Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Dubain Ramadhaan-päiväkirjat

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Ramadan Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Dubain Ramadhaan-päiväkirjat
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Dubain Ramadhaan-päiväkirjat Vastaa lainaamalla viestiä


    Nämä päiväkirjat on kirjoitettu aikavälillä Sha'ban 30, 1435-Shawwal 14, 1435/Kesäkuun 17.2015-Heinäkuun 31.2015 Arabiemiraateissa, Turkissa sekä lentokentillä ja lentokoneissa.

    Päiväkirjoissa on pari lyyrillistä lainausta: Lapsilleni, kirkkaimmille tähdille pimeimmässä yössä on lainaus meksikolaisen elokuvaohjaajan Alejandro Inarritun elokuvan Babel lopusta. Elokuva sijoittuu Meksikoon, Marokkoon ja Tokioon kuvaten perhettä, yksinäisyyttä, menetystä ja välittämästä varsin säälimättömissä olosuhteissa marokkolaisten poliisien ajaessa amerikkalaisten etuja oman kansan hengestä piittaamatta ja Meksikon laittomien siirtolaisten kohtaamia koettelemuksia.

    Some People Never Know on Paul McCartneyn vuonna 1971 kirjoittama kappale.


Dubain Ramadhaan-päiväkirjat

Lähdin Helsingistä 17.6.2015. Kello oli 16. Ja lähtö Istanbuliin kello 18.25, jo kolmatta kertaa. Paljon muslimeita lähdössä Ramadhaaniksi jonnekin. Lähtöportin edeltävä lento on Bangkokiin, joten siinä oli paljon eri ikäisiä suomalaisia miehiä ja joillakin thaimaalaiset puolisot. Kuvaavaa on, että suomalaisia naisia ei näy jonossa juuri lainkaan.
En ole koskaan lentänyt Finnairilla. Tänäänkin käytän Turkish Airlinesia eli Turk Hava Yollaria. Naureskelen vieressä istuvalle nuorelle miehelle pelkkiä turkin kielisiä kuulutuksia, joista emme ymmärrä sanaakaan. Mies kertoo matkustavansa Irakiin. Kysyn, onko hän kotoisin esim. Kirkukista, niin hän vastaa olevansa Najafista -
Raafidhi-kaupungeista hardcoreimmasta. No olkoon.

Turkissa ei ollut aikaa muuhun kuin rukoilemiseen, lasten wc-käynteihin ja ruokkimiseen. Lapset hyppivät penkeiltä lattialle.

Menen 9-riviseen lentokoneeseen. Seuraavaksi Dubai. Kone lentää Syyrian ja al-Anbarin maakunnan ja Bagdadin ylitse.

Kone lentää Turkin ilmatilasta Iranin ilmatilaan ja ennen Tabrizia kääntyy läpi Shirazin ja Pers(ian)lahden yli Dubaihin.

Lentoreitin kuului olla Turkista 'Iraaqin läpi ja Iranin kautta Dubaihin, mutta monitori näyttikin reitin olevan Turkista Iraniin ja Persianlahden kapeimman kohdan yli Dubain lentokentälle. Päästyään Iranin ilmatilaan kone kääntyi etelään ennen Tabrizia. Ikkunasta näkyi vuoria, joissain kohdin kone lensi niin matalalla, että näkyi taloja ja niissä valoja.

Aurinko ei ole vielä noussut, joten katson olevan pilvistä ja viileää.

Saavuin Dubain lentokentälle kello 5.20. Koska oli ensimmäisen Ramadhaanin aamu, mietin mahdollista kuumuutta. Tyytyväisenä totesin, että on pilvistä joten ei voi olla kovin kuuma. Lentokoneesta johti asemalle tunneli ja lentokenttä oli niin iso, että olin matkatavaroillani vasta ennen puolta seitsemää.
Haen matkatavarat käveltyäni ensin kilometriltä tuntuvan matkan lentokoneelta "Paggage Claimiin".
Minua oltiin vastassa, kaksi miestä. Heillä oli auto ja he ajavat sillä. Mennessäni ulos sain ensimmäisen kultturishokkini: kuumuus. Vaikka aurinko ei ollut edes kunnolla taivaalla, tuntui jo ulostullessani siltä, kuin Suomen kuumimpana kesäpäivänä kävelee ison, käynnissä olevan koneen ohi. Ja minulla päälläni musta kauluspaita ja suorat housut ja juhlakengät.

"Paheneeko tämä tästä vielä", kysyin tarkoittaen ilman kuumuutta.

Toinen nyökytteli päätään.

Kun pääsen ulos klo on 6.30. On kuuma.

Kello on puoli seitsemän aamulla, mutta on jo kuuma kuin Suomessa kuumimpina kesäpäivinä -lisättynä käynnissä olevalla isolla koneella. Tunne on sama kuin kesäkuumalla kävelee käynnissä olevan tiejyrän tai bussin ohi, paahtavaa kuumuutta.

Dubai näyttää samalta kuin muutkin 1980-luvulla rakennetut Persianlahden kaupungit. Dubai on tyypillinen 80-luvulla rakennettu Persianlahden öljykaupunki: Leveät tiestöt, monikaistaiset tiet, korkeat kerrostalot ja hoitamaton infrastruktuuri.

Tästäkin kaupungista parhaat ja näyttävimmät kohteet on nähty televisiossa.
Mitään länsimaille tyypillistä tietoisuutta ei ole: Ympäristöasiat, säännöstely ja terveys eivät näytä olevan edes toisisijaisia, puhumattakaan ideologioista, kuten julkinen liikenne tai työntekijöiden oikeudet. Muslimien nousu ei voi riippua taloudellisesta noususta eikä kasvusta. Pentti Linkolaa järkyttäisi alemman kulutustason maan mittavat tuuletin-ja kylmäkonekäyttö. Uutiset kertovat Charlestonin kirkkoampumisesta. Media ei ole kiinnostunut tekijän motiiveista eikä näkemyksistä. Media on kiinnostunut peloista ja niiden kytkemisestä lainlaadintaan ja kasvavaan turvallisuusteollisuuteen. Jättämällä ampuja altavastaajaksi ja änkyttämällä yleisö sentimentalismilla ja moralisoinnilla media luo uusia riskihenkilöitä. Tappaja jää aina äänettömäksi yhtiömieheksi ja myytiksi, joka luo uusia samanlaisia.

Ajoimme Shariiqaan ja sieltä Ajmanissa sijaitsevaan hotelliin. Vastaanotossa työskentelevä filippiiniläinen nainen antoi avaimeni ja hotellin nepalilainen apupoika kantoi laukkuni kärryllä huoneeseeni. Oli kaksi huonetta ja keittiö. Kävin suihkussa pesemässä kolmentoista ja puolen tunnin matkan jälkeen. Menin sänkyyn huonosti valvotun yön jälkeen. Tyynyt olivat isoja ja paksuja, laitoin niitä silti kaksi pääni alle koska yleensä vieraissa paikoissa herätessäni niskani ovat aina kipeät. Yleensä tosin en saakaan mitään luksus-tyynyä käyttööni. Nälkä ei ollut: Ruoka turkkilaiskoneessa oli sittenkin riittävän tuntuinen. En ole koskaan lentänyt Finnairilla ja olen kuullut heillä olevan huonot ruoat.

Menin nukkumaan ja rukoukseen oli vielä aikaa noin viisi tuntia. Laitoin kellon herättämään kello 12 ja lähdin etsimään moskeijaa. Hotellin ulkopuolella samassa rakennuksessa oli musalla, mutta samanlaisia huoneita on Helsinkikin täynnä ja kun on mahdollisuus rukoilla fiqhin mukaisesti määritellyssä masjidissa, menen mieluummin sellaiseen. Oli kuuma ja tie, jolla hotelli sijaitsee, ei ole asfalttia. Olin jo nähnyt parvekkeelta minareetin lähistöllä ja lähdin sitä kohti. Moskeija oli kahden korttelin päässä sijaitseva an-Nu'aimiyyah ja se oli keltainen. Käveltyäni löysin myös Masjidu Zaid ibn Arqaam, joka sijaitsi vilkkaan Shariiqa-ostoskeskuksen vieressä. Se oli rakennettu 1991 ja se oli valkoinen ja pylväissä, ikkunoissa ja holveissa oli dekoraatiota, valkoisia nekin. Korttelin päässä oli toinenkin moskeija.

Sen jälkeen löysin toisen kadun, jolla myös oli moskeija ja joka oli lähellä katua, mitä pitkin pääsisin lähimoskeijaani ja sieltä hotelliini tai ostarille nimeltä Safiir Mall.
Näitä katuja tulisin vielä kävelemään paljon, keskipäivällä, iltapäivällä, yöllä ja aamulla. Nämä olivat rauhan katuja. Autoja ja korkeita rakennuksia ympärillä mutta juurikaan kukaan muu ei kävellyt näillä, paitsi tarawiyyah-rukouksen jälkeen. Koko kaupunki tuntuu elävän öisin. Aivan Dubain keskustassa on vilkasta päiväsaikaankin, kunnes iftarin aikaan tyhjenee, lukuunottamatta ei-muslimeja.

Paasto Emiraateissa

Yhdistyneiden Arabiemiraattien Kunnat ovat kuumimmista maista.Kesä on jatkuvaa ympäri vuoden eikä muut vuoden ajat ole edes nimellisiä. Kesä on käytännössä jatkuvaa. Ilmasto on voimakkaasti hiostavaa ja vaatetta tuntuu aina liikaa yllä. Moni välttää kulkemista ulkona keskipäivän aikaan, mutta itse kulken ulkona eniten juuri keskipäivän molemmin puolin. Ilma on hyvin lämmintä, mitä voimistaa kuumankostea tuuli, mikä on paahtavaa. Mekassa ja Madinassa ilma oli kuivaa ja lämmintä ja aina välillä jostain puhalsi sekunnin kestävä virkistävä tuuli, mutta Emiraateissa sitä ei ole. Paastoaminen Emiraateissa ei ole Suomen paastoamisen mukaan mitään ekstreme-urheilua. Kesäajan paasto Suomessa kestää 21 tuntia. Emiraateissa paasto alkaa klo 4.07 ja päättyy klo 19.14. Monet pysyttelevät sisätiloissa päivän ajan, mutta omien kokemusteni mukaan jano ei ole varsinaisesti päällimmäinen tunne. Pidän kävelemisestä ja asuessani Hyvinkäällä ja Riihimäellä tein pitkiä päivittäisiä kävelyretkiä joko aamulla,iltapäivällä tai illalla. Lopulta laajensin sitä mennen ensin junalla esim. Keravalle ja kävelin siellä. Jätin usein keskustan läpikävelylle ja keskityin asuinalueille. Niinpä teen kävelyretkiä myös ollessani arabimaissa. Arabimaat, joissa olen käynyt ei ole varsinaisesti rakennettu jalankulkutiestöä, joten retket jäävät noin tunnin mittaisiksi. Yleensä teen sitä ennen ja jälkeen rukouksen. Vielä 'asr-rukouksen jälkeen kävelin kaupungilla ja vaikka kellooli noin 16, olin läpimärkä hiestä. Nälkä ei ole täälläkään dominoiva tunne eikä oikein janokaan, mutta ajatus iftar-aterialla olevasta limonadista tuntuu kyllä houkuttelevalta. En osaa sanoa tilanteesta, jossa joutuisi kantamaan raskaita tavaroita ja hengästymään porottavassa auringossa, mikä kuivaa kurkkua ja aiheuttaa janoisuutta, mutta pelkkä ulkona tarpominen ei ainakaan minulle aiheuta ylitsepääsemätöntä tarvetta juoda. Enemmän on vain kuuma.

Hyvin sietää paastota lähes 40:ssä asteessa, vaikka joutuisikin hieman juoksentelemaan, istumaan autossa pitkin Dubain ja Sharjahin katuja ja keskustelemaan kaiken muun lisäksi, al-Hamdulillah.
On ilahduttavaa, että voi paastota -tai pikemminkin käyttää yöajan- toisella tavalla kuin Suomessa.Vuosien ajan piti 20 tunnin paaston jälkeen mahduttaa kaksi pakollista rukousta, syöminen ja tarawiyyah ja suhuur kolmeen, neljään tuntiin. Täällä voi rukoilun jälkeen syödä hieman, rukoilla ja sydä ateria sen jälkeen ja hyvin ehtiä nukkua ennen suhuuria muutaman tunnin

Olen pyrkinyt järjestämään paaston rikkomisen siten, että syön ensin vain vähän, juon kahvia ja vasta tarawiyah'n jälkeen syön aterian noin kello 22 aikoihin. On ilahduttavaa, että on jopa aikaa nuukua ennen suhuuria ja fajria, kuten sunna onkin. Suomessa kesäaikaan tämä ei ole mahdollista, vaan kaikki on tungettava kolmeen-neljään tuntiin. Tähtään myös siihen ,että edeltävän päivän kuona poistuisi elimistöstä jo tunteja ennen seuraavan päivän paastoon valmistautumista, minkä jälkeen alan nauttia nestettä seuraavan päivän varastoon. Suosin vettä, kahvia ja virvoitusjuomia koetan välttää enkä halua elimistössäni olevan elintarvikevärejä tai limsojen sokeria paaston aloittaessa. Joku sisar suositteli kivennäisveden nauttimista ennen seuraavaa paastoa. En juo hanavettä. En pelkää juoda sitä Emirateissa, vaan kiehautan veden kattilassa jo hyvissä ajoin että se ehtisi jäähtyä pullotettuna jääkaapissa. Mutta huom! Kiehuvan tai kuuman veden kaataminen esim.muovipulloon aiheuttaa pullolle hassun reaktion: se kutistuu, joten kannattaa antaa veden jäähtyä ensin noin tunnin ajan.

Seuraavana päivänä herätessäni toiseen paastopäivään ymmärsin juoneeni edellisenä iltana yönä liian vähän nestettä. Join vettä, porkkanamehua ja Suomesta tuomaani murukahvia, mikä tosin ei ole mitään nestettä. Suhuuriksi join kaksi lasia pullovettä jalähdi moskeijaan. Seuraavana päivänäalaselkään sattui ja olo oli kuivettunut. Oli jum'aa ja iltapäivällä kävelin kaduilla. En nukkunut päivällä ja nyt kello on 19.00 ja paaston rikkomiseen on aikaa 11 minuuttia. Hyvin meni al-hamdulillah.

Olen nyt ottanut tavakseni, että rikottuani paaston syön vain vähän, kevyttä suolapalaa, keittoja, vettä ja ehkä kahvia. Sen jälkeen suuntaan puolentoista tunnin kuluttua alkaviin 'isha- ja tarawiyyah-rukouksiin. Ne päättyvät ehkä kymmmeneltä, minkä jälkeen teen kävelylenkin kaupungilla ja katselen moskeijoita ja taloja ja puita. Syön lämpimän aterian kymmenen, kahdentoista välissä ja sen jälkeen on hyvin aikaa nukkua. Suhuurin aikaan viimeistään tuntia ennen rukouksen alkua vältän suolaista ruokaa ja kahvia, koska suola lisää nesteen tarvetta ja kahvi taasen imee elimistöstä kaiken nesteen - ja nestettä täällä elimistö ensisijaisesti tarvitsee. Joidenkin lapset ovat jo saannet auringosta ripulin ja jotkut jouduttiin viemään sairaalaan kärsittyään nestehukkaa, päivät pitkät kunulkona juoksentelevat eivätkä juo niin sanotusti mitään.

Toisena paastopäivänä tuuli oli hieman kevyempi, suorastaan viilentävä. Profeetta (S) kielsi kiroamasta tuulta, mikä suomalaiselle voi tuntua käsittämättömältä, eritoten kun Suomen tuulet ovat kylmiä ja voimakkaita ja vaikeuttavat likkumista ja samat tuulet tänne siirrettynä olisivat varsinainen hiekkamyrsky.

Vaikka olikin viiden aikaan tunne, ettei millään jaksaisi enää lähteä moskeijaan rukoilemaan maghribia ilman paaston rikkomista, juuri kello seitsemältä tunsin sitten jaksavani. Kävi kuitenkin niin,että adhan ehti jo tulla ja sain rikkoakin paaston kotona. Pöydällä oli jo valmiina odottamassa sambuuseja, purreja ja muuta suolapalaa. Söin kolme taatelia ja join pullovettä sekä söin minikokoiset sambuusit ja join lasin tai pari fantaa. Sitten kiirehdinmoskeijaan. Lähimoskeijani on parin korttelin päässä sijaitseva ------------- juustonkeltainen sellainen. Heillä oli ollut iftar moskeijan edessä ulkopuolella ja matoilla oli mehuja ja taatelikönttejä.
Jo eilen tässä moskeijassa maghribin rukouksissa imaami luki suuria juz ammasta. Täällä imaami tietää, että jengillä on kiire syömään eikä sitä haluta pitkittää. Ainakin Suomessa näkee sitä, että maghrib rukoillaan Ramadhaaninkin aikaan pitkiä pätkiä, aivan kuin yritettäisiin näyttää että minä en ole seitsemän vatsani orja. Toinen mikä minua huvittaa on se itä erityisesti käännynnäisistä ne jotka ovat oppineet arabiaa ja Koraania ulkoa rukoilevat vielä sunnatkin ja istuvat tekemässä du'a kuin yrittääkseen kaunistaa imaniaan ja esittäen yliotettaan seitsemästä vatsastaan. Nämä ovat juutalaisuuden roiskeita uskonnossa, jossa kuvitellaan mahdollisimman äärimmäisyyden olevan hyve ja hurskautta. Samaten se, kun suomalaiset keskustelevat muslimien asioista, joku toinen vain kuin mielenosoituksellisesti istuu nurkkaan lukemaan Koraania. Puhumattakaanniistä, jotka lyövät Koraanilla päähän. Niitten suosikkiayah on "Älkää epäilkö, sillä epäilys on pahempaa kuin synti" ja hadiitheista "jos ette kykene sanomaan hyvää, olkaa sanomatta mitään." Me emme todellakaan ole tilanteessa, jossa muslimit tekevät ties mitä kuffarien kanssa julkijasalaa jasitten kaikki se kufr pitäisi piilottaa vaikka koko maailma näkee sen avoimesti. Eräänlaista uutta irjaa'ta.

Moskeijalla on iftar, mutta minä en jää siihen eikä pyydetäkään.

'Isha-ja tarawiyah-rukouksia olen päättänyt rukoilla ne jo aiemmin päivällä tutustumassani "Masjidu Zayd ibn Arqaam"-moskeijassa. Moskeijan sisäpihalla oleva taulu ertoo sen rakennetun vuonna 1991. Olen kyllästynyt Suomen tapaa lukea tarawiyah'ssä vain puolet juz'ista kesäöiden lyhyyden takia, mutta sitä tehdään täälläkin: Yksi ayah ja rukuun. Mikähän tähän mahtaisi olla syynä? Aikaa käydä kaupoilla, kun päivisin on liian kuuma?

Moskeijassa on holvinmuotoiset katot, joten mikrofonein vahvistettu imaamin ääni resonoi ja hänellä on hieman Mahir al-Mu'aiqiliä muistuttava ääni.
Yritän aina kahta asiaa: Päästä rukouksessa eturiviin ja olemaan menettämättä ensimmäistä takbiria. Yhdenn asian teen huomaamattani: Kävelen aina kaukaisemmille moskeijoille. Hotellissani on rakennuksen ulkopuolella samassa rakennuksessa musalla, jollaisia Helsinki on täynnä. Kun on kerrankin tilaisuus, rukoilen oikeissa moskeijoissa. Usein rukouksen alkaessa on ehkä kaksi pitkää riviä rukoilijoita. Rukouksen päättyessä on neljä, viisi riviä. Alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on vakiomoskeijani ja noin kymmenen minuuttia kauempana on kaksi, nimiltään "Masjid Zaid ibn Arqaam" ja "Jami'at Nabi Ayyuub."

Lähtiessäni hotellilleni niistä kuljen läpi asuinalueen, jossa on paljon palmuja keskellä jalkakäytävää. Asuintaloja ympäröivät korkeat muurit, mutta talojen arkkitehtuurista voi silti nähdä osan.

Mennessäni ulos havaitsen selvästi eurooppalaisen vanhemman miehen, jolla hihaton qamiis. Lähdenkin kävelemään katua pitkin poispäin asuinpaikkani suunnasta. Kaupat ovat pieniä, joissain kujilla on paljon jätteitä ja tyhjentämättömiä jätelavoja. Kadun päässä on vielä äskeistä suurempi moskeijasta, josta kuuluu witr-rukous. Moskeijat ovat kauniita ja huolellisella arkkitehtuurilla ja materiaalivalinnoilla rakennettuja. Hallitseva väri on valkoinen ja siellä täällä on akaasiapuurivistöjä ja palmuja. Kävellessäni näitä katuja moskeijoista kuuluu ulkona olevasta kovaäänisestä Koraania. Kävelen haltiotuneena näitä katuja, joilla autojen, kauppojen ja korkeiden kerrostalojen valot puhkovat hiekkaerämaan sysimustaa pimeyttä. Joka paikassa on moskeijoita valkoiset Toyotat ja Lexukset riveissä. Rukoukset, moskeijoiden siisteys ja ryhti ja sen jälkeen kaikkialla kuuluva resitointi luovat suuren universaalin osana olemisen elossaolon tunteen.

Kävelen pitkin Emiraattien katuja joka päivä dhuhurin, ' asrin ja tarawiyyahin jälkeen noin tunnin. Iltaisin on vilkkaampaa, mutta ainakin päätiet ovat kello 13 aikoihinkin ruuhkaisia. Varsinaista kävelytilaa ei ole, Dubaissa on keskustan kadut hieman leveämpiä ja kävelijöitäkin on enemmän, johtuen tietenkin siitä ettei turisteilla ole autoa. Lukuunottamatta kalliita kauppakeskuksia, suuqeja ja arvokkaimpia liikerakennuksia ja muita, kaikki näyttävä näytetään täälläkin televisiossa ja esitteissä. Tavallisimmat kadut ovat samanlaisia kuin Sharjahissa, Ras al-Nu'amiyassa ja muissa emiraattikunnissa. Dubaissa on selvästi enemmän turisteja, mikä näkyy varsin moninaisina kansalaisuuksina, toisin kuin muissa kunnissa. Vallitsevia kansalaisuuksia jokaiselle emiraattikunnalle ovat pakistanilaiset, muut arabit, filippiiniläiset ja erinäiset hindulaismaista tulleet. Muita kansallisuuksia on hajanaisesti.

Safiirin ostoskeskuksessa on täysi meno aivan lapsiperheitä myöten. Kaikki kaupat ovat auki. Suomessa tällaista menoa ei katsottaisi hyvällä, koska todennäköisintä on että ihmisten on noustava aamulla ja vietävä lapset päiväkotiin. Täällä yhteiskunnan rakenne on erilainen.
Monet kadut ovat samanlaisia kuin Saudi-Arabiassa, leveitä katuja ajokaistoina ja valkoiset autot tummennettuine ikkunoineen ja täyteen ahdettuja ruokakauppoja, partureita, grillejä ja kahvila-ravintoloita.

Nuoria miehiä on katukuvassa paljon, mutta erona Suomeen on, että täällä ei voi yrittääkään etsiä naisseuraa. Todennäköisesti naisilla täällä on miehille kovemmat kriteerit kuin länsimaisilla naisilla ulkomaalaisia miehiä kohtaan: Kun yhteiskunnan asettamat parinvalintakriteerit putoavat pois, kuten eri kultturien kohdalla voi käydä, seuranhaku on helpompaa, kun painolasteja eikä tabuja ole. Täällä ne pätevät.

Toisin kuin Saudi-Arabiassa, kauneushoitoloissa on isot julisteet esitellen naistenkuvia. Toisin sanoen kuvien aiheuttaman fitnan uhka on täälläkin. Suurin osa naisista ei täytä mallinkriteereitä, joten tilanne missä miehet altistua kauniiden ja vaikeasti tavoiteltaville naismalleille, vaikuttaa tuhoisasti.

On ihanaa, että vuosien Suomessa paastoamisen jälkeen on aikaa tehdä kaikki kunnolla. Pääaterian voi syödä vaikka yhdeltätoista rukousten jälkeen ja silti on vielä aikaa nukkua ennen suhuuria.

Lauantaina menin vaihtamaan rahoja dirhameiksi. Joka maan käsitys integraatiosta on erilainen: osastonjohtajana työskentelevä virkailija ei kysynytkään henkilötietojani eikä majoitusosoitettani, vaan puhelinnumeroani. En muistanut uutta numeroani ulkoa. Näin sitä voi eri maanosissa käsitys byrokratiasta olla erilainen: toisaalla on tärkeää esittää henkilöllisyystodistus, toisaalla puhelinnumero. Olemme kaikki integraatioon kyvyttömiä, emme ole kotonamme missään. Mutta joustoa on: hän antoi työkännykkänsä numeron, johon soittamalla hän sai numeroni ja rahat vaihdetuksi.

Paljon oli puhetta siita, etta lahdetaan taksilla Dubaihin, mutta omalla kohdallani kavi niin, etta Shariqassa asuva kansainvalisen rakennusyhtion omistaja kutsui minut illalliselle.

Olin sattumalta hotellin aulassa, kun han soitti ja tiskin takana tyoskenteleva eritrealainen tyontekija pyysi minut puhelimeen. Hanen nimensa oli 'Abdur-Razzaq.

'Olen autossa tassa hotellin edessa.'

Kysyin hanelta, millainen auto hanella on.
'Valkoinen Lexus.'

'Valkoinen Lexus. Varsin omaperaista'.


Menin hanen autoonsa ja toivotti tervetulleeksi kuumaan saahan.

Niinpa siis 'asrin aikaan laksimme. Kavimme ensin hanen kodissaan Shariqassa. Hanella oli sadan nelion asunto.
Olin harmissani, etta ajaessamme alkoi athan 'Asr-rukoukseen, mutta menimme moskeijaan ja mina johdin sen rukouksen, kun riviin oli keraantynyt muitakin halukkaita rukoilijoita. En koskaan kaunista rukoustani, kun joku on nakemassa tai johdan sita itse. Niin ei nayta tekevan nekaan, jotka Islamia ovat ulkomaalaisissa yliopistoissa opiskelleet.

Ajaessamme Dubaihin keskustelimme rakentamisesta. Han kertoi, etta kaikkien Emiraateissa tyoskentelevien palkkojen kuuluu menna Tyoministerion lapi Keskuspankkiin. Silla mikali tyontekijoiden palkkoja ei ala kuulua, tyonantaja menettaa kaikki lupansa.

Sitten hän mainitsi, miten pakistanilaisilla ja muilla eivät käytöstavat ole aina Islamin mukaisia, ovat töykeitä ja epäkohteliaita eikä meidän Profeetta ollut sellainen. Sanoin, että itse en välitä pätkääkään heidän huonosta käytöksestään.

Han vei minut toimistoonsa ja antoi kayttoon tietokoneen, jolla voin kirjoittaa.
Dubaistakin parhaat nakymat on jo nahty televisiossa. Niiden lisaksi Dubai voisi olla mika tahansa muukin Persianlahden suurkaupunki.

Tanaan oli hieman enemman kiiretta kuin aiempina paivina, jouduin hyppaamaan kaiken mailman asioilla edestakaisin, muuttamaan suuria summia rahaa dirhameiksi, mutta paasto sujui hyvin, al-Hamdulillah. Ajaessamme Shariqasta Dubaihin tunsin hieman vasymysta ilmeisesti autossa istumisesta, mutta nalkaa ja janoa en tuntenut vielakaan, vaikka aiemmin keskipaivan aikaan oli kiiretta ja tunsin kurkun kuivumista ja hengastymista.

Asteita oli tanaan 38, mika on siedettavaa ja tuulikin tuntui hiukkasen viilentavalta. Heinakuun alusta on luvattu 50 astetta, mita moni valittaa ja kehuu olevan kuuma.

Kello on 7.09 Dubain aikaa ja 18.09 Helsingin aikaa.

Paasto rikotaan tanaan klo 7.15.

Ravintolassa oli buffetti; alkuruoat, pääruoat kanaa, kebabia, broileria, erilaisia riisejä sekä meriruokaa ja jälkiruoaksi makeita leivonnaisia, yleensä uppopaistettuina ja keksejä.
Suurin osa miehistä oli nuoria arabimiehiä ja heillä joko huivipäisiä musliminaisia tai filippiiniläisiä. Ollaan tultu jo siihenkin, että korkeaa hintaa itsestään pitävät musliminaiset ajavat miehiä hakemaan halvempiaja tottelevampia naisia filippiineiltä, joita suurin osa ravintolan tarjoilijoistakin oli. Länsimaalaisten omat fitnat ovat tulleet tännekin, kun aasialaiset naiset eksoottiset kodin hengettäret asettavat kilpailussa kovan riman musliminaisille. Yksi ravintolaan saapunut pari kuvasti erinomaisesti yhtä asiaa: Illan näyttävin pari oli huolitellun näköinen nuori arabimies , jonka avec oli filippiiniläinen nainen punaisessa iltapuvussa, vaalennetuissa hiuksissa ja voimakkaassa meikissä ja he istuivat lähelle meidän pöytäämme. Heidän pidättyvä käytöksensä ja arkirutiniinien koskemattomissa osoitti heidän juuri tavanneen ja jossain vaiheessa nainen otti heistä yhteisselfien, mitä nuhjuuntuneet avioparit eivät enää tee ja myöskin selfien ottaminen on perin naisten käyttämä tapa, jolla kerätään SoMe-maailmassa ihailuja ja osoitetaan esittämällä mielikuvaa vauraiden yläluokkien menevästä maailmasta eli sosiaalista vallankäyttöä.
En maininnut heistä seuralaisilleni, mutta koska minulla oli heihin näköyhteys, poika katseli ympärilleen häveliäästi kuin yrittäen piilottaa suhdettaan yhteiskunnan silmiltä. Yhteiskunta, joka varmasti täälläkin määrää kaapin paikan mikä on soveliasta ja mikä ei eikä huiviton ja säädyttömästi pukeutunut aasialaisnainen edusta soveliaisuutta. Poika oli löytänyt mitä halusi, mutta tuntui edelleen kokevan ettei yhteiskunnalta heruisi heidän suhteelleen hyväksyntää. Juuri tällaisissa asioissa mikä tahansa yhteiskunta missä tahansa käyttää pakkovaltaansa asioihin, jotka pitäisi olla yksityisiä.

Join pöydällä olleen litran vesipullon tyhjäksi, kun olin ensin saanut juoduksi Fanta-tölkin lasiin kaadettua. Söin jälkiruoaksi keksejä, kuivakakkua ja pakistanilaista halvaa, mikä ei mielestäni päihitä turkkilaista, tomusokeritettua vastaavaa.

Dubai on huomattavasti vapaamielisempi ja turismikeskeisempi kuin muut Emiraattien maakunnat. Toisekseen kaikissa maakunnissa paitsi uskonnollisemmassa Sharjahissa naisten kuvia on mainoksissa ja kaduilla pyörii runsaasti huivittomia ja länsimaisesti pukeutuneita naisia. Dubain ostoskeskus, joka sijaitsee keskustassa näyttää olevan vierastyöläisten oma vapaa-ajanviettopaikka ja turistirysä. Oikeastaan kohuttu ostari oli varsin pieni, vain kolme kerrosta poikkisuunnassa ja maailman korkeimman puljun titteliä pitävässä Burj Khalifassa on kuulemma vielä isompi, mutta näin sen vain auton ikkunasta. Naisten vapaamielisyys ja kauniiden naisten kuvia mainoksissa ei tule sivuuttaa pikkuasiana, vaikka se ei olisikaan ei-shariallista. Tutkimukset osoittavat kauniiden naisten ja huivittomien sellaisten pyörimisen katukuvassa ja kuvina mainoksissa vähentävän miesten kiinnostusta sitoutumiseen ja avioliittoon. Eli häviäjinä voivat vain mustiin hunnutetut musliminaiset.

Huivittomiin eikä muihinkaan naisiin näytä kohdistuvan minkäänlaista tuijottelua tai häirintää. Täällä olevat miehet eivät näytä edes havaitsevan mitään. Huivittomuus ja muu on ilmeisesti meidän länsimaissa asuvien riippakivi, kuin koko ummah olisi siitä riippuvainen. Täällä on suorastaan mahdotonta erottaa kuka on muslimi ja kuka ei ellei kuule puhuttavaa kieltä.
Naiset saavat täällä myös ajaa autoa, jonka ajaminenhan on yhteiskunnan ihmisoikeuksien toteutumisen suurin, merkittävin ja ainoa mittari.

Usein sanotaaan, että muslimit haluavat muuttaa länsimaihin, kun heillä ei ole oikeuksia omissa maissaan. Kysyttävä onkin, että missä ovat saudiarabialaiset, omanilaiset, emiraattilaiset ja bahrainilaiset länsimaailmaan tulvivat pakolaisvyöryt?

Mitä yhteistä on sumutinta käyttävällä K-kaupan myyjällä, Charlestonin ampujalla ja Syyrian sodalla? Kuten Oulun poliisille asetta viime syksynä, myös K-kaupan "Annalle" oli helppoa käyttää sumutinta alkuviikolla, koska kohteella -eli niillä, joita "rehelliset veronmaksajaparempikansalaiset" kutsuvat "neekereiksi" - ei koeta olevan ihmisen statusta, ei ihmisen arvoa lainkaan. Sama Charlestonissa. Kaikissa näissä asetta oli helppoa käyttää kohteen neekeriyden vuoksi. Ei K-kaupan "Anna" Björn Wahlroosia kohtaan olisi sumutetta käyttänyt, ei Oulun suojeluskunta aseella ampunut eikä myöskään Dylann Reefin ampumat olleet rikkaita. Kaikissa näissä kolmessa myyjän, poliiisin ja ampujan toimet nähdään oikeutetuiksi. Miten ne liittyvät Syyrian sotaan, missä s(h)iat tappavat muslimeita? Varmasti myös s(h)iat katsovat muslimien tappamisen olevan oikeutettua, mutta kaikissa näissä yhteistä on suunnaton piittaamattomuus muslimien ja mustien afrikkalaisten henkeen. Eivätkä nämä ole ainoita tapauksia, missä yhteys Syyrian sodan propagandauutisoitiin on selkeä: Kun tapahtuu muslimeihin kohdistuva veriteko, tuhopoltto pizzeriaan tai moskeijaan, suomalaiset kiirehtivät osoitamaan, että syyllinen on joku toinen muslimi. Jos syyllinen on joku muu kuin muslimi, suomalaiset kääfirit kääntävät syyn "hallitsemattomaan maahanmuuttopolitiikkaan", mitä ilman "tätäkään ei olisi tapahtunut." Vain kääfir voi olla syytön.
Tämä ei ole seurausta muslimeja vihaavien väkivallattomuudesta, kuten tuomitsemattomuuskin osoittaa, vaan siitä että ne tapahtuu liian aikaisin. Kuffarit kokevat menettävänsä kerättävää kannatustaan, jos he paljastaisivat jo nyt mitä aikovat muslimeille tehdä. Jonain päivänä käy kuten Syyriassa, että muslimeja tappavat kääfirit sanovat itse, että "emme metuota tehneet, vaan Syyriasta palanneet terroristit."

Syyrialainen suufi Mohamed al-Yaqoubi on sanonut, että "kääfiriä ei sanoa kääfiriksi, koska se harmittaa häntä." Näin on ollut joskus silloin muinoin, eikä hän ole sitä itse keksinyt. Aikoinaan juutalaiset ja kristityt yrittivät todistaa Koraanin avulla omaa uskontoaan oikeaksi, hindut pukeutuivat turbaaneihin, koska halusivat näyttää muslimeilta jne. Mutta nykyään kaikki tekevät valtaisan pesäeron muslimeihin ja muslimien uskontoon. Se, mitä al-Yaqoubi siteerasi, ei voi päteä enää lainkaan: Kääfirit ovat nykyään ylpeitä siitä että ovat kääfireitä. Sanopa kääfiriä muslimiksi, niin hän tekee välittömästi pesäeron ja hikeentyy. Kufristaan ovat ylpeitä nykyään jopa he, jotka eivät vihaa Islamia eikä muslimeita. Ainoa asia, missä länsimaiset kääfirit häpeävät itseään, on heidän suhtautumisessaan "perhekeskeisyyteen" vieraissa kulttuureissa.

Usein väitetään, että Syyriasta palaavat "muodostavat turvallisuusuhan". Tuskin ketään yllättää että samaa ei tietenkään väitetä Israelin gazalaisia siviilejä tappavasta armeijasta palanneista, ei Ukrainan puolesta taistelleista eikä vaikkapa kurdikuffarien puolella taistelleista. Seida Sohrabi sai viime syksynä julistaa avoimesti hesarin kokosivun jutussa "taistelutahtoaan", mutta ei "voinut" eli suomalainen dunya oli kurdeja arvokkaampaa.

Liiaksi kuvitellaan, että Syyriassa taistelleet eivät kykenisi erottamaan toisistaan sotimista vaativaa tilannetta tai tilannetta Suomessa, kuin palanneet eivät kykenisi olemaan sotimatta omissa maissaan.

Tuotteita Dubaissa on valikoimaltaan laajalti ja ne ovat vaihtelevan hintaisia. Dubaissa on mittavasti länsimaalaisia yrityksiä, jopa iranilaisia. Suuremmat iranilaiset yritykset ovat ilmeisesti Iranin hallituksen proxyja, millä he kiertävät sanktitoitaan. Yleisöllehän iranilaiset yrittävät esittää vastustavansa Amerikan Lähi-idän "vasalleja" ja "wahhabien terroristivaltioita", mutta raha puhuu. Sanokaa se Hossein Bahmanpourille, kun seuraavan kerran sitä kelmiä roistoa näette. Samaten iranilaisia myös lomailee Dubaissa varsin runsaasti.

Minkä ihmeen takia juuri tänne on pitänyt perustaa jokin Super-Itäkeskus, jossa rahan valta ja investoinnit ovat länsimaalaisten käsissä? Ja kun investoidaan, tahdotaan myös tuottoa. Sekin hämmästyttää, että tänne ei ole tehty yhtäkään terrori-iskua.

Emiraateissa olevat filippiiniläiset tekevät kuulemma työt halvemmalla kuin muslimit koskaan suostuisivat tekemään. Koska filippiniläiset ovat kristittyjä, joku somalialainen huomauttikin, että 'miksi emiraatit eivät anna näitä duunaritöitä somaleille?' Vastasin, että koska somalit eivät suostu siivous-ja kassahommia tekemään. Monissa tapauksissa dubailainen firma on ulkoistanut catering- ja muut palvelut ostaen ne esim. filippiiniläiseltä firmalta, työntekijät asuvat samassa huoneistossa ja palkka maksetaan könttänä jaettavaksi työntekijöiden kesken. Eli tavallaan ne tipit, joita heille annetaan voivat olla suurempia kuin heidän päiväpalkkansa. Joissain tapauksissa valtio maksaa asunnon ja ylläpidon palkan lisäksi.

Filippiniläisten ja muiden aasialaisten maissa järjetetään koulutusta sisäkön tehtäviin Persianlahden maissa Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa ja Emiraateissa. Heille opetetaan pölynimurointia, arabian kielen alkeita ja muuta. Toisin sanoen kannattaa tulla kauempaakin tekemään polkuhinnalla duunia, josta riittää kotiväellekin lähetettäväksi.

Ajamme kello 22.00 pitkiä moottoriteitä takaisin Sharjahiin. Liikenne on organisoidumpaa ja turvallisempaa kuin naapurimaassa Saudi-Arabiassa. Burj Khalifa seisoo joen toisella puolella, joen jonka ihmiskäsi itse on lyhyemmästä joesta raivannut.
    En tunne kadulla olevista ketään
    Tunnen itseni vieraaksi
    En ole kotonani täällä
    Kuin minua osoitettaisiin sormella ja naurettaisiin
    Keitä te olette?
    En tunnista teitä veljikseni enkä sisarikseni
    En tunnista aurinkoisia kasvojanne omikseni
    Liikennettä on tähän aikaan paljon, on jopa ruuhkaa.
    Kaupunki elää vain öisin ja töitä tehdään öisin.
    Olen kuin muukalainen, joka ei rakastetultaan vastakaikua saa
    Ei hän minua tunnista väestä ihmispaljouden

***

'Umar ibn al-Khattab (rd) sanoi, että "Pelkään aikaa, jolloin uskottomat ovat ylpeitä epäuskostaan ja muslimit häpeävät uskontoaan".

Usein väitetään, että "me muslimit paastoamme, että tuntisimme miltä tuntuu heistä joilla ei ole mitään." Tämä syy on kyllä ihan jostain ikhwaanien oppikirjasta ja lisäksi aikomuskin on jotain muuta kuin Allahin tähden.

Allah sanoo että paastoamme saadaksemme al-Birr wa Taqwa. Jos jollain ei ole syötävää, niin mitä häntä hyödyttää se, että pari miljardia viettää kuukauden olemaan syömättä valisana aikana? Onko näin huonosti asiat, että emme voi enää tehdä Jihadia sen puutteen poistamiseksi, vaan täytyy tyytyä vain tunnustelemaan, miltä tuntuu nälkä ja jano? Samallahan sinä paastottaisiin vain senkin vuoksi, että tietäisi miltä tuntuu niistä, jotka eivät voi harrastaa seksiä eivätkä tehdä kielten syntejä.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Ramadhaanina kehotetaan olemaan käyttämättä Internetiä. Täällä on kyllä hyvä ja jatkuva Internet-yhteys ja kaiken lisäksi puhelimissakin on mobiilidata mikä mahdollistaa netin käytön ilman ulkoista wifiä. Kun mahdollisuudet, aika ja kiinnostus nettiin on rajallinen, havaitsee monia ongelmia.

Kun vilkaisen Facebookia ja uutisia, eteen vyöryy maailma, johon reagoiminen ei ainakaan ole edes Ramadhaanin yöajalle sopivaa.

Olen tämän maanantain, viidennen paastopäivän aikana havainnoinut niitä sivustoja, joita Suomessa ollessanikin seuraan. Eteen on tullut Ollim Immosen ja luusereiden patsastelua Eugen Schaumannin haudalla, vääntöä Jeesus oli muslimi-lipusta ja iänikuista Hunderra Assefan mediapyrkyryyttä "yksikin lähtijä on liikaa"-lätisemistä ja niin edelleen.

Täällä on toisenlaista, myös paastoaminen. Tiedän myös, että elämä olisi samanlaista Ramadhaanin ulkopuolellakin, kuten se on näissä naapurimaissa. Kun vilkaisen Facebookia, siellä olevien kaverieni sivustoja Helsingin Muslimeita, Suomen Muslimeita ja Nuoret Muslimit, niin havaitsee yhden asian, joka on jyrkässä kontrastissa siihen, miten koen itseni ja yhteiskunnan täällä: Suomessa olevien muslimien ongelmat johtuvat paljolti siitä, että he ovat Suomessa. Suomessa, jossa he joutuvat reagoimaan mihin tahansa asiaan, joka kuffarien keskuudessa nousee liittyen muslimeihin. Niinpä he joutuvat enemmän tai vähemmän kuffarien vasalleiksi, tekemään turhaa kuffareita nuoleskelevaa ja heidän etujaan ajavaa työtä "ekstremismin ehkäisemiseksi", reagoimaan husumaisesti hakkaraisiin ja halla- ahoihin, persujen hallituspuolueeseen ja riitelemään keskenään kaikesta.

Koska en täällä ole niin kiinnostunut seuraamaan sosiaalista mediaa, pienikin havainnointi sinne osoittaa, miten paljon aikaa ja energiaa muslimeilta kuluu ympärillään olevien asioiden käsittelyyn, myös Ramadhaanin aikana. Se voi olla seurausta vain epäuskon yhteiskunnasta. Ja sitten he vielä kirkkain silmin väittävät, miten paljon parempaa on elää ei-islamilaisessa valtiossa kuin yhdessäkään muslimimaassa! Ja sitten samat juutalaiset vielä ovat tietävinään, millainen on islamilainen valtio!

al-Hamdulillah, al-Hamdulillah, al-Hamdulillah, täällä hermot lepäävät. Suomessa eläminen tuntuu kuin joutuisi taistella koko ajan tuulimyllyjä vastaan. Täällä on iltaisinkin ja öisin rauhallista. Jengejä ei näy eikä uhkaavia henkilöitä. Naiset kulkevat päivin ja öin kenenkään häiritsemättä."Demokraattisessa sivitysvaltio" Suomessa ei näin ole. Missä tahansa kellonajasta riippumatta kulkee suomalaisen yhteiskunnan tuottama karju sähisemässä vittusaatanaa ja saatananhuoraa.

Monet länsimaissa elävät muslimit -yleensä ne, jotka linkitetään YouTubeen- väittävät länsimaiden olevan parempia ja "islamilaisempia" kuin mikään muslimimaa. Jotkut jopa väittävät, että hadiithit todistavat elämisen "missä tahansa olevan luvallista" ja "jihadia" ei tietenkään tarvita -ja "yksikin lähtijä on jo liikaa."

Tunnettu ja käytetty hadiith on se, missä monijumalaisten keskuudessa elävä Fudayk tuli Profeetan (S) luokse kysymään hijrah'sta. Profeeta (S) vastasi, että:

"Pidä rukoukset ja pysy poissa synneistä...niin voit elää missä haluat."

Tämä on Bukharin al-Adab al-Mufradissa otsikon Tottelevaisuus vanhemmille alla.

Mainittakoon, että Fudaykin kansa oli sanonut hänelle, etteivät he aio vahingoittaa keskuudessaan asuvia muslimeita.

Oppineet ovat sanoneet, että kun olet pelastanut perheesi synniltä, olet pelastanut itsesi. Ja miten on nykyisin? Nykyisin muslimit ovat vähemmistö länsimaalaisista kansoista, mutta yliedustettuina rikoksissa. Ja monessa tapauksessa Islamin viidesta pilaristakin joudutaan tinkimään ja rukoilut ovat mitä ovat. Oppineet sanovat, että tällaisessa tapauksessa hijrah on pakollista.
Arabiemiraateissa eläminen keskittyy vain omaan itseen ja perheeseen. Länsimaille ja Suomelle tyypillisiä häiriötekijöitä ei ole, vaikka usein kuffarien yhteiskuntaan tyytyväiset pelottelevat vaikka millaisilla epäislamilaisuuksilla. Tosiasiassa niitä näkyy täällä vähemmän kuin muslimeilta länsimaissa. Vaikka yhteiskunta näyttää täällä varsin vapaamieliseltä monella tavalla, se ei kuitenkaan johda samanlaisiin tuloksiin kuin muslimeilla länsimaissa. Suurimmissa keskuksissa ja vilkkaimmilla alueilla pyörii paljon turisteja ja siirtotyöläisiä, joista jälkimmäisissä on myösulkomaalaisten alihankintayritysten työntekijöitä, muslimeita saattaa olla niin vähän että tuntee olonsa vieraaksi. Myöskään en näe arabiemiraattinuorison enkä muunkaan musliminuorison parveilemassa filippiiniläisten naisten perässä. Vaikka ympärillä ei ole Saudi-Arabian tavoin uskonnollista poliisia tarkastamassa mahram-todistuksia, musliminuorison käyttäytyminen on varsin esimerkillistä kuin se mihin on tottunut. Iltaisin on kadulla nuorisoa autoineen ja kavereineen, mutta selvästi vain kaverien tähden. Naisia ei näy juuri missään, joten nuorten syyt olla ulkona iltaisin ovat toiset kuin mitä ne Suomessa näyttävät olevan. Kukaan ei tuijota eikä puhuttele vieraita naisia, mikäli niitä jossakin kulkee. Lisäksi ei näytä olevan edes paikkoja, joissa miehet ja naiset voisivat tavata toisiaan. Sukupuolet kyllä sekoittuvat, mutta samanlaista mitä Suomessa näkee, mitä kohteliaasti nimitetään parinmuodostamiseksi, ei ole vaikka se olisi mahdollista. Musliminuorison käyttäytyminen täällä on jotain sisäisempää. On totta että siihen vaikuttaa yhteiskuntansa arvot ja perinteet, joita ei muuteta hetkessä; Ne muuttuvat hitaammiin riippumatta siitä, mitä yhteiskunta itselleen pariutumis-ja perhearvoiksi ääneen lausuttuina asettaa, vaikka ne olisivat miten liberaaleja.

Täällä voi keskittyä omaan itseensä ja perheeseensä, koska suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä häiriötekijöitä ei ole. Täällä oleminen on myös osoittanut, että miten paljon se yhteiskunta jossa kukin elää vaikuttaa käsitykseen Ummah'n tilasta. Länsimaissa, Britaniassa, Amerikassa ja Kanadassa elävien YouTube-ja Facebook-jako-imaamien ajasta ja energiasta menee paljon siihen reagointiin, mitä muslimeille tapahtuu tai mitä he tekevät. Jotkut myös käyttävät paljon energiaa todistellkseen, miksi epäuskovien keskellä eläminen on shariallisesti laillista. Sen lisäksi Ummah'n ongelmat profiloituvat länsimaissa näkyvämmin kuin näissä Persianlahden maissa. Siksi myöskin Jihadiin lähdetään helpommin ja myöskin monenlaista puolesta-ja vastaan-fitnaa esiintyy, koska jokaisella on esitettävä oma syynsä, miten ongelmia ratkaista, miten suhtautua ei-muslimeihin ja miten elää heidän keskellään. Tästä voi seurata vain kinastelua, emmekä siten tule koskaan olemaan kuffarien maissa sitä, mitä meidän tulisi olla ja ihanteeksi esitetään. Ei vaikka se ihanne olisi yksimielinen. Loppujen lopuksi niistä ihanteista tulee vain tyhjiä Facebook-jakoja ja noudattamattomia seinälle ripustettavia aforismitauluja, kuten kuffareilla on.

Voi olla, että elämä täällä on rukouksista huolimatta dunyallista, minulle ainakin vaikuttaisi Jihadiin lähtemisen olevan täällä epätodennäköisempää. Tosin eniten mihin tahansa Jihadiin lähteneitä on naapurimaasta Saudi-Arabiasta ja Egyptistä, joiden välillä on valtaisa ero ja Saudi-Arabia ainakin on yhteiskunta, minkä päivittäiselämässä Ummah'n ongelmat eivät näy kuten ne muualla näkyvät.

Joten tällekään ei ole mitään yhtä selitystä.

Monet ovat kuvitelleet, että Persianlahden maiden mustamaalaaminen ja epäislamilaisiksi esitteleminen antaa alibin asumiselle lännessä. Tosin kyseessä saattaa olla suufilais-shialainen suhtautuminen, missä "wahhabismi" nähdään kielteisenä, koska muslimit Koraanin ja sunnan sijasta luulevat uskonnon olevan mushrikeilta omittua tanssia ja laulua. Iniinpä he kuvittelevat, että kunigashuoneen ja prinssien perseilystä rakennetun olkiukon selättäminen selättää myös "wahhabistisen" uskontulkinnan. Ei kukaan Marokosta eikä Turkista sano mitään. Tiedän että myös Mujahidiinit käyttävät samanlaisia esimerkkejä Persianlahden maiden hallitsijoista, näiden sodankäynnin ja sotaanavunannon olevan Mujahidiineille konkreettista todellisuutta. Mutta siitä länsimuslimit katsovat syrjään, koska agenda on yhtenevä ja koska Jihad suututtaa kuffareita, niin siksi meidän on oltava samaa mieltä ja kun sinne oli helpompaa päästä kuin Afganistaniin tai Irakiin, niin oli parempi tehdä juutalaiset ja kieltää koko Jihad ja Kalifaatti, koska me ei niinku oikeesti haluttukaan niitä. Siksi on parempi nimittää kaikki "khawaarijeiksi", niin saadaanpa itselle alibi olla tekemättä mitään ja hyvillä mielin asua kuffarien keskuudessa. Samasta syystä me järkytymme kun joku persu laukoo, miten muslimit tulee karkottaa. Tosiasiassa sellaisen tulisi vain vahvistaa meidän yaqiinia, al-walaa wal-bara'ta ja sitä mitä Allah subhanah on Koraanissa uskottomista sanonut. Mutta me järkytymme, koska kalastelemme kuffarien mielisuosiota ja pidämme heitä viattomina herran enkeleinä, joiden emme usko kykenevän mihinkään pahaan.
Mutta jos ajatellaan meidän nojatuoleissa istuvien näkökulmasta, myös ne maat pommittavat muslimeita, joissa elämme ja osallistuvat muutenkin Islamin nujertamiseen. Eikä silloin voi olla mitään alibia enää jatkaa elämistä niissä. En ole koskaan pitänyt olennaisena sitä, että miten muslimimaiden kuninkaiden ja prinssien perseilyt olisivat olennaisia siltä kannalta, että elää yksilönä heidän maissaan. Poliittinen osallistuminen on täällä pyöreästi nolla, mutta ei poliittisen toiminnan vapaus voi mitenkään olla shariallinen syy asua sen sallivissa maissa.

Moni väittää, että ei-muslimimaassa asuminen on parempaa kuin muslimimaassa, koska "muslimimaista mitään ei hallita sharialla", ikäänkuin Suomi olisi oikea islamilaisten arvoje linnake. En osaa sanoa, millaista on elää elämäänsä Marokossa tai jossain muussa "miehen kotimaassa", mutta Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian kaltaisissa maissa mahdollistaa keskittymisen omaan itseensä, omaan uskontoon ja omaan perheeseen. Täältä seuraamani mikä tahansa Suomessa olevien muslimien postaus kenestä tahansa riippumatta osoittaa, että niin Helsingin Muslimit, Suomen Muslimit ja Suomen Nuorten Muslimit postaukset suurilta osin liittyvät johonkin tapahtumaan ja reagointiin siihen. Joudutaan ottaa kantaa terroroismiin, rasistien oksennuksiin ja huonoimmillaan matkitaan kuffarien pissismaailmaa snapchateissa ja muualla, muikistellen peilin kautta otetuissa kuvissa tärkeilijänä, täysin ulkona sunnasta, Profeetan (S) vaimoista ja haya'asta. Ei mitään Islamia, mutta juuri tällaiset katsovat olevansa ensimmäisinä pätevinä tietämään, mikä sharia ja jihad missäkin ei ole islamia. Tietäkää, että immosia ja sademiehiä ei lainkaan kiinnosta, miten paljon te matkitte kuffarien naisia eivätkä he todellakaan jaa eivätkä tule jakamaan teille kiitoksia selfieistänne. He pyrkivät tekemään teistä selvää. Ettekö te katso, mitä he kirjoittavat maahanmuuttajista ja muslimeista? "Ja mitä heidän sydämensä kätkee sisäänsä on vielä pahempaa."

Älkää uskoko Suomen näennäiseen "islamilaisuuteen", Kela, toimeentulotuki, oikeuslaitoksen ja poliisin vähäinen korruptio -josta voidaan kiistellä- eivät ole tekijöitä, joiden vuoksi kukaan kokee omaa elämäänsä mielekkääksi. Mielekkyys tulee aivan muista lähtökohdista. Sekään, että veronikahonkasalot ja muut tädit maahanmuuttajamannekiineineen maryanabdulkariimeineen ja husuineen ei tarkoita, että viher-vasemmistolaiset yksinhuoltajat nousisivat puolustamaan meitä (aseinkaan) hyökkäävää kansanenemmistöä vastaan, etenkin kun he itsekin pääsisivät "suomalaisuuuden tuhoajina" päätään lyhyemmiksi. Kuffareita ei kiinnosta, miten paljon kukaan vastustaa ISIS:stä. Viha muslimeita kohtaan oli olemassa jo ennen, jo ennen kuin Irakin al-Qaidaa edes perustettiin. Kun tilaisuus tulee, kuffarit riehuvat kuin siat ja apinat eivätkä kysele kantojasi ISIS:iin. Kuten he eivät kysele silloinkaan, kun räkivät päällesi työntäessäsi lastenvaunujasi. Se, että he hyökkääävät piittamatta lastemme edessä, kertoo suoraan heidän kansanmurhanhimoisesta suhtautumisesta meihin. Mitä tekee suojelupoliisi? Ei mitään, koska he ovat samaa liigaa, he vain viranomaisasemallaan lisäävät eliminointivimmaa kansan "syviin riveihin" maalaamalla hirviökuvia "palaavista vierastaistelijoista", ei koskaan sanaakaan islamvastaisesta äärioikeistosta -ja sitä on äärioikeistoa on paljon ja parhaimillaan tavalliset jampat hakeutuvat heihin.

Ei kannata tuudittautua siihen, että "heitä on vähän ja yhteiskunta meitä kyllä suojelee", sillä kriisitilanteissa eniten aikaansaava on se, jolla on aseita vaikka heitä olisi vähän. Se, jolla on aseet sanelee lopuota säännöt. Mitä Islamilaisella Valtiolla on nyt? Mitä heitä vastustavilla länsimaailman some-muslimeilla on? Onko ennemminkin niin, että länsimaailman facebook-asiantuntijamuslimeilla ei ole mitään? Onko länsimaailmat nyt muka nyt "teidän dawanne" jälkeen enemmän turvallisia muslimeille? Kannattaako jo nettivitsiksi muuttunut "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa"-linja?

Kuten jokainen voi omilla silmilllään havaita, länsimaailman muslimit muuttuvat enemmän ja enemmän länsimaalaisten kuffarien kaltaisiksi ja enenevässä määrin joutuvat piilottelemaan Islamia vetoamalla "tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa"-naamarin taakse, mikä on vain vahvistanut ei-muslimien käsitystä siitä, että muslimit ja mokuttajat salaojittavat länsimaita islamilaisiksi, koska "vääräuskoisille saa kyllä valehdella". Muslimit eivät halua islamisoida länsimaita. Muslimit haluavat vain elää länsimaissa, koska "sillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa."

Monet vetoavat, miten muslimimaissa ei kannata asua, koska niiden hallitsijat ovat mitä ovat. Tai ne ovat Amerikan liittolaisia ja taistelevat muslimeja/mujahidiineja vastaan. Mitä Suomi sitten on?

En ole koskaan ollut kiinnostunut, miten paljon omaisuutta ja varallisuutta jollain monarkilla, sen prinssillä tai muilla on. Minua ei kiinnosta, ovatko Waliid ibnu Talaalin aikomukset puhtaat lahjoittaessaan "omaisuutensa" hyväntekeväisyyteen, vaikka haluaakin olla rikkaimpien top kympissä. Minua ei kiinnosta. Jos Bill Gates antaisi Ramadhaanina hyväntekeväisyyteen, niin muslimit taputtaisivat eivätkä kyseenalaistaisi hånen vilpittömyyttään lainkaan, vaikka hän saakin ne verovähennyksiin. Olemme niin heikkoja, että liputamme innokkaasti, kun joku tähti nostaa Palestiinan lippua. Jopa Angelina Jolien tuomiot ISIS:istä saa meidät liputtamaan. Angelina Jolie saa olla mitä mieltä tahtoo, koska hän tekee päätelmänsä aivan muusta maailmankuvasta kuin Islam. Hänen mielestään kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä ja samaa -hänellä on vapaus näin uskoa, mutta muslimit eivät voi uskoa näin. Monet muslimit näin nykyään uskovat, mutta mistähän kumman syystä kristityt, juutalaiset ja hindut eivät tahdo uskoa olevansa "yhtä hyviä" uskontoineen kuin Islam ja muslimit? Onko niin, että ainoastaan muslimeita painostetaan tällaiseen epäuskoon, minkä lie Sri Baba Mister Universal Love & Happiness-kaltaiseen uskomukseen? "Ka'ba of Ka'ba!"
On totta, että Emiraateissa on paljon filippiiniläisiä ja nepalilaisia eli ei-muslimeita on näkyvästi työpaikoilla ja katukuvassa turistien lisäksi, mutta mitäs Suomessa sitten on? On totta, että epäislamilaisuutta näkyy monella eri tavalla, mutta Suomessa olevat muslimitko sitten ovat aivan maailmanmestareita olemaan kaikin tavoin "islamilaisia?"

Ero Suomeen on siinä, että täällä Islamin henkilökohtainen noudattaminen on helpompaa, kun yhteiskunta tavallaan tukee enemmän Islamia kuin suomalainen yhteiskunta. On totta, että tavaratalojen kassoilla olevilla filippiniläisillä on varmasti paska käsitys parrakkaista "kaapu-ukoista" ja "jätesäkitetyistä" ummuaishoista, mutta näkisittepä miten he kohtelevat heitä. Mutta havaintojeni mukaan suurien syntien tekeminen on vaikeampaa muslimimiehille kuin Suomessa. Missään ei ole seurstelukahviloita, arabinaiset ovat takuulla nirsoja ja filippiiniläiset eivät näytä kiinnostuneen muslimimiehistä. Suomessa muslimimiehille asiat ovat aivan päinvastoin: kun rukous Roihuvuoressa on päättynyt, qamiis liitää naulakkoon, hyvän muslimin esittäminen loppuu viimeistään Tulisuontien ensimmäisellä bussipysäkillä ja Itäkeskuksessa odottaa kymmeniä halukkaita suomalaisia naisia.

Eläminen täällä helpottaa omaan itseen ja perheeseen keskittymistä, Suomessa kukaan ei omien havaintojeni mukaan pysty välttämään ei-muslimiyhteiskunnan tuomaa fitnaa: Joudumme reagoimaan ties mihin ja siitä miten kukin muslimi käyttäytyy ja miten päättää elää, ei tiedä kukaan ei edes hän itse. Profeetat ovat aina tienneet, että muwahhidiinien heikoimmat alkavat matkia mushrikiineja, hamuten jumalia kuten monijumalaisillakin on jumalia. Ja lopulta vetävät koko konkkaronkan mukanaan: Katsokaa miten käynyt Hamza Yusufille tai Yasir Qadhille. Eivät he aina olleet sellaisia kuin nyt. Harva onnistuu pitämään itsensä sinänsä Koraanin ja Sunnan tiellä, vaikka niistävätkin etenkin eräästä j-kirjaimella alkavasta sanasta, mutta maiden tilanne on erilainen. Oikeasta Tiestä erkannutaan ja uitetaan uskontoon vaarallisia käsityksiä ja vääristelyjä, joka sopii heikoimmille - ja heikoimmilla on kovin ääni: "Anna meille jumala kuin heilläkin on jumalia!" Nykyään hamutaan Islamiin täysin ei-muslimien arvoihin soveltuvia käsityksiä. Ja silti yhteiskunta edelleen näkee meidät integraatiohaluttomina, vaikka miten leikimme pissiksiä.
En tiedä mitään keskiluokkaisesta elämästä Marokossa -josta monet ennen pitkää palaavat takaisin, mutta hijrah on kyllä pakollista. Moni vänkää vastaan, vedoten muslimimaiden tilan "epäislamilaisuuteen" tai miten "ei hallita sharialla", mutta kukaan ei kukaan kykene suojaamaan perhettään tai itseään ei-muslimiyhteiskunnan pölyltä: Jotkut mukautuvat uittamalla islamiinsa vieraita konsepteja, jotkut pitävät tiukkaa ja mututuntuma-linjaa islamista ja jotkut mututuntumalla epäislamilaisesti ja joistakin tulee yltiöjihadistisia. Joten kannattaako pelata riskipeliä? Etenkin kun se ei tosiasiassa ole muslimi, joka on vahvana vaan turmeleva länsiyhteiskunta ja oma ympäristö? Monelle uskonto on jo muuttumassa Mufti Menkin ja muiden sanontojen jakamiseksi aikajanalla ja perustelemattomalla julkaisutekstillä tai kommentilla "so true" ja joku sydän tai hymiö perään ja uskonto on siinä! Muuten sitten otetaan selfietä ja jaetaan koomisia videonpätkiä ja "hahahaha!" Ja kaikki tämä sivuuttaen länsiyhteiskunnan meitä uhkaavat ja alati voimistuvat vaarat.

Lisäksi tuntuu, että täällä Allahin siunaukset tuntuvat todellisemmilta kuin Suomessa, jossa tuntuu koko ajan siltä kuin olisi Allahin Armon ja Suosion ulottumattomissa.

Sitä paitsi suomalaiset näyttävät täältä katsoen tällaisilta:
http://img.yle.fi/uutiset/oulu/article8083407.ece/ALTERNATES/w960/11406255_10153389017569847_6474592065301831310_o.jpg

Yhdestoista paastopäivä.

Olen muutamana päivänä aliarvioinut tarvittavaa nestemäärää ja olen yhdeksän tunnin paaston rikkomisen aikana juonut sittenkin liian vähän. Se kostautui seuraavan päivänä, kun nousin jo aamulla yhdeksältä ja kello kymmenen alkaen istuin autossa kaksi tuntia. Autoon meneminen on aina paaston aikana virhe. Voin kävellä ulkona kuumimpana aikana, mutta autoon menemistä ainalin minun tulee välttää, etenkin huonosti ilmastoidussa sellaisessa. Lisäksi penkit olivat huonoja ja alaselkääni alkoi sattua ja matkan aikana väsyi jalat, koska japanilaisautossa on minun pituiselleni liian vähän jalkatilaa.

Dubain ostarit on selvästi suunnattu naisille. Suuqien lähes jokainen kauppa myy abaayoja ja muita naisten vaatteita. Kilpailun täytyy olla kovaa ja pakistanilaisista pääasiassa koostuvat myyjät tylyjä eikä asikaspalvelutaidoista ole tietoakaan. Usein pelkkä myyjän näkeminen riittäisi kääntymään kannoillaan.

Emiraatit ovat jo ymmärtäneet, että mikäli aikoo pysyä öljyntuottajamaan lisäksi öljyn hupenemisen jälkeenkin vauraana maana, on ryhdyttävä palveluyhteiskunnaksi. Se tarkoittaa, että turismi muuttuu tärkeäksi ja hinnat kallistuvat.

Kansainvälisten jättiyritysten nimien vilistessä silmissä on pohdittava, miten paljon länsimaiset firmat kauhovat muslimien omaisuutta omiin taskuihinsa. Todennäköisesti täälläkin länsimaiset jätit ovat suostutelleet avaamaan maan resurssit ja talouden kilpailulle, uskotellen kiihkeän kilpailun resursseista luovan myös yhteistä hyötyä. On turha puhua riippumattomuudesta, kun merkittävä osa maan taloudesta pohjautuu länsimaisiin investointeihin ja öljytuloista varmasti suuri osa käytetään länsimaisiin tuotteisiin ja palveluihin.

Hinnat ovat vaihtelevia: vaipat ja länsimaisten yhtiöiden tuotteet ovat melkein yhtä kalliita kuin Suomessakin, mutta valinnanvaraa on. Marketien tiskeillä myytävä tuoreliha on saman hintaista kuin Suomenkin halal-kauppojen tiskeillä ja myöskin tuontilihaa Australiasta ja muualta. Edullisimmat lihat on lihakaupoissa.

Rukoiltuani 'asrin löydän katugrillin, josta ostan ruoat iftarille valmiiksi.

Kun pääsen kello viiden aikoihin autoon ja lähdemme ajamaan kohti hotelliamme, näkyy paljon moskeijoita ja palmupuurivistöjä. Radiosta kuuluu Koraania, jossa mies lukee ja lapsi toistaa. Kun lapsi toistaa kohdan, jossa sanotaan "ja Allah on Armollinen" alan itkeä. Muistan kaikki ne lapset, jotka ovat kuolleet sortaien käsissä. Kaikki ne lapset, joita maailma kokoontuu tappamaan. Ja miksi juuri muslimien lasten ja niiden lasten vanhempien täytyy kärsiä eniten? Yritän pidätellä itkua ja välttää muita näkemästä sitä. Kukaan ei onneksi huomaa. Ajamme kohti Shariqaa, jossa omatkin lapseni ovat olleet hoidossa. Lapset tuntuivat sillä hetkellä maailman tärkeimmiltä, kirkkaimmilta valoilta pimeimmässä yössä.

Kävelen joka päivä tunnin ajan joko dhuhurin tai 'asrin jälkeen ja samaten vielä tarawiyyah'n jälkeen. Kuumuus on juuri sopivan kuivaa. On hämmästyttävää, että porukka ei viitsi tulla ulos 12-16 välisenä aikana, mutta yöllä kaupungit aivan kuhisevat joka maakunnassa. Illalla sitten eletään,ostarit kuhisevat ja liikenne ruuhkautuu, mikä ei ole sunnanmukaista olla ulkosalla ja puhua 'ishan jålkeen. Taksit veloittavat täällä kilometrien mukaan, ei ajan mukaan kuten Suomessa. Jos ajaa samassa maakunnassa, veloitetaan euroissa mitattuna 2,5 euroa. Taksimatka toiseen maakuntaan alkaa viidestä eurosta ylöspäin plus kilometrit. Eli matka Dubaista toiseen emiirikuntaan ja toisinpäin voi maksaa 25 euroa ja ylikin.

Pitkien matkojen käveleminen oli päivittäistä toimintaani asuessani Hyvinkäällä ja Riihimäellä 2000-luvun alussa. Tein vähintään yhden kävelylenkin viimeistään iltaisin. Joskus tein aamulla, päivällä tai iltapäivällä ja alkuillalla ja toisinaan yöaikaan lähijunamatkan päätteeksi pidensin kotimatkaa kulkemalla jostain kaukaa. Hyvinkää oli kävelylenkkeihin aivan unelmapaikka: Minun reittini oli Kruununpuiston kautta lähelle teollisuusaluetta ja sieltä Sveitsiin tai Uudenmaankatua pitkin keskustaan ja sieltä kotiin. Monessa muussa kaupungissa ei samanlainen ole ollut mahdollista.

Hotellit Dubaissa ovat järjestään hintavia, hotellin tasosta riippumatta. Vanhasta ja remontoimattomasta hotellista voi joutua maksamaan 50 euroa per yö, eikä keittiötä tai pesukonetta ole. Pieni 15 minuutinkin reissu ulkona oikeastaan mihin tahansa vuorokauden aikaan tuo jo hien pintaan, joten vaatteita on suositeltavaa pestä päivittäin -kuivuvat ulkona nopeasti. Tai sitten kannattaa ottaa paljon omia vaatteita. Itse otin vain puvun, shalwar qamiisin ja thwabin ja pari huivia. Naisten abaayat ovat kalliita, noin 80-120 dirhamista eli 20-30 eurosta alkaen ja asiakaspalvelurajoitteiset pakistanilaismyyjät eivät juurikaan anna tingatessa periksi. Monet eivät pidä blingblingistä, mutta omasta mielestäni ne ovat kauniita. Joten jos ei ole rahaa törsättäväksi, kannattaa koettaa ehdottaa esim. kolmea abaayaa kahden hinnalla, mutta myyjä voi siinä vaiheessa olla jo varsinainen monsieur mestari mulqkvist. Tosin euroihin ja Suomen hintatasoon nähden ne ovat verrattain halpoja, etenkin kun joku pyörittää bisnestä hakemalla täältä ja myy Suomessa runsaalla voitolla, mikä voi jo olla varsinaista kiskontaa.

Istun pimeässä taksissa takapenkillä ja katselen ikkunasta valaistuja palmuja, vihreäksi valaistuja moskeijoita ja juuri valmistuneita puolen kilometrin korkuisia rakennuksia. Burj Khalifan korkeimmat valot näyttävät kuin olisivat lentokoneesta. Ja satamassa laivat kuljettamassa tuotteita maailman ääriin.
    Voi miten loistat kirkkaana pimeimmässä yössä
    Ad-Durrah al-Abyadh Helmi valkoinen betoninen
    Persianlahden synkissä vesissä
    Kukaan ei kuule maailman huutoja
    ei kukaan universaalisesta veljeydestä
    Silti se on läsnä minussa
    hiekassa jalkojeni alla auringossa armollisessa
    palmujesi ja burjanisi yläpuolella
    Aurinko ei ole armoton se syleilee
    iänikuista maailmankaikkeuden lauluaan
    Täällä maailmat kohtaavat kaikuvat kuuroille korville
    Valkoista, hiekkaa ja neonvaloja
    Öiden loisteputket piiskaten palmupuiden varjoja armottomina hallitseviin pilvenpiirtäjiin
    nöyrinä kumartaen vallankäyttäjiään

Euron ja dirhamin kursseja kannattaa seurata tarkasti: Se, millä he ostavat vaihtelee paikoittain: toisessa yhtä euroa vastaan saa 3,85 dirhamia, toisessa 3,99 dirhamia. Etenkin suuria summia vaihdettaessa tappio 3,85 dirhamin tapauksessa on suuri. Danske Bankin kurssi oli 4,20 dirhamia, mikäli nostaa Suomen tililtä. Nyrkkisääntö on, että esim. 200 euroa vastaan tulisi saada vähintään 800 dirhamia, ainakin noin dirhamia vaille se.

Hotelleissa on satelliittikanavat ja näyttää ohjelmoidun useampikin vastaanotin, kun samoja kanavia toistuu useinkin. Joissain asuintaloissa omat satelliitit ovat kiellettyjä. Hotellissani kanavia oli 1 475, osa maksullisia eli eivät nåkyneet ja jotkut eivät näkyneet muusta syystä. Näin vain yhden kanavan, jossa oli puhelinnumero ja nainen levittelemässä, ilmeisesti italialainen kanava. Jotkut YouTube-videot eivät pyöri lataajan maa-asetusten vuoksi eikä sivustot joissa tunnistetaan pornografiaa. Esto oli toteutettu tiukimmalla group policylla, mitä en ole nähnyt sitten kauppaopistoaikojeni, jolloin jopa taidesivuille ei kouluni koneilta päässyt sen tunnistaessa seksiin viittaavaan sanan.

Nettiyhteydet eivät jaksaneet kuormitusta. Netti oli hidas kello kahdesta iltapäivästä aamurukouksen aikaan saakka. On turhauttavaa tuhlata aikaa netin toimivuuden odottelemiseen, kun muutenkin olen netissä varsin vähän ja päivittäin käyn vain parilla sivustolla. Voisin lyödä vetoa, että suurin osa käyttää nettiaikansa vähintäänkin makruuh-asioilla. Koko hotelli kiireisenä kirjoittamassa, miten "ISIS ei kuulu Islamiin eivätkä ole oikeita muslimeita vaan rikollisia" ja sen jälkeen kiireesti katsomaan kovaäänisiä perseilyvideoita ja Kim Kardashiania.

Moni ei rukoile. Ei juurikaan hotellihuoneiden ovet kolahtele aamurukouksen aikaan, kun hiljaisuudessa se kuulu parhaiten. Kukaan ei osaa edes hävetä sitä, ettei iqaamatin kuuluessa kiirehdi moskeijaan, vaan ajaa vain autolla ja menee muille asioille. Ja jos ei rukoile ajallaan, tuskin rukoilee myöhemminķään.

Saudiarabialaisella MBC-kanavalla on myös elokuvakanava, samoin Dubain kanavalla. Aiempien vuosien ja myös 1990-luvun menestysleffoja. En ollut nähnyt niistä aiemmin juurikaan mitään. Katsoin Indepence Dayta, jota en ollut aiemmin nähnyt. On se kumma, miten ihmiset saattoivat katsoa tyynesti elokuvaa, missä alienit tuhoavat New Yorkin mutta kauhistuvat WTC:n tuhoa.
Tuli myös jotain, mistä pidin. Näin juuri ennen lähtöä tänne pelihimosta ja ohikiitävistä mahdollisuuksista kertovan Silver Lining Playbookin, joka tuli 'Iid-päivän iltana täällä televisiosta. Siinä näyttelee pääiosaa mm. Robert De Niro, joka harrastaa vedonlyöntiä amerikkalaisessa jalkapallossa ja hänellä on mielentiöatutkimusvankeudesta vapautunut poika ja hän tapaa nuoren lesken ja entisen jakorasian jota näyttelee Nälkäpelin pääosaa esittänyt Jennifer Lawrence. En ole teinivuosien jälkeen juurikaan nähnyt mitään, missä De Niro näyttelee, yläaste-ja lukioaikoina Taksikuskia, Kuin raivo härkää ja Cape Fearia tuli katsottua usein. Kiintoisaa, että Minun Afrikkani ohjannut ja Eyes Wide Shutissa illuminatimiljonäriä näytellyt ja hiljattain edesmennyt Sydney Pollack piti elokuvan juonta liian monimutkaisena.

Elokuvia tuli laidasta laitaan, toimintaa, draamaa, komediaa, scifiä ja kauhua. Suutelu-ja sänkykohtaukset oli leikattu pois. Sen pystyi havaitsemaan sillä elokuva hyppäsi nopeasti toiseen kohtaukseen eikä kukaan päästäisi käsistään niin huonoa leikkausta. Pitäiskö muslimien lähteä Suomesta? En tiedä, minä ainakin kuulun tänne.




Viimeinen muokkaaja, Abdullah Rintala pvm Sun Kes 26, 2016 2:17 am, muokattu 3 kertaa
Maa Kes 13, 2016 3:30 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


'Iid al-Fitr

'Iid-päivän aamuna oli lähdettävä rukoukseen jo kello viisi aamulla. Rukous oli viiden minuutin automatkan päässä moskeijassa. Moskeijan sisäänkäynnillä oli turvatarkastus ja metallinpaljastimet, ilmeisesti siksi ettei joku shi'a yritä pommittaa...
Taariq Ramadhaan oli jokin aika sitten julkaissut kuvan, jossa buddhalaiset olivat menossa temppeliinsä ja he olivat asettaneet kenkänsä siisteihin riveihin. Toisessa kuvassa muslimit olivat menossa moskeijaanja voitte arvata, miten heidän kenkänsä olivat...Kuvassa oli teksti: "...Ja me tahdomme parantaa maailmaa..."

Samanlainen tunnelma tuli 'Iid-rukoukseen menemisestä: Jonottaa ei osattu, etuilua oli paljon ja kymmenen ihmistä yrittää mahtua sisään samasta ovesta yhtäaikaa. Me emme oikeastaan ota huomioon islamilaista elämäntyyliä, me vain luulemme rutiinien riittävän. Kuinka moni tuli varoneeksi kielensä syntejä paastotessaan? Ja meillä vielä on pokeria sanoa, miten "ISIS ei ole islaminmukaista..."

Rukous alkoi kello 5.55, auringon ollessa vielä nousemassa, alkaen kelli 5.38. Moni lähti kesken khutban pois. Ja khutban loputtua taas kymmenen ihmistä kerrallaan yritti päästä samasta ovesta kerralla ulos. Ulkona oli paljon naisia. Sain kyydin Hakaniemessä sijaitsevan Global Shopin omistajalta, joka asuu Emiraateissa ja tyttärensä pyörittää liikettä.
Söin ensimmäisen aamiaiseni katsellen vahingoniloisena CNN:n uutisia. Mohamed Yusuf Abdul-Aziiz oli ampunut kuoliaaksi neljä sotilasta. Söin kerrospaahtoleivän välissään voita, sulatejuusto, tonnikalaa ja majoneesia, kuten useasti suhuuriksikin.

Toisen 'Iid-päivän illalla on edessä matka Shariiqaan. Nousen valkoiseen citymaasturiin puoli tuntia ennen maghribia ja rukoilemme matkan varrella olevassa moskeijassa. Liikenne on ruuhkaista. Shariiqan kaduilla on vilkasta, autoja ja valoja.

Käymme Shariiqassa Pizza Hutissa. Joka kerta, kun kuulen tai näen Pizza Hutin, muistan aina kissantappamisesta tunnetun kuvataiteilijan Teemu Mäen, kun hän sanoi minulle jo toistakymmentä vuotta sitten, miten "maasta tai kaupungista tai maanosasta riippumatta mikään ei tunnu niin huijaukselta kuin Pizza Hut." Olisin itse valinnut jotain paikallisempaa, mutta minua närästi jo valmiiksi joten menköön tämän kerran, etenkin kun ei itse tarvitse maksaa. Ravintola on täynnä perheitä, lapset meluavat ja tanssivat sohvapenkeillä ja pöydillä. Ravintolan työntekijät ovat enimmälti filippiiniläisiä. Filippiiniläisellä vuoropäälliköllä on tumma huulipuna ja Tuhkimon äitipuoli-ilme. Kun yhteiskunta ei säätele naisten peittävää pukeutumista, naiset pukeutuvat hijaabeihin, mutta abaayat paljastavat naisten rintojen muodot. Kaiken lisäksi naiset vielä pukeutuvat leopardi- ja tiikerikuvioisiin paitoihin, jotka ovat tiukkoja. Minun kuuluisi paheksua sitä, mikä ehkä olisi fitnaa naimattomille ja muillekin miehille, mutta eihän nainen voi koskaan tietää missä oma prinssi kävelee vastaan. Ja kerrotaan olevan naisen luonto, että silloin eli käytännössä koko ajan on näytettävä mahdollisimman hurmaavalta. Vaalean ihon on pakko olla tavoiteltava kauneusihanne, etenkin kun pakistanilaiset duunarit ovat selvästi auringossa olleita. Vaalea iho viittaa statukseen: ei tee ulkotöitä. Merkitystä ei ole sillä, että on luonnostaan vaalea, koska kun jokin ihanne on, ei ole väliä mistä ae on peräisin. Ja koska kaltaisiani valkonaamoja ei juurikaan näy, monet naiset katsovat. Niqaab-naiset katsovat pidempään, mikä on huikea ero Suomeen, jossa niqaab-naiset pitävät katseensa visusti erossa. Ilmeisesti myös olen harvinainen näky. Kukaan ei tosin pyri pitkään katsekontaktiin. Yhteiskunnan on pakko olla murrolsen partaalla: talouskasvu ja sallittu vapaus eivät voi ainakaan johtaa uskonnollisuuteen tässä vaiheessa, kun sukupuoliroolit ovat vallitsevia ja perheen painavalla sanalla yhä osansa. Tämä on yhä yhteiskunta, jossa sukupuolten vapaa kohtaaminen on käytännössä mahdotonta vaikka mahram-todistuksia kyseleviä uskonnollisia poliiiseja ei olekaan eikä naisillakaan tunnu olevan mielenkiintoa sellaiseen. Mutta selvää on, että molempien sukupuolten harmiksi kummallakaan ei taida olla kovin pitkään aikaa tavata erilaisia puolisoehdokkaita ja miehen on tyydyttävä siihen mitä saa ja nainen ehdokkaista vähemmän huonoimpaan. Nuori kolmihenkinen perhe tuli vaunuineen sisään ja jäivät odottamaan ilmeisesti perhepaikkaa. Naisella oli avokadon vihreä khimaar, tiukat farkut ja korkosandaalit. Kun osoitin hänelle huomiota, hän katsoi toisenkin kerran ja tarkemmin, ehkä katsoakseen minkä arvoisen ja statuksen mies on valmis tuhlaamaan tunteitaan ja rahojaan häneen. Ehkä hänkin oli turisti Euroopasta. Yhteiskunta ei tiedä, että vaurastuessaan naisille avautuu mahdollisuus etsiä yhä varakkaampia puolisoita, vaikka avioeroa paheksuttaisiin tai se ei olisi helppoa. Naisen kasvot ovat persialaisen sievät. Ei sitä koskaan tiedä, käsitys avioliitosta ja puolisoon kohdistetut odotteet saattavat muuttua avioliiton aikana. Musliminaiset eivät juurikaan tunnu olevan halukkaita peittämöön rintojensa muotoja, monella on liian tiukkoja abaayoja ja paitoja. Tätä voisi paheksua ja moralisoida, mutta se kertoo ehkä jostain.

Odotamme ruokaamme 40 minuuttia. Ravintolassa on jonoa ja kiirettä ja on kuulemma yhtä kiireinen milloin tahansa muulloinkin. Samat ruoat ovat kuulemma Mogadishussa halvempia ja maukkaampia. Vaikuttaa tarpeeksi hyvältä syyltä matkustaa sinne maistamaan niitä.
Pizza maistuu hieman samalta kuin pannupizzat Rosso Expressissä, joista parempi sijaitsee Espoon Sellossa. Sama BBQ ei enää Itäkeskuksessa maistunut lainkaan samalta.

Pizza Hutia vastapäätä on "ihmisen tekemä meri", eli mereltä on vedetty maata kaivamalla kilometrin leveä joki sisämaahan, sen toisella puolella loistavat Shariiqan valoisat rakennukset.
Sen jälkeen rukoilemme 'ishan an-Nuur-nimisessä moskeijassa, jonka arkkitehtuuri muistuttaa pienoismallia Istanbulin Haaga Sofiasta. Seuralaiseni ei tiennyt, ettei Haaga Sofiaa ollut rakennettu alunperin moskeijaksi.

Rukouksen jälkeen saan kyydin hotellilleni. Haen "haibermarkitista" majoneesia, appelsiinimehun ja Mirindan puolentoista litran pullon, etsin mukavimmalta tuntuvaa kassaa, joka ei tänään ollut ja pinkkiä huulipunaa käyttävälle vakikassalleni en mennyt, joten valitsin summittaisesti jonottoman kassan. Vakikassani ei ole asikaspalveluhenkinen, mutta menen silti sinne jos ystävällisempi kassa ei ole paikalla.

Meidän suomalaismiesten vaimosuosikit eli filippiinat ovat töykeitä eikä heitä varmaan ole koulutettukaan asiakaspalveluun. Koko toiminta voidaan suorittaa vaihtamatta sanan slovan sanaa ja kassan takana on pakistanilaismies pakkaamassa asiakkaan tavarat kasseihin. Kassit ovat ilmaisia ja toisekseen, he pakkaavat tavarat artiklan mukaisesti eri kasseihin, ei yhteen ja samaan. Niinpä elintarvikkeista maidot ja makeiset pakataan aivan erikseen kuin leivät omaansa ja siivoustarvikkeet kuten astianpesuaineet ja kylpytuotteet omiinsa. Näin on ollut kaikissa käymissäni marketeissa.
Minulla on ollut jopa vaikeuksia saada pakata kassit itse, kun pakkaajaa ei ole ollut paikalla. Nuori filippiina alkoi pakata ja yritin sanoa, että "minä voin pakata itse, palvele vain seuraavaa asiakasta", tuloksetta. Hän vetosi johonkin aikaan jne. Samalla kassalla oli aiemmin ollut afrikkalaisella pariskunnalla luottokorttiongelmia ja paaston rikkomiseen oli puoli tuntia. Edessäni ollut farkkuihin ja punaiseen t-paitan ja lippikseen pukeutunut nuorehko arabimies menetti malttinsa ja huusi tilannetta selvittämään saapuneelle aasialaistyöntekijälle, että voisiko hän jo selvittää asian, kun "meidän on mentävä". Se oli varmaan tyypillisintä, mitä työntekijät joutuvat kokemaan "pyhän, hiljentymisen kuukauden" aikana ja muutenkin. Myös niqaab-naiset näyttävät polttavan päreensä kun kassalla ilmenee jokin ongelma. Kaikista maailman marketeista missään ei tunnu kassoilla olevan niin paljon hidastavia tekijöitä kuin Itäkeskuksen Citymarketissa, aina kassa ei tunnu tietävän, mikä on tarjouksessa ja mikä on koodi ja tarttuu puhelimeensa. Täällä kuulin jonkun filippiiniläisen kertoneen, ettei voi sietää arabeja eikä Islamia tai muslimeita. Hyvä me! Koska oli paasto, pidättäydyin sanomasta, että ainahan voi vaihtaa jonoa. Kyseinen nuorehko arabimies osti vain ehkä viisi tuotetta ja kaiken lisäksi tupakka-askin!

Tutkimukset osoittavat, että miehet asioidessaan liikeyrityksissä tahtovat ensisijaisesti olla tekemisissä nuorehkojen, viehättävien naisten kanssa. Joskus mieskassat ovat olleet varsin hitaita. Palveluammatissa oleva nainen ilmeisesti viestii huolehtivaisuutta ja antaumuksellisuutta, mitä miehet naiseltaan nimenomaan hakevat.

Dubai Mall on mittaustapaan katsoen maailman noin kymmenenneksi suurimpia ostoskeskuksia. Kun nousen autosta, liikenteenohjaaja rulee välittömästi valittamaan, ettei saa pysäköidä etenkään kaistalle, mutta pakko oli kun rakennuksen edusta on täynnä pysäköityjä autoja. Eurooppalaiset turistit kuvauttavat itseään Ferrarien ja Lamborghinien vieressä. Ostarin pääsisäänkäynti on puoliympyrän muotoinen ja siinä on kaksi isoa pyöröovea, yhteensä neljä. Leveät käytävät haarautuvat ympyränmuotoisiin aukioihin, joista avautuu käytävät eri suuntiin.

Suurinosa liikkeistä kohdistuu naisille.

Burj Khalifa on Dubai Mallin vieressä. Niiden edessä on joki, jossa on puolen tunnin välein vesisuihkunäytös joko aarialaulun tai punjabipopin tahtiin. Joella kulkee myös jokilaivoja. Burj al-'Arabi on vasemmalla puolella kun Burj Khalifa on oikealla. Burj Khalifan korkeus on 828 metriä. Sen kuvaaminen näin läheltä maatasolta korkeimmalle kohdalle on mahdotonta, kun rakennus on niin pitkä.

Pimeässä se alka näyttää enemmän avaruusrakennukselta eikä sitä juurikaan valaista.
Seison jokialtaan reunalla, jota vastapäätä on kaksi isoa mainostaulua vaihtelevin videoin. Videoissa mainostetaan Dubain elämyksiä ja palveluita. Kaksi nuorta arabinaista seisovat vierelläni. Toinen on hyvin sirorakenteinen, hyvin sievä ja hänellä on pinkki huulipuna. Varovaisesti haen katsekontaktia ja välillä hänkin katsoo romanttisen haikesti minuun, eritoten silloin kun puhun seurueelleni antaen videokuvausohjeita siitä, miten yhdellä otolla tulee kuvata vettä ja kahta korkeaa pilvenpiirtäjää.

Pitkitän oleskeluani, en halua lähteä pois. Minulla on koko ilta aikaa kiertää ja katsoa, mitä kaikkea ostarilla on. Se on tietenkin hintava, mutta mikäli matkabudjettia on varattu muutama tuhat euroa, on mahdollista ostaa vaikkapa omalle prinsessalle ja sydämenvalitulle ikioma Birkin.
Ostarilla on jokaisessa kolmessa kerroksessa musallat miehille ja erikseen naisille. Adhaan myös kuuluu, arvatkaa vain ryntäävätkö ihmiset rukoushuoneita kohti. Eivät varmasti.
Mikäli ihmisille annetaan vaihtoehtoja, he eivät rukoile. Se todistaa sen, että Musa (AS) oli oikeassa sanoessaan Profeetan (S) viidenkin päivittäisrukouksen olevan ihmisille liikaa.
Kuffreille tämä osoittaisi Islamin pakottavuutta sydämestä tulevan aidon halun kustannuksella. Sanon, että samaten länsimaalaiset keskittyvät vain itseensä ja omiin etuihinsa eivätkä rakentamaan sitä yhteiskuntaa, minkä vapautta he äänekkäästi toitottavat.

Dubai Mall on myös parinetsintäpaikka, tosin emiraattimiehet ovat useasti menossa jonnekin, mutta naiset ovat ymmärtäneet että oman prinssin voi löytää myös perinteiden ulkopuolelta. Se ei tarkoita yhteiskunnan liberaalistumista eikä muuntumista toiseksi. Mitään merkkejä uskonnon tai kulttuurin vaihtamisesta toiseksi tai attribuiomista johonkin ulkopuolelta tuotettuun ei ole, toisin kuin niillä uutisaikaa täyttävillä vasemmistolaisilla Surucin kurdeilla.
Eurooppalaisella punaiseen t-paitaan ja putoaviin farkkuihin pukeutuneella jäbällä oli seurassaan lyhyt nainen, joka oli pukeutunut tiukkaan vartalonmyöntäiseen minihmeeseen. Jos jäbä tietäisi, hänen naisensa voisi minä hetkenä hyvänsä dumbata hänet rikkaan ja komean emiraattinuorukaisen vuoksi.

Ruokapaikat ovat hintavia, kuten ostareilla yleensäkin. Pienestä mistä tahansa voi joutua pulittamaan lähes kymmenenkin euroa, joten jos hinnastoa ei ole näkyvillä, kannattaa välttää.
Menen kuitenkin Zaatar w zeit-nimiseen ravintolaan ja tilaan chicken tandoorin, mikä om paras syömäni ja paras maksamani hinta myöskin. Sen vieressä enimmäkseen turistit jonottavat beduiinitelttaan, missä voi kuvauttaa itsensä arabina ja morsiamena, etenkin päätellen kirkkaanpunisesta sarista, kultakirjaillusta hunnusta ja helyistä, joita morsiamella joissain kulttuureissa on.

Auton etsiminen vei ainakin 50 minuuttia. Autoja oli paljon kulkemassa ohi jane kaikki näyttivät samanlaisilta. Puikkelehdin Ferrarien ja Lamborghinien välissä etsien valkoista Toyotaa.
Lopulta kuljettaja soitti ja sanoi, että hänet oli häädetty pois ja palaaminen ostarille vei oman aikansa.
Autossa matkalla mietin kaikkea tätä havaitsemaani.

***

Keskiviikkona oli lähtö Sharjahiin. Sitten edelliskerran kuljettaja ei ollut pessyt tuulilasia. Shariiqa. Ainoatakaan kirjakauppaa en ole vielä löytänyt. Shariiqa Mall on nimeltään Sahara. Se on okravärinen umpinainen rakennus. Siihen ei ole panostettu niin paljon kuin Dubai Malliin, vaikka molemmissa on kolme kerrosta. Kolmas kerros on lähes kokonaan varattu ravintoloille ja noin 1/12 osa toisesta kerroksesta. Suurin osa ihmisistä saapuu vasta maghribin jälkeen ja todennäköisimmin suurin osa ruokailee toisen kerroksen pikaravintoloissa.

Monen länsimaalaisen kaupan nimi on käännetty arabiankieliseksi. Lindex on Lindiks, Victoria's Secret on Viktuurias Siikrit ja Lacoste on Läkusti.

Meikkien ja hajuvesimainosten naisten kuvat ovat tulleet tännekin: On Penelope Cruzia ja Scarlett Johanssonia, Aishwarya Rai'ta ja Kareena Kapooria ja muita joiden nimiä en muista.

Pääsisäänkäynnillä on kyltti, jossa pyydetään 'kunniallista pukeutumista' ja olemaan näyttämättä suutelemista ja hellyydenosoituksia sekä rullaluistelematta ja rullalautailematta. Eli jos ykkönen ja kolmas sekä neljäs kohta on kunnossa, on pyrittävä hyväilemään sydämensä valittua ainoastaan mielikuvituksessa.

Oli myös elokuvateatteri. Hätkähdin nähdessäni Nälkäpelin Matkijanärhen julisteen, mutta sen kakkososa ei ole vielä saanut maailmanensi-iltaakaan, joten täälläkään sitä ei voi nähdä.
Tilaan Farooj-nimisestä ravintolasta curryriisiä ja kebab-lihaa vartaassa. Viereisessä pöydässä kello puoli kahden suunnassa on äiti useine tyttärineen ja he näyttävät hieman palestiinalaisilta. Nuori parikymppinen ja hoikka tyttönen on pukeutunut valkoiseen huiviin, farkkuihin ja mintunväriseen liiviin. Itse asiassa minttu ja valkoinen sopivat hyvin yhteen, kuin minttu-vaniljajäätelö, mikä on raikas mielleyhtymä.

Paikallisten emiraattilaisten tyyliin pukeutuneella uskonnolliselta näyttävällä nuorella miehellä on meikattu vaimo ja vaimolla hintavalta näyttävä abaaya.

Aterian mukaan tuli puolen tusinaa siivua leipää, khubzia ja varsinaisena yllätyksenä turkkilaishalvaa levitteenä, mitä pariinkin kertaan olin suunnitellut ostavani, mutta hintavuutensa vuoksi jättänyt ostamatta. Niinpä tämä sai nyt täyttää matkan halva-kiintiön ennen Turkish Airlinesin koneeseen astumista. En ole vielä, vielä löytänyt mistään USB-porttia, sillä latasin muistitikulle läjän käännettävää kirjallisuutta mutta tähän mennessä matka Istanbulista Dubaihin oli toistaiseksi ainoa tilaisuus lukea niitä, joten in shaa Allah pääsen pian lukemaan muutaman tunnin ajaksi vuonna 1975 julkaistua pakistanilaishistoriikkia muslimien Persian valloittamisesta, joka katosi netistä varsin pian ilmestymisensä jälkeen ja al-Hamdulillah ehdin ladata sen. Olisin kyllä mieluusti lukenut kyseistä kirjaa Emiraateissakin, iloissa ja suruissa, päivällä ja yöllä. Sen on kirjoittanut pakistanilainen kenraali G.I. Akram ja ja häneltä on aiemminvuonna 1969 julkaistu Khalid ibn Walidista kertova kirja, karttoineen kaikkineen kuten tämäkin. Häntä on kritisoitu, että hän esittää Khalidin liian profaanina, janoten kauniita naisia vaimoikseen, mutta itselleni kirjan kuvaus oli vain osoitus siitä, että tunteet ja halut ovat olennainen osa Islamia. Kirja oli myös eläväinen ja valaiseva kuvaus, välillä tuntui olisi lukenut arabialaisia tarinoita. Joten jos joku haluaa romaanikirjallisuutta, mutta ei koe sitä luvalliseksi, voi korvata romaanit esim. lukemalla Akramin kirjaa Khalid ibn Waliidista. Akram jopa matkusteli Khalidin valloittamilla alueilla ja Persiassa ja valitteli sitä, ettei Persian valloittamisessa ole yhtä Khalidin tapaista kiinteää keskeishahmoa.
Näen myös Harley Davidson-kaupan, jossa myydään t-paitoja harrikalogolla jne. Euroopassa harrika-paitoja pitävät sellaiset, joilla ei sellaista ole eikä muutakaan menopeliä. Tai sitten koomisuus on taattua, kun harrikapaitainen karpasi nousee pienimmästä Toyotasta. Shariiqassa huvitti se, että myyjänä ei ollut machomies eikä rokkinainen, vaan kiltti filippiiniläinen nainen.
Menen kierrellessäni Bondess and Brews-nimiseen kahvilaan ja filippiiniläinen 'Sumaitra' tuo minulle menun. Monet kahvit ovat joitain jäätelösydeemejä, joten tilaan turkkilaisen kahvin. Tilausta ottaessaan filippiina jää utelemaan kotimaatani ja muuta lörpöttelyä. Hän oli erittäin ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen. Joku ei ole joutunut työskentelemään kassoilla supermarketeissa kun filippiiniläistä vieraanvaraisuutta oli vielä jäljellä. Ohikulkeva nainen äitineen ja tätineen katsovat minua uteliana. Turkkilaiskahvi oli paras koskaan juomani.Tässä kahvilassa olisi kannettava kone asiakaskäyttöön tunnin ajaksi, mutta aikaa ei ollut, kun oli kiire ryhtyä odottamaan parin tunnin kuluttua vasta paikalle materialisoituvaa kuljettajaa.
Autoa sai taas odotella pari tuntia. Lopulta jäbä saapui ja väitti puhelimeni olleen varattu, vaikka se ei sitä ollut.

***

Yaum al-Jum'ah, 47 astetta. Jälleen kerran sandaaleja hujan hajan. Hallitsijoita ylistettiin jälleen, kun imaami luki khutbansa paperilta. Minkä ihmeen takia hallitsijat haluavat du'ata tehtävän itselleen, kun eivät itse ainakaan kovin näkyvästi laita asian takia tikkua ristiin? Raha ja hyväntekeväisyys eivät vielä yksinään riitä. Ei hallitsijan erinomaisuutta ratkaista dunyaa syytämällä, vaan pitää myös hallita Allahin Sharialla ja käskeä Jihadiin. Nykyisin hllitsijan erinomaisuus ratkaistaan vain dunyalla -niin, sekä sillä miten lähellä hän on demokratiaa. Moni ei tahdo Islamilaista valtiota, mutta sitten Morsi kelpaa ja sitä ylistetään. Johtuukohan siitä, että kenenkään ei kuitenkaan tosiasiassa velvoiteta muuttamaan Egyptiin? Mutta jos tunnustaisi Dawlah'n legitiimiksi, joutuisikin tehdä jotain. Joten koska muslimit haluavat elää Islamin vihollisten maissa, on helpompaa kiistää Dawlah ja Islamia vääristämällä keksiä alibia asua ennenkuulumattomasti ei-muslimien keskellä ja vielä usuttaa tiedusteluviranomaisia omien kavereidensa niskaan kuin syyrialaiset tekivät (ja sitten muka niin kovasti halusivat Assadin häipyvän) ja antaa neuvoja miten tappaa muslimeita ja missä.
Kävelin vain puoli tuntia Jum'aan jälkeen.

Hotellini eteen pysäköidystä autosta nousee nuorehko mies ja hänen vaimonsa, jolla on huivi ja jalassaan kirkkaan kanariankeltaiset kuntosalihousut. Islamin mukaanhan paljastavia ja myötäileviä vaatteita tulisi ainoastaan pitää kodissaan puolisoa miellyttääkseen, mutta nykyään kaikki ja kaikkialla haluavat vain pukeutua niihin ulkona. No ehkä joku haluaa valloittaa miehensä sydämen kodin ulkopuolellakin, ainakin pysyy silmät ehkä omassa vaimossa. Mutta sharia ei sellaista tunne.

Moni ei varmaan tule ajatelleeksi, että elämää on myös hersyvän hääjuhlan jälkeenkin. Tohtori Jekyll voikin muuttua herra Hydeksi ja Tuhkimo muuttua äitipuolekseen. En tietenkään tunne jokaista kulttuuria ja millaisia immeiset missäkin ovat, mutta vähemmän painotetaan aviopuolisoa etsiessä "sen oikean" merkitystä. Profeetta (S) sanoi, että miehen pitää tuntea mieltymystä katsoessaan vaimoonsa ja vaimon mieheensä. Oikeuksista ja velvollisuuksista puhutaan paljon, mutta ei juurikaan siitä että kokisi tulevan puolisonsa siksi ainoaksi oikeaksi. Monet eivät tule sitä koskaan löytämään. Monet avioituvat sen kanssa, jonka saa. Muslimeilla onkin ongelmallista, kun yhteisö painostaa eikä tunnu suvaitsevan pitkittynyttä puolison etsimistä. Muistan ainoastaan Nuh Kellerin painottaneen, että täytyy valita puoliso hyvin. Tosin hän tarkoitti myöskin zuhdia, koska hänen tariiqassaan vaimoja tulee olla vain yksi.
Huonojen valintojen seuraukset ovat jokaisen silmin nähtävissä: Miehet alkavat kovaan ääneen julistaa toisenkin vaimon ottamisesta ja naureskellaan päälle. Ja muslimien avioeromäärään katsoen myös naiset eroavat.

En muista kertaa, etteikö Roihuvuoressa olisi naureskeltu useamman vaimon ottamiselle. Joka kerta, kun Saudi-Arabista saapuu vieraita, jo samana iltana roihuvuorelaiset vuodattavat kuka on naimisissa minkäkinmaalaisen kanssa ja haluaisiko vielä useamman. Aiemmin retosteltiin myös orjatytöillä ja sotasaaliilla,mutta sitten ISIS realisoi sen ja kuffarit suuttuivat, joten "Masjidu Tawhiidin" oli piiloteltava sitä kuffarien silmiltä, "ettei dawah pilaannu."
'Asrin jälkeen lähdin uimarannalle. Joku arveli, että vesi olisi viileää. Sanoin, että miten se voi olla viileää kun aurinko on paistanut täällä aikojen alusta saakka.

Uimaranta oli Ramada-hotellin edessä. Ramada-hotellin asiakkaille oli rannalla oma, bambu-puuaidalla rajattu alueensa. Aidan tällä puolen oli joukko pakistanilaisia miehiä tirkistelemässä aidan raoista sisälle ja jotkut vielä kuvasivat. Ja kuvattuaan menivät vielä antamaan kaveriensakin luuppailtavaksi. Äijä, jolla oli ällöttävän vauvansininen pakistani-qamiis oli kaikista innokkain. Olin vähällä mennä sen luokse ja tivata, että haluaisiko hän että hänen siskolleen tai tyttärelleen tehtäisiin samoin. Mieleen tuli myös käyttää esikouluasteen ISIS-metodeja ja antaa vaikka korvatillikka. Lopulta käytin diplomatiaa ja menin aidatun alueen portille ja lmoitin asiasta siellä olevalle afrikkalaiselle hotellityöntekijälle. He olivat tietoisia asiasta, mutta mitään ei voi tehdä ilman vartijaa. Näin toimitaan muslimimaassa, jossa sukupuolten sekoittuminen on sallittua ja tämä on seuraus ja hallitsijakin on Amerikan ja länsirahan sylikoira, jota vastaan "ei saa kapinoida, sillä silloin olet khariji ja ISIS-terrorist ja Helvetin tulen koira, jonka tappamisesta on palkkio." Mitä pitäisi sanoa palatsioppineista ja muista kuninkaan vaipanvaihtajista, jotka julistavat luopioiksi Allahin tiellä taistelevia, jotka varovat visusti vuodattamasta viatonta muslimien verta?
Jos olisin sanonut, että siellä on "Daesh"-miehiä, niin johan olisi tullut vipinää kinttuun, armeijan robocopit vyöryny kadulle aseineen ahdistelemaan omaa kansaansa ja kiireesti kirjoitettu seuraavat perjantaisaarnat joissa sanoja "Daesh" ja "khwaarij" ei olisi säästelty.
Sitten havaitsin, että suurin osa hotellin rannalla olivatkin länsimaisia, keski-iän ohittaneita punehtuneita ja ulkomuodoista päätellen selkeästi ruoka-aikaan kotona olleilta. Ajattelin, että pitäisikö jättää, mutta edelläni oli nuori muslimipariskunta, joten ehkä heidän ja monien muiden vuoksi. He tosin kääntyivät pois.

Sitten ajattelin, että vaikka länsimaalaiset eivät sinänsä piittaa, mutta pakeille itselleen se ei ollut oikein. Joku sanoi, etteivät Jannah'ssa sitten katsele huureja. Se, että joku tiirailee vastaantulevia naisia kaduilla tuntui yhtäkkiä niin mitättömältä ja jopa kunnialliselta. En ollut koskaan nähnyt moista, enkä ole itse sellaista koskaan eläessäni tehnyt, vaikka olen moisesta kyyläämisestä muna ojossa ollut tietoinen. Rannalla oli ehkä pari naista ja heidän nuoret lapsensa. Joku mies jopa kuvasi rannalla juoksentelevia nelivuotiaita pikkutyttöjä ja jopa pikkupoikia, jotka olivat onnistuneet riisumaan uimashortsinsa.

Taisin jo sanoa, että en ollut missään nähnyt naisiin kohdistuvaa "ahdistelua", vaikka Arabiemiraateista jotkut länsimaalaiset naiset netissä sellaista kertoivatkin. Nyt uskon, että ehkä se sittenkin on mahdollista. Samoin paikalliset sanomalehdet ovat kertoneet pakistanilaisen taksikuskin saamasta tuomiosta tämän raiskattua taksissaan naisen. Samaan aikaan amerikkalaisen opettajan ostarilla tappanut sai tuomionsa ja Ajmanin maakunnassa, jossa myös asuin, jäi kiinni nigerialainen hakkeriryhmä. Eli sattuu ja tapahtuu.
Ja miksi pakistanilaiset? Mistä tämä johtuu? Kyllä Arabiemiraateissa seikkaillessa romanttinen tunne avioliitosta alkaa herätä, mutta että tirkistelyä ilman mitään hayaa kaikkien ja omien maanmiestensä silmien edessä? Eivätkö pakistanilaiset naiset ole tarpeeksi kauniita? Luulisi täällä jo näkyvän muutenkin monella tavalla kauniita naisia, ettei enää tirkistellä pitäisi.
Vesi oli lämmintä ja suolaista. Uin kuusi kertaa noin kaksikymmentäviisi metriä, kuten uimahalleissakin, mutta aallot hidastivat. Suhtautumiseni uimiseen on samanlainen kuin ysiluokalla ja lukioaikana: Nyt se on myöskin sunna, mutta silloin se oli koulunkäynnin vastapainoa. Kaverini uivat, pelasivat iltaisin urheilutalolla koripalloa ja kuunneltiin vaihtoehtorokkia. Erona oli, että ainoastaan minä luin läksyjen lisäksi Markiisi De Sadea -tai ennemminkin häneen liittyvää filosofiaa ja Simone de Beuvoiria, kaikkea ruumiiseen liittyvää. Siksi ruumiin rasittaminen oli koulupingottamisen jatketta, myyttiä hengen ja ruumiin jumalllisesta repeämästä. Lukiossa luin valinnaisena filosofian kaikki tarjolla olevat kurssit, kirjoitin sen reaaliaineena, johon piti myös valita psykologia. Muistaakseni sain kiitettävät kokonaisarvosanat. Lukion loppumisen jälkeen koulunkäyntirytmi tietenkin päättyi, koulukaverit jäivät vähitellen, tuli armeijat, uudet opiskelupaikkakunnat ja lopulta koko tämä ruumiin filosofiakin jäi.
Uiminen on sunna, mutta monelle eli kaikille se näytti olevan pelkkää vedessä pelleilyä. Jopa länsimaalaiset omissa maissaan tuntuvat ottavan sen myöskin urheiluna ja kuntoiluna.
Olin maghribiin saakka, rukoilin Ramada-hotellin vieressä olevassa moskeijassa ja KFC:n kautta taksilla hotellille keskellä ruuhkaa. Iltaisin on aina ruuhkaa emiirikunnasta riippumatta, joten se on otettava huomioon. Taksikuskit ovat järjestään pakistanilaisia, intialaisia, bangladeshiläisiä. Kerran olin egyptiläisen kyydissä. Hän oli hyvin iloinen tavatessaan suomalaisen ja länsimaalaisen muslimin ja ylisti Allahia ja teki käsistä päätellen jonkinlaisen du'aan. Sitten hän alkoi kysellä, olisiko hänen fysioterapeutti-pojallaan mahdollisuuksia Suomessa?

Uinnin jälkeen menin paikalliseen Kentucky Fried Chickeniin. KFC:ssä oli filippiniläiset työntekijät, kokit, myyjät ja siivoojat. Kävin vessassa pesemässä käsisuihkulla jalkani ja sandaalini hiekasta, mistä siivooja kohteliaasti huomautti ettei ole sallittua. Katselin kauan myyntipaikan yläpuolella olevaa menua. Pienikokoinen myyjä tarjosi palvelua, mutta sanoin vain hetkinen. Hän näytti pettyneeltä ja hänen vieressään ollut räikeästi meikannut filippiinamyyjä sanoi jotakin. Lopulta menin jonoon. Edessäni oli kaksi musta-abaayoista arabinaista, toinen tyttärensä kanssa. Kuten heilläkin, jokaisella -lähes jokaisella- naisella abaayo on rintojen kohdalta liian tiukka. Monella on myös kiellettyä kuviontia, kuten leopardikuviontia ja käärmekuvioisia naisten nilkkureita ja käsilaukkuja myöskin näkyy. Ne ilmaisevat korkeaa, vaurasta statusta, ovat ehkä näyttäviä miesten huomion kiinnittämiseksi, jos molemmat etsivät kumppaniaan -ei ehkä Islamilaisinta, mutta kuitenkin. Toisaalta halu pariutua ja niin edelleen ovat niin voimakkaita että hayaa jää toiseksi.
En väitä enkä usko musliminaisten tekevän zinaa, mutta asiaa selitti 'Aydh al-Qarni liittyen hadiithiin naisesta, jonka katumus zinasta olisi riittänyt 70 medinalaiselle:

"Henkilö voi tull heikoksi ja tehdä virheen, koska hänet luotiin heikoksi ja hän voi lipsahtaa koska hänet on luotu hätäileväksi ja hän voi harhautua hetkeksi, koska on epätäydellinen. Mutta kun usko hänen sydämessään kasvaa ja kantaa hedelmää, hänen hyvä puolensa ja vahva uskonsa kasvaa hänen sydämessään ja näkyy ilmeisenä."

Amerikkalaisomisteisissa pikaruokaloissa on täällä sellainen sydeemi, että maksamisen jälkeen on siirryttävä odotustiskille pöydän toiseen päähän noutamaan tilauksensa kuitissa olevan numeron perusteella. Ovesta tuli sisään nuorehko nainen, jolla oli löysä hijaab, paksulti meikkiä ja kasvovoiteita ja jaloissaan leopardikuvioiset housut. Juuri kun pääsi sanomasta. Hänellä oli kuten monilla leveä lantio, mitä harvat tietävät arabinaisista. Totuushan on, että leveälantioinen nainen myös lihoo helpoiten, mikä ei ole länsimaisen ihanteen mukaista. En tiedä, miten siihen suhtaudutaan täällä, mutta länsimaissa lihavuus puoleensavetänä vaurauden merkkinä on jo ohitettu ruoan saatavuuden helppouden vuoksi. Tämä osoittaa, miten hölmöjä kauneusihanteet toisaalta ovat. Aina köyhyys tosin ei ole tuottanut lihavuuden ihannetta: Ajatellaan Profeetan (S) aikaa. Arabeilla oli kyllä käsityksensä korkeasta otsasta viisauden merkkinä ja möhömahasta siunauksena, minkä sanojaa 'Umar ibn al-Khattaab torui sen olevan kirous Allahilta. Samaten Tahawin 'aqiidan selittäjä vuosistoja myöhemmin mainitsi leveärintakehäisen miehen olevan antelias ja kapearintakehäisen miehen olevan saituri.

Tunnettu hadiith, missä 'Aa'ishah jäi Muraisin taistelun jälkeen karavaanin matkasta, Aaishah kertoi, miten tuohon aikaan naiset söivät vain vähän, eivät ollenkaan lihaa (muistaakseni) eivätkä lihoneet. Moni kuvittelisi, että tuohon aikaan ruoan ollessa ylellisyyttä, ihmiset tekisivät kaikkensa lihoakseen, mutta eivät muslimit. Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että ahminen ja lihominen eivät ole naisellisia tapoja. Yksi tällaisista on myös se edelleen vaikuttava tapa, että ei ole naisellista istua miehekkäästi jalat levällään tai nilkka toisen jalan polven päällä kuten miehet tekevät. Feministit ovat toruneet näitä kirjoittamattomia "rajoituksia", mutta totuus on että yhteiskunta ei muutu niin nopeasti -jos lainkaan- että miehekkäitä ominaisuuksia pidettäisiin naisellisina ja naisellisia miehekkäinä.

Muslimeilla lähtökohdat ovat erilaiset myös näissä asioissa. Luulen, että ei-muslimien epäjohdonmukaisuudet varjostavat myös muslimeita. Usein toistellaan, että sisäinen kauneus ja samat arvot ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö mutta tosielämässä kukaan ei valitse kumppaniaan niiden perusteella. Ei Fija Saarnikaan ottanut ketä tahnsa, vaan valitsi rasisteista komeimman eli Olli Immosen. Olen aina pitänyt häntä maailman tyhmimmistä ihmisistä ja hänelöä on imbesilli hymy, muuten ei voi kiistää etteikö hän olisi komea. Profeetta (S) sanoi, että miehen ja vaimon on koettava mieltymystä katsoessaan toisiinsa.

Yhteiskunta tosin pitää ulkonäön tärkeyttä pinnallisuutena, vaikka se on todella olennainen osa. Moni pyrkii välttämäänkin ulkonaista puoleensavetävyyttä, koska yhteiskunnan pinnallisuudesta huolimatta se myös säätelee, kontrolloi ja häpäisee pinnallisuudeksi katsomaansa. Tosiasiassa puolisot, jotka ovat mielistyneitä toisiinsa, keskittyvät 'ibaadaankiin paremmin. Huonojen aviosuhteiden setvimiseen menee kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa. Naiset miettivät miehiä useammin, mitä partneriltaan haluavat ja naiset myös kehittävät itseään rakastajana miehiä paremmin. Naiset myöskin opettelevat hymyilemään lempeästi ka katsomaan romnttisen kaipaavasti unelmiensa miestä tämän sydämen valloittamiseksi. Miehet taasen eivät juurikaan tule miettineeksi, miten miellyttää naista tai olla romanttinen. Tästä syystä naisen rakkaus, sitoutuminen ja mieltymys on arvokasta ja naisen tulee siksi myöskin varmistua, että hän saa romanttiselle rakkaudelleen vastakaikua. Jotkut naiset tuhlaavat aikansa yrittämällä saada rakkautta ja sitoutumista mieheltä, joka ei niitä anna. Näin siksi, koska miehekkyyden mallit ovat vääristyneet. Naisiin sikamaisesti suhtautuva mies ei ole miehen malli, mutta koska ei enää tiedetä mitä on olla mies, väärät pahiksen mallit ottavat vallan. Nainen janoaa mieheltä sitoumusta ja miehiä syytetäänkin moniavioisuudesta. Naiset välttelevät pinnallisuuden vaikutelmaa, mutta myös nainen janoaa komeita miehiä ja tahtoo olla heidän seurassaan. Jos taas mies ei tyytyisi avioitumaan vain jonkun kanssa, vaan ottaisi sen jota sydän eniten halajaa, mieskin kykenisi sitoutumaan. Ja Islamissa avioliiton tarkoitus on saada puolisot katsomaan ainoastaan toisiaan rakastuneesti, ei ulkopuolisia. Ibn Taymiyyah sanoi, että jos mies on naimisissa, hänelle on haram katsoa muita naisia. Joten sekä miehen että naisen on valittava oikein. Jotkin muslimikulttuurit paheksuvat, jos käy läpi liian monta puolisoehdokasta, mutta koska Islamissa pariutumismahdollisuudet ovat rajallisemmat kuin monijumalaisilla, niin muutakaan mahdollisuutta ei ole. Zhiar Abdullahin Troll Pakolaiset parodioi huonoja valintoja, miten "somalitytöt haluavat rikkaan ja lihaksikkaan räppärin, deittailevat köyhää räppäriä ja avioituvat merirosvon kanssa," eikä merirosvo todellakaan ollut mikään Jack Sparrow, vaan rutiköyhä somalipiraatti. Yhteiskunta luo pariutumiseen harhaanjohtavia ristiriitoja ja uskon että halujen ja yhteisön paineiden alla on helppo valita väärin ja joutua kärsimään koko elämänsä, mikä ei todellakaan ole avioliiton ja miehen ja naisen välisen suhteen tarkoitus Islamissa.

Usein oppineet ja muut puhujat väheksyvät avioitumisessa naisen kauneutta ja korostavat hadiithista ymmärtämänsä mukaan uskontoa, mutta Allahin Lähettiläs (S) korosti myös mielistymistä ja kiintymystä ja samaa sanoi Allah t'Ala sanoessaan, {...Ja Hän laittanut rakkauden heidän (miehen ja naisen) välilleen } Myös tutkimukset osoittavat, että yhteiset intressit ja arvot eivät aina ole ratkaisevia pariutumisessa.

Joten jos se ihminen, johon sydän on kallellaan, hotittaa eikä lähde mielestä ja hänellä on moraalia ja syvää ymmärrystä, avioitukaa sen kanssa.

Kävin myös kerran viemässä poikani terveysasemalle. Lääkäri oli intialainen, hampaat helminauhana hymyilevä viiksekäs silmälasipäinen mies ja hoitajatkin olivat intialaisia. Täällä päin ensin varataan aika, sitten odotetaan lääkäriä pienen juttutuokioon hänen toimistossaan ja sitten odotetaan varsinaista hoitovuoroa.
Luin odotushuoneessa dubailaista liike-elämän sanomalehteä.

Kun poikani vuoro tuli, menimme hoitohuoneeseen intialaisen naishoitajan kanssa odottamaan lääkäriä. Hoitaja kyseli, kääntyvätkö länsimaalaiset paljonkin Islamiin. Vastasin kyllä. Hän kertoi viitaten ilmeisesti hadiithin tulkintaan lännestä nousevasta auringosta todeten sen olevan Jumalan suunnitelma. Jotta hänelle ei muodostuisi Lännestä liian suvaitsevaista kuvaa, totesin että kristityt osoittavat vihamielisyyttään muslimeita kohtaan joka päivä, etenkin musliminaisia kohtaan. Sanoin, että sinun maahasi he kyllä tulevat hymyssä, mutta meillä Suomessa saamme kokea heidän vihansa päivittäin.

Lääkäri tuli ja hoiti. Lääkäri kertoi, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten Dubaissa ja Emiraateissa oli todella turvallista, autot ja kaupat sai jättää yöksi lukitsematta, mutta ei enää: Kun "on tullut vieraita kansalaisuuksia paljon."

Lääkäri lähti ja mekin teimme lähtöä. Hoitaja kertoi olleensa Dubaissa seitsemän vuotta työssä.

Terveysaseman toisella puolella on hieno moskeija, jossa rukoilin kerran.

***

Jälleen Dubaihin. Kuljettaja saapui tunnin myöhässä. Mukaan oli tulossa jonkun somaliperheen Suomesta tulleet sukulaistytöt, joista nuoremman Aslin jo tiesinkin. Asli oli kuulemani mukaan noin 17-19-vuotias, hoikka, pitkä, pukeutui kiiltäviin mustiin abaayoihin, mutta tänään hän oli jostain syystä pukeutunut myös niqaabiin. Ajattelin, että ilmeisesti puheet ahdistelevista ja tuijottavista pakistanilaismiehistä olivat levinneet kulovalkean tavoin. Hänellä oi niqaab, mutta silti myöskin nilkkakoru. Hän oli oikeasti hyvin sievä, kapeat kasvot, hieman vinot silmät ja paksulti vaalentavaa ihovoidetta. Hän astui 7-paikkaiseen isoon perheautoon, oikealla olevasta liukuovesta. Hän käveli kumarassa paljastaen hänen hoikan vartalonsa, muotonsa ja alushousujensa rajat. Naisten tulee ymmärtää, että vastaavissa tilanteissa jotka ovat ehkä harvinaisia, mutta kuitenkin huolehdittava, ettei vartalon muotoja ja vaatetuksen alla olevien vaatteiden rajoja, kuten alushousujen rajat, legginsit piirry esiin, vaikka tarkoituksena olisikin hurmata miehiä. Naiset ja mies menivät taakse ja minä eteen. Jossain vaiheessa matkaa hän kuitenkin riisui niqaabin pois. Matkalla oli niin paljon hidastavaa ruuhkaa, että rukoilimme moskeijassa. Asli tuohtui ja kuljettajakaan ei olisi halunnut rukoilla. Sanoin autossa oleville, että sahabat eivät odottaneet mitään niin paljon kuin rukousta ja meille se on kuin riippakivi, aivan kuin pitäisi hävetä rukouksen velvollisuutta. Ja sitten vielä sanotaan, miten "ISIS ei edusta islamia." Naisille ei ollutkaan omaa tilaa moskeijassa.
Emiraateissa on vältettävä kulkemista maghribib jälkeen etenkin liikenteessä. Ruuhkan takia matka Shariqaankin kesti 50 minuuttia. Kuljettaja höpötti kokoajan ja kutsui jopa mukana olleen somalimiehen sukulaisnaisia nimellä, kuin olisivat olleet mahrameja.

Pääsimme kuitenkin Dubaihin ja 'ishan jälkeen lähdin metrolla Dubai Malliin. Jätin afgaanimyyjältä ostamani shalwar qamiisin ja huivin somalimiehelle, joka vei sen Aslille huolehdittavaksi. Ostin myös äidilleni Burj Khalifan pienoismallin, sillä hän kerää ja saa eksoottisia miniatyyrejä ja posliinieläimiä jne. Asli näkyi olevan hieman kulmat rypyssä, mutta kassini jäi sinne. Afgaanimyyjä oli kotoisin Paktikan maakunnasta ja ihmetteli kovasti, miten tiedän niin paljon Afganistanista. En viitsinyt mainita, että Suomen Eduskuntaan on myös päässyt afgaani, koska Nasima Razmyar on darin- ei pashtunkielinen ja hänen isänsä oli vuosina 1973-1989 hallinneen neuvostoliittolaismielisen hallituksen jäsen, asuen nyt maanpakolaisena Suomessa.

Metrossa järjestely oli sellainen, että yhtä matkaa kohden vain yksi lippu ja Dubain sisäinenkin lippu jakautuu vyöhykkeiden mukaan. Hinta oli kertalipulle kaksi euroa. Junat muistuttivat VR:n uusia lähijunia. Naisille ja lapsille oli varattu junan takaosa ja mikäli tarkastajat havaitsivat siellä miehen tai koko junassa edes syömistä ja juomista, saisi 25 euron sakon. Intialainen matkustaja vieressäni selitti, että jotkut naiset tuntevat olonsa epämukavaksi, jos lähettyvillä on miehiä. Kysyin, että miten sitten koko muualla kaupungissa, jossa miehiä on ympärillä koko ajan? Hän kyseli mistä olen ja kauanko Suomessa paastotaan ja montako moskeijaa Suomessa on. Sanoin, että vain kaksi ja nekin tataareille, mutta nyt on suunnitteilla iso moskeija.

Metrolta johti käytävä Dubai Malliin, suoraan kolmanteen kerrokseen. Emiraattimiehen viehättävä tummasilmäinen vaimo, jolla näkyi hiuksia huivin alta katseli minua keslittyneen näköisesti. Länsimaalainen valkoisessa thwabissa on ilmeisesti harvinainen näky ja vaalean ihon pakko olla tavoiteltavaa, kun rusketus viittaa siirtotyöläiseen. Ja eihän sitä koskaan tiedä mistä löytyy kiinnostavampaa.

Olin jo aiemmin havainnut kolmannessa kerroksessa levy-yhtiö Virginin logon ja oli aivan pakko käydä katsomassa, myyvätkö todellakin musiikkia. Ei ollut, vaan DVD:itä ja pelejä ja muuta. Book World oli ensimmäinen löytämäni kirjakauppa. Ja se olikin varsin massiivinen: historiaa, elämäkertoja, yliopistokirjoja, filosofiaa, psykologiaa, suhteidenhallintaa, romaaneja ja viimeisessä nurkassa pieni arabiankielisten kirjojen valikoima. Musiikkikirjojakin oli: silmissä vilahtivat artisteja ja bändejä, joiden levyjä ei kuitenkaan löydä. Minulla on yksi paksu pokkari englanniksi John F. Kennedyn vaimon Jacqueline Onassiksen perheestä, joka ei kuulu minua kiinnostaviin aiheisiin. Tavallaan sama on pakko olla emiraattilaiselle lukea aiheesta, jonka musiikkia ei ole koskaan kuullut.

Kirjoja oli laidasta laitaan, sananvapaus kukoistaa. Oli jopa Scheuerin Osama-elämäkerta, Hezbollahia, Israelia, sotaa, Saddamia. Selvää tietenkin oli, että emiirien etenkin Dubain emiirin ja apulaisministerin naamaa näkyi useissa eri kirjoissa.

Lopulta löysin uskontohyllyn. Sielläkin oli vähän mitä sattuu, mutta kuitenkin kaikkea mitä kymmenen vuoden aikana on julkaistu tai uudelleen painettu. Oli orientalisteja, suufeja, modernisteja ja Islamic Publishing Housea ja DarusSunnaa. Oli tehtävä nopeita ratkaisuja. Ne kirjat, joita useimmin Dubaista tai Saudeista tuodaan Suomeen asti, ovat halvimpia. Itselläni kriteeri on, että onko kirja jo ladattavissa vai onko tulossa ladattavaksi. Monet IPH:n kirjat hadiithien selityksistä ja kriteereistä näyttivät liian suppeilta. Eniten kiinnostavalta näytti Allahista kertova kirja, Qadi 'Iyadhin Shifaa Nabi'. Matkani luonteeseen olisi myöskin sopinut lukea musliminaisista Keski-Aasiassa. Tariiq Ramadhaanin Muhammad-elämäkerta olisi myös, sillä toisinaan modernisteilta löytyy dawaan sopivia päätelmiä jostain aiheista, mutta näytti suppealta.

Luin Who is Allah?-nimisestä kirjasta, että Allahia ei loukkaa meidän syntimme. Tämä on olennaista, sillä jotkut ei-muslimit luulevat suututtavansa Allahin rikkomalla Islamin sääntöjä, yleensä sianlihan syömisen ja alkoholin juomisen ja zinan kieltoa.

Toisekseen kirja opetti, että Allahin Armo ei korvaa Hänen vihaansa. Kirjoittaja sanoi, että monet käyttävät hadiithia "Armollisin kirjoitti Valtaistuimensa yläpuolelle 'Armoni edeltää vihaani'" tekosyynä salliakseen itselleen synnit. Tämä on väärinkäsitys.

Menin alas ja katselin Burj Khalifaa. Vastapäisellä puolella oleva Burj al-'Arabi näyttää edelleen niin lyhyeltä kolossaalisen Burj Khalifan rinnalla.

Näin myös Mallissa juopuneita. Jossain täällä on siis se paikka, mistä saa alkoholia. Vettä kevyempää nauttineet olivat tietenkin eurooppalaisia.

En yleensä toista itseäni, mutta menin jälleen syömään Zaatari w Zeitiin, vaikka olisin voinut valita kokeilemattomankin paikan, mutta KFC:n eli "Dabaj Kintukin" pettymys eilisenä iltana sai olon varuilleen. Otin kuitenkin eri ruoan kuin aiemmin.

Oli jännittynyt olo, kun en tiennytkään miten pääsen kotiin. Kuski oli jo lähtenyt viemään tyttöjä ja miestä takaisin jonnekin. Hän kuitenkin saapui minua hakemaan. Hän kertoi äitinsä sairastavan rintasyöpää tosin hyvälaatuista sellaista jo toista kertaa elämässään. Lopun matkan olimme enimmäkseen vaiti. Hänellä oli kauppa Somaliassa, jonne hän kuskaa tavaraa toisen miehen myytäväksi ja itse kerää rahaa kuskaamalla Emiraattien somalituristeja sinne tänne. Hän veloitti 70 dirhamia, noin 18 euroa millä hinnalla en olisi saanut yhtä kauan kestänyttä matkaa Suomessa.

***

Tänäänkin kävelin vain puolisen tuntia 'asr-rukouksen jälkeen. Kävelin palmuilla reunustetuöla asuinalueella, muurien ja porttien ympäröimiä taloja. Jossain, missä juoksenteli kukko ja kanoja, Rolls-Royce seisoi rikkaruohoissa, jätettynä.

Menin hotellihuoneeseeni ja nukahdin.

Menin 'ishan jälkeen Safiir Malliin. Kaksi mustaan abaayaan, mutta päälaelta löysään huiviin pukeutunutta nuorta arabinaista käveli vastaani juuri kassalta päässyttä naista. Toisella oli Ebru Akkusin silmät ja hän katsoi minuun ja ohitettuani katsoin taakseni ja molemmat katsoivat olkansa yli. Kun käännyin hypermarketiin sisälle, katsoin heidän loittonevan mutta hän vilkuili edelleen taakseen. Nostin ostoskorin ja sanoin itsekseni, miten kivaa.

Ostin kadunkulman intialaisilta shwarman ja palasin hotelliini. Asli ja kaverinsa olivat odottamassa autokyytiä hotellin aulassa. Kysyin, näkivätkö he Burj Khalifan. Asli kysyi, että olinko äsken siellä vastasin, että olin siellä eilisenä päivänä. Somalimiehet eivät pidä siitä, että valkoihoinen mies juttelee heidän tyttöjensä kanssa: Yhteisön ulkopuolelta tuleva tarjonta uhkaa yhteisön miesten omaa markkina-arvoa ja vastaavasti korostaa sen ulkopuolelta tulevan miehen markkina-arvoa. Etenkin niin viehättävän ja aikuistumisen kynnyksellä olevan tytön kuin Aslin kohdalla.
On niin vaikeaa lähteä, kaikki niin helppoa jättää taakseen. Kun astelen kuumassa auringossa tällä hiekalla, mietin voisiko tähän tottua. Mitä minä Suomesta kaipaan? Miksi kukaan tahtoo niin kovasti kiinnittyä sinne kun lähdön ja jättömisen aika tulee? Kunpa vain ymmärtäisivät, ettei Olli Immonen ole yksin, hänen takanaan on tuhansia samoin ajattelevia. Minua se ei pelota, sillä tätä päivää minä niin odotin saapuvaksi. Ei olla enää kaukana siitä, kun Syyria saapuu meillekin. Ja siihen on valmistauduttava, sen on loputtava. On valmisteltava suunnitelmia, koottava joukot ja määriteltävä riskit ja kohteet. Luuliko joku, että Mahdi saapuu kun kannat Mangon kassia? Ei, hän saapuu silloin, kun jonkun jota et tunne, pitää veistä kurkullasi eikä sinulla ole enää mitään. Kaikki on viety pois.
Kun lapseni ovat nukahtaneet ja nukkuvat sikeästi hämärässä makuuhuoneessa, peiton päältään potkineina, lupaan aina olevani huomisesta lähtien parempi isä, keskittyvän lapsiin entistä enemmän, aloittavani uuden elämän, kääntäväni uuden lehden vihlovien tuulten puissa.

Ei saksan kieli voi olla runoutta, mutta japanilainen haiku jossa sanotaan im diesen Abend ist es sehr schwer, am Mensch zu sein tuntuu onnistuneelta. Tällaisena iltana, on niin vaikeaa olla ihminen, kaikista helpointa.
    Seisovat palmut paraatina muurien valaistujen rinnalla, syöksevät vihreitä piiskojaan Persianlahden taivaalle
    Joku asuu Khalideiksi nimettyjen katujen hienoimmissa taloissa, jollakulla on aivan liian paljon rahaa
    Eikä tyttärensä tuo hoikka morsio löydä prinssiään ratsulla kaukaisuudesta saapuvaa.
    Hinnat kohoavat, ihmishenget vajoavat, köyhin pumppaa öljyä alistajansa tarkoituksiin, kauhistellen muutosta ilmakehässä
    Nousevat autotkin öisin ulvomaan saasteiden sumuun.

Nousin Dubaista Turkin Istanbuliin menevään koneeseen kello 23.25
Koneen olisi pitänyt jo lähteä. Lähtö viivästyy kello 0.45 saakka. Istun 8-rivisessä matkustamossa Economy-osastolla. Olen pettynyt, ettei USB-liitintä ole. Olisin halunnut mitä palavimmin jatkaa "Muslim Conquest of Persian" lukemista. Niinpä täytyy kirjoittaa päiväkirjaa.
Vasemmanpuoleisilla kahdella penkillä istuu mies ja niqaabiin pukeutunut nainen, joka katsoo minuun herkeämättä koko matkan ajan. Minulla on musta, kiiltävä Calvin Kleinin napitettava kauluspaita, mustat suorat housut ja hiukset tiukasti vedettynä hiusgeelillä taakse. Eihän sitä koskaan tiedä kukaan, mistä elämänsä rakkauden, Sen Oikean löytää.
Kaikista flirttailevimpia naisia öljysheikkien maissa ovat niqaabiin pukeutuneet naiset. Se osoittaa, että tavallaan katseen luominen maahan häviää henkilökohtaiselle kaipuulle ja tarpeille. Allahu alam, mikä oli heidän aikomuksensa, mutta en jaksa siitä tehdä numeroa.
Suomessa moinen flirtti ei tulisi kysymykseenkään.

Joka kerran, kun hänen miehensä käytävänpuoleiselta paikalta poistui tai kumartui ottamaan käsimatkatavaroista jotain, mustaan abaayaan pukeutunut nainen katsoi minuun. Kun viehättävältä tuntuva ihminen itsepintaisesti katsoo, jossain vaiheessa alkaa ujostuttaa ja ei voi vastustaa imarreltua hymyä. Tosin silloin on katsottava toisaalle ja kiinnostuksen osoitukseksi vain vilkaista kohdetta. Dubaissa oloni aikana opin kohtelemaan kiinnostuneita naisia ystävällisesti.
Edessäni olevilla penkeillä istuvan muslimiperheen äiti katsoo tietokoneelta ---- ----- Katson kahta iranilaista elokuvaa: Noin kaksikymmentä minuuttia iranilaista elokuvaa, missä suku kokoontuu tyttären häihin ja lähes kokonaan toisen, missä lapsenmielinen, paappis-mopedilla ajava poika rakastuu kylään saapuvaan koulun opettajaan. Persialaiset Alia ja Husseinia kuvailevat maalaukset olivat elokuvassa ja eräässä kohtaa poika näki Husseinin antavan hänelle vettä. Shi'at uskovat, että Huseinin näkeminen unessa tai "valveilla" on ilouutinen marttyyriudesta tai Paratiisista.

Istanbulin päiväkirja

Saavun Turkkiin Istanbuliin kello 8 aamulla.

Turkissa Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia, joten ainoastaan leimat passiin ja ulos. Näkyi olevan paljon uzbekistanilaisia ja naisia ihonmyötäisissä mekoissa. Lentokoneen niqaab-naisen näin enää kerran.

Pääsin ulos ja minua odottanut henkilö vie minut taksiin. Takseina ovat keltaiset, nelioviset Fiatit. Tunnen, että täällä Istanbulissakin on kuuma. Kaupunki on hyvin suuri. Se näkyy lentokoneenkin ikkunasta ja pimeän laskeuduttua Istanbul näkyy valtavana valomerenä.

Suurin osa rakennuksista on rakennettu 1930-60-luvuilla. Moskeijat ovat erittäin vanhoja. Menen turkkilaiseen kerrostaloasuntoon Aksarayn alueella. Kerrostaloasunto on pieni, ulko-ovesta pääsee suoraan keittiöön, olohuone on työhuoneen kokoinen ja makuuhuoneita on kaksi, joista toinen yli kymmenen neliömetrin kokoinen.

Vaihdan paidan ja astun kadulle. Haaga Sofia näkyy suoraan edessä toisella puolen sieltä, missä olen. Menen raitiovaunulla sinne, missä on enempi keskustaa. On kuuma. Raitiovaunutkin ovat tupaten täynnä.

Kävellessäni kaduilla nuoria miehiä koettaa myydä katukaupassa hajuvesiä ja muuta. Adhaan ei kuulu lainkaan. Moskeijat ovat kivisiä ja ikivanhoja, puolihylätyn näköisiä. Noin puolilla naisista on huivi, partaa miehillä ei näy juurikaan.

On kuuma. Minulla on napitettava kauluspaita ja musta puvuntakki ja molemmat ovat liikaa.
Englantia ei osata lainkaan. Taksikuskit eivät täälläkään aina tiedä, mihin heidän tulee asiakkaansa kyyditä. Arabiaa ei osata sanaakaan. Yritän saksaa. Mistä minä sain päähäni, että täällä puhuttaisiin saksaa? Jos joku turkkilainen on ollut töissä Saksassa, tuskin tekee työtä taksikuskina tai kauppiaana, joka yrittää kiskoa turisteja sisään myydäkseen jotain.

Menen syyrialaiseen ravintolaan. Sisustus on hieno, Kattokruunuja, syyrialaista, kullanväristä ornamentiikkaa ja pöytäryhmä tammea. Ainoastaan lattian shakkikuviointi poikkeaa räikeästi designista, tuoden yleiskuvaan halvan siivousaineen tunnun. Ravintolapäällikkö on kotoisin Alepposta.
Saan toisen ruoan, kuin mitä tilasin kun olin laittanut toisen tilaamaan koko pöytäseurueelle. Niinpä hän oikaisi hieman. Otin kanan kanssa ranskalaiset perunat riisin sijasta ja kateellisna katsoin muiden runsaita riisiannoksia ja kananjalkoja, sillä saamassani annoksessa oli broiler-siivet, eikä niissä ollut juurikaan syömistä.
Liikennettä on paljon, liikennevaloja ei ole eikä juurikaan suojateitä, joten ajoteiden ylittäminen on pikemminkin kamikaze-jalankulkua.
Pääsemme takaisin asunnolle ja on aikaa nukkua.

***
Kun on lentokentälle lähdön hetki, en juurikaan kelaile mitään, sillä on paljon käytännön asioita järjesteltävänä, matkatavarat ja käsimatkatavarat. On myös järjestettävä taksi ja mahdollisimman ergonominen tapa kuljettaa rahtiin menevät matkatavarat.
Taksikuski ei ymmärrä englantia, ei arabiaa eikä saksaa. Muita kieliä ei vissiin kannata edes koettaa. Lost In Translation osa III ei enää jaksa viehättää eikä herättää luovuutta. Kuljettaja soittaa englantia osaavalle kaverilleen ja ojentaa minulle luurin. Selitän hänelle tahtovani Atatürkin lentokentälle, lähtöön on kolme tuntia aikaa ja rahaa on 60 liiraa. Kuljettaja ymmärtää ja sanoo No proplem!"

Moskeijat ovat hienoja ja isoja. Tosin rukousaikoihin niissä ei ole juurikaan ketään. Islam on unohtumassa pelkaksi sanaksi ja huiveiksi.
Kuljettaja osoittaa isoa ostoskeskusta AKV. En ollut käynyt siellä.
Olin ollut koko ajan alueilla, joilla englantia ei osata. Ajatus lentohenkilökunnasta englannintaitoisina tuntui huikealta edistykseltä.
Joku sanoi, että turkkilaiset eivät tahdo edes puhua englantia, vaikka osaisivat sillä nationalismi ja turkkilaisidentiteetti ovat nousussa.

Istuessani odotushuoneessa ajattelen, että tähän päättyy myös kirjoittelu tabletilla, Samsungilla sellaisella valkoisilla kuorilla. Olin kirjoittanut Dubain ja Turkin päiväkirjat, Profeetta (S) aviomiehenä molemmat osat, ISIS-uutisia, Syyria-uutisia, Japanin muslimit ja osan Syyrian Mujahidiineista mm. Abu Muhammad al-Jawlanin haastattelun käännöksen ja muutaman muun tekstin Dubaissa tabletilla. Mutta toistaiseksi se on ohi. Mikäli koskaan näppäimistö korvautuu kosketusnäytöllä, niin on ilmeisesti hankittava käänteinen Stephen W. Hawkins-kone, joka päinvastoin optimoi puheen tekstiksi eikä tekstiä puheeksi. Vaikka minulla on pitkät nakkisormet, tein useita kirjoitusvirheitä kirjasimien liiallisen läheisyyden takia. Eniten virheitä teen silloin, kun pitää kirjoittaa B ja lähes aina painan viereistä V:tä. Käytän kymmensormijärjestelmää, Käytän isoja kirjaimia varten painamalla vaihtonäppäimen pohjaan ja päinamalla haluttua kirjainta. Kosketusnäytöllä usein kirjaimia jäi välistä tai kirjoitin viereisen kirjaimen. Jossain välissä a-kirjain jäi toistuv sti puuttum n.

Kello on puoli kahdeksan Istanbulissa ja on aika järjestyä siirtymään lentokoneeseen. On ilahduttavaa, että lentoemännät eivät ole niin fitnaisia kuin
vuosia sitten.

Lentokoneessa on eniten suomalaisia. Suomalaiset tuntuvat etäisiltä ja vastenmielisiltä. Eteeni istuu kaksi naista ja mies, joista toinen nainen puhuu ainoastaan englantia ja toinen nainen on suomalainen vaaleahiuksinen, joka on pitkä ja hoikka ja hänellä on fretit jaloissaan, joten vieressäni muijansa kanssa istuvat blondattu mies tykkää häntä katsoa. Miehellä on oma muijansa vierellään, mutta silti mies katselee kiinteästi lentoemäntiä, kun nämä kulkevat ohi tai tulevat koneen takaosaa kohti. Toisella lentoemännällä on tiukka hame ja hiukset nutturalla ja toinen hymyilevä kiharahiuksinen. Valittavana on lihamuhennosta ja broileria, joista broileri ehtii loppua ja lentoemäntä valittelee sitä ja tarjoaa muhennosta. Koska se on turkkilaista, se kelpaa. Onhan Turkish Airlinesillä jo broileria tullut maistettua aivan riittämiin. Ruokalistassa kerrotaan kaikkien ruoka-ainesten olevan halaal-tuotteita, mutta alkoholia silti tarjoillaan -ja suomalaiset haluavat kovasti paukkujaan. Lento Helsingistä Istanbuliin ja toisinpäin on paljon latteampaa kuin jatkolennot Istanbulista Lähi-itään ja Lähi-idästä takaisin Istanbuliin.

***

Saavuin Helsinkiin kello 24. Matkatavaroita odottaessa myös Asli ja hänen perheensä odottavat tavaroitaan. Lentokentällä on hyvin hiljaista tähän aikaan. Sanon Aslille, että kuka tahansa tänne tuleva kuvittelee varmasti olevansa eksyksissä, kun ketään ei näy. Monet matkalaukut ovat shakkiruudullisia. Sanon lähinnä ei kenellekään, että kaikki ovat käyneet China Mallissa. Somalinaisia huvittaa.

Tilataksin kuljettaja on nainen, punahiuksiseksi itsensä värjäyttänyt hoikka kotiopettajatar. Hänellä on nahkatakki ja tiukat ihonmyötäiset housut, jotka vain korostavat hänen hoikkuuttaan. Kerron olleemme Dubaissa ja päivittelin kuumuutta. Hän toivotti tervetulleeksi Suomeen, jonka "kesä on lyhyt ja vähäsateinen." Hän kertoo kesän olleen sateinen, mutta elokuun alussa alkavan helteet.

Koska kotona on siistiä, joku on siivonnut niin tuntuu kuin olisin jonkun toisen asunnossa. Se on virkistävää ja helpottaa kotiutumista. Tunne on sama kuin ensimmäistä kertaa sinne muutettaessa, paremman elämän lähtölauksen tunne.
Erämaahan ja aavoihin näkymiin tottuneena, ikkunoiden edessä olevat puut luovat tunteen kuin eläisi jossain kätköisessä paikassa, kuin A. Kiven runon orava sammalvuoteellansa. Sinne ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.

Seuraavana aamuna herätessä jostain menneisyyden vuosilta mieleen tulee Paul McCartneyn sanoitus "Some People Never Know" vuodelta 1971:


    Only love can stand the test
    Only you outshine the rest
    Only fools take second best

    Mieleen tulee erään kosovolaisen tytön kasvot.
    Mieli on edelleen Dubaissa,
    Maailmassa ihanassa
    Paralleelissa
    Vapaudessa
    Ihmisten välisessä rauhassa
    veljeydessä
    Yhtenäisessä, etsityssä ja kaivatussa
    Ihmiskunnan niin etsimässä ja kaipaamassa
    Kaukana siintyneet Dubain valot, sinne jääneet


***

Maa Kes 13, 2016 3:33 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Ramadan Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea