Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Bisnestä pakolaisilla

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Bisnestä pakolaisilla
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Bisnestä pakolaisilla Vastaa lainaamalla viestiä


Bisnestä Turkissa

Siirtolaisen odysseia alkaa yleensä leirillä, kuten Mardinissa missä turkkilaiset salakuljettajat valtuuttavat syyrialaisia tarjoamaan toisille pakolaisille mahdollisuutta päästä Eurooppaan. Rahat vaihtavat omistajaa Istanbulissa enimmäkseen valuutanvaihtopaikoissa, johon siirtolaiset jättävät rahansa saaden henkilökohtaisen salasanan. Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun siirtolaiselle luvataan saada rahansa takaisin luovuttamalla salasanan salakuljettajalle, jotta tämä voisi nostaa rahat.

26-vuotias Mohammed Yusef ohjasi Damaskoksessa musiikkivideoita ennen kuin pakeni elokuussa 2015 ja maksoi 2 000 dollaria "vakuutusta" saadakseen itsensä ja setänsä Kreikkaan. Salakuljettaja katosi ja "matkavakuutustoimisto" oli suljettu. Seuraavalla kerralla hän otti setänsä kanssa bussin Istanbuliin rannikolle. Heidän käskettiin nukkua teltassa yhdeksän päivää ennen kuin heidän veneensä olisi valmis.

Monia siirtolaisia jatkaa saapumista leirille päivittäin. Salakuljettajat yrittävät sulloa viidelletoista tarkoitettuun täytettävään kumiveneeseen 50 ihmistä. Joskus salakuljettajat vaativat siirtolaisia heittämään laukkunsa mereen, sillä "muuten hukutte": kongolainen 32-vuotias Marie joutui heittämään kassinsa, jossa oli diabetes-ruiskuja.

"Kun halusimme toisen veneen, yksi heistä veti aseensa esiin ja pakotti menemään", Yusef kertoo.

Toinen salakuljettaja hyppäsi veneeseen ja ohjasi sen kohti Kreikkaa...Ennenkuin hyppäsi itse veteen ja ui takaisin rantaan. Täysin tuntematta laivan mekaniikkaa, siirtolaiset ajelehtivat merellä 12 tuntia ennen pääsemistään kreikkalaiselle Lerosin saarelle.

"Ei olisi auttanut, vaikka emme olisikaan lähettänyt salasanoja heille. He olisivat voineet nostaa ne, vaikka olisimme kuolleet", Yusef sanoo.

Eurooppalainen rasismi väittää, että ihmiset tulevat "parempien sosiaalietuuksien perässä", uskonnollinen rasismi väittää, että ihmiset tulevat "paetakseen barbaarista uskontoa", mutta unelmia paremmasta elämästä ei aina synny itsestään, vaan unelmat paremmasta elämästä Euroopassa ovat salakuljettajien itsensä uhreilleen syöttämiä.

21-vuotias pakistanilaisella siirtolaisella Alisher Alilla ei ollut aiettakaan haluta turvapaikkaa Euroopasta. Hän työskenteli maatilalla Istanbulin ulkopuolella kymmenien muiden pakistanilaisten kanssa, kunnes turkkilainen salakuljettaja istutti hänen päähänsä unelman Euroopasta.

"Joka päivä työnsimme maata leivän ja veden toivossa".

Tuhannella dollarilla salakuljettaja lupasi viedä Alin Turkin rannikolle ja laittaa veneellä Kreikkaan, missä hän lupasi Alin saavan sosiaalisia etuuksia ja oikeuden opiskella yliopistossa. Niinpä Ali luovutti elämänsä säästöt, työnnettiin bussiin ja perillä Bodrumissa ryhmä miehiä ryösti hänet ja jätti tuntemattomalle rannalle. Bodrumin bussiterminaalin ulkopuolella Ali näki satoja muitakin siirtolaisia, lähes kaikki Pakistanista. Useimmat heistä oli salakuljettaja huijannut lupauksilla Euroopasta matkalla, joka ei koskaan toteutunut. 19-vuotiaan lahorelaisen Muhammed Malikin salakuljettajat veivät kalastusveneellä saarelle ja sanoivat hänen olevan nyt Kreikassa.

"Kun rajavartijat tulivat, he kertoivat minun olevan yhä Turkissa."

Joka päivä salakuljettajat parveilevat leirissä kysellen, onko joku onnistunut saamaan rahaa matkan ostamiseen. Jotkut yrittävät sitä itse.

"Usein siirtolaiset yrittävät pienentää kuluja ostamalla moottoriveneen ja yrittäen matkaa itse. He tulevat puhumaan minulle Tarzan-kielellä, veivaten nyrkkiään ja pöristen kertoen mitä he tahtovat", kertoo käytettyjen venemoottorien myyjä Segai Oguz.

"Harvoin heillä on varaa enempään kuin tuhannen dollarin käytettyyn neljä-viisi hevosvoimaiseen moottoriin, ei edes tarpeeksi viemään veneellistä siirtolaisia Kreikkaan. Tällä hetkellä minulla ei ole myytävänä yhtään sellaista moottoria."

Yksi koneita ja kalusteita myyvä liike päätti jopa lisätä ilmalla täytettäviä, moottorilla toimivia veneitä valikoimaansa, markkinoiden niitä näkyvästi asettamalle ne parkkipaikan ja ulkoilmaravintolan kupeeseen, jossa Eurooppaan halajavat siirtolaiset voisivat niitä nähdä.

"Nämä ovat hyvin, hyvin suosittuja", kertoo Yasar Ozdemir, kaupan apulaisjohtaja.

"Joka toinen päivä tänä kesänä arabiaa puhuvat asiakkaat tulevat ja ostavat kolmella tuhannella dollarilla veneen ja 10-15 pelastusliiviä, myös lapsille. Tottakai me tiedämme, mitä he tekevät näillä veneillä."

Ympäri Turkin rannikkoa myydään alennuksella pelastusliivejä kioskeissa, vaatekaupoissa, jopa parturiliikkeissä.

"Me myymme laatua. Toivoisin, että siirtolaiset tulisivat minun liikkeeseeni", sanoo kalastus-ja veneilytarvikkeita myyvä Engin Olcay pidellen 120 dollarin pelastusliiviä. "Alan Kurdilla ei ollut pelastusliivejä. Turkin hallituksen pitäisi antaa näitä siirtolaisille ilmaiseksi, on tärkeää olla pelastusliivit, samalla tavoin kuin antaa siirtolaisille ruokaa ja vettä, koska se pelastaa henkiä."

Turkin merivartiosto usein sallii siirtolaisten veneiden rajanylityksen.

"Laivaston, merivartioston tehtävänä sotilaina on ensimmäisenä päästä lähettyville, mitata tuuli ja aallot, mutta he uhkailevat meitä vauvoillaan: He pitävät vauvaa ylhäällä ja uhkaavat heittää sen, jos ajamme heidät takaisin", merivartioston vanhempi viranomainen sanoo. "Monessa tapauksessa merivartioston on yksinkertaisesti saatettava siirtolaisveneet Kreikan aluevesille ja jatkaa sieltä."

Nykyään salakuljettajat tarjoavat Turkin rannikoilla jopa majoitus-ja ravitsemuspalveluita ja leiriytymisalueita siirtolaisille. Hätäisesti rakennettuja hotelleja, ravintoloita ja leiriytymisalueita, kaikki salakuljettajien kontrollissa. Arviolta noin 30 000 on mukana salakuljetustoiminnassa, yleensä kiinnijäävät ovat siirtolaisia kuljettavia bussinkuljettajia tai heitä laivoihin sullovia. Todelliset pomot istuvat Turkin suurimmissa kaupungeissa käymättä lainkaan rannikoilla, mikä vaikeuttaa todistamista heidän osallisuudestaan.

Juuri siirtolaisuuden saavuttaessa taitteensa kesäkuun alussa, ryhmä miehiä kaupungin ulkopuolelta avasivat Fener Beachille ravintolan kukkulan näkymälle merelle. Kun ravintola oli valmis, omistajat rakensivat metalliportin eristämään alueen lähellä olevasta tiestä. Asiakkaat katosivat, turistit katosivat, asukkaat alkoivat havaita kumiveneiden lähtevän rannalta öisin, joskus viisikin kerralla.

"Voi nähdä siirtolaisten tulevan ravintolaan päivällä ja odottavan. Sitten puolenyön jälkeen he menevät rannalla veneiden luokse", Bodrumissa ravintolaa pitävä Kadri Güner sanoo.

Turkin presidentti Receb *Tayyib* Erdogan syyttää Euroopan maita Välimeren muuttamisesta "siirtolaisten hautausmaaksi", mutta ei itse tee juurikaan mitään salakuljettajaverkostojen tai ihmiskauppaverkostojen purkamiseksi. Tämänkin hän teki sen jälkeen, kun kuvat hukkuneesta kurdipojasta nousi etusivuille. Ja edelleen Turkin hallitus kiistää mitenkään auttamasta salakuljettajia. Turkki kyllä kertoo pelastaneensa vuonna 2015 noin 40 000 siirtolaista merestä ja pidättäneensä 86 salakuljettajaa, jotta lehdet voisivat kirjoittaa: "Emme katso sivuun, emmekä kehota kuljetusta", Turkin Kreikan suurlähettilään Kerim Urasin sanoin.

Turkin poliisi tuntuu sormien läpi katsomisen lisäksi jopa rohkaisevan meneillään olevaa ihmiskauppaa: mikäli poliisi havaitsee toimittajien yrittävän haastattelevan siirtolaisia tai kuvaavan, rynnäkkökiväärein varustetut miehet vaativat antamaan henkilötiedot ja kieltävät kuvaamisen alueella. Selvästi rehottavaan ihmiskauppaan ja salakuljetukseen ei puututa. Turkin viranomaiset vetoavat siihen, että esim. syyrialaiset eivät tahdo jäädä Turkkiin, joten miksi heidän lähtemistään pitäisi yrittää estää.
Turkin poliisi ja rajaviranomaiset saavat osansa bisneksestä: salakuljettajat tuntevat paikalliset viranomaiset ja käyttävät heitä suojanaan. Ihmiskaupasta saatavasta tuotosta osa menee viranomaisten taskuun, muutoin olisi lähes mahdotonta saada ketään salakuljetettua Eurooppaan.
Rekisterinumeroita siirtolaisia kuljettavista pakettiautoista hän on antanut poliisille turhaan. Hän ja tarjoilijansa joutuvat lähtemään pelastamaan veden varaan joutuneita siirtolaisia.

"Liian paljon rahaa", Güner sanoo katsoessaan auringon laskevan Kosin saaren taakse. "Kun liikkuu paljon rahaa, se ei lopu. Se ei koskaan lopu."

Lähde: Time-lehden kirjeenvaihtajan Simon Shusterin artikkeli Time-lehdessä 13.10.2015.

*

Länsimaista pakolaisbisnestä

Maailmassa on 65 miljoonaa pakolaista, joista 20 miljoonaa asuu leireissä. Moni heistä joutuu asumaan asumaan avovankiloita muistuttavilla leireillä, joiden asukkailla ei ole edes perusoikeuksia. Leireillä ei ole velvoitetta tunnustaa tasa-arvoa muiden kansalaisten rinnalla ja vaatimukset siitä voidaan lykätä tai hylätä. Heitä kohdellaan ylijäämäväestönä, jota ei katsota kotoutumiskelpoiseksi. Maansisäisten pakolaisten leirejä on yli tuhat, joissa asuu kuusi miljoonaa henkeä sekä tuhansia pakolaisten itsensä perustamia leirejä jotka sijaitsevat kaupunkien laitamilla, raja-alueilla, asutuksen välialueilla tai hylätyissä kerrostaloissa.

Pakolaisleireistä vastaavat kansainväliset järjestöt haluavat liittää humanitaarisen sektorin yhteen yksityisen eli kaupallisen sektorin kanssa. Pakolaisten "avustusteollisuus" on liikevaihdoltaan noussut yli 25 miljardiin dollariin.

"Tehokkuuden kasvattamiseksi olemme ruvenneet kehittämään kumppanuuksia yksityisen sektorin kanssa", selittää YK:n pakolaisjärjestön edustaja Melissa Fleming Geneven päärakennuksessa. "Humanitaarisen avun järjestelmä on kasvanut ja sen parissa työskentely vaatii ammatillista osaamista".

Järjestö perusti vuonna 2012 säästöihin tähtäävän innovaatio-osaston Innovation Labs, joka lanseeraa uusia yhteistyöprojekteja. Majoitustoiminnoissa yhteistyökumppanina toimii ruotsalainen huonekalukonserni Ikea, logistiikassa kuriiriyhtiö UPS ja kouluopetuksen toimijaksi on lähiaikoina tulossa hakukoneyhtiö
Google.

Nihkeästi vastataan tietenkin siihen, kuinka paljon rahoittajien raha määrää ohjaa, määrää ja päättää järjestön sitä, mitä ammattikorkeakielessä sanotaan ydinosaamiseksi viittaamalla rahoitusosuuden olevan "edelleen" marginaalinen verrattuna valtioilta tulevaan rahaan.

"Meillä on valinnanvaraa kaivosten, öljynporauskenttien, armeijan tai pakolaisten majoittamistarpeisiin", kertoo espanjalaisen logistiikkayhtiön edustaja messuilla Istanbulissa.

Ensimmäiset avustusmessut perustettiin YK:n humanitaarisen huippukokouksen yhteydessä toukokuussa 2016 ja kampanjoinnin seurauksena näytteilleasettajia oli yli 600. Oli kansalaisjärjestöjä, asiantuntijapalveluita ja rahoitusyhtiöitä. Ikea, tuo Ruotsin lahja maailmanrauhalle, on tuonut markkinoille pakolaisille tarkoitetun teltan:

"Tämä teltta ei ole läpinäkyvä, vaan kunnioittaa pakolaisten yksityisyyttä paremmin: sen ovet ovat kiinni, siinä on ikkunat ja se on eristetty. Se tarjoaa aivan uutta elämänlaatua pitkäaikaisille pakolaisille. Malli on myös todella kestävä ja pitkällä aikavälillä UNHCR:lle edullisempi investoida meidän telttoihimme", sanoo Ikean säätiön johtaja ja ohjelman vastuuhenkilö Per Heggenes.

Tärkeää ei ole siis saada pakolaisuutta loppumaan ja säällistä ihmiseloa perustettua, vaan tehdä rahaa pakolaisilla.

Alankomaissa Ikea rahoittaa täysin Better Shelter-nimisen sosiaalisen yrityksen toimintaa, solminut YK:n pakolaisjärjestön kanssa 35 miljoonan euron sopimuksen 30 000 teltasta ja myynyt sitä järjestön pakolaisleireille Etiopiaan, Irakiin, Etelä-Sudaniin ja Keniaan. Ikea on YK:n pakolaisjärjestön suurin yksityinen lahjoittaja 32 miljoonalla eurolla. Järjestön toimintaa rahoittaa muutamat suurvallat, jotka myös määräävät sen toimintalinjoista ja prioriteeteista. Seitsemän miljoonan euron budjetista 40 prosenttia tulee Yhdysvalloista, täydentävää rahoitusta Saksasta, Britanniasta, Japanista ja Ruotsista.

"Minun mielestäni kyse ei ole siitä, että tehdään voittoa tai humanitaarista työtä. Voittoa voi tehdä samalla kun tehdään kehitysyhteistyötä. Joka tapauksessa Better Shelterin tuottamat voitot täytyy joko investoida takaisin sosiaaliseen yritykseen tai sijoittaa Ikean säätiöön."

Toisinkin on käynyt:

"Kun olin töissä Keniassa vuonna 2011 somalialaisten pakolaisten asuttamalla Dabaabin leirillä, iski valtava kuivuus. Kerrottiin, että Ikea antaisi 60 miljoonaa dollaria pelkästään Dabaabin auttamiseen, mutta se liittyikin tähän telttaan, joita oli tarkoitus pystyttää leirille takaamaan pakolaisille suurenmoiset elinolot. Niitäkö Dabaabissa silloin tarvittiin? Yksityinen sektori etsii nykyisin markkinoita hyväntekeväisyyssektorin kautta ja Ikea toimii tässä tarkoituksessa. Se sopii osakkeenomistajille, mutta ei juurikaan pakolaisille", kertoo Ben Parker, entinen YK:n humanitaaristen asioiden Syyrian ja Itä-Afrikan koordinaattori.

"Ikea Foundation on luvannut järjestölle kymmeniä miljoonia dollareita ja on lähettänyt edustajansa Sveitsiin tarkastamaan, mitä rahoilla on tehty. Järjestö otti hyväuskoisena vastaan vapaaehtoistyöntekijöitä ja lahjoituksia, mutta on nyt ymmärtämässä, ettei hyväntekeväisyys kuulu yksityisen sektorin toimintatapoihin. Yritykset edellyttävät vastineita lahjoituksilleen. Mikä sananvalta järjestöllä on, jos Ikea päättää testata tuotteitaan pakolaisleireissä?"

Helmikuussa 2016 paljastui EU-parlamentissa, että Ikea pyrki välttämään veronmaksua ns. veroparatiisijärjestelyn kautta juuri niissä maissa, jotka rahoittavat tätä samaa YK:n pakolaisjärjestöä. Järjestö ei ole sellaisesta kuulemma kuullutkaan.

Millaisen talousjärjestelmän ja millaisten poliittisten voimien painostamaksi on joutumassa järjestö, jonka vastuulla on miljoonien kotinsa menettäneiden ihmisten kohtalo ympäri maailmaa. Pienten piirien voittoa tavoittelemattomat yksittäiset avustajat ja lääkärit ovat vaihtuneet globalisoituneen akateemisen maailman oikeustieteellisistä ja kauppakorkeista valmistuneet hallintojohtajat. Kaiken lisäksi sotien syyt, ihmisten välinen vihanpito ei ainakaan ota laantuakseen, etenkin jos muu maailma seuraa länsimaiden "hiljaisen enemmistön" ja populistien vastuutonta keinoa äänestyttää itselleen valtaa luomalla tekaistuja viholliskuvia ja länsimaiden keskuudessa eläviä vähemmistöjä vihollisikseen.

"Ette uskoisi, jos kertoisin, kuinka monta työhakemusta minulle tulee päivittäin. Alalle haluavien ihmisten määrä on uskomaton. Erityisesti pyrkivät nuoret, jotka hakevat merkitystä elämälleen eivätkä haluakaan tehdä töitä Wall Streetillä", kertoo YK:n pakolaisjärjestön edustaja Melissa Fleming.

Humanitaarisen alan uudet johtohenkilöt korvaavat itsestäänselvyytenä kansalaisjärjestöt pätevämmiksi mielletyillä yksityisillä yrityksillä. Rahoittajan vaikutuksesta järjestö on hiljalleen sopeutunut yritysjohtamismalliin, tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Kyse ei ole humanitaarisesta syöstä, vaan voiton tavoittelemisesta pakolaisuuden kustannuksella.

"Yhdysvallat ja muut valtiot ovat kehittäneet YK:n pakolaisjärjestölle tarjouskilpailuihin ja laatuarviointiin pohjautuvan rahoituslogiikan, joka on pakottanut järjestön toimimaan kuin se olisi pysyvän rahoituksen varassa toimiva yritys markkinointi-, raportointi- ja arviointiosastoineen."

Pakolaisjärjestö ei virallisesti myönnä rahoittajien vaikutusta hallintomalliinsa, mutta edustaja Melissa Fleming myöntää suurimman rahoittajan valitsevan, mitä kriisiä avustetaan:

"Me emme aina päätä sitä, vaan joskus päätöksen tekevät järjestön rahoittajat. Etelä-Sudanissa tai Keski-Afrikassa on käynnissä yhtä paha tragedia kuin Syyriassa, mutta rahoitus myönnetään pelkästään Syyriaa varten."

*
Pakolaisjärjestöt saattavat jopa piakkoin luopua ruokapakettien jakelemisesta antaen tilaa isoille, pakolaisleireillä toimiville kauppaketjuille. Pakolaisten itsensä kehittämä epävirallinen talous on jäämässä aggressiivisempaa toimintatapaa noudattavien länsimaisten ja rikkaiden arabimaiden liikeyritysten jalkoihin.

Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa Maailman ruokaohjelma WFP vaihtoi ruokapakettien jakelun kahteen keskenään kilpailevaan supermarkettiin, yhdysvaltalaiseen Safewayhin ja kuwaitilaiseen Tazweediin.

Tazweedin kehityspäällikkö Laith al-Jazi:

"Olemme erikoistuneet pakolaisleiritoimintaan ja olemme työskennelleet UNHCR:n kanssa Irakissa ja Jemenissä. Minusta kilpailu on terve ilmiö. Parhaat palvelut ja parhaat hinnat pakolaisille -tai pikemminkin edunsaajille."

Vaihtoehdottomassa markkinatilanteessa WFP kuitenkin hygienisoi vetoamalla siihen, että molempien supermarkettien saama voitto rajoittuu viiteen prosenttiin niiden liikevaihdosta, ikään kuin voiton "pienuus" tekisi toiminnasta yhtään eettisempää.

"Kun alueella on kaksi markettia, ihmiset voivat yhdellä dollarilla päivässä hankkia mitä milloin haluavat ja heistä tulee onnellisia kuluttajia", sanoo nykyisin konsulttina toimiva ja avustusteollisuutta inkvisitoiva Kilian Kleinschmidt.

Onnellisia, kun voivat ostaa mitä haluavat köyhyysrajan alapuolelle laskettavalla dollarin päivittäiskulutuksella?

Zaatarin pakolaisleirin entinen johtaja Kilian Kleinschmidt jopa haluaisi lopettaa koko humanitaarisen avustuskäytännön liikeyritysten tieltä laskuttamalla palveluista niitä "nauttivia" pakolaisia. Pakolaiset joutuisivat itse maksamaan siitä, että saavat olla pakolaisia:

"Yleinen avustaminen on mielestäni erittäin epäterve järjestelmä. Kun ihmiset palaavat kotimaahansa, he ovat heti vaatimassa hallitukselta ilmaisia palveluja. On parempi, että kaikella on hinta ja kaikista saaduista palveluista on maksettava."

Zaatarin pakolaisleirillä jokainen supermarketissa asioiva joutuu skannauttamaan silmänsä kassalla voidakseen maksaa ostoksensa. YK:n pakolaisjärjestö asennutti vuoden 2016 alussa iiristunnistuslaitteen, jonka avulla pakolaisen henkilöllisyys voidaan tarkastaa. Sen jälkeen tarkastetaan leirillä asuvan virtuaalitilin saldo. Tilille maksetaan kuukausittain 50 dollaria, mikä kalenteripäivien määrällä jaettuna jättää leiriläiset köyhyysrajan alle kahden dollarin rajapinnan alapuolelle. Köyhyysrajan alapuolella elävä joutuu samaan aikaan maksamaan ostoksensa altistumalla samalla kalliille hyperteknologialle. Iiristeknologian on kehittänyt veroparatiisi Caymansaarille rekisteröity IrisGuard-niminen yhtiö, jonka tunnistusjärjestelmä on tähän asti ollut käytössä ainoastaan amerikkalaisissa vankiloissa, Arabiemiraattien raja-asemilla ja Jordanian huumepoliisissa. Pakolaistoiminnassa se oli YK:n käytössä Pakistanista palaavien afgaanipakolaisten tunnistamisessa. Nykyään biometrinen tunnistusjärjestelmä on käytössä kauttaaltaan Afganistanissa. Sen johtaja on entinen brittien ulkomaan tiedustelun johtaja Richard Dearlove ja toisena entinen Teksasin teloittajakuvernööri George Walker Bushin presidenttiajan terrorismin vastaisten asioiden erityisneuvonantaja Francis Townsend. Yritys saa vastineeksi prosentin kaikista pakolaisten suorittamista maksuista.

Toiminnan eettisyydestä sen perustaja Imad Malhas ohittaa asian tekeytymällä pikkupoikamaiseen luonnontieteelliseen tohtorisykeröinnostukseen:

"Minusta tekniikka on kiehtovaa. Kaikilla ihmisillä on erilainen iiris ja se pysyy muuttumattomana koko elämän ajan. Paljon luotettavampi kuin sormenjäljet.
Meille korkeatasoinen asiantuntijuus on tärkeää.
Pakolaisjärjestön kulut ovat vähentyneet 20 prosenttia entisestä ruokapakettien jakelusta. Suunnittelemme laajentaa toimintaamme YK:n sisällä ja Turkin kanssa. Toivomme valloittavamme uusia markkinoita erittäin nopeasti."


Toiminta on mahdollista siksi, että pakolaiset eivät ehdi murehtia korkeateknologista pakotetta omien ongelmien sijasta. Toimintaa saatetaan jopa kiitellä sen korvatessa huolen korttien katoamisesta, mutta valitettavasti äidit joutuvat itse raahautumaan kauppaan eivätkä voi enää laittaa lapsiaan asialle.

Keskenään pakolaiset tuskailevat asiaa:

"Jo pelkkä leirissä asuminen perustuu pakkoon -kaikki päätökset tulevat ylhäältä ja heille uusi tarkistusjärjestelmä on taas yksi pakkokeino muiden lisäksi", kertoo syyrialainen toimittaja Hani Maoued, pakolainen itsekin.

"Tämän alan tekniikkaa kehittäville yrityksille pakolaisleirit ovat tilaisuus yhdistää yrityskuvansa humanitaariseen työhön, käyttää yhteiskunnan ulkopuolelle joutunutta väestöä koekaniineina ja pyrkiä lähestymään länsimaiden hallituksia myyntimielessä", kertoo humanitaaristen asioiden konsultti, kansalaisjärjestöille Irakissa ja Afganistanissa työskennellyt Paul Currion.

Saattaa olla jopa syynsä sille, että pakolaiset kertovat itsestään viranomaisille paikkaansa pitämätöntä tietoa: Etiopiassa suhtauduttiin nihkeästi sormenjälkien ottoon ja YK ylläpiti pakolaisista tietojärjestelmää, jollaisten hankkiminen ja säilyttäminen olisi Euroopassa laitonta. Lisäksi luottamuksellisia tietoja ei ollut suojattu, olivat kenen tahansa saatavilla ja lähtömaa ja vastaanottomaa sopivat jotain luottamuksellisten tietojen jakamisesta keskenään.

"Henkilötietojen suojaamista koskevat linjaukset ovat epämääräisiä ja hämärän peitossa. Tietoja voidaan vaihtaa maiden välillä, pakolaistietokannan tietoja verraten maan omien kansalaisten tietokannan kanssa. Tarjouskilpailuihin voidaan jopa kirjata 'YK:n pakolaisjärjestön suostumuksella' tietojen jakamiseksi. Pakolaisten henkilötiedoilla on kauppatavarana ja poliittisena materiaalina hyvät tulevaisuudennäkymät", kertoo Kööpenhaminen sotatieteellisen laitoksen professori Katja Lindskov Jacobsen.

Henkilötietojen jakamisesta eri viranomaistahojen -tai jopa maiden- välillä toivotetaan yleensä tervetulleeksi ja yksityisyyttä peräänkuuluttavien teknologiatahojen argumentointia yksityisyyden puolesta pidetään naiivina, koska poliittinen, oikeistolainen eliitti ja turvallisuusviranomaiset ovelasti sekoittavat voittoa tavoittelevan, mutta kansallista turvallisuutta mainospuheenaan käyttävän, siitä sinänsä piittaamattoman teknologiateollisuuden innovaatiot keskenään terroriuhan ja kansallisen turvallisuuden kesken: puhuttaessa henkilötietojen jakamisesta viranomaisten kesken ja poliisivaltuuksien lisäämisestä läpäistä yksityisyyden kalvo tahallaan sekoitetaan rinnastamalla teknologiayritysten voitontavoittelu kuviteltuun, rakennettuun terroriuhkaan. Kun uhkaa ei ole, se täytyy luoda. Samalla kansa hyväksyy ne, koska naiivisti kuvittelee niiden vain koskevan toiseutettua vähemmistöä, kuten muslimeja ja turvapaikanhakijoita -ja Suomessa suojelupoliisi härskisti pelaa nimenomaan tämän nimittämänsä "ääri-islamistisen terroriuhan" käsitteellä, sivuuttamalla täysin esim. katutasolla partioivien äärioikeistolaisten vielä todennäköisimmän uhan kansalliselle turvallisuudelle. Länsimaisessa oikeistolaisessa ajattelussa ei uskota, että länsimaalaisuus voi edes luoda mitään terrorismiksi nimitettävää -siksi länsimaat ovat nihkeitä, jopa vaitonaisia edes nimittämään kantaväestöön kuuluvien, usein muslimeja tuhoisampien iskujen nimeämisestä terrorismiksi. Samaan aikaan länsimaisen kulttuurin kuvasto on voimakkaan väkivaltaista ja sananvapaudella tunnutaan käsittävän oikeutta sanoa "tappakaa kaikki muslimit" ilman rikosseuraamusta. Kulttuuri ja sananvapauskäsitys on kansanmurhaisen väkivaltaista, silti länsimainen media, kansa ja turvallisuusviranomaiset joutuvat kivuaalisti ylläpitämään mielikuvaa siitä, että heidän kulttuurinsa ei ole eikä luo väkivaltaisia tendenssejä tai väkivaltaista toimintaa. Oikeistolaisuuden oma "suvakkikupla" on yleensä maailman epäkohtien kieltäminen, eikä niitä uskota olevan olemassakaan: ihmiskauppiaita ei ole, seksiteollisuutta pyöritetään kaikkien osapuolten hyväksynnällä, länsimaiden sotilasoperaatioissa kuolee vain terroristeja. Näin siksi, että länsimaat hyväksyvät globaaleiksi tai paikallisiksi epäkohdiksi vain ne ilmiöt, jotka se voi liittää oman toiseuttamisensa jatkeeksi: siksi "vihollisen" -kuten muslimien- ihmisoikeusloukkaukset ja terrori-iskut ovatkin yllättäen merkittäviä, kun tekijäkin kuuluu toisiin, eikä valkoisiin. Oikeisto ei välitä pätkääkään hallituksensa ihmisoikeusloukkauksista ja verenvuodatuksesta kärsivistä irakilaisista tai syyrialaisista -ja toivovat jo muutenkin kaikkien muslimien sukupuuttoon pommittamista-, mutta yllättäen irakilaisten ja syyrialaisten ihmisoikeudet muuttuvatkin tärkeiksi, kun kuvioihin astuu hallinnollisessa mielessä al-Qaida tai ISIS. Yllättäen amerikkalaiset ja länsimainen oikeisto olivat huolissaan samojen muslimien ihmisoikeuksista, joiden tappamista he hetkeä aiemmin suunnittelivat.

Ranskalainen yritys Logistic Solutions tunnetaan pakolaisleiritoiminnasta etenkin Calais'n leirillä Ranskassa. Menetelmä ei ollut enää telttakylä, vaan eurooppalaisia kansallissosialistisia perinteitä kunnioittaen rakentaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille suoraan konteista koostuva kylä:

"Me olemme rakentaneet suunnitelmat à la francaise ja lopputuloksena on hieno, konteista rakennettu leiri. Niille on nyt olemassa markkinat. Luksusautoillekin on kysyntää, vaikka kaikki eivät niitä omista. Samalla tavalla on olemassa markkinat myös tyylikkäille konttileireille. Meille tulee kyselyjä monista maista, Belgiasta, Turkista ja osallistumme seuraavaksi Dubain humanitaarisen avun messuille.
Ulkoa katsottuna meillä on tuote, joka on näyttävä ja kyltitys piristää sitä lisää
[Lukeekohan niissä kylteissä tyylikkäästi "Arbeit macht Frei"?] Sisäpuolella on vaikutelma kestävyydestä, sängyt ovat terästä -tavoite ei ole oleskella sisätiloissa, vaan ainoastaan lämmin tila nukkumiseen. Olen varma, että muiden maiden siirtolaisetkin haluaisivat samanlaisia suojia", esitteli Logistic Solutionsin yritysjohdon Antoine Houdebine 2016.

Avustusteollisuutta jopa esitellään isoilla kansainvälisillä messuilla kirkasvärisinä julisteina, houkuttelevina valokuvina, leireistä siistin vaikutelman antavien pakolaisleirien pienoismalleina ja ystävällisen auttavaisesti hymyilevät elegantit naiset esittelevät mielellään ja toimintaa jaellen esitteitä. Esitteillä on pakolaisille tarkoitettu teltta, johon on sisälle katettu näytteeksi teetarjoilu ja luonnollisen kokoiset valokuvat vieraanvaraisesta syyrialaisperheestä. Messuja järjestetään niin Brysselissä kuin Dubaissakin. Istanbulissa asettelut vaihtelivat lennokeista aurinkoenergialamppuihin ja ruokapakkauksista rahoituspalveluihin MasterCard Worldwideen ja asiantuntijapalveluihin Accentureen ja Deloitteen ja kaiken lisäksi messuilla on myös keskustelutilaisuuksia "pakolaisvirroiksi" kutsutuista "luonnonilmiöistä".

"Tämä sektori on paisunut valtavaksi. Tässä uudessa toimialassa on mahdollista tahkota rahaa osoittamalla tehokkuutensa", Ben Parker kertoo.

Lähde: Le Monde diplomatique & Novaja Gazetan numerossa 3/2017 olevat Nicolas Authemanin kaksi artikkelia.

Tii Elo 01, 2017 8:46 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea