Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Khawlah bint al Azwar

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Khawlah bint al Azwar
Kirjoittaja Viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1586

Lähetä Khawlah bint al Azwar Vastaa lainaamalla viestiä
KUKA SINÄ OLET?
Tarina tuntemattomasta taistelijasta

Khawlah bint al Azwar

”Vannon kautta Allahin, tulen taistelemaan Allahin polulla ja tulen seuraamaan niitä ihmisiä, jotka kääntyvät Allahin puoleen. Luojani ei tule koskaan näkemään selkääni ja pakoani taistelusta. Jos käännän selkäni, tulen olemaan tottelematon Allahia kohtaan ja sitten minusta tulee syntinen.”

Näin sanoen, Diraar bin al Azwar (ra) sanoi takbiirin (Allaahu akbar) ja syöksyi roomalaisten joukkoon ja hyökkäsi heitä vastaan.

Kuullessaan takbiirin, toiset muslimit seurasivat ja takbiir kaikui taistelukentällä ja hajoitti kuffareiden sydämet palasiksi. Diraar (ra) taisteli sellaisella intohimolla, että hän tappoi kaikki, jotka tulivat häntä vastaan kunnes hän saavutti paikan, jossa perusjoukot seisoivat. Hän ymmärsi, että tämä tarkoitti, että Darwaan (roomalaisten joukkojen kenraali) tulisi olemaan siellä. Tämän tietäen, hän hyökkäsi sotilasjoukkoa vastaan. Ensimmäiseksi hän hyökkäsi lipun kantajaa kohtaan ja keihästi tämän sellaisella iskulla, että hän kaatui siihen paikkaan. Yhtäkkiä hänen silmänsä osuivat Darwaniin. Hän lähti tätä kohti. Darwanin lähellä oli sotilas, joka kantoi ornamenttista ristiä. Diraar (ra) iski häntä keihäällä, joka repi hänen toisen puolen irti ja risti tippui alas maahan. Kun Darwaan näki tämän, hän tiesi hänen loppunsa tulleen. Hän ei kyennyt tulkitsemaan ristin tippumista kuin merkkinä hänen ja armeijansa kukistumisena. Hän nousi hevosensa selkään, ajatuksena nostaa risti ylös mutta samaan aikaan jotkut muslimit, jotka olivat sen lähellä laskeutuivat hevostensa selästä nostaakseen sen ja piirittivät Darwaanin.

Diraar (ra) oli vielä kiinni taistelussaan mutta kun hän näki mitä oli tapahtumassa, hän sanoi: ”Oi muslimien joukko, ei tämä risti ole minulle oikeutettu taikka teille. Näin ollen älkää ajatelko sen ylösnostamista. Kun olen valmis tämän roomalaisen koiran ja hänen armeijansa kanssa, minä itse nostan sen ylös.”

Darwaan ymmärsi arabiaa ja kun hän kuuli nämä sanat, hän ajatteli paeta taistelusta mutta hänen armeijan miehet näkivät hänen karkaavan ja sanoivat vihaisesti: ”Mihin sinä olet karkaamassa?” Hän vastasi: ”Minä pakenen pelosta tästä Shaitaanista (viitaten Diraariin (ra). Hän on niin pelottava henkilö, oletteko te koskaan nähnyt yhtä vastenmielistä, pelkoa lietsovaa henkilöä?”

Kun Diraar (ra) vaistosi, että Darwaan aikoi karata, hän kutsui heti muslimeita. Hän suoristi keihäänsä ja lähti hevosensa kanssa suoraan häntä kohti. Roomalaiset kuulivat hänen huudon ja kaikki käänsivät hevosensa häntä kohti, saartaakseen hänet.

Sillä hetkellä hän sanoi: ”Kuolema on todellista, kuinka voin paeta sitä? Jannah, Paratiisi on parempaa kuin Jahannam, Helvetti. Tämä on minun shahada, Oi te, jotka olette paikalla, olkaa todistajiani ja kaikki minun työni ja saavutukseni ovat vain Herraani miellyttääkseni.”
Näiden sanojen myötä, hän hyökkäsi roomalaisia vastaan, jotka olivat tulossa häntä kohti. Hän tappoi heidät ja syöksyi syvemmälle vihollisten joukkoon löytääkseen Darwaanin.

Jotkut roomalaiset sotilaat tulivat hänen takaa ja hitaasti ympäröivät hänet kaikilta neljältä eri suunnalta. Hän torjui kaikki hyökkäykset joka puolelta ja kehen hänen miekkansa osui, se tarkoitti tämän kuolemaa. Tällä tavalla hän iski miekkansa moneen urheaan roomalaiseen taistelijaan. Sen jälkeen hän kutsui muslimeita: ”Totisesti Allah rakastaa niitä, jotka taistelevat Hänen polullaan joukoittain, kuin olisivat yksi joukko.”

Tähän saakka muslimit eivät olleet tietoisia siitä, että Diraar (ra) oli roomalaisten piiritettynä ja he lähtivät nopeasti häntä kohti. Hamraan bin Wardaan saavutti hänet ja iski tätä keihäällä. Se osui Diraaria oikeaan käteen. Hänen käsi irtosi, puutuneena kivusta.

Kuin haavoittunut leijona, hän nousi uudestaan ylös, saavuttaen ryhdikkyytensä, hän hyökkäsi keihäänsä kanssa. Diraar (ra) iski rintakehään ja halkaisi hänen ruumiinsa kahteen osaan. Kun hän yritti ottaa keihästään ulos, keihään terä oli juuttunut luuhun kiinni ja keihäs tuli ulos ilman terää. Kun roomalaiset huomasivat, että keihäs oli ilman terää, he nopeasti saarsivat hänet ja ottivat islamin leijonan vangikseen.

Kun sahaabat (radi Allaahu anhum) näkivät tämän, heidän surullaan ei ollut rajoja. He yrittävät hyökätä toisen kerran ja vapauttaa Diraarin mutta ilman tulosta. Tämän jälkeen, jotkut muslimit menettivät uskonsa ja koittivat karata mutta Raafi’ bin ’Umayrah al Taa’ii (ra) pysäytti heidät sanoen:

”Mihin te olette menossa? Ettekö tiedä, että kuka tahansa joka pakenee Allahin vihollisia tulee olemaan Allahin vihan alla. Monet Jannan ovet avataan mujaahidiineille ja heille, jotka ovat kärsivällisiä. Oi uskon nostattajat, olkaa kärsivällisiä ja muistakaa, että jos joku teidän sotilaistanne tai teidän johtajistanne jää vangiksi, Allaah on vielä elossa ja Hän katsoo (teitä).”

Tämän seurauksena, muslimit nousivat uuteen taistoon ja iskivät miekkansa moneen roomalaisen armeijan johtajaan.

Kun Khaalid ibn Al Waliid (ra) kuuli Diraarista ja monen muslimin shahadasta, hän oli erittäin surullinen. Hän kysyi: ”Kuinka monta roomalaista siellä oli? ”Kaksitoistatuhatta” oli vastaus. Hän vastasi: ”Kautta Allahin, en tiennyt, että vihollisen joukko oli niin suuri. En olisi muuten lähettänyt ihmisiä heidän turmiokseen taistellen heitä vastaan.” Hän kysyi lisäksi: ”Kuka on tämän armeijan johtaja?” Ja siihen vastattiin Darwaan, Himssin kuvernööri ja Diraar (ra) tapoi hänen poikansa Hamdaanin.” Khaalid (ra) sanoi: ”EI ole muuta mahtia tai voimaa kuin Allaah, Korkea ja Suurin. Laa hawla wa laa quwwata illaa billaah.”


Sen jälkeen hän kysyi neuvoa Abu ’Ubaydah ibn al Jarralta (ra). Abu ’Ubaydah neuvoi häntä jatkamaan taistelua roomalaisia vastaan. Hänen neuvonsa oli, että pitää osan armeijaa luotettavan komentajan kanssa kun samaan aikaan Khaalidin (ra) tulisi mennä lopun armeijan kanssa taistelmaan roomalaisia vastaan. Hän otti neuvon vastaan ja teki Maysarah ibn Mashooqista (ra) tuhansien sotilaiden komentajan ja sanoi hänelle, ettei hän saisi siirtyä pois sieltä mihin hänen joukkonsa oli asetettu.

Tämän jälkeen, puhen armeijalleen hän sanoi: “Päästäkää suitset käsistänne ja tähdätkää nuolenne ja kun hyökkäätte vihollista vastaan, hyökätkää yhdessä. On todennäköistä, että tulemme vapauttamaan Diraarin jos hän vielä elossa ja näin me voitamme. Kuitenkin, jos niin tapahtuu, että vihollinen toimii hätiköidysti ja tekee hänestä shahiidin, niin insha Allaah al-Aziiz, me totisesti kostamme ja olen varma että Allaah Ta’aala ei anna meidän surra hänen takiaan (että he löytävät hänet elossa).

”Tänään on päivä, jolloin totuus saavuttaa tavoitteensa. Kun kuolema tulee, hän ei pelkää sitä. Minä tyydytän keihääni janon silmän verellä. Kypärä ja haarniska, minä hajotan ne kaikki kappaleiksi. Se mitä ennen on saavutettu, minä myös tulen saavuttamaan sen huomenna.”

Tämän sanottuaan, Khaalid (ra) lähti eteenpäin kun hän yhtäkkiä näki ratsastajan, pukeutuen mustaan, peittäen kasvonsa, lyhytkaulaisella, rusehtavalla isolla hevosella. Ratsastajan kädessä oli pitkä kiiltävä keihäs ja tyyli ja tapa viittasi rohkeuteen ja urhoollisuuteen, joka paistoi kaikkialta tästä ratsastajasta. Ratsastajalla oli vihreä ’imaamah (huivi, turbaani), jonka päädyt oli kiedottu selän takaa eteen rintakehälle ja hän lähti kannustaen armeijan edelle.

Kun Khaalid (ra) näki tämän ratsastajan, hän sanoi: “Oi mitä tiedän, tämä ratsastaja on, vannon Allahin kautta, rohkea ja urhoollinen henkilö.”

Kun tämä ratsastaja meni eteenpäin ennen muita, kohti epäuskovien armeijaa, muslimien armeijan seurasi hänen perässään.

Kun Raafi’ ibn ’Umar al Taa’ii taisteli vihollista vastaan keskittyneesti ja kohtasi heitä sinnikkäällä rohkeudella, hän huomasi Khaalidin (ra) tuomassa hänen lisäjoukkonsa taisteluun. Yhtäkkiä hän huomaisi myös ratsastajan.


Ratsastaja laskeutui roomalaisten päälle kuin haukka laskeutuu ja sai aikaan ennenkuulumatonta paniikkia roomalaisten keskuudessa. Kuka tahansa sotilas, joka joutui hänen tiellensä sai surmansa, ja näin ratsastaja eteni eteenpäin sisälle roomalaisten joukkoa.

Ratsastaja oli kuin salama, yhdessä hetkessä hän oli katkaissut miekallaan pari päätä. Sotilaiden joukot vähenivät ja kaatuivat tästä suuresta roomalaisten sotajoukosta. Kun ratsastajan miekka tuli ulos tehtävästään, siitä tippui verta, joka aiheutti suurta ahdinkoa ja levottomuutta kuffaareiden sydämessä ja ahdinko ja toivottomuus oli väistämätöntä.

Kun ratsastaja oli vaikeassa tilanteessa, hän kääntyi ja tuli takasin uudelleen hyökäten. Ratsastaja iski ja teurasti roomalaisia ja sai aikaan suurta hajaannusta monen rohkean roomalaisten joukossa. Sen jälkeen ratsastaja vetäytyi roomalaisten luota ja meni pois heidän näkyviltä mutta se tuska ja ahdinko, jota he kokivat ratsastajan hyökkäyksestä jätti jälkensä roomalaisiin.

Raafi’ ibn ‘Umayrah al Taa’ii ja hänen sotilaat luulivat, että tämä oli Khaalid, joka kykeni taistelemaan tämän kaltaisella rohkeudella ja voimalla. He olivat tästä varmoja kunnes Khaalid (ra) tuli heidän eteensä. Raafi’ (ra) ihmetteli ääneen: “Kuka tämä henkilö sitten on, joka antaa elämänsa Allahille, ilman pelkoa ja tappaen kuffaareita näin suurin määrin?” Khaalid (ra) vastasi: ”Vannon kautta Allahin, minä myös olen yllättynyt tämän henkilön rohkeudesta, jota hän osoittaa.” Diraar (ei ibn al-Azwar) sanoi: ”Oi Amiir, tämä on totisesti tuntematon henkilö, joka menee suoraan roomalaisten keskelle ja tappaa heidän sotilaita oikealta ja vasemmalta.” Sitten Khaalid sanoi: ”Oi muslimit, tulkaa yhteen ja valmistautukaa uuteen hyökkäykseen.”

Kaikki muslimit laittoivat aseensa valmiiksi ja keihäät paikoilleen ja suoristivat rivinsa. Khaalid (ra) oli etujoukossa. Hänen tavoitteena oli hyökätä roomalaisia kohti kun yllättäen ratsastaja, joka oli yltäpäältä veressä ja jonka hevonen oli hiestä hukkumaisillaan, ilmestyi menien roomalaisten armeijaa kohti.

Kuka tahansa roomalainen sotilas, joka meni lähellekään ratsastajaa, ratsastaja taisteli sellaisella rohkeudella, joka tiesi roomalaisen kuolemaa. Ratsastaja yksin ja itsenäisesti taisteli monta sotilasta vastaan. Tämän nähtyään, Khaalid (ra) ja loput armeijan joukoista järjestivät hyökkäyksen ja pelastivat ratsastajan roomalaisilta sotilailta, jotka olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Tämä oli miten muslimiarmeija ja ratsastaja kohtasivat.

Muslimiarmeija katsoi ratsastajaa tarkkaavaisesti. Khaalid (ra) puhui lujaa ja sanoi: ”Oi sinä, olet antanut henkesi Allaahin takia ja purkanut vihasi vihollisiamme kohtaan, Allaah antakoon sinulle palkkiosi. Olisi parempi, jos näyttäisit kasvosi, jotta voisimme tietää kuka olet.”

Ratsastaja ei piitannut näistä Khaalidin (ra) sanoista ja ennen kuin hän oli edes sanonut sanottavansa loppuun, hän yritti jo paeta hänen luotaan. Muslimien armeija saarsi hänet ja sanoi: ”Oi Allahin palvelija, islamin armeijan johtaja, amiir, puhuu sinulle ja sinä et piittaa mitään ja välttelet häntä ja koetat paeta häneltä. Kaikella kunnioituksella, sinun tulisi mennä hänen luokse ja kertoa nimesi ja sukupuusi, jotta sinun asemasi olisi korotettu.” Mutta ratsastaja ei sanonut mitään.

Kun Khaalid (ra) ei saanut mitään vastausta ratsastajalta, hän itse meni ratsastajaa lähelle. Hän sanoi: ”On suuri sääli, että kaikki muslimit ja minä olemme kärsimättömiä tietämään sinusta lisää ja sinä olet täysin piittaamaton tästä. Kuka sinä olet?”

Ja tähän ratsastaja vastasi. Ja se oli naisen ääni, joka puhui.


”Oi Amiir, en ajatellut olla tottelematon sinua kohtaan mutta en vastannut sinulle koska olin liian ujo, sillä olen yksi heistä, joka käytää hijaabia ja elää hijabissa. Joka tapauksessa tulin tänne koska sydämeni on kipeä ja se suru joka sieltä kumpuaa, toi minut tänne. ”

Khaalid (ra) kysyi: ”Kuka sinä olet?”

Hän vastasi: ”Olen vangitun Diraarin sisko. Khawlah bint al Azwar. Istuin joidenkin Mazhajin heimon naisten joukossa kun sain tietää veljeni vankeudesta. Siltä istumalta nousin hevoseni selkään ja saavuin tähän paikkaan ja tein mitä näitten minun tehneen.”

Kuullessaan tämän, Khaalid ibn Waliidin sydän pakahtui. Hän alkoi itkeä ja sanoi:” Meidän kaikkien tulisi tehdä joukkohyökkäys ja olen toiveikas, insha Allaah, että saavumme sinne missä veljesi on ja me vapautamme hänet ja me tulemme voittamaan.”


Khawlah vastasi: ”Minä tulen myös osallistumaan taisteluun, insha Allaah.”

Khaadil määräsi armeijansa pakenevan roomalaisten armeijan perään, Khawlah johtaen hyökkäystä. Hän etsi veljeään joka paikasta mutta turhaan. Keskipäivään mennessä voitto oli huomattava ja suurin osa roomalaisista sotilaista oli saanut surmansa.

Tietäen, että vankien tulisi olla jossain, Khaalid lähtetti Khawlan monen ritarin kanssa etsimään heitä. Pitkän takaa-ajan jälkeen he saavuttivat roomalaisten joukon, joka oli kuljettamassa vankeja heidän päämajalleen. Taistelun jälkeen kaikki roomalaiset vartijat tapettiin ja vangit pääsivät vapaaksi.

Khawlah radi Allaahu anhaa ja muut naiset osallistuivat muihinkin taisteluihin ja yksi paikalla olleista sotureista oli sanonut:

”Meidän naiset olivat paljon julmempia/kovempia meitä kohtaan kuin roomalaiset. Meistä taisteluun palaaminen ja kuolema oli paljon helpompaa kuin naistemme raivon kohtaaminen niiden jälkeen.”


_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Tor Mar 03, 2011 1:50 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1586

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Toisessa taistelussa Ajnanissa, Khawlan keihäs rikkoutui ja hänen tammansa kuoli ja hän joutui vangiksi. Hänen yllätykseen roomalaiset hyökkäsivät naisten leiriin ja ottivat osan heistä vangiksi. Heidän johtajansa vie vangit heidän komentajalle ja käski Khawlan muuttaa hänen telttaansa. Hän on raivoissaan ja päätti, että kuolema olisi kunniallisempaa kuin elämä häpäistynä.

Hän nousi seisomaan naisten joukossa ja kutsui heitä taisteluun vapautensa ja kunniansa tähden tai kuolemaan. Muut innostuivat hänen suunnitelmastaan. He ottivat telttojen tukikeppejä ja keihäitä ja hyökkäsivät roomalaisia vartioita kohti, pitäen rintamansa tiiviinä, aivan kuten Khawla oli neuvonut.

Khawla johti hyökkäystä, tappaen ensimmäisen vartijan hänen seipäällään kun muut naiset seurasivat häntä. Al Waqidin mukaan, he onnistuivat päästämään 30 roomalaista ritaria hengiltä kun Khawla innosti heitä lauseillaan, joka sai heidän verensä kiehumaan.
Roomalaisten johtaja raivostui kuultuaan mitä oli tapahtunut ja johdatti ritareiden lisäjoukon näitä naisia vastaan vaikka ensin hän yritti houkutella naisia monilla eri lupauksilla. Hän kertoi Khawlalle, että aikosi mennä hänen kanssaan naimisiin ja tekisi hänestä Damaskuksen ensimmäisen naisen (ts.kuningattaren). Mutta Khawla vastasi hänelle tyynesti ja vastenmielisesti: ”En ottaisi sinua edes kameleitteni paimeneksi! Kuinka sinä voit kuvitella, että alentaisin itseni ja eläisin sinun kanssasi? Vannon, että tulen olemaan se, joka tulee katkaisemaan kaulasi röyhkeytesi takia.”

Taistelun edetessä, naiset pitivät pintansa, ylläpitäen asemansa koko ajan, kannustaen toisiaan ja ajaen pois heitä vastaan hyökkäävät heidän pitkien seipäiden kanssa. Yllättäen Khalid ibn Waliid ja hänen armeija saapui taistelukentälle. Taistelun edetessä yli 3000 roomalaista sai surmansa. Nainen, joka oli osallistunut taisteluun, kertoi ylpeästi, että Khawla tappoi viisi ritaria. Yksi heistä oli se johtaja, joka oli loukannut Khawlaa.

Toisessa taistelussa roomalaisten armeija oli paljon suurempi lukuisempi kuin muslimien armeija. Monet sotilaat pakenivat mutta ei kauaa. Khawla ja muut naiset tapasivat pakenevat sotilaat ja kyseenalaistivat heidän rohkeutensa ja pakottivat heidät takaisin taisteluun. Miehet olivat niin yllättyneitä kun he kohtasivat Khawlan, joka veti miekkansa tupesta ja johti hyökkäystä. He käänsivät hevosensa ympäri ja liittyivät taisteluun, jonka he lopulta voittivat.

Khawlasta tuli legenda jo hänen elinaikanaan. Hän on jättänyt miehille ja naisille esimerkkinsä, jonka mukaan jokaisen tulisi taistella sen puolesta mihin uskoo ja eikä ikinä tulisi hyväksyä häviämistä.

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Maa Mar 07, 2011 7:00 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea