Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Taliban Afganistanissa ja Pakistanissa
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Taliban Afganistanissa ja Pakistanissa
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Kolmas osa

* Afganistan Talibanin aikakaudella *


Osaston Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkar tiedote:

Osasto Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkar (Hyvään kehottamisen ja pahasta kieltämisen osasto) toimeenpanee lailliset Islamilaiset määräykset ja Profeetta Muhammadin (S) perinteen välttämään pahuutta, jotka aiheuttavat vakavia vaaroja sekä ongelmia Islamilaiselle yhteiskunnalle, joka kehottaa kaikkia hurskaita sisaria ja veljiä vakavasti seuraamaan alla mainittuja kahdeksaa artiklaa välttääkseen pahuutta:

a. Ei sisarten ulkonaliikkumista ja matkustusta ilman laillisen läheisen sukulaisen (Mahramin) seuraa.

b. Sisaret, jotka tulevat kodeistaan ulos laillisen seuralaisen kanssa pitää käyttää huntua (burqaa) tai samanlaista vaatetta peittääkseen kasvot.

c. Sisarten istuminen kärryn (gadin) ja Jeepin (ajoneuvo) etupenkillä ilman laillista sukulaista on kielletty. Ilmetessä vakavat seuraamukset kohtaavat ajoneuvoa ja kärryn ratsastajaa/kuljettajaa.

d. Kaupanpitäjillä ei ole oikeutta ostaa eikä myydä mitään kasvoja peittämättömille naisille, muutoin kaupanpitäjä on syyllinen eikä omaa oikeuttaa valitukseen.

e. Autot on kiellettyä peittelemästä kukilla hääseremoniassa eikä myöskään ole sallittua ajaa ympäri kaupunkia.

f. Naisten kutsuminen hotelleihin ja hääjuhliin hotelleissa on kielletty.

g. Sisaret ilman laillisia lähisukulaisia eivät saa käyttää takseja, muutoin taksinkuljettaja on vastuullinen.

h. Henkilö, joka on vastuussa varainkeruusta sisarille busseissa, minibusseissa ja jeepeissä täytyy olla alle kymmenvuotias.

Tämän osaston ammatilliset delegaatit ovat vastussa rankaisemaan rikkojia Islamilaisten periaatteiden mukaisesti.

Taliban Afganistanin Islamilainen Liike

***

Säädökset työskentelylle valtion sairaaloissa ja yksityisissä klinikoissa Shari'ah'n periaatteiden mukaisesti

a. Naispotilaiden kuuluu mennä naislääkäreille. Mikäli mieslääkäriä tarvitaan, naispotilaan mukana täytyy olla läheinen sukulaisensa (mahram).

b. Tutkimusten aikana sekä naispotilaiden että miespotilaiden on pukeuduttava Islamin mukaisesti.

c. Mieslääkäreiden ei pidä koskea tai nähdä naispotilaiden muita paikkoja kuin sairastunutta paikkaa.

d. Odotushuoneet naispotilaille tulee olla turvallisesti peitettyjä.

e. Henkilön, joka valvoo vuoroja naispotilaille tulee olla nainen.

f. Yövuoron aikana huoneisiin, joissa hoidetaan naispotilaita, mieslääkärin ei ole sallittua mennä ellei potilas kutsu.

g. Istuminen ja jutteleminen mies-ja naislääkärien kanssa ei ole sallittua. Mikäli keskustelulle on tarvetta, täytyy olla hijab (tarkoittaa ilmeisesti erottavaa verhoa.

h. Naispotilaiden tulee pukeutua yksinkertaisiin vaatteisiin, heille ei ole sallittua pukeutua tyylitellyihin vaatteisiin tai käyttää kosmetiikkaa tai meikkiä.

i. Naislääkärien ei ole sallittua mennä huoneisiin, joissa hoidetaan miespotilaita.

j. Sairaalahenkilökunnan tulee rukoilla moskeijassa ajallaan. Sairaalan johtaja on velvollinen osoittamaan paikan ja imaamin (mullahin) rukoiluun.

k. Osaston Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkar henkilökunnan on sallittua mennä kontrolloimaan mihin aikaan tahansa eikä kukaan voi estää heitä. Ketä tahansa määräystä rikkovaa rankaistaan Islamin säädösten mukaisesti.

-Amirul-Mu'miniin Mullah Mohammad 'Umar Mujahid
-Mufti Mohammad Masuum Afghani julkisen terveyshuollon ministeri

Afganistanin Islamilainen valtio
Amr bil-Ma'ruufin wa Nahi al-Munkarin yleinen hallinto (uskonnollinen poliisi)
Hallinto

***

Kirje Afganistanin Islamilaisen valtion yleishallinnon kulttuuri-ja sosiaaliasioiden osastolta numero 6240 päivätty 26.09.1375 (1996) julistaa:

Amr bil-Ma'ruufin rooli ja säädökset on jaettava toimistonne kautta kaikille, joita se koskee toimeenpanemiseksi.

a. Kapinan ja peittämättömien naisten estäminen: Kuljettajien ei ole sallittua ottaa kyytiin naisia, jotka käyttävät iranilaista burqaa. Rikkomustapauksessa kuljettaja vangitaan. Mikäli sellaisia naisia havaitaan kadulla, heidän talonsa etsitään ja heidän aviomiehiään rangaistaan. Mikäli naiset käyttävät stimuloivia ja viehättäviä vaatteita eikä heidän mukanaan ole läheistä miessukulaista, kuljettajien ei tule ottaa heitä kyytiin.

Julkisen tiedotuksen lähteille julkaistavaksi:

b. Musiikin estäminen: Kaupoissa, hotelleissa, ajoneuvoissa ja riksoissa kasetit ja musiikki ovat kiellettyjä. Asiaa valvotaan viiden päivän kuluessa. Mikäli musiikkikasetteja löydetään kaupasta, kaupanpitäjä vangitaan ja kauppa lukitaan. Jos viisi ihmistä takaa, kauppa avataan uudelleen ja rikollinen vapautetaan myöhemmin. Mikäli kasetti löytyy ajoneuvosta, ajoneuvo takavarikoidaan ja kuljettaja vangitaan. Mikäli viisi ihmistä takaa, ajoneuvo vapautetaan ja rikollinen vapautetaan myöhemmin.

c. Parranajon ja parran leikkaamisen estäminen: Mikäli puolentoista kuukauden kuluttua havaitaan jonkun ajaneen ja/tai leikanneen partansa, hänet pidätetään ja vangitaan kunnes hänen partansa on tuuhea.

d. Rukoilun laiminlyömisen estäminen ja määräys rukousryhmän muodostamiseen basaarissa: Rukoukset on hoidettava ajallaan kaikilla alueilla. Tarkan rukousajan julistaa Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkarin osasto. Viisitoista minuuttia ennen rukousaikaa moskeijan edusta, jossa on käytettävissä vesijärjestelmät ja peseytymismahdollisuudet, on (yleinen) kulku estettävä ja kuljetukset kieltää ankarasti ja kaikkien ihmisten on pakollista mennä moskeijaan. Rukousaikoina tätä asiaa valvotaan. Mikäli nuoria ihmisiä tavataan kaupoissa heidät pidätetään välittömästi. Mikäli viisi ihmistä takaa, henkilö vapautetaan, muutoin rikollista pidetään vangittuna kymmenen päivää.

e. Pulujen pitämisen ja linnuilla pelaamisen kielto: Kymmenen päivän kuluessa tämä tapa/harrastus tulee loppua. Kymmenen päivän jälkeen tätä asiaa valvotaan ja pulut ja muut pelilinnut täytyy tappaa.

f. Riippuvaisuuden poistaminen ja addiktien hävittäminen: addiktit vangitaan sekä etsitään välittäjä sekä kauppa. Kauppa lukitaan ja molemmat rikolliset (omistaja sekä käyttäjä) vangitaan ja heitä rangaistaan.

g. Leijojen lennättämisen kielto: Ensiksi on julistettava julkisten informointilähteiden kautta neuvominen ihmisiä sen hyödyttömistä seurauksista kuten vedonlyönnistä, lasten kuolemisesta ja heidän jäämisestään koulutuksesta. Leijakaupat kaupungissa hävitetään.

h. Monijumalaisuuden estäminen: Ajoneuvoissa, kaupoissa, huoneissa, hotelleissa ja missä tahansa muissa paikoissa kuvat/muotokuvat tulee hävittää. Valvojat repivät kaikki kuvat yllämainituissa paikoissa. Tämä asia julistetaan kaikille kuljetuksen edustajille. Ajoneuvo pysäytetään, mikäli epäjumala havaitaan ajoneuvossa.

i. Uhkapelin estäminen: Yhteistyössä turvallisuuspoliisin kanssa (pelaamisen) pääpiirit löydetään ja uhkapelurit vangitaan kuukaudeksi.

j. Brittiläisten ja amerikkalaisten hiustyylien estäminen: Pitkähiuksiset ihmiset pidätetään ja viedään Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkarin osastoon hiusten leikkuuseen. Rikkojan on maksettava parturille.

k. Lainojen korkoveloitus, pienten litteroiden veloitukset ja veloitukset maksumääräyksistä estetään: Kaikkien rahanvaihtajien on tiedettävä, että ylläolevat kolme rahanvaihdon tapaa ovat kiellettyjä Islamissa. Rikkomustapauksessa rikollinen vangitaan pitkäksi ajaksi.

l. Nuorten naisten vaatteiden pesu kaupunkien vesilähteillä estetään: Kaikissa moskeijoissa on julistettava ja asiaa kuuluu valvoa. Rikkovat naiset täytyy ottaakiinni kunnioittavin Islamilaisin tavoin, vietävä taloihinsa ja heidän aviomiehiään ankarasti rankaistava.

m. Musiikin ja tanssimisen estäminen hääjuhlissa: Mainitut kaksi asiaa tulee estää. Rikkomustapauksessa perhe pidätetään ja rankaistaan.

n. Musiikkirumpujen soittamisen estäminen: Ensimmäinen kielto tästä toimesta tulee kuuluttaa ihmisille. Mikäli kukaan tekee tätä, uskonnolliset oppineet voivat päättää siitä.

o. Vaatturien naistenvaatteiden ompeleminen ja naisvartaloista mittojen ottamisen estäminen: Jos naisia tai muotilehtiä nähdään kaupassa vaatturi vangitaan.

p. Taikuuden estäminen: Kaikki aiheeseen liittyät kirjat poltetaan ja taikuri vangitaan katumukseensa asti.

Ylläolevat asiat esitetty ja teiltä vaadittavissa, työn vastuullisuuden mukaan, toimeenpantava ja informoitava sidosorganisaatioita ja yksiköitä.

Mawlavi Enayatullah Baligh
Apulaisministeri
Amr bil-Ma'ruuf wa Nahi al-Munkarin yleishallinto


***

Per Tam 08, 2016 9:39 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

YK:n raportista "Mission to Pakistan and Afghanistan:"

Sivulla 5:

Kansainvälisen yhteisön ja paikallisväestön painostuksen tuloksena pieniä muutoksia on tapahtunut vuoden 1997 jälkeen. Talibanin koulutusministeriö kertoi erikoiskomissiolle olevan ala-asteita 6-10-vuotiaille tytöille Uskonnollisten asioiden ministeriön alaisuudessa. Naisten ylä-ja jatkokoulutukseen annettiin kielteinen lausunto, eikä myöskään selitystä, miksi tyttöjen koulut olivat Uskonnollisten asioiden ministeriön alaisena eikä koulutusministeriön alaisena. Komissio vieraili eräässä moskeijassa sijaitsevassa koulussa, jossa oppilaat lausuivat Koraanin jakeita. Tekstikirjoissa oli osioita perusmatematiikkaa sekä tiedettä, mutta kuvituksena näihin kirjoihin sisältyi torpedoja ja aseita -mikä indikoi tiettyä sodan kulttuurin hyväksyntää jo alakoulun tasolta.

'Abdullah Rintala kommentoi: "...Mikä indikoi tiettyä sodan kulttuurin hyväksyntää jo alakoulun tasolta." "Sivistyneiden" länsimaiden lasten ase-ja sotapelikulttuuri ei ilmeisesti sitten ole minkäänlaista "sodan kulttuuriin" kasvattamista ja hyväksymistä..."

Raportti jatkuu:

Toinen pieni muutos oli naisten alkanut työskentely terveyssektorilla. Naistohtorit ja -hoitajat työskentelevät sairaaloissa hoitamassa naisia. Naisille on myös sairaanhoitokoulu ja joitain kursseja järjestetään naislääkäreiden kouluttamiseksi.

Raportti kuitenkin ihmettelee, miten toinen sukupolvi naistohtoreita voi valmistua ilman ylä-ja jatkokoulutusta. Ilmeisesti tyttöjen koulutuksen ja naislääkäreiden ja -sairaanhoitajien koulutuksen välillä on koulutuksellinen katkeama.

Myöskin kerrottiin luvasta tarvitsevien leskien työskennellä sosiaalipalveluissa ja terveyssektoreilla. Raportti ei kerro, millaisia tai minkälaatuisia nämä sosiaalipalvelun ammatit ovat, mikä olisi ollut hyvä lisätieto.

Huolimatta Talibanin uskonnollisen poliisin sääntöjen noudattamisen valvonnasta, Kabulin ulkopuolella maaseudulla on eriväisyyttä sääntöjen noudattamisessa: Kylien naiset eivät pukeutuneet burqaan, tehden töitä pelloilla shawliin. Miespuolinen sukulainen ei ollut naisten seurana ja naiset puhuivat avoimesti tarpeesta saada tyttärilleen koulutusta. Kabulissa oli järjestetty kotikouluja naisille huolimatta Taliban-määräyksistä. Kenenkään haastatelluista naisista niin Afganistanissa kuin Pakistanissakin eivät pitäneet Talibanien määräyksiä Islamin mukaisina. Jotkut naiset kuitenkin toivottivat tervetulleeksi turvallisuuden Talibanien hallitsemilla alueilla, mutta Talibanien määräyksille ei nähty oikeutusta.


Taistelu Shomalin laaksossa syyskuussa 1999

Shomalin laakson taistelu käytiin Talibanin ja Rabbanin joukkojen välillä. Pakolaisiksi joutuneet Shomalin laakson naiset kuljetettiin turvaan entiseen Venäjän suurlähetystöön Kabuliin. Pakolaisnaiset kertovat Shomalin kylän miesten pidätettäneen ja kuljetettaneen tuntemattomiin päämääriin. Naiset ja lapset erotettiin miehistä ja laitettiin kuorma-autoihin. Ensin heidät vietiin Jalalabadiin, mutta protestoinnin jälkeen heidät tuotiin Kabuliin. Venäjän suurlähetystön pakolaisista 70% oli naisia ja lapsia. World Food Programme jakoi pakolaisille maissipohjaista ruokakorviketta ja Taliban jakoi päivittäin jakoi leipää. Saippuaa, vettä tai muita sanitettimahdollisuuksia ei ollut ja ainoastaan hätätapauksiin oli kuljetus terveyspalveluihin. Naiset kertoivat talojensa poltetun maan tasalle ja viljelymaat tuhotun. Pakolaisiksin he olivat joutuneet vasten tahtoaan, kun ei ollut kotia minne palata.

Raportti ei tarkemmin määrittele, kenen taholta kylän miesten kuljetus järjestettiin eikä kuka oli talojen ja viljelymaiden tuhoamisen takana. Useat pakolaisista kertovat myös useista "ei-afgaani-Talibanien" tekemistä seksuaalirikoksista ja -häirinnästä, erityisesti Shomalin laaksossa.

Sivulla 7 todetaan, miten "[U]rbaaneilla alueilla, erityisesti kaupungeissa kuten Kabul, Herat ja Mazar, vaikka sotaanliittyvä fyysinen häirintä on vähentynyt, naisväestö on edelleen virallisen koneiston uhkaamana Talibanin määräysten rikkomisista Hyvään kehottamisen ja pahasta kieltämisen ministeriön taholta. Ministeriön jäsenet hyökkäävät näitä määräyksiä rikkovia naisia vastaan esineillä, jotka näyttävät nahkaisilta krikettimailoilta. (Uskonnollisen poliisin väitetään erityisesti lyövän naisia ruumiin intiimialueille tietäen naisten vähemmän ilmeisimmin näyttävän mustelmia, edes perheenjäsenille.) Tämä tehdään paikanpäällä ilman oikeutta tulla kuulluksi tai ilman oikeuskäsittelyä. Naiset kertovat tulleensa lyödyiksi nilkkojen näkymisestä, olemalla ilman miessukulaista, äänekkäästä naurusta, pukeutuen vääränlaiseen burqaan jne."

Päätellen siitä, että Uskonnollisen poliisin kurinpitomenetelmissä naisia väitetään lyödyn intiimialueilleen naisten häveliäisyyden rajoittaessa niiden esiintuomista, on ilmeistä, että lyöminen naisten intiimialueille tahdotaankin pysyvän salattuna. Uskonnollisen poliisin tietoisuus naisten pitävän lyömisjälkensä salassa ilmentää, että lyöminen kuvatulla tavalla ei välttämättä ollut Talibanin hyväksymä kurinpitomenetelmä. Mikäli olisi ollut, mitään salailu ei olisi ollut tarpeen, ottaen lisäksi huomioon Uskonnollisen poliisin etuaseman kansalaisiin nähden. Uskonnollisen poliisin uhriksi joutuneella kansalaisella tuskin olisi ollut valitusoikeutta tai syytteennosto-oikeutta. Naisten lyöminen kehonalueille, joiden todisteeksi esittämistä vältetään tai kiistetään häveliäisyyssyistä, ilmentää, että tällainen mahdollisuus Uskonnollista poliisia kohtaan oli olemassa, muutenhan poliisin ei olisi tarvinnut välttää.
Saattaa myöskin olla toisin, että tulkinta on ainoastaan raportin tekijöiden oma, ilman yhtäläisyyttä todelliseen tilanteeseen.

"Mielivaltaisen kaduilla lyömisen lisäksi naiset, jotka rikkovat Huduud-määräyksiä moraalikysymyksissä, kuten aviorikoksessa tai haureudessa, piiskataan stadionilla suurten väkijoukkojen edessä. Helppous, millä naisia rangaistaan on vastakkain naisten vaikeuteen todistaa joutuneensa raiskauksen uhreiksi. Mikäli he epäonnistuvat todistamaan raiskauksen tapauksessa, jossa on tapahtunut sukupuoliyhdyntä, uhrit saattavat tulla ruoskituiksi haureudesta tai aviorikoksesta."

"Kun Taliban otti haltuunsa Kabulin ensimmäisen kerran, he julistivat, että tyttölapsia koulutettaisiin kunnes rauha saapuisi. Viime kuukausina, suuresta kansainvälisen yhteisön asettamasta paineesta sekä kasvavasta paikallisväestön vaatimuksista johtuen, tällä hetkellä on joitain kouluja 6-10-vuotiaille tyttölapsille. Tärkein opinkohde on Koraani, mutta on myös tekstikirjoja, joissa käsitellään matematiikkaa, tiedettä sekä sosiaalitieteitä hyvin alkeistasolla."

Toisin kuin kirjassa "Taliban's War on Women," tässä raportissa ei ole mitään mainintaa koulukirjoissa olevista aseiden kuvista. Lisäksi komissaarille oli kerrottu tyttöjen alkeiskoulujen uudelleenavaamisesta kunhan sotatoimet olisivat päättyneet.

Raportin mukaan ainoa toiminnassa oleva koulutus tuolloin oli sairaanhoitajien ja naislääkärien kouluttaminen, mutta raportissa ihmetellään sen onnistumista ilman yläkoulua. Useimmissa muissa maissa sekin on ollut mahdollista.

Raportissa kerrotaan Kabulin ränsistyneen sairaalan -Rabia Balkhin sairaalan Kabulissa- ainoaksi pelkästään naisille varatuksi sairaalaksi. Sen jälkeen mainitaan, miten paikallisen naisväestön ja kansainvälisen yhteisön reaktio näihin määräyksiin toi joitain muutoksia, joiden puitteissa useisiin sairaaloihin järjestettiin naisten vuodeosastot, miespuoliset lääkärit voivat hoitaa naispotilaita ja naispuoleisia terveysalan työntekijöitä ja hoitajia koulutetaan. Raportissa kerrotaan Rabia Balkhin naistensairaalassa olevan ainoastaan röntgen, kaikkien rajallisten resurssien menevän miehille varattuihin sairaaloihin. Toinen raportti "Taliban's War on Women" taasen kertoi, että sairaalassa ei ollut röntgenia saati muitakaan hoitovälineitä, toisessa kohdassa kerrottiin sairaalassa olleen vain vähän instrumentteja. "Mission to Pakistan and Afghanistan" kertoo kuin Rabia Balkhi olisi ainoa naisten käytössä oleva sairaala, vaikka juuri oli kertonut muissakin sairaaloissa olevan vuodeosastot naisille, mutta ei kerro mitään näidenkään sairaaloiden käytössä olevista resursseista. Raportti tosin huomauttaa Rabia Balkhin sairaalan olleen siisti ja hyvin johdettu. Lisäksi raportti kertoo sairaalan vedensaannin ja sähkönsaannin olevan niukkaa johtuen sairaalan sijainnista -vastoin "Taliban's War on Womenissä" kerrottua veden-ja sähkönsaannin täydellistä puuttumista.

Toisaalta maininta "paikallisen naisväestön reaktio toi muutoksia" naisten terveyspalveluihin osoittaa, että Taliban-kaudella myös naisten tekemät huomautukset on otettu tarvittaessa huomioon, mikä vie pohjaa pois länsimaiden väitteiltä Talibanin diskriminoinnista naisia kohtaan. Mikäli kansainvälisen yhteisön reaktio asetettaisiin paikallisväestön naisten reagointia suuremmaksi tekijäksi, niin on otettava huomioon, että niinkin myöhään kuin toukokuussa 2001 Talibanin räjäyttämät Bamyanin 3 000 vuotta vanhat buddha-patsaatkin olivat Talibanin reaktio kansainvälisen yhteisön intresseihin patsaiden säilyttämistä kohtaan.

On siis huomioitava, että Taliban-hallinto on kuitenkin ollut valmis toteuttamaan myös naisille samanarvoista kohtelua miesten rinnalla, mikäli korjattavaa on ilmennyt.

Yleinen naisten työntekokielto raportin mukaan ilmeni etenkin kaupungeissa naisten kerjäämisenä tai "Taliban's War on Women"-raportin kuvituksen mukaan päivittäistarvikkeiden katukaupusteluna -kuten kenkiä, polttoainekanistereita jne. Työnteon ja elannonhankkimisen äärimmäinen rajallisuus huhujen mukaan pakotti naisia myös prostituutioon, mihin oli Kabulissa dramaattista nousua, raportissa mainittiin. Tosin väitteen varmentamiseen ei ole mahdollisuuksia, Taliban-viranomaisten kieltäytyessä edes kommentoimaan aihetta, ja Kabulissa asuvat naisetkin kertovat vain kuulleensa useista tapauksista. Sen sijaan Peshawarissa, Pakistanissa sijaitseville afgaanipakolaisten leireille kerrotaan tapahtuneissa ratsioissa naisia vietäneen prostituoiduiksi Lähi-Itään.

Lisäksi kerrotaan, miten naisille ei ole sosiaaliaktiviteetteja, ei edes uskonnollisia sellaisia. Urheiluun, vapaa-ajanviettoon eikä poliittiseen toimintaan tai yhteisöllisiin toimiin ole myöskään oikeutta, raportissa kerrotaan.

***

Per Tam 08, 2016 9:40 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Kirjasta "Taliban's War on Women:

Sivun 5 alaviitteessä todetaan:

"Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin naisiin Afganistanissa.

Kirjassa kuvatut tapahtumat perustuvat 40 afgaaninaisen haastatteluun, ikähaarukalla 18-57 vuotta, heistä 42% oli ammatti, kauppiaita, sairaanhoitajia jne. 24%. Ainostaan 13% haastatelluista kertoo olevansa työtön. Tilastointi on sikäli ovelaa, vaikka haastateltuja on vain 40, silti heidän kokemuksensa mitataan prosenteissa, mikä tietenkin näennäisesti suurentaa -ja vääristää ihmisoikeusloukkausten tai niiden puutteellisuutta tilastollisesti. Kun tilastoissa esiintyy suuria prosenttilukuja otannan ollessa pieni, mutta ei välttämättä ainoa, muodostuu tekijöidensä haluamia johtopäätöksiä ja tutkijaansa ohjailemaan pyrkivä laskelmoitu raportti, josta halutaankin vain muistavan kyseiset prosenttiluvut ja tapahtumien raflaavuus.

Ainoastaan silloin, kun yhteneväiset tapahtumat lähestyvät sataa prosenttia, raportissa ilmoitetaan myös lukumäärä. Tällaisia ovat esim. haastatelluista 37 tai 38 (97%) kertoi kokevansa naisten ihmisoikeuksien raportoituneen viimeisten kahden vuoden aikana. Tosin myös yhtä moni uskoi, että Islamin opetuksiin ei kuulu naisten ihmisoikeuksien rajoittaminen.

Naisten sairaanhoito Talebanin aikana

"Vuonna 1992 Kabulissa oli 32 äidin-ja lapsen terveysklinikkaa ja neljä hyvälaatuista ehkäisyklinikkaa naisille. Sairaalat olivat veloituksettomia. Yksityiselle sektorille siirtymisen jälkeen vuonna 1992, yli kaksi-kolmasosaa potilaista hoidettiin yksityisellä sektorilla."
-Kabulissa kansainvälisellä avustuksella työskennellyt lääkäri.

"Ollessani pääsairaanhoitaja, sairaalassani ei ollut uusinta ja nykyaikaisinta teknologiaa, mutta meillä oli tarvittavat lääketieteelliset työkalut ja välineet, laadukkaita nais-ja mieslääkäreitä. Naishoitajat hoitivat miespotilaita ja mieslääkärit naispotilaita."
-Afgaanisairaanhoitaja.

Sivulta 65:

Tammikuussa 1997 Taliban määräsi miehet ja naiset erotettavaksi eri sairaaloihin, mutta säädöstä ei toimeenpantu tiukemmin ennen syyskuuta 1997. jolloin Julkisen terveydenhuollon ministeriö määräsi kaikkien Kabulin sairaaloita keskeyttämään sairaanhoitopalvelut kaupungin puolelle miljoonalle naiselle lukuunottamatta yhtä, puutteellisesti varustettua klinikkaa naisille.
Väliaikaissairaala Rabia Balkhi oli suunniteltu pelkästään naisten käyttöön. Tuolloin yksiköllä oli 35 vuodetta, ilman puhdasta vettä, sähköä, leikkausinstrumentteja, röntgen-koneita tai happea. Toisaalla kerrotaan, että sairaalalla ei ollut juoksevaa vettä, hyvin vähän instrumentteja, ei lääkitystä, hansikkaita eikä kunnollista sterilisointijärjestelmää. Kaikki sairaalan naispuoleisesta henkilökunnasta, mukaan lukien naislääkärien, sairaanhoitajien, farmaseuttien ja teknikkojen oli kielletty työskentelemästä Kabulin 22 sairaalassa. Kahden kuukauden neuvottelujen jälkeen Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean kanssa, Taliban muutti politiikkansa ja salli naisten työskennellä enimmissä sairaaloissa ja salli naispuolisen henkilökunnan tehdä työtä.

Talibanin sulkiessa suurimman osan terveyspalveluista naisille ja siirrettäessä kaikki naispotilaat yhteen yksikköön, tusinoittain sairaita naisia lähetettiin koteihinsa ilman hoitosuunnitelmia tai lääkkeitä. Osa naisista vammautui pysyvästi, toiset kuoli hoidon puutteeseen, ja useat kärsi kivuista ja vaivoista ilman hoitoa.

Afgaanifarmaseutti kuvaili yleisesti tilannetta:

"Terveydenhuollon laatu on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana. Lähes jokainen kokenein ja pätevin lääkäri on jättänyt maan. Lääkäreille julkisissa sairaaloissa ei makseta tarpeeksi, joten heidän heitä ei kiinnosta potilaiden hyvinvointi. Eräiden on tehtävä toista työtä saadakseen elannon perheillensä. Lääkkeiden laatu on uskomattoman huono. Suurin osa lääkkeistä torilla on tuotu Pakistanista. Mitään kontrollia tai tuontilääkkeiden analysointia ei ole ennen torilla jakelua. Löysin kikhernejauhetta ampisilliinikapseleiden sisästä. Suurin osa lääkkeistä ovat feikkejä."

Jotkut naiset jäivät kuitenkin ilman työtä silloinkin, kun Taliban salli naispuoleisille terveyshuollon työntekijöille luvan tehdä jälleen töitä. Raportti kertoo yhdeksi syyksi tähän, miten työssäkäyvät naiset kuitenkin joutuvat Talibanin kaltoinkohtelemaksi "vain koska ovat ulkona kodeistaan." Eräs lääkäri kuvailee työssäkäyntiään:

"Rajoitan toimiani aika paljon, vaikka työskentelenkin klinikalla ja lähden kotoa joka päivä. Olen koko ajan huolissani joutuvani pidätetyksi tai hakatuksi. Työskentely kodin ulkopuolella, vaikka meillä on Terveysministeriön lupa, on edelleen suuri riski. Taliban on hyvin arvaamaton. Yhtenä päivänä uskonnollinen poliisi saattaa pysäyttää minut kadulla ja kysyä, minne ole menossa. Tässä vaiheessa se, että minulla on "lupa" ei ehkä merkitse hänelle mitään: hän saattaa lyödä minua, häiritä minua tai pidättää minut oikkunsa mukaan."

En tunne Afganistanin kieliä, mutta ainakin käännöksessä haastateltu näyttäisi puhuvan konditionaalissa, mistä on pääteltävä, että hänelle ei tosiasiassa tapahtunut mitään kuvaamansa kaltaista.

Raportin tutkijan kerrotaan kerran joutuneen peruuttamaan vierailunsa yhdelle ulkomailta tuettuun klinikkaan. Muutama tunti ennen vierailua Talibanien uskonnollinen poliisi oli tullut klinikalle ja lyönyt pariatoista naispuolista terveystyöntekijää. Syyksi kerrottiin, että miespuolinen lääkäri oli antanut lyhyen ohjeistuksen klinikan toimenkuvasta työntekijöille.

Toinen hoitajatar kertoi:

"Taliban löi minua ja miestäni, koska työskentelimme samalla klinikalla, ja he tahtoivat minun sulkevan klinikan ja olla tekemättä työtä. Yrittäessäni järkeillä heille, he löivät minua ja sanoivat hirttävänsä minut mikäli minua vielä näkyy klinikalla."

Humanitaarisen organisaation lääkäri kuvailee tapahtunutta muutosta Afganistanin terveydenhuollossa:

"Talibanin saapuessa, koko yksityinen sektori suljettiin, erityisesti naislääkäreille. Tämä oli valtava isku naisvoittoiselle terveyspalvelulle, sillä arvioni mukaan 90% naisista luotti yksityiseen sektoriin ennen Taliban-liikkeen saatua valtaa. Suurten sairaaloiden sulkemisesta oli enemmän haittaa naisille."

Rabia Balkhin potilaat valittivat hoidon puutteesta, kertoen olleensa päiväkausia ilman hoitoa, toinen ilman hoitoa kymmenen päivää. Talibanin sairaalaan nimittämä johtajatar kertoo kuitenkin, miten "naiset saavat erinomaista hoitoa, parhaimmillaan jopa 1 000 avohoitopotilasta päivässä." Rabia Balkhin johtajatar kuitenkin kertoo:

"Taliban ei ole rikkonut naisten oikeuksia. Minä olen julkisen terveydenhuollon ministeriön naispuoleista henkilökuntaa. Talibanin terveydenhuollon ministeri näkee terveydenhuollot sekä miehille että naisille tasa-arvoisina. Ei niin, että Taliban olisi loukannut naisten oikeuksia. Taliban on paljon ystävällisempi naisia kohtaan kuin mikään muu hallinto Afganistanissa...He antavat minulle vapaata ja kunnioittavat minua paljon."

Haastatelluista eräillä on antaa toisenlaisia tietoja: erään afgaanilääkärin mukaan riippumattomat järjestöt lisäsivät tukeaan äitiys-ja lapsiklinikoille parannetuilla hoitostandardeillaan, jotka olivat avoimesti käytössä naisille.

Kabulin Maiwandissa sijaitsevassa ainoassa synnytysosastolla raportti kertoo olevan kuusi tai seitsemän vuodetta per huone. Eräs nainen oli menettämäisillään lapsensa saman veriryhmän verenpuutteen tähden. Useilla naisilla oli epänormaalia verenvuotoa raskauden aikana. Jotkut olivat saaneet lääkemääräyksen, mutta varaa lääkkeiden hankkimiseen ei ollut. Muut naiset kertovat olleensa sairaalassa päiviä ilman minkäänlaista hoitoa.

"Naiset eivät saa mennä useimpiin sairaaloihin. Veljentyttärelläni oli vakava ripuli. Veimme hänet Aliabadin sairaalaan, mutta häntä kieltäydyttiin katsomasta. Meitä pyydettiin menemään yksityiselle lääkärille, mutta meillä ei ole varaa maksaa yksityislääkärin palkkiota. Hän selvisi jotenkuten."

Lastenlääkäri kertoo:

"Neljä kuukautta sitten, kaksi entistä kollegaani loukkaantuivat auto-onnettomuudessa. Heitä kieltäydyttiin hoitamasta viidessä sairaalassa, koska olivat naisia."

Joku kertoo tunteneensa naisen, joka kuoli umpilisäkkeen tulehdukseen, koska hänet käännytettiin kahdesta sairaalasta. Jotkut naiset eivät saaneet insuliinia diabetekseensa, joten he kuolivat vähän sen jälkeen.

"Kahdeksan kuukautta sitten, kaksi-ja puolivuotias tyttäreni kuoli ripuliin. Häntä kieltäydyttiin hoitamasta ensimmäisessä sairaalassa, toisessa hänelle kiellettiin antamasta nesteitä tai antibiootteja, koska hän oli hazara."


Eräs lääkäri kertoo tyttölapsen kuolleen, koska viranomaiset eivät sallineet mieslääkärin vierailla lastenosastolla, joka sijaitsi paikallissairaalan naistenosastolla.

Eräs nainen vei poikansa Maiwandin sairaalaan kirurgista toimenpidettä varten, mutta he eivät päässeet vastaanotolle, koska lääkäri oli mies, jonka oli pysyttävä miesten puolella.

Koska mieslääkäri ei voisi nähdä eikä koskettaa naispotilaan kehoa, joissain tapauksissa potilaan miessukulainen osoitti omaa ruumistaan kertoakseen, mihin potilasta koski. Joissain tapauksissa lääkäri kertoo tutkineensa naista tämän vaatteen läpi, koskettamatta ihoa. Hammaslääkäri kertoo hoitaneensa naispotilaitaan normaalisti, kunhan hän sai avustajiltaan merkin klinikan ulkopuolelta reitin ollessa selvä.

Yksityisistä klinikoista kertoo sairaanhoitaja:

"Riippumattomia klinikoita on, mutta niissä on aina pitkä odotus lääkärille. Minulta meni kaksi päiväää päästä sisään ja tavata hoitaja. Tätä naiset joutuvat käymään läpi tavatakseen hoitajan kansainvälisillä klinikoilla. Kaupungissa on puoli miljoonaa naista, mutta vain yksi synnytysvalmennusta antava sairaala. Yksityiselle mentäessä hoidosta kieltäydytään, mikäli ei ole varaa maksaa lääkärinpalkkiota."

Alaviitteessä sivulla 72 raportti kertoo, miten -eräiden naisten ja tyttöjen onneksi- Taliban on höllentänyt puritaanisuuttaan omien perheenjäsentensä terveydenhuollon suhteen. Paras terveydenhuolto naisille on Kabulin 400-vuodepaikkaisessa sotilassairaalassa. Kun Taliban-viranomaisen vaimo tarvitsi kirurgiaa, eikä saanut sitä Talibanin rajoitusten seurauksena, viranomaiset kutsuivat Afganistanin naispuoleisen huippukirurgin (nyt kaiken ihmisoikeusjärjestöjen voivotteleman "puutteen ja naisten työkiellon" jälkeen Afganistanilla onkin tarjota naispuolinen huippukirurgi!) järjestämään sotilassairaalaan 100 paikkaisen naistenosaston.

Kesäkuun 25. 1998 Taliban määräsi kiellon lääkärien hoitaa naisia, joilla ei mukanaan miessukulaista. Tammikuusta 1997 alkaen Taliban kielsi naisia ilman miessukulaista tapaamasta mieslääkäreitä, mutta naiset menivät sairaaloihin kuitenkin ilman sukulaismiestä. Uusi määräys selvensi miessukulaisettoman visiitin klinikoille sekä sairaaloihin olevan kiellettyä. Myöskin julkiset kylpylät naisille määrättiin suljettaviksi, mikä joskus oli tärkeä tekijä naisten hygienialle ja terveydelle.

Naisten työssäkäymisestä

Raportti julistaa ylväästi sivulla 73, miten "[l]ukuunottamatta pientä osaa saatavilla olevia terveystyöntekijöiden ja kansainvälisten avustusorganisaatioiden asiamiehinä, afgaaninaisten ei ole sallittua tehdä työtä." Alaviitteessä todetaan: "Nämäkään naiset eivät välty Talibanien diskriminoivalta politiikalta. Yksi terveystyöntekijä kertoo Talibanin koettaneen suistaa hänet valvonnallisesta virastaan kansainvälisesti tuetussa organisaatiossa, koska oli nainen.

Raportti koettaa kääntää kansainvälisten humanitääristen organisaatioiden ruoka-ja muun avun jakeluperusteiden outoudet Taliban-politiikan syyksi: Heinäkuun 20. 1997 Taliban-määräyksen mukaan naiset eivät enää voisi yksinään käydä hakemassa ruokaa tai muuta apua jakelukeskuksista, ellei heillä olisi läheistä miessukulaista seuranaan. Raportin mukaan kärsimään joutuivat etenkin lesket -mutta ei suinkaan Talibanien syystä, vaan:

"Avustusjärjestöillä on naurettavat säännöt, joka sulkee lesket tarpeellisen avun ulkopuolelle. Mikäli on leski ja yli 45-vuotias, ei katsota osalliseksi avunsaantiin. He olettavat kaikkien yli 45-vuotiailla olevan aikuinen poika, joka tukee perhettä. Toisaalta pojallakaan ei välttämättä ole työpaikkaa -miehille ei juurikaan työpaikkoja kaupungissa."
-Afganistanilaisleski pakolaisena Pakistanissa, 1998.

Joillain alueilla väitetään olleen avustuksesta vastuussa olevien wakilien merkinneen listaan täysin oman harkintansa mukaan, mikä perhe on avuntarpeessa ja mikä ei.

Useilla humanitaarisilla järjestöillä on tiukat säännöt siihen, milloin naisille on annettava tukea. Eräät humanitaariset organisaatiot tekevät tarkastuksia koteihin päättääkseen kelpoisuus avunsaajaksi. Mikäli perheessä tavataan matto, radio, huonekaluja (missä kunnossa tahansa), perhe ei ole kelvollinen saamaan tukea kunnes nämä "edut" on hävitetty.

Lisäksi naisten saaman humanitaarisen avun esteeksi kehkeytyy Talibanien hallitsemasta Afganistanista paenneita naisia ei kansainvälisten lakien mukaan katsota pakolaisiksi. Siksi heillä ei ollut oikeutta saada YK:n tukea tai suojelua.

Sivulla 3:

"Kesäkuun 16. 1998 Taliban määräsi suljettavaksi lähes sata yksityisesti rahoitettua koulua, joissa tuhannet tytöt saivat koulutusta taitoihin, joita he tarvitsisivat tukeakseen perheitään. Taliban määräsi uudet säännöt kouluttaville järjestöille: koulutus rajoittuu kahdeksanvuotiaisiin tyttöihin ja rajoitettu Koraaniin."

Juuri edellisellä sivulla hieman aikaisemmin taas todettiin, että Talibanin ottaessa vallan pääkaupunki Kabulissa syyskuun 26. 1996, Taliban julkaisi määräyksen kiellosta naisten kodin ulkopuoliselle työlle, käydä koulua tai lähteä kotoaan ilman miehen seuraa.

Ja sivulla 3 mainittiin:

"Yksi ensimmäisiä hallituksen julistuksia noustuaan valtaan oli tyttöjen ja naisten koulunkäynti."

Kuitenkin raportissa todetaan, että niinkin myöhään kuin kesäkuussa 1998 -lähes kaksi vuotta valtaannousuaan myöhemmin- vielä oli "satoja yksityisrahotteisia tyttökouluja," ja naisia niissä opettajina. Lisäksi raportti mainitsee, miten humanitaariset ryhmät aloittivat satoja tyttöjen kouluja yksityiskodeissa jatkamaan sitä, mitä edelliset hallitukset olivat taanneet oikeutena molemmille sukupuolille. Raportti ei kerro, järjestettiinkö koulutus salassa, mutta ainakin kesäkuun 1998 määräys ei indikoi eikä raporteissa mainita minkäänlaisia rangaistuksia yksityiskoulujen seurauksena tapahtuneen, joten koko johtopäätös "Talibaneista tyttöjen koulunkäynnin kieltäjänä" asettuu vähintäänkin kyseenalaiseen valoon.

Talibanin asettama burqa-pakko

Sen lisäksi, että raportin mukaan burqaa naiset käyttävät Afganistanin vanhoillisimmilla alueilla, raportti kertoo burqan olevan "epätavallinen, painava vaate, jossa on pieni kuvioitu silmikko," niin raportti muistaa kuitenkin mainita poikkeustapaukset, joissa "jotkut naiset ovat valinneet pukeutua burqaan tai pukeutuvat aviomiestään tyydyttääkseen." Raportin mukaan burqaa ei ole milloinkaan ennen mikään afgaanihallitus pakottanut naisten pukeutua eikä sen käytön rikkomisesta ole milloinkaan ennen säädetty rangaistusta. Sinänsä irvokasta ironaa, että toisinpäin, monessa nyky-eurooppalaisessa maassa burqan tai jopa niqaabin käytöstä on säädetty rangaistus. Eräänlaista "talibanisointia" sekin.

Raportin mukaan halvinkin burqa Afganistanissa maksaisi 9 Yhdysvaltain dollaria, mikä olisi enemmän kuin useimmilla afgaaninaisilla on varaa.

Eräs haastatelluista kertoo Talibanin lyöneen kahdeksanvuotiasta sisartaan, koska tällä ei ollut burqaa.

Kiintoisaa sikäli, että mikäli esimerkiksi Ranskassa poliisi löisi musliminaista, joka ei suostu riisumaan niqaabia, niin silloin EI puhuta naisten oikeuksien loukkaamisesta, vaikka tapaukseen sisältyisi väkivaltaista pakotetta.

Viisi humanitaarista työntekijää kertoo nähneensä viranomaisten lyövän tai fyysisesti häiritsevän naisia julkisesti määräysten rikkomisesta, kuten burqan laiminlyönnistä tai olemalla julkisella paikalla yksin:

"Viimeisen kuuden kuukauden aikana en minä eikä henkilökuntani ole nähnyt eikä kuullut yhtäkään naista lyötäneen. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana Talibanin saavuttua Kabuliin, kahta naista toimistostani lyötiin. Toista vakavasti päähän ja eikä hän enää kuule toisella korvalla."

Sen jälkeen haastateltu kertoo kiintoisan detaljin -mutta merkittävän sellaisen:

"Tapahtumasta vastuussa ollutta poliisiaseman päällikköä lyötiin ja hänet alennettiin tämän tapauksen tähden."

Useat haastatelluista kertovat myös henkisistä sairauksista, stressistä, pahoinvoinnista ja lamautumisesta Taliban-vallankäytön seurauksena, mutta samaten myös yhteiskunnat, joissa naisilla on kaikilla mitattavissa olevin tavoin paremmat oikeudet ja elämäntavat, naisten mentaalihäiriöt ovat silti huomattavan suuria, joten niiden eritteleminen menee Talibanien Afganistaninkin ollessa kyseessä immateriaaliseksi vahingoksi. Kiistatonta on tietenkin, että minkä tahansa yhteiskunnan tuloksena syntyy mentaalisia ongelmia, katsomatta taloudelliseen tasoon tai vapauksien ja oikeuksien määrään.

Yksi haastateltu nainen kertoo kokeneensa henkistä ahdinkoa sen jälkeen, kun Taliban vangitsi ja kidutti hänen sulhastaan ja veljeä hakattiin:

"Taliban vangitsi sulhaseni hänen etnisyytensä takia ja on sen jälkeen ollut vankilassa."

Sulhasen "etnisyys" viittaisi siihen, että hän on uskonnoltaan shi'alainen hazara.

Sivun 4 alaviitteissä 11 ja 12 todetaan

"Ihmisoikeuslääkärit saivat ensikäden tietoa kahdesta Taliban-poliisien joukkoraiskaamasta pojasta. Toinen oli kolmentoista, toinen kahdeksantoista. Kolmetoistavuotias kiinniotettiin Taliban-kannattajan pojan kanssa seuraneessa tappelussa (tai taistelussa). Vankeudessa heitä raportoitiin hakattavan ja raiskattavan. Kahdeksantoistavuotias kertoi olleensa pidätettynä kahdeksan päivää, jonka aikana hänet toistuvasti raiskattiin; sen seurauksena hänen terveytensä heikentyi vakavasti. Molemmat pojat olivat hazareja, jotka ovat erityisen alttiita Talibanien hävitykselle.
Hazaran, Tajikkien ja Uzbekkien kansallisuuksien shi'a-miesten oletetaan tukevan oppositiota Pohjoisen Liittoa.

Alaviitteessä ei ole mainintaa, kuka tai mikä tämä "ensikäden tiedonlähde" on. Shi'alaisten propaganda -ja suoranainen valehtelu- on tavallista myös silloin, kun shi'alaiset ovat joutuneet tai kokeneensa joutuneet sunnien alakynteen. Mikäli tapahtumat olisivatkin totta, ne ovat usean tekijän seurausta: ensiksi, että kyseisten miesten oletettiin tukevan Pohjoisen Liittoa -mikä oli muodollisesti kommunistinen, Yhdysvaltain liittolainen- eli Taliban-hallinnon vastustaja, jonka johtajaa Ahmad Massoud Khania Yhdysvallat käyttivät Taliban-vastaisuutensa välikappaleena. Sen lisäksi oli yleensä selviö, että shi'alaiset hazarat ja muut vastustavat minkäänlaista sunnimuslimien auktoriteettiä ja vallanpitoa, kuten viimeisinä vuosia 2011-2013 voidaan todeta liittyen Saudi-Arabian, Bahrainin, arabikevään ja Syyrian Mujahidiinien kohdalla. Mutta mikäli oletus joukkoraiskausten tekaisemista hylätään, jää jäljelle osiensa summa: shi'alaiset tukemassa Taliban-hallinnon vastustajaa, johon kytkeytyy vihollisen tai vihollisen tukijan häpäiseminen joukkoraiskauksella. Uhrit eivät kuitenkaan maininneet mitään havainnoistaan muista joukkoraiskausten kohteista samoissa vankiloissa eikä myöskään raportissa ole mainintaa tapauksen mahdollisista seurauksista tekijöille.

Talibanin tuomaan rauhaan Kabulin usean vuoden sisällissotaan neljä Pakistanissa brittiläiselle lääketieteelliselle aikakauslehdelle työskentelevää kirjoittajaa kertoivat asiasta kesäkuun 28. 1997 näin:

"Afganistan on käynyt sotaa lähes 20 vuotta. 40% Kabulista on miinojen tuhoamaa sorakasaa ja maan infrastruktuuri on romahtanut. Varkaudet, ryöstely, raiskaus ja kidutus olivat tavallisia kolmen vuoden ajan ennen Talibanin saapumista Kabuliin, ja ainoa mahdollisuus matkustaa kaupunkien välillä oli aseistetuissa saattueissa. Tällä hetkellä varkaudet ovat harvinaisia, Taliban ei raiskaa naisia ja rankaisee rankasti ketä tahansa niin tekevää, ja on mahdollista matkustaa kaikilla alueilla, paitsi taistelualueilla."

Raportti on tästä eri mieltä, mutta varsin erikoisella tavalla:

"Se, että Taliban-viranomaiset nyt väittävät "tuoneensa rauhan" Afganistaniin on ehkä aikamme katkerimpia ironioita, sillä he ovat lähinnä vanginneet afgaaninaiset koteihinsa ja uhanneet heidän selviytymistään. "Rauha" siinä osassa maata Taliban-hallinnon alla on burqan rauhaa, naisten ja tyttöjen hiljaisuutta pelokkaina kodeissaan, ja kansalaisuuden hiljaisuutta Talibanin väkivaltaisen ja mielivaltaisen heidän versionsa Shari'an terrorisoimaa."

Väite ei kohtaa realiteetteja siltä osin, mitä lääketieteellinen julkaisu vuodelta 1997 osoitti: rauha oli tullut sisällissodasta, eikä kirjeessä otettu mitään kantaa siihen, millaisella hallitusmuodolla ja yleisillä järjestyssäännöillä tuota rauhaa ylläpidettiin. Samatenhan voisi väittää, että Ranskan valtio -vaikka ajallisesti nämä kaksi eivät kohtaakaan- ei ole "rauhaa ylläpitävä" yhteiskunta, koska se on pakottanut naiset olemaan pukeutumatta burqaan ja niqaabiin. Eräänlaista käänteistä talibanisointia sekin.

Alaviitteessä 13 todetaan:

"Huhtikuussa 1998 Amnesty International raportoi: 'Viime kuukausina, ainakin viisi Talibanin Shari'ah-tuomioistuimessa sodomiasta tuomittua miestä Taliban-viranomaiset asettivat seisomaan seinien viereen, hautautuen murskan alle seinien kaadettua heidän päälleen. Ainakin neljä on teloitettu julkisesti samojen miesten perheistä. Ainakin viiden varkaudesta syytetyn miehen kädet on amputoitu ja yhtä naista ruoskittu haureudesta syytettynä."

Samoihin aikoihin raportin tekemisen aikoihin Yhdysvallat muiden maiden muassa huomioivat Afganistanin päästäkseen käsiksi yli 200 barreliin öljyä keski-Aasiassa. Kolme suurta öljy-yhtiötä suunnittelivat 1 040 mailin pituista öljyputkea, joka alkaisi Turkmenistanissa ulottuen läpi Afganistanin ja Pakistanin Arabianmerelle. Tuolloin isot öljy-yhtiöt Argentiinasta (Bridas), Yhdysvalloista (UNOCAL) ja Saudi-Arabiasta (Delta Oil) koettivat tuoda Afganistanin sotivat osapuolet Talibanin ja Pohjoisen Liiton samaan neuvottelupöytään 2,5 miljardin arvoisen projektin aloittamiseksi.
Lisäksi oli suunnitteilla 790 mailin pituinen kaasuputki Turkmenistanin ja Afganistanin rajalta keski-Pakistanissa sijaitsevaan Multaniin. Taliban hallitsi tuolloin alueita, joiden läpi kaasuputki kulkisi, tuoden valmistuttuaan Talibanille arviolta 50-100 miljoonan dollarin vuosipalkkiot.
Argentiinan öljy-yhtiöllä Bridasilla oli suunnitelmissa rakentaa 1 300 kilometrin mittainen kaasuputki Yashlarista Heratin ja Kandaharin kautta Pakistanin Suin alueen kaasuputkiverkostoon. Maaliskuussa 1997 Taliban myönsi Bridasille Kabuliin ja UNOCAL:ille Kandahariin perustaa toimistot ja koulutuskeskuksen kaasuputkiteknikoille.

Talibanin Kandaharin valloittaminen näyttäisi olleen Yhdysvalloille suotuisa useasta syystä: Talibanin aie lopettaa huumekauppa oli Yhdysvaltojen intresseissä, kuin myös Iraninvastainen asenne. Tärkeimpänä kuitenkin Talibanin mahdollinen turvallisuustakuu UNOCAL:in hamuamalle öljy-ja kaasuputkiprojektille. UNOCAL:in viranomaiset ylistivät Talibanin valtaantuloa Kabuliin, jolloin he ilmaisivat halunsa tehdä liiketointa yhdessä hallinnon kanssa.

Amnesty International kertoi maaliskuun 13. 1998 yli 30 000 naisen ja lapsen tulleen katsomaan Kabulin urheilustadionilla tapahtuvaa murhatun miehen isän ja veljen ampuessa kuolemantuomion saanutta murhaajaa. Yhdessä toisessa tapauksessa teloitettiin kaksi miestä murhasta syytettyinä samalla stadionilla. Toisena päivänä varkaalta katkaistiin käsi ja 18-vuotiasta naista piiskattiin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. PHR:n edustaja kertoo nähneensä teloitettavien omaisten itkevän ja anoen pyöveleiltä armoa teloitettavia kohtaan.

Heinä-elokuussa 1998 Taliban pommitti Pohjoisen Liiton hallussa olevaa Dara-i Sufia, Samangan maakunnan hazara-aluetta. Maajoukot polttivat koko keskustorin maan tasalle ja tuhosi kaivoja ja taloja.


***

Per Tam 08, 2016 9:40 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Tyttöjen koulunkäynti Talebanin aikana

Jotkut koulutetuista naisista, erityisesti entiset opettajat, jatkoivat opettamista salaisesti kodeissaan järjestetyissä kouluissa tytöille. Koulut saivat tukea maassa toimineilta kansainvälisiltä avustusjärjestöiltä, toisinaan paikallisten Taliban-viranomaisten hyväksyminä. Useat kouluista kuitenkin suljettiin uskonnollisen poliisin saadessa tietää niistä.

Mitä ilmeisimmin sulkemiseen on osittain vaikuttanut mainittu "kansainvälisten avustusjärjestöjen tuki," tuen "muotoa" ei raportissa tarkemmin eritellä. Kuitenkin mainittu Taleban-johtajien hyväksyntä tyttöjen koulunkäynnille joissain tapauksissa antaa osviittaa, että kiellon täytäntöönpanosta ei ole ollut Taleban-johdossa tarkempaa ohjeistusta, joskin uskonnollinen poliisi valvoi lain noudattamasta tarkalleen. Raportti ei tosin erittele, suljettiinko ainoastaan kansainvälisten järjestöjen tukea -mikä voi olla muodoltaan Islamilaisittain erittäin kyseenalaista -saaneita kouluja vaiko muutkin koulutuspaikat.

Alaviite selittää lisäksi Talibanin yritykset sulkea kotikouluja eri alueilla eri aikoina muutaman kuluneiden vuosien aikana. Erään haastatellun kotiopetusta ja alakoulua tukeneen avustusjärjestön opettaja kuvaili tilannetta Nangarharin maakunnassa:

"Taliban menee opettajattaren aviomiehen luokse ja pyytää tätä vakuuttamaan, että nainen ei opettaisi enää. Hyvin harva nainen osaa opettaa."

Useista Talibanien Afganistania käsittelevistä kirjoista saa käsityksen, että salaisia naisopettajia tyttöjen salaisissa kouluissa olisi ollut useita, toisin kuin ylläoleva opettaja kuvailee kyvykkäiden naisopettajien vähyydestä. Ilmeisesti koulutusta tytöille -Talibanin salliman alakoulun ja kahdeksan ikävuoden jälkeen- ovat antaneet muodollisesti pätemättömät naishenkilöt.

Nikba Shah, opettaja Samanganin lyseo Ajanista tytöille kertoo tulleensa työmatkallaan Talibanin lyömäksi. Sahelia Kalim, jonka kotiopetusta tuki avustusjärjestö, kertoo:

"Taliban tuli sisään. He eivät koputtaneet. Yritimme piiloutua. Piilotimme 14-15-vuotiaat opiskelijattaremme, koska heidän opettamisensa oli kiellettyä. Ainoastaan kahteentoista ikävuoteen saakka se oli siedettyä. Uskonnollinen poliisi sanoi meille: 'Emme tee muuta kuin pyydämme miestäsi tulemaan luoksemme.' Mieheni meni uskonnollisen poliisin toimistoon, jossa hänet laitettiin allekirjoittamaan paperi, jossa lupasi minun olemaan opettamatta enää."

Toisenkin kotiopettajattaren Nigar Emadin veli joutui uskonnollisen poliisin kuulustelemaksi. Raportti jatkaa:

Paikalliset Taliban-asenteet kotikouluja kohtaan vaihtelee. Joillain alueilla avustusjärjestöt ovat menestyksekkäästi onnistuneet neuvottelemaan ylläpito-oikeuden tyttöjen kouluihin, ainakin ala-astetasolla, mutta niidenkin jatkuvuus oli epävarmaa.

Eräs Talibanin vuonna 1999 sulkema koulu sai neuvotteluiden tuloksena jatkaa toimintaansa, mutta henkilökuntaan kohdistui tämän jälkeen suurempaa syynäystä.

Kansainväliselle koulutukseen keskittyvälle järjestölle työskentelevä Anwar Shah kertoo tyttöjen ja naisten koulutuksen olleen historiallisesti hyväksikäytettyä poliittisiin tarkoituksiin:

"Kommunistihallinnon aikaan alkoivat tyttöjen koulut ja tytöt pakotettiin käymään koulua. Propagandan mukaan kouluja käytettiin kommunismin levittämiseksi. Taliban-hallinto ei suosi maallista eikä modernia koulutusta, ainoastaan uskonnollista koulutusta, joten mitään kannatusta kouluille ei ole."

Raportissa Taliban's War on Women sivulla 84 kerrotaan, miten Talibanien naisia kohdanneiden rajoitusten seurauksena myös eräät kansainväliset organisaatiot keskeyttivät tai lopettivat toimintansa. Britannian koulutukseen ja terveyteen keskittyvä Pelastakaa Lapset -järjestö lopetti väliaikaisesti toimintansa Talibanin hallinnoimilla alueilla. Myöskin YK:n alaiset järjestöt ja UNICEF lopettivat vuonna 1996 tukensa koulutukselle alueilla, jossa hallinnon määräykset kielsivät tytöiltä koulunkäynnin.

Maaseudun uzbekki- ja hazara-naiset kertovat liikkumisensa olleen paikallisen tavan ja perhetapojen olleen jo valmiiksi rajoitettua, olivat Talibanin määräyksen vieläkin rajoittampia.Tajikkinainen Zhora Gul Shomalista kertoo:

"Paetessamme kadotimme chadarimme palaviin taloihin ja oli pukeuduttava ainoastaan chadariin.* Kun matkustimme kylästä kylään, Taliban repi chadarit yltämme nähdäkseen olemmeko miehiä vaiko naisia. Mutta luulen, että he halusivat tietää, ovatko naiset nuoria ja kauniita. He ottivat nuoret tytöt itselleen."

* chadar: huivi, joka puetaan kevyesti pään ympäri; chadari: huivi, joka on kulttuurisesti erityinen ja erilainen eri Islamilaisissa maissa. Afganistanissa synonyymi burqalle.

***

Per Tam 08, 2016 9:41 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤

Yhdysvaltain tukemat liittolaiset Talibanin kaudella

Talibanin valloittaessa Kabulin syyskuun 27. 1996, vastustavat joukot muodostivat liiton yhteisnimeltään Kansallinen Islamilainen Rintama Afganistanin Pelastamiseksi, joka tuki Burnahuddin Rabbanin hallitusta. Hallituksen vahvin tekijä oli kuitenkin sen puolustusministeri Ahmad Shah Massoud. Rintaman jäsenet ovat vaihdelleet ajan saatossa, mutta [HRW:n samaisen raportin mukaan] jokainen sen suurista osastoista tekivät vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja kansainvälisen lain loukkauksia, mukaanlukien naisten raiskaaminen.

Yhdysvaltain tukema liittolainen Talibania vastaan, jeh. Raportti jatkaa:

"Kuitenkin, joillain Rintaman [ilmeisesti samainen Jami'at] hallitsemilla alueilla [Pohjoisen Liiton alueilla] kuten Mazar-i-Sharifissä naisilla on pääsy terveydenhuoltoon ja sallittua opiskella yliopistotasolle saakka."

Eli toisin sanoen, ainoastaan liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa takaa terveydenhuollon siedettävän tason, ei sen "ihmisoikeudellinen universaalisuus."

Sekä Taliban että tietyt Rintaman osastot ovat kohdistaneet etnisien vähemmistöjen siviilejä valtansa aikoina, käyttäneet laajamittaista raiskausta, pakotettua siirtoa sekä vähemmistön naisten sieppauksia sodankäyntiaseena.

Lähteeksi ilmoitetaan HRW:n kirja "Crisis of Impunity" sivut 20-22, jonka sivulla 21 lukee:

"On raportoitu, että tietyissä hazara-lähiöissä, Taliban-joukot raiskasivat ja pidättivät useita naisia."

Alaviite tarjoaa lähteeksi vuoden 1998 HRW-kirjaa "Massacre in Mazar-i-Sharif."

Sen kirjan luvussa "Abduction of and assault on women" todetaan:

"Vaikka Taliban yleisesti on päinvastoin kuin useimmat oppositioryhmät, pidättäytynyt hyökkäyksistä ja raiskauksista naisia kohtaan sotilastoimissaan (...) Kyseiset pidätykset eivät näyttäisi olleen laajamittaisia, tietyt lähiöt näyttävät olleen kohteina."

Raportissa kerrotaan Talibanin vieneen nuoria kaksikymppisiä naisia. Silminnäkijä kertoo nähneensä Talibanin työntäneen pajeroihinsa ja vieneen heidät tuntemattomaan määränpäähän.
Alueella asuva lääketieteen opiskelija raportoi yhdestä sairaalaan saapuneesta teräviä vatsakipuja valittavasta sairaanhoitajana työskentelevästä hazaranaisesta, joka lopulta kertoo Talibanin raiskanneen hänet.

Saman naisen sukulainen kertoo saman naisen tulleen sairaaksi hänen talossaan otettuaan yli kaksikymmentä pilleriä riistääkseen hengen itseltään. Naapurin lääkärit tekivät naiselle vatsahuuhtelun. Nainen kertoi olleensa matkalla kotiinsa, kun talibanit kaappasivat hänet ja lukitsivat hänet taloon noin 20-25 nuoren tytön ja naisen kanssa, joita raiskattiin joka ilta. Kaikki naiset olivat hazareja, ja hän oli ainoa vapautettu nainen. Nainen kertoo yhden talibin sanoneen näiden naisten olevan nyt halaal, ja että hänen pitäisi mennä Qandahariin odottamaan häntä avioitumaan kanssaan.

Nainen pakeni.

Kirjassa "Taliban's War on Women"-kirjassa sivulla 33 kuvataan Pohjoisen Liiton rikoksia Talibanin kaudella ja sitä ennen:

"Taistelu vallasta Rabbanin hallituksen ja Gulbuddin Hekmatyarin ja muiden ryhmien välillä murensi Kabulin sorakasaksi sisällissodan aikana 1992-1995 ja aiheutti kirjaimellisesti tuhanisia siviiliuhreja. Aikakaudella myöskin jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset sotivien osapuolten välillä ennen Talibania näkyivät kaduilla: raiskaus rehotti, tapot, katoamiset ja mielivaltaiset pidätykset tavallisia.
Tänään (1998) Talibaninvastaisen liittouman kohteina ovat sotilas-ja siviililentokentät Kabulissa, joka on aiheuttanut siviiliuhreja lähistöllä asuvista siviileistä. Ryhmän (Pohjoinen Liitto) sanotaan asentavan uusia maamiinoja. Useiden vastarintaryhmien hallussa olevalle Afganistanin pohjoisalueelle on lähes mahdoton avustustyöntekijöiden päästä, johtuen kiristämisestä, tapoista ja varkauksista.

YK:n ihmisoikeuskomissio löysi Afganistanin pohjoisalueella joulukuussa 1997 satojen kesällä ja syksyllä 1997 teloitettujen Taliban-vankien ruumiit viidellä hautausmailla.

Sen jälkeen kirjassa "Humanity Denied" mainitaan Talibanin pidättäneen hazara-tyttöjä ja pakottaen heidät naimisiin pashtu-heimon miesten kanssa.

Lähteeksi ilmoitetun Mission to Pakistan and Afghanistan (UN Special Report, 1999) sivulla 10 sanotaan lisäksi näin:

"Jotkut uskoivat tämän toimen olevan virallisesti rangaistavaa; toisten mielipiteen mukaan näitä loukkauksia tekivät "ei-afgaanitalibanit" ja olivat vastoin Talibanin sääntöjä."

Saman kirjan sivulla kuusi on kuvaus matkasta Rabbanin hallituksen hallitsemalle alueelle Faizabadiin. Raportoija kertoo saamistaan raporteista, joissa Rabbanin hallituksen kerrotaan olleen sodan aikana [ilmeisesti tarkoittaa vuosien 1990-1995 sisällissotaa] vastuussa pahimmista väkivaltaisista ajanjaksoista naisia kohtaan hallitessaan Kabulia.

Vuonna 1999 Rabbanin hallitsemilla alueilla naiset ja tytöt opiskelivat yliopistotasolle saakka ja naisille oli omat sairaalat, joskin infrastruktuuriltaan ala-arvoiset [mikä ehkä vertautuu Talibanien tuolloin hallitseman Kabulin Rabia Balkhiin puutteellisuuteen]. Raportoija kuitenkin muistattaa Rabbanin hallituksen edustajia sen olleen nimenomaan Rabbanin hallitus, joka ensimmäisenä toimeenpani erittäin tiukan laintulkinnan [ei ilmene, tarkoitetaanko tällä lailla Shari'ah'aa vaiko Afganistanin omaa lainsäädäntöä], mikä kielsi naisilta näiden oikeudet. Hänelle vakuutettiin, että mikäli Rabbanin hallitus palaisi valtaan Kabuliin, he pitäisivät huolen heidän lakiensa myötäilemisestä kansainvälisten lakien kanssa, erityisesti Naisten vastaisen diskriminoinnin mukaisesti.

Syyskuun 11. 2001 jälkeen Afganistanin Taliban-hallintoon kohdistuneen painostuksen ja sodanuhan alla Taliban veti kansainväliset avustustyöntekijät pois ja keskeytti ruoka-avun pääsyn. Syyskuun 22. 2001 lähtien hyökkäyksien humanitäärisiä avustusjärjestöjä kohtaan kerrotaan lisääntyneen, jolloin Taliban katkaisi lähes kaiken yhteydenpidon YK:n Afganistanin toimistojen ja ulkomaailman välillä, takavarikoi 1 400 tonnia WFP:n ruokavarastoja Kabulissa ja Kandaharissa. Lokakuun 16. 2001 Taliban-sotilaat takavarikoivat lisää WFP:n ruokavarastoja Kabulissa ja Kandaharissa, noin 7 000 tonnia ruokaa.

Monet pätevimmistä lääkäreistä lähtivät Afganistanista heidän työntekoonsa kohdistuvan turvattomuuden vuoksi. Palkkojen pienuuden vuoksi edes miespuoliset opettajat olivat haluttomia opettamaan, usean joutuneena yhdistämään opettamisen muuhun työhön. Raportin mukaan paikalliset afgaanit ja kansainväliset järjestöt tekivät voitavansa uudelleen rakentaa terveydenhuoltojärjestelmää läpi Afganistanin, joita rajoittivat resurssien puute, jatkuvat väkivaltaisuudet, naispuolisten sairaanhoitajien puute ja heidän valvontansa sekä rajoitteensa sekä jatkuvat karikkoiset neuvottelut Taliban-johtajien kanssa ohjelmista ja projekteista, erityisesti ne joissa on osallisina naisia. Raportti ei määrittele tarkemmin esim. mainittuja "jatkuvia välivaltaisuuksia" tai häiriöitä, olivatko ne työntekijöihin kohdistuvia vaiko joutuminen aseryhmien keskinäisen välienselvittelyn tulilinjalle.

Irfan Ahmed (ilmeisesti oikea nimi) kertoo:

"Pienemmissä kaupungeissa, kuten Khostissa, Paktiassa ja Zabolissa oli hyvin vähän naislääkäreitä, täysin riittämätön potilaiden tarpeeseen. Useimpien vakavasti sairaimpien naisten oli mentävä kaupunkeihin tai lähdettävä Pakistaniin. Tiet ovat huonossa kunnossa (elokuu 2001) ja naiset kuolevat tien päällä. Heinäkuussa näin naisen ruumiin, joka kuoli synnytettyään tiellä. Se oli heinäkuun 9. 2001, Zabolin ja Kandaharin välisellä tiellä Jaldakissa, lähellä Safan kaupunkia."

Raportti kertoo naispuoleisten lääkärien kohtaavan useita rajoituksia työssään, jotka vaikuttavat laskevasti sairaanhoitotyön tehokkaaseen suorittamiseen. Myöskin kokeneempien mieskollegoiden työseura ei tule kysymykseenkään sukupuolten erittelyn vuoksi. Vaikka toisaalla olevasta tapauksesta on kuitenkin pääteltävissä, että mies- ja naislääkärit olivat samoissa tiloissa, joko chadariin pukeutuneina tai ilman.

HRW:n mukaan Afganistanissa oli elo-syyskuun 2001 aikana enää vain muutamia naislääkäreitä, joilla ei riittävästi erikoiskoulutusta, eikä "näin ollen tulisikaan sukupuolierottelun seurauksena saamaankaan riittävää lisätietämystä miespuolisilta kollegoiltaan.

Tohtori Zainab Khan, 29-vuotias kabulilaislääkäri kuvailee työolosuhteita vuodelta 1998:

"Meillä ei enää ollut mitään kanssakäymistä mieskollegoiden kanssa sairaalassa Talibanin tullessa valtaan. Ylilääkärimme oli erittäin intelligentti ja kokenut, mutta emme voineet kysyä mitään kysymyksiä häneltä tarvitessamme opastusta. Noin seitsemän naispotilasta kuoli, koska emme saaneet neuvoa. Olin erittäin pettynyt ja masentunut, koska en kyennyt auttamaan heitä. Ennen Talibania meille tuli noin 150 naispotilasta päivittäin, mutta enää ei tule kuin 35, koska naiset eivät saa mennä ulos ja ovat myös liian köyhiä tullakseen luoksemme."

Naislääkäri, joka lähti Kabulista vuonna 2001 työskenteli sairaalassa pitkiä vuoroja, joten hän otti rintaruokittavan poikavauvansa mukaan työhönsä.

"Mieheni viittilöi taksin viemään lapseni ja minut sairaalaan. Viisi minuuttia myöhemmin uskonnollisen poliisin auto pysäytti taksin. Jouduin nousemaan ulos taksista. Onneksi mieheni oli kertonut taksinkuljettajalle olevani lääkäri. Taksinkuljettaja kertoi Talibanille vievänsä minut sairaalaan. Yksi heistä löi kuljettajaa keltaisella kaapelilla, joka oli melko leveä. Minua pelotti. He kysyivät, miksi reiät minun chadarissani olivat niin suuria ja miksi olen yksin taksissa? Kysyin: 'Aiotteko lyödä minua?' Laitoin lapseni autoon ja sanoin heille: 'Lyökää minua, mutta älkää vahingoittako lasta.' Hän löi minua, suojelin kasvojani. Hän löi useamman kerran selkään ja käsivarsiin. Minulla oli mustelmia."

Toinen kertoo:

"Maaliskuussa 2001 menin hankkimaan materiaalia räätälöimiseen. Nostin chadariani vertaillakseni värejä, sillä kauppa oli hämärä. Taliban saapui ja löi sekä kauppiasta että minua. He löivät vaijerilla, jossa oli puinen kädensija ja päässä kumi. He sanoivat minulle: 'Typerys, peitä kasvosi."

Kolmas kertoo:

"Yhdeksän kuukautta sitten olin Kabulissa. Istuin auton etupenkillä Foroushgahin alueella basaarissa. Menin ostamaan vaatteita lapsille, oli kuuma, joten olin nostanut chadaria kasvoiltani. Taliban tuli ja löi minua olkapäälle. Hän löi minua kaapelilla. Se sattui paljon. Minulla oli mustelma."

Naiskirurgi kertoo sairaalan johtajan pakottaneen tätä pukeutumaan chadariin kesken leikkauksen.

"Kerran [sairaalan ylilääkäri tai johtaja] tuli sisään. Minulla oli hattu leikkaushuoneessa. Hän sanoi: 'Mene pukeutumaan chadariin.' Muut lääkärit vaativat minun jäämistäni. Väittelimme Islamista, mutta en lähtenyt. Keskusteluun kului kymmenen minuuttia. Potilas makasi siellä tajuttomana. Olin jo avannut hänet. Toistelimme, että meidän täytyy operoida."

Sen kummemmin raportissa ei eritellä tapahtuman taustoja -kuka sairaalan johtaja ja missä kaupungissa, joten sinänsä tapausta ei voi suoranaisesti laskea Talibanin syyksi. Tapauksesta on pääteltävissä kaksi-kolme seikkaa:

Talibanin aikaan oli leikkaussaleja, joten eri raporttien maalailut sairaalahoidon puutteista asettuu osin kyseenalaiseksi.
Leikkaussaleissa oli kirurgeina myöskin naisia, sinänsä sairaalan ylilääkärin vaatimus naisen pukeutumisesta leikkauksen aikana chadariin ei sulje pois sitä seikkaa, että ylilääkäri sekä muu henkilökunta hyväksyi naisen työssäolon.

Verrattuna eri Taleban-aikaa koskevien raporttien surkutteluun naisten vähyydestä sairaanhoitoalalla, niin yhtäkkiä naispuolisia sairaanhoitajia ja kirurgeja, jopa klinikoiden naispuolisia johtajia löytyykin vuonna 2001 pakolaisina Pakistanissa. Seuraava tarina tapahtui naislääkärille vuonna 1998 Kabulissa:

"Uskonnollinen poliisi jahtasi taksiani, ja tullessani ulos sairaalan edessä, he pysäyttivät minut ja kysyivät, miksi matkustan yksin. Sanoin olevani lääkäri ja meneväni töihin, mutta he sanoivat Kabulin naisten olevan pelkkiä prostituoituja ja pakkomieltyneitä matkustamaan autoissa yksin. Minun oli soitettava pomolleni tunnistamaan minut sairaalan työntekijäksi, mutta hän ei kyennyt varmistamaan kuka olin, koska minulla oli ylläni chadari. Taliban käski minun nostamaan huntuani, ja kun pomoni tunnisti minut, he löivät minua kaapelilla päähäni vahingoittaen silmääni. Kesti viidestätoista kahteenkymmeneen päivän sen paraneminen."

Lisäksi on lääkärin kertomukset kolmesta naisesta, joista ensimmäistä lyötiin kerjäämisestä, toista pukeutumisesta laajalahkeisiin housuihin ja kolmatta taksin ottamisesta ilman mahramia.

Lisäksi erään klinikan naispuoleinen johtaja Foraza Shah (pseudonyymi) kertoo naisesta, joka joutui ostosmatkalla uskonnollisen poliisin pidättämäksi. Nainen suuttui jankkaavista kysymyksistä joutuen pienen lapsensa kanssa pidätetyksi, jonka aikana hänen miehensä kuuli vaimonsa "loukanneen" Talibania, joten hän otti eron. Kun nainen pääsi pidätysvankeudesta, hänellä ei ollut muuta paikkaa kuin mennä etsimään apua lääkintäklinikalta.

Myöskin on raportissa maininta vuonna 2001 Kabulista lähteneestä naislääkäristä -jolla on ainakin eri pseudonyymi ja haastattelupäivämäärä kuin muilla haastatelluilla naislääkäreillä, mistä päätellen kyse ei ole yhdestä ja samasta lääkäristä- joka kertoo:

"Meillä oli sairaalassa vähemmän ongelmia kuin päivittäiselämässämme. Ostoksille meneminen esimerkiksi oli ongelma. Siksi nuoremman veljeni oli pysyttävä taustalla. Hän oli neljäntoista."

Kansainvälisessä järjestössä työskentelevä tohtori Massoud Jalil kertoo kouluttaneensa naisia klinikoilla Talibaneilta salaa. Hän kertoi myöskin mieslääkäreiden hoitavan naispotilaita sekä julkisissa sairaaloissa että yksityisillä klinikoilla huolimatta Talibanin säännöistä.

Tämän jälkeen raportissa kerrotaan kodeissaan pysyttelevistä naisista:

"Vietin päiväni kotona. Asuin perheeni kanssa. Ruoan ostaminen oli hankalaa: Taliban joskus löi naisia siellä, missä olimme ostoksilla. Veljeni teki suurimman osan ostoksista. Mennessäni ulos, olin hyvin varovainen, enkä mennyt kauas. Mikäli naiset eristetään näin -työstä ja koulutuksesta- he kaikki sekoavat."
-Zhora Shah (pseudonyymi), 27-vuotias kirjallisuuden kandidaatti (tms.)

"Pysyin kotona. Menin ainoastaan basaariin chadariin pukeutuneena ja tulin nopeasti takaisin. Kuulin naisten joutuneen lyödyiksi ojennettuaan kätensä ulos kynsilakkaa varten. Mikäli yhtä rangaistaan, jokainen pelkää olevansa seuraava."
-Khalida Parveen, Mazar-i-Sharifiin Saidabadiin muuttanut 30-vuotias kolmen lapsen äiti, kun mujahidiinit ryöstivät hänet kotinsa.

Raportissa otetaan myös esille naisten liikkuvuuden rajoitukset synnytykseen matkaamisen yhteydessä; 17-vuotias nainen kertoo kahdesta veljiensä vaimoista, joista ensimmäistä auttoivat synnyttämään kaksi isoäitiä, kun ei mahramia sairaalaan viemiseksi ollut, eikä edes kätilö voinut tulla ulos yksin. Toisen veljen vaimon tapauksessa vaimo synnytti kotona, verenvuotoa oli paljon ja miehet toivat lääkkeitä vasta viiden tunnin kuluttua.

***

Per Tam 08, 2016 9:42 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Mazar-i Sharif

Elokuun 8. 1998 Talibanin joukot valloittivat luoteis-Afganistanin Mazar-i Sharifin kaupungin, ainoan suuren kaupungin jota Talibania vastustavat oppositiojoukot Yhtenäinen Rintama hallitsi. Mazarin kaatuminen oli osa menestyksekästä hyökkäystä, jonka myötä Taliban sai valtaansa lähes jokaisen suuren kaupungin ja tärkeän alueen pohjois- ja keski-Afganistanissa. Kaupungin valtaamisen jälkeen Taliban-joukot tappoivat lukuisia siviilejä mielivaltaisissa hyökkäyksissä, ampuen taistelemattomia ja taistelijoiksi epäilemiään asutusalueilla, kaupungin kaduilla ja toreilla. Silminnäkijät kuvailevat sitä "tappavaksi raivoksi" etenevien joukkojen ampuessa "kaikkea, mikä liikkui". Pakenevat oppositiojoukot saattoivat myös käyttää mielivaltaista ammuskelua paetessaan kaupungista. Human Rights Watch uskoo satojen siviilien saaneen surmansa Mazar-i Sharifin panikoituneen väestön yrittäessä paeta tulitusta tai pakenemista kaupungista.

Tulevina päivinä Taliban-joukot suorittivat systemaattisen etnisten hazara-, tajikki- ja uzbekkiyhteisöjen miesjäsenten etsinnän kaupungissa. Hazarat, persiaa puhuvan shi'alainen etninen ryhmä oli erityisesti kohteena, osittain uskonnollisen identiteettinsä takia. Talosta taloon etsimisen aikana, lukuisia ja ehkä satoja hazara-miehiä ja -poikia teloitettiin mielivaltaisesti, ilmeisimmin varmistaen etteivät he kykenisi nousemaan minkäänlaiseen vastarintaan Talibania kohtaan. Myöskin tapettiin kahdeksan iranilaista viranomaista kaupungin Iranin konsulaatissa ja iranilainen toimittaja. Tuhannet miehet eri etnisistä yhteisöistä pidätettiin ensin ylikansoitettuun kaupungin vankilaan ja sen jälkeen kuljetettiin muihin kaupunkeihin, kuten Shiberghaniin, Heratiin ja Qandahariin. Useimmat vangit kuljetettiin isoissa konttirekoissa, joihin mahtuu sadasta sataanviiteenkymmeneen ihmistä. Kahdessa tiedetyssä tapauksessa, kun rekat olivat saapuneet Shiberganiin, noin 130 kilometriä Mazarista länteen, lähes kaikki sisällä olleet miehet olivat kuolleet tukehtumalla tai kuolleet lämpöhalvaukseeen suljetun metallikontin sisällä. Ittihad-i Islamin johtaja ja Talibanin jälkeisen Afganistanin parlamentinjäsenen Abdul-Rabb Sayyafin tiedetään tappaneen hazareja lukitsemalla heidät metallikonttiin ja sytyttämällä tulia sen ympärille. Malik Pahlawanin tiedetään pudottaneen Taliban-vangeilla täytetyn kontin Amu Darya-jokeen. Lokakuun lopussa noin 4 500 miestä Mazarista olivat vangittuina.

Muutamat kansainväliset Mazarissa toimineet avustusryhmät olivat evakuoineet henkilöstönsä päiviä ennen hyökkäystä kaupunkiin. Oikeastaan muutamalla kansainvälisellä ryhmällä ei ollut juurikaan henkilöstöä Mazarissa syyskuusta 1997 lähtien turvallisuustilanteen takia. Taistelut eri ryhmien välillä oli tavallista, kuten myös maantierosvous ja kiristys. YK:n toimistot ryöstettiin touko-ja syyskuussa 1997. Elokuun 16. Kansainvälinen Punainen Risti aloitti uudelleen toimintansa kaupungissa. Lokakuun lopussa Médecins Sans Frontières (Lääkärit ilman rajoja) sallittiin aloittaa toimintansa uudelleen. Valloittamisensa jälkeen Taliban ei sallinut toimittajien matkustaa koko alueelle.

Täyden tutkinnan puuttuessa ei voida varmuudella tietää, montako tapettiin viikkoina Mazarin kaaduttua Talibanille, arviolta 2 000 ja ehkä enemmän. Monet siviilit kuolivat myös ilmapommituksissa ja raketti-iskuissa paetessaan etelään kohti Alborzin vuoria. Human Rights Watch myös uskoo naisten ja tyttöjen tulleen raiskatuiksi ja vangituiksi tietyillä Mazar-i Sharifin alueilla Talibanin valloitettua kaupungin.

Hazara-miesten ja -poikien tappaminen näyttäisi olevan kosto useiden tuhansien Taliban-sotilaiden taposta Talibanin epäonnistuttua valloittaa kaupunkia toukokuusta heinäkuuhun 1997. Näistä noin 2 000 tapettiin mielivaltaisesti Shiberghanin ja muiden alueiden valloituksen jälkeen, joihin vankeja Mazarista kuljetettiin. Osa etsinnän kohteiksi joutuneista alueista Mazarissa olivat niitä, joista Hizb-i Wahdatin joukkojen vastarinta Talibania vastaan oli tuolloin alkanut. Todistajat kertovat Talibanin suorittaneen talosta-taloon-etsintöjä syyttäen hazaroja yleisesti Talibanin joukkojen tappamisesta vuonna 1997 eivätkä erottelematta taistelevia ja ei-taistelevia. Läpi Mazarin moskeijoiden Taliban-kuvernööri Mulla Manon Niazi syytti hazareja vuoden 1997 tapoista.

Hazarat olivat kohteina myös, koska he olivat shi'alaisia. Talibanit ovat sunnimuslimeja ja tiukan konservatiivisen sektin seuraajia, jotka pitävät shi'aa uskottomina. Etsintäoperaatioiden aikana Mazarissa Taliban määräsi joitain asukkaita todistamaan, etteivät ole shiioja lukemalla sunnirukouksia. Tulevien viikkojen aikana kuvernööri Niazi piti tulisia puheita hazareja vastaan, joissa hän määräsi heitä tulemaan sunneiksi, jättämään Afganistan tai riskeeraavansa tulemaan tapetuiksi.

Taliban-joukot, jotka valloittivat Mazar-i Sharifin, koostuivat pataaneista Balkhista, maakunnasta jonka pääkaupunki Mazar on ja kaupunki Mazarin luoteispuolella. Nämä Balkhin pataanit olivat olleet Hizb-i Islamin jäseniä, Yhtenäiseen Rintamaan kuuluvan pataanienemmistöisen osaston. Joitain viikkoja ennen hyökkäystä Mazariin, Hizb-i Wahdat-joukot hyökkäsivät Balkhiin ajaakseen pataanit alueelta, etteivät he voisi antaa tukeaan eteneville Taliban-joukoille. Hizb-i Wahdat-joukot raiskasivat ja ryöstelivät laajalti. Raiskaukset eritoten ajoivat useiden avainhenkilökomentajien Balkhin pataaneissa vaihtamaan puolta ja auttamaan Talibania. Joidenkin kerrotaan myös olleen tyytymättömiä Hizb-i Islamin johtajan Gulbuddin Hekmatyarin kaveeratessa shiiojen uskonnollisten johtajien kanssa. Muut komentajat yksinkertaisesti ostettiin [vaihtamaan puolta]. Balkhin pataanit olivat ensimmäisiä kaupunkiin saapuneita joukkoja Taliban-joukoista, jotka ammuskelivat mielivaltaisesti ensimmäisenä päivänä. Balkhin pataanit osallistuivat talosta-taloon-etsintään ja saattoivat toimia ilmiantajina tunnistettaessa hazara-alueita ja -taloja. Todistajat kertovat kuitenkin etsintäpartioihin kuuluneen Taliban-viranomaisia, jotka eivät olleet paikallisilta alueilta ja vankilassa vankeja eritelleet Taliban-viranomaiset eivät olleet Balkhin pataaneja, vaan ei-paikallisia "valtavirran" Talibaneja -Qandaharista tai muilta pataanienemmistöisiltä alueilta Afganistanin eteläpuolelta, jossa monet vanhemmat Taliban-johtajat toimivat. Kuvernööri Niazin puheet myös osoittavat ylempien Talibanien aikomuksen kohdistua hazareihin. Muut todistajat kertovat, että ylemmät Taliban-johtajat eivät olleet tietoisia tappamisen laajuudesta Mazarissa, mutta päättivät sallia sen jatkumisen useiksi päiviksi ennen sen lopettamista.

Human Rights Watch myös haastatteli todistajia, jotka kuvailivat tyttöjen ja naisten pidätyksiä Mazarin alueilta, kuten Saidabadissa, Karte Arianassa ja Ali Chophanissa. On varmoja raportteja ja lukuisia raiskaustapauksia, joiden tekijöiksi tunnistettiin Balkhin pataanit. Viikkoja valloituksen jälkeen Taliban julisti muutamien sotilaiden teloittamisesta, jotka olivat vastuussa rikoksista, kuten raiskauksista hyökkäyksen aikana.

Toukokuussa 1997 Taliban aloitti jälleen hyökkäyksen Mazar-i Sharifiin. Tällä kertaa he saivat tukea 'Abdul-Rashid Dostumin apulaiselta kenraali Malik Pahlawanilta, joka uskoi tehneensä sopimuksen vallan jakamisesta Talibanin kanssa ja Dostumin syöksemisestä vallasta sotilasvallankaappauksessa. Pahlawan oli kostamassa veljensä Rasoolin murhaa Mazarissa kesäkuuun 25. 1996, josta hän syytti Dostumia. Kun Taliban alkoi riisua aseista paikallisia joukkoja, vastarinta puhkesi ensin hazarejen alueella ja Taliban havaitsi jääneensä ansaan murhanhimoiseen kaupunkiin. Satoja talibaneja vastaan hyökättiin kaduilla ja tapettiin, ainakin 2 000 jäi vangeiksi, teloitettiin ja heidän ruumiinsa heitetiin kaivoihin tai jätettiin kauas kuljetettuina autiomaahan hautaamatta makaamaan. Useimmat analyytikot ovat yksimielisiä, että kenraali Malik [Pahlawan] oli vastuussa monista Taliban-vankien teloituksista. Kuitenkin suuri määrä Taliban-joukkoja hazarejen Hizb-i Wahdat ampui kaduille. Malik pakeni Iraniin ja Dostum palasi. Seuranneen Mazaran hyökkäyksen jälkeen syyskuussa 1997 vetäytyvät Taliban-joukot, joihin on ehkä kuulunut Balkhin pataaneja, joukkomurhasivat hazara-siviilejä Qizalabadissa, kaupungin eteläpuolella tiellä Heratiin.

Pakistan antoi tukea Talibanin heinäkuussa 1998 alkaneelle hyökkäykselle. Talibanin lähestyessä Mazaria tällä kertaa, oppositiokomentajat jättivät kaupungin ja Jami'at-taistelijat ryöstivät oman toimistonsa. Taliban luotti loikkareihin selventämään heille tien kaupunkiin, mutta tällä kertaa vaatien etteivät he joutuisi kahden tulen väliin. Hekmatyariin tyytymättömät pataanikomentajat Balkhista liittyivät Talibaniin ja siirtyivät pää-Hizb-i Wahdat-joukkojen leiriin Qala Zainissa, muuritettu alue kaupungin länsipuolella. 1 500 ja 3 000 vahvuinen Hizb-i Wahdat oli ansassa, tapettiin siellä tai teillä pohjoiseen ja kaupungin itäpuolelle. Pieni määrä 700 vahvuista Hizb-i Wahdat-joukkoa pakeni kaupungista etelään vuorille ja tie oli Talibanien pääjoukoille saapua Mazariin.

Mazar-i Sharifin valtaamisen ensimmäinen päivä

Taliban-joukot saapuivat Mazar-i Sharifin länsiliepeille kello 9.30 aikaan elokuun 8. Asukkaat kertovat kuulleensa tulitusta länsipuolelta varhain aamulla, monien kuvitellessa taisteluiden alkaneen eri Yhtenäisen Rintaman sektien välillä eivätkä ymmärtäneet Talibanin saavuttaneen kaupungin ennen kuin näkivät heille tunnusmerkilliset mustat turbaanit ja valkoiset liput. Tulitus jatkui noin kello 13 asti. Monet kertovat nähneensä Hizb-i Wahdatin taistelijoiden ruumiita joillain alueilla, vaikkakin monet kuolleista olivat ei-taistelleita. Yksi silminnäkijä kertoo kulkeneensa torialueen läpi kotiinsa ja nähneensä kuolleiden joukossa pojan, joka oli ollut myymässä leipää kärryistä, naisen joka oli ollut matkalla sosiaaliseen kokoontumiseen ja viljaa jauhaneen miehen. Monet kauppiaat basaarissa olivat tapettuja Talibanin kulkiessa läpi katujen ammuskellen mielivaltaisesti. Joissain tapauksissa Taliban käytti jeepeissä olleita konekivääreitä tulittaessaan jatkuvasti kaduille. Katolta seurannut kuvaili kaupungissa olleen paniikin:

"Näin ihmisten pakenevan lännestä. Oli kaaos. Ihmiset juoksivat ja jäivät autojen törmäämiksi yrittäessään lähteä, torikojut olivat kaatuneet. Menin kotiin ja ikkunoista kuulin huutoa ja näin valkoisia lippuja autoissa".

Nainen kuvaili 13-vuotiaan poikansa tappamista:

"Hän työskenteli mattotehtaassa ja hänet ammuttiin ensimmäisenä päivänä Rouza-e Mubarakissa [temppeli Mazarin keskustassa]. Jotkut tulivat luokseni ja kertoivat poikani viedyn sairaalaan. He sanoivat, että ennen kuolemaansa hän oli sanonut: 'Tulin Mazariin selviytymään ja nyt olen kuolemassa. Kuka tukee perhettäni?' En edes nähnyt häntä. En tahtonut lähteä hänen takiaan, mutta meidän oli lähdettävä".

Basaarissa ollut mies meni Talibanin tullessa kaupunkiin piiloon ystävänsä taloon, josta saattoi nähdä Talibanin tulevan basaariin.

"Noi kello neljän aikaan näin jonkun juoksevan ja toisen vetävät kärryjä. Datsun täynnä talibaneja tuli katua alas ja sisällä ollut sotilas ampui juoksevan miehen ja sen jälkeen ampuivat toisenkin miehen."

Hän oli serkkunsa kanssa ja kun he näkivät ihmisten juoksevan, hekin päättivät juosta. Serkkua ammuttiin jalkaan eikä kyennyt kävelemään. Kykenemättä kantamaan, kauppias jätti hänet ja jatkoi kotiinsa. Myöhemmin hän kuuli Talibanin tappaneen hänen serkkunsa. Rahanvaihtaja näki kahden naapurinsa tapon näiden ollessa seisoskelemassa kadulla. Talibanin autot pysähtyivät ja sisällä olleet sotilaat ampuivat molemmat miehet.

Ammuskelu oli jatkuvaa kello puoli yhdestätoista alkaen laantuen puoliltapäivin elokuun 8. ja lukuunottamatta satunnaista tulitusta, kaupunkiin lankesi hiljaisuus. Myöhemmin samana päivänä ja jatkuen useita päiviä, Taliban-joukot alkoivat talosta-taloon etsinnän hazara-, tajikki- ja uzbekkiyhteisöjen miespuolisia jäseniä. Valtaosin hazarojen asuinalueet olivat kohteena ja joissain tapauksissa paikalliset pataanijoukot tiesivät, mikä talo kuului hazaroille. Pataanijoukot etsivät myös aseita. Todistajat kertoivat sotilaiden erityisesti tahtovan tietaa, mikäli taloissa oli hazareja läsnä ja pyysivät asukkaita osoittamaan hazarejen talot. Asukkaat, jotka osasivat puhua pashtua, tai eivät näyttäneet hazareilta tai jotka kykenivät todistamaan, etteivät olleet Mazarista saattoivat toisinaan onnistua vakuuttamaan Talibanin olemaan tutkimatta taloa. Etsinnät suoritti tavalliset Taliban-joukot kuin myös Balkhin pataanit.

Joissain tapauksissa perheiden vangittu miespuolinen jäsen pahoinpideltiin tai ammuttiin paikalla. Joidenkin kurkut viillettiin auki. Toisissa tapauksissa heidät vietiin kokoamispaikoille, josta heidät kuljetettiin rekalla tai muilla ajoneuvoilla kaupungin vankilaan. Monet tapetuista olivat hazareja ja muutamat tajikki-ja uzbekkimiehiä.

Eräs piilotellut mies kertoi kuulleensa viikon kuluttua Talibanin saavuttua, että hazarat jotka eivät olleet taistelijoita saivat palata koteihinsa.

Nainen, joka asui Kamazin leirillä, jonne Kabulista ja muista kaupungeista paenneet elivät, kertoi suuren määrän talibaneja tulleen etsimään leirille miehiä ensimmäisenä päivänä. Useimmat miehet pahoinpideltiin ja vietiin pois, osa ammuttiin paikalla. Yhdestä teltasta vietiin kuusi poikaa, seitsemäntoista-kaksikymmentävuotiaita ja heidät ammuttiin teltan edessä. Heidän ruumiinsa lojuivat siinä neljä päivää ennen kuin naisten onnistui lopulta haudata heidät.

Taliban myös etsi hazareja sairaalasta. 13-ja 20-vuotiaat pojat vietiin.

"Näimme yhden hazaran kuljettavan jauhoa ja riisiä jollekin. Jotkut talibanit olivat aamiaisella Arefan-hotellissa. He näkivät hänet ja ampuivat hänet välittömästi."

Kun sukulaiset yrittivät viedä ruumiita ja haudata ne, Taliban pysäytti ja sanoi ruumiiden oltava kaduilla "kunnes koirat syövät niitä", kuten oli tapahtunut kaupungissa tapetuille Taliban-taistelijoille vuonna 1997. Asukkaat onnistuivat hautaamaan osan ruumiista salassa, useimpien jäädessä kaduille useiksi päiviksi kunnes haju ja terveysongelmien pelko sai Taliban-viranomaiset suostumaan ruumiiden hautaamiseen.

Vangituista uzbekeista, tajikeista, turkmeeneista ja muutamat pataanit vapautettiin jonkun tultua sovittelemaan heidän puolestaan.

Hyökkäyksessä Mazar-i Sharifiin myös naiset joutuivat hyökkäysten kohteiksi. Vaikka Taliban yleisesti, toisin kuin useimmat oppositioryhmistä, pidättäytyneet hyökkäämästä ja raiskaamasta naisia sotilastoimiensa aikana, monista Mazar-i Sharifin kortteleista Talibanin kerrotaan pidättäneen nuoria naisia, joiden olinpaikkaa ei tiedetä. Moiset kiinniotot eivät näytä olleen laajamittaisia, ainoastaan tietyt alueet näyttävät olleen kohteina. Tosin Human Rights Watch ei kykene löytämään todistajia, jotka olisivat kyenneet kuvailemaan tapauksia yksityiskohtaisesti.

Kamazin leirillä ollut kertoi Talibanin vieneen leiriltä nuoria naisia samaan aikaan pidättämiensä miesten kanssa. Todistaja kykeni nimeämään neljä tai viisi parikymppistä tyttöä. Karte Arianassa oleva kertoi nähneensä teini-ikäisiä tyttöjä työnnettävän Talibanin Pajeroihin (Mitsubishi Pajero-merkkinen maastoauto, "Pijaro") ja viedyn tuntemattomaan päämäärään.

Kaupungin sairaalassa työskennellyt lääketieteen opiskelija kertoi nähneensä yhden raiskaustapauksen, jossa hoitajana työskentelevä hazaranainen ja hänen sisarensa olivat kävelleet sairaalaan Ali Chopanista. Hoitaja oli pahassa kunnossa ja hänellä oli vatsakipuja. Lääketeteen opiskelija ei kyennyt tutkimaan naista, koska sairaala oli täynnä talibaneja. Muutaman kysymyksen jälkeen nainen sanoi talibanien raiskanneen hänet.

Toinen todistaja kertoi tavanneensa hoitajan, joka oli raiskattu, ehkä saman naisen.

"Hän tuli sairaana taloomme seitsemän tai kahdeksan päivää valloittamisen jälkeen. Hän tuli sairaaksi otettuaan yli kaksikymmentä pilleriä saadakseen itsensä hengiltä. Soitimme alueen lääkäreille, jotka antoivat hänelle jotain vatsahuuhteluun. Hän asui Ali Chopanissa. Hän oli mennyt tarkastamaan talonsa, kun Taliban otti hänet kiinni. Talibanit lukitsivat hänet taloon 20-25 muun nuoren tytön ja naisen kanssa. Heidät raiskattiin joka ilta. He olivat kaikki hazareja. Hän oli ainoa vapautettu. Yksi talib oli sanonut hänelle heidän kaikkien olevan halaal ja että hänen olisi mentävä Qandahariin odottamaan hänen kanssaan avioitumista. Hän antoi hänelle passin ja henkilökorttinsa ja käski mennä Talibanin päämajaan ja sieltä Qandahariin, mutta sen sijasta hän pakeni".

Ensimmäisten viikkojen aikana Taliban pysäytti tarkastuspisteillään kaupungista pakenevia etsien hazareja, etsien aseita ja kuvia, jotka taliban oli kieltänyt.
Hazarojen yrittäessä päästä hazaraenemmistöiselle Hazarajatin alueelle, heidät pysäytti heidän omat Hizb-i Wahdatin joukot, jotka ryöstivät siviileiltä käteistä ja autoja. Lisäksi matkan varrella oli uzbekkien Junbishin ja Jami'atin joukkoja.
Kaksi päivää valtauksen jälkeisen ajan Taliban pommitti tietä BM-21-ohjuksilla, jotka tunnetaan Katyusha-raketteina. Tuntematon määrä siviilejä kuoli Talibanin pommituksissa. Tangi Shadyaniin osuneet raketit tappoivat ainakin viisikymmentä. Yksi silminnäkijä kertoo rakettihyökkäyksessä tielle kuolleesta perheestä, joista kaksi naista ja neljä pientä lasta.

***

Hazarat muodostavat enemmistön Afganistanin keskellä olevalla korkeavuoristoisella alueella Hazarajatilla, ollen myös merkittävä vähemmistö Kabulissa ja Mazar-i Sharifissa. Useimmat ovat shiioja, vähemmistö ismailiitteja.

Toukokuun 2000 verilöylyn näyttämönä toimi paikka lähellä Robatakia Baghlanin ja Samangan maakuntien raja-alueella, josta löydettiin 31 ruumiit, joista 26 arvioitiin olleen siviilejä. Jälkimmäiset olivat pidätettyinä neljän kuukauden ajan ja joitain oli kidutettu ennen teloittamista.

Veriteot Yakaolangin alueella alkoivat tammikuun 8. 2001 ja jatkuivat neljän päivän ajan. Alueen takaisinvaltausta Yhtenäisen Rintaman hazara-johteisilta osapuolilta seuranneissa etsintäoperaatioissa Taliban vangitsi noin 300 aikuista siviilimiestä, joista osa paikallisten humanitaaristen järjestöjen henkilökuntaa. Noin 170 miestä teloitettiin julkisella paikalla keskellä aluetta ampumalla todennäköisesti kollektiivisena rangaistuksena paikallisväestölle, joita Taliban epäili yhteistyöstä Yhtenäisen Rintaman kanssa ja ehkäisemään väestöä toimimaan enää samoin vastaisuudessa.

Taliban-johtaja Mullah Mohammad Omar on lausunut, että siviilien joukkomurhista Yakaolangissa ei ole todisteita ja esti toimittajien pääsyn alueelle, johon pääsemiseksi pääsi ainostaan Talibanin hallitseman alueen yli. Tosin helmikuun 13-14. 2001 alkaen Yhtenäinen Rintama valtasi Bamiyanin, maakunnallisen pääkaupungin, mikä takasi turvallisen pääsyn lentokentälle ja tielle Yakaolangiin.

Suurin osa Hazarajatista, jota on hallinnoinut eri Hizb-i Wahdatin shi'a-puolueet vuodesta 1989 alkaen, tuli Talibanin valtaan syyskuussa 1998 vuoden kestäneen saarron seurauksena. Siirtymävaihe vaati huomattavasti vähemmän siviiliuhreja kuin Mazar-i Sharifin tapauksessa. Joidenkin mukaan tämä johtui Hizb-i Wahdatin alaosaston johtajan Sayyid Mohammad AkbarinTalibanille antamasta liittolaisuudesta, Talibanin vallattua Bamiyanin, suurkaupungin Hazarajatissa. Lopulta Taliban vetäytyi alueelta jättäen alueen nimellisesti Akbarin tai muiden shi'a-komentajien hallintaan, paitsi Bamiyanin, Yakaolangin ja muutaman muun alueen.
Puolin ja toisin valtausten jälkeen joulukuun 28. 2000 Hizb-i Wahdat ja Harakat-i Islami miehittivät Yakaolangin, jolloin muutamat Taliban-puolustajat lähtivät. Silloin Harakat-i Islamin komentaja Moalim Aziz meni paikalliseen sairaalaan ja teloitti haavoittuneen 19-vuotiaan Taliban-sotilaan Amanullah Ubaidullahin, joka oli saamassa hoitoa. Samalla Aziz ryösti sairaalan välineistä ja lääkkeistä. Talibanin vallattua jälleen alueen tammikuussa 2001, Taliban vei loput raskaista välineistä ja kuuden kuukauden lääkevarastot.

Robatak

Toukokuussa 2000 Taliban-joukot teloittivat vangeiksi ottamiaan ismailiitteja hazara-siviilejä lähellä Robatakia, arviolta 31 vankia, joista 26 olivat ismailiitteja hazareja Baghlanin maakunnasta. Heidät pidätettiin neljä kuukautta ennen teloituksia tammikuun 5. ja tammikuun 14. 2000 välisenä aikana.
Tammikuun 5. 2000 Taliban hyökkäsi Naikpain kyläyhteisöön Baghlanissa tullen lava-autoilla aamunkoitteessa ja kokosivat miehiä Bakasista ja muista kylistä. Paikallisten asukkaiden arvion mukaan pidätykset olivat varoitus olla olematta missään tekemisissä Yhtenäisen Rintaman joukkojen kanssa.

Yakaolang, tammikuu 2001

Tammikuun 7. Taliban-joukot aloittivat etenemisen Yakaolangia kohti Bamiyanista valloittaakseen alueen takaisin. Saavuttuaan alueelle he aloittivat talosta-taloon-etsinnät ja kokosivat miespuolisia jäseniä. Avustusjärjestön edessä Taliban oli ampunut kolme läheiseltä alueelta saapunutta kauppiasta. Lopulta Mullah Omarilta tuli julistus lopettaa taistelut ja määräsi vanhimpia lähteä tiedottamaan siitä Hizb-i Wahdatin komentajalle Khalilille. Vanhimmat menivät Khalilin luo, mutta Khalili kieltäytyi lopettamasta taisteluja, joten monet asukkaat alkoivat lähteä alueelta.
Tammikuun 9. Taliban tappoi Kata Khanan hazaravanhimmat, jotka olivat tulleet tekemään sovintoa ja toisessa tapauksessa Bed Mushkinin kylän vanhimmat tapettiin heidän tultua keskustelemaan alueen turvallisuudesta.

Yakaolongin pääteloituspaikka näyttäisi olleen avustustoimisto Nayakissa, jossa Dar-i Alissa pidätetyt teloitettiin.

Verilöylyä Yakaolangissa edelsi Talibanien hyökkäys hazareja ja muita etnisiä vähemmistöjä vastaan pohjoisen Afganistanin keskialueella. Baghlanin ja Samanganin maakunnissa Bamiyanin pohjoispuolella oli ollut Talibanin ja Yhtenäisen Rintaman välisiä taisteluita vuodesta 1998 alkaen. Kontrolloidakseen siviiliväestöä ja varmistamalla sitä olemaan avustamatta Yhtenäistä Rintamaa, Taliban-joukot ovat jatkuvasti pidättäneen miehiä alueen kylistä ja pitämällä heitä pitkiä aikoja panttivankeina.

Toukokuussa 2000 Taliban teloitti joukon siviilivankeja lähellä Robatakin rajaa. Tapettujen tarkkaa määrää ei tiedetä tutkinnan aloittamiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi, mutta alueelta oli löydetty 31 ruumista, joista 26 kuului ismailiiteille hazareille.

---

Talosta-taloon-etsinnät ja pidätykset jatkuivat yhdeksän päivän ajan. Khinjanissa sijaitsevaan Mullah Shahzadin sotilastukikohtaan vangittujen omaiset saivat tehdä vierailuja ja omaisille kerrottiin vangittujen tilasta. Vangit myös olivat lähettäneet kirjeitä, joissa he ilmaisivat uskomuksensa tulevan vapautetuiksi pian. Human Rights Watchin raportoiman mukaan tosin vankeja oli hakattu sähkökaapeleilla ja pakotettu seisomaan ulkona pakkasessa ja lumessa. Yksi vangeista kuoli hakkaamisen jälkeen altistuneena kylmälle. Yhden Pul-i Khumriin sairaalaan siirretyn vangin jalat amputoitiin.

Operaation päätyttyä tammikuun 14. jokainen vanki siirrettiin Pul-i Khumriin, joissa heitä pidettiin vankeina Pul-i Khumrin tekstiilitehtaan yhteyteen rakennettuun asuinrakennukseen ja toukokuun 8. päivän tienoilla heidät siirrettiin tehtaalta. Kun sukulaiset tiedustelivat tilannetta, heitä käskettiin lähtemään alueelta. Yksi henkilökunnasta tosin kertoi vankien laitetun rekan peräkonttiin. Vangit löydettiin myöhemmin kuolleina Hazara Mazarista, noin puolentoista tunnin matkan päästä.

Vankien tapolle ei näy olevan selkeää motiivia. Tappamiset tapahtuivat juuri Talibanin ja Yhtenäisen Rintaman sovittua vankeinvaihdosta Jeddah'ssa, Saudi-Arabiassa. Samoihin aikoihin Yhtenäinen Rintama näyttäisi hyökänneen ja tappaneen talibaneja väijytyksessä Robatakiin johtavalla tiellä.

Yakaolangin takaisinvaltauksen jälkeen kesäkuussa 2001 Mullah Dadullah poltti noin 4 500 taloa, 500 kauppaa ja julkista rakennusta. Vetäytyessään itään he polttivat kyliä ja vangitsivat hazara-siviilejä.

Taliban vetäytyi Mazar-i Sharifista marraskuun 9. 2001.

Khawajaghar, Takharin maakunnassa tammikuussa 2001, Taliban teloitti 31 uzbkkia vetäytyessään alueelta.

Toukokuussa 2001 uzbekkienemmistöisessä Zarissa, Balkhin kaupungissa Taliban otti vallan Abdul-Rashiid Rustum joukoilta hallittuaan sitä viikon. Monet asukkaat pakenivat, mutta jäljelle jääneet tapettiin, jotkin talot poltettiin ja osa kuljetettiin vankilaan Kandahariin.

***

Per Tam 08, 2016 9:43 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤#####< >#####¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Pako Bagramista

Abu Nasir al-Qahtaani:

"Allahin, Armeliaan, Armahtajan Nimeen. Tämä on viesti Amerikan sialle Bushille ja hänen saastalleen Amerikan armeijalle Afganistanille, sekä horjuville ja saamattomille tiedustelupalveluille. Allahin Luvalla saavutamme Mujahidiinien paikat ja palaamme Allahin Luvalla taistelemaan teitä vastaan ja ylistys olkoon Allahille, Hänen Lähettiläälleen ja uskoville. Ja Allah on Suurin..."


Tahdon Allahin Luvalla esitellä teille, miten pakenimme amerikkalaisten vankilasta Bagramissa. Amerikan Bagramin tukikohta on yksi suurimmista tukikohdista koko Aasian maanosassa, vahvuudeltaan noin 13 000 sotilasta ja myös sen lisäksi 6 000 sotilasta liittolaisista, Saksasta, Japanista, Egyptistä, Emiraateista ja muista maista.

Rakennus on amerikkalainen vankila. Tämä huone oli erityisesti arabeille, noin yksitoista arabia. Muut arabit siirrettiin Guantanamoon. Amerikkalaiset laittoivat esteen meidän ja afgaanivankien välille katkaisemaan yhteyden meidän ja afgaanien välillä. Ajatus pakenemisesta tuli ensimmäisen kerran tämän esteen asettamisen jälkeen, koska tämä este estää vartijan näkemisen, joten hänkään ei näe meitä. Puhuin tästä Shaykh Abu Yahya al-Libi, Abu Mu'adh as-Suri ja veljellemme Abu Faruuq al-'Iraaqille ja muille arabeille, mutta ei kaikille arabeille. Sovimme salaisesti pakenevamme Allahin Kaikkivaltiaan Luvalla. Ensimmäinen tavoitteemme oli paeta tästä nöyryytyksestä ja orjuudesta kaikin mahdollisin keinoin, vaikka menehtyisimme yrittäessämme. Meillä ei ollut kärsivällisyyttä tälle nöyryytykselle ja häpeälle.

Abu Faaruuq al-'Iraaqi:

Maitsemme joitain asioita, joita tapahtui minulle henkilökohtaisesti ja veljilleni, uskottomien halveksuessa uskontoa, muslimien uskoa ja mitä tämä kidutus teki kehoillemme ja mitä tapahtui veljillemme näissä vankiloissa.

Uskottomat pakottivat minut kumartamaan kuulustelijoille, pakolla, alistaen ja vallankäytöllä. Ja he halveksuvat Pyhää Qur'aania sanoen minulle erityisesti:
"Onko tämä Koraani, jota luet paljon? Onko tämä sinun Koraanisi?" Sitten hän otti sen ja heitti maahan ja tallasi ja tallasi sitä. Allah kirotkoon heidät!

Ja he nauravat yhdessä ja me pyydämme Allahia antamaan meille voiton ja voimaa kostaa heille Allahin Luvalla, Amiin.

Ja he kirosivat Allahia avoimesti ja päivittäin, pilkaten adhaania ja muita uskonnon merkkejä. Allah antakoon meille heidän niskansa ja olkapäänsä, Amiin.

Ja he kiduttivat riiputtamalla yhtä meistä päivittäin joko molemmista käsistään tai yhdestä kädestään. Mitään lepoa he eivät anna, päivin ja öin vain:
"Nouse ylös, istu alas, nouse ylös, istu alas, älä nuku, älä kosketa maata, älä makaa." He eivät anna vettä, eivätkä ruokaa. Ja tätä tapahtui adh-Dhalamin vankilassa Kabulissa, kuukausiksi sidottuna kädestä seinään, ilman vapaaksi pääsyä, pelkkä sanko tarpeille ja se siitä, ruokaa annetaan vain kahden, kolmen päivän välein.

Abu Yahya al-Libi: Ja tätä adh-Dhalamin vankilaa pidetään Amerikan tiedustelun suurimpana vankilana, ei ainoastaan Afganistanin tasolla, vaan keskusvankilana, jossa kidutetaan veljiä tietojen saamiseksi. Eikä siellä ole pelkästään Afganistanissa tai Pakistanissa kiinnijääneitä arabeja, vaan Mujahidiineja kaikkialta maailmasta heitettyinä sinne alas, jotkut jääneet kiinni Thaimaassa ja tuotuina adh-Dhalamin vankilaan, tai kidutuksen vanilaan, kuten veljet kutsuvat sitä Kabulissa. Ja se sijaitsee Karzain yksityisen lentokentän kupeessa.

Ja jotkut veljet tuotiin Indonesiasta, joiden mukana oli veli Faaruuq, veljiä Somaliasta, veljiä Egyptistä...Kaikkialta maailmasta tuotuina Amerikan tiedustelun pääpaikkaan, josta tiedustelupäällikkö David sanoi: "Tuomme tänne ne, jotka ovat hyvin vaarallisia meille." Joten se on Amerikan keskusvankila pahimpien kidutusten tekemiseksi, joista emme ole kuulleetkaan.

Abu Mu'adh as-Suri:

Olin itse vankilassa noin kahdeksan ja puoli kuukautta. Olin kuukauden tai puoli kuukautta käteni sidottuina pienellä ketjulla. Huoneessa oli sanko. Musiikkia 24 tuntia vuorokaudessa, erityisesti Ramadhaanina. Tavallisesti ne olivat länsimaisia lauluja ja Ramadhaanin alkaessa he toivat itämaisia, libanonilaisia, egyptiläisiä ja kaikkia arabilauluja.

Abu Naasir al-Qahtaani:

Olin tässä adh-Dhalamin vankilassa kolmesta neljään kuukautta. Kautta Allahin vannon, että käteni oli kahlittu seinään ja teimme tarpeemme samalle paikalle. He toivat sangon tehdäksemme asiamme. Emme rukoilleet paitsi sanoin. Ruokaa saimme vain kerran kahdessa, kolmessa päivässä.

Abu Faaruuq al-'Iraaqi:

Ja puhumattakaan veljien riisumisesta alasti vankilassa, vaikka oli hyvin kylmää keskellä talvea. He riisuivat veljeltä vaatteet ja kaatoivat kylmää vettä päälle. He, jotka väittävät olevansa ihmisoikeuksien lipunkantajia, tulevan Mujaahid-veljen luo ja raiskaavat hänet. Allah on kunnioittanut Mujahidia, mutta koettelee ketä tahtoo. Pyydämme Allahia maksimoimaan hänen palkkionsa ja vapauttamaan hänet ja kostamaan uskottomille.

Shaykh Abu Yahya al-Libi:

Kuten tiedetään uuden henkilön tullessa Bagramin vankilaan, on tarina itsessään. Kuten kaikki tietävät, henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan, mutta amerikkalaisille henkilö on syyllinen ja rikollinen kunnes todistettu syyttömäksi, eikä ole väliä, onko hänen viattomuutensa todistettu vai ei.

Kun uusi vanki tuodaan, hän on peloissaan ja kylmissään, kädet ja jalat sidottuina, sijoitetaan pieneen huoneeseen odottamaan, johon tuodaan ryhmä koulutettuja koiria ja tietenkin hän on silmät sidottuina, jotta hän voisi vain kuulla korien haukunnan. Hän istuu ja herää koirien haukuntaan ja koiran naama on hänen naamassaan kiinni, toisinaan harjaten häntä käpälillään ja näin jatkuu kunnes hän lähes menettää järkensä. Sen jälkeen vanki viedään kahden sotilaan kantamana karkeasti ja väkivalloin toiseen isoon huoneeseen. Huoneessa on mies seisomassa hänen edessään ja takanaan seitsemän tai kahdeksan sotilasta, joiden joukossa nainen tai kaksi. Sitten hänen naamansa edessä kiljutaan hänen seisoessa punaisen ympyrän keskellä. Sen jälkeen hänet määrätään riisumaan vaatteensa, amerikkalaisten edessä ja jos hän kieltäytyy, hänen vaatteensa revitään hänen yltään pakolla. Sen jälkeen hän saa uuden nimensä, joka on vankinumeronsa, punaisen haalarinsa ja 24 tuntia eristyshuonetta, silmät sidottuina ja korvat tulpattuina.

Abu Mu'adh as-Suri:

Yksi veli oli vankilassa, joka kertoi meille, että keskellä talvea palestiinalainen tulkki ja amerikkalainen kuulustelija kaatoivat hänen päälleen tynnyrillisen kylmää vettä ja veli alkoi huutaa Allahia. Kuulustelija kysyi:


"Missä on Allah nyt auttaakseen sinua?"


Abu Faaruuq al-'Iraaqi:

Ja Bagramin vankilassa heidän toimiinsa kuuluu solvata Jihadia ja Mujahidiineja ja jopa Profeettaa, Rauha ja Siunaukset hänelle. He pilkaten sanovat:
"Muhammad on terroristi."

Ja he sanovat sen pilkatakseen, mutta totuus on, että Allah lähetti Muhammadin -Rauha ja Siunaukset hänelle- puhdistamaan maailma Shirkistä ja monijumalaisuudesta ja saastasta. Joten Profeetta (S) lähetettiin miekalla sanoen quraishilaisille: "Minut on lähetetty luoksenne teurastus mukanaan."

Ja he myös uhkaavat tehdä sodomiaa kuulustelujen aikana ja myös uhkaavat tuoda vaimosi ja raiskata hänet edessäsi ja muita henkisiä kidutuksia. Mitä me sanomme eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä noissa kuulusteluissa tapahtui.

Shaykh Abu Yahya al-Libi:

Nuo amerikkalaiset rikolliset luulevat olevansa ihmisoikeuksien herroja ja kutsuvansa naisten vapautukseen ja pelastavansa naiset sortamiselta.

Punaisen ristin nimi osoittaa todellisuuden, se on risti ja heidän liittolaisensa. Heidän sallitaan tulla Bagramin vankilaan ja hekin sanovat, ettei nähneenä eri vankiloita ole nähneet mitään sellaista kuin Bagram. Mutta adh-Dhalamin vankilaan ja muihin heidän ei sallita tulla, sillä amerikkalaiset tietävät niiden aiheuttavan ongelmia heille.

Oli nainen Pakistanista. Hän oli kokonaiset kaksi vuotta eristyssellissä Bagramin vankilassa yli 500 miehen joukossa. Hänen mennessään kylpyhuoneeseen amerikkalaisen uskottoman saattaessa laittaen kätensä hänen olkapäälleen ja toisen selälleen, naisen jalat ja kädet sidottuina häntä kohdellaan samoin kuin miestä jopa vaatetuksessaan, samanlaisessa punaisessa haalarissa kuin veljet Guantanamossa ja Mujahidiinit Bagramissa. Nainen oli siellä, kunnes menetti järkensä, hänestä tuli mielipuoli, hakaten ovea ja huutaen päivin ja öin ja häntä kutsutaan numerollaan 650, eikä hänellä ole ketään jolle puhua.

Abu Nasir al-Qahtaani:

Arabihallitsijoille ja niille hallitsijoille, jotka sanovat olevansa muslimeita:

Kautta Allahin tämä nainen oli tässä vankilassa kaksi kokonaista vuotta, joten minä ja veljeni, Abu Yahya ja muut veljet yritimme pelastaa sisaremme tästä nöyryytyksestä ja vankeudestaan, joten aloimme nälkälakon yhdeksäksi päiväksi, kieltäydyimme syömästä ja juomasta yhdeksäksi päiväksi, kunnes amerikkalainen kuulustelija tuli kysymään, miksi emme syö. Sanoimme: "Emme syö kuollaksemmekaan, ennen kuin tämä nainen lähtee tästä vankilasta." Ja Kaikkivaltiaan Allahin Siunauksella Allah sai hänet ulos ja sitten Allah palkitsi meidät saamalla meidät ulos ja kaikki ylistykset ovat Allahille.

Kuka on vastuussa noiden viidensadan syyttömyydestä? Tiedetään afgaanien olevan köyhiä, taloissa naisia ja lapsia ja vanhuksia, kuka tuo rahaa heille paitsi nuo vangit, jotka amerikkalaiset veivät väkisin ja kiduttivat, vaikka ei ollut edes mitään todisteita, mutta nuo siat tulivat ylimielisiksi pitäen heitä vangittuina vuosia.

Abu Mu'adh as-Suri:

Yksi afgaaneista, joka ei ollut edes Taliban, eikä al-Qa'idah, ilman mitään kontakteja ja oli itse asiassa vastaan. Amerikkalaiset epäilivät häntä, toivat hänet vankilaan ja alkoivat kuulustelut. He toivat hänelle Pyhän Qur'aanin ja kysyivät onko tämä Koraani. Ja hänen vastatessaan kyllä he sytyttivät sen tuleen ja käskivät katsomaan sitä. Lisäksi Bagramin vankilassa on myös iso risti, jotta he voisivat suututtaa vankeja.

Abu Nasir al-Qahtaani:

He ovat ylpeitä voidessaan nostaa ristin muslimimaihin, tähän muslimimaahan, joka taisteli Islamin ja muslimien puolesta ollen Jihadin etulinja ja laukaisualusta Jihadille oli tässä maassa ja petturit ja sulttaanin oppineet -nuo petturit oppineet- mahdollistivat amerikkalaisten tulla tähän maahan valheellisine todisteineen ja sanoineen...


Ja heidän tavoistaan kiduttaa eivät rajoitu psykologiseen ja fyysiseen kidutukseen, vaan he käyttävät myös seksuaalista viettelyä saadakseen tietoa - kuten tapahtui monille afgaaneille, sillä he tietävät arabien pitävän hyvin kiinni uskonnostaan ja myös afgaanit, mutta tietävät arabien pitävän kiinni enemmän ja ollen ihmisiä kauimpana sellaisista asioista. Joten tahtoessaan koetella vankia, he vievät hänet erikoishuoneeseen tutkittavaksi ja television ja videonauhurin eteen ja he näyttävät pornografisia videoita ja elokuvia ja sanovat:
"Katso!" Joten jos mies on heikko hän jää sinne videon päättymiseen asti ja jos hän pelkää Allahia Kaikkivaltiasta sanoen: "Etsin Allahista turvaa, en voi." He sanovat: "Ei tämän katsomisessa ole mitään väärää." Tai he antavat hänelle riettaita lehtiä ja kehottavat katsomaan ja sen jälkeen, vaihe vaiheelta he värväävät jotkut jopa sotilaiksi ja käännyttävät heidät agenteiksi tällä tavoin.

Abu Mu'adh as-Suri:

Yksi veljistä istui amerikkalaisen psykiatrin kanssa ja veli oli uupunut kidutuksesta ja vihainen, joten hän kysyi lääkäriltä, onko tämä ristiretki vai ei? Lääkäri vastasi:
"Kyllä, tämä on ristiretki." Ja tämän sanoi lääkäri. Ja toinen veli istui amerikkalaisen naiskuulustelijan kanssa ja veli kysyi tältä: "Sano suoraan onko tämä ristiretki?" Joten kuulustelija vastasi:"Kyllä, suoraan sanottuna tämä on ristiretki, ei mitään terrorisminvastaista sotaa, tai jotain."

Abu Nasir al-Qahtani:

Ensimmäiseksi pakenemispäivä tulisi olemaan lomapäivä, sunnuntai ja amerikkalaisten viikonloppu. Toiseksi on vaihdettava vaatteemme, sillä vankien vaatteet olivat keltaiset ja siniset, joten meillä oli vain siniset vaatteet. Kolmanneksi jokainen meistä järjestäisi makuupaikkansa siten kuin siellä näyttäisi jonkun nukkuvan, jos sotilas tulee huoneeseemme lähdettyämme, nähden vain makuupaikan ja luullen jonkun nukkuvan siellä.

Sovittuna yönä, 7.10.2005 Abu Faruuq, joka on kokenut lukkojen tiirikoinnissa, tiirikoi lukon. Sen jälkeen menen ulos ovesta ja meidän ja vartijoiden välillä on vain se yksinkertainen este, muistaen amerikkalaisten liikkuvan paljon. Kuitenkin tuolloin Allahin Siunatessa heidän liikkumistaan oli vain vähän.

Menin ulos tästä ovesta ja perässäni tuli veli Abu Faruuq. Sen jälkeen siirsin estettä kahden oven (arabien ja afgaanien ovien) välissä ja keskimmäisessä ovessa oli yksi lukko jäljellä ja se oli puinen ovi. Menin oven alle ja avasi ovessa olevan luukun antaen Abu Faruuqille mahdollisuuden tulla ulos.
Sovimme, että viimeinen lähtevä henkilö olisi Abu Mu'adh, joka lukitsee ovet kuten ne olivat, jotta tämä sika amerikkalainen vartija lähestyessään näkisi kaiken olevan kuten tavallisesti.

Sen jälkeen Abu Yahya tuli ulos ja sen jälkeen Abu Mu'adh, joten meitä oli neljä piilottelemassa vesisäiliön takana. Neljä amerikkalaista tulivat vartijan luokse viideksi minuutiksi, tupakoimaan ja menivät sen jälkeen takaisin sisälle. Menimme ovelle ja onnistuimme avaamaan sen alapuolelta. Hallin sisäpuolella on seinä ja katossa kohdevalaisimet osoittamassa juuri tähän suuntaan, joten seinään jäi varjo. Ja Kaikkivaltiaan Allahin Siunauksella tämä pimeys esti amerikkalaista ajoneuvoa näkemästä meitä, sillä laittamalla ajovalot päälle he olisivat nähneet meidät. Yritimme kiivetä aidan yli, jonka päällä oli piikkilankaa, mutta emme ylettäneet. Aita oli hyvin vahvaa, eikä sitä voinut repiä auki.
Tällöin seitsemän amerikkalaista tuli ovelle ja kohti meitä noin 10-15 metrin päähän. Kautta Allahin, mikään ei estänyt heitä näkemästä meitä paitsi pimeys, Allah ja sen jälkeen pimeys. Rukoilimme Allahia Kaikkivaltiasta sokaisemaan heidät näkemästä meitä ja kaikki ylistykset Allahille, Allah vastasi pyyntöömme. Amerikkalaiset kääntyivät ja menivät sisälle vankilaan.
Pyysimme Allahia poistamaan tämän aitaongelman ja Allahin Kaikkivaltiaan siunauksella Abu Yahya Du'an jälkeen avasi yhden näistä hakasista ja tämä oli merkki Kaikkivaltiaalta Allahilta ja tämä oli vaarallisin läpikäymämme tilanne ja kaikki ylistykset Allahille, joka vastasi Du'ahimme.

Menimme aukosta ulos yksi kerrallaan, jokaisen välillä noin viisi tai kolme minuuttia. Meillä oli siniset housut ja keltainen paita, joten poistimme paidat ja he löysivät ne vasta kahden päivän kuluttua. Ryömin avoimelle paikalle, joka on valoisa ja tämä paikka varjoisa. Paikalla seisoneen ajoneuvon tehtävä oli valaista paikkaa ja ryömimme näiden betoniesteiden taakse. Ryömimme tämän ajoneuvon alle ja veljeni seurasivat perässäni. Amerikkalainen sotilas tuli ulos ja seisoi näiden autojen välissä. Amerikkalainen meni takaisin autoonsa, käynnisti sen. Kun amerikkalainen meni ajoneuvoon, Abu Faruuqin onnistui paeta auton alta. Sen jälkeen aloimme ryömiä ajoneuvojen alla, joita oli 18 tai 20. Liikuimme hitaasti, sillä amerikkalaiset liikkuvat paljon tällä alueella. Sen jälkeen pääsimme paikalle, jossa on iso vartiointipaika ja onnistuimme al-Hamdulillah lähtemään sen edestä. Ylitimme tämän alueen, jossa tämä rakennus on, aarian alueen, neliönmuotoisen, jossa on paljon valaistusta eikä mitään esteitä, kuten autoja, ei mitään minkä alle piiloutua. Joten päätimme, että käyttäydymme kuuin olisimme amerikkalaisia sotilaita, sillä tällä paikalla oli Amerikan armeijan insinööriosaston divisioona, puusepät [Pioneerit? -AR] Otin puisen pöydän ja pidin sitä suojana minun ja amerikkalaisten sotilaiden majoituksen välillä. Kävelin kuin olisin amerikkalainen sotilas kantamassa jotain. Kävelin varjoisaan paikkaan asti. Sen jälkeen Abu Mu'adh seurasi kantaen metallista tuolia. Abu Faruuq ei kantanut mitään ja Abu Yahya pelkkää puunpalaa. Keskellä tietä amerikkalainen naissotilas tuli ulos, mutta Allah sokaisi hänet näkemästä häntä.

Avasimme aukon uuteen aitaan, jonka läpi pääsimme ulos. Amerikkalainen ajoneuvo ilmestyi paikalle, joten menimme maiksi, kunnes ajoneuvo ajoi ohitsemme. Sen jälkeen voimme kulkea vapaasti. Kello oli 1.30 aamulla.

Saavuimme kilometrin matkan jälkeen lentokoneiden pääkiitoradalle. Päätimme, että meidän olisi kuljettava oikealle, sillä lentokoneet laskeutuvat tähän suuntaan ja nousevat tuohon suuntaan, tai päinvastoin, niin tällä puolella ei ole amerikkalaisten rakennuksia, vaan ne ovat joko oikealla tai vasemmalla.

1,5 kilometrin jälkeen olimme kentän päässä ja tyhjän erämaan edessä. Alueella on ollut ehkä miinoitusta venäläisten ajoista lähtien. Onnistuimme Allahin Siunauksella pääsemään yli paikan, joka tyhjä miinoista, joiden jäljet näkyivät ja saavuimme viimeiselle aitaukselle.

Kautta Allahin, emme uskoneet pääsevämme pakenemaan tästä tukikohdasta, sillä olimme kuulleet median liioittelevan tästä tukikohdasta, sen olevan linnoitettu, eikä edes kyyhkynen pääse sieltä ulos. Kuitenkin tämä on valhetta ja Allah paljasti ja nöyryytti heitä pakenisellamme tästä tukikohdasta.

Tästä ja kaikki ylistykset Allahille, Maailmojen Herralle ja siunaukset ja rauha Profeetoille ja Lähettiläille.

Abu Mu'adh as-Suri:

Allahin, Armeliaan, Armahtajan Nimeen...

Veljeni, Allahin rauha, armo ja siunaukset teille, as-Salaamu 'alaikum wa Rahmatullaahi wa Barakatuhu.

Ensinnäkin, kiitokset Allahille, joka pelasti meidät uskottomilta, emme tiedä miten voisimme kiittää Kaikkivaltiasta Allahia tästä suuresta siunauksesta.

Päästyämme ulos Bagramista, viimeisen aitauksen ja sulkupaikan jälkeen, saavuimme kyliin. Emme voineet uskoa pääsyämme ulos Bagramista.

Kävelimme ja kävelimme ja saavuimme savimajatalojen luokse. Pelkäsimme sen olevan luopioille kuuluva tarkastuspiste, mutta ylistys Allahille ne olivat tavallisia taloja. Kävelimme kylän läpi ja välttelimme ihmisiä ja autoja. Kuulimme adhaanin ja jouduimme piiloutumaan korjattuun heinään, rukoilimme fajrin nopeasti ennen aamun valoa. Olimme heinissä noin kello viiteen tai kuuteen, kun aloimme kuulla hälytysääniä Bagramin tukikohdasta. Tiesimme heidän havainneen meidän paenneen.

[Abu Nasir al-Qahtaani:Pakenimme kello 11 yöllä Allahin Siunauksesta, eivätkä he havainneet sitä paitsi kello seitsemän tai kahdeksan aamulla. Melkoisia typeryksiä. Kaikki ylistykset Allahille.]

Tämä on tietysti heidän asenteestaan, koska he ovat ylimielisiä ja varmoja: He sanovat: "Miten vanki viosi karata meiltä? Kuka voisi hyökätä Bagramiin?"

Vehnän omistaja tuli poikansa kanssa ja nähdessään Abu Nasirin alkoi kysellä pashtuksi kuka tämä on. Abu Nasir -Allah hänet palkitkoon- alkoi puhua hänelle, sanoen olevansa muslimi, arabi ja paenneensa uskottomilta. Kuullessaan sen, mies rauhoittui. Abu Nasir kertoi meidän tarvitsevan vettä ja mies suostui. Lähdettyään poikansa kanssa päätimme paeta, jos mies puhuu joidenkin kanssa. Meillä oli vain housut ja yläruumiit paljaina. Sadan metrin päässä oli paljon ihmisiä ihmetellen meitä.

Helikoptereita alkoi tulla ja mennä, mutta ylistys Allahille, Kaikkivaltias Allah piilotti meidät heiltä.

{Ja laitoimme esteen heidän eteensä ja taaksensa ja peitimme heidät, jotta he eivät näe} [Qur'aan 36:9]

Abu Nasir al-Qahtaani:

Kautta Allahin, Allahin Siunauksella siitä ajasta, kun lähdimme Bagramista, kunnes pääsimme Talibanien luokse, asuimme monta päivää ihmisten kanssa, jotka ottivat meidät vastaan kyynelehtien ja halaten. Nuo Afganistanin ihmiset, joiden amerikkalaiset väittävät valittavan al-Qa'idah'sta ja Talibanista, he ottivat meidät vastaan kyynelehtien ja halaten ja kiroten amerikkalaisia ja pyytäen amerikkalaisten hävittämistä Afganistanista.

Abu Nasir al-Qahtani:

Sanomme vilpittömille totuudellisille oppineille, nousemaan kuten nousi mies ja vapauttamaan kärsimyksistä kuten Profeetta -Rauha ja Siunaukset hänelle- määräsi teitä tekemään ja kehottamaan tätä kansaa tähän siunattuun toimeen ja kehottamaan heitä liittymään veljiimme tälle taistelukentälle 'Iraaqiin ja Tsetseniaan, jotta voimme tappaa tämän vihollisen, joka tuli murskaamaan Islamin ja muslimit. Ja minä tällä paikalla veljieni edustajana vannon kautta Kaikkivaltiaan Allahin, että pysymme täällä taistellen noita amerikkalaisia vastaan, kunnes he häipyvät tästä siunatusta maasta, lähtevät 'Iraaqista, Palestiinasta, Arabian Niemimaalta Allahin Kaikkivaltiaan Luvalla ja verellämme nuo siat hävitetään näistä siunatuista maista. Ja kehotan entisiä Mujahidiineja, jotka taistelivat venäläisten aikaan tässä maassa, palaamaan maahan ja liittymään veljiinsä, joiden käsissä Venäjän karhu lyötiin ja murskattiin tässä maassa.

Abu Faaruuq al-'Iraaqi

Sanon Ummah'lle ja muslimeille yleensä Allahin sanat: {Te, jotka uskotte! Älkää ottako juutalaisia ja kristittyjä liittolaisiksenne [ystäviksi, suojelijoiksi, auttajiksi], sillä he ovat toistensa liittolaisia. Ja joka ottaa heidät ystävikseen, niin totisesti on yksi heistä. Totisesti Allah ei johdata sortajia.} [Qur'aan 5:51]


Abu Yahya al-Libi: Khutbah:

Kaikki ylistykset Allahille, joka auttoi palvelijaansa, vahvisti sotilaitaan ja murskasi [i]ahzaabin Yksin.[/i]


Kolmen pimeä sorron ja tukahduttavan vuoden jälkeen, joina maistoimme vankeuden kitkeryyttä ja näimme miesten alistamisen. Epäuskon ja uskottomien viha Allahin liittolaisia ja uskovia vastaan ruumiillistuessa edessämme, Allah Kaikkivaltia antoi meille mahdollisuuden seistä kunnian maalla, Jihadin paikoilla, josta palaamme Ummah'aan, sen loistoon ja palauttaen Ummah'lle sen kunnian toivoen Kaikkivaltiaan Allahin pitävän meidät vakaina tällä tiellä ja suosivan meitä kauniilla lopulla, marttyyriudella Hänen tähtensä.

Olemme nähneet uskottomien sorron, jotka ylpeilevät oikeudenmukaisuudella ja tasa-arvolla, nostaen suvaitsevaisuuden, tasapainon ja rakkauden symboleita, näimme tämän läpi heidän raivonsa, epäuskonsa ja vihamielisyyden, josta Allah Kaikkivaltias kertoi meille, varoittaen meitä useissa jakeissa ja monissa kohdissa Kirjassaan...Sillä Allah sanoo:

{Te, jotka uskotte! Älkää ottako Bitanah [neuvonantajia, konsultoivia, suojelijoita, auttajia ja ystäviä jne] niitä, jotka ovat uskontonne ulkopuolella, sillä he eivät herkeä tekemästä parhaimpaansa turmellaksenne teidät. He toivovat vahingoittavansa teitä vakavasti. Viha on jo ilmennyt heidän suistaan ja mitä heidän rintansa kätkevät on vielä pahempaa.} [Qur'aan 3:118]

Olemme nähneet heidän vihansa ja raivonsa ja vihansa Allahia, Hänen Lähettilästään ja Kirjaansa ja uskovia kohtaan, mikä on vahvistanut meidän kiinnipitämistä uskonnostamme, vahvistanut varmuuttamme Allahiin ja uskoomme, sillä olemme Totuuden kansa ja Islamin ihmiset Profeetta Muhammadin sallallaahu 'alaihi wa sallam seuraajia.
Olemme nähneet uskottomilta, heidän raivostaan ja vihastaan, että tämä sota, jonka he kohottivat 'sodaksi terrorismia vastaan' on todellisuudessa sota Kaikkivaltiaan Allahin uskontoa vastaan ja sota Allahin palvelijoita vastaan, uskovia ja oikeamielisiä Mujahidiineja vastaan. Olemme nähneet vankea idästä ja lännestä, arabeja ja ei-arabeja, mustia ja valkoisia, kuulleet sen kuffarien suista, lukeneet heidän kirjoistaan, että he eivät tahdo mitään muuta kuin kitkeä Islam, ottaen hyötyä olosuhteista ja kostamaan mitä maistoivat aiemmin uskovien käsissä.

Tämä on sota, jota eivät aja ristiretkeläiset yksin, vaan jossa ristiretkeläiset ovat liittoutuneet luopioiden kanssa, jotka tekivät kaikkensa tarjotakseen kaikkensa, arvokkaan ja arvottoman vahvistaakseen ystävyyttään ristiretkeläisten kanssa ja tarjoamaan täydellistä tottelevaisuutta ja tukea omaisuudellaan, tiedustelullaan ja kaikella, mitä heillä on.

Se on globaali sota Islamia ja muslimeita vastaan, kaikkien uskottomien johtamana. Juutalaiset osallistuvat siihen, kristityt ja tekopyhät. Luopiot avasivat ovet Egyptissä, Jordaniassa, Saudi-Arabiassa, Jemenissä, Libyassa, Mauritaniassa ja kaikkialla maan päällä on vihaisille ristiretkeläisille kuuluvia vankiloita, jossa Allahin liittolaiset saavat maistaa pahimpia ja vahingollisimpia kidutuksen muotoja. Kysykää, mitä veljemme ovat maistaneet Jordanian vankiloissa, Pakistanissa tai täällä Afganistanissa vangittuja Mujahidiin-velijiämme, jotka jäivät kiinni Jemenissä tai Euroopan maissa ja vietiin Jordaniaan, joka on ristiretkeläisten suurimpia vankiloita, ei edes luopioiden omistamia, jossa he maistoivat erilaista kidutusta niin, että toivoisivat olevansa ristiretkeläisten vankiloissa. Vankilat, missä näimme luopioiden tarjoavan täydellisesti tukeaan juutalaisille ja kristityille.

Totisesti totuus on kitkerä ja meidän on tiedettävä se. Totuus on kitkerää ja todellisuus ankaraa, ja meidän on sanottava se, hyväksyttävä se, jotta voimme valmistautua tarkkaan ja vahvaan suunnitelmaan tämän katkeran todellisuuden muuttamiseksi.

Oi muslimit! Jihad Allahin Kaikkivaltiaan tähden on pakollista, sitovaa meille pelastaa vangit sortajien vankiloista, joissa vangit saavat tuhansia ja taas tuhansia kärsimyksiä ja tuskia päivittäin, nöyryytyksestä ja hakkaamisesta ja mitä he kokevat heitä kiduttavien tyrannien, Allahin vihollisten käsissä.

Totisesti kunnian palauttaminen tälle Ummah'lle ja totisesti palaaminen jaloihin Islamin lakeihin tässä puhtaassa maassa ei ole pelkästään afgaaneille, eikä pelkästään ei-arabeille. Totisesti se on sitovaa koko Ummah'lle. Totisesti se on sitovaa minulle, sitovaa hänelle ja sitovaa sinulle. Totisesti en seiso täällä, kautta Allahin jos tahtoisimme mukavuuksia ja helppoutta, mikä katoaa muutamassa päivässä. Tahdomme Tuonpuoleisen mukavuuksia, janoamme Islamin kunniaa tähän maailmaan ja tahdomme olal Allahin Kaikkivaltiaan puolella Ylösnousemuksen päivänä. Siitä syystä ja kaikki ylistykset Allahille tästä suuresta siunauksesta meille, Hän valitsi meidät tähän, lupaamme Hänelle, kaikkine keinoinemme, niin kauan kuin olemme täällä, taistella noita rikollisia vastaan, repien heidät Afganistanin maasta, sillä emme jätä tätä maata Allahin luvalla, niin kauan kuin kykenemme, kunnes Totuus on palautettu sen oikeamielisille omistajilleen ja kunnes jalo Islamin laki palaa tähän puhtaaseen maahan ja kunnes sorretut on vapautettu ja jos ei, niin sanon itsestäni, miten häpeällistä minun on pitää Qur'aania kädessäni.

Ja Allahin rukoukset johtajallemme, Muhammadille, hänen perheelleen ja seuralaisilleen.
Allah on Suurin, kunnia kuuluu Allahille, Hänen Lähettiläälleen ja uskoville.


Allaahu Akbaar!

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤#####< >#####¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Per Tam 08, 2016 9:43 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Talibanin vastarinta

Kesäkuun 28. 2005: Ohjuskranaatti pudottaa yhdysvaltalaiskopterin tappaen miehistön kaikki 16.

Joulukuun 10. 2005, autopommi Kabulissa kohteenaan ISAF-joukkojen saattue tappaa yhden siviilin, vahingoittaen ISAF:in kulkuneuvoa.

Tammikuun 5. 2006, pommittaja Tirin Kotissa tappaa ainakin kymmenen siviiliä. Talibanin kohteena oli Yhdysvaltain Afganistanin suurlähettiläs.

Tammikuun 14. 2006, pommi Khost Cityssä tappaa kaksi lasta ja haavoittaa 19. Lapset olivat juhlimassa 'Iidiä.

Tammikuun 17. 2006, painiottelua seuraamaan tullessa yleisössä räjähtää pommi tappaen ainakin 24 siviiliä Spin Boldakin kylässä Kandaharin maakunnassa.

Helmikuun 7. 2006, tienvarsipommi tappaa neljä työntekijää Farahin maakunnassa. Kandaharissa pommittaja tappaa kuusi poliisia ja viisi siviiliä iskussa poliisiasemalle.
Silminnäkijän mukaan pommi räjähti -ei ottelun aikana- vaan ottelun päätyttyä poistuvien ihmisten keskellä.

Talebanin puhemies tiedotti Talebanin olleen vastuussa, mutta myöhemmin perui Talibanin olleen vastuussa. Joidenkin afgaanilähteiden mukaan pommin kohteena olivat ottelua seuraamaan tulleet afgaanihallituksen viranomaiset, ja Talebanin peruneen olleensa pommittaja suuren siviiliuhrimäärän takia. Afgaaniviranomaisia ei uhreissa raportoitu.

Maaliskuun 11. 2006, kuusi tietyöläistä otetaan panttivangiksi, joista neljä teloitetaan. Neljä teloitettua olivat Talebanin mukaan vakoilijoita. Puhemies jatkoi sanomalla: "Tapamme kenet tahansa amerikkalaisia auttavan."

Maaliskuun 12. 2006, kaksi pommittajaa laukaisevat pommivyönsä afgaanipoliitikko Sibghatullah Mojaddedin tullessa toimistostaan autolleen. Neljä ohikulkijaa kuolee.

Huhtikuun 8. 2006, pommittajan kärry Italian ISAF-joukkojen "maakunnallisessa jälleenrakennustiimissä" tukikohdassa Heratissa tappaa portinvartijan ja kolme siviiliä.

Huhtikuun 11. 2006 kolmesta Yhdysvaltain sotilaskohteeseen Kunarin maakunnassa Asadabadissa ammutusta raketista yksi osuu kouluun tappaen seitsemän lasta.

Huhtikuun 25. 2006, kaksi kauko-ohjattua miinaa kohteenaan koalitiojoukot tappavat kaksi siviiliä Kabulin lentokentän tiellä.

Huhtikuun 28. 2006, Taliban tappaa panttivankinaan olleen intialaisen teleinsinöörin. Talibanin puhemiehen mukaan panttivankia ei ollut suunnitelmissa tappaa, mutta tapettiin tämän yrittäessä paeta.

Toukokuun 9. 2006, asemiehet tappavat kolme Naisten asioiden osastoon kuuluvaa Lashkar Gah'issa.

Toukokuun 12. 2006, kaksi Unicef-työntekijää kuolee asemiesten väijytyksessä Heratissa.

Toukokuun 21. 2006, pommittajan iskussa Yhdysvaltain kulkueeseen kuolee lähteestä riippuen kahdesta kuuteen siviiliä.

Toukokuun 22. 2006, kauko-ohjattu pommi tappaa neljä kansanterveystyöntekijä Wardakissa.

Toukokuun 26. 2006, Unicefin lääkäreitä kuljettaneeseen autosaattueeseen kohdistuneessa väijytyksessä kuolee kaksi.

Toukokuun 27. 2006, kaksi aseistettua miestä tappavat uskonoppineen Mawlavi Fazul Rahmanin Ghaznin maakunnassa.

Toukokuun 30. 2006, neljä avustustyöntekijää kuolee moottoripyörällä kulkeneiden asemiesten tulitettua heidän autoaan Jowzjanin maakunnassa.

Alueen asukkaiden näkemyksen mukaan toukokuun 27. ja 30. päivien iskuista olisi ollut vastuussa Gulbuddinin Hekmatyarin Hezb-i-Islamin joukot.

Kesäkuun 3. 2006, autopommittaja tappaa kolme siviiliä kohteenaan koalitiosaattue. Samana päivänä Kunarin maakunnassa tapetaan moskeijaan matkalla ollut paikallinen heimojohtaja Haji Mursalin.

Kesäkuun 4. 2006, asemiehet tappavat paikallisen lääkärin ja tämän veljen Paktikan maakunnassa. Autopommittaa tappaa neljä siviiliä kohteenaan afgaanihallituksen ja koalition viranomaisten saattue Kandaharissa.

Kesäkuun 6. 2006: Autopommiyttaja Khostissa haavoittaa kolmea Yhdysvaltain sotilasta iskussa koalitiojoukkojen ajoneuvokulkueeseen.
Tienvarsipommi tappaa kaksi yhdysvaltain sotilasta haavoittaen kolmea amerikkalaissotilasta ja tulkkia tuhoten heidän Humveensä kokonaan Nangaharin maakunnassa.

Kesäkuun 8. 2006, moottoripyörällä kulkeneet asemiehet pysäyttävät kolmen avustustyöntekijän auton Chimtalissa, Balkhin maakunnassa. Jokaista kolmea ammuttiin useasti automaattiasein tappaen kaksi ja haavoittaen kolmatta.

Kesäkuun 15. 2006, pommi bussissa tappaa 12 lentokenttätyöntekijää Kandaharissa.
Bussiin asetettu pommi tappaa kymmenen amerikkalaistukikohtaan matkalla ollutta työntekijää.

Kesäkuun 23. 2006, neljä teloitettua ruumista löytyy Zabulin maakunnassa. Taliban syytti teloitettuja vakoilusta.

Kesäkuun 24. 2006, kaksi miestä tappaa 'Abdul-Satarin, Kandaharin shuuran jäsenen ja toimittajan.

Heinäkuun 1. 2006: Kaksi brittisotilasta kuolee yllätyshyökkäyksessä näiden tukikohtaan Sanginissa.

Heinäkuun 3. 2006, asemiehet tappavat kuusi koalitiotyöntekijää Kunarin maakunnassa. Taliban oli toistuvasti varoittanut paikallisia olemaan työskentelemättä hallitukselle tai kansainvälisille joukoille.

Heinäkuun 5. 2006, kaksi pommia ministeriön työntekijöitä kuljettaneeseen bussiin sekä kärryyn piilotettuna oikeusministeriön lähellä tappaen kaksi. Kärry oli epätavallinen paikka katukauppiaalle (eli katukauppiaaksi naamioitunut pommittaja).

Heinäkuun 13. 2006, pommi Mazar-i-Sharifin päätorilla tappaa yhden ja haavoittaa neljää.

Heinäkuun 16. 2006, pommittaja tappaa neljä siviiliä kohteenaan sotilaspartioita Gardezissa.

Heinäkuun 22. 2006, pommittaja tappaa kaksi koalitiosotilasta, haavoittaa kahdeksaa sotilasta ja viittä ohikulkijaa Kandaharissa. Näytelmää seuraamaan tulleessa ihmisjoukossa räjähtää toisen pommittajan vyö. Taliban kertoi toisen iskun olleen ennalta suunniteltu mahdollisimman suuren uhrimäärän saamiseksi.

Heinäkuun 23. 2006, pommittaja tappaa neljä siviiliä iskussa poliisin tarkastuspisteelle Gurbezissa.

Elokuun 3. 2006, autopommittaja tappaa 21 siviiliä Panjwain torilla Kandaharissa. Kohteena oli ISAF-joukkojen kanadalaispartio. Samana päivänä toinen kanadalaissotilaiden ISAF-partio joutui väijytykseen samalla alueella, jossa neljä kanadalaissotilasta kuoli.
Taliban-komentaja Mullah Amanullah kertoi toimittajalle puhelimitse:

"Käskemme muslimeita pysymään erossa Naton ja Kanadan saattueista, sillä meillä on marttyyreita metsästämässä heitä. Olemme tolaltamme tämän päivän siviilikuolemista, mutta ihmiset eivät ole ottaneet varoituksiamme vakavasti."

Elokuun 8. 2006: Kahdessa eri hyökkäyksessä kuolee neljä Naton kanadalaissotilasta. Pommittaja tappaa 21 iskussaan Naton kulkueeseen.
Elokuun 12. 2006, kapinallisten kranaattitulessa tietyöläisyhtiötä kohtaan kaksi kranaattia osuu asuinrakennukseen haavoittaen 20 perheenjäsentä ja tappaen paljon karjaa.
Elokuun 20. 2006: Amerikkalaispartiota kohdanneen tienvarsipommin jälkeisessä pitkähkössä taistelussa talibanien kanssa tapetaan kolme amerikkalaissotilasta ja haavoitetaan kolmea. Amerikkalaispartio kutsui apuunsa tykistötulta ja ilmatukea.
Elokuu 28. 2006 pommi (tai pommittaja) basaarissa Helmandin maakunnan pääkaupungissa Lashkar Gah'issa tappaa 17 ja haavoittaa 47, joista 15 lapsia.

Taleban kertoo pommituksen kohteena olleen liikemiehenä toimiva entinen poliisipäällikkö, joka palveli hallituksessa Neuvostomiehityksen aikaan 1980-luvulla. Talebanin puhemies Qari Yousaf Ahmadi kertoi lisäksi, että siviilikuolemia ei ollut tarkoitus aiheuttaa:

"Olemme surullisia siviiliuhreista. Tahdoimme vain tappaa tämän entisen poliisipäällikön."

Syyskuun 8. 2006, autopommittajan iskussa Yhdysvaltain sotilassaattuetta vastaan kuolee kaksi yhdysvaltalaissotilasta ja 14 afgaanisiviiliä.
Autopommittaja lähellä Yhdysvaltain suurlähetystöä Kabulissa tappaa kaksi yhdysvaltalaissotilasta.

Syyskuun 10. 2006: Paktian maakunnan kuvernööri saa surmansa henkivartijansa, kuljettajansa ja veljenpoikansa lisäksi pommittajan laukaistua pomminsa lähellä kuvernöörin autoa.

HRW kertoo vuonna 2006 ainakin 17 hallituksen viranomaisen kuolleen kapinallisjoukkojen surmaamina, melkein kaikki tapahtuneina maan etelä-tai kaakkoisosissa.

Syyskuun 25. 2006, kaksi pommittajaa tappaa Naisten asioiden Kandaharin johtajan.
Kaksi moottoripyörällä kulkevaa asemiestä tappavat Kandaharin naisministeriön johtajan.

Syyskuun 26. 2006, pommittaja tappaa kolme sotilasta ja 13 siviiliä
Syyskuun 30. 2006, autopommittajan iskussa lähellä sisäministeriön toimistoa kuolee 12 siviiliä maakunnan kuvernöörin toimistolla Lashkar Gah'issa.
Lokakuun 13. 2006, autopommittaja tappaa koalitiosotilaan ja kahdeksan siviiliä iskussa koalition kulkueeseen.
Lokakuun 14. 2006: Pommittaja Kandaharissa tappaa yhden Nato-sotilaan.
Lokakuun 15. 2006: Talibanien iskussa Naton joukkoja vastaan pienasein ja ohjussingoin kuolee kaksi kanadalaissotilasta.
Lokakuun 18. 2006, kolme asemiestä pysäyttävät hallitushenkilökuntaa kuljettaneen taksin Baghdisin maakunnassa, käskevät nämä ulos ja laittavat kylmiksi. Taksinkuljettajaa ei vahingoitettu, ehkä siksi, että hän ei ollut hallituksen työntekijä.

Lokakuun 27. 2006, tienvarsipommi tappaa 14 siviiliä Tirin Kotissa Uruzganissa.
Marraskuun ja joulukuun vaihteessa 2006 kahden viikon aikana toteutuu yhdeksän pommi-iskua sotilaskohteisiin, joista viiteen Taliban ilmoittaa olevansa vastuussa. Yhdessä niistä kuolee ainoastaan pommittaja ja lopuissa kuolee enemmän siviilejä kuin sotilaita.

Marraskuun 26. 2006, pommittaja tappaa 15 ihmistä kohteenaan poliisit aamiaisella täyteen ahdatussa ravintolassa Paktikan maakunnassa.

Marraskuun 27. 2006, pommittaja tappaa kaksi ISAF-sotilasta Kandaharissa. Yhdeksän siviiliä kuoli läheisellä bussipysäkillä.

Joulukuun 3. 2006, pommittaja tappaa kaksi siviiliä kohteenaan ISAF:n kulkue Kandaharissa.

Joulukuun 5. 2006, pommittaja haavoittaa kahta ISAF-sotilasta näiden kulkueessa Panjwain kylässä.

Joulukuun 6. 2006: Pommittajan iskussa turvallisuustyöntekijän toimiston ulkopuolella Kandaharissa saa surmansa seitsemän, joista kaksi amerikkalaisia.
Joulukuun 7. 2006, pommittaja haavoittaa kymmentä siviiliä kohteenaan ISAF-ja afgaaniarmeijan saattue Kandaharissa.

Joulukuun 9. 2006, asemiehet tappavat kaksi opettajana työskentelevää sisarta sekä näiden äidin ja isoäidin näiden kotona Kunarin maakunnassa. Sisaret olivat saaneet Talibanilta aikaisemmin kirjeen opetuksen lopettamisesta.

Joulukuun 14. 2006, pommittaja tappaa kolme siviiliä kohteenaan poliisiauto Qalatin kaupungissa Zabulin maakunnassa.

Tammikuun 27. 2007: Pommittaja tappaa kymmenen iskussa Yhdysvaltain tukikohtaan Afganistanin itäpuolella.
Helmikuun 2. 2007: Taliban-joukot vahvuudella 200-300 iskevät Musa Qalan kaupungin hallitusrakennukseen polttaen sen. Taliban-taistelijat piirittivät kaupungin keskiviikkona, keräsivät poliiseilta aseet pois ja seuraavana päivänä tuhosivat hallituskeskuksen.
Musa Qalan kaupungista brittijoukot vetäytyivät marraskuussa 2006 raskaiden Talibanin-vastaisten taisteluiden jälkeen. Toisina osasyinä oli heimovanhinten ja Helmlandin kuvernöörin kanssa tehty sopimus, mikä raivostutti Yhdysvaltoja "jättämään kaupunki Talebanin alaisuuteen."

Helmikuun 20. 2007: Pommittajan iskussa sairaalan avaisissa haavoittuu kaksi Nato-sotilasta ja sairaalatyöntekijä.
Helmikuun 27. 2007: Pommittajan hyökkäyksessä Yhdysvaltain tukikohtaan Bagramissa, Parwanin maakunnassa kuolee 23. Iskun aikana Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheney oli rakennuksessa, ollen iskun kohteena. Kuolleisiin kuului yhdysvaltalaissotilas, korealaissotilas ja yhdysvaltalainen alihankkija.
Maaliskuun 4. 2007: Pommittajan iskussa amerikkalaisjoukkojen kulkueeseen, amerikkalaissotilaat alkavat tulittaa summittaisesti ympärillään olevia siviiliajoneuvoja kohti. 16 siviiliä kuolee. Toisaalla Talibanien laukaisema raketti brittisotilaiden keskelle tappaa kaksi.
Maaliskuun 17. 2007: Pommittajan iskussa kanadalaissotilaiden kulkueeseen kuolee yksi.
Maaliskuun 19. 2007: Autopommi haavoittaa useita iskussa Yhdysvaltain suurlähetystön kolmen auton saattueeseen.
Maaliskuun 27. 2007: Pommittajan iskussa poliisiasemalle kuolee neljä poliisia.
Maaliskuun 29. 2007: Pommittajan iskussa korkea-arvoisen afgaanitiedustelu-upseerin auton lähellä kuolee neljä sivullista.
Huhtikuun 9. 2007: Tienvarsipommi tappaa kuusi kanadalaissotilasta. Toisaalla tienvarsipommi tappaa yhden Nato-sotilaan. Kidnapatun italialaisjournalistin tulkki teloitetaan.
Huhtikuun 15. 2007: Pommittaja tappaa neljä iskussa yksityisomisteiseen yhdysvaltalaisturvallisuusyritykseen.
Huhtikuun 16. 2007: Pommittaja tappaa kymmenen poliisia iskussa poliisien koulutusleirille Kunduzissa.
Huhtikuun 20. 2007: Kaksi Nato-sotilasta kuolee eri räjähdyksissä.
Huhtikuun 22. 2007: Pommittaja tappaa kuusi Afganistanin itäpuolella. Tienvarsipommi tappaa neljä tiedustelupalveluun kuuluvaa iskussa näiden autoon.
Heinäkuun 19. 2007: Panttivangeiksi otetuista 23 korealaisesta kristillisestä avustustyöntekijästä lihoiksi laitetaan kaksi.

Kesällä 2007 neljä siviiliä kuolee Yhdysvaltain ilmaiskuissa ja taisteluvaunun tulituksessa taistelussa Talibania vastaan Arghandabin kylässä Kandaharin maakunnassa. Paikallinen asukas kertoo Talibanin linnoittautuneen hänen kotiinsa, rakentaen tuliasemaa ja estäen asukkaita lähtemästä ja osoittamalla välinpitämättömyyttä asukkaan varoittelusta ilmaiskujen suhteen. Neljäntenä päivänä kylään tunkeutui pieni Yhdysvaltain sotilasosasto, jota vastaan talibanit hyökkäsivät. Taistelun päätteeksi Yhdysvaltain joukot kutsuivat taktiset ilmaiskut, joissa kuoli asukkaan kaksi poikaa ja veljeä.

Heinäkuun 16. 2007 Taliban-joukkojen vallatessa useita kyliä Uruzganin maakunnassa Choran alueella Sarabin kylässä, Nato sekä afgaanijoukot vastasivat aloittaen raivoisan taistelun, joka päättyi vasta kesäkuun 19. 2007. Talibanin kerrotaan teloittaneen 30 kyläläistä näiden kieltäydyttyä taistelemasta sekä merkiksi muille. Silminnäkijän anoppi, lanko, veli ja poika tapettiin sytyttämällä tuleen. Naton ilmaiskuissa kylän taloihin kuoli ainakin 15 siviiliä, taisteluissa lisäksi ainakin 30 siviiliä. Nato ei varoittanut ilmaiskuista ennakkoon.

Samana alkamispäivänä 16.7. Taliban hyökkäsi läheiseen Qala-i-Raghin kylään, mutta kyläläiset asettuivat aseelliseen vastarintaan kunnes afgaanijoukot ilmoitti Naton ilmaiskusta, jolloin kyläläiset hakeutuivat suojaan. Talibanin ymmärrettyä kyläläisten saaneen ennakkovaroituksen ilmaiskusta, he teloittivat kolme kyläläistä.

Viimeisenä päivänä 19.7. afgaanijoukot kertoivat kyläläisille palata kyläänsä, mutta Taliban hyökkäsi uudelleen, jolloin Naton pommituksissa kuoli kolme siviiliä ja haavoittui viisi.

Elokuun 31. 2007: Pommittajan ajaessa räjähteillä lastatun ajoneuvonsa päin kolmea sotilasajoneuvoa Kabulin lentokentän sotilassisääntuloportilla kuolee kaksi afgaanisotilasta.

Heinäkuun 13. 2008: Iskussa Yhdysvaltain tukikohtaan lihoiksi silputaan yhdeksän amerikkalaissotilasta.

Elokuun 19. 2008: Taliban-joukot laittavat lihoiksi yhdeksän ranskalaista Isaf-sotilasta lähellä Kabulia. Isku oli väijytys.

Joulukuun 7. 2008: Talibanien iskiessä Naton huoltovarikolle Peshawarissa, Pakistanissa tuhotaan RPG:ein ja automaattiasein 100 ajoneuvoa lastattuina hyötytarvikkeina Afganistanissa oleville Nato-joukoille. Aikaisemmin samalla viikolla taistelijat iskivät toisaalla Peshawarissa olevalle pysäköintialueella tuhoten 12 Nato-tarvikkeita kuljettavaa rekkaa. Marraskuussa Talibanien iskussa rekkasaattueeseen jopa kuljettajista päästettiin ilmat pihalle.

Yli sata rekkaa lastattuina tarvikkeilla Yhdysvaltain ja liittoutuneiden joukoille Afganistanissa tuhottiin sunnuntaina Peshawarissa, Pakistanissa, joka on merkittävä kulkureitti joukoille Afganistaniin. Isku oli viimeisin Talibanien iskujen sarjassa Naton tarvikekuormia vastaan alle kuukauden sisällä, paljastaen reitin haavoittuvaisuuden Karachista Peshawariin ja sieltä rajan yli Afganistaniin. Noin 80% tarvikkeista kulkee kyseistä reittiä pitkin. Tuhoutuneisiin rekkoihin oli lastattu sotatarvikkeita amerikkalaisjoukoille, kuten Humvee-sotilasajoneuvoja.

Joulukuun 8. 2008: 200 Taliban-taistelijan iskussa Naton Peshawarin tarvikevarikolle tuhotaan 53 pakattua rekkaa. Laivalastausta odottavat rekat sytytettiin tuleen.

"Emme kyenneet vastaamaan niin suureen määrään aseistautuneita miehiä," kertoo turvallisuusvartija. Hän arvioi iskuun osallistuneen 200 taistelijaa.

Elokuun 15. 2009: Naton Isaf-joukkojen Afganistanin päämajan pommitus.

Pommittaja ajaa autonsa kello 8.30 aamulla ainakin kolmen poliisin tarkastuspisteen läpi arviolta 275-500 kg:n pommilastinsa kanssa 27 metrin päähän Naton tukikohdan pääportilta ennen kuormansa räjäyttämistä, tappaen seitsemän välittömästi ja haavoittaen 91. Iskussa tuhoutuu neljä ajoneuvoa ja kuolee 24 Yhdysvaltain
suurlähetystön työntekijää. Haavoittuneisiin kuuluvat parlamentaarikko ja Hamiid Karzain naispuoleinen kampanjapäällikkö. Brittisotilas huutaa naama punaisena valokuvia ottaville reporttereille.

Elokuun 18. 2009: Länsimaisten sotilasjoukkojen kulkueeseen tehdyssä iskussa kuolee 10.

Elokuun 25. 2009: Autopommi Kandaharissa romahduttaa rakennuksia tappaen ainakin 40 ja haavoittaen 60. Toisaalla autopommin räjähtäessä kuolee neljä Yhdysvaltain sotilasta.

Syyskuun 4. 2009: Talibanien kaappaamille kahdelle säiliöautolle kerääntyy siviilejä ottamaan polttoainetta. Silloin tulee Yhdysvaltain "siviiliuhreja välttävien joukkojen" ilmaisku tappaen ainakin 70.

Syyskuun 17. 2009: Iskussa italialaiseen sotilassaattueeseen kuolee kuusi italialaissotilasta.

Lokakuun 8. 2009: Iskussa Intian suurlähetystöön kuolee ainakin 17.

Lokakuun 24. 2009: Iskussa YK:n vierastalolle kuoleee kuusi YK:n henkilökuntaan kuuluvaa.

Joulukuun 1. 2009 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoittaa lähettävänsä lisävahvistuksena 30 000 sotilasta taistelemaan Talibanien vastarintaa vastaan. Taliban-komentaja vastasi, että mikäli lisää amerikkalaisjoukkoja tulee, enemmän kuolee.

Tammikuun 17. 2010: Tulitaistelut lähellä presidentin palatsia ja muita hallintorakennuksia lamaannuttavat Kabulin tuntikausiksi. Presidentti Karzai'n ollessa ottamassa valaa uusilta ministereiltä, mujahidiinit iskivät useisiin Kabulin kohteisiin, ostoskeskuksiin, elokuvateatteriin ja keskuspankkiin.

Länsimaalaisen turvallisuusviranomaisen mukaan Kabulissa on turvallisuuteen liittyvä välikohtaus arviolta seitsemän-kymmenen päivän välein.

Helmikuun 26. 2010: Yhdeksän intialaista, italialaisdiplomaatti ja ranskalainen dokumentaristi kuolevat Talibanin iskiessä hotelleihin ja vierastaloihin Kabulissa. Neljä tuntia kestäneet taistelut alkavat autopommilla ja pommittajilla Talibanien heitellessä kranaatteja. Hyökkäysten kohteena oli intialaiset hallitusviranomaiset ja lääkintätyöntekijät. Kolme afgaanipoliisia tapetaan ja kuusi haavoittuu 38 haavoittuneen joukossa.

Elokuun 6. 2010: Kristillisen hyväntekeväisyysjärjestön lääkintäosaston kymmenen jäsentä tapetaan Badakhstanin vuorilla.

Amnesty julistaa 10. elokuuta, että Kansainvälisen rikosoikeustuomioistuimen on aloitettava tutkinta Talibanien ja muiden Afganistanin vastarintaryhmien tekemiin rikoksiin.

Tammikuun 29. 2011: Kandaharin apulaiskuvernööri kuolee pommittajan iskussa.

Maaliskuun 10. 2011: Kunduzin poliisipäällikkö kuolee pommittajan iskussa.

Huhtikuun 15. 2011: Kandaharin poliisipäällikkö tapetaan.

Yhdysvallat käyttää kaksi miljardia dollaria viikossa taisteluihin Talibania vastaan. Arviolta 108 miljardia kuluisi vuonna 2011, kun 'Iraaqin sotaan USA käytti arviolta 50 miljardia.

Toukokuun 28. 2011: Pommittajan iskussa Takharin maakunnan poliisipäällikön toimitiloihin kuolee poliisipäällikkö Mohammad Daoud Daoud ja kolme saksalaissotilasta haavoittuu. Pommittaja odotti kokoushuoneen käytävällä ja kokouksen päätyttyä laukaisi räjähteensä. Kokous käsitteli turvallisuusasioita, heh. Mohammed Daoud Daoud kuului talibaneja vastaan taistelevaan Amerikan avustamaan pohjoiseen liittoon. Hän oli myös Naton ja Brittien luotettavin yhteistyökumppani.

Yhdysvaltain kerrottiin käyttäneen vuonna 2011 joka viikko kaksi miljardia dollaria taisteluunsa Talibaneja vastaan. Koko vuoden budjetti sotaan Afganistanissa oli arviolta 108 miljardia dollaria, 'Iraaqin sodan ollessa arviolta 50 miljardia dollaria.

Heinäkuun 18. 2011: Presidentti Karzai'n neuvonantaja Jan Mohammad Khan salamurhataan Kabulissa Talibanin hyökkäyksessä, jossa surmataan myös apulainen. Samana päivänä, jolloin Yhdysvallat aloitti suunnitelmansa vallan siirtämisestä afgaanihallitukselle, tapetaan Registaanin alueen poliisipäällikkö ja kolme muuta poliisia pommihyökkäyksissä. Afgaanipoliisiin ujuttautunut Taliban-taistelija tappaa seitsemän poliisia Lashkar Gah'issa.

Heinäkuun 27. 2011, Kandaharin pormestari Ghulam Haidar Hameedi tapetaan itsemurhaiskussa.

Heinäkuun 28. 2011: Pommittajat ja tarkka-ampujat hyökkäävät Tarin Kowtin poliisipäämajaan, jossa kuolee yli 21 ihmistä.

Heinäkuun 30. 2011: Viisi afgaanisotilasta ja kaksi Nato-sotilasta kuolee pommi-iskussa partiotaan vastaan.

Heinäkuun 31. 2011: Itsemurhaisku tappaa afgaanipoliiseja Lashkar Gah'issa, missä Nato oli viikkoa aikaisemmin luovuttanut turvallisuuden turvallisuusjoukoille. Samana päivänä hyökkäyksessä kuolee kymmenen afgaanivartijaa suojellessaan Naton tarvikekuljetuksia.

Elokuun 6. 2011: Talibanien alasampuman Yhdysvaltain erikoisjoukkojen helikopterin saa surmansa 31 erikoisjoukkojen sotilasta.

Elokuun 7. 2011: Neljä Nato-sotilasta tapetaan, mukaanlukien kaksi Ranskan muukalaislegioonalaissotilasta ja viisi haavoittuu.

Elokuun 27. 2012: Taliban kiistää Helmlandissa tapahtuneen 15 miehen ja kahden naisen tapon, jotka olivat juhlimassa. Taliban sanoi, että Talibanin jäsenet eivät milloinkaan ole tappaneet siviilejä. Samana päivänä afgaanisotilas tappaa kaksi Yhdysvaltain sotilasta. Helmlandissa toisaalla Taliban tappaa kymmenen afgaanisotilasta.

Lokakuun 1. 2012: Pommittajan iskussa kuolee kolme Nato-sotilasta, neljä afgaanipoliisia ja seitsemän sivullista ja haavoittuu 37. Saman kuun 13. päivä pommittajan iskiessä kuolee kaksi USA:n tiedustelu-upseeria ja neljä afgaaniupseeria.
Marraskuu 23. 2012: Pommittajan iskussa kuolee kolme siviiliä ja haavoittuu 90, joukossa Itä-Afganistanissa olevia Nato-sotilaita.
Joulukuun 2. 2012: Pommittajan iskussa Nato-tukikohtaan itäisessä Afganistanissa kuolee kolme afgaanisotiltaita haavoittuu lukuisia Nato-sotilaita.

***

Per Tam 08, 2016 9:44 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Taliban Pakistanissa

Pakistanin heimoalueiden Talibanin vahvuus, sotilas-strategia ja johtamislaatu ovat laadullisesti parantuneet 2000-luvun puolivälin aikana. Syksyllä 2001 Afganistanin Talibanin sympatiseeraajia Pakistanissa ei identifioitu Talibaneiksi (Vaikka Talibanit saivat uskonnollisen koulutuksensa Pakistanissa 1990-luvulla). Tänään Pakistanin oma Taliban on tehokas taisteluryhmä ja käy sotaa niin Pakistanin armeijaa kuin kansainvälisistä ("demokraattisista jäsenvaltioista") koostuvaa Natoa vastaan.

Pakistanin Taliban ei koskaan varsinaisesti saavuttanut Mullah Omarin johtaman Afganistanin Talibanin organisoitua rakennetta, vaan se loi tilan taistella Pakistanin armeijaa vastaan ja toisinaan katkaisten yhteydet Pakistanin hallitukseen halliten autonomisesta omaa aluettaan. Tavallaan heidät katsottiinkin kahdeksi legitiimiksi hallintoalueeksi Etelä-ja Pohjois-Wajiristaniksi.

Tällä välin Taliban järjestäytyi tehokkaaksi vaihtoehtoiseksi johdoksi perinteisten heimojohtajien sijaan. Pakistanin hallituksen herätessä tähän he yrittivät elvyttää heimollista jirga-instituutiota, mutta se oli jo myöhäistä. Taliban oli jo teloittanut ainakin 200 heimovanhinta syyttäen heitä Pakistanin ja Amerikan vakoilijoiksi.

Taliban kehittyi Tehrik-i-Taliban Pakistaniksi (TTP) joulukuussa 2007 eteläwajirilaisen Jamshed "Beitullah" Mehsudin (jossa nimi Mehsud tarkoittaa heimon nimeä)alaisuudessa.

TTP perustettiin kattojärjestöksi 40 Taliban-johtajan shuuran päätöksellä, jossa Beitullah Mehsud valittiin amiriksi ja kaksi apulaisjohtajaksi. Tavoitteksi listattiin 1) Shari'ah'n toimeenpaneminen ja yhdistyminen Natoa vastaan Afganistanissa ja Pakistanin armeijaa vastaan. 2) Vastaamaan voimakkaasti armeijan toimiin Swatissa ja Wajiristanissa. 3) Kaikkien armeijan tarkastuspisteiden poistaminen heimoalueella (FATA). 4) Lal Masjidin imaamin Abdul Azizin vapauttaminen sekä 5) kieltäytyminen rauhansopimuksista Pakistanin hallituksen kanssa.

Pakistanin hallitukselle annettiin kymmenen päivää aikaa lopettaa sotatoimet heimoalueilla Wajiristanissa ja Swatissa, mutta pidensi aikaa maan surressa entistä pääministeriään Benazir Bhuttoa. Samalla Taliban kiisti olevansa vastuussa Benazir Bhutton murhasta. Pakistanin hallituksen esittelemät todisteet Mehsudin puhemies totesi "näytelmäksi" ja Mehsudin ollessa järkyttynyt Bhutton tragediasta. Puhemies Maulvi Omar totesi: "Heimoilla on omat tapansa: Me emme iske naisia vastaan."

Jo perustamisestaan lähtien TTP oli operatiivisesti erittäin kyvykäs. Beitullah Mehsudin toimiessa arviolta 5 000 taistelijan johtajana TTP on toiminut operatiivisesti heimoalueina jo vuosia ennen virallista muodostumistaan ja monen muun militian ollessa halukas liittymään siihen.

Mehsud oli vuonna 2005 tehnyt sopimuksen Pakistanin hallituksen kanssa, ettei hän taistelisi hallituksen joukkoja vastaan eikä antaisi tukea al-Qa'idah'lle tai muille järjestöille. Myöhemmät sotilasoperaatiot heimoalueilla purkasivat sopimuksen, vaikka Pakistanin viranomaiset epävirallisesti syyttävät näistä sotilastoimista Yhdysvaltoja.

Pakistanin hallitus syyttää lähes jokaisesta terrori-iskusta Talibania (kuten myös maan media ja sen jälkeen kansainvälinen media), vaikka maan tiedustelu on yllättävän heikkoa. Joidenkin mukaan on näyttöä myös maan tiedustelussa olevien elementtien tekevän yhteistyötä militioiden kanssa, joka on tunnetuin näkökanta. Virallisesti Taliban ja alueen al-Qa'idah taistelee myöskin maan tiedustelupalvelua vastaan. Wa Allahu alam.

Pakistanin armeija aloitti hyökkäyksensä Wajisristaniin Talibanin heikentämiseksi lokakuun 16.2009. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomat otsikoi: "Taliban torjui voimalla Pakistanin armeijan hyökkäystä."

Sotilastoimet Wajiristanissa asettavat Pakistanin armeijan vastakkain Talibanin parhaimpiin kuuluvien taistelijoiden kanssa. Pakistanin armeija on lyöty Wajiristanissa yhteensä neljä kertaa vuodesta 2004 alkaen ja armeija on joutunut allekirjoittamaan itselleen nöyryyttävän rauhansopimuksen Talibanin pidättelemiseksi. Toisin Taliban on onnistunut asettumaan heimoalueille maan luoteisosiin.

Pakistanin armeija keskittyi ainoastaan Hakimullah Mehsudin johtamaan Talibaniin, sillä sen resurssit eivät olisi riittäneet taistella alueen muita osapuolia vastaan.

Mehsudin Talibanilla arveltiin olevan 10 000 karaistunutta, harjaantunutta taistelijaa, jotka ovat taistelleet sekä Pakistanin armeijaa että Afganistanissa olevia Nato-jouk(k)oja vastaan. Lisäksi Mehsudin käytettävissä arveltiin olevan ehkä 20 000 heimotaistelijaa. Muiden osapuolien liittyessä vastarintaan taistelijoita olisi ehkä 35 000, mikä tarkoittaisi Pakistanin 28 000 vahvuisella armeijalla olevan vastassaan 55 000 taistelijan koalitio. Sen lisäksi Uzbekistanin Islamilaisen Liikkeen muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen olevat taistelijat ja alueen muut Taliban-soturit noin 30 000, mikä väistämättä johti siihen, että Pakistanin armeijan oli keskityttävä myöskin sitomaan nämä muut osapuolet Mehsudin lisäksi. Hallitus otti kohteekseen ainoastaan Pakistanissa operoivan Talibanin, jättäen Afganistanin puolella operoivan Talibanin.

Pakistanin armeijan taistellessa Talibania vastaan edellisellä kerralla lokakuussa 2007 Taliban vastasi monimutkaisilla väijytyksillä, armeijan motittamiseen ohjuksilla (surface-to-air-laukaisualustalla). Sotilaita kuoli riippumattomien arvoiden mukaan enemmän kuin armeijan ilmoittama 45 sotilasta.

Tammikuussa 2008 armeijan hyökätessä Taliban valtasi kaksi sotilastukikohtaa ja toistakymmentä eliittjoukkojen terrorismintorjunta-kommandoa kuoli yhdessä ainoassa operaatiossa.

Wajiristanin maasto on hankala nykyaikaiselle armeijalle. Muutamalla tiellä on hankala tukea suurta armeijaa tiheän vuoriston keskellä ja maasto on puolustajien puolella. Talvi alkaa marraskuussa ja lumi tukkii vuoriston. Taliban on hallinnut aluetta vuodesta 2004 lähtien ja ammuksia ja aseita on ollut aikaa kätkeä, rakentaa bunkkereita ja poteroita ja miinoittaa alue.

Taliban toimii pieninä yksiköinä, heitä on vaikeaa havaita siviiliväestön seasta.

Beitullah Mehsud menehtyi ohjusiskussa elokuussa 2009, jonka jälkeen johtajaksi valittiin Hakimullah Mehsud, joka kuoli ohjusiskussa yhdessä apulaisjohtajansa kanssa vuonna 2013.

Johtajaksi tuli Maulana Fazlullah.

Maulana Fazlullah johti aiemmin Tehrik-i-Nafaz-e-Shariat-e-Mohammadi-nimistä ryhmää, jonka pommittaja tappoi viisi sotilasta hyökkäyksessään Mingoran alueella Swatissa joulukuun 23.2007. Ryhmän saavutuksiin kuuluu mm. suurien alueiden haltuunottaminen Swatin alueella.

Mehsudin heimo jätti Talibanin operatiivisen puolen Fazlullahin noustessa komentajaksi. Khan Saidin noustessa Mehsudin heimon johtajaksi heimo näyttää jättäneet hyökkäykset Pakistanin hallituskohteisiin. Khan Saidin oli helppo tuomita Fazlullahin johtama Taliban väkivallan käytöstä, kun TTP:n johtajaksi nousi muu kuin mehsudilainen henkilö. Toiset arvoivat Khan Saidin ryhmän olevan "maltillisia."

Fazlullah oli yksi 10 000 vapaaehtoisesta, jotka ylittivät rajan Afganistaniin tukemaan Talibania taistelussa USA:ta vastaan syksyllä 2001, mutta hän on pidättäytynyt lausunnoista Afganistanin koalitiohallitusta vastaan tai Yhdysvaltain läsnäolosta Afganistanissa, mikä on saanut pakit epäilemään afgaanihallituksen tarjoavan suojaa Fazlullahille, my my.
Pakistanin hallitus on useasti vaatinut afgaanihallitusta ryhtymään toimiin Fazlullahia vastaan.

***

Per Tam 08, 2016 9:44 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Tie Khilaafaan

Muhammad Qasim kirjoituksessaan "Tiellä Khilaafaan" Talibanin lehdessä "Azan" maaliskuussa 2013 eli Jumada al-Awwal-kuussa 1434:

Muslimiummah on herännyt! Urheiden Khurasaanin Mujahidiinien maasta Syyrian karaistuneisiin sotilaisiin Ummah on kokenut suuren nousun. Tie luvattuun Khilaafaan profetiuden tiellä on lähellä.

Profeetta Muhammad (S) sanoi:

"Profetius säilyy joukossani niin kauan kuin Allah tahtoo, sitten Allah ottaa sen pois. Sitten seuraa Oikeaan Johdettujen Kalifien Profeettiuden teiden mukaisesti. Se kestää niin kauan kuin Allah tahtoo, sitten Allah ottaa sen pois. Sen jälkeen saapuu harhautunut johto, joka pysyy niin kauan kuin Allah tahtoo, sitten Hän nostaa sen jos tahtoo. Lopulta on kitkerä sorto, joka jatkuu niin kauan kuin Allah tahtoo, sitten Hän nostaa sen jos tahtoo.

Sen jälkeen tulee olemaan Khilaafa Rashida Profetiuden teiden mukaisesti."

Sen jälkeen hän vaikeni.
(Ahmad)

Profeetta Muhammadin (S) Ummah on lähes läpäissyt nämä useat vaiheet Khilaafaa edeltävältä ajalta. Oikeaanjohdettujen kalifien aika kesti Hazrat 'Alin (rd) marttyyriuteen. Muslimihallinto ylsi sen jälkeen Andalusiasta Islamilaisen Maghribinkautta Afrikkaan ja Khurasaaniin ja Intiaan Etelä-Aasiassa.
Ihmisyhteisöt vapautettiin ihmisten sorrosta, jossa edeltäjiemme ponnistuksin maailman ihmiset näkivät Islamin oikeudenmukaisuuden ja valon. Hazrat Rabi' ibn 'Amir (rd), yksi Profeetta Muhammadin (S) seuralaisista julisti eerään aikansa suurimman kuninkaan Rustamin hovissa:

"Olemme tulleet viemään teidät pois ihmisten palvomisesta palvomaan ihmisten Herraa; Ja kaikkien muiden uskontojen tyranniasta Islamin oikeudenmukaisuuteen."

Khilaafah on yksinkertaisesti hallintojärjestelmä, jossa Allahin Lakeja toteutetaan Profeetta Muhammadin (S) Sunnah'aan perustuen. Siinä ihmiset ovat vapautettuja muiden ihmisten palvelemisesta ja kaikki ihmiset ovat tasaveroisia Allahin Lain edessä, eikä ihmisten laeissa perustuslaeissa ja parlamenttilaeissa.
Täten Khilaafah on järjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten tekevän täydelleen hyviä tekoja, joilla tavoitella Allahin mielisuosiota -tässä elämässä ja seuraavassa. Ihmiset vapautuvat ahneudesta, itsekkyydestä ja turmelevuudesta jahtaamalla rajallisia tämän elämän houkutuksia, jotka ovat vain koettelemus.
Kuten Rabi' selitti, Khilaafah tarjoaa kansoille todellista vapautta -vapautta ihmisten säätämien lakien tyranniasta ja valheellisista filosofioista, joita säätelevät epätäydelliset älyköt. Kaikki uskonnot, filosofiat, järjestelmät tai ideologiat paitsi Islam ovat turmelevia ja mahdollistavat tyranniaa. Näin siksi, että ne eivät ole Allahin hyväksymiä lakia, sillä Hän on Kaikkitietävä, Viisain.
Joten, kun kuka tahansa ihmiskunnassa kääntyy pois Allahin Laeista ja toimivat halujensa mukaan -yksilöllisesti tai yhteisöllisesti- he aiheuttavat tuhoa maan päällä..

Khilaafah on kapinointia kaikkia tyrannisoivia järjestelmiä vastaan, jotka ihmiset ovat luoneet kuten kommunismi, kapitalismi, demokratia, jotka synnyttävät vain tuhoa ja turmelusta kuten viime vuosisadalta saatoimme nähdä ja jo ennen sitä.
Allahin Laki, Ilmestysten tuomana ja ihmisten jotka tuntevat Allahin parhaiten eli Profeetat ja oppineet, vapauttavat ihmiskunnan alistumisen tyrannialle ja sorrolle ja palauttaa luonnollisen järjestyksen.

Venäjä valloitti Afganistanin 1980-luvulla. Urheat afgaanimujahidiinit eivät antautuneet maassaan terroristivalloittajalle. Muslimit kaikkialla maailmassa jättivät lattean elämänsä ja lähteä Jihadiin Allahin Tiellä.

Neuvostoliitto kaatui ja muutaman vuoden kuluttua Allahin Laki palautettiin puolen vuosisadan jälkeen Mulla Muhammad 'Umarin (hf) johtamana, muslimit saivat Islamin rauhan, loiston ja kunnian jälleen kerran.

Taliban toteutti Allahin Lakeja kokonaisuudessaan. Varkaan käsi katkaistiin ja huorintekijä kivitettiin. Huumetuotanto loppui ja tärkeimpänä, kaikki Shirkin muodot hävitettiin. Taliban tuhosi patsaat, joita palvottiin Allahin rinnalla ja palautti Ibrahimin (AS) sunnan. Koulutus levisi huomattavasti ja tuomioistuimet tuomiten Allahin Lailla tulivat valtaan.

Shari'ah elvytti Jihadin pakollisuuden, koulutusleirejä perustettiin ja muslimeja ympäri maailman saapui Hijrah'n ja Jihadin maahan osallistumaan tähän jaloon velvoitteeseen. Mustat liput liehuivat Khurasaanista, kuten Profeetta kertoi:

"Mustat liput saapuvat Khurasaanista eikä niitä pysäytä mikään kunnes he pystyttävät lippunsa Iiliyah'aan (Jerusalemiin)" [at-Tirmidhi]

Anwar al-'Awlaqi:

"Joten tuleva taistelu tulee olemaan joko kaikki tai ei mitään ja se on osa al-Malhamaa. Se tulee olemaan viimeinen taistelu kufrin ja Iimaanin välillä; Se tulee olemaan taistelu, joka antaa voiton tälle muslimiummah'lle. Se ei ole kaiken loppu, sillä vielä on Dajjal, Ya'juj ja Ma'juj, mutta taistelu tulee olemaan se, missä perustetaan Islamilainen Khilaafah koko maailmaan.

Joten tämä on merkki siitä, että olemme lähestymässä noita aikoja. Silloin et tahdo jäädä istumaan sivustakatsojaksi ja menettää kaiken palkkion tästä Kultaisesta Ajasta. Lukemalla näitä hadiitheja, ihmiset toivovat olleensa siellä ja tässä elämme juuri noita aikoja istuen sivussa kuten Shaykh 'Abdullah Yusuf 'Azzam (rahimahulla) sanoi: 'Jihad on tori, joka on auki, ihmisillä on paljon rahaa ja sitten tori on suljettu.' Se ei tule kestämään ikuisesti, joten jos jäät epäröimään, jos olet vastahakoinen, niin menetät sillä mahdollisuus tulee vain kerran.

Vaikka tämä on Jihadin Kultainen Aika, palkkiota ei saa ilmaiseksi, vaan se vaatii paljon. Koska se on suurin asema, se vaatii suurimman uhrauksen. Siksi ainoastaan parhaimmista parhaiden -jotka Allah 'Azza wa Jall on valinnut kyvykkäinä tekemään sen loppuun asti, koska fitnah tulee olemaan ankara."


***

Per Tam 08, 2016 9:45 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Pakistanin armeija ja nationalismi

Shaykhul-Islam Ibn Taymiyyah (rahimahullah) sanoi: "Joka jättää kutsumisen Qur'aaniin ja Islamiin ja kutsuu sen sijaan alueen (nimeen), sukulinjaan, kouluun kuin Islamiin, niin tämä on kutsu jahiliyyah'aan (tietämättömyyteen)." [Majmu' al-Fatawa 328/28]

Shaykh 'Abdul-'Aziiz ibn Baz (rahimahullah) sanoo: "Ei ole epäilystäkään, että kutsu nationalismiin on kutsu jahiliyyah'aan (tietämättömyyteen), koska tämä kutsu on vastoin Islamia.

Arvostamalla nationalismia Islamin sijaan on vastoin Allahin uskontoa ja täydellisesti vastoin Shari'ah'aa; Sen tähden ystävyys ja vihanpito, rakkaus ja viha perustuvat muuhun kuin uskontoon. Siksi ei ole sitä suurempaa valhetta eikä enempää väärää kuin se."


Muhammad Shaakir sanoi: "Sekularismi on yksi epäuskon saastaisia ilmenemismuotoja ja siinä ihmiset yhdistyvät kansallismielisyydessä ja heimolaisuuteen uskonnon sijaan."

Muhammad Qutb (hafidhahullah) kirjoittaa: "Joka kutsuu qawmiyyah'aan tai wataniyyah'aan perustaakseen valtion ilman shari'ah'aa, niin todellisuudessa hän on ottanut qawmiyyah'n tai watniyyah'n herrakseen Allahin rinnalle. Joka kutsuu tähän ja joka sen hyväksyy ja myöntyy siihen, ovat samanlaisia. Tämä siksi, että aiempi säätää lakeja Allahia vastaan ja toinen hyväksyy ja seuraa niitä."

Shaykh Nasir al-Fahd (hafidhahullah) sanoi: "Ei ole epäilystäkään, että kutsu kansallismielisyyteen ovat kutsuja jahiliyyah'aan. Muslimille on pakollista olla näistä erossa."

Islam mitätöi jokaisen sodan, jota taistellaan vaurauden, perheen, heimon tai kansan puolesta. Islamissa ainoa oikeutettu ja pakollinen sota taistellaan Allahin tiellä ja Hänen Uskontonsa perustamiseksi ja voitoksi.

Pakistanin armeija perustettiin Pakistania perustettaessa vuonna 1947 Intian armeijan jakaannuttua puoliksi, mikä oli perustettu suojelemaan brittiläis-miehitettyä Intiaa ja brittien intressejä yleensä. Toisessa maailmansodassa Intian armeija osallistui Britannian rinnalla taistelemaan Saksaa vastaan ja tuhannet "muslimit" ja hindut uhrasivat elämänsä britti-isäntiensä puolesta. Niinpä Pakistaniin jäi Intian armeijan toinen puoli. Sen ensimmäinen kenraali oli brittiläinen. Kenraali Ayub Khanista Yahya Khaniin aina 1980-luvullle asti kaikki armeijan päälliköt olivat Intian armeijan asettamia. Maulana Hussain Ahmad Madni antoi fatwan:

"Sanon tämän avoimesti ja selkeästi, että on muslimeille haraam palvella brittiläisessä armeijassa."

Vuonna 1948 Pakistanin armeija hyökkäsi Shari'aa tavoittelevan Mujahid Mirza Ali Khanin liikettä vastaan tappaen satoja muslimeita Pakistanin heimoalueilla. Liikkeen mukaan Pakistanissa ei oltukaan perustettu mitään Islamilaista valtiota, mutta armeija tuhosi liikkeen ja vielä väitti, ettei liike edustanut Islamia (kuulostaako tutulta?)

Elokuun 12. 1948 Pakistanin armeija tappoi 650 mielenosoittajaa, jotka vaativat luvattua Islamilaisen Lain toimeenpanemista Pakistanin perustamiseksi.

Maaliskuun 6. 1953 Pakistanin armeija tappoi yli tuhat mielenosoittajaa, jotka vaativat qadiaanien julistamista ei-muslimeiksi. Qadiaanit saivat suojelusta ja turvan.

Syyskuussa 1970 Jordanian hallitus vaati Pakistanin armeijaa Zia ul-Haqqin komennossa surmaamaan useita tuhansia pakistanilaisia pakolaisia.

Seuraavana vuonna Pakistanin armeija tappoi lukuisia bengalimuslimeita nykyisen Bangladeshin alueella. Sotilaat ja turvallisuusjoukot raiskasivat bengalinaisia miestensä ja perheenjäsentensä edessä. Monet naisista ja tytöistä kuljetettiin armeijan kohteisiin seksiorjiksi raskauteen asti kuukausien ajaksi.

Vuonna 2001 Musharraf avoimesti julisti armeijan olevan amerikkalaisten kanssa etulinjan liittolainen "terrorismin vastaisessa sodassa." Pakistanissa alettiin pidättää ja luovuttaa amerikkalaisille "terroristeja" ja arabilta näyttäviä niiden luovuttamisesta luvatun palkkion seurauksena.

Lokakuun 30. 2006 Pakistanin armeija suoritti ilmaiskun Bajaurissa (Jotkut kertovat sen olleen USA:n ilmavoimat, mutta virallinen totuus kielsi USA:n osallisuuden, peittääkseen USA:n harjoittavan sotatoimia Pakistanin heimoalueilla), jossa kuoli 70 moskeijassa opiskelevaa lasta. Heinäkuussa 2007 Pakistanin armeija surmasi valkoisella fosforipommeilla yli tuhat moskeijassa opiskellutta naista ja miestä. Kaksi operaatiosta kieltäytynyttä sotilasta tuomittiin vankilaan.

Swatin laaksossa vuonna 2009 Pakistanin armeijan eri iskuissa on kuollut yli tuhat naista lapsineen.

Vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana Pakistanin armeijan operaatioissa on kuollut yli 25 000 heimolaista.

Pakistanin ilmavoimat suorittivat ilmaiskun Adnan Rashiid Yousufzain kotiin tammikuun 20. 2014, jossa hänen perheensä säästyi, mutta kuoli neljä muuta siviiliä: 4-vuotias Maryam, haavoittuivat 7-vuotias Shahzeb ja hänen 14-vuotias sisarensa, kuolivat 17-vuotias Bakhtullah, nelivuotiaan setä, hänen 24-vuotias äitinsä Aisha ja hänen 80-vuotias isoäitinsä. Pakistanin ilmavoimien kohteena olivat Adnan Rashiid ja hänen perheensä, vaimonsa, kaksivuotias tyttärensä ja vauvansa.
Pakistanin hallitus julisti ylpeänä Adnan Rashiidin ja perheensä menehtyneen "onnistuneessa operaatiossa."

Joulukuun 20.2013 Pakistanin armeija pidättivät Shiriin-hotellissa istuvat kuorma-autonkuljettajat ja hotellin henkilökunnan. Pidätetyt tekivät kaikkensa selvittääkseen väärinkäsityksensä esitellen passejaan, mutta jokaiselle ammuttiin vuoron perään kuula kalloon.
Samana päivänä Pakistanin armeija tappoi samaisessa Mir Alin laaksossa yli 70 miestä, naista ja lasta pommittamalla sota-aluksista ja helikoptereista näiden koteja. Jokainen hengittävä julistettiin "vihollistaistelijaksi": Operaatio jatkui viikon, jolloin pommitettiin koteja, kauppoja, moskeijoita, toreja, kouluja ja sairaaloita. Pakenevat kuolivat nälkään ja kylmyyteen kaukaisella Khasorin laaksossa.

Abu Yahya al-Libi sanoi:

"[Pakistanin] armeija, poliisi ja salaiset agentit ovat yhdessä ta'ifah Mumtani'ah. Sen olemassaololla, armeijasta ja vallasta on tullut täydellisen omistautuvia ristiretkeläisille voimille, jotka käyvät sotaa muslimien maissa. Heille annettu tuki on täydellisintä maassa, ilmassa ja merellä, joista he voivat helposti kaataa tulivoimaa ja pommeja Afganistanin ja Pakistanin heikkojen muslimien niskaan. He ovat omistautuneet metsästämään Mujahidiineja missä ikinä he ovatkin ja tuomaan heidät kristityn Amerikan eteen, joka kiduttaa heitä, loukaa heidän kunniaansa ja häpäisevät Allahin krijaa silmiemme edessä. Edes naiset eivät ole säästyneet tältä. Joten kaikkien näiden rikosten ja rumien tekojen jälkeen, onko olemassa vähintäkään epäilystä pakollisuudesta taistella näitä rikollisia vastaan? Onko mahdollista kenenkään sanoa, että zakatin maksamatta jättäneet, joita vastaan taistelemisesta Seuralaiset olivat yksimielisiä, olisi suurempaa, vakavampaa turmeluksena ja perversiona kuin nämä ryhmät, joihin olemme viitanneet?"

Joten tämä on totuus asiasta. Huolimatta sen liittolaisuskostaan ja kieltäytymisestään se ottaa hindulaisen Intian vihollisekseen, mutta ateistiset Kiinan ja Amerikan ihaniksi liittolaisikseen, armeija on kääntynyt täysin ympäri vastaan jota vastaan väitti seisovansa.

Pakistanin armeija ylpeilee pudotettuaan 10 600 pommia heimoalueille "terroristialueille", mutta osumatarkkuus on ainoastaan 15 prosenttia eli 85 prosenttia pommeista on pudotettu siviilikohteisiin.

Pakistanin tiedustelupalvelu ISI on vastuussa yli 18 000 balochistanilaisen katoamisesta ja kadonneista yli 3 000 ruumiit on löydetty paloiteltuina.

Allah, Korkein sanoo oikein Qur'aanissa:

{Ja epäuskovat ovat toistensa liittolaisia...}

Joten tämän ollessa armeija, joka auttoi ristiretkeläisiä muslimeita vastaan, monijumalaiset hindut ovat sen liittolaisia ja Mujahidiinit vihollisiaan. Muslimien on aika herätä näkemään tämä todellisuus sellaisena kuin se on ja autettava Mujahidiineja, että kaikki palveleminen terroristi-Amerikalle häviää ja kaikki elämän järjestelmät ovat puhtaasti Allahille Yksin.

Kunniaa luodeille, jotka tappoivat Shahbaz Bhattin

Clement Shahbaz Bhatti oli Pakistanin hallituksen vähemmistöministeri ja hallituksen ainoa kristitty (roomalaiskatolinen). Hän koetti poistaa Pakistanin laeista kuolemantuomion jumalanpilkasta, mikä tässä tarkoitti oikeutta pilkatta Profeetta Muhammadia (S). Jeesuksen ja kristittyjen pilkkaaminenhan olisi tarkoittanut "islamilaisen maailman vihamielistä suhtautumista kristinuskoon ja kristittyihin."

Bhatti oli kristitystä perheestä ja suvusta. Voi olla harhaluulo, että hän oli Islamista kristityksi kääntynyt, mutta ei. Länsimaailma käytti häntä mupettinaan omien intressiensä ajamiseen Pakistanissa.

Länsimaiden poliittisen eliitin (sen kristinuskoa tunnustavien) mielestä Pakistanin hallitus edesauttoi Bhattin murhaa sivuuttamalla riittävät turvallisuustoimet häntä kohtaan mm. antamatta panssaroitua autoa hänen käyttöönsä.
Yhdysvallat oli vaatinut turvatoimia Bhattille, mutta menestyksettä.

Maaliskuun 2.2011 Shahbaz Bhatti heräsi aamulla, ajoi partansa, laittoi kravatin kaulaansa ja puvun päällensä ja astui mustaan Toyotaan takapenkille sen nahalta tuoksuvaan kermanväriseen sisustukseen ja ajoi päiväsaikaan kohti työtään, kun hänen autonsa ympärille kerääntyi useiden asemiesten ryhmä, auto joutui luotien spreijaamaksi ja luotia totteli myös mies, jonka "sydämeen oli asettunut pyhä henki." Kuljettajan henki säästettiin.

Shahbaz Bhatti oli kuollut jo hänen ruumiinsa saapuessa lähimpään Shifan sairaalaan.

Tehrik-i-Taliban kertoi olleensa iskusta vastuussa:

"Tämä mies oli tunnettu Profeetan loukkaaja. Jatkamme iskuja jokaista vastaan, jotka puhuvat
sitä lakia vastaan, jolla Profeetan loukkaajia rankaistaan. Heidän kohtalonsa tulee olemaan sama."



Per Tam 08, 2016 9:45 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

Media

Murjif: Shariallinen termi sellaiselle, joka levittää propagandaa muslimeita vastaan Islamin ja Kufrin vastaisen sodan aikana.
Mu'qatil: Shariallinen termi sellaisille, jotka kehottavat kuffareita ja heidän apulaisiaan sotaan muslimeita vastaan. Tästä syystä toimittajat esittävät Mujahidiinit huonossa valossa massoja vastaan. He käyttävät ilmaisuja, kuten "rauhan viholliset", "ekstremistit" aivopestäkseen ihmisiä ja luodakseen sodalle otollisen ilmapiirin.
Sa' bil-Fasaad: Shariallinen ilmaus sellaiselle, joka levittää turmelusta maassa, jonka tavoitteena on saada ihmiset pysymään poissa tottelevaisuudesta Allahille, kuten huivista ja Allahin määräyksistä, tehden sen sanallisesti ja käytännöllisesti.

Qur'aanissa murjif on sellainen, joka levittää valheellisia uutisia ja sitten kertoo niitä toistuvasti, jotta ne otettaisiin totuutena. Imam Nasfi sanoi murjifiinien olevan sellaisia, jotka levittävät valheellista propagandaa perättömillä uutisilla Allahin Lähettilään (S) armeijoista sanoen heidän hävinneen, kuolleen, jääneen kiinni ja muuta sellaista murtaakseen uskovien sydämet. Sanotaan Tahreer wa Tanwiirissa: "Ja he sanovat muslimiarmeijoista, että he hävisivät, monta kuoli jne. ja muilla sellaisilla sanoilla, joita he käyttävät luodakseen epäilyksiä muslimien sydämiin."

He sanovat esim. Talibanien kuolleen niin ja niin paljon, että jos ne laskettaisiin ensimmäisestä päivästä, se ylittäisi Talibanien vahvuuden yli kymmenen kertaa. Taliban kuvataan barbaareina ja murhanhimoisina, mutta siviilejä tappava hävittäjälentäjä korkeasti koulutettuna, kurinalaisena ja korkeamoraalisena. Televisiouutisissa näytetään huivittomien uutisankkureiden rinnalla uutiskuvina köyhiä, huonosti pukeutuneita naisia ja he väittävät tanssin, musiikin ja muun pahuuden olevan osa muslimikansojen kulttuuria, voidakseen luoda mielikuvaa pataanien keskuuteen, että Taliban vastustaa heidän kulttuuriaan ja perinteitään.
Tavoitteena on esittää kulttuuri ja perinteet kuffareille globalisaation propagoimiseksi luoda yhteiskunta, joka on samanlainen kuffarien kulttuurin kanssa ja täten orjuuttaa muslimit länsimaiden orjiksi. "Tämä tilanne on niissä ihmisissä, jotka ystävystyvät Tawaqhiitien ja sortajien kanssa. He auttavat ja etsivät kunniaa heiltä ja nöyryyttävät ja orjuuttavat omaa kansaansa. He uhraavat omien maidensa edut kuffarien etujen takia." [Tafsir al-Hadith]

Radio-ja televisiokanavat tekevät pienistä asioista suuria propagoidessaan muslimialueilla olevan sellaisia ja sellaisia ongelmia, mutta puhuvat myönteisesti Amerikassa ja Lännessä asuvista muslimeista, että he elävät hienoa elämää ja uskontonsa on turvattu. Monet näistä erehtyvät uskonnon rajoittuvan rukoukseen ja paastoamiseen. Puolet uskonnosta perustuu Islamilaiseen järjestelmään, joka on jo tuhottu, sukupolvet menetetty, pojat ja tyttäret turmiolla.

Mu'qaatil oli esimeriksi Ka'b ibn Ashraf, jolla oli tapana itkeä kuolleita monijumalaisia Badrissa, vaikka oli juutalainen. Hänen tekoitkunsa tavoitteena oli herättää Mekan monijumalaisten tunteet muslimeita vastaan. Tämän päivän media tekee samoin: He eivät välitä jonkun kuolemasta, vaan käyttävät sitä herättääkseen ihmisten tunteet muslimeita ja Mujahidiineja vastaan.

Profeetta (S) tappoi 'Abdullah bin Khatalin Mekan valloittamisen jälkeen, vaikka oli antanut yleisesti anteeksi mekkalaisille. Tämä siksi, että bin Khatalilla oli tapana herjata Profeettaa (S) ja muslimeita.

Sa'i bil-Fasaad levittää turmelusta yhteiskunnassa, kuten esitellen huivittomia naisia koko maailmalle, lähettämällä moraalittomia ohjelmia, soittamalla englantilaista musiikkia ja kutsuen kaikkea tätä kulttuuriksi ja viihteeksi, yrittäen kansainvälistää länsimaista ja amerikkalaista kulttuuria ja tuomiten Talibanin toimi määrätä huivi pakolliseksi tytöille. Sa'i bil-Fasaad tapahtuu ainoastaan yhteiskunnallisella tasolla, kehotuksena muiden tehdä samoin ja sellaisen tappaminen on sallittua, erityisesti jos sellainen henkilö on kokonainen organisaatio, joka turmelee yhteiskuntaa. Sellaisille toimijoille on tänään hallinnollinen ja kansainvälinen valvonta ja turvaaminen.


Malala Yousufzai

Malala Yousufzai on nuori tyttö Swatin laaksosta Pakistanin luoteisosasta. Tämä kaupunkin on osa paikkakuntien ketjua, jotka näkivät Islamin Shari'ah'n kauneuden 21. vuosisadalla. Ainoastaan hölmö tai jonkun Sheitaanin kuiskutteleman voisi rikkoa Allahin rajoja.

Mikä on Malalan tarina? Miksi globaali kufr-media niin kiihkeästi pelaa hänellä "viattoman uhrin" roolia "terroristisia toimia" vastaan? Mitä toinen osapuoli ajattelee? Joten puhukoon se toinen osapuoli eli -Taliban!

Malala Yousufzain isä Ziauddin Yousufzai oli Mingora Swatin julkisen koulun Khushalin rehtori, yksi heitä jotka jättivät Islamilaisen maailman puhtauden luovuttaen sen kieron ja epäuskovan Lännen käsiin. Hän oli hautonut suuria suunnitelmia tälle pienelle koululleen muuttaakseen sen lukioksi tai jopa yliopistoksi, jolle hän etsi lahjoituksia. Allah näytti Talibanille tämän 'koulutusjärjestelmän' harhaisuuden, mitä Länsi niin kiivaasti yrittää pakottaa muslimeille.
Joten Taliban määräsi alueen tyttöjä käymään kouluja huntuihin pukeutuneina. Mutta epäuskovat eivät sietäneet sitäkään ja heidän liittolaisensa työllistivät sotilasjoukot estämään ihmisiä noudattamasta Allahin määräyksiä.

Malalan isän Ziauddinin kerrotaan tulleen potkituksi ulos koulusta nuoruudessaan sekulaarien näkemystensä vuoksi. Niinpä hän jatkoi harhaansa ja syötti sitä myös perheelleen.

BBC laati suunnitelman Ziauddinin kanssa Talibanin vastaisen mediakampanjan orkestroimiseksi: Nuori tyttö alkoi kirjoittaa päiväkirjaa, miten "sortava Shari'ah on ja miten takapajuisia Talibanit ovat!" BBC:n dokumentti esitti Malalan tahtovan lääkäreiksi ja hänen "viisas isänsä" toivoo tyttärestään poliitikkoa! al-Jazeeran videolla Ziauddin ja tyttärensä kyselivat Richard Holbrookelta apua kuffarien mukaiseen koulutukseen laajasti levitettäväksi alueella. Isä jopa antoi tyttärensä esiintyä videoilla ilman huivia tavatessaan kaafir-toimittajia, salli häntä jopa kuvattavan nukkuessaan ja heräävän täten rikoen monia Shari'ah'n sääntöjä.

Joten tyttö alkoi kirjoittaa, mutta edelleenkin on todentamatta, oliko Malala oikeasti kirjoittajana vai ei.

Niinpä Pakistanin idiootit johtajat käyvät Britanniassa kyselemässä tämä viisitoistavuotiaan tytön terveydestä, mutta Aafia Siddiqui'sta ei kysellä mitään! Entäpä ne musliminaiset, jotka lukuisina teurastettiin moskeijoissa heidän omassa pääkaupungissaan? Ei tule vastausta. He olivat itse siinä tekijöinä. Pakistanin hallitus ei välitä Malalasta eikä hän eikä isänsä heistä.

Entä missä oli media ja BBC silloin, kun lukuisia musliminaisia ja lapsia maailman armeijat tappoivat samassa Swatin laaksossa?

Malala seisoi rauhan ja koulutuksen puolella. Mutta ei Islamin rauhan ja koulutuksen puolella. Hän seisoi kuffarien "rauhan" ja "koulutuksen" puolella. Kuffareille rauha merkitsee Shari'ah'n poistamista ja koulutus täydellistä vapauttaa päättää oikeasta ja väärästä. Islamissa rauha tarkoittaa todellista rauhaa sydämissä ja yhteiskunnissa, jotka tottelevat Allahia, Hänen Lähettilästään (S) ja Hänen Uskontoaan. Ja Islamissa koulutus tarkoittaa tietämystä Allahista, Hänen Lähettiläästään (S) ja Hänen Uskonnostaan, millä voi palvoa ja palvella Häntä yksin kuten Hän ansaitsee tulla palvotuksi.

Malala Yusufzain isä oli Khushalin koulun rehtori Mingora Swatisssa. Ziauddin Yusufzai oli yksi heistä, jotka olivat jättäneet Islamilaisen maailman kierolle, sekulaarille ja epäuskovan lännen saatanallisille teille. Hän suunnitteli muuttavansa pienen koulunsa lukioksi tai peräti yliopistoksi. Hän etsi tähän lahjoittajia. Kaikki ylistykset Allahille, että näytti Talibanille tämän koulutusjärjestelmän virheellisen todellisuuden, jota länsi niin tarmolla pakottaa muslimeille.
Aluksi, palauttaakseen todellisen rauhan alueelle, Taliban määräsi koulua käyviä alueen tyttöjä pukeutumaan huiviin. Mutta edes sitä uskottomat ja heidän liittolaisensa eivät suvainneet. BBC laati Ziauddinin kanssa suunnitelman mediakampanjaksi Talibania vastaan: päiväkirjan. Nuori, koulua käyvä tyttö alkaa kirjoitella, miten sortava Shari'ah on ja miten "takapajuisia" Talibanit ovat. al-Jazeera kuvasi, miten Ziauddin ja hänen tyttärensä pyytävät Richard Holbrookelta apua, että (kuffarien mukainen) koulutus voisi levitä alueella.

Malalan päiväkirja, kynänimellä 'Gul Makai' kirjoittamana, vuotaa kufr-ajatusmalleja, joita kukaan jolla on vähääkään Imania sydämessään ei julkeaisi ajatella. Päiväkirja oli rahaa tavoittelevan Ziauddinin määräys.

"Isäni pyysi minua kirjoittamaan päiväkirjaa BBC:lle. Ajattelin tämän olevan mahdollisuus minulle kirjoittaa ylös, mitä tunnen ja paljastaa Talibanin todelliset kasvot maailmalle siitä, mitä he tekevät Swatissa."
[BBC:n haastattelu]

"Malala" kirjoittaa:

"Pikkuveljeni rukoilee usein, että Allah toisi rauhan Swatiin. Jos ei, niin tuokoon Amerikan tai Kiinan tänne".

***

Avoin kirje Malala Yousafzaille

Adnan Rashiid Yousufzai

Neiti Malala Yousafzai,

Kirjoitan sinulle kykejeni mukaan.

Kuulin sinusta ensimmäisen kerran BBC Urdun kautta ollessani Bannun vankilassa. Tahdoin kirjoittaa sinulle, neuvoakseni sinua pysymään kaukana Taliban-vastaisista aktiviteeteista, mutta en löytänyt osoitettasi. Mietin, miten lähestyisin sinua, joko todellisella tai tekaistulla nimellä, mutta tunteeni olivat veljelliset, kuulummehan samaan Yousafzain heimoon.
Sillä välin, vankila vapautettiin ja minun oli piiloteltava. Kun sinua vastaan hyökättiin, toivoin ettei sitä olisi koskaaan tapahtunut ja olisinpa kyennyt neuvomaan sinua aikaisemmin...

Ensiksin sinun on muistettava, että Taliban ei koskaan hyökännyt sinua vastaan koulunkäyntisi takia: Tiedä, että Taliban tai Mujahidiinit eivät ole koulutusta vastaan. Taliban uskoi, että tarkoituksella kirjoitat heitä vastaan ja käyt kampanjaa heidän yrityksiään vastaan perustaa Swatiin Islamilainen järjestelmä ja kirjoituksesi olivat provokatorisia.

Swatissa on tuhansia koulua ja lukiota käyviä tyttöjä jo ennen ja jälkeen Taliban-hallinnon...Voisitko selittää, miksi ainoastaan sinä jouduit heidän tappolistalleen?

Toiseksi seuraava seikka: Miksi Taliban räjäyttää kouluja? Vastaus tähän on, että ei ainoastaan Taliban tai KPK tai FATA räjäytä kouluja, vaan myös Pakistanin armeija ja FC ovat yhtälailla osallisia tässä. Heillä on yksi syy: Kun toinen saa toiselta vallan, he muuntavat koulut piilopaikoiksi ja leireiksi.

Kymmenittäin kouluja Pakistanin armeija ja FC käyttävät sodankäyntiin: Joten jos jokin pyhä muuntuu kuolettavaksi, eikö se tule eliminoida? Tämä on Talibanin politiikka. Koulujen tuhoaminen, kun niitä ei käytetä strategisiin tarkoituksiin ei ole Talibanin tehtävä: Jollain paikallishallinnon mustalla lampaallakin on tekemistä tässä saadakseen pankkitililleen jotain, kuten saamaan tukea uusiin kouluihin.

On hämmästyttävää, että huudat koulutuksen perään, kuin sinä ja YK teeskentelisitte, että sinua ammuttiin koulutuksen tähden! Tämä ei ole järkevää, jos rehellisiä ollaan. Siinä ei koskaan ollut kyse koulutuksesta, vaan propagandastasi.

Intian Niemimaa oli erittäin koulutuksellinen, jonka jokainen kansalainen osasi lukea ja kirjoittaa ennen kuin britit ottivat vallan. Paikalliset opettivat brittiupseereille arabiaa, hindiä, urdua ja persiaa. Lähes jokainen moskeija toimi myös kouluna. Muslimi-imperialistit käyttivät suuria summia rahaa koulutukseen, muslimi-Intia oli rikas silkistä, juutista, maataloudesta, tekstiiliteollisuudesta, laivanrakennuksesta kaiken kukoistaessa. Ei ollut köyhyyttä, ei kriisejä eikä uskontojen tai sivilisaatioiden törmäyksiä. Näin siksi, että koulutus perustui jaloihin aatoksiin ja jaloon opetusohjelmaan.

Puhuit jotain hyökkäyksistä polio-ryhmiä vastaan. Misi sitten Henry Kissinger vuonna 1973 totesi, että maailman väestöä on vähennettävä 80 prosentilla? Miksi eri maissa toteutetaan YK:n sateenvarjon alla sterilointiohjelmia naisille? Yli miljoona musliminaista Uzbekistanissa on steriloitu ilman suostumusta.

Kysyn sinulta rehellistä vastausta: Jos amerikkalaiset olisivat haavoittaneet sinua ohjusiskussa, kutsuttaisiinko sinua "kansakunnan tyttäreksi?" Olisiko media pitänyt melua sinusta? Olisiko kenraali Kiyani vieraillut luonasi? Olisiko maailman media toistuvasti raportoinut sinusta? Olisiko edes mitään "Malala-päivää?" Miksi Aafia Siddiquilla ei ole "Aafia-päivää?"
Yli 3 000 viatonta naista ja lasta on kuollut ohjusiskuissa, mutta kukaan ei välitä heidän oikeudestaan, sillä valta on oikeutta.

Kunpa vain sinun mainitsemasi Profeetta Muhammadin (S) myötätunnon oppisi myöskin Pakistanin armeija, jotta lopettaisivat muslimiveren vuodatuksen heimoalueilla ja Balochistanissa. Kun mainitsemasi Jeesuksen myötätunnon oppisivat myöskin USA ja Nato, jotta he lopettaisivat viattomien muslimien veren vuodattamisen kaikkialla maailmassa. Oppisivat myös Buddhan seuraajat myötätuntoa, kuten olet tahtonut meidän oppivan, jotta he lopettaisivat viattomien ja aseettomien muslimien tappamisen Burmassa ja Sri Lankassa.

Kyllä, ANP:n Bacha Khanin seuraajat olivat suuri esimerkki väkivallattomuudesta KPK:n maakunnassa, kuten Swatissa, missä ei ammuttu ensimmäistäkään laukausta ja Bacha Khanin seuraajat noudattivat väkivallattomuuden filosofiaa sen todellisella sielullaan, ilman hävittäjiä, tankkeja ja laivueita.

Lopuksi neuvon sinua palaamaan kotiin, noudattamaan Islamilaista ja pataanikulttuuria, liittymään naisten Islamilaiseen madrassaan lähellä kotikaupunkiasi, oppimaan ja opiskelemaan Allahin Kirjaa, käyttämään kynääsi Islamin ja muslimiummah'n ahdingon puolesta ja paljastamaan koko ihmiskuntaa orjuuttavan pienen eliitin salaliitot "Uuden Maailmanjärjestyksen" nimissä.

Kaikki ylistykset Allahille, Maailmankaikkeuden Luojalle. [Heinäkuun 15. 2013]

***

Per Tam 08, 2016 9:46 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Pakistanin Talibanin tekemiä iskuja Pakistanissa ja kommentointia muutamiin tunnetuihin tapauksiin

Vuodesta 2006 alkaen Mujahidiinien operaatiot muslimimaailman vankien vapauttamiseksi ovat kasvaneet nopeasti: Vuonna 2006 Mujahidiinit vapauttivat Arabian Niemimaan al-Qa'idah'n johtajia Jemenin Sana'an vankilasta. Vuosina 2008 ja 2011 afgaanimujahidiinit hyökkäsivät Sarposan vankilaan Kandaharissa ja vapauttivat 1 700 vankia amerikkalaisten ja heidän mupettiensa silmien alla. Vuonna 2012 'Iraaqin al-Qa'idah vapautti heinäkuun 21. vangit yhteensä seitsemästä raafidhien suurvankilasta.
Heinäkuun 30. 2013 Jihad-operaatio Dera Ismail Khanin keskusvankilaan Pakistanissa vapautettiin yli 250 vankia, joista noin 50 keskeisiä Jihad-johtajia. Hyökkäys suoritettiin pommeilla ja tuliaseilla. Paikallinen poliisi pinkaisi pakoon nähdessään Mujahidiinien tulevan. Useimmat poliisi olisivat voineet torjua hyökkäyksen, mutta sen sijaan he jättivät aseensa ja antoivat hyökkääjille jopa ammuksia. Pakistanin armeija ei saapunut poliisien avuksi, joten Mujahidiineilla oli aikaa toimia vankilassa.
Hyökkäys tapahtui vuosi jälkeen hyökkäyksen Bannun vankilaan, missä Mujahidiinit vapauttivat lähes 400 vankia, joista 150 Talibanien Mujahidiinia. Yksi heistä oli Adnan Rashiid Yousafzai, jolla on merkittävä rooli Pakistanin Jihadissa.

19.8.2008: 32 ihmistä, joista seitsemän poliisia ja kaksi terveysviranomaista kuolevat Tehrik-i-Talibanin pommituksessa Dera Ismail Khanin sairaalan edustalla, missä oli mielenosoitus aiemmin päivällä ammutun shi'a-johtajan Basit Alin puolesta. Pommittaja laukaisi pomminsa poliisihenkilökunnan keskellä.

Pakistanin Taliban julistautui iskun tekijäksi. Puhemies Maulvi Omar kertoi iskun kohteena olleen poliisi ja muut hallitusviranomaiset eikä uskonnollinen sekti.

Puhemiehen mukaan pommitukset jatkuvat, kunnes sotilasoperaatiot Bajaurissa ja Swatissa loppuvat.

21.8.2008 Wah'n pommitus

Wah'n maakunnassa Pakistanissa sijaitseva puolustusteollisuuden tuliaseiden valmistustehdas on maan keskeisimpiä, työllistäen 25 000 työntekijää.

Kahden pommittajan iskussa 21.8.2008 kuoli ainakin 70 ja haavoittui yli sata. Isku oli tappavin Pakistanin sotahistoriassa. Isku tapahtui vuoronvaihdon aikaan alueen porteilla.

Maulvi Omar sanoi TTP:n suorittaneen iskut vastaukseksi Pakistanin armeijan operaatioille Bajaurissa, jotka alkoivat elokuun 6. 2008 ja jossa menehtyi arviolta satoja siviilejä ja 300 000 ajautui pakolaisiksi.

"Wah on tappotehdas, jossa aseita valmistetaan meidän naisten ja lasten tappamiseksi."

23.8.2008: 20 kuolee autopommittajan rysäyttäessä räjähteillä täytetyn autonsa poliisiasemalle Swatin laaksossa. Poliisiasema oli myös puolisotilaallisten joukkojen käyttämä paikka.

Syyskuun 20. 2008 massiivinen rekkaisku koalitiomaiden kokoontumiseen Islamabadin Marriott-hotellissa, jossa kuoli 57 ja haavoittui 266, ei ollut Talibanin tekemä.
Beitullah Mehsud kiisti Talibanin osallisuuden. Puhemiehen mukaan Taliban "ei usko niin monen paikallisen tappamiseen."
Ryhmä nimeltä Fedayan-i-Islam otti vastuun. Ryhmä taistelee Pakistanin painostamiseksi lopettamaan yhteistyönsä Yhdysvaltojen kanssa.
Pakistanin Presidentti Ali Asif Zardari lupasi hallituksen ottavan "kovan linjan Talibaniin ja al-Qaedaan." Ho hum.
Yhdysvallat vastasi ohjusiskulla tammikuun 1.2009, jolloin kuoli Pakistanin al-Qa'idah'n operatiivinen johtaja Ussama al-Kini, jonka Yhdysvallat uskoi "suunnitelleen hotelli-iskun" kuin myös vuoden 1998 iskut Itä-Afrikassa.

3.3.2009: Iskun srilankalaista krikettijoukkuetta vastaan uskotaan Lashkar-e-Jhangvin tekemäksi ja Mohammed Aqeelin suunnittelemaksi.

30.3.2009: 12 aseistautunutta miestä hyökkäsivät Manawan poliisiakatemiaan Lahoressa. Poliisijoukot saapuivat puolitoista tuntia hyökkäyksen alkamisesta ja hyökkäyksen torjuminen kesti yhteensä kahdeksan tuntia. Viisi koulutettavaa, kaksi kouluttajaa ja ohikulkija menehtyivät.

Iskun suorittajasta on kiistaa, niin Baitullah Mehsudin Talibanin kuin Fedayen-i-Islamin ottaessa vastuun.

27.5.2009: Asemiesten hyökkäyksessä Lahoren poliisipäämajaan tappaa 35 ja haavoittaa 250. Asemiehet tulittivat vartijoita kohti ja tuhosivat ensiapuklinikan päämajan yhteydessä.

Iskun tekijästä on eriäviä näkemyksiä, Pakistanin Talibanin ottaessa vastuun kuin myös Punjabin Talibanin. Myöhemmin ilmaantui malediiviläisen Ali Jaliilin video, joka tunnustautui yhdeksi hyökkäjistä.

Kesäkuun 9.2009 Pearl Continentalin hotellipommituksesta vastuun otti Fedayen-i-Islam. Kesäkuun 11. 2009 tekijäksi ilmoittautui Abdullah Azzam Shaheed-prikaati, vastauksena Pakistanin armeijan toimille Swatin laaksossa.

Kesäkuun 12.2009: TTP otti vastuun kahdesta iskusta, missä tapettiin bareilwi Sarfraz Ahmed Naeemi kuuden muun kanssa madrassassa Lahoressa, autopommittajan iskusta Nowsheran moskeijaan tappaen viisi.

Heinäkuun 13.2009 tapahtunutta, kahdeksan lapsen hengen vaatinutta operaatiota kouluun Mian Channussa tekijäksi katsottiin Lashkar-e Jhangvin jäsentä Riaz Kambohia, joka oli erinomainen valmistamaan pommivöitä ja "värväämään Talibaniin."

Syyskuun 8. 2009: Taliban ampuu neljä koululaista "sektariaanisessa" hyökkäyksessä Atmankhelin kaupungissa Orakzaissa.

Lokakuun 5.2009: Sotilasunivormuun pukeutuneen pommittajan iskussa WFP:n toimistoihin Islamabadissa kuolee viisi. Talibanin puhemies Azam Tariq:

"Otamme vastuun ylpeänä itsemurhaiskusta YK:n toimistoon Islamabadissa. Lähetämme lisää pommittajia samoihin tarkoituksiin. YK ja muut ulkomaalaiset (avustusryhmät) eivät työskentele muslimien intresseille. Seuraamme heidän toimintaansa. He ovat uskottomia."

Hän sanoi, että Taliban ei hyökkää muslimien avustusryhmiä vastaan.

Lokakuun 9. 2009: Lashkar-e-Jhangvin Mohammed Aqeelin arvellaan suunnitelleen hyökkäyksen Khyber Bazaariin Peshawarissa.

Lokakuun 10-11. 2009: Yhdeksän aseistautunutta miestä hyökkää Pakistanin armeijan päämajaan Rawalpindissä tappaen 22, joista kuusi sotilaita, viisi kommandoa, kolme panttivankia armeijan ollessa valmistautumassa hyökkäämään Wajiristaniin.

Hyökkäyksen teki Lashkar-e-Jhangvi.

Lokakuun 15.2009: Yhteensä kolmessa hyökkäyksessä Lahoressa tiedustelukohteeseen ja kahteen poliisikouluun kuolee 19. Samaan aikaan Kohatissa Pakistanin luoteisosassa autopommittajan iskussa poliisiasemalle kuolee ainakin 11, joista kolme poliisia.

Lokakuun 20.2009 iskusta Islamabadin Islamilaiseen yliopistoon kukaan ei ole ilmoittanut olevansa vastuussa.

Lokakuun 28.2009: Autopommista Peshawarin Mina Bazaarin torille (tori naisille ja lapsille) niin al-Qa'idah kuin Taliban ovat kieltäneet osallisuutensa. Pakistanin hallitus uskoi tietenkin Talibanin olevan vastuussa. Räjähdyksessä kuoli 137.

Marraskuun 2. 2009: Rawalbindin kansallispankin pommituksesta Pakistanin hallitus epäili Talibania.

Joulukuun 4. 2009: Iskussa Rawalpindin moskeijaan kuolee 40. Moskeija sijaitsee lähellä Pakistanin armeijan Rawalpindin päämajaa, on sotilasrakennusten ympäröimä ja upseereiden käytössä. Viisi aseistettua hyökkääjää avasi tulen ja heitellen kranaatteja tappaen välittömästi 37. Uhrit olivat pääasiassa palvelevia upseereita.

Taliban otti vastuun sähköpostissaan CNN:lle, kunnes median haastattelemat analyytikot ja eräät viranomaiset esittivät epäilyksiään ryhmän osallisuudesta.

Joulukuun 7. 2009: Kaksi pommi-iskua ja ammuskelu täydellä torilla Lahoressa tappaa ainakin 54.

Iskun tekijää ei tiedetä. Jotkut uskoivat Intian ja USA:n olleen osallisina, joille ei ollut todisteita.

Joulukuun 27.2009: Hallitusviranomaisen Sarbraz Saddiqi ja hänen perheensä jouduttua pommituksen kohteeksi kotiinsa asetetusta pommista Mosu Zain kylän Kurramin alueella, kuolivat hänen lisäksi vaimo ja neljä 5-11-vuotiasta lastaan.

Syyllistä ei tiedetä:

"Emme tiedä, ovatko Taliban, terroristit vai shi'at vastuussa", kertoi alueen viranomainen Abab Ali.

Joulukuun 29.2009: Talibanin hyökkäyksessä shiiojen Ashura-kulkueeseen kuolee 42 Karachissa.

Helmikuun 3. 2010: Kolme yhdysvaltalaissotilasta kuolee pommin iskiessä autosaattuetta. Kuolleista kolme oli koululaistyttöjä, sillä saattue oli matkalla tyttökoulun avajaisiin. Haavoittuneista 70:stä 63 oli koulutyttöjä.

Taliban otti vastuun sanoen iskun olleen kosto Blackwaterin lokakuun 2008 toimista.

"Tunnemme USA:n merijalkaväen ja Blackwaterin kaverien liikkeet. Ja olemme valmistaneet itsemurhapommittajia heidän peräänsä."

Helmikuun 18. 2010 iskun Khyberin moskeijaan arvellaan hyökkäys Lashkar-e-Islam-nimistä ryhmää vastaan, jota sen jäsenet käyttävät moskeijanaan tai pro-Taliban-ryhmän johtajaa. Iskun arvellaan olevan seurausta keskinäisestä kilpailusta. Iskussa kuoli 30.

Maaliskuun 8.2010: Autopommittajan rysäyttäessä autonsa terrorisminvastaisen liittovaltiopoliisin rakennukseen kuolee ainakin 13, mukana alaikäinen ohikulkija. Niin Taliban kuin Lashkar-i-Jhangvi otti vastuun iskusta.

Maaliskuun 12. 2010: Kaksi pommittajaa Lahoressa tappavat ainakin 59 iskiessään arveltua sotilassaattuetta vastaan asekaupan torilla.

Taliban ja Lashkar-i-Jhangvi kertoivat olleensa vastuussa.

Huhtikuun 5.2010: Asemiesten hyökkäys Yhdysvaltain konsulaattiin Peshawarissa.

Huhtikuun 23.2010: Talibanin väijytyksessä Pakistanin armeijaa vastaan kuolee ainakin seitsemän sotilasta. Toisaalla Taliban tappaa neljä vakoilusta syytettyinä.

Kesäkuun 9.2010: Talibanin hyökkäyksessä Naton saattuessaan lähellä Islamabadia kuolee seitsemän, tuhotaan 20 ajoneuvoa aseistettujen miesten hyökätessä varikolle ja tulittaen tappaneen kuljettajia ja näiden avustajia.

Heinäkuun 1.2010: Hyökkäys Lahoren suufipyhättöön, jossa kuoli ainakin 50, osallisuutensa kielsivät niin Taliban kuin Punjabin Taliban. Molempien puhemiehet syyttivät tapauksesta ulkomaalaisia toimijoita, kuten mm. Blackwateria, joka yrittää mustamaalata Mujahidiineja.

Joulukuun 25.2010: Naispommittajan laukaistessa räjähteensä WFP:n jakelukeskuksessa Kharin kaupungissa kuolee ainakin 47. Taliban otti vastuun ja kertoo kyseessä olleen myös ensimmäinen naispommittajansa, vaikka tutkimusten mukaan pommittaja saattoi olla naiseksi pukeutunut mies (iskun onnistumisen takaamiseksi).

Tammikuu 2011: Autopommittajan ajaessa päin poliisiasemaa Bannussa kuolee ainakin 17.

Maaliskuun 8.2011: Autopommittaja ajaa päin maakaasuasemaa ISI:n rakennuksen sijaan. 25 kuolee ja 127 haavoittuu.

Seuraavana päivänä Taliban pommittaa anti-Taliban-komentajan vaimon hautajaisissa kostoksi komentajan tuesta Pakistanin turvallisuusjoukoille Taliban-vastaisissa operaatioissa. 37 kuolee.

Huhtikuun 3. 2011: Kaksi pommittajaa tappaa yli 50 Punjabin suufipyhätössä Dera Ghazi Khanissa.

Toukokuun 22. 2011: Hyökkäyksessä Pakistanin merivoimiin tappaa yhdeksän ja kaksi tarkkailualusta tuhotaan.

Kesäkuun 12. 2011 kolmesta pommituksesta Peshawarin torille syytettiin Talibania, joka kielsi osallisuuden syyttäen teosta ulkomaalaisia agentteja.

Heinä-ja elokuun 2011 Karachin pommituksille ei ole tiedossa tekijää.

Elokuun 19.2011 pommituksesta Khyberin Jamrudissa sijaitsevaan moskeijaan Taliban kiisti osallisuutensa sanoen, etteivät he hyökkää moskeijoihin.

Syyskuun 13. 2011: Talibanin syytetään väijytyksessä koulubussia lähellä Peshawaria tappaneen neljä lasta, koska paikallinen Kalakhel-heimo oli muodostanut Talibanin vastaisen lashkarin.

Washington Postin mukaan Islamistimilitanttien iskujen kohteina ovat harvoin olleet lapset.

Syyskuun 19. 2011: Pommittajan ajaessa autonsa keskusrikospoliisi Aslam Khanin kotiin hänen perheensä onnistuu paeta itsensä lisäksi, mutta kuolee kahdeksan sivullista.

Aslam Khan kuolee lopulta Talibanin autopommi-iskussa tammikuun 9.2014.

Tammikuun 14.2012: Talibanin hyökätessä poliisiasemalle Dera Ismail Khaniin kuolee neljä.

Elokuun 16.2012: Taliban hyökkää Pakistanin ilmavoimien Kamra-tukikohtaan Attockissa, Punjabissa. Isku oli kosto Beitullah Mehsudin ja Osama bin Ladenin kuolemasta.

Elokuun 17.2012: Taliban pysäyttää shiioja kuljettavan bussin Mansehrassa ja teloittaa 25 shi'a-miestä.

Kesäkuun 8. 2014: Hyökkäyksessä Jinnahin lentokentälle Karachissa kuolee 24 ja kymmenen hyökkääjää. Taliban otti vastuun, mutta pian selvisi Uzbekistanin Islamilaisen Liikkeen toimittua operaation hyökkäysosastona. Liike oli hyökännyt myös toukokuussa 2011 Mehranin laivastotukikohtaan, Minhasin lentokentälle Kamrassa elokuussa 2012 ja Peshawarin ilmatukikohtaan joulukuussa 2012.

Joulukuun 16.2014: Taliban hyökkäsi tsetseenin johtamana kolmen arabin ja kahden afgaanin kanssa Armeijan kouluun Peshawarissa, tappaen 132 8-18-vuotiasta lasta. TTP:n puhemies Muhammad Omar Khorasani sanoi koulun olleen kohteena, koska "armeija tappaa meidän perheitämme. Tahdomme heidän tuntevan meidän tuskamme."

Sen lisäksi hän sanoi:

"Pommittajillamme oli määräys olla vahingoittamatta lapsia, vaan ottamaan kohteikseen armeijan henkilökunnan. Kyse oli kostohyökkäyksestä armeijan hyökkäyksisä pohjoiseen Wajiristaniin."

13.2.2015: Hyökkäyksen shi'a-moskeijaan Peshawarissa, jossa kuoli ainakin 19, tekijää ei tiedetä.

Maaliskuun 15.2015: Hyökkäyksen roomalais-katoliseen ja Kristuksen kirkkoon Lahoressa suoritti Talibanista irronnut alaryhmä Jamaat-ul-Ahrar, alanimeltä "Aafia Siddiqui-prikaati."

***


Per Tam 08, 2016 9:46 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
Sivu 2 Yht. 2

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea