Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Sodoman 3210 päivää: USA ja shi'at 'Iraaqissa 2003-2011

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Sodoman 3210 päivää: USA ja shi'at 'Iraaqissa 2003-2011
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Sodoman 3210 päivää: USA ja shi'at 'Iraaqissa 2003-2011 Vastaa lainaamalla viestiä


OSA I

Sodoman 3210 päivää - USA ja shi'at 'Iraaqissa 2003-2011


Protocols of the Elders of the Zion

Haastattelija: "Kuulimme, että ['Iraaqissa Yhdysvaltain toimien seurauksena] puoli miljoona lasta on kuollut. Onko hinta sen arvoinen?"

Yhdysvaltain valtiosihteeri Madeleine Albright:
"Tämä on vaikea vaihtoehto, mutta me uskomme, että hinta on sen arvoinen." (Toukokuun 12. 1996)

"Se oli kuin keskiaikainen saarto. Lähes kaikki, mitä nykyaikaisessa valtiossa tarvitaan, estettiin -vesijohtoveden puhtaasta tekevästä kloriinista koulukyniin, röntgen-laitteiden osiin, tavallisimpiin särkylääkkeisiin ja syöpälääkkeisiin.

Britannian hallitus esti 'iraaqilaislapsia kurkkumätää ja keltakuumetta vastaan suojelevien rokotteiden viennin. Blairin hallitus kyllä kertoi miksi:


"Lasten rokotteita kyetään käyttämään joukkotuhoaseiden valmistukseen".


Mahtipontisessa "humanitaarisessa" öljyä ruokaa vastaan-ohjelmassa, jokainen 'iraaqilainen sai sata dollaria vuodeksi, jolla oli pakko pitää yllä koko infrastruktuuria ja tarpeellisimpia palveluita, kuten sähkönjakelua ja vettä. Suurimmalla osalla sairailla ihmisistä ei ollut varaa hoitoon. Kaikki tämä oli täysin tahallista.

YK:n humanitaarisen avun 'Iraaqin osaston koordinaattori Denis Halliday sanoi:

"Minut määrättiin toteuttamaan politiikkaa, joka täyttää kansanmurhan määritelmän: tahallisen politiikan riittämään tappamaan yli miljoona ihmistä, lasta ja aikuista."

"Loimme helvetin: raaistimme asukkaita ja syyttelimme sen tuhkasta nousevia ryhmiä valistumattomuudesta, rauhaa rakastamattomasta filosofiasta."


Miksi Yhdysvallat tarvitsee öljyä? Esimerkiksi siksi, että Clintonin aikakaudella kaupunkimaasturit lopetettiin luokittelemasta tavallisiksi henkilöautoiksi bensankulutuksen perusteella. Seurauksena kaupunkimaasturit käyttävät polttoaineena 280 000 tynnyriä enemmän kuin tavallinen henkilöauto, mikä nostaa polttoaineen kysyntää. Niinpä amerikkalaisen yksityisautoilun takaamiseksi on hyökättävä mm. 'Iraaqiin ja tapettava miljoonia ei-taistelevia 'iraaqilaisia.

Kahden kuukauden aikana maaliskuussa ja huhtikuussa 2003 Yhdysvallat sekä Britannia pudottivat hyökätessään 'Iraaqiin lähes 13 000 rypäleammusta, missä oli arviolta 1.8 miljoonasta kahteen miljoonaan tytärammusta ensimmäisen kolmen viikon aikana. Kolmen viikon aikana enemmän kuin Yhdysvallat ja Britannia pudottivat Afganistaniin kuudessa kuukaudessa. Eikä sekään ollut kuin vaivaiset neljä prosenttia koko koalition ilmavoimien käyttämistä ilmapommeista Afganistanissa.


"Jokainen päivä, jonka Saddam Hussein pysyy vallassa, tuo lähemmäksi sen päivän, jolloin terroristit voivat hyökätä kimppuumme paitsi lentokoneilla, myös kemiallisilla, biologisilla tai ydinaseilla. On yleisessä tiedossa, että Saddamin lisäksi myös Iran rahoittaa ja tukee terrorismia Israelia vastaan.

Tietä Lähi-Idän rauhaan ei varmisteta myöntymällä Saddamin ja muiden paikallisten tyrannien edessä vaan uudenlaisella sitoutumisella vapaiden ja demokraattisten hallitusten luomiseen islamilaiseen maailmaan."
-Weekly Standardin päätoimittajan William Kristolin, Commentaryn entisen päätoimittajan Norman Podhoretzin, Yhdysvaltain ja Euroopan suhteiden asiantuntijan Robert Kaganin sekä eminenssi Richard Perlen kirjeestä Yhdysvaltain presidentille George Walker Bushille huhtikuussa 2002.

"Päämääräämme ei ole padota kilpailijoita vaan säilyttää hallitseva asemamme ja säilyttää imperialistien järjestys."
-Stephen Peter Rose, Harvardin yliopiston Olin-instituutin johtaja.

"Yhdysvaltain tulee säilyttää mekanismit, joilla ehkäistään potentiaalisia kilpailijoita edes havittelemasta suurempaa alueellista tai globaalia roolia."
-Paul Wolfowitz, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri 1992.

Yhdysvallat on saattanut lopettaa 'Iraaqin pommittamisen, mutta 'iraaqilaiset tulevat kärsimään niiden seurauksista vielä sukupolvien ajan syntymävikoina, tuntemattomina sairauksina ja nopeasti kohonneina syöpäsairauksineen.

"Lapsilla on syntyessään kaksi päätä, yksi silmä, useita kasvaimia, epämuodostuneita kasvoja ja kehoja ja monimutkaisia hermostollisia ongelmia."


Tietyissä kaupungeissa -kuten Fallujah'ssa- terveydelliset seuraukset ovat merkittävästi huonompia kuin Toisen maailmansodan [Yhdysvaltain pudottaman] atomipommin jälkeisessä Japanissa.

Korkeimmat luvut löytyvät Fallujah'sta, mikä koki kaksi massiivista Yhdysvaltain pommitusaaltoa vuonna 2004, vaikka Yhdysvallat alkuun kielsi käyttäneensä valkoista fosforia, viranomaiset myöhemmin myönsivät käyttäneensä sitä. Yhdysvaltain ja Britannian joukot pudottivat arviolta 2 000 tonnia köyhdytettyjä uraaniammuksia 'Iraaqin asutettuihin kaupunkeihin vuonna 2003. Köyhdytettyä uraania käytetään aseissa sen kyvystä läpäistä suoja-asut. Siksi Yhdysvallat ja Britannia olivat eräitä kourallisista valtioista, jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta kansainvälistä sopimusta sen rajoitettuun käyttöön -väittämällä, että köyhdytetty uraani on harmiton, viis tieteestä. Kaksi muuta kieltäytynyttä valtiota olivat -kas, kas, demokratioita nekin- Ranska ja "Lähi-Idän ainoa demokratia" Israel. Samalla Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagon kieltäydyttyä julkaisemasta tietoja ammusten pudotuspaikoista, vaikeuttaa niiden siivoamista.

Lisäksi siivous maksaa enimmillään 30 miljoonaa US dollaria, eikä Yhdysvallat ole kiinnostunut vastaamaan minkäänlaisiin kysymyksiin tapauksiin liittyen.

Ann Arborin ympäristömyrkkyjen asiantuntijan Mozghan Savabie as-Fahanin mukaan "kriisi vaatii hätäisesti kansainvälisiä toimia ehkäisemään enempää vahinkoa julkiselle terveydelle."

Sen sijaan kansainvälinen yhteisö lähinnä välttelee ongelman tunnustamista, mukaanlukien terveyskriisistä vastuullisin valtio (vihje: valtion nimi alkaa yyllä ja päättyy teehen).

'Iraaqin terveysjärjestelmä -kerran alueen kateudenkohde- on käytännössä olematon maasta muuttaneiden lääkäreiden seurauksena. Maassa on arviolta alle 100 psykiatria ja 20 000 lääkäriä 31 miljoonaa 'iraaqilaista kohden.

"Syöpätilastoja on vaikea tuottaa, sillä ainoastaan 50 prosenttia 'Iraaqin terveydenhuollosta on julkista. Toiset puolet kuuluu yksityissektorille, joka on ylimalkainen raportoimaan tilastojaan, joten kaikki tilastomme on kerrottava kahdella. Kaikki viralliset luvut ovat ehkä puolet todellisesta,"
kertoo Salaah Haddad 'Iraqin terveysministeriöstä ja tiedotuksesta.

Fallujah, 'Iraaq

Tänään Fallujah'ssa syntyvistä lapsista 14.7%:lla on syntymävika, 14-kertainen mitä dokumentoitiin Japanin Hiroshimassa ja Nagasakissa. Fallujah'n lapsilla on myös 13 kertaa useammin sydänvika kuin Euroopan lapsilla ja hermostollinen häiriö 33-kertainen Euroopan vastaavasta. Lisäksi lasten syöpäsairaudet ovat 12-kertaistuneet vuodesta 2004.

Tartunnat köyhdytetystä uraaniammuksista ja muista sodankäyntiin liittyvästä saasteesta epäillään johtuvan synnynäiset syntymäviat, syöpätapaukset ja muut sairaudet läpi suurimman osan 'Iraaqia. Useat lääkärit ja tiedemiehet ovat varmoja köyhdytetyn uraanin olevan yhteydessä viimeaikaiseen tautiepidemiaan, jollaista ei olla 'Iraaqissa ennen nähty, kuten uudet sairaudet munuaisissa, keuhkoissa ja maksassa, kuten myös täydellisessä immuunijärjestelmän romahtamisessa. Tartunnat köyhdytetystä uraanista voivat myös olla yhteydessä jyrkään nousuun leukemiaan, munuaisiin ja anemiaan liittyviin tapauksiin, erityisesti lasten keskuudessa, kerrotaan useista 'Iraaqin maakunnista.

Dramaattinen hyppy on myös ollut keskenmenoissa ja ennenaikaisissa synnytyksissä 'iraaqilaisnaisten keskuudessa, erityisesti alueilla, joilla yhdysvaltalaisarmeija raskaasti operoi kuten Fallujah'ssa.

Basrah

Syntymäviat Basrah'ssa ovat seitsenkertaistuneet vuosien 1994 ja 2003 välisenä aikana, viitaten Yhdysvaltain vuoden 1990 valkoisen fosforin käyttöön 'Iraaqia vastaan Persianlahden sodassa. Saksalaisen Heidelbergin tutkimuksen mukaan sairaiden basralaislasten maitohampaissa lyijypitoisuus oli kolmenkertainen verrattuna alueisiin, missä ei käyty taisteluita.

Koskaan aiemmin ole ollut yhtä korkeaa määrää selkäydinavaumissa (tms.) Basrah'ssa kuin tänään. Hydrokefalian (vesipäisyys) lukumäärä Basrah'ssa on kuusikertainen Yhdysvaltain vastaavaan verrattuna.

Virallisen 'iraqilaishallituksen tilastojen mukaan vuoteen 2005 mennessä syöpätapausten määrä kaksinkertaistui vuodesta 1995, 4 000-kertaistuen ennen ensimmäistä Persianlahden sotaa, jolloin syöpään sairastui 40 ihmistä 100 000:sta. Vuonna 2005 syöpään sairastui vähimmillään 1 600 jokaisesta 100 000:sta.

'Abdil-'Aziiz al-Fawzaan:

"Allah antoi Amerikalle sen aseman tänään koska sillä on paljon oikeudenmukaisuutta tänään. Se, mitä tapahtui 'Iraaqissa ja Afganistanissa oli al-Qa'idan syytä ja vastuussa siitä."


"Jokainen nainen Irakissa voi paremmin, kun Saddam Husseinin raiskaushuoneet ja kidutuskammiot ovat lopullisesti suljettuina.,"
sanoi presidentti Bush maaliskuun 2004 naisten päivänä.

***

Maa Jou 21, 2015 1:11 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***


Naisten asema USA:n vapauttamassa 'Iraaqissa

Välittömästi Yhdysvaltain johtaman koalition hyökättyä alkoi myös naisiin kohdistuvat raiskaukset ja ihmiskauppaan kytkeytyvät kidnappaukset. Yhdysvaltain hyökkäystä seuranneessa ryöstelyssä ja tuhoamisessa romahti myös seksuaaliväkivallan rikoskirjanpito. 'Iraaqilaispoliisin mukaan ennen sotaa tavallisesti saapui yksi raiskausilmoitus joka kolmas kuukausi, mutta sodan alettua lyhyessä ajassa tapauksia oli useita, lukujen ollessa jyrkästi suurempia kuin ennen sotaa.

"Jotkut jengit erikoistuvat tyttöjen kidnappaamiseen ja myyvät Persianlahden maihin. Näin tapahtui jo ennen sotaa, mutta nyt on pahemmin, kun heidät voidaan viedä ja tuoda ilman passeja."

Yhdysvallat tuki myös militioita, jotka hallitsivat brutalisti USA:n rahoittamana, kouluttamina ja aseistuksella joilla sorrettiin 'Iraaqin väestöä. Yhdysvaltain sateenvarjon alla, sektariaaniset militiat suorittivat terrorikampanjoita, jahdaten aktivisteja, taiteilijoita, akateemikkoja, jokaista joka haastoi heidän näkemyksensä yhteiskunnasta, naisten ollessa kohteina erityisesti. Vuonna 2008 Basrah'n kaupungin seinäkirjoituksessa "meikkinne ja huivittomuutenne tuo teille kuoleman". Naiset eivät olleet turvassa edes kodeissaan, kun USA:n voimaannuttamat poliittiset puolueet toivat kunniamurhaamisen uskonnolliseksi velvollisuudeksi perheille valvoa poliiseina naisten käyttäytymistä.

Lääkärinä työskennelleen Faek Amin Bakrin mukaan raiskauksia tapahtui 17-20 per kuukausi ja enne sotaa hänen johtamansa instituutti sai vain yhden tapauksen. Turvallisuustilanteen huonouden takia osa uhreista oli käännytettävä pois lyhennettyjen työtuntien tähden.

Joissain tapauksissa raiskauksella pyrittiin kostamaan Saddam Husseinin hallitukseen millään tavalla kytköksissä olleille.

Yhdeksänvuotias Saba vietiin kotitalonsa portailta läheiseen hylättyyn rakennukseen ja hän palasi vuotaen verta vaginan alueelta. Hoitanut lääkäri kertoi myös hoitaneensa naista, jonka tuntemattomat miehet olivat raiskanneet naisen palattua supermarketista keskellä päivää.
al-'Alwiyyah'n äitiyssairaalan lääkäri Anas al-Hamadi kertoi hoitaneensa kahta nuorta, alle 20-vuotiasta naista, jotka olivat kävellessään kadulla joutuneet kidnapatuiksi autoon. Baghdadin ulkopuolella heidät oli raiskattu useita kertoja. Lääkäri kertoi heillä olevan mustelmia ja repeymiä vaginoissa.
49-vuotiaan Salman veivät aseistautuneet miehet kotiaan ja hänet joukkoraiskattiin tuntemattomassa paikassa. Hänen naapurissaan asuvalla liikemiehellä oli yhteyksiä Saddam Husseinin kotikaupunkiin Tikritiin, joten naisenkin huhuttiin olevan yhteydessä heihin. Ilmeisesti joukkoraiskaajilla oli tarkoituksena kostaa minkäänlainen yhteys 'Iraaqin vanhaan valtaan.

"Olin portailla ja tuli taksiksi maalattu Volkswagen. Hän kysyi jostain miehestä ja vastasin etten tuntenut. Sitten ilmaantui kolme miestä, sitten neljäs. He osoittivat aseella päätäni ja käskivät tulla mukaan. Huusin ja tyttäreni alkoi myös huutaa. He vetivät hiuksistani ja työnsivät autoon ja alkoivat ampua taloa kohti, yli viisikymmentä laukausta. Tyttäreni huusi koko ajan. He laittoivat pääni jalkojeni väliin ja pistoolin päähäni. He veivät minut rakennukseen, jossa he hakkasivat päähäni ja käsiini. He kaatoivat kuumaa vettä päähäni, jolloin silmäni ja käsivarteni paloivat. He polttivat jalkojani savukkeilla ja purivat olkapäihini ja käsivarsiini. He kaikki raiskasivat minut, siellä oli viisi tai kuusi niiden neljän lisäksi, yhteensä kymmenen. He raiskasivat minut monella eri tavalla. Sanoin, että minulla on nuori lapsi, joka voisi kuolla jos jätän hänet yksin. He jättivät minut yksin."

Basrah'sta kidnapattua 15-vuotiasta Munaa ja hänen kahta sisartaan asemiehet pitävät neljän viikon ajan vankina. Yksi miehistä hakkasi lapsia muoviletkulla. Munaa hän löi selkään ja olkapäihin, mutta hänen vanhempaa sisartaan hän hakkasi oikein kunnolla. Seuraavana päivänä hänen vanhempi sisarensa raiskattiin.

Usein vangitsijat toivat lapsia katsomaan ihmisiä, jotka ehkä olivat ihmiskauppiaita.

"He toivat ihmisiä, joille meidät tahdottiin myydä. He katsoivat meitä ja neuvottelivat hinnasta. Yksi oli lihava nainen huivissa ja toisella kertaa kaksi miestä. He tahtovat meidän olevan tanssijoita tai sellaista. Ibtisam-niminen nainen yritti opettaa minua tanssimaan, en tahtonut enkä katsonut hänen tanssivan".

Munan tultua kidnapatuksi Basrah'ssa ja vangituksi Baghdadissa osoittaa, että lapsikauppatoimintaa oli ainakin Basrah'n ja Baghdadin alueilla.

Yhdysvaltain invaasio vuonna 2003 hyväksikäytti 'iraqilaisnaisten ja tyttöjen ahdinkoa ennennäkemättömiin tasoihin: he jäivät saaliiksi alamaailman seksiteollisuudelle ja alttiiksi invaasion jälkeisen shi'a-hallituksen ankarille rangaistusmetodeille.

"[Saddamin] Hallituksen ja turvallisuusjärjestelmien suistaminen jättivät 'iraqilaiskaupungit alttiiksi tulevien kuukausien miesjengien naisten ja tyttöjen kidnappauksille ja raiskauksille," kertoo 'Iraqin naisten vapauden organisaatio. Useat kidnapatuista naisista myytiin lähialueille, arviolta 4 000 naista invaasion jälkeisen seitsemän vuoden aikana, josta 20% alle 18-vuotiaita. 'Iraaqin miehityshallinto aloitti prostituoitujen joukkomurhaamiset. Tuolloin Yhdysvallat oli vastuussa 'iraaqilaissiviilien ihmisoikeuksien suojelemisesta ja ylläpitämisestä. He epäonnistuivat -tai pikemminkin ei ollut tarkoituskaan suojella siviilejä.

'Iraaqissa on kaksi miljoonaa leskeä, viisi miljoonaa lasta orpoina, yli kolme miljoonaa naista ja tyttöä ilman toimeentuloa ja suojelua, mikä altistaa heidät ihmiskaupan, seksuaalisen hyväksikäytön ja mut'ah-avioliitoille.

Yhdysvaltain lehdistön mukaan "'Iraaqin parlamentissa 25% paikoista on varattu naisille," todistamaan maan kulkemista kohti "sukupuolten tasa-arvoa." Tosiasiassa hallituksessa on vain yksi nainen: Abtihal al-Zidi, ja hänkin antaa lausuntoja tällaisia:

"Vastustan miesten ja naisten tasa-arvoa. Jos lähden ulos talosta, minun on kerrottava miehelleni minne ole menossa. Tämä ei ole naisen roolin väheksymistä, vaan päinvastoin tuo naiselle enemmän valtaa äitinä, joka kaitsee lapsiaan ja kasvattaa lapsiaan."

"Elämä naisille 'Iraaqissa on huononemassa. Syynä on Yhdysvaltain tukeman 'iraaqilaishallinnon naisiin ja vankiin kohdistamat mielivaltaiset oikeuksien loukkaukset. Naisvankien kiduttaminen ja raiskaaminen on jatkunut oikeudenkäynnin edellä pääministeri Nuri al-Malikin johdolla. Osasyyllinen on Yhdysvallat. Yhdysvaltain ja Britannian epäonnistuminen saattaa joukkojaan vastuuseen loukkauksista maassa läsnäolonsa aikana, näyttää raivanneen tietä nykyiselle hallitukselle jatkaa loukkauksia, lain ja järjestyksen ja vastuuvelvollisuuden puuttuessa.

'Iraaqin vuoden 1970 perustuslaki takasi naisille äänioikeuden, asettua ehdolle politiikkaan, koulutusmahdollisuuden ja omistusoikeuden. Tänään näitä oikeuksia ei enää ole, Yhdysvaltain tukemassa shi'an Nuri al-Malikin hallituksessa.

'Iraaqin koulutusjärjestelmä oli huippuluokkaa, naisen lukutaito alueen korkein, 87% vuonna 1985, jopa niin, että Saddam Husseinin hallitus sai UNESCO:n palkinnon lukutaidottomuuden poistamisesta.

Tänään, neljännes 'iraqilaisnaisista on lukutaidotonta, maaseudulla peräti 50%.

1990-luvun alussa 'Iraaqilla oli Lähi-idän korkein naisten lukutaitotilasto ja enemmän naisia vaativimmissa ammateissa kuten lääketieteessä ja opetuksessa kuin missään muussa alueen maassa. Vielä vuonna 2004 'iraaqilaisnaisista 90% oli toiveikas tulevaisuutensa suhteen, mutta vuoteen 2008 mennessä luku oli pudonnut 27%:iin.

Tänään 'iraaqilaisnaiset kohtaavat painajaistaan uudelleen, kun Nuri al-Malikin hallitus hylkää kehotukset yhtenäisyydelle ja herättäen henkiin militiat, jotka muuttivat julkiset sairaalat kidutuskammioiksi ja raiskatessa rajansa ylittäneitä naisia.

Ihmiskauppa ja prostituutio

Vuosien 2003 ja 2007 arviolta 3 500 'iraqilaisnaista katosi, suurin osa ihmiskaupan uhreina prostituutioon Syyriaan, Arabiemiraatteihin ja muihin Persianlahden maihin. Joissain tapauksissa naiset pakotetaan prostituutioon lupauksilla laillisista töistä ulkomailla, jossa naiset huomaavat tulleensa huijatuksi välittäjän kerätessä naisilta passit. Naiset lähtevät yleensä vapaaehtoisesti 'Iraaqista uskoen aloittavansa työt ravintoloissa tai sihteereinä, ainoastaan löytääksensä itsensä "tanssijoina" hotelleissa tai yökerhoissa. Monet näistä naisista luulevat pakenevansa vaikea elämää 'Iraaqissa päätyäkseen Syyriaan tanssimaan yökerhoihin.

'Iraaqin shi'alainen Amerikan mupettihallitus on tehnyt hyvin paljon ei-mitään ehkäisemään naisten ja tyttöjen ihmiskaupan: rikosoikeudellista vastuuta ei ole, ei suunnitelmaa sen ehkäisemiseksi eikä mitään tukea uhreille. Millään ministeriöllä eikä oikeusistuimella ollut tarjota asiasta mitään informaatiota tai että asia oli "liian tabu ja sensitiivinen."

Koska hallitus ja ministeriöt ovat shi'alaisia, niin ei tarvitse kauan pohtia, mikä onkaan toimettomuuden takana:

"Konservatiiviset uskonnolliset puolueet eivät tahdo myöntää ongelmaa, koska pelkäävät rajoituksia uskonnollisille tavoilleen: Ihmiskauppiaat tunnetusti käyttävät hyväkseen avioliiton malleja, kuten mut'a-avioliittoja tai moniavioisuutta." Viranomaisen mukaan 'Iraaqin korruptio on suurta, tuomareita ja lakimiehiä myöten ja ihmiskauppa on iso bisnes ja he ovat hyvin vahvoja. Heillä on vaikutusvaltaa ja keinot lahjoa valtaapitäviä. Yleisesti poliisi on vastahakoinen tutkimaan seksuaalisen väkivallan, ihmiskaupan ja kaappausten tapauksia.
_______________________________________________
Mut'ah: on shi'alaisten käyttämä väliaikainen avioliittosopimus miehen ja naimattoman naisen välillä erityiselle ajanjaksolle (yhdestä tunnista kuukausiin), missä "vaimolle" maksetaan määritelty summa. Raskaaksi tuleville naisille ei makseta tukea. Usein avioliitot järjestetään salaisesti, muiden perheenjäsenten tietämättä. Joidenkin shi'alaispappien mukaan käytännöllä estetään prostituutio (ikäänkuin ihmiselle olisi luontaista käyttää prostituutiota), mutta sunnalaisuus ja kriitikot näkevät sen prostituution muotona. Käytäntö ei ole rangaistavaa 'Iraaqin laissa.

Naiskauppa sinänsä on kielletty 'Iraaqin vuoden 2005 perustuslaissa, kun taas väliaikaisavioliitto ei ole, joten epävarmaa onkin miten viranomaiset estävät naiskaupan, etenkin kun ihmiskauppiaat käyttävät keinoinaan laillista lainsäädäntöä.

Tavallisesti käy niin, että välittäjä vie "vaimonsa" määränpäähän, eroaa ja myy naisen ja palaa 'Iraaqiin saalistamaan uusia uhreja. Mitä nuorempi tyttö, sitä suuremmat voitot -eniten tahdotaan alle 16-vuotiaita tyttöjä. Niinpä ihmiskauppiaat myyvät 11-ja 12-vuotiaita tyttöjä jopa 30 000 dollarin hinnalla, kun taas "käytetyistä" tytöistä ja naisista pyydetään 2 000 dollaria.

Ihmiskauppaperheeseen tahtomattaan avioitunut baghdadilainen Umm Hassan kertoi, miten 13-21-vuotiailla tytöillä ei ollut milloinkaan omaa aikaa, vaikka olisivat olleet sairaina. Anopin aviomies hakkaisi, mikäli tytöt kieltäytyisivät työskentelemästä tai tottelemattomuudesta. Umm Hasanin anoppi kääri liiveihinsä tyttöjen ansiot, 2 000-3 000 dirhamia eli 550-800 dollaria per keikka, mukaanlukien lahjat ja kullat. Mikäli joku tytöistä tulisi raskaaksi, anoppi pakottaisi nielemään seitsemän ehkäisypilleriä sikiön abortoimiseksi.

Eräs Baghdadista serkkunsa kanssa paennut 14-vuotias tyttö päätyi alkuvuonna 2010 Karbalaan työskentelemään hiussalongin omistaneelle naiselle. Ensitapaamisen jälkeen nainen vei hänet kotiinsa ja oli huumannut tytön laittamalla aineita tämän mehuun. Kun tyttö heräsi, hänen vaatteillaan oli verta ja jalkovälinsä verinen. Nainen vei hänet Sulaimaniyyah'ään ja uhkaili, 'Mikäli et mene miesten kanssa, tapan sinut.'
Häntä pidettiin vankina talossa 12 arabi- ja kurditytön kanssa, missä joutuivat makaamaan yhden tai kahden miehen kanssa päivittäin.

Toinen nuori nainen pakeni sisarensa kanssa Basrah'n köyhyyttä Baghdadiin ollessaan 19 ja aikansa kerjättyään suostui vuonna 2007 seksityöläiseksi. Huomattavinta on, että kyseessä oli se "naisen oma tahto ja valta päättää omasta ruumiistaan." Hän eli bordellissa neljän muun naisen kanssa, harrastaen seksiä 10-15 miehen kanssa joka päivä. Kaikki ansiot menivät sutenöörille. Yrittäessään lähteä sutenööri esti sanomalla hänen olevan velkaa kolme miljoonaa dinaaria (2 500 dollaria) vaatteista ja vuokrasta. Häntä hakattiin bordellissa useita viikkoja.

Nuori nainen Kutista pakeni 14-vuotiaana vuonna 2003 Baghdadiin elääkseen sisarensa luona. Lokakuussa 2006 kaksi miestä kidnappasivat hänet autoonsa Baghdadin kaduilla. Kolmikko jäi kiinni tarkastuspisteellä. Kuulustelujen aikana poliisi hakkasi tyttöä ja vaati tätä peruuttamaan jutun. Poliisi yritti myös käydä seksuaalisesti kimppuun, mutta tyttö vastusteli. Hakkaamisen jälkeen tyttö hylkäsi jutun ja poliisi vapautti naisen kidnapanneet miehet.

Mut'ah 'Iraaqissa 2005

USAToday-lehden toukokuun 2005 artikkelista "Mielihyväavioliitot saavuttavat suosiota 'Iraaqissa"

Päivinä, joina se voisi viedä hänet vankilaan, Rahim al-Zaidi voi ainoastaan kuiskailla yksikohtia mut'ah-avioliitostaan lähimmille luotetuilleen, mutta ei koskaan vaimolleen.

Rahim istuu baghdadilaisessa kahvilassa odotellen lupaa kolmannelle mut'ah'lleen naapurin vihreäsilmäisen tytön kanssa. Vaimolleen mies ei ehkä kerro.

Saddam Husseinin hallituksen aikaan mut'ah oli laitonta, mistä seurasi sakkoa tai vankeutta. Mut'ah'n nykyinen renessanssi osuu yksiin shi'alaisten perinteiden elpymisen kanssa, mitä Saddam Husseinin hallinto pitkään tukahdutti.

"Saddamin aikaan olimme peloissamme. He rankaisivat ihmisiä. Nyt kaikki ystäväni tekevät sitä (mut'ah)," kertoo shi'alainen lakimies Sadr Citystä.

"Suostuttelin vuonna 2002 sunnileskeä vuoden mittaiseen mut'ah'an kanssani, vaikka ensin kieltäytyi."

Mut'ah-lupia antava turbaanipäinen shi'a-imaami Sadr Citystä Sayid Kariim al-Musawi antaa siunauksensa mut'ah'lle vain mikäli ne tapahtuvat erityisistä syistä, kuten eronneelle tai leskeksi jääneelle naiselle, tai naimattomille naisille, joilla on lupa isältään.

Mutta kuitenkin:

"Imaamit, jotka siunasivat niitä edellisen hallinnon aikana, joutuivat turvallisuuspalvelun takaa-ajamiksi. Mutta nyt, minä vakuutan, nämä mut'ah-avioliitot kukoistavat Najafissa, Karbalassa ja Kadhamiyyah'ssä uskomattomalla tavalla. On paljon shiiojen valvomia hotelleja, mitkä hyväksyvät sellaiset avioliitot."

Suurayat Allat 'Ali as-Sistaanin verkkosivun mukaan "nainen, jolle solmitaan ei ole oikeutettu jakamaan aviomiehensä aviovuodetta eikä peri mitään häneltä."

al-Musawi:

"Kun miehet ovat lopettaneet naisen kanssa, he kertovat ystävilleen naisen kauneudesta ja kuvailevat hänen vartaloaan, mikä on täydellisesti sopimatonta Islamissa."

Sopimatonta.

Tuolloinen pääministeri Ibrahim al-Jaafari ja muut shi'alaiset lainlaatijat tahtoivat käyttää 'Iraqin uutta perustuslakia pohjautuen "shariaan."

Mut'ah keräsi suosiota myös sunnien keskuudessa:

Baghdadin Ibn Taymiyah-moskeijan imaami 'Ali al-Mashhadani (sunneja, jotka aikoinaan tulivat Baghdadiin Iranin Mashhadistä. -AR huom.) kertoo:

"Meillä on tapauksia tunnin mittaisista mielihyväavioliitoista erityisesti opiskelijoiden keskuudesta. Neuvonkin vanhempia tarkkailemaan poikiaan hyvin huolellisesti, erityisesti lukioissa ja yliopistoissa olevia."

Kiintoisa huomata, että imaami ei vastoin yleisiä ennakkoluuloja neuvo vanhempia tarkkailemaan tyttäriään.

Miehensä auto-onnettomuudessa menettänyt 31-vuotias Zeinab Ahmed kertoo harkinneensa mut'ah'a, mutta pysytelleen siitä erosta:

"Kaikki tämän tehneet ystäväni kertoivat avioituneensa vain seksuaalisten halujensa tähden, mutta myöhemmin rakastuneet mieheen, eikä mies suostu pysyvään avioliittoon. Useimmat miehet tuntevat sopimuksen päättyessä pettymystä naiseen."

Miehet voivat mitätöidä mut'ah'n milloin tahansa, mutta naisten tulee neuvotella siitä. Pari suostuu olemaan tekemättä lapsia ja mikäli nainen tulee raskaaksi hänen täytyy tehdä abortti ja maksaa se itse.

Shi'alainen lainlaatija Salama al-Khafaji kannattaa shariaa, mutta pitää mut'ah'a epäterveenä ilmiönä:

"Oikeilla aikomuksilla mut'ah palvelee jaloa tarkoitusta auttaa eronneita ja leskeksi jääneitä naisia. Mutta liian monet miehet käyttävät väliaikaisavioliittoa käyttääkseen naisia hyväksi seksiin. Parempi olisi tukea pysyviä avioliittoja ohjelmilla ja kursseilla vastanaineille. Mut'ah'a tekevä nainen ei välttämättä tunne oloaan mukavaksi siitä. Ihmiset näinä päivinä keksivät tekosyitä harjoittaakseen tätä."

Ayad Muhammad 'Ali rakastui vuonna 1993 naiseen, joka tuli hänen baghdadilaiseen parturiinsa. Naisen mies kuului Saddamin kieltämään liikkeeseen ja hänet oli teloitettu. Nainen oli myös Ayad 'Alia rikkaampi. Kymmenen vuoden ajan he uusivat sopimuksensa joka vuosi, tapaillen salassa.

"Pelkäsin aina joutuvani vankilaan, mutta en enää. Nyt pelkään ainoastaan, että hänen perheensä saa tietää."

Kommentti: Artikkeli väittää, että mut'ah olisi ollut Profeetta Muhammadin (S) sallima keinona saada kunniallinen elanto leskiksi jääneille naisille, mutta tieto on pahasti virheellinen: Mut'ah oli sallittu ainoastaan muutamille sotilaille (jotka eivät kyenneet pidättäytymään sotaretkien aikana), mutta se kiellettiin myöhemmin.

Osa bordelleista on perustettu Yhdysvaltain palvelushenkilökunnan vaatimuksesta (Gaudett & Thompson 2011), ravintolat, kauneussalongit ja viihdepaikat mahdollistavat naisten ja tyttöjen hyväksikäytön, kuten myös vuodesta 2009 laillistetut yökerhot, jotka ovat iso seksiteollisuuteen hyväksikäytettyjen nuorten tyttöjen välittäjä.

Äidit tytärtensä parittajina

Hinda

Hänen nimensä on Hinda, mutta se ei ole hänen oikea nimensä. Sillä nimellä häntä kutsuu monet 'iraaqilaiset seksi-ihmiskauppiaat ja sutenöörit, jotka ottavat häneen yhteyttä useita kertoja viikossa läpi maan. Tuossa alamaailmassa harhauttavat sutenöörit pitävät valtaa ja jossa köyhtyneet äidit myyvät teini-ikäiset tyttärensä seksimarkkinoille, jossa uskotaan yli kaksikymmentävuotiaiden naisten olevan jo liian vanhoja hyvän hinnan saamiseksi. Nuorimmat uhrit, eräät heistä yksitoista-ja kaksitoistavuotiaita, myydään 30 000 dollarilla kun muista saa vain 2 000 dollaria.

"Tyttöjen ostaminen ja myyminen 'Iraaqissa on kuin karjakauppaa. Olen nähnyt äitien tinkivän agenttien kanssa tytärtensä hinnoista", kertoo Hinda.

Hinda raiskattin 16-vuotiaana, joutui perheensä hylkäämäksi ja jäi kodittomaksi. Epätoivoisena ja puutteessa, Hinda ryhtyi prostituoiduksi.

Kauppareitit ovat sekä paikallisia että kansainvälisiä, useimmat Syyriaan, Jordaniaan ja Persianlahdelle, etupäässä Arabiemiraatteihin. Uhreja kuljetetaan joko laittomasta tekaistuilla passeilla tai "laillisesti" pakotettujen avioliittojen kautta. Naimisissa olevan nainen, yksi heistä 14-vuotias, herättää vähemmän epäluuloja, mikäli hän matkustaa "aviomiehensä" kanssa. Saapumisen jälkeen tytöistä otetaan ero ja laitetaan töihin.

Kukaan ei tiedä tarkasti, miten monta 'iraaqilaisnaista ja -lasta on myyty seksiorjuuteen Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen vuonna 2003. Saatavilla ei ole virallisia lukuja toimen hämärän luonteen tähden.

"'Iraaqin hallitus ei tarjoa suojelua ihmiskaupan uhrien hoitamiseksi, ei tee aiettakaan estääkseen ihmiskauppaa eikä edes myönnä ihmiskaupan olevan maassa ongelma."

Baghdadin naisten asioiden ministeriön Nawal al-Samarra'i ei edes pidä seksikauppaa ongelmallisena:

"Se on rajallista."
"Mä voin viedä hänet Damaskoksen yökerhoihin näyttämään sille tuhannet ihmiskaupatut naiset"
, sanoo 'Iraaqin naisten vapauden organisaation Yanar Mohammed.

Tähänkään päivään asti hallitus ei ole asettanut ihmiskauppiaita syytteeseen. Ja viimeisen vuoden ajan se on estänyt Yanar Mohammedin kaltaisten ryhmien pääsyn naisvankiloihin, missä on aiempia uhreja, joista monet on vangittu ihmiskaupan seurauksensa tapahtuneista toimista, kuten prostituutiosta tai asiapaperien väärentämisestä.

Atoor

Atoor avioitui yhdeksäntoistavuotiaan poliisin Bilalin kanssa ollessaan viisitoista. Kolme kuukautta myöhemmin mies kuoli. Suruajan jälkeen Atoorin äiti ja hänen kaksi veljeään tekivät selväksi aikeensa myydä hänet bordelliin lähellä heidän kotiaan läntisessä Baghdadissa, kuten olivat myyneet hänen kaksi vanhempaa kaksossisarta. Atoor kertoi poliisijoukoissa olleelle ystävälleen tekemään ratsian heidän kotiinsa ja lähistön bordelliin. Poliisijoukot tulivat ja Atoor vietti kaksi seuraavaa vuotta vankilassa. Häntä ei syytetty mistään, tuomarine eteen pääseminen ja vapauttaminen kesti kaksi vuotta.

"Tahdoin vankilaan, en tahtonut tulla myydyksi. En tiennyt niin voivan tapahtua minulle. Äidilläni oli tapana hemmotella minua. Kyllä, hän myi sisareni, mutta katui sitä. Luulin, että hän rakasti minua."

"Kurdistan on osa Italiaa"

Indonesialainen Eli Anita muutti vuonna 2007 töihin Dubaihin työvoimarekrytointiyritykseen, jonka johtaja aloitti välittömästi seksuaalisen ahdistelun ja toisinaan väkivallan.

"Hän tuli hyvin vihaiseksi ja myös löi minua ja lukitsi minut kylpyhuoneeseen useaksi tunniksi. Hän sanoi: 'Eli, tottele vain minua ja annan sinulle kaiken'. Vastasin: 'En tahdo mitään sinulta. Olen pahoillani, mutta tulin tänne töihin enkä anna kenenkään koskea minuun'. Sanoin tahtovani toisen työn."

Työnantaja tarjosi uutta työtä Italiassa, josta Eli ollut koskaan kuullutkaan:

"Lähetän sinut uuteen maahan, jossa on korkeaa teknologiaa, hyvään maahan. Kurdistan on osa Italiaa."

Nainen ei tiennyt mitään Kurdistanista, eikä sitä että maa oli keskellä sotaa.

Matkalla Arbilin lentokentälle hän oli jatkuvasti pakkotyönantajien valvonnassa tusinan muun naisen kanssa, Etiopiasta, Indonesiasta ja Filippiineiltä. Työnantajayritys otti hänen passinsa.

"Kukaan heistä ei tiennyt, missä on Kurdistan."

Kun he läpäisivät Yhdysvaltain armeijan tarkastuspisteet, Eli kertoo hitaasti ymmärtäneensä missä he olivat. Hän sai suostuteltua saattajansa antaa hänen soittaa työnantajalleen Dubaihin:

"Lähetit minut 'Iraaqiin väittäen sen olevan osa Italiaa?

Työnantaja vastasi:

"Eli, ole hiljaa. Sain jo 4 500 dollaria."

Hän yritti karata useita kertoja, mutta pakkotyönantajayrityksen agentit saivat hänet joka kerran kiinni ja hakkasivat rangaistukseksi. Yritys myös lukitsi hänet kylpyhuoneeseen ja osoittivat aseella hänen päähänsä:

"Ellet lopeta kaikkea temppuiluasi ja soittelemista hallituksellesi, tapan sinut".

"Ammu sitten, heti. Mutta jos tapat, joudut lähettämään minun ruumiini takaisin maahani. Jos et, herään kuolleista".

"Sinä olet hullu".

"Niin, hulluna teidän takianne".


Hän onnistui lopulta pakenemaan ottamalla yhteyttä kansainväliseen työorganisaatioon.


Iran ihmiskaupan keskiössä

Iran on lähde-, vaihto-ja päämäärämaa ihmiskaupan uhreiksi joutuville miehille, naisille ja lapsille, erityisesti prostituutioon pakottamisessa ja pakkotyövoimassa. Iranilaisia naisia kaupataan maan sisäisesti prostituutioon ja pakkoavioliittoon. Iranilaisia ja afganistanilaisia lapsia myydään maan sisäisesti kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, toisinaan pakkoavioliittojen kautta, missä heidän uudet "aviomiehensä" pakottavat heidät prostituutioon ja ei-vapaaehtoiseen työskentelyyn kerjäläisinä tai työntekoon velan maksamiseksi sekä rahantulon perheidensä huumeriippuvuuden takaamiseksi. Nuoret miehet ja afgaanipojat pakotetaan prostituutioon miesbordelleissa eteläisessä Iranissa; iranilaisia naisia ja tyttöjä pakotetaan avioliittoihin Pakistanissa, Turkissa, Qatarissa, Kuwaitissa, Arabiemiraateissa, 'Iraaqissa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneissä Kuningaskunnissa sekä seksiorjuuteen pakistanilaismiehille.

Miehet ja naiset Pakistanista, Bangladeshista ja 'Iraaqista muuttavat vapaaehtoisesti tai salakuljetetaan Iraniin tai Iranin läpi muihin Persianlahden valtioihin, Kreikkaan ja Turkkiin työnhakuun. Eräät joutuvat pakkotyövoimaan tai velkavankeuteen, joihin liittyvät liikkuvuuden rajoittaminen ja palkkojen epääminen sekä fyysinen ja seksuaalinen pahoinpitely. Naisia Azerbaidzanista ja Tajikistanista matkustavat Iraniin etsiäkseen työtä ja seurauksena joutuvat prostituutioon pakotetuiksi. Tajikilaisnaiset kuljetetaan Iranin kautta pakkohuoraamiseen Arabiemiraatteihin.

Iranin hallitus ei edes yritä täyttää minimiehtoja ihmiskaupan kitkemiseksi eikä tee tietenkään mitään mainittavaa. Hallitus ei myöskään anna mitään tietoja ihmiskaupanvastaisesta työstään. Kaikkien järjestöjen, lehdistön ja kansainvälisten järjestöjen mukaan ihmiskauppa Iraniin, Iranissa ja Iranista on laajaa eikä sen viranomaiset rankaise ihmiskauppiaita riittävästi, suojele ihmiskaupan uhreja tai kitke ihmiskauppaa. Sen sijaan Iranin laissa ja politiikassa rankaistaan ihmiskaupan uhreja ja lainsäädännöllisesti ihmiskauppiaiden rankaiseminen tehdään vaikeaksi.

'Iraaq on sekä lähde- että päämäärämaa ihmiskaupalle, pakotettuun prostituutioon ja pakkotyöhön. 'Iraaqilaisnaiset ja -tytöt, eräät heistä 11-vuotiaita, joutuvat ihmiskaupan uhreiksi ja pakkoprostituutioon ja kotipalvelijoina seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä 'Iraaqissa että Syyriassa, Libanonissa, Jordaniassa, Kuwaitissa, Arabiemiraateissa, Turkissa, Iranissa ja ehkä Jemenissä. Eräissä tapauksissa naisia huijataan pakkohuoruuteen valheellisilla lupauksilla työstä. Perheenjäsenet ovat pakottaneet tyttöjä sekä naisia prostituutioon paetakseen epätoivoisia taloudellisia tilanteita, maksaakseen velkoja tai perheriitojen ratkaisemiseksi. Eräät naiset ja tytöt kaupataan 'Iraaqissa väliaikaisavioliiton seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 'Iraaqilaismiehet ovat käyttäneet mut'ahia myydäkseen useita naisia muihin 'Iraaqin maakuntiin tai naapurimaihin, erityisesti Syyriaan pakkohuoraamiseen. Epätoivoiset 'iraaqilaisperheet jättävät lapsensa Syyrian rajalle, mistä ihmiskauppiaat Syyrian puolelta noukkivat heidät, järjestävät väärennetyt asiakirjat, jotta nuoret naiset ja tytöt voivat jäädä Syyriaan vaihtokaupaksi työskentelyyn yökerhoissa tai bordelleissa.

'Iraaqiin matkustetaan pakkotyöhön Bangladeshista, Intiasta, Indonesiasta, Nepalista, Filippiineiltä, Sri Lankasta, Thaimaasta, Pakistanista, Georgiasta, Jordaniasta ja Ugandasta. Pakkotyötä löytyy rakennuksilta, turvallisuusvartijoina, siivoojina, tarjoilijoina ja sisäkköinä. Eräät rekrytoitiin Jordaniassa tai Persianlahden maissa, mutta pakotettiin matkustamaan 'Iraaqiin, joissa heidän passinsa takavarikoitiin, palkat jätettiin maksamatta korvauksena ihmiskauppiaille rekrytoinnista, kuljetuksesta, ruoasta ja majoituksesta. Muut tiesivät tulevansa 'Iraaqiin, mutta maahan saavuttuaan heille selvisi ettei luvattuja työpaikkoja ollut edes olemassa ja heitä uhkailtiin ja vahingoitettiin mikäli yrittivät lähteä. 14 ugandalaisnaista joutui vuonna 2009 lupauksilla töistä Yhdysvaltain sotilastukikohteisiin, vaikka yksikään USA:n alihankkija ei ollut osallisena heidän tuomisekseen 'Iraaqiin. Sen sijaan naiset joutuivat sisäköiksi 'iraaqilaisperheisiin alipalkattuina. Eräät naiset lukittiin huoneisiinsa, passit varastettiin ja heitä pahoinpideltiin fyysisesti ja seksuaalisesti.

Eräät 'iraaqilaispojat köyhistä perheistä joutuvat pakotettuina kaduille kerjäläisiksi ja muuhun pakkotyöhön hyväksikäytettäviksi kaupallisesti. Eräät naiset Etiopiasta, Indonesiasta, Nepalista ja Filippiineiltä ovat joutuneet pakkotyöhön sisäkköinä tullessaan huijatuiksi muilla työlupauksilla Kurdistanin aluehallinnon alla oleville alueille. 'Iraaqilaisviranomaisen mukaan 'Iraaqissa on kokonainen verkosto poika-ja tyttölasten myymiseksi pakkohuoriksi. Eräät 'iraaqilaispojat myytiin maan sisällä elinluovutusbisneksiin; Baghdadin sairaalat eivät kyseenalaistaneet "vapaaehtoista" luovuttamista, koska "pojan isä oli usein paikalla". 'Iraaqin rajavartion mukaan vanhemmat miehet ja nuoremmat tytöt ovat tulleet rajalla kiinniotetuiksi maasta lähtiessään väärennetyillä asiakirjoilla. Eräät uhreistä oli otettu orpokodeista ja muista hyväntekeväisyysjärjestöistä, joissa kauppiana toimivat näiden omat työntekijät.

'Iraaqin lapsikauppa

Joka vuosi 150 'iraaqilaislasta myydään 200-4 000 punnalla.
Joka kuukausi myydään 15 'iraaqilaislasta, osa ulkomaille, osa kotimaassa, jotkut adoptoitaviksi ja toiset seksiorjiksi.
'Iraaqissa operoi ainakin 12 rikollisorganisaatiota, maksaen 200-4 000 puntaa per lapsi, riippuen lapsen terveydestä.
Lapsia myydään pääasiassa Jordaniaan, Turkkiin ja Syyriaan sekä myös Sveitsiin, Irlantiin, Britanniaan, Portugaliin ja Ruotsiin.

Vuoden 2007 Heartland Alliancen raportin mukaan naisia ja lapsia 'Iraaqista myydään Turkkiin, Kreikkaan, Italiaan, Ranskaan ja Britanniaan. 'Iraaqilaispoliisin tutkintaosaston työntekijän, eversti Firaz 'Abdullahin mukaan rikollisjengit käyttävät välittäjiä, jotka esittävät työskentelevänsä riippumattomille organisaatioille. Neuvottelujen aikana jengijäsenet tekevät paperityöt, synnyintodistukset, vaihtavat nimet ja lisäävät lapsen välittäjän tai jonkun muun passiin.

"Korruptio useissa hallituksen osastoissa tekee työmme hankalaksi, koska kun nuo lapset tulevat lentokentälle tai rajalle, kaikki näyttää olevan kunnossa ja on vaikeaa meille pitää heitä maan rajojen sisäpuolella ilman ilmeistä todistetta että lapsi olisi ihmiskaupan osana. Pari viikkoa sitten otimme kiinni pariskunnan, jolla oli kuusikuukautinen vauva, autossa matkalla Jordaniaan. Yksi poliiseista huomasi ikäeron pariskunnan välillä oudoksi ja pyysi toimistoa tarkistamaan. Pidätettyämme saimme tietää, että tyttövauva oli vanhempiensa myymä ja hänet kuului viedä Ammaniin, ja sen jälkeen Irlantiin, missä oleva perhe oli jo maksanut vauvasta."

Lapsikauppias Abu Hamizi kertoo, että lapsikauppa 'Iraaqissa on halvempaa ja helpompaa kuin muualla, johtuen alipalkattujen hallitustyöntekijöiden valmiudesta auttaa asiakirjojen väärentämisessä.

"Ennen kuin yritämme neuvotella perheiden kanssa, tutkimme heidän elinolosuhteitaan, velkojaan, omistuksia ja kun tunnemme sukulaisten kärsivän työttömyydestä ja kyvyttömyydestä ruokkia lapsiaan, niin silloin lähestymme heitä ja saamme usein tervetulleen vastaanoton esittäessämme olevamme avustustyöntekijöitä. Esittäydymme paikallisen riippumattoman järjestön avustustyöntekijöinä ja tarjoamme ruokaa ja vaatteita. Kun olemme saaneet heidän luottamuksensa, tarjoamme apuamme sen mukaan kuin olemme tutkimisessa havainneet. Jos perhe on hyvin köyhä, he hyväksyvät hyvinkin alhaiset sopimukset, mutta toisinaan lukutaitoisimpien kanssa hinnat ovat korkeammat. Mieluiten otamme vauvoja, mutta joskus perheet vaativaat ottamaan yksi-nelivuotiaita lapsia, mutta se on harvinaisempaa."


Ihmiskauppiaat sanovat tarkastavansa toisinaan lapsen terveyden. Eräs viime vuonna [2008] myyty vauva käytettiin Lähi-idässä elinluovutukseen.

Perheitä oli myös toisinaan kiristetty uhkailulla, väkivallalla, pakotteilla, vangitsemisella, petoksella tai pahoinpidelty.

Sarah Taminn, 38-vuotias leski ja viiden lapsen äiti Babelista, kertoo myyneensä kaksi-ja nelivuotiaat lapsensa edeltävänä vuonna. Hän ei katunut huolimatta saatuaan vähemmän rahaa kuin diileri oli luvannut.

"Ihmiset pitävät minua varmaan hirviönä, mutta jos he tietäisivät, miten vaikeaa on elää pakolaisleirillä ilman työtä, tukea ja aviomiestä, he muuttaisivat käsitystään. Tein kaiken mahdollisen pitääkseni heidät luonani, mutta kun menetin aviomieheni ollessani raskaana viidennelle lapselleni ja elämmästä tuli hankalaa. Rakastan kaikkia lapsiani. Tiedän, että heidät adoptoineet perheet antavat heille hyvän elämän, ruoan ja koulutuksen, joita en itse ikinä kykenisi antamaan."
Unicefin 'Iraaqin osaston työntekijän Ahmed Samin mukaan avustusjärjestöjä kerrotaan varoittavan vanhempia, että useita lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi tai heidät myydään pedofiileille:

"Yritämme varoittaa perheitä, mitä heidän lapsilleen voisi tapahtua, mutta meitä on uhkailtu ja kaksi avustustyöntekijää on jo tapettu heidän yrittäessään estää lapsesta neuvottelun".

Usealla ihmiskauppiaalla on hyvät suhteet poliisiin, kertoo Yanar Mohammed, 'Iraaqin naisten vapausorganisaation johtaja. Nuoret tytöt yrittäessään paeta bordelleista ovat joutuneet poliisien palauttamiksi, koska "poliisit olivat lojaaleja asiakkaita".

Salma

Salman isä pakotti tyttärensä mut'ah-avioliittoon tämän ollessa 15-vuotias. 48 tunnin seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen mies hylkäsi hänet. Salman isä kieltäytyi ottamasta tytärtään takaisin, joten hän päätti viedä tyttärensä Syyriaan. Syyrian vastaisella rajalla isä lähti, myyden tyttärensä vieraalle miehelle, joka raiskaussarjan jälkeen pakotti hänet työskentelemään seksityöläisenä damaskolaisessa yökerhossa kahden vuoden ajan. Kun Salma tuli raskaaksi, hänet heitettiin Damaskoksen kaduille.

***

Maa Jou 21, 2015 1:13 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Yhdysvaltain armeijan väkivalta 'Iraaqissa

Yhdysvaltain väkivalta siviilejä kohtaan

"Let the Bodies hit the floor!"

    Let the bodies hit the floor
    Let the bodies hit the floor
    Let the bodies hit the floor
    Let the bodies hit the floooooor
    Beaten why for (why for)
    Can't take much more
    Here we go!
    Here we go!
    Here we go!
    One - Nothing wrong with me
    Two - Nothing wrong with me
    Three - Nothing wrong with me
    Four - Nothing wrong with me

    Bodies on yhdysvaltalaisen Drowning Poolin vuonna 2001 ilmestynyt kappale. Amerikkalaiset sotilaat soittivat kappaletta tappaessaan 'iraaqilaisia siviilejä vuonna 2003, sotilaiden mukaan kappaletta kuunneltiin "silloin, kun tapamme vihollisia." (Michael Moore 2004)


Elokuun 7. 2003 yhdysvaltain sotilaat avasivat tulen tarkastuspistettä kohti kovalla vauhdilla ja kovalla äänenvoimakkuudella musiikkia soittavaa autoa kohti, tappaen kuljettajan. Auton takana tulleesta al-Kawwazin perheen autosta isä ja kolme lasta kuolivat tulitukseen. Nuorin kuolleista oli kahdeksanvuotias. Perheen autossa oli yhteensä 28 luodinreikää, joista neljä tuulilasissa. Ensimmäisessä autossa oli ollut sisävalo päällä ja ulkona hämärää, joten kuljettaja ei ollut nähnyt sotilaita.

'Uday Ahmad käveli kotoaan autokorjaamolle kädessään hopeinen virranjakaja. Hän käveli poliisiaseman ohi, jossa oli meneillään USA:n johtama poliisikoulutus tarkassa aseellisessa vartiossa. Amerikka väitti hänellä olleen kädessään ase ja uhanneen poliisilaitosta sillä, joten amerikkalaiset ampuivat hänet. Tosiasiassa hän oli ollut ampumishetkellä selin poliisilaitosta kohti. Mutta amerikkalaisessa ruumiinavauspöytäkirjassa 'Uday olikin ammuttu kehonsa etupuolelle.

Kun 'Uday makasi maassa kuolleena, amerikkalaisjoukot (82nd Airborne) saapuivat, etsivät asetta mutta koska asetta ei löytynyt he rikkoivat lähistöllä olleen auton ikkunan, löysivät sieltä pistoolin ja väittivät sen olleen 'Udayn kädessä ampumishetkellä.

Kun asiaa tutkittiin, olikin käynyt jo niin että 'Uday oli riidan päätteeksi ammuskellut pistoolillaan ilmaan ja poliisilaitosta kohti. Ja aseen olivatkin löytäneet "irakilaispoliisit". 'Iraaqilaispoliiseilta kysyttäessä he eivät olleet löytäneet mitään asetta alueelta.

Ja Human Rights Watch kehtaa vielä väittää, että "se, mitä 'Uday piti kädessään on kiistelyn kohteena". Mitä kiistelyä tässä on? Miehellä oli virranjakaja kädessään ja Maailman Johtava Demokratia valehtelee kuin Olli Immonen "taistelustaan demokraattisin keinoin".

USA:n sotilaspoliisi ei kyseenalaistanut lainkaan sotilaan päätöstä ampua, koska "irakilainen oli uhannut poliisilaitosta tai ainakin sotilas oli koennut legitiimin uhan." On kivaa, kun se jolla on ase ja kansainvälinen syytesuoja, kokee olevansa "legitiimisti uhattuna".

Toisessa tapauksessa samainen Airbornen pataljoona sai vihjeen "pahiksista" al-Mahmudiyyah'ssa Baghdadin liepeillä, joten he hyökkäsivät Fadhil Hamza Hussain al-Janabin asuntoon tappaen hänen 19-vuotiaan tyttären Farahin ja näiden naapurin. Armeija väitti joutuneensa "tulituksen kohteeksi" sekä asunnon sisältä että katolta. Farah oli keittiössä haavoittuneena amerikkalaissotilaan luodista, kun ikkunan läpi heitettiin keittiöön kranaatti. Paikalle saapunut naapuri kantoi elossa olleen Farahin etuovelle, missä hän makasi kolme tuntia kasvot ja raajat palaneina. Amerikkalaissotilaat eivät antaneet viedä tyttöä sairaalaan. Sotilaat pidättivät tytön veljen Harunin ja naapurin 'Ali 'Abd al-Hussainin. Harunille laitettiin käsiraudat ja musta säkki päähän.

Amerikkalaiset väittivät aluksi vain kiltisti seisoneensa oven takana koputtaen asiallisesti, kun "joutuivat oven läpi tulevan tulituksen kohteiksi":


"Kun koputtaa oveen ja ihmiset ampuvat, ei jää juuri neuvoteltavaa. Kukaan tässä yksikössä ei tahdo nähdä kuolleita -olemmehan täällä auttaaksemme...Ja toimimme kuten mikä tahansa 82:n rykmentin osasto toimisi..."


USA:n sotilaiden mukaan Farah olisi ollut kuollut jo heidän saavuttuaan keittiöön ja "vierellään AK-47-rynnäkkökivääri". Lisäksi löytyi "Amerikanvastaisia ja Saddamia tukevia lehtisiä ja kaksi rynnäkkökivääriä". Ja olipahan siinä ohessa "neljä jenkkisotilastakin saaneet palovammoja".

Kesäkuun 26. 2003 amerikkalaissotilaat ampuivat talonsa katolla olleen 12-vuotiaan Muhammad Suhbi Hassan al-Qubaisin. Perhe yrittää kuljettaa vertavuotavaa ja elossa olevaa poikaansa sairaalaan, mutta tarkastuspisteen amerikkalaissotilaat eivät päästä ulkonaliikkumiskiellon lähestyessä. Lisäksi amerikkalaissotilaat olivat määränneet autossa olleet kaksi miestä makaamaan tiellä pojan vuotaessa verta autossa. Muhammad kuoli samalla. Amerikkalaissotilaat määräsivät heitä palaamaan kotiinsa.

USA:n armeija ei tutkinut tapausta. Ja mikäli siitä kysyttiin, he vastasivat "pojalla olleen rynnäkkökivääri kädessään".


"Sotilaat katsoivat tilanteen olleen vihamielinen ja liittyneensä yksilöön."



Heinäkuun 27. 2003 yhdysvaltalaissotilaat tulittavat kolmea autoa, jotka eivät ymmärtäneet pysähtymismerkkejä ja amerikkalaissotilaiden avattua tulen kuolee 14-vuotias ja 35-, 40- ja 75-vuotiaat. Jenkit -nuo vapauden ja ihmisoikeuksien lihaksitulleet isäjumalanpojat- olivat tulittaneet molemmat autot täyteen luodinreikiä.

Kun toisesta autosta oli noussut harmaapäinen nainen yltäpäältä verestä, kiljuen tuskasta ja pyytäen vettä, amerikkalaissotilaat (siis monikossa) alkoivat hakata häntä vatsaan saadakseen hänet hiljenemään.

Samana päivänä armeija antoi tapauksesta lausuntonsa: Armeijan puhemiehen J.J. Johnsonin mukaan "sotilailla on oikeus puolustautua..."

Toisenlaista amerikkalaista raportointitapaa:

RPG-kranaatti kohti armeijan autokulkuetta tappaa kolme ohikulkevaa kouluikäistä, noin 12-vuotista lasta haavoittaen seitsemää. Majuri Scott Patton kertoo lehdistölle: "Myös viaton irakilainen kuoli räjähdyksessä istuessaan kadunkulmassa". Siis huomatkaa -nyt Amerikka puhuukin "viattomista" irakilaisista.

Siinä kaikki.

Kertomatta jäi, että räjähdys myös aiheutti amerikkalaissotilaiden aloittaneen kovan ja mielivaltaisen ammuskelun haavoittaen alueella olleita siviilejä.

"Amerikkalaiset ampuivat kaikkia ja kaikkea."

Tammikuun 18. 2005 Yhdysvaltain sotilaat avaavat tulen lähestyvää perheautoa kohti tappaen nelihenkisen perheen vanhemmat, haavoittaen toista lasta mahaan. Yhdysvaltain "onnettomuudeksi" nimeämä tapaus aiheutti paljon julkisuutta, jonka jälkeen haavoittunut perheen poika kuljetettiin Bostoniin sairaalahoitoon. Poika oli haavoittunut mahan ja selkärangan hermostoihin.

Maaliskuussa 2006 neljä yhdysvaltalaissotilasta 101. divisioonasta raiskasivat 14-vuotiaan tytön, jonka jälkeen murhasivat hänet ja hänen perheensä -joista yksi viisivuotias lapsi. Viides sotilas toimi tapauksen peittelemisessä.

Vuodettu asiakirja (Wikileaks?) kertoo viranomaisten salailleen tapausta niin paljon kuin mahdollista -14-vuotiasta raiskauksen uhria raportti kuvailee "nuoreksi naiseksi."

Pedofilia ja raiskaaminen eivät ole ihmiskunnan tabuja -molempia toteuttaa kuka tahansa siihen saa luvan: tilanne sekä sota sallivat raiskaamisen ja alaikäiseen sekaantumisen.

Italialaistoimittaja Giuliana Sgrenan tapaus

Maaliskuun 4. 2005, vastarintataistelijoiden vangitsema italialaisjournalisti Giuliana Sgrena vapautetaan yhden kuukauden vankeuden jälkeen. Vapaaksi pääsynsä jälkeen Yhdysvaltain sotilaat lähellä Baghdadin lentokenttää avaavat tulen häntä kuljettanutta autoa kohtaan, tappaen hänet vapaaksi neuvotelleen italialaisagentin. Yhdysvallat väittää, että auto ei pysähtynyt lähestyessään tarkastuspistettä. Sgrena kiisti väitteen.


Yhdysvaltain suorittamat siviilikohteiden pommitukset

"Mieheni sanoi amerikkalaisille, että he saavat meidät hyväksymään Saddam Husseinin hallinnon, koska silloin oli turvallista, vaikka kaikki vihasivat häntä. Vaikka hän oli sortava, ainakin oli turvallista." -Umm Dalal, kesäkuun 20. 2003, Baghdaad. "Mission accomplished".

Huhtikuun 5. 2003 Yhdysvaltain Basrah'n ilmaiskun kohteena ollut 'Ali Hasan al-Majid ei kuollut iskussa -vaikka brittimedia ensikäden tietonaan kertoikin "kemikaali-Alin" kuolleen- vaan isku hänen taloonsa tappoi ympäröivissä taloissa asuneet viisi perhettä, yhteensä 17 siviiliä. Iskussa kuoli naapuritalon 12-, 9- ja kuusivuotiaat pojat sekä yhdeksän-ja viisivuotiaat tyttäret. Toisessa talossa kuoli yhteensä kymmenen henkeä, joista nuorin 19-kuukautinen poika. Asukkaat eivät olleet koskaan nähneetkään "kemikaali-Alia" alueella.

Amerikan iskussa al-Karradan alueelle huhtikuun 8. 2003 kuoli kuusihenkinen perhe, joista nuorin kaksivuotias tyttö. Kohteena oli olemattoman tiedustelun pohjalta Saddam Husseinin velipuoli Watban. Ainoastaan nelikuukautinen tytär jäi henkiin, kun hänet löydettiin iskua seuraavana päivänä romun seasta.

Amerikan iskussa al-Mansurin alueella huhtikuun 7. 2003 kuoli arviolta 18 siviiliä.

Jokaisesta siviilejä tappaneesta iskusta Amerikka kertoi niiden olleen "sotilaskohteita".

Yhdysvaltain tuolloinen varapresidentti Dick Chaney kertoi, että Saddam Hussein "oli kaivettu tomun seasta, eikä hän kyennyt hengittämään."


Yhdysvaltain sotilaiden 'iraaqilaisvankien nöyryyttäminen.

"Musta huone oli 12 kertaa 12 jalan kokoinen. Se oli maalattu mustaksi lattiasta kattoon. Ovi oli musta, kaikki oli mustaa. Jokaisessa katonrajan nurkassa oli kovaääniset. Yhdessä nurkassa oli pöytä, ehkä tuolejakin. Mutta tavallisesti kukaan ei istunut mustassa huoneessa, siellä seisottiin, oltiin rasittavassa asennossa ja niin edelleen. Kaikista ankarimmat kuulustelut käytiin tuossa huoneessa, riistettiin unet, säädeltiin lämpötilaa kuumasta kylmään, vettä...En koskaan nähnyt ketään olevan kuumassa, vaan aina kylmässä tai käytimme kylmää vettä kaatamalla vankien päälle kylmää vettä. Toisinaan kuulustelijat ottivat vangeilta vaatteet jne. Musiikkia kovalla volyymilla, kohdevaloja käytettiin myös. Kuulustelijat tietenkin hakkasivat vankeja, hakkasivat ja potkivat."

"Kuulin äänekkäitä ihmisääniä ja monen ihmisen huutoa. He olivat murtamassa vankia. Luulen heidän hakanneen vangista paskat pihalle."


Huomautus: tapauksia arvioidaan olevan enemmän, Yhdysvaltain hallituksen haluttomuudesta myöntää tapauksia tai tuomita osallisia.

Kidutustavat Yhdysvaltain hallitsemissa sotilasvankiloissa Abu Ghraibissa ja Camp Buccassa:

    Lyöminen, läiskiminen ja potkiminen sekä tallominen
    Alastomien mies-ja naisvankien videokuvaaminen
    Pakottaen vankeja erilaisiin seksuaalisesti suorasukaisiin asentoihin kuvien ottamista varten
    Pakottamalla vangit masturboimaan kuvien ottamiseen
    Pakottamalla ryhmä vankeja pinoon toistensa päälle ja hyppimällä heidän päällään
    Asettamalla vangit alastomana laatikkoon hiekkasäkki päänsä päällä ja liittämällä lankoja sormiin, varpaisiin ja penikseen sähkökidutusta varten
    Kirjoittamalla vangin jalkaan 'Olen raiskaaja' kun tämä oli pakotettu raiskaamaan 15-vuotiaan vangin.
    Sotilaspoliisin raiskatessa naispuoleisia vankeja
    Kaatamalla fosforiliuosta vankien päälle
    Raiskaamalla vankeja kemiallisella valolla ja harjanvarrella
    Huputtaminen sekoittamaan ja estämään vankeja hengittämästä vapaasti


"Vankeja kidutettiin järjestelmällisesti, heavy-musiikilla, hakattiin vesipulloilla, toistuvilla liikeharjoituksilla kunnes eivät kyenneet enää seisomaan, ruiskutettiin kylmällä vedellä, riistettiin unet ja kiskottiin lattialta jos eivät enää jaksaneet seisoa. Heidän päillään oli hiekkasäkit, joissa luki "IED".

"Aloin kysellä, sillä nuo kaverit ovat ammatissaan ja tietävät enemmän Geneven sopimuksesta kuin, joten hän vastasi:
"Ei, näin me hoidamme asiat...""Entä säännöt, mitä ne sanovat tästä? Luulin, ettemme saa lyödä ketään?"""Ei, näin me hoidamme asiat. Kovistu vähän, kaveri. Näin armeija hoitaa asiat."

"Me kidutimme vangeista paskat pihalle. Näin "päällikön" heittävän heidät maahan ja huutavan heille arabiaksi, soittavan heavy metal-musiikkia äärimmäisen kovalla, he pelkäsivät niin, että kusivat allensa.

Pakotimme heidät olemaan hereillä hakkaamalla metalliovia, soittamalla musiikkia lujalla, huutamalla heille koko yön -nuo olivat saamamme ohjeistukset. Ohjeistuksemme oli pitää heidät hereillä, polttaa heitä ja huutaa heille."


Lokakuussa 2003 vangittu 'Iraaqin ilmavoimien entinen päällikkö Abed Hamed Mowhoush kuoli marraskuun 26. 2003 al-Qaimin pidätyskeskuksessa. Pentagon aluksi väitti hänen kuolleen "luonnollisista syistä" -ja uutisjulkaisuun lisättiin, miten "hän ei voinut hyvin ja lopulta menetti tajuntansa". Kun puoli vuotta myöhemmin Abu Ghraibin skandaali tuli julki, Pentagon tunnusti, että Mowhoush oli kuollut "asphyksiaan" tultuaan hakatuksi rintaan ja jalkoihin ja luvattiin "tutkintaa" -puoli vuotta kuolemantapauksen jälkeen.

Tammikuun 9. 2004 kuollut 'Iraaqin armeijan entinen luutnantti Kareem 'Abd al-Jalil oli pidätettynä tammikuun 4. lähtien viiden päivän ajan. Kuolintodistuksessa mainittiin kuolinsyyksi "luonnolliset syyt...nukkuessaan", mutta hänen hautajaispäivänään serkkunsa ottamat kuvat osoittavat hänen vatsassaan olevan vakavia mustelmia kuten myös merkkejä ja haavoja käsivarsissa ja jaloissa, erityisesti ranteissa. Saksalaisen televisiokanavan haastattelema toinen vanki kertoo Kareemin tulleen "paljon potkituksi, tallatuksi ja mahansa päällä tanssituksi". Kun tapaus tuli ilmi, Pentagon julkaisi toisen "kuolintodistuksen", jossa Kareemin kuolinsyyksi todettiin "tukehtuminen ja voimankäytön vahingot". Pentagon lisäsi myös, että hänen kuulustelijoihinsa kuului erityiseliittijoukkojen jäseniä, korkeimmin koulutettua henkilöstöä USA:n armeijassa.

Entinen Baath-viranomainen Nagm Sadoon kuoli kesäkuun 6. 2003 tukehtumalla, kun merijalkaväen sotilas oli tarttunut hänen kurkkuunsa siirtääkseen tätä, "vahingossa" murtaen luun, joka leikkasi henkitorven. Toista sotilasta syytettiin Nagmin rintaan potkimisesta tunteja ennen kuolemaansa, murtaen useita kylkiluita. Nagm oli myös yltä päältä ulosteita ja jätetty tunneiksi auringonpaisteeseen.

Yhdysvaltalaisille kuulustelijoille rock-musiikin soittaminen sietämättömällä volyymilla on keino murtaa ja sekaannuttaa 'iraaqilaisvangit.

Yhdysvaltain sotilasjohdon mukaan Jumala itse määräsi musiikin käytön kidutusvälineenä ja kirjoitti tämän kenttäkirjaan -kääntämällä vahvistimen 11 vihollista kohtaan. "Joshuan armeija käytti torvia lyödäkseen pelon Jerikon kansan sydämiin", kertoo eläkkeellä oleva Yhdysvaltain ilmavoimien everstiluutnantti. "Hänen miehensä eivät ehkä onnistuneet murtamaan kirjaimellisesti seiniä trumpeteillaan, mutta melu vähensi vihollisen rohkeutta." Kyseinen ev.lut -Dan Kuehl nimeltään- opettaa psykologisia operaatioita Fort McNairin kansallisessa puolustuksellisessa yliopistossa Washington DC:ssä.

Enter Sandman on yhdysvaltalaisen laulu-ja soitinyhtye Metallican vuonna 1991 ns. "Black Albumilla" ilmestynyt kappale. Yhdysvaltalaissotilaat käyttivät kappaletta kidutukseen sekä Guantanamo Bayn että 'Iraaqin ja Syyrian rajalla olevassa vankilassa soittamalla kappaletta kovalla äänentoistolla suoraan vankien selleihin ympärivuorokautisesti. Hetfield kommentoi tapausta tekopyhällä ylimielisyydellä:

"If the Iraqis aren't used to freedom, then I'm glad to be part of their exposure. "We've been punishing our parents, our wives, our loved ones with this music for ever. Why should the Iraqis be any different?"

Ikäänkuin olisi täysin normaalia luukuttaa kappaletta kuuloa särkevällä volyymilla 24 tuntia vuorokaudessa.

Fuck Your God on yhdysvaltalaisen ns. death metal-yhtyeen Deiciden vuonna 2004 albumilla "Scars of the Crucifix" oleva kappale. Yhdysvaltalaiset sotilaat käyttivät kappaletta 'Iraaqin sodassa vankien kiduttamiseen soittamalla kappaletta kovalla volyymilla suoraan vankien selleihin ympäri vuorokautisesti.

Vasemmistolaisen yhdysvaltalaisyhtyeen Rage Against the Machinen rappia ja metallia yhdistänyttä musiikkia käytettiin mm. Guantanamossa:

"Guantanamo tunnetaan ympäri maailman paikkana, jossa ihmisiä kidutetaan -vesikidutuksesta nöyryyttäviin seksuaaliakteihin- soittamalla musiikkia 72 tuntia äänenvoimakkuudella juuri korvarummun särkemisen alapuolella. Guantanamo saattaa olla Dick Chaney'n idea Amerikasta, mutta ei minun." -Tom Morello, Rage Against the Machine, 2009.

Britannian sotilaiden kiduttamat vangit

Baha Mousa, 'iraqilainen hotellityöntekijä kuoli ollessaan brittijoukkojen vankina Basrah'ssa vuonna 2003. Ruumiinavauksessa hänellä todettiin olevan murtunut nenä, murtuneita kylkiluita ja ainakin 93 vammaa vartalossaan.

Joulukuun 21. 2010 Lontoon Korkein oikeus kieltäytyi kansalaisvaatimuksesta aloittaa tutkinta brittisotilaiden ja kuulustelijoiden tapoista, kidutuksista, epäinhmillisistä ja häpäisevistä toimista 'Iraaqissa. Britannia käytti 'Iraaqissa kidutustekniikoita, mitkä kiellettiin Britanniassa vuonna 1972.

Kidutukset Yhdysvaltain hallitsemalla FOB:llä 'Iraaqin Syyrian vastaisella rajalla

Vankeja pidettiin ilman ruokaa ja vettä kuumissa, 57 celsiusasteen metallisäiliöissä yli 24 tunnin ajan, jonka jälkeen kuulustelijat hakkasivat ja uhkailivat

Toukokuussa 2003, presidentti Bushin julistaessa suurten sotatoimien Irakissa päättyneiksi ("Mission Accomplished"), Yhdysvallat olivat pidättäneet yli 12 000 'iraaqilaista useiden viikkojen tai kuukausien ajaksi, heistä 70-90 prosenttia erehdyksessä.

Liittyen kidutuksiin sekä armeija että Bushin hallinto ottivat kieltoreaktion. Mikäli ne nousivat julkisuuteen, armeija ja hallitus vetosivat "poikkeuksiin, yksittäistapauksiin" ja "mätiin omenoihin", vaikka armeijan korkea johto tiesi ja jopa ohjeisti kiduttavat kuulustelutekniikat.

On hämmästyttävää, että jossain elää henkilö joka on kiduttanut toisia ihmisiä, vaikka kauhistuu sellaista ollessaan Yhdysvalloissa -ja voi nyt olla kauhistelevinaan, miten "raakalaismaisia petoja jihadistit ovat".

Huhtikuussa 2003 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilas pakotti neljä 'iraaqilaisnuorta polvistumaan montun reunalle ja stimuloimaan teloitustapahtumaa ampumalla kiväärillään ilmaan.
Vuoden 2003 lopussa 'Iraaqin sotilaspoliiseja kouluttamassa ollut amerikkalainen erikoissotilas pahoinpiteli vankia, työnsi tyhjän aseensa piipun vangin suuhun ja ampui kuivalaukauksia. Seuraavaksi hän latasi aseensa ja ampui maahan.
Kesäkuussa 2004 kolme merijalkaväen sotilasta pelottelivat antavansa vangitulle sähköshokkeja; yksi sotilaista piti sähkölankoja vangitun olkapäillä ja vangittu 'tanssi' shokissa.
Kolmannessa tapauksessa samoilta ajoilta amerikkalaissotilas laittoi vangitun kaivamaan oman hautansa ja sen jälkeen ampui laukauksia vangitun pään ohi.

Kesäkuussa 2003 kaksi sotilasta pahoinpitelivät vankia kasvoihin useita kertoja, jolloin vangin leuasta irtosi osa.

Samana vuonna kaksi Yhdysvaltain sotilasta kenraalimajuri ja kenraaliluutnantti sekä kolme sotilasta pahoinpitelivät seksuaalisesti naisvankia.

Marraskuussa 2003 Abu Ghraibin vanki kertoi nähneensä alihankintayrityksen egyptiläisen tulkin raiskaavan teini-ikäisen pojan Yhdysvaltain naissotilaan ottaessa kuvia.
Samoihin aikoihin toisen alihankintayrityksen työntekijä usutti sotilaskoiraa kuulusteltavan kimppuun, leikkasi tämän hiukset ja pakotti pukeutumaan punaisiin naisten alusvaatteisiin, sitoi vangin kädet taakse sidottuina sellinsä ikkunaan.

Tammikuun 2. 2004 Yhdysvaltain joukot pidättivät lähellä Fallujah'ia Reutersin ja NBC:n kuvaajat ja kuljettajan ja heidät vietiin kolmen päivän ajaksi kuulusteluun Yhdysvaltain tukikohtaan. Reutersin valokuvaajaa ja kameramiestä potkittiin jatkuvasti, pidettiin univajeessa ja pidettiin sidottuina roikkumassa, seisotettiin yön yli ja tekemään jatkuvaa jalkakyykkyä. Molemmat pakotettiin juomaan suuria määriä vettä tuntien olonsa sairaiksi. Valokuvaaja oli joutunut työntämään sormensa peräaukkoonsa ja nuolemaan sitä.

Toukokuun 11. 2004 viisi Abu Ghraibin naisvankia kertoivat tulleensa hakatuksi, raiskatuksi ja pakotetuksi riisuuntumaan miesvartijoiden edessä.

Yhdysvaltain armeija aloitti tutkimukset vasta kolme ja puoli vuotta rikoksen jälkeen. Toukokuun 2004 julki tulleissa Abu Ghraibin kidutuskuvissa poseerannut Janis Karpinski kiisti ottavansa koko tapauksista aiheutunutta kohua niskoilleen vihjaillen, että CIA, sotilastiedustelu ja yksityiset Yhdysvaltain hallitukselle työskentelevät vuokra-ja alihankintayritykset kiduttavat vankeja sekä raiskaavat 'iraaqilaisnaisia myös. Karpinskin mukaan sotilastiedustelun ja CIA käskyttivät painokkaasti kuulusteluiden onnistumista kyseenalaisilla, ihmisoikeuksia roimasti polkevilla menetelmillä. Kuukautta ennen julkisuuteen nousseita kidutuksia ja raiskauksia CIA:n alainen tiimi, sotilastiedustelun upseerit ja yksityiset USA:n hallituksen alaiset ali-vuokralaiset saapuivat Abu Ghraibiin tarkoituksenaan antaa kuulustelijoille uusia menetelmiä tietojen saamiseksi vangeilta.

Raportti ihmisoikeuksien polkemisesta ja raiskauksista valmistui, mutta tieto kidutuksista ja raiskauksista olevista valokuvista ilmeni vasta vuonna 2009: Kuvien sisältö aiheutti Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman yrittämään estää noin 2 000 kuvien julkaisun 'Iraaqin ja Afganistanin vankiloista. Kenraalimajuri Taguba tuki Obaman päätöstä perustellen niiden sisältävän "kidutusta, pahoinpitelyä, raiskauksia ja kaikkea säädytöntä."

Obaman mukaan kuvien julkaisun "vääjäämättömin seuraus, saattaisi aiheuttaa anti-amerikkalaista julkista mielipidettä ja laittaa joukkomme suureen vaaraan."

Niinpä niin: Obama katsoo oikeudekseen itse päättää, mitä mieltä amerikkalaisuudesta saa ja voi olla ja toisekseen, miten hyökkäävät Yhdysvaltain armeijan joukot missään olisi missään muussa kuin "suuressa vaarassa?"

"Oikeuden" toteutuminen Yhdysvaltain sotilaiden ihmisoikeusloukkauksista:

Yhtäkään Yhdysvaltain sotilasta 'Iraaqissa, Afganistanissa tai Guantamossa palvelleena ei ole asetettu rikossyytteeseen vankien kidutuksen seurauksena. Syytteeseen asettamista ei ole edes yritetty.

Abu Ghraibin kuvien julkitulon jälkeen Yhdysvaltain hallitus toistuvasti koettivat esittää tapaukset äärimmäisinä erillistapauksina, muutaman "huonon hedelmän" tekoina vastoin määräyksiä. Tosiasiassa ainoa poikkeus Abu Ghraibissa oli se, että kuvat tulivat julki. Bushin hallinto uskoi, että uusia sotia ei voi voittaa, jos käydään "vanhoilla" säännöillä.

Tammikuun 11. 2002 Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld nimitti ensimmäiset Guantanamoon tuodut vangit "laittomiksi taistelijoiksi", automaattisesti kieltäen heiltä kaikki Genevan sopimuksessa määritellyt oikeudet. Rumsfeld kuitenkin vakuutti, että hallitus "kohtelisi vankeja Genevan sopimuksen mukaisesti." Kuitenkin helmikuun 7. Rumsfeld kyseenalaisti Genevan sopimuksen olennaisuuden meneillään oleviin USA:n sotilasoperaatioihin:


"al-Qaeda ja Taliban eivät välttämättä kuuluneet kehykseen Genevan sopimusta laadittaessa."

Kidutus ei ollut seurausta muutaman sotilaan sääntöjärikkovista toimista, vaan tulos Bushin hallinnon päätöksistä venyttää, sivuuttaa ja olla piittaamatta säännöistä.

Bushin hallinto olli päättänyt, että sota terrorismia vastaan voitettaisiin muuntamalla kansainvälistä lakia. Hallitus teki tehokkaasti työtä laatiakseen Genevan sopimusta uusiksi poistettuina kaikista tärkeimmistä suojista, kuten aseellisessa konfliktissa vangiksi jääneiden nöyryytys-ja kaltoinkohtelukiellosta, kuten myös kidutuksen ja kovaotteisimpien kuulustelukeinojen kiellosta.

Pentagon ja oikeusosasto kehittivät "uskottavan" argumentin, jossa presidentti ylipäällikön asemassaan ei ollut sitoutumisvelvollinen Yhdysvaltain solmimiin tai kansainvälisiin kidutuksen kieltäviin lakeihin USA:n turvallisuuden ollessa kyseessä. Sellaiset lait voisivat "jopa perusteettomia häiritessään terrorin vastaista sotaa." Yhdysvallat loivat ulkoalueellisia, sääntöjä rikkovia vankiloita, kuten Guantánamo Bayn Kuubaan, ylläpiti muita vankeja "tuntemattomissa paikoissa" ja lähetti terroriepäiltyjä ilman oikeudenkäyntiä maihin, joissa heiltä saatiin informaatiota väkivalloin.

***

Maa Jou 21, 2015 1:14 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


    FUCK YOUR GOD!!!

    I foresee at my end to be banished,
    By your god for my life and branding
    Never around, in the greatness of sorrow,
    Screw your god and his UN writ moral.
    Stifle god, and the idols of hatred,
    Out of my heart, I have always been free,
    One with no need all alone and satanic.
    Wretched and Vile, fuck your god, de face him.
    Who could believe in a lord that's demanding?
    Hard to believe when we die we vanish,
    In his deny and for all his creation,
    Fuck your god and his righteous hatred.
    You and your son, you are nothing but absence,
    Something not there that controls this planet,
    Only deceit do I see in your hallow
    If you believe you will dwell in failure.

    Fuck Your God, Holy mother for the whore she is,
    Fuck your God, bible thumper preaching threats from hymn,
    Fuck your god, his revival and the holy Ghost,
    Fuck your god; only tell us what we need to know,
    Fuck your god, pointing fingers and then do as me,
    Fuck your god, you are nothing and you'll never be,
    Fuck your god; it is Satan who in trusts my soul,
    Fuck your god, where the Christians are I will not go.
    Fuck your god!!!!!

    Fuck his, commandments, and prophet's left stranded to die,
    Not in my heart or my soul as I go through this life,
    Good book of bullshit lay dirty with vengeance and lies,
    Go fuck your Jesus and get- the- fuck out my sight.

    Unity over flowing with anger,
    It is our time to remove the savior,
    Christians are weak and the bible is beaten,
    Homage to god, in this world not needed.
    Fuck your god an his annals of plager,
    Falling apart and exposing the light,
    I will not live by the words of their Jesus,
    He did not die to protect or save me.
    There is just blood in his book of deceiving,
    Riddles and crap to his divine healing,
    Fail is your faith and you blame it on Satan,
    Christians can't see that their preys are wasted.
    Not a slave to religion unrendered,
    Falsified god and his Christ redempters.
    Never to be in the presence of grandeur,
    I am for me and forever after.

    Fuck Your God, Holy mother for the whore she is,
    Fuck your God, bible thumper preaching threats from hymn,
    Fuck your god, his revival and the holy Ghost,
    Fuck your god; only tell us what we need to know,
    Fuck your god, pointing fingers and then do as me,
    Fuck your god, you are nothing and you'll never be,
    Fuck your god; it is Satan who in trusts my soul,
    Fuck your god, where the Christians are I will not go.
    Fuck your god!!!!! Fuck you!!!!



    Fuck Your God (2004); Benton, Glen (1967-)



Maa Jou 21, 2015 1:15 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Abu Ghraib eli Sodoman 120 päivää

Tarinapiiri

Kun lopulta sain taas siteen silmiltäni ja silmäni auki, huomasin olevani eläimille tarkoitetussa häkissä, jokaisessa häkissä oli yksi vanki. Yritin kysellä muilta vangeilta, missä olimme ja miksi olimme häkeissä. Kukaan ei vastannut. Ymmärsin heidän vaitiolonsa, kun sain rangaistukseni puhumisesta. Se oli täällä kielletty kokonaan.

Hussein vilkaisi jälleen vartijoiden suuntaan ja varmistuttuaan, etteivät nämä kuulleet, hän kysyi:

"Näetkö tuon vanhan miehen, jonka jalka on amputoitu? Hän on minun isäni. Ja katso tuota reunimmaista häkkiä: Hän on minun siskoni."

Hussein kertoi, miten miehitysjoukot olivat tunkeutuneet heidän kotiinsa eräänä yönä ja pidättäneet heidät kaikki syytä kertomatta. Hussein ja hänen isänsä saivat niskoilleen melkoisen kasan syytteitä. He tunnustivat kaiken, vaikka olivat syyttömiä, sillä sotilaat uhkasivat raiskata perheen tyttären.

Tunsin suurta sääliä perhettä kohtaan, mutta tiesin ettei heidän kokemansa valitettavasti ollut mitenkään poikkeuksellista. Miehittäjä käytti tällaisia menetelmiä yleisesti.

En saanut ruokaa, vaikka muut vangit saivat, enkä ymmärtänyt miksi.

Puolenyön aikoihin sotilaspoliisin askelten ääni rikkoi hiljaisuuden. Vartija käski minun riisua vaatteeni ja antaa ne hänelle. Ajattelin toiveikkaana saavani lämpimämpää päällepantavaa. Seuraavaksi hän käski minun riisua alusvaatteenikin.

Hetken kuluttua amerikkalainen vartija palasi luokseni kantaen viittä muovista vesipulloa ja käski minut seisomaan. Mies avasi oven ja sitten hän kaatoi vettä niskaani. Vesi oli jääkylmää, se oli luultavasti kylmennetty jäillä.

Hän avasi toisen pullon ja kaatoi sen päälleni. Kun viimeinenkin pullo jäävettä oli valunut päälleni, pyysin vartijaa antamaan vaatteeni takaisin. Hän lähti vihaisesti huutaen eikä palannut takaisin.

Sitten kuulin Husseinin siskon äänen. Hän kutsui sotilaspoliisia, sillä hän toivoi pääsevänsä vessaan. Vartija torjui pyynnön ivallisesti nauraen. Pian hän kuitenkin palasi takaisin ja vei tytön vessaan. Tyttö meni vessaan päästäkseen tarpeilleen, mutta vartija kielsi häntä sulkemasta ovea. Itse hän jäi seisomaan oven eteen, koska halusi katsella tytön virtsaavan. Tyttö vaati oven sulkemista, mutta vartija ei antanut periksi. Tytön oli kuitenkin pakko käydä tarpeillaan ja hän sulki silmänsä nöyryytettynä vartijan katsellessa toimitusta.

Järkytyin niin että unohdin kylmyyden, sillä naisen nöyryyttäminen ja aliarvostaminen oli lähestulkoon pahinta mitä tiesin. Tytön veli huusi ja solvasi sotilaspoliisia piittaamatta lainkaan seurauksista ja minä liityin protestiin. Sotilaspoliiseja ryntäsi paikalle. Hakattuaan Husseinin verille vartijat menivät tytön häkkiin ja raahasivat hänet mukaansa huudellen toisilleen englanniksi jotain, mitä en ymmärtänyt.

Sotilaspoliisit veivät vastaan pyristelevän tytön rakennukseen, joka toimi heidän päämajanaan. Tyttö kirkui kovaan ääneen, hän pyysi ja rukoili apua veljeltään ja isältään ja lopulta Jumalalta ja sitten hän yhtäkkiä vaikeni. Luulimme, että sotilaat tappoivat hänet.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua rakennuksen ovi avautui. Tyttö tuotiin ulos, kaksi sotilasta talutti häntä käsivarsista. Tytön askelet olivat raskaat ja kasvot ilmeettömät ja lyönneistä turvonneet. Sotilaat veivät hänet takaisin häkkiin muiden vankien katsellessa hiljaisina ja järkyttyneinä. Katsoin tyttöä, joka kyyhötti häkkinsä nurkassa murtuneena ja avuttomana. Kukaan ei voisi häntä auttaa.

Hussein alkoi kysellä sisareltaan, mitä oli tapahtunut. Tyttö istui hiljaa, ja vaikka veli toisti kysymyksen useaan kertaan, hän ei vastannut vaan puhkesi katkeraan itkuun. Silloin tytön isä kysyi rauhallisella äänellä:

"Tyttäreni, mitä he tekivät sinulle?"

Tyttö vastasi:

"Mitä te haluatte tietää? Sanonko teille, että kuolema olisi parempi kuin elämä minulle nyt."

Oli selvää, että hänet oli raiskattu. Kunniansa tahrattu.

Silloin isä vuorostaan purskahti vuorostaan äänekkääseen itkuun. Veli kyyristyi ja hautasi kasvonsa käsiinsä, huusi ja itki perheen menetettyä kunniaa, se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hänen oli miltei mahdoton kestää sitä, ettei ollut kyennyt estämään tapahtunutta.

Myös muut vangit tuomitsivat teon kovaäänisesti. Pohdin murheellisena tuntematonta tulevaisuutta, joka odottaisi minua, perhettäni ja miehitettyä maatani. Amerikkalainen miehittäjä oli hylännyt inhimillisyytensä ja moraalinsa. Lopulta järkyttyneet vangit vaikenivat ja häkeissä vallitsi lamaantunut hiljaisuus. Sotilaat sen sijaan huutelivat vangeille ja naureskelivat keskenään.

Aamun valjetessa kaksi sotilasta tuli häkkini luo. He heittivät minulle vaatteeni ja käskivät minun pukeutua. Ruumiini oli kangistunut kylmästä ja kyykyssä värjöttelyssä. Paikalle kutsuttiin kolmas, joka jäi vahtiin häkin ulkopuolelle sillä välin kun kaksi muuta pukivat minut. Lopuksi sotilaat sitoivat käteni ja kantoivat minut autolle.

Toivoin voivani hyvästellä Husseinin matkalla autolle, mutta hän ei katsonut minuun. Hänen perheensä oli nöyryytetty ja hän halusi olla omissa oloissaan.

En nähnyt häntä enää koskaan.

Kusipiiri

Abu Ghraibin sotilaspoliisit vaihdettiin säännöllisesti ja he olivat erilaisia: Joyner oli tummaihoinen raakalainen, Lynndie julma, John juoppo ja Graner psykopaatti, joka nautti verenvuodatuksesta. Sabrina, Mayes ja Davis ja muut olivat erivärisiä, eri pituisia. He edustivat monia etnisiä taustoja ja heitä yhdistivät raakuus, julmuus ja väkivalta meitä kohtaan. Heidän raakuteensa paljasti heidän vihansa meitä irakilaisia kohtaan. Sotilaspoliisit kiduttivat mielipuolisesti, tuhosivat häveliäisyyden, raiskasivat naisia, miehiä ja lapsia, uhkasivat tappaa meidät kiduttamalla, estivät meitä harjoittamasta uskontoamme, harjoittivat pyhäinhäväistystä, kohtelivat meitä kuin eläimiä ja pelottelivat meitä kiduttamalla muita meidän edessämme.

Säkki nostettiin päästäni ja näin edessäni afroamerikkalaisen sotilaan, joka oli yhtä pitkä kuin minä mutta paljon rotevampi. Hän alkoi huutaa ja karjua raivoissaan. Yritin kertoa hänelle katseellani, että olin avuton ja syytön, etten ollut vaarallinen rikollinen enkä terroristi, joksi minut oli kuvattu. Kohdatessani sotilaan katseen tiesin, ettei pelastusta tule. Sotilas tuijotti minua ja alkoi puhua, mutta niin nopeasti, etten ymmärtänyt mitään.

"Do you understand me?"

Vastasin kieltävästi.

Hän iski päätäni voimalla ja kaaduin päin takanani olevaa seinää.

Myöhemmin minulle selvisi, että sotilas -Joyner- oli kertonut minulle vankilan säännöt. Egyptiläinen tulkki kertoi, että Joyner raiskaa kaikki, jotka sanovat ei.

Joyner palasi ja vetäisi säkin päähäni, tarttui kahlittuihin käsiini ja nosti minut portaisiin. Hän ei säästellyt ääntään eikä voimiaan ja kahlitut jalkani eivät millään pysyneet mukana vauhdissa. Hän repi minua kuin teuraseläintä, mutta en uskaltanut valittaa ääneen.

Näin sellin, joka oli kaksi metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä. Sellissä oli rautainen kerrossänky ja teräksinen kalteriovi. Mitään sanomatta takanani seisova Joyner potkaisi minua maihinnousukengällä selkään. Törmäsin sellin seinään ja kaaduin kyykkyvessan päälle.

Olin nälissäni ja ruumiini oli kuivettunut, sillä en ollut saanut vettä päiväkausiin. Tiesin, ettei hana toiminut, mutta siitä huolimatta kävin tarkastamassa asian parin minuutin välein. Toivoin, että armo löytäisi tiensä vangitsijoittemme sydämiin ja he avaisivat vesiputket. Tulevaisuus pelotti. Minut oli vangittu ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota eikä minulla ollut aavistustakaan, miten kauan joutuisin täällä virumaan tai mikä minua odotti.

Joyner otti taskustaan kaksi muovista nippusidettä. Toisella hän sitoi käteni yhteen ja toisella jalat. Hän tönäisi minut lattialle, painoi minua jalallaan siihen kiinni ja avasi housunsa. Sitten hän kaivoi peniksensä esille ja alkoi virtsata päälleni. Kuuma virtsa kasteli kasvoni ja ruumiini. Joyner sanoi nauraen:


"Paastolla pitäisi kai juoda paljon? Juo nyt sitten! Juo minun pissaani!"


Lopetettuaan Joyner keräsi vaatteeni lattialta ja vei ne mukanaan.

Joynerille mikään ei ollut pyhää. Hän saattoi luututa alastoman vangin keholla sellin lattiaa, pahimmassa tapauksessa käytävän lattiaa. Joyner saattoi riisuttaa meidät alastomiksi ja pakottaa meidät juoksemaan pimennetyissä selleissä tuntikausia. Kuulimme muiden vankien huutavan kivusta kuin heitä oli kidutettu. Kuulimme myös naisten ääniä.

Miten Yhdysvaltain hallitus ja kansainvälinen yhteisö voivat sallia sotilaiden mielivaltaisen käytöksen? Mitä mieltä vankien kiduttamisessa edes oli? Olimme vain tavallisia irakilaisia, jotka oli suljettu vankilaan ilman syytä.

Siellä pimeissä sokkeloissa kuulin vain surevien voihkinnan ja neitsyytensä menettäneiden itkun.

Ympärilläni oli alastomia, eri-ikäisiä ja eri lähtökohdista tulevia naisia. Miehittäjä oli raahannut heidät tänne. Joku heistä oli etsityn äiti, joku oli islamistin sisko, joku oli vastarintataistelijan vaimo ja joku oli jonkun tytär. Miehittäjä päätti, kenen naisen vuoro oli milloinkin olla vastuussa illan "juhlista." Äidin, vaimon, siskon tai tyttären raiskaukset olivat tragedian huippu, varsinkin kun ne tapahtuivat kaikkien silmien edessä.

Monet vartijat ilmeisesti nauttivat alastomien vankien katsomisesta. He järjestivät vangit erilaisiin geometrisiin ja hierarkkisiin kuvioihin toinen toisensa päälle. He ottivat valokuvia. He hyppäsivät kasojen päälle samalla leveästi hymyillen. Heillä oli vain nämä julmat kasvot.

Monet meistä kuolivat ja suuri osa vammautui. Tapettujen ruumiit jäivät keskellemme, kunnes ne mädäntyivät tai sitten amerikkalaiset pakkasivat kuolleet nailonsäkkeihin jääpalojen kanssa. He säilyttivät ruumiit pitkään tarkkaillakseen niitä fysiologisia muutoksia, jotka tapahtuivat ruumiissa.

Ajattelin aina, että ihmisen lihalla elävät heimot asuvat viidakoissa ja eristyneillä saarilla. Nyt totesin, että ne tulevat maista, jotka väittävät olevansa sivistyneimpiä. Ne tulevat niin sanotun "vapauden teorian" maasta, Yhdysvalloista, joka vannoo demokratian ja ihmisoikeuksien nimeen.

Jotkut meistä saivat pistoksia, joista emme tienneet mitä ne sisälsivät, mutta niitä kutsuttiin "totuuden pistoksiksi." Kun pistos alkoi vaikuttaa, lensimme toiseen maailmaan ja herättyämme ruumiimme olivat verisiä ja täynnä haavoja kuin olisimme taistelleet henkemme edestä nälkäisen hyeenan kanssa tietämättä miten ja milloin.

Sotilaspoliisit eivät epäroineet laittaa meitä maahan kädet sidottuina selän taakse. He talloivat vihoissaan meitä jaloillaan. He ottivat meistä valokuvia osoitellen meidän sukupuolielimiämme. He pakottivat meidät suuseksiin. He laittoivat säkkejä päähämme ja jättivät meidät pitkäksi aikaa paikoilleen. He pakottivat meidät seisomaan puulaatikoiden päällä ja laittoivat sähköjohtoja eri puolille kehoamme uhaten antaa meille sähköiskuja. Ne, jotka saivat sähköiskuja, huusivat kivuissaan niin, että heidän huutonsa kaiku tuntui sulattavan sellien seinät. Yleistä oli myös kiinnittää vanki sukupuolielimistään johdolla oveen. Kun vanki ei enää jaksanut pysyä pystyssä ja kaatui lattialle, hänelle aiheutui valtavaa kipua, joka pakotti hänet takaisin ylös, oli hän sitten kuinka huonossa kunnossa tahansa.

Paskapiiri

Ramadhaanin aikaan vartijat käyttäytyivät kuin villit koirat. Heitä loukkasi se, että palvelimme Jumalaa ja harjoitimme uskontoamme selleissämme. He yrittivät estää meitä monin tavoin. Joskus he virtsasivat ruokaamme tai sekoittivat siihen ulosteita ja pakottivat meidät sitten syömään ilman armoa, sääliä tai omatuntoa. He saattoivat myös pakottaa meidät syömään uskonnossamme kiellettyä sianlihaa. He harhauttivat meitä väittämällä sianlihan olevan naudan-tai lampaanlihaa ja syötyämme he kertoivat meille, että kyse oli sianlihasta ja sitten he nauroivat.

He kirjoittivat myös paljaaseen kehoomme törkeitä ja omalaatuisia lauseita, jotka ylistivät Amerikkaa. He painoivat jalallaan päätämme lattiaan ja käskivät kirota Islamia, solvata Profeetta Muhammadia ja muslimeja ja kiittää ja ylistää Jeesusta Jumalan poikana. He pakottivat meidät polvistumaan heidän jalkojensa juureen ja käskivät meitä kääntymään kristinuskoon ja luopumaan Islamista. He myös pakottivat meidät juomaan alkoholia Ramadhaanin aikaan. Jos emme tottelisi, he valvottaisivat meitä niin montaa ja niin monta yötä, että kuolisimme.

Veripiiri

Vangittuina oli myös kokonaisia perheitä. Heitä saatettiin kiduttaa yhtä aikaa: isää kidutettiin hänen poikansa ja vaimonsa edessä, miestä hänen veljensä edessä ja tytärtä hänen isänsä edessä. Amerikkalaisten uhatessa aseella isä ja poika pakotettiin anaaliyhdyntään. Elleivät tottelisi, heidät tapettaisiin.

Äitiensä kanssa vangittuja lapsia kidutettiin myös. Jotkut lapset raiskattiin, joiltakin leikattiin sormia tai heihin poltettiin palovammoja. Lapsia iskettiin päään terävillä esineillä heidän äitiensä edessä ja äidit itkivät tuskaisina voimatta lainkaan auttaa lapsiaan. Monet lapset kuolivat, koska heidän vammojaan ei hoidettu. He eivät kestäneet inhottavia ja julmia kidutusmenetelmiä. Amerikkalaiset heittivät lasten ruumiit aavikoille, minkä saimme tietää vasta myöhemmin.

Miesvankeja sidottiin alasti sänkyihin ja vartijat päästivät koulutetut koirat hyökkäämään heidän kimppuunsa ja puremaan irti heidän sukupuolielimensä. Sen jälkeen heidät jätettiin tuntikausiksi kamppailemaan kivun ja verenvuodon kanssa, kunnes he menehtyivät.

Naisetkaan eivät säästyneet. Heiltä irrotettiin kynsiä ja pää ajeltiin kaljuksi ja heidät riisuttiin alasti ja muiden vankien edessä ja jätettiin selleihin ilman vaatteita. Joskus heidät ripustettiin kehon herkistä alueista roikkumaan ja kiinnikytketyt koriat jätettiin samaan selliin pelottelemaan heitä. Joskus koirat päästettiin irti raatelemaan heidät kuoliaaksi.

Naiset joutuivat sotilaspoliisien raiskaamiksi selleissä ja raskaaksi tulleet tapettiin.

Kerran Joyner ja muut vartijat toivat erään naisen ja hänen tyttärensä selliosastollemme raiskattavaksi. He kävelyttivät naisen voimakeinoin, raahasivat häntä hiuksista ja riisuivat hänet alastomaksi. He sitoivat naiset ja hakivat hänen yksitoistavuotiaan tyttärensä, joka oli vangittu hänen kanssaan. He riisuivat myös tyttären alastomaksi ja lähestyivät tätä tarkoituksenaan raiskata hänet.

Naisparka huusi, pyysi apua ja kutsui Jumalaa:

"Oi Jumala! Missä olet Jumalani!"

Me vangit huusimme ja rukoilimme Jumalaa heidän puolestaan.

Nainen pyysi sotilaspoliiseilta, että he raiskaisivat hänet ja säästäisivät hänen tyttärensä. He raiskasivat ensin tyttären vuorotellen. Äiti ja tytär itkivät ja huusivat kivusta ja kauhusta. Sitten sotilaspoliisit tekivät saman äidille. Naissotilas kuvasi molemmat raiskaukset.

Joyner toi paikalle kuulustelijan, joka totesi heikolla arabian kielellä:


"Se, joka ei tunnusta syytteitä, tuomme hänen perheenjäsenensä tänne ja teemme heille saman, mitä teimme tälle huoralle."


Abu Ghraibiin oli vangittu entisen hallinnon korkeiden johtajien vaimoja ja tyttäriä. Sotilaspoliisit raiskasivat heidät vuorotellen vankien silmien edessä. Kaksi raiskattua tekivät itsemurhan toistuvien raiskausten ja kidutuksen julmuuden vuoksi. Toinen heistä teki itsemurhan, koska tiesi kantavansa kohdussaan jonkun vartijan sikiötä.

Useimmiten raiskauksissa oli läsnä sekä upseereita että vartijoita. Raiskaus suoritettiin vuorotellen ja yhdellä upseerilla oli vihko, johon hän kirjoitti huomautuksia jokaisesta raiskauksesta.

Noor

Miehitysjoukot hyökkäsivät kaksikymppisen Noorin kotiin Baghdadin al-Ahdamiyyah'ssa ja murhasivat hänen veljensä sisarensa nähden. Veli oli toiminut upseerina Fedayeen Saddam-järjestössä, jonka oli perustanut Saddamin vanhin poika Udai 1990-luvun lopulla.

Usein miehitysjoukkojen hyökkäykset irakilaisten koteihin päättyvät etsintäkuulutetun kuolemaan, muun perheen pidättämiseen ja kodin räjäyttämiseen. Amerikkalaiset eivät välittäneet, vaikka etsintäkuulutettu kuoli, sillä amerikkalaisia ei voitu syyttää eikä tuomita, he olivat lain yläpuolella. Tappamisesta oli tullut järjestelmällistä ja sotilaat alkoivat tappaa myös siviilejä kaduilla huvin vuoksi. He löivät myös vetoa keskenään, kua tappaisi eniten ihmisiä vähimmillä luodeilla (kunnes päättivät, että luoditkin ovat liian arvokkaita tuhlattavaksi muslimien tappamiseen ja siirryttiin ohjuslennokeihin).

Kiduttajien julmuus ja toistuvat raiskaukset olivat saaneet Noorin menettämään järkensä lopullisesti. Noor lauloi lauluja ja lausui Irakin populaareja runoja ja suri kuollutta veljeään laulamalla runoja. Laulut ja runot herättivät vangeissa suuria tuntoja. Jotkut alkoivat itkeä, jotkut hakkasivat seinää ja jotkut huusivat ja anelivat lopettamaan.

Noorin selli oli melkein minun selliäni vastapäätä. Näin hänen sellistään tulevan ulos saman vartijan, joka viihdytti itseään Noorin sellissä joka työvuorosssa. Hän unohti sulkea Noorin sellin oven, jolloin Noor juoksi ulos itkien ja huutaen veljeään. Viisi sotilaspoliisia lähti nopeasti Nooria kohti. He sitoivat hänen jalkansa ja kätensä, hakkasivat ja raahasivat takaisin selliinsä. Myöhemmin he veivät hänet jonnekin tuntemattomaan paikkaan.

Noor ei koskaan palannut.

Vaikka amerikkalaiset sotilaat olivat miten rikollisia, terrorisoivia ja miten murhanhimoisia tahansa, heidän toimiaan ei kyseenalaistettu eikä heitä pantu vastuuseen, sillä he olivat lain yläpuolella. Mediassa amerikkalaiset kyllä kertoivat, että heidän tavoitteenaan oli vapauttaa irakilaiset tyranniasta ja tuoda maahan sivistystä ja inhimillisyyttä. Kun irakilaiset puolustivat kotejaan ja vapauttaan, he leimautuivat terroristeiksi, rikollisiksi ja takapajuisiksi. Abu Ghraibissa amerikkalaiset polkivat irakilaisten ihmisoikeuksia, riistivät heidän vapautensa ja ihmisarvonsa. He kohtelevat ihmisiä alempiarvoisina ja tappoivat raa'asti. Abu Ghraibin vankiloissa ei kunnioitettu uskontoa, perinteitä, ihmisoikeuksia eikä kansainvälisiä sopimuksia.

Nämä raakuudet eivät koskaan pyyhkiydy muistostani. Ne tulevat jäämään perinnöksi lapsilleni ja lastenlapsilleni minun jälkeeni, jotta he voivat jonakin päivänä periä tätä velkaa.

Suurin osa meistä oli vangittu vain sattumalta tai asemansa vuoksi. Pidätetyillä vanhuksilla, lapsilla ja naisilla ei ollut mitään tekemistä vastarintaliikkeiden kanssa. Nekin, jotka olivat eri tavoin vastarintaan osallistuneet, olivat tehneet sen puhtaalla omatunnolla suojellakseen perhettään, kansalaisten kunniaa ja isänmaata. Se on kansainvälisessä laissa oikeutettua, mutta miehittäjän näkökulmasta laiton ja riittävä syy pidättämiseen ja tappamiseen.

Siirto toiseen leiriin

Abu Ghraibissa sijaitsevalla toisella leirillä Vigilantin telttaleirillä kuulustelumenetelmät olivat erilaisia kuin muualla: Olimme kuulleet, että viettelyä käytettiin menetelmänä saada vangeilta tietoja.

Minut vietiin yhteen leirin elementtihuoneista. Sitä kutsuttiin kuulustelupäämajaksi ja ne kuuluivat MI:lle, Yhdysvaltain sotilastiedustelulle. Kuulustelija oli erittäin kaunis, houkutteleviin vaatteisiin pukeutunut nainen, joka puhui viekoitellen. Tuntui oudolta, että nainen käytti kauneuttaan hyväkseen ja se oli omiaan lisäämään kaikenlaisia epäluuloja ja epäilyksiä. Hän kyseli minulta henkilökohtaisia asioita, olenko koskaan ollut rakastunut, kuinka katsoin naisia ja kaipaanko naista ollessani vankeudessa.

Naisen houkuttelevat vaatteet paljastivat ajoittain hänen rintansa. Se, mikä jäi piiloon, teki hänet vielä haluttavammaksi. Hän näytti epäröimättä suuren osan hurmaavasta vartalostaan ja se sai minut pelkäämään. Ollessani Abu Ghraibin selliosastolla olin tiennyt, että viettely oli yksi kuulustelukeinoista. Asiakirjani olivat tulleet CIA:lle Israelin Mossadilta. Mossad hoiti Irakissa vaarallisten ja tärkeiden vankien kuulusteluprosessia. Monet näkemäni kuulustelijat muistuttivat ulkonäöltään juutalaisia.

Saddam Hussein pidätetään.

Irakin vallankumouksen johtoneuvoston varapuheenjohtajan Izzat Ibrahim ad-Durin sukulainen Ala ad-Duri kertoi:

"Presidentti Hussein piilotteli maatilallamme. Hän kääntyi meidän puoleemme, sillä maatilamme oli valittu yhdeksi hänen salaisista päämajoistaan. Maatilallemme tuotiin betoniseinäinen huone, joka sijoitettiin usean metrin syvyyteen maan alle. Maan päälle tehtiin rakennelma, joka peitettiin mullalla. Huoneeseen pääsi katon kautta. Huoneen päällä viljeltiin sinimailasta ja apilaa eläinten ruoaksi. Saddam Hussein laati huoneessa ja lausuntonsa ja tallensi ne nauhurilla. Yhteysupseeri, prikaatikenraali toimitti ne medialle tuttujen toimittajien ja kirjeenvaihtajien kautta.

Eräänä päivänä kuulimme amerikkalaisten sotakaluston äänien lähestyvän. Helikopterit ilmestyivät horisontiin. Saddam oli kuljeskelemassa maatilan puutarhassa, mutta nyt hän kiirehti salaiseen piilopaikkaansa. Laitoimme tyhjiä appelsiinilaatikoita sisäänkäynnin aukon päälle, jotta sitä ei havaittaisi. Teeskentelimme työskentelevämme puutarhassa.

Yhdysvaltain joukot piirittävät maatilan puutarha-alueen joka puolelta ja pidättivät meidät. Sotilassaattueen mukana tulleet helikopterit lentelivät ympäri maatilaa ja sitten yksi niistä laskeutui lähelle salaista piilopaikkaa.

Oli suuri shokki nähdä presidentin ja median yhteysupseerin laskeutuvan helikopterista sotilaiden seurassa. Hän toi sotilaat suoraan salaiseen paikkaan ja näytti heille sisäänkäynnin. Sotilaat huusivat presidentille ja ilmoittivat hänelle, että alue oli saarrettu joka puolelta ja olisi turha ajatella pakoa. He sanoivat myös, että hänen olisi tultava itse ulos tai he pommittaisivat koko paikan helikoptereista. Presidentti Saddam tuli ylös ja amerikkalaiset sitoivat hänen kätensä. Presidentin kasvoilla näkyi halveksunta ja pettymys, jotka kohdistuivat yhteysupseeriin. Hän oli luottanut upseeriin, joka oli hänet pettänyt paljastaessaan piilopaikan ja opastaessaan amerikkalaiset sinne."


Vangitut isät, ikävöivät perheet

Suurten juhlapyhien lähestyessä murheemme oli tavallistakin syvempää. Olimme tottuneet viettämään juhlapyhät sukulaistemme kanssa, mutta nyt vietimme ne korkeiden aitojen ja piikkilankojen ympäröiminä vankileirin kehnoissa oloissa. Osa juhlapyhien surusta johtui siitä, että olimme tietoisia perheidemme oloista. Ensimmäistä kertaa emme olleet omien perheidemme luona jakamassa juhlapyhien iloa ja he ikävöivät meitä surren kohtaloamme.

Heräsimme aikaisin juhlapyhien rukouksen takia. Rukouksessa itkimme katkerasti. Olimme katkeria, koska olimme kaukana perheistämme ja ystävistämme. Olimme menettäneet toivon päästä vapauteen. Leirissä viettämieni kuukausien aikana vain kaksi vankia pääsi pois: Kenraalimajurin poika Udai. Hän jätti isänsä kyyneleiden keskelle iloitsemaan pojan pelastumista, mutta myös tuntemaan surua eroamisesta.

Toistin vankina olleen fallujalaisen sheikki Kamalin selän takana "Amiin" kyyneleet vuotaen. En kyennyt hillitsemään itseäni, vaikka ennen rukousta päätin olla itkemättä. Äitini kuva oli koko ajan mielessäni ja mitä enemmän ajattelin hänen surevan vankeuteni aiheuttamaa eroamme, sitä ahdistuneemmaksi tulin. Itkin vuolaasti.

Eräänä päivänä pihalle saapui puskutraktori korjaamaan pihateitä, jotka sade oli pehmittänyt kulkukelvottomiksi. Traktoria ajoi jostain syystä kolmetoista vuotias poika. Saimme tietää, että poika oli erään vangin vanhin ja ainoa lapsi. Tilanne oli järjestetty: Poika ajoi puskutraktoria, jotta voisi nähdä vangitun isänsä. Urakoitsija oli suostunut, jotta poika voisi nähdä isänsä pitkän erossaolon jälkeen. Poika oli ollut erittäin huolissaan isänsä voinnista ja ikävöi isäänsä valtavasti. Perhe oli kotoisin Fallujah'sta ja urakoitsija tunsi perheen. Urakoitsija oli entinen amerikkalaissotilas, joka työskenteli Irakissa urakoitsijina. Urakoitsija kävi usein leirillä työasioissa, mutta tällä kertaa hän halusi toteuttaa perheen toivomuksen ja järjestää isän ja pojan tapaamisen. Entinen sotilas toi siis pojan mukanaan.

Isä olisi halunnut poikaansa, mutta se ei ollut mahdollista. Puhuminen urakoitsijoiden ja työntekijöiden kanssa oli vangeilta täysin kielletty. Vaikka isä olisi onnistunut puhumaan pojalleen, poika ei olisi saanut vastata, sillä muuten hänestä olisi voinut tulla myös vanki. Niinpä he puhuivat vain katseillaan. Isä katsoi poikaansa ja suri, koska ei voinut halata tätä. Poika ajoi puskutraktoria ja katseli isäänsä, jota ei hädintuskin tunnisti, koska isä oli kärsinyt vankeudessa. Isä oli laihtunut, näytti epäsiistiltä ja parrakkaalta mieheltä.

Vain katseet ja kyyneleet puhuivat. Isä itki katkerasti ja pojan kyyneleet valuivat estoitta. Isän ja pojan tapaaminen muistutti jokaista vankia isän kärsimyksistä, kaipuustaan perheensä luokse ja erosta lapsistaan, vanhemmistaan ja rakkaistaan. Itkimme kaikki, kipu nousi. Vaikeinta oli nähdä, kun poika oli lähdössä pois ja joutui jättämään isänsä tähän kauheaan paikkaan.

Säiliöautollaan saapuva vessojen tyhjentäjä oli miehittäjäjoukoille työskentelevistä ainoa, joka salakuljetti kirjeemme perheillemme. Käytimme kirjoituspaperina kuivaruokapakkauksissa tulevia kosteuspyyhkeitä. Kuvatimme ne ensin auringossa. Kirjoitimme viestimme ja pyörittelimme paperin ohueksi rullaksi, jotta se mahtuisi tyhjennetyn savukepaperin sisälle. Lisäsimme tupakkaa, jotta savuke näyttäisi aivan tavalliselta. Kun kaikki kirjeet oli piilotettu savukkeisiin, laitoimme ne savukerasiaan ja annoimme ne vessojen tyhjentäjälle. Joku jututti tyhjentäjän vartijaa , jotta vartijan huomio kiinnittyisi tyhjentäjästä häneen ja vartijan edessä, ettei hän näkisi mitä tapahtuu. Samalla toinen vanki näytteli auttavansa säiliön tyhjentäjää ja antoi samalla savukerasian hänelle. Tyhjentäjä toimitti rullat viestinviejälle, joka vei viestit sukulaisille. Epäilimme, menevätköhän viestit perille.

Yksi vanki Namir al-Janabi ei ollut koskaan nähnyt pientä poikaansa Hasania. Sukulaiset kiinnittivät pojan valokuvan savukerasian sisäpuolelle. Kuva on otettu kukkapensaan takaa ja kuvassa on kolmipyörällä ajava pieni poika, joka on keskeyttänyt ajamisensa kuvan ottoa varten. Hänellä on yllään t-paita ja farkkuhaalarit. Hänen kasvojen oikealle puolelle loistaa laskeva aurinko, joka huokaa pihan lattiakaakeleille. Valokuva vakuutti meidät, että kirjeemme menevät perille. Namir kirjoitti perheelleen, että säiliön tyhjentäjä saisi palkkioksi uuden pesukoneen Namirin perheen kodinkonekaupasta.


    Kävelen paljain jaloin
    hehkuvien hiilien päällä
    Uskontoni takia lähdin kodistani
    jätin perheeni kotiseudulle itkemään
    Muistan edelleen äitini sanat
    "Poikani, palaa kotiin. Eikö sydämesi ole armollinen"
    Oi, äitini, tapaamisen kaipuu vahvistaa tahtoani
    ei sydämeni ole kova
    Vannoin, että elän kunniakkaasti ja arvokkaasti
    tai
    kuolen, luuni särkyen.


***

Maa Jou 21, 2015 1:16 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä

***

'Iraaqin sota 2003-2011 maksoi Yhdysvalloille hieman yli 800 000 000 000 dollaria, mutta muiden arvioiden mukaan enintään 3 000 000 000 000

Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt yhteensä 60 000 000 000 dollaria jälleenrakentamiseen ja kehittämiseen, mutta erikoisraportin mukaan siitä kahdeksan miljardia käytettiin tuhlaamiseen.

"Edeltävät hallitukset ovat totaalisesti sivuuttaneet infrastruktuurin ja vahinko on valtaisa. Olisi tarvetta jälleenrakentaa kaikkea ja se vaatisi kymmeniä miljardeja dollareita -yhteensä ehkä yli 200 miljardia", sanoo 'Iraaqin apulaispääministeri Hussein al-Shahrastani.

Suurin osa varoista käytettiin voittoa tavoitteleviin puolustusyrityksiin, joilla oli läheiset suhteet Bushin hallintoon. Puolustustyöntekijät saivat 138 miljardia dollaria, 52 prosenttia käytetyistä varoista, kaiken lisäksi firmaan, jolla oli läheiset suhteet Bushin aikaisen hallituksen varapresidenttiin Dick Cheneyiin, eli Halliburtoniin.

Yhdysvaltain hallinnolla on vielä maksamatta 490 miljardia dollaria veteraaneilleen ja heidän perheilleen.

Amerikkalaisen demokratian perintö

Lähes seitsemän miljoonaa 'iraaqilaista elää köyhyydessä, lähes neljännes väestöstä.
Neljällä kymmenestä 'iraaqilaisesta ei ole pääsyä puhtaaseen veteen. Suurimmalla osalla myöskin rajoitettu ensisijainen terveydenhoito. Arviolta enintään puolet kaikista lääkäreistä on lähtenyt maasta.

Sähkönjakelu on epäluotettavaa. 'Iraaqilainen talous saa sähköä päivässä keskimäärin tasan kahdeksan tunnin ajan.

Yhdysvallat maksoi kuukausittain Sahwa ("Herääminen")-liikkeen sunniheimojohtajille ("'Iraaqin pojille") 300 dollaria lopettaakseen hyökkäykset Yhdysvaltain saattueita ja joukkoja vastaan sekä tarkastuspisteiden ja rakennusten suojelemisesta.

"I believe that Iraqi people were completely unprepared for such kind of democracy. It is still too early to seek democracy in Iraq. We need to erase deep-rooted ignorance, fanaticism, and corruption before thinking of the process of democracy here." -Farah 'Ali, Baghdadin yliopiston kulttuuriosaston käännöstyöntekijä.

Yhdysvaltain johtaman 'Iraaqin invaasion aikana, Yhdysvaltain armeija osoitti piittaamattomuutta minimoida siviiliuhrien määrää, käyttäen laajalti rypälepommeja asutusalueille aiheuttaen satoja siviiliuhreja. Riittämätön tiedustelutoiminta 'Iraaqin tuolloisia viranomaisista aiheutti kymmenien siviilien kuoleman, kun pelkän satelliittipuhelimen avulla tilattiin ilmaiskuja, jotka ohittivat kohteensa täysin. Yhdysvaltain ja Britannian ilmavoimat välttivät yleensä iskua infrastruktuuriin, mutta sitäkin enemmän iskivät energiansiirtokohteisiin aiheuttaen siviileille ahdinkoa.

Invaasiota seuranneina kahtena vuotena Yhdysvaltain sotilasvoimankäyttö johti satojen siviilien kuolemaan ja mahdollisiin sotarikoksiin, kuten tarkoituksettomaan ammuskeluun asutusalueilla ja luottamukseen kuolettavan voiman käyttöön tarkastuspisteillä. Toisissa tapauksissa Yhdysvallat aiheutti todellisissa taistelutilanteissa vahinkoa siviileille.


Siviiliuhreja vaatineet tapahtumat ovat tietenkin jätetty tutkimatta.


Hyvää yötä:


    Say your prayers little one
    Don't forget, my son
    To include everyone

    Tuck you in, warm within
    Keep you free from sin
    Till the sandman he comes

    Sleep with one eye open
    Gripping your pillow tight

    Exit light
    Enter night
    Take my hand
    Off to never never land

    Something's wrong, shut the light
    Heavy thoughts tonight
    And they aren't of snow white

    Dreams of war, dreams of liars
    Dreams of dragon's fire
    And of things that will bite

    Sleep with one eye open
    Gripping your pillow tight

    Exit light
    Enter night
    Take my hand
    Off to never never land

    Now I lay me down to sleep
    Pray the lord my soul to keep
    If I die before I wake
    Pray the lord my soul to take

    Hush little baby, don't say a word
    And never mind that noise you heard
    It's just the beast under your bed,
    In your closet, in your head

    Exit light
    Enter night
    Grain of sand

    Exit light
    Enter night
    Take my hand
    We're off to never never land



    Enter Sandman (1991); Hetfield, James (1963-)


***

Maa Jou 21, 2015 1:17 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Shi'at 'Iraaqissa

Shi'at aluksi osoittivat vastustavansa voimakkaasti Yhdysvaltain miehitystä, ja koska 'Iraaqin sunnit olivat pääasiassa tulilinjalla shiioilla oli idea: as-Sistaani sanoi olevan parempi, ettei "aiheutettaisi sisällissotaa" (joidenkin mukaan Yhdysvallat maksoi hänelle tästä fatwasta muutaman miljoonaa dollaria lahjuksena). Niinpä shi'at kuten aina ennenkin Islamin historiassa, asettuivat miehittäjän puolelle ja alkoivat suorittaa äärimmäistä aggressiota sunnitaistelijoita vastaan, sunninaisia vastaan ja jopa kaappasivat sunneille kuuluvat moskeijat.

Shi'alaistaistelijat alkoivat muodostaa liittoumia Yhdysvaltain armeijan kanssa, saapuen Yhdysvaltain tankeilla taistellakseen ketä tahansa sunnivastarintaa vastaan hallitukselle lojaaleista ryhmistä Islamilaisiin ryhmiin. Sunniväestö joutui tarttumaan aseisiin puolustaakseen itseään maan shi'a-enemmistöä vastaan.

Monet viattomat sunnimuslimit, joiden perheet vastustivat amerikkalaisia ja shiioja vangittiin Abu Ghraibin kaltaisiin vankiloihin, joissa Yhdysvaltain sotilaat raiskasivat naisia.

Shi'a-mupetti Nuri al-Maliki

Yhdysvallat nosti shi'alaisen tulemaan uuden 'iraaqilaishallituksen johtajaksi, koska shi'at olivat amerikkalaisten vahvimmat tukijat 'Iraaqin valloittamisensa jälkeen. Kun Yhdysvallat lähtivät 'Iraaqista, Yhdysvaltain asettama shi'a-hallitsija Nuri al-Maliki potki 'Iraaqin pojat' ulos "luottamuksen puutteen johdosta sunneihin", tehden heidät köyhiksi ja katkeriksi jälleen kerran. Yhdysvallat vetäytyi varmistuttuaan, että 'Iraaq oli tullut tarpeeksi heikoksi tulevaisuuden Suur-Israelin valmistelulle. Sen amerikkalaisille maksamat biljoona dollaria "'Iraaqin pelastamisesta" korvattaisiin amerikkalaisille 'iraaqilaisöljyllä "'Iraaqin kansan tukemisesta".

'Iraaqin hallituksen väkivalta

'Iraaqin hallitukset ovat vuodesta 2004 alkaen systemaattisesti estäneet tutkintapyynnöt kidutuksesta ja hallituksen korruptiosta.

'Iraaqin sisä-ja puolustusministeriön toukokuun 26. 2005 aloittama terrorisminvastainen operaatio ympäri 'Iraaqia "Operaatio al-Barq" otti kohteekseen enimmäkseen poliitttisia ja uskonnollisia sunnijohtajia, sunniyhteisöjä pidättäen mielivaltaisesti sunnisiviilejä ilman laillista perustaa. Lisäksi iranilainen SCIRI muutti itsensä Badr-organisaatioksi, erikoistuen tappamiseen ja vankien kiduttamiseen. Samarrassa raportoimassa ollut amerikkalaistoimittaja kertoi havainneensa amerikkalaisten sotilasneuvonantajien tehden tiivistä yhteistyötä ryhmän kanssa.

Toukokuussa 2005 Badrin kerrotaan tappaneen 14 sunnia, joista kolme imaamia.

Maaliskuussa 2010 läntisestä Baghdadista tuli julki kansainvälisille organisaatioille salaisen vankilan olemassaolo, mikä oli perustettu Mosulin ratsioiden jälkeen syyskuussa 2009 ja siellä pidettiin 430 vankia terroristien auttamisesta epäiltyinä. Kiduttamalla saatujen tunnustusten jälkeenkin kidutus jatkui. Kun vankilan olemassaolo ilmeni, 300 vankia siirrettiin toiseen vankilaan.

Vangit kertoivat, miten heitä hakattiin, ruoskittiin, sähkökidutettiin, poltettiin savukkeilla ja kynsiä sekä hampaita kiskottiin ulos. Toiset kertoivat tulleensa pakotetuiksi suuseksiin kuulustelijoiden kanssa, vartijoiden pakottamiksi vankien koskettelemaan toisiaan. Heidän jalkoihinsa oli jäänyt jälkiä pää alaspäin riippumisesta ja selkiin kaapelilla ruoskimisen jälkiä.

Joulukuun 19. 2009 tapahtuneissa "turvallisuusratsioissa" Mosulissa pidätettiin 21-vuotias Ahmad epäiltynä "terrorismista."

"Ensimmäisen kahdeksan päivän aikana he kiduttivat minua päivittäin. Kuulustelijat laittoivat laukun pääni päälle ja alkoivat potkia minua vatsaan ja kaikkialle vartaloani. He uhkailivat, mikäli en tunnustaisi, he toisivat sisareni ja äitini raiskattaviksi. Kuulin hänen sanovan puhelimeen määräyksiä raiskaamaan sisareni ja äitini."

Toisessa kidutussessiossa Ahmedin silmät sidottiin, häneltä riisuttiin vaatteet ja koskettelemaan toisen vangin penistä. Ahmed pakotettiin lattialle makaamaan ja toinen vanki pakotettiin hänen päälleen.

"Kun mies tuli sisääni, se teki kipeää. Vartijat nauroivat ja sanoivat:
'Hän on liian tiukka, pitää tuoda saippuaa!' Tunnustin ja annoin keksityt nimet, koska en ole milloinkaan tappanut ketään. He jatkoivat kidutusta silti, koska pitivät tunnustusta valheena. Yksi vartijoista pakotti suuseksiin."

Toinen kertoo pidätyksestään Mosulissa syyskuun 17. 2009:

"Kuulustelijat sitoivat käteni selkäni taakse, sitoivat silmäni ja roikottivat pää alaspäin ja hakkasivat. Minua tukehdutettiin laukulla kunnes pyörryin ja heräsin sähköiskuihin genitaalialueilleni."

Pyörätuolissa istuvalta diabeetikolta kiellettiin insuliini ja verenpainelääkkeet:

"Minua lyötiin paljon, erityisesti päähäni. He murskasivat yhden hampaistani lyömisen aikana. He laittoivat sähköä penikseeni ja työnsivät tikkua peräaukkooni."

Yhtä vankia pakotettiin yhtymään toiseen vankiin tai muuten vartijat raiskaisivat. Toisessa tapauksessa 59-vuotias mies ja hänen 29-vuotias poikansa pidätettiin Mosulissa syyskuun 30. 2009, isältä riisuttiin vaatteet pojan silmien edessä ja isä raiskattiin lattiaharjan varrella.

Shiiojen väkivalta 'Iraaqissa

"Vaikka kaikki vangit Muthannassa olivat sunniarabeja, näyttää siltä, että he joutuivat 'Iraqin turvallisuusjoukkojen kohteiksi nimenomaan epäiltyinä osallisuudestaan Mosulin militantteihin liikkeisiin kuin uskontonsa tähden." -HRW:n raportti "Iraq at the Crossroads."

Mikä selittää, että 'Iraaqin turvallisuusjoukot olivat muita kuin "sunneja" tai "sunniarabeja" eli shi'alaisia. Mutta myöskin Basrah'n ja Sadr Cityn shi'alaiset kertovat joutuneensa turvallisuusjoukkojen kidutettaviksi epäiltyinä Muqtada as-Sadrin Jaish al-Mahdiin kuulumisesta, mikä antaa tukea 'iraqilaisten väitteille, että 'Iraaqiin olisi saapunut iranilaisia joukkoja tappamaan arabeja uskonnolliseen suuntaukseen katsomatta.

Toinen pidätettiin tammikuussa 2009 epäiltynä asiakirjojen väärentämisestä Jaish al-Mahdille. Pidätettäessä häntä lyötiin kiväärinperällä, mistä hänen selkäänsä jäi iso arpi. Häntä pidettiin sidottuna neljä päivää, säännöllisillä vessassakäynneillä, mutta mikäli tarve vessaan tuli sille määrätyn ajan ulkopuolella, vartijat pakottivat tätä virtsaamaan vaatteisiinsa. Hänen päälleen kaadettiin jäistä vettä ja vedettiin ulos talveen. Hän sai myös sähköshokkeja. Hänen "hurskaan" parrastaan myös kysyttiin ja tämä vastasi kasvattaneensa sitä surressaan kuollutta setäänsä.

"He polttivat partaani sytyttimellä."

Pääministeri ja shi'a Nuri al-Maliki väitti al-'Iraaqiyyah-televisiokanavalla väitteitä kidutuksista valheiksi ja "mustamaalamiskampanjaksi," väittämällä "vankien tehneet kidutusjäljet itse itselleen raapimalla itseään tulitikuilla."

Pääministeri hyllytti myös vankikidutuksia tutkivan ihmisoikeusministeriön työn näiden tuotua kidutukset julki.

Muqtada as-Sadrin Jaish al-Mahdi oli vastuussa kidnappauksista, kidutuksista ja salamurhista, kuten kostoiskuista entiseen Baath-hallitukseen liitettyjä vastaan. Heidän tekojaan ei noteerattu, sillä he eivät olleet sekaantuneina väkivaltaisuuksiin kansainvälisiä eikä 'Iraqin hallituksen joukkoja vastaan, joka ei muodosta osaa vastarinnasta.

HRW:n raportti "A Face and a Name" kertoo ja myöntää, miten "shi'alaiset, kurdit ja kristityt yleisesti tukivat Saddam Husseinin hallituksen kaatamista tukenutta invaasiota." Silti shi'alaiset julkeavat esittää itsensä ja organisaationsa sekä valtionsa "Lähi-Idän ainoina Amerikan hegemoniaa vastustavina "muslimeiden puolustajina."

HRW:n raportti ei pidä 'Iraaqin vastarintaryhmien" oikeutusta väkivallalle oikeutettuna kansainvälisen lain nojalla, mikä on sikäli huvittavaa, että Yhdysvallat hyökkäsi 'Iraaqiin ilman kansainvälistä valtuutusta, mutta eipä olekaan shi'a-saatanoiden liittoutuminen "Suuren Saatanan" kanssa millään lailla kansainvälisten lakien kanssa ristiriidassa. Auttamalla rikollista ei olekaan syyllinen rikoksen avunantoon.

Millaisten "kansainvälisten ja 'Iraaqin hallituksen joukkojen" vastustaminen ei ole terrorismia? Raportti kuvailee kuitenkin, miten "Yhdysvaltain ja 'Iraqin hallitukset ovat vahingoittaneet sodan lakeja, mikä nostaa vakavia epäilyjä heidän sitoutumisestaan lain toteuttamisesta 'Iraaqissa. Yhdysvaltain joukkojen kidutukset ja nöyryytykset Abu Ghraibissa ja muissa pidätyskeskuksissa, oikeuttamaton siviilien tappaminen Yhdysvaltain tarkastuspisteillä ja Yhdysvaltain sotilasoperaatioissa, pitkät pidätysajat ilman syytteenlukua.

Yhdysvaltain tukema 'Iraaqin hallitus on pidättänyt mielivaltaisesti ja kiduttanut systemaattisesti pidätettyjä, kun taas asejoukot yhteydessä poliittisiin puolueisiin hallituksessa on sekaantunut pidätyksiin, kidutuksiin ja salamurhiin. Se, että 'Iraaqin poliisi ja aseistetut joukot ovat tavallisia vastarintaryhmien hyökkäyskohteita ei vapauta 'Iraaqin hallitusta sen pakosta kunnioittaa kansainvälisiä lakeja laintoteuttamisessa sekä terrorismintorjuntaoperaatioissa.

Näitä joukkoja vastaan taisteleminen on siis HRW:n ja lukemattomien muiden ajatushautumoiden mukaan terrorismia, kun taas Yhdysvaltain ja 'Iraaqin joukkojen tukeminen "ei ole terrorismia," kuten HRW väittää.

Toukokuun 26. 2005 'Iraaqin sisä-ja puolustusministeriö julisti suuren kapinallisten vastaisen kampanjan läpi 'Iraaqin monikansallisten joukkojen kanssa nimeltään "Operaatio al-Barq," mihin kuului 40 000 'Iraaqin turvallisuusjoukoista. Operaatiossa oli tosiasiassa kohteena ainoastaan sunniyhteisöt ja sunnisiviilejä pidätettiin mielivaltaisesti tai ilman laillista perustusta.

Toukokuussa 2005 Iranissa luotu SCIRI:n alainen Badr-joukot tappoivat 14 sunnia, mukaanlukien kolme imaamia.

Kesäkuun 2005 puolivälissä amerikkalaisten tukemat kurdien poliisi-ja turvallisuusjoukot pidättivät laittomasti arabeja sekä turkmeeneja Kirkukissa. Satoja arabeja sekä turkmeeneja kuljetettiin vankiloihin Arbiliin ja Sulaymaniyyah'ään.

Heinäkuun 10. 2005 'Iraaqin kommandojoukot hakivat Abu Ghraibin lähellä olevasta Nurin sairaalasta 12 sunniarabia, lukitsivat nämä poliisipakuun yli 100 Fahrenheitin lämpötilaan, antaen sähköshokkeja sekä tukehduttaen nämä kuoliaiksi. Ainoastaan kaksi selviytyi.

Shii'ojen väkivalta seksuaalivähemmistöjä kohtaan

"Kuolema Luutin ihmisille!" -Seinäkirjoitus Najafissa.

"Myöhään eräänä huhtikuun iltana, he tulivat hakemaan partneriani vanhempiensa kodista. Neljä aseistettua miestä tunkeutui taloon, naamioituneina ja mustiin pukeutuneina. He kysyivät häntä nimeltä, loukkasivat häntä ja veivät hänet vanhempiensa nähdessä.
Hänet löydettiin päivää myöhemmin naapurustosta. Hänen ruumiinsa oli heitetty jätteisiin. Hänen sukuelimensä olivat irti leikattuja ja kurkusta oli revitty palanen."
-"Hamid", 35-vuotias baghdadilainen homoseksuaali.

Kesällä 2009 väkivalta, uhkailu ja kidutus seksuaalivähemmistöjä kohtaan on voimakkainta Baghdadissa, mutta myös Kirkukissa, Najafissä sekä Basrah'ssa. Murhat toteutetaan mielivaltaisesti, ruumiit heitetään jätekasoihin tai jätetään kadulle roikkumaan varoitukseksi muille. Tappajat tunkeutuvat koteihin, vievät poikia ja veljiä jättäen heidän silvotut ruumiinsa kaduille seuraavana päivänä. Muita miehiä kuulustellaan ja kidutetaan homoseksuaalisista teoista epäiltyjen nimien saamiseksi. Sairaaloihin ja ruumishuoneille tuodaan tusinoittain miesten ruumiita, jotka on teloitettu ruiskuttamalla liimaa peräaukkoihin.

"45-vuotias äiti kertoo aseistautuneiden miesten tulleen kotiinsa Zayounassa viikko sitten. Hänen poikansa kidnapattiin huoneestaan, äidin suuhun työnnettiin ase ja eläkkeellä oleva sairas sotilasupseeri suljettiin talon kylpyhuoneeseen. Muutama päivä myöhemmin pojan ruumis oli ruumishuoneella. Äiti itki muodikasta poikaansa, joka ei ollut tehnyt mitään epätavallista: "Hän oli sensitiivinen mies opiskelemassa taidekoulussa. Myös pojan ystävät ovat kadonneet." -'Iraqilaislehti "Esbuiya", toukokuun 2009 numerossaan.

Hämärät varjoarmeijat kuten Ahlul-Haqq (sic!) ovat ilmaantuneet mediaan ilmoittamaan vastuunsa eräistä seksuaalivähemmistöihin kohdistuneista murhista. Useimmat kuitenkin uskovat Muqtada as-Sadrin Mahdi-armeijan olevan päävasstuullinen, aloittaen tapot vuoden 2009 alussa. Sadr Cityn moskeijat ja Jaish al-Mahdin armeijan upseerit ovat varoitelleet vivahteikkaalla kielellä "kolmannen sukupuolen" leviämisen vaaroista.

Eräs Jaish al-Mahdiin kuulunut teloittaja puolusti toimia toukokuussa 2009:

"Kamppailemme vakavaa yhteisössä olevaa sairautta vastaan, mikä on levinnyt nopeasti nuorten keskuudessa sen jälkeen kun amerikkalaiset sotilaat toivat sen ulkopuolelta. Nämä eivät ole 'Iraaqin tapoja eikä meidän yhteisömme tapoja ja meidän täytyy eliminoida ne."

Jaish al-Mahdi ei koskaan hajonnut, vaan vuonna 2007 sulautui valtaväestöön, eritoten Sadr Cityssä, missä sen valta on tunnistettavimmillaan, Yhdysvaltain painostuksen jälkeen. Muqtada as-Sadr käski tuolloin armeijaansa pysyttelemään aloillaan.

Samassa toukokuussa 2009 Jaish al-Mahdin puhemies kehotti yhteisöä hylkäämään homoseksuaalisuuden, mutta lisäsi as-Sadrin vastustavan väkivaltaa:

"Jokainen, joka tekee väkivaltaa homoseksuaaleja kohtaan, ei ole yksi meistä."

Kuitenkin eräs nuori mies Sadrissa sanoi toukokuussa 2009 "ettei homojen tappaminen ole rikos, koska ne ovat uskonnollisen fatwan laillisesti velvoittamia."

"Helmikuusta lähien olemme kuulleet Mahdi-armeijan kampanjasta homoja vastaan. Maaliskuussa kuulimme, että jotain 30 miestä oli jo tapettu."
-"Idris", 35-vuotias perheellinen biseksuaali.

"Kaikki tiesivät hänen olevan homo. Hänen perheensä sanoi tappajien kuvanneen hänen tappamisensa. Hänet teurastettiin, kurkku leikattiin auki. 11 miestä poltettiin elävältä at-Thawrah'ssa." -27-vuotias homoseksuaali Baghdadin Karradassa.

"Mahdi-armeija tappoi Khaldounin Baghdaad al-Jadiidah'ssä. Khaldounia kidutettiin, hakattiin ja mutiloitiin ja lopulta roikkui kadulla. Häntä kidutettiin sulkemalla peräaukkonsa erittäin vahvalla liimalla. Sitten hänelle annettiin laksatiivia, josta aiheutunut ripuli tappoi hänet." -24-vuotias homoseksuaali Baghdadissa.

"Viime viikolla he tappoivat kaksi homoa -toinen Sadrista, toinen Urista. Heidät riisuttiin alasti ja heille laitettiin vaipat ja rintaliivit. Sitten Mahdi-armeija hakkasi heidät kuoliaiksi."

***

Maa Jou 21, 2015 1:18 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Shiiojen väkivalta 'Iraaqissa 2014

"Sunnimiehet taisteluiässä tulevat, menevät tai asuvat lähellä alueita, joilla on Islamilaisen valtion ryhmiä, katsotaan monissa militioissa olevan terroristeja tai terrorismin kannattajia ja siksi heitä tapetaan, kun taas toiset militiamiehet kostavat sunneille sokeasti sunniterroristien tekemiä rikoksia". -'Iraaqin hallitusviranomainen.

Vangitsijat ovat tappaneet osan uhreistaan sen jälkeen kun perhe oli jo maksanut heidän vapauttamisensa takaavat lunnaat. Kahdesta 30-vuotiaasta serkuksesta vaadittiin touko-kesäkuussa 2014 90 000 dollarin lunnaat, minkä maksamisen jälkeen miehet pysyivät vangittuina. Heidän ruumiinsa löytyivät seuraavana päivänä ash-Shu'lasta, shi'a-enemmistöiseltä alueelta Baghdaadin luoteispuolelta. Heidät oli tapettu päähän ampumalla kädet raudoissa selän takana.

43-vuotias Salem pidätettiin heinäkuun 15. 2014 ja perhe maksoi vaaditut 60 000 dollarin lunnaat. Miestä ei vapautettu ja kaksi viikkoa myöhemmin perhe löysi miehen ruumiin ruumishuoneelta: Miehen pää oli murskattu ja hänen kätensä raudoitettu.

39-vuotiaasta Khaledista maksettiin 45 000 dollaria ja shi'at kertoivat perheelle miehen vapautetun, mutta hänen ruumiinsa löytyi ruumishuoneelta yli viikkoa myöhemmin. Häntä oli ammuttu päähän kolme kertaa, välittömästi lunnaiden maksun jälkeen.

Shi'a-militiat olivat myös uhkailleet kristittyä perhettä lunnaista, tässä tapauksessa 'Asa'ib Ahl al-Haqq:

"Kolme aseistautunutta miestä tulivat kotiimme heinäkuun 21. (2014) yhdeksältä illalla. He sanoivat olevansa paikallisturvajoukoista, mutta tiesimme ettei tämä ole totta. Onneksi meillä oli illallisjuhlat ja talo oli täynnä ihmisiä, joten miehet lähtivät mutta soittivat myöhemmin vaatien suurta summaa rahaa. He sanoivat miehelleni:
"Me tiedämme sinun olevan kristitty ja hyvä mies emmekä tahdo tappaa sinua, mutta sinun on maksettava äläkä luule voivasi välttää maksamista muuttamalla. Tiedämme kaiken perheestäsi ja löydämme sinut, mihin tahansa menetkin ja tapamme sinut." Joten lähdimme kotoamme ja muutaman päivän päästä lähdemme 'Iraaqista. Kuka väittää, että vaikka maksaisimme, olisimme turvassa? En tahdo elää moinen uhkaus päämme päällä."

Kesäkuusta 2014 lokakuuhun saakka shi'a-militiat ovat kidnapanneet ainakin 170 nuorta sunnimiestä, joista kymmenittäin tapettuja. Yksistään perjantaina kesäkuun 6. 2014 yli 30 kidnapattiin omista kodeistaan, ammuttiin ja ruumiit heitettin jonnekin lähistölle.

22-vuotias Omar vietiin kotoaan saman päivän aamuna hänen ollessaan vielä nukkumassa. Shi'at veivät samalla kaikki puhelimet. Kun hänen äitinsä lähti seuraamaan kulkuetta, shi'at ampuivat hänen autoaan kohti. Samalla oli viety myös naapurin poika. Seuraavana päivänä heidän ruumiinsa löytyivät, Omaria kaksi kertaa päähän ammuttuna ja kerran rintaan.

20-ja 22-vuotiaat veljekset Fares ja Issam vietiin tätinsä kotoa, jossa olivat olleet yöpymässä ja heidät löydettiin myöhemmin samana päivänä päähän ammuttuina. Shi'at ajattelivat veljesten olleen piileskelemässä tätinsä luona.

49-vuotias 'Abdus-Samad vietiin kotoaan perheensä nähdessä ja ammuttiin kuoliaaksi.

"Häntä raahattiin kotoaan ja ammuttiin päähän".

Samanlaisia tapauksia tapahtui samana aamuna useissa kaupunginosissa, yhteensä 37 miestä pidätettiin ja samantien tapettiin.

24. elokuuta 2014 pidätetty 24-vuotias sairaanhoitaja ja tyttövauvan isä löytyi kuolleena läheltä kaatopaikkaa kahden muun nuoren miehen kanssa, kaikkia oli ammuttu takaraivoon ja kädet taakse sidottuina.

Seuraavana iltana 25. elokuuta 2014 militiat tappoivat 60-vuotiaan lakimiehen ja leipurin Kirkukin kaakkoispuolella. Lakimiehen kaksi sukulaista, joista toinen kuusivuotias tyttö haavoittuivat iskussa.

"Kun seisoimme juttelemassa, auto ajoi ohi ja avasi tulen meitä kohti. Kaikki kävi nopeasti, Fayad ja 'Ali kuolivat ja kaksi sukulaistani haavoittui."

Kaksi päivää myöhemmin 27. päivän aamuna 55-vuotias heimojohtaja ja kaksi sukulaistaan ammuttiin lähellä stadionia.

"Toinen auto ajoi heidän takanaan ja avasi tulen tappaen kaikki kolme."

"Kurdistanin aluehallinto hallitsee Kirkukia, mutta eivät pysäyttäneet shi'a-militioita paraatista aseineen muutamia viikkoja sitten, kun taas sunneja epäillään ja kohdellaan kuin olisimme kaikki Daeshin jäseniä."


"Jos nuo koirat [sunnit] tulevat Tikritin alueelta me teloitamme heidät: Noilla alueilla he kaikki työskentelevät Da'ishin kanssa. He tulevat Baghdadiin tekemään terroristirikoksia. Meidän on pysäytettävä heidät." -'Asa'ib Ahl al-Haqqin jäsen tarkastuspisteellä syyskuussa 2014, tietämättä paikalla olleen kansainvälistä henkilöstöä.

Lakimies 'Uday Taha Kurdi pidätettiin kesäkuussa 2014 Baghdadin oikeustalolla. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen perheelleen kerrottiin miehen kuolleen. Sisäministeriö väitti hänellä olleen "terveysongelma" ja kuljetetun Yarmoukin sairaalaan. Kun lakimiesliitto viittasi tapaukseen kiduttamalla kuolleesta, sisäministeriö lisäsi päälle 'Udayn "olleen Islamilaisen Valtion johtoa" ja "terroristiperheestä". Samaten hänen väitettiin kuolleen "munuaisvaivasta".

Kuvat 'Udayn ruumiista kertovat toista tarinaa: Ruumiissa on mustelmia, avoimia haavoja ja polttojälkiä. Raportissa mainittiin lisäksi kiduttaminen sähköllä.

Samalla kun ISIS kertoo olleensa eri toimiensa takana ja julkaisevan niitä, 'Iraaqin Nuri al-Malikin hallituksella on ollut kiire yrittää piilotella joukkojensa julmuuksiaan koettaessaan suojata kansainvälisen tukensa.

'Iraaqin armeija suoritti sarjan kostohyökkäyksiä sunnivankeja kohtaan ennen vetäytymistään Tal Afarista ja Mosulista, jotka nyt ovat ISIS:n hallinnassa. Noin 50 sunnivankia tapettiin terrorismintorjunnan rakennuksessa Tal Afarissa kesäkuun 15. Paennut kertoo:

"Oli noin 1.45 yöllä, kun neljä sotilasta avasivat oven ja kutsuivat muutaman nimen. He alkoivat ampua jatkuvaa sarjatulta, joka jatkui pitkän aikaa. Kolmella oli Kalashnikovit ja yhdellä konekivääri, oli ehkä kolme muuta lisää. Olin huoneen takaosassa ja suojauduin vessaan ja päälleni kaatui vankien ruumiita. Huoneessa tapettiin 46 ja muita tapettiin toisessa sellissä."

Tapetuista ainakin kolme oli 15-17-vuotiaita poikia. Paikan komentajina oli Malikia kannattava shi'alainen Badr-prikaati.

Toisessa tapauksessa Mosulissa tapettiin enintään 20 sunnivankia terrorismintorjunnan rakennuksessa. Pakenemaan onnistunut kertoi sotilaiden tulleen iltakymmeneltä selliin ja vieneen 13 vankia, jonka jälkeen kuului laukauksia.

"Sotilaat ottivat meitä ja alkoivat hakata kaapeleilla ja sanoivat meidän olevan terroristeja ja veivät meidät takaisin selliimme. Kello 23.30 he avasivat oven ja heittivät käsikranaatin selliin ja sammuttivat valon. Kuusi vankia kuoli heti ja monet haavoittuivat, minä haavoituin silmään ja sääreen. Aamulla aseistautuneet miehet tulivat ja vapauttivat meidät ja veivät haavoittuneet sairaalaan. Silloin tajusin armeijan ja turvallisuusjoukkojen lähteneen Mosulista."

Baqubassa enintään 50 tapettiin poliisiasemalla. Pidätettynä olleen setä kertoo shi'a-militian tappaneen heidät poliisipäällikön läsnäollessa. Pidätetyltä Yassir 'Ali al-Hayalita oli kiduttaessa revitty kynnet ja annettu sähköshokkeja.

Diyalan maakunnan poliisijohtaja kertoo vankien kuolleen "ISIS:n kranaattitulessa ja holtittomassa ammuskelussa", näiden yrittäessä murtautua vankilaan. Kuitenkin tapetut olivat kuolleet päähän ja rintaan ammuttuina . Sunnipoliisit olivat todistamassa tappamisia ennen pakenemistaan. Diyalasta ainoa selviytynyt vanki Ahmed al-Haribi kertoo:

"Aseistetut miehet tulivat poliisiaseman päällikön läsnäollessa ja alkoivat ammuskella meitä kohti."

Kaksi tuntia tämän jälkeen militian jäsenet tappoivat Ahmed al-Haribin ja jättivät hänen ruumiinsa sairaalan taakse.

Kesäkuun 17. päivän aamuna hallitusta tukevat shi'a-militiat tappoivat ainakin 43 vankia armeijan tukikohdassa Jumarkhen kylässä Diyalan osavaltiossa, joista ainakin kolme oli poikia ja kaikki 43 sunneja.

Kesäkuun 21. Anbarin maakunnasta vastuussa oleva erikoisyksikkö tappoi 25 vankia ja haavoitti kolmea sotilastukikohdassa Rawassa. Kaksi vangeista oli 12-ja 16-vuotiaita poikia.

'Iraaqin turvallisuusjoukot ja hallitukseen sidonnaiset militiat teloittivat ainakin 255 vankia kuudessa 'Iraaqin kaupungissa. Suurin enemmistö turvallisuusjoukoista ja militioista ovat shiioja. Ainakin kahdeksan tapetuista oli alle 18-vuotiaita.

al-Hillassa ("Babylonia") kesäkuun 23. poliisi teloitti 69 vankia selleihinsä. Reutersille al-Hillan kuvernööri kertoi vankien kuolleen militanttien hyökätessä heitä kuljettaneeseen saattueeseen, vaikka poliisi kertoi Reutersille suoraan asian oikean laidan.

Kesäkuun 1. ja heinäkuun 9. 2014 välisenä aikana 'Iraaqin hallitus on tappanut ainakin 61 sunnimiestä ja ainakin 48 sunnimiestä maaliskuun ja huhtikuun aikana kylissä ja kaupungeissa Baghdadin ympärillä. Monissa tapauksissa teloitukset suoritti Nuri al-Malikia tukeva Asa'ib Ahl al-Haqq (sic). Hallituksella on tarkoituksena pestä kätensä saamalla veriteot aseellisen ryhmän nimiin. Yksi kidnapattu oli "joutunut vakuuttelemaan heille, että on shi'a". Kun hänet oli vapautettu, miehet olivat kertoneet olevansa Asa'ib Ahlul-Haqqin miehiä.

Heinäkuun 9. al-Hillasta löytyneestä 53:n miehen joukkohaudasta ruumiiden vieressä oli teksti, joka osoitti asialla olleen Asa'ib.

Huhtikuussa 2014 pääministeri al-Maliki perusti uudet turvallisuusjoukot "'Iraaqin pojat" (sic), koostuen Asa'ibista, Badr-prikaatista ja Kita'ib Hezbollahista. Asa'ibin taistelijoita on myös 'Iraaqin armeijassa ja poliisijoukoissa.

Lääkärien mukaan joka päivä Baghdadin sairaalaan tuodaan 8-10 teloitettua sunnia. Huhtikuussa Diyalassa oli tapettu yhtenä ainoana päivänä ainakin 30 ihmistä.
Kesäkuun 22. Haya al-'Amalissa tapettiin kolme sunnia: Isä, hänen poikansa ja insinööri. Kesäkuun 30. Muqdadiyyah'ssa tapettiin 23 sunnia.

"Asa'ib yrittää puhdistaa Baghdadin alueen sunneista", sanoo terveysministeriön lääkäri heinäkuussa.

Tammikuusta 2014 alkaen 'Iraaqin hallituksen joukot ovat pommittaneet Anbarin maakunnassa sijaitsevan Fallujah'n yleissairaalaa kranaateilla ja muilla aseilla, suoraan tuliaseilla. Toukokuun alussa hallituksen joukot pudottivat rypälepommeja Fallujah'n asutusalueille, voimastaen tammikuussa alkanutta kampanjaansa. Sairaala on ollut 'Iraaqin joukkojen kohteena kuutenatoista eri kertana. Pommitus on useasti kohdistunut ensiapuun, teho-osastoon ja ilmastointikeskukseen, bangladeshilaisten työntekijöiden asuntolaan ja muihin sairaalan osiin. Pommituksissa on haavoittunut neljä bangladeshilaista työntekijää, kolme 'iraaqilaislääkäriä ja tuntematon määrä potilaita.

"En tiedä, miksi he iskevät sairaalaan, koska siellä ei ole aseistautuneita miehiä paitsi vartijat portin ulkopuolella. He eivät koskaan tule sairaalaan aseineen", kertoo sairaalan työntekijä.

"Näin monen haavoittuneen olkapäihin, selkään ja päähän. Useimmat olivat naisia ja lapsia. Yksi tyttö oli jo menettänyt jalkansa aiemmassa iskussa ja haavoittui sirpaleista selkään", kertoo toinen sairaalan työntekijä.

Toukokuun ensimmäisen puolivälin aikana rypälepommituksissa kuoli ainakin 40 ihmistä. Lisäksi on pommitettu kouluja, kauppoja sekä moskeijoita. Toukokuun seitsemäntenä tapahtuneen moskeijan ja kahden asuintalon pommituksissa kuoli yli 85, joukossa seitsemän-ja kahdeksanvuotiaita lapsia.

Hallitus on pudottanut helikoptereista rypälepommeja Fallujah'n tiheimmille asutetuille seuduille. Toukokuun 8. helikopterit pudottivat rypälepommeja Hay al-Shortaan, neljä rypälepommia asutusalueille kahtena peräkkäisenä päivänä ja kymmenittäin Hay al-Askarin alueelle toukokuun 3. ja 9. päivän välillä.

"He alkoivat käyttää niitä [rypälepommeja] saadakseen mahdollisimman paljon tuhoa aikaiseksi. Hallitukseni päätti tuhota kaupungin valtaamisyrityksen sijasta", sanoo Anbarin maakunnan turvallisuusviranomainen.

Anbarista on tammikuussa 2014 alkaneiden taisteluiden jälkeen paennut yli 70 000 perhettä, arviolta 5 000 perhettä toukokuun alusta alkaen ja koko ajan hallitus on estänyt siviilien pakenemisen alueelta ja estänyt humanitaarisen avun pääsyn alueelle.

Yhdysvallat on lähettänyt 'Iraaqin shi'a-hallitukselle sota-apua (Jostain syystä shi'at eivät muista tätä mainita, mutta pitävät kyllä numeroa siitä miten "Syyriassa olevat terroristit ovat Amerikan aseistamia"), kuten Hellfire-ohjuksia (Ja sitten muslimeita yritetään saada sanomaan, miten "myös juutalaiset ja kristityt pääsevät Paratiisiin"), ampumatarvikkeita ja tiedustelulennokkeja Anbarin konfliktin alkamisesta alkaen.

'Iraaqin turvallisuusjoukoilla on hyvin vähän teknologista kykyä tiedon viitteiden keräämiseen vakoilusta ja vähemmän analyyttistä kykyä koota eri palasia selkeiksi tilannekuviksi, mikä auttaisi heitä sunnittelemaan operaatiota.

Sen sijaan turvallisuusjoukot turvautuvat mielivaltaisiin operaatiohin, jotka vieraannuttavat paikallisväestöä. Esimerkiksi Fallujah'n kuvernöörin teloittamisen jälkeen poliisi pidätti noin 400 rauhanomaista muslimia ja piti useita heistä vangittuina yli kaksi viikkoa ilman syytteitä.

Keskiviikkona tosin kävi selväksi, että paikallisesta poliisista ei ole vastusta, vaan kuvernöörin oli tuotettava apuun erikoisjoukot Sulaymaniyyah'stä, jonka saapumiseen kului aikaa kaksi tuntia.

Heinäkuun 30. 2014 'Iraaqin shi'alaismilitia teloittaa viisitoista sunnimuslimia ja sen jälkeen laittavat heidät roikkumaan sähkölinjoista Baquban aukiolla. Poliisi uskoi ruumiiden näytille laittamisen tarkoittavan varoitusta olemaan tukematta Islamilaista valtiota. Kaksi viikkoa sitten kidnapatut uhrit teloitettiin ampumalla päähän ja rintaan ja sidottiin sähköpaaluihin kaapeleilla.

"Militiat eivät anna lääkintäviranomaisia laskemaan ruumiita. He seuraavaat uutta taktiikkaa pitämällä ruumiit roikkumassa pidemmän aikaa saadakseen sunniväestön vetämään tukensa Islamilaiselta valtiolta. Pyysimme heiltä saadaksemme viedä ruumiit, mutta he kieltäytyivät".

Heinäkuun 31. 2014 Asa'ib Ahl al-Haqqin miehet teloittivat 15 Islamilaiseen valtioon epäilemiään ja jättivät heidät valopylväästä roikkumaan Baqubah'ssa. 'Iraaqin joukot ja sille liittolaiset puolisotilaalliset joukot myös vandalisoivat 'Iraaqin entisen johtajan Saddam Husseinin hautaa al-Ojan kylässä Salahuddiinin maakunnassa.

Elokuun 14. iltana kaksi ilmaiskuja Hawiyyah'aan tappoivat 15 siviiliä, joista neljä naisia ja lapsia kahdeksan.

Diyalan maakunnassa Iranin tukemat, 'Iraaqin hallitusta tukeva shi'a-joukko Asa'ib Ahl al-Haqq on kiduttanut ja murhannut Islamilaisen valtion taistelijoiksi tai tukjoiksi kuvittelemiaan, tuhonneet koteja ja räjäyttäneet moskeijoita sunnialueilla.

Syyskuussa 2014 armeijan ilmaiskut ympäri Kirkukia tappoivat 17, joista kaksi naisia ja seitsemän lapsia.

***

Maa Jou 21, 2015 1:19 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Naisten kohtelu shi'alaisessa 'Iraaqissa

Marraskuun 3. 2012, valtakunnallinen poliisi ratsasi 11 kotia Tajjissa, pidättäen 11 naista ja 29 lasta. Kun 12 naista tyttöä ikäryhmässä 11-60 oli pidetty kodeissaan useita tunteja vankeina, poliisi vei heidät poliisiasemalle, jossa heitä pidettiin neljä päivää vangittuina ilman syytteiden nostamista. Koko pidätyksen ajan, poliisi laittoi jokaisen päähän muovikassin kunnes he alkoivat tukehtua, kidutti sähköllä ja hakkasi.

Yksi pidätetyistä, 22-vuotias Majida Obeidi kertoi suuren joukon turvallisuusjoukkoja hyökänneen kylään ja tunkeutuneen taloon, jossa hän oli neljän lapsensa ja aviomiehensä toisen vaimon, 12-vuotiaan Zahran kanssa:

"He räjäyttivät ovet auki ja virtasivat sisään. He vaativat tietää, missä aviomieheni oli, jonka nimeä eivät tienneet ja kysyivät, missä pidämme aseita. He etsivät aseita lattian alta ja repivät tiilejä talosta mutta eivät löytäneet mitään".
"Miksi et näytä meille, missä on teurastamiesi shiiojen ruumiit, minne olet piilottanut ne?" He sanoivat minulle kauheita asioita. He kutsuivat minua huoran tyttäreksi."

Tuomari määräsi naisia syytettäväksi terrorismista, "aviomiestensä piilottelusta". Syytteiden luku tapahtui sen jälkeen, kun heimot Anbarin maakunnassa ja Baghdaadissa alkoivat vaatia naisten vapauttamista. Terrorismisyytteillä tuomarit suojelivat itseään ja viranomaisia. Jopa 11-vuotias tyttö sai syytteen terroritekojen peittelemisestä, kun oli ottanut laatikosta papereita ja piilottanut ne vaatteisiinsa.

Erään pidätetyn veli kertoo Kadhimiyyah'n everstin vapauttavan sisaren, mikäli everstille maksetaan 6 500 dollaria. Veli maksoi, mutta eversti ei vapauttanut sisarta.

Syöpää sairastavan Nadia 'Ali 'Abdullahin ja kuuden lapsensa kotiin tunkeutuivat turvallisuusjoukot pommi-iskun jälkeen. Kun Nadia ei tiennyt, ketä turvallisuuspoliisin esittelemä henkilökortti esitti, alkoi hakkaaminen.

"Hakkaaminen kesti noin puoli tuntia. He löivät niin kovaa, että nuorin tyttäreni pyysi heitä lopettamaan. Hän sanoi: 'Lopettakaa, hänellä on syöpä ja te tapatte hänet'. He löivät 17-vuotiasta tytärtäni Sarahia, joka on mielenvikainen. He tuhosivat talossani kaiken".
"He veivät meidät lasten kanssa. Puolen tunnin jälkeen meidät erotettiin ja kidutus alkoi. Ensimmäisenä yönä minua kidutettiin koko yö aamuun asti. Vuodin verta lattialle, enkä saanut rintaruokkia vauvaani. He käyttivät sähköä neljä-viisi päivää ja sen jälkeen ainoastaan hakkasivat."
-34-vuotias Sundus 'Abd ar-Razzaq.

Sundusin äidiltä, 70-vuotiaalta Ibtihaaliltä kysyttiin Sundusin aviomiehestä Khaalidista:

"Kerroin vain tietäväni hänen olevan työläinen. He hakkasivat minua ja antoivat sähköä kaksi päivää kysellen, missä hän tekee työtä. Kun en tiennyt he laittoivat käsiraudat, sitoivat silmät ja alkoivat hakata ja potkia, haukkuen huonoilla nimillä. Ehkä kahdenkymmenen päivän jälkeen he toivat minut tuomarin eteen. He osoittivat aseella päätäni kohden ja uhkasivat raiskauksella ja sähköllä ellen myöntäisi kaikkea mitä tuomarin papereissa lukee."

Sundusin sisko Salma kertoo Sundusin kuusivuotiaan pojan kertoneen:

"Hän kertoi, että he sitoivat äidin kädet ja jalat yhteen. Kun hänelle annettiin sähköä, hän alkoi kääntyillä ympäriinsä ja täristä. Kun hän kysyi, miksi kidutatte häntä, miehet alkoivat hakata kovempaa ja sanoivat: 'Olet viholliseni.'"
Sundusin viisikuukautinen tyttölapsi oli paleltunut, kun hänet vapautettiin. Nähdessään hänet lääkäri oli kauhuissaan ja kysyi, missä tämä lapsi on ollut.

"Tunsin huimausta enkä nähnyt ympärilleni ja tunsin kuin ihmiset olisivat potkineet minua joka puolelle. Oikeasti se oli vain yksi, joka potki minua joka puolelle. Kun yritin vastustella, hän veti minua hiuksistani ylös ja löi minua kasvoihin. He mursivat hampaani ja nenäni ja. Sitten [eversti] Ghazi käski minua riisuutumaan ja sitoi minut paaluun ja alkoi poltella savukkeella vartalooni. Hän tarttui rintaani ja väänteli sitä ja pisteli rintojani ja jalkoväliäni savukkeella. Hän levitti jalkani ja sammutti savukkeensa siellä. Koko ajan hän haukkui huoraksi, lutkaksi, kullien äidiksi ja parempaa väkeä nussivaksi journalistiksi.

Minut vietiin huoneeseen, jossa oli sänky ja patja. Minut laitettiin patjalle ja abaayani otettiin pois. Ghazi tarttui hiuksiini, veti ylös ja heitti takaisin sängylle. Yritin peittää vaginaani käsilläni, mutta he sitoivat käteni ja jalkani käsiraudoilla sänkyyn. Ghazi määräsi kaikki muut ulos ja alkoi riisuutua. Hän laittoi penikseni kasvoilleni ja yritti saada oraaliseksiä. Huusin ja itkin ja hän laittoi päähäni valkoisen roskasäkin enkä voinut hengittää. Kun sanoin allekirjoittavani mitä ikinä hän tahtoisi, hän vastasi, ettei tällä kertaa tahtonut minun allekirjoittavan mitään. Hän raiskasi minut kolme kertaa ja aloin vuotaa verta."
-43-vuotias Fatima.

Seuraavana päivänä 'Iraaqin Yhdysvaltain rahoittama al-'Iraaqiyyah-televisiokanava tuli kuvaamaan hänen "tunnustuksensa" terroritekoihin. Eversti Ghazi antoi hänelle neljä sivua "tunnustusta" kameran edessä sanottavaksi ja määräsi opettelemaan sen ulkoa puolen tunnin aikana.

Fatiman "tunnustuksessa" oli kerrottava terroristien kidnapanneen hänen tyttärensä ja että hänet pakotettiin työskennellä al-Qa'idah'lle saadakseen hänet takaisin ja hänen myönnettävä parlamentaarikko Nahida al-Deinin veljen murha.

Isra' kertoo olleensa veljenpoikansa luona, kun 'Iraaqin turvallisuusjoukot ja Yhdysvaltain sotilaat tulivat taloon kello yksi aamuyöllä.

"He potkaisivat oven ja ennen kuin tajusinkaan, päähäni laitettiin kassi. Koko ajan 'iraaqilaiset nimittelivät meitä lutkaksi, koiran pojaksi, huoranpenikaksi. Neljältä aamuyöllä meidät vietiin paikkaan, jossa amerikkalaiset ottivat meiltä sormenjäljet."

Heidät vietiin Yhdysvaltain alaiseen Camp Cropperiin lähellä Baghdadin lentokenttää. Isra'an kiduttaminen alkoi aamulla kello kymmenen. Hänen päähänsä laitettiin säkki, käsiin käsiraudat ja vietiin pieneen huoneeseen. Häntä huoriteltiin ja lutkiteltiin samalla kun kolme miestä löivät ja kiduttivat jatkuvasti jatkuen iltakuuteen saakka.

"Kun kieltäydyin allekirjoittamasta, joku sanoi toisille miehille:
'Tuokaa piuhat'. He laittoivat piuhat käsirautoihini ja sormiini. He vetivät jalkani ylös ja löivät minua jalkoihin. He löivät kasvoihini ja mursivat leukani. He löivät nenäni auki hakatessaan minua. Se, jolla oli paljon papereita käytti sähköä ja vaati tunnustusta. Hän löi selkääni mustalla letkulla kun muut potkivat kylkiäni. Heillä oli musta vehje, joka näytti soihdulta ja surisi [Ei ole se, mikä sinulle ensimmäisenä tuli mieleen]. He laittoivat sitä rintoihini. Se teki reiän dishdashaani ja jätti jäljen.

Yhdeksän päivän jälkeen he uhkasivat tuoda tyttäreni samaan paikkaan raiskattavaksi, ellen tunnusta. He tiesivät hänestä kaiken: miten hän pukeutui, ystävänsä ja näyttivät minulle kuvia hänestä.

Kun kävelin pois oikeushuoneesta, eräs kuulustelijoistani sanoi minulle ylpeänä:
'Näetkö, mitä Mahdi-armeija on tehnyt sinulle?' Muut kuulustelijat nauroivat ja onnittelivat toisiaan."

Kun vankilaa tarkastettiin, vartija kehotti naisia siivoamaan ja piilotti naiset, joihin ei voi luottaa tai jotka saattaisivat valittaa vankilan olosuhteista. Nahida raiskattiin ja hän sai sen seurauksena lapsen. Nahida koetti ojentaa eräälle vankilaolosuhteita tutkivan delegaation jäsenelle lapun, jossa hän selosti tilannettaan, vartija vei sen hänen kädestään. Kansainvälistenkin järjestöjen käynnillä muut vangit osoittelivat naista, jolla oli lapsi sanoen:

"Kysykää, miten hän sai lapsensa", mutta vartija esti puhumisen Nahidan kanssa.

"Heitä oli yhdeksän tai kymmenen. He pitivät minua huoneessa ja hakkasivat. Sain kohtauksen ja kun tulin tajuihini, huivini oli poissa. Yksi heistä sanoi:
'Sano tämän olevan puhelimesi ja pääset vapaaksi.' He löivät minua kasvoihin ja minulla on arpi kulmassa ja pääni takana. Minun käskettiin allekirjoittaa papereita. Minun käskettiin antaa 10 000 dollaria ja olisin vapaa. Myimme kaiken, mitä meillä oli ja maksoin, mutta he eivät vapauttaneet minua." -Joulukuussa 2009 pidätetty Nesrin Najim Emad.

Marwa Qassem Tamim pidätettiin lokakuun 4. 2010 etsiessään poikaansa turvallisuusjoukkojen päämajasta. Poikansa Thamer oli pidätetty "terrorismista" epäiltynä.

"He sanoivat minusta olevan pidätysmääräys, mitä en koskaan nähnyt. Viranomainen sulki minut huoneeseen, alkoi hakata ja kysyi mikä oli roolini. Minua pidettiin siellä 20 päivää, koko ajan kyseltiin, mitä tein Thamerin Nesrinin langon kanssa."

Turvallisuusviranomaiset kiduttivat Marwaa toistuvasti päämajassaan. Samat viranomaiset olivat kiduttaneet Nesriniä hakkaamalla, käyttämällä sähköä ja roikottamalla katosta, jolloin olkapäänsä meni sijoiltaan.

Lopulta Marwaa ja Nesriniä vaadittiin tunnustamaan "kidnappaus ja murha" ja mikäli eivät tunnustaisi, heidät vietäisiin takaisin turvallisuusjoukkojen päämajaan, missä kätketyn imaamin palvojat kiduttaisivat heitä jälleen. Molemmat olivat olleet kahden kuukauden ajan vangittuina. Kun amerikkalainen "ihmisoikeusdelegaatio" kävi päämajassa, amerikkalainen kenraali sattui huomaamaan heidät. Paikallinen kertoi heidän "tuodun eilispäivänä". Seuraavana päivänä heidät siirrettiin toiseen paikkaan joulukuussa 2010, koska pelkäsivät amerikkalaista kenraalia. Shi'at pelkäsivät amerikkalaista! Miten he sitten uskaltava muka taistella Israeliakaan vastaan?

Oikeudenkäynnissä -tai "oikeudenkäynnissä"- Nesrinin lanko yritti puhua kälynsä puolesta, mutta häntä kidutettiin eikä annettu kertaakaan puhua loppuun.

Duaa Khazal Hamoudi pidätettiin yhdessä veljensä kanssa. Marraskuun 28. 2005 turvallisuusjoukkojen naamioituneet miehet tunkeutuivat hänen veljensä kotiin kuudelta illalla. Duaa oli juuri ruokkimassa tytärtään ja paikalla oli myös hänen veljensä, tämän vaimo ja kaksi lasta. Miehet potkivat oven ja kyselivät Duaan miestä. Kun Duaa vastasi, ettei tiennyt missä miehensä oli, miehet hakkasivat häntä, murtaen tältä nenän ja hampaan, jonka jälkeen hänet raahattiin autoon.

"Minun ei annettu pukeutua tai laittaa abaayaa."

Duaa'ta ja hänen veljeään pidettiin salaisessa paikassa 28 päivää. Duaa sidottiin portaisiin, hakattiin toistuvasti ja kidutettiin, kuten veljeäänkin. Koko ajan miehet kyselivät, "miksi se-ja-se tapettiin? Sektariaanisista syistäkö?"
"Voimme teurastaa sinut ja haudata, eikä kukaan tiedä mitään."

Häntä kuulusteltiin joka päivä neljältä aamulla. Hänet sidottiin portaisiin.

"Yhtenä päivänä he sylkisivät päällemme, toisena päivänä ottaisivat letkun, laittaen sisälle kepin ja lyöden jalkapohjiani. He ruiskuttivat vettä päälleni, kun pyörryin. En voi vieläkään voi kävellä suoraan falaqan takia."

Miehet vuorottelivat Duaan hakkaamisessa. Kerran kiduttajat tarjosivat vapautta seksiä vastaan.

"Heitä oli kahdeksan huoneessa ja he antaisivat minulle asunnon Karradassa ja pääsisin vapaaksi, jos harrastaisin seksiä heidän kanssaan. Kun kieltäydyin, he uhkasivat pidättää toisen veljeni ja sisareni."

Eli ne murhat, joista Duaan miestä syytettiin ja Duaa joutui kärsimään kuin joutui kärsimään eräskin nasaretilainen muiden puolesta, olisivat tulleet kuitatuiksi, mikäli as-Sistaanin vaipanvaihtajat olisivat saaneet pesää. Kun shi'a saa pesää, tapetuilla shiioilla ei olekaan mitään merkitystä...Toisin sanoen, mitään murhia ei ollutkaan tapahtunut.

Kätketyn imaamin palvelijat saivat puhelimitse tunnustuksen, jonka Duaan oli allekirjoitettava. Duaa ei tiennyt miehensä murhanneen ketään, mutta 28 päivän kidutuksen jälkeen hän tunnusti vaikka mitä. Duaa allekirjoitti tunnustuksen shiiojen kidutettua häntä veljensä nähden.

Ennen oikeudenkäyntiä miehet uhkailivat:

"Saamme veljesi, koko perheesi ja erityisesti muista, että sinulla on sisaria (raiskattavaksi). Minä teloitan sinut."

Kun Duaan asianajaja yritti puhua, tuomari määräsi tätä pitämään "turpansa kiinni". Duaa kuuli olevansa syytetty miehensä auttamisesta viiden ruumiin hautaamisessa, tosin mitään todisteita ei esitetty. Kuten ei esitetä todisteita "kätketystä imaamistakaan".

Yhdeksän vuoden vankeuden aikana Duaan oma poika ei tunnusta häntä äidikseen eikä tyttärensä käy tapaamassa. Pyörätuolissa istunut isäkin kuoli pidätyksen jälkeen.

Dua sai kuolemantuomion, joka odottaa täytäntöönpanoaan.

Onko yllätys, ettemme kuule hänestä Amnesty Internationalin kautta?

Safaa Abdelrahim Ahmadin pidättivät Najafin poliisin 30 turvallisuusjoukkoa joulukuun 28. 2008 Mahmoudiyyah'ssa keskellä yötä neljän nuoren lapsensa kanssa ja kyselivät sisarensa sulhasesta.

Hänet vietiin Najafin päämajaan 130 kilometrin päähän, jolloin hänen silmänsä sidottiin ja pidettiin alusvaatteisillaan aamuviidestä kello yhteen päivällä, hakattiin ja jalokivet vietiin.


"Hän on kaunis. Kuka tahtoo viedä hänet kotiinsa?"
Viranomainen sanoi.

Kun hänen äitinsä Ruqaya Abbas Ahmad Jaafar saapui pyytämään tytärtään vapaaksi, hänetkin pidätettiin tytärtensä Sabahin ja Nebrazin kanssa. Heitä kaikkia syytettiin Safaan sisaren sulhasen Hossamin kidnappaamasta, vaikka uhrin vaimo oli sanonut ettei Safaalla ja hänen perheellään ollut osuutta asiaan. Asianajajia ei tietenkään annettu tavata.

Viranomainen vaati rahaa 110 000 dollarin arvosta, mutta jos ei maksa, terrorismisyytteet pamahtaisivat ja kuolemantuomio.

Jokaista naista, Ruqayaa, Safaata, Sabahia ja Nebrazia hakattiin ja raiskattiin kolmen kuukauden ajan.

"Minua hakattiin jalkoihin, hakattiin ketjulla käsivarsiin ja kasvoihin lyötiin sormuksella. Yritin estää häntä raiskaamasta tyttäriäni, jolloin hän raastoi päätäni seinää vasten", tyttöjen äiti Ruqaya kertoo.

Safaa kertoo:

"He käyttivät paksua mustaa putkea, jolla hakkasivat minua ja laittoivat sen vaginaani. Minut sidottiin sänkyyn ja uhattiin koirien raiskaavan minut. He kyselivät:
"Miten harrastit seksiä miehesi kanssa?" ja pakottivat tanssimaan kanssaan."

Heidät siirrettiin Karbalaan, jossa Safaan nuorin sisar Nebraz raiskattiin -shi'at raiskasivat siis, ettei kukaan pölhö turhaan unelmoi ISIS:in olleen asialla- ja Nebraz tuli raskaaksi.

Noura Hadi Karim pidätettiin vuonna 2009 ilman todisteita ja pidätysmääräystä epäiltynä "lapsikaupasta ja kidnappauksesta". Häntä kuulusteltiin keskiyöstä aamukuuteen, kidutettiin sähköllä, revittiin kynnet varpaista ja hakattiin ympäri kehoa.

'Iraaqin perustuslaki kyllä lupailee, miten "kaikenlainen psykologinen ja fyysinen kidutus ja epäinhimillinen kohtelu on kiellettyä" ja miten "mikään pakottamalla, uhkailemalla ja kiduttamalla saatuun tunnustukseen ei tule luottaa" ja miten "uhrilla on oikeus saada korvausta vahingoista" lupaillen myös "kenen tahansa julkisen viran tai agentin joutuvan kidutuksesta rikosoikeudelliseen vastuuseen".

'Iraaqissa on vankiloita, joissa 250 vangin kapasiteetilla vankeina on 500:sta 800:aan naista. Toisessa vankilassa on 600-700 naista. Osalla vangituista naisista on lapsensa mukanaan.

'Iraaqin shi'alaisviranomaisten kootut selitykset eli taqiyyah tutisee, tulee lihaksi ja vapahtaa koko ihmiskunnan

'Iraaqin hallituksen väkivaltaa viranomaiset ovat puolustelleet "vallanvaihdon kipuiluna" ja jotkut ovat syyttäneet kidutettuja naisvankeja valehtelijoiksi ja toiset "terrorismin ongelman vaativat hallitusta käyttämään kovia keinoja". Jotkut viranomaiset ovat vedonneet "yksittäistapauksiin" kidutuksissa ja miten "meiltä menee aikaa kehittyä, koska emme aiemmin tunteneet ihmisoikeuskulttuuria eikä monikaan ymmärrä mitä ne tarkoittavat -ja Saddam loi hirviöitä ja monet näistä ovat edelleen työssä ministeriöissämme."

***

Maa Jou 21, 2015 1:20 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Koko koalition väkivalta

Shi'alaiset ja kurditaistelijat usein työskentelevät yhdessä osana 'Iraaqin hallituksen turvajoukkoja, jotka ovat toimeenpanneet pidätysten, salamurhien ja muiden hapäisyjen aallon tiukentaakseen otteitaan läpi pohjoisen ja eteläisen 'Iraaqin.

Puolueet ja niiden aseelliset siivet operoivat itsenäisesti, toisinaan osana 'Iraaqin armeijaa sekä Yhdysvaltain ja Britannian varustamien poliisiyksiköiden osana keskushallituksen kontrollissa. Vuonna 2005 muodostetun hallituksen jälkeen 'Iraaqin toiseksi suurin kaupunki Basrah on kokenut kymmeniä salamurhia, yleensä entisiä Baath-hallinnon jäseniä, sunnien poliittisia johtajia ja kilpailevien shi'a-ryhmien virkaatekeviä. Monet iskuista ovat suorittaneet miehet univormuissa ja poliisiajoneuvoissa, monet luotien repimät ruumiit dumpattu öisin jättömaalle. Basrah'n maakunnan kuvernööri kertoo shi'alaisten terroristien ujuttautuneen poliisivoimiin; 'iraaqilaisviranomaisen arvion mukaan 90 prosenttia viranomaisista ovat lojaaleja uskonnollisille puolueille.

Läpi pohjoisen 'Iraaqin kurdiosapuolet ovat tuoneet julki aiemmin salaiset ainakin viiden pidätyskeskuksen verkoston sadoille sunniarabeille, turkmeeneille ja muille pidätetyille vähemmistöille salaisesti Mosulista siirrettynä Iranin rajaan asti. Nimellisesti toimien Yhdysvaltain tukeman 'iraqilaisarmeijan alaisuudessa, militiat ovat pahoinpidelleet ja uhkailleet hallitusviranomaisia ja poliittisia johtajia uskoen työskentelevän kurdien intressejä vastaan: erästä veristä viranomaista kuljetettiin kuin paraatissa lava-auton lavalla.

"En näe mitään eroa Saddamin ja kurdien hallintatavalla täällä," sanoo useita tappouhkauksia saaneen pohjoisirakilaisen ihmisoikeusjärjestön Bethnahrainin johtaja Nahrain Toma.

Toman mukaan käytetyt taktiikat olivat jatkoa Yhdysvaltain jäljelle jättämästä luottamuksesta militoiden operoiden liian monen 'iraaqilaisen mukaan amerikan ja brittien joukkojen siunaamina.

"Kukaan ei halua olla amerikkalaisten kanssa enää. Miksikö ei? Koska he antoivat vallan kurdeille ja shiioille. Muilla ei ole mitään oikeuksia.

[Militiat] ottavat rahaa valtiolta, vaatteet valtiolta, ajoneuvot valtiolta, mutta heidän lojaaliutensa on puolueille. Joka on erimielinen, seuraavana päivänä hänet löytää kuolleena kadulta."


Basrah'n brittiläinen diplomaatti Karen McLuskie:

"Olemme tietoisia väitteistä, että miehet poliisiunivormuissa, ovat oikeita poliiseja tai eivät, tekevät vakavia rikoksia Basrah'ssa."

Kun kurditaistelijat saapuivat Mosulin alueelle marraskuun 2004 jälkeen, jolloin 7 000 vahvuiset poliisijoukot romahtivat, satoja sunniarabeja, turkmeeneja sekä muita on siepattu ratsioissa kaduilta ja siirretty salaisiin vankiloihin Kurdistaniin.

Kurdien militiat

Yhdysvaltain johtaman invaasion jälkeen kurdilaiset taistelijat -nimeltään peshmerga- ovat yhteistyössä Yhdysvaltain joukkojen kanssa siirtyneet Ninevehin maakuntaan, mikä aiheutti useimpien arabien poislähdön alueelta. Peshmergat ovat hallinneet näillä alueilla Yhdysvaltain hyväksymänä ja auttaen Yhdysvaltoja taistelemaan vastarintataistelijoita vastaan. Sunniarabipuolueen al-Hadha'n saatua maakuntavaaleissa eniten paikkoja kurdien viranomaiset ovat estäneet arabiviranomaisia suorittamasta tehtäviään Ninevehin kurdialueilla ja painostaneet alueita hallintaansa boikotoidakseen uutta arabikuvernööriä. Toukokuun 8. 2009 KRG:n alaiset kurdijoukot estivät Ninevehin arabikuvernööriä pääsemästä kurdivaltaiseen Bashiqaan. Muutamaa päivää myöhemmin aseistetut kurdit pysäyttivät Ninevehin poliisipäällikköä ja tämän autosaattuetta ylittämästä kiistellylle kurdivaltaiselle alueelle.

Tel Kaifin kaupungin kristitty majuri Bassem Bello ja muut yhteisöjohtajat näkevät KRG:n tukeman kristityn militian laittomana sen pudotessa virallisten 'Iraaqin hallituksen turvallisuusjoukkojen ulkopuolelle. Ryhmä tukisi enemmän tiettyjä poliittisia puolueita ja olisi lojaali KRG:n rahoittajille kuin pitää yllä lainnoudattamista. Bellon ja muiden edustajien mukaan myöskään peshmerga eikä asayesh (Kurdien tiedustelupalvelun agentteja) eivät saisi toimia Ninevehissä, koska heillä on sijansa poliittisten opponenttien häirinnöissä, palveluihin pääsyn rajoittamisessa ja osallistumisensa mielivaltaisiin pidätyksiin.

PYD:n hallitsema Asayish on viimeisen parin vuoden aikana (s.o Syyrian sisällissodan aikana) ajoittain pidättänyt mielivaltaisesti PYD:n poliittisia vastustajia -Syyrian Kurdien Demokraattisen Puolueen, Azadi-puolueen ja Yekiti-puolueen jäseniä. Yksi Qamishlissa vuoden 2013 lopussa rikoksesta pidätetty kertoo häneltä pakotetun tunnustuksen:

"Kun he laittoivat minut autoon, he alkoivat hakata minua. He jatkoivat hakkaamistani Amudasta Qamishliin. He löivät päähän, kasvoihin ja vatsaan, Qanat al-Sweisin poliisiasemalle saakka. Kun en tunnustanut, he hakkasivat. Viidentenä päivänä he laittoivat silmilleni siteen ja käteni rautoihin. Minut laitettiin lattialle ja he alkoivat hakata jalkojani ja jalkapohjiani paksulla kepillä. He käyttivät myös sähköä. Koska en kestänyt keppiä, tunnustin (rikoksen)."

Toinen kertoo koettaneensa paeta Asayishia:

"He löivät päähäni Kalashnikovilla saatuaan minut kiinni ja mursivat yhden kylkiluuni. Minut vietiin poliisiasemalle, jossa Asayish jatkoi hakkaamistani, heitä oli viisi kaveria. He löivät minua Kalashnikoveillaan ja kepeillään, vuodin verta."

Pidätetty KDPS:n jäsen kertoo pidätyksestään 'Afrinissa heinäkuussa 2013, jolloin häntä syytettiin osallisuudesta pommi-iskuun:

"Yksi kaveri tuli raskaan kaapelin kanssa. Hän määräsi minut makaamaan ja alkoi lyödä. Hän aloitti jaloista ja eteni sitten koko vartaloon. He väittivät minun tappaneen PYD:n kaverin. He toivat tomua hänen haudaltaan ja käskivät minun syödä sitä. Sitten jatkoivat lyömistä. Kun yksi kaveri väsyi, toinen jatkoi."

Toukokuun 3. 2014 Asayishin joukot 'Afrinissa pidättivät juuri edellisenä päivänä avioituneen Hanan Hamdoshin, joka oli kironnut PKK-johtaja 'Abdullah Öcalania, pilkannut Asayishin upseereita ja lyönyt yhtä heistä. Seuraavana päivänä Asayish kertoi miehen kuolleen "hakattuaan päätään seinään". Ruumiin nähnyt läheinen kertoi Hamdoshilla olleen vakavia ruhjeita silmien ympärillä ja molemmissa käsissä, murtunut sormi toisessa kädessä ja ruhjeita niskassa -joita ei mitenkään voi itse aiheuttaa. On se merkillistä, miten "päätä seinään hakkaamalla" voi murtua sormia ja saada ruhjeita niskaan ja silmiin sekä käsiin.

Helmikuun 18. 2014 pidätyksen aikana kuolleen Rashwan Atashin ruumiissa oli kidutuksen jälkiä, mutta jollain kumman logiikalla Asayishin mukaan uhri oli "kuollut riideltyään Asayishin jäsenen kanssa sydänkohtaukseen".

Joidenkin henkilöiden katoamisista ja kuolemista PYD syyttää Syyrian Bashar al-Assadin hallitusta tai aseellisia ryhmiä, mutta kadonneiden tai kuolleiden omaisten mukaan syyttävä sormi on kohdistettava nimenomaan PYD:hen.

Tammikuun 8. 2012 PYD:hen kytköksissä olleet asemiehet menivät entisen PKK:n kannattajan 'Abdullah Badron kotiin selvittelemään kiistaa, josta syntyneessä tappelussa Badro haavoittui ja PYD:n vanhempi jäsen Mohamed Mahmud kuoli. Kaksi päivää myöhemmin tuntemattomat asemiehet tappoivat Badron kolme poikaa, joista vanhin 45-vuotias. Keskimmäinen heistä ammuttiin sairaalan pihalle ollessaan tapaamassa isäänsä ja kaksi muuta autoonsa ollessaan matkalla sairaalasta kotiin. Lahtaamisen suorittanut ryhmä kutsui itseään nimellä "Kansan Arvojen Suojelijat" (Kuulostaa varsin "perussuomalaiselta"). Tekojen uskotaan olleen kosto Mahmudin kuolemasta.

***

***

'Iraaqin vähemmistöt

Aramean muotoa puhuvien maailman vanhimpien uskontojen sabatealaisten yhteisön johtaja Naiel Thejel Ganeen kertoi joutuneensa vuonna 2006 naamioituneiden asemiesten kaappaamaksi ajellessaan poikansa kanssa Basrah'ssa, missä sabatealaisilla on ainoa temppelinsä. Ganeen vietiin asemiesten omaan ajoneuvoon ja häntä vaadittiin maksamaan jizyaa. Häntä kidutettiin yhdeksän päivän ajan pimeässä kellarissa. Yhdeksän päivän kuluttua hänestä maksettiin lunnaina 40 000 dollaria ja mies heitettiin roskapönttöön:

"Extremistit pitävät meitä osana miehitystä, vaikka olemme olleet 'Iraaqissa jo ennen kuin se oli maa."

Sabatealaiset eivät kykene puolustautumaan eikä suojelemaan yhteisöään, sillä heillä ei ole aseellista ryhmää. Tämä osoittaa, miten tärkeää 'Iraaqissa on oltava oman viiteryhmän aseellinen suojelija.

Koska sabatealaisten vanhimmat pitävät pitkää partaa, shi'a-militantit ovat hyökänneet heidän kimppuunsa erehtyen luulemaan heitä harjoittaviksi sunniarabeiksi.

Mistä onkin johdettavissa, että edes vanhukset eivät ole turvassa shiioilta ja shiiojen mielestä sattumanvaraisesti myös vanhukset ovat legitiimi kohde.

Toinen sabatealainen vanhempi kertoo:

"He vetivät meidät ulos, potkivat ja löivät ja ammuskelivat aseillaan ympäriinsä. He veivät meidät kouluun, missä he aikoivat teloittaa meidät koska he sanoivat epäilevänsä meidän olevan wahhabeja."

Mies pelastui, kun 'Iraqin armeijan yksikkö sattui ajamaan alueelle.

Sabatealaisten vanhimmista yksi, Sheik Sattar Jabbar al-Hulu pukeutui valkoiseen kaapuun ja kantaen pitkää sauvaa yhteisön tullessaan Tigritin varrelle vedessä suoritettavaa kastejuhlia muistuttavaa puhdistusrituaalia varten. Miehet ja naiset pukeutuivat valkoiseen vaatteeseen, kävelivät hitaasti ja avojaloin kohti mutaista vettä.

Basran vanhimpien mukaan ei ole yhtäkään kieltä, missä opetettaisiin arameaa. Sabatealaisten lasten on opiskeltava Koraania julkisissa kouluissa. Historian oppikirjoissa ja luennoilla ei ole mainintaa sabatealaisista, maan vanhimmista yhteisöistä. Sabatealaisten tytöt ja naiset tuntevat myös olevansa painostettuja pukeutumaan huiviin julkisesti, vaikka heidän uskontonsa ei sitä määrää.

"Jotkut militanttien imaamit ovat julistaneet fatwoja, kutsuen meitä uskottomiksi, eikä Kirjan kansaksi. Ihmiset uskonnossamme kohtaavat syrjintää ja vihamielisyyttä jatkuvasti. Emme voi koskea muslimien ruokaan tai kalaan. Opettajat eivät anna sabatealaisten oppilaiden juoda samasta vesiastiasta muiden oppilaiden kanssa -heidän on tuotava omat kuppinsa voidakseen juoda."

Kaldean kristityt

'Iraaqin kristyistä kaksi-kolmasosaa ovat kaldealaisia (katolisen kirkon itäinen riitti) ja lähes kolmannes assyrialaisia. Loput kuuluvat syyrian tai armenian ortodokseihin tai katolisiin, anglikaaneihin tai protestantteihin.

Vuodesta 2003 eri uskonnollisia ryhmiä alueillaan vastustavat aseelliset ryhmät -erityisesti ne, joilla on yhteyksiä kristittyyn länteen ja monikansallisiin joukkoihin 'Iraaqissa, kuten toimiminen tulkkeina Yhdysvaltain joukoille- ovat toistuvasti hyökänneet kaldean-assyyrialaista yhteisöä kohtaan.

Mielenkiintoinen detalji "Iraq at the Crossroads"-kirjan sivulla 68:

"Edellinen baath-hallitus salli ainoastaan kristittyjen ja yezidien, joiden uskonnot eivät kiellä alkoholinkäyttöä, myydä alkoholia. Siksi heistä tuli kauppansa tähden helposti tunnistettavia. Militia ovat pommittaneet, ryöstäneet ja tuhonneet viinakauppoja Mosulissa ja muualla. Järjestäytyneet rikolliset ovat toisinaan tekeytyneet jihadisteiksi naamioidakseen ryöstön todellisen motiivin. He pitävät kristittyjä rikkaina ja ilman suojelusta, sillä perinteisesti kristityillä ei ole heimo-tai sotilasyhteyksiä. Jalokivi- ja kulta-alalla aktiiviset kristityt ovat erityisesti olleet lunnaiden toivossa kidnappausten kohteina."

Amaran kristityt naiset ovat ryhtyneet pukeutumaan hijabeihin ja abaayoihin vuoden 2003 jälkeen, eivätkä tupakoi tai syö julkisesti Ramadhanin aikana pitääkseen hyvät suhteet [tässä kyse on shiioista]. Jopa joulua ei vietetä mikäli se sattuu yksiin Muharram-kuukauden kanssa, jota shi'at pitävät surukuukautena Husaynin (Rd) vuoksi.

Vuonna 2006 ortodoksipiispa Boulos Iskander kaapataan Mosulin kaduilta ja hänestä vaadittiin lunnaita. Hänen perheensä maksoi lunnaat, mutta mies oli silti pää, kädet ja jalat irti leikattuina.

Marraskuun 30. 2006 asemiehet kidnappaavat Mosulin protestanttikirkon Friar Mundhir al-Dayrin ja tappavat hänet ampumalla luodin hänen päähänsä.

Kesäkuun 3. 2007 Friar Ragheed Ganni ja kolme dekaania ammutaan autoonsa.

Tammikuussa 2008 pommi-iskujen kohteiksi joutui Mosulissa kolme Kaldean ja Assyrian kirkkoa, kaksi kirkkoa Kirkukissa ja neljä Baghdaadissa.

Helmikuun 29. 2008 Kaldean arkkipiispa Paulus Faraj Rahho kidnapataan Mosulissa tämän ollessa lähdössä Ruh al-Quddus-kirkosta. Asemiehet tappavat arkkipiispan kuljettajan ja henkivartijat. Arkkipiispan ruumis löydetään kymmentä päivää myöhemmin.

BBC:n uutisessa maaliskuussa 2008 kerrotaan rikollisryhmien ja lainsuojattomien teeskentelevän kuuluvansa Jihad-ryhmään peittääkseen todellisen motiivinsa eli rahan.

Mosulin tapauksessa syyttävä sormi kääntyi osoittamaan USA:n tukeman Kurdistanin aluehallituksen (KRG:n) vastuuseen alueesta, väkivaltaisuuksien tapahtuneen alueilla, mitä hallinnoivat kurdien turvallisuusjoukot. Hyökkäykset tapahtuivat alueilla, missä oli suhteellisen vähän vastarintatoimintaa alueiden ollessa 'Iraaqin armeijan hallinnassa, prosentuaalisesti korkean kurdiupseerien läsnäollessa. Osa tapoista tapahtui 'Iraaqin armeijan turvaaminen tarkastuspisteiden läheisyydessä, joskus lähellä niitä. Osa uskoo kurdiviranomaisilla olleen osuutensa hyökkäyksiin. Kurdiviranomaiset kiistävät kaiken syyttäen sunniarabiryhmien olleen asialla kylvääkseen epäsopua. 'Iraaqin Islamilainen valtio kielsi vastuunsa tapoista. Sittemmin kurdi parlamentin jäsen syytti pääministeri Nuri al-Malikille lojaalien militioiden olleen väkivaltaisuuksien takana.

Hyökkäyksistä kristittyjä vastaan ei ole todisteita kurdien mukanaolosta, asemiesten puhuessa sujuvaa 'iraaqinarabiaa ja arabialaistyylinen ulkomuoto ja puvut.

Elokuun 28. 2008 63-vuotias Nafa't Basheer Mikha lähti kotoaan kaupalleen, mutta ruumis löydettiin kolme päivää myöhemmin roskakasasta päähän ja niskaan ammuttuna. Syyskuun 10. 2008 heidän poikansa tapettiin polkupyörän korjausliikkeessään, vaikka liike sijaitsi kahden tarkastuspisteen välissä.

Mekaanikko Afnan Daoud al-Hadad avasi oven puoli yhdeltätoista aamulla syyskuun 28. Mosulissa Naamioitu mies vaati nähdä al-Hadadin henkilöllisyyspaperit. Kysyttäessä henkilöltä kuka tämä oli, mies vastasi:

"Älä huoli, olen salaisesta poliisista."

Sen jälkeen naamiomies kysyi oliko al-Hadad kristitty, johon sai myöntävän vastauksen. Naamiomies vastasi:

[i]"Sitten minun täytyy tappaa sinut, koska olet kristitty."


Sen jälkeen asemies ampui 'iraaqilaisvalmisteisella 9-millisellä Tariq-pistoolilla useita laukauksia al-Hadahin alaruumiiseen tappaen tämän.

Syyskuun alussa kidnapattiin 66-vuotias mies, jonka perheeltä vaadittiin lunnaita, mitkä putosivat neuvotteluissa 200 000 dollarista 20 000 dollarin. Perheen tuodessa rahat miehen vapautus luvattiin tunnin parin kuluttua. Miehen kuollut ruumis löytyi seuraavana päivänä.

Lokakuun 4. 2008 Mosulissa tapettiin 46-vuotias kristitty vaatekaupanpitäjä ampumalla tätä kuusi kertaa.

Lokakuun 7. asemiehet AK-47.ineen lähestyi rakentaja Amjad Hadi Petrousia rakennustyömaalle. He kysyivät, onko tämä kristitty ja myönteisen vastauksen jälkeen miehet ampuivat Petrousin. Sen jälkeen asemiehet tappoivat Petrousin samalla työmaalla työskentelevän 20-vuotiaan pojan ampumalla tätä niskaan ja poskeen.

Marraskuun 11. 2008 tuntemattomat asemiehet tappavat kaksi kristittyä sisarta Mosulissa.

Shabakit

Shabakeista lähes 70% kuuluu shi'alaisiin, ja lokakuussa 2007 'Iraaqin Islamilainen valtio jakoi Mosulissa lehtisiä, missä heidät sanottiin olevan kerettiläisiä ja heidän tappamisensa olevan pakollista ja karkottamisensa ilman armoa. Neljän vuoden aikana 2004-2008 shabakeista oli menehtynyt 750 aseellisissa hyökkäyksissä.

Heinäkuun 12. 2008 asemies tappoi näkyvän Shabakin Demokraattisen kokoontumisen johtajan Mullah Khadim Abbasin, jonka ryhmä vastustaa shabakkikylien liittämistä Kurdistanin aluehallintoon (KRG:hen). Abbas oli ajamassa pikatietä kotiinsa, kun takaa lähestyvästä autosta avattiin tuli Abbasin auton takaikkunaan vain 150 metrin päässä lähimmästä peshmergan tarkkailupaikasta. Seitsemästä luodista kolme tappoivat Abbasin välittömästi. Kilpaileva liittämistä kannattava shabakkipuolue oli soitellut tappouhkauksia useita kertoja. Abbas raivostutti kurdiviranomaisia julkisesta kritisoinnistaan shabakkien liittämisagendaa ja ylenkatsomisestaan kurdipolitiikkaa kohtaan.

Vuoden 2008 jälkeen kurdien KRG:n (Kurdistanin paikallishallinto) politiikkaa alueellaan vastustaneet shabakkijohtajat ovat enenevässä määrin olleet hyökkäysten kohteina, kurdijoukkojen osallistuessa osaan välikohtauksista.

Elokuun 11. 2009 kaksi kuorma-autoa täynnä räjähteitä ajoivat kello viisi aamulla shabakien ollessa nukkumassa al-Khaznan kylään ja räjähtivät samanaikaisesti, räjähdyksien voimakkuuden tuhotessa koko kaupungin, tuhoten täysin 65 taloa, joiden katoilla asukkaat nukkuivat kuumuuden takia, jättäen jälkeensä murskan seassa olevia sängynrunkoja, mattoja, huonekaluja ja veren tahrimia tyynyjä. Ainakin 35 kuoli ja lähes 200 loukkaantui.

Tosin mikään ryhmä ei ilmoittanut olevansa vastuussa.

Sekä 'iraaqilais- että kurdiviranomaiset käyttivät iskutapauksia hyväkseen omien poliittisten päämääriensä ajamiseen väittämällä suojelevansa vähemmistöjä. Kurdi-ja arabipoliitikot syyttelivät iskuista toisiaan: Kurdistanin Demokraattisen puolueen viranomainen 'Abdul-Waahid 'Abdullah syytti al-Hadbaa iskun järjestämisestä al-Khaznaan. Sunniarabi-lainlaatijan mukaan kurdihallitus saattoi toimeenpanna iskut vakuuttaakseen vähemmistöt Kurdistanin paremmasta suojeluksesta.

Shabakien johtaja ja entinen parlamentaarikko Hunain al-Qaddo onnistui usein välttämään salamurhayritykset, erään tapahtuessa hänen ollessaan matkalla ashura-kulkueeseen, kun kurdien turvallisuusjoukot alkoivat tulittaa hänen autoaan.

Toinen shabakki, Ninevehin valtuustoon valittu Qusay Abbass jouti sairaalaan kurdien Peshmergan (amerikkalaisten kanssa liittoutunut armeija) ampuessa tätä kahdesti tarkastuspisteellä lähellä al-Khaznan äänestyspaikkaa. Elokuussa 2009 hän selvisi vähin naarmuin IED:n räjähdyksestä matkallaan Mosuliin.

Vuoden 2008 maakuntavaaleissa shabakit joutuivat Kurdistanin aluehallinnon ja peshmergan pidättämäksi ja kiristämäksi, mikäli nämä eivät äänestäisi kurdeja vaan shabakkeja -kuten Qusay Abbasia- nämä tapettaisiin omiin kyliinsä. Qaraqoshissa Kurdistanin hallinnon tukemille assyrialaismilitantteja uhattiin assyrialaisten karkottamisella, mikäli eivät äänestäisi kurdiliiton puolesta. Sama kerrottiin alueella oleville kristityille pakolaisille.

Lisäksi muiden vähemmistöjen liikkumista rajoitettiin vaaleihin asti; ei-kurdiehdokkaille ei ollut sallittua liikkua vapaasti ja vähemmistöjä estettiin osallistumasta kampanjointiin.

Kun Islamilainen valtio valloitti Mosulin ja kurdialueita Pohjois-Irakissa, 'Ali as-Sistaanin puhemies Ahmed as-Safi perjantaikhutbassaan elokuun 1. 2014 olikin shiioilta löytyvinään suvaitsevaisuutta 'Iraaqin vähemmistöjä kohtaan:

"Kymmenet tuhannet turkmeenit, shabakit, kristityt ja muut vähemmistöt elävät nyt ankarissa oloissa johtuen pakolaisuudesta alueiltaan, kun terroristit ottivat haltuunsa heidän kaupunkinsa Ninevehissä ja muualla."

Verrattuna siihen, miten shi'at kohtelee sunneja ("Olemme kaikki veljiä muslimeita, ei väliä oletko shi'a vaiko sunni"), shi'at ovat ottaneet Najafiin avosylin vastaan kristittyjä Islamilaisen valtion valtaamista kaupungeista.

Kurdit

Joulukuun 7. 2008 asemiehet tappoivat kaksi yazidiä näiden viinakauppaan Mosulissa.

Joulukuun 14. 2008 aseistettujen miesten ryhmä tunkeutui yöllä yazidiperheen kotiin Sinjarissa ja aloittavat ampumisen, tappaen seitsemän perheenjäsentä, kolme naista ja neljä miestä.

Elokuun 13. 2009 kaksi pommittajaa suositussa kahvilassa enimmäkseen yazidikurdien asuttamassa Sinjarissa tappavat 21 ja haavoittavat 32. Iskun jälkeen 'Iraaqin hallitus ei vastannut asukkaiden avunpyyntöihin, joten Ninevehin asukkaat ympäröivät viisi kyläänsä hiekkaesteillä epätoivoisesti yrittäen suojella kyliänsä.

Kaksi yazidiaktivistia Khalil Rashu Alias ja Wageed Mendo Hamoo vangittiin ja kidutettiin kuuden kuukauden ajaksi toukokuussa 2008 näiden kutsuessa vastustamaansa kurdipolitiikkaa Sinjarissa "kurdikolonisoinniksi." Hamoo kertoi kurditiedustelupalvelun rikkoessa hänen kotinsa oven puoli viideltä aamulla Sinjarissa ja tunkeutumalla sisään. Hamoo pidätettiin syytä kertomatta ja tiedustelu asetti vaimon ja lapsen huoneen yhteen nurkkaan talon tutkimisen ajaksi. Sen jälkeen matka jatkui Aliaksen talolle tätä pidättämään. Molemmat pidätetyt kuuluivat aktiiviseen yazidien poliittiseen liikkeeseen.

Kuulusteluissa molempia painostettiin joko tunnustamaan olevansa kurdeja ja hylkäämään liikkeensä (YMPR) tai tunnustamaan olevansa terroristeja. Miehiä hakattiin nyrkein, kengin, lapioin ja kaapelein viiden tunnin jaksoissa.

Liikuntarajoitteiset

Usealla 'Iraqin ja Iranin välisen sodan veteraaneilla ei ole enää ollut kykyä uusia pyörätuolejaan tai jalkaproteesejaan. Sotaveteraanin eläke on yli neljä kertaa pienempi kuin kunnollinen pyörätuoli ja kiinalainen malli halvempi, mutta huonompi kuin 1980-luvulla saatu malli.

Toinen jalaton veteraani kuvailee nykytilannetta:

"Saddamin aikana, meillä oli veteraanien asioiden osasto, joka auttoi, mutta tänään sellaista toimistoa ei ole. Terveydenhuolto oli meille ilmaista ennen, mutta ei enää."

Jalkaproteeseja käyttävä veteraani käyttää samoja proteeseja, mitkä hän sai hallitukselta vuonna 1987, korjaillen niitä. Vuonna 1991 Persianlahden sodan seurauksena Saddam Husseinin hallinto joutui vähentämään etuja veteraaneille.

"Miksi maa, jolla on niin paljon rikkauksia, on niin heikko palvelemaan kyvyttömiä ihmisiä, etenkin niitä, jotka palvelevat 'Iraaqia sodassa?"

Vuonna 1991 maassa oli rekisteröityneenä 34 000 lääkäriä, vuonna 2008 enää 16 000. Vuosien 2003 ja 2008 aikana 2 200 lääkäriä oli kuollut vastarinnan tai rikollisten väkivaltaisuuksissa. Vielä useampi pakeni uhkaa ulkomaille. Kamppailua on huonon sähkönsaannin ja vedenjakelun lisäksi heikosti toimivan viemäröinnin, ilmastoinnin ja riittämättömän jätehuollon kanssa. Lisäksi välineistö on usein vanhaa ja heikosti huollettua ja toisinaan ei toimi moitteettomasti.

Muita sodan aiheuttamia seurauksia

Mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet koko maassa, mihin 'Iraqin hallitus rajaa budjetissaan alle prosentin koko maan terveydenhuoltoon tarkoitetusta määrärahasta, epäonnistuen perustamaan mielenterveyskeskuksia, asianmukaisia lääkäreitä sekä pätevää mielenterveydenhuollon seurantajärjestelmää.

Maassa on ainoastaan 100 psykologia koko 30 miljoonan väestöä kohti. Maan suurin valtiorahoitteinen ar-Rashadin sairaala raportoi ainoastaan kymmenen prosentin nousun mielenterveyspotilaissaan ja ylitäyttymisen johdosta ihmisiä täytyy käännyttää pois.

Nineveh

Lokakuun 2008 Mosulin hyökkäyksissä kuolee 40 kristittyä.

Keväällä 2009 Mosulin alueella 4 000 Yhdysvaltain ja 25 000 'Iraaqin turvallisuusjoukkojen "siivouksen" jälkeen Yhdysvallat vetäytyi Ninevehin maakunnan tukikohdistaan kesäkuun 30. 2009, jonka jälkeen seuraavina kuutena viikkona tapahtuneissa iskuissa kuoli yli 137 ihmistä ja haavoittui lähes 500 yazidiä, shabakia ja turkmeenia.

Heinäkuun 9. 2009 kaksi pommittajaa Tal Afarissa tappaa 45 ja haavoittaa 65. Isku tapahtui shi'alaisnaapurustossa, jossa pommittaja koputti poliisin terrorismintorjunnan tutkijan kotioveen varhain torstaiaamuna ja tutkijan avatessa oven, pommittaja laukaisi räjähteensä tappaen sekä miehen, vaimon ja lapset. Kun naapurit ja ohikulkijat kerääntyivät pällistelemään, kymmenen minuuttia räjähdyksen jälkeen väkijoukkoon hivuttautui toinen räjähteensä laukaiseva pommittaja. Edellisenä päivänä Mosulissa kaksi autopommia lähellä moskeijoita tappaa 12 ja haavoittaa 30. Samana päivänä Baghdaadissa neljä pommia tappaa yhdeksän ja haavoittaa 40.

Heinäkuun 12. 2009 asemiehet pommittavat seitsemää kirkkoa Baghdaadissa, tappaen neljä ja haavoittaen 18.

Heinäkuun 31. 2009 Viisi pommia 45 minuutin aikana viiteen shi'a-huseiniyyah'ään tappaa ainakin 29 ympäri Baghdaadia. Iskujen kohteena olivat Muqtada as-Sadrin seuraajat.

Elokuun 7. 2009 räjähteillä pakattu kuorma-auto räjähtää turkmeenishiiojen husseiniyyah'n ulkopuolella tappaen ainakin 37 ja haavoittaen 276 hautajaisväkeä.

Elokuun 11. 2009 kaksi rekkapommia tappaa 35 ja haavoittaa 110 sekä romahduttaa 30 taloa shabakkien al-Khaznah-kylässä.

Marraskuussa ja joulukuussa 2009 asemiehet pommittavat viittä kirkkoa ja raamattuliittoa Mosulissa tappaen seitsemän ja haavoittaen 40.

***

Maa Jou 21, 2015 1:21 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

OSA II

'Iraaqin Mujahidiinit II


Huduud al-Mujahidiin



    Millään tavalla monikansallisia joukkoja 'Iraaqissa tukeva ei ole suojeluoikeutta saava siviili, koska ovat yhteistyössä Yhdysvaltain ja sen koalition kanssa. Tähän kuuluvat tulkit, kuljettajat, rakennustyöläiset ulkomaiden hallituksista ja shi'oista, kurdeista ja kristityistä, koska nämä ryhmät ovat yleisesti tukeneet Saddam Husseinin hallituksen kaatanutta sotilasinvaasiota.

    Koska 'Iraaqin hallinto palvelee ulkomaalaismiehitystä, poliitikot, hallitusviranomaiset ja virkamiehet ovat myös kohteina. Länsimaalaiset yleensä ovat osa ulkomaiden läsnäoloa, siksi kohteina olvat ulkomaiden viranomaiset, diplomaatit, toimittajat ja avustustyöntekijät.

    Henkilöt, jotka millään tavalla tukevat monikansallisia joukkoja 'Iraaqissa eivät ole siviilejä heidän yhteistyössään Yhdysvaltojen ja sen koalition kanssa. Tähän kuuluvat 'iraaqilaiset työtä kääntäjinä, kuljettania, ulkomaalaisten hallitusten rakennuttajat ja rakentajat sekä shi'alaiset, kurdit ja kristityt, jotka kaikki yleisesti tukivat sotilaallista valloitusta Saddam Hussein hallituksen kaatamiseksi.

    Miehitystä tukeva 'iraaqilaishallitus, poliitikot, hallitusviranomaiset ja virkailijat ovat myös laillisia kohteita.

    Länsimaalaiset katsomaan myös osaksi miehittäjän läsnäoloa, täten ulkomaiden viranomaiset, diplomaatit, länsimaiden journalistit ja avustustyöntekijät ovat laillisia kohteita.

    Sodassa miehittäjän ajamiseksi ulos 'Iraaqista, päämäärä sanelee keinot.

    Sodassa maailman sotilaallista supervaltaa, vastarinta pienasein ja räjähtein on pakotettu kohdentumaan ei-sotilaallisiin, ns. "pehmeisiin" kohteisiin.

    Vastarintaa sitoo ainoastaan Islamilainen Shari'ah, ei kansainvälinen humanitaarinen laki.
    Yhdysvaltain johtama laiton hyökkäys 'Iraaqiin, kuten myöskin monikansallisten joukkojen sodankäynnin lakien rikkominen, poistaa vastarintaryhmiltä minkäänlaisen velvoitteen noudattaa kansainvälistä lakia.

    Hyökkäyksillä siviilejä vastaan painostetaan ulkomaisia hallituksia, ehkäistään 'iraaqilaisia tukemasta väliaikaishallintoa ja kostetaan vääryydet.

    Rangaistus yksilöille yhteistyöstä. Hyökkäyksillä 'iraaqilaisia tulkkeja, kuljettajia, rakennuttajia ja muita ulkomaisille hallituksille työskenteleviä vastaan rangaistaan heitä yhteistyöstä ja annetaan muille varoitus välttää kyseistä työtä.

    Rangaistus ryhmille yhteistyöstä tai pyrkimisestä poliittiseen valtaan. Hyökkäykset 'Iraaqin uskonnollisia ja etnisiä yhteisöjä vastaan -shi'at, kurdit ja kristityt- on kollektiivinen rangaistus yhteistyöstä ulkomaisten joukkojen kanssa ja erityisesti shioille ja kurdeille näiden vallankahmimisesta.

    Painostaa ulkomaisia hallituksia jättämään 'Iraaq. Ulkomaisten "siviilien" kiinniotot ja tappamiset seuraavat aina vaatimuksia kyseisen hallituksen vetäytymiseksi 'Iraaqista.

    Hyökkäyksillä 'iraaqilaisia poliitikkoja sekä hallitusviranomaisia vastaan annetaan viesti 'iraaqilaisille, miten osallistuminen uuteen hallitukseen riskialtistaa tappoon ja perheen hengenvaaraan.

    Pelon istuttaminen siviiliväestön sydämiin. Hyökkäyksillä taataan uutta hallitusta tukevia 'iraqilaisia menettämään uskonsa hallituksen kykyyn ja monikansallisiin joukkoihin turvaan takaajana.
    Resurssien siirto sotilastehtävistä. Hyökkäyksillä siviilejä ja siviilikohteita vastaan pakotetaan 'Iraaqilaishallitus ja monikansalliset joukot allokoimaan resurssit pois rakennushankkeiden, infrastruktuurin, humanitaaristen organisaatioiden ja muiden ns. "pehmeiden kohteiden" suojelemiseen.

    Hyökkäyksillä 'iraaqilaisia ja ulkomaisia jälleenrakennusalihankkijoita kohtaan, kuten myös öljyputkiin, sähköverkkoon ja vesivoimaloihin vähennetään maan jälleenrakennusta ja lähetetään viesti, että 'Iraaqin viranomaiset ovat kykenemättömiä turvaamaan kansan tarpeita. 'Iraaqin 18.4 miljardin dollarin jälleenrakennukseen tarkoitettujen budjetista 25 prosenttia menee turvallisuuteen.

    Ulkomaisten hallitusten tai monikansallisten joukkojen työntekijät ovat vihollisen liittolaisia. Kuka tahansa 'iraaqilainen tai ulkomaalainen yhteistyössä Yhdysvaltojen tai koalition kanssa, olkoon alihankkija, tulkki, kuljettaja tai siivooja katsotaan liittolaiseksi avustuksestaan joukoille menettäen siviilistatuksensa.


"Jokainen 'iraaqilainen tai ulkomaalainen, joka työskentelee koalitiolle on kohde. Ministerit, palkkamurhaajat, tulkit, liikemiehet, keittäjät tai sisäköt, yhteistyön tasolla ei ole mitään merkitystä. Sopimuksen allekirjoittaminen miehittäjän kanssa on kuolintodistuksesi allekirjoittaminen."


    'Iraaqin hallituksen viranomaiset palvelevat ulkomaisen miehityksen agentteina.

    Ulkomaisia joukkoja 'Iraaqin miehittämisessä tukemalla shi'at, kurdit ja kristityt ovat pettureita sekä vakoilijoita. Hyökkäykset shiioja, kurdeja tai kristittyjä siviilejä kohtaan on legitiimiä, sillä he tekivät yhteistyötä USA:n kanssa Saddam Husseinin vallastasyöksemiseksi ja 'Iraaqin miehittämiseksi. "Amerikkalaisjoukot ja niiden tiedustelujärjestelmät löysivät turvasataman ja piilopaikan apinoiden ja sikojen veljien joukosta 'Iraaqissa."

    Kaikki 'Iraaqissa olevat länsimaalaiset ovat osa ulkomaista miehitystä, huolimatta roolistaan olkoonkin rakennuttaja, journalisti tai humanitaarinen avustustyöntekijä, kaikki ulkomaalaiset ovat osana tai mahdollisesti osana ulkomaista miehitystä."Mujahid on velvoitettu ottamaan kiinni kuka tahansa 'Iraaqiin saapuva uskoton, työskennelköön rakennusurakoitsijalle tai muulle työnantajalle, sillä hän voisi olla soturi ja Mujahidilla on oikeus tappaa hänet tai ottaa vangiksi. Jokainen täällä työskentelevä ulkomaalainen pitää tappaa tai vangita." -Asadullah Prikaatit.

    Hyökkäykset kaikkiin kohteisiin, siviili-ja sotilaskohteiin on välttämätöntä ja sallittua päämäärän saavuttamiseksi: ulkomaisten miehittäjien ajaminen ulos 'Iraaqista. "Uskottomien tappaminen millä keinolla tahansa on monien oppineiden sallima, kuten Amalaatun Istishaadiyyah, vaikka tämä tarkoittaisi viattomien muslimien tappamista. Tästä laillisuudesta on yksimielisyys, joten älä turmele Jihadia. Muslimiveren vuodattaminen on sallittua suuremman fitnan Jihadin turmelemisen ehkäisemiseksi. Yhdysvaltain joukoille ihmiskilpinä toimivien muslimien tappaminen on Shari'ah'ssa sallittua ja on laillista ampua kaikkia uskottomia kaikilla hallussamme olevilla aseilla." -Abu Mus'ab az-Zarqawi.

    Yhdysvaltojen ja sen koalition liittolaiset ovat paremmin tuettuja ja varustettuja kuin vastarintaryhmät, ylivoimaisella teknologialla ja tulivoimalla, joten sellaista vihollista vastaan kaikki hyökkäyksen keinot ovat tarpeellisia, mukaanlukien hyökkäykset siviilejä ja muita "pehmeitä kohteita" vastaan.

    Koska vastapuolikaan ei kunnioita kansainvälistä lakia, ei vastarinnankaan ryhmiltä voi odottaa laillisuuden kunnioitusta. Yhdysvaltain hyökkäys 'Iraaqiin oli kansainvälisen lain loukkaamista, ja liiallisella voimankäytöllä invaasion aikana ja sen jälkeen on tappanut kymmeniä tuhansia 'iraaqilaisia siviilejä.
    Hyökkäykset siviilejä kohtaan ovat kosto rikoksista ja 'iraaqilaisjoukkojen tai kansainvälisten joukkojen laittomista hyökkäyksistä.


Eräät 'iraaqilaiset ja vastarintaryhmät väittävät hyökkäyksiä siviilejä kohtaan olevan ulkomaisten joukkojen työtä, erityisesti Israelin ja USA:n, yrityksenäään aiheuttaa kaaosta ja vauhdittaa shiioja sekä kurdeja uuden hallituksen tueksi. Maaliskuussa 2005 vaikutusvaltainen sunniryhmä, Muslimioppineiden yhdistys tuomitsi iskun shi'alaismoskeijaan ja sanoi ulkomaisten ainesten pakostakin sisältyvän mukaan.

"'Iraaqilaisia ei ole ohjelmoitu tappamaan, ei myöskään ääri-islamisteja. Me tunnemme heidät ja tiedämme, miten he ajattelevat", yhdistyksen puhemies sanoi. "Heillä ei ole sellaista ideologiaa, mikä sallisi heidän tappavan viattomia ihmisiä ilman uskonnollisia tai moraalisia kantoja."

al-Quds-lehden elokuun 3. 2005 artikkelin "U.S. 'Special Unit' Said in Iraq for 'Dirty Operations" mukaan "Yhdysvaltain lähettäneen erikoisyksikön suorittamaan salamurhia, sabotaasia ja satunnaisia pommituksia liitettyinä vastarintaan mustamaalatakseen heidän maineensa."

Raportteja Yhdysvaltain erikoisyksikön saapumisesta ['Iraaqiin] tehtävänään turmella 'Iraaqin vastarinnan imago.

Baghdad 3. 2005. Quds-lehti on saanut tietoonsa erikoislähteistä, että Yhdysvaltain erikoisyksikkö saapui 'Iraaqiin viikko sitten tehtävänään tehtävänään suorittaa 'likaisia' operaatioita, jotka yhdistettäisiin 'Iraaqin vastarintaan tarkoituksena sen mustamaalaaminen.

Erikoisyksikkö -koodinimeltään 'Nibbling Rats' saapui 'Iraaqiin lähes viikko sitten suorittamaan operaatioita, kuten salamurhia, sabotaasia valtion instansseihin ja satunnaisia pommituksia.

"al-Qa'idah fii Baladun Raafidayn julistaa kokonaisvaltaisen sodan raafidheja vastaan, missä tahansa 'Iraaqissa he ovatkin. Mikäli mikä tahansa uskonnollinen ryhmä tahtoo olla turvassa Mujahidiinien iskuilta, on sen sanouduttava irti Ja'farin hallituksesta tai sen rikoksista. Muuten se kärsii saman kohtalon kuin ristiretkeläiset."-Abu Mus'ab az-Zarqawi syyskuun 14.2005.

"Raafidhit ovat kurkkiva käärme, tukeva ja myrkyllinen skorpioni, vaaniva vihollinen ja tunkeutuva myrkky. Jos onnistumme vetämään heidät sisällissotaan, on mahdollista herättää huomaamattomat sunnit heidän tuntiessa välitöntä vaaraa ja tuhoisaa kuolemaa näiden sabiaanien käsissä." -Abu Mus'ab az-Zarqawi helmikuu 2004.

'Iraaqilaisperheet olivat ostoksilla valmistautuen iltarukouksiin Musayyibin Hussainiyyah'ssa heinäkuun 16. 2005, kun pommi räjähti. Pommittaja tuntemattomasta aseellisesta ryhmästä laukaisi räjähteensä kaasulla täytetyn rekan vieressä, aiheuttaen massivisen tulipallon, joka pyyhkii läpi torin ja ympäröivät kadut.

"Näin, miten liekit nielivät paniikissa juoksevat ihmiset. Lieskat ajoivat ihmisiä takaa ja söi heidät elävältä."

Syyskuun 20. 2003, tuntemattomat asemiehet ampuvat 'Aqila al-Hashimin, shi'alaisen Yhdysvaltain nimittämän sisäisen hallinnon jäsenen. Nainen kuoli viisi päivää myöhemmin. 'Aqila al-Hashimi valmisteli lähtöä New Yorkiin osana YK:n yleiskokouksen 'Iraaqin delegaatiota.

"Näin lava-auton ja Mercedeksen kaartavan paikalle juuri hänen ollessaan lähdössä Land Cruiserissaan henkivartijansa toisessa autossa. Lava-auton lavalla piilossa olleet asemiehet hyppäsivät alas ja aloittivat tulittamisen. Kun hänen autonsa yritti paeta, joku heitti kranaatin. Näin hänen veljensä, joka oli yksi hänen henkivartijoistaan, tulevan veren juostessa kasvoillaan huutaen: 'Sisareni, sisareni!'" -Silminnäkijä.

'Aqila al-Hashimin seuraaja oli toinen shi'alaisnainen Salama al-Khafaji. Tammikuun 16. 2004 'Iraaqin poliisiunivormuihin sonnustautuneet miehet hyökkäsivät Salama al-Khafajin autosaattueeseen Baghdadissa. Henkivartijat avaamalla tulen torjuivat hyökkäyksen. Toukokuun 27. 2004 tunnistamattomat hyökkääjät väijyvät hänen autosaattuettaan lähellä Baghdadin eteläosan al-Yusufiyyah'aa, tappaen henkivartijan ja vanhimman poikansa. Salama al-Khafaji ajoi al-Najafista Baghdadiin alkuillasta, kun neljä miestä punaisessa Opelissa saartoivat hänen kolmen auton saattueen. Opel kääntyi ympäri ja kiihdytti kohti. al-Khafajin kuljettaja kiihdytti pelastaakseen al-Khafajin.

"Näin Ahmadin auton suistuvan tieltä kanaaliin, mutta pölyn takia en nähnyt mitä tapahtui."

Maaliskuun 9. 2004 asemiehet avaavat tulen kohti Karbalan naisia kouluttavan Zainab al-Hawra'-keskuksen työntekijöitä kuljettanutta autoa kohti, tappaen 'iraaqilaisen Salwa Oumashin ja amerikkalaisen Fern Hollandin ja CPA:n amerikkalaisen lehdistövastaavan Bob Zangan. He olivat ajamassa Karbalasta Baghdaadiin asemiesten hyökätessä.

Maaliskuun 8. 2005, tuntemattomat asemiehet tappavat kolme prostitutioiduiksi syyttämäänsä naista shi'alaisessa Sadrin kaupunginosassa.

Tammikuun 12. 2005 asemiehet tappavat kaksi 'Ali as-Sistanin avustajaa Salman Pakissa ja Najafissa. Ansaar al-Islam suoritti Salman Pakin lihoiksi laiton.

Helmikuun 9. 2005, aseistetut miehet tappavat 'Abd al-Hussain Khaz'alin, Da'wa-poliittisen puolueen viranomaisen ja Basrah'n kaupungin neuvoston puhemiehen, paikallislehden päätoimittajan ja Yhdysvaltain tukeman al-Hurra-television journalistin. Silminnäkijät kertovat asemiesten kokoontuneen Khaz'alin ympärille tämän istuessa kolmivuotiaan poikansa Muhammadin kanssa lava-autossaan Basrah'ssa sijaitsevan kotinsa ulkopuolella, ampuen heitä ainakin kolmetoista kertaa. al-Hurra-kanava aloitti toimintansa alkuvuonna 2004 Yhdysvaltain hallituksen tuella yrityksenä "kilpailla" -eli siionistisesti aivopestä ja ajaa USA:n etuja- arabiankielisten uutiskanavien al-Jazeerah'n ja al-'Arabiyyah'n kanssa. Khaz'alin tappamisesta ilmoitti olevansa vastuussa Imam Hasan al-Basri-Prikaati, "likvidoineensa luopioagentin." Prikaati syytti Khaz'alin olevan "Badr-Prikaatin rikollinen petturi", SCIRI:n jäsen.

"Tapettu agentti ei tule olemaan viimeinen, mutta tämä on yksi agenttien likaisimmista mujahidiinien katkaisemista päistä".

Huhtikuun 27. 2005 asemiehet tappavat shi'alaisen parlamentin jäsenen Lamia 'Abid Khaduri as-Sagrin tämän avatessa kotiovensa Baghdadissa. Kahdesta salamurhayrityksestä jo selviytynyt oli juuri valittu parlamenttiin silloisen pääministerin Ayad 'Allawin listalta. Ansaar al-Jihad kidnappasi marraskuun 10. 2004 kolme Allawin sukulaista, joista kaksi naisia. Ryhmä vaati Abu Ghraibin mies-ja naisvankien vapauttamista ja Yhdysvaltain Fallujan operaation pysäyttämistä. Naiset vapautettiin neljä päivää myöhemmin ja mies viikkoa myöhemmin. 'Iraaqin al-Qa'idah kertoi vapauttaneensa vangit, koska heillä ei ollut mitään tekemistä hallituksen kanssa.

Toukokuun 15. 2005 asemiehet tappavat Ayat Allatin apulaisen Qassim al-Gharawin ja tämän veljen pojan ohiajavasta autosta Baghdadissa. Kaksi päivää myöhemmin ilmat päästetään pihalle Muwaffaq al-Hussainista.

Toukokuun 18. 2005 asemiehet tappavat Muhammad Tahir al-'Allaqin tämän ajaessaan Kutin kaupunkiin.

Kesäkuun 28. 2005 'Iraaqin al-Qa'idah'n autopommittaja tappaa shi'alaisen parlamentinjäsenen Dhari 'Ali al-Fayadhin, tämän pojan ja kaksi henkivartijaa näiden ajaessa Baghdadiin.

Iskut mediakohteisiin

Tammikuun 27. 2004, asemiehet tulittavat CNN-kanavan kahden auton saattuetta kohtaan tappaen 'iraaqilaisen kuljettajan ja tulkin. Autot olivat tulossa al-Hillasta (muinainen Babylon) kohti Baghdadia, kun heitä lähestyi ruosteenvärinen Opel takaa. Mies tulitti rynnäkkökiväärillä auton kattoikkunasta tappaen mainitut ja yhden luodin raastaessa CNN:n kameramiehen Scott McWhinnien päätä.

Maaliskuun 24. 2004, asemiehet ampuvat Time-lehdelle työskentelevän Omar Hashim Kamalin tämän ollessa autossaan matkalla työhön. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin.

Toukokuun 7. 2004 asemiehet tappavat Puolan valtiontelevision sotakirjeenvaihtajat. Heidän autonsa oli tulossa al-Latifiyyah'ssä sijaitsevasta puolalaistukikohdasta Baghdaadin eteläosasta, kun heidän takaansa tulleesta autosta mies avasi tulen heitä kohti. Auto kaarsi ympyrän ja pysähtyi, mutta tulittava auto kääntyi ja avasi tulen uudelleen. Puolalais-algerialainen kollega ja selvinnyt kuljettaja hyppäsivät ulos autosta yrittäen vetää puolalaistoimittajaa ulos, mutta heitä tulitettiin uudelleen.

Puolalla oli tuolloin 'Iraaqissa 2 400 vahvuinen joukko.

Toukokuun 27. 2004 vastarintataistelijat tappavat kaksi japanilaista freelanceria ja heidän 'iraaqilaisen tulkkinsa näiden palatessa as-Samawan kaupungissa sijaitsevalta japanilaisarmeijan tukikohdalta.

Toukokuun 29. 2004, asemiehet Baghdaadissa tappavat kaksi henkilöä 'iraaqilaisesta päivälehdestä as-Sabab al-Jadiidista. Lehden päätoimittaja Isma'il Zayirin kotiin saapui ryhmä miehiä poliisiautossa ja kahdella siviiliautolla ja häntä pyydettiin tulemaan poliisiasemalle. Palattuaan vaatteidensa vaihdosta hän näki kuljettajansa ja henkivartijansa kadonneen. Poliisi löysi miesten ruumiit myöhemmin samana päivänä toisaalta Baghdadista. Isma'il Zayir oli aikaisemmin ollut Yhdysvaltain hallituksen rahoittaman as-Sabab-lehden päätoimittaja.

Elokuun 20. 2004 italialainen Enzo Baldoni, italialaisen Diario-lehden freelanceri katoaa ajaessaan al-Najafissa, jossa Yhdysvaltain joukot taistelevat Muqtada as-Sadrin Mahdi-armeijan joukkoja vastaan. Elokuun 20. julkaistulla videolla 'Iraaqin Islamilainen armeija sanoo, ettei voi taata Baldonin turvallisuutta ellei Italia vedä 3 000 sotilaan joukkojaan 'Iraaqista 48 tunnin sisällä. Kaksi päivää myöhemmin videon näyttänyt uutiskanava al-Jazeera kertoi saaneensa kaksi valokuvaa, joissa Baldoni oli kuvattuna kuolleena. Kuvia ei näytetty kunnioitukseksi Baldonin perheelle.

Lokakuun 14. 2004 asemiehet autossa ampuvat kadulle al-Hurriya-kanavan toimittajan Dina Muhammad Hassanin. Kollega kertoi kolmen miehen saapuneen paikalle sinisellä Oldsmobilella ja avanneensa tulen toimittajaa kohti huutaen "liittolainen, liittolainen". al-Hurriya kuuluu PUK:lle, 'Iraaqin presidentin Jalal Talabanin puolueille. Toimittajan kerrotaan saaneen kolme varoituskirjettä työnsä lopettamiseksi.

Lokakuun 15. 2004 asemiehet Mosulissa tappavat European Press Agencylle työskentelevän valokuvaajan Karam Husseinin.

Lokakuun 24. 2004: Tuntemattomat asemiehet kidnappaavat 'iraaqilaistulkin ja ranskalaisen freelance-valokuvaajan. Viisi aseistettua miestä piti heitä vankeina viidestä kuuteen tuntiin Fallujah'n sementtitehtaalla teollisuusalueella.

"Emme yleensä tapa ihmisiä, jotka eivät ole tehneet mitään. Kohteinamme ovat ihmiset, jotka työskentelevät amerikkalaisille tai 'Iraaqin kansallisjoukoille".

Journalistit annettiin "Mujahidiinien konsultoivan neuvoston" johtajalle Abu Ahmedille, joka myös johti Jaish Muhammadia. Heidät vapautettiin vahingoittamattomina.

Lokakuun 30. 2004, autopommi al-'Arabiya-kanavan Baghdadin toimistolla tappaa seitsemän. Samassa rakennuksessa toimivat myös saudiomisteiset al-Akhbariya sekä Middle East Broadcasting (MBC). Ryhmä nimeltä Thawrat al-'Ishrin (1920 Vallankumousprikaati) otti vastuun, mutta myöhemmin ryhmän neljä jäsentä kiisti ryhmän osallisuuden. Sarayya ash-Shuhada al-Jihadiyya fil-'Iraaq kertoi olleensa iskun takana aseman "amerikkalaisten ja heidän liittolaistensa yhteistyöstä" takia.

"Rankaisemme jokaista, joka työskentelee näille uutistoimistoille ja kanaville yksi toisensa jälkeen tai kidnappaamme heidät ja teurastamme kuten lampaat, jos he ovat uskottomien amerikkalaisten miehittäjien puolella".

Helmikuun 20. 2005, naamioidut asemiehet Mosulissa kidnappaavat Ra'ida Muhammad Wazzanin, al-'Iraqiya-valtiontelevision uutisankkurin ja hänen kymmenvuotiaan poikansa. Poika vapautettiin kolme päivää myöhemmin, mutta Wazzanin ruumis löytyi parin päivän päästä Mosulin kadulta useasti päähän ammuttuna. Viikkoa ennen 'Iraaqin al-Qai'dah ampui kranaatteja uutiskanavan asemalle, haavoittaen kolmea teknikkoa, mutta Wazzanin murhan tekijöistä on epäselvyyttä.

Toukokuun 22. 2005 Muadh ibn Jabal-ryhmä vapauttaa kolme romanialaisjournalistia ja heidän 'iraaqilais-amerikkalaisen oppaansa lähes kahden kuukauden vankeuden jälkeen. Ryhmä oli vaatinut Romaniaa vetämään 800 vahvuisen joukkonsa 'Iraaqista, mutta Romanian hallitus kieltäytyi. Ryhmä kertoi vapauttaneensa vangit romanialaismuslimien sekä saudioppineen vetoomuksesta. Yhdysvallat epäilee oppaan olleen kidnappauksessa osallisena.

Kesäkuun 11. 2005 tuntemattomat vastarintataistelijat vapauttavat ranskalaisjournalisti Florence Aubenaisin Libération-lehdestä ja tämän 'iraaqilaistulkin 158 päivän jälkeen.

Kesäkuun 18. 2005, asemiehet haavoittavat al-Arabiya-kanavan Baghdadin kirjeenvaihtajaa Jawad Kazimia salamurhayrityksessä tämän lähtiessä baghdadilaisesta ravintolasta. Jund as-Sahabah fil-'Iraaq kertoi olleensa yrityksen takana al-'Arabiyan toimituspolitiikan ja Kazimin sunnivastaisuuden takia.

"Otamme vastuun pahan shi'an Jawad Kadhimin salamurhayrityksestä. al-'Arabiya-kanava on vahingoittanut sunneja 'Iraaqissa ja puhuu amerikkalaisten ja Ja'afarin hallituksen saastaisten shiiojen kielellä".

Kristityt

Ylistys Allahille, uskovien tukijalle, rauha ja siunaukset hänelle, joka lähetettiin miekan kanssa armoksi ihmisille. Joka uskoo häneen ja pitää hänen sunnansa saa Paratiisin ja joka kieltää hänet ja ajautuu pois hänen sunnastaan on ikuisesti kadotettu.

Oi muslimit, missä ikinä asuttekin...

Sota 'Iraaqissa ja Afganistanissa ovat epäilemättä jotain, mitä kaksi muslimia ei kiistäisi: vihamielinen ristiretkeläisten sota kohteenaan Islam ja muslimit, eikä Yhdysvallat ja sen liittolaiset pitkittäneet tai säästäneet vaivaansa taistellakseen Allahin uskontoa vastaan kaikella voimallaan ja Paavin siunauksella, jonka edessä Amerikan johtajat seisovat kuin orjat.

Oi yhteen Jumalaan uskovat...

Amerikka ei ainoastaan miehittänyt ja valloittanut Islamilaisia maita sotilaallisesta, vaan myös perustivat satoja kristillisiä järjestöjä, painattivat valheellisia kirjoja ja jakoivat niitä muslimien keskuuteen viedäkseen heidät uskonnostaan ja kristillistää heidät. Ristiretkeläiset ovat yksi kansa huolimatta erimielisyyksistään.

Amerikkalaisjoukot ja heidän tiedustelujärjestelmänsä ovat löytäneet turvasataman ja piilopaikan apinoiden ja sikojen veljien keskuudesta 'Iraaqissa.

Kaikkivaltias Allah on mahdollistanut meidät sunnuntaina elokuun 1. 2004 ottamaan kohteeksemme useita tuskallisia iskuja heidän luoliinsa, kierotuneisuuden ja korruption ja kristianisoimisen luolat. Kilvoittelevat veljenne onnistuivat räjäyttämään neljä autoa kohteinaan kirkot Karradassa, Baghdad al-Jadiidassa ja Dorassa, yhden mujahidiinien ryhmän iskiessä kirkkoihin Mosulissa.
Ilmoittaessamme samalla vastuustamme pommituksista kerromme teille, ristin ihmisille: palautukaa tajuihinne ja varokaa Allahin soturien olevan valmiina teitä varten. Tahdoitte ristiretkeä ja tässä ovat sen tulokset. Allah on suuri ja ylistys Allahille ja Hänen Lähettiläälleen."
-'Iraaqin suunnittelun ja seuraamisen komitean tiedotteesta, Jamadi al-Awwal 14, 1425 -Elokuun 1. 2004, iskuista kirkkoihin Baghdadissa ja Mosulissa.

Kuitenkin kolme päivää myöhemmin Mujahidiinien mediakeskus kiisti mujahidiinien tehneen iskut kirkkoihin Baghdaadissa ja Mosulissa:

"Jos mujahidiinit tahtoisivat ottaa nuo kirkot kohteikseen, he olisivat hävittäneet ne maan päältä eikä yksikään olisi selviytynyt hengissä."

Lausunnon olivat antaneet kolme ryhmää: Jihad-pataljoonat, Islamilaisen armeijan prikaatit ja Jihadin Shura-neuvosto.

Tammikuun 21. 2004 asemiehet hyökkäävät Yhdysvaltain armeijan Baghdadin tukikohdassa työskentelevien minibussiin al-Habbaniyyah'ää lähellä Fallujaa. Viisi kristittyä naista tapetaan. Yhdysvaltain prikaatikenraali Mark Kimmittin mukaan hyökkäyksen tarkoituksena oli "lähettää viesti ihmisille, että jos työskentelet koalitiolle...saat meiltä vahingoittavia vierailijoita."

Heinäkuun 7. 2004 Asemiehet ampuvat miehen nimeltä 23-vuotiaan Isho Nissan Markus ja tämän sisarentyttären 21-vuotiaan Ramziyyah'n, näiden ollessa töihin pesulaan Baghdadin presidentin palatsiin, joka oli USA:n joukkojen miehittämä. Tuntemattomat hyökkääjät hyökkäsivät heidän ja kolmen muun ollessa matkalla koteihinsa.

"Kun pääsin sinne, näin Ramziyyah'n. Veimme hänet al-Yarmukin sairaalaan. Hänellä oli seitsemän luotia selässään, vyötäisillään ja vasemmassa kädessään. Isho oli saanut kolme luotia päähänsä ja hän kuoli välittömästi, hänellä oli rinnassaan myös kaksi luodin tekemää ruhjetta. Ramziyyah oli yhä elossa löytäessäni hänet, mutta hän kuoli päästyämme sairaalaan." -Zakho, perheenjäsen.

Samana päivänä asemiehet ampuivat tappaen kuljettajan ja kolme assyrialaista kristittyä naista näiden ollessa kotimatkalla työpaikaltaan CPA:sta, Alice Aramayisin, Ayda Petros Bakuksen sekä Muna Jalal Karimin. Samassa kuussa 'Iraaqin Islamilainen armeija vangitsee filippiiniläisen rekkakuskin Angelo de la Cruzin, josta tehdyllä videolla mies on kolmen taistelijan edessä polvillaan, uhaten tappa hänet ellei Filippiinien hallitus vetäydy 'Iraaqista. Filippiiniläishallitus suostui heinäkuun 12. 2004 ja vanki vapautettiin.

Elokuun 31. 2004, neljä nuorta kristittyä naista ja kuljettaja ovat samalla autolla matkalla kotiin työstään siivoojina USA:n sotilastukikohdassa Mosulissa.

"Olimme ajamassa ja olimme juuri päässeet valoista Karaman poliisiaseman kohdalla kun auto tuli takaa ja osui meidän autoon kuljettajan puolelle. En muista millainen auto, mutta se oli maidonvärinen. Luulen heitä olleen kolme, kuljettaja ja kaksi miestä takana. Kuljettajamme pysähtyi katsomaan kuka meihin oli törmännyt. Sitten näimme heillä olevan aseet ja vaikka vaikka hän oli hidastanut hän sanoi: 'Päät matalaksi!' ja painoi kaasua. Hän kiihdytti ja toinen auto seurasi meitä, mutta heillä oli parempi auto ja saivat meidät kiinni ja ajoivat meidät kadun reunaan. He ampuivat koko ajan.

Menin matalaksi ja pysyin siellä kunnes ampuminen loppui. Sain autosta metallinpalasen selkääni. Kun nostin päätäni, näin kuljettajan liikkuvan ja hän kysyi tytöiltä, osuiko heihin. Hän piteli kylkeään koska häneen osui. Käännyimme ja näimme kolme tyttöä veren peitossa. Ainoastaan Tara sanoi 'Ou!' kivusta. Nousimme ulos autosta ja avasimme takaoven nähdäksemme voimmeko auttaa heitä. Tara oli oikealla takanani ja kysyin oliko hän loukkaantunut. Hän sanoi vain: 'Vie minut sairaalaan.' Yritimme pysäyttää joitain autoja auttamaan meitä ja viimein auto pysähtyi...Ennen kuin he ajoivat tiehensä he vetivät Taran ulos autosta, Hala nuokahti. Puolet hänestä oli autossa ja puolet ulkona. Oli selvää, että hän oli kuollut, koska häneen oli osunut päähän ja puolet hänen aivoistaan oli ulkona. Joten ohikulkija laittoi hänet makaamaan kadulle ja peitti hänet huivilla. Kutsuin Taghridia ja hän liikahti, joten ihmiset sanoivat hänen olleen vielä elossa."


Nainen ja kuljettaja veivät Taghridin ja Taran sairaalaan. Taghrid oli jo kuollut.

"Sairaalassa Tara vietiin röntgeniin. Kaksi hoitajaa olivat poissa ja siellä oli vain yksi jäljellä, joten hän pyysi minua auttamaan laittamaan Tara oikeaan asentoon röntgeniin. Siinä vaiheessa Tara vielä kykeni puhumaan. Hän sanoi: 'Auttakaa minua.' Vastasin: 'Yritä kestää, lääkärit ovat tulossa.' Hän lakkasi puhumasta...He olivat antaneet hänelle verta. Neljännellä painalluksella röntgen palasi. Hänellä oli luoti virtsatiessä. Oli sisäistä verenvuotoa. He sanoivat: 'Emme voi auttaa häntä.'"

"Kun yritin puhua poliisille, sanoin 'hyökkääjien olevan terroristeja', mutta he kertoivat minulle: 'Ei, vaan he ovat mujahidiineja.' Poliisi otti lausunnot ja yksi kysyi tylysti: 'Mikä sai hänet tähän sotkuun mukaan? Tiedätte, että Mujahidiinit eivät hyväksy [työskentelyä USA:lle]."


Syyskuun 2. 2004 vastarintataistelijat tappavat kaksi kristittyä veljestä epäiltynä työnteosta Yhdysvaltain armeijalle, Khalid ja Hani Boulos Tu'ma Sliwan. Heidät tapettiin autoonsa Mosulissa. Veljekset olivat ajaneet punaisen BMW:nsä ulos tallista kun arviolta viisitoista aseistettua miestä tukkivat heidän tiensä ja avaavat tulen automaattiaseilla. Perheenjäsenet menivät Mosulin Khazrajin alueen poliisiasemalle antaen nimiä heitä uhkailleista, mutta poliisi käski heitä menemään takaisin kotiin. Perheenjäsenten mukaan ongelmat alkoivat vuoden puolivälissä, jolloin vastarintataistelijat pidättivät mosulilaisen kristityn, jota he epäilivät tietojen antamisesta Yhdysvaltain armeijalle kapinallisten aktiviteeteista. Aseellinen ryhmä Salah ad-Diin al-Ayyubi pian levitteli videota Mosulin alueella nimeltään "Vakoilijat", missä kiinniotettu mies "tunnusti" olevansa tiedonantaja Yhdysvalloille. Videolla mies nimeää muitakin tiedonantajina, kuten viisi Sliwan perheen jäsentä, ennen teloittamistaan isolla veitsellä.

Kesäkuun 1. 2004 yksi Sliwan perheen veljeksistä oli kävelemässä kotiin kahvilasta neljän ystävän kanssa, kahden kristityn ja kahden muslimin, kun naamioituneet miehet avasivat tulen heitä kohti. Häntä oli uhkailtu aiemmin, luullen häntä työskentelystä Yhdysvaltain armeijalle. Seinälle oli ilmestynyt graffiti, missä kristittyjä vaadittiin tapettavaksi ja Salah ad-Diin al-Ayyubi-ryhmän videota oli Mosulissa laajalti saatavilla. Kuusi viikkoa myöhemmin sama mies joutui asemiesten ampumaksi, hänen mentyään ulos katsomaan.

Syyskuun 7. 2004 aseistetut miehet kaappaavat Simona Parin ja Simona Torrettan italialaisorganisaatiosta Un Ponte per Baghdad, kaksi 'iraaqilaishenkilökuntaan kuuluvaa Ra'ad al-'Alin ja Mahnaz Bassamin, jotka vapautetaan kolme viikkoa myöhemmin.

"Kun he tiesivät, ettemme olleet vakoilijoita, he kohtelivat meitä hyvin", kuului sitaatti The Times-lehdessä.

Syyskuun 29. 2004 tuntemattomat asemiehet tappavat kristillisen World Visionin Mosulin johtajan Muhammad Hushyar Dizayi'n tämän istuskellessa mosulilaisessa kahvilassa. World Vision lopetti toimintansa 'Iraaqissa marraskuussa 2004.

Marraskuun 9. 2004 Yhdysvaltain aloittaessa toisen suuroperaationsa Fallujah'ssa, kello 6:30 illalla autopommi räjähtää Pyhän Yrjön (sic!) kirkon lähellä eteläisessä Baghdadissa. Viisi minuuttia myöhemmin toinen autopommi räjähtää alle mailin etäisyydellä Pyhän Matteuksen kirkolla, tappaen kolme ja haavoittaen yli 25. Lähellä kirkkoja asunut kristitty kertoo:

"Olimme kotona ja kuulin räjähdyksen etäisyyden päästä. Menimme katolle katsomaan, mitä räjähti. [Toinen] räjähdys tuli ja pölyä tuli päällemme. Jotain haavoitti vasenta käsivarttani ja aloin vuotaa verta. Kaikki ikkunamme särkyivät, kuten myös etuovi."

Neljä tai viisi päivää myöhemmin mies ja hänen vaimonsa pakenivat pohjoisen kurdialueille.

Marraskuun 3. 2004, asemiehet tappavat roomalais-katolisen Caritas Iraqin työntekijän 'Ala Androusin, myös Baghdadin Dura'n kaupunginosassa toimivan Baby Wellin ohjaajan.

"Olimme opiskelemassa pihalla, kun kuulimme autonrenkaiden kirskunnan, aitauksen murskautumisen ja ammuskelua. [Sen takana tulleesta] autosta tulitettiin ja kaasutti pois. Ensimmäisessä autossa oli 'Ala ja hänen vaimonsa ja lapsensa istuivat takana. 'Ala haavoittui, mutta kuoli illalla. 'Alaa oli osunut leukaan ja se oli lentänyt tiehensä. Hänen vaimonsa pyörtyi shokista."

Caritas joutui sulkemaan Baby Wellin Dorassa.

Vuotta aiemmin marraskuun 12. 2003, pommittaja iskee italialaispoliisin päämajaan al-Nasiriyyah'ssa tappaen 18 italialaista ja yhdeksän 'iraaqilaista, haavoittaen yli 105. Pommi vaurioittaa Caritasin 'Iraaqin toimistoa ja vahingoittaa vakavasti Well Baby Centerin johtajaa.

Koalitiota auttavat

Fallujalainen mies kertoi saaneensa useamman varoituksen jättää työnsä Fallujan kaupungintalolla. Toukokuun 7. 2004 hänet kaapattiin matkallaan työhönsä:

"He sanoivat: 'Emmekö kertoneet olemaan työskentelemättä amerikkalaisille. Seuraamme kaikkea ja meillä on ihmisiä poliisissa ja muissa paikoissa. Emiiri on antanut fatwan määräten sinun tappamisen. Sinä söit, joit ja kättelit uskottomia, joten se tekee sinut uskottomaksi. Olet sika ja apina kuten hekin.' Sanoin katuvani. He sanoivat: 'Kun olemme tappaneet sinut, jos Jumala tahtoo antaa anteeksi, Hän voi.' Sanoin, että minulla on perhe ja he käskivät minun pitää suuni kiinni. He lähtivät ja tulivat viiden minuutin kuluttua: 'Emiiri tahtoo toteuttaa Islamin määräyksen, mutta pyysimme häntä antamaan sinulle uuden mahdollisuuden. Mutta sinun on lähdettävä 'Iraaqista, ei ainoastaan Fallujasta. Jos jäät, vaimosi ja lapsesi veri vuotaa myös.' Yksi heistä piti kivääriä päälläni ja hipelöi laukaisinta."

Vapaaksi pääsemisen jälkeen kapinalliset heittivät käsikranaatteja hänen kotiinsa polttaen sen maan tasalle. Hänen vaimonsa ja lapsensa muuttivat Fallujasta muualle ja mies lähti 'Iraaqista toiseen maahan.

'Ain Kawaan Mosulista paennut mies kertoi kesällä 2004 saaneensa tarjouksen Yhdysvaltain sotilailta huoltaa näiden ajoneuvoja. Hän korjasi kaksi Humveeta ja viikkoa myöhemmin tuntemattomat 'iraaqilaismiehet tulivat hänen luokseen:

"Kaksi miestä dishdashassa ja punaisissa huiveissa tulivat luokseni. He kysyivät teenkö työtä amerikkalaisille. Ellen lopettaisi he tappaisivat minut. Sanoin vain ansaitsevani elantoani. He sanoivat, että ellen lopeta minut tapetaan."

'Iraaqilaispoliitikot

Tammikuun 28. 2004 autopommi baghdadilaisen hotellin ulkopuolella kohteenaan työministeri Sami Azara al-Majun kuolee kolme.

Helmikuun 1. 2004 pommittajan iskussa kurdien poliittisten puolueiden Arbilin toimistoihin kuolee 99 ja haaavoittuu 246. Iskussa kuolevat Sami 'Abdul-Rahman, Kurdistanin Demokraattisen Puolueen apulaispääministeri, Arbilin maakunnan kuvernööri Akram Mantiq ja tämän apulainen Mahdi Khoshnaw sekä kaksitoista PUK:n Arbilin johtoportaan jäsentä.

Maaliskuun 28. 2004 asemiehet Mosulin al-Karaman alueella yrittävät salamurhata Nasrine Berwarin, kunnallistyön ministerin, yhden viidestä kurdiministeristä ja ainoan naisen Yhdysvaltain asettamassa 'Iraaqin hallituksessa. Hän onnistui paeta, mutta hänen kuljettajansa ja henkivartijansa saivat surmansa. Mosulin PUK:n poliittisen edustajan Sadi Ahmad Piren toimistoon hyökkää vastarintataistelijat tappaen kaksi vartijaa ja haavoittaen kahdeksaa. Heinäkuussa 2004 hänen autosaattueensa joutuu tienvarsipommin kohteeksi ja elokuussa autosaattue joutuu räjähteillä lastatun auton kohteeksi. Iskussa kuoli kaksi sivullista sekä henkivartija.

"Vaihdoin autoja ja he hyökkäsivät vanhaa autoa kohti itsemurhapommilla."

Toukokuun 17. 2004 at-Tawhiid wal-Jihadin autopommi Baghdadissa tappaa sisäasiainneuvoston johtajan 'Abd al-Zahra 'Uthman Muhammadin.

Toukokuun 22. 2004 autopommi tappaa apulaissisäminsteri 'Abdul-Jabbar Yusufin tämän kotiin ja viisi muuta. Kolmetoista haavoittuu.

Heinäkuun 14. 2004 az-Zarqawin ryhmä tappaa Ninevehin maakunnan kuvernöörin Usamah Kachmulan ja tämän kaksi henkivartijaa Mosulissa.

Heinäkuun 17. 2004 oikeusministeri Malik Duhan al-Hassan pakenee autopommittajaa Baghdadissa, viisi kuolee.

Elokuun 24. 2004 ympäristöministeri Miskat Mu'min ja opetusministeri Sami al-Muzaffar pakenevat pommittajalta, viisi muuta kuolee.

Syyskuun 1. 2004 'Iraaqin Islamilaisen armeijan hyökkäyksessä 'Iraaqin kansalliskongressin johtajan Ahmad Chalabin autosaattuetta vastaan tappaa kaksi hänen henkivartijaansa.

Syyskuun 7. 2004 Baghdadin kuvernööri 'Ali Radi al-Haidari pakenee salamurhayritystä, jossa kuolee kaksi siviiliä.

Marraskuun 1. 2004 Ansaar as-Sunnah tappaa Baghdadin apulaiskuvernöörin Hassan Kamil 'Abd al-Fattahin Doran korttelissa. Tammikuun 25. 2005 Ansaar as-Sunnah'n asemiehet tappavat 'Iraaqin tuomarien neuvoston sihteerin Qais Hashim al-Shamarin ja tämän pojan.

"Sankarit toteuttivat tarkasti suunnitellun ansan yhdelle uuden 'iraaqilaishallituksen uskottomuuden ja luopioiden symbolille, 'Iraaqin tuomarien johtajalle."

Marraskuun 20. 2004, vastarintataistelijat tappavat kunnallis-ja julkisministeriön neuvonantajan, naisoikeusaktivisti Amal al-Ma'amalchin, tämän sihteerin, henkivartijan ja kuljettajan. Hän oli myös mukana kahden huhtikuun 2003 jälkeen perustetussa naisasiayhdistyksessä. Vaikka ihmisoikeusjärjestöt ovat myöntäneet naisten aseman huonontuneen Saddam Husseinin ajoista, Amnestylla on silti valtavasti puolueellista pokkaa otsikoida raporttinsa nimellä "Iraq: Decades of Suffering. Now Women Deserve Better". Kyseessä on selvästi amerikkalaisen ulkopolitiikan valkopesu ja amerikkalaisten naiivi usko demokratiaan kaikkialla maailmassa.

Saman vuoden alkupuolella, sisäministeriön naisjäsen Raja Khuza'i onnistui kaatamaan parlamentissa siviilihenkilölain korvaamista "Shari'ah'lla" ajavan lakiesityksen. Hän sai sen jälkeen paljon tappouhkauksia.

Maaliskuussa 2004 asemiehet tulittavat kahta naisoikeusyhdistyksen perustanutta kuljettanutta autoa kohti tappaen molemmat.

Tammikuun 4. 2005 Baghdadin kuvernööri 'Ali Radi al-Haidari ja yksi henkivartija kuolee tuntemattomien asemiesten hyökätessä väijyttämällä pääkaupungissa.

Maaliskuun 8. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat kolme Sadr Cityssä kadunkulmassa seisonutta naista syyttäen näitä prostituutiosta. Sadr City on shi'alaisten asuttamaa aluetta.

Muslimin lihanleikkausveitsi ja länsimaalaisen kurkku

Amerikkalaisen liikemiehen Nicolas Bergin teloitus:

"Amerikkalaisten sotilaiden äideille ja vaimoille, kerromme teille että tarjosimme Yhdysvaltain hallitukselle mahdollisuutta vaihtaa tämä panttivanki Abu Ghraibin vankeihin, mutta he kieltäytyivät. Joten sanomme teille, että Abu Ghraibin muslimimiesten ja -naisten kunniallisuutta ei lunasteta paitsi verellä ja hengellä."

Syyskuun 14. 2004 Tawhiid wal-Jihad vangitsee kolme siviili-insinööriä Baghdadissa, Eugene Armstrongin, Jack Hensleyn ja Kenneth Bigleyn. Heidät uhattiin teloittaa ellei Yhdysvallat vapauta vangitsemiaan 'iraaqilaisnaisia. Aikaraja täyttyi ja kaikki kolme teloitettiin.

Syyskuun 20. 2004 julkaistulla videolla Armstrongin teloittamista ennen puhuja sanoo:

"Sinä, sisar iloitse. Allahin sotilaat ovat tulossa vapauttamaan sinut kahleistasi ja palauttamaan puhtautesi palauttamalla sinut äitisi ja isäsi luo. Ensimmäisen uskottoman kohtalona oli leikata häneltä pää silmienne ja korvienne edessä. Teillä 24:n tunnin tilaisuus. Noudattakaa vaatimuksiamme täysin ja vapauttakaa kaikki musliminaiset, muuten toisen pää seuraa tätä".

Tämän jälkeen puhuja tarttui panttivankiin ja leikkasi kurkun auki.

Vuorokautta myöhemmin Tawhiid wal-Jihad ilmoitti tappaneensa toisenkin amerikkalaisen Jack Hensleyn. Brittiläinen Kenneth Bigley teloitettiin kolme viikkoa myöhemmin.

Heinäkuun 2. 2005 'Iraaqin al-Qa'idah tappaa Egyptin 'Iraaqin lähettilään Ihab ash-Sharifin, tämän maan liittolaisuudesta juutalaisille ja kristityille. Heinäkuun 21. 2005 'Iraaqin al-Qa'idah kidnappaa kaksi algerialaisdiplomaattia, jotka teloitettiin kuusi päivää myöhemmin, näiden maan sidoksista Yhdysvaltoihin ja oman maansa Mujahidiinien tappamisesta:

"Emmekö varoittaneet teitä, Allahin viholliset, olemasta lojaaleja juutalaisille ja kristityille ja olemaan seisomatta Amerikan rinnalla ja tekemästä sen suunnitelmia?"

Kesäkuun 24. 2004, autopommi räjähtää Arbilissa kohteenaan Kurdistanin kulttuuriministeri Mahmud Muhammad. Ministeri haavoittuu lievästi, tappaa kadun toisella puolella olevan autokorjaamon omistajan ja haavoittaen 17 muuta.

Syyskuun 9. 2004 Khalid Anwar Ibrahim Mustafa Khoshnaw lähti ulos poikansa kanssa ostamaan aamiaista al-Karaman alueelle Mosulissa. Poika palasi kotiin yksin. Kaksi päivää myöhemmin Khoshnawin päätön ruumis löytyi kadulta vasen käsi myös irrotettuna.

"Hän meni ulos ostamaan aamiaista, hieman myöhemmin poika tuli takaisin ja sanoi, että 'isäni on tapettu.' Menin paikalle ja näin auton olevan tulessa. Palokunta ja poliisi yrittivät sammuttaa autoa. Poliisi kertoi Khalidin viedyn pois."

Syyskuun 19. 2004 Ansaar as-Sunnah julisti ottaneensa kiinni ja tappaneensa kolme Kurdistanin Demokraattisen Puolueen jäsentä ja videoineensa heidän teloituksensa.

"Mupetti-kurdilaiset ryhmät...ovat valanneet yhteistyötä ristiretkeläisten kanssa ja jatkavat taistelua Islamia ja sen ihmisiä kohtaan."

'Iraaqin viranomaiset

Maaliskuun 1. 2005 hengestään pääsee Barawiz Mahmoud, 'Iraaqin erikoistuomioistuimelle työskentelevä tuomari ja tämän poika näiden lähtiessä kotoaan Baghdadissa.

Toukokuun 8. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat kuljetusministeriön virkamiehen Zoba Yassin ja tämän kuljettajan Baghdadissa.

Toukokuun 14. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat Jassim Muhammad Ghanin, ulkoministeriön ohjaajan kotinsa ulkopuolella.

Toukokuun 18. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat Salah Niyazin, nuoriso-ja urheiluministeriön viranomaisen.

Heinäkuun 10. 2005 kymmenen Nur-sairaalasta viedyt kymmenen miestä tungettiin poliisiautoon, jossa he tukehtuivat kuoliaiksi. Badr-kommandot olivat kiduttaneet miehiä sähköshokeilla.


Heinäkuun 19. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat Mijbil Shaikh 'Issan, perustuslakivaliokunnan edustajan, komitean neuvonantajan Dahman al-Jaburin ja näiden kuljettajan.

Demokratia, Shirk al-Haakimiyyah

Joulukuun 26. 2004 asemiehet tappavat kommunistipuolueen johtajan Sa'di 'Abd al-Jabbar al-Bayatin Baghdadin eteläpuolella. Kymmenen päivää myöhemmin tammikuun 5. 2005 asemiehet tappavat Hadi Salehin, toisen kommunistipuolueen johtajan. Tammikuun 17. asemiehet tappavat vaaliehdokas Shakir Jabir Sahlan, perustuslaillisen monarkia liikkeestä, seuraavana päivänä asemiehet tappavat kaksi 'Iraaqin kansallisen sovinnon ehdokasta Riad 'Alin ja 'Ala Hamidin.

Tammikuun 30. 2005 vaalien aikana useat taistelevat ryhmät varoittivat 'iraaqilaisia olemaan äänestämättä jakamalla lehtisiä, joissa sanottiin: "Jokainen vaalijono, tuhon ja kuoleman jono."

"Äänestäjien on tiedettävä, että vaikka he eivät osallistuisi vaaleihin (vaan tulisivat vaalipaikalle), he eivät pakene Mujahidiinien käsistä, myös vaalien jälkeen."
-Ansaar as-Sunnah.

"Kantamme on selvä -he ovat kaikki vakoojia, pettureita ja agentteja amerikkalaisille." -Jaysh Muhammadin puhemies.

Joulukuun 19. 2004 asemiehet kiskovat viisi vaalityöntekijää autostaan ulos Baghdadin Haifa-kadulla ja ampuvat heistä kuoliaiksi kolme.

Äänestysrekisteröintilomakkeita Baghdadissa jakanut asukas sai postissa kirjeen, jossa luki:

"Miekka on tullut hyvin lähelle kaulaasi. Jätä kaikki vaaleihin liittyvä työ ja olet turvassa."

Ulkomaalaisia teuraspenkille

Heinäkuun 21. 2005, 'Iraaqin al-Qa'idah teloittaa kaksi algerialaista diplomaattia 'Ali Belaroussin ja Azzedine Belkadin kuusi päivää kiinniottamisensa jälkeen:

"'Iraaqin al-Qa'idah'n tuomioistuin on tuominnut kuolemaan Algerian luopiohallituksen diplomaatit."

'Iraaqin poliisi-ja armeijarekrytointi

"Sunnien täytyy estää poikiaan tekemästä yhteistyötä uskottomien ristiretkeläisten kanssa. Sallimalla sunnien liittyä tyrannimaiseen armeijaan saa Jihadin menettämään merkityksensä." -al-Qa'idah fii al-Baladun Rafidainin Mosulissa jakelemasta lehtisestä, huhtikuun 9. 2005.

Helmikuun 10. 2004 pommittaja räjäyttää punaisen lava-kuormurin al-Iskandariyyah'n poliisiaseman ulkopuolella tappaen 50 värväytyjää ja sivullisia. Pommi repii poliisiaseman edustan, poraa maahan suuren kraaterin ja heittää ruuminosia läpi kadun. Pommi räjähti aamulla kello 8.30 aikaan alueella, jolla sijatsi poliisiasema, paikallishallinto ja pormestarin toimisto. Paikka oli täpötäynnä poliisiin värväytyviä.

"Näimme ruumiita kärventyneen ja revenneen kappaleiksi. Löysimme lihansuikaleita myös katolta. Löysimme ruumiinosia, joista ei enää tiennyt kenelle ne kuuluivat. Oli myös siivuja naisista."

Seuraavana päivänä pommittaja autossa laukaisee räjähteensä keskellä suurta joukkoa 'iraaqilaisia odottamassa armeijan värväystoimiston ulkopuolella Baghdadin eteläpuolella, tappaen 36-47 värväytyjää.

"Näin valkoisen Oldsmobilen lähestyvän hitaasti. Se ajoi ihmisten päälle ja räjähti", kertoo iskussa haavoittunut armeijan upseeri, lasaretin petiltä. "Lensin ilmaan ja näin tulta ja ruumiin osia kaikkialla ympärilläni."

Heinäkuun 28. 2004 autopommi Ba'qubassa tappaa 68. Kohteena oli sadat miehet rekrytoitumassa poliiseiksi aseman ulkopuolella, mutta isku tuhosi myös ympäröiviä kauppoja, asuntoja ja minibussin.

"Näin savua, ihmisten juoksentelevan ympäriinsä, sirpaleiden ja lihanpalojen putoilevan. En tiedä ketä syyttää, koska kukaan muslimi eikä 'iraaqilainen tekisi moista", kertoo ba'qubalainen kauppias.
Maaliskuun 22. 2004 brittisotilaat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi Basrah'ssa, missä työttömäksi jääneet 'iraaqilaiset pitivät mielenosoitusta myöskin aikaisemmin päivällä Gazassa tapahtunutta Hamasin perustajan Ahmed Yassinin salamurhaa vastaan.

Lokakuun 9. 2004, asemiehet hyökkäävät 17 yhdysvaltalaisrekan polttoainesaattueeseen lähellä Abu Ghraibia ja ottavat vangeiksi kaksi Yhdysvaltain armeijan palvelusmiestä ja seitsemän työntekijää. Toinen sotilaista ja neljä työntekijää löytyy myöhemmin ilman pihalla. Toinen sotilas teloitettiin kesäkuuhun 28. mennessä. Ryhmää ei tunnistettu.
Lokakuun 23. 2004 'Iraaqin al-Qa'idah teloittaa 64 'iraaqilaissotilasta ja kolme kuljettajaa. Vastarintataistelijat olivat pukeutuneet 'iraaqilaispoliiseiksi pysäyttäen tarkastuspisteelleen kolme Yhdysvaltain kouluttamaa sotilasta kuljettamaa bussia lähellä Iranin rajaa. Sotilaat käskettiin ulos bussista, makaamaan maahan riviin ja systemaattisesti ammuttiin takaa.

"Mujahidiinit tappoivat heidät kaikki, varastivat kaksi ajoneuvoa ja näiden juuri mestareiltaan saamansa palkat".

Lokakuun 26. 2004, Ansaar as-Sunnah kidnappaa yksitoista 'iraaqilaissotilasta ja teloittaa kaksi päivää myöhemmin, yhden teurastamalla ja yksitoista teloittamalla.

Marraskuun 20. 2004 läheltä Mosulia löydetään yhdeksän 'iraaqilaissotilaan teloitetut ruumiit. 'Iraaqin al-Qa'idah kertoi tappaneensa 17 'Iraaqin turvallisuusjoukkojen jäsentä Mosulissa.

Tammikuun 1. 2005 'Iraaqin al-Qa'idah teloittaa Ramadissa viisi 'iraaqilaissotilasta.

Tammikuun 23. 2005 Ansaar as-Sunnah teloittaa 'iraaqilaiseversti 'Abd al-Jabbar 'Ali 'Abdullahin.

Helmikuun 2. 2005 asemiehet Kirkukissa pysäyttävät 'iraaqilaissotilaita kuljettavan bussin ja teloittavat neljästätoista sotilaasta kaksitoista. Tekijät ilmoittivat olevansa ryhmä nimeltä "Takfir wal-Hijrah" (Ilmeisesti eri ryhmä kuin egyptiläinen 1960-luvun khawaarij-ryhmä. -mzlm).

Huhtikuun 20. 2005 Hadithan kaupungin stadionilta löytyy 19 teloitetun 'iraaqilaissotilaan ruumiit.

Helmikuun 28. 2005 autopommin räjähdys al-Hillassa tappaa ainakin 125 ja haavoittaa 130 terveyskeskuksen terveystodistusta poliisi-ja armeijatehtäviin jonottavaa.

"Seison ovensuussa kun näin auton tulevan kovaa tietä alas klinikkaa vastapäätä. Yhtäkkiä lasia ja sirpaleita alkoi putoilla alas päähäni. Kun pääsin ulkopuolelle en voinut uskoa: kuolleita oli joka puolella, verta seinillä ja kadulla", kertoo terveysklinikan vartija.

'Iraaqin Jihadin al-Qa'idah ilmoitti seuraavana päivänä tekijäksi:

"Leijona shuhada-prikaatistamme tunkeutui luopioiden kokoontumiseen poliisin ja kansallisen vartioinnin rekisteröintikeskuksen eteen, räjäyttäen lastatun autonsa tappaen 125 luopiota. Luopioiden verenvuodatuksen syy oli amerikkalaisten auttaminen. He ovat myyneet uskontonsa ja kunniansa."

Maaliskuun 4. 2005 pommittaja laukaisee räjähteensä kurdimiesten ryhmässä odottamassa värväystä poliisiin Arbilissa tappaen 46 ja haavoittaen arviolta 150. Ansaar as-Sunna ilmoittautui iskun tekijäksi.

Kesäkuun 25. 2005 tuntemattomat asemiehet hyökkäävät poliisi-ja armeijahenkilökuntaa vastaan tappaen ainakin 38. Ensimmäisenä autopommittaja tappaa poliisin tarkastuspisteellä viisi poliisia. Seuraavana päivänä autopommittaja tappaa kymmenen poliisia ja kaksi siviiliä Bab al-Tubin poliisiaseman edustalla. Kolmas autopommittaja tappaa 15 armeijatukikohdan työntekijää al-Kasikissa ja saman päivän iltapäivällä pommittaja räjäyttää itsensä poliisiasemalla Mosulissa tappaen neljä poliisia.

Syyskuun 14. pommittaja ajaa autonsa suoraan poliisibussia kohti Dorassa tappaen 15 poliisia ja viisi siviiliä. Neljä tuntia myöhemmin kaksi pommittajaa tappavat yhdeksän poliisia lisää.


Joulukuun 17. 2004 kolmea länsimaalaista kuljettaneeseen autoon kohdistetussa asemiesten hyökkäyksessä tapetaan sekä länsimaalaiset että heidän 'iraaqilainen kuljettajansa Mosulissa. Yhdeltä uhrilta leikataan pää irti.

Tammikuun 6. 2008 shi'alaisessa Karradan kaupunginosassa Baghdaadissa juhlitaan "armeijapäivää" ja asukkaiden työntäessä kukkia sotilaiden aseiden piippuun pommittaja iskee. Kaksi 'iraaqilaissotilasta ehtii heittäytyä pommittajan päälle, mutta pommittaja onnistuu laukaisemaan pommivyönsä. Iskussa kuoli kaksi sotilasta ja yhdeksän "siviiliä."

Lokakuussa 2008 CIA:n ja USA:n erikoisoperaation joukot toteuttivat helikopterein sarjan hyökkäyksiä 'Iraaqin rajalta itäiseen Syyriaan. Iskuissa kuoli Abu Ghadiyyah, al-Qa'idah'n logistiikkajohtaja, jonka väitettiin salakuljettajan aseita, rahaa ja ulkomaisia taistelijoita Syyriasta 'Iraaqiin. Kiinnostavinta on se, että Syyria on sallinut ilmatilansa vieraan vallan helikopterit pommittamaan omaa maataan. Mitä se kertoo Syyrian "Uuden maailmanjärjestyksen vastustamisesta?"

Iskut humanitaarisiin organisaatioihin ja YK:hon

"Missä oli Yhdistyneet Kansakunnat, kun Yhdysvallat ja Britannia julistivat sodan 'Iraaqille ja tappoivat 'iraaqilaisia lapsia, vanhuksia ja naisia? Mitä taasen tulee sen työhön 'Iraaqin auttamiseksi, kaiken se maksaa kuukausipalkassaan työntekijöilleen meidän öljystämme." -Muhammadin toisen armeijan aseistautuneet vartijat, Ramadin osasto tiedotteessaan iskun YK:n 'Iraaqin päämajaan jälkeen elokuun 21. 2003.

"Ei ole olemassa mitään todellista Yhdistyneitä Kansakuntia...Se on vain organisaatio täysin Yhdysvaltojen kontrolloimana ja sen päätökset aina palvelevat Yhdysvaltain tarkoituksia." -Jaysh Muhammadin puhemies toukokuussa 2004.

"YK:n pommittaminen on opetus Yhdysvalloille, yhteistyössä kriminaali Saddam Husseinin kanssa, päämajan ollessa YK:n pääkeskus 'iraaqilaisten nälkäännäännyttämiseksi kahdentoista vuoden ajan." -Abu Hafs al-Masrin prikaati lausunnossaan elokuun 25. 2004.

Kaikki yllämainitut ryhmät väittivät olevansa vastuussa YK:n elokuun 19. 2003 pommituksesta, väite Abu Mus'ab az-Zarqawin Jama'at at-Tawhiid wal-Jihadin osallisuudesta on väittänyt ainoastaan Yhdysvaltain valtioneuvosto, ilman todisteita. Tammikuun 15. 2005 'Iraaqin viranomaiset kertoivat pidättäneensä Sami Muhammad 'Ali Sa'id al-Jaafin, tunnettu nimellä Abu 'Umar al-Kurdi, jonka väitetään olevan al-Qa'idah'n luutnantti. 'Iraaqin hallituksen lausunnon mukaan al-Jaaf tunnusti valmistaneensa kolmekymmentäkaksi autopommia, yhden myös YK:n iskuun.

Elokuun 19. hyökkäys sekä syyskuun 22. 2003 YK:n turvavartijan tappanut hyökkäys Canal Hotellin edustalla vaikeuttivat YK:n työtä 'Iraaqissa. Avustusosasto UNAMI (United Nations Assistance Mission for Iraq) siirtyi Jordaniaan ja kansainvälinen henkilökunta rajattiin Vihreälle alueelle. Baghdadin toimiston 256 työntekijästä yli 200 oli turvallisuustyöntekijöitä. Marraskuuhun 2003 mennessä kansainvälinen henkilökunta vetäytyi Baghdadista.

Lokakuun 27. 2003 räjähteillä lastattu auto räjähtää Kansainvälisen punaisen ristin (ICRC) Baghdadin päämajalla tappaen 12.

"Istuimme ICRC:n rakennuksessa ja näin, miten autopommittaja saapui. Tiedät, mitä tapahtuu. Olin yllättynyt, että suuri ajoneuvo voi tulla niin lähelle. Mies nimeltä 'Umar oli vastaanotossa ja ampui autoa kohti. Silloin se räjähti. Näin ruumiinpalasia seinällä. Voit kuvitella, miten näet ruumiin yltä päältä veressä ja osia siitä on tarttunut seinään ja lattia on veren peitossa."

Isku vähensi ICRC:n toimintaa, sen joutuessa vähentämään henkilökuntaansa 'Iraaqissa.

Kansainvälisen punaisen ristin (ICRC) tietoliikenteen teknikko Nadisha Yasassri Runmuthu ammuttiin Hillassa heinäkuun 22. 2003, jossa hänen kuljettajansa haavoittui vakavasti. Tammikuun 13. 2005 ICRC:n kuljettaja katosi lähellä Abu Ghraibia ja hänen ruumiinsa löydettiin seuraavana päivänä.

Muut

Lokakuun 19. 2004 aseistetut miehet kidnappaavat 'Iraaqissa vuodesta 1979 alkaen työskennelleen brittiläisen CARE:n maajohtajan Margaret Hassanin kello 7:30 aamulla, tämän ollessa autokuljetuksella matkalla töihin. Myöhemmin al-Jazeerah-kanavalla esitetyllä videolla järkyttyneen oloinen Margaret Hassan kehottaa brittijoukkoja vetäytymään ja kaikkien 'iraaqilaisnaisvankien vapauttamista.

Marraskuun 5. 2004 'Iraaqin al-Qa'idah lausunnossaan vaati Margaret Hassanin vapauttamista, mikäli "todistetaan että hän ei ole agentti:"

"Mikäli tämä panttivanki luovutetaan meille, vapautamme hänet välittömästi, ellei hän todistettavasti ole juonitellut muslimeita vastaan."

Marraskuun 16. 2004 CARE julisti uskovansa Margaret Hassanin kuolleen.

CARE ilmoitti lopettavansa toimintansa 'Iraaqissa ja siirtyvänsä Jordanian pääkaupunkiin 'Ammaniin lokakuun 28. 2004.

Professorit ja älymystö

Marraskuussa 2003 tuntemattomat miehet salamurhaavat Asa'ad ash-Sharidan, insinöörikoulun dekaanin Basrah'ssa. Kaksi kuukautta myöhemmin hyökkääjät puukottavat kuoliaaksi Basrah'n teknisen koulun opettajan Muhammad Qasimin

Tammikuun 19. 2004, kahdeksan naamioitunutta asemiestä pysäyttyävät 'Abd al-Latiif al-Mayah'n, ihmisoikeusjuristin ja poliittisen tieteen professorin. Hänet kiskaistiin kadulle ja ammuttiin henkivartijansa ja toisen yliopisto-opettajan edessä.

Kesäkuun 22. 2004, tuntemattomat asemiehet tappavat Mosulin yliopiston dekaanin Laila 'Abdullah Sa'adin ja tämän aviomiehen Munir al-Khairun. Molemmilta oli leikattu kurkut auki.

Kesäkuun 19. 2005 tuntemattomat asemiehet tappavat Sattar Sabbar al-Khazrajin moottoripyörän selästä ampumalla tämän talon eteen.

Elokuun 27. 2005, tuntemattomat asemiehet tappavat al-Mustansiriyyan yliopiston taideosaston professorin Zaki al-Anin ja koulutuslukion Hashim 'Abd al-Amirin yliopiston sisäänkäynnin kohdalla. Kahta päivää aikaisemmin talouslukion professori Samir Yalda kidnapattiin ja ruumiis löytyi samana päivänä.

***

Maa Jou 21, 2015 1:23 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Kohti Khilaafaa

"...Ja maa tulee olemaan täytetty oikeudenmukaisuudella, kuten se oli täytetty sorrolla." - Profeetta Muhammad (S)

Abu Mus'ab az-Zarqawi

"Kautta Allahin, da'wah ei ole koskaan ollut ruusuinen tie. Da'wah'n hinta on raskas. Ja hinta periaatteiden tuomisesta todellisuuden maahan on paljon revenneistä raajoista ja verestä. Eikä aamunkoiton valoa tähän pimeyteen sytytä kukaan paitsi mujahidiinit ja marttyyrit."

"Kipinä on sytytetty täällä 'Iraaqissa, sen kuumuus jatkaa kuumenemistaan -Allahin luvalla- kunnes se polttaa ristiretkeläisarmeijaa Dabiqissa."


Abu Mus'ab az-Zarqawi oppi kokemastaan Afganistanissa ja muualla, että Khilafah'ää ei perusteta paitsi Koraaniin ja Sunnah'aan palaavan Jama'ah'n kautta, Salafien ymmärryksellä ja murji'ah'n ja khawaarijien äärimmäisyydestä vapaana.

Koska tuolloin ei ollut maan päällä turvapaikkaa mujahidiineille, ideaali paikka hijrah'lle oli paikka, jossa he voivat toimia ilman vahvan poliisivaltion uhkaa. Abu Mus'abin tapauksessa, hän valitsi Afganistanin ja myöhemmin Kurdistanin tukikohdakseen perustaakseen Jama'atut-Tawhiid wal-Jihadin.

Abu Mus'ab toimeenpani strategian ja vaaditut keinot saavuttaakseen päämääräksi Khilafah'n ilman kiirehtimistä. Hän pyrki luomaan niin paljon Shari'ah'n sallimaa kaaosta kuin mahdollista käyttäen hyökkäyksiä, joista käytettiin nimeä "haavoittaminen" keskittyen aiheuttamaan viholliselle kuolemaa, haavoituksia ja vahinkoa.

Kaaoksella hän pyrki estämään mitä tahansa taghuut-hallitusta koskaan saavuttamasta vakautta, joka mahdollistaisi sille samanlaisen aseman kuin on ollut tawaghiitien hallitsemissa muslimimaissa jo vuosikymmeniä. Moinen asema -koostuen vahvasta tiedustelu-ja turvallisuustoiminnasta- auttoi tawaghiitteja murskaamaan minkä tahansa Islamilaisen liikehdinnän, joka vain koetti hieman nostaa päätään ja kuiskata uskoaan.

Aiheuttaakseen maksimaalista kaaosta, Shaykh keskittyi tehokkaimpiin mujahidiinien käytettävissä oleviin kaaosta aiheuttaviin aseisiin -autopommeihin, IED:ihin ja istishadiyeihin [itsensä uhraaviin pommittajiin]. Hän määräsi hyökkäysoperaatioita ["nikayah"] kymmenittäin päivässä kymmenille alueille, kohteenaan ja tappaen satoja poliisijoukkojen ja raafidhien luopioita.

Sen lisäksi hän pyrki pakottamaan jokaisen 'Iraaqissa läsnäolevan luopioryhmän kokonaisvaltaiseen sotaan Ahlus-Sunnah'aa vastaan, joten hän otti kohteekseen 'Iraaqin luopiojoukot (armeija, poliisi ja tiedustelu), raafidhat (shi'a-torit, -temppelit ja militiat) sekä kurdisekulaarit (Barzanin ja Talabanin liittolaiset). Hän uhkasi sodalla jokaista sunniheimoa tai puoluetta, joka tukisi ristiretkeläisiä.

Kun eräät niinsanotut "islamistit" liittyivät demokraattiseen prosessiin -piittaamatta sen käsittävän selkeästi isoa shirkiä- hän julisti virallisesti sodan heitä vastaan.

Käyttämällä maksimaaliseen kaaokseen johtavia metodeja ja kohdistamalla kaikkiin eri taustojen luopioihin, mujahidiinit kykenivät pitämään 'Iraaqin jatkuvassa epävakaudessa ja sodassa, sallimatta millekään luopioryhmälle ainoatakaan turvallisuuden hetkeä. Tämä samanaikaisesti kuin päivittäiset operaatiot ristiretkeläisjoukkoja vastaan 'Iraaqissa, joiden tavoite oli pystyttää heille lojaali luopiomupettihallitus.

Ilmeisesti heidän operaationsa eivät milloinkaan kohdustuneet sunnien julkisiin paikkoihin ja kokoontumisiin -toisin kuin ristiretkeläisten ja luopioiden mediat väittävät. Nuo rikokset suorittivat raafidhi-joukot kostaakseen Ahlus-Sunnah'lle sekä ristiretkeläisten palkkasotilaat mustatakseen mujahidiinien imagon.

Shaykh Abu Mus'ab suunnitteli myöhemmin toimeenpantavaksi laajemman mitan monimutkaisia hyökkäyksiä, joihin viitattiin toisinaan nimellä "tamkin", mikä tarkoitti tien tasoittamista isomman aluevaltauksen julistamiseksi. Kaikki tämä johti minkä tahansa hallinnon astettaiseen romahtamiseen alueella, mihin ristiretkeläiset viittasivat "sunnikolmiona".

Romahduksen seurauksena mujahidiinit nopeasti täyttivät valtatyhjiön julistaakseen ja perustaakseen 'Iraaqin Islamilaisen valtion Amirul-Mu'miniin Abu 'Umar al-Husayni al-Baghdaadin (rahimahullah) alaisuudessa, joka oli merkittävä tapahtuma Ummah'n historiassa.

'Iraaqin Islamilainen valtio oli ensimmäinen valtio nykyajalla, jonka perustivat täysin mujahidiinit -Jihadin aktiiviset osalliset- muslimimaailman sydämeen vain kivenheiton päähän Mekasta, Medinasta ja Baytul-Maqdisista (Jerusalemista).

Heikkomielinen irja'an metodologia ei tule milloinkaan vauhdittamaan Jihad-karavaania tiellään Khilafah'ään, vaan tuo pelkästään päättämättömyyttä ja pelkoa, täten pilaten karavaanin kyvyn toimimiseen ja täyttäen tien esteille jotka ainoastaan palvelevat tawaghiitteja.

Lyhyesti, nämä vaiheet koostuivat siirtymisestä käyttämään tukikohtana heikon keskushallinnon maata, jossa Jama'ah voidaan muodostaa, rekrytoida jäseniä ja kouluttaa heitä. Mikäli sellaista ei ole tai hijrah ei ole mahdollista, sellainen voidaan muodostaa pitkillä maanalaisen mujaahid-solujen nikayah-operaatioilla. Nämä hyökkäykset pakottavat luopiojoukkojen osittaisen vetäytymisen maaaseudulta ja jälleenyhdistyä isoilla kaupunkialueilla. Silloin Jama'ah käyttää tilannetta hyväkseen lisäämällä kaaosta kohti taghuut-hallituksen täydellistä romahdusta kohti kaikilla alueilla, mihin jotkut viittaavat tawahhush'ina ("täystuho"). Seuraava askel on täyttää tyhjiö järjestämällä asiat kehittymään täyden toimen valtioksi ja jatkamalla laajenemista vielä taghuutien hallinnassa oleville alueille.

Tämä on aina ollut tiekartta mujahidiineille kohti Khilafah'ää.

Päivä Abu Mus'ab az-Zarqawin elämässä

"En koskaan kuullut hänen ylistävän ketään muuta kuin Profeettaa (S). Tämä oli Abu Mus'abin luonne. Hän ei koskaan seurannut ketään." -Entinen afgaanitaistelija Heratissa.

"Olemme jo sanoneet, että emme hyökänneet kristittyjä tai muita siviilejä kohtaan...'Iraaqissa on yezidejä, kaldealaisia, assyrialaisia emmekä me vahingoittaneet heitä, vaikka he eivät liity Islamiin, on kuitenkin meille todistettu etteivät he osallistuneet ristiretkeläisten kanssa mujahidiinien tappamiseen eivätkä he näytelleet merkittävää roolia kuten raafidhit." -Abu Mus'ab az-Zarqawi kirjeessään al-Maqdisille 2005.

Maysarah al-Ghariib kertoo:

Ensimmäisen kerran tapasin Shaykh Abu Mus'abin oli veljien ryhmän tapaamisessa. Kun Abu Mus'ab saapui, olimme kaikki odottamassa häntä. Hän astui huoneeseen yhdessä Ibn al-Jarrahin kanssa, pukeutuen tunnettuun mustaan kaapuunsa ja miellyttävä hymy kasvoillaan...Jokainen läsnäoleva veli kysyi häneltä kysymyksen. Useimmat nuoremmista kysyivät 'Iraaqin tulevaisuudesta. Kun tuli minun vuoroni esittää kysymys, päätin kysyä häneltä ketkä olivat kolme tärkeintä hänen elämäänsä vaikuttanutta henkilöä. Kysymykseni sai hänet miettimään ja hän vastasi mainiten kolme nimeä, joista Abu Anas [ash-Shaami] oli viimeinen. Abu Anas oli läsnä huoneessa ja sai hänet tunteelliseksi kullessaan Abu Mus'abin vastauksen. Abu Anas ja Abu Mus'ab olivat hyvin läheisiä ja usein Abu Anas viittasi Abu Mus'abiin 'Abu Ahmedina". Jälkeenpäin Abu Mus'ab kertoi minulle, miten tapasi Abu Anasin ensimmäisen kerran ja kerron sen teille tulevaisuudessa.

Eräänä päivänä tapasin rakkaan veljen Abu Anas ash-Shaamin ja tulimme hyvin toimeen. Hän pyysi minua opettamaan eräitä veljiä, joista oli tullut opettajia ja saarnaajia 'Iraaqissa ja hän myös järjesti tapaamisen Abu Mus'abin ja minun välillä, jo toisen kerran. Minulle kerrottiin ennen tapaamista tapauksesta, joka oli tapahtunut erään veljen ja erään paikallisen komentajan välillä. Tavattuani Shaykh Abu Mus'abin, keskustelimme Islamilaisen työn luonteesta, tavoista parantaa sitä ja muistakin asioista. Kun kerroin hänelle tapauksesta, hänen silmiinsä nousi kyyneleet ja hän toivoi että hänelle oltaisiin kerrottu aiemmin, koska hän olisi huolehtinut siitä. Sellainen oli Abu Mus'ab, henkilö joka aina ajoi oikeutta...

Jälkeenpäin menimme autoon Abu Mus'abin istuessa takana. Hän istui aina takana pysyäkseen poissa näkyviltä ja kantaen asettaan kaikkina aikoina. Hän kysyi minulta lempinimestäni [joka oli eri silloin]. Kysyin häneltä, mitä nimeä hän suositteli ja hän vastasi 'Maysarah', joka sattui olemaan sama nimi, mistä itsekin pidin. Seuraavaksi kysyin häneltä: 'Maysarah vaiko Abu Maysarah' ja hän vastasi 'Maysarat al-Ghariib'. Shaykh Abu Mus'ab rakasti sanaa 'Ghariib'. Hän myös kertoi, ettei pitänyt omasta kunyastaan 'Abu Mus'ab al-Zarqawista', mutta oli tullut kuuluisaksi sen nimisenä. Hän lisäsi, ettää Afganistanissa hänen nimensä oli ollut 'Abu Muhammad al-Ghariib'. Ja nyt, tähän päivään saakka nimeni 'Maysarat al-Ghariib' sekoitetaan usein rakkaaseen veljeeni Abu Maysarah al-'Iraaqi.

Minulle kertoi hänen kuljettajansa ja seuralaisensa 'Abdul-Rahmaan al-Basrawi, miten kolme vuotta sitten Ramadhaanin aikaan [loka-marraskuu 2004] Shaykh kuljeskeli ympäriinsä ajoneuvossa nähdäkseen, miten hänen miehensä voivat...Kerran omalla tarkastuspisteellämme Shaykhin ajoneuvo ajoi ohi ja vastuuhenkilö pysäytti hänet tietämättä kuka Shaykh oli. Hän määräsi hänet ulos autosta ja alkoi kysyä kysymyksiä. Shaykh oli kohtelias loppuun asti. Kun Shaykh lähti, vastuullinen henkilö ymmärsi miehen olleen Shaykh ja hänestä tuntui pahalta. Hänen kuljettajansa al-Basrawi kertoi minulle myös...Kerran istuin hänen kanssaan kun veljet kysyivät videonauhaa häneltä aina välillä auttamaan hengenkohottamisessa ja rivien vahventamisessa. Hän pyysi anteeksi ja vastasi: "En koskaan kuvitellut veljien tarvitsevan videonauhoja minusta!"

Joskus nukuin autossa hänen kanssaan tai suljin silmäni hänen puhuessaan ja hän herättäisi minut ja olisin nolostunut, mutta mitä voin? Kaikesta huolimatta, hänellä oli edelleen enemmän työtä yöaikaan ja koska hän oli hereillä suurimman osan yöstä, hän rentoutuisi jonkin aikaa aamurukouksen jlkeen ja sitten jatkaakseen kulkemistaan aamulla.

Ramadhaanin alkamisen aikaan kolme vuotta sitten [lokakuussa 2004] Shaykh oli äärimmäisen kärsimätön julistamaan uutisen valastaan vahvalle al-Qa'idah'lle ja rakastetulle komentajalleen, Mujahidiinien Shaykhille Usaamah ibn Ladenille. En ollut koskaan aiemmin nähnyt hänen olevan niin keskittynyt. Muistan hänen saapuneen pukeutuneena kauniiseen valkoiseen kaapuunsa, kysyen minulta virallisen lausunnon luonnosta, antamistaan kohokohdista. Kun lopetin, kokoonnuimme Shura-neuvostona, Abu 'Azzam (Allah siunatkoon häntä) ja Abu Sufyan (Baghdadin operaatioiden tuolloinen komentaja) mukana ja myöhemmin kuriirit lähtivät levittämään uutista. Toverimme Fallujah'ssa itkivät onnesta, sillä uutiset tulivat heille täytenä yllätyksenä, vaikka niistä oli jo ollut aavistus vähän aikaa. Totesin, että kaikkien miesten pitäisi olla kuin sinä [Abu Mus'ab]...

Ylistys Allahille, miten huomaavainen Shaykh oli ja miten suuri hänen maltillisuutensa veljiensä edessä. Kun Abu Abdullah kohtasi Luojansa Abu Ghraibin taistelussa -samoihin aikoihin myös Abu Anas ash-Shaami kuoli- Abu 'Abdullah pyysi, että mitä tahansa tapahtuisi, niin minun tulisi kirjoittaa hänen testamenttinsa ja lähettämään se vaimolleen ja perheelleen. Mutta, Allah antakoon minulle anteeksi, en tehnyt niin, koska olin niin kiireinen Fallujah'n toisessa taistelussa ja kadotin tietokoneeni eikä minulla myöskään ollut perheensä osoitetta. Muistan, miten onnellinen olin kuullessani uutisen hänen vaimonsa raskaudesta, sillä Abu 'Abdullah oli vasta mennyt naimisiin.

Eräänä päivänä katselin muistikorttia ja az-Zarqawi havaitsi artikkeleita Shaykh 'Ali at-Tantawilta, tunnetulta kirjailijalta...Joka on kuollut eikä ole korruptoitunut egyptiläinen mufti...Hän pyysi minua lataamaan kopion tietokoneelleen. Sanoin itselleni: 'Ylistys Allahille, huolimatta eriävistä ideologioistaan, se ei estä häntä hyödyttämästä at-Tantawin ainutlaatuisesta tyylistä...

Kaikki taisteluyksiköt kokoontuivat ja suuntasivat Abu Ghraibiin urhean Abu Anas ash-Shaamin komennossa, parhaiden kenttäkomentajien mukana. He valmistautuivat vapauttamaan ristiretkeläisten ja liittolaistensa vangitsemat muslimit, joista islamilainen maailma ja saarnaajat olivat vain tarjoilleet pelkkiä sanoja. Shaykh az-Zarqawi, Allah siunatkoon häntä, oli ajoneuvossa, tarkastaen veljiään torstaina iltapäivällä, kun Abu Anas tuli jättämään hyvästit. Hän työnsi päänsä auton sisälle tervehtiäkseen Abu Mus'abia -hänen kasvonsa olivat kalpeat kuin kuu ja jäähyväiskyyneleensä vuosivat niin, että se kiinnitti huomioni. Kysyin Abdelrahman al-Basrawilta: "Näinkö Abu Anas tavallisesti jättää hyvästit?" Minulle tuli tunne, että tämä saattaa olla viimeinen tapaamisemme... Taisteluyksiköt lähtivät ja jättivät Shaykhin päivälliselle yhden tukijamme talolle, jota hän rakasti ja he rakastivat häntä. Keskustelimme ja arvioimme Yusuf al-Qaradhawin hyötyjä ja haittoja, muodollista suhdetta Shaykhin ja Mujahidiinien Shaykhin Usaamah bin Ladenin välillä ja sytä, miksi hän ei liittoutunut hänelle aiemmin Afganistanissa sekä Syyskuun 11. tapahtumista. Se oli hyvin informatiivinen tilaisuus, mutta yhtäkkiä Fallujah'n komentaja ryntäsi sisään kertomaan Shaykhille traagiset uutiset. Amerikkalaiset olivat väijyttämässä synkroinoituna satelliittikanavien uutislähetysten kanssa. Ykkösuutisena oli Tawhiid wal-Jihadin kuudenkymmenen taistelijan kuoleminen. Menetimme ruokahalumme ja jouduimme odottamaan kärsivällisesti aamuun saakka uutisen vahvistumista.

Raskas aamu tuli ja uutisissa oli ristiriitaa kuka oli tapettu. Abu Omar ja Abu Mohammed al-Lubnani olivat kuolleet, mutta Abu Anasista ei sanottu sanaakaan. Suuntasin ash-Shuhadaa-kortteliin ja näin Abu Maysarah al-'Iraaqin siellä. Kun hän kuuli uutisen Abu Anasista, hän alkoi itkeä hysteerisesti. Olin yllättynyt, miten hän itki koska en odottanut sen olevan niin vakavaa. Illan tullen saimme levykkeen sisältäen kuvia kuolleista [taistelijoista]. Shaykh ja minä ryntäsimme tietokoneelle ja aloitimme kuvien arvioinnin yksi kerrallaan ja sydämemme löivät nopeasti, kunnes hänen kalpea naamansa, Allah siunatkoon häntä, ilmeni ja tiesimme sen olevan totta.

Shaykhimme pysyi kärsivällisenä kuultuaan tämän kamalan uutisen. Näin hänen pitelevän kyyneleitään kunnes voisi olla yksin. Hän kertoi tehtäväni "olevan vaikeampaa nyt", viitaten Shari'ah-alueeseen Abu Anasin menetettyä ja hän käski minua vierailemaan eri yksiköissä kohottamaan moraaliaan ja lievittämään tuskiaan....Oli vaikea täyttää Abu Anasin jättämä tyhjiö...Kivuliaan tapauksen jälkeen Shaykhimme määräsi lopettamaan matkapuhelimien käytön. Veljet tottelivat, sillä vihollinen oli hyötynyt matkapuhelimiemme käytöstä ja oli heille onnistunut isku...Vihollinen jäljitti puhelimme ja jokaisesta kiinnijääneestä veljestä aiheutuu huoli muissa veljissä puhelimien käytöstään ja tämä vahingoittaa Jihadiamme. Laskimme kuolleet ja niitä oli noin 30. Kautta Allahin, miten media valehtelee ja miten korruptoitunut uskoton amerikkalaisarmeija valehtelee myöskin. Shaykh Abu Mus'ab kerran vahvasti vastusti julkistamasta lausuntoa enemmästä kuin vihollisuhrien todellisesta lukumäärästä ja hän selitti "muslimien seuraavan meitä ja odottaen näkevänsä, mitä teemme, joten meidän ei tule pettää heidän luottamustaan tekaisemalla uhrilukuja vihollisen tavoin." Mikä ero osapuolten välillä: Mujahidiinien ja ristiretkeläisten välillä.

Abu Anasin kuoleman jälkeen, Shaykhimme ohjeisti mediasiipeä valmistamaan videon Abu Anasista. Päätin, että runo kuvailisi paremmin tunteitani Abu Anasia kohtaan...Luonnostelun jälkeen pyysin Shaykhia arviomaan sen, jotta hän voisi ehdottaa muutoksia ennen julkaisua. Kysyin, pitikö hän siitä ja hän vastasi: "Kyllä ja kerronta on hyvä myös." Sitten kysyin, miksi hän ei kertoisi sitä itse, sillä Abu Anas oli hänen toverinsa ja hänellä oli oikeus sanoa sanottavansa Abu Anasista. Shaykh ei tahtonut sanoa mitään peläten, ettei antasi toverilleen Abu Anasille hänen ansaitsemaansa täyttä kunniaa.

Hänen seuraajansa rakastivat häntä ja yleisö rakasti häntä myös. Tyhmyyksissään Amerikka yritti värvätä yhden hänen seuraajistaan salaliittoon hänen salamurhaamisekseen käyttäen korkeaa teknologiaa. Hän suostui mikäli hänet vapautettaisiin ja vapauttamisensa jälkeen hän kertoi kaiken Shaykhille. Ylistys Allahille, että amerikkalaiset kenraalit ajattelevat näin hölmösti. He luulevat meidän taistelevan rahasta, eivätkä he ymmärrä että taistelijamme on täynnä Jihadin ideologiaa. Vaikka he saisivatkin az-Zarqawia, niin ylistys Allahille, meillä on miljoona lisää zarqawia koska Ummah'mme on Jihadin Ummah ja Jihad on uskonnossamme korkeimmalla.

Monta päivää kului ja az-Zarqawi lopulta kuoli. Kuitenkin hänen seuraajansa tähti on noussut, kuten hän on demonstroinut harvinaisia kykyjä...Ja voin vakuuttaa, että viimeisin lausunto Condoleeza Ricelta, missä hän sanoi kummallisesti ihailun sanoja az-Zarqawin kyvyistä, oli vain yritys väheksyä ja heikentää seuraajansa asemaa. He ovat keksineet uuden kikan: ohottamalla az-Zarqawia, jotta hänen seuraajillaan olisi vähemmän uskoa hänen seuraajaansa, vaikka tälläkin on pitkä kokemus ja sodankäynnin taidoista ensikäden tietoa ja suhteestaan Jihadin johtajiin kautta Islamilaisen maailman. az-Zarqawin jälkeen, olemme löytäneet jonkun muun joka voi sulkea kuilun, jatkaa tällä tiellä ja ohjata hyödyttäviä toimia, perustuen ainutlaatuisiin ideoihin ja huomioihin. Abu Hamza al-Muhaajirin päätös yhdistää eri ryhmät 'Iraaqin Islamilaisen valtion muodostamiseksi ja valansa Abu 'Umar al-Baghdaadille, 'Amir ul-Mu'miniinille, ovat enemmän kuin riittävästi, vaikka ei edistyisikään sen enempää. Ja sanon, että vaikka tappaisitte Abu Hamzan, Ummah'mme synnyttää uuden Abu Hamzan, eikä Jihad pääty...

Kolme vuotta sitten Shaaban-kuussa, aloin kirjoittaa ensimmäisiä ajatuksiani "Historian salaisuuksista", jotka koostuivat vuoropuheluista, neuvoista ja runoista liittyen Shaykh Abu Mus'ab az-Zarqawiin. Olkoon nämä rivit viimeiset "historian salaisuudet". Abu Mus'ab kielsi minua julkaisemasta niitä, sillä tunsin hänet miehenä, joka vihasi olla ylistetty...

Abu Mus'ab az-Zarqawin puheesta, maaliskuussa 2006:

"Ristiretkeläisvihollinen valloittaessaan 'Iraaqin, tarkoitti hallita tätä kansaa ja vahvistaa siionistivaltiota Niililtä Euftatiin. Kuitenkin Allah antoi pojillenne Mujahidiineille vahvuutta seistä vakaina vahvimman ristiretkeläisten hyökkäyksen edessä Islamilaisessa maassa.

He seisoivat vahvoina tätä hyökkäystä vastaan yli kolme vuotta, käyttäen sielujaan ja vaurauttaan. He seisoivat tätä massiivista armeijaa, mediaa ja taloudellista hyökkäystä vastaan eivätkä mistään muusta syystä kuin puolustaakseen teitä, teidän uskontoanne, poikianne ja kunniaanne.

Allah hajautti viholliset heidän tappionsa tullessa selvemmäksi heille, joilla on näkevät selkeästi.

Tässä ovat poikasi, Allahin suosiosta käyvät taistelusta toiseen ja hyökkäyksestä toiseen. Allahin tahdosta heillä on nyt ylempi käsi taistelukentillä.

Ilman jatkuvaa mediahiljaisuutta, olisitte nähneet hämmästyttäviä voittoja. Kautta Allahin menestykset ja voitot tulevat meille ja kansani teidän tulee kiittää Allahia tästä suuresta suosiosta, sillä Allah on asettanut poikanne Mujahidiint puolustamaan teitä ja suojelemaan kunniaanne, muutoin Sunnah 'Iraaqissa olisi joutunut vihatun ristiretken ja petollisten raafidhien väliin. Ja Sunnah'n naiset olisivat joutuneet ristiretkeläisten ja petollisen shi'an käsiin; Muistamme kaikki, mitä tapahtui Abu Ghraibissa ja sisäministeriössä.

Olemme 'Iraaqissa kivenheiton päässä Masjid al-Aqsa'asta: Taistelemme 'Iraaqissa, mutta silmämme ovat kohti al-Aqsa'a, joka ei tule vapaaksi paitsi ohjaavalla Qur'aanilla ja voittoisalla miekalla:
{...Mutta riittävä on Herranne johtattamaan ja auttamaan} [al-Furqaan 31]

Historia ja kokemukset ovat osoittaneet, ettei teillä ole ketään Allahin jälkeen, paitsi Mujahidiinit poikanne: He ovat suojeluksenne, vahva kilpenne ja sykkivät sydämenne. He iloitsevat iloistanne ja surevat surujanne; He seisovat öisin suojeluksenanne ja ovat teistä mustasukkaisia. Heidän sydämensä murtuvat surusta teidän tilanteestanne, eikä heidän kielensä koskaan lakkaa hyräilemästä 'Yaa Allaah, nosta nöyryytyksen tila ja häviö kansaltani, Yaa Allaah tuo voitto minun kansalleni'.

Ja Amerikan hallitukselle, sen lipunkantajalle Bushille, sanomme hänelle ja jokaiselle hänen maailmassaan uivalle juutalaiselle ja ristiretkeläiselle ja shiioille ja muille, etteivät he koskaan tule olemaan turvassa Islamin maissa, ja kautta Allahin ette koskaan tunne turvaa, niin kauan kuin meidän sydämemme lyövät ja silmät räpyttävät.

Miksi kerro totuutta sotilaistanne ja heidän heikkoudestaan taisteluissa? Miksi et kerro kansallesi sotilaidenne keskuudessa jatkuvista itsemurhista? Miksi et kerro kansallesi, etteivät sotilaasi voi koskaan nukkua ilman lääkkeitä? Heistä on tullut kuin sotakenraalienne, uus-siioistien karjaa, kuolemaan ja itsemurhaan saakka.

Miksi et kerro kansallesi sotilaidenne paoista ja joukkojenne tottelemattomuudesta?

'Iraaqiin tuomasi mädän demokratian peli, kun annoit ihmisille toiveen vapaudesta, onnesta ja taloudellisesta turvallisuudesta; Kaikki nämä valheet haihtuivat tuuleen eivätkä tule koskaan takaisin Allahin tahdosta.

Näemme sinut tänään, yrittäen tuoda kaikkea mitä sinulla on koalitioon, puolueisiin ja liittolaisiin hänniltänne rampaan hallitukseen joka vetäisi sinut ylös tappiollisesta kuilustasi.

Uskomme, että minkä tahansa hallituksen tuotkaan 'Iraaqiin, oli se sitten petollisten shiiojen tai siionistien kurdien tai sunneista petturien, se tulee ainoastaan olemaan ristiretkeä auttava luopiohallitus, myrkytetty tikari puukotettuna Islamilaisen kansan sydämeen.

Amerikka oppi, että sen koneet, tankit, lukuisat joukkonsa ja seuraajansa shiiojen armeijasta eivät kykene ratkaisemaan taisteluaan Mujahidiinien kanssa. Siksi se yrittää saartaa Jihadin työntämällä häntiä niiltä jotka lasketaan sunneiksi, jotka hyväksyivät esittämään roolia ja vetämään sunnien kauloja kiristävää köyttä ja vetämään amerikkalaiset tappiosta. He käyttivät demokraattisia islamilaisia sloganeita hokevia naamiona levittääkseen isäntiensä propagandaa armeijan ja poliisin organisoimisen tärkeydestä, sekoittamaan muslimit sekoittavilla viesteillään ruiskuttaen myrkkyä hunajaan, unohtaen tarkoituksellisesti, että jokainen miehittäjä kautta historian on käyttänyt naamiota miehitetyiltä käyttääkseen heitä, perustaakseen vakaan tukikohdan ja varastamaan maan ja sen kansan varallisuuden.

Allah sanoi:
{Ja joka kääntyy heidän puoleensa (ystävyydessä) on yksi heistä} [Qur'aan 5:51]

Ja Allah sanoi:
{Faarao ja Haman ja kaikki heidän kanssaan olivat pahuuden miehiä}[28:8]

Toistamme varoituksemme kenelle tahansa yrittämässä organisoida ja levittää armeijaa sekä poliisijoukkoja, jotka perustettiin vain miehittäjän työkaluksi heidän isommassa suunnitelmassaan ja hallitakseen muulla kuin Allahin Shari'ah'lla.

Joten olkaa äärimmäisen tietoisia, näihin luopiojoukkoihin liittyvillä ei ole meidän välillämme muuta kuin terävät miekat, heidän ja meidän välillä ei ole mitään paitsi vakavat päivät ja yöt.

Ensimmäisinä ovat ne, jotka yrittävät liittää itsensä Mujahidiineihin, vaikkeivät ole koskaan eläneet Mujahidiinien elämää eikä koskaan tukenut sitä miehityksen aikoihin. Toiseksi ne, jotka aluksi ottivat kunnian taistellessaan ristiretkeläisiä vastaan, kuitenkin mikä lasketaan on tulos: Heidän yritystään ei hyväksytä Islamin laeissa, ellei heidän aikomuksena ole saada Allahin Sanaa voitokkaaksi, käyttäen millä Allah meitä johdatti, puhtain keinoin eikä pahuuden parlamenteilla sekoittaen Allahin Sanaa ihmisten tekaisemilla perustuslaeilla ja laeilla. Tarkoitus ei pyhitä keinoja täällä.

Vaikka nämä kaksi ja jokainen heidän jalanjälkiään seuraava väittävät yrittävänsä toteuttaa Allahin lakia näillä parlamenteilla, historian kokemukset ja toimet todistavat päinvastaista. Suurin osa parlamentin jäsenistä ovat shiioja ja ateisteja kurdeista ja sunneista, mainittakaan molempia uskonryhmiä sekoittavia. Siksi, demokraattisten parlamenttien vaakakuppi kallistuu pahuuden käsiin.

Allah on sanonut:
{Varokaa heitä, jotka harhauttavat teitä siitä, mitä Allah on lähettänyt}[Qur'an 5:49]

{Oletko nähnyt heidät, jotka julistavat uskovansa ilmestyksiin, jotka ovat tulleet sinulle ja muille ennen sinua? Heidän toiveensa on antaa tuomionsa pahoille, vaikka heitä määrättiin hylkäämään ne, mutta Sheitaanin toive on johdattaa heidät kauas harhaan oikealta tieltä} [Qur'aan 4:60]

Älkää antako Jihadin häipyä maastanne, muuten teitä nöyryytetään ja teitä hallitsee roskaväki; {He laittoivat teidät koville ja koviin rangaistuksiin, teurastaen poikanne ja antaen naistenne elää} [Qur'aan 2:49]

{Jos käännytte oikealta tieltä, Hän korvaa teidät toisilla ihmisillä, eivätkä he ole kuten te}[Qur'aan 47:38]

Olkaa kärsivällisiä, totuudelliset Mujahidiinit, Allah hyväksyköön teiltä ja meiltä parhaimmat tekomme ja Allah siunatkoon Jihadinne. Allahin tahdolla ja tuella kykenitte pysäyttämään tämän ristiretkeläisten hyökkäyksen ja olette peittäneet heidät haavoihin. Täten, jatkakaa Jihadianne ja operaatioita ja kohottakaa iskujanne, sillä se on ainoa voiton merkki ja ristin palvojien viimeinen henkäys Kaksoisvirtainmaassa. Ristiretkeläisten sotilaiden alhainen taisteluhalukkuus on selvästi ihme ja merkki 'Iraaqissa. Siksi, uudistakaa aikomuksenne ja korjatkaa itseänne ja jatkakaa vihollistanne vastaan. Vihollisenne on paljastettu, Allahin tahdosta, heikennetty, suojaton ja paloiksi murtunut. Älkää antako viholliselle mahdollisuutta henkäistä, jatkakaa puukotuksianne yksi toisensa jälkeen, Islamilaisen lipun kantajat -Nouskaa!

Jihadin ja Mujahidiinien palvelija, ylistäen Allahia, veljenne Abu Mus'ab az-Zarqawi.

Perjantaina, Rabi' al-Awwal 23, 1427.



Maa Jou 21, 2015 1:24 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Abu Mus'ab az-Zarqawin haastattelusta

Abu Yaman al-Baghdadi, al-Furqaan Media

Mitkä olivat suurimmat näkemäsi virheet Afganistanissa?

Ihmiset taistelivat neuvostovaltaa vastaan hallitakseen Allahin Lailla, joten päämäärä tältä osin oli selkeä mutta ymmärsimme ajan kuluessa monilla taistelevilla ryhmillä olevan perususkomukset sekaisin. Ja on välttämätöntä tässä huomauttaa siellä olleen myös ryhmiä, joiden usko oli kunnollinen ja myös on erotettava hyvä aikomus ja uskon kunnollisuus. Meillä ei ole epäilystä heidän aikomuksistaan, joten sanomme heidän kärsineen lyhytnäköisyydestä ja tämä sai heidät hyväksymään globaali sosialistinen järjestelmä. Suurimmat johtajat Afganistanissa olivat ikhwaaneja kuten Sayyaf, Rabbani, Hekmatyar ja Ahmad Shah Massoud tai maailmanlaajuista Jihadia väittäviä. Tästä syystä heidän uskonsa ei ollut selkeä vaikka väittivät tahtovansa hallita Shari'ah'lla. Syy tähän oli, että Afganistanilla on erikoisuus mikä erottaa heidät muista Islamilaisista maista kuuliaisuudestaan ja rakkaudestaan Shari'ah'aan, sillä afgaanikansan luonne on kuuliaisuus ja täten perustaipumus oli Islamilainen. Mutta uskon näkökannalta tämä ei ollut heillä aivan selkeä ja mikä oli tulos?

Hämmentyneen uskon johtajat näyttivät petoksensa myöhemmin, kuten Sayyaf, Ahmad Shah Masoud ja Rabbani, jotka liittoutuivat buddhalaisten hindujen ja Amerikan kanssa, hyväksyen amerikkalaiset mutta eivät Talibania.

Miten Talibanit eroavat muista?

Taliban on erilainen kuin ensimmäiset Jihad-johtajat, joista enemmistö kuului ikhwaani-liikkeeseen. Taliban-liike tunnettiin Deobani-uskomusta seuraavina mullaheina, mikä on erilainen ikhwaani-koulusta joten Talibania ei hyväksytty. Havaitsin heidän seisovan amerikkalaisten riveissä ja tämä osoitti ikhwaani-uskon korruption heissä. Korruptio ei ollut koskaan näkyvää ihmisille aluksi, mutta pian piilossa oleva paljastui. Vaikeuksien aikana todellisuus paljastuu ja puolet selviää.

Mikä on sinun uskosi? Mikä on poliittinen projektisi? Ja mitä pyrit saavuttamaan?

Poliittinen projektimme on eritelty Profeetan (S) sanoissa: "Minut on lähetetty miekan kanssa, Tuntia [Tuomiopäivää] ennen, kunnes Allahia yksin palvotaan." On välttämätöntä huomauttaa, että emme usko politiikkaan joillekin ryhmille tutulla tavalla, mikä ohjaa näiden ryhmien linjoja. He nostavat Islamin sloganiksi ja sitten he ovat parlamenteissa ja osallistumassa tottelemattomien kanssa täyttämällä paikkoja halliten Allahin Lakien vastaisesti.

[Vaihtoehtoinen käännös:]Miten vastaat kysymyksiin Manhajistasi? Mikä on poliittinen agendasi? Mitä tavoittelet?

Poliittinen agendamme on rikkaasti ilmaistuna Profeetan (S) sanoissa: Minut on lähetetty miekan kanssa, Tuntia ennen kunnes Allahia yksin palvotaan." On tärkeää huomauttaa, että emme usko politiikkaan joidenkin ryhmien tavalla, mitkä seuraavat sektiään ja nostaen Islamin iskulauseeksi. He ovat parlamenteissa, osallistuen tottelemattomien kanssa paikoilla halliten Allahin Lakia vastaan.

[/Vaihtoehtoinen käännös päättyy]

Joillakin näillä ryhmillä on poliittisessa agendassaan paljon sekaannusta ja monia vääriä asioita. He myös tekevät asioita hyvin harhassa uskonnon manhajista, pyydämme Allahilta turvaa heistä. "Minut on lähetetty miekan kanssa, Tuntia ennen kunnes Allahia palvotaan yksin." Ja kuten Profeetan (S) sanat, että hänet on lähetetty miekan kanssa kunnes Allahia yksin palvotaan on, mikä määrittää poliittisen tavoitteemme.

Poliittinen agendamme on, kuten jo sanoin aiemmin, Profeetan (S) sanat:Taistelemme Allahin tiellä, kunnes Allahin lailla hallitaan ja ensimmäinen vaihe on karkottaa vihollinen, perustaa Islamilainen valtio ja sitten valloittaa muslimien maat meille palauttamiseksi ja sen jälkeen taistelemme epäuskovia vastaan kunnes he hyväksyvät yhden kolmesta.

Ja kautta Allahin, vaikka amerikkalaiset eivät taistelisikaan meitä vastaan, eivätkä hyökkäisi koteihimme, he ja juutalaiset, muslimeille olisi parempi olla jäämättä pois Jihadista Allahin tiellä kunnes Allahin Lailla hallitaan ja Islam leviää kaikkialle. Tämä on, mitä Profeetta (S) teki matkustaessaan Mekasta Medinaan.

Islamilaisen valtion perustamisen jälkeen hän alkoi levittää Islamia itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään. Poliittinen agendamme on tällä hetkellä karkottaa hyökkäävä vihollinen, aluksi ja sen tavoitteemme on perustaa Allahin Shari'ah maan päälle.

Minut on lähetetty miekan kanssa, Tuntia ennen kunnes Allahia yksin palvotaan."

Tässä hadiithissa alusta loppuun määritellään tiemme perusta. Ne, jotka tarkoittavat poliittisella agendalla nykyaikaista tapaa on vastoin Allahin Shari'ah'aa.

Liioitteliko Abu Zayed sanoessaan: 'al-Qa'idah tavoittelee maailmanlaajuista valtaa sadassa vuodessa?'

Tämä ei ole piiloteltua. Työskentelemme levittämään Islamin tasa-arvoa kaikkialle maailmaan, pyyhkimään epäuskon pimeys ja muiden uskontojen vääryydet. Rukoilemme Allahia lisäämään Ummah'n taistelukykyjä tuostaa syystä. Rukoilemme Allahia siunaamaan meitä, jotta voisimme karkottaa tämän miehittävän vihollisen palauttaaksemme muslimien oikeudet ja puhdistamaan heidän kotinsa uskottomien epäpuhtauksista ja shirkistä. Sen jälkeen, levitämme Allahin uskontoa maan päälle. Emme näe syytä piilottaa tätä selvää asiaa, sillä se on asia jonka Herramme on kirjoittanut Kirjaansa ja tehnyt palvelijoilleen pakolliseksi.

Miksi sinä ja kaltaisesi aina korostavat Jihadin pakollisuutta 'Iraaqissa?

Muslimeille on pakollista pitää kiinni Allahin käskyistä, kuten Hän tahtoo ja kuten Hän on määrännyt. Se tarkoittaa, että kamppailee toteuttamaan Allahin Lakia kuten kamppailee rukoillakseen, paastoamaan ja tekemään Hajjin. Nämä ovat pakollisia ja osa Islamia, pakollisia jokaiselle muslimipalvelijalle. Samalla tavalla taisteleminen Allahin tiellä on pakollista. Jihad kuten Jihad Khifaya (ei pakollinen jokaiselle muslimille, vaan osalle) tulee pakolliseksi kolmessa tapauksessa ja toiset sanovat neljä, mutta vahvempi mielipide on kolme.

Ensimmäinen tilanne on vakavin, missä vihollinen valloittaa Islamin maat tai sortaa muslimeita. Tässä tilanteessa Jihad on pakollista. Sheikh Ibn Taymiyyah sanoi: "Mitään syytä ei voi käyttää tekosyynä [jättäytyä pois siitä]." Ei pidä olettaa, että Sheikh ul-Islam tarkoittaa tekosyillä, että mikään syy itsepuolustuksen Jihadille [Jihad ad-Daff] tarkoittaisi meidän taistelevan jonkin lipun alla tai ilman rajoja, vaan se tarkoittaa kaikkien syiden nollautumista, mitä oppineet pitävät syinä yleisesti.

Itsepuolustuksen Jihadiin velallinen voi mennä ilman velkojansa lupaa ja nainen ilman aviomiehensä lupaa, poika ilman vanhempiensa lupaa ja tätä Sheikh ul-Islam tarkoitti sanoessaan, ettei mikään tekosyy kelpaa syyksi.

Tämän ajan Jihad on itsepuolustuksen Jihadia ja jos katsoo Ummah'n tilaa tänään, näkee selvästi hyökkäyksen olevan raivoisa ristiretki, mikä ei pääty 'Iraaqin kolonisointiin eikä pääty ennen kuin Islamin kodit on ahmaistu kokonaan ja sitä toivovien ihmisten voittoon.

On tunnettua, että kristittyjen kampanja hyökkäsi 'Iraaqiin tarkoituksenaan mahdollistaa juutalaisten täyttää unelmansa suuremmasta israelilaiskansasta Niililtä Eufratiin. Amerikan hallituksen uskomus tästä on selkeä, sillä he uskovat heidän väärä messiaansa (Dajjal) ei tule ennen kuin suur-Israel on perustettu ja Armageddon käyty.

Osana heidän tavoitettaan on hallita öljyesiintymiä hallitakseen sen hintaa ja estääkseen mitään maata kilpailemasta amerikkalaisten kanssa. Heidän suunnitelmansa on myös hallita arabiväestöä suoraan, yhdessä Syyrian kanssa ja siksi Ummah, koko Ummah on velvollinen torjumaan tämän juutalais-kristillisen hyökkäyksen muslimien koteihin ja seisomaan tätä suunnitelmaa vastaan. Jos suunnitelmassa onnistutaan -Allah sen estäköön- niin muslimit tulevat olemaan valtavan vaarallisessa tilanteessa, mikä uhkaa heidän uskontoaan ja pakottaa heidät häviämään.

Tästä syystä painotamme, että Jihad 'Iraaqissa on pakollista muslimeille ja muslimeille pakollista tukea veljiään Kaksoisvirtainmaassa ja tukemalla heitä rahalla, miehillä ja kaikella millä kykenevät. Jihad 'Iraaqissa, kuten sanoin, on puolustavaa Jihadia miehittävää vihollista vastaan. Mikään syy ei ole tekosyynä olemaan osallistumatta siihen, vaan se on pakollista jokaiselle muslimille. Tämä on ensimmäinen asia.

Toiseksi, on kiirehdittävä auttamaan veljiä Kaksoisvirtainmaassa pakollisena koko muslimimaailmalle. Ja Allah sanoo: {Jos he etsivät teiltä apua}

On niitä, jotka vastustavat veljiä tulemasta arabimaista ja niiden ulkopuolelta auttamaan veljiään taistelussa kristittyjä vastaan. Mitä sanoisit näille ihmisille?

Näitä on kahdenlaisia, sillä on niitä joilla ei ole tietoa tämän uskonnon luonteesta eikä he ovat pettäjiä (mughriduun), jotka tahtovat estää veljiä lähtemästä tukemaan veljiään taistellakseen Allahin tiellä. Henkilö, joka estää muslimeita auttamasta toisiaan tiedon puutteen takia tulee opettaa tai jos hän on pettäjä (mughriid), niin pyydämme hänen pahuudestaan ja sydämensä pimeydeltä turvaa Allahilta.

Emme taistele vain maan vuoksi, vaan koska meitä on määrätty suojelemaan Islamin ihmisiä eikä meidän pidä paeta muslimimaiden turvasta ja auttamasta veljiämme ja sisariamme Islamissa. Tämä on perusta, että muslimi auttaa muslimiveljeään.

Mitä oletettuihin maan rajoihin tulee, niin niihin ei ole oikeutusta Allahilta, sillä 'Iraaq ei ole vain yksin 'iraaqilaisille, vaan se on Seuralaisten maa. Sen maa on esi-isiemme valloittama ja sen maa on kasteltu Islamin ihmisten verellä. Seuralaiset tulivat Mekasta ja Medinasta ja muualta, kuten Jemenistä ja he valloittivat tämän maan ja levittivät sieltä Islamia. Tähän me perustamme itsemme näissä asioissa. Islamin maa, oli se sitten 'Iraaq tai muut ovat Islamilaisia maita, Islamin ihmisten hallitsemia ja muslimit suojelemassa sitä huolimatta eroistaan väreissä ja veressään. Jihadin promotoiminen "kansallisessa" 'Iraaqissa, he perustavat tämän Sachsin ja Baconin piirtämiin rajoihin, emmekä me noudata tätä emmekä tule noudattamaan sitä niin kauan kuin elämme.

Mujahidiinit jatkavat taisteluaan näiden idolien ja näiden tawaghiitien tuhoamiseksi ja nämä (maiden) rajat on todellisuudessa kristittyjen tekemät, sillä he ne piirsivät ja keksivät. Sanomme heille: Olemme yksi kansa ja taistelemme La ilaha illa Allah'n vuoksi, ilman rajojanne ja 'Iraaqin maa on kaikille muslimeille ja niin on Egyptikin, kaikille muslimeille ja niin myös muut muslimien maat.

Miksi ajattelet, että jos Jihad 'Iraaqissa päättyy, Ummah kohtaa katastrofin kuten olet useasti sanonut?

Kun vihollinen hyökkäsi 'Iraaqiin, sen suunnitelma oli jatkaa kristittyä kampanjaansa Syyrian kontrolloimiseksi, koko Arabian Niemimaata ja tarkoituksenaan perustaa Suur-Israelin valtion. Vaan kun Mujahidiinit nousivat ja taistelivat tätä vihollista vastaan, Allahin Suosiolla, he kykenivät vastustamaan tätä pakottavaa vihollista ja kuristamaan sen unelmat. Tällöin vihollinen alkoi etsiä toista tietä tavoitteensa saavuttamiseksi.

Mujahidiinien vastarinnasta seurasi paljon siunausta ja paljon hyvää: Ilman Mujahidiineja vihollinen olisi jatkanut kampanjaansa ja Allah tietää parhaiten Syyrian olosuhteet ja Arabian Niemimaan muiden paikkojen tilanteen. Tiedämme näillä ihmisillä olleen suunnitelman hallinnoida 'Iraaqia ja muita paikkoja ja siksi se hyökkäsi 'Iraaqiin. Tästä syystä Ummah'n on tuettava Mujahidiineja ja seisottava heidän rinnalla taistelussa vihollista vastaan.

Katso mitä vihollinen tekee muslimeille: He tappavat muslimien poikia ja jättävät naiset henkiin ja ryöstävät heidän kunniansa ja rahansa. He tekevät kaikkia näitä rikoksia Mujahidiinien ollessa läsnä. Entä, mitä luulet heidän tekevän jos ei olisi Mujahidiineja?

Allahin Suosiosta tämä heidän suunnitelmansa näyttää epäonnistuneen. Mujahidiinien läsnäolo on turvallisuustae ja puolustuslinja Islamin Ummah'lle. He eivät ole ehkä todella tuhonnut suunnitelmaa, mutta ovat ainakin onnistuneet pitkittämään vihollisen suunnitelmaa, kunnes Ummah voi seistä omilla jaloillaan ja koota aseensa ja karistaa nöyryytyksen pölyt ja taistella Allahin 'Azza wa Jall tiellä. Tästä syystä 'Iraaqin Mujahidiinien kaatumisella tai 'Iraaqin Jihadin lopulla olisi vakavia seuraamuksia Ummah'lle.

Arvelemme Mujahidiinien Kaksoisvirtainmaassa olevan ensimmäisenä puolustuslinjana Ummah'lle ja Allahin suosineen Mujahidiineja tässä Jihadissa, sillä he ovat terrorisoineet vihollista ja lyöden heitä enemmällä kuin kuolemalla ja haavoilla. Tästä syystä Mujahidiinit ovat turvallisuusjoukko Ummah'lle ja vahva kilpi vasten tätä kristillis-juutalais-raafidhilaista hyökkäystä.

Joten taistelemme 'Iraaqissa sen vuoksi ja muiden vuoksi. Taistelemme 'Iraaqissa ja silmämme ovat Bait al-Maqdisissa (Jerusalem). Taistelemme 'Iraaqissa ja silmämme ovat kohti Mekkaa ja Medinaa. Joten me, Allahin Kaikkivaltiaan Suosiosta, taistelemme 'Iraaqissa ja rukoilemme Allahia lähettämään Suosionsa yllemme, jotta voimme torjua tämän pakottavan vihollisen koko Ummah'n yltä.

Jokaisen Mujahidiinien edistyksen myötä, häpäisyä nostetaan Ummah'lta ja milloin tahansa Mujahidiinit ottavat askeleen eteen, häpäisyä nostetaan Ummah'lta monta askelta. Samalla tavalla, kun Mujahidiinit ottavat askeleen taaksepäin, Ummah'aa häpäistään ja viivytetään vuosiksi. Tästä syystä, Ummah'n on suosittava Jihadia 'Iraaqissa jatkuvan ja on pakollista tukea näitä Mujahidiineja tavalla, mikä pitää sodan jatkumassa. Ummah'n on annettava poikansa ja rakkaampansa Jihadin jatkumiseksi ja Allah, Kaikkivaltiaan sen salliessa seistä omilla jaloillaan ja ottamassa miekkansa. Sen jälkeen, kukaan ei voi aiheuttaa tuhoa tälle Ummah'lle Allahin tahdosta.

Jihad on tärkeää, sillä Amerikka ja sen takana oleva epäusko ovat Allahin tahdosta alkaneet suistua. Epäusko, Allahin Suosiosta, suistuu ja kaatuu Islamin kohotessa ja noustessa, Allahin Suosiolla. Tätä nousevaa mahtia koetellaan, mutta ne vähenevät jossain vaiheessa. Tämä on tavallista taisteluissa, eritoten kun vastassa on suuri sotilasvoima ja vihollisen jättimäinen mediakoneisto, joka kylvää hämmennystä ja väärintulkintaa, piilottaen todellista totuutta, mutta lopulta vihollisen petos paljastuu Allahin tahdosta.

Minulle on pakollista, Fardh 'Ayn, että torjun hyökkäävän vihollisen, mutta lopputulema ei ole minun huolenaiheeni. Tuloksia minä en päätä, vaan kohtalo on Allahin Käsissä yksin. Puhuja voi sanoa, että taistelette tänään ja huomenna globalistit ottavat heidän paikkansa. Tämä on puhumista tulevaisuudesta ilman tietoa, minun on määrätty taistelemaan tätä vihollista vastaan niin kauan kuin on muslimi, on kohotettava tämä pilari (Shari'ah).

Eivätkö ne olleet Mujahidiinit, joilla on voimaa, miehiä ja riittävästi aseita voittaaksen vihollisen?

On sanottu: "Älä taistele vihollista vastaan, koska menetät kaiken ja autat vihollista." Tämän sanominen ei ole luvallista, sillä perusteena meidän on taisteltava vihollista vastaan ja uskoa Allahin tukeen (Nasta'iinu billaah), joten jos Allah tekee meidät voitokkaiksi, voitamme vihollisen ja hallitsemme Shari'ah'lla. Se on siunaus Allahilta ja Hän parantaa uskovien sydämet ja tuona päivänä uskovat iloitsevat.

Olen vain palvelija tottelemassa Herrani määräyksiä. Pakollista meille on kiirehtiä tiellä voiton saamiseksi uskonnollemme ja sortajien torjuminen, tähän meidät on velvoitettu, eikä Herramme perustanut suojelustamme (Helvetin Tulelta), voitimme tai hävisimme vihollisten torjumisessa. Mitä meiltä on vaadittu erityisesti, on pysyä vakaana ja kieltää jättämästä mitään 'aqiidah'stamme ja Allah valitsee meille ja Uskonnolleen, mitä ikinä tahtoo. Ja koska sortava vihollinen on tunkeutunut muslimimaahan, niin on pakollista minulle painostaa vihollista niin paljon kuin voin. Ja ne, jotka sinnikkäästi keksivät tekosyitä uskontonsa kustannuksella kuvitellen sen tuovan voiton uskonnolle, he eivät tiedä mitä heiltä on pyydetty. Ja niin tekemällä heillä ei ole toivoa Allahilta eikä Hänen Lupauksestaan, koska näin tekemällä he osoittavat odottavan vähän Allahilta, kuin Allah tarvitsisi heidän kieroutuneita keinojaan tehdä uskonto voitokkaaksi. Kysymys on, rakastavatko he voittoa tälle uskonnolle ja Tawhiidia enemmän kuin Herraa?

Mikä on amerikkalaisten suunnitelman laajuus? Ja mitä ovat syyt vaaroille, joita tähän suunnitelmaan sisältyy, jota te niin raivokkaasti torjutte?

Kuten sanoin, heidän kampanjansa on ristiretkeläiskampanja ja se on syventynyt laajennus menneestä ajasta, eikä se valmistunut tänään. Se on alati jatkunut sota ja liittyy moniin vaiheisiin eikä pääty, ennenkuin muslimit seuraavat heidän uskontoaan.

Tiedämme heillä olevan suunnitelmia ja monia päämääriä ja jokainen on yksimielinen juutalaisten olevan käärmeen pää. He ovat syy kaikkeen pahuuteen ja kaiken pahan alku ja juuri Israel hallitsee Amerikan hallitusta eivätkä poliittiset päätökset ole enää Amerikan ja muiden suurten maiden käsissä. Juutalaiset käyttävät heitä täyttääkseen unelmansa luomalla suuren kansanvaltion Niililtä Eufratille. Samaan aikaan he käyttävät heitä kontrolloidakseen Arabian Niemimaata ja muslimien rikkauksia miten tahtovat.

Amerikan hallitus on vain juutalaisten toiset kasvot. Siionistihallitus on äärimmäisempi kuin juutalaiset sinällään ja työskentelee väsymättömästi nopeuttaakseen vaadittattavien maallisten operaatioidensa valmisteluja väittämänsä Messiaan tulemiselle.

"Raafidheista uskottiin, että heidän ja kristityn lännen välillä on ikuinen vihanpito ja vastustus, näin ihmiset uskoivat. Mutta nyt tämä on sulanut. Edelleen on ihmisiä, jotka uskovat, että Amerikka pettää heidät pian eivätkä luota heihin, uskoen Amerikan käyttävän heitä aikansa. Miten oikein tämä mielipide on ja onko Amerikka tehnyt ikuisen liittolaisuuden Raafidhien kanssa?

Raafidhat ovat pahuuden sekti, jotka ovat jättäneet Islamin ja taistelevat Ahlus-Sunnah wal-Jama'aa vastaan, koska uskovat Ahlus-Sunnah'n anastaneen kalifaatin Talon väeltä alkaen kolmesta ensimmäisestä kalifista jatkuen Bani Umayyah'aan, jotka olivat Ahlus-Sunnah lähellä Kaksoinvirtainmaata. Raafidhalla ei ole vihollisia paitsi Ahlus-Sunnah ja Ahlus-Sunnah ovat heille ainoa ja todellinen vihollinen. Heidän perustajansa oli juutalainen, joten tiedämme heidän edeltäjien olleen juutalaiset ja heidän lapsenlapsensa tämän päivän maailmassa. Koko historiansa aikana raafidhat eivät ole olleet kenenkään muun vihollisia paitsi Islamin ihmiset. He eivät koskaan taistele juutalaisia tai kristittyjä vastaan. Miten he voisivatkaan vihata heitä, kun heidän oma perustajansa oli juutalainen. He esittävät näytelmää esittäen julkista vihanpitoa juutalaisten ja raafidhien välillä kiillottaakseen raafidhien uskontoa ja tehdäkseen sen vetoavaksi Ahlus-Sunnah'lle hyväksyttäväksi, jotta heille olisi helpompaa hyökätä Islamia vastaan ja puukottaa sitä selkään, koska raafidhit ovat pelkureita, eivätkä näytä mitä ajattelevat paitsi ollessaan tarpeeksi vahvoja ja riittävästi hyväksyttyjä. Siihen saakka he eivät näytä uskonnollisia uskomuksiaan. Heidän uskontonsa perustuu salailulle ja tähän heidän tekopyhä uskontonsa heidät velvoittaa.

Todellisuudessa he eivät ole juutalaisten eikä kristittyjen vihollisia, vaan näyttelevät pettääkseen Ahlus-Sunnah'aa ja hakeakseen heiltä hyväksyntää. Niinpä he esiintyvät juutalaisten ja "suuren saatanan" vihollisina, mutta tämä on pelkkää ajatuskontrollia ja juoni, joka ei petä ketään paitsi heikkomielistä.

Juutalaisille ja kristityille ei ole parempaa liittolaista paitsi raafidhit. He antavat avoimesti apua ja tukea juutalaisille ja kristityille ja heidän S(ha)istaaninsa kielsi raafidhi-seuraajiaan olemasta taistelemasta amerikkalaisia vastaan. Ja heistä tuli sen jälkeen vakoilijoita juutalaisille sortajille ja liittolainen kristityille rikollisille, sillä he ovat kokonainen armeija, poliiseja ja vakoilijoita aivan palvelijoiksi asati amerikkalaisissa tukikohdissa. He muodostavat turvamuurin uskottomille suojellakseen näitä Mujahidiinien vihalta. Samaan aikaan he kiduttavat Ahlus-Sunnah'aa ja vaientavat heidät tappamalla ja sortamalla ja häpäisemällä moskeijoita, jo ennen kuin Ahlus-Sunnah oli ampunut ensimmäistä laukaustakaan heitä kohti.

Ja jotka tulivat amerikkalaisten mukana, heillä ei ollut muuta tavoitetta paitsi päästä eroon Ahlus-Sunnah'sta. Erään heidän yksikkönsä (Badr-joukkojen) huutolause oli "kosto, kosto Tikritistä Anbariin!" Montako oppinutta he ovat tappaneet ja montaako naista nöyryyttäneet ja montako perhettä jättäneet ilman elättäjää?

Tietävätkö veljemme Ahlus-Sunnah'sta muissa maissa edes, mitä heidän sisariaan on kohdannut Kaksoisvirtainmaassa? Raafidhat kiduttavat Ahlus-Sunnah'aa ja raafidhien rikokset Ahlus-Sunnah'aa vastaan ylittää reippaasti sen, mitä tapahtui muslimeille Andalusian kammioissa. Media ei kerro näistä rikoksista ja niitä piilotellaan tarkoituksella. Siksi monet muslimit eivät ole tietoisia, mitä Kahden Virran maassa tapahtuu...Kamalia rikoksia Ahlus-Sunnah'aa vastaan jatkuu tähän päivään saakka.

Olemme koettaneet tehdä muslimeille selväksi näiden raafidhien todellisuuden ja kuvailla näitä tapahtuneita ja edelleen tapahtuvia rikoksia Ahlus-Sunnah'aa vastaan, mutta valitettavasti jotkut sivuuttavat ne. Media on vaiti mitä tulee tapahtumien todellisuuteen ja esittää sortajan sorrettuna ja peittänyt tämän alueen suurimman rikollistoiminnan.

Kautta Allahin, jos Ummah näkisi todellisuuden raafidhien rikoksista Ahlus-Sunnah'aa vastaan, he itkisi näkemäänsä niin he itkisivät verta eivätkä kyyneliä. Jos nimeksi sopisi verinen puhdistus, niin sitä se olisi sanan jokaisessa tarkoituksessa. Tuhansista perheistä ei tiedetä mitään, tuhannet nuoret pojat ja vanhat miehet on tapettu, monta naista raiskattu ja taloja poltettu. Tuhannet perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa, etsien paikkaa Anbarista paetakseen raafidhien tyranniaa. Nämä rikokset on tehty täysin amerikkalaisten tietäessä ja näkemänä ja jossain tapauksissa heidän täydellä tuellaan. "Mutta Hamzalle ei ole surijaa." (Arabialainen sananlasku)

Media ei mainitse mitään näistä, mutta jos Mujahidiinit hyökkäävät amerikkalaista tai epäuskovaa vartijaa vastaan ja tappavat suuren määrän heitä, voi havaita median kiirehtivän esittämään mielikuvaa aivan muusta kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Kuten: "Auto räjähti amerikkalaisia ja vartijoita vastaan, mutta kuolleet olivat lapsia ja naisia." Saddamin aiheuttamat joukkohaudat ja hänen rikoksensa yleensä kolmena vuosikymmenenä eivät ole edes kymmentä osaa siitä, mitä raafidhat ovat tehneet kolmessa viime vuodessa.

Tästä syystä Mujahidiinit nousivat suojelemaan itseään ja uskovien naisten kunniaa ja Ahlus-Sunnah'n yleensä ja torjumaan raafidhien suunnaton vaara.

Näistä mainituista syistä raafidhat lähellämme ovat meille vaarallisempi kuin amerikkalaiset. He ovat karmaisevia ja sortavat ihmisiä enemmän. Heillä on suunnitelma pelkästään tukahduttaa Ahlus-Sunnah ja tuhota Seuralaisten jälkeläiset ja ne, joilla on suhteita sunneihin. Siksi sanomme, että jos raafidhat onnistuvat 'Iraaqissa ja ottavat maan täydellisesti haltuunsa, ilman minkäänlaista Jihadin vastarintaa, Ahlus-Sunnah'n tilanne voisi olla tätäkin pahempi.

Monet ehkä syyttävät meitä raafidheja vastaan taistelemisesta ja toiset voivat ihmetellä, miksi taistelemme raafidheja vastaan. Olemme selventäneet tämän useammin kuin kerran: Emme taistele raafidheja vastaan siksi, että he ovat raafidheja, vaikka uskomme heidän olevan pahuutta taivaan alla, emmekä taistele heitä vastaan, kuten emme taistele luopioita vastaan, jotka eivät osallistuneet amerikkalaisten rinnalla taisteluunsa Islamia vastaan: Toivoimme vain taistella miehittävää vihollista vastaan.

Voisi kuvitella, että taistelumme raafidheja vastaan on haluamaamme tai taistelemme huvin vuoksi, esittämisen vuoksi tai kääntäessämme katseemme todellisesta vihollisestamme taisteluun ihmisiä vastaan, joita vastaan ei olisi ollut tarpeellista taistella. Nämä eivät ole totta. Emme taistelleet heitä vastaan aluksi. He alkoivat taistella Ahlus-Sunnah'aa vastaan tullen amerikkalaisten taisteluvaunujen kanssa. He ja amerikkalaiset seisoivat yhdessä rivissä ja kiirehtivät suuntamaan aseensa Mujahidiineja kohti. He alistivat muslimeita 'Iraaqissa, hyökkäsivät moskeijoihin, yli kolmeen kymmeneen moskeijaan saavuttuaan Baghdadiin. Monet moskeijat Basrassa ja Ammarahissa, Samawahissa ja Nasiriyyah'ssa on vallattu eivätkä raafidhat jättäneet ainoatakaan koskematta. Yhtäkään kirkkoa he eivät ottaneet eivätkä koskeneet kapakoihin eikä 'Iraaqin juutalaisiin synagogeihin. Joten näillä ihmisillä ei ole muuta vihollista kuin Ahlus-Sunnah.

Raafidhien petollisuus on tiedetty ja heidän petoksensa on tunnettua, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun he saapuvat Baghdadiin valloittavan vihollisen kanssa. Ennen Ibn al-Alqami järjesti tataarit hyökkäämään Baghdadiin, kun oli ensin lähettänyt enemmistön armeijasta ja heikentänyt kalifin armeijaa ja kuormittanut sitä veloilla ja tataarit astelivat sisään. Seurauksena kaksi miljoonaa tapettiin Baghdadissa Ibn al-Alqamin petoksen seurauksena. Tämä on heidän toimintatapansa historiassa ja näemme sen omin silmin, mitä he tekevät muslimeille, emmekä siksi voi olla vaitonaisia.

Joten he ristivät kätensä perustajansa jälkeläisten kanssa ja hallinnoivat useita kansakunnan suuria sektoreita, sillä minkä tahansa kansan vahvuus ovat aseelliset osastot, armeijat, poliisi, puolustusministerit ja öljy ja raha. Sen jälkeen armeijan, poliisin ja kansakunnan nimissä he alkoivat syyllistää Ahlus-Sunnah'aa suurella mediakampanjoinnilla ja pelottelemalla, muuttaen todellisuudessa tapahtuvan. Kaikki mediat, 'iraaqilaiskanavat, Faiha ja Furat ja arabialaiset sisarkanavansa levittivät sitä. Suunnitelma oli operoida kansan suojelemisen lipun alla, puhdistaen 'Iraaq kapinallisista ja fadayeen Saddam (lojalisteista) ja "terroristeista." Heille sallittiin kunnia tappaa miehet, häpäistä naiset ja ajaa perheet pakolaisiksi tämän tittelin alla, suuren ja kammottavan mediakampanjoinnin turvin. He suunnitelivat viidessä vuodessa suurimman osan 'Iraaqista olevan raafidhien käsissä.

Ja missä on media? Ei mitään mediaa! Ja jos muutama raafidhi kuolee, media levittää Ahlus-Sunnah'n ja wahabien vainoavan heitä, mutta kahden ja puolen vuoden Ahlus-Sunnah'n tappamisesta ei sanaakaan. Mutta kun köysi alkoi kiristyä heidän kurkuissaan ja edelleen jatkaen verilöylyjään, he alkoivat huutaa "miten on sisällissota ja verilöylyjä tapahtuu."

Mujahidiinit suojelevat Ahlus-Sunnah'aa. Ahlus-Sunnah'aa eivät suojele luennoitsijat eivätkä satelliittikanavien omistajat, jotka istuvat kaukana sivussa vilkaisematta Ummah'aa kohti pitäen koskettavia puheita. Tämä ei kosta raiskatun naisen kunniaa eikä kosta vuodatettua Ahlus-Sunnah'n verta. Mikään ei auta meitä, paitsi aseet näitä pelkureita vastaan eikä mikään heikennä heitä paitsi voimankäyttö. Islamin maiden tekeminen raafidhien maiksi on amerikkalaisten halu ja juutalaisten päämäärä, kuten tiedetään heidän lausunnoista ja Iranin väliintulosta 'Iraaqiin ja amerikkalaisten vaitonaisuudesta sen edessä. Alueilla, joilla on nyt enemmän raafidheita, sorretaan Ahlus-Sunnah'aa ja on ohjelma heidän karkottamiseksi näiltä alueilta, jotta he voisivat hallita Baghdadin raunioita. Ja on raafidhien ja amerikkalaisten välinen sopimus tyhjentää tämä alue Ahlus-Sunnah'sta: Kun amerikkalaiset tulivat Dawrah'aan raafidhien kanssa, he sanoivat sen asukkaille:
"Karkotamme teidät kodeistanne!"

Amerikkalaisten saapuessa Baghdadiin Ahlus-Sunnah pelkäsi suuresti, mitä raafidhit tekisivät heille, mutta Mujahidiinit nousivat 'Iraaqissa, tarttuivat aseisiin ja nousivat heitä vastaan ja Ahlus-Sunnah saivat luottamuksensa takaisin, muutamin poikkeuksin.

Amerikkalaiset ovat alkaneet luottaa shiioihin täysin, kun julistimme sodan heitä vastaan, tahdoimme säikäyttää heidät, ja jos se ei tehoaisi, kohtelisimme heitä samoin kuin amerikkalaisia.

Tal Afar tuhottiin kemiallisin asein, naiset häpäistiin, rahansa varastettiin ja miehet ja lapset tapettiin Saadoun ad-Dulaimin määräyksestä (ba'ath-jäsen, joka tuolloin oli puolustusministerinä). Hän väittää olevansa sunni, mutta todellisuudessa on Allahin vihollinen. Hänen äitinsä on shi'a ja vaikuttaa häneen, hänen vaimonsa on shi'a ja vaikuttaa häneen, mutta olemalla sunni ei ole mitään vaikutusta häneen. Tal Afarin hyökkäyksen aikaan hän julisti ylimielisesti
"Olemme tulossa." Hän uhkaili Ahlus-Sunnah'aa sanoen etenevänsä Rawahiin, Qaimiin, Hadithaan ja sitten Samarraan ja tekevänsä saman siellä.

Eikö tämän jälkeen ole luvallista tukahduttaa tämä ajattelematon Allahin vihollinen?

Puolustusministeriö ei tuonut armeijoja Intiasta tai Saksasta, ei. He toivat ne shiioista ja me, jos taistelemme heitä vastaan, kohtelemme samalla tavalla: Te tapatte miehiämme, me tapamme miehiänne; Te tapatte naisiamme, me tapamme naisianne; Te tapatte lapsiamme, me tapamme lapsianne. Kohtelemme heitä, kuten he kohtelevat meitä, joten tietäessään, etteivät talonsa ole turvassa eivätkä perheensä, he miettivät tuhat kertaa ennen hyökkäystään Ahlus-Sunnah'n paikkoihin. Shari'ah sallii muslimin tappavan toisen muslimin, joka ryöstää rahat tai riistää kunnian, joten jos on sallittua tappaa muslimi, niin entäs sitten vihollinen, joka on murtadd ja ajattelee olevan velvollinen tappamaan sinut?

Monet sanovat shiiojen joukossa olevan niitä, jotka vihaavat juutalaisia, kuten Hezbollah?

Tiedon ihmiset ovat yksimielisiä, että shi'at ovat luoduista pahimmat valehtelijat. Hasan Nasrallahin näytelmästä taistelusta juutalaissia vastaan on varoitettava: Hezbollah tai Hizb ush-Shiataan on pahimpia Islamin vihollisia, shiiojen kieroimmista heimoista muodostettu, esittäen petollista roolia ja pettäen Ummah'aa juutalaisia vastaan taistelevina viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kun Hamas esiintyi sotilasparaatissa Gazassa, israelilaishävittäjä pommitti välittömästi ja tappoi monia sen jäseniä. Juutalaiset tappoivat Ahmad Yasiin tullessaan ulos moskeijasta (vaikka oli) liikuntakyvytön. Kuitenkin Hasan Nasrallah esittää sotilasshowta suurella alueella Beirutissa ja suorassa televisiolähetyksessä ja radiossa. Tätä jatkuu tunteja ja Hasan Nasrallah sanoo päivin ja öin Hezbollahin laittaneen Israelin polvilleen ja vetäytymään etelästä ja taistelevansa siionistivihollista vastaan. Onko epäilyttävää, että Sharon ja hänen takanaan olevat pysyttelevät hiljaa tästä jatkuvasta vaarasta rajoillaan? Pysyvätkö siionistit vaiti tästä suuresta vaarasta, vaikka eivät pysyneet vaiti Ahmed Yasiinista, vaikka oli rampa?

Israel ei pysy hiljaa uhkaavasta vaaroista, oli vaara millainen tahansa. Eivät olleet vaiti 'Iraaqin ydinasioista ja iskivät hallitusta vastaan tuolloin, mikä on avointa globalisaatiota. Säikäyttävin asia siionisteille on Islamin nousu ja Jihadin paluu. Hasan Nasrallahin ja shi'a-ryhmänsä siionistit ovat jättäneet rauhaan ja sivuuttaneet ja siksi Hezbollahin jihad-julistukset Israelille ovat pelkkää avointa petosta. Tavoitteena on ylentää shi'a-sekti ja peitellä al-Alqamin roolia, mikä Hasan Nasrallahilla on. Hezbollah suojelee Israelin rajoja eikä toisin päin, sillä Hezbollah estäisi Ahlus-Sunnah'n Mujahidiinien pääsemisen Israeliin.

Kautta Allahin, Hasan Nasrallahin armeijaa ei vahvista eikä avusta paitsi maailman siionistit ja kautta Allahin tämä vain valmistautumiseksi taistelemaan Ahlus-Sunnah'aa vastaan tulevaisuudessa. Iranin kansannousu ei ollut muuta kuin julistaa sota Suurelle Saatanalle ja kun tuli aika taistella Suurta Saatanaa vastaan, se liittoutui sen kanssa ja antoi tukikohdan Afganistanin ja 'Iraaqin valloittamiselle. Hasan Nasrallah viettää tunteja julistaen sotaa Israelille eikä israelilaiset hävittäjät muka voi pommittaa sitä? Ketä he huijaavat?

Shi'at ovat ihmisistä pahimmat: He pilkkaavat [uskovien] äitiämme 'Aa'ishah'aa ja hyökkäävät Profeetan (S) kunniaa vastaan ja solvaavat Seuralaisia, joten sanomme heidän pettämilleen: Nämä shi'at pilkkaavat äitiämme 'Aa'ishah'aa ja syyttävät häntä huoraamisesta ja hän on sentään Profeetan (S) vaimo. Sanon heille, jotka heitä tukevat, ovat vaiti heidän pahuudestaan tai näkevät heidät veljinään, jos yksikin pilkkaa tuon miehen vaimoa, syyttää kunniattomuudesta ja hyökkää hänen perhettään vastaan syytellen huoraamisesta, mikä olisi hänen reaktionsa? Vähintä olisi vihaaminen ja ainakin kääntyminen pois ja kovasanainen toruminen. Ja vaikka 'Aa'ishah'n kunnia on muslimeille rakkaampaa kuin mikä tahansa, ihmiset ovat vaiti shiiojen rikoksista, vaikka hyökkäävät 'Aa'ishah'n kunniaa vastaan. Miten he sallivat tämän itselleen ja miten he ikinä voivat maistaa uskon makeutta sydämissään, jos tukevat tällaista?

{Joka tapauksessa, apu tulee ainoastaan Allahilta} [al-'Imraan 126]

***

Maa Jou 21, 2015 1:25 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 468

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilainen Valtio

"'Iraaqin Islamilainen valtio suoritti sarjan erikoishyökkäyksiä, tukeakseen heikkoja sunneja luopioiden vankiloissa ja kostaakseen Safavidien hallituksen teloittamien vankien puolesta. Operaatiot kohdistettiin turvallisuuspäämajaan, sotilaspartioihin ja ad-Dajjalin armeijan [raafidhi Muqtada as-Sadrin Mahdi-armeija] saastaisiimpiin. Tiedämme, milloin ja mihin iskeä, mujahidiinit tietävät milloin ja mihin iskeä eivätkä mujahidiinit milloinkaan seiso kädet suorina kun Iranin suunnitelma näytti rumimmat kasvonsa ja mitä tahtoo sunneista 'Iraaqista tulevan ilmiselvästi ja paljastettuna." -Lausunto joulukuun 22. 2011 iskuihin.

Maaliskuun 5. 2012, sotilasunivormuihin pukeutunut asemiesten joukko tappaa 27 poliisia Anbarissa.

Joulukuun 10. 2013 'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilainen valtio on aloittanut suuroperaatiot vallatakseen maata useista 'Iraaqin maakunnista, kertoo The Washington Post.

Yli vuoden ajan ISIS:inä tunnettu (siis Lännessä tunnettu) ryhmä on osoittanut kohentuvaa päättäväisyyttä rakennettavassaan sotilaallisessa kapasiteetissa. Organisaatio perustettiin 'Iraaqissa ja on sen jälkeen saanut pontta naapurimaan Syyrian sisällissodasta, jonne se on laajentanut suunnitelmaansa liittääkseen itseensä molemmat maat.

Ryhmä on osittain ottanut vastuun sadoista iskuista, joissa on tänä vuonna 'Iraaqissa kuollut 6 200 mupettia ja sektariaanikkoa.

Nyt ryhmällä on alkanut sen kehityskaaren uusi vaihe. Joissain Syyrian osissa, sillä on hallinnollisia elementtejä -tuomioistuimia, kouluja sekä siviilitoimintoja- ja näyttää tekevän samaa 'Iraaqissa.

Ryhmän viimeisin suurhyökkäys Kirkukin eteläpuolella viime viikolla kesti yli 12 tuntia ja ainakin kymmenen mupettia sai surmansa. ISIS otti vastuun, osoitti laajaa harjaantuneisuutta, hyvää motivaatiota ja taktista edistyneisyyttä.

Hyökkäys alkoi keskipäivällä Keskiviikkona, kun Mujahid ajoi armeijan vakoilukeskuksen päämajaan ja bläjähytti räjähteillä täyteenpakatun autonsa. Toinen hyökkääjä saapui jalan, spreijaten tuliaseella ja räjäyttäen vyönsä.

Läheisen ostoskeskuksen katolta Mujahidiinien tarkka-ampujat tulittaessa ainakin kuusi hyökkääjää onnistui tunkeutumaan sisälle päämajaan. Hämmästynyt paikalliset poliisimupetit epäonnistuivat useiden tuntien ajan ottamaan tilanteen haltuunsa; videokuva näyttää avuttomien poliisien pälyilevän ympäriinsä rakennusten kulmia ja tulittaen tähtäämättä kohti tarkka-ampujia.

Kun taistelut viimein lamaantuivat, noin kello yhdeltä aamuyöllä torstaina, ostoskeskus oli kauttaaltaan tulessa. Surmansa saaneiden lisäksi ainakin 54 vihollisen turvallisuushenkilökuntaa haavoittui.

Mujahidiin-ryhmä tavoittelee Kirkukin maakuntaa osaksi Daashin emiraattia (Millä se tunnetaan arabimaissa), johon kuuluvat myös viereiset Salahuddiinin ja Diyalan maakunnat. Jihad Daashin emiraatin luomiseksi ei ole ainoastaan hyökkäyksiä koviin kohteisiin, kuten vihollisen vakoilukeskukseen Kirkukissa, vaan myös systemaattisia hyökkäysohjelmia 'Iraaqin mupettiturvallisuusjoukkoja sekä hallitusviranomaisia ja näiden perheitä vastaan.

Hyökkäykset ovat osa laajempaa kokonaisuutta, jolle ryhmä on antanut nimeksi "Sotilaiden elonkorjuu"

'Iraaqilaisviranomaisten mukaan Mujahidiinit ovat hyökänneet toistuvasti myös armeijahenkilöstön ja poliisihenkilökunnan koteihin ympäri Kirkukia. The Washington Post mainitsee, että "usein ISIS-operatiivit ovat jättäneet henkilöt eloon, mutta on räjäyttänyt heidän talonsa ja varoittaneet heidän kollegoitaan jättämään turvallisuusjoukot".

Tavoitteena on saada ihmiset hylkäämään vihollisen turvallisuusjoukot. Käyttämällä olemassaolevia pataljoonia he voivat lähettää viestinsä suurelle joukolle yleisöä vain muutamalla pommilla.

Tuloksena eräät vihollissotilaat ovat jättäneet paikkansa ja tahto karissut. Vain muutamalla miehellä tarkastuspisteiden vartijoina ja Emiraatin partiona, ryhmän Mujahidiinit ovat onnistuneet lisäämään hyökkäystensä tahtia ja mittaluokkaa -eikä ainoastaan Kirkukin lähistöllä.

'Iraaqin läntinen al-Anbaarin maakunta, jolla on pitkä ja vuotava raja Syyrian kanssa, on nimetty Jazeeran Emiraatiksi. al-Qa'idah'lla on hallussaan al-Anbarin maakunnasta neljäkymmentä prosenttia. Mujahidiinit ovat aloittaneet erityisen pidäkkeettömän sarjan hyökkäyksiä Fallujah'n kaupunkiin viimeisten kahden kuukauden ajaksi, mukaanlukien sen kuvernöörin Adnan Husseinin teloitus, jonka ampui katolla ollut tarkka-ampuja marraskuun 13.

Toukokuun 13. 2014 ISIS iskee Baghdadin shi'a-alueilla yhdeksän autopommin voimin tappaen ainakin 34. ISIS sanoi iskujen olevan kosto hyökkäyksestä ihmisiä vastaan Fallujah'ssa.

Helmikuussa 2014 ISIS teloitti neljä 'Iraaqin turvallisuusjoukosta SWAT:ista, jotka olivat Anbarin alueella taistelemassa ISIS:stä vastaan. ISIS väijytti 'Iraaqin armeijan autosaattuetta, josta vangittiin noin 20 sotilasta. Samojen sotilaiden ruumiit löydettiin sidottuina ja takaraivoon ammuttuina varastoista.

Anbari sotilasneuvoston -jonka alaisuudessa taistelee kaikki Anbarin aseelliset ryhmät poikkeuksena ISIS- alaisen ryhmän komentaja kertoo SWAT:n olevan laiton perustuslain mukaan ja he teloittavat ihmisiä uskonnollisen suuntauksen mukaan.

"Emme osoita heille armoa...Heidän ainoa periaatteensa on kostaminen ja tappaminen".

SWAT -tunnettu myös nimellä "Kultainen Prikaati" -jota anbarilaiset kutsuvat "Likaiseksi Prikaatiksi"- tappoi 11 ramadilaista siviiliä keskellä pääkatua.

"Saimme heistä 17, tapoimme ja jätimme sotilaille tulla noukkimaan raatonsa pois."

Toukokuun alusta alkaen ISIS asetti maamiinoja ja IED:itä Fallujah'n pikatie kymmenelle ja autopommeja läpi kaupungin.

"Fallujah'n päätie on täynnä miinoja. Joka kahdenkymmenen metrin päähän ISIS asetti miinoja. ISIS käyttää kaupungin rekkoja ja koneita Fallujah'n asukkaiden edessä kaivamaan reikiä katuun. Joskus armeijaa saa syyt niskaansa, kun ihmisiä kuolee oikeasti miinoihin."

Maaliskuussa aseelliset ryhmät Ramadissa ansamiinoittivat asuinrakennuksia ja teitä, estäen pakolaisperheitä palaamasta koteihinsa.

Heinäkuun 23. 2014 autopommittaja tappaa 28, joista viisi poliiseja haavoittaen ainakin 50 muuta tarkastuspisteellä al-Kadhimiyyah'n shi'a-alueella Baghdaadin pohjoispuolella.

Heinäkuun 30. 2014 Baghdadin Sadrin kaupunginosassa autopommi tappaa 16 ja toinen viisi Ameenin kaupunginosassa.

Elokuun 24. pommittaja laukaisee pomminsa shi'a-moskeijasta lähtevien keskuudessa Baghdaad al-Jadiidiyyah'ssa tappaen 10 ja haavoittaen 24:ää. Isku oli kosto elokuun 22. päivän shi'a-hyökkäyksestä Bani Waisin moskeijassa tapetuista sunneista.

Ennen ISIS:in hyökkäystä ja Mosulin valtaamista kesäkuun 10. 2014, 'Iraaqin hallituksen vartijat eivät antaneet Badoushin vankilan vangeille ruokaa ja ISIS:in saapuessa pakenivat keskellä yötä. Hyökkäyksen aikana vankilassa oli yli 3 000 vankia.

"Emme päässeet edes vessaan. Jotkut meistä tarvitsivat lääkkeitä, aloimme huutaa koska emme saaneet tablettejamme. Huusimme myös vettä, koska meillä oli vain likaista hanavettä", kertoo entinen vanki.

Kesäkuun 10. vartijat olivat vaihtaneet siviilivaatteet ja tulivat aamunkoitteessa yezidien vankikopille ja kertoivat Mosulin kaatuneen ISIS:ille, "paetkaa mikäli voitte" ja sellin ovi oli lukossa.

"Uskoimme ISIS:n teloittavan meidät kaikki, koska osastolla oli kristittyjä, kurdeja, yezidejä."

Aamukuuden ja kahdeksan välillä ISIS-taistelijat murtautuivat vankilaan ja vankilassa olevien ISIS-jäsenien avustuksella mursivat auki sellien ovet. Monet vangit pakenivat välittömästi.

Kesäkuun 10. 2014 ISIS valtasi Baijin öljynjalostamon ja määräsi työntekijöitä ja turvallisuushenkilöstöä katumaan vakavien seuraamusten uhalla.

Kesäkuun 11. 2014 'Iraaqin ja ash-Shaamin Islamilainen valtio valloitti 'Iraaqin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin, koko kaupungin vain yhdessä yössä. Tämä oli ihme, joka hämmästytti koko maailmaa.

'Iraaqilaisarmeijan paetessa ISIS sai sotasaaliikseen miljardin dollarin arvosta 'Iraaqin turvallisuusjoukkojen ajoneuvoja ja välineistöä.

Paennut 'iraaqilaisarmeija kertoo nähneensä 'aaveita' taistellessaan Islamilaista valtiota vastaan Mosulissa. Nämä 'aaveet' ovat hyvinkin saattaneet olla Allahin enkeleitä säikäyttämässä armeijaa. Monet 'iraaqilaissotilaat pakenivat pelosta ja tästä syystä Mosulin valtaus kävi niin äkkiä.

'Iraaqilaissotilas kertoo:

"ISIS on outo joukko. He eivät taistele, mikäli lasket aseesi. He ottivat aseeni ja päästivät minut lähtemään."

Elokuun 2. ja 3. 2014 aikana ISIS ja sen liittolaisryhmät etenivät nopeasti läpi al-Qahtaniyyah'n, Ataniyyah'n ja ash-Shammalin esikaupunkialueiden Sinjariin sekä Tal Afarin esikaupunkialueisiin al-Ayadiyyah'aan, Rabai'iyyah'aan ja Zammariin. Peshmerga-joukot joutuivaat vetäytymään näiltä alueilta puolustusasemiin Kurdistanin rajalle Dahukiin. Elokuun 3. 2014 'iraaqilaisilmavoimien tukema Peshmerga aloitti vastahyökkäyksensä ISIS-kohteisiin ja onnistuikin valtaamaan osia Sinjarista, mutta joutui myöhemmin pakenemaan.

Elokuun 3. 2014 Islamilainen valtio saa haltuunsa 'Iraaqin suurimman padon, öljykentän ja kolme kaupunkia lisää sunnuntaina lyötyään kurdijoukot. Mosulin pato tuli ISIS:n hallintaan noin 24 tuntia kestäneen hyökkäyksen jälkeen. Lisäksi Islamilainen valtio otti hallintaansa Ain Zalahin öljykentän, mikä on kaikkiaan neljäs ISIS:n hallinnassa oleva öljykenttä. Kolme valloitettua kaupunkia ovat alueita, jotka on ollut kurdien hallussa useamman vuoden. Seikka puhuu sitä väittämää vastaan, että ISIS:n eteneminen auttaisi kurdien asiaa [oman valtion perustamiseksi].

Saamalla haltuunsa strategisesti tärkeitä kaupunkeja, ISIS saavutti maata Arbilissa nopeasti, Peshmerga-joukot koettivat työntää militantit taikaisin, mutta

Kun Islamilainen valtio valloitti Mosulin viime kuussa, se on polttanut alkoholia myyviä kauppoja, määrännyt huivit kauppojen ikkunoissa olevien mallinukkejen kasvoille ja karkottanut suurimman osan kaupungin kristityistä.

Elokuun kuudentena Peshmergan suunnittelemana vastahyökkäys ISIS:stä vastaan ei toteutunut, sillä ISIS aloitti salamahyökkäyksen vallaten Nineven ja Shirkhanin saavuttaen Makhmourin Erbilin eteläpuolella, mistä alkoi väestön joukkopako Kurdistanin alueelle. Peshmerga valloitti al-Makhmourin ja al-Gweirin elokuun 10. ja 14. päivänä USA:n ilmaiskujen tukemana YPG-joukot purkivat linjan Sinjarin vuorelle, antaen kymmenille tuhansille yezideille mahdollisuuden paeta. Elokuun 16. USA:n ilmatuen mahdollistamana 'Iraaqin ja kurdien joukot valtasivat Mosulin padon takaisin elokuun 18. päivään mennessä.

Elokuun 7. 2014 'Iraaqin kurdijoukot Peshmerga kärsi ensimmäisen suuren tappionsa taistelussaan Islamilaista valtiota vastaan viime sunnuntaina, kun he joutuivat perääntymään Sinjarin kaupungista, Mosulin länsipuolella.

Viimeisen viikon aikana Islamilainen valtio on kääntänyt huomionsa kurdien hallinnoimille alueille Mosulin läntiselle puolelle, paikallisten sunniarabitaistelijoiden avustamana, vaikka moni odotti Islamilaisen valtion etenevän seuraavaksi Baghdadiin.

Sunnuntain tapahtumat paljastivat ennennäkemättömiä heikkouksia Peshmergan joukoissa. Joukkojen eliittijoukot ovat pienenpienet, Sulaimaniyyah'n alueella oleva terrorismintorjuntaryhmä, jota johtaa Lahoor Talabani. Peshmergan 30 000 vahvuudesta eliittijoukkoja on vain muutama sata.

Kurdihallitus on painostanut Washingtonia varustamaan sitä laadukkaimmilla aseilla, mutta Waashiintuun on ollut haluton aseistamaan kurdeja.

Monet ovat vihaisia Peshmerga-joukoille, jotka eivät torjuneet Islamilaisen valtion etenemistä:

"Peshmerga-joukot ovat alueellamme heikkoja. He eivät taistelleet paljon."

"Emme voi lähteä täältä. Jokapuolella on taistelijoita. Jos liikumme, he tappavat meidät.

Täällä oli tuhansia joukkoja. Miten he jättivät alueen IS:lle tunneissa ja jättivät ihmiset IS:n käsiin?"


Autonomisen kurdialueen Peshmerga-joukoilla on suuria vaikeuksia pysäyttää ISIS. Kapinalliset ovat työntyneet kurdien ydinalueille ja Baghdadin porteille.

Yhdysvaltain ilmaiskut Arbilissa olevaa ISIS-kalustoa vastaan -jolla Yhdysvallat pyrki takaamaan, että Arbiliin Baghdadista siirretyt amerikkalaisdiplomaatit eivät ole vaarassa- "eivät myöskään pysäytä Isistä".

ISIS jatkoi uusien alueiden valtaamista Pohjois-'Iraaqissa Yhdysvaltojen ilmaiskuista huolimatta. ISIS onnistui etenemään Arbilin pohjoispuolella sijaitsevaan Sheikhanin maakuntaan. Samalla alueella Yhdysvallat käynnisti perjantaina ilmaiskut estääkseen pääsyn Arbiliin. Yhdysvallat aloitti ilmaiskut sen jälkeen, kun taistelijat olivat päässeet noin 40 kilometrin päähän Arbilista, jossa Yhdysvalloilla on konsulaatti. Yhdysvallat ilmoitti evakuoivansa osan Arbilin konsulaattinsa työntekijöistä Pohjois-'Iraaqin heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

Elokuun 19. 'Iraaqin turvallisuusjoukot onnistuivat työntämään ISIS:in ja muut aseelliset ryhmät muilta 'Iraaqin alueilta, mutta epäonnistuivat Tikritissä, menettäen monia sotilaskohteita, joita se oli vallannut takaisin vain viikkoja aiemmin. Samalla ISIS ja sen liittolaiset aseelliset ryhmät lisäsivät hyökkäyksiään muilla alueilla, eritoten Salah ad-Diinin, Kirkukin, Diyalan ja Babilin maakunnissa.

Elokuun 31. 'Iraaqin turvallisuusjoukot ja Peshmerga mursivat Amerlin turkmeenikaupungin piirityksen, joka oli jatkunut kesäkuun 15. alkaen.

Kaksi kolmasosaa pakolaisista sijoittuivat ISIS:in hallitsemille alueille, mikä vaikeutti humanitaarisen avun saattamista perille erityisen vaikeaksi. Lisäksi monet etniset ja uskonnolliset yhteisöt olivat paenneet alueille, joilla ISIS yhä enenevässä määrin lisäsivät hyökkäyksiään, kuten Sinjarin pohjoisosa Tal Kayf, Zummar Tal Afarissa ja Nineven al-Hamdaniyyah, Bartilla, Ba'shiqa ja al-Qosh. ISIS piiritti yezidien, turkmeenien ja shabakkien asuttamia alueita, suurten pakolaismäärien kiristävän resursseja äärimmilleen ja ISIS:in katkaistua sähkön ja veden saannin monille näille Sinjarin ja Tal Afarin alueilla.

***

Ramadhaan 1, 1436: Khilaafah

Amirul-Mu'miniin Abu Bakr al-Baghdaadi kalifi Ibrahim:

Hyviä uutisia muslimeille: Khilafah julistettu - Muslimeille saapunut vallan ja kunnian uusi aika

Oi muslimit kaikkialla, ilosanoma teille ja hyvän odotusta. Nostakaa päänne korkealle, sillä tänään Allahin tahdosta teillä on valtio ja Khilafah, joka palauttaa kunnianne, valtanne, oikeutenne ja johtamisenne. Valtiossa, jossa arabi ja ei-arabi, valkoinen mies ja musta mies, itämainen ja länsimainen ovat kaikki veljiä.

Khilafah on koonnut kaukasialaiset, intialaiset, kiinalaiset, levanttilaiset, 'iraaqilaiset, jemeniläiset, egyptiläiset, pohjoisafrikkalaiset, amerikkalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja australialaiset. Allah on tuonut heidän sydämensä yhteen ja heistä on tullut veljiä Allahin suosiosta, rakastaen toisiaan Allahin vuoksi, seisoen samassa rintamassa puolustaen ja vartioiden toistaan ja uhraten itsensä toisen puolesta.

Pian, Allahin luvalla, tulee päivä jolloin muslimi voi kävellä kaikkialla isäntänä, kunniallisena, kunnioitettuna, nostaen päätään korkealle ja kunniansa palautuneena.

Jokaista häntä häiritsevää julkeavaa kuritetaan ja kaikki häntä vastaan ojennetut kädet katkaistaan.

Joten tietäköön maailma, että elämme tänään uutta aikaa.

Joka oli piittaamaton, on nyt oltava tarkkana. Nukkuvan on herättävä, hämmästyneen ymmärrettävä: Muslimeilla on tänään jylisevä lausunto ja painavat saappaat.

Heillä on sanottavaa, joka saa maailman kuulemaan ja ymmärtämään terrorismin merkityksen ja saappaansa tallovat nationalismin epäjumalan, tuhoavat demokratian epäjumalan paljastaen sen harhaanvievän luonteen.

Oi Islamin Ummah, maailma on jakaantunut kahteen leiriin ja kahteen rintamaan, ilman kolmatta:

Islamin ja uskon leiriin ja epäuskon ja tekopyhyyden leiriin -Muslimien ja mujahidiinien leiriin kaikkialla ja juutalaisten, ristiretkeläisten ja heidän liittolaistensa leiriin ja loput heidän kanssaan oleviin kansoihin ja epäuskon uskontoihin, Amerikan ja Venäjän johtamana ja juutalaisten käskemänä.

Joten kiirehtikää muslimit valtioonne. Kyllä, se on teidän valtionne. Kiirehtikää, koska Syyria ei ole syyrialaisille eikä 'Iraaq 'iraaqilaisille; {Kaikki maat kuuluvat Allahille, joka antaa sen kenelle palvelijoistaan tahtoo. Ja parhaiten onnistuvat oikeamieliset.} [al-A'raaf 128]

Tämä valtio on muslimeille, maa on muslimeille, kaikille muslimeille. Muslimit kaikkialla: Joka kykenee tekemään hijrah'n Islamilaiseen valtioon, tehköön niin, koska hijrah Islamin maahan on pakollista.

Kutsumme erityisesti oppineita, fuqahaa'ta ja Islamiin kutsujia, erityisesti tuomareita kuin myös ihmisiä sotilaallisilla, hallinnollisilla ja palvelusasiantuntemuksilla ja lääkäreitä ja insinöörejä kaikilta erikoistumisaloilta ja aloilta.

Kutsumme heitä ja muistutamme heitä pelkäämään Allahia, sillä heidän hijrah'nsa on wajib 'ayni (yksilöllisesti pakollista), jotta he voisivat vastata muslimien kutsuessa heitä. Ihmiset ovat tietämättömiä uskonnostaan ja janoavat heitä, jotka voisivat opettaa heitä ja auttamaan heitä ymmärtämään sitä.

Joten pelätkää Allahia, Allahin palvelijat.

****

Kokosi, käänsi, syytti ja sylki, vertaitki 'Abdullah Rintala 2013-2015.

Abu Ghraibia koskevat luvut Hussein al-Maadidin (1973-) kirjasta "361 päivää Helvetissä" (Arena Kustannus Oy 2013). Osittain dramatisoinut 'Abdullah Rintala.


***

Maa Jou 21, 2015 1:31 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea