Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Maltillinen muslimi

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Maltillinen muslimi
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Maltillinen muslimi Vastaa lainaamalla viestiä
***

Islamin määritelmä maltilliselle muslimille

Maltillinen muslimi

Kauan ennen kuin termi "maltillinen muslimi" saapui muotisanaksi länsimaihin, Islam Jalon Koraanin ja puhtaan Sunnah'n ohjastamana määritteli tarkoin mistä yksittäisen muslimin ja muslimien maltillisuus muodostuu. Jos meidän on identifioitava Islamilaiset määritteet maltilliselle muslimille, meidän on palattava Qur'aaniin ja Sunnah'aan siten kuin sen ymmärsivät varhaiset valovoimaiset edeltäjien sukupolvet.

Allah sanoo Kirjassaan:

{Ja täten olemme tehneet teistä oikeudenmukaisen ja tasapainoisen yhteisön, ollen todistajia ihmisistä ja Lähettiläs todistajana teistä} [al-Baqarah, 143]

Tämä säe opettaa muslimeille, että siinä totuudellisesti pitäytyvät ovat oikeudenmukainen ja tasapainoinen kansa, joka pitäytyy asioissaan kahden vastakkaisen pään välissä. Suuri mufassir

Imaam at-Tabari painotti tätä jaetta sanoen:

Nähdäkseni Allah, Korkein, sanoissaan luonnehti heitä käsitteillä "oikeudenmukaisia/tasapainoisia" heidän maltillisuudesta kaikkiin uskonnollisiin asioihin. Ja siten he eivät ole ihmisiä, jotka menevät äärimmäisyyksiin uskonnollisissa asioissaan, ei kristittyjen äärimmäisyyksiin, jotka menivät liiallisuuksiin asketisoitumisessa ja näkemyksissään Jeesukseen eikä äärimmäisyyksiin jättää hänen oikeutensa [Jeesuksen profeetallisuus] tunnustamatta kuten juutalaisten tapauksessa, jotka muuttivat Allahin Kirjoja, tappoivat profeettojaan, sanoivat perättömiä Luojastaan ja epäuskoivat Häneen. Muslimit ovat oikeudenmukaisia ja tasapainoisia ihmisiä ja sellaisilla kuvauksilla Allah luonnehti heitä koska heidän maltillisuus kaikissa asioissa on rakkaimmista asioista Allahille. [Tafsir at-Tabari 3/142]

Säe myös muistuttaa meitä mitä varhaiset muslimit olivat ja mitä muslimien tulisi olla, mutta näinä traagisina aikoina muslimit yleisesti eivät enää ole todistajia ihmiskunnalle maltillisina ja oikeudenmukaisina. Toinen säe Qur'aanissa, mikä määrää meitä olemaan tasapainoinen ja toteuttamaan maltillisuutta kahden ääripään välillä, on säe minkä jokaisen muslimin vaaditaan lausumaan päivittäisissä rukouksissaan:

{Niiden tielle, jolle Sinä olet suosiollinen eikä niiden tielle joille vihasi lankeaa eikä niiden jotka menevät harhaan} [al-Faatihah, 7]

Tässä säkeessä pyydämme Allahilta ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä pitämään meidän tiellämme, joka sijoittuu kahden ääripään väliin: Ne, jotka menevät harhaan vaikka heillä on tietoa (juutalaiset) ja ne jotka menevät harhaan tietämättömyytensä takia (kristityt). Tie näiden välissä on Profeettojen tie, oikeamielinen ja totuudellinen. Jos olemme uskollisia ja totuudellisia sille tielle, minkä Allah on antanut Orjilleen, emme koskaan lankea äärimmäisyyksiin. Mutta mikäli vilkaisemme ympärillemme juuri nyt, näemme miten se miten meitä nyt voidaan kuvailla on kaukana siitä kuvauksesta, mikä oli Allahin Lähettiläällä (Sallaahu 'alaihi wa Sallam) ja hänen Seuralaisillaan:

{Te olette paras kansakunta koskaan [esimerkkinä] ihmiskunnalle. Te kehotatte hyvään ja kiellätte pahasta ja uskotte Allahiin}

Toinen selkeä jae Qur'aanissa vaatii maltillisuutta varoittaen suorasukaisesti äärimmäisyyttä ja liioittelua vastaan

{Oi, Kirjan ihmiset! Älkää menkö liiallisuuksiin uskonnossanne ja sanoko Allahista muuta kuin sitä, mikä on totta}

Kuten hyvin tiedämme, kristityt lipsahtivat äärimmäisyyteen nostamalla 'Isa ibn Maryamin asemaan, joka kuuluu ainoastaan yksin Allahille, Majesteetilliselle ja Kaikkivaltiaalle. Kuten äärimmäisyyden luonne on, se alkaa tarpeeksi viattomana henkilön ylistämisenä, kunnes ajan saatossa tietämättömyyden kasvaessa henkilöä ympäröivät myytit kasvavat kunnes niistä monijumalaisia massojen käsityksiä uskonpilareita. Tästä syystä Profeeta, johtuen hänen tietoisuudestaan, mitä äärimmäisyydestä seuraa, sanoi:

"Älkää liioitelko minun ylistämistäni kuten kristityt ylistivät Marian poikaa, sillä olen ainoastaan [Allahin] palvelija. Joten kutsukaa minua Allahin palvelijaksi ja Hänen Lähettilääkseen". [Sahiih al-Bukhaari 3445]

Siirtymällä Jalosta Koraanista Sunnah'n kaanoniin, on viisaita sanoja Profeetaltamme (Sallallaahu 'alaihi wa Sallam), jotka varoittavat meitä äärimmäisyyksien, liioittelun, radikalismin ja ylimenemisen ympyröistä. 'Abdullah ibn Mas'uudin hadiithissa hän kertoi Allahin Lähettilään (S) sanoneen:

"Äärimmäisyyksiin menevät ovat tuhoutuneita! Äärimmäisyyksiin menevät ovat tuhoutuneita! Äärimmäisyyksiin menevät ovat tuhoutuneita!"

Termiä "al-Tanatta'u" (Äärimmäisyys) määritteli Imam an-Nawawi selityksessään teokseen Sahih Muslim:

"Se viittaa niihin, jotka ylittävät tavanomaiset rajat ja menevät sen yli mikä laillisesti hyväksyttävää puheissa, teoissa ja uskossa".

Tässä hadiithissä Profeetta (S) varoitti meitä äärimmäisyyttä vastaan kolme kertaa, mikä selvästi kertoo meille maltillisuuden olevan laillinen määre kaikissa asioissamme, sillä mitään erityistä viitekehystä ei mainittu ja täten oletuksena määräys on yleinen. Täten termi "al-Tanatta'u" sisältää myös liiallisuuden palvonnan [Ibadah] teoissa ja tämä osoittaa Islamissa omistauduttavan kaikkien asioiden tehtävän maltillisuudella, vaikka jopa palvonta on luodun ihmisen tarkoitus ja kaikenkaikkinen velvollisuus Allahille, Islam edelleen vaatii palvottavan maltillisesti. Seuraava hadiith todistaa tämän:

Anasin mukaan ryhmästä Profeetan seuralaisesta yksi sanoi, ettei koskaan mene naimisiin. Toinen sanoi, ettei enää koskaan syö lihaa ja kolmas, ettei enää nuku sängyllä ja neljäs, ettei enää riko paastoaan. Kun Allahin Lähettiläs kuuli tämän hän ylisti Allahia ja sanoi:

"Miksi ihmiset sanovat moista? Rukoilen ja nukun, paastoan ja rikon paaston ja avioidun naisten kanssa. Joka kääntyy pois minun Sunnah'stani ei ole minusta". [Sunan an-Nasa'i]

Shaykh Muhammad ibn Saaleh al-'Uthaimiin erittelee ylläolevaa hadiithia esimerkin nojalla:

"Yksi esimerkki voisi olla kolme miestä, jotka kohtaavat moraalittoman miehen. Ensimmäinen sanoo, ettei sano salaam tälle säädyttömälle henkilölle, lupaa boikotoida ja hylätä eikä koskaan puhua hänelle ja toinen kertoo sanovansa salaam ja hymyilevänsä hänelle, kutsuvansa kotiinsa ja vierailevansa hänen luonaan". Kolmas heistä sanoo vihaavansa tätä moraalitonta henkilöä hänen itsensä vuoksi mutta rakastavansa häntä uskonsa Allahiin tähden ja täten ollen boikotoimatta tätä ellei se palvele tarkoitusta. Jos boikotoiminen vain lisää häntä synnissä eikä auta häntä korjaamaan pahat tapansa, niin silloin ei tule boikotoida.

Sanomme, että ensimmäinen henkilö on mennyt äärimmäisyyksiin, toinen on piittamaton ja kolmas tasapainoinen ja maltillinen. Sama pätee kaikkiin palvonnan tekoihin ja maailman suhteisiin: Ihmiset vaihtelevat piittaamattomuuden, äärimmäisyyden ja tasapainon välillä"
. [Majmu' al-Fatawa wa Rasa'il 1/42]

Islamissa ei ole mitään, missä ei olisi keskitietä. Jopa tapaan, millä syömme tai juomme, Islam kehottaa maltillisuuteen. Profeetta (S) sanoi:

"Kaafir syö seitsemään vatsaan, kun muslimi syö yhteen vatsaan". [Sahiih Muslim]
Hän sanoi myös:

"Älä juo yhteen menoon kuin kameli, vaan kahdella tai kolmella siemaisulla. Mainitse Allahin nimi
(Bismillah) aloittaessasi juominen ja ylistä Häntä (kuten sanomalla al-Hamdulillah) kun olet lopettanut juomisen."
[at-Tirmidhi]

Mikään uskonto tai elämäntapa ei kehota maltillisuuteen aivan samoin kuin Islam, sillä muut uskonnot ja elämäntavat eivät tule suoraan Allahilta. Jos Islam vaatii meitä maltillisuuteen pienemmissäkin asioissa, niin miten se ei vaatisi maltillisuutta isommissa asioissa?

Toisessa hadiithissa Profeetta (S) oli vieläkin painottavampi varoittaessaan äärimmäisyyttä vastaan:

"Ja välttäkää menemästä äärimmäisyyksiin uskonnollisissa asioissa, sillä he jotka tulivat teitä ennen tuhoutuivat mennessään äärimmäisyyksiin uskonnollisissa asioissa". [Sunan an-Nasa'i]

Shaykh Muhammad ibn Saaleh al-'Uthaimeen selitti lyhyesti, miten välttää menemästä äärimmäisyyksiin uskonnollisissa asioissa:

"Maltillisuus tai keskitie uskonnossa tarkoittaa, että henkilö on fanaattisuuden ja piittaamattomuuden välissä ja tähän sisältyy uskon asiat ja palvonnan teot. Uskon asioissa ensisijainen esimerkki on ihmiset, jotka Allahin Nimien ja Ominaisuuksien suhteen luokitellaan kolmeen: Kaksi vastakkaista äärimmäisyyttä ja yksi keskellä. Yksi ryhmä on mennyt äärimmäisyyksiin yrityksissään vapauttaa Allah kaikista epätäydellisyyksistä sivuuttaen kaiken, mitä Allah on nimennyt ja kuvaillut Itsestään. Toinen ääriryhmä on mennyt äärimmäisyyksiin liittäen Allahiin kaiken mitä Hän on Itseensä liittänyt, mutta kuitenkin sisältäen tähän antropomorfian. Erona tässä on kuitenkin, että tämä liittäminen tapahtuu ilman hänen yhtäläistämistä luomakuntaansa, vaan se tapahtuu sopien Hänen ainutlaatuisuuteensa ja osoittamaan ettei mikään Hänen luomakunnastaan ole kuten Hän.
Ja kuten meillä on kaksi äärimmäisyyttä uskonasioissa, on myös teoissa. Jotkut menevät liiallisuuksiin tehden asiat vaikeiksi itselleen, mutta jotkut ovat piittaamattomia, huolimattomia ja ajanhaaskauksensa seurauksena menettävät niin paljon. Kuitenkin parhaat asiat ovat kahden ääripään välillä. Maltillisuuden määritteenä on kaikki mitä shari'ah'n velvoittama, jolloin tämä on keskitie ja joka käy tätä vastoin niin ei ole keskitiellä, vaan liiallisuuksiin tai sivuuttamiseen johtavalla sivuraiteella."
[Fatawa Nur 'ala ad-Darb, äänite]

Tämä tarkoittaa, että tähän profeetalliseen varoitukseen sisältyy kaikenlaiset äärimmäisyydet, kuten liiallisuus, ankaruus ja kovuus sekä toisesta ääripäästä piittamattomuus ja sallivuus. Shaykh Saaleh ibn Fawzaan kertoo arvokkaita sanoja kahdesta vastakkaisesta ääripäästä:

"On ihmisiä, jotka ovat toisessa ääripäässä niistä, jotka ovat liiallisia uskonnossaan: Ne jotka menevät myötäilyssä ja suvaitsevaisuudessa äärimmäisyyksiin. Ei ole epäilystäkään, etteikö uskontomme olisi myötämielinen, mutkaton ja maltillinen mutta suvaitsevaisuuden tulee olla Allahin asettamat lailliset rajat huomioiden kaikessa tarvittavassa. Koko uskonto on -ja kaikki ylistys Allahille- vapaa kaikista painostavista rajoituksista ja taakoista:

{Allah ei anna sielulle kannettavaksi taakka, mitä se ei voi kestää}
[al-Baqarah, 286]
Ja Allah sanoo:

{Hän on valinnut teidät eikä ole laittanut teille uskontoon mitään hankaluutta}
[al-Hajj, 78]

Ja Allah sanoo:

{Allah ei tee teille hankaluuksia}
[al-Ma'idah, 6]

Kuitenkin, äärimmäisyys suvaitsevaisuudessa ylittää sen, mitä Allah on säätänyt ja siksi tätä ei voi kutsua "suvaitsevaisuudeksi", vaan ennemminkin hankaluudeksi itsessään. Täten al-Wala' wal-Bara'an* perusteet mitätöityvät Islamissa, kehottamalla tasa-arvoon muslimien ja ei-muslimien välillä 'suvaitsevaisuuden' nimissä sekä osittaiseen tai täydelliseen Islamin mitätöijien toimeenpanemiseen, tasa-arvoon uskontojen välillä, kuten Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon ja jopa kaikkien uskontojen välillä, kuten monijumalaisuuden ja ateismin välillä; Näkemykseen, ettei lause 'Ei ole muuta palvomisen arvoista jumalaa paitsi Allah' ei edellyttäisi epäuskoa Taaghuutiin...Kaikki nämä ovat esimerkkejä äärimmäisyydestä myötäilyssä ja suvaitsemisessa ja nämä on hylättävä, kuten liiallisuus uskonnossa on hylättävä. Voi olla, että äärimmäisyys suvaitsemisessa ja myötämielisyydessä ovat vaarallisempia kuin liiallisuus uskossa, kuten äärimmäisyys ja myötämielisyys niin pitkälle, että epäuskovan uskonnolle annetaan tasa-arvoinen asema totuuden uskonnon kanssa mikä on [iso] epäuskon teko muslimien yksimielisyydellä. Liiallisuus uskonnossa on kuitenkin monien oppineiden mielestä harhaanmenemistä eikä jotain joka yltää ison kufrin tasolle. Islamin 'ulamaa mainitsee, että Islam mitätöityy ellei tee epäuskovasta takfiriä tai epäilee hänen epäuskoaan. Joten joka lankeaa näihin vaarallisiin virheisiin on hänen harkittava asiaansa huolellisesti ja palattava totuuteen, sillä totuuteen palaaminen on hyve. Totuuteen palaaminen on parempaa kuin valheellisuuksissa pitäytyminen".

________________________________________________________________________
* al-Wala' wal-Bara'a on usko joka vaatii uskollisuutta Allahille, Hänen Lähettiläälleen ja muslimiuskoville ja irtisanoutumista kaikista, jotka vastustavat Allahia ja Hänen Lähettilästään ja menee muslimiuskovien tietä vastaan.

Tällainen on Islamin oikeudenmukaisuuden ja tasapainon taso, jossa on oltava maltillisuutta jopa metodeissa, joilla kehotamme jättämään kaikenlaiset valitettavat pahuudet. Ibn Taymiyyah antaa meille arvokkaan oppitunnin pitäytymällä tasapainoisina ponnisteluissamme sisäisiä ja ulkoisia äärimmäisyyden muotoja vastaan:

"Kun ollaan tekemisissä syntisten ihmisten kanssa, ei pidä ylittää Shari'ah'n asettamia rajoja -edes vihaamisessa, tuomitsemissa,välttämisessä, hylkäämisessä tai moittimisessa. Niin tekevälle on sanottava, että kanna huolta nimenomaan itsestäsi. Mitään vahinkoa ei tule sinulle harhaanmenneistä, mikäli olet todella johdatettu, kuten Allah Korkein sanoi: "Älkää antako muiden vihan suistaa teitä oikeudenmukaisuudesta. Olkaa oikeudenmukaisia! Se on lähempänä taqwaa". [al-Ma'idah, 8]

Ja Allah sanoi: "Taistelkaa Allahin tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää ylittäkö rajoja"
[al-Baqarah, 190] Todellakin monet heistä, jotka kehottavat [hyvään] ja kieltävät [pahasta] astuvat Allahin asettamien rajojen yli, joko tietämättömyydestä tai sortamisesta. Täten tämä oikeudenmukaisuuden asian on oltava vakaasti toteutettavaa, oli se sitten epäuskovien, tekopyhien, syntisten tai tottelemattomien jättämisestä".

Tämä lainaus Ibn Taymiyyah'lta on pohjustus hyvin tärkeälle seikalle: Yksi äärimmäisyyden vahvimmista merkeistä on alistamisen ja epäoikeudenmukaisuuden eskaloituva ilmapiiri. Joukkoalistaminen ja rappio ovat kovia vihan ja äärimmäisen vihamielisyyden kasvualustoja ja molemmat nöyryytyksen ja sortamisen seurauksena voivat tehdä minkä tahansa äärimmäisyyden muodon näyttämään oikeudenmukaiselta ja oikealta. Tästä syystä Allah varoittaa meitä kahlitsemattomasta vihasta:

{Te jotka uskotte, seiskää vakaasti Allahin puolesta, oikeudenmukaisuuden todistajina älkääkä antako ihmisten vihan estää teitä olemasta oikeudenmukaisia. Olkaa oikeudenmukaisia, se on lähempänä oikeamielisyyttä} [al-Ma'idah, 8]

Jotkut radikaalit muslimit kärsivät samanlaisesta äärimmäisyyden merkistä suhtautumisessaan ihmisyhteisöihin, joka johtaa äärimmäisiin tekoihin ja käytökseen, kuten näkemykseen "kaikki ei-muslimit ovat yhtä ja täten kaikki ei-muslimit ovat legitiimejä kohteita". Mitä tulee sodankäyntiin ja sotilasoperaatioihin, Islamin oppineistolla on selkeät ohjeistukset ja säännöt. Ibn al-Qayyim al-Jawziyyah sanoo Ahkaam Ahlil-Dhimmah (Dhimmien hallinta):

"Tappaminen on pakollista ainoastaan sotaakäyviä vastaan eikä epäuskovia kohtaan. Siten naiset, lapset, vanhukset, sokeat ja munkit jotka eivät taistele ei pidä tulla tapetuiksi. On taistele meitä vastaan taistelevia vastaan".

Shaykh Saaleh Aal ash-Shaykh antaa meille hyviä neuvoja liittyen termiin "päämäärä oikeuttaa keinot":

"Mitä ihmiset sanovat, että "Päämäärä oikeuttaa keinot", niin tämä on väärin eikä peräisin Islamilaisesta lainsäädännöstä. Päinvastoin Laissa keinoilla on erityiset säädökset ja sillä ehdolla, että ne ovat lähtökohtaisesti sallittuja. Mikäli keinot ovat kiellettyjä, kuten alkoholia lääkkeenä juova henkilö, vaikka siinä on jonkilainen hyöty, niin se on yhä kiellettyä. Täten keinojen on oltava lähtökohtaisesti sallittuja. Aina ei ole niin, että Allahin palvelija joko olettaa, että tietyt keinot ovat menestyksekkäitä ja siksi hänelle olisi luvallista ottaa niitä. Yksi esimerkki tästä on poliittiset mielenosoitukset. Iso ryhmä ihmisiä sanoo, että "jos pidämme mielenosoituksen, tämä painostaa johtajaa jonka on lopulta muututtava ja korjattava tilanne. Päämäärä sanelee tarkoitukset." Me sanomme, että tämä on täydellisen valheellista, sillä keinot ovat itsessään kiellettyjä. Nämä toimet voivat päämäärältään olla vilpittömiä ja välttämättömiä, alkuperä on edelleen luvaton. Keinojen on oltava sallittuja alkuperältään ja sen jälkeen lopputulosta sovelletaan niihin. Jos lopputulema on sallittava, myös keinot ovat sallittuja. Mikäli tämä on pakollista, niin keinot ovat sen mukaisia".


Saudi-Arabian suurmufti 'Abdul-'Aziiz Aal ash-Shaykh:
"Islam on reformoinnin ja oikeamielisyyden uskonto. Se antaa suuntaa ihmiskunnan edistykselle tuoden sen pimeydestä valoon. Islam myös tarkoittaa sopimusten kunnioitusta ja kieltää niiden rikkomisen."


Tämä osio riittää todisteineen, että Islam tuli selvästi päättämään, mikä on maltillista ja mikä äärimmäistä. Tämä seikka jo itsestään todistaa, että Islam tuli selvällä standardilla päättämään, mikä seikka jo yksistään opettaa meille, ettei meidän tarvitse etsiä Islamin ulkopuolelta universaalia standardia maltillisuudelle turvaamaan meitä äärimmäisyyttä vastaan. Miksi niin monet muslimit lännessä koettavat pitää maltillisuutta uskonnollisissa ja maallisissa asioissaan ja miksi otamme toisisijaisia maltillisuuden määritteitä, kun meillä jo on aito artikla siihen yhteisömme käsien välissä?

On lähes mahdotonta elää missä tahansa ei-muslimimaassa ja olla tulematta vaikutuksille alttiiksi zeitgeistille ja näiden yhteiskuntien suonissa virtaaville ideaaleille, erityisesti mikäli elää erityisen altavastaajan osana olevassa vähemmistössä. Joten, vaikka meillä ovat hienot ohjelinjat ja määritteet maltillisuuden määrittelylle, ne eivät kuitenkaan ole sosiaalisesti eikä poliittisesti käytössä näissä vieraissa yhteiskunnissa. Siksi sisäistääksemme Islamilaiset maltillisuuden arvot itseemme ja lapsiimme, meidän on tehtävä ne itse, askel askeleelta.

Helpommin sanottu kuin tehty, sillä:

    Elettäessä yhteiskunnassa (erityisesti vähemmistönä), joka on vastoin maltillisuuden ja moraalien määritteitä, yhteiskunta odottaakin integroitumista ja sopeutumista ("Miksi muutenkaan elät täällä?"). Kuitenkin integraatio tiettyyn tasoon saakka vaatii omaksumaan ne ideat ja maltillisuuden määreet jotka ovat isäntäyhteiskunnassa voimassa. Tämä asettaa muslimin erittäin hankalaan tilanteeseen, jossa hänen standardinsa ja yhteiskunnan standarit ovat toisensa poissulkevia. Tämä asettaa muslimit, riippuen heidän asioiden käsittelytaidoistaan, kädenvääntötilanteeseen.
    Maltillisuuden mittapuiksi käsitteellistetyt länsimaiset ideaalit eivät toteudu ainostaan yhteiskunnallisesti, vaan niitä toitotetaan kaikilla mahdollisilla viestinnän keinoilla, mikä tavallisesti turhauttaa yritystämme sisäistää itsellemme Islamilaiset puitteet maltillisuudelle.

    Tietämättömyyden tauti on myös levinnyt muslimien keskuuteen eivätkä muslimit enää tiedä Islamin puitteita maltillisuudelle ja täten he ovat suuresti alttiita sosiaaliselle ehdollistumiselle lopulta omaksuen sellaisen maltillisuuden, mikä on vastoin Islamia.

    Ei-muslimit itse jatkuvasti uudelleentulkitsevat ja määrittelevät maltillisuuden mittareitaan johtuen yhteiskunnan nopeasta moraalisten ja eettisten standardien romahtamisesta ja koska niiden määriteltämät ovat jatkuvassa muutoksessa jäävät disorientoituneet muslimit välitilaan. Sattumoisin tämä romahdus jatkuvassa alasajossaan, koska sekularismi ja monet muut ismit ovat selittäneet Jumalan olemassaolemattomuuden ja Allahin puuttuessa heidän yhteiskunnassaan ei voi olla minkäänlaista objektiivista, universaalia maltillisuuden standardia. Lopulta maltillisuus ja sen oikeudet myydään korkeimmin huutavalle, joka tietää kaiken hinnan mutta jonka arvo on mitätön.
    Monet disorientoituneet ja haitallisia vaikutteita saaneet muslimit ovat omaksuneet länsimaiset maltillisuuden pakotteet ja hypänneet sekaan. Jos esimerkiksi sanoo ei-muslimille, että Islam vaatii sitä-ja-sitä eikä salli sitä-ja-sitä, niin pian saakin kuulla ystävästä "Muhiksesta", joka tekee juuri sitä-ja-sitä kiellettyä ja on mukava jäbä!


Katsoessamme ympärillämme olevaa ympäristöä, näemme Allahin poissaolosta johtuen myös maltillisuuden ja moraalisuuden poissaolon. Kuitenkin maltillisuuden ja moraalisuuden poissaolosta huolimatta ei-muslimi tuntee edelleen hänellä olevan oikeuden päättää, ketkä muslimit ovat maltillisia ja ketkä eivät.

Kiellettyään Allahin olemassaolon syntyvä keinotekoinen tyhjiö on jonkun täytettävä tai jollakin täytettävä. Kääntyessään pois Luojastaan ainoaksi mahdollisuudeksi jää kääntyä luomakunnan puoleen. Vaikka hän tunteekin paenneensa Allahilta kieltämällä Hänen olemassaolon, hän ei voi milloinkaan paeta antamasta Hänen luomalleen sitä, mikä kuuluu yksinomaan Allahille. Joten sanomalla "ei ole Jumalaa" mutta uskomuksissa ja asenteessa hänellä on oltava jumala jossain muodossa. Allahin kieltämisessä Hänen Ominaisuutensa annetaan luoduille ja tämä on negaation shirk, joten jopa ateistikin on todellisuudessa mushrik.

Ei-muslimin määritelmä maltillisuudesta on jatkuvasti kiistanalaisena, sillä se mikä hänen maltillisuutensa kiinnitti johonkin konkreettiseen on muuttunut hauraaksi tai olemassaolemattomaksi ajan kuluessa. Mitä muslimeihin tulee, maltillisuus ja sen määritelmä on aina ollut ja tulee aina olemaan Allahin omistuksessa. Ja tästä syystä maltillisuutta ei koskaan tarvitse uudistaa eikä uudelleenmääritellä, koska se ei perustu mielijohteille, status quolle eikä kiertävään kehään.

Päinvastoin se perustuu ikuiseen viisauteen, tietoon ja oikeudenmukaisuuteen säilyen yli ajan ja avaruuden ja objektiivisesti palvelee ihmisen hyvinvointia. Mihin kykenee ei-muslimi perustamaan maltillisuutensa kun on ensin hylännyt uskon Allahiin täysin tai epäilee sitä? Kun Allah keinotekoisesti poistetaan elämänkulusta, täysin tai osittain, oikukas an-nafs astuu tilalle sortavana diktaattorina:

{Oletko nähnyt sellaisen, joka ottaa jumalakseen omat halunsa, jonka Allah on johdattanut harhaan ja laittanut sinetin hänen kuuloonsa ja sydämeensä ja laittanut peitteen hänen näköönsä? Kuka johdattaa häntä Allahin jälkeen?}

Mikä onkaan sielun luonnollinen taipumus ellei ole Allahin Armon pelastama?

{Totisesti sielu tahtoo pahaa ellei Herrani anna Armoa. Todellakin Herrani on Anteeksiantava, Armollinen}

Ibn al-Qayyim sanoo liittyen tähän säkeeseen kirjassaan ar-Ruh (1/229):

"Sielun ja sen taipumuksesta [pahaan] on torjuttava ja kritisoitava, sillä se tahtoo kaikenlaista pahaa, mikä sikiää sen luonteesta, paitsi tietenkin sielu, jonka Allah on johdattanut, vahvistanut ja auttanut. Täten kukaan ei ole vapaana sielunsa pahuudesta paitsi se joka saa Allahin johdatuksen".

Ei-muslimit huolimatta ymmärryksestä ja järkevyydestä, eivät koskaan määrittele maltillista muslimia Islamilaisten mittapuiden mukaan, koska eivät joko tiedä Islamilaista mittaria tai sitten se ei heille määrittele maltillisuutta. Mitä sitten määritelmä "maltillista muslimista" tarkoittaa heille, jos ymmärrämme ettei ole universaalisti hyväksyttyä ei-muslimien sanakirjaa, joten "maltillinen muslimi" ei voi olla kuin synonyymi sille, minkä "me näemme hyvänä muslimina" tai "maltillisena muslimina, joka omaksuu meidän arvomme". Siten, mitä enemmän muslimi syleilee länsimaisia arvoja, sitä enemmän maltillinen hänestä tulee länsimaisella mittapuulla.

Maltillisen muslimin määritelmä ei-muslimien määrittelemänä on hatara sikälikin, että länsimaiset ideaalit ja moraaliperusteet vaihtelevat maittain, joten "maltillinen muslimi, joka syleilee arvojamme" on nyt kulttuurisesti, henkisesti ja poliittisesti avoin maantieteelliselle sijainnille ja kulttuuriselle tulkinnalle.

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

Muhammad ibn Saaleh al-'Uthaimiin kertoi jakeesta:

{Ja olkaa oikeudenmukaisia. Todellakin Allah rakastaa niitä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti.}

Tähän jakeeseen sisältyy oikeudenmukaisuus lapsiin osoittamalla hoivaa. Profeetta (S) sanoi:

"Pelätkää Allahia ja olkaa oikeudenmukaisia lastenne kanssa". Tähän jakeeseen sisältyy oikeudenmukaisuus perijöiden suhteen antamalla jokaiselle määrätty osansa. Tähän sisältyy myös tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus jakamalla aika vaimojen välillä tasaisesti. Lisäksi tähän jakeeseen kuuluu rehellisyys sieluaan kohtaan olemaan antamatta sille enempää taakkaa kuin se kykenee kantamaan. Sillä Herrallenne on oikeutensa ja sielullanne on myös oikeutensa.

Meitä on pyydetty kiinnittämään huomionne, että on ihmisiä, jotka ovat korvanneet oikeudenmukaisuuden tasa-arvoisuudella. Tämä on virheellistä, sillä määre tasa-arvo voi osoittaa parillisuutta kahden asian välillä kun konventionaalinen viisaus vaatii [niiden] erottamista. Tämän kaikkeen tasa-arvoa vaadittavan seurauksena kysytään: 'Mikä on ero sukupuolten välillä?! Niiden välillä ei pitäisi olla eroa!'

Kuitenkin, jos sanomme oikeudenmukaisuus, missä annetaan kaikelle sen mukaan kuin se ansaitsee, määritteestä 'tasa-arvo' aiheutuva vahinko poistuuu ja määrite [oikeudenmukaisuus] säilyy. Tästä syystä Qur'aanista ei milloinkaan löydy Allahin määräävän tasa-arvoa, vaan...

{Totisesti Allah määrää oikeudenmukaisuuden...}

Sekä:

{Ja kun tuomitsette ihmisten välillä, tuomitkaa oikeudenmukaisuudella...}

Se erehtyy, joka sanoo Islamin olevan tasa-arvon uskonto. Islam on oikeudenmukaisuuden uskonto, joka takaa tasa-arvon kahden samanarvoisen asian välillä ja erottaa asiat, jotka eivät ole samanarvoisia. Mikäli hän tarkoittaa määritteellä samanarvoisuus "oikeudenmukaisuutta", niin hän on oikeassa aikomuksessaan ja väärässä sanavalinnassaan. Lisäksi, monet samanarvoisuudesta mainitsevat jakeet ovat negatiivisessa kontekstissa:

{Sano: Ovatko he, jotka tietävät samanarvoisia niiden kanssa, jotka eivät tiedä?}

Sekä:

{Eivät ole samanarvoisia ne uskovat, jotka pysyivät [kotonaan] -paitsi lähtemään kykenemättömät- sekä mujahidiinit, [jotka taistelevat] Allahin tähden}

Koraanissa ei ole sanaakaan määräystä samanarvoisuuteen, vaan määräystä oikeudenmukaisuuteen.[/i]

Mikäli katsomme määritettä tasa-arvosta sukupuolten suhteen, vaikka Islam erottaakin oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, se ei estä tasa-arvoa olemasta oletus sukupuolten välillä liittyen palkkioihin ja rangaistuksiin, palvonnan tekoihin, hurskauteen, velvoitteisiin, yhteiseloon ja moniin muihin asioihin. "Epätasa-arvo" sukupuolten välillä kohoaa silloin, kun teksti tai luontaisuus sitä vaatii.

Emme koskaan kuule "tasa-arvon puolustajien" valittavan, miten ei ole reilua että miehiä ainoastaan vaaditaan taistelemaan Jihadia henkensä uhalla, tai miten ei ole reilua että naisen varallisuus on naisen omaa, mutta miesten on jaettava varallisuutensa vaimojensa kanssa.

Tämän tekstin on koonnut Abu Aaminah 'Abdur-Rahmaan Bennett ja sen on julkaissut brittiläinen "Salafi Manhaj"-kustantamo tammikuun 29. 2015 nimellä Who Owns the Universal Rights to the Terms "Moderation" or "Moderate Muslim"? Sivut 2-26. Keltaisella korostetun kohdan lisäsi 'Abdullah Rintala.

Käännös: 'Abdullah Rintala 2015.


***

Lau Maa 28, 2015 3:20 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea