Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Salamah Ibn al-Akwa'

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Salamah Ibn al-Akwa'
Kirjoittaja Viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1847

Lähetä Salamah Ibn al-Akwa' Vastaa lainaamalla viestiä
SALAMAH IBN AL-AKWA'
Jalkaväen sankari

Hänen poikansa Iyaas sisällytti kaikki hänen ominaisuudet yhteen lauseeseen: “Isäni ei koskaan valehdellut.” Se, että häntä kuvaillaan vain näin yhdellä ominaisuudella nostaa ihmisen korotettuun asemaan, jossa ovat hurskaat ja virtous ovat. Salamah Ibn Al-Akwa’ saavutti aseman, jonka hän oli ansainnut. Salamah oli yksi harvoista arabialaisista jousimiehistä mutta hän oli myös tunnettu hänen rohkeudestaan, anteliaisuudestaan ja hyväntekeväisyyden teoistaan. Hän omisti itsensä täysin Islamille ja Islam muokkasi täysin hänen luonnettaan sen mukaisesti mitä se vaati.

Salamah oli yksi heidän joukosta, joka osallistui Radwaanin sopimukseen.

6. Hijran jälkeisenä vuotena Profeetta (saws) ja hänen seuralaiset aikoivat vierailla Mekassa mutta quraishilaiset estivät heitä vierailemasta. Profeetta lähetti ’Uthmaan Ibn ’Affaannin kertomaan heille, että hän (saws) tulisi vieraana eikä taistelijana. Samaan aikaan kun he odottivat ’Uthmanin paluuta, juoru alkoi liikkua, että quraishilaiset olisivat tappaneet hänet. Profeetta (saws) istui puun juurella ja seuralaiset vannoivat lojaalisuuttaan hänelle, yksi toisensa perään. He lupautuivat taistella kuolemaansa saakka. Salamah kertoo seuraavaa:

”Minä vannoin lojaalisuuteni Profeetan edessä, että olen valmis kuolemaan, jonka jälkeen astuin sivuun. Kun joukko ihmisiä oli lähes kadonnut, Profeetta (saws) sanoi: ”Oi Salamah, etkä meinaa vannoa valaasi lojaalisuudesta?” Minä sanoin: ”Olen jo tehnyt sen.” Hän sanoi: ”Tee se uudelleen.” Ja minä vannoin valani uudestaan.

Salamah oli ylläpitänyt valansa kauan ennen sitä. Hän oli piti sen siitä saakka, kun oli myöntänyt, että ei ollut muuta jumalaa kuin Allaah ja Muhammad oli Hänen Lähettiläänsä. Salamah sanoi: ”Olen ollut seitsemässä taistelussa Profeetan mukana ja yhdeksässä Zaid Ibn Harithan kanssa.”

Salamah oli yksi taitavimmista taistelijoista. Hän oli loistava jalkaväen sotilas ja yksi parhaimmista, joka heitti keihäitä sekä ampui jousipyssyllä. Hänen tekniikka oli samankaltainen kuin nykypäivän sotataktiikka. Jos vihollinen lähestyi, hän vetäytyi odottamaan tätä kauempaa tai lepäsi, jotta voisi hyökätä tätä kohti yllättäen. Tätä samaa tekniikkaa käyttäen hän kykeni jahtaamaan täysin yksin ’Uyainah Ibn Hisn Al-Fizaarin joukkoja, jotka olivat yllättäneet hyökänneet Dhii Qaradissa, Medinassa.
Hän seurasi heidän jälkiään aivan yksin ja jatkoi taistelemista ja vihollisen karkottamista Medinasta kunnes Profeetta (saws) saavutti hänet suuren seuralaisjoukon kanssa. Profeetta (saws) sanoin tuolloin seuralaisilleen: ”Meidän paras jalkaväen mies on Salamah Ibn Al Akwa’”.

Tässä koko tarina:

Salamah bin Al Akwa kertoo: Kun palasimme takaisin Medinaan ja leiriydyimme (halted) paikkaan, jossa oli vuori meidän ja polyteisti heimon, Banu Lihyan välissä. Allaahin Lähettiläs (saws) pyysi Allaahin anteeksiantoa hänelle, joka nousisi yöllä vuorelle ollakseen vartiossa Allaahin Lähettiläälle (saws) ja hänen seuralaisilleen. Minä nousin tuolle vuorelle kaksi tai kolme kertaa tuona yönä. Lopulta me saavuimme Medinaan. Allaahin Lähettiläs (saws) lähetti orjansa, Rabahin kameleittensa kanssa ja minä olin hänen mukana. Minä myös menin laiduntamaan Talhan hevosten kanssa kameleiden luokse.

Kun päivä alkoi sarastaa, Abd ar-Rahman al-Fazari hyökkäsi ja ajoi kaikki Allaahin Lähettilään (saws) kamelit pois ja tappoi miehen joka niitä paimensi. Minä sanoin: ”Rabah, ota tämä hevonen ja vies se Talhah bin ’Ubaidillaalle ja ilmoita Allaahin Lähettiläälle (saws), että polyteistit ovat poistuneet hänen (saws) kameleiden kanssa. Sen jälkeen minä nousin mäen päälle ja käänsin katseeni Medinaa kohti, huutaen kolme kertaa: Tulkaa apuun. Sen jälkeen lähdin ajamaan heitä takaa, ampuen heitä jousilla ja toistaen runoutta:

”Minä olen Al-Akwan poika ja tänään on se päivä, jolloin ilkeät voitetaan.”

Minä otin yhden heidän miehistä, ammuin häntä jousella, joka osui hänen olkapäähänsä. Ja sanoin: ”Siitä sait, lausuen samaa lausetta;

Ja minä olen Al-Akwan poika ja tänään on se päivä, jolloin ilkeät voitetaan.”

Allahin avulla, jatkoin heidän ampumista ja keräten heidän eläimiään. Kun hevosmies lähettiin luokseni, piilouduin puun juurelle. Sen jälkeen ammuin häntä ja otin hänen hevosen. Lopulta he menivät kapeaan vuoren solaan. Minä nousin tuolle vuorelle ja pidättelin heitä heittäen kiviä heitä kohti. Jatkoin heidän jahtaamista tähän tapaan kunnes sain kaikki Allaahin Lähettilään (saws)kamelit vapautetuksi ja heillä ei ollut enää yhtään kamelia. He jättivät minut mutta minä jatkoin heidän seuraamista ampuen heitä jatkuvasti kunnes he jättivät taakseen enemmän kuin 30 kilpeä ja 30 keihästä, keventäen taakkaansa. Jokaiseen mitä he jättivät taaksensa, merkitsin ne kivien avulla, jotta Allahin Lähettiläs (saws) ja hänen seuralaiset voisivat tunnistaa ne vihollisten jättämiksi sotasaaliiksi. He jatkoivat matkaansa kunnes saapuivat kapeaan laaksoon, jolloin Badr al-Fazarin poika liittyi heidän joukkoonsa. He istuivat nyt syömässä aamiaistaan ja minä istuin heidän yläpuolella suurella kivellä. Al-Fazari kysyi: Kuka on tuo mies, jonka näen? He vastasivat: Tämä mies on häirinnyt meitä. By Allaah, hän ei ole jättänyt meitä rauhaan aamunkoitosta lähtien ja on ampunut meitä jatkuvasti kunnes hän sai napattua meidän käsistä kaiken mitä meillä oli. Hän sanoi: Neljän teistä tulisi dash at him ja tappaa hänet. Näin ollen neljä heistä nousi vuorelle ja lähestyivät minua. Kun minun oli mahdollista puhua heille, sanoin: Tunnistatteko te minut? He sanoivat: Ei. Kuka sinä olet? Minä sanoin: Minä olen Salama, Al-Akwa’n poika. Hänen, Joka on kunnioittanut Muhammedin (saws) rohkeudella, voin tappaa teistä kenet haluan mutta kukaan teistä ei kykene tappamaan minua. Yksi heistä sanoi: Luulen, että hän on oikeassa. Joten he palasivat takaisin. Minä en poistunut paikaltani ennen kuin näin Allahin Lähettilään hevosmiehen, joka tuli ratsastaen puiden lomasta. Ensimmäinen heistä oli Akhram al-Asadi.

Hänen takana oli Abu Qatadah al-Ansari ja hänen takanaan oli Miqdad ibn Al-Aswad al-Kindi. Otin kiinni Akhramin hevosen suitsista hänet nähtyään. Hyökkääjät lähtivät karkuun. Sanoin Akhramille: Akhram, suojele itseäsi heitä vastaan kunnes Allahin Lähettiläs ja hänen seuralaiset liittyvät joukkoosi. Hän sanoi: Salama, jos uskot Allahiin ja Tuomiopäivään ja jos uskot, että Paratiisi on todellinen ja Helvetti on todellinen (ts. olemassa), et seiso minun ja marttyyriuden välissä. Joten annoin hänen mennä. Akhram ja Abd ar-Rahman (Fazari) kohtasivat taistelussa. Akhram katkaisi Abd al-Rahmanin hevosen jalan jänteen, jonka jälkeen tämä taas iski Akhramia hänen keihäällä ja tappoi tämän. Abd al-Rahman oli ottamassa ratsukseen Akhramin hevosen kun Abu Qatadah, Allahin Lähettilään hevosmies alkoi taistella ’Abd al-Rahmanin kanssa, iski tätä hänen keihäällä ja tappoi hänet. Hänen, Joka kunnioitti ja rohkaisi Muhammadia (saws), seurasin heitä jalan niin nopeasti, etten kyennyt näkemään Profeetan seuralaisia takanani taikka heidän hevosista nousevaa pölypilveä. Seurasin heitä illan koittoon saakka kunnes he saavuttivat laakson, jossa oli vesilähde nimeltä Dhu Qarad. He pysähtyivät siinä juodakseen. He näkivät minun juoksevan heitä kohti ja saavutin heidät ennen kuin heistä kukaan ehti juoda edes tippaakaan tuosta lähteestä. He lähtivät laaksosta ja juoksivat alas rinnettä. Juoksin heidän takana, ottaen kiinni yhden heidän miehistään, ammuin häntä nuolella hänen olkapään läpi ja sanoin: Siitä sait. Minä olen Al-Akwan poika ja tänään on päivä, jolloin tapetaan kaikki ilkeät ihmiset. Mies, joka oli haavoittunut sanoi: ”Oi, hänen äitinsä itkeköön hänen vuokseen!” Oletko sinä se al-Akwa, joka on jahdannut meitä aamusta asti? Vastasin: Kyllä, oi itsesi vihollinen, se sama Akwa.” He jättivät kaksi kuoleman väsynyttä mäen päälle ja minä raahasin niitä mukanani Allahin Lähettiläälle (saws). Tapasin ’Amirin, jolla oli mukana astia, jossa oli vedellä laimennettua maitoa ja toinen astia, jossa oli vettä. Tein rukouspesun vedellä ja join maidon. Sen jälkeen menin Allahin Lähettilään luokse kun hän (saws) oli vielä vesilähteen luona, josta olin ajanut ne pois. Allahin Lähettiläs oli ottanut kiinni ne kamelit ja kaiken mitä olin saanut kiinni ja kaikki lances ja mantles, jotka olin ottanut monijumalaisilta. Bilal oli teurastanut yhden naaras kamelin niistä kameleista, jotka olin ottanut heiltä ja oli ruskistamassa tämän maksaa ja kyttyrää Allahin Lähettiläälle. Minä sanoin: Allahin Lähettiläs, anna minun valita 100 miestä meidän joukosta ja seuraan marauders ja tulen lopettamaan heistä jokaisen, jotta ei ole ketään jäljellä kertoakseen uutisia, mitä tapahtui heidän turmioksi. Näille minun sanoilleni Allahin Lähettiläs nauroi niin paljon, että hänen takahampaat näkyivät nuotion valossa ja hän (saws) sanoi: ”Salama, uskotko, että kykenet tekemään tämän?” Vastasin: ”Kyllä, Hänen, Joka on sinua kunnioittanut.” Hän (saws) sanoi: ”He ovat nyt saavuttaneet Ghatafanin maan, jossa he ruokailevat.” Samaan aikaan mies Ghatafanista saapui ja sanoi: Se ja se on teurastanut kamelin heitä varten. Kun he olivat nylkemässä sen ihoa, he näkivät tomupilven nousevan kaukana heistä. He sanoivat: He (Akwa’ ja hänen seuralaiset) ovat tulleet. Joten he lähtivät karkuun.

Kun aamu tuli, Allahin Lähettiläs saws sanoi: Tämän päivän paras hevosmies on Abu Qatadah ja meidän päivän paras tiedustelija (jalkamies)on Salama. Tämän jälkeen hän antoi minulle kaksi sotasaaliin osuutta, joista toinen oli tarkoitettu hevosmiehelle ja toinen tiedustelijalle, ja nämä kaksi annettiin minulle.

Salamah ei koskaan vajonnut suureen ahdistukseen tai suruun paitsi kun hänen veljensä ‘Aamir Ibn Al Akwa’ kuoli Khaibarin taistelussa. ’Aamir oli yksi muslimeiden armeijan eturivin taistelijoista:

Jos Sinua ei olisi,
Me emme olisi johdatettuja,
emme rukoilisi tai antaisi almuja.
Siunaa meitä tyyneydellä, rauhallisuudella,
Anna meille voimaa ja sydämen lujuutta
kun kohtaamme vihollisemme.

Tässä taistelussa ’Aamir halusi iskeä monijumalaista miekallaan. Jostain syystä hänen miekkansa kuitenkin taittui ja sen sivu haavoitti häntä kuolettavasti. Jotkut muslimit sanoivat:” Voi ’Aamir, häneltä on viety marttyyrius.”

Salamah oli kovin ahdistunut koska kuten muutkin, hän ajatteli, että hänen veljensä, joka oli vahingossa tappanut itsensä, ei ansaitsisi marttyyrin palkkiota Jihadistä. Mutta nopeasti Profeetta (saws) korjasi asian kun Salamah meni hänen (saws) luokse sanoen:” Oi Allaahin Lähettiläs, onko totta kun ’Aamir kuoli tällä tavalla, että häneltä viedään kaikki hänen aikaisemmat teot?” Lähettiläs (saws) vastasi: ”Hän on kuollut mujaahidiininä. Hänelle annetaan kaksi palkkiota. Hän on uimassa tällä hetkellä Paratiisin joissa.

Salamah oli erittäin antelias ja vielä anteliaampi kuin joku kysyi häneltä jotain Allahin vuoksi. Jos joku olisi pyytänyt hänen henkeään Allahin vuoksi, hän ei olisi epäröinyt hetkeäkään. Ihmiset tiesivät hänen asenteensa, joten aina kun joku tarvitsi jotain, häneltä pyydettiin Allaahin vuoksi. Salamah sanoi aina: ”Jos joku ei anna Allahin vuoksi niin kenen vuoksi hän sitten antaisi?”

Päivänä, jolloin ’Uthmaan (ra) murhattiin, suuri mujaahid ymmärsi, että seditionin portti on juuri avattu. Kuinka voisi olla mahdollista, että hän, joka on taistellut koko hänen elämänsä veljiensä kanssa, että hänestä tulisi taistelija veljiänsä vastaan? Ei ollut oikein, että hän käyttäisi hänen taistelijan oppeja uskovia ja muslimeita vastaan. Ominaisuuksia, joita Profeetta (saws) oli ylistänyt. Joten oli sanomattakin selvää, että hän otti omaisuutensa mukaan ja lähti Medinasta paikkaan nimeltä Ar-Rabzah. Tämä on sama paikka, johon Abu Dharr päätti muuttaa ja asettautua elämään.

Salamah vietti lopun elämäänsä Ar-Rabzassa. 74 A. H vuotena, hänen palavasta halusta hän palasi takaisin Mekkaan, jossa hän vietti päivän tai pari vierailijana ja kolmantena päivänä hän kuoli. Se oli kuin Medinan rakas, rikas maaperä pyysi hänen ruumistaan viileään ja turvalliseen turvaan, aivan kuten se oli tarjonnut paikkaa kaikille siunatuille seurallisille ja hurskaille ja uskoville marttyyreille.

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Tii Syy 13, 2011 10:56 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Seuralaiset & siirah Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea