Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Pisara Valtameressä: Paasto

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Ramadan Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Pisara Valtameressä: Paasto
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Pisara Valtameressä: Paasto Vastaa lainaamalla viestiä

***

Pisara Valtameressä: Paasto

Kenen täytyy paastota?
kääntänyt Ummu Ahmed

 
Paasto on velvollisuus jokaiselle aikuiselle, mieleltään terveelle, asettuneelle (ts. ei ole matkalla) Muslimille, joka kykenee paastoamaan, eikä hänelle ole mitään sellaista kuten hayd [kuukautiset] tai nifaas [synnytyksen jälkeinen vuoto], joka estäisi häntä tekemästä niin.

Henkilön katsotaan saavuttaneen aikuisuuden, kun jokin seuraavista kolmesta asiasta esiintyy: siemennesteen erittyminen, joko märässä unessa tai muutoin; karkean häpykarvoituksen kasvu sukupuolielinten ympärille; viidentoista vuoden iän saavuttaminen. Mitä tulee naisiin, heillä on neljäs asia, nimittäin kuukautiset; kun tyttö saavuttaa iän, jolloin kuukautiset alkavat, hänen täytyy paastota, vaikka hän ei olisi vielä edes kymmenvuotias.

Lapsia tulisi opastaa paastoamaan heidän ollessaan seitsenvuotiaita, jos he kykenevät siihen, ja jotkut oppineet sanovat, että lasta voi lyödä kymmenvuotiaana, jos hän ei paastoa, kuten salaah'n on suhteen. (Katso al-Mughni, 3/90). Lapsi saa palkkion paastoamisesta, ja vanhemmat saavat palkkion hänen hyvästä kasvatuksestaan ja hänen opastamisestaan hyvän tekemiseen. Al-Rubay' bint Mu'awwidh sanoi, puhuessaan Ramadaanista sen tullessa pakolliseksi:

"Meillä oli tapana käskeä lastemme paastota, ja teimme heille lelun villasta. Jos joku heistä alkoi itkeä ruokaa, annoimme hänelle tuon lelun, jotta hän voisi leikkiä sillä siihen saakka kunnes oli aika rikkoa paasto." (al-Bukhaari, Fath, nro. 1960)

Joidenkin ihmisten mielestä ei ole tärkeää käskeä lapsiaan paastoamaan; todellakin, lapsi saattaa olla innokas paastoamaan ja voi olla kykeneväinen tekemään niin, mutta hänen isänsä tai äitinsä kieltää häntä paastoamasta, niin sanotun "säälin" takia. He eivät ymmärrä, että todellinen sääli ja myötätunto on sitä, että totutetaan hänet paastoamaan. Allah sanoo (käännös merkityksestä):

"Uskovaiset, varjelkaa itsenne ja perheenne tulelta, joka kuluttaa ihmiset ja kivetkin, jota valvomaan on asetettu enkeleitä, heltymättömiä ja mahtavia; he eivät ole tottelemattomia Allahin käskyille, vaan tekevät mitä heille on määrätty." [al-Tahreem 66:6]

Erityistä huomiota on kiinnitettävä tytön paastoon, juuri kun hän on saavuttanut aikuisuuden, koska hän saattaa paastota, kun hänellä on kuukautiset, ujouden takia, eikä hän sitten korvaa paastoaan myöhemmin.

Jos kaafirista tulee Muslimi, tai lapsi saavuttaa murrosiän, tai mielisairas ihminen palaa järkiinsä päivän aikana, silloin heidän tulisi pidättäytyä syömästä loppupäivän ajan, koska nyt he ovat niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota, mutta heidän ei tarvitse korvata Ramadaanin päiviä, jotka he menettivät, koska silloin he eivät olleet niiden joukossa, joilla on velvollisuus paastota.

Mielisairaat eivät ole vastuussa teoistaan (heidän tekojaan ei kirjata ylös), mutta jos henkilö on toisinaan mielisairas ja toisinaan terve, hänen täytyy paastota aikoina, kun hän on mieleltään terve, ja hänet on vapautettu siitä aikoina, jolloin hän on mielisairas. Jos hän muuttuu mielisairaaksi päivän aikana, tämä ei kumoa hänen paastoaan, kuten on tapaus hänen kohdallaan, joka menettää tajunsa sairauden tai muun syyn takia, koska hänellä oli aikomus paastota ollessaan terve. (Majaalis Shahr Ramadaan, Ibn 'Uthaymeen, s. 28). Sama pätee epilepsiasta kärsiviin.
Jos joku kuolee Ramadaanin aikana, hänellä tai hänen sukulaisillaan ei ole mitään "velkaa" mitä tulee loppukuuhun.

Jos joku ei tiedä, että on fard (pakollista) paastota Ramadaanina, tai että on haraam syödä tai olla yhdynnässä päivän aikana tässä kuussa, tämä syy on hyväksyttävä suurimman osan oppineita mukaan, kuten on myös tapaus uusien islamiin palanneiden henkilöiden suhteen, Muslimin, joka asuu Daar al-Harbissa (ei-muslimimaassa), ja Muslimin, joka on kasvanut Kuffaarien seurassa. Mutta henkilö, joka on kasvanut Muslimien seurassa, ja hän oli kykenevä kysymään ja löytämään tietoa, hänellä ei ole tekosyytä.

Paaston Sunnah ja Etiketti
kääntänyt Ummu Ahmed

Jotkut asiat ovat pakollisia (waajib) ja toiset ovat suositeltavia (mustahabb).
Meidän tulisi varmistaa, että syömme ja juomme jotakin suhoorin aikaan, ja että viivytämme sitä lähelle Fajrin adhaania. Profeetta on sanonut: "Nauttikaa suhoor, sillä suhoorissa on siunaus (barakah)." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, 4/139). "Suhoor on siunattu ruoka, ja siihen liittyy erottuminen Kirjan kansasta. Mikä hyvä suhoor onkaan taatelit uskovaiselle." (Kertonut Abu Dawood, nro 2345; Sahih al-Targheeb, 1/448).

Ei viivytetä iftaaria, sillä Profeetta  on sanonut: "Ihmiset voivat hyvin niin kauan kun he eivät viivytä iftaaria." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, 4/198).

Rikotaan paasto tavalla, joka on kuvattu Anasin (olkoon Allah tyytyväinen häneen) kertomassa hadithissa: "Profeetalla  oli tapana rikkoa paastonsa tuoreilla taateleilla ennen rukoilemista; jos tuoreita taateleita ei ollut, hän söi (kuivattuja) taateleita; jos kuivattuja taateleita ei ollut, hän joi muutaman kulauksen vettä." (Kertonut al-Tirmidhi, 3/79 ja muut. Hän sanoi sen olevan ghareeb hasan hadith. Luokiteltu sahihiksi al-Irwa'ssa, nro 922).

Iftaarin jälkeen, lausutaan sanat, jotka on mainittu Ibn 'Umarin (olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin) kertomassa hadithissa, jonka mukaan Profeetta  sanoi rikkoessaan paastonsa: "Dhahaba al-zama', wa'btallat al-'uruuq, wa thabat al-ajru in shaa Allah (jano on mennyt, suonissa virtaa taas, ja palkkio on varma, in shaa Allah)." (Kertonut Abu Dawood, 2/765; al-Daaraqutni luokitteli sen isnaadin hasaniksi, 2/185).

Synnistä pois pysyminen, koska Profeetta  on sanonut: "Kun joku teistä paastoaa, olkoon hän tekemättä syntiä..." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 1904). Profeetta  on sanonut: "Joka ei lopeta valheiden kertomista ja sen mukaan toimimista, Allah ei tarvitse sitä, että hän luopuu ruoastaan ja juomastaan." (al-Bukhaari, al-Fath, nro 1903). Paastoavan henkilön tulisi välttää kaikenlaisia haraam-tekoja, kuten toisten selän takana puhumista, ruokottomuuksia ja valheita, muutoin kaikki hänen palkkionsa saattaa hävitä. Profeetta  on sanonut: "Saattaa olla, että paastoava henkilö ei saa paastostaan muuta kuin nälkää." (Kertonut Ibn Maajah, 1/539; Sahih al-Targheeb, 1/453).

Niiden tekojen joukossa, jotka voivat tuhota hasanaat (hyvät teot) ja tuoda sayiaat (pahat teot), on antautuminen tietokilpailuille, saippuaoopperoille, elokuville ja urheiluotteluille, turhille tapaamisille, roikkumiselle kadulla pahojen ihmisten ja ajantuhlaajien kanssa, ympäriinsä ajeleminen ilman syytä, katujen ja sivuteiden kansoittaminen, jolloin tahajjudin, dhikrin ja palvonnan kuukaudesta tulee monille ihmisille päivällä nukkumisen kuukausi, jotta voidaan välttää nälän tuntemista, menettäen rukouksensa ja mahdollisuutensa rukoilla seurakunnan kanssa, kuluttaen yönsä viihdykkeiden kanssa, antautuen haluilleen. Jotkut ihmiset jopa tervehtivät tätä kuukautta inhon tunteilla, ajatellen vain nautintoja, jotka he tulevat menettämään. Ramadaanina, jotkut ihmiset matkustavat kaafir-maahan lomalle! Edes moskeijat eivät ole säästyneet sellaisilta pahuuksilta, kuten naisten saapuminen meikattuina ja hajustettuina, eikä edes Allahin Pyhä Talo ole välttynyt näiltä pahuuksilta. Jotkut ihmiset tekevät tästä kuukaudesta kerjäämisen kauden, vaikka heillä ei ole tarvetta. Jotkut viihdyttävät itseään vaarallisilla ilotulitteilla ja sen sellaisilla, ja jotkut tuhlaavat aikaansa toreilla, kulkien ympäri kauppoja, tai ommellen ja seuraten muotia. Jotkut laittavat uusia tuotteita ja uusia tyylejä esille kaupoissaan viimeisen kymmenen päivän aikana, pitääkseen ihmiset poissa ansaitsemasta palkkioita ja hasanaat.

Ei anneta yllyttää itseään, koska Profeetta  on sanonut: "Jos joku tappelee hänen kanssaan tai loukkaa häntä, hänen tulisi sanoa, 'Paastoan, paastoan.'" (Kertonut al-Bukhaari ja muut. Al-Fath, nro. 1894). Yksi syy tähän on itsensä muistuttaminen ja toinen syy on hänen vastustajansa muistuttaminen. Mutta joka seuraa monien paastoavien käytöstä, hän huomaa jotain toisenlaista. On tärkeää harjoittaa itsekuria ja olla rauhallinen, mutta näemme päinvastaista hullujen kuljettajien joukossa, jotka kiihdyttävät kuullessaan Maghribin adhaanin.

(*)Ei syödä liikaa, koska Profeetta  on sanonut: "Aadamin poika ei voi täyttää pahempaa astiaa kuin vatsanta." (Kertonut al-Tirmidhi, nro 2380; hän sanoi, tämä on hasan sahih hadith). Viisas henkilä tahtoo syödä elääkseen, ei elää syödäkseen. Paras ruoka on sellaista, joka on käyttöä varten, ei se, mikä on tarjolle panemista varten. Mutta ihmiset laittavat kaikenlaisia ruokia (Ramadaanin aikana) ja pitävät ruoanlaittoa taiteenlajina, jolloin kotiäidit ja palvelijat käyttävät kaiken aikansa ruoan valmistukseen, ja tämä pitää heidät poissa palvonnasta, ja ihmiset käyttävät paljon enemmän aikaa ruokailuun Ramadaanin aikana kuin muulloin. Täten tästä kuukaudesta tulee huonon ruoansulatuksen, lihavuuden ja vatsasairauksien kuukausi, jolloin ihmiset syövät kuin ahmatit ja juovat kuin janoiset kamelit, ja kun he nousevat ylös rukoillakseen Tarawih, he tekevät niin vastoin tahtoaan, ja jotkut heistä poistuvat kahden ensimmäisen rak'ah'n jälkeen.

(*) Ollaan anteliaita, jakamalla tietoa, antamalla rahaa, käyttämällä asemaansa tai fyysistä vahvuuttaan auttaakseen muita, ja hyvällä asenteella. Al-Bukhaari ja Muslim ovat kertoneet, että Ibn Abbaas  on sanonut: "Allahin Lähettiläs  oli kaikista anteliain ihmisistä [hyvän tekemisessä], ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, kun Jibril tapasi hänet, ja hänellä oli tapana tavata hänet joka yö Ramadaanina ja opettaa hänelle Koraania. Allahin Lähettiläs  oli anteliaampi hyvän tekemisessä kuin puhaltava tuuli." (Kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 6). Kuinka ihmiset voivat vaihtaa anteliaisuuden kitsauteen ja laiskuuden tekoihin, niin pitkälle, että he eivät tee työtään hyvin, eivätkä kohtele toisiaan kunnolla, ja he käyttävät paastoa tekosyynä kaikkeen tähän.
Paaston yhdistäminen köyhien ruokkimiseen on keino saavuttaa Paratiisi, kuten Profeetta  on sanonut: "Paratiisissa on huoneita, joiden ulkopuoli voidaan nähdä niiden sisäpuolelta, ja sisäpuoli ulkopuolelta. Allah on valmistanut ne niille, jotka ruokkivat köyhiä, jotka ovat lempeitä puheessaan, jotka paastoavat säännöllisesti ja jotka rukoilevat yöllä ihmisten nukkuessa." (kertonut Ahmad, 5/343; Ibn Khuzaymah, nro 2137. Al-Albaani sanoi alaviitteessään, sen isnaad on hasan, vastaavien raporttien takia). Profeetta  on sanonut: "Joka antaa ruokaa paastoavalle henkilölle, jolla tämä rikkoo paastonsa, hän saa saman palkkion kuin hän (ts. paastonnut henkilö), yhtään vähentämättä paastoavan henkilön palkkiota." (Kertonut al-Tirmidhi, 3/171; Sahih al-Targheeb, 17¤51). Shaykh al-Islam [Ibn Taymiyah] (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Mitä tarkoitetaan on se, että hänen tulisi ruokkia häntä, kunnes hän on kylläinen." (Al-Ikhtiyaaraat Fiqhiyyah, s. 109).
Monet salafeista (olkoon Allah heille armollinen) asettivat köyhät itsensä edelle iftaarin aikana. Heidän joukossaan olivat Abdullah ibn Umar , Maalik ibn Dinar, Ahmad ibn Hanbal ja muita. Abdullah ibn Umar ei rikkonut paastoaan ilman että hänen seurassaan olisi ollut orpoja ja köyhiä ihmisiä.

Paaston hyveet
Shaykh al-Munajjid
kääntänyt Ummu Ahmed

 
Paaston hyveet ovat todellakin suuria, ja yksi sahih hadithissa mainittu asia on, että Allah valitsi paaston Itselleen, ja Hän palkitsee siitä, ja moninkertaistaa palkkion ilman mittaa, kuten Hän sanoo [hadith qudsi]:

"Paitsi paasto, joka on vain Minun tähteni, ja Minä annan palkkion siitä." 
(Al-Bukhaari, al-Fath, nro 1904; Sahih al-Targheeb, 1/407).

Mikään ei vastaa paastoa (al-Nisaa'i, 4/165; Sahih al-Targheeb, 1/413), ja paastoavan henkilön du'aa'sta ei kieltäydytä (kertonut al-Bayhaqi, 3/345; al-Silsilat al-Saheeh, 1797).

Paastoavalle henkilöllä on kaksi riemun hetkeä: yksi, kun hän rikkoo paastonsa, ja toinen, kun hän tapaa Herransa ja iloitsee paastoamisestaan (kertonut Muslim, 2/807).

Paasto puhuu henkilön puolesta Tuomionpäivänä, ja se sanoo, "Oi Herra, estin häntä ruoasta ja fyysisistä haluista päivän aikana, joten anna minun puhua hänen puolestaan." (Kertonut Ahmad, 2/174. Al-Haythami luokitteli sen isnaadin hasaniksi al-Majma'ssa, 3/181. Katso myös Sahih al-Targheeb, 1/411).

Paastoavan henkilön suusta tuleva haju on parempaa Allahista kuin myskin tuoksu. (Muslim, 2/807).

Paasto on suoja ja vahva linnake, joka suojelee henkilöä Tulelta. (Kertonut Ahmad, 2/402; sahih al-Targheeb, 1/411; Sahih al-Jaami', 3880).

Joka paastoaa yhden päivän Allahin tähden, Allah siirtää hänen kasvonsa seitsemänkymmenen vuoden päähän Tulesta. (Kertonut Muslim, 2/808).

Joka paastoaa yhden päivän etsien Allahin mielihyvää, jos se on hänen elämänsä viimeinen päivä, hän astuu Paratiisiin. (kertonut Ahmad, 5/391; Sahih al-Targheeb, 1/412).

"Paratiisissa on portti nimeltään al-Rayyaan, jonka läpi kulkevat ne, jotka paastoavat, eikä kukaan muu kulje siitä kuin he; kun he ovat kulkeneet siitä, se lukitaan, eikä kukaan muu kulje siitä." (al-Bukhaari, Fath, nro 1797).

Ramadaan on Islamin pilari; Koraani ilmoitettiin tässä kuussa, ja sen aikana on yö, joka on parempi kuin tuhat kuukautta.

"Kun Ramadaan alkaa, Paratiisin portit avataan ja Helvetin portit suljetaan, ja paholaiset kahlitaan." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro 3277)

Paasto Ramadaanina vastaa kymmenen kuukauden paastoamista (Katso Musnad Ahmad, 5/280; sahih al-Targheeb, 1/421).

"Joka paastoaa Ramadaanin uskosta ja toivoen palkkiota, kaikki hänen aikaisemmat syntinsä annetaan anteeksi." (Kertonut al-Bukhaari, Fath, nro 37).

Jokaisen paaston rikkomishetkellä, Allah valitsee Helvetin Tulesta vapautettavia ihmisiä. (kertonut Ahmad, 5/256; sahih al-Targheeb, 1/419).

Milloin aloittaa ja lopettaa paastoaminen?
kääntänyt Ummu Ahmed
 
Kun koko aurinko on kadonnut, paastoavan henkilön tulisi rikkoa paastonsa, eikä hänen tulisi kiinnittää huomiota punaiseen hehkuun, joka pysyy horisontissa, koska Profeetta  on sanonut: "Kun yö saapuu tuolta ja päivä katoaa tuolta, ja aurinko on laskenut, paastoavan henkilön tulisi rikkoa paastonsa." (kertonut al-Bukhaari, al-Fath, nro. 1954; aihe on myös mainittu Majmoo' al-Fataawassa, 25/216).

On Sunnah kiirehtiä rikkomaan paasto. Profeetta  ei rukoillut Maghribia ennen kuin hän oli rikkonut paastonsa, vaikka vain kulauksella vettä. (kertonut al-Haakim, 1/432; al-Silsilat al-Sahihah, 2110). Jos paastoava henkilö ei löydä mitään, millä rikkoa paastonsa, hänellä tulisi olla aikomus sydämessään rikkoa paastonsa, eikä imeä sormeaan, kuten jotkut ihmiset tekevät. Hänen tulisi varoa rikkomasta paastoa ennen oikeaa aikaa, koska Profeetta  näki joidenkin ihmisten roikkuvan jänteistään, veren valuessa suupielistään, ja kun häneltä kysyttiin heistä, hän kertoi heidän olevan ihmisiä, jotka rikkoivat paastonsa ennen kuin oli aika tehdä niin. (Tämä hadith löytyy Sahih Ibn Khuzaymah'sta, nro 1986, ja Sahih al-Targheebista, 1/420). Jos henkilö on varma, tai epäilee sitä vahvasti, tai ei ole varma rikkoiko hän paaston ennen oikeaa aikaa, hänen tulisi korvata se paasto myöhemmin, koska periaate on, että on vielä päivä eikä se ole päättynyt. (Fataawa al-Lajnah al-Daa'imah, 10/287). Hänen tulisi varoa luottamasta pienten lasten tai epäluotettavien lähteiden sanaan, ja hänen tulisi myös huomioida aikaerot ei kaupunkien ja kylien välillä, jos hän kuulee adhaanin radiosta ja niin edelleen.

Kun aamunkoitto saapuu - joka on valkoinen valo, joka menee horisontin poikki idässä - paastoavan henkilön täytyy lopettaa syöminen ja juominen heti, kuulipa hän adhaania tai ei. Jos hän tietää muezzinin sanovan adhaanin aamunkoiton aikaan, hänen täytyy lopettaa syöminen ja juominen heti kuullessaan hänen adhaanin, mutta jos muezzin sanoo adhaanin ennen fajria, hänen ei tarvitse lopettaa syömistä ja juomista kuullessaan sen. Jos hän ei tiedä muezzinin tavallista käytäntöä, tai käytäntöjä on monia eri muezzinien kesken, eikä hän kykene itse määrittämään aamunkoiton aikaa - kuten on yleensä kaupungeissa valojen ja rakennusten takia - hänen tulisi varotoimenpiteenä katsoa aikataulusta, kunhan hän on varma, että laskelmat, joihin se perustuu, eivät ole vääriä.

Ajatus siitä, että olisi varmalla puolella lopettaessaan syömisen ja juomisen tiettyä aikaa ennen Fajria, kuten kymmenen minuuttia ennen, on bid'ah. Joissain aikatauluissa saatat nähdä yhden otsikon, jossa lukee "imsaak" (syömisen ja juomisen lopettaminen), ja toisen Fajrille; tämä on jotakin, joka on Islamin vastaista.
Muslimeilla, jotka asuvat kaupungeissa, joissa on selvä ero yön ja päivän välillä jokaista 24 tuntia kohden, on velvollisuus paastota, vaikka päivä olisi kuinka pitkä, niin pitkään kuin ero yön ja päivän välillä on olemassa. Joissain paikoissa sellaista eroa yön ja päivän välillä ei ole, tällaisissa paikoissa Muslimien tulisi paastota lähimmän kaupungin mukaan, jossa on selvä ero yön ja päivän välillä.

Veljien ja siskojen auttaminen Ramadanin aikana
As-Salaf as-Salihien esimerkki al-Manar-lehti 
suom. Khadija

Veljien ja siskojen auttaminen Ramadanin aikana - As-Salaf as-Salihien esimerkki al-Manar-lehti Muslimien ensimmäinen sukupolvi, hurskaat Salafit, olivat epäilemättä paras sukupolvista. Heidän luonteensa ja elämäntapansa todistavat tätä tosiasiaa ja se on edelleen vahvistettu Allahin Lähettilään  lausunnossa: "Paras sukupolvi on minun sukupolvi, sitten ne jotka seuraavat heitä, sitten ne jotka seuraavat heitä." (Ilm.Muslim)

He olivat todellakin, parhaita niiden joukossa, ketkä toteuttivat meidän rakkaan Profeetta Muhammedin  opetukset. Joten luonnollisesti se on heidän esimerkkinä jota tulee seurata kaikissa asioissa ja Ramadaan ei ole poikkeus. Salafit olivat vaatimattomia heidän omissa iftaar-aterioissa mutta anteliaita isäntiä toisia kohtaan.

Abdullaah ibn Umar , esimerkiksi, mieluummin söi hänen iftaar-ateriallansa niukasti. Milloin tahansa hän rikkoi hänen paastonsa kotona, hän ei koskaan syönyt itseänsä täyteen, joten jos tarvitseva henkilö vieraili, Abdullaah pysyi antamaan hänelle hänen iftaar-ateriansa. Joten hän päätyi käytännöllisesti "paastoamaan" myös koko yön! Hänellä oli tapana antaa makeisia hyväntekeväisyyteen, sanoen, "Minä olen tietoinen Allahin sanonnasta, "te että saavuta hurskautta kunnes kulutatte sitä mikä on teille rakasta." (Al-Imraan:92) ja Allah tietää että minä rakastan makeisia."

Kerran kun Al-Imaam Ahmad oli valmistanut vähän leipää iftaaria varten, tarvitseva henkilö kutsui häntä. Epäröimättä hän antoi kaiken leipänsä pois ja lähti nälkäisenä. Ibn ul-Mubaarakilla oli tapana valmistaa makeisia veljilleen, huolimatta siitä että hän oli paastoamassa. Al-Imaam Ash-Shaafi´i sanoi kerran, "Minulle on rakasta nähdä kun joku lisää hänen anteliaisuuden tekoja Ramadan kuukauden aikana, seuraten Allahin Lähettilään  esimerkkiä ja se on hänen omaksi hyväkseen. On monia jotka tulevat kiireisiksi paastolla ja rukouksilla unohtaen toiset Ramadan kuukauden hyödyt (ts. unohtaen hyödyt ja palkkiot joita saa olemalla antelias toisia kohtaan)." (Lataa´if-ul Ma´aarif)
Profeetta  sanoi, "Parhaat teot ovat, että pidät uskovan veljesi iloisena tai maksat hänen velkansa tai ruokit hänet." (Ad-Daylamee, 1/1/123, As-Silsilah As-Sahihah/Al-Albaanee, 1494)

"Rakkaimmat ihmiset Allahille, ovat niitä jotka ovat hyödyllisimpiä (toisille). Kaikkein rakkaimmat teot Allahille, azza wa jalla, ovat, kun teet toisen Muslimin iloiseksi, poistat vaikeuden mikä on tullut toiselle, maksat hänen velkansa tai päästät hänet nälästä. Se on minulle rakkaampaa todellakin että minä kävelen Muslimiveljen kanssa nähdäkseni hänen tarpeeksi kuin i´tikaafin suorittaminen (eristäytyminen) moskeijassa kuukauden ajaksi." (At-Tabarani/Al-kabir, 3/209/2, As-Silsilah As-Sahihah, 906)

"Paras ihmisistä on se, kuka on eniten hyödyksi heille" (As-Silsilah As-Sahihah, 426). Samankaltaisuus (ts. koskien palkkiota) häneen kuka tulee (auttamaan) leskeä ja (auttamaan) avutonta on kuten mujaahid (kamppailija) Allahin asialla tai sellainen kuka kuluttaa yön rukouksessa ja päivän paastoten." (Al-Mishkaat, 4951)

Abdullaah ibn Amr ibn Al-Aas , kertoi että eräs mies kysyi kerran Allahin Lähettiläältä , "Mikä on paras (teoista) Islaamissa?" Hän  vastasi, "Ruokkia (toisia) ja Salaam´n esittäminen niille jotka tunnet ja joita et tunne." (At-Targib- Sahih)

Profeetta  sanoi myös, "Kerran oli eräs koira, joka vaelteli ympäriinsä, ollen kuolemassa janoon, kun prostituoitu näki sen. Hän otti hänen kenkänsä pois jalastaan ja käytti sitä ja antoi vettä koiralle (lähteestä). Hänelle suotiin anteeksianto (ts. synnistään olemalla prostituoitu, kun hän katui)." (Al-Bukhari and Muslim) Jos tämä suuri palkkio suodaan naiselle, koska hän oli ystävällinen koiralle, vaikka hän oli tehnyt suuren synnin, voimmeko kuvitella palkkiota ystävällisyydestä tottelevaiselle, paastoavalle Muslimille?! Meidän Profeettamme  kertoi meille, "Allah, ta´aala, on valinnut tiettyjä ihmisiä auttamaan yltäkylläisyydestään Hänen toisia palvelijoitaan ja Hän antaa sen jatkua (ts. heidän varallisuutensa), niin kauan kuin he ovat lannistumattomia (auttamaan toisia sillä). Jos he lakkaavat sen tekemisen, silloin Hän ottaa sen pois heiltä ja ohjaa sen toisille." (At-Tabaraanee/Al-Awsat, 5295, As-Silsilah As-Sahihah, 1692)

Meidän pitäisi olla aktiivisimpia kuluttamaan heidän varallisuuttamme auttaaksemme vähäosaisia. Tänä Ramadaanina muistakaamme myös, `Umaid Ibn `Umairin (rahimahu Allah) sanat "Tuomionpäivänä ihmiset kokoontuvat nälkäisempinä kuin he koskaan ovat olleet ja janoisimpina kuin he koskaan ovat olleet ja alastomimpina kuin he koskaan ovat olleet. Sitten, hän joka ruokki (toisia) Allahin (´azza wa jall) vuoksi, Allah ruokkii hänet, kunnes hän on täynnä. Hän joka on antanut vettä toisille, Allahin (azza wa jall) vuoksi, Allah antaa hänelle vettä ja hän joka on vaatettanut toisia Allahin (azza wa jall) vuoksi, Allah vaatettaa hänet."

Ash-Shabi sanoi kerran, "Hän joka ei pidä itseänsä suuressa palkkion tarpeessa antamaan sadaqaa, verrattuna köyhän tarpeeseen tuota sadaqaa kohtaan, hänen hyväntekeväisyyden tekonsa vahingoittuvat ja ne heitetään hänen kasvoilleen (Tuomionpäivänä)."

Veljet ja siskot! Meidän ei tulisi olla ujoja suorittamaan pienintäkään hyvää tekoa, koska Allahin Armeliaimman palkkio voi olla suurempi kuin Uhud-vuoren koko. Ei unohdeta että, "Allahin Lähettiläs  oli anteliain ihmisille ja hän oli kaikkein anteliain Ramadaanina" (Al-Bukhari and Muslim)
Ensi kerralle kun huomaamme avunpyynnön apua tarvitsevalta Muslimi ystävältä, vastataan siihen tarmolla ja ilolla! Ehkä tämä teko voi olla juuri se jonka kautta Allah suo Hänen anteeksiantonsa ja ikuisen onnen!

Otettu http://www.as-sahwah.com ´sta

Ramadhaan:Koraanin kuukausi

Veli Abu Dharr, Perustuen Ibn Rajabin "Lata'if al-Ma'arif":iin

suom. Ummu Ahmed
 
Ensimmäinen osa tästä perustuu otteeseen Ibn Rajab al-Hanbalin "Lata'if al-Ma'arif":ista (siv. 179-182), jota on lainannut Fahd bin Sulaiman "Kayf Nastafeed min Ramadaan":issa (siv. 48-50)
Ramadaanilla on erityinen suhde Koraanin kanssa, totta kai:

Ramadaan on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Allahin) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; joten hän, joka todistaa tämän kuukauden, paastotkoon....[ks. suura al-Baqarah 2:185] Sana 'joten' (fa) tässä ayah'ssa johtaa seuraavaan parafraasiin, yhteen näkökulmaan sen merkityksestä:
"Paastotkaa tämä kuukausi, koska silloin Koraani annettiin"

Ibn Abbaas kertoo, "että Allahin Lähettiläs  oli kaikista antelian ihminen, ja hän oli anteliaimmillaan Ramadaanina, koska Jibril saapui joka yö ja hän harjoitteli Koraania hänen kanssaan." (Sahih al-Bukhaari, eng. käännös 6/486)

Tämä hadith sisältää kehotukset seuraaviin:

*Koraanin opiskeluun Ramadaanina
*Kokoontumista tätä tarkoitusta varten
*Koraanin (muistamisen / tiedon) tarkistaminen sellaisen kanssa, joka muistaa sen paremmin
*Koraanin lausumisen lisääminen Ramadaanina
*että yö on paras aika lausua, kun muut huomion viejät vähenevät ja on helpompaa keskittyä, kuten suura al-Muzzammilissa, 73:6.

Lisäksi, Fatimah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) kertoi isältään , joka kertoi hänelle, että Jibril harjoitteli Koraania hänen kanssaan (Ramadaanina) kerran joka vuosi, ja hän teki niin kahdesti vuonna jona hän kuoli. (Bukhaari 6/485)

Mainittuaan yläpuolella olevat Sunnah'n näkökohdat, Ibn Rajab puhuu Salafien (aikaisempien Muslimisukupolvien) tilanteesta Ramadaanin aikana:

"...Jotkut Salafeista lukivat koko Koraanin kolmen päivän yörukousten aikana, toiset seitsemän päivän aikana, esimerkiksi Qataadah, toiset kymmenen päivän aika, esimerkiksi Abu Rajaa' al-Atardi. Salafeilla oli tapana lausua Koraania Ramadaanina rukouksessa ja myös sen ulkopuolella. Al-Aswad luki koko Koraanin kahdessa yössä Ramadaanina; Ibrahim an-Nakh'i teki samoin etenkin viimeisenä kymmenenä yönä, & joka kolmessa yössä muun osan kuuta. Qataadah luki säännöllisesti Koraanin seitsemässä päivässä, mutta kolmessa päivässä Ramadaanin aikana, kun hän opiskeli Koraanin erityisesti, ja joka päivä sen kymmenen viimeisen päivän aikana. Al-Zuhrilla oli tapana sanoa Ramadaanin alkaessa, 'Se on Koraanin lausumista ja ihmisten ruokkimista.' Kun Ramadaan alkoi, Imam Malik lopetti Hadithien kertomisen ja tiedon ihmisten kanssa istumisen, ja keskittyi lausumaan Koraania sen sivuilta, kun taas Sufyan al-Thawrilla oli tapana jättää muut palvonnan muodot ja hän keskittyi Koraanin lausumiseen. 'A'ishah'lla oli tapana lukea Koraanin sivuilta Ramadaanin päivinä (ts. aamunkoiton jälkeen), auringon nousuun saakka hän nukkui. Zayd al-Yaami toi Koraanin kopioita Ramadaanin alkaessa ja hän kokosi seuralaisensa ympärilleen..."
Ibn Rajab jatkaa, "Kielto lukea koko Koraania vähemmässä kuin kolmessa päivässä pätee, jos siitä tehdään säännöllinen tapa, mutta suositeltuina aikoina kuten Ramadaanina, etenkin öinä jolloin Laylat al-Qadria etsitään, tai suositelluissa paikoissa kuten Makkassa vierailijalle, on suositeltavaa lisätä Koraanin lausumista käyttäen hyväkseen ajan ja paikan. Ahmadilla, Ishaqilla ja muilla Imaameilla on myös tämä näkemys, ja muiden käytäntö viittaa tähän myös."

Tarkoitus tässä ei ole keskustella onko jälkimmäinen näkemys oikein vai ei, koska se on täysin akateemista suurimmalle osalle meistä, sillä emme pääse lähellekään sitä, että lausuisimme koko Koraanin kolmessa päivässä! Kuitenkin, Profeetan , hänen Seuralaistensa, ja heidän polkuaan seuranneiden käytäntö tulisi olla tarpeeksi selkeä. Lisäksi, Bukhaari (3/79) lainaa jaloa Seuralaista Zayd ibn Thabitia , joka vastasi kysymykseen, "Kuinka paljon oli aikaa aamunkoittoa edeltävän aterian ja aamunkoiton rukouksen välissä?" sanoen, "Tarpeeksi aikaa 50 ayat:in lausumiseen"; koska arabien tapana oli mitata aikaa jokapäiväisten tekemisten muodossa, tämä osoittaa, että Sahaabah olivat kiinnittyneitä Koraaniin, etenkin Ramadaanina.

Verratkaa tätä meidän surkeaan tilaamme, kun me puhumme niin paljon Islaamin vahvistamisesta, Koraanin toimeen panemisesta, jne. ja silti meillä on niin vähän kontaktia siihen, kenties emme ole edes lausuneet sitä kokonaan lapsuutemme jälkeen, tai emme kenties ikinä! Tämän takia meidän Islaamiin ymmärtämisemme kärsii, koska on paljon aayat, joita kuulemme tai ajattelemme harvoin; toistamme vain tiettyjä valittuja aayat uudelleen ja uudelleen; olemme hukanneet jakeiden sisällön, yleisen sujuvuuden, aiheen ja Koraanin tasapainon, ja kaikki nämä ovat kauniita ja ihmeellisiä. Tämän sivuuttamisen takia menemme harhaan Suoralta Polulta, hajoamme ryhmiksi, kadotamme Allahin siunaukset...

"Teimme liiton niiden kanssa, jotka sanoivat: olemme kristittyjä, mutta he unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin. Sen tähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuksen Päivään asti..." (suura al-Ma'idah 5:14)

Sahih Bukhaarissa (6/521) on hämmästyttävä ohje Profeetalta : "Lausukaa Koraania niin kauan kuin sydämenne on samaa mieltä siitä; jos olette eri mieltä siitä, lopettakaa sen lausuminen (hetkeksi)" -- Koraanin opiskelun tulisi tuoda ihmiset yhteen!

Suura al-Muminuunissa (23:53) on mainittu meitä ennen eläneet ihmiset (joiden jalanjälkiä seuraamme, jotka hajaantuivat uskossaan lahkoiksi (zuburan), ja jokainen lahko iloitsi siitä, mitä sillä oli. Yksi tapa ymmärtää tämä on, sanan zuburan kirjaimellisesti tarkoittaessa 'kirjat', että jokainen lahko jätti Allahin Kirjan ja keskittyi yksinomaan oman lahkonsa kirjoihin, joten "he jakoivat uskontonsa kirjoiksi"!

Kaikista kieroutuneimpia, naurettavimpia, pintapuolisimpia ajatuksia, uudistuksia ja taikauskoja levitetään Muslimien keskuudessa heidän ollessa kaukana Koraanista, koska pienikin tieto Koraanista riittäisi karkottamaan heidät.

Sen takia, oi Allahin palvelija, jätä sivuun toisarvoiset kirjat ja keskity opiskelemaan Allahin Siunattua Kirjaa tänä Siunattuna Kuukautena (käytä hyvää käännöstä / selitysteosta jos tarpeen), sillä se on kaiken Tiedon lähde kaikissa muissa kirjoissa, ja pysy kaukana ajan hukkaamisesta, etenkin tyhjänpäiväisistä keskusteluista ja väittelyistä, jotka eivät johda mihinkään, sillä se on selvä merkki harhaan menemisestä, kuten Profeetta  on sanonut, "Ihmisten mentyä harhaan oltuaan johdatettuja, he olivat antautuneet väittelyyn (jadl)." (Ahmad, Tirmidhi, Ibn Majah - Sahih al-Jami' al-Saghir, nro 5633)

Lopuksi, muista, että Lähettiläs  valittaa Allahille Tuomionpäivänä, että hänen kansansa laiminlöi Koraanin (suura al-Furqan 25:30). Koraanin laiminlyöntiä on eri tasoilla, kuten Ibn al-Qayyim kirjoittaa:

Ei lausuta tai kuunnella sitä;
Ei opiskella ja ymmärretä sitä;
Ei välitetä sen sanomaa;
Ei ratkaista sillä henkilökohtaisia ja yhteiskunnan (kaikilla sen asteilla) asioita;
Ei uskota siihen.

Kaikki Ylistys Allahille, Maailmojen Herralle.
Abu Dharr, Ramadaan 1415.

Rauha Fajriin asti
Poimittu Manaar As-sabeel´sta Al-Muntada Al-Islami 
suom. Khadija
 
Jokaisessa päivittäisessä rukouksessa me julistamme vakavasti Allahille, "Iyyaka na´budu" (Sinua yksin me palvomme). Kun älykäs ja vannoutunut uskova ymmärtää, että hänen elämäntyylinsä merkitsee palvontaa, hän tietää, muistelemalla meidän Profeetan  sanoja, että "Du´aa" (pyyntö) on palvontaa." (Tirmidhi, Abu Dawud)

Allah, Armollinen, on kannustanut uskovia hyödyntämään tiettyjä aikoja vuoden aikana tekemällä du´aa. Sellainen tilaisuus ilmaisee itsensä vuosittain Ramadanin aikaan - erityisesti Lailatul Qadrin aikaan, Voiman yönä. Tänä yönä, kaikkein tärkein yksittäinen tapahtuma ihmisen historiassa kehittyi sen jälkeen kun kunniakas Quraan oli varjeltu suojellulle tabletille, Jibrael laskeutui alas siunatun kirjan kanssa paljastamaan sen, Allahin käskyt, hänen Lähettiläälleen . Korostaakseen sen arvoa, Allah sanoo,"Mistäpä tietäisit mikä Voiman yö on!? " (97:2) Tämä Voiman yö on niin arvokas, että Koraani omistaa erityisen suuran sille."Voiman yö on parempi kuin tuhat kuukautta." (97:3). Tämä yksi yö ylittää 30 000 yön arvon.

Kaikkein aidoin selostus Yön tapahtumista viittaa, että se voi olla minä tahansa viimeisistä kymmenestä parittomista Ramadanin öistä. Tosiasia, että yön tarkka sijainti on tuntematon kuvastaa Allahin tahtoa pitää se salassa. Todellakin, Profeettaa estettiin kertomasta sen tarkka aika. Eräänä päivänä, hän tuli ulos kertoakseen seuralaisille tarkan yön. Matkalla hän näki kahden miehen riitelevän keskenään. Allahin tahdosta, hän  unohti ja myöhemmin muisti sen. Jälkeenpäin Profeettaa  neuvottiin olemaan paljastamatta tätä tietoa. "Minun oltiin sallittu," hän  huomautti kerran, "Minä olisin kertonut teille (sen tarkan ajan)." (Ahmad). Kaikkivaltias Hänen viisaudessaan piti tämän salaisuutena meille monista syistä. Hän halusi meidän ponnistelevat kovasti palvonnassa viimeisten kymmenen Ramadanin päivän ajan, jotta me emme tulisi laiskoiksi, palvoen innokkaasti vain tuona yhtenä yönä ja kieltäen itseltämme palkkion tekemällä sanoin muina öinä. "Eivätkö ihmiset olisivat jättäneet heidän rukouksensa paitsi siltä (yhdeltä) yöltä, minä olisin ilmoittanut teille (sen oikean päivän)." (At-Tabarani) Vilpitön uskovainen, kuka huolehtii päivin ja öin syntejään ja laiminlyönnin jaksojaan elämässään odottaa kärsivällisesti Ramadanin alkua. Sen aikana hän toivoo Allahin antavan hänen entiset syntinsä anteeksi, tietäen, että Profeetta  lupasi, että kaikki jotka kestävät kymmenen viimeisen päivän ajan saavat syntinsä anteeksi. Saavuttaakseen tämän, hän muistaa Profeetan  neuvon eri lausunnoissa, jossa hän käytti sanoja kuten "tavoitella", "harjoittaa", "etsiä" ja "etsiä innokkaasti Voiman yötä. Lisäksi, Allah ja Hänen Profeettansa  välittivät meille joitain merkkejä sen esiintymisestä.

Allah (swt) kuvaa yötä kuten "Silloin vallitsee rauha aina aamunkoihin asti." (97:5). Monissa sanonnoissa, Profeetta kuvaa yötä kirkkaaksi, tyyneksi ja rauhalliseksi. Aurinko noustessaan ilmestyy punertavana ja ilman sen tavanomaista palavaa ja teräviä säteitä. Profeetta  lisäsi, että "enkeleitä maassa tuona Voiman yönä on enemmän kuin kiviä maassa."
Mitä pitäisi tehdä kymmenen viimeisen päivän aikana Voiman yön tavoittelussa. Allahille omistautunut palvelija tekee nämä yöt eläviksi rukouksella, lukemalla ja pohtimalla Koraania. Hän tekee duaa Allahille, katuvaisena anoo Häneltä Hänen anteeksiantoaan. Hän on innostunut Profeetan  sanoista "Meidän Herramme, Ylevin, Korkein laskeutuu alimpaan taivaaseen jokaisen yön viimeisellä kolmannekselle ja ilmoittaa (rohkaisevasti): "Kuka tahansa tekee duaa, Minä vastaan siihen. Kuka tahansa pyytää (jotakin sallittua) Minä annan sen; ja kuka tahansa etsii anteeksiantoa, Minä annan hänelle anteeksi." (Bukhari)

Uskovainen, tietoisena Allahista ja heidän synneistään, jatkaa anomista Allahilta rukouksessa ja sen ulkopuolella, kumarruksessaan. Aikanaan ainoa huolenaihe on itsensä puhdistaminen unohtamisesta, että tämä elämä julistaa sydämessä, synnit jotka kerääntyvät pimentämään sydämen, tehden sen tunnottomaksi ja tottelemattomaksi Allahille. Hän anoo Allahia pitämään hänet kaukana vastoinkäymisistä tässä maailmassa, haudan rangaistuksesta, ja Helvetin piinasta. Hän pyytää Allahia tekemään hänestä kärsivällisen ja päättäväisen taistellessaan säilyttääkseen Islaaminsa tässä maailmassa ja pyytää Häntä katsomaan läpi sormien hänen vikojaan, laiskuuden jaksojaan ja laiminlyöntejään. Vilpitön omistautuminen tälle yölle saa uskovaisen unohtamaan ajan, kunnes hän yllättyy Fajrin Adhaniin. Fajrin jälkeen kun aurinko hiipii horisontin yläpuolelle, punertavana ja heikkona sen ilmestymisestä, ilman säteitä, yön ponnistelut ovat olleen sen arvoisia. Uskova iloitsee tietäen että tämä oli aika varmasti Voiman yö ja "Kuka tahansa seisoo (rukouksessa ja Allahin muistamisessa) Voiman yönä täydesti uskoen (Allahin lupaukseen palkkiosta tuosta yöstä) ja toivoen saavansa palkkion (Allahilta yksin eikä ihmisiltä), hänelle annetaan hänen entiset syntinsä anteeksi." (Bukhari, Muslim)

Vakaana pysyminen Ramadaanin jälkeen

Shaykh Saalih al-Fawzaan 
Ahadeeth us-Siyaam; Ahkaam wa Adab

kääntänyt Ummu Ahmed

Sufyaan ibn 'Abdillaah  on sanonut: "Oi Allaahin Lähettiläs, kerro minulle jotakin Islaamista, jota en voi kysyä keneltäkään muulta kuin sinulta." Hän sanoi: "Sano: 'Uskon Allaahiin' ja pysy sitten vakaasti siinä." [Sahih Muslim (38)]

Tämä hadith on todiste siitä, että palvelijalla on velvollisuus, kun hänellä on imaan Allaahiin, pysyä sinnikkäästi ja vakaasti hänen tottelemisessaan suorittamalla pakolliset teot ja välttämällä kiellettyjä. Tämä saavutetaan seuraamalla Suoraa Polkua, joka on vahva Uskonto ilman siitä pois ajelehtimista, oikealle tai vasemmalle.

Jos Muslimi elää läpi Ramadhaanin ja kuluttaa päivänsä paastoten ja yönsä rukouksessa ja hän tottuu tekemään hyviä tekoja, silloin hänen täytyy jatkaa pysymistä tässä tottelevaisuudessa Allaahille kaikkina aikoina. Tämä on palvelijan todellinen tila, sillä todella, kuukausien Herra on Yksi ja Hän seuraa aina ja todistaa palvelijoidensa tekoja kaikkina aikoina.

Todellakin, vakaus Ramadhaanin jälkeen sekä sanojen ja tekojen oikaiseminen ovat suurimpia merkkejä siitä, että on saavuttanut hyötyä Ramadhaan-kuukaudesta ja tottelevaisuuteen pyrkimisestä. Ne ovat hyväksymisen merkkejä ja menestyksen merkkejä.
Lisäksi, palvelijan teot eivät pääty kuun päättyessä ja toisen alkaessa, sen sijaan ne jatkuvat ja lisääntyvät kunnes hän kohtaa kuoleman. Allaah sanoo:

"Ja palvele Herraasi siihen asti, kunnes kuolema luoksesi saapuu."[al-Hijr: 99]

Jos paasto Ramadhaanina saapuu päätökseen, sitten todellakin vapaaehtoiset paastot on edelleen määrätty ympäri koko vuoden. Jos seisominen rukouksella yöllä Ramadhaanina päättyy, sitten todellakin, koko vuosi on aika suorittaa yörukous. Ja jos Zakaat-ul-Fitr päättyy, sitten on vielä Zakaah, joka on myös pakollinen sekä vapaaehtoinen hyväntekeväisyys, joka kestää koko vuoden. Sama pätee Qur'aanin lausumiseen, sen merkityksen pohdiskeluun, kuten myös moniin muihin hyviin tekoihin joihin pyritään, sillä niitä voidaan tehdä kaikkina aikoina. Monista lahjoista, joita Allaah on antanut palvelijoilleen, on että Hän on asettanut heille monenlaisia oikeamielisiä tekoja ja tarjonnut monenlaisia keinoja tehdä hyvää. Siksi muslimin innon on oltava pysyvää ja hänen täytyy jatkaa Herransa palveluksessa pysymistä.

On valitettavaa huomata joidenkin ihmisten suorittavan palvontaa tekemällä erityyppisiä hurskaita tekoja Ramadhaanin aikana. He pitävät tiukasti kiinni viidestä päivittäisestä masjidissa, he lausuvat Qur'aania paljon ja he antavat hyväntekeväisyyteen omaisuudestaan. Mutta kun Ramadhaan päättyy, he muuttuvat laiskoiksi palvonnassaan. Sen sijaan, he jopa joskus hylkäävät velvollisuuksia, sekä yleisesti, kuten rukous seurakunnassa, ja erityisesti, kuten fajr-rukouksen rukoileminen.

Ja he tekevät kiellettyjä tekoja, kuten nukkuvat yli rukousaikojen, viettävät aikaa tyhmyyden ja viihdykkeiden paikoissa, ja roikkuvat puistoissa, etenkin 'Iid-päivänä. Avun saaminen näihin pahuuksiin tulee vain Allaahin armosta. Täten he tuhoavat sen mitä he rakensivat ja he rikkovat sen mitä he muodostivat. Tämä on viittaus puutteellisuudesta ja merkki kadotuksesta. Pyydämme Allaahin suojelusta!

Todellakin, tällaiset ihmiset pitävät esimerkkiä katumuksesta ja pahojen tekojen tekemisen lopettamista erityisenä ja rajoitettuna Ramadhaaniin. Ja he lopettavat näiden (hyvien) tekojen tekemisen kun kuukausi loppuu. Täten on ihan kuin he olisivat hylänneet synnin tekemisen Ramadhaanin takia, eikä Allaahin pelosta. Kuinka kauhea onkaan näiden ihmisten tilanne, jotka eivät tiedä Allaahia, paitsi Ramadhaanina!

Totisesti, menestys, jonka Allaah antaa palvelijoilleen, piilee Ramadhaanin paastossa. Hänen apunsa sen suorittamiseen on suuri palvelus, täten kutsuen palvelijaa olemaan kiitollinen Herralleen. Tämä ymmärrys voidaan löytyy Allaahin sanoista, päätettyään paastokuukauden palveluksen:
"jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Allaahia Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia." [2:185]

Hän, joka on kiitollinen siitä, että on paastonnut, pysyy siinä tilassa ja jatkaa hurskaiden tekojen tekemistä.

Todella, muslimin oikea tie on sellainen, että hän ylistää ja kiittää Herraansa siitä, että Hän antoi hänelle kyvyn paastota ja tehdä qiyaam. Hänen tilansa Ramadhaanin jälkeen on parempi kuin se oli ennen Ramadhaania. Hän on vastaanottavaisempi tottelevaisuudelle, haluten tehdä hyviä tekoja ja nopea suorittamaan pakolliset teot. Tämä sen takia, koska hän hyötyi tästä etevästä opetuslaitoksesta. Hän on se, joka pelkää ettei hänen paastoaan hyväksytä, sillä todella, Allaah hyväksyy vain niiltä, jotka pelkäävät Häntä.

Oikeamieliset edeltäjät pyrkivät täydentämään ja täydellistämään tekonsa, toivoen jälkeenpäin, että se hyväksyttäisiin ja peläten, että se hylättäisiin. 'Alin raporteista, "Ole enemmän huolissasi tekojen hyväksytyksi tulemisesta kuin teosta itsestään. Etkö kuullut Allaahin sanovan:  'Jumala ottaa vastaan vain niiltä, jotka pelkäävät Häntä (ts. heillä on taqwaa).' [5:27]" [Lataa'if ul Ma'aarif, s. 246]
'Aa'ishah on sanonut: "Kysyin Allaahin Lähettiläältä koskien aayaa: 'Ja he, jolle on annettu mitä on annettu, ja heidän sydämensä tärisevät pelosta.' Ovatko he niitä, jotka juovat alkoholia ja varastavat?" Hän sanoi: "Ei, oi as-Siddiiqin tytär. Sen sijaan he ovat niitä, jotka paastoavat ja rukoilevat ja antavat hyväntekeväisyyteen, ja silti pelkäävät ettei sitä hyväksytä heiltä. He ovat niitä, jotka kiirehtivät hyviin tekoihin ja ovat ensimmäisinä tekemässä niitä." [sahih Sunan at-Tirmidhi 3/79-80]

Joten ole varoitettu ja taas kerran ole varoitettu kääntymästä taaksepäin sen jälkeen kun olet saavuttanut johdatuksen harhasta sinnittelyn jälkeen. Ja pyydä Allaahia antamaan sinulle kestävyyttä hurskaiden tekojen tekemiseen ja jatkuvuutta hyvien tekojen tekemiseen. Ja pyydä Allaahia antamaan sinulle hyvä loppu, jotta Hän voi hyväksyä Ramadhaanimme meiltä.


Tervehdykset ja Onnittelut 'Iidinä
kääntänyt Ummu Ahmed

 Shaykh-ul-Islaam Ibn Taymiyah'lta kysyttiin 'Iidin tervehdyksistä/onnitteluista, joten hän vastasi: "Mitä tulee tervehdykseen 'Iid-päivänä, se on sanoa toinen toiselleen tavatessaan rukouksen jälkeen:

"Taqabbalallaahu minnaa wa minkum wa ahaalalalahu 'alayka"
Majmoo al-Fataawaa (24/253) .

Hyväksyköön Allah sen teiltä ja meiltä ja palauttakoon Allah sen teille, ja muita tämän kaltaisia asioita. Todella, on kerrottu, että joukolla Seuralaisia oli tapana tehdä näin. A'immah, kuten Ahmad ja muut, sallivat tämän.

Kuitenkin Ahmad sanoi: 'En aloita tervehdystä mutta jos he aloittavat, sitten vastaan heille, koska tervehdykseen vastaaminen on pakollista. Mitä tulee tervehdyksen sanomiseen ensin ('Iidinä), se ei ole vaaditusta Sunnah'sta, eikä se ole kiellettyä. Sen takia kuka tahansa tekee niin, hän noudattaa tapaa, ja joka jättää se, noudattaa myös tapaa - ja Allah tietää parhaiten.'"
as-Suyootee teoksessaan Wusool al-Amaanee bi Usool at-Tahannee on koonnut sanontoja monilta Salafeilta mainiten 'Iid-tervehdyksen. Ne on painettu hänen kirjassaan al-Haawee lil-Fataawaa (1/81-82), katso sieltä, ja kuuluisan oppineen Ali al-Qareen kirjasta al-Masno'o fee M'arifatil-Hadeeth al Mawdoo' (s. 88) ja sen alaviitteistä.

Haafidh ibn Hajr on sanonut:"Olemme kertoneet "Mahaamiliyaat":issa kertojaketjulla, joka on hasan, Jubayr bin Nufayrilta, joka sanoi: Allahin Lähettilään  Seuralaisilla oli tapana tavatessaan 'Iid-päivänä sanoa toisilleen:

"Taqabbalallaaha minnaa wa minkum"

'Hyväksyköön Allah (paaston ja kuukauden aikaisen palvonnan) teiltä ja meiltä.'"
Fath-ul-Baaree (2/446).

Ibn Qudaamah mainitsi al-Mughneessa (2/259), että Muhammad ibn Ziyaad on sanonut: "Olin Abi Umaamah al-Baahileen ja muiden Profeetan (sallAllahu alayhi wa sallam) Seuralaisten kanssa, ja kun he palasivat 'Iid (rukouksesta), he sanoivat toisilleen:

"Taqabbalallaaha minnaa wa minkum"

'Hyväksyköön Allah teiltä ja meiltä.'"

Ahmad kertoi Abu Usaamah'n hadithista, jonka kertojaketju on hyvä, että mitä tulee sanontaan, tavallisen muslimiväestön, jotka sanovat toisilleen;

"kullu 'aamin wa antum bi khayr"
Katso al-Juwhar an-Naqee (3/320).

'Toivottavasti voitte hyvin ja teillä on hyvä uusi vuosi', ja vastaavat sanonnat, ovat hylättäviä. Sen sijaan tätä koskien Allah - Mahtava ja Korkein sanoo: "Vaihdatteko paremman huonompaan.." (Suurah Baqarah 2:61)

***

Tor Maa 27, 2014 12:01 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 470

Lähetä Vapaaehtoiset palvonnat Vastaa lainaamalla viestiä

***
Vapaaehtoiset palvonnat

Paastoaminen Shabaanina
kääntänyt Ummu Ahmed

 
Shabaan on (kahdeksannen) kuukauden nimi, ja sitä kutsutaan niin, koska tässä kuussa arabeilla oli tapana hajaantua (tashaaba) etsimään vettä, tai on sanottu, että he hajaantuivat suorittamaan hyökkäyksiä ja ryöstöretkiä. Tai on sanottu, että sitä kutsutaan niin, koska se shaaba (levittäytyy tai ilmaantuu), ts. se ilmaantuu Rajab- ja Ramadaan-kuukausien välissä. Sanan Shabaan monikkomuodot ovat Shabanaat ja Shaaabeen.
 
Paastoaminen Shabaanina

Aishah (olkoon Allah häneen tyytyväinen) on sanonut: Lähettiläällä oli tapana paastota kunnes me luulimme ettei hän ikinä katkaise paastoaan, ja olla paastoamatta, kunnes luulimme, ettei hän ikinä paastoaisi. En koskaan nähnyt Allahin Lähettilään paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadaanin, enkä koskaan nähnyt hänen paastoavan hänen enempää kuin hän paastosi Shabaanina. (kertonut al-Bukhaari, nro 1833; Muslim, nro. 1956).

Muslimin (nro 1957) kertoman raportin mukaan. Hänellä oli tapana paastota koko Shabaan, hänellä oli tapana paastota lähes koko Shabaan.

Joukko oppineita, mukaan lukien Ibn al-Mubaarak ja muita, ajatteli, että Profeetta  ei paastonnut koko Shabaania, mutta hän paastosi suurimman osan siitä. Tätä tukee raportti Sahih Muslimissa (nro 1954), sen on kertonut Aishah (olkoon Allah tyytyväinen häneen): En koskaan tiennyt hänen - tarkoittaen Profeettaa  - paastoavan muuta kuukautta kokonaan kuin Ramadaan.

Toisen raportin mukaan, jonka on myös kertonut Muslim (nro 1955), Aishah sanoi: En koskaan nähnyt hänen paastoavan kokonaista kuukautta siitä lähtien kun hän tuli Madeenaan, paitsi Ramadaanin.

On kerrottu al-Sahihaynissa, että Ibn Abbaas on sanonut: Allahin Lähettiläs  ei paastonnut kokonaista kuukautta paitsi Ramadaanin. (kertonut al-Bukhaari, nro 1971, ja Muslim, nro 1157). Ibn Abbaas piti makruuhina paastota koko kuukausi, paitsi Ramadaan. Ibn Hajar (olkoon Allah tyytyväinen häneen) on sanonut: Hän noudatti enemmän vapaaehtoisia paastoja Shabaanina kuin missään muussa kuussa, ja hänellä oli tapana paastota suurin osa Shabaanista.
Usaamah ibn Zayd  on sanonut: Sanoin, Oi Allahin Lähettiläs, en näe sinun paastoavan muina kuukausina kuten paastoat Shabaanina. Hän sanoi, Se on kuukausi johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä, ja se on kuukausi, jolloin teot nostetaan Maailmojen Herran luokse. Haluan, että tekoni nostetaan paastotessani. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, sivu 425).

Abu Dawoodin kertoman raportin (nro 2076) mukaan, hän sanoi: Allahin Lähettiläälle  rakkaimmat kuukaudet paastota olivat Shabaan, ja hänen paastonsa Shabaanina oli jatkuva hänen paastonsa kanssa Ramadaanina. (al-Albaani on luokitellut sahihiksi, katso Sahoh Sunan Abi Dawood, 2/461).
Ibn Rajab  on sanonut: Paasto Shabaanina on parempi kuin paastoaminen Pyhinä Kuukausina, ja parhaimmat vapaaehtoisista paastoista ovat ne, joita noudatetaan Ramadaania lähimpinä kuukausina, ennen tai jälkeen. Näiden paastojen asema on kuin al-Sunan al-Rawaatib, jotka tehdään ennen ja jälkeen fard (rukousten) ja jotka korvaavat pakollisten rukousten virheitä. Sama pätee paastoihin, joita noudatetaan ennen ja jälkeen Ramadaanin. Kuten al-Sunan al-Rawaatib ovat parempia kuin muunlaiset vapaaehtoiset rukoukset, paastot, joita noudatetaan (kuukausina) ennen ja jälkeen Ramadaanin ovat parempia kuin paastot muina aikoina.

Lause "Shabaan" on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä, viittaa siihen, että koska se tulee kahden tärkeän kuukauden välissä, Rajabin Pyhän Kuukauden ja paastokuukauden välissä, ihmiset kiinnittävät huomiota noihin kahteen kuukauteen, eivätkä kiinnitä huomiota Shabaaniin. Monet ihmiset ajattelevat paastoamisen olevan parempaa Rajabina kuin Shabaanina, koska Rajab on yksi Pyhistä Kuukausista, mutta asia ei ole näin.

Yllämainitussa hadithissa on viittaus siihen, että vaikka tiettyjen aikojen, paikkojen ja ihmisten ajatellaan yleisesti pitävän sisällään tietyn hyveen, voi olla muita, jotka ovat niitä parempia.
Se myös viittaa siihen, että on mustahabb käyttää hyvin aika silloin kun ihmisillä on taipumus olla huolimattomia, tekemällä palvonnan tekoja. Joukolla Salafeja oli tapana täyttää aika Maghribin ja Ishan välillä rukouksella, sanoen, että se oli aika jolloin monet ihmiset olivat huolimattomia. Toinen esimerkki on Allahin muisteleminen (dhikr) markkinapaikoilla, koska tämä on keino muistella Häntä paikassa, jossa ihmisillä on taipumus olla välinpitämättömiä ja huolimattomien ihmisten joukossa. Sen ajan käyttämisessä hyvin, jolloin ihmiset ovat välinpitämättömiä, on lukuisia etuja, ja näiden aikojen käyttäminen palvontaan, mukaan lukien seuraavat asiat:

Hyvien tekojen peittäminen, naafil-tekojen piilottaminen ja peittäminen on parempi, etenkin paastoamisen, koska se on salaisuus palvelijan ja hänen Herransa välillä. Ja on sanottu, ettei paastoamiseen kuulu sellaista elementtiä, kuin näytönhalu. Eräällä Salafeista oli tapana paastota vuosia kenenkään tietämättä siitä; hän meni kodistaan toripaikalle kantaen kahta leipää, jotka hän antoi pois hyväntekeväisyyteen, ja hän paastosi. Hänen perheensä luuli, että hän söi leivän, kun taas ihmiset torilla luulivat hänen syöneen kotona. Tämä Salaf ajatteli, että paastoavalle henkilölle oli mustahabb tehdä tekoja, jotka peittäisivät tosiasian, että hän paastoaa.

Ibn Masoodin on kerrottu sanoneen: Kun nouset ylös aamulla ja paastoat, laita sitten hajustetta. Qutaadah sanoi: On mustahabb paastoavalle [miehelle] laittaa hajustetta, jotta hänessä ei ole merkkiäkään paastoamisesta.

Samalla tavalla, hyvien tekojen tekeminen aikoina, jolloin ihmisten huomio on käännetty pois ja he ovat huolimattomia, on vaikeampaa. Yksi viittaus siitä, kuinka hyveellinen teko on, on kuinka vaikea se on: jos kaikki tekevät tietyn teon, se on helppo, mutta jos suurin osa ihmisistä on välinpitämättömiä, tämä tekee siitä vaikeamman heille, jotka muistavat Allahia. Muslim (nro 2984) on kertonut Maqil ibn Yassaarin hadithista: [Profeetta sallAllahu alayhi wa sallam sanoi:] Palvonta koettelemuksien (fitnah) aikana on kuin Hijrah luokseni. (lause "koettelemuksien aika" viittaa kuohunnan ja koettelemusten aikoihin, jolloin ihmiset seuraavat omia halujaan, ja ne, jotka pidättäytyvät Islamissa tekevät jotain vaikeaa.)

Oppineet olivat eri mieltä syistä, miksi Profeetta  paastosi niin paljon Shabaanina. Heidän vaihtelevat mielipiteensä olivat seuraavia:

* että hän ei ollut kyennyt paastoamaan kolmea päivää joka kuukausi, koska hän oli matkalla tai muista syistä, joten hän korvasi ne kaikki Shabaanina. Kun Profeetta aloitti jonkin naafil-teon, hän pysyi siinä, ja jos hän menetti sen, hän korvasi sen myöhemmin.

* on sanottu, että hänen vaimoillaan oli tapana korvata päivät, jotka he olivat menettäneet Ramadaanina, Shabaanin aikana, joten hän paastosi tämän takia. Tämä on sen vastakohta, mitä on kerrottu Aishah'lta, että hänellä oli tapana viivyttää Ramadaanina menettämiensä päivien korvaamista Shabaaniin, koska hän oli liian kiireinen Allahin Lähettilään kanssa paastotakseen.

* On sanottu, että näin oli, koska tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota. Tämä on pätevin näkemys, yllämainitun Usaamah'n hadithin takia, jossa sanotaan: Tämä on kuukausi, johon ihmiset eivät kiinnitä huomiota, Rajabin ja Ramadaanin välissä. (kertonut al-Nasaai, katso Sahih al-Targheeb wal-Tarheeb, s. 425)

Kun Shabaan alkoi, jos Profeetalla  oli vielä joitakin vapaaehtoisia paastoja, joita hän ei ollut paastonnut, hän korvasi ne Shabaanin aikana, jotta hänen naafil-paastonsa olisivat täynnä ennen Ramadaanin tuloa. Samoin, jos hän oli menettänyt joitakin Sunnah- rukouksia tai hän oli menettänyt Qiyaam al-Laylin, hän korvasi sen. Aishah'lla oli tapana käyttää hyväksi tämä aika suorittaakseen Ramadaanina kuukautisten takia menettämänsä paastot; muina kuukausina hän oli liian kiireinen Profeetan kanssa paastotakseen. Meidän pitää myös huomata tässä, että kenellä on menetettyjä paastoja korvattavana, hänen täytyy suorittaa ne ennen seuraavaa Ramadaania. Ei ole sallittua viivyttää sitä Ramadaanin ylitse, paitsi välttämättömissä tapauksissa (kuten pätevä syy, joka jatkuu kahden Ramadaanin välisen ajan). Joka kykenee suorittamaan ne ennen seuraavaa Ramadaania eikä tee niin, hänen täytyy suorittaa ne toisen Ramadaanin jälkeen ja sen lisäksi, hänen täytyy katua ja ruokkia yksi köyhä ihminen jokaista menettämäänsä päivää kohden. Tämä on Maalikin, al-Shaafain ja Ahmadin näkemys.

Toinen etu, joka paastoamisesta Shabaanina on, että se on kuin harjoittelemista Ramadaan-paastoa varten, siinä tapauksessa, jos henkilöstä on vaikeaa paastota Ramadaanin alkaessa; jos hän paastoaa Shabaanina, hän tottuu paastoamiseen ja hän tuntee itsensä vahvaksi ja energiseksi Ramadaanin tullessa. Shabaan on kuin esittely Ramadaanille ja sillä on jotain yhteistä Ramadaanin kanssa, kuten paastoaminen, Quraanin lausunta ja hyväntekeväisyyden antaminen. Salamah ibn Suhaylilla oli tapana sanoa: Shabaan-kuukausi on (Quraanin) lausujien kuukausi. Habiib ibn Abi Thaabitilla oli tapana sanoa Shabaanin tullessa, Tämä on (Quraanin) lausujien kuukausi. Kun Shabaan saapui, Amr ibn Qays al-Malaailla oli tapana sulkea kauppansa ja omistaa aikansa Quraanin lukemiseen.

Shabaanin loppupuolen paastoaminen

Al-Sahihaynissa on kerrottu Imraan ibn Husaynilta (olkoon Allah tyytyväinen häneen), että Profeetta  sanoi eräälle miehelle, Oletko paastonnut yhtään tämän kuun sirarista? Hän sanoi, En. Hän sanoi: Jos et ole paastonnut, paastoa sitten kaksi päivää.

Al-Bukhaarin kertoman raportin mukaan: Luulen hänen tarkoittaneen Ramadaania.
Muslimin kertoman raportin mukaan, (Profeetta ) sanoi: Oletko paastonnut yhtään Shabaanin sirarista? (Kertonut al-Bukhaari, 4/2000; Muslim, nro 1161).

Sanan sirar merkityksestä on ollut kiistaa. Tunnetuin näkemys on, että se viittaa kuun loppuun. Kuun loppua kutsutaan sirariksi, koska kuu on piilossa (istisraar) sinä aikana. Joku voi huomauttaa, että on kerrotty al-Sahihaynissa Abu Hurayralta , että Profeetta  on sanonut: Älä tee tyhjäksi Ramadaania yhdellä tai kahdella päivällä, paitsi he, joilla on tapana paastota säännöllisesti, tässä tapauksessa he voivat paastota. (kertonut al-Bukhaari, nro 1983; Muslim, nro 1082).

Kuinka voimme sovittaa yhteen hadithin, joka kehottaa paastoamaan tänä aikana, ja hadithin, joka kieltää paastoamasta tänä aikana? Vastaus on: monet oppineista ja suurin osa tätä hadithia kommentoineista ovat sanoneet: tämä miehen, jolle Profeetta  suuntasi tämän kysymyksen, tiedettiin paastoavan säännöllisesti, tai hän oli tehnyt valan, joten Profeetta  käski hänen suorittaa paastonsa. Tästä aiheesta on myös muita näkemyksiä. Lyhyesti voidaan sanoa, että on kolme skenaariota paastoamisesta Shabaanin lopussa.

Ensimmäinen skenaario on, että kun henkilö paastoaa Shabaanin lopussa aikomuksenaan olla varma siitä, ettei menetä Ramadaanin ensimmäistä päivää. Tämä on kiellettyä.
Toinen skenaario on, kun henkilö paastoaa aikeenaan täyttää lupaus tai menettämänsä Ramadaanin päivän korvaus tai hyvityksen (kafaarah) suorittaminen, jne. Tämä on sallittua enemmistön mukaan.

Kolmas skenaario on, että tämä on puhtaasti vapaaehtoinen paasto. Tätä pitävät makruuhina ne, jotka ovat sanoneet, että meidän pitäisi tehdä ero Shabaanin ja Ramadaanin välillä olemalla paastoamatta jonkun aikaa. Niiden joukossa, jotka sanoivat näin, oli al-Hasan. Jos se on sattumalta sama päivä, jolloin henkilöllä on tapana paastota, Maalik ja ne jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, sallivat tämän, mutta al-Shaafai, al-Awzaai, Ahmad ja muut tekivät eron tapauksien välillä, joissa se on paasto, jonka henkilö suorittaa säännöllisesti tai muutoin.

Päätteeksi, yllä mainittu Abu Hurayrah'n hadith on se, mitä meidän tulisi seurata suurimman osan oppineita mukaan. On makruuh suorittaa vapaaehtoinen paasto yksi tai kaksi päivää ennen Ramadaania heille, jotka eivät paastoa normaalisti niinä päivinä ja jotka eivät ole paastonneet aikaisemmin kuin Shabaanin lopussa. Voidaan kysyä: miksi on makruuh paastota juuri ennen Ramadaania (heille, joilla ei ole säännöllistä tapaa paastota)? Vastaus on, että on monia syitä miksi asia on näin, kuten:

Ensinnäkin: Ramadaan-paastoon saatetaan lisätä päiviä, jotka eivät kuulu siihen. Paastoaminen 'Iid-päivänä on kiellettyä samasta syystä, muutoin vajoamme samaan ansaan kuin Kirjan kansa paastoamisen suhteen, kun he lisäsivät paastoihinsa omien halujen ja oikkujensa takia.
Samasta syystä on kiellettyä paastota epäilyksen päivänä. Ammaar on sanonut: joka paastoaa tänä päivänä, hän on ollut tottelematon Abu-Qaasimille . Epäilyksen päivä on päivä, jona ihmiset eivät ole varmoja, onko Ramadaan vai ei, kun tieto kuunsirpin näkemisestä tulee henkilöltä, jonka sanaa ei voida hyväksyä. Mitä tulee pilviseen päivään, jotkut ulamasta sanoivat, että tämä on myös epäilyksen päivä, ja he sanoivat, että paastoaminen ei ole sallittua tänä päivänä. Tämä on enemmistön näkemys.

Toiseksi: tehdäksemme eron fard (pakollisten) ja naafil (vapaaehtoisten) paastojen välille, koska Islamissa on määrätty selvän eron tekeminen fard-tekojen ja naafil-tekojen välille. On haraam paastota 'Iid-päivänä, ja Profeetta  kielsi sen, että pakollista rukousta seuraa toinen rukous ilman että niitä erottaa salaamin sanominen tai puhuminen, etenkin juuri ennen Fajria suoritettavan Sunnah- rukouksen suhteen. On määrätty, että on tehtävä selvä ero tämän rukouksen ja vapaaehtoisen rukouksen välillä. Sen takia on määrätty, että se (ts. sunnah-rukous, suom. huom.) rukoillaan kotona ja maataan sen jälkeen.

Kun Profeetta näki miehen rukoilevan Fajria varten annetun Iqaamah'n aikana, hän sanoi hänelle: Al-Subh on neljä rakaa. (kertonut al-Bukhaari, nro 663)

Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että syy miksi emme paastoa juuri ennen Ramadaania, on että voimme syödä kuten haluamme, ja tyydyttää halumme ennen kuin meidän täytyy kieltäytyä paastoamalla. Tämä on tietämättömyydestä johtuva virhe niiden osalta, jotka ajattelevat näin. Ja Allah tietää parhaiten.

Ja Allah on voiman Lähde.
__________________________________________________
Viitteet:
Lataaif al-Maaarif fimaa li Mawaasim al-Aam min al-Wazaaif, Ibn Rajab al-Hanbali.
Al-Ilmaan bi shayin min Ahkaam al-Siyaam, Abdal-Azeez al-Raajihi.


Paastoaminen Shawwal-kuussa

Sheikh Saalih al-Munajjid 
suom. Khadija

 
Kuuden päivän paastoaminen Shawwaal-kuussa pakollisen RamaDan kuun paaston jälkeen on Sunna Mustahabbah, ei waajib. Muslimeja on kehotettu paastoamaan kuusi päivää Shawwaal-kuussa ja siinä on suuri hyve ja valtava palkkio. Kuka tahansa paastoaa nämä kuusi päivää, hänelle merkitään palkkio, kuin hän olisi paastonnut koko vuoden, kuten ilmoitettiin Profeetan saheeh hadithissa.

Abu Ayyoob  ilmoitti, että Allahin Lähettiläs sanoi: "Kuka tahansa paastoaa Ramadaanin ja jatkaa sitä kuudella päivällä Shawwaal-kuussa, on kuin hän olisi paastonnut eliniän." (Kertonut Muslim, Abu Dawood, at-Tirmidhi, An-Nisaa´i ja Ibn Maajah).

 selitti tämän kun hän sanoi: "Kuka tahansa paastoaa kuusi päivää al-Fitrin (Eid) jälkeen hän on päättänyt vuoden: (kuka tahansa tekee hyvän teon (hasanah) saa kymmenen hasanaa kuin se.") Toisen ilmoituksen mukaan: "Allah on tehnyt jokaisen hasanalle kymmenen samanlaista, joten kuukausi on kuin kymmenen paastottua kuukautta, ja kuuden päivän paastoaminen päättää vuoden." (An-Nisaa´i ja Ibn Maajah. Katso myös Saheeh at-Targhaab wa´l-Tarheeb, 1/421).
Ibn Khuzaymah kertoi sanamuodolla: "Ramadaan kuukauden paastoaminen tuo palkkion kymmenestä samanlaisesta ja paastoaminen kuutena päivänä tuo palkkion kahdesta kuukaudesta ja se on kuin olisi paastonnut koko vuoden."

Hanbali ja Shaafa´i fuqaha´ selittivät että kuuden päivän paastoaminen Shawwaal-kuussa Ramadaanin paastoamisen jälkeen tekee siitä kuin olisi paastonnut kokonaisen vuoden pakollisia paastoja, koska palkkion moninkertaistuminen pätee myös naafil paastoihin, sillä jokainen hasana tuo kymmenkertaisen palkkion.

Toinen tärkeä hyöty kuuden päivän paastoamisesta Shawwaal-kuussa on että se korjaa minkä tahansa vajauksen henkilön pakollisista Ramadaanin paastoista, koska kukaan ei ole vapaa vioista ja synneistä, joilla on negatiivinen vaikutus hänen paastoonsa. Ylösnousemisen Päivänä, jotkut hänen naafil teoista otetaan korjaamaan vajavaisuudet hänen pakollisissa teoissa, kuten sanoi, "Ensimmäinen asia, josta ihmiset tuodaan tilille Ylösnousemuksen päivänä on heidän salaah (rukous). Meidän Herramme, olkoon Hän ylistetty ja kunnioitettu, sanoo Hänen enkeilleen - vaikka Hän tietää parhaiten - "Katsokaa Minun palvelijani rukousta, onko se täydellinen vai epätäydellinen. " Jos se on täydellinen, se merkitään täydellisenä ja jos jotain puuttuu, Hän sanoo, "Katsokaa ja nähkää jos Minun palvelijani teki yhtään vapaaehtoisia (naafil) rukouksia." Jos hän teki joitain vapaaehtoisia rukouksia, (Allah) sanoo, "Täyttäkää Minun palvelijani pakolliset teot hänen vapaaehtoisista teoista." Sitten kaikki hänen tekonsa käsitellään samalla tavalla." (Kertonut Abu Dawood).

Ja Allah tietää parhaiten.
Otettu http://www.as-sahwah.com ´sta


Dhul Hijjah´n kymmenen päivän hyveet

Poimittu http://www.islam-qa.com`sta
kääntänyt Khadija

Kuinka ensimmäiset kymmenen päivää Dhul Hijjah -kuusta eroavat muista vuoden päivistä?
Ylistys Allahille, joka on luonut ajan ja tehnyt toisista ajoista parempia kuin toisista, joistakin kuukausista, päivistä ja öistä parempia kuin muista, jolloin palkkiot moninkertaistuvat armona Hänen palvelijoitaan kohtaan. Tämä rohkaisee heitä tekemään enemmän hurskaita tekoja ja saa heidät innostuneempina palvomaan Häntä, uudistamaan ponnistelunsa saavuttaakseen suuremman palkkion, valmistautuen kuolemaan ja Tuomionpäivään.

Tämä palvonnan aika tuo monia etuja, kuten mahdollisuuden korjata omia virheitä, hyvittää mitä tahansa vajeita tai epäonnistumisia. Jokainen näistä erityisistä tilaisuuksista sisältää jonkinlaista palvontaa, jonka avulla palvelija voi lähentyä Allahia ja jonkinlaista siunausta, jota Allah suo Hänen palveluksenaan ja armonaan kenellä tahansa Hän haluaa. Onnellinen on hän, joka tekee kaikkensa näiden erityisten kuukausien, päivien ja tuntien aikana ja lähentyy Herraansa näinä aikoina palvonnan tekojen kautta; hän tulee hyvin todennäköisesti saamaan Allahin siunaukset päällensä ja tuntemaan iloa tietäen, että hän on turvassa Helvetin lieskoilta. (Ibn Rajab, al-Lataa'if, p.8)
Muslimin tulee ymmärtää hänen elämänsä arvo, kasvattaa hänen palvontaansa Allahia kohtaa ja tehdä hyvä töitä kuolemaansa saakka. Allah sanoo (selityksen tarkoitus): "Ja palvo Herraasi, kunnes varma ratkaisu tulee." [al-Hijr 15:99] Mufassirin (kommentoijat) sanoivat: "varma ratkaisu" tarkoittaa kuolemaa.

Näiden erityisten palvonnan aikojen joukossa on kymmenen ensimmäistä päivää Dhul-Hijjah -kuusta, mitä Allah on suosinut yli muiden päivien vuodesta. Ibn Abbaas  ilmoitti, että Profeetta  sanoi: "Ei ole mitään päivää, milloin oikeamieliset teot ovat rakkaampia Allahille kuin nämä kymmenen päivää." Ihmiset kysyivät, "Ei edes jihaad Allahin vuoksi?" Hän sanoi, "Ei edes jihaad Allahin vuoksi, paitsi tapauksessa, jossa mies lähti taistelemaan luopuen itsestään ja varallisuudestaan asian vuoksi ja tuli takaisin varattomana."(Ilmoittanut al-Bukhaari, 2/457).
Ibn Abbaas  ilmoitti myös, että Profeetta  sanoi: "Ei ole mitään rakkaampaa tekoa Allahin silmissä kuin hyvä teko, joka on tehty Uhrauksen kymmenen päivän aikana." Häneltä kysyttiin, " Ei edes jihaad Allahin vuoksi?" Hän sanoi, ", "Ei edes jihaad Allahin vuoksi, paitsi tapauksessa jossa mies lähti taistelemaan luopuen itsestään ja varallisuudestaan asian vuoksi ja tuli takaisin varattomana." (Ilmoittanut al-Daarimi, 1/357; sen isnaad on hasan, kuten on kerrottu al-Irwaa'ssa, 3/398).

Nämä tekstit ja muut ilmaisevat, että nämä kymmenen päivää ovat parempia kuin kaikki muut vuoden päivät, ilman poikkeuksia, ei edes kymmenen viimeistä Ramadaanin päivää. Poikkeuksena kymmenen viimeistä Ramadanin yötä, jotka ovat parempia, sillä ne sisältävät Laylat al-Qadr´rin (Voiman yön), mikä on parempi kuin tuhat kuukautta. Kuten monista ilmoituksista voi huomata. (Katso Tafseer Ibn Katheer, 5/412).

Sinun tulisi tietää, veljeni Islamissa, että näiden päivien hyveet perustuvat moniin asioihin:

1. Allah vannoo valan heille, ja valan vannominen jollekin kertoo sen tärkeydestä ja suuresta hyödystä. Allah sanoo (selityksen tarkoitus): "Kautta päivänkoiton ja kymmenen yön". [al-Fajr 89:1-2]. Ibn Abbaas, Ibn az-Zubayr, Mujaahid ja muut aikaisemmista ja myöhemmistä sukupolvista sanoivat, että tämä viittaa ensimmäisiin kymmeneen päivään Dhul-Hijjah kuusta. Ibn Katheer sanoi: "Tämä on oikea mielipide." (Tafseer Ibn Katheer, 8/413)

2. Profeetta  todisti, että nämä ovat parhaat päivät tässä maailmassa, kuten olemme jo viitanneet ylhäällä saheeh haditheista.

3. Tämän ajan hyveiden vuoksi Profeetta  rohkaisi ihmisiä tekemään vanhurskaita tekoja ihmisiä kohtaan kaikkialla maailmassa ja lisäksi paikan hyveiden vuoksi - Hujjaaj´lle (pyhiinvaeltajille) Allahin Pyhään Taloon.

4. Profeetta  neuvoi meitä lausumaan paljon Tasbihia (Subhana Allah), Tahmidia (Alhamdulillaah) ja Takbiria (Allahu Akbar) tänä aikana. Abdullah ibn Umar  kertoi Profeetan  sanoneen: "Ei ole mitään suurempia päiviä Allahin silmissä ja milloin hurskaat teot ovat rakkaampia Hänelle kuin nämä kymmenen päivää, joten lausu niiden aikana runsaasti Tahleel (Laa ilaaha ill-Allah), Takbeer ja Tahmed." (Ilmoittanut Ahmad, 7/224; Ahmad Shaakir sanoi, että se on saheeh).

5. Nämä päivät sisältävät Yawm `Arafaat (Arafaah´n päivä), jolloin Allah teki uskonnon täydelliseksi. Tämän päivän paastoaminen sovittaa kahden vuoden synnit. Nämä päivät sisältävät myös Yawn al-Nahar´in (Uhrauksen päivän), suurimman päivän vuodessa ja suurimman päivän Hajj´in aikana, joka yhdistää palvonnan teot eri tavalla kuin mikään muu päivä.

6. Nämä päivät sisältävät uhrauksen ja Hajj´in.

Kysymys: Mitä Muslimin tulee välttää näiden päivien aikana, jos hän haluaa tarjota uhrauksen?
Sunnah näyttää, että henkilön, joka haluaa tarjota uhrauksen tulee lopettaa hiustensa ja kynsiensä leikkaus ja olla poistamatta mitään hänen iholtaan kymmenen päivän alusta asti aina siihen kunnes hän on tarjonnut uhrauksen, koska Profeetta  sanoi:"Kun näet Dhul-Hijjah´n uuden kuun, ja joku teistä haluaa tarjota uhrin, silloin hänen tulee olla leikkaamatta hänen hiuksiaan ja kynsiään kunnes hän on tarjonnut uhrauksen." Toisen ilmoituksen mukaan hän sanoi: "Hän ei saisi poistaa (kirjaimellisesti, koskettaa) mitään hänen hiuksistaan tai ihostaan." (Ilmoittanut Muslim neljällä isnaadilla, 13/146)

Profeetta  tekee tässä yhden asian pakolliseksi ja hänen kieltonsa tekee toisen asian kielletyksi luotettavimpien mielipiteiden mukaan, koska nämä käskyt ja kiellot ovat oikeudenmukaisia ja ehdottomia. Kuitenkin, jos henkilö tekee jonkun näistä teoista harkiten, hänen tulee etsiä anteeksiantoa Allahilta, mutta hän ei ole velvoitettu uhraamaan (lisä-) uhrausta sovitukseksi; hänen uhrauksensa tullaan hyväksymään. Kuka tahansa tarvitsee poistaa hieman hiuksia, kynsiä jne, koska se on vahingoksi hänelle, kuten esim. revenneen kynnen leikkaaminen tai jos hänellä on haava paikassa jossa on karvoja, hänen tulisi tehdä niin, eikä siinä ole mitään väärin. Ihraamin tila on niin tärkeä, että on luvallista leikata hiuksia, jos niiden jättäminen aiheuttaisi vaikeuksia. Ei ole myöskään mitään vääryyttä miehen tai naisen pestä heidän päätään kymmenen ensimmäisen Dhul-Hijjah´n päivän aikana, koska Profeetta  kielsi vain hiusten leikkaamisen, ei niiden pesemisen.
Viisaus tämän hiusten leikkaamisen jne. kiellon takana on henkilölle, joka haluaa tarjota uhrauksen, se että hän voi muistuttaa niitä ihraamin tilassa olevia joissakin suoritetuissa rituaaleissa, ja jotta hän voi lähentyä Allahia tarjoamalla uhrauksen. Joten hän jättää hänen hiuksensa ja kyntensä leikkaamatta siihen saakka kunnes hän on uhrannut hänen uhrauksensa, toivoen että Allah pelastaa hänen eheytensä Tulelta. Ja Allah tietää parhaiten.

Jos henkilö on leikannut hänen hiuksiaan tai kynsiään ensimmäisten Dhul-Hijjah´n kymmenenä päivänä, koska hän ei ollut suunnitellut tekevänsä uhrausta, mutta sitten päättääkin niiden kymmenen päivän aikana tarjota uhrauksen, silloin hänen tulee pidättäytyä leikkaamasta hiuksiaan ja kynsiään, siitä hetkestä kun hän tekee päätöksensä.

Jotkut naiset voivat ohjata heidän veljensä tai poikansa tekemään uhrauksen heidän puolestaan ja sitten leikata hiuksiaan näiden päivien aikana. Tämä ei ole oikein, koska säännöt koskevat sitä joka uhrauksen tekee, huolimatta siitä, että hän ohjaa jonkun muun tekemään varsinaisen teon. Kielto ei koske tehtävään ohjattua henkilöä, se koskee vain sitä henkilöä joka tekee uhrauksen, kuten on näytetty hadithissa. Henkilö, joka uhraa toisen puolesta, mistä tahansa syystä, ei tarvitse pitäytyä tässä kiellossa.

Kielto koskee vain häntä, joka tarjoaa uhrauksen, ei hänen vaimoaan ja lapsiaan, ellei joku heistä tarjoa uhrausta hänen omalla oikeudellaan, koska Profeetalla oli tapana uhrata "Muhammedin perheen puolesta", mutta tästä ei ole mitään ilmoitettu, että hän olisi kieltänyt heitä leikkaamasta heidän hiuksiaan tai kynsiään tuohon aikaan.

Jos henkilö oli suunnitellut tarjoavansa uhrauksen ja sitten päättää suorittaa Hajjin, hänen ei tulisi leikata hänen hiuksiaan tai kynsiään jos hän haluaa tulla ihraamin tilaan, koska Sunnah on leikata hiuksia ja kynsiä vain silloin kun se on tarpeellista. Mutta jos hän on suorittamassa Tamattu´ (jonka avulla hän suorittaa Umrahin, sitten tulla pois ihraamin tilasta ja tulla uudestaan ihraamin tilaan Hajjin vuoksi), hänen tulisi leikata hiuksensa hänen Umransa lopuksi, koska tämä on osa rituaalia.
Seikat, jotka ovat kuvattu yllä kielletyiksi henkilölle, joka suunnittelee tarjoavansa uhrauksen on ilmoitettu hadithissä, joka on kerrottu aiemmin. Henkilön ei ole kiellettyä käyttää parfyymia, olla aviollisessa suhteessa, pitää ommeltua vaatetta jne.

Palvonnan muotoja, joita tulee tehdä näiden kymmenen päivänä aikana ovat: tulee ymmärtää, että nämä päivät ovat suuri siunaus Allahilta Hänen palvelijalleen, mitä tulee arvostaa asianmukaisesti aktiivisella vanhurskaudella. On muslimin velvollisuus arvostaa tätä siunausta ja ottaa kaikki irti tästä mahdollisuudesta, keskittyen enemmän palvonnan teoille näiden kymmenen päivän aikana. Hänen siunaustensa joukossa palvelijoilleen on, että muslimit voivat olla koko ajan aktiivisia ja vakaita Herransa palvomisessa.

Niiden hyvien tekojen joukossa joita muslimin tulisi tehdä näiden kymmenen ensimmäisen päivän aikana Dhul-Hijjah -kuussa ovat:

1. Paasto. On Sunnah paastota 9. päivänä Dhul-Hijjah-kuussa, koska Profeetta  kehotti meitä tekemään hyvää tänä aikana ja paastoaminen on yksi parhaista teoista. Allah on valinnut paastoamisen Hänelle, kuten on kerrottu hadith qudsissa: "Allah sanoo: "Kaikki Aatamin pojan teot ovat hänelle, paitsi paastoaminen, joka on Minulle ja Minä olen Se, joka palkitsee hänet siitä."(Ilmoittanut al-Bukhaari, 1805)

Profeetalla  oli tapana paastota 9. päivänä Dhul-Hijjah kuuta. Hunaydah ibn Khaalid ilmoitti vaimoltaan, että jotkut Profeetan  vaimot sanoivat: "Profeetalla  oli tapana paastota 9. päivänä Dhul-Hijjah-kuuta, Aashuran päivänä, kolmena päivänä joka kuukaudessa ja ensimmäisenä maanantaina ja torstaina jokaisessa kuussa." (Ilmoittanut al-Nisaa'i, 4/205 ja Abu Dawud; al-Albaani on vahvistanut sen olevan saheeh Saheeh Abi Dawud´ssa, 2/462).

2. Takbeer. On Sunnah sanoa Takbeer (Allahu akbar), Tahmeed (Alhamdulillaah), Tahleel (La ilaha illallaah) ja Tasbeeh (Subhaana Allah) ensimmäisten kymmenen päivän ajan Dhul-Hijjah kuussa ja sanoa se ääneen moskeijassa, kotona, kadulla ja joka paikassa, missä on sallittua muistella Allahia ja mainita Hänen nimensä ääneen palvonnan tekona ja Allahin suuruuden julistuksena, olkoon Hän ylistetty.

Miehien tulisi lausua näitä lauseita ääneen ja naisten tulisi lausua ne hiljaa.

Allah sanoo (selityksen tarkoitus):

"Että he voivat todistaa asioita, jotka ovat hyödyksi heille (ts. Tuonpuoleisen palkkio Hajjista ja myös maallinen voitto kaupankäynnistä jne.) ja mainita Allahin nimi tiettyinä päivinä niiden karjaeläinten yli, joilla Hän on heitä ravinnut(uhrauksena)..." [al-Hajj 22:28]
Suurin osa oppineista on samaa mieltä siitä, että "tiettyinä päivinä" ovat kymmenen Dhul-Hijjah´n ensimmäistä päivää, koska Ibn Abbaas  sanoi: "tiettyinä päivinä" ovat kymmenen ensimmäistä päivää (Dhul-Hijjah´sta)."

Takbeer voi myös sisältää sanat"Allahu akbar, Allahu akbar, la ilaaha ill-Allaa: wa Allahu akbar wa lillaahil-hamd (Allah on suurin, Allah on suurin, ei ole muuta jumalaa kuin Allah, Allah on suuri ja Allahille kaikki ylistys), " kuten myös muut lauseet.

Takbeer tänä aikana on Sunnan piirre, joka on unohdettu, erityisesti tämän ajan alussa, jopa niin paljon, että tuskin voi edes kuulla Takbeeria, paitsi harvoilta ihmisiltä. Tämä Takbeer tulisi lausua ääneen, voidakseen elvyttää Sunnan ja muistuttaa laiminlyönnistä. Tästä on vahva todistus, että Ibn Umarilla ja Abu Hurairalla  oli tapana mennä markkinapaikalle kymmenen ensimmäisen Dhul-Hijjah kuun päivinä lausuen Takbeeria ja ihmiset alkoivat lausumaan Takbeeria kun he kuulivat heidät. Ajatus tämän takana on se, että ihmisten tulisi lausua Takbeeria itsenäisesti, ei yhdessä, koska sille ei ole perusteilla Shari´assa.

Sunnan käytännössä unohdettujen muotojen elvyttäminen tuo suunnattoman palkkion kuten on Profeetan  sanat osoittaneet:"Kuka tahansa elvyttää osan Sunnasta, joka on unohdettu kuolemani jälkeen, hän saa saman arvoisen palkkion kuin ihmiset jotka seuraavat häntä, ilman että se vähentää vähintäkään heidän palkkiostaan." (Ilmoittanut al-Tirmidhi, 7/443; tämä on hasan hadith, jonka on vahvistanut kertojaketjut).

3. Hajjin ja Umran suorittaminen. Yksi parhaista asioista, joita näiden kymmenen päivän aikana voi tehdä on Hajjin tekeminen Allahin pyhään taloon. Hän, jota Allah auttaa menemään Hajjille Hänen taloonsa ja suorittamaan kaikki rituaalit kunnolla kuuluu Profeetan  sanoihin: "Hyväksytty Hajj ei tuo vähempää palkkiota kuin Paratiisin."

4. Tekemällä yleisesti hyviä tekoja enemmän , koska hyvät teot ovat rakkaita Allahille ja Hän antaa niistä suuren palkkion. Hänen, joka ei pysty menemään Hajjille tulisi pitää itsensä kiireellisenä tänä siunattuna aikana palvomalla Allahia, rukoilemalla (salaat), lukemalla Koraania, muistelemalla Allahia, tekemällä pyyntöjä (dua), antamalle hyväntekeväisyyteen, kunnioittamalla vanhempiaan, pitämällä sukulaissuhteita yllä, kehottamalla hyvään ja kieltämällä paha ja muita hyviä tekoja ja palvonnan muotoja.

5. Uhraus. Yksi hyvistä teoista, jotka tuovat lähemmäs Allahia näiden kymmenen päivän aikana on tarjota uhraus, valiten korkealuokkaisen eläimen, lihottaen sen ja kuluttaen rahaa Allahin vuoksi.

6. Vilpitön katumus. Yksi tärkeimmistä asioista näiden kymmenen päivän aikana on katua vilpittömästi Allahille ja luopua kaikenlaisesta tottelemattomuudesta ja synnistä. Katumus tarkoittaa palaamista Allahin luokse ja kaikkien niiden tekojen, avoimien ja salaisten, jättämistä, joita Allah ei pidä, katumalla sitä mitä on tapahtunut ja jättäen synnin välittömästi varmana siitä, ettei tule siihen palaamaan, vaan kulkemaan vakaasti totuudessa tekemällä tekoja joita Allah rakastaa.

Jos muslimi tekee synnin, hänen tulee nopeasti katua sitä, ilman viivytystä, koska hän ei tiedä milloin hän tulee kuolemaan ja lisäksi, paha teko johtaa toiseen.

Katumus erityisinä aikoina on hyvin tärkeää, koska useissa tapauksissa ihmisten ajatuksen kääntyvät palvomiseen näinä aikoina ja he ovat innostuneita tekemään hyvää, mikä johtaa heidät huomaamaan heidän syntinsä ja tuntemaan katumusta menneisyydestään.

Katumus on pakollista kaikkina aikoina, mutta kun muslimi yhdistää vilpittömän katumuksen hyviin tekoihin hyveiden päivien aikana, tämä on merkki menestyksestä, in sha Allah. Allah sanoo (selityksen tarkoitus):

"Mutta ken kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo sekä tekee hyvää, hän kuuluu niiden pariin, jotka menestyvä." [al-Qasas 28:67]

Muslimin tulee varmistaa, että hän ei hukkaa yhtäkään näistä tärkeistä tilaisuuksista, koska aika kuluu nopeasti. Valmistautukoon hän tekemällä hyviä tekoja, mitkä tuovat hänelle palkkioita silloin kun hän tarvitsee niitä eniten, sillä ei ole merkitystä kuinka paljon palkkioita hän ansaitsee, hän tulee huomaamaan ne vähemmiksi kuin mitä hän tarvitsee; lähdönaika on käsillä, matka on pelottava, eksytykset ovat laajenneet ja tie on pitkä, mutta Allah on Valpas ja Hänen luokseen me palaamme ja teemme tiliä. Kuten Koraani sanoo (selityksen tarkoitus):

"Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä, ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita." [al-Zalzalah 99:7-8]

On paljon saavutettavaa, joten ota kaikki irti tästä suodusta mahdollisuudesta näinä korvaamattomina ja ainutlaatuisina kymmenen päivänä. Kiirehdi hyvien tekojen tekemisessä ennen kuin kuolema iskee, ennen kuin myöhäistä katus laiminlyöntejään ja teoissa epäonnistumista, ennen kuin pyydetään palaamaan paikkaan, jossa rukouksiin ei vastata, ennen kuin kuolema tulee toivojan ja asioiden joita hän toivoo väliin, ennen kuin olet loukussa haudassa tekojesi kanssa.

Oi te, joiden sydän on tumma kuin yö, eikö ole jo aika sinun sydämesi täyttyä valosta ja tulla pehmeäksi? Paljasta itsesi Herrasi armon hellälle henkäykselle näiden kymmenen päivän ajan, sillä Allah saa tämän henkäyksen koskemaan ketä tahansa Hän haluaa ja kuka tahansa saa kosketuksen siitä, tulee olemaan onnellinen Tuomionpäivänä. Siunatkoon Allah Profeetta Muhammedia ja hän perhettään ja seuralaisiaan.

***

Tor Maa 27, 2014 12:05 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Ramadan Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea