Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Profeetan (S) ajan 'Abdullah ibn Ubai ja Medinan tekopyhät

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Profeetan (S) ajan 'Abdullah ibn Ubai ja Medinan tekopyhät
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Profeetan (S) ajan 'Abdullah ibn Ubai ja Medinan tekopyhät Vastaa lainaamalla viestiä

Medinan tekopyhät Profeetan (S) aikana

Ibn Kathirin sekä 'Ali Muhammad al-Sallabin teoksista valikoinut ja suomentanut 'Abdullah Rintala vuonna 1433 eli 2011.

Nifaaq (Tekopyhyys)

Juutalaisilla oli tapana sanoa Profeetalle (S) As-Samu alayka (Kuolema kanssasi) uskoen, että koska mitään ei heille tapahdu heidän sanoessaan tämän, niin Muhammad (S) ei voi olla Profeetta. Allah lähetti alas, että {"Kun he tulevat luoksesi tervehtien sinua sanoilla, joilla Allah ei sinua tervehdi sanoen 'Miksi Allah ei rankaise meitä siitä, mitä sanomme?' Riittävästi heille on Jahannam, jossa he kärventyvät."}

Medinassa oli toinenkin ryhmä, joita juutalaiset tukivat ollen myös näiden neuvonantajia, tekopyhät (al-munaafiqeen). Allah sanoo heistä: {"Kun he tapaavat Uskovia, he sanovat 'me uskomme' mutta kun he ovat saatanoidensa (juutalaisten) kanssa, he sanovat 'olemme oikeasti kanssanne, me vain pilailimme."}
{"He jotka kääntyivät takaisin epäuskoon kun Johdatus oli tullut selväksi heille, Sheitaan lumosi heidät lupauksillaan ja he sanoivat niille, jotka inhoavat mitä Allah lähetti alas 'Tottelemme teitä vain osassa asioita."}

Tarkoittaen, että mikäli heitä (juutalaisia) tottelee vain osissa asioita, niin se riittää, että on jättänyt Islamin, muuttunut tekopyhäksi.

{"Etkö ole harkinnut heitä, jotka ovat liittolaisia niille, joille Allahin viha lankeaa. He eivät ole Teistä eikä liioin heistä. He vannovat valheelle tietäen valehtelevansa. Allah on valmistanut heille ankaran rangaistuksen. Totisesti se oli pahuutta mitä he tekivät. He ottivat valheelliset valansa suojakseen kääntääkseen ihmisiä pois Allahin Tieltä. "}

Jotkut muslimit uskoivat tekopyhien sanoja ja kaiken lisäksi vielä imitoivat heidän ulkoista käyttäytymistään, mutta sisäisesti tekopyhät etsivät Islamin ja muslimeiden tuhoamista, joten heihin luottaminen tuo suurta harmia monille.

{"Me noudatamme sinua vain osassa asioissa ja hylkäämme osan."}

Juutalaiset myös loivat esteitä ihmisten palaamisesta Islamiin, sanoen monijumalaisille näiden uskonnon olevan paremman kuin Muhammadin (S) tuoman uskonnon. Profeetta (S) meni juutalaisen Banu Qainuqa- heimon luokse varoittaen Allahin nöyryyttävän heitä, kuten Qureishilaisia. Bani Qainuqa vastasi, että "luuletko, että olemme kuten sinun kansasi? Taistelit taistelutaidotonta kansaa vastaan, mutta tulet näkemään meidän olevan oikeita miehiä."

Eräs musliminainen meni torille myymään jalokiviään, juutalaiset käskivät tämän riisua kasvohuntunsa ja tämän kieltäytyessä, eräs juutalainen astui hänen vaatteelleen ja kun hän nousi ylös, vaate repesi hänen yltään. Paikalla ollut muslimi näki tämän ja tappoi juutalaisen. Juutalaiset kokoontuivat yhteen ja tappoivat muslimin. Musliminaisen häpäisy ja muslimin tappaminen oli sodanjulistus. Profeetta (S) kokosi armeijansa ja 15 päivän jälkeen voimallaan ja arabien halveksunnallaan ylpeilleet juutalaiset antautuivat.

Abdullah ibn Ubai, joka oli juutalaisten liittolainen Yathribissa, ennenkuin Medina muuttui Islamilaiseksi valtioksi, meni Profeetan (S) luokse ja yritti vedota juutalaisten puolesta. Hän pyysi Profeettaa (S) olemaan kiltti liittolaisilleen. Profeetta (S) ei vastannut. Kolmannella kerralla ibn Ubai sanoi, että Banu Qainuqa suojeli tätä sekä olevansa mies, joka pelkää onnettomuuden kohtaavan tätä. Viimein Profeetta (S) herkesi ja Banu Qainuqa jätti omaisuutensa ja lähti Syyriaan. Sen jälkeen Allah lähetti jakeen, jossa kiellettiin ottamasta juutalaisia ja kristittyjä ystäviksi ja suojelijoiksi.

Tähän liittyen Allah kuvasi Uskovilla olevan seuraavanlaisia ominaisuuksia:
1. Allah rakastaa heitä ja he rakastavat Allahia.
2. He ovat armollisia Uskoville
3. Ankaria uskottomille
4. Taistelevat Allahin tähden
5. Eivätkä pelkää syyttävien syytöksiä

Toinen muslimi, jolla ibn Ubain lisäksi oli liittolaisuus juutalaisten kanssa oli Ubaadah ibn Thaabit, mutta tämä hylkäsi liittolaisuuden palatessaan Islamiin. Ibn Ubai meni soimaamaan häntä tästä, mutta Ibn Thaabit sanoi tämän pitävän kiinni menneisyydestä, joka on häviötä huomenna.

Abdullah ibn Ubai oli tulemaisillaan Medinan kuninkaaksi ennen kuin Rasulullah (S) ja Seuralaiset tekivät Hijrah'n Mekasta. Ihmiset Medinassa olivat jo tekemässä ibn Ubaille helmistä kruunua. Joten hän tunsi, että Profeetta (S) vei häneltä kuninkuuden Medinassa. Profeetta (S) muutti Seuralaisineen Mekkaan, tullen Uskovien Johtajaksi. Ibn Ubaista tuli tekopyhä, koska hän tunsi, että Islam uhkaa hänen vaikutusvaltaansa, Islamin vievän häneltä jotain, hänen maallisesta hyvästään.

Mekasta muutti Medinaan Umar ibn al.Khattabin (R) orja, joka kerran ollessaan kaivolla alkoi kinastella erään al-ansarin kanssa. Profeetta (S) keskeytti moisen kinastelun heti. Kun Abdullah ibn Ubai kuuli tästä orjien kinasta, hän sanoi välittömästi: "Tapahtuiko tosiaan näin? Nämä muuttivat meidän maahan ja ottivat vallan heti ja heidän väkilukunsakin kasvoi roimasti ja nyt tämä. Vanha sananlasku pätee näihin, sivistymättömiin qureishilaisiin 'Lihota koiraasi ja se syö sinut.' Te annoitte heidän tulla tänne ja annoitte heille omaisuudestanne ja minä vannon, mikäli olisitte pitäneet omaisuuden itsellänne, he olisivat menneet muualle."

Nuori sahabi Zaid bin Arqam kuuli, mitä hän sanoi ja meni Profeetalle (S) kertomaan kuulemansa. Mitä muut sanoivat? He sanoivat, että ehkäpä poika ei kuullut oikein. Umar ibn Khattab pyysi Profeetalta lupaa leikata ibn Ubailta pään irti. Profeetta (S) vastasi: "Miten olisi, että ihmiset sanoisivat, että Muhammad teloittaa omia Seuralaisiaan? Jätä hänet."

Hikmah oli, että on tärkeää suojella muslimeiden mainetta. Jos Ibn Ubai olisi teloitettu, ihmiset olisivat ajatelleet, että tulemalla muslimiksi joutuu muslimeiden teloittamaksi ja Islamin vihollisille ibn Ubain tappaminen olisi ollut mieluisa asia levitellä muslimeista.

Toinen oli, että vaikka ibn Ubai ei ollut Seuralainen, niin muslimeille silloin ei ollut ibn Ubain tekopyhyys selvillä ja häntä pidettiin muslimina. Hänen ihmisensä olisivat, ollen uusia Islamissa, olisivat taistelleet ja puolustelleet omaan heimoonsa kuuluvaa ibn Ubaita. Hänen tekopyhyyttään ei silloin laajasti tiedetty. Myöhemmin ibn Ubain tekopyhyys tuli myöskin hänen ihmistensä tietoon ja Umar ibn al-Khattab (R) ymmärsi, miten viisas Profeetta (S) menetelmässään.

Profeetta (S) sanoi, että hänen Ummansa ei koskaan jätä kahta jahiliyyan (tietämättömyyden ajan) piirrettä, kansallismielisyyttä ja itkemistä kuolleiden vierellä.

Nifaaq (Tekopyhyys)

Surah al-Baqarah'n ayat 8-13 kuvaavat munaafiqeja (tekopyhiä), jotka näyttävät uskoa ulospäin piilottaen Epäuskon. Tekopyhyyden asia on epämääräinen monen olevan epätietoisuudessa heidän todellisesta olemuksestaan, Allah kuvasi heitä hyvin yksityiskohtaisesti. Kukin näistä kuvauksista on tekopyhyyttä itsessään.

Nifaaq tarkoittaa ulospäin näytettyä mukautuneisuutta -tai hyväksyneisyyttä - ja piilotettua pahuutta, jolla on useita muotoja: nifaaq aqeedassa, jonka seurauksena sen ihmiset joutuvat iäisyydeksi Tuleen sekä nifaaq teoissa ollen yksi Suurista Synneistä.

Ibn Jurayz sanoi tekopyhän "todellisten tekojen olevan toisia siitä, mitä hän näyttää julkisesti, minkä hän piilottaa ovat erilaisia, mitä hän väittää;hänen sisääntulemisensa ja läsnäolonsa eivät samoja kuin hänen ulosmenonsa ja poissaolemisensa."

{"Ihmiskunnassa on heitä, jotka sanovat 'Uskomme Allahiin ja Viimeiseen Päivään' eivätkä oikeasti usko.}

Ibn 'Abbas, Abu al-'Aliyah, Qatadah ja As-Suddi mainitsivan tämän ayah'n viittavan Medinan heimojen Awsin ja Khazrajin tekopyhiin, joiden molempien heimojen johtaja oli Abdullah ibn Ubai.

Tekopyhiä koskevat aayat lähetettiin Medinassa, koska Mekassa ei ollut tekopyhiä. Mekassa tilanne oli melkein päinvastoin, jotkut olivat pakotettuja teeskentelemään epäuskovia uskoen sydämissään.

Jälkeenpäin Allahin Lähettiläs (S) maastamuutti Medinaan, jossa heimojen Aws ja Khazraj ansarit elelivät. Islamia edeltävällä tietämättömyyden ajalla he palvoivat patsaita, kuten muutkin Arabiassa. Medinassa asui kolme juutalaisheimoa, Awsin liittolaiset Banu Qainuqa sekä Khazrajien liittolaiset Banu Nadir ja Banu Quraidhah. Monet Awsin ja Khazrajien jäsenet hyväksyivät Islamin, muutama juutalainen, mutta oppineet juutalaiset (rabbit ja heidän lapsensa), kuten 'Abdullah ibn Salam.

Abdullah ibn 'Ubai ibn Saluul oli Medinan johtaja Khazrajien heimosta, sen -ja Awsin heimon -johtaja esi-Islamilaisella ajalla. Medinalaiset (tuolloin kaupungin nimi oli al-Yathrib) olivat kruunaamaisillaan hänet kuninkaaksi kunnes Islam saavutti kaupungin ja useat hyväksyivät Islamin. Joten Ibn Saluulin sydän oli täynnä vihaa Islamia ja sen ihmisiä kohtaan. Badrin taistelun jälkeen hän huomasi Allahin uskonnon voittaneen ja alkoi teeskennellä olevansa muslimi. Muhaajirit eli Medinaan muuttaneista yksikään ei ollut tekopyhä, koska Mekasta lähtiessään he olivat Allahin tähden jättäneet omaisuutensa, sukulaisensa ja maansa, etsien Allahin palkkiota Tuonpuoleisessa.

Allah sanoo,

{"Heidän sydämessään on sairaus ja Allah on lisännyt heidän sairauttaan"}

Mujahid, Ikrimah, Hasan al-Basri, ar-Rabi ibn Anas, Qatadah ja Abu al-Aliyah sanoivat sairauden tässä merkitsevän epäilystä ja AbduRahman ibn Zayd bin Aslam sanoi sairauden olevan "epäilys, jonka he ovat tuoneet Islamiin."

Ibn Kathir sanoi 'Allahin lisänneen heidän sairauttaan' tarkoittavan Allahin lisänneen heidän häpeällistä käyttäytymistään.

{"Ja kun heille sanotaan 'Älkää luoko epäjärjestystä maan päälle' he sanovat 'mehän vain teemme rauhaa."}

Ibn Abbas (R) sanoi tämän tarkoittavan tekopyhien väittämää heidän vain tekevän sovintoa ja rauhaa Uskovien Kirjan kansan välillä. Ibn Kathir selitti tämän sovinnon ja rauhan olevan itsessään epäjärjestystä.

Ibn Jarir ja Ibn Kathir selittävät tämän tarkoittavan, sen lisäksi, että tekopyhät sanovat ja tekevät päinvastoin kuin he epäilevät Ilmoitusta sydämissään, auttavan ja tukevan Allahin vihollisia ja epäuskovia Uskovia vastaan niin paljon kuin voivat. Täten he luovat epäjärjestystä maahan. Ja Ibn Kathir lisäsi epäuskovien ottamisen ystäviksi luovan epäjärjestystä maahan, vaikka tietämättömyydessään he eivät näe tätä epäjärjestyksenä.

Ibn Kathir jatkoi: "Koska tekopyhän ulkoisesti näyttää uskoa, hän hämmentää oikeita uskovia. Täten, tekopyhän petollinen käyttäytyminen on epäjärjestyksen teko, koska he julistavat, mihin eivät usko ja koska he antavat tukea ja lojaaliutta epäuskoville uskovia vastaan."

{"Ja kun heille sanotaan 'uskokaa, kuten ihmiset (ansarit ja muhaajit) uskovat, he sanovat 'pitäisikö meidän uskoa kuten hullut uskovat?"}

Kaikki klassiset Koraanin selittäjät Sahabeista alkaen ovat kertoneet tekopyhien tässä tarkoittavan Profeetan (S) Seuralaisia.

"Hullut" tarkoittaa tässä tietämättömiä, yksinkertaisia ihmisiä, joilla on vähän tietämystä eduista ja haitoista. Toisaalla sanalla viitataan lapsiin.

{He ovat itse hulluja, eivätkä sitä ymmärrä." }

Ibn Kathir kertoi tämän todentavan tekopyhien olevan hulluja, koska ovat tiedostamattomia harhaanmenemisensä ja tietämättömyytensä johdosta, ollen siinä tilanteessa vielä vaarallisempia, tiedostavan sijasta kauempana totuudesta.

{"Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa."}

Tekopyhät myös teeskentelevät uskovia saadakseen osan eduista ja saaliista, joita uskovat mahdollisesti saavat. Mutta kun he ovat yksistään shayatiiniensä kanssa, kuten juutalaisten rabbien, johtajien ja mestareiden, tekopyhien ja monijumalaisten - he sanovat olevansa heidän kanssa. Ibn Ishaaq kertoi Ibn 'Abbasin sanoneen tämän ayan tarkoittavan, että he tekevät pilkkaa uskovista pettäen heitä.

{"Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään."}

Ibn Kathir kertoo tämän olevan vastaus tekopyhille ja rangaistus heidän käyttäytymisestään. Ibn Jarir sanoi, että heidät on jätetty hämmennykseen kyvyttöminä löytämään tietä siitä ulos. Siksi he eivät tunnista Johdatusta tai löydä tietä ulos harhaantumisestaan.

{"He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta."}

As-Suddi Tafsirissään kertoi Ibn 'Abbasin ja Ibn Mas'udin kertoneen, että tekopyhät hakeutuivat harhautumiseen ja hylkäsivät Johdatuksen. Qatadah kertoi, että tekopyhät valitsivat mieluummin harhautumisen johdatuksen sijaan. Mujahid sanoi heidän uskoneen ja sitten epäuskoneen.

{"Heidän laitansa on kuin niiden, jotka sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä heidän ympärillään on, tempaa Jumala pois valon ja jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi nähdä; Hän jättää heidät mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi palata."}

Tarkoittaa, että Allah otti heiltä pois sen, mikä heitä hyödyttää, tulen ja jättää heidät pimeyteen, mikä vahingoittaa heitä. Allah jättää heidät siihen pimeyteen eli epäilyksiin, epäuskoon ja tekopyhyyteen, löytämättä Suoraa Tietä tai sen suuntaa, kuulematta Johdatusta, mykkinä heitä hyödyttäville sanoille ja sokeiksi täydelliseen pimeyteen ja harhaan.

{"Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka tuo mukanaan pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen jylinältä ja pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista - Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja salama on riistämäisillään heiltä näön. Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja näön; katso, Jumala on totisesti Kaikkivaltias."}

Ibn 'Abbas, Ibn Mas'ud ja useat Oppilaat selittivät sateen tarkoittavan tässä tekopyhien epäilyksiä, hämmennystä ja epäuskoa, jota sataa heidän sydämiinsä pimeyden aikana, ukkosenjylinää joka täyttää sydämet kauhulla, salamointi- heidän toisinaan tuntemaansa uskon valoa, jotka eivät sormiaan korviin työntämällä hyödytä heitä.

Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät he.

Ali Ibn Abu Talhah kertoi Ibn 'Abbasin sanoneen: "Kun tekopyhät saavat osuutensa Islamin voitoista, he ovat tyytyväisiä osaansa. Kun Islam kärsii koettelemuksia, he ovat valmiita ryntämään epäuskoon."

Nifaaqin ominaisuuksia on myöskin, kuten Allah ilmoittaa:

{"Ihmiskunnassa on heitä, jotka sanovat 'Uskomme Allahiin ja Viimeiseen Päivään' eivätkä oikeasti usko.
He luulevat pettävänsä Allahia ja heitä, jotka uskovat, mutta pettävän vain itseänsä.}


Sa'id kertoo Qatadah'n kertoneen:

"Tämä kuvaa tekopyhää. Hän on petollinen, sanoo totuuden kielellään ja hylkää sen sydämessään ja teoissaan. Hän herää eri tilassa kuin nukkumaan mennessään, menee nukkumaan toisessa tilassa kuin herää. Hän muuttaa mieltään kuin laiva, joka tuulen suunnan mukaan liikkuu."

Tekopyhät ja juutalaiset täydessä yhteistyössä

Medinan juutalaiset ja tekopyhät jakoivat yhteisen vihollisen:Profeetta (S) ja muslimit. Jakaen saman päämäärän, molemmat ryhmät työskentelivät rinta rinnan vihollistensa tuhoksi; juutalaiset olivat liittolaisuuden johtajia ja suunnittelijoita, tekopyhät seuraajia.

Ja Allah sanoi:

{"Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa."}[7b]

an-Nasafi tafsirissään tulkitsi juutalaisten olevan shayaatineja, joihin ayassa viitataan.

Suurassa al-Mujaadalaah Allah sanoo:

[b]{"Etkö ole nähnyt heitä, jotka ottavat ystävikseen heitä, joiden päällä on Allahin viha?"}


al-Maawardi sanoi tafsirissään tämän "viittaavan tekopyhiin, jotka ottavat ystävikseen heitä, joiden päällä on Allahin viha, eivätkä he ole keitäpä muitakaan kuin juutalaisia."

Yksi esimerkki, miten juutalaiset ja tekopyhät työskentelivät yhdessä luodakseen ongelmia oli tapaus, jonka kertoi Usaamah ibn Zaid ja välitti al-Bukhaari Sahihissään, jossa Profeetta (S) ratsasti satuloidulla aasilla, jonka alla oli karhea fadakealainen vaate ja Usaamah ibn Zaid istui Profeetan (S) takana. He kulkivat muslimeista, monijumalaisista ja juutalaisista muodostuneen kokoontumispaikan ohi. 'Abdullah ibn Ubai ibn Saluul -joka myöhemmin ulkoisesti hyväksyi Islamin ja tuli tunnetuksi tekopyhien johtajana- ja 'Abdullah ibn Rawaahah istuivat kokoontujien mukana. Kun ratsastuseläimen nostattama pöly tavoitti kokoontuneet, 'Abdullah ibn Ubai peitti vaatteellaan nenänsä ja sanoi: "Älä pölytä meidän päälle." Allahin Lähettiläs (S) tervehti heitä rauhalla, minkä jälkeen Profeetta (S) pysähtyi, laskeutui alas ja kutsui heitä Allahin luokse ja luki heille Koraania. 'Abdullah ibn Ubai sanoi: "Hei mies, ei ole mitään parempaa, mitä sanot, mikäli se on totuus! Mutta älä häiritse meitä sillä meidän kokoontumisessa;sen sijaan palaa takaisin ja mikäli joku tulee luoksesi, kerro hänelle, mitä sinulla on sanottavaa." 'Abdullah ibn Rawaahah toivoi Profeetan (S) tulevan heidän kokoontumiseen, koska sitä he tahtoisivat ja rakastaisivat. Kokoontujien kesken puhkesi riita lähes tappelun partaalle, kunnes Profeetta (S) sai heidät rauhoittumaan.

Sa'd ibn Ubadah kertoi myöhemmin Profeetalle (S), että ihmiset olivat aikoinaan sopineet kruunaavansa 'Abdullah ibn Ubain heidän kuninkaakseen, mutta sitten Totuus Allahilta tuli heille ja pidättäytyivät tekemästä sitä ja 'Abdullah ibn Ubai tuli hyvin katkeroituneeksi ja vihaiseksi. Se johti hänet hänen nykyiseen tilanteeseensa.

{Ja kun heille sanotaan 'Älkää luoko epäjärjestystä maan päälle' he sanovat 'mehän vain teemme rauhaa.'}

{Ja kun heille sanotaan 'uskokaa, kuten ihmiset (ansarit ja muhaajit) uskovat, he sanovat 'pitäisikö meidän uskoa kuten hullut uskovat? He ovat itse hulluja, eivätkä sitä ymmärrä.}
(al-Baqarah 8-13)

{Jos olisi ollut tarjolla kyllin helppo saalis ja lyhyt retki, he olisivat varmaan seuranneet sinua, mutta retki näytti heistä liian pitkältä. He vannovat vielä Jumalan nimeen 'Jos olisimme kyenneet, olisimme varmasti lähteneet kanssasi' He turmelevat sielunsa, ja Jumala tietää, että he ovat todella valehtelijoita.
Allah ojentaa heitä, jotka jäivät pois eivätkä liittyneet Profeetan joukkoihin Tabukin taisteluun, pyytäen Profeetalta lupaa jäädä pois, väittäen heillä olevan pätevä syy tehdä niin.}


Mujahid kertoi Surat an-Nurin ayan 62 'Mikäli he kysyvät lupaasi heidän asioihinsa, anna lupa kenelle tahdot' tulleen ihmisistä, jotka sanoivat 'Kysykää Allahin Lähettiläältä lupaa [jäädä pois] ja mikäli hän antaa luvan tai ei anna, jääkää pois!

Ibn 'Abbasin mukaan 'Kyllin helppo saalis' tarkoittaa saalista heidän edessään ja lyhyt matka, mutta heille ash-Shaam (Syyria, Jordania ja Palestiina) olivat liian kaukana.

Jos he olisivat halunneet lähteä retkelle, he olisivat varmasti ryhtyneet varusteluihin, mutta Jumalalle oli vastenmielinen heidän lähtönsä ja Hän teki heidät hitaiksi, ja heille sanottiin 'Jääkää niiden luokse, jotka paikoillaan pysyvät!'

Tarkoittaen, että Allah ei halunnut heidän lähtevän Profeetan kanssa ja heille oli Allah kirjoittanut jäämisen pois Jihadista heidän kohtalonaan ei fiqh'in mukaisena säädöksenä.

Jos he olisivat lähteneet teidän kanssanne, he eivät olisi muuta lisänneet kuin huolianne ja kohentaneet keskuudessanne eripuraisuutta, ja joukossanne olisi ollut heitä kuuntelevia. Jumala tuntee väärintekijät.

Lisänneet huolia ja kohentaneet eripuraisuutta, koska he ovat pelkureita ja epäonnistujia. Ja olisivat kiireesti levittäneet valheellisia tarinoita, vihaa ja soraääniä.

Yrittiväthän he jo aikaisemmin kiihottaa riitoihin ja hautoivat juonia sinua vastaan, kunnes totuus tuli ilmi ja Jumalan määräykset astuivat voimaan, vaikka he olivat sitä vastaan.

Pitkän aikaa tekopyhät suunnittelivat ja juonittelivat sinua [Profeettaa] ja seuralaisiasi vastaan. Tämä alkoi pian Profeetan Medinaan tulemisen jälkeen, jolloin Medinan pakana-arabit yhdistivät voimansa ja juutalaiset ja tekopyhät julistivat sodan Lähettilästä vastaan.

Kun Allah antoi Profeetalle voiton Badrissa ja nosti Sanansa korkealle, 'Abdullah ibn Ubai ja hänen toverinsa sanoivat: 'Tämä (Islam) on asia, joka on saavuttanut voiton.' He hyväksyivät Islamin ulkoisesti ja milloin tahansa Allah ylensi Islamia ja sen ihmisiä vahvuudessa, tekopyhillä lisääntyi raivo ja pettymys.

Heidän joukossaan on eräs, joka sanoo 'Salli minun jäädä pois, äläkä vie minua koettelemusten keskelle!' Eivätkö juuri he ole jo joutuneet koettelemusten keskelle? Totisesti helvetti on nielevä uskottomat.

Tarkoitti al-Jadd bin Qaysia, mikäli hän menisi Jihadiin ja näkisi roomalaisten naisia, sillä 'hänen ihmisensä tietävät, että ei ole naisiinmenevämpää miestä kuin hän. Hän pelkää näkevänsä 'keltaisia' [roomalaisia], hän ei kykenisi kärsivällisyyteen.'

{Jos sinulle käy hyvin, se vihastuttaa heitä, ja jos sinulle sattuu vastoinkäyminen, sanovat he 'Me katsoimme eteemme jo ennakolta,' ja he kääntävät selkänsä ja iloitsevat.
Mikäli siunaus, kuten voitto vihollisista, koituu Profeetalle, riemastuttaen häntä ja Seuralaisia, se kiusaa tekopyhiä - mutta vastoinkäymisistä he iloitsevat 'katsoneensa ennakolta' ja kääntyvät iloitsemaan.}

{Sano 'Meille ei tapahdu mitään muuta, kuin minkä Jumala on meille säätänyt. Hän on meidän suojelijamme. Häneen uskovaiset luottakoot!
He vannovat Jumalan nimeen kuuluvansa teihin, mutta he eivät kuulu teihin, vaan ovat ihmisiä, jotka osoittautuvat pelkureiksi.
Jos he vain olisivat löytäneet jonkun suojan tai luolan tai piilopaikan, he olisivat kääntyneet pakoon ja rientäneet sinne mitä suurimmalla kiireellä.
He vannovat, sillä he eivät oikeasti kuulu, mutta pelko sai heidät vannomaan. He ovat tahtomattaan liitettyinä Profeettaan, mutta eivät ole kiintyneitä Profeettaan. Heidät täyttää murhe ja suru nähdessään Islamin ja sen ihmisten nauttivan aina vain suurempaa vahvuutta, voittoa ja loistoa. Joten mikä tahansa miellyttää muslimeita, tuo heille surua ja siksi he mieluummin haluavat irtisanoutua uskovista.

Ja heistä ovat lähtöisin ne, jotka moittivat sinua almujen takia. Jos heille niitä annat, he ovat tyytyväisiä, mutta ellet heille niitä anna, niin he pian närkästyvät.
He eivät närkästy puolustaakseen uskontoa, vaan saadakseen itselleen enemmän.}


Qatadah kertoi tässä yhteydessä tarinan vastikään Islamiin palanneestä isopartaisesta ja kaljuksiajellusta beduiinista, joka näki Profeetan (S) antavan jollekin toiselle nuorelle muslimiheimolle jakavan kultaa ja hopeaa enemmän kuin muille heimoille. Tämä sanoi: "Hei Muhammad! Ole oikeudenmukainen!"

Profeetta (S) vastasi: "Kuka teille olisi oikeudenmukainen minun jälkeeni."

Sitten Profeetta (S) jatkoi tästä miehestä alkavan sukupolven, jonka palvontaa nähdessään Seuralaiset aliarvioivat omaa palvontaansa, mutta kuitenkin näiden tappavan uskovia ja jättävän monijumalaiset rauhaan.

{Jospa he tyytyisivät siihen, mitä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat heille antaneet, ja sanoisivat 'Jumalassa on meille yltäkyllin, Jumala antaa meille pian hyvyydestään, kuten Hänen lähettiläänsäkin. Jumalaanhan me luotamme.'}

{Heidän joukossaan on niitä, jotka panettelevat profeettaa ja sanovat 'Hän on herkkäuskoinen.' Sano 'Sehän on teidän parhaaksenne, hän uskoo Jumalaan ja luottaa oikeauskoisiin. Hän armahtaa niitä teistä, jotka uskovat.' Mutta niitä, jotka panettelevat Jumalan lähettilästä, kohtaa tuskallinen rangaistus.}

{Teidän edessänne he vannovat Jumalan nimeen teidät tyydyttääkseen, mutta parempi olisi, että he tyydyttäisivät Jumalaa ja Hänen lähettilästänsä olemalla uskovaisia.
Eivätkö he tiedä kuka tahansa vastustaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, sitä totisesti odottaa tuli ja helvetti, jonne hän jää ainaiseksi. Tämä on suuri häpeä.

Tekopyhät pelkäävät, että heitä vastaan julkaistaan suura, joka paljastaa heidän sydämensä. Sano 'Pilkatkaa vain, kyllä Jumala on toteuttava sen, mitä te pelkäätte!'
Jos heiltä kyselet, he varmaan vastaavat 'Me vain juttelimme ja laskimme leikkiä.' Sano 'Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?'
Älkää puolustelko itseänne. Olettehan vajonneet epäuskoon senjälkeen kuin olitte uskossa. Jos me annammekin anteeksi osalle teistä, niin rankaisemme toista osaa, koska he ovat rikollisia.

Tekopyhät miehet ja naiset, ovat kaikki samankaltaisia. He rohkaisevat tekemään pahaa ja ehkäisevät hyvän tekemisen sekä kieltävät köyhältä almun. He eivät välittäneet Jumalasta, ja siksi Hän ei välitä heistä. Totisesti ulkokullatut ovat tottelemattomia.
Jumala on varannut tekopyhille, sekä miehille että naisille, samoin kuin uskottomille helvetin tulen olinpaikaksi. Siinä on heille kylliksi.
Tekopyhät eivät anna Allahin Tielle, ovat unohtaneet Allahin muistelemisen, joten Allah kohtelee kuin olisi unohtanut heidät.
Tekopyhien merkeistä on olla jättämättä ainoatakaan pilkkaamatta ja naurunalaiseksi tekemistä jokaisessa tilanteessa, edes heitä, jotka antavat hyväntekeväisyyteen. Mikäli joku antaa suuren määrän, tekopyhät sanovat hänen näyttävän. Mikäli joku antaa vähän, he sanovat Allahin olevan tarvitsematta tämän miehen tukea.}

Masjid adh-Dhiraar


Allahin Lähettilään saapuessa Medinaan, jossa oli mies al-Khazrajin heimosta nimeltään Abu 'Amir ar-Rahib, joka oli kristitty kirjoitusten tuntija ennen Islamia. Badrin voiton päivänä hän julisti vihamielisyyttään Islamia kohtaan ja lähti Quraishien patsaiden palvojien luo Mekkaan tukeakseen heitä sodassa Allahin Lähettilästä vastaan.
Uhudin päivänä Abu 'Amir kaivoi maahan kuoppia leirien väliin, joista yhteen Lähettiläs kaatui menettäen hampaansa. Abu 'Amir meni Ansarien luo saadakseen tukea, mutta ajettiin pois. Hän totesi 'pahuuden saaneen hänen ihmisensä valtaansa lähtönsä jälkeen.'
Edelleen kieltäydyttyään hyväksymästä Islamia 'Abu Amir lähti hakemaan tukea Herakleelta (Rooman keisari) Profeettaa vastaan. Heraklee antoi lupauksensa ja Abu 'Amir kirjoitteli kirjeitä Medinan tekopyhille hänen johtavan armeijaa kaataakseen Allahin Lähettilään ja hänen kutsumustyönsä. Hän pyysi myös rakentamaan tukikohdan, jossa hän voisi lähetellä lähettiläitä ja toimimaan taustalla.
Nämä tekopyhät rakensivat moskeijan Quba'n moskeijan viereen ja saivat valmiiksi ennen Tabukin taistelua. He pyysivät Profeetalta rukousta moskeijassa saadakseen hänen hyväksyntänsä sille todisteeksi. He kertoivat rakentaneensa sen heikkoja ja sairaita varten sateisille öille.
Allah esti Lähettilästään rukoilemasta siellä sanoen heille 'Insha Allah, mikäli saavumme retkeltämme.' Ollessaan palaamassa, Jibriil kertoi tästä moskeijasta sekä epäuskosta ja jakautumisesta uskovien välillä. Allahin Lähettiläs määräsi joidenkin hajottaa moskeija ennen palaamistaan Medinaan.
Jabir ibn 'Abdullah kertoi tästä moskeijasta nähneen sen luovan haittaa savun noustessa sieltä.
...

{"He ovat uskoneet, sitten epäuskoneet, joten heidän sydämensä ovat suljetut, eivätkä ymmärrä.
Ja kun katsot heitä, heidän ulkomuotonsa miellyttävät sinua ja kun he puhuvat, kuuntelet heitä.}


Ibn Kathiirin mukaan tarkoittaa tekopyhillä olevan arvostettava ulkoinen olemus ja ovat sujuvan puheisia. Kun kuulee heidän puhuvan, heidän kaunopuheisia sanojaan kuuntelee.

He ovat kuin puita puiden päällä ja uskovat, että jokainen huuto on heitä vastaan."

Ibn Kathir selittää tämän tarkoittavan, että mikä tahansa välikohtaus tai pelottavaa tapahtuu, he luulevat sen liittyvän heihin osoittaen, mitä pelkureita he ovat. Mutta kun pelko kaikkoaa, he iskevät Uskovia terävillä kielillään, olleen piittamattomia hyvästä.

Abu Hurairah (R) kertoi Profeetan (S) sanoneen,

"Tekopyhillä on tietyt tunnistettavat merkit. Heidän tervehdyksensä on todellisuudessa kirous, heidän ruokansa on varastettua ja sotasaaliinsa varkaudesta. He hylkäävät moskeijan tullen sinne myöhään, ovat ylimielisiä, eivätkä he tule toimeen kenenkään kanssa, eivätkä ihmiset heidän kanssaan. He ovat kuin puunpaloja öisin ja meluisia päivisin."
(Ahmad)

Surah al-Munafiquun lähetettiin alas muslimien ollessa matkalla Medinaan Banu Mustaliqin sodan jälkeen.

Allahin Lähettiläs (S) lähetti kymmenen mujahidin ryhmän tehtävälle johtajanaan Aasim ibn Thaabit (Rd). He saavuttivat Banu Lahyaanin maan, mutta tulivat sadan keihässotilaiden väijytykseen. He sanoivat muslimeille, jotka olivat kukkulalla sadan sotilaan saartamana: 'Tulkaa alas, lupaamme, ettemme tapa teitä.' Muslimeiden johtaja sanoi 'Emme tee sopimuksia monijumalaisten kanssa!' He valitsivat taistelun. Seitsemän tapettiin, kolme otettiin vangeiksi.

Ibn 'Abbaasin mukaan Medinan munaafiqit sanoivat tästä 'Miten surullista, että heidät tapettiin tuolla tavoin. Eivät pysyneet perheidensä luona eivätkä suorittaneen mestarinsa (Profeetan) antamaa tehtävää loppuun.' Tarkoittaen heidän kuolleen turhaan ja olisi ollut parempi heidän pysytellä kotona.

***

Tekopyhyydestä meidän aikanamme


'AbduRazzaq ibn Khalifah as-Saji'n (Kuwait, Islamilaisten opintojen tohtori) kirjasta The Other Side of the Salafis

"He keskittyvät taistelemaan, julistavat sodan ihmisille, jotka kutsuvat Allahiin t'Ala. He luokittelevat heidät munaafiqikeiksi, harhautuneiksi, kaafiriksi, mubtadiksi, innovaatioiden levittelijiksi jne. Jokainen, joka katsoo heidän 'aqiidah'aansa, saapuu päätelmään, että nämä ihmiset ovat täällä vain tuhotakseen Shari'ah'n. 'Ovat täällä' viittaa siihen, että heidät on perustettu tätä tarkoitusta varten. Kuten Jahmiyyah, jotka kielsivät Allahin 99 nimeä ja ominaisuutta, he käyttäytyvät tuhotakseen Shari'ah'n.
He väittävät, että Tawheed ul-Haakimiyyah (Lainlaadinta kuuluu vain yksin Allahille) ei ole osa Tawheedia, eikä Usuul ad-Diin, edes Uskon peruspilareita. He väittävät sen olevan vain 'Furuu', triviaalia, merkityksetöntä. Joten Shari'ah'n poistaminen on heille vain 'Kufr Duna Kufr', sen lisäksi, että se on pieni asia, se on vain pieni Kufr. Joten jokainen, joka vaatii Shari'ah'a, joka on Allahin oikeus maan päällä, niin heidän mukaansa sellainen henkilö on mubtadi, innovaation levittäjä - sekä khwaarij. Ja he antavat sellaiselle kamalimpia nimityksiä taivaan alla.

He sanovat 'Jätä hallitsija omiin asioihinsa, vaikka hän tekisi ison Kufrin, jätä hänet rauhaan. Sinulle huolehtiminen uskovien asioista maailman puolin ja toisin ei ole tärkeää.'

He ovat khwaarijejä Ummah'ssa, sillä he sanovat olevansa pelastettu sekti, muut ovat Tulessa. Mutta murji'a hallitsijoille, jotka hylkäävät Shari'ah'n - he keksivät tuhat ja yksi syytä hallitsijan puolustamiseksi väittäen hänen olevan edelleen Islamissa. Mutta muslimeille heillä ei ole mitään armoa - he ovat 'Tulessa.'

He ovat shiialaisia Islamilaisissa organisaatioissa. Raafideja, kieltäytyjiä, kuten raafidah kieltäytyivät uskomasta Sahabien olevan Paratiisissa, salafit kieltäytyvät dawaah'aa tekevistä Islamilaisista organisaatioista.

Qadiriyyah juutalaisten kanssa, kristittyjen ja kuffareiden suhteen, he sanovat 'Kristityt ja juutalaiset hallitsevat maailmaa, heillä on voima ja valta, joten se oli ennalta määrätty, joten jättäkää heidät. Heillä on valtaa koska olemme syntisiä.' Joten he ovat jabriyyah hallitsevien kuffareiden suhteen.

He ovat juutalaisia oppineidensa suhteen. Juutalaiset seuraavat oppineitaan sokeasti, vaikka oppinut tekisi sallitun kielletyksi, kielletyn sallituksi, vielä he seuraisivat sokeasti.

He ylpeilevät todisteilla, lyhennetyillä todisteilla: He sanovat kuningaskunnan (monarkian) olevan sallittua Islamissa, sillä 'Sulaiman oli kuningas.'

He toistelevat usein 'Älkää olko harhautuneiden kanssa.' Kuka on harhautunut? Ihmiset, jotka eivät nimeä itseään salafeiksi, ovat harhautuneita. Allah on nimennyt meidät kaikki muslimit. He esittävät usein, että 'oppineiden liha on myrkyllistä.' Silti he voivat julkaista tuntikausien mittaisia nauhoja, joissa 'se-ja-se' eivät ole oppineita, vaan jaahileitä jne. Kuvaan yleensä kuuluu, että seitsemän tohtorintutkinnon sheikh ei ole oppinut, mutta kaksi vuotta arabiaa Islamilaisessa yliopistossa opiskellut keskenjättänyt on sheikh ja oppinut. Heidän määritelmänsä oppineelle on 'osata muutama sana arabiaa ja tukea Islamin hylännyttä hallitsijaa.'

He ovat mustasukkaisia oppineiden kunniasta, mutta eivät ole mustasukkaisia Allahin kunniasta, mikä on hallita Hänen Laeillaan maan päällä. Joten he sanovat 'Ei ole tärkeää keskittyä hallitsijoihin, keskittykää itseenne.' He väittävät olevan sallittua olla hallitsijoiden palkkalistalla, sillä 'Yusuf (AS) oli Faaraon (kääfirin) hoteissa.'

He väittävät, että muslimia ei tee kääfiriksi hänen Islamista ulos vievä tekonsa, vaan hänen täytyy sanoa olevansa kääfir tai ettei usko Islamiin, mikä on uudistus takfiriin nähden.

He sanovat, että 'voida sanoa hallitsijoiden olevan kääfireitä, vaikka ulkoisesti he taistelevat Islamia vastaan ja tappavat muslimeja, sillä ei voida tietää, mitä heidän sydämissään on, sillä ehkä he uskovat sydämissään Shari'ah'n olevan paras laki.'

He eivät salli ihmisten lukea Koraania, sillä puhumalla me-muodossa 'emme ole oppineita, jotka osaavat arabiaa, joten meillä ei ole edellytyksiä ymmärtää Koraania.'

Mikä on selvää, he tekevät pienen suureksi ja suuren pieneksi. Mikäli jollakulla on housunlahkeet vähän nilkkojen alapuolella, he kutsuvat häntä mitä halventavimmilla nimityksillä. Mutta Shari'ah'n hylkääminen hallitsijoilta 'on vain pieni asia, kufr duna kufr, Tuomiopäivänä sinulta ei kysytä siitä, keskity itseesi.'

Jihadin ehdoiksi he asettavat vääristyneitä tilanteita. "Jihaad itseään vastaan on suurta Jihadia" on heidän mielestään sahiih. Joten edes hadiitheissä heidän oppineisiinsa ei voida luottaa, sillä he tulkitsevat ja jopa luokittelevat hadiithejä tarkoituksiinsa sopiviksi.

He väittävät, että Jihadiin tarvitaan khalifa. Salafit lainasivat tämän shiioilta ja qadiaaneilta. Joten koska Jihadia ei ole, kaikki Tsetseniassa ja Bosniassa olevat tekivät itsemurhaa. Sekä Jihadiin lähtemisen ehtona on olla ensin oppinut uskontonsa ('aqiidaah'aa') varmuudella.

Heidän oppineillaan on rehellisyyden puutteestaan keskenään ristiriitaisia fatwoja.

Salafit ovat uskonnollisia sekularisteja, he marginalisoivat Islamin koskemaan yksilöä, valtiotasolta yksilötasolle.

Shahadah'n seitsemään ehtoon kuuluu hylätä turhuudet, mutta salafit tekevät sen valikoidusti: He pilkkaavat bareilweja sekä suufeja viettämässä mawliidia, mutta ovat vaiti Saudi-Arabian syntymispäivän s.o. kansallispäivän juhlinnasta. Samoin he pilkkaavat heitä du'aasta haudoissa oleville, mikä onkin Shirkkiä, mutta oikeuttavat Shirkin Tawhiid ul-Haakimiyyah'ssä. Heidän hallitsemisensa Shari'ah'lla on vain köyhille: eniten rikoksista tuomitaan pakistanilaisia, mutta ei vaikutusvaltaisia saudeja.

He kuvittelevat kontrolloivansa Islamia, mikä tapahtuu kolmessa vaiheessa:

1. Vangitsemalla oppineita, jotka puhuvat Totuutta. Saudioppineiden kirjoissa ei milloinkaan mainita Tawhiid ul-Haakimiyyah'ää, eikä Shirkiä Haakimiyyah'ssä.
2. Palkkaamalla oppineita, jonka seurauksena he pysyvät näistä vaitonaisena.
3. Hallitsemalla kirjamarkkinoita: suurin osa kirjoista ovat saudiarabialaisia.

Joten mahdollistaa kanavoidun Islamin markkinoinnin ja vaikutusvallan lisäämiseen.

Sun Tam 22, 2012 2:17 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea