöstään. Kuinka me voimme sanoa olevamme heidän seuraajiaan, kun valehtelemme, huijaamme, emme välitä vaikka elämme muiden kustannuksella, levitämme juoruja toisistamme, emme ole valmiita uhraamaan Allaahin tähden, ja niin edelleen. Todella, jotkut jotka väittävät seuraavansa niitä hurskaita yksilöitä, ovat itse asiassa kauimpana siitä käytösmallista ja esimerkistä, jonka ne hurskaat sielut asettivat.
Tässä khutbassa - edellisen selvityksen sekä kehotuksen seurata Profeetan  ja hänen Seuralaistensa tietä ollakseen pelastetun lahkon joukossa, jälkeen - haluaisin muistuttaa meitä muutamista käytöstavoista ja luonteenpiirteistä, joita aikaisemmilla sukupolvilla oli. Tällä tavalla me voimme tarkastella heidän elämäänsä, ja samalla tarkastella omaa elämäämme ja käytöstämme, ja kysyä itseltämme, jos todellakin seuraamme heidän esimerkkiään ja deeniään, joka miellytti Allaahia niin paljon.
Yksi luonteenpiirre, jonka voimme huomata heidän puheistaan ja teoistaan, on se, että he punnitsivat jokaisen tekonsa Shariah'n vaa'alla (ts. Shariah'n mukaan). Voimme nähdä selvän esimerkin, miten Abu Bakr ja Umar eivät tehneet mitään, ellei heillä ollut varmuutta siitä, että kyseinen teko oli oikein Shariah'n mukaan. Meidän täytyy olla varovaisia eikä sotkeutua epäilyttäviin asioihin - joka taas oli toinen kauniista ja jaloista luonteenpiirteistä. Usein teemme asioita kysymättä tai etsimättä ensin, saadaksemme varmuuden siitä, että kyseiset asiat ovat laillisia ja Allaahia miellyttäviä. Vasta aloitettuamme teon, saatamme kysyä, "Onko tämä teko halaal vai haraam?" Yksi Salafien luonteenpiirteistä oli, että he kysyivät ennen toimimista.
Toiseksi, heillä oli tapana muistella usein ja paljon kuolemaa. Tällä kuoleman muistelulla oli voimakas vaikutus heidän tekoihinsa ja kiintymykseensä tähän maailmaan. Profeetta  neuvoi heitä muistamaan kuolemaa usein - asia, joka tuo lopun tämän elämän nautinnoille. He toimivat tämän Profeetan  antaman ohjeen mukaan.
Thabit sanoi kerran, "Aina kun osallistuimme hautajaisiin, aloimme itkeä". Voimme nähdä muista vastaavista raporteista, etteivät he itkeneet kuolleen takia. Sen sijaan, he itkivät itsensä takia. He ymmärsivät, että myös heitä kohtaa se päivä, jolloin heidän tekonsa loppuvat. He ajattelivat itsekseen: Olemmeko valmistautuneet sitä päivää varten, kun kaksi enkeliä tulee kuulustelemaan meitä? Olemmeko valmistautuneet sitä päivää varten kun tekomme loppuvat ja ei ole enää mahdollisuutta katua syntejään?
Kuinka usein me, jotka väitämme seuraavamme heitä, muistamme kuolemaa. Itkemmekö edes kun ajattelemme sitä päivää kun tekomme sinetöidään ja enkelit tulevat kuulustelemaan meitä? Jos todella seuraamme heidän tietään, meidän tulee muistaa kuolemaa usein ja tällä muistamisella tulisi olla meihin syvä vaikutus. Tämä kaikki on osa Seuralaisten tien seuraamista.

Kolmas luonteenpiirre, jonka voimme huomata heissä, on, että he olivat erittäin anteeksiantavaisia heitä kohtaan, jotka tekivät heille vääryyttä. He toimivat Allaahin kuvauksen mukaan,
"...jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Allaah rakastaa niitä, jotka tekevät hyvää." [suura aal-'Imraan: 133]

He antoivat ihmisille anteeksi toivoen Allaahin antavan heille anteeksi. Palkkio tulee samanlaisena, kuin se teko, josta palkkio saadaan.. Joten, ne, jotka antavat anteeksi Allaahin tähden, jos Allaah suo, voivat odottaa Allaahin kohtelevan heitä samalla tavalla. Kuinka monella meistä nykyään on tämä luonteenpiirre? Toisaalta, kuinka moni meistä pitää vihaa yllä ikuisesti eikä ole ikinä valmis antamaan anteeksi jotain vääryyttä, joka meille on tehty vuosia sitten?
Eräs toinen tärkeä luonteenpiirre oli suuri kunnioitus, joka heillä oli muiden muslimien kunniaa kohtaan, ja kuinka he aina halusivat hyvää kanssamuslimeilleen. Profeetta  sanoi heille,
"Jokainen muslimi on turvassa toiselta muslimilta - hänen verensä, omaisuutensa ja kunniansa."
Abu Bakr sanoi kerran, "Älkää väheksykö yhtäkään muslimia, sillä vähäpätöisin muslimi on suuri Allaahin silmissä". 'Umar ibn al-Khattaab julisti muslimin elämän pelastamisen olevan tärkeämpää kuin kaikki Irakin maat. Itse asiassa, Profeetta  on sanonut,
"Uskovan tappaminen on suurempaa Allaahin silmissä kuin tämän maailman katoaminen." [an-Nasai, sahih, al-Albaani Sahih al-Jaami' as-Sagheerissa, vol.2, s.804, hadith no. 4361]

Mitä on tapahtunut tälle Salafien kauniille luonteenpiirteelle? Kohtelemmeko me toisiamme samalla kunnioituksella, kuin he kohtelivat toisiaan? Nykyään ei ole ollenkaan harvinaista nähdä muslimin huijaavan toista muslimia. Ei ole harvinaista nähdä muslimien rikkovan lupauksia, jotka he antoivat toiselle muslimille. Todella, voimme jopa nähdä muslimien tappavan toisiaan.
Itse asiassa, nykyään, ei ole harvinaista nähdä muslimien kohtelevan ja kunnioittavan ei-muslimeja paremmalla tavalla kuin omia kanssamuslimejaan. Niin pitkään kun käyttäydymme tällä tavalla, emme todellakaan voi väittää kulkevamme hurskaiden esi-isiemme jalanjäljissä.
Eräs erittäin tärkeä asia heidän elämässään oli suorittaa rukouksia myöhään yöllä, tahajjud-rukoukset. Tiedämme näiden rukousten aseman Qur'aanissa. Esimerkiksi, Allaah sanoo:

"Totisesti ovat ne, jotka pahaa karttavat, kerran puutarhoissa ja lähteiden äärellä, ottaen vastaan, mitä heidän Herransa heille antaa. Totisesti tekivät he sitä ennen hyviä tekoja. Vähän nukkuivat he yleensä yöllä, ja aamulla he anoivat anteeksiantoa.." [suura adh-Dhaariyat: 15-18]

Myös Profeetta  puhui myöhäisen yön rukouksista,
"Pitäkää kiinni myöhäisen yön rukouksista, sillä se (niiden suorittaminen) oli hurskaiden ihmisten tapa ennen sinua; se on myös keino päästä lähemmäksi Herraasi; se pyyhkii pois pahoja tekojasi; ja se pitää poissa synneistä". [Ahmad, at-Tirmidhi, al-Haakim ja muut, sahih, katso Sahih al-Jaami' as-Sagheer, vol.2, s. 752, hadith no.4079]

Tämän rukouksen suorittaminen oli jotain erityisen rakasta meidän hurskaille edeltäjillemme. He eivät olleet iloisia, jos he eivät suorittaneet sitä. Lisäksi, he ymmärsivät syyn, miksi kyseinen rukous jäi suorittamatta. Al-Hasan al-Basri sanoi, "Kukaan ei jätä yörukousta, paitsi tekemänsä synnin takia". Hän sanoi myös, "Myöhäisen yön rukous on painava vain ihmiselle, jotta synnit painavat alas".

Halutessamme olla heidän todellisia seuraajiaan, meidän täytyy palauttaa tämä sunnah ja tärkeä käytäntö. Nykyään löydämme monia tekosyitä, jotta emme suorita tätä erittäin tärkeää tekoa. Kuitenkin meidän on ponnisteltava ja voitettava nuo tekosyyt ja tehtävä parhaamme saadaksemme tämä piirre, joka oli niin tavallinen ja niin tärkeä heille, joita tahdomme pyrkiä jäljittelemään.
Yksi asia, joka tulee erittäin selvästi esille aikaisten sukupolvien muslimien sanoista, on heidän asenteensa tätä maailmaa kohtaan. He asettivat Tuonpuoleisen aina etusijalle. He suosivat tekoja, jotka hyödyttäisivät heitä Tuonpuoleisessa, ennemmin kuin tekoja, jotka hyödyttäisivät heitä vain tässä maailmassa. Itse asiassa, tämä maailma merkitsi heille hyvin vähän, paitsi keinona saavuttaa pelastus Tuonpuoleisessa.

Allaah tekee hyvin selväksi Qur'aanissa, että jos joku himoitsee tätä maailmaa, Allaah antaa sen hänelle. Tämä on erittäin helppoa Allaahille ja tämän maailman asiat eivät ole niin tärkeitä Allaahille, joten hän jopa antaa sen nautinnon uskottomille. Allaah sanoo Qur'aanissa:

"Kun joku havittelee katoavaisia, Me joudutamme niitä hänelle niin kuin tahdomme ja kenelle tahdomme. Sen jälkeen Me määräämme hänet Helvettiin, jonne hän on joutuva häpeän peittämänä ja karkoitettuna. Mutta ken toivoo tulevaa elämää ja ponnistelee sen saavuttamiseksi, kuten tuleekin, ollen samalla oikeauskoinen, hän kuuluu niihin, joiden ponnistelut saavat palkkansa." [suura al-Israa 18-19]

Tosiuskovan tulisi olla tämän maailman "yläpuolella". Hänen toiveensa ja päämääränsä eivät ole tässä maailmassa. Hänen ei tulisi käyttää kaikkea aikaansa vain tämän dunyan tähden. Kuten sanoin, tämä piirre oli erittäin selvä niissä ihmisissä, joihin Allaah on sanonut olevansa tyytyväinen
Yksi noista aikaisista hurskaista sieluista, Malik ibn Dinar, sanoi kerran, "Kuka kosii tätä maailmaa, se vaatii häneltä huomenlahjana hänen koko uskontonsa, eikä ole tyytyväinen mihinkään muuhun kuin siihen".

Ei ole epäilystäkään, etteikö tämän maailman perässä juokseminen olisi yksi suurimpia koettelemuksia, jotka kohtaavat muslimeita tänäpäivänä. Monet, joilla on koulutusta tai omaisuutta, jahtaavat vielä enempää omaisuutta. Monet nuoristamme eivät tiedä eivätkä ymmärrä mistään muusta, kuin viimeisimmän huudon mukaisista vaatteista, parhaimmasta lenkkariparista ja niin edelleen. Olemme hukanneet sen oikean tasapainon tämän elämän ja Tuonpuoleisen välillä. Oikea tasapaino on, jossa Tuonpuoleinen tulee elämässämme ensin, ja tämä maailma on vain ovimatto Allaahin Anteeksiantoon Tuonpuoleisessa. Näin asian ymmärsivät Salafimme ja näin meidän täytyy asia ymmärtää, jos todella kuljemme heidän jalanjäljissään.

Toinen asia, jonka voimme nähdä heidän sanoissaan, on, että he ymmärsivät, etteivät he olleet ikinä antaneet Allaahille pienintäkään määrää kiitosta. Itse asiassa, heille, Allaahin kiittäminen oli yksi Allaahin siunauksista, joihin Allaah oli heidät johdattanut; Allaah ansaitsi jälleen kerran kiitosta siitä, että hän oli johdattanut heidät antamaan Hänelle kiitosta. Ainoa tulos tästä on, että ymmärrät kaikki Allaahin sinulle antamat siunaukset ja että ymmärrät, ettei sinun Allaahin ylistämisesi, uhrisi Allaahin tähden, ole mitään siihen verrattuna, mitä Allaah on niin armollisesti sinulle antanut.
Yksi luonteenpiirre, jonka voimme huomata heissä, on, että he kiinnittivät enemmän huomiota omiin kuin muiden puutteisiin. 'Umarin on kerrottu sanoneen, "Olkoon Allaah armollinen sille, joka osoittaa minun puutteeni". Itse asiassa, muiden puutteiden löytäminen ei hyödytä sinua paljoakaan Tuonpuoleisessa. Sen sijaan, omien virheidesi huomaamisesta ja niiden korjaamisesta on sinulle suurta hyötyä, sekä tässä elämässä että Tuonpuoleisessa. Meidän tulisi olla erittäin kiinnostuneita korjaamaan omat virheemme. Itse asiassa, meidän tulisi olla onnellisia, kun muut osoittavat meidän puutteemme, jotta voimme huomata ne ja korjata ne. Tämä oli hurskaiden esi-isiemme tapa ja tämän täytyy olla myös meidän tapamme. Salafit pysyivät myös kaukana syntisistä ihmisistä ja heidän tapaamisistaan. Todella, voimme huomata tämän 'Abdullaah ibn Mas'udin esimerkistä, jos heidät kutsuttiin hääjuhlaan, he poistuivat juhlasta, jos he huomasivat siellä jotain kiellettyä. He pysyttelivät kaukana synnin ja innovaation ihmisten luota. Tällä tavalla heidän sydämensä pysyisi puhtaana. Sellaisten ihmisten halut ja epäilykset eivät vaikuttaisi tai suodattuisi heihin. Olemalla vain hyvien ihmisten seurassa ja ottamalla osaa vain tapahtumiin, joista kielletyt elementit ovat poissa, he pystyivät kasvattamaan uskoaan ja pitämään sen vahvana.
Nykyään voimme huomata tilanteemme olevan melko erilainen. Saatamme ottaa ystäviksemme ei-hurskaita, paljon syntejä tekeviä ihmisiä. Otamme heidät ystäviksemme mitättömistä syistä, kuten: pidämme heidän huumorintajustaan tai he ovat samasta maasta kuin me ja niin edelleen. Emme huomaa kuinka paljon he voivat aiheuttaa harmia omalle uskonnollemme. Emme huomaa, että olemalla heidän kanssaan, olemalla paikoissa, joissa Allaahin lakia rikotaan, vahingoitamme itseämme, ja selvästi poikkeamme ensimmäisten sukupolvien, joiden Profeetta  kuvaili olevan parhaita, tieltä ja tavoista.

On vielä yksi jalojen esi-isiemme luonteenpiirre, jonka haluaisin mainita. Tämä on yksi tärkeimmistä piirteistä, osallistuminen päivittäisiin rukouksiin moskeijassa. Profeetan  aikana tämä oli yksi niistä merkeistä, jotka erottivat todellisen muslimin tekopyhästä. 'Abdullaah ibn Mas'ud on sanonut, "Joka tahtoo tavata Allaahin huomenna, kuten muslimin täytyy, pitäkää huoli rukouksestanne, kun kuulette kutsun siihen. Allaahin Lähettiläs opetti meille johdatuksen Sunnah'n. Osa tätä sunnaa on rukoilla moskeijassa, josta rukouskutsu kuuluu. Jos rukoilette kotonanne, kuten ne ihmiset jotka jäivät jälkeen ja rukoilivat taloissaan, olette hylänneet Profeetan  sunnan. Jos hylkäätte Profeettanne  sunnan, teidät johdetaan harhaan.. meidän mielestämme, kukaan ei jättänyt saapumatta rukoukseen, ellei hän ollut tunnettu tekopyhyydestään ." [Muslim]

Yhteiskunnassamme on joskus hankalaa ehtiä rukouksin. Kuitenkin, meidän täytyy tehdä parhaamme. Meidän täytyy uhrata rukouksiemme tähden. Meidän täytyy järjestää aikamme sellaisella tavalla, että pääsemme rukouksiin. Jos teemme niin, seuraamme Profeetan  Seuralaisia, jotka olivat ihmiskunnan parhaasta sukupolvesta.

Nämä ovat vain muutamia hurskaiden esi-isiemme luonteenpiirteitä. Kun ymmärrämme, että heidän polkunsa on oikea polku - Pelastetun Lahkon polku - meidän täytyy ymmärtää, että emme puhu vain joistakin opeista, joista voimme pulista kielillämme. Sen sijaan, puhumme heidän deenistä - ja deen ohjaa kaikkia elämänalueita. Jos todella olemme heidän seuraajiaan, tämän täytyy tulla esiin käytöksessämme, teoissamme, etiikassamme, palvonnassamme ja mitä ilmeisemmin, uskossamme. Jos kuitenkin pudotamme jotain noista, silloin emme todella seuraa heidän polkuaan, vaikka kuinka niin väittäisimme kielillämme. Sen sijaan, puhumme heidän deenistä - ja deen ohjaa kaikkia elämänalueita. Jos todella olemme heidän seuraajiaan, tämän täytyy tulla esiin käytöksessämme, teoissamme, etiikassamme, palvonnassamme ja mitä ilmeisemmin, uskossamme. Jos kuitenkin pudotamme jotain noista, silloin emme todella seuraa heidän polkuaan, vaikka kuinka niin väittäisimme kielillämme.

***

"As-salaamu ‘alaykum"
"Olkoon Rauha Kanssasi"

Otettu osoitteesta: http://www.ahya.org
suom. Ummu Ahmad

"Hän on luonut ihmisen. Hän on opettanut tälle puheen lahjan"
[Surah ar-Rahmaan 3-4]

Islam on Rauhan uskonto. Sana 'Islam' tulee juurisanasta Salaam, joka merkitsee rauhaa. Salaam-tervehdys on Islamin symboli. Salaam on ollut olemassa Adamista lähtien ja se on Paratiisin ihmisten tervehdys. Allah valitsi Salaamin luomuksensa tervehdykseksi. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kun Allah loi Adamin (alayhi s-salaam), Hän sanoi hänelle: 'Mene ja tervehdi tuota enkeliryhmää, joka istuu ja kuuntele miten he tervehtivät sinua, sillä se on oleva sinun ja jälkeläistesi tervehdys.' Joten hän sanoi: 'As-Salaamu ‘alaykum' ja he vastasivat:'Wa ‘alaykum as-salaam wa rahmatullaah'. He lisäsivät 'wa-rahmatullaah'" [Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim]

Se on myös yksi Allahin Ylistetyistä Nimistä, rauhan ja suojeluksen lähteistä. Salaam on tervehdys Häneltä. "..Ja kun astutte johonkin taloon, lausukaa toisillenne siunattu ja vilpitön Allahin tervehdys." [Surah an-Nur 61]

Salaam on erityispiirre muslimien sosiaalisessa käyttäytymisessä. Toisen tervehtiminen salaamilla on dua hänen hyvinvoinnikseen ja siunaukseksi. Se istuttaa veljellistä rakkautta ja vahvistaa veljeyden siteitä ja läheisyyden tunnetta, ja yhteiset suhteet luovat vahvan yhteiskunnan. Abu Hurayrah  kertoi Allahin Lähettilään sanoneen: "Hänen kautta, jonka kädessä sieluni on, ette pääse Paratiisiin ennen kuin uskotte, ja te ette usko ennen kuin rakastatte toisianne. Enkö ohjaisi teitä johonkin, joka kylvää rakkautta? Levittäkää salaamia keskuudessanne." [Abu Dawud (v:3, no: 5174)]

Allahin Lähettilään sanat: " Levittäkää salaamia keskuudessanne" tarkoittaa, että meidän tulee tervehtiä kaikkia jotka tunnemme ja joita emme tunne. Eräs mies kysyi Allahin Lähettiläältä "Mikä osa Islamissa on parasta?" Ja hän vastasi:"Se, että tarjoat ruokaa (nälkäisille) ja sanot niille, jotka tunnet ja niille, joita et tunne." ,[Abu Dawud (v:3, no: 5175)]

Abdullaah ibn Umarilla  oli tapana mennä aamulla markkinoille ja hän ei ohittanut ketään sanomatta salaam. Yhtenä päivänä häneltä kysyttiin: "Miksi käyt markkinoilla, koska et myy mitään, et kysy hintoja...?" Hän sanoi: "Menemme sinne aamulla siksi, että voimme sanoa salaam kaikille, ketkä tapaamme." [ Imaam Bukharin Adaab al-Mufrad]

Islamilaista Salaam-tervehdystä ei voi korvata; se, joka pyrkii noudattamaan salaamin etikettejö, on seurannut Allahin Lähettilään sunnaa ja hän saa siitä palkkion. Tervehdysten, kuten maa as-salaamah tai fi amanillaah, tai muiden, ei tulisi korvata salaam'ia. Pitää kiirehtiä sanomaan salaam, ja pyrkiä sanomaan täysi tervehdys, joka on "As-Salaamu 'alaykum wa rahmatullaah wa barakaatuh." Allahin Lähettiläs on sanonut: "Ne, jotka ovat ensimmäisinä sanomassa salaam, ovat Allahia lähellä." [Abu Dawud (v:3, no: 5178)]

Kertonut Imran ibn Hussain (raa): "Eräs mies tuli Profeetan luo ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum" Hän vastasi hänelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kymmenen". Toinen mies saapui ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum wa rahmatullaah". Hän vastasi hänelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kaksikymmentä". Kolmas mies saapui ja sanoi: "As-Salaam 'alaykum wa rahmatullaahi wa barakaatuh". Hän vastasi miehelle. Mies istuutui alas. Allahin Lähettiläs sanoi: "Kolmekymmentä" [Abu Dawud (v:3, no:5176)]

Lukumäärät "kymmenen, kaksikymmentä ja kolmekymmentä" viittaavat siunauksiin ja palkkioihin, joita saatiin. Palkkio kasvoi salaam'in sanojen kasvaessa.

Salaam on selvästi osa tapaamista, Allah sanoo Kirjassaan:

"Te, jotka uskotte, älkää astuko muihin taloihin kuin omiinne, ennenkuin olette saaneet niiden asukkaiden suostumuksen ja heitä tervehtineet." [Surah an-Nur 27]

Salaam'in antamisen tapoihin kuuluu, että:

"Nuoret tervehtivät (ensin) vanhoja, ohikulkeva tervehtii istuvaa, ja pieni ryhmä tervehtii suurta ryhmää." Ja "Joka ratsastaa, hänen tulee tervehtiä kävelevää." [Abu Dawud (v:3, no: 5179-80)]
Anas ibn Malik  on kertonut, että ohittaessaan ryhmän poikia, hän tervehti heitä ja sanoi: "Profeetalla oli tapana tehdä näin." [Sahih al-Bukhari vol:8, no:264]
Meidän tulee sanoa salaam saapuessamme tapaamiseen ja myös sieltä poistuessa. Abu Hurayrah  kertoi Allahin Lähettilään sanoneen: "Kun joku teistä saapuu tapaamiseen, hänen tulee sanoa salaam, ja jos hänen täytyy nousta, hänen täytyy sanoa salaam..." [Abu Dawud (v:3, no:5189)]

Hän on myös sanonut: "Kun joku teistä saapuu tapaamiseen, sanokoon hän salaam, ja kun hän haluaa lähteä, sanokoon hän salaam. Ensimmäinen on tärkeämpi kuin jälkimmäinen." [Abu Dawud ja at-Tirmidhi (hasan)]

Yöllä sanotun salaamin tulee olla pehmeä. Se pitää sanoa riittävällä äänellä, jotta hereillä olevat kuulevat sen, mutta se ei kuitenkaan häiritse nukkumassa olevia. Al-Miqdad (raa) on kertonut: "Meillä oli tapana jättää sivuun Profeetan osuus maidosta, ja hän tuli yöllä ja tervehti meitä siten, ettei herättäisi nukkumassa olevia..." [Sahih Muslim]
Salaam'in "palauttaminen" - se on muslimin oikeus toiselta muslimilta. Abu Hurayrah  on kertonut: "Kuulin Allahin Lähettilään sanovan: 'Muslimilla on viisi oikeutta toista muslimia kohtaan:

(a) tervehdysten "palauttaminen"
(b) sairaiden luona vierailu
(c) hautajaisiin osallistuminen
(d) kutsujen hyväksyminen
(e) sanoa "yarhamukallah" toisen aivastettua (jos toinen sanoo ensin Alhamdulillaah)

[Sahih al-Bukhaari vol:2, no:332]

Tervehdys tulisi "palauttaa" joko samanlaisena tai parempana. Allah sanoo: "Kun teitä tervehditään (hyvällä) tervehdyksellä, niin tervehtikää takaisin vielä paremmalla tai vastatkaa samalla." [Surah an-Nisaa 86]

Kirjan kansan tervehdyksiin vastaaminen: 

Anas ibn Malik  on kertonut: "Profeetta sanoi: 'Jos Kirjan kansan ihmiset tervehtivät sinua (salaamilla), sinun tulee vastata: wa 'alaykum.'" [Sahih al-Bukhaari vol: 8, no: 275]
Abdullaah ibn Umar  on kertonut: " Allahin Lähettiläs sanoi: 'Kun juutalaiset tervehtivät sinua, he useimmiten sanovat: As-Samu 'alaykum (kuolema olkoon kanssasi), joten sano takaisin (vastauksena), wa 'alaykum.'" [Sahih al-Bukhaari vol:8, no:274]Aishah (radiyallahu ‘anhaa) on kertonut: "Joukko juutalaisia tuli Allahin Lähettilään luokse ja he sanoivat: 'As-Samu 'alaykum'. Ymmärsin sen ja sanoin heille: 'Alaykum As-Samu wal-La'ana' '(kuolema ja kirous olkoon kanssanne), Allahin Lähettiläs sanoi:"Ole rauhallinen! Oi Aishah, Allah rakastaa sitä, että olet ystävällinen ja lempeä kaikissa asioissa." Minä sanoin: "Etkö kuullut mitä he sanoivat?" Allahin lähettiläs sanoi: "Olen jo sanonut heille: 'Alaykum." [Sahih al-Bukhaari vol:8, no:273]

Was-Salaamu 'alaykum wa rahmatullaahi wa barakaatuh!

***

Kuolleet sydämet
Imaam Ibn-ul-Qayyim al-Jawziyyah
A’laam al-Muwaqqi’een, vol. 2, s. 176
suom. Sakeenah Vuorinen

Tuhansia Muslimeita tapetaan kaikkialla maailmassa, ja kymmeniä tuhansia vangitaan ja kidutetaan vain koska he kutsuivat Allaahin tielle ja kehoittivat hyvään ja kielsivät pahasta. Samaan aikaan useimmat Muslimeista pysyvät merkittävän hiljaa, eikä heillä ole muuta huolta kuin maallisen elämän asiat. Heidän sydämensä on täyttynyt rakkaudesta tätä maailmaa kohtaan ja unohtavaisuudesta koskien Tuonpuoleista. 

Allaah sanoo Qur’aan:ssa: "Huomaat heidän, kaikista ihmisistä, takertuvan elämään kiinni vielä tiukemmin kuin pakanoiden. Moni heistä toivoisi saavansa elää tuhat vuotta, mutta vaikka hän saisi elää kuinka kauan tahansa, se ei pelastaisi häntä rangaistukselta. Allaah näkee mitä he tekevät." (Suuratul-Baqarah 2:96) 

Monet Muslimit tänä päivänä ovat kiintyneet niin paljon elämiinsä, että heidät haluavat vain samota heidän perheensä, talonsa, rahansa ja tavaroidensa parissa. He ovat unohtaneet, että Tuonpuoleisen asioiden tulisi tulla ennen tämän maailman asioita, ja että meidän tulee yrittää kovasti seurata kaikkia Allaahin käskyjä, ei vain niitä, jotka meistä ovat helppoja ja mukavia seurata. Jotkut Muslimit tänä päivänä väittävät, että on parempi rukoilla ja paastota ylimääräistä kuin kehoittaa hyvään ja kieltää pahasta tai puolustaa heikkojen Muslimien elämiä. Tällaiset ihmiset jopa syyttävät niitä Muslimeita jotka yrittävät kovasti suorittaa nämä välttämättömät teot. 

Näin sanoi Ibn al-Qayyim koskien tällaisia ihmisiä: "Shaytaan on johtanut harhaan monia ihmisiä kaunistamalla heille tiettyjen vapaaehtoisten palvonnan tekojen suorittamisen, kuten ylimääräisten rukousten ja paaston, samaan aikaan kun he hylkäävät toisenlaiset välttämättömät ja pakolliset palvonnan muodot kuten hyvään kehoittamisen ja pahasta kieltämisen, jopa niin pitkälle, että he eivät edes tee niyah:a (aikomusta) suorittaa näitä tekoja kun he pystyvät. Oppineet katsovat tällaisten ihmisten olevan uskonnon pohjasakkaa: Sillä Uskontomme ydin on siinä, että teemme mitä Allaah on käskenyt meitä tekemään. Se, joka ei suorita velvollisuuksiaan on itse asiassa huonompi kuin hän, joka tekee syntiä. Jokainen jolla on tietoa Allaahin Ilmestyksesta tai Profeetan  opastuksesta ja Seuralaisten (Radiya-Llaahu ‘anhum) elämästä toteaisi, että ne ihmiset, joiden tänä päivänä väitetään olevan hurskaimpia ihmisiä itseasiassa ovat vähiten hurskaita. Totisesti, minkälaista hurskautta on ihmisessä, joka todistaa Allaahin pyhäkköjen häpäisyä, Hänen uskontonsa hylkäystä, Hänen Sanansaattajansa Sunnah:n karttamista, ja silti hänen sydämensä pysyy kylmänä ja hänen suunsa suljettuna! Tällainen ihminen on kuin mykkä Shaytaan! Samaan tapaan hän joka puhuu valheita on kuin puhuva Shaytaan. Osa Islaamin kohtaamista ongelmista johtuu vain heistä, jotka eivät välitä mitä Uskonnolle tapahtuu niin kauan kuin heidän oma elämänsä ja ruokansa on turvattuina. Parhaimmat heidän joukostaan tarjoaisivat anteeksipyytävän ilmeen. Mutta jos heiltä yritettäisiin ottaa pois joku asia johon heidän sydämensä on kiintynyt, kuten heidän rahansa, he eivät säästelisi voimiaan yrittäessään saada sen takaisin. Tällaiset ihmiset, paitsi että he ansaitsevat Allaahin vihan, saavat osakseen myös pahimman onnettomuuden edes huomaamatta sitä: Heidän sydämensä on kuollut. Totisesti, mitä eloisampi ihmisen sydän on, sitä vahvempi on viha Allaahin tähden ja sitä täydellisempi on hänen tukensa Islaamille ja Muslimeille."(A'alaam al-Muwaqqi'een, volume 2, page 176)

Teitkö...?
Päivittäinen muistutus Uskovalle

Sh. Husayn al-Awaa'ishah
suom. Khadija

    Oletko lukenut yhtään osaa Allaahin kirjasta tänään?
    Lausutko Dhikriä jokaisen rukouksen jälkeen?
    Tarjoatko säännölliset Sunnah rukoukset ennen ja jälkeen Fard rukouksia?
    Keskityitko sinun rukoukseesi tänään ja todella ajattelit sanoja joita lausuit?
    Muistitko Viimeistä Päivää ja sen kauhuja?
    Pyysitkö Allaahilta (swt) kolme kertaa päästämään sinut Paratiisiin? Sillä kuka tahansa pyytää Allaahia (swt) päästämään hänet Paratiisiin, Paratiisi sanoo, "Oi Allaah, päästä hänet Paratiisiin!" (1)
    Oletko pyytänyt Allaahia (swt) kolmea kertaa suojelemaan sinua Helvetin rangaistukselta? Kuka tahansa tekee niin, Helvetti sanoo, "Oi Allaah, suojele häntä Helvetiltä." (2)
    Oletko lukenut mitään Profeetan  hadithistä?
    Oletko ajatellut vetäytyä pahoista tapaamisista?
    Oletko yrittänyt välttää liiallista naurua ja vitsailua?
    Oletko itkenyt tänään pelosta Allaahiin (swt)?
    Oletko lausunut aamun ja illan Dhikrin?
    Oletko pyytänyt Allaahilta (swt) anteeksiantoa tämän päivän synneillesi?
    Oletko pyytänyt Allaahilta (swt) vilpittömästi marttyyriutta? Sillä Allaahin Lähettiläs (saws) sanoi: "Kuka tahansa pyytää Allaahilta (swt) vilpittömästi martyyriutta, Allaah antaa hänelle martyyrin arvon, vaikka hän kuolisi sängyssään." (Muslim)
    Oletko pyytänyt Allaahia (swt) tekemään sydämesi vahvaksi uskosta?
    Oletko hyödyntänyt tunnit jolloin erikoisesti Allaah (swt) vastaa rukouksiisi?
    Oletko ostanut uuden Islamilaisen kirjan, josta opit enemmän uskostasi?
    Oletko pyytänyt anteeksiantoa uskoville, miehille ja naisille, sillä jokaiselle uskovalle miehelle ja uskovalle naiselle, kenelle pyydät anteeksiantoa , on palkkio.?
    Oletko ylistänyt Allaahia (swt) Islamin siunauksista?
    Oletko ylistänyt Allaahia (swt) kuulon, näön, järjen siunauksista ja kaikista Hänen siunauksista?
    Oletko antanut almuja tänään köyhille ja tarvitseville?
    Oletko pidättäytynyt tulemasta vihaiseksi itsesi vuoksi ja vain tullut vihaiseksi Allaahin vuoksi (swt)?
    Oletko välttänyt olemasta ylpeä ja pöyhkeä?
    Oletko vieraillut yhdenkään veljen (siskon) Islamissa luona?
    Oletko rukoillut Allaahia (swt) veljiesi (siskojesi) ja naapureidesi ja kenen tahansa puolesta keihin olet yhteydessä?
    Oletko kohdellut vanhempiasi rakkaudella ja ystävyydellä? Oletko vastannut mihinkään koettelemukseen sanomalla "Inna Lillahi wa inna ilayhi raji'un" (Allaahille kuulumme ja Hänen luo on paluu)? (al-Baqarah 2:156) (3)
    Oletko rukoillut tämän du´aan tänään? " Allahumma inni a'udhu bika 'an ushrika bika wa ana a'lam, wa astaghfiruka lima la a'lam" (Oi Allaah, minä etsin turvaa Sinusta tietäen liittämästä mitään Sinun rinnallesi ja pyydän Sinun anteeksiantoa jos olen vahingossa tehnyt niin). Sillä kuka tahansa sanoo tämän, Allaah (swt) pyyhkii pois hänen niin isot kuin pienetkin Shirkin muodot. (4)
    Oletko rukoillut Fajrin joka päivä Moskeijassa , seurakunnassa?
    Oletko tarjonnut jokaisen rukouksen moskeijassa seurakunnassa?


VIITTEET

(1) Hadith kokonaisuusessaan sanoo: "Kuka tahansa pyytää Allaahilta kolme kertaa Paratiisia, Paratiisi sanoo, "Oi Allaah, suo hänelle Paratiisi!" Ja kuka tahansa pyytää kolme kertaa suojaa Helvetiltä, Helvetti sanoo, "Oi Allaah, suojele häntä Helvetiltä!" (At-Tirmidhi; Al-Albani luokitellut Sahiih´ksi Sahih al-Jamissa no. 6151, vol. 6)
(2) Katso ylhäällä
(3) Profeetta  sanoi, "Jokaisen teistä tulisi sanoa "Inna Lillahi wa inna ilayhi raji'un" kun jokin epäonni tulee hänen osakseen, vaikka hänen kenkänsä vahingoittuisi, sillä nämä ovat kaikki "vastoinkäymisiä" (Al-Albani luokitellut Hasan´ksi al Kalim al Tayyib´ssa, no. 140)
(4) Katso Sahih al-Jami no.3625.

***

Rakkaus Lähettilääseen 
Imam Ibn Rajab al-Hanbali 
suom. Khadija

Al-Istinshaq Ote "The Delight of Faith", Abdullah bin Jarullah al-Jarullah (Kääntänyt. J. Zarabozo; © Dar as-Salaam, 1996) On kerrottu Sahih al-Bukharissa ja Muslimissa, rahimahumallaah, Anasilta , että Profeeetta  sanoi: "Kukaan teistä ei todella usko, kunnes minä olen hänelle rakkaampi kuin hänen isänsä, hänen lapsensa ja kaikki ihmiskunta."

Ja samasta lähteestä löydämme, että Umar ibn al-Khattab  sanoi Allaahin Lähettiläälle , "Oi Rasuulullah, sinä olen minulle rakkaampi kuin mikään muu, paitsi oma itseni." Allaahin Lähettiläs  sanoi hänelle, "Ei, kautta Hänen Jonka Kädessä minun sieluni on, ei kunnes minä olen rakkaampi sinulle kuin sinun oma sielusi." Umar kertoi hänelle, "Kautta Allaahin, nyt sinä olet minulle rakkaampi kuin minun oma sieluni." Allaahin Lähettiläs  kertoi hänelle sitten, että hän on täydellistänyt ja oikaissut uskonsa.

Ibn Rajab sanoo rakkaudesta Lähettilääseen :

Rakkaudessa Lähettilääseen  on kaksi tasoa.

Ensimmäinen taso on pakollinen. Tämä on rakkaus mikä vaatii hyväksymään mitä tahansa Lähettiläs  toi Allaahilta ja vastaanottamaan sen rakkaudella, mielihyvällä, arvostuksella ja alistumisella, etsimättä ohjausta mistään muusta lähteestä. Tätä seuraa hänen täydellinen seuraaminen mihin tahansa hänen Herransa on hänet johtanut ja minkä tahansa vahvistaminen mitä hän on ilmoittanut vaatimuksista, pysyminen poissa kaikesta minkä hän on kieltänyt kielletyistä teoista, antaa tukensa hänen uskonnolleen ja taistella niitä vastaan jotka vastustavat häntä oman kykynsä mukaan. Kaikki nämä ovat tarvittavia osatekijöitä, joita tulee omistaa ja henkilön usko ei ole täydellinen ilman niitä.

Toinen taso on ylempi (ja eikä ehdottoman tärkeä uskon osa). Tämän tyypin rakkaus vaatii hänen esimerkkinsä seuraamista täydellisellä tavalla ja täyttämällä hänen sunnansa seuraamisen kunnioituksella hänen käytökselleen, tavoilleen, vapaaehtoisille teoilleen, syömiseen, juomiseen, pukeutumiseen, täydelliseen käyttäytymiseen hänen vaimojensa kanssa ja toisiin kohtiin hänen täydellisistä tavoista ja puhtaasta käytöksestä. Se myös sisältää hänen elämänsä ja aikansa opettelua. Se pitää sisällään myös sydämen värinän kun hänet mainitaan, rukousten ja siunausten sanominen hänelle siitä rakkaudesta häneen, mikä asuu sydämessä, hänen arvostamisensa ja kunnioittamisensa. Se sisältää myös rakkauden kuunnella hänen sanojaan ja niiden suosimisen yli muiden luotujen sanojen. Ja yksi suurimmista rakkauden muodoista on seurata hänen kieltäytymistä tästä maailmasta, hänen tyytymistänsä vähään ja hänen kääntymistänsä ja haluansa iankaikkiseen Tuonpuoleiseen.

***

Ghibah'sta ja juoruilusta
"Juoruilu ja sen haitalliset vaikutukset muslimien yhteisöön" 

Shaykh Husayn al-Awaaishah
suom. Ummu Ahmed

Miten lopettaa juoruilu

Jos joku meistä kuulee juorun jostakin veljestämme tai siskostamme, meidän täytyy vastustaa sitä ja korjata puhujaa - lempeästi, kohteliaasti ja viisaudella. Tämä on sopusoinnussa monien pahojen tapojen muuttamisen keinojen kanssa, joita Allaahin Lähettiläs (saws) kuvaili, joita meidän tulisi noudattaa parhaan kykymme mukaan.

"Jos joku teistä näkee pahan teon hänen tulisi muuttaa se kädellään (toimimalla), tai jos hän ei voi tehdä näin, sitten kielellään (puhumalla), ja jos hän ei voi tehdä näin, sitten sydämessään - ja tämä on heikointa uskoa." Muslim (Kitab al-Iman, nro. 49)

Vähin näistä on väärän teon vastustaminen sydämissämme, jonka tässä tapauksessa pitäisi saada meitä lähtemään kokoontumisesta, jossa juoruilua tapahtuu.
Ajatelkaamme Allaahin (swt) sanoja:

"Ja kun näet niitä, jotka puhuvat joutavia tunnusmerkeistämme, niin käänny pois heistä, kunnes he rupeavat pohtimaan jotakin muuta, mutta jos Saatana saisi sinut unohtamaan (tämän säännön), niin älä kuitenkaan jää istumaan väärintekijöiden seuraan, kun se taas muistiisi tulee." (al-An'aam 6:68)

Antakaamme heidän jotka nauttivat juoruilusta olla varuillaan! Allaahin Lähettiläs (saws) käski niiden, jotka kuulevat juoruja, torjumaan ne, mutta he hyväksyvät ne mielihyvin! Paha teidät periköön! Ettekö ajattele mihin joudutte? Ihan kuin teidät olisi luotu vain pelleilemään ja tekemään syntejä! Herran tähden, kertokaa minulle: oletteko muslimeja?!

Poissaolevan muslimin puolustamisen hyve ja ghibah'n vastustaminen

Abu'l-Darda'lta (RA): Allaahin Lähettiläs (saws) sanoi: "Kuka puolustaa veljensä kunniaa, tämä suojelee häntä Tulelta."[al-Khra'iti, Makarim al-Akhlaq; Ibn 'Asakir. Sen Isnaadissa ei ole mitään vikaa, koska on olemassa vahvistavaa todistusaineistoa. Katso Ghayah al-Maram (alla Hadith no.431).]

Asma' bint Yazidilta (RA), joka sanoi: Profeetta (saws) sanoi: "Kuka puolustaa veljensä kunniaa hänen poissaollessaan, hän on oikeutettu Allaahin suojelukseen Tulelta." [Ahmad et al. Se on sahih, koska on olemassa samanlaisia ja vahvistavia raportteja. Katso Ghayah al-Maram (431).]
Profeetta (saws) on sanonut: "Kuka puolustaa veljensä kunniaa, Allaah suojelee hänen kasvojaan Tuomionpäivän Tulelta." [Al-Tirmidhi on kertonut ja luokitellut hasaniksi. Al-Albaani luokitteli hasaniksi, Ghayah al-Maram (alla Hadith nro. 431).]

Mu'adh ibn Anas al-Juhanilta: Profeetta (saws) sanoi: "Kuka suojelee muslimia tekopyhältä, (todennäköisesti hän sanoi:) Allaah lähettää enkelin suojelemaan hänen nahkaansa Helvetin tulelta; ja kuka syyttää muslimia jostakin, pyrkien nöyryyttämään häntä, Allaah viivyttää häntä Helvetin sillalla, kunnes häntä on täysin rangaistu siitä, mitä hän sanoi." [Abu Dawood: Sahih Sunan Abi Dawood (4086); Ibn Abi Dunya. Katso myös al-Albaani, Sahih al-Targhib wa'l-Tarhib.]

Anekdootteja al-Ghibah'n tuomitsemisesta

1 - On raportoitu al-Hasan al-Basrilta (olkoon Allaah hänelle armollinen), että eräs mies sanoi hänelle kerran: "Olet juoruillut minusta." Hän (al-Hasan) sanoi: "Et ole saavuttanut sellaista asemaa, että voisit hallita Hasanaani!" [Kääntäjän huomautus: Islamilainen opetus on, että juoruilijan hasanat (palkkiot) annetaan uhrille.]

2 - Jollekin sanottiin: "Se-ja-se on juoruillut sinusta" - joten hän lähetti hänelle lautasellisen taateleita ja niiden mukana viestin: "Kuulin, että olet antanut minulle Hasanasi lahjana, ja minä haluan palauttaa palveluksen; anna anteeksi etten voi maksaa kaikkea takaisin."

3 - On kerrottu Ibn Mubarakilta (olkoon Allaah hänelle armollinen), että hän sanoi: "Jos juoruilisin jostakin, juoruilisin vanhemmistani, sillä heillä on suurin oikeus Hasanaani."

4 - Ghibah on väärintekijän vieraanvaraisuutta.

5 - Amr ibn al-Asilta (radhiAllaahu 'anhu); Hän ohitti kuolleen muulin ja sanoi joillekin seuralaisilleen: "Ihmisen olisi parempi syödä tästä lihasta kuin kanssamuslimiensa lihaa." [Sahih al-Targhib at-Tarhib]

6 - Eräs mies mainitsi jotain pahaa toisesta ystävälleen. Hänen ystävänsä sanoi hänelle: "Menetkö taistelemaan roomalaisia vastaan?" Hän sanoi, "En." Hänen ystävänsä kysyi: "Menetkö taistelemaan turkkilaisia vastaan?" Hän sanoi, "En." Ystävä sanoi: "Roomalaiset ovat turvassa sinulta, ja turkkilaiset ovat turvassa sinulta, mutta muslimiveljesi eivät ole turvassa sinulta!"

7 - Jos et kykene tekemään kolmea asiaa, sitten sinun täytyy tehdä kolme (muuta) asiaa: jos et voi tehdä hyvää, lopeta pahan tekeminen; jos et voi olla ihmisille hyödyksi, älä sitten vahingoita heitä; jos et voi paastota, älä sitten syö ihmisten lihaa.

8 - Runoilija on sanonut:
"Jos ihminen on viisas ja pelkää Allaahia,
tämä pitää hänet liian kiireisenä huolehtimasta muiden virheistä,
kuten heikko ja sairas henkilö huolehtii vain omasta kivustaan eikä huolehdi muiden kivuista."

Katseen maahan luomisen suuri hyve
Imaam ibn al-Qayyim
suom. Ummu Ahmed

Allaah, Korkein, sanoi,
"Sano uskovaisille miehille, että he luovat katseensa maahan ja hillitsevät halujaan. Tämä on heille säädyllisintä, ja Allaah tietää mitä he tekevät." [an-Nur (24):30]

Joten Allaah teki säädyllisyydestä ja henkisestä kasvusta katseen maahan luomisen ja halujen hillitsemisen seurauksen. Tästä syystä katseen maahan luominen, ettei näkisi kiellettyjä asioita, johtaa väistämättä kolmeen hyötyyn, joilla on valtava arvo ja valtava merkitys.

Ensimmäinen: Uskon suloisuuden kokeminen

Tämä mielihyvä ja suloisuus on paljon suurempaa ja paljon haluttavampaa kuin mitä olisi voitu saavuttaa kohteesta, josta katse laskettiin maahan Allaahin tähden. Todella, "kuka tahansa hylkää jotakin Allaahin tähden, sitten Allaah, Mahtava ja Loistava, korvaa sen jollain sitä paremmalla." [1]
Sielu on viettelijätär ja se rakastaa kauniiden muotojen katselemista, ja silmä on sydämen opas. Sydän valtuuttaa oppaansa katsomaan ja kun silmä kertoo kauniista kuvasta, se värisee rakkaudesta ja halusta sitä kohtaan. Usein sellaiset keskinäiset suhteet väsyttävät ja kuluttavat sekä sydäntä että silmää, kuten on sanottu:

Kun lähetit silmäsi oppaana
Sydämellesi eräänä päivänä, näkemisen kohde väsytti sinut
Sillä näit jonkun, jonka yli sinulla ei ollut valtaa
Ei osittain eikä kokonaan, vaan sinun täytyi olla kärsivällinen.
Sen takia, kun katsetta estetään katsomasta ja tutkimasta, sydän löytää helpotuksen, kun sen ei tarvitse kohdata vaivalloista etsimistä ja haluamista.
Hän, joka antaa katseensa vaeltaa vapaasti, huomaa olevansa jatkuvasti katseen menetyksen ja epätoivon tilassa, joka synnyttää rakkautta (mahabbah), lähtökohdan sille, että sydämestä tulee omistautunut ja riippuvainen siitä, mitä se pitää sisällään. Tämä tiivistyy ja muuttuu polttavaksi kaipuuksi (sabuhah), jolloin sydän tulee täysin riippuvaiseksi ja omistautuneeksi (halun kohteelle). Ja tämä taas tiivistyy ja muuttuu hullaantumiseksi (gharamah), joka kiinnittyy sydämeen, niin kuin hän, joka odottaa velan takaisinmaksua velanottajalta. Tämä vielä intensiivistyy ja muuttuu intohimoiseksi rakkaudeksi (ishq) ja tämä rakkaus ylittää kaikki rajat. Tämä vielä muuttuu intensiivisemmäksi ja muuttuu hulluksi haluksi (shaghafa) ja tämä on rakkautta, joka ohjaa sydämen pienintäkin osaa. Tästä edelleen intensiivistyessään, se muuttuu palvovaksi rakkaudeksi (tatayyuma). Tatayyum merkitsee palvontaa ja on sanottu: tayyama Allaah ts. Hän palvoi Allaahia.

Täten sydän alkaa palvoa sitä mitä sen ei ole oikein palvoa ja syy tähän kaikkeen oli kielletty katse. Sydän on nyt kahlehdittu, kun aikaisemmin se oli hallitsija, nyt se on vangittu, kun aikaisemmin se oli vapaa. Silmä on alistanut sen ja se valittaa, johon silmä vastaa: olen oppaasi ja lähettilääsi ja sinä minut alunperin lähetit!

Kaikki mainittu pätee sydämeen, joka on luopunut Allaahin rakkaudesta ja Hänelle vilpittömyydestä olemisesta, sillä todellakin, sydämellä täytyy olla rakkauden kohde, jolle se omistaa itsensä. Koska sydän ei rakasta Allaahia yksin eikä ota Häntä Jumalakseen, sen täytyy palvoa jotakin muuta.
Allaah sanoi koskien Yusuf as-Siddiqia (AS),

"Tämä tapahtui siinä tarkoituksessa, että Me olisimme voineet torjua synnin ja riettauden hänen luotaan. Totisesti, hän oli Meidän uskollisia palvelijoitamme." [Yusuf (12):24]

Intohimoinen rakkaus astui al-Azizin vaimon sydämeen, vaikka hän oli naimisissa, koska hän oli monijumalainen.. Koska Yusuf (AS) oli vilpitön Allaahille, hänet pelastettiin, vaikka hän oli nuori mies, naimaton ja palvelija.

Toinen: Sydämen valaistuminen, selvä näkeminen ja syvä ymmärtäminen

Ibn Shuja al-Kirmani on sanonut, "hän, joka rakentaa ulkoisen olemuksensa seuraten Sunnaa, sisäisen olemuksensa Allaahin jatkuvaan muistamiseen ja tietoisuuteen Hänestä, hän estää sieluaan seuraamasta haluja, hän alentaa katseensa kielletyistä asioista ja hän syö aina laillisia asioita, hänen havaintonsa ja näkemyksensä eivät koskaan ole väärässä."

Allaah mainitsee Lootin kansan ja sen, mikä heitä koetteli, ja Hän jatkoi sanoen,
"Totisesti, tämä on selvä merkki heille, jotka ovat Mutawassimin." [al-Hijr (15):75]

Mutawassimin ovat heitä, joilla on selvät havainnot ja läpitunkevat näkemykset, jotka ovat turvassa katsomasta laittomuuksia ja tekemästä säädyttömiä tekoja.
Allaah sanoi mainittuaan jakeen katseen laskemisesta,
"Allaah on taivaitten ja maan valo." [an-Nur (24):35]

Syy tähän on, että palkkio on samantyyppinen kuin teko. Joten se, joka laskee katseensa kielletystä Allaahin, Mahtavan ja Loistavan, tähden, Hän korvaa sen jollain samantyyppisellä paremmalla. Kuten palvelija esti silmiään laskeutumasta kiellettyyn, Allaah siunaa hänen näkönsä ja sydämensä saaden hänet näkemään sellaista, mitä hän ei olisi nähnyt, jos hän ei olisi laskenut katsettaan.

Tämä on asia, jonka henkilö voi tuntea fyysisesti itsessään, sillä sydän on kuin peili ja halut ovat kuin ruoste sen pinnalla. Kun peili kiillotetaan ja puhdistetaan ruosteesta, sitten se heijastaa todellisuuksia (haqaaiq) niin kuin todella ovat. Jos se kuitenkin pysyy ruosteisena, sitten se ei heijasta kunnolla ja sen takia sen tieto ja puhe nousee arvauksista ja epäilyksistä.

Kolmas: Sydämestä tulee vahva, horjumaton ja rohkea

Allaah antaa sille avun voiman sen vahvuuden takia, kuten Hän antoi sille selvien todisteiden voiman sen valon takia. Täten sydän yhdistää nämä molemmat tekijät ja tuloksena Shaytaan pakenee pois siitä. On kerrottu, että "kuka vastustaa pohjimmaisia halujaan, Shaytaan pakenee pakokauhuisena hänen varjostaan." [2]

Tästä syystä hän, joka seuraa pohjimmaisia halujaan, löytää itsestään sielun häpeän, sen heikkouden, voimattomuuden ja halveksittavuuden. Todella, Allaah antaa kunniaa hänelle, joka tottelee Häntä ja häpeää hänelle, joka on tottelematon Hänelle,

"Älkää väsykö älkääkä murehtiko; te voitatte, jos olette (tosi)uskovaisia!" [Aal Imraan (3):138]

"Kuka haluaa kunniaa, muistakoon, että kaikki kunnia on Allaahin." [Faatir (35):10]

Tämä siis tarkoittaa sitä, että se joka pyrkii tottelemattomuuteen ja syntiin, Allaah, Mahtava ja Korkein, nöyryyttää häntä, joka on tottelematon Hänelle.

Joku salafeista on sanonut, "ihmiset etsivät kunniaa ja voimaa kuninkaiden ovella, eivätkä he löydä sitä muuten, kuin tottelemalla Allaahia."

Tämä siitä syystä, että hän, joka tottelee Allaahia, on ottanut Allaahin ystäväkseen ja suojelijakseen, eikä Allaah koskaan nöyryytä häntä, joka ottaa Herransa ystäväkseen ja herrakseen. Du'a Qunootissa on seuraavat sanat, "hän, jonka Sinä otat ystäväksesi, ei tule nöyryytetyksi, ja hän, jonka Sinä otat viholliseksesi, ei aateloida." [3]

Viitteet:
[1] Kertonut Ahmad [5/363], al-Marwazi "Zawaid az-Zuhdissa" [no.412], an-Nasa'i "al-Kubrassa" kuten on mainittu "Tuhfah al-Ashrassa" [11/199] eräältä seuralaiselta, että Allaahin Lähettiläs (SAWS) sanoi, "todella, ette luovu mistään Allaahin tähden etteikö Allaah korvaisi sitä jollain paremmalla." Isnad on saheeh.
[2] Tämän hadithin ei ole tunnustettu tulleen Profeetalta.
[3] Kertonut Abu Dawood [eng. käännös 1/374 no. 1420], an-Nasa'i [3/248], at-Tirmidhi [no. 464], ibn Majah [no. 1178], ad-Darimi [1/311], Ahmad [1/199], ibn Khuzaymah [2/151] al-Hasanilta, joka välitti Alilta (RA).
Tämä hadith on sahih. Monet ovat kritisoineet sen isnaadia, kuitenkaan mikään kritiikistä ei ole ollut pitävää. Katso "Nasb ar-Rayah" [2/125] ja "Talkhis al-Habi" [1/247].[/b]

***

Allaahin muistaminen ja Qur'aanin lausuminen
suom. Maryam

ALLAAHIN MUISTAMISEN ERINOMAISUUS

Shaykhul-Islaam Ibn Taimiyyah (k. 728H) - rahimahullaah - kirjoitti, "Allaahin muistaminen on sydämelle mitä vesi on kalalle. Mitä tapahtuu kalalle, kun se otetaan pois vedestä?" Imaam Shamsud-Deen Ibnul-Qayyim al-Jawziyyah (k. 751H) - rahimahullaah - kirjoitti lähes kahdeksankymmentä hyötyä, jotka seuraavat Allaahin muistamisesta (dhikr) kirjassaan al-Waabilus-Sayyib. Lainaamme joitakin niistä tässä, vaikka suosittelemmekin lukijaa katsomaan itse tätä kirjaa sen suuren arvon takia. Allaahin muistaminen on ravintoa sekä sydämelle että sielulle. Jos palvelija jää ilman sitä, hänestä tulee kuin ruumis, joka on jäänyt ilman ruokaa.
Allaahin muistaminen ajaa myös Shaytaanin pois, tukahduttaen ja rikkoen hänet; se miellyttää Armollista, Hän on Mahtava ja Korkein, karkottaa huolet ja melankolian sydämestä, koristaa sen mielihyvällä ja ilolla, täyttää sydämen ja kasvot valolla ja peittää hänet, joka uskoo Allaahiin, arvokkuudella, lempeydellä ja raikkaudella. Se vahvistaa rakkautta Allaahiin, pelkoa Häneen, ja kaikkia asioita liittyen häneen. Se myös lisää Allaahin muistamista palvelijastaan, sillä kuten Allaah sanoo, vaikka tämä olisi ainoa palkkio Allaahin muistamisesta, siinä olisi armoa ja kunniaa tarpeeksi, sillä sellainen sydän on aina valpas ja vapaa vääristä teoista. Vaikka Allaahin muistaminen on yksi helpoimmista palvonnan muodoista, armo ja kunnia, jota se tuo, ei voida saavuttaa millään muulla keinolla.

Abu Hurayrah  kertoi, että Profeetta sanoi, "Joka lausuu sanat: "Ei ole ketään muuta palvonnan arvoista kuin Allaah, Yksi, Hänellä ei ole kumppania. Kuninkuus kuuluu hänelle ja kaikki Ylistys kuuluu Hänelle, ja Hänellä on valta kaikkeen ", sata kertaa joka päivä, hän saa vastaavan palkkion kuin kymmenen orjan vapauttamisesta saa, ja sata hyvää tekoa kirjataan hänelle, ja sata pahaa tekoa pyyhitään pois häneltä. Se on suoja Shaytaania vastaan sinä päivänä aamusta iltaan saakka, eikä kukaan tee erinomaisempaa kuin tämä, paitsi hän, joka on tehnyt enemmän kuin tämä (toisin sanoen, joka lausuu nämä sanat enemmän kuin sata kertaa)." [1]

Jaabir  on kertonut, että Profeetta on sanonut, "Joka lausuu sanat, "Kunnia Allaahille ja Hänelle kuuluu Ylistys", saa palmupuun istutetuksi itselleen Puutarhassa." [2]

Ibn Mas'ood  on sanonut, "Ylistys Allaahille, olkoon Hän Korotettu, on rakkaampi minulle kuin saman määrän dinaareja kuluttaminen (sama määrä kuin ylistän Häntä) Allaahin tiellä." Allaahin muistaminen on parannus koville sydämille. Kerran eräs mies sanoi al-Hasanille, "Oi Abaa Sa'eed, valitan sinulle sydämeni kovuudesta." Hän sanoi, "Pehmennä sitä muistelemalla Allaahia." Makhool sanoi, "Allaahin muisteleminen on merkki terveydestä, kun taas ihmisten muisteleminen on sairaus." Eräs mies kysyi kerran Salmaanilta, "Mitkä teot ovat parhaita?" Hän sanoi, "Etkö ole lukenut Qur'aanissa: "Jumalan muistaminen on parasta.." [suuratul-'Ankabuut 29:45]

Abu Musa kertoi kerran, että Profeetta sanoi, "Ero hänen, joka muistaa Herraansa, ja hänen, joka ei tee niin, välillä on kuin ero elävien ja kuolleiden välillä." [3]

'Abdullaah ibn Busr  on kertonut, että eräs mies sanoi kerran Profeetalle , "Tiet hyvyyteen ovat monet, enkä kykene kulkemaan kaikkia niitä, joten kerro minulle jotakin, josta voin pitää tiukasti kiinni, mutta joka ei rasita liikaa, jotta en unohda sitä." Hän sanoi, "Pidä kielesi kosteana muistelemalla Allaahia, Korkeinta." [4]

Jatkuva Allaahin muistaminen kasvattaa palvelijan hyviä todisteita Ylösnousemuksen Päivänä. Se on keino, joka estää häntä puhumasta väärällä tavalla, kuten puhumalla toisten selän takana ja levittämällä tarinoita ja sen kaltaista. Kieli joko mainitsee Allaahia ja muistelee Häntä, tai se puhuu väärin.
Jolle muistelemisen portit on avattu, hänellä on aukko Herransa luokse, Mahtava ja Loistava on Hän, jonka läpi hän löytää etsimänsä. Jos hän löytää Allaahin, hän on löytänyt kaiken. Jos hän menettää mahdollisuuden, hän on menettänyt kaiken.
Muistelemista on monenlaista. Allaahin, Mahtavan ja Loistavan, Nimien muistelu, Hänen Attribuuttiensa muistelu, ja Hänen ylistäminen ja Hänen kiittäminen. Kaikki nämä voivat ottaa esimerkiksi muodon, 'Kunnia olkoon Allaahille', 'Ylistys olkoon Allaahille', 'Ei ole muuta jumalaa kuin Allaah.' Palvelija voi myös muistaa Allaahia viittaamalla Hänen Nimiinsä ja Attribuutteihinsa, kuten sanomalla, esimerkiksi, "Allaah, Mahtava ja Loistava on Hän, kuulee kaiken, mitä hänen palvelijansa sanovat ja tekevät."; tai mainitsemalla mitä hän on käskenyt ja mitä hän on kieltänyt, kuten sanomalla, "Allaah, Mahtava ja Loistava, käskee sitä ja sitä tai kieltää sitä ja sitä."

PARAS MUISTAMINEN

Palvelija voi myös muistaa Allaahia puhumalla Hänen siunauksistaan, kun parhain muistamisen muoto on Qur'aanin lausuminen, koska tämä sisältää lääkkeet parantamaan sydämen kaikilta taudeilta. Allaah, Ylistetty, sanoo:

"Oi ihmiset, totisesti olette saaneet Herraltanne kehotuksen ja parannuksen sydämenne vaivoihin sekä johdatuksen ja laupeuden uskovaisille." [Suura Yunus 10:57]

Ja myös:

"Me lähetimme Qur'aanin, joka on parannus ja armo uskovaisille." [suuratul-Israa' 17:82]
Kaikki sydämen sairaudet ovat tulosta haluista ja epäilyksestä, ja Qur'aan on parannus molempiin. Siinä on tarpeeksi selkeitä merkkejä ja todisteita erottamaan totuuden ja valheen, ja niinpä se parantaa epäilyksen taudit, jotka tuhoavat tiedon, ymmärtämisen ja havainnoimisen, saaden ihmisen näkemään asiat niin kuin ne oikeasti ovat.

Joka opiskelee Qur'aania ja antaa sen vallata sydämensä, tunnistaa totuuden ja valheen ja kykenee erottamaan ne, kuten hän kykenee erottamaan yön ja päivän.
Mitä tulee tautien, jotka syntyvät haluista, parantamiseen, se johtuu siitä, että se sisältää viisautta ja hyviä neuvoja. Tämä suosittelee maallisten hyötyjen välttämistä ja innoittaa haluamaan Tuonpuoleista. Profeetta sanoi kerran, "Joka haluaa rakastaa Allaahia ja Hänen Lähettilästään, hänen tulisi lukea Qur'aania." [5]

Qur'aan on myös parhain keino tuomaan palvelijaa lähemmäs Herraansa, Mahtava ja Korkein on Hän. Khabaab Ibnul-Aratt sanoi eräälle miehelle, "Vetäydy lähemmäs Allaahille niin paljon kuin voit, ja muista ettet voi tehdä niin enemmän miellyttävämmällä tavalla Hänelle kuin käyttäen Hänen omia sanojaan."

Ibn Mas'ood  on sanonut, "Joka rakastaa Qur'aania, rakastaa Allaahia ja Hänen Lähettilästään," ja 'Uthmaan Ibn 'Affaan  sanoi, "Jos sydämenne olisivat todella puhtaat, ne eivät koskaan saisi tarpeekseen Allaahin sanojen lausumisesta."
Kaikki kaikessa, kaikista hyödyllisin asia palvelijalle on muistaa Allaahia, Mahtava ja Loistava on Hän, jatkuvasti:<

"Sydämet löytävät rauhan muistaessaan Allaahia." [suuratur-Ra'd 13:28]

Viitteet: 
[1] kertonut al-Bukhaari (11/201) ja Muslim (17/16)
[2] Saheeh: välittänyt at-Tirmidhi (9/433)
[3] kertonut al-Bukhaari (11/208) ja al-Haakim (1/495)
[4] Saheeh: välittänyt at-Tirmidhi (9/314)
[5] Da'eef Munkar: Katso tämän hadithin selitys Ibn Hajarin "Tadheebut-Tadheeb":ista (2/222) ja Lisaanul-Meezaan (2/185) ja as-Suyooteen "al-Jaami'us-Sagheer" (6/150).

***

Olkaa sovussa älkääkä kiistelkö
(al-Bayaan -lehti, nro. 153, s. 139. 
Englanninkieliseen artikkeliin löytyy linkki sivulta http://www.islamworld.net)
suom. Ummu Ahmed

Kun katsomme da'wah'n puuta, sen vahvoine juurineen ja pitkine oksineen, näemme kuinka kauas sen varjo levittyy päivä päivältä, ja kuinka se kantaa kypsiä hedelmiä koko ajan, mutta myrskyjä tulee yksi toisensa jälkeen repimään sitä juuriltaan, ja on tauteja, jotka uhkaavat sen kasvua ja kehitystä. Mutta Allaah vaatii, että Hänen Valonsa tulisi paistaa täydellisenä, siitäkin huolimatta että uskottomat vihaavat sitä. Näiden tautien ja myrskyjen joukossa on daa'iyoiden (islaamiin kutsujien) kiivaiden kiistojen mukanaan tuomat ongelmat.
Nämä tuhoisat erot johtavat kahteen vaaralliseen asiaan:

1 - Vahingonilo daa'iyoita ja heidän da'waansa kohtaan. Toisten vihaaminen ja toisten loukkaaminen johtaa heidän halveksimiseen. He, jotka juonivat da'waa vastaan, etsivät mahdollisuuksia aiheuttaa harmia daa'iyoille ja he iloitsevat vahingoniloisesti heidän epäonnistuessaan. Musa sanoi Harunille, kun hän tarttui häneen (hänen hiuksiinsa):
"Älä anna vihollisten iloita onnettomuudestani..."
[Al-A'raaf 7:150, käännös merkityksestä]

2 - Ihmisten mielenkiinnon karkoittaminen sanomasta ja daa'iyoista, koska he eivät ole yhtenäisiä ja koska he eivät kiinnitä huomiota erimielisyyksiä koskevaan etikettiin. Tästä syystä Allaahin Lähettiläs  sanoi Abu Moosa al-Ash'arille ja Mu'aadhille  kun hän lähetti heidät daa'iyoina Jemeniin: "Olkaa yhtä mieltä älkääkä kiistelkö." (Al-Silsilah al-Saheeha, 3/142). Kun Ibn Mas'oodille sanottiin, "Kritisoit 'Uthmaania, sitten sinä rukoilit neljä rak'aa," hän sanoi, "Erimielisyys on pahaa." (Al-Silsilah al-Saheehah, 1/394)

Erimielisyyksiin ja riitoihin daa'iyoiden välillä on lukuisia syitä, tärkeimpiin niistä kuuluvat:

1 - Kutsutaan ihmisiä seuraamaan itseään tai jotain ryhmää. Da'wan tulisi olla puhtaasti kutsu Qur'aaniin ja Sunnaan. Jos daa'iyah kutsuu ihmisiä seuraamaan itseään, sen tulisi olla (kuten Ibraaheemin kutsu)

"Oi isäni! Totisesti minulle on suotu tietoa, jota sinä et ole saanut, sen tähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut Oikealle Tielle." [Maryam 19:43 - käännös merkityksestä]
Sen tarkoitus tulisi olla kutsua ihmisiä totuuteen:

"Sen tähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut Oikealle Tielle" [Maryam 19:43 - käännös merkityksestä]

"Seuratkaa minua, minä johdan teidät Oikealle Tielle" [Ghaafir 40:38]

Daa'iyan tulisi välttää kutsumasta ihmisiä seuraamaan itseään (persoonana) tai hänen tietään tai ryhmäänsä. Tähän al-Qaasimi viittasi sanoessaan: "Yksikään ryhmä ei ole saanut ihmisiä seuraamaan itseään muulla keinolla kuin liioittelemalla itsestään, aliarvioiden toisia tai aiheuttaen heille haittaa tilaisuuden tai olosuhteiden sen salliessa, olipa se sitten miekalla tai kielellä." (Kitaab al-Jarh wa'l-Ta'deel, Jamaal al-Deen al-Qaasimi).

2 - Muiden aliarvioiminen ja heidän kaltoin kohteleminen. Yksi pääsyistä erimielisyyksiin ja jakautumiseen on epäreiluus muita daa'iyoita kohtaan. Shaykh al-Islaam ibn Taymiyah sanoi koskien tätä aihetta: "Koska toinen ryhmistä ei myönnä sitä, mitä toisella on totuudesta, eikä puhu heistä rehellisesti. Sen sijaan, se liioittelee sitä, mitä sillä (itsellään) on totuudesta ja liittää valheita toiseen, ja toinen ryhmä tekee samalla tavalla. Tästä syystä Allaah kuvasi epäoikeudenmukaisuutta erimielisyyksien juurena." (Iqtidaa' al-Siraat al-Mustaqeem, s.40)

Daa'iyan tulisi katsoa kuinka paljon häntä kauempana hänen veljensä ovat hyvyydessä ja hyveissä, ja siitä syystä hänen tulisi kohdella heitä hyvin ja olla heille kohtelias, jos hän huomaa virheitä ja vajaavaisuuksia heidän puolellaan. Shaykh al-Islaam Ibn Taymiyah sanoi koskien Musaa (rauha hänelle), kun hän paiskasi Taulut maahan ja veti veljeään parrasta ja paljasti Kuoleman Enkelin silmän: "Hänen Herransa ei moittinut häntä, sillä hän oli saavuttanut mahtavia asioita ja hän nousi Allaahin suurinta vihollista vastaan, ja hänen täytyi toimia Israelin Lasten kanssa. Mutta Dhu'l-Noon (Yunus) ei saavuttanut sitä minkä Musa saavutti, joten Allaah vangitsi hänet kalan vatsaan kun hän suuttui kansalleen. Ja todellakin Allaah on pistänyt asiat järjestykseen [ks. Al-Talaaq 65:3]." (Madaarij al-Saalikiin, Ibn al-Qayyim, 2/456)

3 - Nurkkakuntaisuus. Vaara ei yleensä piile siinä tosi asiassa, että on eri ryhmiä, vaan partisaaniasenteissa sitä tai tätä kohtaan, jolloin siitä tulee uskollisuuden ja vihollisuuden, rakkauden ja vihan asia. Shaykh al-Islaam Ibn Taymiyyah on sanonut: "Jos ihminen tutkii joidenkin uskovien tapoja, kuten imaamien ja shaykhien seuraajien, hänellä ei ole oikeutta tehdä johtajastaan ja seuralaisistaan mittatikkua (johon hän vertaa muita), jolloin hän ottaa ystävikseen niitä, jotka ovat samaa mieltä heidän kanssaan ja vihollisikseen niitä, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan." (Al-Fataawa, 20/8; katso myös 20/124, 3/347)

Hän myös sanoi: "Ihmisen ei tarvitse kiinnittää itseään tiettyyn shaykhiin; kuka tahansa jolta hän voi oppia uskonnostaan on hänen shaykhinsa, mitä tulee tähän asiaan. Kenenkään ei pitäisi kiinnittää itseään johonkin shaykhiin ja ottaa hänen seuraajat ystävikseen ja muut vihollisikseen. Hänen tulisi ottaa ystävikseen kaikki, jotka ovat uskovia ja joilla hän tietää olevan taqwaa, shaykhien ja muiden joukosta." (al-Fataawa, 12/512; katso myös 12/514)

4 - Hasad (kateus). Hasadin sairaus on saanut aikaan paljon vihaa eri ryhmien ja daa'iyoiden välille. Seuraava tarina kuvaa tätä. Imaam al-Dhahabi on sanonut: Imaam al-Barbahaarilla oli suuri joukko seuraajia. Hän kulki läntiseltä puolelta ja aivasti, joten hänen seuralaisensa sanoivat 'Yarhamuk Allaah (olkoon Allaah sinulle armollinen).' He metelöivät niin paljon, että khaleefah kuuli sen ja hänelle kerrottiin mitä oli tapahtunut, ja hänestä se oli liikaa. Sitten bid'an ihmiset jatkoivat vihan yllyttämistä khaleefah'n sydämessä, kunnes Baghdaadissa julistettiin, 'Kaksi al-Barbahaarin seuraajaa ei saa kokoontua yhteen.' Sitten hän katosi. (Katso al-Siyar, 15/92)

al-Bayaan -lehti, nro. 153, s.139.

***

Lau Elo 02, 2014 12:31 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***

Shaytaania vastaan taisteleminen 
Salafien luonteenpiirteistä
Ahmad Fareed

kääntänyt Ummu Ahmed

Salafien moraaliin ja tapoihin kuului, että he olivat täysin tietoisia Ibleesiä vastaan taistelemisesta, ja he pyrkivät tuntemaan hänen juonensa ja suunnitelmansa.

Allaah, Korkein, on sanonut:

"Sillä onhan shaytaan totisesti teidän vihollisenne, ja sellaisena häntä pitäkää; hän viekoittelee puolelleen, jotta hairahtuneet joutuisivat Tulen omiksi." [Suura Faatir 35, aayah 6]

Tämä on yksi puoli elämää, jonka monet ihmiset ovat jättäneet huomiotta ja koska Iblees ei ole koskaan hajamielinen meidän suhteemme, täten meidän ei tulisi koskaan jättää häntä huomiotta, koska hän tarkkailee ja on innokas saamaan palvelijan ansaan, jotta hän alentuu sellaiseen, mitä Allaah, Korkein, vihaa.

Allaahin Lähettiläs, saws, on sanonut: "Iblees asettaa valtaistuimensa ('arsh) merelle, josta hän lähettää armeijoitaan ja joukkojaan. Mahtavin hänen rinnalleen on mahtavin levittämään turmiota ihmisten keskuuteen." (Muslim)

Fudhayl ibn 'Iyaad (rahimahullaah) on sanonut: "Jos Iblees valloittaa Aatamin pojan yhdellä asialla kolmesta (asiasta), hän sanoo - en halua hänestä muuta - (1) itsensä ihaileminen, (2) ajatellen tekonsa olevan runsaita, ja (3) syntiensä unohtaminen".

Wahb ibn Munabbih'lla (rahimahullaah) oli tapana sanoa: "Varokaa shaytaanin halveksimista julkisuudessa totellessanne häntä salaa. Hän, joka nukkuu tottelemattomuudessa, sitten siitä syystä shaytaan nukkuu hänen kanssaan hänen morsiamenaan."

Olkaa tarkkoja rakkaat Muslimit ja tulkaa varoitetuiksi itsenne tähden. Älkää kuvitelko Ibleesin hylänneen teitä, kun teidän nähdään lähestyvän palvontaa, vaan pohtikaa tarkasti ja tehkää tarkin etsintä ja huomaatte varmasti Ibleesin olevan jotenkin läsnä.
Sen takia, etsikää Allaahin anteeksiantoa enemmän!

Al-Hasan (rahimahullaah) on sanonut: "Jos shaytaan näki sinun jatkuvasti tottelevan Allaahia, hän etsii sinua uudestaan ja uudestaan. Jos hän näkee pysyvyytesi, hän kyllästyy sinuun ja hylkää sinut. Jos kuitenkin muutut, joka ikinen kerta hän alkaa toivomaan suhteesi."

***

Tämän maailman elämä on katoava nautinto
Ibn Katheer
(Tafsir, Vol. 9)

kääntänyt Ummu Ahmed

"Tietäkää, että tämän maailman elämä on vain leikkiä, ajanvietettä, koreilua ja keskinäistä kerskailua, rikkauden ja perheiden kartuttamista. Se on kuin sadekuuro, jonka aiheuttama vihanta kasvillisuus ilahduttaa viljelijöitä, mutta tämä sitten kuihtuukin, ja sinä näet sen kellastuvan ja lakastuvan. Tulevassa elämässä on kuritus ankara, mutta Allaahin luona myös anteeksianto ja mielisuosio; niin, maallinen elämä on pelkkää pettävää nautintoa." [57:20]

Allaah, Korkein, väheksyy tämän elämän merkitystä ja vähättelee sitä sanoen, "tämän maailman elämä on vain leikkiä, ajanvietettä, koreilua ja keskinäistä kerskailua, rikkauden ja perheiden kartuttamista."

Tarkoittaen, tämä on tämän elämän merkitys sen ihmisille, kuten Hän on sanonut toisessa ayah'ssa,
"Ihmiset etsivät nautintoa naisista, lapsista, kootuista kulta- ja hopea-aarteista, parhaina pidetyistä hevosista, karjasta ja pelloista; nämä ovat vain maallisen elämän nautintoja, mutta Allaahin luona tulee olemaan ihanin asumus." [3:14]

Allaah, Korkein, kertoo myös vertauskuvan tästä maailmasta, julistaen sen ilojen ja nautintojen olevan katoavaisia, sanoen, että elämä on, "kuin sadekuuro (ghayth)," joka on sade, joka saapuu ihmiskunnan luokse, sen jälkeen kun he ovat olleet epätoivoisia. Allaah, Korkein, sanoi toisessa ayah'ssa, "Hän lähettää sateen [ghayth], kun he ovat käyneet epätoivoisiksi." [42:28]
Allaahin lausunto, "vihanta kasvillisuus ilahduttaa viljelijää;" tarkoittaen, että viljelivät ihailevat kasvillisuutta, joka kasvaa sateen jälkeen. Ja kuten viljelijät ihailevat kasvillisuutta, uskottomat ihailevat tätä elämää; he ovat innokkaimpia hankkimaan elämän häivähdyksiä, ja elämä on heille kaikista rakkainta, "mutta tämä sitten kuihtuukin, ja sinä näet sen kellastuvan ja lakastuvan." Tarkoittaen, että kasvillisuus kellastuu pian väriltään, ensin oltuaan raikas ja vihreä. Sen jälkeen, vihreä katoaa ja muuttuu sinne tänne levinneeksi tomuksi. Tämä on vertaus tästä maallisesta elämästä, se alkaa nuorena, sitten kypsyy ja sitten muuttuu vanhaksi ja heikoksi. Tämä on myös vertaus ihmiskunnasta tässä elämässä; he ovat nuoria ja vahvoja alussa. Tässä vaiheessa elämää, he näyttävät nuorekkailta ja komeilta. Hitaasti, he vanhenevat, heidän totunnaistapansa muuttuvat ja heidän voimansa heikkenee. He vanhenevat ja heikkenevät; liikkumisesta tulee heille vaikeaa, helppojen asioiden suorittamisen tullessa mahdottomaksi heille. Allaah, Korkein, sanoo,
"Juuri Allaah on luonut teidät heikoiksi ja antanut sen jälkeen teille voimaa, ja miehuuden jälkeen Hän tekee teidät jälleen heikoiksi ja iäkkäiksi. Hän luo mitä tahtoo, sillä Hän on Kaikkitietävä , Kaikkivoipa." [30:54]

Tämä vertaus viittaa tämän elämän läheiseen loppumiseen ja sen lähestyvään loppuun, kun taas Tuonpuoleinen päinvastoin on varmasti tulossa. Niiden, jotka kuulevat tämän vertauksen, tulisi olla tietoisia Tuonpuoleisen merkityksestä ja heidän tulisi tuntea innokkuutta sen sisältämää hyvyyttä kohtaan,
"Tulevassa elämässä on kuritus ankara, mutta Allaahin luona myös anteeksianto ja mielisuosio; niin, maallinen elämä on pelkkää pettävää nautintoa."

Tarkoittaen, että varmasti Tuonpuoleisessa, joka varmuudella tulee, on kaksi asiaa, joko ankara rangaistus tai anteeksianto Allaahilta ja Hänen mielisuosionsa.

Allaah, Korkein, sanoo:
"maallinen elämä on pelkkää pettävää nautintoa." Tarkoittaen, tämä elämä on vain nautinnon muoto, joka pettää ne, jotka kiinnittyvät siihen. Varmasti ne, jotka turvautuvat tähän elämää, ihailevat sitä ja tuntevat sen olevan rakas heille, jopa niin paljon, että he voivat kuvitella tämän olevan ainut elämä, sen jälkeen ei elämää tai paikkaa. Silti, todellisuudessa, tämä elämä on merkityksetön verrattuna Tuonpuoleiseen.

Imaam Ahmad on kertonut, että 'Abdullaah sanoi Allaahin Lähettilään, sallallaahu 'alayhi wa sallam, sanoneen,
"Paratiisi on lähempänä jokaista teistä kuin kenkänne nauhat, ja niin on myös (Helvetin) Tuli." [Ahmad 1:387]

Al-Bukhaari keräsi tämän hadithin Ath-Thawrin kertomuksesta [Fath al-Bari 11:328]. Tämä hadith viittaa sekä hyvän että pahan läheisyyteen ihmiskunnalle. Jos asia on näin, sitten tämä on syy miksi Allaah, Korkein, kehotti ihmisiä kiirehtimään tekemään hyvyyden ja tottelevaisuuden tekoja ja välttämään kieltoja. Tekemällä niin, heidän syntinsä ja virheensä annetaan anteeksi ja saavat palkkioita ja korkean aseman. Allaah, Korkein, on sanonut,
"Ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtä ääretön kuin taivaat ja maa, ja on valmistettu niille, joilla on Taqwa."

Allaah sanoi tässä, "valmistettu niille, jotka uskovat Allaahiin ja Hänen Lähettiläisiinsä. Se on Allaahin armo, jonka hän antaa niille, joihin Hän on tyytyväinen. Ja Allaahilla on suuri palkkio."
Tarkoittaen, "Tämä, mihin Allaah on heidät hyväksynyt, on osa Hänen mielisuosiotaan, palkkiotaan ja armoaan." Mainitsimme Sahihiin kerätyn hadithin, jossa köyhät muuttajat sanoivat Lähettiläälle, , "Oi Allaahin Lähettiläs! Rikkaat ihmiset saavat korkeammat asemat ja pysyvän nautinnon." Hän sanoi, "Kuinka niin?" He sanoivat, "He rukoilevat kuten me ja paastoavat kuten me. Kuitenkin, he antavat almuja, kun me taas emme voi tehdä sitä, ja he vapauttavat orjia, kun meillä ei ole varaa tehdä niin." Profeetta, , sanoi, "Kerronko teille hyvästä teosta, jolla, jos toimitte sen mukaan, saatte kiinni kaikki ne jotka ovat ohittaneet teidät? Kukaan ei ylittäisi teitä eikä olisi parempi kuin te, paitsi he, jotka tekisivät samoin. Sanokaa, "Kunnia Allaahille, Allaah on Suurin", ja "Ylistys Allaahille", kolmekymmentä kolme kertaa jokaisen rukouksen jälkeen." He palasivat myöhemmin ja sanoivat, "Rikkaat veljemme kuulivat mitä teimme ja he alkoivat tehdä samoin." Allaahin Lähettiläs, , sanoi, "Tämä on suosionosoitus, jonka Hän antaa kenelle tahtoo." [Muslim 1:416]

***

"Ja kuka voi mennä enemmän harhaan kuin hän, joka seuraa omia halujaan?"
kääntänyt Ummu Ahmed

Sydämet ovat kuin astioita, kaikki ne täytyy täyttää. Se, millä ne tulisi täyttää, on uskolla Allaahiin ja Hänen tottelevaisuudellaan, kuten on korostettu seuraavassa hadithissa:

"Koettelemuksia esitetään ihmisten sydämille kuten kaislamatto kudotaan oksa oksalta, ja sydän, joka on täynnä niitä, siihen laitetaan musta merkki. Mutta sydän, joka hylkää ne, siihen laitetaan valkoinen merkki. Tulos on, että sydämiä on kahdenlaisia: yksi valkoinen, kuten valkoinen kivi, jota eivät koettelemukset vahingoita niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät, ja toinen musta ja ruosteinen, kuten astia, joka on kaadettu kumoon, se ei tunnista hyvää eikä hyljeksi pahaa, vaan enemminkin sen valtaa sen himo." (Hudhayfah (r), Ahmad ja at-Tirmidhi)

Sydämen puhdistaminen on tiedon hankkimista Allaahista, Hänen Lähettiläästään ja Hänen deenistään, ja teoista, jotka ovat sen mukaisia. Ainoastaan terve sydän pyrkii hankkimaan oikeaa tietoa, sairas sydän on kykenemätön tähän tai se on siitä vaikeaa.
Profeetta  selitti myös eräälle Seuralaiselleen, joka meni kysymään Profeetalta kysymystä ja jopa ennen kuin hän oli puhunut, Profeetta  sanoi: "Oletko tullut kysymään oikeamielisyydestä?" "Kyllä," Seuralainen vastasi. Profeetta sanoi, "Kysy sydämeltäsi. Oikeamielisyys on sitä, mistä sielusi tuntee rauhallisuutta ja sydän tuntee rauhallisuutta, ja vääryys on sitä, mikä horjuttaa sielua ja velloo edes takaisin rinnassa; vaikka ihmiset ovat antaneet laillisen lausuntonsa (fatwa) siitä uudelleen ja uudelleen". (sahih, kertonut Ahmad, at-Tirmidhi, Waabisah ibn Ma'baadilta.)
Jos sydämemme ovat sairaita, sitten sydämiltämme kysyminen on paljon vaikeampaa, koska me yritämme oikeuttaa väärät tekomme ja pyrimme vakuuttamaan itsemme, että tekomme on oikein. Tämän pitäisi huolestuttaa meitä, koska Profeetta on sanonut: "Kun palvelija tekee synnin, musta piste ilmestyy hänen sydämeensä, joten jos hän vastustaa, etsii anteeksiantoa ja katuu; sitten hänen sydämensä puhdistetaan. Ja jos hän palaa (syntiin), se (musta piste) kasvaa kunnes se peittää koko sydämen. Ja tämä on lika, jonka Allaah mainitsee - "Totisesti ei! Heidän sydämiensä päällä on likaa (peitettä synneistä ja pahoista teoista) sen takia mitä heillä oli tapana tehdä." (83:14)." (hasan, kertonut Ahmad, at-Tirmidhi ja muut)

"Päivänä, jolloin ei rikkaudesta eikä pojista ole mitään hyötyä, paitsi sille, joka lähestyy Allaahia
PUHTAIN SYDÄMIN"
(26:88-89)

***

Kibrin (ylpeyden) sairaus
Jamaal ad-Deen Zarabozo
transkriboitu nauhalta

kääntänyt Ummu Ahmed

"...toinen piirre, jota kaikkien tulee varoa, mutta etenkin 'ilmia opiskelevien ihmisten, joille Allaah (subhaanahu wa ta'aalaa) on antanut, joita Allaah (subhaanahu wa ta'aalaa on siunannut saamaan tietoa ja tekemään da'waa, näiden ihmisten tulee olla erityisen varovaisia sairauden kanssa, joka tulee usein tällaisten ihmisten luokse, valitettavasti, ja tämä on kibrin, ylimielisyyden ja ylpeyden, sairaus. Ja joskus tapa, jolla tämä heijastuu, on kun henkilö kieltäytyy eikä halua kenenkään korjaavan häntä, tai ainakaan hän ei hyväksy tiettyjen ihmisten korjauksia. Hän saattaa hyväksyä korjaamisen ja sen, että hänelle sanotaan hänen olevan väärässä, jos sen tekee joku hänen ryhmästään tai joku hänen läheinen ystävänsä, mutta ketä muuta tahansa, hän väheksyy eikä hyväksy minkäänlaista kritiikkiä keneltäkään muulta, ja tämä on kibr. Tämä on ylpeyttä ja ylimielisyyttä, kuten on kuvattu Profeetan (sallallaahu 'alayhi wa sallam) hadithissa. Profeetta (sallallaahu 'alayhi wa sallam) sanoi, ettei kukaan, jolla on edes sinapinsiemenen verran kibriä sydämessään, ei kukaan, jolla on tätä sydämessään, pääse Jannah'aan.

Joku kysyi Profeetalta (sallallaahu 'alayhi wa sallam), hän sanoi, että ihminen rakastaa pitää kauniita vaatteita, käyttää kauniita kenkiä ja hän oletti tämän olevan kibriä; Profeetta (sallallaahu 'alayhi wa sallam) sanoi, "Allaah on kaunis ja rakastaa kauneutta," tämä ei ole kibriä, mutta kibr on "hylätä totuus ja väheksyä ihmisiä", hylätä totuus, esimerkiksi kun se tulee lähteestä, josta et pidä, kun se tulee sinulle joltakin, joka ei kenties ole yhtä oikealla polulla kuin itse ajattelet olevasi, ja ihmisten väheksyminen ja heidän häpäisemisensä, tämä on kibriä.

Sinun täytyy ymmärtää, että en välitä vaikka olisit suurin 'aalim maailmassa, sinä saatat erehtyä joskus, joku lapsi saattaa joskus tulla luoksesi ja sanoa, tiedäthän, tuo oli virhe. Al-Bukhaari oli vain 11- tai 12-vuotias korjatessaan ensimmäisen kerran shaykhiaan.

Meidän täytyy olla erityisen varovaisia tämän suhteen, etenkin, kuten sanoin, kun olemme mukana da'wassa ja antamassa tietoa. Sillä todella, kun joku saa tietoa, ja hän alkaa tuntea, kuka sinä olet minulle puhumaan,... älä puhu minulle, sinulla on ongelma kanssani,.. mene puhumaan ulamaa'lle, ja käske ulamaa'n tulla puhumaan kanssani. Tämä on ongelma, ja se on valitettavasti erittäin vaarallista."

***

Uskova tässä dunyassa
"Salafien luonteenpiirteistä"
Ahmad Fareed

kääntänyt Ummu Ahmed

Salafien moraaliin ja tapoihin kuului, että he tunsivat maailman olevan merkityksetön, kuten Allaahin Lähettiläs (saws) on sanonut:

"Mitä maailma on verrattuna Tuonpuoleiseen paitsi kun joku teistä laittaisi sormena mereen ja katsoisi kuinka paljon vettä siinä pysyy." (Sahih Muslim ja at-Tirmidhi)

Hän on myös sanonut:

"Jos maailma merkitsisi Allaahille yhtä paljon kuin moskiiton siipi, Hän ei olisi antanut uskottoman juoda sen vettä." (at-Tirmidhi)

Maalik ibn Deenar (rahimahullaah) on sanonut:

"Varokaa taikuria, joka lumoaa oppineiden sydämet kääntäen heidän huomionsa pois Allaahista, Korkeimmasta, ts. maailma. Sen kypsyys on rumempaa kuin Haarutin ja Maarutin mukana tullut taikuus, sillä heidän taikuutensa erotti miehen vaimostaan, kun taas maailma erottaa orjan Herrastaan."

Hasan al-Basrilla (rahimahullaah) oli tapana sanoa:
"Olemme tavanneet tiettyjä ihmisiä keille maailma oli jotakin heille uskottua, joka heidän pitäisi palauttaa sen omistajalle. He näkivät, että he eivät omistaneet mitään siellä, joten he matkustivat kevyesti Tuonpuoleiseen."

'Abdullaah ibn Mubaarak (rahimahullaah) sanoi: "Maailma on uskovan vankila. Paras teko vankilassa on kärsivällisyys ja vihansa hallinta. Uskovalla ei ole maata maailmassa. Hänen maansa on huomenna Tuonpuoleisessa."

Eräällä Salafilla oli tapana sanoa: "Jos haluat lähemmäksi Allaahia, laita terässeinä itsesi ja halujesi väliin."

***

Jakautuminen ja eri mieltä oleminen
Imaam Muhammad ibn 'Abdul-Lateef (k.1367H) ja Imaam Muhammad ibn Ibraaheem (k.1389) 
[al-Istiqaamah][1]
(poimittu http://www.troid.org:sta)

kääntänyt Ummu Ahmed

Allaah - Korkein - on sanonut:

"Oi te, jotka uskotte, pelätkää Allaahia niin kuin Häntä on pelättävä, eikä teidän pidä kuoleman ennen kuin olette tulleet Hänen tahtonsa alaisiksi (muslimeiksi). Pitäkää kaikki kiinni Allaahin (pelastus)köydestä älkääkä hajaantuko vaan muistakaa Allaahin armoa teitä kohtaan silloin kun olitte toistenne vihollisia ja Hän lähensi sydämenne, niin että te Hänen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskenänne. Te olitte tulikuilun partaalla, mutta Hän pelasti teidät siitä. Siten selittää Allaah tunnusmerkkinsä teille, jotta tulisitte oikealle tielle ja jotta teistä tulisi seurakunta, joka kutsuu ihmisiä hyvyyteen, säätää heille oikeat elämäntavat ja estää heitä pahuudesta; sellaiset ihmiset tulevat menestymään. Älkää te olko niiden kaltaisia, jotka saatuaan selvät todisteet erottautuivat toisistaan ja riitelivät toistensa kanssa. Sellaisia odottaa kauhea rangaistus sinä (Ylösnousemuksen) päivänä, jolloin toisten kasvot kirkastuvat ja toisten mustuvat (synkkenevät)..." [Suura Aali-'Imraan 3:102-105]

Tafsiirin (Qur'aanin selitys) oppineet ovat sanoneet, "Sunnan ja yhtenäisyyden ihmisten kasvot ovat kirkkaat, kun taas nurkkakuntaisten ja eri mieltä olevien kasvot mustuvat."

Shaykhul-Islaam Ibn Taymiyyah (k.728H) - rahimahullaah - on sanonut:

"Joten Allaah - Korkein Kaikista - käski kaikki uskovia tarttumaan yhdessä Allaahin köyteen, eikä jakautumaan. Ja tarttuminen Allaahin Köyteen on selitetty tarkoittavan: tarrautumista Allaahin Kirjaan, Hänen uskontoonsa, Islaamiin, ikhlaasiin (uskon ja tekojen puhtauteen Allaahille), Hänen Käskyihinsä, Hänen Sopimukseensa, Hänen tottelevaisuuteen, ja myös Jamaa'ah'aan. Kaikki nämä selitykset on koottu Seuralaisilta ja myös heitä seuranneilta oikeamielisiltä - ja kaikki siitä on oikein. Sillä Qur'aan käskee Islaamin Uskonnolla; ja sen on Allaahin Sopimus, ja Hänen Käskynsä, ja Hänen tottelemisensa. Siihen kuuluu myös yhdessä kiinni pitäminen Jamaa'ah'sta. Ja Islaamin Uskonto - todellisuudessa - on yksinomaan ikhlaas Allaahille.

Abu Hurayrah  kertoo:
Profeetta  sanoi, "Todella, Allaahia miellyttää kolme asiaa: että palvot Allaahia yksin liittämättä häneen kumppania; että pidätte yhdessä kiinni Allaahin Köydestä ettekä jakaudu, ja että annatte vilpittömiä neuvoja hänelle, kenet tahansa Allaah laittaa hallitsemaan asioitanne." [2]

Ja Allaah - Korkein Kaikista - on tehnyt Muslimien alistamisesta, sekä elävien ja kuolleiden, haraam (laitonta). Ja Hän on tehnyt heidän verestään, heidän omaisuudestaan ja heidän kunniastaan pyhää. Ja on Profeetan tiedetään sanoneen jäähyväispyhiinvaelluksensa aikana, "Todellakin verenne, omaisuutenne ja kunnianne on pyhää toisillenne, kuten tämä teidän päivänne, tässä teidän kuukaudessanne, tässä teidän kaupungissanne. Enkö ole välittänyt sanomaa? Niiden, jotka ovat läsnä, täytyy välittää (sanani) niille, jotka ovat poissa. Kenties hän, jolle se välitetään, ymmärtää sen paremmin kuin hän, joka kuulee sen suoraan." [3]

Allaah - Korkein - on sanonut:
"Ne, jotka aiheettomasti puhuvat pahaa uskovista miehistä ja naisista, ovat syyllisiä panetteluun ja julkeaan syntiin." [suuratul-Ahzaab 33:58]

Joten, kuka vahingoittaa uskovaa, elävää tai kuollutta, ei minkään synnin takia, joka vaatii sitä - silloin hän kuuluu tähän aayah'aan. Ja kuka on mujtahid (hän, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen), hän ei ole syntiä tehnyt. Ja jos joku vahingoittaa mujtahidia, sitten hän on vahingoittanut häntä ilman syytä. Ja joka on syntinen, mutta on katunut sitä syntiä, tai jos hänelle on annettu anteeksi jostain muusta syystä; siten, ettei jäljellä ole enää rangaistusta - ja sitten joku vahingoittaa häntä, silloin hän on vahingoittanut häntä aiheettomasti." [4]

Abu Hurayrah  kertoo:
"Älkää kadehtiko toisianne. Älkää nostako hintoja toisillenne. Älkää vihatko toisianne. Älkää hylätkö toisianne. Älkää pilatko toistenne asioita. Sen sijaan, olkaa Allaahin palvojia ja olkaa veljiä. Muslimi on toisen Muslimin veli; hän ei alista häntä, eikä nöyryytä häntä, eikä valehtele hänelle, eikä halveksi häntä. Ja hurskaus on täällä - ja hän näytti rintaansa kolme kertaa. On tarpeeksi pahaa Muslimille halveksua Muslimiveljeään. Koko Muslimi on toiselle Muslimille loukkaamaton; hänen verensä, hänen omaisuutensa, ja hänen kunniansa. " [5]

Ibn 'Umar  kertoo:

Profeetta  sanoi, "Muslimi on veli toiselle Muslimille. Hän ei alista häntä, eikä nöyryytä häntä, eikä hylkää häntä. Joka auttaa veljeään, Allaah auttaa häntä. Joka poistaa yhden murheen Muslimilta tässä maailmassa, Allaah poistaa yhden hänen murheistaan Ylösnousemuksen Päivänä. Ja joka piilottaa Muslimin virheen, Allaah piilottaa yhden hänen virheistään Ylösnousemuksen Päivänä." [6]

Anas  kertoo: p> Profeetta  sanoi, "Kukaan teistä ei todella usko ennen kuin haluat veljellesi mitä haluat itsellesi."[7]

Profeetta  on sanonut:
Esimerkki Uskovien yhteisestä rakkaudesta ja armosta on kuin esimerkki ruumiista, jos yksi kohta ruumiista tuntee kipua, sitten koko ruumis kärsii unettomuudesta ja kuumeesta." [8]
Ja hän  on sanonut:
"Uskova Uskovalle on kuin kiinteä rakennelma, toisen osan tukiessa toista." Ja hän kietoi sormensa yhteen havainnollistaakseen tätä. [9]

Tämä on mitä olemme maininneet tässä pienessä kirjoitelmassa, ja mitä pidämme osana Uskontoamme ja uskoamme Allaahin edessä. Ja se on riittävästi hänelle, joka tahtoo oikeaa opastusta ja kenellä on tarkoitus etsiä totuutta.

Pyydämme Allaahilta - sekä meille että meidän Muslimiveljillemme ja -siskoillemme - turvaa ja suojaa niiltä asioilta, jotka saavat aikaan Hänen raivonsa ja vihansa ja kivuliaan rangaistuksen. Ja me etsimme turvaa Allaahista sitä vastaan etteivät Hänen siunauksensa menisi ohitsemme, ja ettei Hänen antamansa turvallisuus ja hyvinvointi muutu joksikin muuksi. Ja etsimme turvaa Allaahista Hänen äkkinäistä rangaistustaan vastaan ja kaikkea sitä vastaan, joka saa Hänet vihaiseksi. Oi Allaah! Etsimme turvaa Sinusta suuria koettelemuksia vastaan ja pahimman surkeuden ja kykenemättömyyden paikkaa vastaan, ja sitä pahaa vastaan, joka on määrätty, ja vihollisten hyväksikäyttöä vastaan. Ja Allaah on riittävä meille ja mikä mahtava Suojelija Hän onkaan. Ja lähettäköön Allaah ylistykset ja siunaukset Muhammadille ja hänen perheelleen, Seuralaisilleen ja seuraajilleen.

Viitteet:
[1] Seuraava on otettu "Naseehatun Muhimmah fee Thalaathi Qadaayaa":sta (s.57-61), jonka on koonnut Shaykh 'Abdus-Salaam ibn Burjiss
[2] Kertonut Muslim (3/1340) ja Ahmad (2/367)
[3] Kertonut al-Bukhaari (3/573-574) ja Muslim (3/1305-1307), Abu Bakrah'lta .
[4] Minhaajus-Sunnatin-Nabawiyyah (5/134-135)
[5] Kertonut Muslim (nro. 2564)
[6] Kertonut al-Bukhaari (5/97) ja Muslim (1/1996)
[7] Kertonut al-Bukhaari (1/57) ja Muslim (1/67)
[8] Kertonut al-Bukhaari (nro. 6011) ja Muslim (nro. 2586), an-Nu'maan Ibn Basheerilta .
[9] Kertonut al-Bukhaari (nro. 481) ja Muslim (nro. 2586). Abu Hurayrah'lta 

***

Syntien vaikutukset 
"Jawab al-Kafi" - Ibn al-Qayyim

kääntänyt Ummu Ahmed

YKSI. Tiedon estäminen: Tieto on valo, jonka Allaah heittää sydämeen ja tottelemattomuus sammuttaa tämän valon.
Imaam Shaafi'ee on sanonut:
Valitin Wakee'lle muistini heikkoutta
Joten hän käski minua hylkäämään tottelemattomuuden
Ja kertoi minulle, että tieto on valo
Ja että Allaahin valoa ei anneta tottelemattomille

KAKSI. Ylläpidon estäminen: Kuten Taqwaa tuo ylläpidon, Taqwaan hylkääminen aiheuttaa köyhyyttä. Ei ole mitään mikä voi tuoda ylläpitoa kuten tottelemattomuuden hylkääminen.

KOLME. (Allaahin) tottelevaisuuden estäminen. Vaikka ei olisi muuta rangaistusta synnistä kuin että se estää olemasta tottelevainen Allaahille, sitten tämä olisi riittävää.

NELJÄ. Tottelemattomuus heikentää sydäntä ja ruumista. Se, että se heikentää sydäntä, on jotakin joka on selvää. Tottelemattomuus ei lakkaa heikentämästä kunnes sydämen elämä lakkaa kokonaan.

VIISI. Tottelemattomuus lyhentää elinkaarta ja tuhoaa kaikki siunaukset. Kuten oikeamielisyys pidentää elinkaarta, synnin tekeminen lyhentää sitä.

KUUSI. Tottelemattomuus kylvää omia siemeniään ja synnyttää itseään kunnes siitä erotaan ja siitä pois tuleminen tulee vaikeaksi palvelijalle.

SEITSEMÄN. Synnit heikentävät sydämen tahtoa ja päättäväisyyttä niin, että halu tottelemattomuuteen vahvistuu ja halu katua heikentyy pikku hiljaa kunnes halu katua poistuu sydämestä kokonaan.

KAHDEKSAN. Kaikenlainen tottelemattomuus on perintö kansalta kansojen joukosta, jonka Allaah, Azza Wa Jall, tuhosi. Sodomia on Lootin kansan perintö, Shu'aybin kansan perintö on ottaa enemmän kuin on oikeus ja antaa vähemmän, Faaraon kansan perintö on etsiä suuruutta maassa ja aiheuttaa korruptiota, ja Huudin kansan perintö on ylpeys/ylimielisyys ja tyrannia. Joten tottelemattomalla on yllään jonkun näiden kansojen viitta, kansojen, jotka olivat Allaahin vihollisia.

YHDEKSÄN. Tottelemattomuus on syy siihen, että hänen Herransa halveksuu häntä. Al-Hasan al-Basree  on sanonut: Heistä tuli halveksuttavia (Hänen silmissään) joten he olivat tottelemattomia Hänelle. Jos he olisivat olleet kunnioitettavia (Hänen silmissään), Hän olisi suojellut heitä. Allaah, Korkein, sanoo:
"Ja kenet Allaah alentaa, sitä ei kukaan enää saata kunniaan." [Hajj 22:18]

KYMMENEN. Syntisen huonot vaikutukset lankeavat hänen lähellä oleviensa päälle ja myös eläimiin, tuloksena siitä, että he ovat kosketuksissa harmiin.

YKSITOISTA. Palvelija jatkaa syntien tekemistä kunnes niistä tulee hänelle erittäin helppoja ja ne vaikuttavat mitättömille hänen sydämessään ja tämä on merkki tuhosta. Joka kerta kun synnistä tulee palvelijan silmissä merkityksetön, siitä tulee suuri Allaahin silmissä.
Ibn Mas'ood  on sanonut: Todella, uskova näkee syntinsä ikään kuin hän seisoisi vuoren juurella peläten, että se putoaa hänen päälleen, ja syntinen näkee syntinsä kärpäsenä, joka ohittaa hänen nenänsä, joten hän yrittää poistaa sen huitomalla kädellään. [Bukhaari]

KAKSITOISTA. Tottelemattomuudesta seuraa nöyryytystä ja alemmuutta. Kunnia, kaikki siitä, seuraa Allaahin tottelevaisuudesta. Abdullaah ibn al-Mubaarak on sanonut:
Olen nähnyt syntien tappavan sydämiä
Ja nöyryytyksen, joka seuraa niiden jatkuessa
Syntien hylkääminen antaa elämän sydämille
Ja sielusi suojelu on sille parempi

KOLMETOISTA. Tottelemattomuus korruptoi älykkyyden. Älykkyydessä on valoa ja tottelemattomuus sammuttaa tämän valon. Kun älykkyyden valo sammutetaan, siitä tulee heikko ja puutteellinen.

NELJÄTOISTA. Kun tottelemattomuus lisääntyy, palvelijan sydän sinetöityy ja hänestä tulee yksi välipitämättömistä. Korkein sanoo:
"Totisesti ei! Tahra on jäänyt heidän sydämeensä siitä, mitä he ansaitsivat (ts. Teoista)." [Mutaffifeen 83:14]

VIISITOISTA[b]nnit aiheuttavat monenlaisen turmeltumisen esiintymistä maailmassa. Vesien, ilman, kasvien, hedelmien ja asumispaikkojen turmeltumista. Korkein sanoo:
[b]"Turmiota tapahtuu sekä maalla että merellä ihmiskätten työnä, jotta Hän voisi antaa ihmisten maistaa tekojensa seurauksia, niin että he tekisivät kääntymyksen."
 [Rum 30:41]

KUUSITOISTA[b]. Vaatimattomuuden katoaminen. Vaatimattomuus on olennaista sydämen elämässä ja se on kaiken hyvän pohja. Sen katoaminen on kaiken hyvän katoamista. Lähettiläs  on luotettavasti sanonut: Vaatimattomuus on hyvyyttä, kaikki siitä. [Bukhaari ja Muslim]. Eräs runoilija on sanonut:
Allaahin kautta, elämässä tai maailmassa ei ole mitään hyvää vaatimattomuuden poistuttua

[b]SEITSEMÄNTOISTA
. Synnit heikentävät ja vähentävät Allaahin, Mahtavan, suurennusta palvelijan sydämessä.

KAHDEKSANTOISTA. Synnit ovat syy siihen, että Allaah unohtaa ja hylkää palvelijansa, jättäen hänet itse pitämään huolta sielustaan ja shaytaanistaan ja tämä on tuho, josta ei pysty toivomaan pelastusta.

YHDEKSÄNTOISTA. Synnit poistavat palvelijan Ihsaanin (hyvän tekemisen) piiristä ja hän estyy (saamasta) hyvää tekevien palkkioita. Kun Ihsaan täyttää sydämen, se estää sitä tottelemattomuudelta.

KAKSIKYMMENTÄ. Tottelemattomuus aiheuttaa (Allaahin) suosionosoitusten loppumisen ja tekee Hänen kostostaan sallitun. Siunaukset eivät lakkaa saavuttamasta palvelijaa paitsi synnin takia eikä minkäänlainen rangaistus ole sallittua paitsi synnin tähden. Ali  on sanonut: Mikään koettelemus ei ole saapunut paitsi synnin takia ja sitä (koettelemusta) ei saa karkotettua kuin katumalla. Allaah, Korkein, sanoo:
"Mikä tahansa vaiva teitä kohtaakin, se tapahtuu kättenne töiden ansiosta; ja kuitenkin Hän antaa anteeksi paljon."[Shura 42:30]

Allaah, Korkein, sanoo myös:
"Ja tämä siksi, että Allaah ei muuta armoa, jolla Hän on joitakuita ihmisiä siunannut, ennen kuin nämä luopuvat siitä, mikä on heidän omissa sydämissään." [Anfaal 8:53]
(suom. huom. outo käännös, mutta idea on siis se, ettei Allaah muuta antamaansa ennen kuin ihmiset itse muuttavat sen, mitä heillä on sydämissään.)

***

Lau Elo 02, 2014 12:41 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***
Ibaadah'ssa kamppailu
Al-Jumu'ah – lehti

kääntänyt Ummu Ahmed

Salafit ovat ymmärtäneet Allaahin Deenin yhtä hyvin kuin tämän elämän olemuksen ja sen estämättömän johtamisen Tuonpuoleiseen, joten he tunsivat vastenmielisyyttä maailman ajanvietteitä ja koettelemuksia kohtaan. He eivät löytäneet unta ja heidän sydämensä pysyi poissa haluista. He pysyttelivät tämän elämän merkityksettömien huolenaiheiden yläpuolella. Heidän elämänkerroissaan vilisee tarinoita, jotka osoittavat heidän pyrkimyksensä hurskauteen, katumukseen ja heidän vahvan tahtonsa palvonnassa ja nöyryydessä.

Al-Hasan al-Basri on sanonut, "Kuka kilpailee kanssanne Deenissä, pyrkikää ohittamaan hänet, ja kuka kilpailee kanssanne tämän maailman asioissa, heittäkää se takaisin hänelle." Aina menettäessään mahdollisuuden rukoilla seurakunnassa, Ibn Umarilla, , oli tapana paastota yksi päivä, rukoilla koko yö ja vapauttaa orja.

Abu Musa al-Ash'arilla oli tapana suorittaa niin paljon palvontaa elämänsä loppupuolella, että hänelle sanottiin, "Miksi et hidasta ja ole lempeä itsellesi?" Hän vastasi, "Kun hevoset lasketaan irti kilpajuoksua varten ja ne ovat lähellä maaliviivaa, he antavat kaiken voimansa mitä niillä on. Mitä on jäljellä elämästäni on vähemmän kuin se." Hän säilytti saman tason omistautuneisuutta ja palvontaa kunnes kuoli.

Mawriq al-'Ajli on sanonut, "En löytänyt esimerkkiä, sillä uskova tässä elämässä, parempi kuin ihminen lankulla merellä, rukoillen hartaasti, 'Oi Herra, oi Herra' toivoen Allaahin pelastavan hänet."
Usamah on sanonut, "Kun näette Sufyan ath-Thawrin, on kuin näkisitte jonkun 'laivassa, jonka pelätään uppoavan,' hänen kuulee usein sanovan, 'Oi Herra, pelasta minut, pelasta minut!'."

Fatimah bint Abdil Malik, Khalifah ibn Abdil-Azizin vaimo sanoi, "En ole koskaan nähnyt kenenkään rukoilevan tai paastoavan enemmän kuin hän, tai kenenkään pelkäävän Herraa enemmän kuin hän. Suoritettuaan Salat-ul-Ishaan, hänellä oli tapana istua alas ja itkeä, kunnes häntä alkoi väsyttää, sitten hän heräsi taas ja jatkoi itkemistä kunnes uni vei voiton hänestä."

Amir ibn Abdullah'lta kysyttiin kerran, "Kuinka voit sietää valvomista yöllä, ja janoa päivän intensiivisessä kuumuudessa?" Hän vastasi, "Onko se enempää kuin päivän ruoan lykkäämistä ilta-aikaan, ja nukkumista päiväsaikaan? Tämä ei ole iso asia." Kun yö tuli, hänellä oli tapana sanoa, "Helvetin Tulen kuumuuden muistaminen on vienyt uneliaisuuden minusta." Ja hän ei nukkunut ennen aamunkoittoa.

Ahmad ibn Harb on sanonut, "Ihmettelen, kuinka hän, joka tietää, että hänen yläpuolella, Paratiisia koristellaan, ja hänen alapuolellaan Helvettiä sytytetään, silti nukkuu niiden välissä!" Waqi' sanoi, "Al Amash oli lähes 70-vuotias eikä hän koskaan menettänyt ensimmäistä takbiraa (salaah'sta masjidissa). Minulla oli tapana käydä hänen luonaan säännöllisesti enemmän kuin kahden vuoden ajan, enkä nähnyt hänen korvaavan edes yhtä rak'aa."

Abu Hayan kertoi isänsä sanoneen, "Ar-Rabi' ibn Khuthaym oli rampautunut ja hänet kannettiin seurakuntarukoukseen. Joten ihmiset sanoivat hänelle, 'Sinulla on syy (olla tulematta)', hän sanoi, 'Kuulen 'hayyaa 'alas-salaah', kutsun rukoukseen; joten jos voit tulla vaikka ryömien, tee niin," lainaten hadithia.

Abul-Mawahib ibn Sarsari sanoi koskien Imaam Abul-Qaasim ibn Asakiria, "En ole koskaan nähnyt hänen kaltaistaan, eikä kenelläkään ollut yhtä monta hyvää ominaisuutta kuin hänellä, koskien hänen sitoutumista yhteen suuntaan neljäksikymmeneksi vuodeksi, tehden salah ensimmäisessä rivissä ellei hänellä ollut syytä, i'tikaf Ramadhanin aikana ja kymmenen päivää Dhul-Hijjah'sta, ja omaisuuden keräämisen ja talojen rakentamisen halun puuttuminen, hän kielsi nämä itseltään. Hän kieltäytyi kaikista Imaamin tai puhujan asemista vaikka niitä hänelle tarjottiin, ja hän omistautui kehottamaan hyvään ja kieltämään pahasta, eikä hän pelännyt ketään siinä."

***

Pelätään virheiden tekemistä tiedossa ja opastuksessa
kääntänyt Ummu Ahmed

Salafien moraaliin ja tapoihin kuului, että he pelkäsivät hirvittävästi sitä, että virheet tunkeutuisivat heidän tietoonsa, tekoihinsa ja heidän kansansa opastamiseen siihen, mikä on hyvää maailmassa ja Tuonpuoleisessa. Älkää kuvitelko, että yksikään heistä halusi tulla korotetuksi asemassa tai missään maallisessa asiassa. He vihasivat uskonnollisten lausuntojen (fataawah) antamista, koska joka antaa lausunnon (fatwah), hän on astunut asemaan Allaahin ja Hänen palvojiensa välissä.

"Ja kun kielenne ovat taipuvaiset valheeseen, älkää sanoko: 'tämä on sallittua (halaal) ja tuo on kiellettyä (haraam)', sepittääksenne valhetta Allaahia vastaan. Totisesti, he eivät menesty, jotka Allaahista valheita sepittelevät." [Suura Nahl 16:116]

'Abdur-Rahmaan ibn Abi Lailah (rahimahullaah) on sanonut, "Olen tavannut 120 Allaahin Lähettilään Seuralaista. Kukaan heistä ei puhunut toivomatta veljensä puheen olevan pätevää, ja kukaan heistä ei antanut fatwaa toivomatta, että se riittäisi hänen veljelleen."

Fudayl ibn 'Iyaad (rahimahullaah) on sanonut, "Dinaarieni (rahan) lähettäminen ihmisille on rakkaampaa minulle kuin puheeni kuluttaminen heihin, ja täten helpompaa sielulleni."
Jotkut ihmiset pyysivät, että Sufyaan ibn 'Uyainah (rahimahullaah) istuisi heidän kanssaan antaakseen luennon, mutta hän kieltäytyi sanoen, "En ole oikeaa tasoa välittämään tietoa teille ettekä te kuuntelemaan. Teidän ja minun yhtäläisyys on kuin sanoisi: paljasta kaikki virheesi ja sitten yhdessä salataan ne!"

Abu Muslim al-Khawlaani (rahimahullaah) on sanonut, "Monet ihmiset elävät ihmisten joukossa vain tietonsa kansa, tuhoten sielunsa", ts. turhamaisuudella ja egoismilla.

Abu Haazimilla (rahimahullaah) oli tapana sanoa, "Meidän aikamme oppineet ovat olleet tyytyväisiä puheeseen ilman toimimista! Salafeilla oli tapana toimia, mutta ei puhua. Heidän jälkeensä ihmiset toimivat ja puhuivat heitä seuraavista kansoista, jotka puhuvat mutta eivät toimi. Tulee aika, jolloin ihmiset eivät puhu eivätkä toimi."

'Abdul-Raheem as-Sulami (rahimahullaah) on sanonut, "Tapasimme ihmisiä, jotka opiskelivat Qur'aania kymmenen jaetta (ayaat), seuraten seuraavalla kymmenellä. He eivät siirtyneet seuraavaan kymmeneen harjoittamatta ensimmäistä kymmentä."

'Abdullaah ibn al-Mubaarak (rahimahullaah) kertoi Muhammad ibn Ziyaadin sanoneen, "Näin Abu Umamah'n puhuvan henkilölle, joka oli nyyhkinyt ja itkenyt Allaahia kumartuneena moskeijassa sanoen: "Jos tämä olisi ollut talosi, olisit ollut kuin itsesi."

Ash-sha'bille (rahimahullaah) sanottiin, "Anna meille lausuntosi, oi Oppinut ('aalim)!" Hän vastasi heille, "Älkää sanoko oppinut kaltaisistani, sillä 'aalim on hän, joka nöyrryttää jäsenensä alistuvaisesta pelosta (khushoo') Allaahille."

Sufyaan ath-Thawri (rahimahullaah) on sanonut, "Kenen tieto saa hänet nyyhkimään, silloin hän on oppinit ('aalim). Allaah, Korkein, on sanonut, "Totisesti, ne, joille jo sitä ennen on annettu tieto, lankeavat kunnioituksesta kasvoilleen, kun kuulevat sitä luettavan." [suura Bani Israel 17:107]

Hän myös sanoi, "Kun heille luettiin Ar-Rahmaanin (Armeliaimman) aayaat (tunnusmerkit/jakeet), he lankesivat maahan palvoen ja kyyneliä vuodattaen." [Suura Maryam 19:58]

Joten ajatelkaa sielujanne rakkaat Muslimuun.

Oletteko täyttäneet tietonne ja tekojenne oikeudet kuten he?

***

Sääntö koskien Salafia, joka erehtyy Da'wah'n ja Manhaj'in asioissa
Shaykh Muhammad Naasirud-Deen al-Albaanille esitetyistä kysymyksistä 
Poimittu http://www.maktabah-alsalafiyah.com:sta

kääntänyt Ummu Ahmed

Salafista, joka pitää kiinni Salafi aqiidah'sta (uskosta), mitä tulee Allaahin nimiin ja attribuutteihin, ja hänen metodologiansa todisteiden punnitsemisessa on pääasiallisesti Kirjasta ja Sunnasta, eikä se rajoitu Madhhabiin. Kuitenkin, monissa kohdin, hän luottaa omiin näkemyksiinsä ja ijtihaadiinsa, ajatellen sen olevan jotain hyvää ja hyödyllistä, ja jotakin määrättyä, ja jotakin, mistä Islaam hyötyy ja millä se nousee. Joten hänestä on oikein ottaa jam'iyyah ja puolue ja bay'ah (uskollisuudenvala) ja niin edelleen. Tai hän aloittaa jam'iyyah'n - esimerkiksi - joka auttaa ja lisää hizbiyyaa (partisaanius) toisella tavalla, joko avoimesti tai salassa. Sitten tällainen ihminen on meidän kanssamme eri mieltä mitä tulee joihinkin sääntöihin koskien hallitsijoita, tai joitakin ryhmiä, ja niin edelleen. Joten antaako tämä ero meidän ja hänen välillään oikeuden sanoa, että hän ei noudata Salafus-Saalihien metodologiaa, vaan että hän on seitsemänkymmenen kahden lahkon joukossa, jotka menevät kohti tuhoa; tarkoittaen muita kuin Pelastettua Lahkoa, seitsemästäkymmenestä muusta lahkosta?

'Todellisuus - niin kuin todistamme tänä aikana - on, että jotkut menevät rajojen ylitse ja jotkut eivät suorita kaikkea vaadittua, mitä tulee tällaisten kysymysten vastaamiseen. Joten on soveliasta, että jokainen henkilö tutkitaan erikseen, ja hänen sanansa punnitaan ja mitataan oikealla vaa'alla.
Jos katsomme joitakin Salafus-Saalihin Imaameja, ja joitakin heidän näkemyksistään ja ijtihaadeistaan, ei ole epäilystäkään ettemmekö löytäisi joitakin virheitä siinä, mitä he ovat tehneet ja joka on ristiriidassa aidon Sunnah'n kanssa. Kuitenkin, niin kauan kuin tiedämme mistä he pitävät kiinni, oikeasta metodologiasta - Kirjasta, Sunnah'sta ja siitä, missä Salafus-Saalih olivat - vaikka ollaankin eri mieltä joissain näkemyksissä - esimerkiksi: jos eräs seuralainen sanoo jotain eikä kukaan kumoa häntä, onko sellaiset sanat todiste vai ei? Joten jotkut oppineet sanovat, että se ei ole, kun taas toiset sanovat, että se on. Joten sen tyyppiset virheet eivät välttämättä vie häntä, joka on eri mieltä, vaikka hän olisi väärässä, pois Salafus-Saalihien metodologiasta.
Nyt historia toistaa itseään. Joten tämä henkilö, joka liittää itsensä Salafus-Saaliheihin, sitten sanotaan, että hän on jokoSalafus-Saalihien kanssa tai heitä vastaan, riippuen siitä, kuinka läheinen tai kaukainen on tämä yhteys Salafus-Saaliheihin. Siksi, ei ole oikein rajoittamattomasti poistaa ketään yksilöä, joka avoimesti julistaa, ainakin kielellään - ja niin pitkään, kun hän ei kumoa teoillaan sitä, mitä julistaa kielellään - silloin ei ole oikein sanoa, että hän ei ole Salafi, ei niin pitkään kuin hän sanoo kutsuvansa Salafus-Saalihien tielle; ja niin pitkään, kun hän kutsuu ihmisiä seuraamaan Kirjaa ja Sunnaa, eikä sokeasti ja itsepäisesti tarttumaan yhteen Imaamiin, mainitsematta sokeaa ja itsepäistä tarttumista Sufi-lahkoon, mainitsematta sokeaa ja itsepäistä tarttumista johonkin ryhmään. Kuitenkin tällä yksilöllä on näkemyksiä, jotka eristävät hänet ijtihaadin asioissa, ja tällaista on odotettavissa, sillä jopa Salafien Imaamit olivat eri mieltä joistain asioista. Mutta, mikä on merkityksellistä meille, on periaate - uskooko hän siihen? Kutsuuko hän siihen?

Joten tiedämme, kuten olemme sanoneet useammin kuin kerran, että et löydä maan päältä - ainakaan heidän joukostaan, jotka sanovat olevansa Ahlus-Sunnah wal-Jama'ah'n joukossa - häntä, joka sanoo, että hurskaiden edeltäjien polku on väärä. Vaikka he eivät seuraisi tätä polkua todellisuudessa, siltikään he eivät voi sanoa sen olevan väärä. dawah'ssa, jotka voivat erota joissakin yksityiskohdissa, silloin emme pysty poistamaan häntä siitä, mihin hän on itsensä liittänyt, jota hän julkisesti sanoo seuraavansa, muutamien rikkomusten takia. Nämä rikkomukset voivat kuitenkin johtua yksilön luonteesta - sellaisesta, joka vaikuttaa häneen vain henkilökohtaisesti, tai vaikuttaa heihin, jotka ovat hänen lähellään - tai ne voivat olla asioita, jotka voivat suuresti vaikuttaa myös koko yhteiskuntaan. Joten tämä vaikutus ei ole lähellä eikä kaukana Salafus-Saalihien metodologiaa. Mutta mitä tulee meidän kuvaukseemme yksilöistä, jotka kutsuvat seuraamaan Kirjaa ja Sunnaa; ei vain tätä yksin, mutta Salafus-Saalihien metodologian mukaan - mutta he voivat olla joistain asioista eri mieltä - silloin ei ole soveliasta, että syytämme heidän olevan jollain muulla polulla, elleivät he julista tätä avoimesti. Joten, esimerkiksi, olemme kuulleet joiltakin heistä, että he ovat sanoneet: Me seuraamme Salafeja heidän 'aqiidah'ssaan ja heidän tietoaan, mutta emme heidän keinojaan! Joten tämä on täydellinen Salafus-Saalihien metodologian kumous; todellakin, se on Lähettilään sallallaahu alayhi wa sallamdawaa vastaa, häntä vastaan, joka antoi kaiken tärkeyden Tawhiidille Mekan aikana, kuten tiedetään.
Muut jamaa'at, jotka sanovat seuraavansa Kirjaa ja Sunnaa, jotka eivät pidä kutsua Tawhiidin tärkeänä. Todella, saatat löytää heidän joukostaan niitä, jotka sanovat, että tämä kaikista tärkein dawah jakaa ihmiset eikä kokoa heitä yhteen, joten siitä on pysyttävä kaukana dawassa. Joten nämä ihmiset eivät varmasti ole Salafeja. Joten jos jotkut ihmiset saavuttavat tällaisen tason itsensä karkottamisessa hurskaista edeltäjistä - vaikka hän liittäisi itsensä sanoissaan ja dawassaan Salafus-Saalihien metodologiaan - silloin se on vain sana, minkä hän sanoo.
[Abul Hasan al-Misree esitti tämän kysymyksen Shaykh al-Albaanille, 10. Rajab 1416H (21.12.1995). Otettu sarjasta: Silsilatul-Huda wan-Nur (847/9)]

***

Laita itsesi vastuuseen ennen kuin sinut laitetaan vastuuseen[b]
kääntänyt Ummu Ahmed

"Laittakaa itsenne vastuuseen ennen kuin teidät laitetaan vastuuseen!" - 'Umar ibn al-Khattaab [Ibn-ul-Mubaarakin "Az-Zuhd"]

"Sinä päivänä, jolloin jokainen sielu löytää edestään sen, mitä hyvää on tehnyt, ja samoin sen, mitä pahaa on tehnyt, hän on toivova, että hänen ja hänen pahojen tekojensa välissä olisi syvä kuilu. Allaah varoittaa teitä, että Häntä on pelättävä. Ja Allaah on lempeä palvelijoitansa kohtaan." [Suurat Aali-'Imraan 3:30]

Ibn Katheer selittää edellä mainittua aayah'aa: "Tuomionpäivänä kaikki hänen hyvät tekonsa ja pahat tekonsa ovat hänen edessään, kuten Allaah, Korkein, sanoo, 'Tuona Päivänä ihmiselle kerrotaan, mitä hän lähetti eteenpäin (pahoista tai hyvistä teoistaan), ja mitä hän jätti taakseen (hyvistä tai pahoista tavoistaan)'" [Tafseer ibn Katheer, 1/338]

Tehtyään jonkun teon ihmisestä voi tuntua, että hän ei näe sitä enää koskaan. Etenkin, jos se on sisäinen tai peitetty teko, kuten ar-riyaa, mustasukkaisuus, viha uskovaisia kohtaan, pahan haluaminen, jne.

[b]"Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki herätetään haudoista, jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mitä oli heidän rintansa kätkössä."
 [Suurat al-'Adiyaat 100:9,10]

"Se, mikä oli piilossa heissä, tehdään näkyväksi" [Tafseer Ibn Katheer 4/545] siten, että, "joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä, ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita." [Suurat az-Zalzalah 99:7,8]

Henkilön päivä on täynnä tapahtumia. Tekoja tehdään ja unohdetaan. Voimme unohtaa ne, mutta meidän täytyy vastata niistä tuona Päivänä. Allaah sanoo, "jotta Allaah voi kysyä totuudenmukaisilta heidän totuudestaan." [Suurat al-Ahzaab 33:8] Jos Allaah, Korkein Kaikista, kysyy ja laittaa vastuuseen totuudenmukaiset, kuinka loput ihmiskunnasta voitaisiin sivuuttaa?
Oikeamieliset teot ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä kenellä on hyviä tekoja enemmän kuin pahoja tekoja, ja ne painavat vaa'assa atomin painon verran, pääsee Jannah'aan Allaahin armosta.
Siksi, uskovan täytyy keskittyä tekoihinsa, ja tekoihinsa keskittyminen sisältää seuraavaa:

VALMISTAUTUMINEN

Allaahin orjan täytyy valmistaa ja tehdä sielunsa valmiiksi edessä olevaa päivää varten. Salaatul-Fajrin jälkeen hänen pitäisi saada itsensä tajuamaan, että päivässä on monta tuntia. Hänen tulisi toivoa täyttävänsä jokainen tunti tavalla, joka hyödyttää hänen sieluaan. Hänen tulisi tarttua kiinni oikeamielisyyden aarteisiin, joita se päivä pitää sisällään häntä varten.
Hänen tulisi toivoa pitävänsä jokainen tunti puhtaana kaikesta siitä, mikä vahingoittaa hänen sieluaan. Hänen tulisi yrittää välttää pahaa, jota päivä pitää sisällään häntä varten.
Joten, hänen tulisi neuvoa sieluaan olemaan sielu, joka pyrkii tottelemaan Allaahia, pysyy poissa laiskuudesta, ei tuhlaa aikaa, ja ottaa maksimaalisen hyödyn päivästä. Neuvottuaan sieluaan, hänen tulisi keskittyä seuraavaan:

ITSETUTKISKELU

Sielun tutkiskelu tapahtuu kolmena hetkenä: ennen tekoa, teon aikana ja teon jälkeen.
Ennen tekoa Allaahin orjan täytyy tarkistaa aikeensa ennen tekoa; onko se vain Allaahille vai onko se jotain tai jotakuta muuta varten? Jos se on muulle kuin Allaahille, sitten hänen täytyy tietää, että se on jotain pahaa. Sitten on välttämätöntä puhdistaa aikeensa ja tehdä se vain Allaahille, Al-Waahidille.
Hänen täytyy myös varmistaa, että palvonnan teko tehdään Allaahin Lähettilään  tekemällä tavalla, kuten Sahaaba (hänen, , seuralaisensa) sen ymmärsi ja toteutti.
Teon aikananAllaahin orjan täytyy olla tietoinen Shaytaanista ja hänen kuiskailuistaan teon aikana. Hänen täytyy tarkistaa varmistuakseen siitä, että hänen aikomuksensa on edelleen vain yksin Allaahille. Hänen täytyy pyrkiä tekemään tekonsa mahdollisimman täydellisesti.

Teon jälkeen
"Oi te, jotka uskotte! Pelätkää Allaahia. Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle Tulevaksi Päiväksi. Pelätkää Allaahia! Sillä totisesti Allaah tietää mitä teette." [Suurat al-Hashr 59:18]

"Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle Tulevaksi Päiväksi," Ibn Katheer sanoi sen tarkoittavan, "Laittakaa itsenne vastuuseen ennen kuin teidät laitetaan vastuuseen" [Tafseer ibn Katheer 4/342] Siksi meidän täytyy "huomioida, mitä tekoja olemme panneet tallelle Tuomionpäivää varten." [Nafhatul-'Abeer min Zubadatut-Tafseer, s.1349]

Kuten Salaatul-Fajrin jälkeen Allaahin orja valmistaa itsensä päivää varten, sitten samoin orjan täytyy laittaa itsensä vastuuseen päivän lopussa. Kuten liikemies, joka laskee tilinsä päivän päätteeksi ja tarkistaa, oliko päivä tuottoisa vai ei. Allaahin orjan täytyy kysellä sielultaan ja vastata. Täytinkö velvollisuuteni? Varmistinko, että minulla oli Ikhlaas (vilpitön ja puhdas aikomus yksinomaan Allaahille) kaikissa teoissani, vai teinkö tekoja vain näyttääkseni ihmisille? Hyödyinkö tästä päivästä vai en? Ja jos hän arvioi olevansa tappiolla, sitten hänen tulisi tehdä seuraavaa:

KURI

Laitettuaan itsensä vastuuseen, ja tajuttuaan olevansa tappiolla, tulisi kurittaa itseään tekemällä hyviä tekoja toivoen hyvien tekojen pyyhkivän pahat teot pois.

Tämä oli Sahaaban tapa, kuten 'Umar ibn al-Khattaab on kertonut, että hän jätti puutarhansa rukoillakseen Salaatul-'Asrin. Saavuttuaan sinne, hän huomasi ihmisten jo rukoilleen, joten hän oli menettänyt Jama'ah-rukouksen. Sen seurauksena, hän palasi puutarhaansa, ja antoi sen pois hyväntekeväisyytenä tarvitseville. [Mukhtasir Minhaaj-Al-Qaasideen s.379]

Ne, jotka hyötyvät, ovat niitä, jotka laittavat itsensä vastuuseen ennen kuin heidät laitetaan vastuuseen. Sillä vastuuseen laittaminen Tuonpuoleisessa ei ole pikkuasia, Allaahin Lähettiläs,  on sanonut, "Kenen tilistä (ts. teoista) kysellään, häntä rangaistaan." [Sahih Al-Bukhaari 8/#543]

Joten laittakoon jokainen sielu itsensä vastuuseen ja ponnistelkoon parantaakseen heikkouksiaan ja puutteitaan, sillä asia on kuten 'Ali ibn Abi Taalib on sanonut, "sillä tänään on tekoja mutta ei tilintekoa, ja huomenna on tilinteko, mutta ei tekoja tehtävänä." [Sahih Al-Bukhaari 8/kappale 4]

Hasan al-Basaree (eräs Ibn Mas'oodin oppilas) on sanonut, "Oi Aadamin poika! Varmasti, et saavuta Imaanin todellisuutta, kunnes et osoittele ihmisten puutteita, jotka sinulla on itsessäsi, ja kunnes aloitat parantamaan sitä puutetta itsestäsi, joten oikaiset sen. Kun olet tehnyt sen, et ole korjannut puutetta ilman löytämättä toista puutetta, jota et ole korjannut. Kun teet sen, olet erityisen kiireinen itsesi kanssa. Ja kaikista rakastetuin Allaahin orjista on hän, joka on tuollainen." [Sifaatus-Safwah 3/234

Ahmad bin Hanbal on kertonut Allaahin Lähettilään  sanoneen, "Jos orja pysyy maahan painuneena (ts. sujuudissa - suom. huom) siitä päivästä lähtien kun hän on syntynyt, kuolemaansa saakka, ja pysyy tottelevaisena Allaahille, vieläkin hän pitää palvontaansa riittämättömänä Tuomionpäivänä, ja tahtoo palata maailmaan tekemään enemmän hyviä tekoja." (Tafseer ibn Katheer)

***

Kuinka varjella Imaania vajoamasta syntiin nykyajan yhteiskunnassa
Al-Jumu'ah -lehdestä
kääntänyt Ummu Ahmed

MITÄ VOIDAAN TEHDÄ NYKYAJAN YHTEISKUNNASSA IMAANIN SUOJELEMISEKSI, LUONTEEN PARANTAMISEKSI JA OLLAKSEEN MUSLIMI, JOLLAINEN HALUAA OLLA?

Yhtenä kahdesta Muslimista pienessä Kentuckyn kaupungissa eräänä kesänä, oli vaikeaa olla huomaamatta tuijotusta. Suurimmaksi osaksi muslimitaustasta tulevana, oli vaikeaa sopeutua kuudesluokkalaisena vieraillessa kristittyjen sukulaisten luona. "Tunsin muuttuvani jostain täysin normaalista, iloisesta lapsesta, jolla on paljon harrastuksia ja ystäviä, jonkinlaiseksi hirviöksi." Kaikki hänessä muuttui yhtäkkiä vääräksi; ja siten, Ummah'n silmien ulottumattomissa, jotkut alkoivat korjaamaan häntä. "Hassu juttu on, että minulle oli opetettu terve kunnioitus Allaahin ilmestyksiä kohtaan. Ja se on osaltaan mitä he käyttivät minua vastaan. Olin painajaisessa, joka oli täynnä tunteellisia vampyyreja ja henkisiä kannibaaleja, ja tiesin, että tämä ei ollut kunnioitetun Profeetta Eesan opetuksista, alayhis salaam. Mutta halusin, että minusta pidettäisiin ja että minut hyväksyttäisiin."

Toisen sukupolven muslimi, ja seitsemännen sukupolven amerikkalainen, jätti kaupungin, uskonsa Jumalaan, joka olisi voinut laittaa hänet sen läpi, täristessä, ja hänen uskossaan sisäiseen hyvyyteen ja ihmisten ykseyteen. Mutta eniten hänen Imaaninsa, hänen uskonsa Allaahiin tuntui nyt tavoittelemattomalta. Hänen paremmat vaistonsa olivat tylsistyneet. Hän oli tehnyt muutamia asioita, joita häpesi ja joskus hän vajosi hetkeksi masennukseen. Pieni viha söi hänen sisuksiaan. Hän luuli ettei voisi kertoa kokemuksistaan kenellekään. Hän vain halusi, että hänet jätettäisiin rauhaan...

IMAAN Tärkein omaisuutesi

Aikoina, kun uskoa Jumalaan pidetään monesti heikkoutena, jolloin suhde syyn ja seurauksen välillä kyseenalaistetaan, Imaan saattaa vaikuttaa parhaimmalta unelmalta, pahimmillaan huolen aiheuttajalta. Raja oikean ja väärän välillä on tahallisesti sotkettu, uudelleen piirretty ja sotkettu uudelleen. Menneet ajat, kuten myös nykyajan esimerkit, vilisevät sitä, mitä seuraa ihmisen kieroutuneisuudesta. Silti annamme ohjata itsemme todellisen harhan verkkoon: toimien vastoin ihmiskunnan suunnitelmaa, jota Allaah toistaa Qur'aanissa, voimme huijata omien käsiemme vääristelemää kohtaloa, että joukostamme teemme soveliaita vähempiä jumalia.
Joka pohtii Qur'aanin jakeita, huomaa, että lopulta ihmiset ovat vastuussa omista teoistaan. Allaah ei ole epäoikeudenmukainen kenellekään, syy ihmisen harhautumisiin on ihmisessä itsessään. Teot, sydämen tai jäsenien, ovat tulosta uskollisuudesta tai kieroilusta. Ne liittyvät sen syyhyn, ja niillä on vaikutusta seurauksiin. Ja joskus Allaah juonii sinulle ylämäkiä, laaksoja ja suoraa, jotka lopulta tekevät deenisi jaloista - Imaanistasi - notkeat ja lihaksikkaat.

Luonteen tukeminen

Allaah johdattaa niitä, jotka tekevät hyviä tekoja. Ja mitä enemmän teemme, sitä enemmän johdatusta vastaanotamme. Samoin, pahat teot ruokkivat itseään. Ibn-ul-Qayyim on sanonut, "Tämä on sen takia, koska Allaah pitää hyvistä teoista ja palkitsee niistä, ja inhoaa pahoja tekoja, ja rankaisee niistä." Oppineet ovat ottaneet tämä totuuden ja muovailleet säännön: "Palkitseminen on tekojen mukaan."

Tässä on muutama Qur'aanin jakeita, jotka kertovat johdatuksen menetyksestä ja Imaanin laskemisesta:

"Mutta kun he kääntyivät pois (Allaahin polulta), Allaah antoi heidän sydämensä harhautua." [61:5]

"Olen kääntävä pois tunnusmerkeistäni ne, jotka aiheetta ylpeilevät maan päällä; vaikka he näkisivät kaikki mahdolliset tunnusmerkit, eivät he usko niihin, ja jos he saavat nähdä vanhurskauden tien, he eivät omaksu sitä."[7:146]

"Lue heille tarina ihmisistä, joille Me annoimme tunnusmerkkimme ja jotka työnsivät ne luotaan. Ja Saatana saavutti heidät, ja heistä tuli sellaisia, joiden tie vie harhaan. Ja jos olisimme tahtoneet, olisimme totisesti korottaneet hänet niillä (tunnusmerkeillämme), mutta hän kiintyi maallisiin ja seurasi himojaan. Hän käyttäytyi kuin koira: jos käyt sitä kohti, pursuu sen kieli ulos suusta, ja jos jätät sen rauhaan, pursuu sen kieli ulos suusta." [7:175-176]

Edellinen jae kertoo meille, että vaikka joillain on tietoa, mutta sen sijaan, että käyttäisivät sitä, he valitsevat oikkujensa ja maallisten halujen seuraamisen sen sijaan. Lopulta he menettävät siunauksensa ja harhautuvat Allaahista.

Nuori tyttö asettui lopulta Muslimiyhteisönsä piiriin, mutta hän oli muuttunut. Hän tunsi yhteyden katkenneen jotenkin. "Tein aina hyviä tekoja ja yritin olla auttavainen. Sain hyviä arvosanoja. Mutta yritin järjestää ihmissuhteitani ja yritin nähdä itseni. Vihani oli muuttunut vihamielisyydeksi, ja luulin tuon tunteen, tuon vimman, tehneen minusta rohkean. Mutta se ei ollut kaltaistani, käyttää sellaista kielteisyyttä. Se ei ollut kenen luulin Allaahin minun haluavan olevan. Se ei ollut millaiseksi perheeni kasvatti minut. En ikinä voisi saavuttaa mahdollisuuksiani sellaisella painolastilla. Oli aika, jolloin en pelännyt kuin Allaahia. Ja nyt minun täytyi myöntää, että pelkäsin, mitä ihmiset tekisivät, kun saisivat selville, että olet erilainen. Kouluun meneminen, kauppaan käveleminen, ihmisten tapaaminen, mielipiteen ääneen sanominen..." Mitä enemmän hän teki ja yritti sopeutua joukkoon, sitä selvemmäksi kävi, että hän on erilainen. "En juorunnut. Pukeuduin vaatimattomasti. Puolustin sitä, minkä ajattelin olevan oikein. Ajattelin maailmanlaajuisesti... saavutin asioita ja jotkut ihmiset ihailivat minua. Mutta se sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi, koska tiesin, että kaikki hyvä, joka tuli tielleni tai kauttani, oli Allaahin tahdosta. En ikinä kuulunut mihinkään. Minun täytyi puolustaa itseäni, antaa ihmisten tutustua itseeni omine ehtoineni. Olin luonut itselleni jonkinlaisen vankilan ja vain itse tiesin olevani siinä." Jokainen on itse vastuussa harhautumisestaan. Allaah ei alista ketään. Eikä Allaah käänny pois kenenkään vilpittömästi johdatusta etsivän palvelijan luota. Allaah on oikeudenmukaisin. Ja Hän on Kaikista Armeliain.

Harhautuminen oikealta polulta ja Imaanin aleneminen ovat tulosta omista teoista ja heijastusta omasta käytöksestä ja luonteesta. Muslimien täytyy aina olla tietoisia siitä. Heidän tulisi olettaa kohtaavansa haasteita ja olla valmiita suojelemaan itseään, parantumaan ja jatkamaan eteenpäin. Ensimmäinen askel kohti tämän saavuttamista on tietää miksi ja miten se tapahtuu. Suurimman osan aikaa ei ole isoja sotia, jotka kukistavat ihmiset, pienet nahinat, jotka jäävät sopimatta, syövät luonnetta kauan ennen kuin vihollinen tulee koputtamaan puoliavoimelle ovelle.

KUN LIPEÄMME

Imaan on kaikkien tekojen ydin. Se on muslimille elintärkeä motivaatio, jotta voidaan saavuttaa se, mitä tarvitaan hyvään elämään. Riippuen Imaanin vahvuudesta, henkilö voi kyetä tai ei kykene jättämään synnin tekemistä, kamppailemaan omia halujaan vastaan ja pakottaa sieluaan ymmärtämään.

Imaanin vahvuus ei näytä itseään vain näkyvissä teoissa; todellinen Imaan itse asiassa täyttää ja tyydyttää sydämen. Allaahin Lähettiläs, , huomautti, "kolme (tekijää), jolla on ne, löytää Imaanin makeuden: että Allaah ja Hänen Lähettiläänsä ovat hänelle rakkaampia kuin mikään muu, että hän rakastaa henkilöä Allaahin tähden, ja että hän vihaa palaamista epäuskoon, niin kuin hän vihaa sitä, että hänet heitettäisiin Helvetin Tuleen." (Bukhari ja Muslim) Toisessa hadithissa, Allaahin Lähettiläs, , on sanonut, "(Hän on) kokenut Imaanin maun, joka on tyytyväinen Allaahiin Herranaan (Rabb), Islaamiin uskontonaan ja Muhammadiin Profeettana." (Muslim)

Meidän on oltava varmoja, että Imaamme on vahvasti juurtunut sydämeemme. Henkilö voi katua Allaahille, seuraten oikeamielisyyden polkua, silti Imaan ei välttämättä ole astunut hänen sydämeensä. Joten, ensimmäisenä merkkinä tuhoisista haluista, epäilykset astuvat kuvaan ja varmuudet katoavat. Merkit siitä, että tämä tauti on astunut sydämeen, sisältävät sydämiemme jäykistymisen, rohkeuden syntien tekoon ja laiskuuden hyvien tekojen tekoon.

TASAPAINOTA IMAAN ISLAMILAISELLA TIEDOLLA

Oikeamielinen henkilö tarvitsee Imaania motivaatioon, toimintaan ja sydämen vahvistamiseen, hän, myös, tarvitsee tietoa, tehdäkseen sitä, mikä on oikein, korjatakseen palvontansa ja puhdistaakseen yksin Allaahin puoleen kääntymisen. Kun Imaan ja islamilainen tieto on syvästi juurtuneet henkilön sydämeen, hänelle ei jää mahdollisuutta kääntyä pois oikeamielisyyden polulta. "Tarttuminen amanah'aan (luotettavuuteen) ja Imaaniin (joka on kerrottu aidossa hadithissa) ei ole tietoon tarttumista, " Ibn Taymiyyah sanoi, "sillä tiedetään, että henkilöllä voi olla Imaan, vaikka hänellä ei ole tietoa. Tällainen Imaan voidaan napata hänen sydämestään - kuin Bani Israelin Imaan kun he olivat nähneet vasikan. Hän, jolla on molemmat, tieto ja Imaan, Imaania ei koskaan tempaista hänen rinnastaan, eikä sellainen ihminen koskaan käänny pois Islaamista. Käänteisesti, jos henkilöllä on perintönä Qur'aan tai Imaan yksin, Imaan voidaan tempaista pois ja tämä on totuus. Olemme nähneet usein, että suurin osa Islaamista pois kääntyvistä ovat niitä, jotka lausuvat Qur'aania, ymmärtämättä Imaania, tai heitä, joilla on Imaan ilman tietoa ja Qur'aania. Mutta joka on hankkinut Qur'aanin ja Imaanin ja lisäksi hankkinut tietoa, tältä ei Imaania koskaan viedä hänen sydämestään ja Allaah tietää parhaiten." (Majmou'a al-Fatawa 18/305)

Qur'aanin ja käsitteiden ulkoa opiskelu ei tarkoita sitä, että henkilö on hankkinut tietoa, etenkin kun Qur'aania lukee myös munafiq (tekopyhä), mu'min (uskova) ja lukutaidoton. Al-Hasan al-Basri on sanonut, "Tietoa on kahdenlaista; sydämen tieto ja kielen tieto. Joten sydämen tieto on hyödyllistä, kun taas kielen tieto on Allaahin todiste Hänen palvelijoilleen."

Islamilaisen tiedon etsiminen säästää ajatuksia kääntymästä haluihin ja synteihin, koska ei ole vapaa-aikaa, ja koska nuo asiat kalpenevat totuuden ilmoituksen riemun rinnalla. Tiedon hankkimisen nautinto myös valloittaa hänet niin, että hänen mahdollisuutensa etsiä aktiviteetteja, jotka voisivat heikentää hänen Imaaniaan tai aiheuttaa hänen harhautumisen, ovat minimissään.

LUO UUDELLEEN SYNNIN KUOLLUT IHO

Allaah sanoo, "Piditte sitä pikkuasiana, vaikka se oli vakava Allaahin silmissä." [24:15] Jotkut Seuralaiset ovat sanoneet, kuten Anas on kertonut, "Teette asioita, joita pidätte ohuempina kuin hius, mutta me, Profeetan, , aikana pidimme niitä suurina synteinä." (Bukhari)

Syntien pitämisellä pikkuasioina on käänteisiä vaikutuksia:

- Synnit lisääntyvät Allaahin silmissä
- Katumuksen polusta tulee kaukainen, sillä hän ei enää tunne tarvetta sille. Hän, joka tajuaa sen vakavuuden, noudattaa istighfaarin (anteeksiannon pyytäminen) tekemistä ja katuvasti etsii katumusta Allaahilta, joka pyyhkii hänen syntinsä.
- Hän tuntee vetoa samoin suuntautuneisiin. Tämä yksin on suurimpien harhautumiseen johtavien syiden joukossa. Lisäksi, se saa hänet välttämään kokoontumisia, missä Allaahia muistetaan. Tuloksena, mahdollisuudet, jotka muutoin auttaisivat hänet pysymään sitoutuneena hyviin tekoihin menetetään.
- Synnistä tulee tapa, josta on vaikea luopua. Vaikka synnit olisivat pieniä, ne kietoutuvat ihmisen ympärille johtaen hänet tuhoon, kuten Allaahin Lähettiläs varoitti. Abdullaah ibn Mas'ood on sanonut, "Varokaa pienien syntien pitämistä pieninä, sillä ne kerääntyvät ihmisen ympärille, kunnes hän on murskattu ja Allaahin Lähettiläs, sallallaahu alayhi wa sallam, kertonut yhtäläisyyden, sillä jos joukko ihmisiä pysähtyy aavikolle ja heidän joukkoonsa saapuu kokki. Joten yksi menisi hakemaan yhden tikun ja toinen toisi toisen kunnes he olivat koonneet niitä paljon, sytyttäneet tulen ja kypsyttäneet kaiken sen, mitä olivat sinne heittäneet. (Aito, Ahmad)

Ylimielisyys ja ylpeys ovat ansoja

Nämä kaksi ominaisuutta ovat pahimpien joukossa, joita ihminen voi hankkia. Ylimielisyys ja ylpeys johtivat Ibliksen (Saatanan) harhaan, vaikka hän oli enkelien seurassa. Se tapahtui koska, Allaah kertoo meille, "Minä (Iblis) olen parempi kuin hän (Aadam). Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta." [7:12]

Jos ei karkoita itsestään ylimielisyyttä ja ylpeyttä, samanlainen loppu kuin Saatanalla on varma tulos. Mutta jo pieni osa niistä - etenkin jos se liittyy siihen mitä henkilö ajattelee palvonnastaan - voi olla erittäin tuhoisa Imaanille:

- Jos väittää olevansa täydellinen, se johtaa tunteeseen, että ei tarvitse enää pyrkiä parempaan hyvien tekojen kautta ja muilla keinoilla huolehtia Imaanistaan. Mutta Imaan, kuten oppineet ovat sanoneet, joko nousee tai laskee. Siksi, se varmasti laskee, kun ei työskennellä kovasti nostattaakseen sitä suurella määrällä hyviä töitä.

- Omien tekojen tulosten ihaileminen johtaa asteittaiseen Allaahin palvomisesta luopumiseen, koska palvonta perustuu itsensä nöyrryttämiseen Hänelle ja myöntämiseen, että kaikki kiitollisuus kuuluu Allaahille ja yksin Hänelle. Kuinka joku saattaa olla ylpeä teoistaan, kun Allaahin Lähettiläällä, , oli tapana sanoa, "Ketään teistä ei pelasteta tekojenne tähden." He kysyivät, "Ei edes sinua, oi Allaahin Lähettiläs?" Hän sanoi, "Ei, ei edes minua, paitsi että Allaah suo minulle Armonsa." (Bukhaari ja Muslim)

- Kun menettää rangaistuksen pelon, tulee helpoksi unohtaa suoralta polulta putoaminen. Turvallisuuden tunne tässä mielessä voi olla ensimmäinen askel kohti sen uhriksi tulemista. Rukoilisiko sellainen ylimielinen henkilö jatkuvasti Allaahia, jotta saisi johdatusta ja etsisi uskollisuutta polulleen?

- Turhamaisuus johtaa selän takana puhumiseen ja juorujen levittämiseen. Lisäksi, hän, joka pilkkaa veljeään tietystä synnistä, ei kuole taipumatta itse siihen.

Kun pieni sisko kasvoi, hän jatkoi parantumistyötä ja vihdoin, salah'n, hyvien tekojen ja opiskelun kautta, hän oli kykeneväinen unohtamaan suuren osan menneisyyden arvista. Vaikka se oli kipeää, hän myöntää, että hän oppi joitakin arvokkaita asioita, jotka auttoivat häntä muokkaamaan deeniään ja luonnettaan, vahvistamaan Imaaniaan ja määrittelemään hänen ihmisyyden vaistoaan.

Käy käsiksi Tarbiyah'aan ilolla

Henkilön käännyttyä Allaahin puoleen katuen, hän jättää taakseen suuren määrän pahoja ajatuksia, käsityksiä ja tapoja. Ei ole mahdollista päästä eroon kaikesta menneisyydestä vain katumalla Allaahille. Henkilökohtainen yritys harjoitella (Tarbiyah) on vaatimus, jotta voidaan pyyhkiä kaikki vaikutukset. Yritys, joka kylvää oikeaa Imaania ja riittävää islaamilaista tietoa jatkossa tasoittamaan tietä vakaalla pohjalla. Vilkaisemalla Profeetan, , aikaisiin uskosta luopumistapahtumiin, löydämme paljon todisteita, jotka tukevat tätä tosiasiaa. Oliko Muhajireenien tai Ansaarien joukossa ketään, joka loikkasi (suom huom. ts. vaihtoi uskontoa)? Oliko heidän joukossaan loikkareita, jotka olivat läsnä Badrin taistelussa? Tai Ridwaanin sitoumuksessa? Tai heidän joukossaan, jotka hyväksyivät Islaamin sen alkuvaiheessa? Oliko uskosta luopujien joukossa ketään, joista Allaah sanoo,"Uskovaisia ovat vain ne, jotka uskovat Allaahiin ja Hänen Sanansaattajaansa eivätkä epäile, vaan panevat alttiiksi omaisuutensa ha henkensä ponnistellessaan Allaahiin tiellä; nämä ovat vanhurskaita." [49:15]

Suurin osa luopioista / loikkaajista koostuu heistä, jotka olivat äskettäin astuneet Islaamiin eivätkä olleet vielä vastaanottaneet sen tyyppistä koulutusta, joka asettaisi Imaanin ja sen juuret heidän sydämiinsä. Pelkkä katuminen ja selkeä muutos eivät ole ensimmäinen eikä viimeinen askel. Itse asiassa, se on vain yksi askel oikeaan suuntaan, jota seuraa pyrkimys saavuttaa Imaan ja Taqwa. Saavuttaaksesi Imaanin ja Taqwan, etsi ryhmä, joka auttaa säännöllisillä kokoontumisillaan. Kenenkään ei voida olettaa kokevan veljeyden ja siskouden hedelmiä eristäytyneenä ja käytännössä olematta ollenkaan muiden kanssa. Etsi sovelias esimerkki, joka voi auttaa asettumaan päivittäisiä haasteita vastaan, pitäen yhdessä kiinni Allaahin köydestä.
Kuitenkin, ryhmän kanssa olemisen täytyy estää kehittämästä omaa hienoa suhdettaan Allaahiin ihmisten näkymättömissä olevien tekojen muodossa. Yöllä täytyy nähdä vaivaa palvonnan eteen, hyväntekeväisyys, siyaam, tiedon etsintä ja niin edelleen. Täytyy pyrkiä luomaan tajuaminen henkilökohtaisesta vastuusta itsestään, kuten Qur'aanissa on sanottu, "Jos joku nauttii johdatusta, se tapahtuu vain hänen omaa sieluansa varten. Ja joka menee harhaan, sekin tapahtuu yksin hänen sielunsa vahingoksi. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa.." [17:15]

Lisäksi Allaahin Lähettiläs, , selittää kuinka henkilö on vastuussa ja tilivelvollinen omista teoistaan, sanomalla, "Joukossanne ei ole ketään jolle Herranne ei puhuisi ilman välittäjää. Hän katsoo oikealle puolelleen ja löytää vain omat tekonsa. Hän katsoo vasemmalle ja löytää vain omat tekonsa..." (Bukhari ja Muslim) Kaiken tämän ja paljon muun täytyy tehdä henkilön tietoiseksi siitä, että hänen seurassa olemisensa on hyvää ja suositeltavaa, mutta se ei silti vapauta häntä henkilökohtaisesta vastuusta, josta hän on tilivelvollinen Tuomionpäivänä.

Halujen ylivalta

Oikealta polulta harhautumisen aiheuttaa jompikumpi kahdesta syystä - joko epäilys, joka on sotkenut selkeyden ja totuuden, tai halut, jotka ottivat ylivallan henkilön sydämestä, ja täten, harhauttivat hänet ja pakottivat hänet pois totuudesta ja Allaahin tottelemisesta; tekijä, joka voidaan selvästi huomata meidän päivinämme.
Ne, jotka katuvat ja kääntyvät Allaahin puoleen ovat yhtä inhimillisiä kuin kuka muu tahansa - he himoitsevat kuten muutkin. Halukkaiden himojen ongelma alkaa enimmäkseen pahalla katseella tai ajatuksella ja loppuu tulviviin tekoihin tai purkautuvaan tulivuoreen - johtaen ihmisen harhautumiseen.

Löydät ihmisen, joka seuraa Allaahia miellyttävää polkua, mutta kun hänen silmiinsä sattuu jotain kiellettyä (esim. kaunis nainen), kamppailu hänen sydämessään alkaa; Imaanin valo syttyy hänessä kutsuen häntä katumaan ja kääntymään Allaahin puoleen. Lopulta, tämän kutsun voimakkuus laskee ja halun kutsu voimistuu. Tällä tavalla valtava kamppailu hänen sisällään alkaa. Yhdessä vaiheessa, Imaanin kutsu on vallassa ja hänen pääsee tämän aidan yli, vaikka synnin tomu olisi koskettanut häntä, mutta hän pesi sen välittömästi pois katumalla ja hyvillä teoilla.
Toisaalta, hän saattaa vastata Imaanin heikkouden takia ja himon valo vahvistuu ja ottaa vallan, kietoen pauloihinsa hänen sydämensä ja estäen kaikki mahdollisuudet kääntyä Allaahin puoleen. Tuloksena, hänestä tulee synnin uhri, eikä hän pysty kääntymään Allaahin puoleen katuvana, tämä nostaisi hänet tästä alamäestä. Tällä hetkellä, hän sanoisi itselleen, "Synnin lika on jo vaikuttanit sinuun, joten voit ihan hyvin jatkaa. Olet niin monesti yrittänyt katua, mutta tuloksetta. Olet heikko, sinulla ei ole toivoa katumuksessa, ja sinun tiesi on eri kuin oikeamielisten!"

Kohtuuttomuuden ruma kuja

Allaahin käskiessä meitä tekemään jotain, Saatana yrittää saada meidät vajoamaan joko äärimmäisyyteen - joko toisaalta liioittelemalla tekoa tai olemalla huolimaton ja varomaton sen suhteen toisaalta. Vaikka jälkimmäinen on tuttu ilmiö monille, Saatana valitsee yllyttämisen päinvastaista liioittelun äärimmäisyyttä ja kohtuuttomuutta kohti. Vastaavasti, meitä on varoitettu sellaista lähestymistä vastaan, kuten Allaah sanoo, "Sano: 'Oi Kirjan Kansa, älkää menkö uskonnossanne säädyttömiin liiallisuuksiin." [5:77]

Ja Allaahin Lähettiläs, , on sanonut, "Varokaa ghulow'ta (äärimmäisyyksiä) uskonnossa, sillä todella, mikä tuhosi heidät teitä ennen, oli ghulow uskonnossa." (Nisaai) Toisessa hadithissa hän sanoi, "Ne, jotka menevät äärimmäisyyksiin (uskontonsa saarnaamisessa) tapettiin ja tuhottiin." (Muslim)

Kohtuuttomuus palvonnassa on harhautumista itsessään, mutta silti, se ei ole tien pää. Kun henkilö ottaa ensimmäisen askeleen kohti kohtuuttomuutta, hän ylikuormittaa itsensä, vaikka helpompi polku olisi ollut mahdollista valita.

Joku voi olla kykenevä sietämään tätä polkua jonkun aikaa, mutta lopulta huomattuaan väsyttävän vaikutuksen, jonka takia hänen täytyi uhrautua, hän alkaa etsimään helpotusta. Mutta tässä, innostus joka alun perin johti hänet valitsemaan äärimmäisen kohtuuttomuuden tien, hänellä ei riitä, että hän palaa tasapainoiselle ja kohtuulliselle tielle. Itse asiassa, se siirtää hänet toiseen ääripäähän, välinpitämättömyyteen ja huolettomuuteen. Mitään tästä ylirasittavasta lähestymistavasta ei suositella Islaamissa, sillä meidän tulisi aina muistaa, että meidän tekomme eivät yksin riitä siihen, että saamme astua Jannah'aan. Allaahin Lähettiläs, , selvensi tätä sanomalla, "Olkaa kohtuullisia ja harjoittakaa samaa oikeissa mittasuhteissa, ja tietäkää, että teidän tekonne eivät saa teitä astumaan Jannah'aan, ja rakkaimmat teot Allaahille ovat ne, jotka ovat säännöllisesti tehty, vaikka ne olisivat pieniä."

Valitse ystävät viisaasti

Ei ole epäilystäkään etteikö ystävien seura vaikuttaisi luonteidemme muodostumiseen. Tästä syystä, Allaahin Lähettiläs, on sanonut, "Henkilöön vaikuttaa hänen seuralaisensa uskonto, joten katsokaa kenen seuralaisia olette." (Abu Dawood, Tirmidhi) Tämä vaikutus saadaan kahdelta taholta:

1. Ensimmäinen saadaan sukulaisten, naapurien, koulun ja niiden, joiden kanssa on pakko viettää aikaa, seurasta.

2. Toisen tyyppinen vaikutus saadaan enemmän uskonnollisesta seurasta, joka ennemmin kohtaa heitä, jotka ovat vähemmän tarkkoja. Vaikka he rukoilevat ja paastoavat, he ovat vähemmän vakavissaan Islaamin sanoman kantamisen, dawah'n, uhrausten jne. suhteen. Ja jos henkilön usko on heikko ja taipuvainen haluihin ja huolimattomuuteen, hän löytyy lohtua tästä seurasta.
Tämän vaikutuksen seuraukset tulevat selviksi tiettyjen asioiden kautta, mukaan lukien asioiden tekemisen, joita hän ei tehnyt koskaan ennen. Hän alkaa pitää harhautuneella polulla olevia esimerkkeinä elämässä, ja tuloksena hän alkaa matkia heitä sanoen, "Jos hän voi tehdä tämän, miksi en minä?"

Hän alkaa miellyttää muita Allaahin miellyttämisen kustannuksella, tekemällä tekoja, joita ei tehnyt aiemmin tai hylkäämällä joitakin hyviä tekoja. Hän hylkää, esimerkiksi, sunnah'n rukoilemisen, tai alkaa ilmaantua seurakuntarukouksiin myöhässä, alkaa katsella ja kuunnella kiellettyjä asioita - tuloksena, hän lakkaa pelkäämästä pahaa. Kaikki tämä on epäilemättä tulosta heikosta Imaanista ja huonon seuran tai ryhmän, jotka ovat vähemmän vakavissaan Islaamin suhteen ja enemmän taipuvaisia haluihin, vaikutuksesta.

PYSYVYYS Oikeamielisyyden polulla

Muutos voi joskus tapahtua säädetyn näkemyksen räpäyksessä. Monille lännessä asuville Muslimeille, se on vain sen tajuaminen, että on yhtä vaikeaa asua itse rakentamassaan egon ja halujen vankilassa kuin pyrkiä kohti oikeaa polkua. Valinnan- ja uskonnonvapaus kehittyvät vain kun sitä harjoitetaan.

Ei ole epäilystäkään etteikö diagnoosi yksilön harhautumisen syistä olisi ensimmäinen askel kohti hoitoa. Mutta mikä on parannus?

Keskity Tarbiyah'aan (jatkuvaan itsensä kehittämiseen) etenkin henkisellä puolella. Näe jokapäiväiset haasteet mahdollisuutena harjoittaa totuutta, kärsivällisyyttä, hyviä tekoja, rohkeutta ja pysyvyyttä.

Imaania kehotetaan hoitamaan tekemällä oikeamielisiä tekoja, kuten Allaah sanoo, "Oi te jotka uskotte, uskokaa Allaahiin ja Hänen Profeettaansa..." [4:136]

Yleensä Imaan on läsnä ihmisten sydämissä, mutta silti heitä kehotetaan hoitamaan ja kasvattamaan sitä.

Ole vilpitön ja rehellinen Allaahille.

Ikhlaas (vilpittömyys) on etuoikeutettu luonteenpiirre niille, jotka etsivät Allaahin miellyttämistä, Sen poissaolo siirtää ihmisen teot paikoiltaan, ja se on kaikkien vaatimus, kuten Allaah sanoo, "eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Allaahia, olla kuuliaisia yksin Hänelle, vilpittöminä suorittaa rukoukset ja uhrata säädetyt almut, sillä tämä on oikea usko."[98:5]

Ibn al-Qayyim, olkoon Allaahin armo hänen kanssaan, selventää pidemmälle Ikhaasin ja totuudenmukaisuuden vaikutusta henkilön pysymiseen Islaamin polulla. Hän sanoi, "Henkilö kokee vaikeuttaa hylätessään (pahoja) tapoja vain jos hän tekee sen jonkun muun kuin Allaahin tähden. Hän, joka hylkää ne totuudenmukaisesti ja vilpittömästi sydämellään, hän ei koe mitään vaikeutta paitsi ensi yrittämällä, häntä testataan onko hän totuudenmukainen vai ei. Joten jos hän pysyy vähän kärsivällisenä sen vaikeuden aikana, halu ei kestä kauempaa."

Pahan kuoleman pelkääminen

Vilpittömän uskovan täytyy olla kauhuissaan pelosta kuolla tilassa, joka ei miellytä Allaahia. Tämä oli oikeamielisten edeltäjien ehto - jatkuva pahan kuoleman pelkääminen Islaamin tilassa, sillä jos henkilöstä tulee synnin uhri, välinpitämättömyyden ja rajojen ylittämisen tila valloittaa hänen sydämen ja mielen. Tila, jossa hänen valonsa on sammutettu, ja hänen näkönsä estetty - hetki, jolloin mikään muistutin ei hyödytä häntä - tässä, kuolema voi yllättää hänet. Hän kuolisi tilassa, joka saavuttaisi Allaahin vihan. Siksi täytyy aina pelätä pahaa kuolemaa, ja täten, käyttää jokainen hetki tavalla, joka miellyttää Allaahia, vaikka epävarmana siitä hyväksyykö Allaah sen vai ei. Hän sanoo, "ja jotka antavat mitä antavat (hyvät teot) sydämensä täynnä pelkoa (hyväksytäänkä ne vai ei) koska he tietävät palaavansa Herransa luo." [23:60]

Duaa (pyyntörukous)<

Rukous on Muslimin turvapaikka, kun hän kohtaa vaikeuksia tässä maailmassa. Aina täytyy kääntyä Allaahin puoleen ja etsiä Hänen apuaan. Allaahin Lähettiläällä oli tapana anoa, "Oi sydämen kääntäjä, tee sydämestäni vakaa uskonnossasi." (Tirmidhi) Ja hänellä oli myös tapana sano, "Oi Allaah, kasvata tietoani äläkä anna minun mennä harhaan (totuudesta) sen jälkeen kun olet johdattanut minut ja suonut minulle Armosi. Totisesti, olet yksin kaiken Antaja." [3:8] Nämä ja monet muunlaiset rukoukset saavat tajuamaan tarpeen anoa Allaahilta opastusta etsiessä sen syitä ja pidättäytyessä kaikesta, joka estää henkilön halua saavuttaa se.

Hyvän tekemisessä pysyminen

Parhaimmat teoista ja rakkaimmat niistä ovat ne, jotka henkiö tekee säännöllisesti, kuten Allaahin Lähettiläs on sanonut, "Ja rakkaimmat teot Allaahille ovat ne, jotka ovat säännöllisiä, vaikka ne olsivat pieniä." (Bukhaari ja Muslim) Säännöllinen pyrkiminen hyvän tekemiseen lopulta muuttuu tavaksi ja osaksi päivittäistä elämää alkukamppailun jälkeen. Tämä pysyminen hyvissä teoissa (salaah, hyväntekeväisyys, siyaam ja dhikr..) saa meidät elämään pysyväisyyden ja oikeamielisyyden valossa, ja kaukana harhautumisesta ja sen aiheuttajista.

Neuvoja ja ohjeita

Kun joku alkaa osoittamaan harhautumisen merkkejä, häntä täytyy heti neuvoa, sillä se on yksi Muslimiveljen oikeuksista. Jabir bin Abdullaah on sanonut, "Vannoin valan Allaahin Lähettiläälle, että rukoilen, maksan zakah ja neuvon jokaista Muslimia."(Bukhaari & Muslim) Toinen toisensa neuvominen oli Allaahin Lähettilään Seuralaisten tapa, ja jos joku heistä osoitti yhtään heikkouden merkkiä, he eivät koskaan epäröineet olla neuvomatta häntä. Tämä täytyy olla myös meidän tapauksemme. Emme saa välttää ketään, kun hänen Imaaninsa on heikko, koska sellainen välttäminen on Saatanan auttamista veljeämme vastaan.

Dawah-työhön osallistuminen

Dawah'n tekemisestä voi saavuttaa monenlaisia tuloksia. Joka pyrkii etsimään johdatusta ihmisille on varmasti Allaahin johdattama. Hän, joka kutsuu ihmisiä tekemään hyviä töitä, saa itse motivaatiota tehdä tekoja, joita hän pyytää ihmisiä tekemään. Dawah'ssa mukana oleminen pitää poissa teoista, jotka voisivat johtaa harhautumiseen. Kun näkee ihmisten kääntyvän Allaahin puoleen sen sijaan että he seuraisivat Hänen kieltämiään asioita, voi tuntea Imaanin suloisuutta.
Vietettyään aikaa pohtien tätä ongelmaa ja sen syitä ja parannuskeinoja, on selvää, että Imaan on siunaus, jota varten meidän täytyy ponnistella. Jos se puuttuu, me ymmärsimme väärin tai aliarvioimme voiman, joka on suhteellamme Allaahiin. Meidän täytyy tunnustaa vahvan Imaanin suuri arvo. Se on elinikäinen haaste, joka meidän täytyy ottaa vastaan ilolla. Ja ne, jotka onnistuvat, saavat ensimmäisenä tunnustaa, että se ei ole heidän aivojen kyvykkyyden tai jatkuvien pyrkimysten ansiota niin paljon kuin se on lahja Allaahilta, lahja, joka ansaitsee tulla suojelluksi ja hoivatuksi sydämissämme ja elämissämme.

***

Syntien salassa pitäminen
Kääntänyt Shawana a. Aziz
As-Sunnah Islamic Newsletter Issue no 16
Lähde: Allama Ehsan Ilahi Zaheer´in (rahimahullaah) luento, Shaykh Nathim Sultanin Tafseer Ibn Katheer ja muiden Qawaaid wa-Fwaaid min al-Arabeen an Nawawi
kääntänyt Khadija

Allaahin Lähettilään  opetuksia oli syntien salassa pitäminen. Jos joku tekee syntisen teon, mikä on Allaahin Käskyjä, tai on moraalisen luonteen vastainen tai jos sellainen teko voi vahingoittaa jonkun kunniaa, silloin hänen tulisi pitää se salaisuutena ja etsiä anteeksiantoa Allaahilta pimeimpänä yönaikana. Allaahin Lähettiläs  sanoi, " Minun koko kansani on turvassa, paitsi al mujahirin (ne jotka isottelevat heidän synneillään). Mujaharan joukossa on sellainen henkilö, joka tekee (pahan) teon ja aamulla herätessään Allah on pitänyt hänen (syntinsä) salaisuutena , hän sanoo: "Oi Fulan! Viime yönä minä tein tätä ja tätä." Hän menee nukkumaan samaan aikaan kun Allaah on pitänyt hänen (syntinsä) salaisuutena, mutta aamulla herätessään hän paljastaa mitä Allaah on pitänyt salassa!" (Saheeh al-Bukhari)

Zayd ibn Aslam kertoi, "Allaahin Lähettilään  aikana eräs mies myönsi tehneensä haureutta, joten Allaahin Lähettiläs pyysi raippaa. Hänelle tuotiin rikkoutunut raippa, joten hän sanoi: "Parempi kuin tämä." Sitten hänelle tuotiin uusi raippa..., sitten hän sanoi, "vähempi kuin tämä." Joten, hänelle tuotiin raippa mitä oli käytetty ja se oli tullut pehmeäksi ja Allaahin Lähettiläs  määräsi, että hänet ruoskittiin sillä (100 kertaa). Sitten hän sanoi: "Oi ihmiset! Teidän on aika pidättäytyä rikkomasta Allaahin rajoja. Hän, joka tekee jotain näistä siveettömistä teoista (kuten haureus), antakoon hänen piilotella Allaahin suojassa, sillä kuka tahansa myöntää, mitä hän on tehnyt, me toteutamme Allahin Kirjaa häntä vastaan (käyttäen laillista rangaistusta tähän syntiin)." (Musnad Ahmad)

Abdullah ibn Masoud  kertoi, "Eräs mies tuli Profeetan  luo ja sanoi: "Oi Allaahin lähettiläs! Minä olen sekaantunut naiseen al-Medinan kaukaisella laidalla ja täyttänyt minun haluni lyhyesti varsinaisella seksuaalisella kanssakäymisellä hänen kanssaan. Joten, tässä minä olen, tuomitse minut sen mukaan mitä päätät." Umar ibn al-Khattab  sanoi sitten, "Allaah on pitänyt sinun salaisuutesi, joten miksi sinä et pitänyt sinun salaisuuttasi?" (Sharh Muslim)

Samalla lailla, jos joku tulee tietoiseksi toisen synnistä, hänen tulisi pitää se salaisuutena. Allaahin lähettiläs  sanoi: "Hän, joka helpottaa tämän dunyan (maailman) vaikeudetta uskovalta, Allaah helpottaa (häneltä) Ylösnousemuksen päivän vaikeuksia; hän joka peittää Muslimin (tarkoitta hänen virheensä ja puutoksensa), Allaah peittää hänet dunyassa ja Tuonpuoleisessa..." (Muslim)
Abdullah Ibn Umar  kertoi, "Allaahin lähettiläs  nousi kerran korokkeella ja sanoi sitten kovalla äänellä: "Oi te, jotka olette hvyäksyneet Islamin vain kielellänne, kun Eemaan ei ole vielä saapunut sydämiinne, älkää vahingoittako muslimia, tai pilkatko häntä, älkääkä yrittäkö paljastaa hänen virheitään, sillä hän joka seuraa (etsien) veljensä virheitä, Allaah seuraa hänen virheitään ja se, kenen virheitä Allaah seuraa, Hän tulee paljastamaan hänet vaikka hän olisi kotinsa sisällä." (Saheeh al-Jamee)

Imam an-Nawawi (rahimahullah) kirjoittaa, "Tämä hadith osoittaa, että ne jotka seuraavat ja paljastavat ihmisten virheitä ovat tekopyhät ja ne joiden Eemaan on niin heikko, että se ei vielä ole täyttänyt heidän sydäntään..."

Syntien paljastaminen johtaa nöyryytykseen ja häpeään, mikä heikentää syntisen mahdoollisuutta jonain päivänä katua hänen virhettään, etsiä anteeksiantoa Allaahilta sielulleen tätä syntiä vastaan, koska yksi niistä asioista jotka estävät henkilöä tekemästä syntiä on nöyryytyksen pelko. Kuitenkin, jos synnin tekijä tietää, että ihmiset tietävät jo hänen synneistään, sitten hän ei tunne häpeää ja hämmennystä, jota hän ennen tunsi ja tämä voi johtaa jopa rohkaista häntä tekemään syntejä avoimesti!

Toiseksi, kun syntejä mainitaan toistuvasti kokoontumisissa jne, syntien tekemisen pelko katoaa ihmisten sydämistä. Ensin synti tulee helpoksi ihmisten kielelle ja vähitellen hän, joka ei tunne mitään häpeää mainitessaan synnin, ei huomaa mitään vaikeutta edes tehdä syntiä. Näin synnit leviävät yhteiskunnassa!

Joten, jos joku tulee tietoiseksi hänen veljensä synneistä ja tajuaa, ettei kukaan muu kuin hän ole nähnyt hänen tekevän syntiä, silloin hänen tulee pitää synti salassa. Hänen ei tulisi rohkaista ihmisiä kohti syntien tekemistä paljastamalla hänen vikansa. Allaah, Ylistetty, ei ole vain tuominnut syntien tekemisen Quraanissa vaan, Hän on myös tuominnut ne ihmiset, jotka kertovat synneistä julkisesti. Hän sanoi: "Niitä, jotka tahtoisivat synnin yltävän kaikkiin uskovaisiin, odottaa tuskallinen rangaistus" (24:19) tarkoittaen, niitä, jotka haluavat nähdä pahan puhumisen heistä (uskovista) tapahtuvan. (Tafseer Ibn Katheer)

Allaah sanoo suuratun-Nisa´assa (4:148), "Allaah ei rakasta kovaan ääneen pahaanpuhumista, paitsi jos jollekulle on tehty vääryyttä."

Ibn Abbas  kommentoi tätä jaetta, "Allaah ei pidä siitä, että kukaan pyytäisi Häntä toista vastaan, ellei häntä vastaan ole tehty väärin. Tässä tapauksessa, Allaah antaa henkilölle luvan pyytää Häntä sitä vastaan kuka hänelle on vääryyttä tehnyt... Silti, on parempi, jos hän on kärsivällinen." (Tafseer Ibn Katheer)

Nykyään synnit ovat levinneet yhteiskunnassa koska me olemme unohtaneet Allaahin Lähettilään  opetukset, joka varoitti ihmisiä paljastamasta omia virheitä ja syntejä kuin myös toistenkaan. Tämän seurauksena, ihmiset ovat kadottaneet pelon syntien tekemisestä eikä vain pienissä synneissä vaan myös jopa suurissa synneissä - lisäksi, huomaamme ihmisten ylpeinä liittävän syntejä itseensä!

Nykyään, on myös useita moderneja kanavia, joiden kautta synnit leviävät yhteiskuntaan; kuten sellaiset kirjat, lehdet ja televisio-ohjelmat, jotka mainitsevat toisten syntejä, laittomia tekoja ja moraalittomuuksia lisätäkseen ihmisten tietoisuutta. Nämä ohjelmat, joissa tarkoitus on auttaa ihmisiä rikoksia vastaan todellisuudessa auttavat rikoksia leviämään nopeasti yhteyskunnassa. Rikoksia, jotka olivat ennen tuntemattomia ovat tulleet yleisiksi rikkomuksiksi! On siksi tarpeellista muslimien välttää sellaisia teitä, jotka voivat johtaa meidän muslimiummamme tuhoutumiseen.

***

Dawan tavat ja etiketti
Menestyneen kutsujan ominaisuudet
Shaykh Salih al-Fawzan
suom. Khadija

Kaikki ylistys Allahille, maailmojen Herralle ja rauha sekä siunaukset Hänen palvelijallensa ja Hänen Lähettiläällensä meidän profeetallemme ja lähettiläällemme Muhammedille ja hänen perheelleen ja seuralaisilleen ja niille, jotka seuraavat häntä tuomioon asti.

Sen jälkeen seuraa:

Aihe kutsumisesta Allahin (swt) luo on hyvin tärkeä. Kutsu Allahin luo tarkoittaa kutsumista (toisia) Allahin uskontoon. Allah loi luomakuntansa Häntä palvomaan.

Allah sanoo:
"Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni. En halua heiltä mitään ravintoa enkä vaadi, että he ruokkisivat Minua. Jumala on totisesti ravinnon jakaja, Herra, jonka on valta ja voima." (51:56-57)

Palkkio niille, jotka palvovat Allahia palaa heille sillä he ovat niitä, jotka tarvitsevat Allahin palvomista. Mitä tulee Allahiin, Korkeimpaan, niin Hän ei tarvitse heitä ja Hän on riippumaton heidän palvonnastaan.

Allah sanoo:
"Jos te olisittekin uskottomia - te ja kaikki, jotka maan päällä asuvat - niin Jumala on totisesti riippumaton, ylistetty." [14:8]

Hadith qudsissa Allah sanoo:
"Oi Palvelijani, vaikka ensimmäinen ja viimeinen teistä, ihmisistä ja jinneistä, olisi yhtä hurskas (sydämeltä) mies, silloin se ei lisäisi Minun Kuninkuuttani millään tavalla. Oi Palvelijani, vaikka ensimmäinen ja viimeinen teistä, ihmisistä ja jinneistä, olisi yhtä ilkeä kuin kaikkein ilkeimmän miehen sydän, ei se alentaisi Minun Kuninkuuttani millään tavalla. Oi Palvelijani, vain tekonne lasken ja sitten palkitsen teidät niiden mukaan, siis se, joka palkitaan hyvällä ylistäköön Allahia (swt) ja se, joka palkitaan muualla tavoin syyttäköön vain itseään. (Sahih Muslim 4/1994 kertonut Abi Dar).

Joten palvojat ovat niitä, jotka ovat Allahin palvomisen tarpeessa saavuttaakseen Allahin mielihyvän ja Hänen anteeksiantonsa ja armon. Tämä siksi, että he voivat mennä sisään Hänen paratiisiinsa ja pelastua Hänen rangaistukseltaan. Tämä on syy, miksi Allah loi heidät. Mutta, se oli Hänen viisaudessaan, että Hän tulee testaamaan heitä ja testaamaan heitä niin, että tottelevaisten ja syntisten ihmisten välillä tulee olemaan ero.
Saatana ja hänen joukkionsa kutsuvat ihmisiä pois Allahin palvonnasta Allahille tottelemattomuuteen ja seuraamaan haluja ja himoja. Tämä on syy, miksi Allah lähetti lähettiläitä kutsumaan ihmisiä siihen mikä on hyvää. Paholaiset kutsuvat heitä pahaan."Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittää tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne mielessään."[2:221]

Ja Allah kutsuu dar salamiin ja Hän ohjaa ketä tahansa Hän haluaa oikealle polulle.
Hän kutsuu sinua, että Hän voi antaa anteeksi sinun syntisi ja Hän viivyttää sitä sovittuun aikaan asti.

Joten Allah kutsuu Hänen palvelijoitaan, että he voisivat palvoa Häntä ja että he voisivat tehdä katumusta Hänelle ja he pyytää anteeksiantoa. Hän on lähettänyt Lähettiläitä kutsumaan ihmisiä siihen ja Hän on antanut oppineille (profeettojen perillisille) vastuun kutsua Hänen luo Hänen palvelijoidensa avuksi ja hyödyksi
Kutsu Allahin luo on ollut siitä asti, mitä tapahtui Aatamin ja Saatanan välillä ja kun Saatana otti tehtäväkseen houkutella kenet tahansa hän pystyi Aatamin lapsista ja ohjata heidät väärälle tielle.
"Sillä onhan Saatana totisesti teidän vihollisenne, ja sellaisena häntä pitäkää; hän viekoittelee puolelleen, jotta hairahtuneet joutuisivat tulen omiksi." [35:6]

Epäilemättä on kutsujia, jotka kutsuvat hyvään ja on kutsujia väärään jinnien ja ihmisten saatanoiden joukossa. Tämä on Allahin viisaudesta, Korkeimman, koettelemus ja testi Hänen palvelijoilleen siitä ajasta kun Hän loi luomakuntansa maailman loppuun asti. Kamppailu jatkuu totuuden ja valheen ja hyvään kutsujien ja pahaan kutsujien välillä. Allah on ylistänyt kutsujia Allahin luo.

Allah sanoo:
"Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo: »Totisesti olen Jumalalle alamainen»? Hyvä ja paha eivät ole samanlaisia. Karkota paha sillä, mikä on parempaa, ja katso se, jonka kanssa olit vihoissa, on kuin hyvä ystäväsi." [41: 33-34]

Joten Allah on maininnut, että kutsujat Allahin luo ovat parhaita ihmisiä puheessa. Hän on myös kuvannut kutsujia niiksi, jotka harjoittavat sitä mihin he ihmisiä kutsuvat. Joten kutsujan tulee ensin harjoittaa sitä mihin hän kutsuu tottelevaisuuden ehdoin ja palvoa kunnes hän tulee hyväksi esimerkiksi niin, että hänen sanansa ja tekonsa ovat totuudenmukaisia. Tämä on miksi profeetta Shu´ayb (as) sanoi:
"Minä en halua kilpailla kanssanne sellaisessa, mistä olen teitä kieltänyt. Edistän ainoastaan teidän parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Häneen minä luotan ja Hänen luokseen minä palaan." [11:88] 

Otettu www.as-sahwah.com:sta

***

Lau Elo 02, 2014 12:54 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***

Äitiys ja lapset

Muhammad Ali Hashimi


Epäilemättä lapset ovat suuren ilon ja helpotuksen lähde, he tekevät elämästä suloisen, tuovat enemmän rizqiä (elatusta) perheen elämään ja antavat toivoa. Isä näkee lapsen tulevaisuuden avun ja tuen lähteenä, edustamassa perhettä ja jatkamalla suvun kulkua. Äiti taas näkee lapsensa toivon lähteenä, elämän lohdutuksena ja ilona, ja toivona tulevaisuudesta. Kaikki nämä toivot lepäävät lasten hyvässä kasvatuksessa ja heille hyvän valmiuden elämään antamisessa, niin että he tulevat aktiivisiksi ja rakentaviksi tekijöiksi yhteiskunnassa, ollen hyvyyden lähde heidän vanhemmillensa, yhteisöllensä ja yhteiskunnalle yleensä. Sitten he tulevat olemaan kuten Allaah, Subhaanahu wa Ta’aala heitä kuvasi: “Al-Maalu wal-banuuna zeenatul-Hayaatid-dunyaa.” “Rikkaus ja lapset ovat tämän maailman aarteita…” (Suuratul-Kahf, 18:46) Jos heidän koulutuksensa ja kasvatuksensa on laiminlyöty, he tulevat omaamaan huonon luonteen, ja he tulevat rasittamaan vanhempiaan, yhteisöään ja yhteiskuntaansa kokonaisuudessa.
Äiti ymmärtää suuren vastuun joka hänellä on hänen lapsiaan kohtaan
Musliminainen ei koskaan unohda, etä äidin vastuu lasten kasvatuksessa ja heidän luonteensa muokkaamisessa on suurempi kuin isän, sillä lapset tapaavat olla läheisempiä heidän äitiänsä kohtaan ja he viettävät enemmän aikaa hänen kanssaan; hän tietää kaiken heidän käyttäytymisestään, tunteellisesta ja älyllisestä kehittymisestä heidän lapsuudensa ajan ja nuoruuden vaikeista vuosista.

Niinpä nainen, joka ymmärtää Islaamin opetukset ja hänen oman koulutuksellisen roolinsa elämässä, tietää hänen täyden vastuunsa hänen lastensa kasvatuksesta, kuten on mainittu Koraanissa: “Yaaa ayyuha-lladheena ammanuu quuu a(n)fusakum wa ahleekum naara(n) wa quuduhan-naasu wal-Hijaarah” Oi te, jotka uskotte! Pelastakaa itsenne ja perheenne Tulelta, jonka polttoainetta ovat Ihmiset ja Kivet…” (Suuratut-Tahreem 66:6)

Profeetta  myös viittasi tähän vastuuseen sanoessaan: “Jokainen teistä on paimen ja jokainen teistä on vastuussa hänen laumastaan. Johtaja on paimen ja on vastuussa laumastaan; mies on perheensä paimen ja on vastuussa laumastaan; nainen on miehensä kodin paimen ja on vastuussa laumastaan; palvelija on hänen herransa omaisuuden paimen ja on vastuussa siitä. Jokainen teistä on paimen ja on vastuussa laumastaan.” (Kerännyt al-Bukhaaree ja Muslim)

Islaam asettaa vastuun jokaisen yksilön harteille; yksikään ihminen ei ole jätetty ulos. Vanhemmat - erityisesti äidit - ovat vastuussa heidän lastensa hyvästä ja vahvasta kasvatuksesta ja oikeasta Islaamilaisesta koulutuksesta, perustuen niihin jaloihin luonteenpiirteisiin jotka Profeetta  sanoi tulleensa täydentämään ja levittämään ihmisten joukkoon: “Minut on lähetetty tekemään oikeudenmukaisesta käyttäytymisestä täydellinen.” (Kertonut al-Bukhaaree)

Ei ole mitään paremmin kuvaavaa vanhempien vastuun suuruudesta heidän lapsiaan kohtaan ja heidän velvollisuudestaan antaa heille sopiva Islaamilainen kasvatus kuin oppineiden yhteisymmärrys, että jokaisen tulisi ottaa neuvo Profeetan  sanoista: “Komenna lapsiasi rukoilemaan kun he ovat seitsämän ja lyö heitä jos he eivät tee niin kun he ovat kymmenen.” (Hadeeth Hasan, kertonut Ahmad ja Abuu Daawuud)

Vanhemmat, jotka tietävät tämän hadithin, mutta eivät opeta lapsiaan rukoilemaan kun he ovat seitsämän tai lyö heitä jos he eivät rukoile kun he ovat kymmenen, ovat vanhempia, jotka ovat syntisiä ja epäonnistuneita heidän tehtävässään; he tulevat olemaan vastuussa Allaahin edessä heidän epäonnistumisensa johdosta.
Perhe ja koti ovat yhteisön pienoismalli jossa lasten ajatusmaailma, älykkyys, asenteet ja taipuvuudet muokataan kun he vielä ovat hyvin pieniä ja valmiita vastaanottamaan johdatuksen sanoja. Niinpä vanhempien tärkeä rooli heidän poikiensa ja tyttäriensä mielien muokkaamisessa ja heidän ohjaamisessaan totuuteen ja hyviin tekoihin on todella selvä.
Musliminaiset ovat aina ymmärtäneet heidän vastuunsa lasten kasvatuksessa, ja on loistava lista heistä, jotka ovat kasvattaneet ja vaikuttaneet suuriin miehiin, ja asettaneet ja kasvattaneet jaloja arvoja heidän sydämissään. Ei ole suurempaa todistetta siitä, kuin se tosiasia, että viisaat ja älykkäät naiset ovat kasvattaneet enemmän jaloja poikia kuin ovat viisaat ja älykkäät miehet, niin pitkälle, että on vaikeaa löytää Ummamme suurten miesten joukosta ketään, joka ei olisi ollut äitinsä syvän vaikutuksen alaisena.

Az-Zubayr ibn al-‘Aqqaamiin vaikutti syvästä hänen äitinsa Safiyyah bint ‘Abdul-Muttalib, joka istutti häneen hyviä ominaisuuksia ja erottuvan luonnon.

‘Abdu-Llaah, al-Mundhir ja ‘Urwah, az-Zubayrin pojat, olivat niiden arvojen tuotteita jotka heihin istutti heidän äitinsä Asmaa bint Abuu Bakr, ja jokainen heistä jätti jälkensä historiaan ja saivat korkean arvon.

‘Alee ibn Abee Taalib  sai viisautta, viisautta ja hyvää luonnetta hänen äidiltään, Faatimah bin Asadilta.

‘Abdu-Llaah ibn Ja’far, Arabien anteliaisuuden mestari ja jaloin heidän johtajistaan, menetti hänen isänsä jo nuorena, mutta hänen äitinsä ‘Umays huolehti hänestä ja antoi hänelle ne hyvät taidot ja jalot luonteenpiirteet joiden avulla hänestä itsestään tuli yksi Islaamin suurimmista naisista.
Mu’aawiyah ibn Abee Sufiyaan peri luonteensa voiman ja älykkyytensä hänen äidiltään, Hind ibn ‘Uthbalta, ei hänen isältään Abuu Sufiyaanilta. Kun hän oli vauva, hänen äitinsä huomasi, että hänellä oli viisaita ja nokkelia piirteitä. Joku sanoi hänelle: “Jos hän elää, hänestä tulee hänen kansansa johtaja.” Hän vastasi: :”Älköön hän eläkö, jos hänestä tulee vain hänen kansansa johtaja!”

Mu’aawiyah oli kykenemätön istuttamaan hänen nokkeluutensa, kärsivällisyytensä ja taitonsa hänen omaan poikaansa, Yazeediin, sillä pojan äiti oli yksinkertainen Beduiininainen, jonka hän oli nainut hänen kauneutensa ja hänen asemansa johdosta hänen heimossaan ja perheessään.
Mu’aawiyan veli Ziyaad ibn Abee Sufiyaan, joka oli mitä parhain esimerkki älykkyydestä ja muista hyvistä ominaisuuksista, oli vastaavasti kykenemätön siirtämään näitä ominaisuuksia hänen pojalleen ‘Ubaydu-Llaahille, joka kasvoi tyhmöksi, kömpelöksi, impotentiksi ja tietämättömäksi. Hänen äitinsä oli Marjanah, Persialainen nainen jolla ei ollut mitään niistä ominaisuuksista jotka olisivat voineet tehdä hänestä suuren miehen äidin.

Historia kertoo meille kahden suuren miehen nimet Banuu Umayyasta, joista ensimmäinen oli tunnettu hänen luonteestaan, pystyvyydestään, älykkyydestään ja viisaudestaan, ja toinen joka otti oikeuden, hyvyyden, hurskauden ja oikeudenmukaisuuden polun.

Ensimmäinen oli ‘Abdul-Maalik bin Marwaan, jonka äiti oli ‘Aa`ishah bint al-Mugheerah bin Abil-‘As ibn Umayyah, joka oli tunnettu hänen luonteensa vahvuudesta, kestävyydestä ja älykkyydestä. Toinen oli ‘Umar ibn ‘Abdul-‘Azeez , viides Khulafaa ar-Raashiduun (Oikeudenmukaisista Khalifoista), jonka äiti oli Umm ‘Asim bint ‘Asim ibn ‘Umar al-Khattaab, jolla oli jaloin luonne hänen aikansa naisista. Hänen äitinsä oli Allaahin oikeudenmukainen palvelija, josta ‘Asim näki, että hän oli rehellinen ja oikeudenmukainen, ja seurasi selvästi oikeaa polkua, kun hän kieltäytyi laittamasta vettä maidon sekaan kuten hänen äitinsä häntä käski, sillä hän tiesi, että Allaah pystyisi hänet näkemään.

Jos me käännymme Andalusiaa kohti, me löydämme loistokkaan, hyväluontoisen, yrittelijään johtajan 'Abdur-Rahmaan an-Naasirin, joka aloitettuaan elämänsä orpona, lähti perustamaan Islaamilaista valtiota lännessä, jonka Euroopan johtajat ja kuninkaat ympäröivät ja jonka oppimisen instituutiteista kaikkien kansojen oppineet ja filosofit tulivat etsimään tietoa. Tämä valtio teki suuria lahjoituksia maanlaajuiselle Islaamilaiselle kulttuurille. Jos me tutkisimme tämän miehen suuruuden saloja, niin me huomaisimme että suurin niistä oli hänen äitinsä suuruus, sillä hän tiesi miten istuttaa poikaansa eteenpäin pyrkimisen dynaaminen henki.

‘Abbaasien valtakauden aikana oli kaksi suurta naista, jotka istuttivat yritteijäisyyden, tarkkaavaisuuden ja ylöspäinpyrkivyyden heidän poikiinsa. Ensimmäinen heistä oli Jaäfar ibn Yahyan äiti, joka oli khalifah Haruun ar-Rasheedin waazir (neuvonantaja). Toinen heistä oli Imaam ash-Shaafi’een äiti: hän ei koskaan nähnyt isäänsä joka kuoli kun hän oli vielä vauva, niinpä hänen äitinsä huolehti hänen koulutuksestaan.

On monia tämänkaltaisia esimerkkejä loistokkaista naisista meidän historiassamme, naisia, jotka istuttivat poikiinsa luonteen jalouden ja suuruuden siemenet, ja jotka seisoivat heidän takanaan kaikessa minkä he saavuttivat voimassa ja asemassa.

Hän käyttää parhaita keinoja heidän kasvatuksessaan

Älykäs Musliminainen ymmärtää hänen lastensa psykologian, ja huomaa heidän eronsa heidän asenteissaan ja taipumuksissaan. Hän yrittää tunkeutua heidän viattomaan maailmaansa ja istuttaa jalojen arvojen ja arvokkaiden luonteenpiirteiden siemenet, käyttäen parasta ja vanhemmuuden parhaiten vaikuttavaa menetelmää.

Äiti on luonnollisesti läheinen lapsilleen, ja hän asettaa itsensä heitä lähelle niin, että he ovat hänelle avoimia ja jakavat heidän tunteensa ja ajatuksensa hänen kanssaan. Hän kiirehtii korjaamaan heitä ja tietämään heidän ajatuksensa ja tunteensa, ottaen huomioon jokaisen lapsen iän ja henkisen tason. Hän leikkii ja vitsailee heidän kanssaan silloin tällöin, kehuen heitä ja antaen heidän kuulla rakkauden, välityksen, myötätunnon sanoja. Näin heidän rakkautensa häneen kasvaa, ja he tulevat vastaanottamaan ja hyväksymään hänen opastuksen sanansa ja korjauksensa innokkaasti. He tottelevat häntä rakkaudestaan häneen, sillä on suuri ero vilpittömän tottelevaisuuden välillä joka tulee sydämestä, jonka perustana on rakkaus, kunnioitus ja luottamus, ja tottelevaisuus, josta vilpittömyys puuttuu, jonka perustana on vääryys, väkivalta ja pakotus. Ensimmäinen on kestävä tottelevaisuus, vahva ja hedelmällinen, kun taas viimeinen on hutera ja perusteeton, ja tulee nopeasti katoamaan kun väkivalta ja julmuus saavuttavat äärimmäisen tason.

Hän näyttää rakkautensa ja kiintymyksensä heihin

Musliminainen ei ole tietämätön siitä tosiasiasta, että hänen lapsensa tarvitsevat lämmintä kylkeä, syvää rakkautta ja vilpitöntä kiintymystä kehittyäkseen normaalisti, ilman psykologisia vaivoja, kriisejä tai komplekseja. Tämä hyvä kasvatus tulee täyttämään heidät optimismilla, luottavaisuudella, toivolla ja yrittelijäisyydellä. Näin ollen välittävä Muslimiäiti näyttää hänen rakkautensa ja kiintymyksensä hänen lapsiinsa joka tilanteessa, täyttäen heidän elämänsä ilolla ja onnellisuudella ja täyttäen heidän sydämensä itseluottamuksella ja turvallisuudella.

Totellinen Musliminainen on myötätuntoinen hänen lapsiaan kohtaan, sillä myötätunto on perus Islaamilainen luonteenpiirre, johon Profeetta  rohkaisi sanoin ja teoin, kuten Anas  kertoo meille: “En koskaan nänyt ketään joka olisi ollut myötätuntoisempi lapsia kohtaan kuin Allaahin Lähettiläs . Hänen poikansa Ibraaheem oli imettäjän hoivissa Madeenan ympärillä olevilla kukkuloilla. Hänellä oli tapana mennä sinne, ja me menimme hänen kanssaan, hän astui taloon, nosti poikansa ylös ja suuteli häntä, sitten me tulimme takaisin.” (Kertonut Muslim)
Profeetan myötätunto ja rakkaus Muslimilapsia kohtaan sisälsi myös pienet leikkijät. Hän tapasi täyttää heidät hänen myötätunnollaan ja välittämisellään. Anas  kertoo, että milloin hyvänsä Profeetta  kulki ohi poikaryhmän hän tapasi hymyillä heille kiintyneesti ja tervehtiä heitä.
Esimerkki myötätunnosta on myös Hadeeth, jossa Profeetta  sanoi: “Hän ei ole yksi meistä joka ei osoita myötätuntoa meidän pieniä kohtaan ja tunnista meidän vanhuksien oikeuksia.” (Saheeh, kertonut Ahmad)

Abu Hurayrah kertoi, että Profeetta  pussasi al-Hasan ibn ‘Alee:a  . Al-Aqra’ ibn Habis sanoi: “Minulla on kymmenen lasta, enkä ole koskaan pussannut yhtäkään heistä.” Profeetta  sanoi: “Hänelle joka ei näytä armoa, ei tulla näyttämään armoa.” (Kerännyt al-Bukhaaree ja Muslim)
Profeetta , tämä loistava kouluttaja, aina yritti asettaa armon ja myötätunnon ihmisten sydämiin, ja yritti herättää heidän kykynsä rakastaa ja kiintyä, jotka ovat alkeellisimpia ihmisluonteenpiirteitä.
Yhtenä päivänä Beduiini tuli ja kysyi Profeetalta : “Suuteletko sinä poikiasi? Me emme.” Profeetta  sanoi: “Mitä minä voin teille tehdä, jos Allaah on ottanut armon sydämistänne?” (Fath al-Baaree)

‘Aa`ishah  kertoi: “Milloinhyvänsä Faatimah tuli huoneeseen, Profeetta  nousi ylös, toivotti hänet tervetulleeksi, suuteli häntä ja tarjosi hänelle hänen istuinpaikkansa ja milloin hyvänsä Profeetta  tuli huoneeseen, Faatimah nuosi ylös, toivotti hänet tervetulleeksi, suuteli häntä ja tarjosi hänelle hänen istuinpaikkansa. Kun hän tuli tapaamaan häntä hänen lopullisen sairautensa aikana, hän toivotti hänet tervetulleeksi ja suuteli häntä.” (Abuu Dawuud)

Profeetta  ylisti Qurayshin naisia, sillä he olivat myötätuntoisimpia naisia heidän lapsiaan kohtaan, huolestuneimpia siitä, että he kasvattavat nämä kunnolla ja he tekivät heidän eteen uhrauksia, ja sen lisäksi pitivät hyvää huolta heidän miehistään. Tämä voidaan nähdä sanoista, jotka on kerännyt al-Bukhaaree ja jotka on kertonut Abu Hurayrah , joka sanoi: Kuulin Allaahin Sanansaattajan sanovan: “Qurayshin naiset ovat parhaita naisia jotka koskaan ovat ratsastaneet kamelilla. He ovat myötätuntoisia heidän lapsiaan kohtaan ja varovaisimpia heidän miestensä omaisuuden suhteen.”
Tämän opastuksen valossa, todellinen Musliminainen ei voi olla julma hänen lapsiaan kohtaan ja kohdella heitä rajusti tai ilkeästi, vaikka hänen luonteensa olisikin kova ja varautunut, sillä tämä uskonto, sen valon ja opastuksen avulla, pehmentää sydämet ja herättää rakkauden ja kiintymyksen tunteet. Niinpä meidän lapsemme ovat osa meitä, vieden tätä maailmaa eteenpäin, kuten runoilija Hittan ibn al-Mu’allaa sanoi: “Meidän lapsemme ovat sydämemme, kävellen meidän keskellä maan kamaralla, ja jos vain pienikin tuulenhenkäys heitä koskettaa, me emme voi nukkua koska huolehdimme heistä.” Abu Tammaam, Al-Hamsah.

Vanhempien tulisi olla täynnä rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa, haluavaisina tekemään uhrauksia ja tekemään kaiken parhaaksi heidän lapsilleen.
Epäilemättä se rikkaus mikä Muslimiäideille on annettu tunteissaan heidän lapsiaan kohtaan on yksi suurimmista syistä hänen onnellisuuteensa tässä elämässä. Se on asia, jonka moni länsimainen nainen on kadottanut maallisuuden, työn ja muiden asioiden tullessa ensimmäisenä hänen elämässään.

***

Hyvät tavat kotona
suom. Ummu Ahmed

Ystävällisyyden levittäminen kotona 

'Aa'ishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) on sanonut: "Allaahin Lähettiläs  sanoi": 
'Kun Allaah (SWT) haluaa jotain hyvää perheelle, Hän panee alulle ystävällisyyden heidän keskuudessaan.'"

[kertonut Imaam Ahmad al-Musnadissa, 6/71; Saheeh al-Jaami', 303]

Toisen raportin mukaan:

"Kun Allaah rakastaa perheen ihmisiä, Hän panee alulle ystävällisyyden heidän keskuudessaan." (kertonut Ibn Abi al-Dunya ja muut; Saheeh al-Jaami', nro. 1704)

Toisin sanoen, he alkavat olemaan ystävällisiä toisilleen. Tämä on yksi niistä keinoista, joilla saavutetaan onnellisuutta kotona, sillä ystävällisyys on erittäin hyödyllistä puolisoiden välillä, ja lasten kanssa, ja se saa aikaan asioita, joita ei saada aikaan karkeudella, kuten Profeetta  sanoi:
"Allaah rakastaa ystävällisyyttä, ja palkitsee sen sellaisella tavalla, jolla Hän ei palkitse karkeutta tai mitään muuta." [Kertonut Muslim, kitaab al-Birr wa'l-Sillah wa'l-Aadab, no.2592]

Vaimonsa auttaminen kotitöissä

Monet miehet ajattelevat, että kotityöt ovat heidän alapuolellaan, ja jotkut luulevat, että heidän asemansa alenee, jos he auttavat vaimoaan tässä työssä.
Allaahin Lähettiläällä  oli kuitenkin tapana "ommella omat vaatteensa, korjata omat kenkänsä, ja tehdä kaikkia muita töitä, joita miehet tekevät kodeissaan." [kerännyt Imaam Ahmad al-Musnadissa, 6/21; Saheeh al-Jaami', 4927]

Tämän on sanonut hänen  vaimonsa 'Aa'ishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) , kun häneltä kysyttiin, mitä Allaahin Lähettiläs teki kotonaan; hänen vastauksensa kuvasi sitä, mitä hän oli itse nähnyt. Toisen raportin mukaan, ´Aa´ishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) sanoi:
"Hän oli kuin kuka tahansa muu ihminen: hän pesi vaatteensa, lypsi uuhensa ja tarjoili itselleen." [Kertonut Imaam Ahmad al-Musnadissa, 6/256; al-Silsilat al-Saheehah, 671]

Häneltä (Radiya-Llaahu ’anhaa) kysyttiin myös, mitä Allaahin Lähettiläällä  oli tapana tehdä talossaan, ja ´Aa´ishah (Radiya-Llaahu ’anhaa) sanoi,
"Hänellä oli tapana auttaa perhettään, ja kun rukouksen aika tuli, hän meni rukoilemaan." [Al-Bukhaari, al-Fath, 2/162]

Jos tekisimme näin tänä päivänä, saavuttaisimme nämä asiat:
* seuraisimme Profeetan  esimerkkiä
* auttaisimme vaimojamme
* tuntisimme enemmän nöyryyttä, ei ylimielisyyttä.

Jotkut miehet vaativat heti ruokaa vaimoiltaan, kun kattila on hellalla ja vauva huutaa nälkäänsä; he eivät ota lasta syliinsä ja odota hetken verran ruokaa. Olkoon nämä hadithit muistutuksena ja oppina.

Olla rakastava perhettään kohtaan ja laskea heidän kanssaan leikkiä

Hellyyden osoittaminen vaimolleen ja lapsilleen on yksi asioista, joka johtaa onnellisen ja ystävällisen ilmapiirin luomiseen kotona. Allaahin Lähettiläs  neuvoi Jabiria (Radiya-Llaahu ’anhaa) menemään naimisiin neitsyen kanssa, sanoen,
"Miksi et mennyt naimisiin neitsyen kanssa, jotta voisit leikkiä hänen kanssaan ja hän voisi leikkiä sinun kanssasi, ja sinä voisit saada hänet nauramaan, ja hän voisi saada sinut nauramaan?" [Tämä hadith on kerrottu monissa paikoissa Saheehaynissa, kuten al-Bukhaari, al-Fath, 9/121]

Profeetta  sanoi myös:
"Kaikki, minä yli Allaahin nimeä ei ole lausuttu, on laiskuutta ja leikkiä, paitsi neljä: mies, joka leikkii vaimonsa kanssa..." [An-Nisaa'i 'Ushrat an-Nisa'ssa, s.87; myös Saheeh al-Jaami']

Profeetalla  oli tapana kohdella vaimoaan 'Aa'ishaa (Radiya-Llaahu ’anhaa) hellästi, kun hän teki ghuslia hänen kanssaan, kuten hän (Radiya-Llaahu ’anhaa) on kertonut:
"Allaahin Lähettiläällä ja minulla oli tapana tehdä ghusl yhdessä yhdestä astiasta, ja hän teeskenteli ottavansa kaiken veden, jotta minä sanoisin, 'Jätä minulle vähän, minulle vähän,'" - ja molemmat heistä olivat janaabah'ssa (epäpuhtauden tilassa).[Muslim bi Sharh al-Nawawi, 4/6]

Tavat, joilla Profeetta  osoitti hellyyttä pieniä lapsia kohtaan, ovat liian kuuluisia, jotta niitä tarvitsisi mainita. Hän osoitti usein hellyyttään Hasanille ja Husaynille. Tämä on luultavasti yksi niistä syistä, miksi lapset olivat niin onnellisia, kun hän palasi matkoiltaan; he kiirehtivät toivottamaan hänet tervetulleeksi, kuten on kerrottu sahih hadithissa:

"Aina kun hän  palasi matkalta, hänen  perheensä lapset vietiin tapaamaan häntä." 

Hänellä (saws) oli tapana halata heitä, kuten 'Abd-Allaah ibn Jafar (Radiya-Llaahu ’anhaa) on kertonut:
"Aina kun Profeetta  palasi matkalta, meidät vietiin tapaamaan häntä. Eräänä päivänä me tapasimme hänet, Hasan, Husayn ja minä. Hän kantoi yhtä meistä edessään, toista selässään, kunnes saavuimme Madiinaan." [Saheeh Muslim, 4/1885-2772; katso selitys Tuhfat al-Ahwadhissa, 8/56]

Verratkaa tätä tilanteeseen sellaisissa kurjissa kodeissa, joissa ei kerrota totuudenmukaisia vitsejä (vitsejä, jotka eivät sisällä valheita), joissa ei ole hellyyttä, eikä armoa. Kuka luulee lastensa suutelemisen olevan isyyden arvokkuutta vastaan, hänen tulisi lukea seuraava hadith: Abu Hurayrah'lta (Radiya-Llaahu ’anhaa) , joka sanoi: "Allaahin Lähettiläs  suuteli al-Hasan ibn 'Alia, ja al-Aqra' ibn Haabis al-Tameem istui hänen kanssaan. Al-Aqra' sanoi: 'Minulla on kymmenen lasta, enkä ole koskaan suudellut yhtäkään heistä.' Allaahin Lähettiläs  katsoi häntä ja sanoi:
'Hänelle, joka ei näytä armeliaisuutta, ei näytetä armeliaisuutta.'"


***

Sukulaisten oikeudet
Shaykh Muhammad Ibn Saalih al-'Uthaymeen [1] [al-Istiqaamah]

suom. Ummu Ahmed

Sukulaiset ovat heitä, jotka ovat sukua sinulle veren kautta ja läheisiä; kuten veli, setä/eno, täti, tai heidän lapsensa. Kaikki, joilla on sukulaisuussuhde sinuun, heillä on joitain oikeuksia, riippuen siitä, kuinka läheisesti olette sukua. Tästä Allaah (swt) on sanonut:
"Tee sukulaisillesi oikeutta..." [suura al-'Israa' 17:26]

Allaah (swt) on myös sanonut:
"Palvelkaa Allaahia älkääkä mitään asettako Hänen rinnalleen. Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin läheisiä omaisianne.." [suura an-Nisaa 4:36]

Joten on pakollista meille kaikille kohdella sukulaisiamme parhaalla mahdollisella tavalla, ja tukea heitä heidän tarpeidensa mukaan, ja sen mukaan, miten he pyytävät apua ja tukea. Ja tätä vaatii Shari'ah (Islamilainen laki), 'aql (terve järki) ja fitrah (luonnollinen tila).

Ja on olemassa paljon kirjallista todistusaineistoa, joka kannustaa ja silatur-raheem (sukulaisuussuhteiden yläpitäminen); kuten mitä Abu Hurayrah radhiAllaahu 'anhu on välittänyt Profeetan (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoneen, "Todella, Allaah loi luodun, ja ennen kuin hän lopetti, Rahm (kohtu / sukulaisuussuhteet) nousi ylös ja sanoi: Onko tämä sen paikka, joka etsii turvaa Sinusta niistä, jotka kohtelevat kaltoin ja katkaisevat suhteensa minuun. Ja Allaah sanoi: Kyllä, todellakin, eikö se miellyttäisikin sinua, että pitäisin suhteita yllä niiden kanssa, jotka pitävät suhteita yllä sinun kanssasi, ja katkaisisin suhteet niihin, jotka katkaisevat suhteet sinuun? Joten Rahm sanoi: Kyllä, todellakin! Joten Allaah sanoi: Tämä on sitten sinulle. Sitten Allaahin Lähettiläs (sallAllaahu alayhi wa sallam) sanoi: "Lausu, jos haluat: 'Mutta jos teillä olisi valta, tekisitte varmasti ilkitöitä ja katkoisitte sukulaisuussiteenne. Nämä on Allaah kironnut ja saattanut kuuroiksi sekä sokaissut heidän silmänsä.' [Suura Muhammad 47: 22-23] [2]

Profeetta sallAllaahu 'alayhi wa sallam on sanonut myös: "Kuka uskoo Allaahiin ja viimeiseen päivään, pitäköön hän yllä sukulaisuussuhteita." [3]

Valitettavasti monet ihmiset eivät toteuta tätä haqqia (totuutta) ja he ylittävät sitä koskevia rajoja. Jotkut heistä eivät pyri olemaan yhteydessä sukulaisiinsa tai osoittamaan heille ystävällisyyttä; ei omaisuuden, eikä hyvän käytöksen kautta, eikä antamalla heille satunnaisia lahjoja, tai tarjoamalla heille apua, kun he sitä tarvitsevat. Todella, monia kuukausia voi kulua edes näkemättä tai tapaamatta heitä. Ja joskus, sen sijaan että pyrkisivät pitämään yllä sukulaisuussuhteita, jotkut ihmiset pyrkivät vahingoittamaan niitä, pyrkien satuttamaan sukulaisiaan - joko sanoilla tai teoilla, tai molemmilla. Sellaiset ihmiset jopa pitävät läheisiä suhteita yllä niiden kanssa, jotka eivät ole heille sukua, samaan aikaan katkaisten suhteensa sukulaisiinsa! Jotkut ihmiset pitävät yhteyttä vain sukulaisiinsa, jotka pitävät yhteyttä heihin, mutta katkaiset suhteet niiden kanssa, jotka katkaisevat suhteensa heidän kanssaan. Sellaiset ihmiset eivät ole oikeasti waasil (niitä, jotka pitävät yllä sukulaisuussuhteita) vaan ennemminkin he ovat niitä, jotka antavat samalla mitalla takaisin. He siis ylläpitävät suhteita vain niiden kanssa, jotka ylläpitävät suhteita heidän kanssaan - olivatpa he sukulaisia, tai muita. Mutta todellinen waasil (henkilö, joka pitää sukulaisuussuhteita yllä) on hän, joka pitää sukulaisuussuhteita yllä Allaahin tähden - välittämättä siitä, pitävätkö sukulaiset häneen yhteyttä vai eivät.

'Abdullaah ibn 'Amr (radhiAllaahu 'anhu) välitti Profeetan sallAllaahu 'alayhi wa sallam sanoneen: "Waasil (hän, joka pitää yllä sukulaisuussuhteita) ei ole hän, joka tekee niin vain vastavuoroisesti. Vaan waasil on hän, joka säilyttää suhteensa sukulaisiinsa, siinäkin tapauksessa, että sukulaiset katkaisevat suhteensa häneen." Eräs mies kysyi häneltä: Oi Allaahin Lähettiläs, minulla on sukulaisia, joihin pidän suhteita yllä, mutta he sanoutuvat irti minusta. Kohtelen heitä ystävällisesti, mutta he kohtelevat minua ilkeällä tavalla. Ja olen anteeksiantava ja kärsivällinen heidän kanssaan, mutta silti he käyttäytyvät töykeästi ja välinpitämättömästi minua kohtaan. Profeetta (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoi:

"Jos tilanne on kuten sanot, niin se on kuin täyttäisit heidän suunsa hiekalla. Ja Allaah jatkaa sinun auttamista ja tukemista niin kauan, kuin jatkat sen tekemistä mitä teet." [4]

Jos ei olisi muuta palkkiota sukulaisuussuhteiden ylläpitämisestä, kuin se, että Allaah ylläpitää suhteita waasilin kanssa tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa, ja että Hän levittää Armoaan sen takia, ja tekee asioista helpompia sen kautta, ja poistaa vaikeuksia ja huolia sen takia, sitten se olisi enemmän kuin tarpeeksi. Kuitenkin, tämän lisäksi, silatur-Raheem (sukulaisuussuhteiden ylläpitäminen) tuo mukanaan läheisyyttä perheeseen ja sukulaisiin, kuten myös rakkauden ja myötätunnon kehittymistä toinen toistensa välille, ja he ovat toistensa apuna helppoina että vaikeina aikoina, sekä muita vastaavia iloja ja mielihyvää - kuten hyvin tiedetään. Ja kun sukulaisuussuhteista ei pidetä kiinni, kaikki edellä mainitut hyödyt kääntyvät päinvastaisiksi, ja yhteiskuntaa kohtaa suuret vaikeudet.

Viitteet:

1. Shaykh Muhammad ibn Saalih al-Uthaymeenin kirjoittamasta Huquuq Da'at Ilayhal-Fitrah wa Qarrathash-Sharee'ah'sta (sivut 11-13).
2. al-Bukhaaree (nro. 5987) ja Muslim (nro. 3456)
3. al-Bukhaaree (nro. 6138), Abu Hurayrah'lta (radhiAllaahu 'anhu).
4. al-Bukhaaree (no. 5991)

***

Äitini! Parhain ystäväni!
Kirjoittanut Muhammad ash-Shareef 
suom. Ummu Ahmed

Aseer ibn Jaabir kertoo: Kun ihmisiä saapui Jemenistä, Umar kysyi heiltä, "Onko Uways Al-Qaranee joukossanne?" kunnes, eräänä vuonna, hän tapasi Uwaysin. Hän sanoi, "Oletko sinä Uways Al-Qaranee?" Hän sanoi, "Kyllä". Umar jatkoi, "Muraadista, sitten Qaranista?" Hän sanoi, "Kyllä." Umar kysyi sitten, "Vaivasiko sinua lepra ja ihosi parani paitsi dirhamin kokoiselta alueelta?" Uways sanoi, "Kyllä." Umar kysyi lopulta, "Onko sinulla äitiä (joka on elossa)?" Hän sanoi, "Kyllä." Sitten Umar sanoi, "Kuulin Allaahin Lähettilään sanovan, "Uways ibn Aamir tulee luoksesi valtuuskunnan kanssa Jemenistä, Muraadista, sitten Qaranista. Hän vaivasi kerran lepra ja hänen ihonsa parani, paitsi dirhamin kokoiselta alueelta. Hänellä on äiti ja hän kohtelee häntä lempeästi. Jos hän koskaan vannoisi Allaahin kautta (jostakin), Allaah täyttäisi hänen valansa. Jos pystyt, pyydä häntä pyytämään sinulle anteeksiantoa." Sitten Umar pyysi Uwaysilta, "Pyydä anteeksiantoa minulle." Ja Uways Al-Qaranee teki niin.

Allaah - Taa'ala - käski meitä,
[Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä, ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne. Jos toinen heistä tahi molemmat saavuttavat korkean iän sinun luonasi, älä halveksi äläkä soimaa heitä, vaan puhuttele heitä kunnioittavasti. Ja myötätunnolla ojenna kätesi heitä kohti ja lausu sävyisästi: "Oi Herra, ole laupias heille, sillä he kasvattivat minua kun olin pieni."] Al-Israa' 17:23-24

Ad-Daylami keräsi Al-Husayn ibn Alilta, että Profeetta sanoi, "Jos Allaah olisi tiennyt mitään pienempää kuin uff, joka on halveksivaa vanhempia kohtaan, Hän olisi tehnyt siitä Haram (kiellettyä)!" Bukhaarissa, eräs mies tuli Profeetan luokse pyytäen lupaa Jihaadiin. Profeetta kysyi häneltä, "Ovatko vanhempasi elossa?" Hän sanoi, "Kyllä." Hän sanoi, "Suorita Jihaad (lempeällä käytöksellä) heille."

Jos joku tulisi tänä päivänä tarjoamaan sinulle ilmaisen lounaan, mikä olisi vastauksesi? Epäilemättä hymyilisit, puhuisit heille ystävällisesti, ja varaisit heille erityisen paikan sydämessäsi heidän muistamiselleen. Miksi sitten meidän vanhempanne vastaanottavat vain kylmiä katseita, kovia sanoja ja katkeraa käytöstä ja he ovat keitä he ovat elämässämme? Kahdesta kolmeenkymmeneen vuotta he ruokkivat meidät, pukivat meidät, pesivät meidät, ja peittivät meidät armollaan. Heidän rakkautensa meitä kohtaan ei koskaan kuole vaikka me kuolisimmekin, rakkaus, joka menee jopa meidän ohitsemme, meidän lapsiimme ja jopa heidän lapsiinsa.
Rakkaat Veljet ja Sisaret, meillä kaikilla on vanhemmat, olivatpa he meidän kanssamme tai eivät, ja monet meistä eivät ole ymmärtäneet heidän asemansa vakavuutta elämässämme ja heidän oikeuttaan kunnioitukseen ja arvostukseen. Tänään haluan muistuttaa teitä ja itseäni vanhempiemme todellisesta asemasta, olkoon Allaah armollinen heille kaikille.

Birr Al-Waalidayn on eräs Mu'minin luonteenpiirteistä. Al-Hasan Al-Basree kuvasi sitä sanoen, "Al-Birr on totella vanhempia kaikessa mitä he pyytävät kunhan se ei ole tottelemattomuutta Allaahia kohtaan. Uqooq on hylätä vanhempasi, kieltäen heiltä kaiken hyvyytesi."
Ulamaa'n Ijma'n mukaan, on Fard olla kunnioittava ja tottelevainen vanhemmilleen! Ibn Hazm on sanonut, "Vanhempien totteleminen on Fard!" ja hän lainasi jaetta: [Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä, ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne.]

Jotta ymmärtäisimme paremmin mitä tarkoitetaan Birr al-Walidaynilla (lempeydellä vanhempia kohtaan), oppineet ovat asettaneet seuraavat ehdot:

* Yksi: Vanhempien mielihyvä tulisi sijoittaa ennen kenenkään muun mielihyvää, mukaan lukien itsensä, vaimonsa ja lapsensa. Kaikki.
* Kaksi: Heitä tulisi totella kaikessa mitä he käskevät tai kieltävät, vastasipa se sitten hänen halujaan tai ei, kunhan he eivät käske olemaan tottelematta Allaahia.
* Kolme: Heille tulisi tarjota kaikki, mitä tuntee heidän haluavan, kysyivätpä he sitä tai eivät. Se tulisi tarjota lempeydellä ja armolla, ymmärtäen että olemme vajaavaisia tarjoamaan kaiken mitä vanhempamme ansaitsevat.

Allaahin rakkaus seuraa siitä kun vanhempamme rakastavat meitä. Ja Allaahin viha seuraa siitä, kun vanhempamme ovat meille vihaisia.Ibn Abbaas, raa, on sanonut, "On kolme asiaa, joita ei hyväksytä, ellei sen paria ole täytetty. (Ja hän mainitsi), [Kiitä Minua (Allaahia) ja vanhempiasi...]

Ibn Abbaas jatkoi, "Sillä kuka kiittää Allaahia, eikä ole kiitollinen vanhemmilleen, Allaah ei hyväksy häneltä."

Profeetta sanoi, "Allaahin mielihyvä on vanhempien mielihyvästä, ja Allaahin viha on vanhempien vihasta."

Ajatelkaamme sitä, kuinka meistä moni kohtelee vanhempiaan. Vetäydymme heidän luotaan, kun he tarvitsevat jotakin. Emme koskaan käy heidän luonaan, jos olemme poissa heidän luotaan. Itse asiassa, monet ihmiset laittavat vanhempansa vanhainkoteihin. Ja kun riita syttyy meidän ja vanhempiemme välille, monet meistä huutavat heille ihan kuin riitelisimme pahimman vihollisemme kanssa, suojelkoon Allaah meitä kaikkia.

Verratkaamme tätä heihin, jotka olivat ennen meitä. Dhibyaan ibn Ali ath-Thowreella (ra) oli tapana matkustaa äitinsä kanssa Makkaan. Siellä, polttavassa kuumuudessa hän kaivoi pienen altaan ja täytti sen viileällä vedellä. Sitten hän kääntyi äitinsä puoleen ja sanoi, "Ummi, istu tähän veteen viilentääksesi itseäsi."

Monille meistä, ystävämme ovat tärkeämpiä kuin oma äitimme ja isämme. Olemme unohtaneet ajan, kun eräs mies saapui Profeetan luokse ja kysyi, kuka ansaitsi eniten hänen seuransa. Hän vastasi, "Äitisi" Äitisi!" Kunnes neljännellä kerralla hän sanoi, "Isäsi." Nykyään, kun tavallinen kysymys, "Kuka on paras ystäväsi?", esitetään, kuinka moni sanoisi, "Äitini!". Mutta näin tähän kysymykseen tulisi vastata ja täyttää.

Se, mikä miellyttää vanhempiamme, tulee kaikkea ennen, kunhan se ei ole Allaahin tottelemattomuutta. Oppineet ymmärsivät tämän ja näyttivät meille esimerkkiä. Haywah bin Shurayh'lla (ra), yhdellä Ummah'mme Imaameista, oli tapana pitää tunteja kotinsa edessä. Tunnin aikana, hänen äitinsä kutsui häntä ruokkimaan kanat. Hän nousi, lähti halaqah'sta, ja meni ruokkimaan kanat.

Kaikki me tahdomme Allaahin hyväksyvän meiltä, kaikki me tahtoisimme astua Paratiisiin. Katsokaa alas rakkaat veljet ja sisaret - ja löydätte Paratiisiin äitienne jalkojen juuresta.
Ahmad ja An-Nasaa'ee ovat kertoneet Mu'aawiyah ibn Jaahimah As-Sulameelta: Isäni, Jaahimah (raa) meni Profeetan luokse ja kysyi, "Oi Allaahin Lähettiläs, tahtoisin mennä taistelemaan Allaahin tähden, ja olen tullut pyytämän sinulta neuvoa." Profeetta kysyi häneltä, "Onko äitisi elossa?" Hän sanoi, "Kyllä." "Sitten pysy hänen lähellään," neuvoi Profeetta - Sal Allaahu alayhi wa Sallam, "Sillä hänen jaloissaan on Jannah (Paratiisi)!"

Toisaalta, vanhempiemme surulliseksi tekeminen tai heidät jopa itkemään saaminen on yksi monista tavoista ansaita Allaahin viha. Imam Ahmad kertoo, Abdullaah ibn Amr ibn Al-Aasilta (raa): Eräs mies tuli Profeetan luokse antaakseen hänelle uskollisuuden valan. Hän sanoi, "Olen tullut antamaan uskollisuuden valan Hijraa varten! Ja olen jättänyt molemmat vanhempani itkemään." Profeetta käski häntä, "Mene takaisin, ja samalla tavalla kun sait heidät itkemään, saa heidät nauramaan." Ibn Umar (raa) sanoi, "Vanhempiensa saaminen itkemään on Uqooqin, suuren synnin, joukossa!"

Shaykh al-Qaasim on kerran sanonut, "Subhaan Allaah! Kuinka voimme jättää vanhempanne nyyhkimään, kyyneleitä, joiden takia Allaahin valtaistuin tärisee, kyyneleitä, jotka saavat enkelit taivaassa epäjärjestykseen, ja sitten väitämme haluavamme mennä tekemään Jihaad, jotta Allaah olisi meihin tyytyväinen? Menkää takaisin ja tehkää heidät onnellisiksi vierailullanne kuten teitte heidät surullisiksi lähdöllänne. Jos he nauravat ja ovat tyytyväisiä teihin, myös Allaah on tyytyväinen."

Äitinsä hautajaisten aikana, Al-Haarith Al-Aklee (ra) itki. Kun häneltä kysyttiin syytä kyyneleisiin, hän sanoi, "Miksi en itkisi, kun yksi ovistani Paratiisiin on nyt sulkeutunut?"

Osa II: Sitä niittää mitä kylvää

Kaukaisessa maassa, kauan sitten, syntyi sokea poika. Hänen leskeksi jäänyt äitinsä, hyvä musliminainen, ei menettänyt toivoaan du'aassaan ja hän rukoili jatkuvasti. Muutamaa vuotta myöhemmin, hänen poikansa näkö palasi. Al-Hamdu lillaah.

Hän ymmärsi, ettei hänen kylänsä ollut sovelias hänen pojalleen suoriutua islamilaisesta koulutuksesta, joten poikansa kanssa he muuttivat Makkaan. Siellä hän näki poikaansa ohjattavan Qur'aaniin ja haditheihin, jälkimmäisestä tullen hänen keskipisteensä. Hän meni kauas keräämään haditheja ja kokosi hadith-kirjan, joka on seuraava Qur'aanista aitoudeltaan, unohtamatta äitiään, joka oli kasvattanut hänet hyvin. Hänen äitinsä nimesi hänet Muhammad ibn Isma'iliksi, ja monet meistä tuntevat hänet tänään: Al-Iman Al-Bukhaarina!

Rakkaat veljet ja sisaret, kuinka usein viljelijä kylvää vehnää ja se kasvaakin auringonkukaksi? Saatatte sanoa ettei koskaan! Sillä kuinka joku voi kylvää toisen kasvin siemenen ja odottaa toisen kasvin kasvavan. Niin ei vain tapahdu. Samalla tavoin, monet vanhemmat jättävät lapsensa vaappumaan television, musiikin, elokuvien ja uskottomien ystävien mutaan. Sitten kun lapsi saavuttaa 12. luokan ja pyytää päästä päätöstanssiaisiin tyttöystävän kanssa, tai kun hän aloittaa yliopiston ja lopettaa rukoilemisen, tai kun hän menee naimisiin Kafirin kanssa ja hänestäkin tulee sellainen, sitten vanhemmat sanovat, "Mitä tapahtui?"

Veljet ja siskot, se on sato jonka kylvimme. Jos emme kasvata lapsistamme tottelevaisia, mistä me odotamme heidän oppivan? Jos emme itse harjoita Islaamia, kuka on esimerkkinä lapsillemme? Kuinka opetat lastasi heräämään Fajrille, kun hän näkee isänsä ja äitinsä nukkuvan, päivästä toiseen? Saatatte kysyä, kuinka kasvatan lapsistani hyviä muslimeja, tottelevaisia vanhemmilleen? Miettikää seuraavaa:

Ensinnäkin: Lapset tulisi pitää kurissa koko nuoruutensa ajan. Hisham ibn Abd Al-Malikin poika ei saapunut Jumu'ah'aan yksi viikko. Kun hän tapasi hänet myöhemmin, hän kysyi häneltä, "Miksi et saapunut Jumu'ah'aan?" Hänen poikansa vastasi, "Aasini ei kyennet tekemään matkaa." Hänen isänsä sanoi sitten, "Etkö olisi voinut kävellä!" Kokonaisen vuoden tämän jälkeen Hisham ibn Abd al-Malik pakotti poikansa kävelemään Jumu'ah'aan.

Toiseksi: Isän ja äidin jumalanpelko saavuttaa lapset. Qur'aanissa, Allaah muistuttaa meitä Khidrin tarinasta, ja kuinka hän rakensi uudelleen muurin kahdelle orvolle: [Muuri kuuluu kaupungin kahdelle orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies] Al-Kahf 18/82

Katso kuinka Allaah suojeli näitä orpoja heidän isänsä hurskauden tähden. Tafsiirissa sanotaan, että se oli heidän isoisänsä seitsemän sukupolven takaa! Sa'eed ibn Jubayr sanoi, "Usein pidennän rukoustani poikani tähden, kenties Allaah suojelee häntä (sen takia)."
Lopuksi, miettikäämme vanhempiemme kunnioittamisen hyvettä:

* Se on yksi hienoimmista asioista, joita voimme tehdä. Bukhaarissa ja Muslimissa, Abd Allaah ibn Mas'oodilta (raa), eräs mies kysyi Profeetalta - Sal Allaahu alayhi wa Sallam, "Mitä tekoa Allaah rakastaa eniten?" Hän sanoi, "Salah ajallaan." Mies kysyi, "Ja sitten?" Hän sanoi, "Vanhempiensa kunnioittaminen ja arvostaminen." Hän sanoi, "Ja sitten?" "Jihad Allaahin tähden."

* Se on keino saada syntejämme anteeksi. Kun Allaah käski Qur'aanissa [Me olemme myös käskeneet ihmisen tehdä hyvää vanhemmilleen...] Seuraava jae sanoo meille: [Näiltä vastaanotamme parhaan, mitä he ovat tehneet, ja annamme anteeksi heidän pahat tekonsa, koska he kuuluvat Paratiisin asukkaisiin...] Al-Ahqaaf 46/15-16

*Vanhempiemme kunnioittaminen johtaa meidät Jannah'aan! Muslimissa, Abu Hurayrah'lta (raa): Kuulun Allaahin Lähettilään sanovan, "Tuhoutukoon hän! Tuhoutukoon hän! Tuhoutukoon hän!" Häneltä kysyttiin, "Kuka, oi Allaahin Lähettiläs?" Profeetta sanoi, "Hän, jonka vanhemmat saavuttavat korkean iän hänen eläessään, yksi tai molemmat heistä, ja hän ei pääse Paratiisiin (heille osoittamansa hyvyyden takia).

Ja kun vanhempamme ovat poissa, hyvyys heitä kohtaan ei lakkaa.

Malik ibn Rabi'ah Al-Sa'idi on kertonut: Olimme istumassa Allaahin Lähettilään seurassa, kun eräs Ansaari mies saapui ja kysyi, "Oi Allaahin Lähettiläs, "Onko Birr'istani vanhempiani kohtaan jäljellä mitään, jota voisin osoittaa heille heidän kuolemansa jälkeen?" Profeetta sanoi, "Kyllä, neljä asiaa: Rukoile ja pyydä anteeksiantoa heille. Täytä heidän lupauksensa. Ole ystävällinen heidän ystävilleen. Ja ylläpidä sukulaisuussuhteita, jotka tulevat vain heidän suunnastaan. Tämä on jäljellä Birr'istasi heille heidän kuolemansa jälkeen."

Ahmad, Abu Dawood, ja Ibn Maajah. Aamir ibn Abd Allaah ibn az-Zubayr (ra) on sanonut, "Isäni kuoli, enkä kokonaiseen vuoteen pyytänyt Allaahilta muuta kuin että Hän antaisi anteeksi isälleni."
Muistakaa, rakkaat veljet ja siskot, kun tapaatte vanhempanne tänään, Allaahin Lähettilään sanat, "Fa fiihima fa Jaahid! Tehkää jihadia (käytöksessänne) vanhempianne kohtaan."

Oi Allaah, anna meille ja vanhemmillemme anteeksi, ja palkitse heidät parhaimmalla palkkiolla.
Oi Allaah, korota heidän asemaansa tuonpuoleisessa ja tässä Dunyassa; tee siitä, mitä heille tapahtuu, sovitus heidän synneilleen. Oi Allaah, anna heille sija Firdawsissa, Jannah'n korkeimmalla tasolla, Profeettojen, Siddiiqiinien ja Marttyyreiden kanssa.


http://www.muslimtents.com/pisara/main.html

Kaikki oikeudet kuuluvat kirjoittajille
***

Lau Elo 02, 2014 1:02 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea