Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
"Joutuvatko terroristit paratiisiin vai helvettiin...?

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
"Joutuvatko terroristit paratiisiin vai helvettiin...?
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä "Joutuvatko terroristit paratiisiin vai helvettiin...? Vastaa lainaamalla viestiä


Allahin Nimeen, Rauha ja Siunaukset Lähettiläälleen ja hänen perheelleen ja Seuralaisilleen...

Ensinnäkin Ramadhaan Kariim kaikille muslimeille, hyväksyköön Allaah Subhaanahu wa t'Ala teidän paastonne, ibaadah'nne, hyvät tekonne ja aikomuksenne erimielisyyksiimme katsomatta...Amiin

On kysytty ja väitetty kahta asiaa: kysytty "päätyvätkö terroristit helvettiin vai paratiisiin" sekä väitetty "terrorismin olevan osa Islamia".

On totta, että Allahin Lähettiläs (S) on sanonut, että hänet "on tehty voitokkaaksi terrorin yavulla". On totta, että aikoinaan muslimeita pelättiin sotilaallisesti, eivätkä uskottomat uskaltaneet hyökätä muslimeiden maihin. Seuralaisten ja heidän Oppilaiden [taabiyyiin] jälkeen eniten maita valloittivat sunnalaisuuden äärimmäinen [ta'assub] sekti khawariijit, joita on Islamin historian aikana ollut monenlaisia: nykyään jokaisella muslimilla liberaaleista salafeihin ja suufeista jihadisteihin on ainakin hieman khaarijmiä sydämessään. Vai mitäs muutakaan se on, mitä sanotaan pikkuasioissa eri mieltä olevasta muslimista tai Islamin "parempaa mielikuvaa" tuhoavista jihadisteista?

Sillä, päteekö Allahin Lähettilään (S) sanat voitokkuudesta terrorin keinoin tähän päivään on vähintäänkin tulkinnanvaraista: Monet ei-muslimit eivät pidä Islamia terrorisoinnin uskontona ja monet pitävät terrori-iskuja mitättömänä (joskin mediatilaa saavina) marginaali-ilmiöinä. "Suvakki-ideologian" näkemä ero äärioikeiston laajuuden ja muslimiterrorismin marginaalisuuden välillä on sikäli perusteltu, että äärioikeistolaistuminen politiikassa ja kansan keskuudessa on todennäköisempi uhka kuin "radikaalin islamin" oppien leviäminen muslimien keskuudessa. Ironisesti muslimeita pelkäävät eniten "puolustustahtoiset" "isäm maalliset elämäm koululaiset" ja jotkut populistiset poliitikot, alistuen Islamin voitokkuudelle "terrorin keinoin" ainoana vastarintanaan iniseminen MV-lehden kommenteissa ja heilutellen "Stop Islamisaatio!"-kylttejä miekkarissa, johon ei osallistu ketään.

On myös sanottu, että "paras vastaus terrorismiin on ylläpitää demokratiaa" ja ties-mitä-arvoja: Tosiasiassa terroristia ei kiinnosta demokratia tai ihmisoikeuksien toteutuminen, vaan kaikissa tapauksissa kunkin iskun tekijä on vedonnut kohdemaan osallistumisen sotatoimiin muslimimaissa. Sillä "epäuskolla" ei ole juurikaan merkitystä. Opponentit ovat todenneet, että demokratian puolustaminen kaikin keinoin vain mahdollisesti lisäisi terrorismia epäilyttävien turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa ja "demokratian arvoja" liputettaessa rajojen avaamiseksi vieläkin enemmän.
Islam ei enää ole Tawhiidia, vaan epäuskon suvaitsemista. Muslimit korostavat kaikkialla, miten Islam "suhtautuu suvaitsevaisesti muihin uskontoihin", vaikka historiassa tämä ei systemaattisesti pitänyt lähellekään paikkaansta: Uskontojen välisiä kahnauksia on ilmennyt joka vuosisadalla ainakin pari eri puolilla Islamilaista maailmaa, eikä edes Andalusia selvinnyt ilman jatkuvia jännitteitä. Puhumattakaan, että Seuralaiset vallatessaan Arabian Niemimaata ympäröiviä maita Islamille, kirkkoisät, kirkot ja kristinusko saivat kylmää kyytiä toisinaan. Eikä Islamissa ainakaan kristityillä ole juurikaan parempi asema kuin B-kansalaisilla ("Umarin (rd) sopimus")

Terrorismin kuuluminen tai kuulumattomuus Islamiin on kiistanalainen aihe. Islam ei uskonkappaleillaan juurikaan ota kantaa siihen, voiko niiden noudattaja käyttää terroria vaiko ei. Se, että harjoitetaan uskontoa tai käännytään siihen, ei vielä yksinään sanele tuleeko uskovasta terroristi vaiko ei. Toisekseen terrorismi sinällään on maailmanlaajuinen toimintatapa. Yhteistä niille on altavastaajan tai sorretun asema, kun valtaapitävä oikeisto ei sinällään määrittele sotatoimiaan tai kansalaisten hyökkäyksiä vähemmistöjä kohtaan terrorismiksi lainkaan: suojelupoliisikin määrittelee valtioterrorismin "terrorismia tukevaksi valtioksi" (kuten vaikka Iran tai Qaddafin Libya) eikä siviiliuhreja vaativiksi ohjusiskuiksi. Sinänsä hauskaa, että toukokuun lopulla Yhdysvallat teki ilmaiskun "konfliktialueelle", jossa kuoli yli kolmekymmentä siviiliä joukossa lapsia (ja kohteena oli kaksi (2) tarkka-ampujaa), mutta kiirehti tuomitsemaan Bagdadin jäätelöbaari-iskun (jossa kuoli alle yhdeksän, joukossa lapsia) "brutaalina ja raakalaismaisena hyökkäyksenä".
Terrorismi voi olla vain tietynlaista sotatoimintaa ja mielellään varsin suppeasti määriteltynä eikä oikeiston sotatoimet ilmaiskuineen ja armeijoineen voi olla terrorismia lainkaan.

On totta, että Islamin vahvempi kanta on käydä jihadia sen ohjeen mukaisesti, mitä Allahin Lähettiläs (S) ja myöhemmin Abu Bakr as-Siddiiq (rd) sanoivat Khaalid Ibn Waliidille ja muille: Olla tappamatta naisia ja lapsia, tuhoamatta rakennuksia ja puita, tappamatta ei-taistelevia jne. Toiset ovat todenneet, että Abu Bakrin ei tarvinnut ohjeistaa Khaalid ibn Waliidia joukkotuhontaan Syyrian valloittamiseksi, koska tiesi Allahin Lähettilään (S) kertomana Syyrian lankeavan vielä muslimien käsiin, mutta miksi sitten Allahin Lähettiläs (S) ohjeisti samoin, vaikka kyseessä oli tuolloin Jemen eikä Syyria?

Joistain Profeetan (S) ja Seuralaisten elämäkertojen kohdista on johtopäätelty, että ns. siviilejä erottelemattomat joukkotuhoaseet (kuten katapultit ja patojen avaaminen kaupunkia kohti) ovat luvallisia mikäli vihollinen ei taivu muuten, niin on luvallista tuhota heidän kaupunkinsa polttamalla tai hukuttamalla tai heittämällä myrkyllisiä eläimiä sinne.
Tähän liittyy siviilit, kuten naiset ja lapset. Jihad-oppineet käyttävät Profeetan (S) sanoja Ta'ifin taistelusta (jossa muslimit piirittivät kaupunkia katapultein), kun Seuralaiset valittivat naisten ja lasten ehkä kuolevan: "He ovat heistä." Tosin vasta tämän jälkeen, nähtyään kuolleen naisen tapettuna, Profeetta (S) kielsi naisten ja lasten tappamisen. Britanniasta karkotettu jordanialaisoppinut Abu Qatada al-Filastiini yritti kääntää niin päin, että nämä olisivat olleet toisin päin: Ensin kielto tappaa naisia ja lapsia ja myöhemmin kielto kumottu ("He ovat heistä").

Tämän jälkeen Islamin oppineet ovat sallineet taistelevien naisten ja taistelevien lasten tarkoituksellisen tappamisen -tai ei-taistelevienkin tappamisen jos mitään muuta keinoa ei ole-, mutta Seuralaiset välttivät taistelevien lasten ja naisten tappamista viimeiseen saakka, ollen välittämättä taistelevasta lapsesta tai naisesta. Sitten tuli Imam ash-Shaafi', joka totesi ettei Qur'aanin jakeista {Tappakaa uskottomat, missä ikinä heitä kohtaattekin...} kykene päättelemään, keiden tappaminen siinä sallitaan ja kenen kielletään. Hän sallikin hadiiithin vastaisesti suurin piirtein kenen tahansa tappamisen, vaikka nämä olisivatkin siviilejä, tosin kielsi kyllä naisten ja lasten tarkoituksellisen tappamisen. Vittuillakseni sanon, että ash-Shaafi'a seuraavat Masjidu-Tawhiidin Medinasta valmistuneet Muhammad Adlouni ja 'Abdul-'Aziiz Nestori Heinonen.

Oppineet ovat yksimielisiä kiellosta tappaa naisia ja lapsia, riippumatta siitä tuleeko heistä orjia vaiko vapaita kansalaisia. Abu Qatada al-Falastiini ja maanmiehensä Abu Muhammad al-Maqdisi yrittivät parikymmentä vuotta sitten "oikaista" tämän niin, että koska taistelevia lapsia saa tappaa sotatilanteessa, niin lasten tappaminen muutenkin tarkoituksella olisi luvallista uskottomien länsimaalaisten tappaessa muslimeiden lapsia samalla tavalla. Ironisesti molemmat vastustavat ISIS:stä.

Nykyiset jihadistit, joista länsimaissa näkyvämpiä ovat "yksittäiset tekijät" noudattavat tätä toista kantaa, että muslimeita vastaan sotaa käyvässä maassa on luvallista iskeä sen siviiliväestöön joko kostona länsimaiden tappamista muslimisiviileistä tai sitten foppineiden sallimana jihad-taktiikkana.
Toisaalta on todennäköistä, että näissä tapauksissa he ovat päätelleet saman johtopäätöksen tukeumatta jihad-kirjallisuuden corpukseen.

Itsemurhaiskun tai muun kuorma-autoiskun/aseellisen hyökkäyksen ollessa kyseessä oppineiden huomio kiinnittyy ensinnäkin siihen, onko teosta mainittavaa hyötyä Islamia: Mitä hyötyä Islamin asialle on tappaa pari ketä tahansa todellisen taistelevan vihollisen ollessa ihan muualla?
Toisekseen oppineiden huomio kiinnittyy tekijän kuolemiseen hyökkäyksen yhteydessä: Onko se Islamin kieltämä itsemurha vaiko marttyyrioperaatio?

Siihen, mikä on tällaisen iskun tekijän aikomus ja asema Allahin luona, oppineet eivät ota kantaa, koska ihmiset eivät päätä kenenkään kohtalosta Tuonpuoleisessa tai edes barzakh-tilassa, vaan niistä päättää yksin Allah Subhaanahu wa t'Ala.
Tämän puoleisen maailman muslimeilla on erimielisyyttä siitä, missä tapauksissa itsensä uhrannutta voidaan pitää marttyyrina (shuhadaa')

Oppineet eivät ole kieltäneet varsinaista tekotapaa (etenkin sotatilanteessa kentällä), mutta ovat pelänneet sen olevan sittenkin itsemurha eikä marttyyrioperaatio.

Toiset ovat katsoneet, että elämäkerroissa kerrotaan Seuralaisesta, joka hyökkäsi yksin bysanttilaisjoukkoja vastaan Profeetan (S) ylistäessä, vaikka jokainen tiesi sen olevan varma kuolema. Ja täten "varma kuolema" olisi luvallista nykyisissä itsensä uhraavissa operaatioissa.

On kysytty myös, entä jos länsimaissa tehdyissä iskuissa kuoleekin toisia muslimeja? Jihad-säädösten kannalta muslimit, jotka elävät ei-muslimien maassa katsotaan uskottomien kaltaisiksi, koska muslimeille on kiellettyä asua ei-muslimien maassa ilman aikomusta muuttaa shari'alla hallittuun muslimimaahan. Huvittuneisuutta ei-muslimeissa on herättänyt se, että näin sanovat ja uskovat muslimit (kuten Masjidu Tawhiidin jyrkkä kanta tähän, vaikka sen kirjoittajat itse tyytyväisinä jatkavat elämäänsä Suomessa) "oikaisevat" asian vetoamalla, ettei "missään noudateta puhdasta shariaa". Ratkaisu on se, että tekee hijrah'n vähä vähältä muuttaen ensin sinne missä sitä parhaiten noudatetaan, vaikka se olisi nimellistä.

Muslimien joutuminen uhriksi länsimaissa toteutetuissa iskuissa ei ole iskujen tekijän syy, vaan kyseisissä maissa elävien muslimien syy: Näin kävi myöskin Profeetan (S) aikana, kun ei-muslimimaahan rynnistäneiden muslimijoukkojen hyökätessä maassa olleet muslimit yrittivät tehdä sajdah'n merkiksi heidän muslimiudestaan. Rytäkässä he kuitenkin menehtyivät. Profeetta (S) määräsi heistä maksettavaksi pelkästään puolikkaan verirahan, kun yleensä tahattomasti tapetusta muslimista täytyy maksaa kokonainen veriraha. Näin vähäiseksi Islamissa katsotaan ei-muslimien maissa elävän henki, siinä ei merkitse mitään "valkoturbaanisten pikkuhamzayusufien kieltäytyminen hautausrukouksesta terroristeille".

Lisää aiheesta kirjoituksissa Syyskuun 11. 2001 - Islamin Lain näkökulmasta sekä "Yksinäisen Suden Jihad".

***

Tii Kes 06, 2017 8:30 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea