Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Pisara Valtameressä: Usko - 'Aqidah

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Pisara Valtameressä: Usko - 'Aqidah
Kirjoittaja Viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Pisara Valtameressä: Usko - 'Aqidah Vastaa lainaamalla viestiä
***

Saatteeksi: Koska ennen pitkää nettimaailman artikkelit muuttuvat 404 - Page Not Found:ksi ennemmin tai myöhemmin, Islamtieto aloittaa tällä päivämäärällä merkittävimpien suomenkielisten Islam-artikkeleiden ja työryhmien työn säilyttämisen. Pisara Valtameressä ainakin on yksi merkittävämpiä suomenkielisiä Islamia käsitteleviä sivustoja, joten koen välttämättömäksi uudelleenjulkaista sen artikkelit Islamtiedossa sekä pitääkseni tärkeän työn jatkuvasti saatavilla.

Kaikki oikeudet kuuluvat artikkeleiden kirjoittajille.


***

Usko - 'Aqidah

"Pitäkää kaikki kiinni Allahin [pelastus] köydestä älkääkä hajaantuko."

(Surah Ali Imran 3:103)

Perusasiat

Laa ilaaha illAllah’n ehdot (I)

Jamaal ad-Din Zarabozo

Jokainen Muslimi tietää, että avain Paratiisiin on tunnustus: “Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah.” Silti liian moni Muslimi yksinkertaisesti luottaa tähän lauseeseen ja uskoo, että niin kauan kuin he ovat pelkästään sanoneet tämän tunnustuksen, mikään ei voi heitä vahingoittaa. He uskovat että heille on luvattu Paratiisi vain lausutun shahadan kautta.

Ei ole epäilystäkään siitä, että vain tunnustus, “Todistan, ettei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja Muhammad on Hänen palvelijansa ja Sanansaattajansa.” ei ole tarpeeksi pelastukseen. Itseasiassa tekopyhät tapasivat sanoa tämän todistuksen useaan kertaan, ja silti Allah kuvaa heitä valehtelijoina ja sanoo että he tulevat olemaan Helvetin alimassa osassa.

Mutta kuten moni lainoppinut, silti, sanoo, tämä lause tai todistus on avain Paratiisiin. Kuuluisa Seuraaja Wahb ibn Munabbilta kerran kysyttiin: “Eikö todistus Laa ilaaha illAllah olekin avain Paratiisiin?” Hän vastasi: “Kyllä, mutta jokaisella avaimella on kolonsa. Jos tulet avaimella jossa on oikeat koloset, ovi aukeaa sinulle. Sen sijaan jos sinulla ei ole oikeita koloja, ovi ei aukea sinulle.” Niinpä myös tämän todistuksen tulee sisältää tietyt ehdot. Nämä ehdot ovat ne, jotka tulevat erottamaan ihmisen jota tämä todistus hyödyttää, hänestä jota tämä todistus ei hyödytä, ei väliä kuinka monta kertaa päivässä hän on tämän todistuksen sanonut.

Ennenkuin käymme läpi shahadan ehdot, on vielä yksi asia joka on tarpeellista mainita. Tämä on se, että joillakin ihmisillä on tapana ottaa yksi hadith tai yksi Ayah ja perustaen oman näkemyksensä tähän yhteen tekstiin he tekevät jotain johtopäätöksiä, kuten esimerkiksi, kuka hyvänsä sanoo; “Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah,” tulee astumaan Paratiisiin. Mutta itseasiassa, meidän tulisi tajuta, että kaikki Koraanista ja Sunnasta täydentävät toisiaan ja selittävät toinen toistaan. Jos pyritään löytämään oikea vastaus johonkin kysymykseen, täytyy tuoda yhteen kaikki tähän aiheeseen liittyvät säkeet tai hadithit ja katsoa mikä on Islamin todellinen vastaus kysymykseen. Sama pätee myös aiheessamme Shahadah’n ehdoissa.

Jos opiskelemme Koraanin säkeitä ja Profeetan Haditheja, tulemme huomaamaan että Shahadan ehtoja on seitsämän, kahdeksan tai yhdeksän, riippuen siitä miten me niitä katsomme. On meille todella tärkeää, että varmistamme sen, että löydämme nämä ehdot omista elämistämme ja omasta uskon todistuksestamme. Meidän täytyy tehdä parhaamme tyydyttääksemme nämä ehdot ennen kuin on liian myöhäistä ja meidän todistuksellamme ei ole minkäänlaista arvoa. Tämä onkin tämän luennon tarkoitus, Insha Allah. Se ei suinkaan ole yksinkertaisesti vain näiden ehtojen opeteusta varten. Totisesti, siinä ei ole mitään hyötyä. Mutta se on, sen sijaan, meille kaikille, jotta voisimme katsoa itseemme ja varmistaa että me varmasti täytämme nämä ehdot jotta, Allahin Armon kautta, Paratiisin ovet tulevat aukeamaan meille meidän avaimellamme Laa ilaaha illAllah.

Ensimmäinen näistä ehdoista on tieto (al-‘ilm). Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella tulee olla perus- ja yleinen ymmärtämys ja tieto siitä, mitä Shahadah tarkoittaa. Meidän tulee ymmärtää, mitä Shahadah vahvistaa ja mitä Shahadah kieltää. Allah sanoo Koraanissa:”Joten tiedä, ettei ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja pyydä anteeksiantoa synneillesi.” (Suuratu Muhammad 47:19) Vastaavasti Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä kuolee tietäen että ei ole muuta palvomisen arvoista kuin Allah tulee astumaan Paratiisiin.” (Kerännyt Muslim)

Itseasiassa Shahadah itsessään on todistus. Kun joku todistaa jostakin, hänen täytyy tietää mitä hänen todistuksensa koskee. Luonnollisesti todistus jostain, mitä hänellä ei ole mitään tietoa on täysin arvoton. Allah sanoo Koraanissa: “…paitsi hänet, joka todistaa totuudesta tietäen.” (Surah az-Zukhruuf 43:86)

Nyt tämä ehto varmaankin kuulostaa itsestäänselvältä. Jos joku sanoisi sinulle, “Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah,” ja sitten sanoisi ettkä mitä hän tarkoitti Allahilla on Jeesusu, sinä välittömästi sanoisit hänelle, että hänen Shahadansa on hölynpölyä. Silti, voitko kuvitella että maailmassa on ns. Muslimi maa, joka vielä vähän aikaa sitten tapasi vuosittain juhlia viikon verran “Meren Jumalien”-juhlaa! Silti jatkuvasti he kutsuivat itseään Muslimeiksi ja sanovat Shahadan useita kertoja päivässä. Tämä selvästi todistaa, että heillä ei ole harmainta aavistusta mitä Shahadah tarkoittaa. Jollei heillä ole jotain tekosyytä joka on Allahin edessä hyväksyttävä, luuletko, että tämän kaltainen Shahadah tulee aukaisemaan heille Paratiisin portit?

Tänäkin päivänä on monia Muslimeita jotka ihmettelevät miksemme me hyväksyisi sekularismia? He ajattelevat että sekularismissa ei ole mitään väärää! Monet näistä Muslimeista rukoilevat viisi kertaa päivässä ja toistavat Shahadaa jatkuvasti. Silti heidän mielestään ei ole mitään väärää hyväksyä toista Lain Antajaa kuin Allah? Minkä laista Shahadaa nämä ihmiset oikein todistavat?

Jokaisen meistä tulisi tehdä parhaamme oppiaksemme ainakin Islaminuskon alkeet. Shahadan tarkoituksen alkeet. Tällä tavalla, jos Allah suo, me tulemme tunnustamaan oikean Shahadan. Me tulemme todistamaan totuutta niin kuin meidän sitä tulisi todistaa.

Toinen Shahadan ehdoista on varmuus eli al-yaqeen. Tämä on epävarmuuden ja epäilyksen vastakohta. Islamissa, itseasiassa, minkäänlainen epäilys on sama kuin kufr tai epäusko. Meidän täytyy, sydämissämme, olla todella varmoja Shahadan totuudesta. Meidän sydämemme eivät saa vapista millään tavalla kun todistamme totuutta joka kuuluu: “Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah.”

Allah kuvaa uskovaisia Koraanissa heinä, jotka ovat uskoneet Allahiin ja heidän sydämensä eivät vapise. Allah sanoo: “Vain he ovat uskovaisia jotka ovat uskoneet Allahiin ja Hänen Sanansaattajaansa ja jälkikäteen eivät sitä epäile vaan sotivat heidän omaisuudellaan ja hengellään Allahin tiellä. He, he ovat totuudenmukaisia!" (Surah al-Hujurat 49:15) Vastaavasti Allahin Sanansaattaja sanoi “Ei kukaan tapaa Allahia sen todistuksen kanssa, että ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja minä olen Allahin Sanansaattaja, ja hänellä ei ole todistuksesta minkäänlaista epäilystä, paitsi että hän tulee astumaan Paratiisiin.” (Kertonut Muslim)

Totisesti Allah kuvaa tekopyhiä niinä ihmisinä joiden sydämet vapisevat. Esimerkiksi Allah sanoo: “Vain he, ketkä eivät usko Allahiin ja Viimeiseen Päivään ja heiden sydämet ovat epäilyksessä pyytävät sinua jättämään [menemättä Jihaadiin]. Niinpä heidän epäilyksessään he vapisevat.” (Surah at-Tawbah 9:45)

Monet oppineet ovat sanoneet, että sydämen sairaudet tai epäilykset ja harhaluulot joiden annetaan asettua sydämiin ovat vaarallisempia henkilön uskolle kuin himot ja halut. Tämä on siksi, koska himot ja halut voidaan tyydyttää joskus, ja ihminen silti tietää että ne se on väärin ja hän voi hallita itseään ja katua ja jättää tämän pahan teon. Sen sijaan epäilykset ja harhaluulot voivat heikontaa sydäntä ilman parannusta, kunnes henkilö vihdoin jättää Islamin kokonaan tai jatkaa Islamin harjoittamista samaan aikaan kuin hänen sydämessään ei enää ole todellista uskoa.

Paras parannus näille epäilyksille on tiedon etsintä. Läpi oikean tiedon Koraanista ja Sunnasta useimmat epäilykset poistuvat. Opiskelun ja ymmärtämyksen kautta tulee varmuus. Ja samalla kun opiskelee ja oppii lisää hänen varmuutensa tulee vahvemmaksi ja vahvemmaksi.

Annan teille muutaman esimerkin tähän liittyen. Tämä liittyy kaikkiin niihin epäilyksiin, epävarmuuteen, epäselvyyksiin ja väärinymmärrykseen joka ympäröi hadithkirjallisuuden totuudenmukaisuutta. Esimerkiksi jotkut Muslimit jopa väittävät, että Haditheja ei kirjoitettu ylös ennen kuin monta vuotta Profeetan kuoleman jälkeen. Totisesti on olemassa Muslimeita joilla tuntuu olevat paljon epäilyksiä hadithien suhteen ja ovat kärkkäitä torjumaan hadithin näistä lähtökohdista. Mutta, itseasiassa, jos otamme aikaa tutkiaksemme hadithien historiaa ja säilytystä, tulemme välittömästi tunnistamaan sen, että kaikki nuo väitteet haditeja vastaan eivät saa tuekseen minkaanlaista tieteellistä näkökantaa. Ne eivät ole mitään muuta kuin valheellisia väittämiä jotka ovat tuleet Saatanalta ja joita Muslimit joilla on heikko ymmärtämys ja tieto ovat sallineet hiipiä sydämiinsä.

Antakaa minun kertoa vielä viimeisestä asiasta liittyen tähän varmuuden ehtoon. Kuten mainitsin aiemmin epäilykset ja väärinymmärrykset ovat todella vaarallisia ihmisen uskolle. Epäilys ja epävarmuus johtavat helposti Islamin jättämiseen, kuten edellä mainitsin.Niinpä jokaisen Muslimin tulisi tehdä parhaansa vartioidakseen itseään näiltä epäilyiltä ja pysyäkseen poissa näiltä epäilyksen lähteiltä, erityisesti jos heillä ei ole kattavaa ymmärtämystä Islamin tieteistä ja jos heillä ei ole tarpeeksi tietoa näiden väärinkäsitysten kumoamiseen. Niinpä jos henkilöllä on ystävä, vaikka jos hän olisikin Muslimi ystävä, joka jatkuvasti aiheuttaa epäilystä Allahista tai uskonnosta, niin silloin hänen tulisi pysyä poissa tämän “ystävän” luota vartioidakseen omaa uskoaan. Monet Muslimit tänä päivänä opiskelevat kursseja Islamista joita opettaa orientalistit ja heidän heikon Islamilaisen taustansa vuoksi he ovat vaikutusalttiita osalle siitä roskasta jota nämä orientalistit opettavat “tieteen” nimellä. Meidän tulisi pysyä poissa näistä asioista ja saada syvempi ymmärtämys Islamista niistä lähteistä joiden tiedämme olevat tosia.

Taas kerran, paras keino jolla voimme voittaa epäilyt ja väärinkäsitykset, Allahin Armon ja Johdatuksen jälkeen, on oikea tieto ja ymmärtämys uskonnosta. Kun ihmisellä on tämä, häneen eivät vaikuta heikot väitteet joita Islamin viholliset esittävät ja hän tulee olemaan, jos Allah suo, niiden ihmisten joukossa joita kuvataan Koraanissa: “Vain he pelkäävät Allahia Hänen orjiensa joukosta joilla on tietoa.” (Suuratu Faatir 35:28)

Kolmas Shahadan ehto on hyväksyntä eli al-qabuul. Jos henkilöllä on tietoa ja varmuus Shahadasta, hyväksynnän tulee seurata näistä kahdesta, niin kielen päällä kuin myös sydämessä ja teoissa, niissä kaikissa asioissa joissa Shahadah ilmenee. Kukahyvänsä kieltäytyy hyväksymästä Shahadaa ja sen seurauksia, vaikka hän tietäisikin että se on totuus ja on siitä varma, niin hän on silti epäuskova. Joskus tämä kieltäytyminen totuuden hyväksynnästä johtuu ylpeydestä, kateudesta tai muusta syystä. Joka tapauksessa Shahadah ei ole totuuden Shahadah ilman sen ehdotonta hyväksyntää.

Kaikki oppineet puhuvat tästä ehdosta yleisenä ehtona tavalla, jonka juuri mainitsin. Silti sillä on myös yksityiskohtaisempi luonto josta meidän tulisi olla tietoisia. Uskovan tulee hyväksyä mitähyvänsä Shahadah edustaakin. Tämä tarkoittaa myös, että hän uskoo kaikkeen mitä on sanottu Koraanissa ja Sunnassa ilman oikeutta valita mihin hän haluaa uskoa ja minkä hän haluaa torjua. Allah sanoo Koraanissa: “Uskotteko te vain osaan Kirjasta ja torjutte osan? Mikä muu on sellaisen palkka, jotka niin tekevät, kuin häpeä maallisessa elämässä; ja Tuomion Päivänä tuomitaan heidät perin julmaan rangaistukseen.” (Surah al-Baqarah 2:85)

Tämä on kohta josta Muslimin tulee olla tietoinen. Vaikka se ei olekaan sama kuin täysi totuuden hylkääminen, torjumalla osan totuudesta joka on tullut Allahilta, kumotaan uskon todistus.

Epäonneksi monut Muslimit tekevät tänäpäivänä näin monella eri tapaa. Vaikka kaikki nämä tavat eivät välttämättä johtaisikaan Islamin ulkopuolelle joutumista, ne ovat silti hyvin vaarallisia. Esimerkiksi jos he eivät pidä siitä, mitä on sanottu Koraanin säkeessä, he yksinkertaisesti jälleen-tulkitsevat säkeen heidän halujensa mukaan. Jos he eivät pidä jostain mitä on sanottu Hadithissa, he yksinkertaisesti toteavat että tämän hadithin täytyy olla heikko, vaikka he eivät olisikaan lainoppineita tällä alalla. Tämäntyyppinen käytös on kaukana todellisen Muslimin käytöksestä. Mitähyvänsä tuleekin Allahilta ja Hänen Sanansaattajaltansa , totuudenmukainen Muslimi uskoo siihen totuutena. Tämä kulkee käsikädessä uskontunnustuksen kanssa.

Tämän aiheen tärkeydestä johtuen jatkamme sitä ensikerralla, jotta voimme käydä sen läpi yksityiskohtaisemmin, In shaa Allah. Ja mainitakseni jälleen tärkeän asian josta puhuin jo aluksi, on todella tärkeää, että välttämättä emme osaa mainita näitä eri ehtoja kielellämme, mutta että täytämme kaikki nämä ehdot elämissämme.

Laa ilaaha illallaah:n ehdot (II)

Jamaal ad-Din Zarabozo

Tämä luento on edellisen luennon jatkoa koskien ehtoja liittyen meidän Shahadamme totuudenmukaisuuteen. Jälleen kerran, nämä ehdot tulevat Koraanista ja Sunnasta. Koraanista ja Sunnasta on selvää, että jos Shahadamme ei kanna mukanaan näitä ehtoja, niin silloin, itseasiassa, Shahadastamme ei ole meille mitään hyötyä Tuonpuoleisessa.

Jälleen kerran, kuten mainitsin viimekerralla, meidän tulisi kaikkien tehdä parhaamme varmistaaksemme että me täytämme nämä ehdot omissa elämissämme. Jos me täytämme ne, niin silloin, Allahin Armon Kunnian kautta, me voimme odottaa tapaamistamme Allahin kanssa Tuonpuoleisessa Hänen olessa meihin tyytyväinen.

Viime luennolla kävimme läpi kolme ehtoa, tieto al-‘ilm, varmuus al-yaqeen ja hyväksyntä al-qabuul.

Neljäs Shahadan ehto on alistuminen ja käskyjen seuraaminen al-inqiyaad. Tämä edustaa fyysisten tekojen liittymistä Shahadaamme. Itseasiassa, tämä on eräs itse Islamin päämerkityksestä, “alistuminen Allahin tahtoon ja käskyihin”. Tähän Allah käskee meitä Koraanissa: “Ja kääntykää Herranne puoleen katuen ja alistukaa Hänelle.” (Surah az-Zumar 39:54)

Allah on ylistänyt heitä jotka alistuvat Hänen käskyihinsä heidän tekojensa kautta. Allah sanoo:“Kuka on parempi uskonnossa kuin hän joka alisttaa kasvonsa [itsensä] Allahille ja on hyväntekijä.” (Surah an-Nisaa 4:125)

Itseasiassa, Allah on selvästi tehnyt ehdoksi uskolle sen, että ihminen alistuu Allahin ja Hänen Sanansaattajansa käskyihin. Allah sanoo: “Mutta ei, kautta Herrasi, he eivät todella usko ennenkuin he ottavat sinut [Allahin Sanansaattajasta] tuomariksi heidän erimielisyyksiensä välille ja jälkeenpäin eivät löydä sisimmässään vastentahtoa langettamasi päätöksen johdosta ja hyväksyvät [ne] täydellisesti alistuen.” (Surah an-Nisaa 4:65)

Surullista kyllä, on monia jotka väittävät että uskon ja tekojen välissä ei ole mitään yhteyttä. Voit jopa kuulla Muslimin sanovat toiselle, “Tämä on paras Muslimi jonka olen koskaan tavannut,” vaikka kyseinen henkilö harvoin tekee mitään Islamiin liittyvää tekoa. Tämä väärä ymmärrys uskokosta on levinnyt läpi Muslimimaailman.

Totisesti Shahadamme, uskon todistuksemme tulee käydä ilmi teoista, kieleltä ja sydämestä. Sydämissämme meidän tulee rakastaa Allahia, pelätä Allahia ja elää toivossa Häneen. Meidän kielellämme meidän tulee todistaa Shahadaa. Ja teoissamme, meidän tulee toimia kaiken sen mukaan mitä Shahadah meiltä edellyttää. Kukahyvänsä joka väittää olevansa Muslimi mutta ei tee mitään tekoja, ei ymmärrä laisinkaan Islamia tai sitten todistaa todistusta häntä itseään vastaan koska hänen uskontodistuksensa ei ole todellinen ja oikea uskon todistus.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tosi uskova joskus lankeaisi syntiin. Totisesti, uskovat joskus tekevät syntiä. Mutta niin kauan kuin he tunnistavat, että mitä he tekivät ei ole oikein ja se ei ole jatkuvaa heidän alistuessaan Allahille, niin he eivät ole rikkoneet heidän Shahadaansa. Mutta ei tule unohtaa, että he ovat syntisiä kunnes he katuvat.

Ja mikä sitten on pienin määrä alistumista joka vaaditaan henkilöltä, ja jonka alapuolella ei voi olla väitettä uskosta? Niille oppineille, jotka sanovat että rukouksen hylkäys vie henkilön Islamin ulkopuolelle kulkee raja viidessä päivittäisessä rukouksessa. Kukahyvänsä joka ei rukoile, vähintään, viittä päivittäistä rukousta on mennyt sen rajan yli joka on hyväksyttävä tekojen puutteeksi. Ja Allah, Subhaanahu wa Ta’aala, tietää parhaiten.

Viides Shahadan ehto on totuudenmukaisuus aS-Sadiq vastakohtanaan tekopyhyys ja epärehellisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että kun me sanomme Shahadan, me sanomme sen rehellisesti. Me todella tarkoitamme sitä. Me emme voi valehdella kun kyseessä on uskomme todistus. Profeetta sanoi: “Ei kukaan todista sitä, että ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah, vilpittömästi hänen sydämestään, etteikö Allah tekisi Helvetin Tulesta hänelle kiellettyä.” (Keränneet Al-Bukhari ja Muslim)

Me kaikki tiedämme ihmiset jotka sanovat uskon todistuksen, mutta eivät sano sitä rehellisesti. Ei eivät usko siihen, mutta he sanovat sen vain suojatakseen itseään tai saadakseen siitä jotain hyötyä. Nämä ovat tekopyhiä. Allah on kuvannut heitä Koraanin alussa seuraavilla sanoilla: “Ja muutamat ihmiset sanovat kyllä: “Me uskomme ‘Allahiin ja Viimeiseen Päivään’ kun he eivät usko. He tahtovat pettää Allahia ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketää muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä. Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Allah pahentaa heidän sairautensa, heitä odottaa tuskalinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.” (Surah al-Baqarah 2:8-10)

Luonnollisesti heidän Shahadansa, jotka tulevat Muslimeiksi vain hyötyäkseen Muslimeista eikä siksi että he uskovat Islamiin, Allah tulee torjumaan Tuonpuoleisessa. He tulevat saamaan rangaistuksen valehtelunsa johdosta.

Kuudes Shahadan ehto on vilpittömyys al-Ikhlaas. Tämä tarkoittaa, että kun sanomme Shahadan meidän tulee tehdä se yksin Allahin vuoksi. Me emme voi tehdä sitä mistään muusta syystä. Emmekä voi tehdä sitä kenenkään muun takia. Tällä tavoin vilpittömyys on shirkin vastakohta. Meidän tulee tulla ja pysyä Muslimeina vain Allahin vuoksi yksin. Allah sanoo Koraanissa: “Palvo Allahia vilpittömästi kuuliaisuudessa Häntä kohtaan.” (Surah az-Zumar 39:2)

Ja Allah sanoo myös: “Eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Allahia, olla kuuliaisia yksin Hänelle vilpittöminä uskonnossa ja suorittaa rukoukset ja maksaa zakaah ja tämä on oikea uskonto.” (Surah al-Bayyinah 98:5)

Ja Profeetta lisäsi: “Allah on kieltänyt Helvetin Tulen häneltä joka sanoo: ‘Ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah,’ ja sanoo näin vain haluten Allahin kasvoja [ja mielihyvää].” (Kerännyt Muslim)

Tämä on jotain mitä meidän kaikkien tulisi ajatella. Mutta erityisesti heiden, jotka kasvoivat Muslimiperheissä ja ovat olleet koko ikänsä Muslimeita. Meidän tulisi tehdä se itsellemme hyvin selväksi, että me olemme Muslimeita vain yksin Allahin tähden. Me emme ole Muslimeita meidän vanhempiemme, ystäviemme, aviomiehemme tai yhteisömme tähden. Mielessämme täytyy olla selvänä, että olemme Muslimeita Allahin tähden ensiksi, viimeiseksi ja ainoastaan.

Yksi merkki siitä, että olemme Muslimeita Allahin tähden yksin on se, että teemme mitähyvänsä Allah meitä pyytääkin tekemään, vaikka se olisikin ristiriidassa sen kanssa, mitä joku muu haluaa meidän tekevän. Niinpä, aivan kuten olemme Muslimeita vain yksin Allahin tähden, niin meidän tekommekin tulisi olla vain yksin Allahin tähden.

Joskus kuitenkin sitä jää miettimään täyttävätkö jotkut ihmiset tätä ehtoa. Jotkut ihmiset Muslimimaassa harjoittavat Islamia niin pitkään kuin se on heidän perheilleen suotavaa. Jos on jotain Islamissa mistä heidän perheensä eivät pidä - vaikka siis jos heidän perheensä ovat Muslimeita heidän tulisi pitää kaikesta Islamista - niin he eivät harjoita tätä Islamin osaa. Yksi esimerkki tästä on miesten ja naisten sekoittuminen. Joskus veli, täällä Suomessa, ei ole naisten seurassa ja hänen vaimonsa pysyy poissa miesten seurasta. Kuitenkin kun he menevät takaisin kotiinsa, koska ei ole heidän vanhemmillensa suotuista jotka haluavat olla niin miesten kuin naistenkin seurassa, he helposti ja yksinkertaisesti tekevät kompromissin uskonnossaan heidän perheensä vuoksi. Näiden ihmisten täytyy vilpittömästi kysyä itseltään mikä on pohjimmainen syy, että he ovat Muslimeita. Ovatko he Muslimeita omien vanhempiensa vuoksi ja niinpä mistähyvänsä heidän vanhempansa pitävät he tekevät sen, ja mistähyvänsä heidän vanhempansa eivät pidä he jättävät sen tekemättä? Vai ovatko he Muslimeita Allahin tähden ja niinpä mistähyvänsä Allah ei pidä he jättävät tekemättä ja mistähyvänsä Allah pitää he tekevät?

Seitsämäs Shahadan ehto on rakkaus, al-muhibbah. Tämä tarkoittaa, että uskova rakastaa tätä Shahadaa, hän rakastaa Shahadan vuoksi, hän rakastaa kaikkea mitä Shahadah edustaa ja kaikkea mihin se käskee ja mistä se kieltää. Hän rakastaa heitä, ketä toimivat ja taistelevat tämän Shahadan tähden. Tämä on Shahadan välttämätön ehto. Jos ihminen sanoo Shahadan, mutta ei rakasta sitä ja mitä se edustaa, niin silloin hänen uskonsa ei ole täydellinen. Tämä ei ole tosiuskovan uskoa. Ja jos hän rakastaa jotain enemmäin kuin tätä Shahadaa tai jos hän rakastaa jotain enemmän kuin Allahia, niin silloin hän on torjunut Shahadansa. Tosiuskova, joka tapaa Shahadan ehdot, ei laita ketään samanarvoiseksi Allahin kanssa hänen rakkaudessaan.

Allah sanoo Koraanissa: “Ja ihmisten joukossa on niitä, jotka Allahin rinnalle asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niinkuin heidän tulisi vain Allahia rakastaa. Mutta ne jotka uskovat rakastavat Allahia ylikaiken.” (Surah al-Baqarah 2:165)

Toisessa kohdassa Allah sanoo: “Sano. ‘Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, omaisenne, hankkimanne omaisuus ja kauppa, jonka pysähtymistä pelkäätte, sekä asunnot, joihin olette mieltyneet, ovat teille rakkaampia kuin Allah ja Hänen Sanansaattajansa ja taistelu Hänen asiansa puolesta, niin odottakaa kunnes Allah tulee ja sanoo sanansa. Sillä Allah ei opasta väärintekijöitä.” (Surah at-Tawbah 9:24)

Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä omaa kolme ominaisuutta on maistanut uskon makeutta. [Ensimmäinen näistä] on että hän rakastaa Allahia ja Hänen Sanansaattajaansa enemmän kuin hän rakastaa ketään muuta…” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Tämä on eräs tärkeimmistä asioista Islamissa, kuitenkin, jostain syystä, se puuttuu monen Muslimin elämästä. He toimivat aivan kuin Islam olisi rasitus, sen sijaan että tekisivät asioita rakkaudesta Allahiin. Kun Allah käskee meidän tehdä jotain, meidän tulisi ymmärtää että se on Allahista mieluista. Niinpä, rakkaudesta Allahiin, tulisi olla meille mieluista tehdä tekoja jotka ovat Allahille mieluisia. Mutta, kuten sanoin, tämä tunne puuttuu monelta Muslimilta tänä päivänä.

Kahdeksas Shahadan ehto on se, että Shahadan tunnustaja kieltää kaikki muut palvomisen kohteet. Vaikka tämä on selvää uskontunnustuksen sanoista, se ei tunnu olevan selvää kaikille, jotka tämän todistuksen tekevät. Niinpä mainitsen myös sen tässä.

Surah al-Baqara:ssa Allah selvästi muistuttaa meitä tästä Shahadan tärkeästä osasta, Shahadah ei ole vain jonkun vahvistamista vaan se on molempia, vahvistamista ja kieltämistä. Allah sanoo: “Ja hän joka torjuu at-Taaghoot:in (kaiken mitä palvotaan Allahin rinnalla) ja uskoo Allahiin, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei koskaan murru.” (Surah al-Baqarah 2:256)

Profeetta painotti tätä asiaa kun hän sanoi “Kukahyvänsä todistaa ettei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja kieltää kaiken mitä palvotaan Allahin rinnalla, niin hänen omaisuutensa ja verensä ovat suojattuja ja hänen tilintekonsa tulee olemaan Allahin kanssa.” (Kerännyt Muslim)

Vaikka tämän ehdon tulisi olle itsestäänselvä jokaiselle joka sanoo Shahadan sanat, silti on Muslimeita jotka sanovat Shahadan ja sitten palvovat jotain muuta kuin Allahia. Näet heidän menevät hautausmaille ja palvovan sinne haudattuja. He palvovat, mutta eivät Allaha, vaan kuolleita “pyhimyksiä” (awliyaa) haudoissaan. Minkälaisen Shahadan ovat nämä ihmiset tehneet? Luuletko tosiaan että heidän Shahadansa tarkoittaa jotain Tuomion Päivänä niin kauan kuin he uskovat, että he voivat palvoa muita Allahin rinnalla?

Shahadan yhdeksäs ehto on se, että Muslimi elää Shahadan mukaan kunnes kuolee. Näin on pakko käydä haluat Shahadan tarkoittavan sinulle jotain Tuonpuoleisessa. Et voi elää vain sen varassa mitä olet tehnyt menneisyydessä. Ei, totisesti Shahadan tulee olla julistuksesi kunnes kuolet. Profeetta sanoi: “Mies käyttää paljon aikaa tehden Paratiisin ihmisten tekoja ja sitten hän päättää tekonsa Helvetin ihmisten teoilla. Ja mies käyttää paljon aikaa tehden Helvetin ihmisten tekoja ja sitten hän päättä tekonsa Paratiisin ihmisten teoilla.” (Keränneet al-Bukhari ja Muslim)

Toisessa Hadithissa Profeetta sanoi: “Hänen kauttansa, jonka lisäksi ei ole muuta Jumalaa, ykse teistä tekee Paratiisin ihmisten tekoja kunnes hänen ja sen välissä on vain kädenmitta ja sitten Kirja (kohtalo) ottaa hänet omakseen ja hän tekee Helvetin ihmisten tekoja ja astuu siihen.” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Ja Allah sanoo Koraanissa: ”Oi te, jotka uskotte! Olkaa hurskaita Allahille, niin kuin teidän tulisi olla hurskaita, älkääkä kuolko kuin muslimeina.” (Surah ali Imran 3:102)

Nämä siis olivat Shahadan ehdot. Ne ovat Shahadan ominaisuuksia joita meistä jokaisen tulisi etsiä itsestämme ja kysyä ”Tapaako oma Shahadan todistukseni nämä vaatimukset? Onko minulla tarpeeksi tietoa Shahadasta ja siitä mitä se edustaa? Onko minulla varmuus Shahadasta ja sen todenmukaisuudesta ilman pienintäkään epäilystä? Olenko hyväksynyt Shahadan täysin sydämessäni? Olenko valmis alistumaan kaikkiin siitä seuraaviin käskyihin ja kieltoihin? Sanonko minä sen vilpittömästi, rehellisesti ja rakkaudesta Allahiin? Sanonko sen pohjautuen siihen, mitä se TODELLA tarkoittaa? Kiellänkö kaikki väärät palvonnan kohteet? Olenko valmis elämään tämän todistuksen mukaan koko loppuelämäni?…”

Näitä kysymyksiä meidän tulisi esittää itselemme nyt, ennen kuin tapaamme Allahin. Jos Allah niin tahtoo, tulemme löytämään kaikki oikeat vastaukset niihin. Tai, jos me huomaamme Shahadassamme puutteita, niin me voimme työskennellä poistaaksemme tuon puutteen. Niin että, Allahin Armon kautta, Tuonpuoleisessa Shahadamme ”Todistan ettei ole ketään palvomisen arvoista kuin Allah ja Muhammad on Hänen palvelijansa ja Sanansaattajansa”, tulee olemaan avaimemme Paratiisiin ja Paratiisin portit tulevat lennähtämään auki meille ja me voimme elää loputtomasti Paratiisin ihanuuksissa, Allahin ollessa meihin tyytyväinen.

Tawhid

Tawhidin kategoriat:

1. Tawhid ar-Rububiyah

2. Tawhid al-Uluhiyah

3. Tawhid al-Asma was-Sifat

Tawhid ar-Rububiyah

• Hyväksyä ja uskoa että Allah on yksi Hänen teoissaan. Uskoa että Hän on Maailmojen Herra, Oikeudenmukaisin Tuomari jne. Allah sanoo Koraannissa, Surah al-Faatihassa, Ayah 1:

Kaikki ylistys Allahille, Maailmojen Herralle

• Jopa Mushrikun (pakanat) Profeetan aikaan uskoivat tähän Tawhidin osaan.

• Tawhid ar-Rububiyah ei kuitenkaan yksin riitä, vaan se pitää täydentää muilla Tawhidin osa-alueilla. Me opimme palvomaan Allahia tämän kautta, sillä Allahin Herruuden ja Hänen Suuruuteensa tunnistaminsen tulisi johtaa Hänen palvomiseensa.

• Allahin Herruuden tunnistamiseen ei tarvita paljoa. Tarvitsee vain katsella ympärilleen. Allah myös käskee monissa Koraanin kohdissa ihmiskuntaa katselemaan ympärilleen ja miettimään Allahin luomistyötä. Esim. Surah al-Ghaashiyah, Ayat 17-20 :

Eivätkö he näe, kuinka kamelit on luotu, kuinka taivas on kaartunut korkeaksi, kuinka vuoret on pystytetty ja kuinka maa on avaraksi levitetty?

Ja Suurassa ali Imran (3) Ayassa 190 Allah sanoo:

“Totisesti taivaiden ja maan luomisessa ja yön ja päivän vaihtelussa on merkkejä ymmärtämyksen miehille.”

Profeetta sanoi lausuessaan tämän Ayan Bilalille : “Paha periköön hänet joka lukee tämän Ayan eikä ihmettele!”

Tawhid al-Uluhiyah

• Palvoa yksin Allahia niin että kaikki tekomme (niin sisäiset kuin ulkoisetkin) ovat Allahille yksin.

“Sinua me palvomme ja Sinua me huudamme avuksi.” (al-Faatihah)

“Ja totisesti Moskeijat ovat vain Allahille yksin, joten älä kutsu ketään Allahin rinnalla.” (Surah al-Jinn Ayah 18)

• Tämä Tawhidin kategoria synnyttää vaikeuksia useimmille (ei-Muslimeille). Näin ollen se onkin myös tärkeä erottaja Paratiisin ja Helvetin ihmisten välillä.

Allah lähetti kaikki Sanansaattajat saman sanoman kanssa (Surah an-Nahl 16, Ayah 36):

“Ja totisesti Me olemme lähettäneet joka Ummalle (kansakunnalle) Sanansaattajan kutsuen: Palvokaa Allahia ja välttäkää Taaghuut (kaikkea mitä palvotaan Allahin rinnalla).”

Tawhid al-Asma was-Sifat

• Allahin Nimien ja Ominaisuuksien vahvistaminen kuten Hän on kuvannut Itseään Koraanissa, ja kuten Allahin Sanansaattaja on kuvannut Häntä autenttisissa haditheissa.

• Allah Sanoo Koraanissa (Surah ash-Shuura 42 Ayah 11):

“Ei ole ketään kuin Hän ja Hän on Kaikki-Kuuleva, Kaikki-Näkevä.”

• Meidän tulee uskoa Allahin Nimiin ja Ominaisuuksiin ilman Ilhaadia (erottautua tai muuttaa).

Ilhaadiä on kahta tyyppiä:

1) Ilhaad Allahin Nimissä ja Ominaisuuksissa (joista 4 päätyyppiä on lueteltu alla).

    1) Tahrif tai Tawil: Erottaa tai muuttaa alkuperäisestä tarkoituksesta. Kolme eri tyyppiä:

    a) Muuttaa sanan sanontaa tietämättömyyttään tai vahingossa, kuitenkin säilyttäen sen alkuperäisen tarkoituksen

    b) Tarkoituksella muuttaa sanan tarkoitus, kuitenkin säilyttäen sen alkuperäisen kirjoitustavan.

    c) Tarkoituksella torjua sanan tarkoituksen, kirjoituksen ja muuttaen sen kirjoitustapaa. (Huom. Tämä on itseasiassa Ta’teel)

    2) Tatil: Totaalisesti TORJUA tai kieltää (Huom. Jokainen Ta’teel on Tahreef, mutta ei joka Tahreef ole Ta’teel).

    3) Takyif : Kysyä MITEN (ja selittää miten).

    4) Tamthil: Luomistyöhön vertaaminen.


2) Ilhaad Allahin Ayoissa (kaksi tyyppiä)

    1) Ilhaad Allahin Luoduissa Ayoissa: Esimerkiksi sanoa, ettei Allah ole puiden, vuorien, taivaan, taivaan, tähtien ja auringon jne. luoja.

    2) Ilhaad Allahin Shariah Ayoissa: Esimerkiksi Allahin lakien hylkääminen tai niiden muuttaminen, tai sanominen että Allahin Shariaa ei tulisi seurata, tai hallitsemalla muiden kuin Allahin lakien mukaan.


Nimet joilla Allah ei ole kutsunut itsään:

Koskien niitä nimiä joita Allah, subhanahu wa ta’ala tai Profeetta ei ole kutsunut Allahia, Azza wa Jall, meidän tulisi vahvistaa niiden tarkoitus, jos tarkoitus on oikea ja kieltää tarkoitus jos tarkoitus on väärä, mutta varsinaisen nimeämisen jätämme Allahille, sillä sitä emme tiedä. - Parasta on jättää tämä kokonaan.

Allahin Attribuutteja on 2 eri tyyppiä

1) Sifaatud-Daasi: Kuvaavat Allahin Olemassaoloa. Nämä ovat Attribuutteja jotka ovat erottamattomia Allahista. Kuten Viisaus, Tieto, Kuuleminen, Näkeminen jne.

2) Sifaatul-Filiyah: Kuvaavat Allahin Tekoja. Asioita joita Hän tekee kun Hän niin tahtoo. Esimerkiksi Luominen, Elämän Antaminen, Kuolleesta nostaminen, Kuolema jne.

Esim. Yksi Allahin Suurimmista Nimistä on Al-Hayyul-Qayyuum (Ayatul-Kursi 2:255) ja se pitää sisällään kaikki Allahin Nimet ja Ominaisuudet.

- Al-Hayy (Ikuisesti Elävä): Pitää sisällään kaikki Allahin Ominaisuudet jotka ovat Hänestä erottamattomia (Sifaatud-Daasi). Esimerkiksi, Allahin Kuuleminen, Näkeminen jne.

- Al-Qayyuum: Tarkoittaa Häntä, joka on vapaa kaikista tarpeista, ja Häntä, jota kaikki tarvitsevat. Ja se kuvaa Allahin kaikkia Tekoja (Sifaatul-Filiyah).

Shirk (I)

Suuri Shirk

Suuri Shirk on sitä, että omistaa minkä tahansa palvomisen muodoista muille kuin Allahille, kuten rukouksen, uhrauksen, pyynnön jne. Todisteena tälle Allah sanoo Koraanissa: “Ja älä kutsu avuksesi Allahin vertaisena sellaista, mikä ei sinua hyödytä eikä vahingoita, sillä jos näin teet, olet kuuluva Thaalimuun:ien (väärämieliset, väärintekijät) joukkoon.” (Surah Yunus 10:106)

Profeetta Muhammad sanoi: “Suurimmat synnit ovat: Jonkun asettaminen Allahin rinnalle palvonnassa, tottelemattomuus vanhempia kohtaan ja väärän todistuksen antaminen.” (Kertonut Muslim)

Suurin synti Allahin silmissä on Suuri Shirk. Tämän tiesi myös Luqmaan, sillä Allah kertoo että hän sanoi pojalleen: “Oi poikani! Älä aseta ketään Allahin rinnalle. Totisesti Allahin rinnalle toisen asettaminen on suuri Thulm (väärä).” (Surah Luqmaan 31:13)

Allahin Sanansaattajalta kerran kysyttiin mikä on suurin synti ja hän vastasi: “Allahin rinnalle partnerin asettaminen vaikka Hän yksin sinut loi.” (Kerännyt al-Bukhari ja Muslim)

Aina tulee olemaan “Muslimien” joukosta niitä, jotka asettavat partnereita Allahin rinnalle. Allah sanoo Koraanissa: “Ja useimmat heistä eivät usko Allahiin vaan asettavat muita jumalia Hänen rinnalleen.” (Surah Yusuf 12:106)

Profeetta sanoi: “Tuomion Päivää ei tule ennenkuin jotkut heimot minun Ummastani (Islamin kansakunnasta) ovat liittyneet idolien palvojiin ja he jopa palvovat idoleita.” (Sahih hadith, kerännyt at-Tirmidhi)

Kuolleden rukoilu on Suuri Shirk

Allah sanoo Koraanissa: “Älä rukoile muita jumalia Allahin ohella, muuten kuulut niihin, joita kohtaa tuomio.” (Surah ash-Shuaraa 26:213)

Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä kuolee ja on kutsunut muita Allahin rinnalla tulee astumaan Helvetin Tuleen.” (Kerännyt al-Bukhari)

Kutsu (rukous) on osa palvontaa ja kuolleet eivät sitä voi kuulla

Allah sanoo: “Ja teidän Herranne sanoo: ‘Kutsukaa Minua, Minä vastaan teille; totisesti, ne, jotka ovat liian ylpeitä palvelemaan Minua, joutuvat pian nöyryytettyinä Helvettiin.” (Surah al-Muminun 40:60)

Profeetta sanoi: “Ad-du’aa`u huwal-‘ibaadah” “Kutsu on palvontaa.” (Sahih hadith, kertonut at-Tirmidhi)

Tästä Ayasta ja hadithista näemme selvästi, että Duan (kutsun) tekeminen on osa palvontaa. Tämä palvonta, kuten kaikki muukin, kuuluu yksin Allahille. Surullista kyllä, on kuitenkin olemassa Muslimeita, jotka kutsuvat myös kuolleita (joita he kutsuvat pyhimyksiksi) haudoissaan. Meille on kuitenkin selvästi Koraanissa ja Sunnassa kerrottu, että kuolleet eivät meidän kutsuamme voi kuulla. Allah sanoo Koraanissa: “Mutta sinä et voi saada kuulemaan heitä, jotka ovat haudoissaan.” (Surah al-Faatir 35:22)

Tiedämme kuitenkin kaikki tarinan Badrin taistelun loppupuolelta, jolloin Profeetta puhui haudassaan makaaville mushrikuuneille (idoleiden palvojille). Katsokaamme tälle selitystä Hadithista. Ibn Umar kertoo, että Profeetta seisoi idoleiden palvojien haudoilla Badrissa ja luki: ““Oletko löytänyt todeksi sen, mitä teidän Herranne lupasi?” (Surah al-Araaf 7:44) Sitten hän sanoi: “Nyt he kuulevat mitä minä sanon.” Tämä mainittiin Aishalle ja hän sanoi, että Profeetta vain sanoi: “Nyt he tulevat tietämään, että mitä heille tapasin kertoa on totuus.” Sitten hän lausui: “Totisesti et voi saada kuolleita kuulemaan…” (Surah an-Naml 27:80) Qatadah, hadithin kertoja Ibn Umarilta sanoi: “Allah toi heidät eloon saadakseen heidät kuulemaan Profeetan sanat jotta se olisi heille muistutus, nöyryytys, rangaistus, suru ja katumus.”

Tämä hadith opettaa:

1) Että nämä idoleiden palvojat jotka tapettiin (al-Badrissa) tuotiin väliaikaisesti kuulemaan Allahin Käskystä. Tälle todisteena on Profeetan sanonta: “Nyt he pystyvät kuulemaan,” mikä kuvastaa sitä, että myöhemmin he eivät enää voi kuulla, kuten Qatadah, hadithin yksi kertojista sanoi: “Allah toi heidät eloon saadakseen heidät kuulemaan hänen sanansta muistuttaakseen, nöyryyttääkseen… “

2) Aishan torjunta Ibn Umarin versiolle, että Profeetta ei sanonut: “He voivat kuulla” mutta sen sijaan hän sanoi: “Nyt he tietävät” perustui säkeeseen : “Totisesti et voi saada kuolleita kuulemaan…” (Surah an-Naml 27:80)

3) Ibn Umarin ja Aishan versiot voidaan harmonisoida yhteen seuraavalla tavalla: On selvää, että kuolleet eivät voi kuulla, kuten on selvästi kerrottu Koraanissa, mutta Allah toi kuolleet idolien palvojat (Badrissa) eloon ihmeen kautta Hänen Sanansaattajansa vuoksi, jotta he voisivat kuulla hänet - aivan kuin Qatadah, Hadithin yksi kertojista sanoi - ja Allah Subhaanahu wa Ta’aala tietää parhaiten.

Suuren Shirkin tyypit

Avun pyytäminen kuolleilta tai heiltä jotka eivät ole läsnä

Meidän ei tulisi pyytää apua heiltä, sen sijaan meidän tulisi pyytää apua Allahilta, kuten Hän sanoo: “ Ja ne, joita ihmiset huutavat avukseen Allahin sijaan, eivät voi mitään luoda, sillä he itse ovat luotuja. Kuolleita he ovat, eivät eläviä; eivätkä he tiedä, milloin heidän ylösnousemuksensa tapahtuu.” (Surah an-Nahl 16:20-21)

(Muistatteko) kuinka teidän huutaessanne apua Herraltanne Hän vastasi teille.” (Surah al-Anfaal 8:9)

Profeetta rukoili: “Oi Iänkaikkinen, Itseriittoinen, Kenen tarpeessa kaikki ovat, etsin apua Sinun Armosi kautta.” (Hasan, koonnut at-Tirmidhi)

Ei ole luvallista pyytää apua keneltäkään muulta kuin Allahilta. Todisteena tälle on Allahin sanonta: “Sinua (yksin) me palvomme ja Sinua (yksin) me kutsumme apuun.” (Surah al-Faatihah 1:5)

Profeetta sanoi: “Jos pyydät, pyydä Allahilta, jos etsit apua, etsi Allahin apua.” (Sahih, at-Tirmidhi)

Eläviltä voimme pyytää apua niissä asioissa joissa he voivat meitä auttaa, kuten Allah sanoo: “…auttakaa toisianne hyvässä, oikeudenmukaisessa ja hurskaudessa.” (Surah al-Ma’idah 5:2)

Profeetta sanoi: “Allah auttaa Hänen palvojaansa niin kauan kuin palvoja auttaa hänen veljeään.” (Muslim)

Valan vannominen jonkun muun kuin Allahin nimeen

Ei ole luvallista vannoa valaa muun kuin Allahin nimeen, kuten Allah mainitsee Maryamin äidin sanoneen: “Herra, minä olen Sinulle vannonut ja kokonaan pyhittänyt, minkä kohdussani kannan.” (Surah ali Imran 3:35)

Uhraaminen jonkun muun nimeen kuin Allahin

Ei ole luvallista uhrata muun kuin Allahin nimeen, todisteena tälle on Allahin sanonta: “Niinpä käänny rukouksessasi Herrasi puoleen ja uhraa (Hänelle yksin).” (Surah al-Kawthar 108:2)

Profeetta sanoi:“Allah kiroaa sen joka uhraa ja teurastaa muun kuin Allahin nimeen.” (Muslim)

Jonkun muun ympärikiertäminen kuin Ka’ban

Ei ole luvallista tehdä Tawaafia muun kuin Ka’ban ympärillä, kuten Allah sanoo:“Ja kulkekoot Vanhan Talon (Ka’bah Makkassa) ympäri.” (Surah al-Hajj 22:29)

Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä kulkee Talon (Ka’ban) ympäri seitsämän kertaa ja rukoilee kaksi Rak’aa on aivan kuin hän olisi vapauttanut orjan.” (Sahih, ibn Maajah)

Taiat ja noituus

Taikuruuden ja noituuden harjoittaminen on uskon torjuntaa (al-Kufr), kuten Allah sanoi: “Mutta saatanat olivat uskottomia ja opettivat ihmisille noituutta.” (Surah al-Baqarah 2:102)

Profeetta sanoi: “Vältä seitsämää kuolemansyntiä: Shirk, noituus…” (Muslim)

Tiedon väittäminen Al-Ghaybista (näkymättömästä)

Jos joku (esim. Tulevaisuuden kertoja) väittää tietoa al-ghaybista meidän ei tulisi uskoa heitä, sillä Allah sanoo: “Sano: Kukaan taivaissa ja maan päällä ei tiedä al-ghaybia (näkymätöntä) paitsi Allah.” (Surah an-Naml 27:65)

Profeetta sanoi: “Kukahyvänsä menee tulevaisuuden tai runonlausujan luo ja uskoo mitä he sanovat, hän on torjunut mitä on ilmestynyt Muhammadille.” (Sahih, Ahmad)

Muiden kuin Allahin lakien toteuttaminen

Se, että henkilö johtaa maata tai hyväksyy muiden kuin Allahin lait on Uskon torjumista. Allah sanoo: “Ja kukahyvänsä ei tuomitse Allahin ilmestyksen mukaan ovat Kaafireitä (uskottomia).” (Surah al-Maa’idah 5:44)

“Kun johtajat eivät aseta sääntöjä Allahin Kirjan mukaan ja valitse sitä hyvää minkä Allah on antanut, Allah tulee aiheuttamaan konflikteja heidän välillään.” (Sahih, Ibn Maajah)

Shirk (II)

Viime kerralla puhuimme suuresta Shirkistä ja sen eri muodoista. Mainitsimme:

    Avun pyytäminen kuolleilta tai heiltä jotka eivät ole läsnä
    Valan vannominen jonkun muun kuin Allahin nimeen
    Uhraaminen jonkun muun nimeen kuin Allahin
    Jonkun muun ympärikiertäminen kuin Ka’ban
    Taiat ja noituus
    Tiedon väittäminen Al-Ghaybista (näkymättömästä)
    Muiden kuin Allahin lakien toteuttaminen


Miten sitten poistamme Shirkin?

On muutama tärkeä asia jotka meidän tulee ottaa huomioon halutessamme poistaa Shirkin.

1) Uskomus, että muut jakavat Allahin töitä kuten Suufien uskomus että on miehiä nimeltä Qutub jotka hoitavat universumin asioita, vaikka Allah kysyi idoleiden palvojilta”Ja kenen käskyvallassa ovat asiat? He vastaava silloin ‘Allahin’.” (Surah Yunus 10:31)

2) Uskomus, että muilla kuin Allahilla on oikeus tulla palvotuksi, kuten Profeettojen ja pyhimysten kutsunta apuun jne. Allah sanoo “Sano [Oi Muhammad]:’Kutsun vain Herraani, enkä aseta partnereita Hänen runnalleen.” (Surah al-Jinn 72:20) Allahin Sanansaattaja sanoi: “Kutsu on palvontaa.” (Hadith Sahih, kertonut at-Tirmidhi)

3) Uskomus, että muilla voi olla Allahin Ominaisuuksia, kuten uskomus, että Profeetat ja pyhimykset voivat tietää näkymättömän, Allah sanoo “Sano: Kukaan taivaissa tai maan päällä ei tiedä ghaybia (näkymätöntä) paitsi Allah.” (Surah an-Naml 27:65)

4) Anthropomorphisien (Tashbeeh) tekeminen, Allahin Ominaisuuksien vertaaminen ihmisiin, kuten tekee hän joka sanoo: Allahin ja ihmisten välillä tulee olla välittäjä jota me kutsumme rukouksissamme, aivan kuten ihminen ei voi mennä tapaamaan maan johtajaa paitsi välikäden kautta, tämä on Luojan vertaamista Hänen luomiskuntaansa, mikä on Shirkiä. Allah sanoo: “…ei ole ketään Hänen kaltaistaan…” (Surah ash-Shuuraa 42:11) Allah sanoo: “Jos liität muita palvomisen kohteeksi Allahin kanssa, [niin sitten] totisesti tekosi tulevat olemaan turhia, ja tulet totisesti olemaan häviäjien joukossa.” (Surah az-Zumar 39:65)

Suuren Shirkin (Shirkul-Akbar) vaarat ja rangaistus

Shirkul-Akbar tuomitsee ihmisen ikuiseen rangaistukseen Helvetin Tulessa, kuten Allah sanoo: “Totisesti, kuka hyvänsä asettaa parnereita Allahin rinnalle, häneltä Allah kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja Hänen asuinsijansa on tuli, siellä ei ole auttajia väärintekijöille.”(Surah al-Ma’idah 5:72)

Profeetta sanoi: “Hän joka tapaa Allahin ja on asettanut jotain partneriksi Hänen rinnalleen tulee astumaan (Helvetin) Tuleen.” (Kerännyt Muslim)

Lisäksi jos joku palvoo muita Allahin rinnalla, niin hänen hyvät tekonsa eivät ole hyödyksi Tuonpuoleisessa. Allah sanoo Profeettoja koskien: “…Mutta jos he olisivat rinnastaneet palvonnassa muita Allahin rinnalle, niin kaikki heidän aherruksensa olisi turhaa.” (Surah al-An’aam 6:88)

Profeetta sanoi, että Allah sanoo: “Minulla ei ole tarvetta partnereihin, kukahyvänsä tekee jonkun teon missä hän asettaa partnerin Minun rinnalleni, Minä torjun hänet ja hänen Shirkinsä (eli sen teon, missä hän asetti partnerin Allahin rinnalle).” (Hadith Qudsi, kerännyt Muslim)

Pieni Shirk (Shirkul-Asghar)

Shirkul-Ashgar (Pieni Shirk) on sitä, että palvoo Allahia haluten, että muut näkevät sen. Allah sanoo: “Ken tahansa siis toivoo kohtaavansa Herransa, suorittakoon hyviä tekoja älköönkä ketään muuta palvoko niin kuin Herraansa.” (Surah al-Kahf 18:110)

Profeetta sanoi: “Mitä pelkään teille eniten on Shirkul-Asghar - ar-Riyaa (palvomista tullakseen nähdyksi).” (Sahih, kerännyt Ahmad)

Shirkul-Asgharia on myös sanoa: “Jos ei olisi tämä ja tämä, se on Allahin ja tämän ja tämän tahto.” Profeetta sanoi: “Älkää sanoko: Se on Allahin ja sen ja sen tahto, mieluummin sanokaa: Se on Allahin tahto, ja sitten sen ja sen tahto.” (Sahih, kertonut Ahmad)

Hyvänonnenkalut

Meidän ei myöskään tulisi kantaa minkäänlaisia hyvänonnenkaluja, sillä Allah sanoo:“Ja jos Allah koskettaa sinua pahalla, niin kukaan ei sitä pysty poistamaan kuin Hän…” (Surah al-An’aam 6:17)

Hudhayfa näki miehen kantamassa riipusta hänen kätensä ympärillä jotta hänen kuumeensa paranisi, joten hän katkaisi riipuksen lausuen Allahin Sanat “Ja suurin osa heistä eivät usko Allahiin paitsi että he asettavat partnereita [Hänen rinnalleen].” (Surah Yusuf 12:106)

Profeetta sanoi: “Kuka hyvänsä kantaa amulettia on tehnyt Shirkiä.” (Sahih, kerännyt Ahmad) ja hän sanoi: “Ar-Ruqaa, at-Timaa`im ja at-Tiwalah ovat kaikki Shirkiä.” (Ahmad, Abuu Daawuud)

At-Tamaa`im on sitä, että esim. Laittaa amuletin lapsen kaulan ympärille pelastaakseen heidät pahan silmän vaikutukselta. Jos nämä amuletit sisältävät Koraania, niin silloin jotkut esi-isistämme hyväksyivät ne, mutta monet kielsivät. Ibn Mas’uud oli heidän joukossaan jotka tiukasti kielsivät amuletit.

Ar-Ruqaa tai al-Azaa`im on teko jossa lausutaan jotain poistaakseen paha. Tämä voi olla joko Sunnah tai Shirk. On olemassa eri duaat Sunnasta mitä voi sanoa kipua lievittämään, mutta jos se ei ole Sunnasta tai Koraanista, niin se on Shirk.

At-Tiqalah (noituus) on esimerkiksi sitä, kun joku väittää että hän voi saada miehen rakastamaan vaimoaan enemmän tai toisin päin.

Jos me eliminoimme nämä Shirkin tavat ja palvomme Allahia yksin niin silloin todella uskomme Allahin ykseyteen. Oi Allah, anna meidän olla heidän joukossaan jotka palvovat Yksin Sinua, äläkä tee meistä idolien palvojia. Aamin.

Sahih al-Bukhari

Hadith 3.476 Narrated by Abuu Sa’eed

Some of the companions of the Prophet went on a journey till they reached some of the 'Arab tribes (at night). They asked the latter to treat them as their guests but they refused. The chief of that tribe was then bitten by a snake (or stung by a scorpion) and they tried their best to cure him but in vain. Some of them said (to the others), "Nothing has benefited him, will you go to the people who resided here at night, it may be that some of them might possess something (as treatment)," They went to the group of the companions (of the Prophet ) and said, "Our chief has been bitten by a snake (or stung by a scorpion) and we have tried everything but he has not benefited. Have you got anything (useful)?" One of them replied, "Yes, by Allah! I can recite a Ruqya, but as you have refused to accept us as your guests, I will not recite the Ruqya for you unless you fix for us some wages for it." They agreedto pay them a flock of sheep. One of them then went and recited (Surat-ul-Fatiha): "All the praises are for the Lord of the Worlds"and puffed over the chief who became all right as if he was released from a chain, and got up and started walking, showing no signs of sickness.

They paid them what they agreed to pay. Some of them (i.e. the companions) then suggested to divide their earnings among themselves, but the one who performed the recitation said, "Do not divide them till we go to the Prophet and narrate the whole story to him, and wait for his order." So, they went to Allah's Apostle and narrated the story. Allah's Apostle asked, "How did you come to know that Surat-ul-Fatiha was recited as Ruqya?" Then he added, "You have done the right thing. Divide (what you have earned) and assign a share for me as well." The Prophet smiled thereupon.


___________________________________________________________


Viimeinen muokkaaja, Abdullah Rintala pvm Kes Maa 26, 2014 9:16 pm, muokattu 2 kertaa
Tii Maa 25, 2014 12:05 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Uskon Pilarit

· Usko Allahiin

· Usko Enkeleihin

· Usko Kirjoihin

· Usko Sanansaattajiin

· Usko Tuomion Päivään

· Usko Kohtaloon, hyvään ja pahaan


'Aqidatu ahlus-Sunnah wal-Jamaa'ah

Usko Allahiin
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen

Sana ’aqidah tulee sanasta 'aqada mikä tarkoittaa solmun tekemistä. ‘Aqidah siis on jotain joka pitäisi olla sidottu meidän sydämeemme. Järkkymättömästi, ilman epäilystä. Voi olla oikea, tai väärä. Esimerkiksi kristittyjen ‘aqidah on väärä, sillä he palvovat Jeesusta Allahin rinnalla.

Meidän Uskomme:

“An tumina billaahi wa malaa`ikatihi wa kutubihi wa rusulihi wal-yawmil-aakhiri wa tumina bil-qadri khairihi wa sharrihi”


se on sitä, että uskoo Allahiin, Hänen Enkeleihensä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen Lähettiläisiinsä ja Viimeiseen Päivään ja uskoo Kohtaloon; sekä hyvään että pahaan.
(Kertonut Muslim)


Nämä kuusi ovat Eemaanin (Uskon) pilareita. Ensin uskosta Allahiin. Tästä käytämme myös nimeä Tawhid.

Tawhidista on:

Usko Allahin Herruuteen, Yksinoikeuteen tulla palvotuksi ja Ominaisuuksiin.:

Uskomme Allahin Ykseyteen, että Hän on Herramme, Luoja ja että yksin Hän pitää huolta maailman asioista.

Uskomme Allahin Jumaluuteen, siihen, ettei ole ketään muuta palvomisen arvoista kuin Hän yksin, ilman partnereita.

Uskomme Allahin Nimiin ja Attribuutteihin, siihen että Hänelle kuuluvat Kauneimmat Nimet ja Täydellisimmät Ominaisuudet.

Allah sanoo Koraanissa (Surah Maryam 19:65): “Herra Taivaiden ja Maan ja kaiken niiden välissä on, joten palvokaa Häntä ja olkaa kärsivällisiä Häntä palvoessanne; tiedättekö ketään Hänen vertaistaan?” Tässä yhdessä Ayassa käy ilmi kaikki oppimamme Tawhidin luokat.

Me uskomme että Hän on: “Allah, ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Hän, Elävä, Iänkaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki mitä on Taivaissa ja Maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää mitä on heille vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä; mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen Valtaistuimensa käsittää Taivaat ja Maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; Hän on Ylhäinen, Valtava.” (Surah al-Baqarah 2:255)

Me uskomme että: “Hän on Allah, ei ole ketään muuta palvomisen arvoista kuin Hän. Hän tuntee salatun ja näkyvän. Hän on Laupiain, Armollisin. Hän on Allah, ei ole ketään muuta palvomisen arvoista kuin Hän. Kuningas, Pyhä, Rauhantuoja, Turvanantaja, Kaiken Suojelija, Kaikkivoipa, Korkein, Kaiken suuruuden Alkulähde. Kunnia Allahille yläpuolella kaiken sen mitä he Hänen rinnalleen asettavat. Hän on Allah, Luoja, Alkuunpanija, Muodon antaja; Hänelle kuuluvat kaikki kauneimmat Nimet. Kaikki Taivaissa ja Maan päällä ylistää Hänen Kunniaansa; sillä Hän on Kaikkivoipa, Viisas.” (Surah al-Hashr 59:22-24)

Me uskomme että: “Hänelle kuuluu Taivaiden ja Maan Valtakunta Allahin on valta Taivaissa ja Maan päällä; Hän luo mitä tahtoo, tahtonsa mukaan suo Hän jollekulle tyttäriä, toiselle poikia. Tai Hän antaa molempia, poikia sekä tyttäriä; Hän saattaa myös tehdä hedelmättömäksi kenet tahtoo. totisesti Hänellä on Tieto ja Valta.” (Surah ash-Shuuraa 42:49-50)

Me uskomme että: “Ei ole ketään Hänen kaltaistaan, Hän on Kaikki-Kuuleva, Kaikki-Näkevä. Hänelle kuuluvat Taivaiden ja Maan avaimet. Hän jakelee elatusta runsaasti tai niukasti tahtonsa mukaan. Hän on totisesti Kaikkitietävä. ” (Surah ash-Shuuraa 42:11)

Me uskomme että “Ei ole olentoa joka liikkuisi Maan kamaralla, paitsi että sen elämä riippuu Allahista. Hän tietää tämän tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tämä on kirjoitettu Selvään Kirjaan.” (Surah Hud 11:6) “Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kostetata eikä kuivaa, joka ei olisi selvässä Kirjassa.” (Surah al-Anaam 6:5-9) “Allah yksin tietää Tuomion Hetken, Hän lähettää sateen maan päälle ja Hän tietää, mitkä ihmiskohtalot äitien kohtuihin kätketyt ovat. Yksikään sielu ei aavista, mitkä hänen on huomenna koettava, eikä sitä, missä maassa hän on kuoleva. Totisesti Allah on Tietävä, Tarkkanäköinen.” (Surah Luqman 31:34)

Me uskomme että Allah puhuu kenelle Hän tahtoo milloin Hän tahtoo: “Ja Mooseksen kanssa Allah puhui henkilökohtaisesti.” (Surah an-Nisaa 4:164); “Ja kun Musa tuli Meidän määräämäämme paikkaan ja hänen Herransa puhutteli häntä.” (Surah al-Araaf 7:143); “Me kutsuimme hänet vuoren [Sinai] oikealta puolelta ja sallimme hänen läheltä puhutella Itseämme.” (Suurahtu Maryam 19:52)

Me uskomme että “Jos meri muuttuisi musteeksi Herrani sanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennen kuin Herrani sanat loppuisivat, vieläpä vaikka lisäisimme siihen toisen yhtä suuren meren.” (Surah al-Kahf 18:109); “Vaikka Maan pinnalla olevat puut olisivat kyniä ja valtameri sekä seitsämän valtamerta sen lisäksi olisivat mustetta, niin Allahin sanat eivät loppuisi. Totisesti, Allah on mahtava, viisas.” (Surah Luqmaan 31:27)

Me uskomme että Allahin Sanat ovat kaikkein totuudenmukaisimpia kun tietoa kerrotaan, oikeudenmukaisimpia kun annetaan päätöksiä ja reiluimpia keskustelussa. Hän sanoi: “Herrasi sanat ovat täydellisiä totuudessa ja oikeudessa, kukaan ei voi Hänen sanojaan muuttaa.” (Surah al-An'aam 6 Ayah 115); “Ja kuka on totuudellisempi sanoissaan kuin Allah?” (Surah an-Nisaa 4:87)

Me uskomme että Koraani on Allahin Sanaa. Hän kertoi sen Enkeli Jibrilille (‘alayhis-salaam) joka puolestaan kertoi sen Profeetalle . “Sano [Oi Muhammad] totisesti Pyhä Henki on tuonut sen ylhäältä Herraltasi vahvistaakseen uskovaisia sekä johdatukseksi ja ilosanomaksi kuuliaisille.” (Surah an-Nahl 16:102) “Totisesti tämä Koraani on ylhäältä, Maailmojen Herralta tullut sanoma. Sen on tuonut mukanaan sydämeesi Uskollinen Henki jotta olisit yksi heistä jotka varoittavat selvällä arabiankielellä.” (Surah ash-Shuaraa 26:192-195)

Me uskomme että Allah on Hänen luomistyönsä yläpuolella Hänen olemuksessaan koska Hän sanoo “Hän on Kaikkivoipa orjiensa yläpuolella; Hän on Viisas, Kaikkitietävä.” (Suurah al-Anaam 6:18)

Me uskomme että Hän “Loi taivaat ja maan Kuudessa Päivässä ja sitten Hän Istawa (nousi) Valtaistuimen yläpuolelle.”(Surah al-Araaf 7:54) Hänen Istawa, nouseminen, tapahtui tavalla joka sopii Hänen Kuninkaallisuuteensa ja Suuruuteensa. Kukaan ei tiedä miten Hän lepää Valtaistuimensa yläpuolella, vain yksin Hän.

Me uskomme että Allah on Hänen palvelijoidensa kanssa samaan aikaan kun Hän on Valtaistuimensa yläpuolella. Hän tietää palvelijoidensa tilan, kuulee mitä he sanovat, näkee heidän tekonsa ja johtaa heidän asioitaan. Hän antaa köyhille ja tyhjätaskuille “Hän sanoo: Älä pelkää! Totisesti olen kanssanne Kuullen ja Nähden.” (Surah TaHa 20:46)

Hän antaa onnellisuutta kenelle Hän tahtoo ja onnettomuutta kenelle Hän tantoo. Hänen käsissään on kaikki hyvä ja Hänellä on Valta kaiken yli.Näiden attribuuttien kautta Hän on Hänen luomistyönsä kanssa samaan aikaan kuin Hän on Hänen Valtaistuimensa yläpuolella. “Ei ole ketään kuin Hän ja Hän on Kaikki-Kuuleva, Kaikki-Näkevä.”

Me emme sano, kuten he, jotka uskovat inkarnaatioon ja jotkut muut, että Allah elää Hänen luomistyönsä kanssa Maan päällä. Kuka hyvänsä näin sanoo on rinnastanut Allahiin jotain mikä ei ole Hänestä, sillä Hän on vapaa kaikista epätäydellisyyksistä.

Me uskomme mitä Hänen Sanansaattajansa kertoi meille, että Hän laskeutuu alimpaan taivaaseen yön viimeisen kolmanneksen aikana ja sanoo: “Kuka rukoilee Minulle, niin että voin vastata hänen rukoukseensa? Kuka pyytää Minulta, niin että voisin antaa hänelle? Kuka pyytää Minun Anteeksiantamustani niin että voisin anteeksiantaa hänelle?” (Kertonut al-Bukhari ja Muslim)

Me uskomme että Hän tulee tuomitsemaan Tuomion Päivänä Hänen palvelijoidensa välillä sillä Hän sanoi “Ei totisesti! Kun Maa jauhetaan pulveriksi, ja Herranne tulee alas Enkelirivien seuraamana, ja paljastaa Helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehotusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää?” (Surah al-Fajr 89:21-23)

Allahin Tahto: Luova ja Lain säätämä

Me uskomme että Allahin tahtoa on kahden laista:

    a) Luova tahto, jonka läpi Hänen tarkoituksensa on toteutettu. Ei ole välttämätöntä että mikä toteutuu on Hänelle mieluista. Tämän tyyppinen tahto tarkoittaa lupaa, kuten Allah sanoo Koraanissa: “Jos Allah olisi tahtonut, he eivät olisi taistelleet toisiaan vastaan, mutta Allah tekee mitä Hän tahtoo.” (Surah al-Baqarah 2:253) ja tämä tulee myös ilmi Noan (as) sanonnasta: “Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin neuvomaan, jos Allah päättää johtaa teidät harhaan. Hän on Herranne ja Hänen luokseen on teidän jälleen palattava..” (Surah Hud 11:34)

    b) Lain säätämä tahto, joka välttämättä sisältää Hänen tyytyväisyytensä. Hänen tahtonsa, tässä tapauksessa, ei voi olla muuta kuin mistä Hän pitää, kuten Hän sanoi: “Allah haluaa antaa teille anteeksi.” (Surah an-Nisaa 4:27)


Me uskomme että Hänen luova ja lain säätämä tahtonsa ovat osa Hänen Viisauttaan. Joka asia minkä Hän tekee tässä universumissa tai vaatii lain mukaan Hänen palvelijoiltaan on hyvästä syystä ja Hänen Viisautensa mukaan, ymmärsimme me sen tai emme: “Eikö Allah ole tuomareista parhain?” (Suuratut-Tin 95:8); “Ja kuka on parempi kuin Allah vakaasti uskovien ihmisten tuomitsemisessa?” (Surah al-Maaidah 5:50)

Me uskomme että Allah rakastaa Hänen valittuja palvelijoitaan ja että he rakastavat Häntä “Sano, jos todella rakastat Allahia, seuraa minua ja Allah tulee rakastamaan sinua.” (Surah ali Imraan 3:31); “Allah tuo kansan jota Hän rakastaa ja joka rakastaa Häntä.” (Surah al-Maaidah 5:54) “Totisesti Allah rakastaa kärsivällisiä.” (Suurah aal-Imraan 3:146); “Ja toimi oikeudenmukaisesti, totisesti Allah rakastaa oikeudenmukaisia.” (Surah al-Hujurat 49:9) ja “Tee hyvää; Allah rakastaa hyväntekijöitä.” (Surah al-Maaidah 5:93)

Me uskomme että Allah pitää Hänen määräämistään hyvistä teoista ja sanonnoista ja että Hän ei pidä asioista jotka Hän on kieltänyt teoista ja sanonnoista. “Jos et usko, totisesti Allah ei ole sinun tarpeessasi, silti Hän ei pidä epäuskosta Hänen palvelijoilleen; jos olet kiitollinen, tämä miellyttää Häntä.” (Surah az-Zumar 39:7) ja “Mutta Allah ei pitänyt heidän eteenpäin marssimisesta, joten Hän pidätteli heitä ja sitten heille sanottiin:’Pysykää heikkojenne luona.’” (Suurat-Tawbah 9:46)

Me uskomme että Allah pitää heistä jotka uskovat häneen ja tekevät hyviä tekoja. “Allah on mieltynyt heihin ja he Allahiin. Tämä on heille jotka pelkäävät Herraansa.” (Surah al-Bayyinah 98:8)

Me uskomme että Allah on vihainen heille jotka ansaitsevat Hänen vihansa ei-uskovien joukosta: “Ja he jotka ajattelevat pahoja ajatuksia Allahista, heitä vastaan tulee olemaan paha onni. Allah on heille vihainen.” (Surah al-Fath 48:6); “Mutta kukahyvänsä avaa sydämensä epäuskolle, heidän yllään on Allahin viha ja he tulevat saamaan ankaran rangaistuksen.” (Suuratun-Nahl 16:106)

Lisää Allahin Ominaisuuksia:

Kasvot: “Ja Herrasi kasvot säilyvät aina kunniassa ja ihanuudessa.” (Surah ar-Rahmaan 55: 27)

Kaksi kättä: “Ei, Hänen molemmat kätensä ovat ojennetut, Hän jakaa niin kuin Hän suvaitsee.” (Surah al-Maaidah 5:64) “Mutta he eivät ole palvelleet Allahia Hänen ansaitsemallaan kunnioituksella, vaikka Ylösnousemuksen Päivänä koko maa on Hänen käsissään ja Hän käärii taivaat oikeaan käteensä. Ylistys olkoon Hänelle, olkoon Hän kohotettu yli kaikkien, joita he Hänen rinnalleen asettavat.” (Surah az-Zumar 39:67)

Kaksi silmää: “Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme.” (Surah Hud 11:37) Profeetta sanoi: “Hänen huntunsa on valo. Jos Hän olisi poistanut sen Hänen läsnäolonsa suuruus olisi polttanut kaiken minkä Hänen näkönsä tavoitti.” (Kertonut Muslim) Oppineet ovat yksimielisiä siitä että Allahilla on kaksi silmää. Tämä on tuettu Profeetan sanonnalla Dajjaalista, että “Hän on yksisilmäinen, ja Herranne ei ole yksisilmäinen.” (Kertonut al-Bukhari ja Muslim)

“Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista Tarkkanäköisin, Kaikkitietävä.” (Surah al-Anaam 6:103)

Me uskomme että uskovaiset tulevat näkemään Herransa Ylösnousemuksen Päivänä: “Sinä Päivänä säteilevät muutamien kasvot, katsoen kohti Herraa.” (Surah al-Qiyaamah 75:22-23)

Me uskomme että Allahilla ei ole ketään vertaista koska Hänen Attribuuttinsa ovat täydelliset. “Ei ole ketään kuin Hän ja Hän on Kaikki-Kuuleva, Kaikki-Näkevä.” Me uskomme että “Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni” (Surah al-Baqarah 2:255) sillä Hänen Elämänsä on Täydellinen ja Ikuinen.

Me uskomme että Hän ei tee vääryyttä kellekään, koska Hänen reiluutensa on täydellinen. Me uskomme että Hän ei ole epätietoinen Hänen palvelijoidensa teoista, sillä Hänellä on Kaikkitietävä, Kaikkinäkevä. Me uskomme että Hän on pystyvä tekemään mitä hyvänsä Taivaissa tai Maassa, sillä Hän on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa. “Ja kun Hän tahtoo, niin riittää että Hän käskee “Ole!” niin se on.” (Surah YaSin 36:82)

Me uskomme että Hän on vapaa väsymyksestä: “Totisesti Me olemme kuudessa päivässä luoneet taivaat ja maan ja mitä on niiden välillä, eikä väsymys vähääkään vaivannut Meitä.” (Surah al-Hujarat 50:38)

Allahin Kuvaaminen Hänen Ilmestyksensä avulla:

Me uskomme että näin meidän täytyy uskoa, sillä mitä Allah vahvisti tai kielsi Itsestään on lausunto jonka Hän teki Itsestään. Hän tietää Itsensä parhaiten. Hänen sanansa ovat kaikkein todenmukaisempia ja luotettavimpia ja ihmiset eivät voi tietää Hänestä kaikkea. Mitä Allahin Sansaattaja vahvisti tai kielsi Allahista on Allahin tekemä lausunto. Paitsi että hän tiesi Allahin paremmin kuin kukaan muu, hän oli todenmukaisin, vilpittömin ja hyvätapaisin ihmisten joukosta. Niinpä, mitähyvänsä Allah sanoi tai Hänen Sanansaattajansa sanoi Hänen Nimistään ja Attribuuteistaan on totuus, tieto ja selvennys. Niinollen meillä ei ole mitään syytä torjua, tai edes epäröidä niiden hyväksynnässä.

Usko Enkeleihin
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen

An tumina billaahi wa malaa`ikatihi
“Se on Uskoa Allahiin ja Hänen Enkeleihinsä.”


Me uskomme Allahin Enkeleiden olemassa oloon ja kaikkeen siihen heistä, mitä Allah on sanonut heistä Koraanissa tai mitä Profeetta Muhammad on meille heistä kertonut. ”Sanansaattaja uskoo siihen, minkä hänen Herransa on hänelle ilmoittanut, samoin uskovaiset. Jokainen heistä uskoo Allahiin, Hänen Enkeleihinsä ja Hänen Sanansaattajiinsa.” (Surah al-Baqarah 2:285)

Enkelit ovat luotuja olentoja, Allahin palvojia eikä heillä ole Allahin ominaisuuksia eikä mitään oikeutta tulla palvotuksi. Uskomme että heidät on luotu valosta, sillä ‘Aisha kertoi, että Profeetta sanoi: “Enkelit on luotu valosta ja jinnit tulesta; ja Adam on luotu siitä mitä on aiemmin mainittu (tämä viittaa aikasempaan sanontaan, että Adam on luotu tomusta). (Sahih Muslim) Allah loi enkelit ennen ihmisten luontia, sillä kun Allah oli aikeissa luoda Aadamin hän kertoi tästä Enkeleille: “Ja Herrasi puhui Enkeleille: ‘Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle,’ He kysyivät: ‘Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme Sinun pyhyyttäsi?’ Hän vastasi: ‘Totisesti Minä tiedän mitä te ette tiedä.’” (Surah al-Baqarah 2:30)

Uskomme myös että Enkelit ovat “kunnioitettavia palvelijoita. He eivät aloita puhettaan ennen Häntä, vaan toimivat Hänen käskyään täyttäen.” (Surah al-Anbiyaa 21:27)

Enkeleillä ei ole omaa tahtoa vaan he ovat täydellisesti tottelevaisia Allahille, viettäen kaiken aikansa Häntä palvoen. ”Ja he (Enkelit) jotka ovat Hänen lähellään, eivät ole liian ylpeitä Häntä palvelemaan, eivätkä he siihen väsy. Öin ja päivin he Häntä lakkaamatta ylistävät.” (Surah al-Anbiyaa 21:19-20)

Enkelit ovat useinmiten silmiemme ulottumattomissa, ja näin ollen monikaan meistä ei heitä näe. Joskus Allah päättää näyttää heidät joillekkin Hänen palvelijoistaan. Profeetta Muhammad näki Enkeli Jibrilin (as) hänen oikeassa muodossaan, kuudensadan siipiparin kanssa jotka yletäytyivät niin pitkälle länteen ja itään kuin silmä kantoi. (Sahih al-Bukhari) Allah sanoo Koraanissa: ”Ylistys olkoon Allahille, Taivaiden ja Maan luojalle, Enkelien luojalle, Sanasaattajien, joita kahdet, kolmet tai neljät siipiparit liidättävät. Luomakunnassaan Hän kohtelee luotuja niinkuin suvaitsee; onhan Allah totisesti Kaikkivaltias.” (Surah al-Faatir 35:1)

Jibril otti myös kerran komean miehen muodon joka tapasi Maryamin (Isan (as) äidin) ja keskusteli hänen kanssaan. Hän myös tuli Profeetan ja hänen Kumppaneidensa luokse tuntemattoman miehen muodossa, jolla oli vitivalkoiset vaatteet, musta parta ja jossa ei näkynyt merkkejä matkan rasituksista. Hän sitten istui polvet Profeetan polvia vasten, kämmenet Profeetan reisillä ja kysyi Profeetalta kysymyksiä. Hänen lähdettyään Profeetta kertoi hänen Kumppaneilleen että kyseinen henkilö oli Enkeli Jibril.

Allah myös kertoo Enkeleistä: ”Jospa voisit nähdä heidät, kun Enkelit antavat uskottomille täyden ansion mukaan. Kuinka he lyövät heitä kasvoihin ja selkään ja sanovat: ’Maistakaa polttavaa tuskaa.’” (Surah al-Anfaal 8:50)

Enkeleiden Tehtävät:

Me uskomme että Enkeleillä on tiettyjä tehtäviä. Esimerkiksi Enkeli Jibrilin tehtävänä oli ilmestyksen tuonti. Hän toi sen alas Allahilta Allahin valitsemille Profeetoille ja Sanansaattajille. “Sano: ‘Jos joku on Jibrilin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Jibril Allahin toimesta on tämän Kirjoituksen tuonut sydämmeesi vahvistakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille. Jos joku on Allahin, Hänen Enkeleittensä, Apostoleittensa ja Jibrilin ja Mikailin vihollinen, niin totisesti Allah (itse) on uskottomien Vihollinen.” (Surah al-Baqarah 2:97-98)

Heidän joukossaan on myös Enkeli Mikail joka on vastuussa sateesta ja kasvien kasvusta. Israafeel puolestaan taas vastaa trumpetin puhaltamisesta salamanlyönnin aikana ja Ylösnousemuksen Päivänä. Enkeli Maalik on Helvetin Vartija. Munkar ja Nakir taas jokainen tapaa kuoltuaan, sillä he tulevat kysymään haudassa makaavalta kolme kysymystä. Qatadah kertoi, että Anas ibn Malik sanoi, "Profeetta sanoi ‘Kun ihminen on laskettu hautaansa ja hänen seuralaisensa lähtevät ja hän kuulee heidän askeleensa, kaksi enkeliä tulevat ja pakottavat hänet istumaan ja kysyvät häneltä, “Mitä sanoit tästä miehestä nimeltään Muhammad ?” Hän sanoo, “Todistan että hän on Allahin palvelija ja sanansaattaja.” Sitten hänelle sanotaan: “ Katso paikkaasi Helvetin-Tulessa. Allah on antanut sinulle paikkan Paratiisissa sen sijaan.” Profeetta lisäsi, ‘Kuollut tulee näkemään molemmat hänen paikoistaan. Ei-uskova tai tekopyhä taasen tulee vastaamaan enkeleille, “En tiedä, mutta minulla oli tapana sanoa mitä muutkin sanoivat!” Hänelle tullaan sanomaan, “Et tiennyt etkä edes yrittänyt etsiä johdatusta heiltä joilla oli tietoa.” Sitten häntä tullaan lyömään rautavasaralla hänen kahden korvansa väliin ja hän tulee itkemään, ja tuon itkun voi kuulla jokainen paitsi ihmiset ja jinnit. ‘” (Sahih al-Bukhari ja Muslim)

Jotkut Enkelit ovat vastuussa kohdussa lepäävistä sikiöistä, toiset taas ihmisten suojelusta, ja jokaisella meistä on enkeli oikealla ja vasemmalla puolella kirjoittaen ylös meidän tekomme ja sanamme “Kun kaksi enkeliä vastaanottavat (hänen tekonsa), yksi istuen oikealla ja toinen vasemmalla, ei sanaakaan hän sano hänen lähellään olevan tarkkaajan kuulematta. “ (Surah Qaf 50:17-18)

On myös Enkeleitä jotka ovat vastuussa Paratiisin asukkaista: “Enkelit käyvät sisään heidän luokseen kaikista porteista sanoen: ‘Rauha olkoon teille, koska kestitte kärsivällisinä. Miten ihana onkaan lopullinen kotinne!’” (Surah ar-Rad 13:23-24)

Enkeleistä yhdeksäntoista on Helvetin yläpuolella vartijoina: Allah mainitsee Enkelit Helvetin yllä. “ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista. Tulenvartijoiksi asetimme Enkeleitä ja heidän lukunsa asetimme koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä Kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän Kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko sanoisivat: ‘Mitä tarkoittaa Allah tällä vertauksella?’ Näin johtaa Allah harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse; tämä on vain muistutus kuolevaisille.” (Surah Muddatthir 74:30-31)

Enkelit pitävät yllä Allahin Valtaistuinta Tuomion Päivänä: “Enkeleitä on oleva jokapuolella ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta.” (Surah al-Haqq 69:17)

Enkelit myös antavat johdatusta ihmisille Allahin (SWT) luvalla. Abdullaah ibn Masud kertoi että Profeetta kertoi: “Totisesti Saatana kuiskaa Aadamin pojalle ja Enkeli innoittaa. Saatanan kuiskaus on tehdä pahaa ja olla uskomatta Totuuteen.. Enkelin innoitus on tehdä hyvää ja uskoa Totuuteen. Niinpä kukahyvänsä tekeekin näin (tekee hyvää ja uskoo) hänen pitäisi tietää että tämä on Allahilta; ja kukahyvänsä tekee toisin (tekee pahaa ja on uskomatta Totuuteen) hänen tulisi etsiä turvaa Allahilta Saatanalta.” Sitten Profeetta lausui jakeen: “Saatana uhkaa teitä köyhyydellä ja houkuttelee teitä halpamaisuuksiin, mutta Allah lupaa teille anteeksiantonsa ja runsautensa. Allah sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.” (Surah al-Baqarah 2:268)

Enkelit tukevat ja rohkaisevat ihmisiä tiedon etsintään. Profeetta sanoi: ”Ei yksikään ihminen jätä taloaan etsiäkseen tietoa, ettei enkelit alentaisi siipiään mielihyvästä ja hyväksynnästä hänen tekoaan kohtaan.” (Kertonut at-Tirmidhi, Ibn Maajah, Ibn Hibbaan ja al-Haakim)

Enkelit rukoilevat Allahille uskovaisten puolesta. ”Ne jotka kannattelevat (Allahin) Valtaistuinta ja ne jotka ympäröivät sitä, julistavat Herransa kunniaa, ja uskovat Häneen ja anovat anteeksiantoa uskovaisille. ’Herramme, Sinä suljet kaiken armoosi ja tietoosi, anteeksianna siis niitä, jotka kääntyvät puoleesi katuen ja noudattavat Tietäsi, säästä heidät tulikuuman Tulen rangaistukselta.’” (Surah Ghaafir 40:7)

Usko Enkeleihin sisältää neljä asiaa:

    1) Uskoa heidän olemassaoloonsa.

    2) Uskoa eritoten heihin joiden nimet me tiedämme, kuten Jibril. Taas niihin enkeleihin joiden nimiä me emme tiedä, uskomme yleisesti kaikkiin.

    3) Uskoa heidän ominaisuuksiinsa kuten on meille kuvailtu. Esimerkiksi Jibrilistä Profeetta kertoi että hän näki hänet hänen todellisessa muodossaan, kuudensadan siipiparin kanssa täyttäen koko horisontin. (Sahih al-Bukhari).

    4) Uskoa heidän tehtäviinsä jotka he suorittavat Allahin käskemänä. Näitä mainitsimme useita tähän kuuluvassa kategoriassa. He palvovat Allahia jatkuvasti öisin ja päivisin eivätkä tässä väsy. On Enkeleitä joilla on tietty tehtävä, kuten Jibril, joka tuo ilmestyksen Allahilta. Mikail joka huolehtii sateesta ja kasvien kasvusta. Israafeel jonka tehtävänä on Torven (as-Sur) puhaltaminen Ylösnousemuksen Päivänä. Kuoleman enkeli joka tulee ihmisten luokse kuoleman hetkellä. Maalik joka on Helvetin Vartija, jne.


Usko Enkeleihin tuottaa paljon hedelmiä joista muutama:

a) Tieto Allahin Suuruudesta, Hänen Voimastaan ja Auktoriteetistään ja Hänen Vallastaan. Tämä koska luotujen asioiden suuruus osoittaa myös niiden Luojan suuruuden.

b) Kiitollisuus Allahille, Korkeimmalle, Hänen huolenpidostaan ja huolestaan ihmiskunnan hyvinvointia kohtaan, sillä Hän lähetti Enkeleitä suojelemaan meitä ja kirjoittamaan ylös tekomme ja muut meille hyödylliset asiat.

c) Rakkaus Enkeleihin sillä he jatkuvasti palvovat Allahia, Korkeinta.

Uskovat voivat löytää lohduttavan kumppanuuden ja seuran Enkeleistä, tietäen että he ovat jatkuvasti paikalla, tukien, johdattaen, suojaten, kannustaen ja rukoillen anteeksiantoa kaikille maan päällä. ’”…Ja Enkelit kiittävät ja ylistävät Herraansa ja pyytävät anteeksiantoa niille jotka ovat maan päällä; totisesti Allah on armollinen, anteeksiantava.” (Surah ash-Shuuraa 42:5)


Usko Allahin Kirjoihin
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen


An tumina billaahi, wa malaa`ikatihi wa kutubihi

“Se on uskoa Allahiin, Hänen Enkeleihinsä, ja Hänen Kirjoihinsa”


Kirjat (kutub, monikko sanasta kitaab), tarkoittaa sitä, mikä on kirjoitettu. Tällä me tarkoitamme niitä Kirjoja, jotka Allah, Korkein, läheti alas Hänen Sanansaattajilleen armona luomiskunnalle, ja johdatuksena heille, mahdollistaen sen, että he voisivat onnistua ja olla onnellisia tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa.

Usko Allahin Kirjoihin:

Me uskomme, että Allah lähetti kirjoja Hänen Sanansaattajillensa todisteena ihmiskunnalle ja opastukseksi oikeudenmukaisille. He puhdistivat ja opettivat heille viisauden näiden kirjojen kautta. Me uskomme että Allah lähetti alas kirjan jokaisen Sanansaattajan kanssa, sillä Hän sanoo: “Totisesti Me lähetimme Sanansaattajamme selvin todistein ja heidän mukanaan lähetimme Pyhän Kirjan ja mitta perusteet, jotta ihmiskunta saisi noudattaa oikeutta.” (Surah al-Hadid 57:25)

Tiedetyt Kirjat:

Kirjoista jotka Allah lähetti me tiedämme:

1) Tawrah (Toora) joka lähetettiin Musalle ('alayhis-salaam). Se on mahtavin Israelin kansalle lähetetyistä kirjoista: “Totisesti Me lähetimme alas Tooran, jossa on johdatus ja valo, sen lakien mukaan juutalaisia tuomitsivat Profeetat, jotka alistuivat Allahille, rabbit ja kirjan oppineet, koska heidät oli määrätty pitämään huolta Allahin Kirjasta, jonka todistajia he olivat.” (Surah al-Maaidah 5:44)

2) Injil (Evankeliumi), jonka Allah lähetti Isalle ('alayhis-salaam). Se on Tooran vahvistusta ja täydennystä: “Ja Me lähetimme profeettain jälkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikä ennen häntä oli sanottu Toorassa; hänelle Me annoimme Evankeliumin joka sisälsi johdatuksen ja valon sekä varmensi sen, mikä edellä oli sanottu Toorassa, opastuksena ja muistutuksena Jumalaa pelkääville.” (Surah al-Maaidah5:46) “… ja sallimaan teille osan sitä, mikä tähän asti on ollut teiltä kiellettyä.” (Surah ali Imran 3:50)

3) Zabur (Psalmit), jotka Allah antoi Dawudille ('alayhis-salaam). “Ja totisesti, Me olemme korottanut muutamia Profeettoja toisten yläpuolelle ja annoimme Daavidille Psalmit.” (Surah al-Israa 17:55)

4) Ibrahimin ('alayhis-salaam) Käärö. “Mutta te pidätte parempana tämän maailman elämää, vaikka tuleva elämä on parempi ja kestävämpi. Näin on totisesti vanhimmissa kirjoituksissa, Aabrahamin ja Mooseksen Kirjoissa.” (Surah al-Alaa 87:16-19)

5) Ylistetty Qur’aan, joka lähetettiin Profeetta Muhammadille , Profeettojen Sinetille. Se “Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi johdatuksesta, ja erotukseksi (pahan ja hyvän välillä).” (Surah al-Baqarah 2:185)

Koraani on suojattu muutosta vastaan:

“…Totisesti, Koraani on ylevä Kirjoitus, valhe ei siihen ylety, ei edestä eikä takaa, se on sanoma Viisaalta, Ylistetyltä.” (Suuratu Fussilat 41:41-42) Niinpä Koraanilla Allah korvasi aiemmin lähetetyt Kirjat. Allah myös takasi että se tullaan suojelemaan kaikilta muutoksila: “Totisesti Me Itse lähetimme maan päälle kehoituksen ja Me myös seisomme sen vartijana.” (Surah al-Hijr 15:9), sillä Koraani tulee olemaan todiste ihmiskuntaa vastaan Tuomion Päivään saakka. “Tämä ei ole muuta kuin varoitus maailman kansoille, jokaiselle teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä. Mutta ette te itse tahdo, ellei Allah, Maailmojen Herra, sitä tahdo.” (Surah ar-Takwir 81:27-29)

Aiemmat Kirjoitukset muuttuivat:

Aiemmat Kirjoitukset lähetettiin vain rajoitetulle ajan jaksolle. Niidän käyttö loppui kun Koraani lähetettiin alas, sillä se korvasi nämä ja paljasti niiden muutokset. Tämä siksi, että niitä ei ollut suojeltu muutoksilta. Imanin (uskon) vaatimuksena on uskoa kaikkiin Kirjoihin, ja tietää, että niiden ilmestyksen aikana ne olivat täydellisiä tuota maata ja kansaa nähden jolle ne lähetettiin. Ja meidän tulisi tietää, että ilmestyksensä aikana ne olivat täydellisiä Allahin sanoja ja vain ajan ja ihmisten myötä niitä muutettiin ja käänneltiin. Toorah ja Evankeliumi tänä päivänä saattavat sisältää osia alkuperäisestä Ilmestyksestä, mutta mitä, sitä me emme tiedä. Ne läpikävivät muutoksia, lisäyksiä ja vähennyksiä: “Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja sanovat ‘Tämä on Allahilta’, hankkiakseen itsellensä siten pientä ansiota!” (Surah al-Baqarah 2:79)

“Sano: ‘Kuka lähetti sitten Pyhän Kirjoituksen, jonka Mooses toi valoksi ja johdatukseksi ihmisille? Te panitte sen muistiin hajanaisina kirjoituksina, joista osan teitte tunnetuksi ja paljon salasitte.” (Surah al-Anaam 6:91)

“Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää Kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän Kirjan sanoiksi sellastakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: ‘Se tulee Allahilta’, vaikka se ei tule Allahilta, ja vedoten Allahiin he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan. Ei voi ihminen, jolle Allah on antanut Pyhän Kirjan, viisauden ja profeetan tehtävän sanoa ihmisille: ‘Olkaa minun palvelijoitani samalla tavalla, kuin olette Allahin palvelijoita’. Ei, vaan (hän sanoo): ‘Olkaa Allahin palvelijoita, koska tunnette Pyhän Kirjan ja tutkitte sitä.” (Surah aal Imran 3:78-79)

“Kirjan Kansa! Nyt on tullut luoksenne Meidän lähettiläämme tähdentäen teille paljon siitä, minkä talletitte Kirjoituksessa, ja jättäen paljon syrjään. Nyt on teille tullut Allahilta valo ja selvä Kirjoitus. Sen mukaisesti Allah ohjaa rauhan poluille niitä, jotka etsivät Hänen iloaan. Pimeydestä tahtoo Hän päästää heidät valkeuteen ja opastaa heidät oikealle tielle.” (Surah al-Hijr 15:15-16)

Kuitenkin Da’waa antaessa on erittäin tärkeää muistaa, että pääasia ei ole vikojen löytäminen Raamatusta, tämä ei ollut Profeetan tapa. Päin vastoin, Koraanin itsensä käytön tulisi meille olla tarpeeksi.

Usko Allahin lähettämiin Kirjoihin sisältää neljä asiaa:

    1) Uskoa, että Allah, Korkein, on lähettänyt ne alas maan päälle.

    2) Uskoa Kirjoihin joiden nimet me tiedämme, kuten Koraani, joka lähetettiin Profeetta Muhammadille , Tawraat (Torah) joka lähetettiin Musalle ('alayhis-salaam), Injil (Evankeliumi) joka lähetettiin Isalle (Jesus, as) ja Zabur joka annettiin Dawudille (David), ja niihin, joiden nimiä me emme erityisesti tiedä, uskomme yleisesti kaikkiin.

    3) Vahvistaa mitä hyvänsä me tiedämme että Kirjoissa on sanottu, kuten mitä hyvänsä on sanottu Koraanissa ja mitä hyvänsä on säilynyt koskemattomana aiemmista Kirjoista.

    4) Toimia kaikkien niiden määräysten mukaan jotka tiedämme Kirjoissa ja joita ei ole kumottu, ja olla tyytyväinen tähän, ja totaalisesti alistautua tähän - ymmärrämme me viisauden tämän takana tai emme. Kaikki aiemmat Kirjat ja niissä olevat määräykset kumottiin Koraanilla. Allah, Korkein sanoo: “Me olemme lähettäneet sinulle (oi Muhammad) Kirjan totuudessa, varmentaaksemme edeltäkäyneet kirjoitukset ja säilyttääksemme niiden tarkkuuden. Tuomitse siis Allahin ilmestyksen mukaisesti.” (Surah al-Maaidah 5:48)


Tämä Ayah tarkoittaa, että Koraani on tuomari vanhempien kirjoitusten ylitse, joten näin ollen ei ole luvallista toimia aiemmissa kirjoissa olleiden määräysten mukaan, paitsi niiden, jotka on oikeaksi todistettu ja hyväksytty Koraanissa.

Iman (usko) Allahin lähettämiin Kirjoihin tuottaa paljon hedelmiä, joista muutama:

    a) Tieto siitä, että Allah, Korkein, pitää huolta Hänen palvelijoistaan ja näin ollen lähetti jokaiselle kansalle Kirjan heitä johdattamaan.

    b) Tieto Allahin, Korkeimman, suuresta viisaudesta Hänen lähettäessään jokaiselle kansakunnalle lait jotka sopivat heille ja heidän tilaansa. Kuten Allah, Korkein, sanoo: “Kullekin kansalle Me sääsimme omat lakinsa ja tapansa.” (Surah al-Maaidah 5:48)

    c) Tämän uskon pitäsi myös rohkaista meitä kiittämään Allahia enemmän tästä siunauksesta jonka Hän on meille antanut.


Usko Allahin Sanansaattajiin
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen


An tumina billaahi wa malaa’ikatihi wa kutubihi wa rusulihi
“Se on uskoa Allahiin, Hänen Enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa ja Hänen Sanansaattajiinsa…”

Usko Sanansaattajiin

Me uskomme, että Allah on lähettänyt ihmisille Sanansaattajia “jotka toivat ihmisille ilosanoman ja varoittivat, jottei ihmisillä heidän lähettämisensä jälkeen olisi mitään veruketta Allahia vastaan; Allah näet on Mahtava ja Viisas.” (Surah an-Nisaa 4:165)

Ensimmäiset ja Viimeiset Sanansaattajista

Me uskomme että ensimmäinen Sanansaattajista oli Nuh ('alayhis-salaam) ja viimeinen Muhammad “Me olemme totisesti antanut sinulle ilmestykset, samoin kuin annoimme Nuhille ja profeetoille hänen jälkeensä.” (Surah an-Nisaa 4:163); ja “Muhammad ei ole teistä kenenkään isä, vaan hän on Allahin Sanajulistaja ja Profeetoista viimeinen, heidän sinettinsä. “ (Surah al-Ahzaab 33:40)

Parhaat Sanansaattajat

Me uskomme että paras Sanansaattajien joukosta on Muhammad , sitten Ibrahim, Muusaa, Nuh, jaIsa ibn Maryam. Heitä Allah tarkoitti seuraavalla Koraanin jakeella: “Aikoinaan Me olemme tehnyt liiton entisten Profeettain samoin kuin sinun kanssasi, Nooan, Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen Maryamin pojan kanssa. Se oli luja liittosopimus.” (Surah al-Ahzab 33:7)

Me uskomme että Muhammadin sanoma sisälsi kaiken hyvän aiempien Sanansaattajien sanomasta, sillä Allah sanoo: “Hän on teille määrännyt saman uskonnon, jonka Hän asetti Nooalle, saman, jonka Me olemme ilmoittanut sinulle ja määrännyt Aabrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle, pysykää kuuliaisina uskonnollenne ja välttäkää hajaannusta.” (Surah an-Nur 24:13)

Sanansaattajat ovat ihmisiä

Me uskomme että kaikki Sanansaatttajat ovat luotuja ihmisiä joilla ei ole mitään Allahin ainutlaatuisista ominaisuuksista. Allah, subhanahu wa ta’ala sanoi Noasta, joka oli ensimmäinen Sanansaattajista: “Enkä sano teille, että minulla on Allahin aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli.” (Surah Hud 11:31) Allah ohjasi Muhammadin, joka oli viimeinen heidän joukostaan sanomaan: “En minä väitä teille, että omistan kaikki Allahin aarteet, tai että tunnen silmiltä salatun, enkä minä sano teille olevani henkiolento, enkeli; minä vain noudatan sitä, mikä minulle on ilmoitettu.” (Surah al-Anaam 6:50); ja sanomaan: “Ei ole minun vallassani itse itseäni hyödyttää tai vahingoittaa, kaikki on Allahin vallassa.” (Surah al-Araaf 7:188); ja “Totisesti minulla ei ole valtaa tuottaa teille pahaa eikä hyvää. Sano, totisesti, ei kukaan voi puolustaa minua asettuen Allahia vastaan, eikä minulla ole muuta turvapaikkaa kuin Hänen tykönään.” (Surah al-Jinn 72:21-22)

Me uskomme, että Sanansaattajat ovat osa Allahin palvelijoita. Hän siunasi heitä Sanomalla ja kuvaili heitä palvelijoiksi, samalla antaen heille ylistystä ja kunnioitusta. Hän sanoo Nooasta: “Te olette niiden jälkelälisiä, jotka pelastimme Nooan kanssa. Hän oli totisesti sangen kiitollinen palvelija.” (Surah al-Israa 17:3)

Allah sanoi heistä viimeisestä, Muhammadista : “Siunattu olkoon Hän, joka ylhäältä on lähetätnyt ymmärtämyksen palvelijallensa, jotta hän voisi varoittaa kansoja.” (Surah al-Furqan 25:1). Ja muutamista muista Sanansaattajista Hän sanoi: “Muistakaa myös palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiä, joilla oli voimaa ja viisautta.” (Surah Sad 38:45); “Ja muistele palvelijaamme Daavidia, jolle me annoimme voimaa ja joka oli altis palvelija.” (Surah Saad 38:17); “Daavidille annoimme Salomon, josta tuli altis palvelijamme.” (Surah Sad 38:30).

Allah sanoi Jeesuksesta, Maryamin pojasta: “Hän oli vain palvelija, jolle Me osoitimme armoamme ja jonka Me asetimme esikuvaksi Israelin lapsille.” (Surah az-Zukhruuf 43:59).

Me uskomme, että Allah päätti Sanansaattajansa Muhammadin sanomalla joka oli tarkoitettu koko ihmiskunnalle, sillä Hän sanoi: “Sano: ‘Oi ihmiskunta! Olen totisesti Allahin Sanansaattaja teille kaikille, taivaissa ja maan päällä; Hänen jonka on valta taivaissa ja maan päällä; ei ole ketään palvomisen arvoista kuin Hän, Hän antaa elämän ja kuoleman. Uskokaa siis Allahiin ja Hänen Sanansaattajaansa, oppimattomaan profeettaan, joka uskoo Allahiin ja Hänen sanoihinsam ja seuratkaa Häntä, jotta tulisitte oikealle tielle.’” (Surah al-Araaf 7:158)

Islam; Kaikenkattava ja viimeinen Sanoma

Me uskomme että Profeetta Muhammadin tuoma Shariah on Islamin usko, jonka Allah on valinnut Hänen palvelijoilleen. Hän ei hyväksy mitään muuta uskontoa keneltäkään, sillä Hän, subhanahu wa ta’ala sanoi: “Oikea uskonto Allahin edessä on Islam.” (Surah ali Imran 3:18), “Tänään olen olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja täydentänyt palvelukseni teille, olen armossani antanut Islamin teidän uskonnoksenne.” (Surah al-Maaidah 5:3), ja “Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islamia, niin Allah ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon.” (Surah ali Imran 3:85)

Uskomme, että kuka hyvänsä väitää, että joku muu uskonto Islamin rinnalla on hyväksyttävä, kuten Kristinusko tai Juutalaisuus tai niin edelleen ei ole uskovainen. Hänen tulisi tästä katua.

Uskomme myös, että kuka hyvänsä torjuu Profeetta Muhammadin kaikenkattavan Sanoman, torjuu saman tien kaikkien Sanansaattajien sanoman, vaikka hän väittää että hän uskoo ja seuraa Hänen Sanansaattajaansa. Allah, subhanahu wa ta’hala sanoi: “Nooan kansa piti lähettiläitä valehtelijoina.” (Surah ash-Shu’araa` 26:105). Niinpä Allah totesi, että he torjuivat kaikki Sanansaattajat, vaikka Nuh olikin ensimmäinen Sanansaattajista! Tämä käy ilmi selvästi myös seuraavasta säkeestä: “Ne jotka kieltävät Allahin ja Hänen Profeettansa ja tekevät eron Allahin lähettämien Profeettain välillä sanoen: ‘Me uskomme eräisiin, mutta emme usko toisiin heistä.’ Ja koettavat löytää keskitien, ne ovat todella uskottomia, ja uskottomille Me olemme valmistanut häpeällisen rangaistuksen.” (Surah an-Nisaa 4:150-151)

Me uskomme että ei ole Profeettaa Muhammadin, Allahin Sanansaattajan jälkeen. Kukahyvänsä väittääkin olevansa profeetta hänen jälkeen, tai uskoo häneen kuka näin väittää, on ei-uskova ja hän on torjunut Allahin, Hänen Sanansaattajansa ja Muslimien yhteisymmärryksen.

Oikein johdatetut Khalifat:

Me uskomme että Profeetalla on oikein johdatettuja seuraajia jotka toteuttivat hänen Sunnaansa levittäessään tietoa, kutsuessaan Islamiin ja huolehtiessaan Muslimien asioista. Me uskomme että paras heidän joukostaan, joka ansaitsi johtajuutensa parhaiten oli Abu Bakr as-Siddeeq, sitten Umar ibn al-Khattaab, sitten Uthmaan ibn Affaan ja sitten Ali ibn Abi Taalib, Radiyallaahu ‘anhum (olkoon Allah heihin kaikkiin tyytyväinen). Niinpä heidän pääsynsä johtajuuteen oli heidän hyvien tekojensa ja luonteenpiirteidensä vuoksi. Allah, subhanahu wa ta'ala, jolla on täydellinen Viisaus, ei asettaisi johtajaa parhaille sukupolville jos hän ei olisi paras heidän joukostaan ja jos hänellä ei olisi suurinta oikeutta johtajuuteen. Me uskomme että vähäisempi näiden johdatettujen seuralaisten joukosta voi olla heitä parempi jollain tietyllä osa-alueella.

Me uskomme että Muslimi Ummah (kansakunta) on paras kansakuntien joukossa, ja Allah, subhanahu wa ta'ala on sitä siunannut, sillä Hän sanoi: “Te olette paras kansakunta joka koskaan on ihmisten joukosta noussut, kannustaen oikeudenmukaisuuteen, kieltäen pahasta ja uskoen Allahiin.”

Profeetan Seuralaiset

Me uskomme että Muslimi Umman parhaiden joukossa ovat Profeetan Seuralaiset, sitten heidän seuraajansa ja sitten heidän seuraajansa. Me myös uskomme, että ryhmä tämän Umman jäsenistä tulee aina olemaan voitokas oikealla polulla, säilyen vahingoittumattomana vaikka heidät petettäisiin tai vaikka heitä vastustettaisiin, kunnes Tuomion Päivä koittaa.

Me uskomme että erimielisyydet joita Profeetan Seuralaisilla oli silloin tällöin, johtuivat siitä, että he kaikki yrittivät pyrkiä pyyteettömään tulkintaan. Kukahyvänsä heistä oli oikeassa häntä tullaan palkitsemaan kahdesti, ja kuka hyvänsä oli väärässä heidän joukostaan, hän saa yhden palkinnon ja hänen virheensä tullaan antamaan anteeksi.

Me uskomme myös, ettei meidän tulisi lopettaa keskustelu heidän virheistään ja mainita mitä he ansaitsevat kauniista ylistyksestä. Meidän tulisi puhdistaa sydämemme vihasta ja kaikesta pahasta ketään heistä vastaan sillä Allah sanoi heistä: “Ne teistä, jotka uhrasivat varojaan ennen Makkan valloitusta ja taistelivat, ovat toisenlaisia kuin ne, jotka eivät niin tehneet. He ovat korkeammassa asemassa kuin ne, jotka uhrasivat vasta jälkeenpäin, vaikka tastelivatkin. Mutta kaikille heistä Allah on luvannut hyvää, ja Allah tietää mitä teette.” (Surah al-Hadid 57:10) Ja Allah sanoi: “Ne jotka tulevat heidän jälkeensä sanovat: ‘Herramme anna anteeksi meille ja meidän veljillemme, jotka ovat olleet ennen meitä uskossa, äläkä salli meidän tuntea kaunaa sydämissämme niitä kohtaan jotka uskovat. Herramme, Sinä olet totisesti Lempeä, Armollinen.” (Surah al-Hashr 59:10)

Iman (usko) Sanansaattajiin sisältää neljä asiaa:

1) Uskoa siihen, että heidät lähetti Allah, subhanahu wa ta’ala.

2) Uskoa jokaiseen heistä, erityisesti niihin, jotka tunnemme nimeltä. Koraanissa Allah mainitsee 25 Profeettaa nimeltä. Heihin joiden nimiä emme teidä uskomme yleisesti ja kaikenkattavasti jokaiseen heistä. Allah sanoo Koraanissa: “Totisesti Me lähetimme Sanansaattajia ennen sinua; heidän joukossaan on muutamia, joista olemme sinulle ilmoittanut, ja toisia, joista emme ole sinulle ilmoittanut.” (Surah Ghaafir 40:78)

3) Vahvistaa mitä hyvänsä he ovat sanoneet, jonka tiedämme olevan muuttamatonta.

4) Toimia sen Lain mukaisesti joka lähetettiin meille lähetetyn Sanansaattajan mukana, ja heistä viimeisin Profeetta Muhammad oli lähetetty koko ihmiskunnalle. Allah, Korkein, sanoi: “Ei, Herrasi kautta, he eivät ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut tuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään tyytymättömyyttä sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen.” (Surah an-Nisaa 4:65)

Iman Sanansaattajiin tuottaa paljon hedelmiä, joista muutama:

1) Tieto Allahin Armosta ja Hänen huolestaan ihmiskuntaa kohtaan, lähettihän hän Sanansaattajia heille heitä opastamaan Allahin polulle ja kertomaan heille kuinka heidän tulisi palvoa Allahia, sillä ihmismieli ei tätä muuten tietäisi.

2) Allahin kiittäminen tästä suuresta siunauksesta

3) Rakkaus ja kunnioitus Sanansaattajia kohtaan, antaen heille sen ylistyksen jonka he ansaitsevat, ovathan he Allahin Sanansaattajia ja he palvoivat Häntä, levittivät Hänen sanomaansa ja pyyteettömästi neuvoivat Hänen palvelijoitaan.

Usko Tuomion Päivään
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen


An tumina billaahi wa malaa`ikatihi wa kutubihi wa rusulihi wal-yawmil-aakhir…
“Se on uskoa Allahiin, Hänen Enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen Sanansaattajiinsa ja Viimeiseen Päivään…”


Usko Viimeiseen Päivään

Me uskomme Lopulliseen Päivään, joka on Tuomion Päivä, jolloin ihmiset tullaan nostamaan ylös ja sitten heille kerrotaan mikäli he tulevat olemaan ikuisessa nautinnon olotilassa vaiko ikuisen rangaistuksen olotilassa.

Ylösnousemus

Me uskomme ylösnousemukseen, jossa Allah antaa elämän kaikille heille jotka ovat kuolleet, ja kun Israfil tulee puhaltamaan Torveen (as-Sur) toisen kerran: “Ja kun Torvea puhalletaan, niin kaikki taivaissa ja kaikki maan päällä menevät tainnoksiin paitsi Allahin vahvistamat; sitten puhalletaan uudestaan, ja katso, he nousevat odottaen.” (Surah az-Zumar 39:68) Ihmiset tulevat nousemaan haudoistaan, vastaten Universumien Herran kutsuun. He tulevat olemaan paljasjalkaisia, alastomia ja ympärileikkaamattomia “Samoin kuin Me alussa loimme ihmiset, niin saatamme heidät takaisin sinne, mistä ovat tulleet.” (Surah al-Anbiyaa 21:104)

Kirjoitukset ja Vaa`at

Me uskomme tekojen kirjoitukseen jotka tullaan antamaan ihmisille heidän oikeisiin käsiinsä tai heidän selkiensä takaa heidän vasempiin käsiinsä: “Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen, hänen tilintekonsa on oleva helppo, ja hän palaa omiensa luo iloiten; mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapäin, hän pyytää itselleen kuolemaa, mutta hän on astuva Helvetin Tuleen.” (Surah al-Inshiqaaq 84:7-12); "Jokaisen ihmisen kohtalon Me olemme sitonut hänen kaulansa ympäri, ja Ylösnousemuksen Päivänä Me tuomme hänen eteensä kirjan, jonka hän huomaa avatuksi. Hänelle lausutaan: 'Lue omaa kirjaasi! Tänä päivänä olet itse itsellesi riittävä tilintekijä.'" (Surah al-Israa 17:13-14)

Me uskomme, että tekojen vaa`at tullaan pystyttämään Tuomion Päivänä, ja että ketään ei tulla sortamaan: "Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä, ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, on sen näkevä." (Surah az-Zalzalah 99:7-8); "Senvuoksi ne, joiden hyveet painavat vaa`assa eniten, tulevat onnellisiksi. Mutta joiden ansiot pai´navat vähän, he ovat niitä, jotka ovat kadottaneet sielunsa. Helvetissä he saavat asua. Tuli on siellä kärventävä heidän kasvonsa ja pahasti turmeleva heidät." (Surah al-Muminun 23:102-104); ja "Se, joka tekee hyvän työn, saa kymmenenkertaisesti takaisin, ja se, joka tekee pahan teon, palkitaan ainoastaan sen mukaan, heidän kärsimättänsä mitään vääryyttä." (Surah al-Anaam 6:160)

Profeetan Intersessio

Me uskomme ainutlaatuiseen suureen intersessioon joka on annettu Profeetta Muhammadille . Hän tulee pyytämään Allahia, Hänen lupansa jälkeen, ihmiskunnan puolesta, että Allah tuomitsisi palvelijansa, sillä Tuomion Päivänä heidän päälleen tulee taakka ja kärsimykset joita he eivät voi kantaa. Ihmiset menevät ensin Aadamin luokse, sitten Noahin luokse, sitten Aabrahamin, sitten Mooseksen, sitten Jeesuksen, ja lopulta Profeetta Muahmmadin luokse.

(huom: muutama ahadith aiheesta englanniksi liitteenä lopussa)

Me uskomme intersessioon joka koskee joitakin uskovia, jotka otetaan pois Helvetin Tulesta sen jälkeen kun heidät on sinne heitetty. Tämä on annettu Profeetta Muhammedille , ja toisille Profeetoille, sekä uskoville ja enkeleille.

Me uskomme myös, että Allah tulee säästämään tulelta joitakin uskovaisia ilman kenenkään pyyntöä, vain yksin Hänen Armonsa johdasta.

Profeetan Allas

Me uskomme Profeetan altaaseen, jonka vese on valkoisempaa kuin maito ja makeampaa kuin hunaja ja paremman tuoksuista kuin muskotti. Sen leveys on pituudeltaan sama kuin kuukauden matkustus. Sen lasit ovat kuin tähdet niiden kauneudessaan ja numeroissaan. Uskovat Profeetan seuraajien joukosta tulevat juomaan siitä janoonsa milloin hyvänsä he ovat janoisia.

Suora Polku

Me uskomme Suoraan Polkuun (Siraat) joka on asetettu Helvetin ylle. Ihmiset tulevat kulkemaan sen yli heidän tekojensa mukaan: ensimmäiset heistä ovat nopeita kuin salama, toiset taas noipeita kuin tuuli, sitten nopeita kuin linnut, sitten nopeita kuin juokseva mies. Profeetta tulee seisomaan polulla huutaen: “Herra, Pelasta! Pelasta!”, silä joidenkin ihmisten teot loppuvat kesken. Jotkut heistä tulevat ryömien. Polun molemmilla puolilla on koukkuja jotka on suunniteltu tarttumaan kehen Allah tahtoo: jotkut heistä pelastuvat mutta ovat mustelmilla; toiset taas putoavat Helvettiin. (al-Bukhari ja Muslim)

Me uskomme kaikkeen mikä on mainittu Koraanissa tai Profeetan sanonnoissa tätä päivää ja sen kauhuja koskien, pelastakoon Allah meidät niiltä.

Me uskomme Profeetta Muhammadin intersessioon (Shafa’ah) Paratiisin ihmisille heidän astuessaan sinne. Tämä intersessio on rajoitettu vain Profeetta Muhammadille .

Paratiisi ja Helvetti

Me uskomme Paratiisiin ja Helvettiin. Paratiisi on loputonta nautintoa, jonka Allah (SWT) valmisti oikeudenmukaisille. Ei kenenkään silmä sitä ole nähnyt, ei kenenkään korva sitä kuullut, eikä kukaan ihmisolento edes osaa ajatella siunauksia joita hän siellä tulee nauttimaan: "Mutta yksikään sielu ei tiedä, mitä heille on tallessa sellaista, mikä on kirkastava heidän silmänsä, palkkana siitä, mitä he ovat tehneet." (Surah as-Sajdah 32:17) Helvetti on loputonta rangaistusta jonka Allah on valmistanut epäuskoville ja pahantekijöille. Sen kidutusta ja kauhua ei kukaan osaa kuvitella: "Totisesti väärintekijöitä varten Me olemme valmistanut tulen, joka aitauksena heidät ympäröi. Ja jos he rukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettä, joka on kuin sulaa vaskea ja polttaa heidän kasvonsa. Kauhea on heidän juomansa ja surkea heidän leposijansa." (Surah al-Kahf 18:29)

Molemmat Paratiisi ja Helvetti ovat olemassa nyt, ja ne eivät koskaan häviä: "Ken ikinä uskoo Allahiin ja tekee hyvää, sille Hän avaa pääsyn puutarhoihin, joissa purot virtaavat, ja sallii hänen asua niissä ikuisesti. Allah on totisesti valmistanut hänelle ihanan osan." (Surah at-Talaaq 65:11); "Totisesti Allah on kironnut uskottomat ja valmistanut heille polttavan tulen, jossa heidän tuskansa kestävät eivätkä he löydä ketään suojelijaa eivätkä auttajaa. Sinä päivänä, jolloin heidän kasvonsa painetaan tuleen, he voihkivat: 'Voi, jospa olisimme totelleet Allahia ja Sanansaattajaa!'" (Surah al-Ahzaab 33:64-66)

Me varmistamme Paratiisin kelle hyvänsä se on varmistettu Koraanissa tai Profeetan sanonnoissa nimen tai kuvauksen mukaan. Heidän joukossaan joille on luvattu Paratiisi jotka on mainittu nimeltä ovat Abu Bakr,Umar, Uthmaan, Ali ja muut jotka Profeetta mainitsi erikseen. (al-Bukhari ja Muslim). Heidän joukossaan joille me vahvistamme Paratiisin sillä he sopivat kuvaukseen ovat he, jotka ovat uskollisia ja hurskaita.

Me myöskin vahvistamme Helvetin kelle hyvänsä se on varmistettu Koraanissa tai Profeetan sanonnoissa, niin nimen kuin kuvauksenkin mukaan. Heidän joukossaan jotka on mainittu nimeltä ovat Abu Lahab, Amr Ibn Luhay al Khuza’I, ja muita. (al-Bukhari ja Muslim). Heidän joukossaan joille me vahvistamme Helvetin sillä he sopivat kuvaukseen ovat jokainen epäuskova, pakanoita tai tekopyhä.

Mitä tapahtuu Haudassa:

Me uskomme Haudan Koetukseen, joka pitää sisällään pois menneelle esitetyt kysymykset hänen Haudassaan hänen Herrastaan, Uskonnostaan ja Sanansaattajastaan. Siellä "Allah vahvistaa uskovaisia väkevällä sanalla sekä tämän maailman elämässä että tulevassa." (Surah Ibrahim 14:27) Uskova tulee sanomaan: “Allah on Herrani, Islaam on uskontoni ja Muhammad on minun Profeettani.” Epäuskova tai tekopyhä tulee sanomaan: “En tiedä. En tiedä. En tiedä. Kuulin ihmisten sanovan jotain joten minäkin sanoin niin.”

Me uskomme haudan mukavuuteen uskovaisille: "Ne, joiden elämät enkelit ottavat silloin kun he ovat hurskaassa tilassa [eli he ovat kaukana kaikesta pahasta, palvoen yksin Allahia] ja lausuvat [heille]: 'Salaamun 'alaykum (Rauha olkoon teille); astukaa Paratiisiin palkinnoksi siitä, mitä olette tehneet!'" (Surah an-Nahl 16:32)

Me uskomme haudan rangaistuksiin epäuskovaisille: "Jospa voisit nähdä väärintekijät heidän ollessaan kuolemantuskissa ja enkelien ojentaessa kätensä sanoen: 'Luovuttakaa henkenne! Tänä päivänä saatte häpeällisen rangaistuksen siitä, mitä valheellisesti ja perättömästi olette Allahista puhuneet ja ylpeinä ylenkatsoneet Hänen tunnusmerkkinsä!'" (Surah al-Anaam 6:93) Profeetan sanonnat tältä alueelta ovat lukuisat ja hyvin tunnetut. Muslimin tulee uskoa mitä on kerrottu Koraanissa ja Profeetan perimätiedossa koskien näitä näkemättömiä asioita. Hänen ei tulisi laittaa sitä ristiriitaan hänen maallisten kokemuksiensa kanssa, sillä näkemättömiä asioita ei voi mitata tämän maailman asioiden lailla, vaan näiden välinen ero on todella suuri. Allah on avun lähde.

Surah al-Mulk 67, suojelee Haudan Rangaistukselta, joten on hyvä lukea sitä paljon. Profeetta tapasi lukea sen joka ilta ennen nukkumaan menoa.

***

_________________________________________________________
Tii Maa 25, 2014 12:06 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


Liitteet:

Hadithith intersessiosta:

Sahih Al-Bukhari Hadith 6.236

Narrated by Abu Huraira

Some (cooked) meat was brought to Allah Apostle and the meat of a forearm was presented to him as he used to like it. He ate a morsel of it and said, "I will be the chief of all the people on the Day of Resurrection. Do you know the reason for it? Allah will gather all the human beings of early generations as well as late generations on one plain so that the announcer will be able to make them all hear his voice and the watcher will be able to see all of them. The sun will come so close to the people that they will suffer such distress and trouble as they will not be able to bear or stand. Then the people will say, 'Don't you see to what state you have reached? Won't you look for someone who can intercede for you with your Lord?' Some people will say to some others, 'Go to Adam.' So they will go to Adam and say to him, 'You are the father of mankind; Allah created you with His Own Hand, and breathed into you of His Spirit (meaning the spirit which he created for you); and ordered the angels to prostrate before you; so (please) intercede for us with your Lord. Don't you see in what state we are? Don't you see what condition we have reached?' Adam will say, 'Today my Lord has become angry as He has never become before, nor will ever become thereafter. He forbade me (to eat of the fruit of) the tree, but I disobeyed Him. Myself! Myself! Myself! (has more need for intercession). Go to someone else; go to Noah.' So they will go to Noah and say (to him), 'O Noah! You are the first (of Allah's Messengers) to the people of the earth, and Allah has named you a thankful slave; please intercede for us with your Lord. Don't you see in what state we are?' He will say, 'Today my Lord has become angry as He has never become nor will ever become thereafter. I had (in the world) the right to make one definitely accepted invocation, and I made it against my nation. Myself! Myself! Myself! Go to someone else; go to Abraham.' They will go to Abraham and say, 'O Abraham! You are Allah's Apostle and His Khalil from among the people of the earth; so please intercede for us with your Lord. Don't you see in what state we are?' He will say to them, 'My Lord has today become angry as He has never become before, nor will ever become thereafter. I had told three lies (Abu Haiyan (the sub-narrator) mentioned them in the Hadith. Myself! Myself! Myself! Go to someone else; go to Moses.' The people will then go to Moses and say, 'O Moses! You art Allah's Apostle and Allah gave you superiority above the others with this message and with His direct Talk to you; (please) intercede for us with your Lord! Don't you see in what state we are?' Moses will say, 'My Lord has today become angry as He has never become before, nor will become thereafter, I killed a person whom I had not been ordered to kill. Myself! Myself! Myself! Go to someone else; go to Jesus.' So they will go to Jesus and say, 'O Jesus! You are Allah's Apostle and His Word which He sent to Mary, and a superior soul created by Him, and you talked to the people while still young in the cradle. Please intercede for us with your Lord. Don't you see in what state we are?' Jesus will say, 'My Lord has today become angry as He has never become before nor will ever become thereafter. Jesus will not mention any sin, but will say, 'Myself! Myself! Myself! Go to someone else; go to Muhammad.' So they will come to me and say, 'O Muhammad ! You are Allah's Apostle and the last of the prophets, and Allah forgave your early and late sins. (Please) intercede for us with your Lord. Don't you see in what state we are?' " The Prophet added, "Then I will go beneath Allah's Throne and fall in prostration before my Lord. And then Allah will guide me to such praises and glorification to Him as He has never guided anybody else before me. Then it will be said, 'O Muhammad! Raise your head. Ask, and it will be granted. Intercede! It (your intercession) will be accepted.' So I will raise my head and say, 'My followers, O my Lord! My followers, O my Lord'. It will be said, 'O Muhammad! Let those of your followers who have no accounts, enter through such a gate of the gates of Paradise as lies on the right; and they will share the other gates with the people.' " The Prophet further said, "By Him in Whose Hand my soul is, the distance between every two gate-posts of Paradise is like the distance between Mecca and Busra (in Sham)."

Sahih Al-Bukhari Hadith 9.532C

Narrated by Anas

The Prophet said, "The believers will be kept (waiting) on the Day of Resurrection so long that they will become worried and say, 'Let us ask somebody to intercede for us with our Lord so that He may relieve us from our place.'

Then they will go to Adam and say, 'You are Adam, the father of the people. Allah created you with His Own Hand and made you reside in His Paradise and ordered His angels to prostrate before you, and taught you the names of all things will you intercede for us with your Lord so that He may relieve us from this place of ours? Adam will say, 'I am not fit for this undertaking.' He will mention his mistakes he had committed, i.e., his eating off the tree though he had been forbidden to do so. He will add, 'Go to Noah, the first prophet sent by Allah to the people of the Earth.' The people will go to Noah who will say, 'I am not fit for this undertaking.' He will mention his mistake which he had done, i.e., his asking his Lord without knowledge. He will say (to them), 'Go to Abraham, Khalil Ar-Rahman.' They will go to Abraham who will say, 'I am not fit for this undertaking.' He would mention three words by which he told a lie, and say (to them), 'Go to Moses, a slave whom Allah gave the Torah and spoke to, directly and brought near Him, for conversation.'

They will go to Moses who will say, 'I am not fit for this undertaking.' He will mention his mistake he made, i.e., killing a person, and will say (to them), 'Go to Jesus, Allah's slave and His Apostle, and a soul created by Him and His Word.' (Be: And it was.) They will go to Jesus who will say, 'I am not fit for this undertaking but you'd better go to Muhammad, the slave whose past and future sins have been forgiven by Allah.' So they will come to me, and I will ask my Lord's permission to enter His House and then I will be permitted. When I see Him I will fall down in prostration before Him, and He will leave me (in prostration) as long as He will, and then He will say, 'O Muhammad, lift up your head and speak, for you will be listened to, and intercede, for your intercession will be accepted, and ask (for anything) for it will be granted.' Then I will raise my head and glorify my Lord with certain praises which He has taught me. Allah will put a limit for me (to intercede for a certain type of people) I will take them out and make them enter Paradise." (Qatada said: I heard Anas saying that, the Prophet said, "I will go out and take them out of Hell (Fire) and let them enter Paradise, and then I will return and ask my Lord for permission to enter His House and I will be permitted.)"

When I will see Him I will fall down in prostration before Him and He will leave me in prostration as long as He will let me (in that state), and then He will say, 'O Muhammad, raise your head and speak, for you will be listened to, and intercede, for your intercession will be accepted, and ask, your request will be granted.' " The Prophet added, "So I will raise my head and glorify and praise Him as He has taught me. Then I will intercede and He will put a limit for me (to intercede for a certain type of people). I will take them out and let them enter Paradise." (Qatada added: I heard Anas saying that) the Prophet said, "I will go out and take them out of Hell (Fire) and let them enter Paradise, and I will return for the third time and will ask my Lord for permission to enter His house, and I will be allowed to enter.)"

When I see Him, I will fall down in prostration before Him, and will remain in prostration as long as He will, and then He will say, 'Raise your head, O Muhammad, and speak, for you will be listened to, and intercede, for your intercession will be accepted, and ask, for your request will be granted.' So I will raise my head and praise Allah as He has taught me and then I will intercede and He will put a limit for me (to intercede for a certain type of people). I will take them out and let them enter Paradise." (Qatada said: I heard Anas saying that the Prophet said, "So I will go out and take them out of Hell (Fire) and let them enter Paradise, till none will remain in the Fire except those whom Quran will imprison (i.e., those who are destined for eternal life in the fire).)" The narrator then recited the Verse: "It may be that your Lord will raise you to a Station of Praise and Glory." (17.79) The narrator added: This is the Station of Praise and Glory which Allah has promised to your Prophet.

Sahih Al-Bukhari Hadith Hadith 1.588

Narrated by Jabir bin Abdullah

Allah's Apostle said, "Whoever after listening to the Adhan says, 'Allahumma Rabba hadhihi-d-da' watit-tammati was-salatil qa'imati, ati Muhammadan al-wasilata wal-fadilata, wab' athhu maqaman mahmudan-il-ladhi wa' adtahu (O Allah! Lord of this perfect call (of not ascribing partners to You) and of the regular prayer which is going to be established! Kindly give Muhammad the right of intercession and superiority and send him (on the Day of Judgment) to the best and the highest place in Paradise which You promised him)', then intercession for me will be permitted for him on the Day of Resurrection)."

***

Usko Kohtaloon ja Ennalta Määrättyyn
koonnut ja suom. Sakeenah Vuorinen


An tumina billaahi wa malaa`ikatihi wa kutubihi wa rusulihi wal-yawmil-aakhi wa tumina bil-qadri khayrihi wa sharrih.
“Se on uskoa Allahiin, Hänen Enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen Sanansaattajiinsa ja Viimeiseen Päivään ja uskoa Kohtaloon, niin hyvään että pahaan.”

Usko Qadriin:

Me uskomme Kohtaloon, niin hyvään kuin pahaankin, jonka Allah on mitannut ja määrännyt kaikille olennoille Hänen aiemman Tietämyksensä mukaan, minkä Hän näki sopivaksi kaikessa Hänen Viisaudessaan.

KertonutAbdullaahi ibnUmar: Yahya ibn Yamar kertoi, että ensimäinen mies joka puhui Qadrista Bashrassa oli Mabad al-Juhani. Humayd ibn Abdur-Rahmaan al-Himyari ja minä valmistuimme lähtemään Pyhiinvaelluekselle tai Umralle ja sanoimme: Jos tulisi tapahtumaan niin, että me törmäisimme yhteen Profeetan Seuralaisista me kysyisimme häneltä Taqdirista (Ennalta Määrätystä). Vahingossa me tapasimme Abdullaah ibn Umar ibn Al-Khattaabin , kun hän oli astumassa Moskeijaan. Minun kumppanini ja minä ympäröimme hänet. Yksi meistä hänen oikealla ja toinen vasemmalla. Minä odotin että kumppanini rohkaisisi minua puhumaan. Niinpä sanoi: Abu Abdur-Rahmaan! On ilmennyt, että on ihmisiä meidän maassamme jotka resitoivat Pyhää Koraania ja etsivät tietoa. Ja heidänAsioistaan puhumisen jälkeen lisäsin: He (nämä ihmiset) väittävät, että ei ole sellaistaAsiaa kuin Ennalta Määrätty ja että tapahtumia ei määrätä ennalta. Hän (Abdullaah ibn Umar) sanoi: Kun tapaatte tällaisia ihmisiä, niin kertokaa heille, että minulla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan eikä heillä minun kanssani. Ja totisesti he eivät ole mitenkään vastuussa minusta. Abdullaah ibn Umar vannoi Hänen kauttaan (ja sanoi): Jos yhdelläkään heistä (niistä jotka eivät usko Ennalta Määrättyyn) olisi mukanaan Uhud-vuoren verran kultaa ja hän käyttäisi sen (Allahin tiellä), niin sitä ei tultaisi häneltä hyväksymään ennen kuin hän hyväksyisi osaksi uskoaan Ennalta Määrätyn. Hän lisäksi sanoi: Minun isäni, Umar ibn al-Khattaab , kertoi minulle: Eräänä päivänä me olimme istumassa Allahin Sanansaattajan seurassa kun eteemme tuli mies pukeutuneenta valkoisiin vaatteisiin…. (Kerätty Sahih al-Bukharissa)

Uskon tasot:

Usko Kohtaloon käsittää neljä tasoa:

1) Tieto: Me uskomme että Allah, Ylistetty olkoon Hän, tietää kaiken. Hän tietää mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan, miten tulee tapahtumaan ja mitä olisi voinut tapahtua. Hänen tietonsa on iänkaikkinen. Hän ei saa uutta tietoa eikä Hän myöskään unohda.

2) Kirjoitus: Me uskomme, että Allah on kirjoittanut Turvatussa Taulussa (al-Lawh al-Mahfuuth) mitähyvänsä tuleekin tapahtumaan ennen Tuomion Päivää“Etkö tiedä, että Allah tuntee kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä? Totisesti, tämä on Kirjassa. Totisesti tämä on helppoa Allahille.” (Surah al-Hajj 22:70)

On reportoitu Abdullaah ibn Amr ibn al-Aasilta joka sanoi, että Allahin Sanansaattaja sanoi: “Allah kirjoitti määräsi mitat kaikelle luodulle ennen taivaiden ja maan luomista kautta viidenkymmenentuhannen vuoden.” (Kerännyt Muslimi)

3) Tahto: Me uskomme, että Allah on tahtonut kaiken taivaissa ja maan päällä. Mitään ei tapahdu paitse Hänen tahtonsa. Mitä hyvänsä Hän tahtookin tulee tapahtumaan, ja mitä hyvänsä Hän ei tahdo, ei tule tapahtumaan.

4) Luominen: Me uskomme että: “Allah on kaiken luonut ja pitää kaiken vallassaan. Hänen ovat taivaiden ja maan aarteet.” (Surah az-Zumar 39 Ayataan 62-63) Tämä taso käsittää kaiken mitä Allah Itse tekee ja kaiken mitä Hänen luomansa olennot tekevät. Niinpä jokainen ihmisen sanonta, teko tai ajatus on Allahin tiedossa, Joka on kirjoittanut, tahtonut ja luonut nämä “Jokaiselle teistä, joka tahtoo pysytellä oikealla tiellä, mutta ette te itse tahdo, ellei Allah, Maailmojen Herra, sitä tahdo.” (Surah at-Takwir 81:28-29); “Ja jos Allah olisi tahtonut, eivät he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Allah tekee mitä haluaa.” (Surah al-Baqarah 2:253); “Mutta jos Allah olisi tahtonut, eivät he olisi saattaneet tehdä niin. Jätä heidät siis kaikkine keksintöineen!” (Surah al-An’aam 6:137); ja “Ja Allah loi teidät ja teidän tekeleenne.” (Surah as-Saffaat 37:96)


Ihmisen vapaa tahto:

Me uskomme myös, että Allah on antanut ihmiselle kyvyn (qudrah) ja vapaan tahdon (mashi’ah) jonka kautta tämä suorittaa tekojaan. Se, että ihmiset teot on tehty hänen oman kykynsä ja vapaan tahtonsa tuloksena näkyy seuraavistaAsioista:

1) Allah sanoo: “Vaimonne ovat teidän vainionne, käykää vainiollanne mielenne mukaan.” (Surah al-Baqarah 2:223); ja “Ja jos he olisivat halunneet lähteä retkelle, he olisivat varmasti ryhtyneet varusteluihin.” (Surah at-Tawbah 9:46) Näissä jakeissa Allah vahvisti ihmisen “halunneet lähteä” , hänen tahdollaan ja “olisivat varmasti ryhtyneet varusteluihin” hänen kykenevyydellään .

2) Ohjaten ihmisen tekemään tai jättämään tekemättä. Jos ihmisellä ei olisi minkäänlaista vapaata tahtoa tai valtaa, nämä ohjeet tarkoittaisivat, että Allah pyytää ihmistä tekemään jotain mitä hän ei pysty tekemään. Tämä väite on torjuttu Allahin Viisaudella, Armolla ja Todenmukaisella sanomalla: “Allah ei rasita ketään yli voimien; mitä kukin on aikaansaanut, on hänen edukseen, ja häntä vastaan nousee vain se, minkä hän itse on aiheuttanut.” (Surah al-Baqarah 2:286)

3) Ylistäen hyväntekijää hänen teoistaan ja syyttäen pahantekijää hänen teoistaan ja palkiten kumpaakin heistä heidän tekojensa mukaan. Jos tekoa ei tehtäisi yksilön omasta vapaasta tahdosta, silloin hyväntekijän ylistäminen olisi vitsi ja pahantekijän rankaiseminen olisi epäoikeudenmukaista, ja Allah, tottakai, on kaukana molemmista näistä.

4) Allah on lähettänyt “Sanansaattajia jotka toivat ihmisille ilosanoman ja varoittivat, jottei ihmisillä heidän lähettämisensä jälkeen olisi mitään veruketta Allahia vastaan.” (Surah an-Nisaa 4:165). Jos yksilön teko ei ole tehty hänen vapaan tahtonsa mukan, niin silloin hänen verukkeensa ei olisi mitätöitävissä Sanansaattajan lähettämisellä.

5) Jokainen teon tekijä tuntee että hän tekee tai jättää tekemättä ilman minkäänlaista pakkoa. Hän nousee ylös ja istuu, tulee ja menee, matkustaa ja pysyy paikallaan hänen omasta vapaasta tahdostaan tuntematta kenenkään pakottavan häntä tekemään mitään näistä teoista. Itseasiassa, hän osaa tehdä selvään eron sillä, mitä tarkoittaa kun hän tekee jonkunAsian vapaasta tahdostaan tai kun hän tekee sen jonkun pakottamana. Islaamin Laki (Sharee’ah) tekee myös viisaasti selvän eron näiden kahden välillä. Sen mukaan teko ei ole rangaistava jos siihen on joku pakotettu.

Ei tekosyytä syntiselle:

Me uskomme että syntisellä ei ole mitään tekosyytä Allahin määräämässä kohtalossa, sillä hän itse tekee syntinsä hänen omasta vapaasta tahdostaan, tietämättä mitä Allah on hänelle määrännyt, sillä kukaan ei tiedä mitä Allah on määrännyt ennen kuin se tapahtuu “Yksikään sielu ei aavista, mitä hänen on huomenna koettava, eikä sitä, missä maassa hän on kuoleva.” (Surah Luqmaan 31:34) Kuinka sitten voi olla mahdollista, esittää tekosyynä jotain sellaista, jota henkilö itse ei tiedä teon tehdessään? Allah invalidisoi tämän kaltaisen argumentin sanomalla: “Ne, jotkaAsettavat muita Allahin rinnalle sanovat: ‘Jos Allah olisi tahtonut, niin emme olisiAsettaneet muita Hänen vertaisekseen, eivätkä meidän isämmekään, emmekä olisi mitään kieltojaAsettaneet.’ Samoin teeskentelivät ne, jotka ennen heitä elivät, kunnes he saivat maistaa ankaruuttamme. Sano: ‘Onko teillä mitään tietoa meille esiin tuotavaksi? Te seuraatte vain mielikuvitustanne ettekä muuta tee kuin valehtelette.’” (Surah al-Anaam 6:148) Me sanomme syntiselle joka käyttää Kohtaloa tekosyynä syntien tekemiselle: ‘Miksi et sitten tehnyt hyviä ja oikeudenmukaisia tekoja jotka Allah on sinulle määrännyt, olettaen, että se on Allahin Kohtalo sinulle, kun et kerta tiedä eroa hyvien ja pahojen tekojen välillä?’ Siksipä, kun Profeetta Muhammad kertoi hänen Kumppaneilleen, Radiyallaahu ‘anhum, että jokaisen paikka on ennalta määrätty Paratiisissa tai Helvetissä he sanoivat: ‘Eikö meidän tulisi luottaa tähän ja lopettaa työskentely?’ Hän sanoi: ‘Ei, työskennelkää (tehkää hyviä tekoja) ja jokainen tullaan ohjaamaan siihen johon hän on luotu.’ (Sahih al-Bukhari ja Muslim)

Me sanomme syntiselle joka yrittää löytää tekosyyn Ennalta Määrätystä: “Oleta, että haluaisit matkustaaa Makkaan. Kaksi tietä johtaa sinne. Totuudenmukainen henkilö kertoo sinulle, että toinen näistä teistä on vaarallinen ja vaikea, kun taas toinen on turvallinen ja helppo. Tottakai silloin otat jälkimmäisen. Et ota ensimmäistä sanoen että se on minulle ennalta määrätty. Jos tekisit näin, niin ihmiset pitäisivät sinua hulluna.

Me sanomme hänelle myös: “Jos sinulle tarjotaan kahta työpaikkaa, jossa toisessa on parempi palkkaus, luonnollisesti otat sen työpaikan. Miksi et siis valitsisi sitä missä on huono palkka käyttäen Ennalta Määrättyä tekosyynäsi?”

Me voisimme myös sanoa hänelle: “Me näemme sinut taudin runtelemana, joten koputat jokaisen lääkärin ja terapeutin ovelle etsien hoitoa ja käyden läpi kaiken kivun ja koettelemukset jotka seuraavat leikkauksia ja lääkkeen katkeruutta. Miksi siis et tekisi samaa silloin, kun sydämesi on sairas sinneistä?”

Tätä koskien on myös kerrottu, että varas, tuotiin Aamirul-Mumineen Umar ibn al-Khattaabin eteen, ja hän määräsi tämän käden katkaistavaksi, niinpä varas sanoi: “Odota. Oi Uskovaisten Päällikkö, minä varastin vain, koska Allah oli sen Ennalta Määrännyt.” Siihen Umar vastasi: “Ja me amputoimme vain koska Allah on niin Ennalta Määrännyt.”

Paha ei ole Allahin ominaisuuksista:

Me uskomme, että pahaa ei tulisi liittää Allahin ominaisuuksiin Hänen täydellisen Armonsa ja Viisautensa ansiosta. Profeetta, Salla-Llaahu ‘alayhi wa Sallam, sanoi: “Ja paha ei ole Sinulle ominaista.” (Sahih Muslim) Niinpä siis Allahin määräämä Kohtalo ei sisällä pahaa itsessään, sillä se on Armon ja Viisauden lopputulosta. Kuitenkin paha saattaa syntyä joidenkin Hänen määräämiensäAsioiden lopputuloksena, sillä Profeetta sanoi eräässä Dua Qunuutissa jonka hän opetti Al-Hasanille: “Ja suojaa meitä siltä pahalta jonka Sinä olet Määrännyt.” (at-Tirmidhi ja muut) Tässä Profeetta sanoi että paha voi olla ominaista sille mitä Hän on määrännyt. Tästä huolimatta paha Hänen Kohtalossaan ei ole puhdasta pahaa. Sen sijaan se on pahaa tietyssä näkökulmassa, kun taas sen lopputulos voi olla hyvä. Niinpä maan korruptio joka johtuu kuivuudesta, sairauksista, köyhyydestä ja pelosta on pahaa, mutta se voi olla hyvää toisessa mielessä. Allah, Ylistetty, sanoi “Turmiota tapahtuu sekä maalla että merellä ihmiskätten työnä, jotta Hän voisi antaa ihmisten maistaa tekojensa seurauksia, niin että he tekisivät kääntymyksen (pahasta).” (Surah ar-Ruum 30:41) Varkaan käden irti leikkaaminen tai avioliitonrikkojan kivittäminen on pahaAsia varkaalle ja avioliiton rikkojalle, mutta se on hyväksi heille toisella tapaa, sillä se on puhdistuksena heille, niin että he saavat rangaistuksen tässä elämässä mutta eivät tuonpuoleisessa. (Ja totisesti tämän elämän rangaistuks on helppo verrattuna tuonpuoleiseen!) Nämä rangaistukset ovat hyväksi myös muulla tapaa: niiden toimeenpano suojelee omaisuutta, kunniaa ja ihmissuhteita.

Usko Kohtaloon ja Ennalta Määrättyyn tuottaa paljon hedelmiä joista:

1) Turvaaminen Allahiin, subhanahu wa ta'ala, sen jälkeen kun on itse tehnyt kaiken mahdollisen; joten hän ei siis luota yksin omiin tekoihinsa, sillä kaikki tapahtuu kuten Allah on määrännyt.

2) Se, että henkilö ei ole ylpeä itsestään kun hän saa sen mitä tahtoo, sillä hän tietää että se, että hän on tämän saavuttanut on siunaus Allahilta ja se tapahtui koska Allah niin halusi. Näin ollen ylpeys ei estä häntä kiittämästä Allahia tästä siunauksesta.

3) Mielenrauha ja helpotus kaiken kanssa mikä tapahtuu koska sen on Allah Ennalta Määrännyt hänelle. Joten häntä ei häiritse se tosiasia että hän ei saa osakseen kaikkea mitä rakastaa tai että hän saa osakseen jotain mitä hän vihaa. Kaikki tämä tapahtuu Allahin määräyksen mukaan, jolle kuuluu valta taivaissa ja maan päällä. Tämä oli jotain mikä on määrätty tapahtumaan. Tätä koskien Allah, Korkein, sanoo: “Mitään ei tapahdu maailmassa ekä teissä itsessänne, jota ei ole merkitty Pyhään Kirjaan, ennenkuin Me annamme sen tulla ilmi. Tämä on totisesti helppoa Allahille. Älkää siis murehtiko sitä, mitä olette menettäneet, älkääkä myöskään kerskuko sen perusteella mitä Hän on teille antanut, sillä Allah ei rakasta röyhkeätä ja kerskailevaa ihmistä.” (Surah al-Hadid 57:22-23)

Profeetta, sanoi: “Kuinka ihmeellinen onkaan Uskovan tila, kaikki mitä hänelle tapahtuu on hyvää, ja näin ei tapahdu kuin vain Uskovalle: jos helpotus tulee hänen osakseen hän kiittää siitä, joten se on hänelle hyväksi; ja jos vaikeus tulee hänen osakseen hän on kärsivällinen, joten se on hänelle hyväksi.” (Sahih Muslim)

Abu Hurayrah kertoo: Allahin Sanansaattaja tuli luoksemme kun riitelimme keskenämme Ennalta Määrätystä (al-Qadr). Hän oli niin ärsyyntynyt, että hänen kasvonsa punertuivat aivankuin hänen poskilleensa olisi puristettu granaattiomenan liha. Hän sanoi: Onko tämä se, mitä teidän on käsketty tekemään, onko se, miksi minut on teidän luoksenne lähetetty? He, jotka ovat poismenneet ennen teitä tuhoutuivat koska he kiistelivät siitä. Minä varoitan teitä, Minä varoitan teitä lankeamasta riitelyyn koskien sitä. At-Tirmidhi säilytti sen. Ibn Maajah säilytti jotain samankaltaista Abdullaah ibn Amr ibn al-As Kitaab al-Qadrissa No. 0085.


Uskomme lähteet

Mistä Saamme uskontomme?
koonnut Sakeenah Vuorinen

Jamah

Ahlus-Sunnah wal-Jamaa’ah ottaa uskontonsa Koraanista, Sunnasta ja seuraten Jamah'in tietä. Meidän ‘Aqidah, uskomukset ja tapamme ja meidän totaalinen elämäntapamme tulee näistä tärkeistä lähteistä. Emme ikinä voi hyväksyä mitään Islamin uskosta, ennen kuin hyväksymme Uskomme lähteet. Jamma’ahin tärkeyden näemme Sahih Hadithissa, jonka on kertonut Mu’aawiyyah : Allahin Sanansaattaja sanoi: “Totisesti tämä Ummah tulee jakautumaan 73 lahkoon ja jokainen näistä tulee olemaan tulessa paitsi yksi ja se on Jamaa’ah.” Ja mutawatir hadithissa jonka on kertonut Bukhari ja Muslim joukolta eri Seuralaisia, että Profeetta Muhammad sanoi: “Parhaat ihmisistä ovat minun sukupolveni, sitten he, jotka tulevat heidän jälkeensä ja sitten he, jotka tulevat heidän jälkeensä.” Eli ensimmäiset kolme sukupolvea. (Sahabah, Taabi’in, tabi tabi’in, tai Seuralaiset, Seuralaisten oppilaat ja Seuralaisten oppilaiden oppilaat.)

1) Koraani: Allah halusi opastaa ihmiskuntaan, joten Hän lähetti selvän ilmestyksen, Koraanin, opastamaan ihmiskuntaa. Niinpä Hän, Ta’aala, ei jättänyt mitään selittämättömäksi Hänen Kirjassaan. Allah antoi tämän opastuksen Enkeli Jibreelille (‘alayhis-Salaam), joka puolestaan antoi sen eteenpäin Profeetta Muhammadille . Allah SWT sanoo Kirjastaan “Totisesti, Me itse lähetimme maan päälle Dhikrin (kehoituksen), ja Me myös sitä vartioimme.” (Surah al-Hijr 15:9)

2) Allah lähetti Profeetan, Profeetta Muhammadin , sen ilmestyksen, Koraanin, kanssa opettamaan ihmiskuntaa. Profeetta halusi opettaa ihmiskuntaa ja niin ollen hän opetti meille kaiken mikä meidän on olennaista tietää tässä elämässä hänen Sunnassaan. Profeetta selitti meille Allahin Kirjaa, Koraania, ja kuinka meidän tulisi sitä ymmärtää ja harjoittaa. Allah sanoo Hänen Kirjassaan: “Me emme lähetä ainoatakaan lähettilästä, joka ei puhuisi kansansa kieltä voidaakseen asiat selvittää.” (Suuratu Ibraaheem 14:4) “Ja Me olemme lähettänut sinulle ylhäältä tämän muistutuksen, jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty.” (Surah an-Nahl 16:44) “Parhain puheesta on Allahin Kirja ja paras johdatuksesta on Profeetta Muhammadin johdatus. Pahimmat asioista ovat uudistukset ja jokainen uudistus on harhaan johdatusta.” (Sahih Muslim) Kaikki mitä Profeetta opetti, siirtyi eteenpäin hänen Seuralaistensa (Radiyallaahu ‘anhum) mukana.

3) Seuralaiset, jotka kantoivat mukanaan tätä johdatusta, Koraania ja Sunnaa, ja toivat sen ihmiskunnalle. Niinpä jokainen yksityiskohta uskonnosta on peitetty eikä mitään ole jätetty pois, eikä meillä ole muuta tehtävää kuin hyväksyä tämä uskonto ja seurata sitä. On kerrottu, että Profeetta sanoi: “Totisesti Allah valitsi minut ja valitsi minulle seuralaiset ja teki heistä minun assistenttejani ja sukulaisiani.” (Kerännyt Daraqutni ja kertonut Umar ibn al-Khattaab sanoi: “Kenelläkään ei ole tekosyytä mennä harhaan ajatellen että hän on johdatettu. Eikä hyljätä johdatusta ajatellen että se on harhaan johtamista, sillä asiat on tehty selviksi, todisteet on esitetty ja tekosyyt on leikattu pois. Tämä on siksi, että Sunnah ja Jama’aah ovat säilyttäneet, koonneet ja vartioineet kaiken uskonnosta. Se on tehty selväksi ihmisille, joten se on siellä vain, että ihmiset sitä tottelisivat ja seuraisivat.” Allahin Sanansaattajan Seuralaiset (Radiyallaahu ‘anhum) ottivat sanoman joka annettiin Profeetalle ja opettivat sen seuraavalle sukupolvelle, joka puolestaan opetti sen seuraavalle sukupolvelle.

Koraani Jamaa’asta

“Ja heihin, ketkä ensimmäisenä hyväksyivät Islamin (Muhaajirun, he, jotka pakenivat Makkasta Madeenaan), sekä Ansaar (Medinan asukkaat, jotka antoivat apua Muhaajiruneille) ja heihin, jotka seurasivat heitä täsmälleen (uskossa) on Allah tyytyväinen ja he ovat tyytyväisiä Häneen. Hän on valmistanut heille puutarhat, joissa purot solisevat ja joissa he saavat alati asua. Tämä on ylin menestys.” (Surah at-Tawbah 9:100)

“Ne, jotka uskovat ja lähtivät kodistaan liikkeelle ja taistelivat Allahin vuoksi heidän omaisuudellaan ja hengellään saavuttavat korkeamman asteen Allahin luona. He ovat voitollisia.” (Surah at-Tawbah 9:20)

“Ja ne, jotka tulevat heidän jälkeensä sanovat: ‘Herramme, anna anteeksi meille ja meidän veljillemme jotka ovat olleet ennen meitä uskossa, äläkä salli meidän tuntea kaunaa sydämissämme niitä kohtaan, jotka uskovat. Herramme, Sinä olet totisesti lempeä, armollinen.” (Surah al-Hashr 59:10)

Ja Profeetta sanoi: “Merkki uskosta on rakkaus Ansaareita kohtaan, ja merkki tekopyhyydestä on viha Ansaareita kohtaan.” (Sahih al-Bukhari ja Muslim)

Anas ibn Maalik kertoi: Profeetta sanoi Ansaareille: “Teidän luvattu tapaamispaikkanne tulee olemaan al-Haud (allas, eli al-Kawthar).” (Sahih al-Bukhari)

Anas ibn Maalik kertoi, että Profeetta sanoi: “…kehotan teitä pitämään huolta Ansaareista, sillä he ovat minun läheisiä seuralaisiani joille minä luotan yksityisemmät salaisuuteni. He ovat täyttäneet heidän velvollisuutensa ja heidän oikeuksistaan jotka on heille annettu jää mitä on heille. Niinpä hyväksykää hyvä teko hyväntekijältä heidän joukostaan ja anteeksiantakaa paha teko pahantekijältä heidän joukostaan.” (Sahih al-Bukhari)

Koraani ja hadithit Sunnaa koskien:

“Ja Me olemme lähettänyt sinulle ylhäältä ilmestyksen (adh-Dhikr), jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty.” (Surah an-Nahl 16:44)

“Hän on se, joka on lähettänyt oppimattoman kansan joukkoon sanansaattajan heidän omistaan, joka esittää heille Hänen ayaat (säkeet) ja puhdistaa heidät ja opettaa heille Kirjaa ja al-Hikmaa (Sunnah).” (Surah al-Jummuah 62:2)

“Ne, jotka tottelevat Allahia ja Hänen Lähettilästänsä pääsevät niiden pariin, joille Allah on osoittanut mielisuosionsa, nimittäin profeettojen, totuudenmukaisten, marttyyrien ja vanhurskaiden luo, kuinka ihanaa on olla heidän seurassaan!” (Surah an-Nisaa 4:69)

“Ei ole oikeudenmukaisella miehellä eikä naisella valinnan varaa sellaisessa asiassa, jonka Allah ja Hänen Sananjulistajansa ovat jo ratkaisseet, kuka ikinä onkin tottelematon Allahille ja Hänen Sananjulistajalleen, hän varmasti kulkee harhaan.” (Surah al-Ahzaab 33:36)

“Te, jotka uskotte, totelkaa Allahia ja totelkaa profeetta ja niitä teidän keskuudessanne joilla on arvovalta. Jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Allahin ja Hänen Sanansaattajansa ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Allahin ja Viimeiseen Päivään.” (Surah an-Nisaa 4:59)

“Sano: ‘Totelkaa Allahia ja Sanansaattajaa! Sillä jos käännytte pois, niin tietäkää, että Allah totisesti ei rakasta uskottomia.” (Surah ali Imran 3:32)

“Se, joka tottelee Profeettaaa, on totisesti totellut Allahia, mutta jos joku kääntyy pois, emme ole lähettänyt sinua sellaista vartioimaan.” (Surah an-Nisaa 4:80)

“Sano: ‘Jos te rakastatte Allahia , niin seuratkaa minua, ja Allah tulee rakastamaan teitä ja antamaan anteeksi syntinne, sillä Allah on Armelias, Armahtaja.” (Surah ali Imran 3:31)

Profeetta sanoi: “Hän joka kääntyy pois minun Sunnastani ei ole minusta.” (Sahih al-Bukhari ja Muslim)

Abu Hurayrah sanoi, että Allahin Sanansaattaja sanoi: “Kaikki Ummastani tulee astumaan Paratiisiin paitsi he, jotka kieltäytyvät.” Me sanoimme: “Ketkä tulevat kieltäytymään?” Hän vastasi: “Kukahyvänsä tottelee minua tulee astumaan Paratiisiin ja kukahyvänsä on minulle tottelematon on kieltäytynyt.” (Sahih al-Bukhari)

“Kaikkein totuudenmukaisin puhe on Allahin puhe, se on Allahin Kirja, ja paras johdatus on Muhammadin johdatus. Kaikista asioista pahimpia ovat uudet asiat ja jokainen uusi asia on uudistus, ja jokainen uudistus on harhaan johtamista, ja jokainen harhaan johtaminen johtaa Helvettiin.” (Sahih Muslim)

Allahin Sanansaattajan on kerrottu sanoneen: “Pysy Sunnassani ja oikeuden johdatettujen Kalifeiden Sunnassa minun jälkeeni, tarraudu siihen kulmahampaallasi ja varo uusia asioita, silla jokainen uudistus on harhaan johtamista.” (Kerännyt Ahmad, Dawud at-Tirmidhi, Ibn Maajah ja muut, al-Albaani sanoo että Hadith on Sahih)

“Totisesti minulle on annettu Koraani ja se, mikä on sen kaltainen (Sunnah) sen lisäksi, silti on tulossa aika jolloin mies nojaillen sohvaansa tulee sanomaan: ‘Pysy tässä Koraanissa mitä löydät siitä olevan luvallista kohtele luvallisena ja mitä löydät siinä olevan kielletty kohtele kiellettynä.’ Mutta mitä Allahin Sanansaattaja on kieltänyt on sama mitä Allah on kieltänyt.” (Kerännyt Ahmad, Abu Dawud ja muut. Al-Albaanin mukaan Hadith Sahih Sahihul-Jaami’ 8186)

“Jatka sen kirjoittamista (mitä minä sanon), sillä vannon Hänen kauttaan jonka kädessä sieluni on, minun suustani ei tule mitään muuta kuin TOTUUS.” (Kertonut Ahmad, Abu Dawud ja muut. Al-Albaanin mukaan Hadith Sahih as-Sahihah 1532)

Hadithit koskien Jamma’ahia:

Kuten Ibn Mas’ood sanoi: “Totisesti Allah katsoi palvelijoidensa sydämiin ja totesi Muhammadin sydämen parhaaksi Hänen palvelijoidensa sydämistä. Sitten Hän katsoi Hänen palvelijoidensa sydämiin Muhammadin jälkeen ja totesi että Seuralaisten sydämet ovat parhaita palvelijoiden joukosta. Niinpä Hän teki heistä Hänen Sanansaattajansa apulaisia taistelemaan Hänen Uskontonsa puolesta. Niinpä mitähyvänsä Muslimit pitävät hyvänä niin se on hyvä Allahista ja mitähyvänsä Muslimit pitävät pahana se on paha Allahista.” (Ahmad, at-Taylasi)

“Parhaimmat seuraajistani ovat minun sukupolveni ja sitten he, jotka tulevat heidän jälkeen, sitten he, jotka tulevat heidän jälkeensä, sitten tulee tulemaan ihmisiä joissa ei ole mitään hyvää.” (At-Tabarani, al-Albani sanoo että Hadith on Sahih)

Toisessa Hadithissa joka on Hasan Profeetta selitti mikä ryhmä on pelastettu ryhmä hän sano: “Israelin heimot hajosivat 72:teen ryhmään. Minun Ummani tulee hajoamaan 73:meen ryhmään. Jokainen näistä tulee olemaan T ulessa, paitsi yksi: Se, seuraa minua ja minun Seuralaisiani.” (at-Tirmidhi)

Abu Burda kertoo isältään: “Me rukoilimme Maghribin Allahin Sanansaattajan ) kanssa ja sitten sanoimme: ‘Miksi emme istuisi täällä kunnes rukoilemme ‘Ishaan hänen kanssaan?’ Ja niin me istuimme ja Profeetta tuli luoksemme ja sanoi: ‘Oletteko te yhä täällä?’ Me sanoimme: ‘Oi Allahin Sanansaattaja! Me rukoilimme Maghribin sinun kanssasi ja me päätimme istua täällä kunnes rukoilisimme Ishan kanssasi.’ Hän sanoi: ‘Olette tehneet hyvin.’ Sitten hän nosti hänen päänsä kohti taivasta - ja hänellä oli tapana tehdä näin useasti - ja sanoi: ‘Tähdet ovat suojelijoita - kun tähdet ovat poissa, se mistä on ennalta varoitettu tulee taivaalle. Minä olen suojelija Seuralaisilleni - kun minä olen poissa se, mistä on varoitettu tulee tulemaan Seuralaisilleni. Minun Seuralaiseni ovat tämän Umman suojelijoita - kun he ovat poissa se, mistä on varoitettu tulee tapahtumaan tälle Ummalle.” (Sahih Muslim)

Profeetan on myös kerrottu sanoneen: “Totisesti Allah valitsi minut, valitsi minulle seuralaiset ja teki heistä minun assistenttejani ja sukulaisiani. Joten kukahyvänsä kiroaa heidät, kiroaa Allah, Enkelit ja koko ihmiskunta hänet ja Ylösnousemuksen Päivänä Allah ei tule hyväksymään heidän pakollisia uskonnollisia velvollisuuksia tai vapaaehtoisia." (Kerännyt Daraqutni)

Abu Said al-Khudri kertoo, että Profeetta sanoi: “Älä hyväksikäytä minun Seuralaisiani, sillä jos joku teistä antaisi Uhud vuoren verran kultaa (Allahin vuoksi), se ei olisi verrattavissa Muddiin (kaksi kolmasosaa kg:sta) tai edes puoleem Muddiin jonka yksi heistä (Seuralaisista) on antanut.” (Sahih al-Bukhari)

Abu Hurayrah kertoo, että Allahin Sanansaattaja sanoi: “Minut on lähetetty (Sanansaattajana) kaikista parhaimman sukupolven joukkoon Adamin jälkeläisistä sitten heidän luomisensa.” (Sahih Bukhari)

“Kun minun Seuralaiseni mainitaan niin silloin pidättäydy.” (Sahih, kerännyt at-Tabarani)

Umar kertoo, että Allahin Sanansaattaja sanoi: “Pysy Jamma’ahissa ja varo jakautumista sillä Saatana liittyy yksinäiseen ihmiseen mutta on kauempana kahdesta. Kukahyvänsä haluaa Paratiisiin niin anna hänen pysyä Jamma’ahissa. Hän jonka hyvät tekonsa ilahduttavat häntä ja hänen pahat tekonsa aiheuttavat hänelle huonon olon niin hän on uskova.” (Kerännyt Ahmad, at-Tirmidhi ja al-Haakim, Shaykh al-Albaanin mukaan Sahih, ref. As-Sahihah no. 116)

Oppineet:

Aasin kertoo, että Abu Aaliyah (rahimahullahu ta'ala) sanoi: “Seuraa sitä, miten asiat olivat ennen kuin varhaiset sukupolvet erosivat.” Abu Ishaq al-Fazari kertoo, että al-Awzai (rahimahullahu ta'ala) sanoi: “Kärsivällisesti rajoita itsesi Sunnaan äläkä mene yli niiden rajojen joita Sahabat käyttivät päätöksissään. Pidä kiinni heidän mielipiteistään ja vältä sitä mitä he välttivät, valitse sama tie kuin hurskaan edeltäjät sillä totisesti mikä oli riittävästi heille on riittävästi sinulle.” (Tahrib at-Tahthib)

Imaam al-Barbahari (rahimahullahu ta'ala) sanoi: “Tiedä että Islam on Sunnah ja Sunnah on Islam ja yhtä ei voi toteuttaa ilman toista.” (Sharhus-Sunnah)

Imaam az-Zuhri (rahimahullahu ta'ala) (kuuluisa Taabi’i) sano: “Tiedon ihmiset jotka tulivat ennen meitä tapasivat sanoia: ‘Pelastus makaa Sunnaan tarrautumisessa.’” (Kerännyt ad-Daarimee)

Imaam Maalik (rahimahullahu ta'ala) sanoi: “Sunnah on kuin Nooan Arkki. Kukahyvänsä käy siihen yltää pelastukseen ja kukahyvänsä kieltäytyy hukkuu.” (Shaykhul-Islam Ibn Taymiyyah kertoo näin Majmuu’ul-Fataawah 4/57)

Abu Shaamah sanoi: “Se, että pysyt Jamma’assa tarkoittaa sitä, että liimaudut totuuteen ja sen seuraajiin, vaikka olisikin niin, että ne, jotka liimautuvat totuuteen olisivatkin vain muutama ja ne, jotka sitä vastustavat olisivat lukemattomia, sillä totuus on se, jota ensimmäinen Jama’ah Profeetta ja hänen Seuralaisensa seurasivat. Mitään huomiota ei tulisi antaa suurelle joukolle tyhmyyden ihmisiä jotka tulivat heidän jälkeensä.” (al-Baa’th ‘alal-Bid’ah wal-Hawaadith s. 19)

Umar ibn al-Khattaab sanoi: “Kenelläkään ei ole tekosyytä mennä harhaan ajatellen että hän on seuraamassa totuutta. Eikä hyljätä totuutta ajatellen sen olevan harhaan johtamista, sillä asiat on tehty selviksi, todisteet on esitetty ja tekosyyt leikattu pois. Tämä on koska Sunnah ja Jamma’ah ovat säilyttäneet, koonneet ja vartioineet kaikkea uskonnosta. Se on tehty selväksi ihmisille, joten ihmisille on jäänyt vain sen toteuttaminen ja seuraamine.”

Al-Irbaad ibn Saariyah kertoo että Profeetta sanoi: “… Olen jättänyt teidät selvään johdatukseen. Sen yö on kuin sen päivä. Ei kukaan erotu siitä minun jälkeeni paitsi että hän on tuhoutunut.” (Ahmad, Ibn Maajah ja al-Haakim, Sahih al-Albaanin mukaan)


Usko täytyy ottaa kokonaisuutena

Shaykh Abdur-Rahman Abdul-Khaliq
Kirjasta, "The Clear Distinction Between Iman & Kufr"
suom. Khadija


Usko täytyy ottaa kokonaisuutena. Se on koko totuus, jota ei voi erottaa sen osista. Jumalaisen usko jakaminen eri ryhmiin on vain helpottamaan sen opiskelua. Yhdenkään näiden osien karttaminen tai torjuminen, kuitenkin, tarkoittaa että Kufria on kaikissa muissa osissa. Todistaaksemme yllä olevan, mainitsemme mitä Allah sanoi, käännettynä se tarkoittaa: "...Uskotteko siis osan Kirjasta, mutta kiellätte osan? Jotka tekevät näin, ne saavat osakseen häpeän tässä maailmassa, ja tuomion päivänä heidät ajetaan ankarimpaan rangaistukseen. Jumala pitää lukua tiedän teoistanne." (2:85)

Ja, "Ne, jotka eivät usko Jumalaan ja Hänen Lähettiläisiinsä, vaan haluavat tehdä eron Jumalan ja Hänen Lähettiläidensä välillä sanoen: `Me uskomme osan mutta hylkäämme lopun´, ja jotka haluavat valita tien uskon ja epäuskon väliltä, ovat todellakin uskottomia, ja uskottomille me olemme valmistaneet nöyryyttävän rangaistuksen." (4:150-151)

Nämä ovat selviä tekstejä (Nusus) Koraanista. Ne todistavat että Iman (usko) ja toteutus eivät voi olla erossa toisistaan. Yllä oleva jae, vaikka se on osoitettu juutalaisille, täytyy ymmärtää yleisesti. Mitä tahansa Allah syyttää toisten tekevän, Muslimien täytyy tietää, että sama syytös voi tulla heille, jos he tekevät niin. Ensimmäinen teksit (Nass), (2:85), on sen kaltaisista teoista. Toinen (4:150-151), on uskon tyyppisestä.

Ensimmäinen jae selittää mitä Juutalaiset tekivät Madinassa. Jotkut olivat yhden arabiheimon liittolaisia, Al-Aws, kun toisen olivat Al-Khazrajin liittolaisia, toinen arabiheimo Madinasta. Milloin tahansa sota syttyi näiden kahden leirin välillä, juutalaiset jommallakummalla puolella tappoivat toisia juutalaisia vastapuolen leirissa. Juutalaiset tappoivat Juutalaisia ja ottivat valtaansa heidän talonsa. Kun sota loppui, juutalaisten johtajat kummaltakin puolelta tapasivat vaihtamaan vankeja ja hoitamaan haavoittuneita. Siksi, Allah sanoi, mikä käännettynä tarkoittaa:

"Sitten teimme liiton tiedän kanssanne: `Älkää vuodattako toistenne verta älkääkä ajako ihmisiä pois kodeistaan.´ - Tämän te vahvistitte ja todistitte. Tällaisia te kuitenkin olette: surmaatte toisianne, karkotatte ihmisiä pois kodeistaan ja autatte toisianne tekemään syntiä ja vääryyttä, mutta vankinne te lunastatte vapaiksi. Näin te teette, vaikka teitä on kielletty karkottamasta ihmisiä pois. Uskotteko siis osan Kirjasta, mutta kiellätte osan? Jotka tekevät näin, ne saavat osakseen häpeän tässä maailmassa, ja tuomion päivänä heidät ajetaan ankarimpaan rangaistukseen. Jumala pitää lukua tiedän teoistanne." (2:84-85)

Toinen teksti on myös juutalaisista. Juutalaiset hyväksyivät Mooseksen profeettana ja hylkäsivät Jeesuksen ja Muhammedin profeettoina. Tämä on erottelua Allahin Lähettiläiden kesken.

Tarkoitus näiden kahden esimerkin mainitsemisen takana on näyttää, että Usko täytyy ottaa kokonaisuutena. Tämä sääntö selitetään myöhemmin esimerkkien esittelyssä siitä mikä mitätöi uskon.

Usko mitätöityy kun osa siitä on kiistetty. Tämä on siksi, että uskon yhden osan hylkäys on todellisuudessa koko uskon hylkäys. Milloin tahansa joku uskoo, että Allah on Kaikkitietävä ja Viisain, silloin hän on uskonut. Kuitenkin, milloin tahansa, joku ajattelee, että mikään Allahin teko tai käsky on epäviisas, silloin, hän on mitätöinyt hänen aikaisemman uskonsa. Myös, kuka tahansa uskoo kaikkiin profeettoihin paitsi yhteen profeettaan, mitätöi hänen uskonsa. Todellisuudessa, sellainen henkilö ei usko yhteenkään profeettaan. Allah on Se joka lähetti kaikki profeetat. Yhden profeetan hylkääminen toista vastaan on Hänen hylkääminen, Kuka lähetti kaikki profeetat, Allah, Ylistys Hänelle. Samoin, epäusko enkeleihin on verrattavissa Allahin valheellisuuteen, selvää epäuskoa (Kufr).

Haramin (kielletyn) pitämistä Halalina (hyväksyttynä) on Kufria. Se on samanarvoista kuin sanoa Allahille, "Minä en hyväksy tätä käskyä sinulta, eikä hyväksy viisautta sen takana. Sen tulisi olla Halal." Tämä mitätöi aikaisemman Uskon, jos oli edes aikaisempaa uskoa. Tämä on samanlaista kuin kuka tahansa kieltäytyy tottelemasta Allahia röyhkeänä, kuin sanoisi Hänelle, "Minä on tottele Sinua tai hyväksy Lakiasi. Sinun Käskysi eivät ole tiedosta tai viisaudesta." Tämän tyyppinen Kufr on mitä Saatanalla oli. Hänen pöyhkeytensä johti hänet hylkäämään Allahin käskyt, väittäen että sen takana ei ole viisautta eikä tietoa. Tämä on syy miksi hylkäys ja tottelemattomuus on Kufria. Se ei ole Allahille tottelemattomuutta enää, vaan pikemminkin Allahin Käskyjen kumoamista, uskoen että ne eivät olleet peräisin viisaudesta tai tiedosta. Tämä mitätöi ja tuhoaa kaiken aikaisemman Uskon ja tottelevaisuuden.

Välttämättömyys viitata Koraaniin ja Sunnaan
Abdul Qadir Abdul Aziz
al-Jumu'ah-lehti
suom. Ummu Ahmed


On välttämätöntä viitata kaikissa muslimien välisissä kiistoissa Allahiin ja Hänen Lähettilääseensä, . Muslimin on tärkeää ymmärtää ja panna käytäntöön tämä, koska se viittaa täydelliseen alistumiseen Allahille: asia, jota ilman ei olisi Muslimi.

Allah sanoo, "Jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Allahin ja Lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Allahiin ja Viimeiseen päivään. Tämä on parasta teille ja edullisintakin." [4:59] Hän sanoo myös, "Ja mistä asiasta hyvänsä olettekin eri mieltä, sen ratkaisu on Allahin kädessä." [42:10]

Ibnul-Qayyim on sanonut, "Perustuen näihin jakeisiin, oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että Allahiin viittaaminen tarkoittaa viittaamista Hänen Kirjaansa, ja Lähettilääseen, , viittaaminen tarkoittaa viittaamista häneen henkilönä kun hän oli elossa, hänen Sunnaansa hänen kuolemansa jälkeen." Suura an-Nisaan (suura 4) ensimmäinen jae on myös todiste siitä, että Shari'ah on tehty täydelliseksi. Ibnul-Qayyim on kommentoinut tätä jaetta, "Se pitää sisällään kaiken, josta uskovat voivat olla eri mieltä uskonnossaan, pienimmästä suurimpaan, piilossa olevaan tai selvään. Ja jos heidän kiistaansa ei olisi selkeää ratkaisua Allahin kirjassa ja Hänen Lähettiläänsä Sunnassa, tai jos he eivät kykenisi siihen, sitten Hän ei olisi käskenyt meitä viittaamaan niihin."

Shariah on Tuomari eikä sitä tuomaroida: tämä on sen voima ja sen rooli. Tämä tarkoittaa sitä, että shari'ah hallitsee ja tuomitsee, olivatpa ihmisten sanat ja teot oikein tai eivät. Se ratkaisee heidän välinsä, kun he riitelevät. Se vahvistaa oikean ja lakkauttaa vääryyden. Joskus tätä tosiasiaa laiminlyödään joillakin väärillä käytännöillä:

Fanatismi: Fanaatikot eri Madha-hibeissa, koulukunnissa, tulkitsevat Koraania ja Sunnaa sen perusteella, mitä heidän Imaaminsa sanoo. Esimerkiksi. Abul Hassan al-Karhkhy, johtava Hanafi Imaami, on sanonut, "Jokainen jae Koraanissa, joka poikkeaa Madhhabimme kanssa, on joko väärin tulkittu tai kumottu, ja sama pätee myös jokaiseen Hadithiin."

Demokratia: Nykyään, yksi ruma esimerkki siitä, miten ihmiset ottavat jumalallisen Shari'an omiin käsiinsä, liittyy niin sanottiin demokratiaan, ottamalla ihmisten mielipiteitä, joko suoraan tai heidän parlamenttinsa kautta, Islaamilaisten lakien toteuttamisesta. Pääajatuksena tässä on, että Luojan Shariah-lain toteuttaminen alistetaan valinnaksi, kuten mikä tahansa ihmisen tekemä perustuslaki tai lait. Tämä on täydellistä ja selvää epäuskoa, Kufr.

Islaamilaista Aqidaa (Uskoa) selittäessään Imaam at-Tahawi on sanonut koskien häntä, joka hallitsee muulla kuin Allahin määräyksillä, "Jos hän ajatteli, että hallitseminen Allahin lähettämän mukaisesti ei ole pakollista, ja että hänellä on oikeus valita siinä, tai hän vähätteli sitä, ollessaan varma, että se on Allahin määräys, siinä tapauksessa hän on tehnyt kufria, epäuskoa." Kukaan tästä Ummasta ei ole virheetön paitsi Profeetta . Joten Allah käski meitä, kun olemme eri mieltä, viittaamaan Häneen ja Hänen Lähettilääseensä eikä viittaamaan kenenkään muun mielipiteeseen, sanoihin tai lakeihin. Näin ollen ymmärretään, että kenen tahansa sanoissa voi olla virhe, paitsi Allahin ja Hänen Lähettiläänsä sanoissa. Tämä myös viittaa siihen, että eräiden lahkojen väite siitä, että heidän Imaaminsa olisivat virheettömiä, on perätön.

Puolustaen tätä periaatetta, Imaam Malik on sanonut, "Kenen tahansa sanoja voidaan korjata, paitsi Profeetan ." Ja samanlaisia lausuntoja on kerätty Abu Hanifalta, Ahmadilta, Shafi'ilta ja muilta, vaikka heidän tarkat sanansa voivat erota tästä hieman. Allah sanoo, "Jos se ei olisi Allahista lähtöisin, niin he löytäisivät siitä lukuisia ristiriitaisuuksia." [4:82]

Koraaniin ja Sunnaan täytyy viitata niiden, jotka ovat siihen päteviä, oppineiden, Allah sanoo, "Kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet muistutuksen, jos ette itse tiedä." [16:43]

Mitä tulee kysymiseen oppineilta ja viittaamiseen heihin, varoitamme Muslimeja kahdenlaisista oppineista:

1) Oppineet, jotka ovat hautautuneet syvälle kirjojensa alle ja ovat menettäneet yhteyden ulkopuoliseen maailmaan. Ibnul-Qayyim on sannout, "Mufti ja päällikkö eivät voi hallita oikeudenmukaisesti ellei heillä ole kahdenlaista tietoa. Ensimmäinen on todellisuuden ymmärtäminen, täysin osallisena oleminen siinä ja kyky saada faktoja siitä mitä tapahtui, käyttäen todisteita, viittauksia ja merkkejä, kunnes he ovat täysin asiaan perehtyneitä. Toinen on Allahin Hänen Kirjassaan tai Hänen Lähettiläänsä, , sanojen kautta annettujen määräysten ymmärtäminen, ja tajuaminen, kuinka soveltaa niitä todellisuuteen harkiten."

Myös Abu Batah al-Akbari on sanonut, "Imaam Ahmad on sanonut, 'Ei ole hyväksyttävää, että mies nimeää itsensä Muftiksi, ellei hänelle ole viittä ominaispiirrettä. Ensimmäisenä, hänellä täytyy olla aikomus. Jos hänellä ei ole aikomusta, hänellä tai hänen puheessaan ei ole valoa. Toiseksi, hänellä tulee olla tietoa, sietokykyä, arvokkuutta ja rauhallisuutta. Kolmanneksi, hänen täytyy olla varma puheestaan ja tiedostaan. Neljänneksi, hänen pitää olla muista riippumaton (rahallisesti). Jos näin ei ole, ihmiset voivat käyttää häntä hyväkseen. Viidenneksi, hänen täytyy tuntea ihmiset."

Ibnul-Qayyim kommentoi tätä sanonen, "Ihmisten tunteminen on suuri ominaisuus, joka pitäisi olla jokaisella Muftilla tai johtajalla. Heidän pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, ymmärtää hyvin hyvään kehottaminen ja pahasta kieltäminen, ja sitten soveltaa toista toiseen. Muuten he aiheuttavat enemmän harmia kuin hyvää. Jos he eivät ymmärrä hyvin ihmisiä, he saattavat sekoittaa alistajan alistettuun ja oikeamielisen väärintekijään, ja päinvastoin. Jos he ovat välinpitämättömiä ihmisten, heidän tilanteensa ja tapojensa suhteen, he eivät kykene erottamaan hyvää pahasta. Heidän täytyy tuntea hyvin ihmisten viekkaus, pettäminen, tavat ja perinteet. Fatwa vaihtelee ajan, paikan ja tapojen mukaan ja kaikki tämä on Allahin uskonnosta."

2) Oppineet, jotka myyvät itsensä maallisen omaisuuden tähden. Allahin Lähettiläs, , on sanonut, "Kiinnostus rahaan ja maalliseen omaisuuteen tuhoaa uskonnon tehokkaammin kuin muutama nälkäinen susi voi tuhota lauman lampaita, jos ne jätetään yksin." (Darimi)

Ibnul-Qayyim on sanonut, "Kun tiedon ihmiset suosivat tätä maallista elämää ja rakastavat sitä, he sanovat varmasti jotakin Allahista, joka ei ole totta, fatwoissaan, päätöksissään, sanoissaan ja teoissaan." Tämä johtuu siitä, että Allahin säädökset eivät ole aina sopusoinnussa ihmisten halujen kanssa, etenkään heidän, jotka ovat valta-asemassa ja jotka seuraavat kyseenalaisia polkuja. Heidän halunsa tyydyttyvät ristiriidassa Totuuden kanssa. Jos oppineet ja johtajat ovat mieltyneet valtaan ja seuraamaan kyseenalaisia polkuja, he saavat tahtonsa läpi vain käyttämällä sitä, mikä on totuutta vastaan.

Varokaa näitä kahdenlaisia oppineita. Niitä, jotka ovat hukanneet yhteytensä todellisuuteen ja niitä, joita miellyttää maalliset asiat, etenkin jihaadiin, hyvään kehottamiseen ja pahasta kieltämiseen, ja kaikkeen, mikä koskee tyrannivaltiaita, liittyvissä asioissa. Ibn Taymiyah on kuvannut molemman tyyppisiä oppineita sanoessaan, "On ehdotonta, koskien jihaadia, ottaa todellisten uskovaisten ihmisten, joilla on kokemusta tosielämästä, mielipide, eikä ihmisten, jotka rakastavat tätä maailmaa ja joiden näkemykset uskonnosta eivät ole syviä. Heidän mielipiteitään ja niiden oppineiden, joilta puuttuu yhteys todellisuuteen ja elämään, mielipiteitä, ei tulisi käyttää.

***

___________________________________________________________________________
Tii Maa 25, 2014 12:07 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Tärkeää muistettavaa

Vilpittömyys Islamissa
Muhammed As-Shareef
suom. Khadija


Kaikki ylistys Allahille. Me ylistämme häntä, ja etsimmä Hänen apuaan ja pyydämme Hänen anteeksiantoaan. Me myös etsimme turvaa omaa pahuuttamme vastaan ja tekojemme haitallisia seurauksia vastaan. Se, ketä Allah ohjaa, kukaan ei voi häntä johtaa harhaan ja ketä Hän johtaa harhaa, kukaan ei voi johdattaa häntä. Todistan, että ei ole muuta jumalaa kuin Allah ja todistan, että Muhammed on Hänen palvelijansa ja lähettiläänsä. Allahin Profeetta sanoi: "Teot tehdään vain aikomuksesta, ja jokainen saa vain sen mitä on aikonut. Joten sen hijra (maastamuutto), joka muutti Allahin ja Hänen lähettiläänsä tähden, laskettakoon maastamuutoksi ja sen maastamuutto, joka muutti saavuttaakseen maallista hyötyä tai mennäkseen naimisiin jonkun naisen kanssa, laskettakoon sen aikomuksen mukaan, joka johti maastamuuttoon. (Bukhari)

Tämä hadith osoittaa selvästi että Allah hyväksyy teot vain jos ne on tehty oikealla aikomuksella, ts. vilpittömästi Allahin vuoksi. Tämä tuo meidät hyvin tärkeään asiaan islamissa - vilpittömyyden käsitteeseen.
Arabiankielinen sana jota tässä yhteydessä käytetään on Ikhlas. Se, mitä vilpittömyydellä tarkoitetaan islamissa on varmistaa että teemme kaikki palvonnan tekomme ja muutkin tekomme vain ja ainoastaan Allahin vuoksi ja voittaaksemme hänen mielihyvänsä. Tästä syystä vilpittömyys on tekojemme hyväksymisen ehto, tekemällä ne Profeetan sunnan mukaisesti. Allah sanoo Koraanissa suurassa Bayinah 5:

"Eikä heille ole annettu muuta käskyä kuin palvella Jumalaa, olla kuuliaisia yksin Hänelle, vilpittöminä suorittaa rukoukset ja uhrata säädetyt almut, sillä tämä on oikea uskonto."

Tämä on kaikki mitä Allah on määrännyt meille. Tämä on uskon perusta ja yhdessä profeetan lausunnossa hän sanoi, "Kuka tahansa sanoo La ilaha illallah pääsee paratiisiin." Hän teki yleisen lausunnon, mutta hän myöhemmin selvensi lausuntoaan sanomalla "La ilaha illallah vilpittömästi sydämestään pääsee paratiisiin. Kun usko kerran on tullut sydämeesi, se ei koskaan poistu. Voit tehdä väärin, voit joutua harhaan joskus, mutta kun olet maistanut uskon todellisuutta,se saa sinut vilpittömäksi julistuksellasi; ja tämä vilpittömyys, insha`Allah sallii sinun lopulta saavuttaa paratiisin. Nyt henkilöllä jolla ei ole vilpitöntä sydäntä, hänellä on islamin näkökannalta pahin sydämistä. Se on tekopyhän sydän, tai Allahin vihollisen sydän.

Hyvät veljet ja siskot Islamissa, tämä vilpittömyys ei ole helppo saavuttaa! Kuten joku sanoi: "On paljon vaikeampaa toiminnan ihmisille puhdistaa heidän aikomuksensa kuin suorittaa heidän tekonsa. Ollakseen todella vilpitön, täytyy unohtaa maalliset halut ja omistautua Allahin rakkauteen. Hänen täytyy mietiskellä seuraavaa elämää mikä on tulossa, mikä ei jätä hänen sydämeensä tilaa rakkaudelle tätä maailmaa kohtaan. Sellaisen ihmisen pitäisi on hurskas teoissaan, jopa syömisessä, juomisessa ja tarpeillaan käymisessä. Ilman tätä henkilön on hyvin vaikeaa olla todella vilpitön Allahille.

Monta kertaa tapahtuu, että luulemme että tekomme ovat Allahille, mutta todellisuudessa niistä puuttuu vilpittömyys. On kerrottu tarinaa miehestä joka seisoi aina ensimmäisessä rivissä rukouksessa. Kun profeetta mainitsi yhden hadithin että jos ihmiset tietäisivät mikä palkkio on seisoa ensimmäisessä rivissä kutsuen Adhanilla, he taistelisivat suorittaakseen näitä asioita. Mutta kerran tapahtui niin että, tämä mies oli myöhässä rukouksesta ja hänen täytyi seisoa toisessa rivissä, ja silloin hän tajusi mitä tyytyväisyyttä hänellä oli tapana tuntea seisoessaan ensimmäisessä rivissä, ihmisten nähdessä hänet ja hänen vilpittömyys tässä asiassa oli epäpuhdas.
Tämä on vain pieni esimerkki siitä kuinka meidän vilpittömyys Herraamme kohti ei ole turvassa epäpuhtaudelta.

On hyvin tärkeää että ymmärrämme tämän tilanteen vakavuuden tässä maailmassa. Koska jos emme ymmärrä, niin Ylösnousemuksen päivänä, nämä meidän tekomme, vaikka ajattelimme hyvää, ilmestyvät pahoina. Kuten Allah sanoo Koraanissa: "Ja jotakin tulee heille Allahilta, mikä ei koskaan heidän mieleensä juolahtanut, Jumala nyt ilmaisee heille, heidän tekonsa pahat seuraukset selkenevät heille." (39:47-48)

Ja myös: "Sano: "Ilmoitanko teille, ketkä tekojensa vuoksi joutuvat pahimmin häviölle? Ne ovat niitä, joiden ponnistelut tämän maailman elämässä ovat menneen hukkaan, vaikka he luulevat tekevänsä hyvää." (18: 103-104)

Veljet ja siskot Islamissa! Sahabat, tämän umman parhain sukupolvi, on kerrottu olleen peloissaan siitä, että ovat vilpillisiä ja tekopyhiä. Iman Bukhari mainitsi Abu Maleekan kertoneen: minä tapasin 30 Muhammedin seuralaista, jokainen heistä pelkää itsessään olevan tekopyhyyttä. Tämä oli Seuralaisten tila, entä miten on meillä? Tästä syystä meidän pitäisi tarkastella itseämme ja olla varmoja että teemme parhaamme ollaksemme vilpittömiä Herrallemme kaikessa mitä me teemme, on ne sitten uskonnollisia tekoja tai tekoja, joita emme pidä uskonnollisina, koska Islamissa periaatteet käsittää kaiken ja vilpittömyyttä vaaditaan kaikissa elämämme tilanteissa. Esimerkiksi, ei ole mahdollisuutta olla vilpitön Allahille ja olla vilpillinen muille muslimeille. Allahin palvominen vilpittömästi edellyttää ystävällistä ja oikeudenmukaista käyttäytymistä muita muslimeja kohtaan.

Katsotaanpa nyt joitakin esimerkkejä Profeetan elämästä ja Seuralaisista, nähdäksemme kuinka vilpittömiä he olivat. Esimerkiksi, Tabukin taistelun aikana kun kutsu Jihadiin oli annettu, jotkut ihmiset tulivat Profeetan luo ja halusivat liittyä Jihadiin, kuitenkin tarvittavien varojen puuttumisen takia, heillä ei ollut mahdollisuutta liittyä Jihadiin. Tästä syystä nämä ihmiset lähtivät pois Profeetan luota silmät kyynelissä kuten on kuvattu Koraanissa ja Sunnassa. Tämä oli vilpittömyyttä näiden ihmisten uskon takia.

He tiesivät että he ovat tekemisissä heidän Herransa kanssa joka on ostanut heidän elämänsä ja rikkautensa ikuiseen elämään tuonpuoleisessa. Tämän takia heillä ei ollut ongelmia antaa elämäänsä Allahin vuoksi. Kuka meidän joukosta itkisi koska ei voisi mennä Jihadiin missä hänen elämänsä olisi vaarassa 24 tuntia vuorokaudessa? Kun katsomme näiden ihmisten elämää, se kertoo meille missä tilassa meidän uskomme on, ja ilmoittaa missä tilassa sydämemme on.
Toinen esimerkki on aavikon arabista, joka meni Jihadiin tultuaan muslimiksi. Jihadin aikana tai sen jälkeen hänelle tarjottiin hieman voitettua saalista, mutta mitä tämä mies vastasi saaliin tuojalle. Hän sanoi, että minä en tehnyt valaa tai liitto tämän takia. Minä menin Jihadiin saadakseni nuolen rintaani, osoittaen kohti taivaita, jotta voisin kuolla ja saavuttaa Paratiisin.

Veljet ja siskot Islamissa! Se on juuri tämä vilpittömyys mikä saa minkä tahansa uskovaisen teon muuttumaan hurskauden teoksi. Kuinka me voimme saavuttaa tällaisen vilpittömyyden? Katsomalla Profeetan ja Sahaboiden elämää ja miettimällä niitä Koraanin jakeita ja haditheja jotka muistuttavat meitä vilpittömyydestä. Esimerkiksi niitä jakeita joissa Allahin ominaisuuksista on mainittu Kaikken Näkevä, Kaikkitietävä ja Kaiken Kuuleva. Mitä tahansa teemme ja millä tahansa aikomuksella me suoritamme ne teot, Allah tietää sen kaiken. Ei ole mitään mitä voisimme piilottaa Häneltä. Yksi tärkeä asia mikä tekee meidät vilpittömiksi Allahille on pitää ylpeys ja röyhkeys kaukana itsestämme, johon Iblis (Saatana) sortui. Vaikka hän tunsi Allahin paremmin kuin me, hän silti oli tottelematon Hänelle ylpeytensä ja röyhkeytensä takia.Ylpeys on asia joka saa meidät suorittamaan tekoja näyttääksemme toisille. Meidän pitäisi välttää tätä ylpeyttä itsessämme, ja nähdessämme sitä toisissa meidän tulisi neuvoa heitä ja ilmoittaa heille sen seurauksista ystävällisellä tavalla.

Lopuksi veljet ja siskot Islamissa, meidän tulisi etsiä tietoa uskonnostamme Islamista. Mitä enemmän opimme Allahista ja Hänen uskostaan, sitä lähemmäksi pääsemme Herraamme. Me tulemme rakastamaan Häntä enemmän, pelkäämään Häntä enemmän ja toivomme Hänen antavan anteeksi syntimme ja päästävän meidät Paratiisiin.


Rukouksen hylkääminen
Kääntänyt Ummu Ahmed


Shahaadan (uskontunnustus) jälkeen, tärkein muslimin velvollisuus on suorittaa salaah (pakolliset rukoukset). Todellakin, salaah on asia, joka erottaa Muslimin ja kaafirin (uskottoman) [suurimman osan oppineita mukaan].

Profeetta, on sanonut; 'Ihmisen ja epäuskon välillä on (vain) rukouksen hylkääminen.' [Muslim] Hän, on myös sanonut; 'Ensimmäinen asia, josta (Allahin) palvelijalta kysytään (Tuomionpäivänä) on salaah. Jos se oli hyvä, sitten loputkin hänen teoistaan ovat hyviä, ja jos se oli huono, loputkin hänen teoistaan olivat huonoja.' [at-Tabarani]

Allah, subhaanahu wa ta'aala, ja sitten Hänen Profeettansa, Muhammad, korostivat salaan (rukouksen) tärkeyttä. Hän, subhaanahu wa ta'aala, on sanonut: "Mutta heidän jälkeensä tuli sellaisia, jotka laiminlöivät rukouksensa ja seurasivat himojaan. Siksi heidät heitetään Helvettiin." [Maryam 59]

Myös: "Jokainen sielu on vastuussa teoistaan, paitsi ne, jotka ovat Oikealla (ts. hurskaat tosiuskovaiset). Ollessaan Paratiisissa, he kyselevät toisiltaan syntisten kohtaloa: 'Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?' Ja nämä vastaavat: 'Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat...'" [Al-Muddathir 38-43]

Joten teiltä kaikille, jotka olette hylänneet määrätyt rukoukset, kysymme: mikä tulee olemaan asemanne sinä kauheana päivänä kun Allah herättää teidät kuolleista? Tuomionpäivänä Profeetta, käännyttää teidät varmasti pois Hawdistaan , (Allas, "lampi"), missä tosiuskovaiset kokoontuvat hänen kanssaan, kaikki sen takia, koska olette hylänneet salaah'n! Onko tämä tilanne, jossa haluatte olla?

Hän, varmasti tuntee todelliset seuraajansa, jotka tunnistaa heidän ihojensa kirkkaudesta, tämän ollessa heidän Wudunsa (puhdistautuminen) jättämä jälki. Joten henkilö, joka hylkää salaan, on myös tunnistettavissa, koska hänessä ei ole Wudun jättämiä jälkiä!

Tiedä, että Allah, subhaanahu wa ta'aala, on kironnut Shaytaanin ja Tuomionpäivänä hänet heitetään Helvettiin, koska hän oli liian ylpeä kumartaakseen Aadamille, alayhi as-salaam, kun häntä käskettiin. Sellainen on hänen tilansa, joka jätti kumartamatta Allahia, subhaanahu wa ta'aala, ja oli tottelematta Hänen käskyjään, joten millainen se tulee olemaan hänelle, joka jätti kumartamatta salaassa?

Meidän tulisi vakavasti pohtia seuraavaa esimerkkiä, joka osoittaa kuinka huolissaan Khalifah Umar ibn al-Khattaab, oli alaisuudessaan olevien ihmisten asioista, etenkin heidän rukouksestaan. Kun häntä puukotettiin, hän vajosi maahan tajuttomana, ja kun hän, palasi tajuihinsa, ensimmäinen asia, jonka hän sanoi, oli, 'Rukoilivatko ihmiset? He sanoivat, 'Kyllä', johon hän vastasi, 'Ei Islamia hänelle, joka hylkää salaah'n.'

Jotkut Seuralaiset jopa olivat sitä mieltä, että salaah'n pakollisen velvollisuuden hylkääminen oli Kufrin teko! Ibn Masud, sanoi, 'Kuka jättää salaah'n, hänellä ei ole uskontoa (ts. hän ei ole Muslimi)' ja Abu Ad-Dardaa, sanoi, 'Hänellä, joka ei rukoile, ei ole Imaania (uskoa).'

Edellä mainituista haditheista ja Koraanin jakeista, voimme selvästi nähdä varoituksen koskien heitä, jotka hylkäävät salaah'n. Älä huijaa itseäsi uskomaan, että olet vielä nuori tai että olet liian kiireinen ansaitessasi elantoa perheellesi. Nämä tekosyyt eivät ole päteviä Herrasi edessä ja tämä on vaarallinen peli, jota pelaamme Maailmojen Herran kanssa. Jokainen sielu maistaa kuolemaa. Se voit jopa olla sinä seuraavan tunnin aikana, jos Allah, subhaanahu wa ta'aala, niin haluaa. Käytä hetkinen ajatellaksesi itseäsi ja sitä, kuinka olemme Allahin, Kaikkivaltiaan, Korkeimman, läsnäollessa. Haluammeko lähteä sellaisessa surkeassa tilassa, suorittamatta sellaista hetkellistä velvollisuutta? Allah, subhaanahu wa ta'aala, sanoo: "Ja Helvetti tuodaan lähelle tuona Päivänä, Päivänä, jona ihminen muistaisi, vaan kuinka muistaminen on enää silloin hyödyksi hänelle?" [A-Fajr: 23]

Tuomionpäivänä, ihminen muistaa hylänneensä salaah'n, ja itkee saadakseen palata maailmaan, jotta voisi rukoilla. Mutta ei ole paluuta. Nyt hänen täytyy seisoa Allahin edessä. Nyt hän ymmärtää, että: "..tuona päivänä ei kukaan rankaise niin kuin Hän." [Al-Fajr 25]

On surullista, että huomaa todellisen tilansa, ja silti jatkaa vanhoja tapojaan ja kääntyy pois. Jos me todella uskomme Allahiin ja Viimeiseen Päivään, jos me uskomme Tuomioon ja rangaistukseen, meidän tulisi ottaa Allahin käskyt erittäin vakavasti ja innokkaasti pyrkiä täyttämään ne. Meidän tulisi kiirehtiä rukoilemaan ja kumartua Allahille, karkottaen petollisen Shaytaanin kuiskaukset.

Tiedä, että Shaytaan on taitava saamaan salaah'n vaikuttamaan hankalalta tai energian tuhlaamiselta. Mutta tosiuskova tietää, että salaah on parhain mahdollisuus jokaiselle Muslimille saada syntinsä anteeksi, ansaita Allahin valtavia palkkioita ja päästä Jannah'aan, jonka Hän on luvannut kaikille niille, jotka kumartuvat ja polvistuvat Herralleen. He ovat niitä, jotka rakastavat totella Herransa käskyjä, ja jotka ovat alituisesti rukoilevat salaah'nsa.

Viimeisenä, huomioikaamme Allahin varoitus: "Kuka tekee enemmän väärin kuin hän, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä, kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä." [As-Sajdah 22]

Ja muistakaa Allahin hyvät sanomat (käännös merkityksestä): "Totisesti, uskovaiset menestyvät. Ne, jotka nöyrtyvät rukoillessaan... (ts. suorittavat rukouksensa nöyryydellä keskittyen [khushuu])" [Al-Muminuun 1-2]

"..jotka tietävät kohtaavansa Herransa ja palaavansa Hänen luokseen." [Al-Baqarah 45-46]


Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen, hän on yksi heistä
Jamaal ad-Din Zarabozo
Perjantairukous: III
suom. Ummu Ahmed


Profeetta Muhammad on sanonut,

"Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen, hän on yksi heistä." (Koonnut Abu Dawud)

Tämä on erittäin tärkeä periaate Shariassa. Kuuluisa oppinut Ibn Taymiyyah kirjoitti kerran, että yksi shariah'n tarkoituksista on erottaa suoran polun seuraajat kaikista muista ihmisistä.

Vilkaisu Koraaniin ja Profeetan hadithiin osoittaa meille, että meidän muslimien ei ole tarkoitus matkia tai seurata sokeasti ketään muita ihmisiä. Meillä on oma erityislaatuinen opastuksemme ja sen puoleen meidän tulee kääntyä. On olemassa eri haditheja, joissa selvästi sanotaan, että meidän tulee erottua juutalaisista, kristityistä, roomalaisista, persialaisista, magialaisista, monijumalaisista, jaahiliyyan ihmisistä, beduiineista, jotka eivät hyväksyneet Islamia kokonaan, ja niin edelleen.

Kuultuaan tämän pitkän listan ryhmiä ymmärtää seuraavan seikan: me muslimit olemme ainutlaatuisia ihmisiä. Otamme elämäntapamme, arvomme ja tapamme vain Allahin oppaista - Koraanista ja Sunnasta - ja uskovien tavoista. Emme välitä siitä mitä muut seuraavat. Itse asiassa, sydämissämme meillä ei ole minkäänlaista halua seurata heitä tai olla heidän kaltaisiaan. Tahdomme olla kuten tosiuskovat ja vain kuten tosiuskovat.

Itse asiassa, rukoilemme tätä jokaisen suorittamamme rukouksen jokaisessa rakah'ssa. Jokaisessa rukouksessa sanomme,

"Ohjaa meidät oikeaa tietä - niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi".

Valitettavasti monet ihmiset tekevät kyseisen du'aan eivätkä he ymmärrä kenen tie se on jolle pyydämme Allahia meitä ohjaamaan. Joskus teemme hyvin selväksi teoillamme, ettemme ole vilpittömiä du'aassamme, jonka teemme ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä! Kun teemme tämän du'aan, meidän täytyy ymmärtää, että pyydämme Allahia johdattamaan meidät tiettyjen ihmisten tielle - heidän tielleen, jotka ovat ansainneet Allahin mielisuosion ja armon. He ovat niitä, joita Allah on kuvannut muualla Koraanissa,

"Ne, jotka tottelevat Allahia ja Hänen Lähettilästään, pääsevät niiden pariin, joille Allah on osoittanut mielisuosionsa, nimittäin profeettojen, vilpittömien, marttyyrien ja vanhurskaiden luo; kuinka ihanaa on olla heidän seurassaan!" (An-Nisaa 69)

Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden tielle pyydämme Allahia johdattamaan meidät kääntyen Hänen puoleensa seitsemäntoista kertaa päivässä. On surullista, että nykyään monet muslimit pyrkivät ja tekevät paljon töitä seuratakseen vastapuolella olevien ihmisten jalanjälkiä - ihmisten, joiden seuraamisen vastustamista he pyytävät Allahilta. Sanomme myös al-Faatihassa,

"Ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyivät." (al-Faatihah 7)

Nämä ihmiset, joiden tietä yritämme välttää seuraamasta eivät ole ketään muita kuin juutalaisia ja kristittyjä, erityisesti, kuten Profeetta on selittänyt.

Tässä maassa monet ihmiset kutsuvat meitä kulkemaan juutalaisten jalanjäljissä. He ajattelevat meidän olevan samanlainen vähemmistä kuin hekin ja että he ovat selvinneet hyvin. On uskomatonta, että kutsumme toisiamme seuraamaan niiden jalanjälkiä, jotka ovat ansainneet Allahin vihan. Etkö ymmärrä, että he ovat saavuttaneet asemansa tässä yhteiskunnassa tavoilla, jotka ovat täysin laittomia Islamissa? Haluatko meidän käyttäytyvän heidän tavoin ja luuletko Allahin pitävän meistä, jos käyttäydymme kuten he? Etkö huomaa, että he ovat luopuneet suuresta osasta uskoaan ja he tekevät monia asioita vastoin omia opetuksiaan?

Yhdysvalloissa on ilmaisu, jossa todetaan, "matkiminen on imartelun vilpittömin muoto". Tosiasia on, että henkilö ei matki tai seuraa toista ellei hänellä ole jonkinlaista kunnioitusta tai rakkautta tätä toista henkilöä kohtaan ja sitä kohtaan, mitä hän tekee. Tai kenties hän haluaa olla yksi heistä eikä halua olla ulkopuolinen, koska hänellä ei ole tarpeeksi vahva Imaan eikä tarpeeksi rohkeutta näyttää itselleen mitä hänen pitäisi olla: muslimi, uskoen Allahiin ja alistuen Hänelle.

Kun tämä halua matkia ja seurata uskottomien tapoja kohtaa muslimin, se on hyvin surullinen asia. Se on merkki jostain heikkoudesta tai puutteesta hänen Imaanissaan ja hänen sydämessään - muutoin hän ei ikinä haluaisi tai toivoisi olevansa heidän kaltainen, jotka eivät miellytä Allahia ja jotka ovat matkalla Helvetin tuleen.

Uskottomien tapojen seuraaminen - vastoin uskovien tapoja - ja pyrkimys päästä heidän lähelleen on itse asiassa yksi tekopyhyyden merkeistä. Allah sanoo,

"Vie tekopyhille sanoma, että heitä odottaa tuskallinen rangaistus. Ne, jotka ottavat uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta, etsivätkö he heiltä kunniaa? Kaikki kunniahan on Allahin hallussa." (an-Nisaa 138-139)

Tämä on täsmälleen mitä monet heidän matkijoistaan tekevät. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi joku matkii tai on uskottomien kaltainen, on se, että hän haluaa tulla hyväksytyksi ja pidetyksi heidän keskuudessaan. Hän ei halua, että häntä katsotaan nenän vartta pitkin ulkopuolisena tai toisesta uskonnosta tai elämäntavasta olevana. Mutta Allah sanoo,

"Kaikki kunniahan on Allahin hallussa." (an-Nisaa 139)

Ainut, jota uskovan tulisi pyrkiä miellyttämään, on Allah - ja tätä ei saavuteta pyrkimällä olemaan kuten uskottomat vaan seuraamalla Koraania ja Profeetta Muhammadin Sunnaa. Todellisuudessa, uskottomien hyväksynnän ei tulisi merkitä mitään tosiuskovan silmissä. Allahin silmissä heillä ei ole arvoa tai kunniaa. Allah sanoo Koraanissa:

"Allahille kuuluu kuitenkin kaikki mahti, samoin kuin Hänen sanansaattajalleen ja uskoville..." (al-Munafiqun:8)

Eräs Profeetan hadith osoittaa, etteivät he ole minkään arvoisia Allahin silmissä. Sen takia Allah antaa heille tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa he eivät ole muuta kuin polttoainetta Helvetin tulelle.

Tätä Helvetin tulen polttoainetta ovat ne, joita monet muslimit matkivat tänään, jahdaten heidän tapojaan ja oikkujaan, pyrkien miellyttämään heitä ja saavuttamaan heidän hyväksyntänsä. Muslimin täytyy ymmärtää selvästi mielessään, että kaikki näistä uskottomista joko palvovat vääriä jumalia, muita ihmisiä tai omia egojaan ja halujaan. Nämä ovat ihmisiä, joita jotkut muslimit seuraavat, matkivat ja kääntyvät nurinpäin miellyttääkseen.

Allah on sanonut Koraanissa:

"Siten Me olemme tehneet teidät välittäjäkansaksi, että olisitte todistajia ihmisten edessä ja Profeetta olisi todistajana teidän edessänne." (al-Baqarah: 143)

Meidän oletetaan olevan todistajia ihmisten edessä. Meidän odotetaan olevan todistajia Islamin totuudesta ja ylivoimaisuudesta muihin elämäntapoihin verrattuna. Meidän tulisi näyttää ihmisille, että me olemme Allahin johdatuksen todellisia seuraajia ja että meillä oleva johdatus on paras johdatus ihmiskunnalle. Jos tämä on todella sydämissämme, emme kääntyisi uskottomien tapoihin ja matkisi heitä.

Kuinka voimme olla Islamin todistajia ihmiskuntaa vastaan, jos sen sijaan että näyttäisimme uskovamme Islamiin ja rakastavamme sitä ja osoittamalla sen suuruutta, luovumme tavoistamme ja Islamin tavoista seurataksemme uskottomien tapoja? En voi sanoa kuinka monta kertaa ei-muslimi on kysynyt minulta, "Jos uskontosi on totuudessa ja niin ihana, miksi niin monet muslimit hylkäävät opetuksesi ja seuraavat lännen tapoja omissa maissaan?" Mikä vastaus voidaan antaa tuohon kysymykseen?

Näemme tämän ilmiön, muslimit matkivat ei-muslimien tapoja, monilla tavoilla. Kaikki seuraavat ovat esimerkkejä tästä ilmiöstä: Muslimimiehet ajavat partansa ollakseen kuten puhtaaksi ajellut länsimaiset kollegansa, joita he kunnioittavat niin syvästi. Muslimiehet luopuvat vaatimattomista asusteista, joita on jokaisessa muslimimaassa, vaihtaen tiukimpiin housuihin ja uusimpaan muotiin lännessä. Musliminaiset luopuvat Islamilaisesta hijaabista ja tulevat ulos pukeutuen viimeisimmän länsimaisen muodin mukaan.

Joissakin osissa muslimimaailmaa jopa kauneuden ja siisteyden käsitteet määritellään uskottomien mukaan eikä Koraanin ja Sunnan mukaan. Jotkut muslimit jopa uskovat nykyään, että parta on epäsiisteyttä. He uskovat, että puhtaaksi ajaminen viittaa siisteyteen, sivistykseen ja kunnollisuuteen. Onko tämä mitä Profeetta Muhammad on opettanut meille parrasta? Näinkö Profeetta Muhammad ja hänen Seuralaisensa ajattelivat parrasta?

Kaikkia näitä voi nähdä läpi muslimimaailman. Mistä tämä kaikki kertoo? Se kertoo siitä, että olemme hukanneet uskovaisina olemisen todellisen arvokkuuden ja kunnian. Emme enää tunne kunniaa, arvokkuutta ja iloa profeettojen, marttyyrien, vilpittömien ja vanhurskaiden tapojen seuraamisesta. Sen sijaan tunnemme olomme paremmaksi seuratessamme niiden tapoja, jotka ovat ansainneet Allahin vihan tai jotka ovat kulkeneet harhaan.

Allah sanoo Koraanissa:

"Herra, älä aseta meitä kiusaukseksi heille, jotka eivät usko, ja anna meille anteeksi. Herra, totisesti olet Kaikkivoipa, Viisas." (al-Mumtahanah: 5)

Yksi selitys koskien tätä jaetta on, että kun uskovat eivät näytä esimerkkiä uskottomille, kun uskovat eivät itse seuraa tai pidä kiinni Islamin opetuksista, silloin tämä on suuri koetus uskottomille. Kuinka he voisivat tuntea vetoa Islamiin jos he eivät vain ole näkemättä sen harjoittamista silmiensä edessä vaan he itse asiassa näkevät muslimien hylkäävän Allahilta saamansa ilmestyksen, seuraten uskottomien tapoja. Tämä varmasti johtaa uskottoman päättelemään, ettei Islamilla ole mitään tarjottavaa eikä se todellakaan voi sisältää pelastukseen johtavaa totuutta.

Palatkaamme kaikki Koraanin ja Sunnan tapoihin ja opastukseen. Tuntekaamme kunnia ja arvokkuus, jota todellinen Imaan meille antaa - meidän pitäisi tuntea, että tämä on erityinen lahja, jonka Allah on meille antanut. Meidän tulee kääntyä Koraanin ja Profeetan Sunnan puoleen, ottaaksemme näistä kahdesta lähteestä arvomme, tapamme, uskomme, pyrkimyksemme ja johdatuksemme. Se on ainut elämäntapa, joka on elämisen arvoinen ja sen on ainut elämäntapa, joka miellyttää Allahia. Jos hylkäämme sen ja sen sijasta seuraamme uskottomien tapoja, hylkäämme suuren asian jonkin tähden, joka ei itse asiassa anna meille mitään.

***

Ei-islamilaiset uskonnolliset juhlat ja niihin osallistuminen
http://www.islam-qa.com; Non-Muslim Religious Celebrations and Ruling on Participating
kääntänyt Ummu Ahmed



Ristiriita totuuden ja valheen välillä on jatkuva ja se pysyy niin kauan kuin tämä maailma on olemassa. Jotkut Muhammadin ummah'sta seuraavat valheiden ihmisiä, kuten juutalaisia, kristittyjä, zoroastrianisteja, epäjumalanpalvojia ja muita, mutta on joukko, joka pysyy tiukasti totuudessa paineista huolimatta, kaikki tämä on ennalta määrättyä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi luovuttaa ja alkaa seuraamaan harhassa kulkevia, sillä hän joka varoitti meitä siitä, että tämä tulee tapahtumaan, kehotti meitä seuraamaan tiukasti islamia vaikka kuinka moni ihminen hairahtuisi ja tulisi kuinka vahvaksi tahansa (uudella polullaan). Hän kertoi meille, että siunattu on se, joka pysyy lujasti totuudessa kaikesta huolimatta, ja samalla hän, joka tekee hyviä töitä ansaitsee 50 miehen palkkion ja nämä miehet ovat kuin Sahaabah (olkoon Allah tyytyväinen heihin) - kuten on kerrottu Abu Thalabah al-Khushanin raportoimassa hadithissa.

Muhammadin umman keskuudessa on ihmisiä, jotka harhautuvat totuudesta ja kulkevat kohti valheellisuutta, vääristellen asioita. Heidän rangaistus on se, että heidät pidetään kaukana Hawdista (vesisäiliö, allas) kun taas ne, jotka pysyivät Suoralla Tiellä pääsevät juomaan siitä. Profeetta sanoi: "Menen ennen teitä Hawdille, ja teidän joukostanne tuodaan miehiä luokseni, ja kun ojennan käteni heille, heidät vedetään pois. Minä sanon: 'Oi Herra! Minun seuraajani!' ja sitten sanotaan: 'Sinä et tiedä mitä he 'uudistivat' (muuttivat) sinun lähdettyäsi.'"

Toisen raportin mukaan: "Minä sanon: 'Olkoon hän tuomittu, joka muuttaa uskontoa lähdettyäni.'" Yksi selvimmistä islamin muutoksen ilmenemismuodoista ja Muhammadin uskonnon halveksivasta kohtelusta on tapa, miten ihmiset seuraavat Allahin (swt) vihollisia kaikessa, pienessä tai suuressa, kehityksen, edistyksen ja sivilisaation nimissä, rauhallisen yhteiselon, veljeyden, uuden maailman järjestyksen, globalisaation ja muiden häikäisevien mutta petollisten iskulauseiden varjolla. Ajatteleva muslimi voi huomata tämän vaarallisen ongelman muslimien enemmistön keskuudessa (lukuunottamatta niitä joita kohtaan Allah antaa armoaan) niin pitkälle, että jotkut jopa seuraavat heitä (ei-muslimeja) heidän uskonnollisissa rituaaleissa ja heidän perinteissään ja tavoissaan, kuten juhlissa, jotka ovat osa heidän uskontoaan. Allah sanoo:

"älä seuraa heidän hyödyttömiä halujaan, poiketen totuudesta joka on tullut sinulle. Kaikille olemme määränneet lain ja selvän tien [Surah al-Maidah 5:48]

"Jokaiselle kansalle olemme määränneet uskonnolliset juhlat joita heidän täytyy seurata" [Surah al-Hajj 22:67] - joka tarkoittaa juhlia, jotka ovat vain heille.

Monet muslimit ovat harhautuneet Allahin vihollisten häikäisevien houkutusten takia, etenkin kristittyjen suuret juhlat kuten Jeesuksen (as) syntymän juhliminen - ts. joulu - ja kristittyjen uusi vuosi kuuluvat niihin. He (muslimit) ottavat osaa näihin juhliin omissa (kristityissä) maissaan, ja jotkut ovat vieneet nämä asiat myös muslimimaihin - etsimme turvaa Allahista! Valtava katastrofi oli se, kuinka järjestettiin valtavia järjestelyitä maailmanlaajuisesti siirryttäessä 2000-luvulle, kristittyjen juhliessa sitä, että on kulunut 2000 vuotta Jeesuksen (as), Maryamin pojan syntymästä. Jos maailma kuhisee kristittyjen juhlia joka vuosi, niin kuinka suurta se voikaan olla vuosituhannen vaihtuessa? Kristityt valmistautuivat siihen, koska sillä oli heille suuri merkitys. Mutta myös jotkut muslimimaat ottivat osaa tähän juhlintaan. Jotkut muslimit ottivat osaa tähän juhlintaan sillä perusteella, että kyseessä oli kansainvälinen tapahtuma ja se (muka) koski kaikkia maapallon asukkaita. Nämä ihmiset eivät tiedä, että millenniumin juhlinta on kristittyjen uskonnollinen juhla ja siihen osaa ottaminen on samalla osallistumista kaikkiin heidän uskontonsa rituaaleihin ja siitä iloitseminen on iloitsemista kufrista (epäuskosta). Tämä asettaa muslimin aqeedah'n (uskon) suureen vaaraan, sillä "se joka matkii joitakin ihmisiä, on yksi heistä", kuten on raportoitu tässä sahih hadithissa. Entäpä sitten hän, joka itse asiassa ottaa osaa toisten uskonnon rituaaleihin?! Tämä antaa aihetta käsitellä epäuskovien (kuffaar) juhlia, miten muslimin tulisi suhtautua niihin ja kuinka niistä tulisi erottua - mikä on yksi perusasia puhtaassa uskonnossamme. Lisäksi, meidän tulee tietää joitakin yksityiskohtia epäuskovien juhlista ja rituaaleista, jotta voimme välttää niitä ja myös varoittaa muita niistä.

Miksi meidän sitten tulee tietää kuffaarien juhlista?

Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että muslimin ei tarvitse välittää kuffaarien tavoista tai heidän rituaaleistaan (ellei hän halua kutsua heitä islamiin), paitsi jos heidän (kuffaar) tapansa alkavat levittäytyä tietämättömien muslimien keskuuteen, joko tahallisesti tai tahattomasti. Sellaisessa tilanteessa muslimien täytyy tietää niistä, jotta ne voidaan välttää. Viime aikoina tämä on tullut enemmän ajankohtaiseksi seuraavien seikkojen takia:

1. Tapahtuu enemmän sekoittumista kuffaarien kanssa, koska muslimit menevät heidän maihinsa opiskelemaan, lomille, työmatkoille tai muista syistä (kääntäjän huom. myös käännynnäisten lisääntyminen länsimaissa). Ne, jotka menevät sinne saavat olla todistajina heidän rituaaleilleen ja he (muslimit) voivat jopa pitää niistä ja siten alkavat myös tehdä niitä. Näin tapahtuu erityisesti heidän kohdallaan, jotka kärsivät alemmuuskompleksista ja katsovat kuffaareita ihaillen - tämä vie heiltä voiman vastustaa, korruptoi heidän sydämensä ja heikentää heidän sitoumustaan uskontoon. Lisäksi monet länsimaistuneet, koulutetut ihmiset näkevät kuffaarit edistyksellisinä ja sivistyneinä, jopa heidän kaikista maallisissa tavoissaan. Tai sitten muslimaassa asuvat ei-muslimi vähemmistöt saavat houkuteltua joitakin tietämättömiä muslimeja.

2. Media on vielä vakavampi ongelma, koska se välittää kaiken äänen ja elävän kuvan kanssa joka puolelta maapalloa. Ei ole epäilystäkään etteikö kuffaarien media olisi tehokkaampi ja kykenevämpi välittämään heidän rituaalejaan muslimeille kuin päinvastoin. Monet satelliittikanavat lähettävät ohjelmaa muiden uskontojen juhlista - etenkin kristittyjen juhlista. Asiaan tulee lisää vakavuutta kun joissain sekularisoituneissa muslimimaissa aletaan yleisesti viettää kaafirien ja joidenkin bid'ah:n ihmisten juhlia ja sitten arabimaiden satelliittikanavat välittävät tämän ympäri maailmaa, joten jotkut muslimit hämääntyvät siitä, että ohjelma tulee muslimimaasta.

3. Läpi historian muslimit ovat kärsineet siitä, että muiden rituaalit vaikuttavat ja sekoittuvat heidän omiinsa. Tämä sai islamin oppineet varoittamaan muslimeja muiden matkimisesta heidän juhlissaan ja rituaaleissaan. Näiden oppineiden joukossa ovat Shaykh al-Islam ibn Taymiyah, Allamah Ibn al-Qayyim, al-Haafiz adh-Dhahabi ja al-Haafiz ibn Kathir. He elivät samaan aikaan kun muslimien ja muiden, etenkin kristittyjen, välillä oli paljon sekoittumista, ja jotkut tietämättömät muslimit saivat vaikutteita heidän (kristittyjen) uskonnollisista rituaaleista, etenkin heidän juhlistaan. Joten nämä oppineet puhuivat paljon näistä asioista kirjoissaan, ja jotkut heistä jopa kirjoittivat kirjoja yksinomaan tästä aiheesta, mm. Ibn Taymiyah (Iqtidaa' al-Siraat al-Mustaqim li Mukhaalafar Ashaab al-Jahim ja al-Dhahabi (Tasbih al-Khasis bi al-Khamis).

Ibn Taymiyah (olkoon Allah hänelle armollinen) puhui pitkään heidän (kuffaar) juhlista ja siitä, mitä he oikein tekevät silloin, ja hän myös kertoi siitä, kuinka jotkut tietämättömät muslimit olivat saaneet vaikutteita. Hän kuvaili heidän lukuisia juhliaan sekä rituaaleja ja tapoja joita niihin liittyi - mistä muslimien ei normaalisti tarvitse tietää, mutta nyt se on välttämätöntä koska money muslimit seuraavat Kirjan kansaa niissä rituaaleissa.

Shaykh al-Islam kuvaili heidän juhliaan ja käsitteli niitä varoittavassa mielessä. Puhuttuaan yksityiskohtaisesti, hän sanoi: "Meidän tavoitteemme eivät ole rajoittuneet vain heidän vääryksiensä yksityiskohtien tietämiseen, vaan meille on riittävää tietää mikä on munkar (pahaa) sellaisella tavalla että voimme tehdä eron sen ja mubaah'n (sallitun), marufin (hyvän), mustahabin (suositellun) ja waajibin (pakollisen) välillä, jotta tämän tiedon avulla voimme suojella itseämme ja välttää sen, kuten muutkin asiat jotkat ovat haram ja haraamin välttäminen on velvollisuutemme. Se, joka ei tiedä mitä on munkar, joko yleisesti tai yksityiskohtaisesti, ei voi sitä välttää. Yleinen tieto on riittävää, toisin kuin asioiden kanssa, jotka ovat waajibaat (pakollisia), sillä ne tulee tietää yksityiskohtaisesti." Hän myös sanoi: "Olen laskenut monen monta asiaa heidän uskonnostaan, joka on munkar kun huomasin että monet muslimiryhmät ovat saaneet vaikutteita heistä ja monet heistä eivät edes tiedä, että kaikki se oli kristinuskosta, joka on kirottu, se ja sen seuraajat. En tiedä kaikkea mitä he tekevät mutta olen maininnut ne asiat, joita olen muslimien nähnyt tekevän ja joka on otettu heiltä (kristityiltä)."

4. Jotkut heidän juhlistaan ovat suuria kokoontumisia ja ne sisältävät vielä merkkejä vanhoista juhlista. Monet muslimit ottavat osaa näihin tapahtumiin tajuamatta sitä. Esimerkkinä voidaan mainita olympialaiset, jonka juuret ovat juhlassa, jota ensin juhlivat kreikkalaiset, sitten roomalaiset, sitten kristityt; ja "Mahrajaanit" ("juhlat"), jotka järjestetään edistämään myyntiä, kulttuuria jne., vaikka Mahrajaan oli alunperin persialainen juhla. Monet, jotka järjestävät kyseisiä tapahtumia ja kutsuvat niitä "mahrajaaniksi" eivät tiedä sen alkuperää.
5. Kun tuntee pahan, se on keino välttää se ja pysyä poissa siitä. Hudhayfah sanoi: "Ihmisillä oli tapana kysyä Profeetalta hyvistä asioista, mutta minä kysyin pahoista asioista, koska pelkäsin tekeväni niitä." On vakava ongelma, että muslimit ottavat osaa joihinkin epäuskovien rituaaleihin tajuamatta, että ne ovat osa heidän (kristittyjen) rituaalejaan ja omia tapojaan, joita meidän on käsketty välttää koska ne ovat inhottavuuksia ja harhaanjohtavia.

6. On olemassa paljon vahvoja kutsuja, joita tekopyhät tekevät erottaakseen umman juuristaan, tuhotakseen sen identiteetin, saadakseen sen muistuttamaan kuffaarien metodologiaa, ja he haluavat ihmisten seuraavan heitä askel askeleelta, vedoten inhimillisyyteen, globalisaatioon, universalismiin, avoimmuuteen muita ja muita kulttuureja kohtaan. Tämän takia on välttämätöntä, että tunnemme muiden (kaafirien) harhaanjohdatuksen ja hairahtumisen, jotta voimme tuoda sen julki ja näyttää viat, jotka ovat kauniin pinnan alla, joka peittää nämä vastenmieliset ideat, "Ne jotka tultiin tuhoamaan (koska he hylkäsivät uskon) voitiin tuhota selvien todisteiden jälkeen ja ne jotka tulivat elämään (ts. uskovat) saivat elää selvien todisteiden jälkeen." (Surah al-An'aam 8:42) - ja jotta Muhammadin seuraajat eivät tulisi petetyiksi...

Faaraoiden juhlat

Faaraoiden juhlien joukossa on Shimm al-Nasim - juhla, johon kuuluu joidenkin päivien pitäminen hyvinä enteinä tai vetäytyminen lähelle jumalia, joita palvottiin Allahin (swt) sijaan. Shaykh Mahfuz - omana aikanaan - mainitsi joitakin häpeällisistä ja moraalittomista käytännöistä: maatilat ja avoimet paikat olivat täynnä moraalittomia ihmisiä, jotka käyttäytyivät huonosti, ja joukkoja vanhoja ja nuoria, miehiä ja naisia, menivät hedelmäpuutarhoihin ja jokiin tehdäkseen zinaa (haureus, aviorikos) ja juodakseen humalluttavia aineita, ajatellen että kaikki nämä pahat teot ovat sallittuja heille.

Taikauskoisia tapoja, joita liittyy tähän juhlaan, oli sipuleiden ripustaminen nukkuvan henkilön pään yläpuolelle, tai oven luo, väittäen että tämä veisi laiskuuden pois. Tämä sanotaan olevan yksi faaraoiden juhlista, ja koptien sanotaan keksineen sen; ei ole mitään, joka viittaisi siihen etteikö tämä juhla kuulunut heille molemmille ja etteikö se olisi siirtynyt faaraoilta kopteille. Monet egyptiläiset - etenkin koptit - vieläkin viettävät tätä juhlaa, ja monet muslimit menevät heidän mukaansa. Muutama vuosi sitten muutama maallistunut kirjailija vaati, että tästä juhlasta tehdään virallinen vapaapäivä, jotta voitaisiin herättää henkiin faaraoiden perintö - samaan aikaan kun he kuvaavat islamin rituaaleja takapajuisiksi, taantumuksellisiksi ja sivistymättömiksi!

Kreikkalaisten juhlat

Kreikkalaisessa vuodessa oli monta kuukautta, ja ne oli nimetty juhlien mukaan. Rikkaat rahoittivat juhlat. Suurin osa heidän juhlistaan pohjautui pakanuuteen, joka taas pohjautuu polyteismiin. Heillä oli paljon juhlia, koska he halusivat vähentää päivittäisen elämän väsymystä, ja loppujen lopuksi ei ollut yhtäkään kuukautta ilman juhlia, paitsi yksi, jonka nimi oli Mamkitrion.

Heidän juhliensa luonteeseen kuului säädyttömyys, vapaat sukupuolisuhteet, juopuneisuus ja vapaat eläimelliset halut, joten he tekivät mitä ikinä halusivat, kuten selviää monista myyteistä, joissa myös väitetään että he kutsuivat luokseen kuolleiden sieluja, sitten lähettivät ne takaisin juhlan päätyttyä. Heidän tärkeimpiin juhliinsa kuului seuraava:

Olympiadin juhla, tai Olympiakisat. Tämä juhla pidettiin Elisissä joka neljäs vuosi. Ensimmäisen kerran se tunnustettiin virallisesti 776 ekr. Olympiad oli heidän tärkein juhlansa ja kokoontumisensa. Tuosta aiemmin mainitusta vuodesta lähtien näitä kisoja kutsuttiin historiallisesti Olympiadiksi. Siinä on nationalistisia piirteitä ja tavoitteita, jopa niin paljon että kreikkalaiset kehuivat olympialaisten saavutuksilla enemmän kuin sotavoitoillaan.

Nämä kisat pidetään vieläkin ja kristityt kansat kannattavat niitä. Kisat kantavat edelleen samaa vanhaa nimeään ja sisältävät samoja vanhoja rituaaleja kuten olympiatulen sytyttäminen Ateenassa ja sen vieminen kisapaikalle ja niin edelleen. Valitettavasti myös monet muslimimaat ottavat osaa näihin kisoihin ja vielä kehuvat niin tehdessään. Monet heistä eivät tiedä, että kisojen alkuperä on kuffaarien juhlissa ja heidän pakanauskontonsa pyhissä päivissä. Etsimme turvaa Allahista vääryyttä, harhaanjohdatusta ja sokeaa seuraamista vastaan!

Roomalaisten juhlat

Roomalaiset ovat yksi niistä kansoista, joilla oli paljon juhlia. Heillä oli enemmän kuin sata pyhää päivää vuodessa, päiviä joita he pitivät juhlina, mukaanlukien jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Jotkut juhlat oli omistettu kuolleiden ja alamaailman sielujen pyhittämiselle, ja monet heidän juhlistaan pidettiin kuolleiden tyynnyttämiseksi ja lepyttääkseen heidän vihansa - tai niin he ainakin väittivät.

Kuten tiedetään, Rooman valtakunta oli vallassa kreikkalaisten jälkeen, joten he perivät monia kreikkalaisten rituaaleja, tapja ja juhlia.

Kuuluisimpien roomalaisten juhlien joukossa:

Rakkauden juhla (=ystävänpäivä)ta he juhlivat helmikuun 14. päivä joka vuosi, uskoen sen olevan osoitus jumalallisesta rakkaudesta pakanauskonnossaan. Tämä juhla keksittiin yli 1700 vuotta sitten, aikana jolloin pakanuus oli hallitseva roomalaisten keskuudessa. Vielä kun heidän maansa oli epäjumalia palvova, he teloittivat Saint Valentinen, joka oli kääntynyt kristityksi pakanuudesta. Kun roomalaiset kääntyivät kristinuskoon, he tekivät Saint Valentinen teloituspäivästä tilaisuuden juhlia rakkauden marttyyreja. Tätä juhlaa vietetään yhä Amerikassa ja Euroopassa, tarkoituksena julistaa ystävyyden tunteita ja uudistaa rakkauden liittoa puolisoiden ja rakastajien välillä. Tällä juhlalla on nykyään valtava sosiaalinen ja taloudellinen merkitys.

Vaikuttaa sille, että myös eräs toinen juhla pohjautuu samaan ideaan, joka on juhlia puolisoiden vuosipäivää, eli pariskunta juhlii avioliittonsa vuosipäivää joka vuosi, vakuuttaakseen rakkauttaan. Tämä tapa on siirtynyt muslimeille sekoittumisen (ei-muslimien kanssa) takia, monet parit juhlivat erityisellä tavalla kyseisenä päivänä, matkien kuffaareita. Laa hawla wa laa quwwata illaa billaa il-Aliy il-Azim (ei ole muuta vahvuutta ja voimaa kuin Allahilla, Ylhäisellä ja Kaikkivaltiaalla).

Juutalaisten juhlat

1. Juutalainen) Uusi vuosi, jota kutsutaan Hishan juhlaksi [Rosh Hashanah]. Tämä on Tishrin al-Awwalin ensimmäinen päivä. He väittävät tämän olevan päivä jolloin Ishaaqin (rauha hänelle) uhraus lunastettiin. Tämä perustuu väärään uskomukseen - itse asiassa se, joka oli tarkoitus uhrata oli Ismaail, ei Ishaaq. Tällä juhlalla on sama merkitys kuin Id al-Adhalla muslimeille.

2. Sumarian juhla tai Yom Kippur, joka on heille anteeksiannon päivä.

3. Tabernaclesin juhla (Sukkot) 15. päivä Tishreen-kuuta. Kyseisenä päivänä he pysyttelevät puiden oksien varjoissa. Juhlaa kutsutaan myös Neitsyt Marian paaston juhlaksi.

4. Hapattamattoman leivän juhla joka on (juutalaisten) pääsiäinen, 15. päivä Nisan-kuuta. Tämän päivän tarkoitus on muistaa Israelin lapsien pakoa orjuudesta Egyptistä. Tämä tarina on kerrottu Exoduksessa, 12. luvussa. Juhla kestää 8 päivää miehitetyssä Palestiinassa, ja reformistijuutalaiset juhlivat sitä omissa maissaan 7 päivän ajan. Tämän tapahtuman aikana heillä on juhla nimeltään Seder, jolloin he lukevat tarinan Israelin lapsien paosta kirjasta nimeltä Haggadah ja he syövät hapattamatonta leipää, muistutuksena siitä kun Israelin lapset pakenivat, he söivät samanlaista leipää, koska heillä ei ollut aikaa valmistaa hapatettua leipää. Juutalaiset syövät edelleen hapattamatonta leipää tämän juhlan aikana.

5. Viikkojuhla tai (juutalaisten) Helluntai. He väittävät, että tämä on päivä, jolloin Allah subhana wa Ta'ala puhui Moosekselle (rauha hänelle).

6. Sovituksen päivä, kymmenentenä kuukautena juutalalaisessa kalenterissa. Ihminen eristäytyy muusta maailmasta palvoakseen Jumalaa ja paastotakseen. Tätä kutsutaan myös katumuksen päiviksi.

7. Uusi kuu. Heillä oli tapana juhlia jokaista uutta kuuta, jolloin heillä oli tapana puhaltaa trumpetteihin Jerusalemissa ja sytyttää tulia.

8. Riemujuhla (Jubilee), jota on kuvailtu 3. Mooseksen kirjassa.

Heillä on myös muita juhlia, joista tunnetuimmat ovat: Voiton juhla tai Purim, Hanukkah, joka tunnetaan myös siunauksen juhlana.

Kristittyjen juhlat

Ylösnousemuksen juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi. Tämä on vuoden tärkein kristillinen juhla, jota edeltää pitkä paastonaika, joka kestää 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Tällä juhlalla muistetaan Messiaan (as) paluuta, tai hänen ylösnousemustaan ristiinnaulitsemisen jälkeen, 2 päivää kuolemansa jälkeen - heidän väitteidensä mukaan. Siihen päättyvät monet rituaalit, kuten:

1. Paastonaika, joka kestää 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita.
2. Piinaviikko, joka on paaston viimeinen osa. Viikko kuvaa tapahtumia, jotka johtivat Jeesuksen (as)kuolemaan ja ylösnousemukseen - näin he väittävät.

3. Palmusunnuntai, joka on sunnuntai ennen pääsiäistä. Tällä muistellaan Jeesuksen (as) saapumista Jerusalemiin.

4. Kiirastorstai, jolloin muistellaan viimeistä ehtoollista, Jeesuksen pidättämistä ja vangitsemista.

5. Pitkäperjantai, joka on perjantai ennen pääsiäistä, päivä, jolloin Jeesus (as) kuoli ristillä - tai niin he väittävät.

6. Pääsiäislauantaina odotellaan Jeesuksen (as) ylösnousemusta pääsiäissunnuntaina. Pääsiäisjuhlallisuudet loppuvat seuraavana torstaina, jolloin kirkoissa kerrotaan Messiaan ylösnousemuksesta.

Kristityillä on monia juhlia, hieman vaihdellen suuntauksen mukaan eri maissa. Torstai ja perjantai ennen pääsiäistä tunnetaan Mahtavana torstaina ja Mahtavana perjantaina, kuten Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) on maininnut. Torstaihin (al-Khamis) on viitattu al-Haafiz al-Dhahabin (Allah olkoon hänelle armollinen) kirjassa: Tashbih al-Khasis bi Ahl al-Khamis. Tämä torstai on heidän paastonaikansa viimeinen päivä ja päivä tunnetaan myös "pöydän juhlana". Tämä on mainittu Surah al-Maidassa, jossa Allah sanoo (käännös Hänen sanoistaan):

"Isa (Jeesus), Maryamin poika, sanoi: "Oi Allah, Herramme! Lähetä meille taivaasta pöytä täynnä ruokaa jotta siinä on meille - ensimmäiselle ja viimeiselle - juhla ja merkki Sinulta..." [al-Maidah 5:114]

He myös tekevät monia outoja asioita näiden juhliensa aikaan, kuten myös monet historioitsijat ovat maininneet, kuten puiden lehtien kerääminen, niiden liottaminen, peseminen vedellä jne. Egyptin kopteilla oli tapana uida Niilissä tiettyinä päivinä, ja he uskoivat, että se oli parantavaa.

He väittävät, että pääsiäinen on päivä, jolloin Messias (as) koki ylösnousemuksen kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen, ja Adam pelastettiin Helvetiltä ja muita myyttejä. Shams ad-Din al-Dimashqi al-Dhahabi mainitsee, että Haman ihmiset lopettivat työnteon kuudeksi päiväksi tämän juhlan aikana, ja he värjäsivät munia ja tekivät eräänlaisia keksejä nimeltään ka'k sekä muita korruptoituneita tekoja ja sekoittumista, jossa he olivat muutenkin mukana tuona aikana. Hän sanoi, että myös muslimeilla oli tapana osallistua ja heidän määränsä ylitti kristittyjen määrän. Etsimme turvaa Allahista! Ibn al-Haaj kertoi, että he tekivät avoimesti moraalittomia tekoja ja ottivat osaa vedonlyöntiin, mutta kukaan ei antanut heitä ilmi. Tämä on varmaankin syy, miksi Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) halusi tuoda julki, miten hän näki muslimien matkivan kristittyjä heidän juhlissaan ja rituaaleissaan, sillä hän mainitsi paljon tästä hienossa kirjassaan al-Iqtidaa. Al-Dhahabi kirjoitti myös kirjan tästä aiheesta, kuten mainittu aiemmin.

7. Messiaan (as) syntymän juhla. Eurooppalaiset kutsuvat tätä jouluksi ja se on joulukuun 25. päivä suurimmalle osalle kristittyjä. Tämä juhla on vanha ja se mainitaan historioitsijoiden kirjoissa. Kristityille juhla on vuosittainen muistutus Messiaan (as) syntymästä. Heillä on monia rituaaleja ja palvonnan muotoja tähän aikaan, he menevät kirkkoon ja tekevät erityisrukouksia ja palveluksia. Messiaan syntymän tarina mainitaan kahdessa evankeliumissa - Luukkaan ja Matteuksen. Sitä juhlittiin ensimmäisen kerran 336 CE. Juhla on saanut vaikutteita pakanarituaaleista, kun roomalaisilla oli tapana juhlia valon jumalaa ja sadonkorjuun jumalaa. Kun kristinuskosta tuli roomalaisten virallinen uskonto, joulusta tuli Euroopan tärkein juhla. Pyhästä Nikolauksesta tuli lahjojen antamisen symboli eurooppalaisissa maissa, sitten joulupukki otti hänen paikkansa lahjojen antajan symbolina, etenkin lapsille (1). Monet muslimit ovat saaneet vaikutteita näistä rituaaleista ja tavoista, joulupukista lahjojen antajana on tullut tuttu monissa muslimien omistamissa kaupoissa. Kuinka monissa kodeissa muslimilapset tietävätkään joulupukista ja hänen lahjoistaan! Laa hawla wa laa quwwata illaa billaa il-Aliy il-Azim (ei ole muuta voimaa ja mahtia kuin Allahilla, Ylhäisellä ja Kaikkivaltiaalla)!

8. Kristityillä on monia rituaaleja jouluna. Palestiinan ja lähialueiden kristityt kokoontuvat yöllä Betlehemiin, kaupunkiin, jossa Messias (as) syntyi, ottaakseen osaa keskiyön messuun. Muita heidän rituaalejaan: he juhlivat marraskuun 30. Päivän lähintä sunnuntaita, joka on Pyhän Andrew'n päivä (suom. huom.Pyhäinmiestenpäivä?). Tämä on ensimmäinen adventti - Messiaksen (as) odotus alkaa. Juhla saavuttaa huippunsa kun he ottavat osaa keskiyöllä jumalanpalvelukseen, kirkkojen ollessa koristeltuja ja ihmisten laulaessa joululauluja. Joulunaika päättyy tammikuun 6. päivä. Jotkut polttavat osan kuusestaan ja säästävät sen osan, joka ei palanut, uskoen tämän tuovan heille onnea. Tämä tapa on yleinen Britanniassa, Ranskassa ja Skandinaviassa.

9. Loppiainen (ghattaas). Tämän juhlan alkuperä heidän mukaansa on, että Yahyaa ibn Zakariya (as), joka he tuntevat Johannes Kastajana, kastoi Messiaan Jordan-virrassa, ja kun hänet oli pesty, pyhä henki tuli hänen luokseen. Tämän takia kristityt kastavat lapsensa veteen tänä päivänä, ja kaikki kastautuvat vedessä. Al-Mas’udi mainitsi, että tämä päivä - hänen omana aikanaan - oli suuri tapahtuma Egyptissä, johon osallistui tuhansia kristittyjä ja muslimeja, jotka uivat Niilissä, uskoen tämän tuovan heille suojelusta ja terveyttä. Näin juhlivat ortodoksit, mutta katolisella ja protestanttisella kirkolla on eri ajatukset tästä juhlasta, sillä he muistelevat kolmen tietäjän saapumista Jeesus-lapsen luoksen.

Ghattaas (kaste)-sanan alkuperä on kreikassa, joka tarkoittaa "sukeltamista". Se mainittiin Toorassa, että Allah (swt) ilmestyi Musalle (as) palavan pensaan muodossa - olkoon Allah heidän väitteensä yläpuolella!

10. Kristittyjen uuden vuoden juhlinta: Tästä on tullut suuri juhla, jota juhlivat kristityt sekä jotkut muslimimaat. TV välittää näitä juhlallisuuksia kaikkialle maailmaan, niistä on kuvia lehtien etusivuilla ja ne ottavat ison osan aikaa satelliittikanavien lähetyksistä. On huomattava, että monet muslimit, joiden maassa ei näitä juhlia vietetä, matkustavat kristittyihin maihin ottamaan osaa ja nauttimaan kielletyistä asioista, jotka liittyvät näihin juhliin, tietämättä tekevänsä syntiä osallistumalla ei-uskovien rituaaleihin.

Kristityillä on monia vääriä uskomuksia ja myyttejä Uudenvuodenaatosta (joulukuun 31), kuten on kaikkien heidän juhliensa laita. Kuulemme näistä uskomuksista modernin yhteiskunnan rakentajilta ja heiltä, joita kuvataan sivistyneiksi, joita tekopyhät joukossamme haluavat seurata pienimmässäkin yksityiskohdassa, jopa heidän myyteissään, jotta voimme varmistua asemasta edistyneiden ja sivistyneiden joukossa, heidän joukossaan joilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät!
Heidän (uudenvuoden) uskomuksiensa joukossa on, että sitä, joka juo viimeisen lasin viiniä pullosta puolenyön jälkeen, kohtaa hyvä onni, ja jos hän on naimaton, hän tulee menemään ensimmäisenä naimisiin läsnäolevasta joukosta. Ilman lahjaa meneminen kylään käsitetään New Yorkissa pahan enteeksi; roskien pyyhkiminen tarkoittaa New Yorkissa myös sitä, että pyyhit hyvän onnen pois; vaatteiden ja tiskien peseminen tänä päivänä tuo huonoa onnea; he yrittävät pitää takan päällä koko uudenvuoden aaton yön, jotta heitä kohtaisi hyvä onni... ja kaikkea muuta taikauskoista.

Heillä on myös muita juhlia, jotkut niistä ovat vanhoja ja jotkut ovat keksitty vasta äskettäin. Jotkut niistä on otettu kreikkalaisilta ja roomalaisilta, ja osa oli ennen osa heidän uskontoaan, mutta katosi myöhemmin. Jotkut näistä juhlista ovat erittäin tärkeitä heille, ja jotkut vähemmän tärkeitä, joita vietetään vain muutamissa kirkoissa. Jokaisella kirkolla ja ryhmällä on omat ominaiset juhlansa ja niitä eivät toiset juhli. Protestantit eivät usko muiden kirkkojen juhliin, mutta he juhlivat muiden kanssa suurimpia juhlia, kuten pääsiäistä, joulua, uutta vuotta ja loppiaista, vaikkakin ne eroavat toisistaan tavoissaan, tai syissään juhlia kyseistä juhlaa, tai ero päivässä.

Persialaisten juhlat

1. Nawroozin juhla. Sana 'nawrooz' tarkoittaa uutta. Juhla kestää kuusi päivää, Chosroesien (kääntäjä eikä sanakirja eivät tunne sanaa, ehkä jokin kansa?) aikana ensimmäisten viiden päivän aikana palveltiin muita ihmisiä ja kuudes päivä oli omistettu heille itselleen ja heidän läheisilleen. Tätä viimeistä päivää kutsuttiin suureksi Nawrooziksi, ja se oli heidän tärkein juhlansa. Kirjassa Ashaab al-Awaail mainitaan, että ensimmäinen, joka juhli Nawroozia oli kuningas Jamshid, jonka aikana Hud (as) lähetettiin, uskonnon muuttumisen jälkeen. Kun kuningas Jamsheed uudisti uskontoa ja perusti lain, päivä jolloin hän astui valtaistuimelle nimettiin Nawrooziksi. Kun hän saavutti 700 vuoden iän, sairastumatta kertaakaan, kärsimättä edes päänsärystä, hänestä tuli alistava tyranni. Hän teki kuvan itsestään ja hän lähetti sen provinsseihin ja ihmiset alkoivat palvoa sitä. Al-Dahhaak al-Alwaani, yksi Amaaliqah'sta hyökkäsi hänen kimppuunsa Jemenissä ja surmasi hänet, kuten on kerrottu historian kirjoissa. Jotkut persialaisista väittävät, että Nawrooz on päivä, jolloin Allah loi valon. Nawrooz käsitetään juhlaksi, joka osoittaa persialaisen uuden vuoden. Se sijoittuu 21.3 gregoriaanisessa kalenterissa. Ihmisjoukoilla oli tapana sytyttää tulia tänä iltana ja ruiskuttaa vettä aamulla. Nawroozia juhlivat myös Baha'it, heidän paastonsa, joka kestää 19 päivää, päättyy siihen, 21. maaliskuuta (3). Nawrooz on myös kopteille vuoden ensimmäinen päivä, he vain kutsuvat sitä Shimm al-Naseemiksi. Heillä tämä juhla kestää kuusi päivää, alkaen kesäkuun kuudennesta. Shimm al-Naseem käsiteltiin jo faaraoiden juhlien yhteydessä. On mahdollista, että koptit ottivat tämän juhlan faaraoiden perinnöstä, koska kaikki he olivat Egyptissä.

2. Mahrajaanin juhla. Sana Mahrajaan koostuu kahdesta sanasta: mahar, uskollisuus ja jaan, voima / auktoriteetti. Joten sana tarkoittaa uskollisuuden auktoriteettia. Tämän juhlan alkuperä on juhlassa, jota vietettiin, kun Afridoon voitti Dahhaak al-Alwaanin, joka tappoi Jamsheedin, kuninkaan, joka aloitti Nawroozin. On myös sanottu, että juhlaa vietettiin juhlistamaan viileän veden saapumista sinä vuonna. On mahdollista, että juhla sai alkunsa yllä mainitusta syystä, mutta koska se sattui tapahtumaan yhtä aikaa viileän veden saapumisen aikaan, sen juhlimista jatkettiin sen merkeissä. Sitä vietetään 26. Tishreen al-Awwal (syyrialaisen kalenterin) kuuta. Kuten Nawrooz, se kestää 6 päivää, joista kuudes on Suuri Mahrajaan. Tänä päivänä ja Nawroozina oli tapana antaa myski-, parfyymi, sahrami ja kamferilahjoja (5). Ensimmäinen, joka harjoitti tätä lahjojen antamista Islamin aikana oli al-Hajjaaj ibn Yoosuf al-Thaqafi, ja tämä jatkui, kunnes oikean johdatuksen saanut khalifi Umar ibn Abd al-Aziz (Allah olkoon hänelle armollinen) kielsi sen.

Yksi suurimmista ongelmista muslimien keskuudessa on se, että he käyttävät sanaa Mahrajaan (juhla) kuvaamaan monia sosiaalisia, kulttuurisia ja ekonomisia tapaamisia, juhlia ja tapahtumia. Sanaa käytetään jopa kuvaamaan da'wah tapahtumia. Joten ihmiset puhuvat mahrajaan al-taqaafahista (kulttuurisesta juhlasta), mahrajaan al-tasawwuqista (markkinointitapahtuma), mahrajaan al-kutubista (kirjajuhla), mahrajaan ad-dawasta (dawah-tapahtuma) ja niin edelleen, kuten voi huomata monista ilmoituksista ja voi kuulla monissa lauseissa, joissa käytetään tätä epäjumalanpalvojien termiä. Mahrajaan on tulenpalvojien juhla.

Tämän epäjumalanpalvojien persiankielisen termin käyttäminen muslimitapahtumien kuvaamiseen on selvästi kielletty. Meidän täytyy välttää tätä ja myös kehottaa muita välttämään tätä. On olemassa tarpeeksi sallittuja ilmaisuja, jotta meidän ei tarvitse käyttää tätä sanaa, sillä arabia on maailman vahvin kieli merkityksiltään ja ilmaisuiltaan.

Kuffaarien matkinta

Yksi uskontomme tärkeimpiä periaatteita on al-walaa wal-baraa, uskollisuus (walaa) Islamille ja sen ihmisille ja kufrin ja sen ihmisten hylkääminen (baraa). Yksi tärkeimpiä piirteitä kufrista irtisanoutumiseen on, että muslimin tulee erottua kufrin ihmisistä, ja hänen tulee olla ylpeä uskonnostaan ja siitä, että on muslimi, siitäkin huolimatta, että kuffaarit voivat olla edistyneitä, vahvoja ja sivistyneitä, ja vaikka muslimit voivat olla heikkoja ja takapajuisia ja erillään. Missään tapauksessa ei ole sallittua pitää tekosyynä kuffaarien voimaa ja muslimien heikkoutta perustellessaan heidän (kuffaarien) matkimista ja kopioimista, kuten jotkut tekopyhät muslimit tekevät. Tekstit, jotka kieltävät kuffaarien matkimisen, eivät tee mitään eroa, että ovatko muslimit vahvoja vai heikkoja, koska muslimi voi olla selvä uskonnossaan ja voi olla ylpeä siitä, että on muslimi, vaikka olisikin heikossa asemassa.

Allah käskee meidän olla ylpeitä Islamista, ja Hänestä tämä on parasta puhetta ja parhainta ylpeyttä, kuten Hän sanoo:

"Ken puhuu paremmin kuin se, joka kutsuu muita Jumalan luokse, tekee hyvää ja sanoo:´totisesti olen Jumalalle alamainen´?" [Surah al-Fussilat 41:33]

Koska muslimille on tärkeää erottua kaafireista, muslimin on käsketty rukoilla Allahia ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä saadakseen apua välttää kaafireiden polkua ja saadakseen johdatusta Oikealle Polulle:

"Ohjaa meitä oikeaa tietä, niiden tietä, joiden osana on sinun mielisuosiosi, ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät." [Surah al-Faatihah 1: 5-7]

Koraanissa ja Sunnassa on monia tekstejä, jotka kieltävät meitä matkimasta heitä, ja jotka selvästi osoittavat heidän olevan eksyneitä. Allah sanoo:

"Sitten annoimme sinun seurata määrättyä suuntaa; noudata siis sitä äläkä niiden alhaisien toiveita, jotka ovat tietoa vailla!" [Surah al-Jaathiyah 46:18]

"...Mutta jos aiot seurata heidän himojaan kaikesta siitä tiedosta huolimatta, mikä osaksesi on tullut, niin Jumalaa vastaan sinulla ei ole oleva ainoatakaan ystävää eikä pelastajaa." [Surah ar-Rad 13:37]

"Älkääkä te olko niiden kaltaisia, jotka saatuaan selvät todisteet erottautuivat toisistaan ja riitelivät toistensa kanssa.." [Surah ali Imran 3:105]

Allah kutsuu uskovia muistamaan häntä nöyryydellä ja lausumaan Hänen Jakeitaan, sitten Hän sanoo:

"Eikö ole aika niiden, jotka uskovat, nöyrtyä sydämissään, muistaa Allahia ja Hänen lähettämäänsä totuutta, jotta heidän ei kävisi kuin niiden, joille Kirjoitus annettiin aikaisemmin, niin että heidän aikansa näytti pidennetyltä, mutta jotka paaduttivat sydämensä ja joista useimmista tuli lainrikkojia?" [Surah al-Hadid 57:16]

Ei ole epäilystäkään, etteikö matkiminen olisi selvin merkki siitä, että henkilö on ystävystynyt heidän kanssaan ja rakastaa heitä, ja tämähän kumoaa baraan idean. Allah on kieltänyt uskovia ottamasta heitä ystävikseen, ja Hän on sanonut, että jos on heidän ystävänsä, on yksi heistä. Allah sanoo:

"Te jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin." [Surah al-Ma'idah 5:51]

"Sellaisten joukosta, jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään, et löydä ihmisiä, jotka rakastavat Jumalan ja Hänen sananjulistajansa vastustajia, vaikkapa nämä olisivat heidän isiään tai poikiaan tai veljiään tai sukulaisiaan." [Surah al-Mujaadilah 58:22]

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (Allah olkoon hänelle armollinen) sanoi: "Matkiminen luo ystävyyttä ja rakkautta, ja heidän pitäminen liittolaisina sisäpuolella (mielessään), rakastamisen kanssa luo matkimista ulkopuolella." Hän myös sanoi, kommentoidessaan aayah'aa Surah al-Mujaadilah'sta: "Allah sanoo, että se ei ole tosi uskova, joka ottaa kaafirin ystäväkseen, sillä se joka ottaa kaafirin ystäväkseen, ei ole uskova. Ulkoinen matkiminen viittaa siihen, että matkija rakastaa sitä, jota matkii - joten se on kiellettyä."

On kerrottu, että Profeetta sanoi: "Joka matkii ihmisiä, on yksi heistä."[kertoi Abu Dawud, al-Libaas, 1204; Ahmad, 2/05. Shaykh al-Islam luokitteli sen isnaadin olevan jayyid, al-Iqtidaa'ssa, 1/042. Katso myös al-Fataawaa, 25/133. Al-Haafiz on kertonut vastaavaa al-Fathissa, mursal muodossa, jonka isnaad on hasan (6/89). Al-Suyooti luokitteli sen hasaniksi ja al-Albaani luokitteli sen sahiihiksi Jami' al-Sahih'ssa, 5206]

Shaykh al-Islam sanoi: "Tämä hadith ainakin viittaa siihen, että on haraam matkia heitä, vaikka ulkoisessa olemuksessa, ja se myös viittaa siihen, että joka matkii heitä, on kaafir, kuten Allah sanoo: ' ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä.' [Surah al-Ma'idah 5:51]" (al-Iqtidaa, 1/732).

Al-San'aani sanoi: "Jos henkilö matkii kaafiria hänen asussaan, ja uskoo että näin tekemällä hän (kaafir) pitää hänestä, sitten hän on kaafir. Jos hän ei usko tähän, niin sitten fuqahaa'n mielipiteet eroavat. Jotkut sanovat hänen olevan kaafir, joka käy ilmi hadithista; toiset sanovat ettei hän ole kaafir, mutta häntä tulisi rankaista." (Subul as-Salaam, 8/842)

Shaykh al-Islam sanoi: "Syy, miksi Allahin uskonto ja sen rituaalit ovat katoamassa, ja kufr ja synnit valtaa alaa, on koska kaafireita matkitaan, sillä kun vaalitaan hyvää, seurataan Profeettojen lakeja." (al-Iqtidaa', 1/413)

Olisi paljon muutakin sanottavaa kuffaarien matkimisesta, mutta mitä olemme sanoneet yläpuolella on tarpeeksi.

***

_______________________________________________________________________
Tii Maa 25, 2014 12:08 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***


Kuffaarien matkiminen heidän juhlissaan

Kuffaarien lahkoilla ja ryhmillä on monenlaisia juhlia, joillain niistä on uskonnollinen tausta, kun taas jotkut ovat uutta keksintöä. Jotkut heidän juhlistaan ovat tapoja ja tapahtumia, jotka he ovat muuttaneet juhliksi, kun kansalliset vapaat ja sen tapaiset. Heidän juhlansa voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Ensimmäinen:
Uskonnolliset juhlat, joilla he pyrkivät Jumalan läheisyyteen; kuten loppiainen, pääsiäinen, joulu, jne. Tapoja, joilla muslimit matkivat heitä, on kahdenlaisia:

1. Juhlimalla heidän kanssaan, kuten joissain muslimimaissa ei-islamilaiset ryhmien tai vähemmistöjen viettäessä omia juhliaan, jotkut muslimit ottavat osaa niihin (suom. huom. ja länsimaissa mennään "maan tapojen" mukaan..). Tätä tapahtui myös shaykh al-Islamin Ibn Taymiyan ja al-Hafiz adh-Dhahabin aikana ja nykyaikana tätä tapahtuu monissa muslimimaissa. Vielä pahempaa on se, kun jotkut muslimit matkustavat kaafir-maihin vain ja ainoastaan ottaakseen osaa näihin juhliin, joko tyydyttääkseen omia halujaan tai sitten joidenkin kuffaarien kutsusta - kuten jotkut kaafir-maissa asuvat muslimit ovat kutsuttuja juhliin, tai ne, jotka ovat osallisina jossain suuressa yrityksessä, joten he hyväksyvät nämä kutsut ollakseen ystävällisiä henkilölle, joka heidät kutsui, tai heillä on jokin maallinen tavoite mielessään, kuten sopimuksen aikaan saaminen ja niin edelleen. Kaikki tämä on haraam, ja on pelko että tällainen johtaa kufriin, sillä hadithissa sanotaan, "Joka matkii (ryhmää) ihmisiä, on yksi heistä". Ja joka näin tekee, hänellä on tavoitteena ottaa osaa joihinkin heidän uskontonsa rituaaleihin.

2. Juhlien perustaminen muslimimaihin. Ne, jotka ottavat osaa näihin kuffaarien juhliin heidän maissaan, ja jotka pitävät heistä, koska he ovat välinpitämättömiä ja heikkoja uskossaan, ja heillä on vähän tietoa, voivat saada ajatuksen tuoda näitä juhlia ja rituaaleja muslimimaihin, kuten nyt tapahtuu monissa muslimimaissa, joissa gregoriaanista uutta vuotta juhlitaan. Tämä kategoria on pahempi kuin edellinen, siitä syystä, että ihmiset, jotka näin tekevät, eivät ole tyytyväisiä vain ottaessaan osaa kuffaarien rituaaleihin vaan haluavat myös tuoda ne muslimimaihin.

Toiseksi:
Tapahtumat, joiden perusta on kuffaarien rituaaleissa, joista myöhemmin on tullut kansainvälisiä tapoja ja juhlia. Tästä esimerkkinä on Olympialaiset Kreikassa, joka nykyään vaikuttaa olevan vain kansainvälinen urheilutapahtuma, johon osaaottamista on kahta muotoa:

1. Ottamalla osaa kilpailuihin rituaaleineen kaafir-maissa, kuten monet muslimimaat tekevät lähettämällä urheilijoita ottamaan osaa eri lajeihin.
2. Tuomalla nämä tapahtumat muslimimaihin, kuten jotkut muslimimaat ovat yrittäneet saada Olympialaisia omaan maahansa.

Molemmat tavat, osallistuminen tai kilpailujen isännöiminen muslimimaassa on haraam, seuraavista syistä:

1. Olympialaisten alkuperä on kreikkalaisten pakanajuhlissa, kuten aiemmin on mainittu. Tämä oli kreikkalaisten tärkein tapahtuma, sitten roomalaiset perivät sen, ja nyt vuorostaan kristityt.
2. Se kantaa edelleen samaa nimeä kuin ollessaan kreikkalaisten tapahtuma. Fakta, että se ei ole nykyään kuin urheilutapahtuma ei muuta sitä tosiasiaa, että se on pakanallinen tapahtuma, alkuperänsä ja nimensä takia. Todiste (dalil) tälle on Thabit ibn ad-Dahhaakin kertoma hadith, hän sanoi: "Jumalan Lähettilään aikana eräs mies vannoi uhraavansa joitakin kameleita Bawwaanah'ssa. Hän tuli Allahin Lähettilään luokse ja sanoi, 'Olen vannonut uhraavani joitakin kameleita Bawwaanah'ssa.' Allahin Profeetta sanoi, 'Oliko siellä joitain epäjumalankuvia joita palvottiin Jaahiliyyah'n aikana?' Hän sanoi, "Ei." Profeetta sanoi, 'Eivätkö he viettäneet joitain juhliaan siellä?' Hän sanoi, 'Ei'. Allahin Lähettiläs sanoi: 'Täytä sitten valasi, sillä mitään valaa ei voi täyttää, jos sen täyttäminen sisältää tottelemattomuutta Allahia kohtaan, tai se liittyy johonkin, mitä Aadamin poika ei omista.'" (kertoi Abu Dawud, al-Aymaan wal-Nudhurissa, 3133. Toisen raportin mukaan kysymyksen esittäjä oli nainen (2133). Sen on myös kertonut al-Tabaraani al-Kabirissa (1431). Shaykh al-Islam sanoi: sen isnaad on al-Sahihayn mukainen. Kaikki sen kertojat ovat thiqaat (luotettavia) ja mashhur (tunnettuja), ja ketju on katkeamaton. Katso al-Iqtidaa, 1/634. Al-Haafiz luokitteli sen sahihiksi al-Bulughissa, 5041)

Profeetta kiinnitti huomiota asioiden alkuperään, ja tämän tapahtuman alkuperä on pakanallinen tapahtuma. Shaykh al-Islam sanoi: "Tämä viittaa siihen, että paikka, jossa heidän juhliaan vietettiin olisi ollut syy kieltää uhraaminen siellä, kuten olisi myös käynyt, jos se olisi ollut heidän epäjumalainkuviensa paikka. Millä muulla tavalla kyseisen hadithin voi ymmärtää, tietysti kyseessä olisi ollut vain saman paikan kunnioittaminen, mitä he kunnioittivat, pitämällä tapahtuman siellä, liittyen heidän tapahtumiinsa, tai tuomalla esiin heidän symbolinsa ja muut asiat, jotka ovat sillä paikalla.. jos vain tapahtuman paikan valitseminen on kielletty, entäpä itse tapahtumiin osallistuminen?" (al-Iqtidaa, 1/344)

Meidän aiheemme koskien Olympialaisia ei liity mitenkään yhteen paikkaan, mutta tapahtuma itsessään ja sen alkuperäinen nimi, ja asiat, joita tehdään tapahtuman aikana, kuten Olympiatulen sytyttäminen, joka on yksi kilpailujen rituaaleista. On myöskin otettava huomioon kilpailujen ajoitus, sillä kreikkalaisten aikana kisat pidettiin joka neljäs vuosi, ja myös nykyisin ne pidetään joka neljäs vuosi. Tähän tapahtumaan osaaottaminen tarkoittaa ottamista osaa tapahtumaan, joka ensin oli pakanallinen ja sitten kristillinen, ja tämän tapahtuman tuominen muslimimaihin tarkoittaa tämän pakanallisen tapahtuman tuomista muslimimaahan.

Kolmanneksi:
Päivät ja viikot, jotka kuffaarit ovat keksineet. Nämä voidaan jakaa kahteen luokkaan:

1. Ne, joilla on uskonnollinen perusta ja joista nykyisin on tullut johonkin maalliseen tarkoitukseen liitettyjä juhlia, kuten työläisten juhla (vappu), jonka kehittivät puidenpalvojat, sitten siitä tuli roomalaisten pakanajuhla, sitten sen omaksuivat ranskalaiset, jotka liittivät sen kirkkoon, kunnes sosialismi tuli ja levitti sitä, ja siitä tuli kansainvälinen ja virallinen vapaapäivä, jopa monissa muslimimaissa. Epäilemättä on haraam omaksua tämä päivä vapaana ja antaa työntekijöiden pitää lomaa tänä päivänä, seuraavista syistä:

- koska se on alkuperältään ja kehitykseltään pakanallinen juhla
- koska se tapahtuu aina samana päivänä joka vuosi, toukokuun 1. päivä

- koska siihen liittyy kuffaarien matkintaa asioissa, jotka kuuluvat yksinomaan heille

2. Vaikka tapahtumalla ei olisi uskonnollista pohjaa, kuten Maailman Terveyspäivä, tai päivät huumeita vastaan tai lukutaidottomuutta vastaan, ja kaikki muut keksityt päivät ja viikot, jompikumpi seuraavista virheistä pätee:

- se tapahtuu samana päivänä joka vuosi
- siihen liittyy kuffaarien matkintaa, koska tämä on jotain, mitä he keksivät

Kansainväliset päivät, kuten Maailman Terveyspäivä ja päivä huumeita vastaan, käsittävät jotain hyötyä ihmisille, ja näihin osallistumista muslimit eivät voi välttää, koska muuten menetämme jotain etuja; niillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa ja ne vain muistuttavat juhlia siinä, että ne toistuvat joka vuosi samana päivänä, ja ne ovat tapahtumia, jotka huomioidaan ja joita vietetään - joten voiko niitä sietää näillä perusteilla? Tämä aihe tarvitsee vielä tutkimusta ja ijtihaadia, jotta voidaan punnita edut ja haitat, koska muslimeilta ei tänä päivänä kysytä ja heidän mielipiteensä ei vaikuta, päinvastoin, nämä asiat pakotetaan kaikkialle maailmaan ja muslimit ovat heikossa ja nöyryytetyssä asemassa, kuten hyvin tiedetään.

3. tai kyseessä on päivä tai viikko, joka tulee tiettynä aikana vuodesta, mutta siirtyy jonkin tietyn kaavan tai tarpeen mukaan. Tässä ei ole joka vuosi samaan aikaan toistuvan tapahtuman piirrettä, mutta edelleen ongelmana on matkiminen, sillä se on jotain kuffaarien kehittämää ja sitten se on tuotu muslimeille. Onko tämä sellaista matkimista, joka on haraam? Vai onko kyseessä sellainen matkiminen, joka on sallittu, kuten muut asiat, jotka liittyvät järjestöihin, hallintoon, jne, ja muut muut vapaapäivät yrityksissä ja instituuteissa, jne? Tämäkin aihe kaipaa vielä tutkimista, vaikkakin vaikuttaa sille, ettei tässä ole mitään pahaa, seuraavista syistä:
*se ei toistu tiettynä päivänä, joka on aina sama, joten sillä ei ole tätä "tapahtuma"-ominaisuutta

*nämä päivät eivät ole juhlia, eikä niissä ole juhlien ominaisuuksia, kuten jonkinlaisten juhlien järjestämistä ja sen sellaista.

*näiden päivien tarkoitus on järjestää tietoisuutta lisääviä kampanjoita, tavoitteena saavuttaa jotain hyödyllisiä tavoitteita.

*ne, jotka haluaisivat lopettaa nämä päivät, heidän täytyisi lopettaa suuri määrä tapahtumia ja kokoontumisia, joita tapahtuu silloin tällöin, enkä usko, että kukaan haluaa alkaa tähän. Nämä tapahtumat ovat kuin perhetapaamisia, da'wah tapaamisia, työpaikkatapaamisia ja niin edelleen.

*niissä ei ole mitään, joka aiheuttaisi niiden luokittelemisen haraamiksi, lukuunottamatta tosiasiaa, että ne ovat kuffaarien keksintöä ja sitten ne tuotiin muslimeille, ja niiden käsittelemät ongelmat ovat yleisiä kuffaarien ja muiden joukossa. Joten se, että ne kuuluisivat vain kuffaareille, ei pidä paikkaansa, sillä nämä asiat ovat myös yleisiä muslimien keskuudessa.

Lyhyesti, nämä tapahtumat eivät ole osa uskontoa ja kuffaarien uskomuksia ja ne eivät luo osaa heidän uskonnostaan tai perinteistään. Niihin ei liity mitään kunnioittamista tai juhlintaa, ja ne eivät ole kiinni tietyissä päivissä. Ne muistuttavat järjestöjä, jotka palvelevat hyödyllistä tarkoitusta.

Neljänneksi:
Yksi toinen kuffaarien matkimisen muoto on muutta muslimien 'iidit muistuttamaan kuffaarien juhlia. Muslimien 'iidit erottuvat muista sillä, että niiden tavat osoittavat kiitollisuutta Allahille, ylistäen ja palvoen Häntä, samalla osoittaen kiitollisuutta Allahin siunauksista, käyttämättä niitä syntisiin tarkoituksiin. Tämä on selvästi kuffaarien juhlien vastakohta, joihin liittyy heidän vääriä rituaaleja ja epäjumalia, joita he palvovat Allahin sijaan, täyttäen kielletyt halunsa. On valitettavaa, että monissa paikoissa muslimit matkivat kuffaareita tällä tavalla, ja he ovat muuttaneet 'iidinsä mahdollisuudesta palvoa ja antaa kiitosta Allahille, mahdollisuudeksi epäkiitollisuuteen siunauksista, kuluttaen 'iidin yön kuunnellen musiikkia ja laulamista, ottaen osaa moraalittomiin tekoihin, järjestämällä sekajuhlia (miehet ja naiset yhdessä), tehden muitakin tekoja, joiden he kuvittelevat ilmaisevan 'iidin viettoa, seuraten harhassakulkevien kuffaarien tapoja.

Tapoja, joilla meidän tulee välttää kuffaarien juhlia ja tapahtumia

1. välttää osallistumasta niihin:

Oppineet ovat samaa mieltä siitä, että on haraam ottaa osaa kuffaarien juhliin ja tapahtumiin sekä matkia heidän tapojaan näissä. Tämä on hanafi, maliki, shaafa'i ja hanbali koulukuntien mukaista. (katso al-Iqtidaa', 2/425; ibn al-Qayyimin Ahkaam Ahl al-Dhimmah, 2/227-527; al-Tashabbuh al-Munhaa 'anhu fi'l-Fiqh al Islami, 533). Tälle on on paljon todisteita (daleel), kuten:

    1. kaikki todisteet, jotka kieltävät heidän matkimisensa, joitain niistä mainittu aikaisemmin.
    2. Sahaabah ja Taabi'in kielsivät muslimeja osallistumasta kuffaarien juhliin, tästä todisteena seuraavaa:

    *juutalaiset, kristityt ja zoroastrianistit (Magians) jotka asuivat muslimimaissa ja maksoivat jizyah-veroa, ja he seurasivat omia tapahtumiaan, joten joillekin muslimeille oli tässä mahdollisuus matkimiseen. Kukaan aikaisempien muslimisukupolvien joukossa ei olisi pidättäytynyt osallistumasta niihin ellei olisi ollut jotakin, joka esti heitä tekemästä niin, kuten että se on joko makruuh (moitittava) tai kiellettyä, monet heistä olisivat menneet mukaan, sillä jos on olemassa teko ja mahdollisuus eikä mikään estä, ihmiset epäilemättä tekevät asian. Al-muqtada? Sen takia me ymmärrämme, että oli jotain mikä esti heitä tekemästä niin, ja mikä heitä esti oli Islamin usko. Tämä esti heitä menemästä kuffaarien mukaan, ja tätä me yritämme selvittää tässä. (al-Iqtidaa', 1/454).

    3. Umarin asettamat ehdot, joista Sahaabah ja kaikki fuqahaa heidän jälkeen ovat olleet samaa mieltä, että Ahl al-Dhimman (juutalaiset ja kristityt, jotka elävät islamilaisen hallinnon suojissa veroa vastaan) ei tulisi juhlia juhliaan avoimesti muslimimaissa. Jos muslimit ovat sopineet, että heidän ei pitäisi juhlia juhliaan avoimesti, kuinka sitten voi olla OK muslimeille juhlia niitä? Eikö se ole pahempi, jos muslimi tekee kaiken tämän kuin että kaafir tekisi sen avoimesti? (al-Iqtidaa', 1/454)

    4. Umar on sanonut: "Älkää opiskelko persialaisten kieltä, älkääkä astuko mushrikiinien luokse heidän kirkkoihinsa heidän juhlapäivänään, sillä jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen." (Musannaf Abd al-Razzaaq, 9061; al-Bayhaqin al-Sunan al-Kubra, 9/432)

    5. Abdullah ibn Amr (olkoon Allah tyytyväinen heihin molempiin) on sanonut: "Joka asettuu ei-arabien maahan ja juhlii heidän Nawrooz ja heidän Mahrajaan, ja matkii heitä kunnes kuolee siinä tilassa, hän on samassa ryhmässä heidän kanssaan Ylösnousemuksen Päivänä." (al-Sunan al-Kubra, 9/432; Ibn Taymiyyah on luokitellut sahihiksi al-Iqtidassa, 1/754)


Shaykh al-Islam on sanonut: Tässä näemme Umarin kieltävän ihmisiä oppimasta heidän kieltään ja vain astumasta heidän kirkkoihinsa heidän juhlapäivinään, entä sitten joidenkin asioiden tekeminen joita he tekevät, tai joidenkin heidän uskontonsa rituaalien suorittaminen? Eikö niiden asioiden tekeminen joita he tekevät olekin vakavampaa kuin saman kielen puhuminen? Vai eikö joidenkin asioiden tekeminen joita he tekevät juhlissaan ole vakavampaa kuin vain heidän luokseen meneminen heidän juhliensa aikana? Jos jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen heidän juhlapäivänään sen takia mitä he tekevät, niin eikö hän, joka ottaa osaa kaikkeen tai osaan altistu myös samalle rangaistukselle? (al-Iqtidaa', 1/854)

Ja hän kommentoi Abdullah ibn Amrin sanoja - "hän on samassa ryhmässä heidän kanssaan" sanomalla: Tämä viittaa siihen, että tämä tekee hänestä kaafirin kun hän ottaa osaa siihen mitä he tekevät, tai toisaalta se tarkoittaa sitä, että tämä on yksi suurista synneistä, jotka vievät ihmisen Helvettiin, vaikka edellinen on selvempi sanojen käytön perusteella. (1/954)

2. samojen asioiden tekemisen välttäminen mitä he tekevät:

Joillakin muslimeilla ei ole mahdollisuutta ottaa osaa kuffaarien juhliin, mutta he tekevät samoja asioita kuin he. Tämä on myös osa matkimista, joka on moitittavaa ja kiellettyä. Shaykh al-Islam on sanonut: "Muslimeille ei ole sallittua matkia heitä missään niissä asioissa, jotka ovat yksinomaan osa heidän juhliaan, olipa se ruoka, vaatteet, kylpeminen, valojen sytyttäminen tai tavallisten päivittäisten tapojen muuttaminen, palvonnan teot jne. Ei ole sallittua viettää juhlia tai antaa lahjoja tai myydä tavaroita, jotka helpottavat heitä siinä tarkoituksessa, eikä lasten tai muiden saa antaa tehdä mitään tästä, olipa se leikkimistä, uusien vaatteiden pukemista jne. Lopuksi, heidän ei tulisi tehdä siitä päivästä erityistä omaksumalla jotain heidän rituaaleistaan; Muslimeille kaafirien juhlapäivän tulisi olla kuin mikä muu päivä tahansa." (Majmu al-Fataawa 52/923).

Al-Dhahabi on sanonut: "Jos kristityillä tai juutalaisilla on juhla, joka on erityisesti heidän, muslimien ei tulisi ottaa osaa siihen, kuten he eivät ota osaa heidän lakeihinsa tai heidän rukoussuuntaansa." (Tashabbuh al-Khasis bi Ahl al-Khamis, al-Hikmah -lehdestä, numero 4, s. 391). Ibn al-Turkmaani al-Hanafi on maininnut joitakin asioita, joita monet muslimit tekivät kristittyjen juhlien aikaan, kuten kuluttivat enemmän kuin yleensä tai veivät perheensä ulos, sitten hän sanoi: "Jotkut Hanafi-oppineista ovat sanoneet: joka tekee jotakin tässä mainituista asioista eikä kadu, hän on kaafir kuten he." Eräs Maalikin seuralaisista on sanonut: "Joka leikkaa vesimelonin Nawroozin päivänä, se on kuin hän olisi uhrannut sian." (al-Lam' fil-Hawaadith wal-Bida', 1/492)

3. Vältetään samojen kulkuneuvojen käyttöä, joita he käyttävät mennäkseen juhliinsa. Maalik on sanonut: "On makruuh matkustaa heidän kanssaan veneissä, joilla he menevät juhliinsa, koska jumalallinen kirous laskeutuu heidän päälleen." (al-Hawaadith wal-Bida', 1/492).

Ibn al-Qaasimilta kysyttiin matkustamisesta veneissä, joilla kristityt menivät juhliinsa. Hän piti sitä makruuh'na, peläten jumalallisen kirouksen laskeutuvan heidän päälleen shirkin takia, jonka he hyväksyivät. (al-Iqtidaa', 2/625)

4. Ei anneta heille lahjoja tai auteta heitä juhlimaan juhliaan myymällä tai ostamalla.

Abu Hafs al-Hanafi on sanonut: "Joka antaa munan kaafirille kunnioituksesta sitä päivää kohtaan, on ollut uskomatta Allahiin, olkoon Hän ylistetty." (Fath al-Baari li Ibn Hajar al-Asqalaani, 2/315)

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah on sanonut: "Ibn al-Qaasim piti sitä makruuh'na, että muslimi antaa kristitylle mitään hänen juhlapäivänään onnitellakseen tätä. Hän piti sitä heidän juhlansa kunnioittamisena ja heidän auttamisenaan heidän kufrissaan. Ettekö huomaa, että Muslimeille ei ole sallittua myydä mitään kristityille, mikä auttaa heitä juhlimaan juhlaansa? Ei lihaa, ei ruokaa, ei vaatteita. Heidän ei pitäisi lainata ratsujaan heille tai auttaa heitä millään tavalla heidän juhlansa suhteen, koska se on kuin kunnioittaisi heidän shirkiään ja auttaisi heitä heidän kufrissaan. Viranomaisten tulisi estää Muslimeja tekemästä tätä. Tämä on Maalikin ja muiden näkemys, enkä tiedä tästä poikkeavaa näkemystä tässä kohtaa." (2/625-725)

Ibn al-Turkmaani on sanonut: "Muslimi tekee syntiä, jos hän istuu heidän kanssaan tai auttaa heitä teurastamaan eläimiä tai laittamaan ruokaa, tai lainaa heille ratsua, jolla he pääsevät juhliinsa." (al-Lama' fil-Hawaadith, 1/492)

5. Ei auteta muslimia, joka haluaa matkia heitä heidän juhlassaan, tekemään niin.

Shaykh al-Islam on sanonut: "Kuten meidän ei pitäisi matkia heitä heidän juhlissaan, meidän ei pitäisi myöskään auttaa muslimia tekemään niin, joka haluaa matkia heitä. On kiellettyä tehdä näin. Jos henkilö esittää kutsun heidän juhliensa aikaan, eikä hän normaalisti tekisi niin, hänen kutsuaan ei tulisi hyväksyä. Jos muslimi antaa lahjan tämän tapahtuman johdosta, jota hän ei yleensä antaisi muina aikoina, hänen lahjaansa ei tulisi hyväksyä, etenkin jos se on jotain, joka auttaa henkilöä matkimaan heitä, kuten olemme aiemmin todenneet. Muslimin ei tulisi myydä mitään mikä saattaa auttaa muslimeja matkimaan heitä heidän juhlissaan, kuten ruokaa, vaatteita ja niin edelleen, koska tekemällä niin hän auttaa heitä synnissä." (al-Iqtidaa', 2/915-025)

6. Ei onnitella heitä heidän juhlansa merkeissä.

Ibn al-Qayyim (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Mitä tulee heidän onnittelemiseensa kufrin merkeistä, jotka kuuluvat yksinomaan heille, tämä on haraam oppineiden näkemyksen mukaan, kuten heidän onnittelemisensa heidän juhliensa ja paastojensa johdosta, ja "Siunattua juhlaa teille" ja vastaavien sanominen. Vaikka henkilöstä, joka sanoo tämän, ei tulisikaan kaafir tämän sanomisen takia, se on silti kiellettyä, ja se on sama kuin onnittelisi heitä ristin kumartamisesta. Todellakin, se on jopa vakavampi synti Allahin silmissä, ja Hän vihaa sitä enemmän kuin heidän onnittelemistaan viinin juonnista, ihmisten tappamisesta ja haureuden harjoittamisesta, ja niin edelleen. Monet heistä, jotka eivät välitä uskonnosta, tekevät tätä, eivätkä ymmärrä kuinka kamalia heidän tekonsa ovat. Joka onnittelee henkilöä hänen synnistään, bid'asta tai kufrista, altistaa itsensä Allahin vihalle. Hurskailla oppineilla oli tapana välttää tyrannien onnittelemista, kun heidän nimitettiin virallisiin asemiin, tai tietämättömiä, kun heidät nimettiin Qaadeiksi, opettajiksi tai mufteiksi, koska he pyrkivät välttämään Allahin vihaa." (Ahkaam Ahl al-Dhimmah, 1/144-244)

Kuffaarien onnitteleminen heidän uskonnollisten juhliensa johdosta on haraam, kuten Ibn al-Qayyim on sanonut, koska tämä viittaa heidän rituaaliensa ja kufr-uskomuksiensa hyväksymiseen. Vaikka henkilö ei hyväksyisi tätä kufria itse, silti Muslimille on haraam hyväksyä kufrin rituaaleja kellään muullakaan, tai onnitella jotain toista niistä, koska Allah ei hyväksy tätä.

Allah sanoo (käännös merkityksestä):

"Jos ette usko, niin totisesti, Allah ei tarvitse teitä; Hän ei pidä epäuskosta uskovilleen. Mutta jos olette kiitollisia, Häntä ilahduttaa tämä ominaisuutenne." [az-Zumar 39:7]

"Tänä päivänä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne, ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne; olen armossani antanut Islamin teidän uskonnoksenne." [al-Ma'idah 5:3]

Heidän onnittelemisensa siitä on haraam, otettiinpa siihen osaa tai ei. Jos he onnittelevat meitä juhlansa johdosta, meidän ei pitäisi vastata, koska se ei ole meidän juhlamme ja koska ne ovat juhlia, jotka eivät miellytä Allahia, koska ne ovat joko uusia keksintöjä heidän uskonnoissaan, tai ne ovat määrättyjä, mutta ne (heidän uskontonsa) ovat vääristetty Islamin uskonnosta, jonka mukana Allah lähetti Muhammadin (olkoon Allahin rauha ja siunaukset hänen kanssaan) koko ihmiskunnalle. Ja Allah sanoo koskien Islamia (käännös merkityksestä):

"Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islamia, niin Allah ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon." [Ali Imran3:85]

Muslimille on haraam hyväksyä kutsua näihin tapahtumiin, koska tämä on pahempaa kuin vain niistä onnitteleminen, koska siihen liittyy niihin osallistuminen. Kuka tahansa joka tekee jotakin näistä asioista, on syntinen, tekipä hän niin vain ollakseen ystävällinen, tai koska hän pitää heistä, tai koska hän on liian ujo tekemään muutoi, tai mistä muusta syystä tahansa, koska se on eräänlaista tekopyhyyttä Allahin uskontoa kohtaan ja se on keino saada kuffaarit tuntemaan itsensä vahvemmiksi ja tuntemaan ylpeyttä uskonnostaan. (Majmu Fataawa wa rasaa'il Fadilat al-Shaykh Muhammad al-Uthaymeen, koonnut Fahd al-Salmaan, 3/45-46)

Kysymys: Mitä jos muslimi haluaa juhlia kuten he, mutta tekee sen paria päivää ennen tai jälkeen heidän juhlansa, jotta hän ei matki heitä?

Tämä on eräänlaista matkimista ja on haraam, johtuen asian kiellosta, ja heidän juhliensa viettämisen kielto kattaa myös päivät ennen ja jälkeen itse juhlan, jolloin he tekevät asioita, joita heidän täytyy tehdä sitä varten. Kielto kattaa myös paikat, joissa he tekevät asioita, jotka liittyvät heidän juhliinsa tai ... Sääntö näistä asioista on sama kuin sääntö koskien juhlaa itseään. Näitä asioita ei tulisi tehdä, vaikka jotkut ihmiset välttäisivät kaikkien näiden asioiden tekemistä heidän juhlapäivinään, kuten torstaina (mihin tässä viitataan on kiirastorstai, joka on yksi pääsiäisen rituaaleista kristityille, jotka kutsuvat sitä mahtavaksi torstaiksi) tai jouluna, mutta sanovat perheilleen tekevänsä näin ensi viikolla tai ensi kuussa, ja heidän motiivinsa on itse asiassa se, että kaafirien juhlat ovat menossa, muutoin he eivät olisi tehneet niin laisinkaan. Tämä on myös yksi asia, jota tarkoitetaan matkimisella. (Katso: al-Iqtidaa', 2/315).

7. Vältetään käyttämästä heidän sanojaan ja uskonnollista terminologiaa

Jos on kiellettyä oppia ilman syytä heidän kieltään, koska pelkää muistuttavansa heitä, silloin niiden nimien käyttäminen joilla he ovat nimenneet juhlansa ja rituaalinsa on vielä enemmän kiellettyä. Tällä tarkoitetaan sitä kuten sanan "mahrajaan" (juhla, festivaali) käyttämistä kuvattaessa jotain suurta kokoontumista, koska tämä on persialaisten uskonnollisen juhlan nimi.

Al-Bayhaqi on kertonut, että Alille annettiin lahja Nawroozin johdosta, ja hän sanoi, 'Mikä tämä on?' He sanoivat, 'Oi Amir al-Mu'miniin, tänään on Nawroozin päivä.' Hän sanoi, 'Tehkää sitten jokaisesta päivästä Fayruz!' Abu Usaamah sanoi: 'Hän, olkoon Allah häneen tyytyväinen, ei edes halunnut sanoa "Nawrooz".' (al-Bayhaqi, al-Sunan al-Kubraassa, 9/532)

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah on sanonut: " Ali ei edes halunnut sanoa samaa nimeä, jonka he olivat antaneet omalle juhlalleen, entä sitten samojen asioiden tekeminen?" (Katso: al-Iqtidaa', 1/954).

Olemme jo sanoneet, että tämä ei ole arabiankielinen termi; arabian kieli on tarpeeksi rikas, se ei tarvitse sellaisia sanoja, ja siinä on parempia sanoja, joita voidaan käyttää.

Sääntö lahjojen hyväksymisestä heidän juhlapäivinään:

Olemme jo todenneet yläpuolella, että ei ole sallittua antaa lahjoja heidän juhlapäivinään, koska tämä on heidän auttamistaan heidän valheessa. Ei ole myöskään sallittua hyväksyä lahjaa muslimilta, joka matkii heitä, koska hyväksymällä sen auttaa häntä matkimaan heitä ja tämä viittaa siihen, että hyväksyy sen, mitä hän tekee, eikä moiti häntä tästä haraam-teosta.

Mitä tulee lahjan hyväksymiseen kaafirilta, jos tämä antaa jotain Muslimille kaafirien juhlan aikaan, tämä on kuin lahja joka annetaan muina aikoina, koska siihen ei sisälly heidän auttamistaan heidän kufrissa. Tässä asiassa on mielipide-eroja, perustuen siihen, tulisiko hyväksyä lahjaa kaafirilta, joka on sodassa Muslimin kanssa tai kaafirilta, joka elää islamilaisen vallan suojissa.

Tulisi myös huomioida, että lahjoja voi olla kahdenlaisia:

    1. Lahjat, muut kuin liha, joka on teurastettu heidän juhlansa kunniaksi - kuten makeiset, hedelmät ja niin edelleen. Tässä on mielipide-eroja perustuen kysymykseen, voiko kaafireilta hyväksyä lahjoja yleensäkään. Vaikuttaa sille, että se on sallittua, koska on kerrottu, että Ali hyväksyi heidän lahjansa, ja on kerrottu, että eräs nainen kysyi Aishah'lta (olkoon Allah häneen tyytyväinen), "Saimme joitakin lintuja zoroastrialaisilta, joita heillä oli juhliensa aikaan ja he antoivat ne meille." Hän sanoi, "Jos ne teurastettiin sitä tapausta varten, älkää syökö niitä, mutta syökää heidän puista [ts. hedelmiä jne]." (Ibn Abi Shaybah kertoi sen Kitaab al-At'imassa hänen Musannafissa, 5/521, nro 16342. Al-Iqtidaassa sanotaan, 'Meillä on joitakin imettäjiä.' Al-Iqtidaa'n editoija sanoi: kenties mitä sillä tarkoitetaan vastaa radaa'ah'n (imettäminen) kautta sukulaisia.
    Abu Barzah (olkoon Allah tyytyväinen häneen) sanoi, että hänellä oli zoroastrialaisia vuokralaisia [?] joilla oli tapana antaa hänelle lahjoja Nawroozina ja mahrajaanina, ja hänellä oli tapana sanoa perheelleen: 'Jos se on, syökää se, mutta jos se on jotain muuta, hylätkää se.' (ibid. Nro 26346).


Shaykh al-Islam on sanonut: "Kaikki tämä viittaa siihen, että heidän lahjoistaan kieltäytymisellä ei ole vaikutusta heidän juhlaansa. Sääntö lahjojen hyväksymisestä heidän juhliensa aikana ja muina aikoina on sama, koska tähän ei sisälly heidän auttamistaan heidän kufrin rituaaleissaan." (al-Iqtidaa', 2/455-555).

    2. Tai heidän lahjansa voi olla lihaa, joka teurastettiin heidän juhlaansa varten. Tätä ei tulisi syödä, yllämainittujen Aa'ishah'n ja Abu Barzah'n kertomien raporttien perusteella, ja koska se on teurastettu kufrin rituaalien mukaan.


7. Kuffaarien juhlapäivien poimiminen paastopäiviksi erottumisen takia Oppineet ovat olleet eri mieltä tämän suhteen:

1. On sanottu, että ei ole makruuh paastota heidän juhlapäivinään, tarkoituksenaan olla erilainen heistä. Tämä näkemys on daif (heikko).
2. Oikea näkemys on, että ei ole sallittua poimia heidän juhlapäiviään paastopäiviksi, koska heidän juhlansa ovat tapahtumia, joita he kunnioittavat, ja paastoaminen näinä päivinä eikä muina on vastaavaa kuin heidän kunnioituksensa.

Ibn Qudaamah (olkoon Allah hänelle armollinen) on sanonut: "Meidän seuralaisemme ovat sanoneet: on makruuh erotella Nawroozin ja Mahrajaanin päivät paastoamiselle, sen takia koska kuffaarit kunnioittavat näitä päiviä, joten paastoaminen vain näinä päivinä on yhtymistä heidän kunnioitukseensa niinä päivinä. Tämä on kuin tapaus lauantain suhteen, joten analogisesti tämä sääntö pätee jokaiseen kuffaarien juhlaan ja jokaiseen päivään, jota he kunnioittavat." (al-Mughni, 4/924; katso myös al-Iqtidaa', 2/975).

Tämä sääntö pätee tapauksissa, joissa erotetaan kyseinen päivä paastolle sen takia koska se on heidän juhlapäivänsä. Mutta jos se sattuu olemaan yhtä aikaa kun on antanut lupauksen tai vapaaehtoisen paaston kanssa, tarkoittamatta paastota koska se on heidän juhlansa, silloin siinä ei ole mitään väärää." (katso Haashiyat Ibn Qaasim 'alal-Rawd al-Murabba', 3/064). Ohjenuora sen suhteen että ollaan erilaisia heistä heidän juhliensa suhteen on, että ei tulisi kehittää mitään uutta; heidän juhlapäiviään tulisi kohdella kuin mitä muuta päivää tahansa. (katso al-Iqtidaa', 2/815). Joten ei tulisi ottaa vapaata töistä, tai iloita kyseisestä tapahtumasta, tai poimia sitä päivää paastolle, surun ilmaisulle, jne.

Shaykh al-Islam mainitsi jotakin, joka voidaan ottaa ohjeeksi sen suhteen mitä tulee matkintaan. Hän sanoi: "tashabbuh (matkinta) sisältää heidät, jotka tekevät jotakin koska he tekevät niin, joka on harvinaista; ja ne, jotka seuraavat muita siinä mitä he tekevät omin tarkoitusperineen, vaikka teko on alunperin otettu niiltä muilta. Mitä tulee hänen joka tekee jotain, jota muutkin sattuvat tekemään, mutta ei ottanut sitä muilta, on kyseenalaista onko tässä kyse matkinnasta vai ei. Mutta henkilöä, joka tekee näin, voidaan moittia, jotta matkimiselle ei jää syytä, ja koska tämä vahvistaa ajatusta heistä erottumisesta." (al-Iqtidaa', 1/242)

Sen perusteella mitä Shaykh al-Islam on sanonut, teot, jotka sattuvat yhtä aikaa niiden kanssa joita he tekevät, voidaan jakaa kahteen tyyppiin:

1. Heidän matkintansa, jolloin henkilö, joka matkii heitä, haluaa olla kuten he, mistä tahansa syystä. Tämä on haraam.
2. Heidän muistuttamisensa, jolloin henkilö ei tahallaan pyri olemaan heidän kaltainen. Tässä tapauksessa se tulisi osoittaa hänelle, sitten jos hän lopettaa, kaikki on hyvin; muutoin hän on syyllinen sellaiseen matkimiseen, joka on haraam. Abdullah ibn Amr al-Aas on sanonut: "Allah Lähettiläs näki minun päälläni kaksi vaatetta, jotka oli värjätty sahramilla. Hän sanoi, 'Nämä ovat kuffaarien vaatteita, älä pidä niitä päälläsi.'" Toisen kertomuksen mukaan: "Hän sanoi, 'Käskikö äitisi sinun pukea tämän?' Sanoin, 'Pitäisikö minun pestä ne?' Hän sanoi, 'Ei, polta ne.'" (Nämä kaksi kertomusta on kertonut Muslim, al-Libaas wal-Zeenah'ssa, 2077)

Al-Qurtubi on sanonut: "Tämä viittaa siihen, että syy miksi hän kielsi häntä pukemasta niitä oli, että pukemalla ne hän matki kuffaareja." (kirjan nimi?? 5/399)

Hadithista saa sen käsityksen, että AbduAllah ei tajunnut matkivansa kuffaarien asua, mutta Profeetta silti sanoi hänelle siitä sekä selitti sharii'ah'n säännön tästä asiasta.

Jos jokin on peräisin kuffaareilta, ja he tekevät sitä ja muutkin tekevät niin, silloin tämä ei ole matkimista, mutta Shaykh al-Islam Ibn Taymiyyah ajatteli, että se pitäisi lopettaa, jotta tekosyille ei jäisi tilaa ja jotta muslimit olisivat turvassa kuffaarien matkintaan vajoamiselta, ja koska tämä palvelee myös heistä erottumisen tarkoitusta.

Munaafiquun ja kuffaarien juhlat

1. Sosialistipuolue Baath pyrkii eräässä arabimaassa lakkauttamaan Udhiyan (Iid al-Adhaana suoritettavat uhraukset), nälän ja kuivuuden perusteella. Heidän kannattajansa tekivät suuren lipun, johon oli kirjoitettu: "Nälkäisten ja köyhien ja alastomien tähden, lahjoittakaa lampaan arvosta udhiyaa varten." (katso al-Istijaabah -lehti, vol. 4, Rabee' al-Thaani 1406 AH).

Iid al-Adhaa tuli ja meni, ja muslimit siinä maassa tarjosivat uhrinsa. Sitten kun joulu ja uusi vuosi lähestyivät, alkoivat valmistelut niiden juhlimista varten. Kun joulu ja uusi vuosi tulivat, ne olivat virallisia vapaapäiviä siinä maassa, ja silloin vietettiin tuhlaavaisia juhlia ja sekavia iltamia. Etummaisina juhlivat sosialistipuolue Baathin johtajat, joiden ilo kristittyjen juhlasta sai heidät unohtamaan köyhien, nälkäisten ja alastomien tarpeet, joiden hädän he muistivat vain muslimien Iidin aikana!

2. Eräs heistä kirjoitti viikottain ilmestyvässä kolumnissaan, otsikon "Suvaitsevaisuus" alla (katso Ukaaz -sanomalehti, 28/8/1418, 5/9/1418, 12/9/1418 AH), sanoja, jotka viittaavat sairauteen hänen sydämessään ja heikkouteen hänen uskonnossaan. Suvaitsevaisuus, johon hän viittasi, liittyi kristittyjen joulun ja uuden vuoden juhliin. Asioiden joukossa, joita tämä teeskentelijä-faqiih sanoi, oli: "Tämä inhimillinen veljeys sisältää koko ihmiskunnan, eikä ole eroja tai vihaa, paitsi kun on sota, ja kun muslimeja vastustaa jokin toinen ryhmä - silloin soditaan, ollaan vihaisia ja käytetään laillista itsepuolustusta, siitä tosi asiasta huolimatta, että jotkut ekstremisti- ja terroristiryhmät pyrkivät sammuttamaan tämän valon levittämällä tulkintoja ja ajatuksia, jotka kannustavat vihaan ja maailman boikotoimiseen. Joten he pitävät kovaa ääntä tapahtumista, joita koko maailma juhlii, ja pitävät niistä muita onnittelemista harhautumisena Islamista. Mutta itse asiassa, kerron teille, nämä tapahtumat levittävät rakkautta, eivät vihaa, ja tuovat ihmisiä yhteen, eivät erota heitä." Kirjoittaja jatkoi hänen mukautuvia ja tappiollisia sarjoja suvaitsevaisuudesta, ne jatkuivat kolmen numeron ajan, käsitelläkseen kristittyjen juhlia, joita kohtaan hänen sydämensä pursusi rakkautta. Toisessa artikkelissaan hän sanoi: "Sen alkuperä on ystävällisyys, ts. suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus. Mitä tulee vihamielisyyteen, se suunnataan heitä kohtaan, jotka ovat osoittaneet vihamielisyyttä meitä kohtaan. Uskonnon ero on asia, joka riippuu Allahin oikeudenmukaisuudesta ja armosta Tuomionpäivänä.

***

Tii Maa 25, 2014 12:09 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Abdullah Rintala



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 469

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä


***

'Ebaadah


"Sinua Yksin me palvelemme ja Sinua Yksin huudamme avuksi."

(Surah al-Faatihah 1:5)

Salaah'n (rukouksen) tärkeys

Shariffa Carlo
suom. Sakeenah Vuorinen

Kun tutkin tätä asiaa, yllätyin kun huomasin kuinka harva lähde kannustaa rukoukseen ja kuinka moni niistä opettaa. Eritoten sen tosiasian valossa, että niin moni meidän veljistä ja siskoistamme on hyljännyt salaah'n. Opastakoon Allah meitä kaikkia. Aamin.

Muutama suurimmista siunauksista ovat niin yksinkertaisia, mutta silti me yritämme parhaamme tehdäksemme niistä saavuttamattomia. Suuret palkinnot ovat ne siunaukset joita Allah on antanut meille erilaisista teoista joita me teemme. Suurin niistä on salaah. Allah edellyttää meiltä viittä rukousta päivässä. Yksinkertainen, tehokas ja täynnä hyötyjä, tämä pieni osa ajasta jonka me kulutamme Allahin muistamisessa, Hänelle puhumisessa, Häneltä pyytäen ja Häneltä saaden... tämä lyhyt aika jonka me annamme Hänelle siitä moninkertaisesta ajasta jonka Hän on antanut meille on niin pieni, mutta niin täynnä voimaa.

Kuvittele sitä kunniaa jonka Allah on meille antanut antamalla meille ajan ja paikan yksityiselle vastaanotolle Hänen kanssaan. Kun me rukoilemme, me itseasiassa puhumme Allahille, joka kuuntelee meitä ja tulee, jos me vilpittömästi ja nöyrästi rukoilemme, antamaan meille mitä me pyydämme. Anas ibn Malik kertoo, että Profeetta sanoi: “Uskollinen uskova rukouksessaan puhuu yksityisesti hänen Herralleen...” (Sahih al-Bukhari, vol. 1, kirja 8, num. 405)
Vain se siunaus ja kunnia minkä saamme Fatihan lausumisesta rukouksissamme tulisi olla riittävä yllyke meille, mutta surullista kyllä se ei sitä ole.

Abu Hurayrah kertoo, että Allahin Apostoli sanoi: “Jos joku suorittaa rukouksen jossa hän ei lausu Ummul-Qur’aan:a (Surah al-Fatihaa) se on puutteellinen (hän sanoi tämän kolme kertaa) ja riittämätön.” Abu Hurayralle sanottiin, “Entäs kun me olemme Imaamin takana.” Hän sanoi: Lausu se sisäisesti, sillä hän oli kuullut Allahin Sanansaattajan julistavan, että Allah, Ylistetty, oli sanonut: “Olen jakanut rukouksen kahteen puoliskoon Minun ja Minun palvelijani välillä, ja Minun palvelijani tulee saamaan mitä hän pyytää. Kun palvelija sanoo: Ylisys Allahille, Maailmojen Herralle, Allah Korkein sanoo: Minun palvelijani on kiittänyt Minua. Ja kun hän (palvelija) sanoo: Armeliaalle Armahtajalle, Allah Korkein sanoo: Minun palvelijani on ylistänyt Minua. Kun hän (palvelija) sanoo: Tuomion Päivän Hallitsijalle, Hän sanoo: Palvelijani on ihannoinut Minua, ja joskus Hän sanoo: Palvelijani on luottanut (asiansa) Minuun. Kun hän (palvelija) sanoo: Sinua yksin me palvomme ja Sinua yksin me huudamme avuksi, Hän (Allah) sanoo: Tämä on Minun ja palvelijani välillä, ja Minun palvelijani tulee saamaan mitä hän pyytää. Ja sitten kun hän (palvelija) sanoo: Ohjaa meidät oikeata tietä, niiden tietä, joiden osana on Sinun suosiosi ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät, Hän (Allah) sanoo: Tämä on Minun palvelijalleni, ja Minun palvelijani tulee saamaan mitä hän pyytää.” (Sahih Muslim, kirja 4, num. 0775)

Tämän kunnian suunnattomuus on mieltä järkyttävä jos me todella ajattelemme sitä sen todellisuudessa. Qur’aanin, Allahin Sanojen, lausuminen - - Suoraan Allahille puhuminen! Ajattele sitä maallisin sanoin. Mone meistä tulevat kunnioituksen valtaamiksi vain pienimmistä maailman olioista. Jotkut meistä olisivat kuvaannollisesti sanattomia jos meillä olisi tilaisuus tavat joku kaafir-laulaja tai kuningas tai presidentti, mutta me otamme meidän tapaamisemme Allahin kanssa niin tavanomaisesti että me joskus jopa häpeällisesti unohdamme sen. Me emme edes ilmesty sovittuun aikaan ja paikkaan. Allah, opasta meitä!!! Vaikka, Allah on luvannut meille, että Hän hyväksyy vilpittömät rukoukset ja palkitsee ne:

Allah sanoo: “Kun Minun palvelijani sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen totisesti lähellä; Minä kuulen anovaisen rukouksen, kun hän huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun, jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.” (Surah al-Baqarah 2:186)

ja: “Katso, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, suorittavat säännöllisesti rukoukset ja maksavat säännöllisesti almuja, löytävät totisesti palkkansa Herraltaan; ei mikään pelko vaivaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.” (Surah al-Baqarah 2:277)

Ja: “Mutta niille heistä , joilla on perusteelliset tiedot ja jotka uskovat siihen, mikä sinulle on ilmoitettu, ja siihen, mikä on ennen sinua lähetetty, ja varsinkin niille, jotka hartaasti rukoilevat, antavat almuja, uskovat Allahiin ja Viimeiseen päivään, Me annamme suuren palkinnon.” (Surah an-Nisaa 4:162)

Allah ei tarvitse meitä. Me tarvitsemme Häntä. Meidän täytyy pyytää Häneltä saadaksemme tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Hän on meidän Luojamme ja Omistajamme. Meidän Rabb (Herra) ja meidän Malik (Kuningas). Hän on se Yksi, joka ansaitsee suurimman ja syvimmän kunnoituksen, pelon ja rakkauden, mutta meidän pikkumaisessa elämässämme, me unohdamme, ylenkatsomme, tai jopa, Allah kieltäköön, hylkäämme sen.

Allah sanoo: “Te, jotka uskotte! Jos teistä tulee uskonluopioita, silloin Allah nostaa itselleen kansan, jota Hän rakastaa ja joka rakastaa Häntä, ollen sävyisä oikeauskoisia kohtaan, urhea uskottomia vastaan, eteenpäin pyrkivä Jumalan tiellä, pelkäämättä arvostelijain moitteita. Tällainen on Allahin Armo, Hän osoittaa sen kenelle suvaitsee, sillä Allah on ääretön, Tietävä. Teidän liittolaisenne ovat siis Allah ja Hänen lähettiläänsä, sekä oikeauskoiset, nimittäin ne, jotka rukouksessa pysyvät ja jakelevat asetettuja almuja Allahia nöyrästi palvellen.” (Surah al-Maaidah 5:54-55)

Eiko mikään enää vaikuta meihin tai edes häiritse meitä? Ovatko sydämemme ja sielumme sinetöityjä niin tiukkaan? Meidän täytyy tunnistaa rukouksien voima ja tärkeys. Meidän täytyy suorittaa ne, ja meidän tulee hakea siunauksia jotka niitä seuraavat. Muuten, me olemme enemmän kuin eksyksissä.

Silti, sensijaan että tekisimme tämän, me jatkuvasti kutsumme sen perään jolla ei ole todellista valtaa auttaa tai vahingoittaa meitä. Me annamme kunnioituksemme maailman kuninkaille ja vähennämme Mailmojen Kuninkaan arvoa. Kuinka moni meistä - - tuntematta minkäänlaista pelkoa tai häpeää - - ottaa pois huivin tai parran koska pelkäämme menettävämme työpaikan tai pelkäämme joutuvamme vankilaan? Liian moni meistä on jo tehnyt sen.

Olen nähnyt veljien ja siskojen jättävän rukouksensa - - odottaen kunnes he saapuvat kotiinsa - - kunnes rukousaika on jo mennyt umpeen - - vain koska he olivat töissä tai koulussa ja/tai he eivät halunneet tulla nähdyksi julkisesti tai pelkäsivät heidän pomonsa tai opettajansa reaktiota tai - - mikä naurettavinta - - koska mahdolliset rukoukspaikat eivät olleet heille tarpeeksi mukavia. Yaa Allah! Kuinka kauas ovat Muslimit kulkeneet. Meillä oli Profeetta joka rukouksessaan heittäytyi mutaan, mutta hänen seuraajansa eivät voi tätä tehdä asfaltilla tai betonilla, vain ja ainoastaan paksulla matolla tai suloisella ruoholla?
Koska me muistamme ja alamme seuraamaan Allahin sanoja?

“Sano: Rukoilisimmeko Allahin asemesta sellaista, mikä ei voi meitä hyödyttää eikä vahingoittaa? Ja sen jälkeen, kun Allah on meitä johdattanut, kääntyisimmekö pois aivan kuin se, jonka pahat henget ovat eksyttäneet, niin että hän tulee aivan neuvottomaksi maan päällä, vaikka hänellä on ystäviä, jotka kutsuvat häntä oikealle tielle näin sanoen: ‘Tule luoksemme!’ Sano: ‘Allahin johdatus on totisesti oikea johdatus, ja meidät on määrätty alistumaan maailmojen Valtiaan alamaisiksi ja pysymään rukouksessa sekä Herran pelossa, sillä Hänen luoksensa teidän on kokoonnuttava.” (Surah al-Anaam 6:71-72)

ja: “Jokainen sielu on maistava kuolemaa, ja teille maksetaan Ylösnousemuksen päivänä oikea palkkanne, mutta se, joka välttää Tulen ja saa astua Paratiisiin, on autuas. Tämän maailman elämä on vain harhakuvan mukavuutta.” (Surah ali Imran 3:185)

Veljet ja siskot, pyydän teitä, omien sielujenne tähden. Lopettakaamme yhteiskunnan reaktion pelko. Lopettakaamme Saatanan teiden seuraaminen. Lopettakaamme omasta mukavudestamme huolehtiminen. Lopettakaamme näiden asioiden palvonta omilla teoillamme tai mieltymyksillämme ja palatkaamme palvomaan, pelkäämään ja rakastamaan Allahia.

Allah on tehnyt Hänen palvomisensa meille niin helpoksi. Jos et voi tehdä sitä seisten, istu. Jos et voi tehdä sitä istuen, voit maata. Jos et voi liikuttaa koko ylävartaloasi, niin liikuta päätäsi. Jos et voi liikuttaa päätäsi, liikuta silmiäsi. Jos et voi edes liikuttaa silmiäsi, niin vähintään liikuta sydäntäsi!

Haastan jokaikisen löytämään toisen aktiviteetin joka olisi yhtälailla Allahin tai miehen siunaama. Voitko mennä pomosi luokse yhtenä tuntina päivässä ja saada näin paljon palkkioksi? Voitko olla oppilas yhden tunnin päivässä ja saada saman kaltaisen palkkion? Mitä voisit tehdä, joka antaisi sinulle niin paljon niin vähästä, ja jos tämä ei ole tarpeeksi, tehdäkseen sen vielä helpommaksi, tämä merkittömän pieni aika on jaettu viiteen ajanjaksoon kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä. Subhaana Allah! Allah on totisesti Antelijain, Armelijain Armahtaja!
Haluatko lisää helppoja siunauksia? Entäs tämä?

Profeetta kyseli seuralaisiltaan, “Jos jonkun teistä oven edessä olisi joki ja hän kylpisi siinä viisi kertaa päivässä huomaisiko kukaan likaa hänessä?” He vastasivat, “Ei lian jälkeäkään olisi nähtävissä.” Profeetta sanoi, “Se on vertaus siitä miten Allah pesee pois pahat teot viidellä päivittäisellä rukouksella.”
(Kertonut Abu Hurayrah, Sahih al-Bukharee, vol. 1, kirja 10, num. 506)

Kertonut Uthmaan ibn Affaan: Kuulin Allahin Apostolin sanovan: “Kun tulee määrätyn rukouksen aika, jos Muslimi suorittaa rukouspesun hyvin ja suorittaa rukouksensa nöyrästi ja kumartaen, se tulee pyyhkimään pois hänen aiemmat syntinsä, niin kauan kun hän ei ole tehnyt suurta syntiä; ja tämä koskee kaikkia aikoja.” (Sahih Muslim, kirja 2, num. 0441)

Mikä siunaus! Joku niin yksinkertainen - - rukous - - pesee pois joka ikisen tekemämme pienen synnin kunnes me olemme puhtaita synneistämme kuten mies joka kylpee viisi kertaa päivässä on puhdas liasta. Voimmeko pyytää enempää? Onko helpompaa tapaa ansaita Allahin mielihyvä? Allah on käskenyt meitä rukoilemaan. Pelko siitä, että käristymme ikuisesti Helvetin Tulessa tulisi olla tarpeeksi kannustava, jotta me suorittaisimme tämän velvollisuuden, mutta Allah, Hänen ikuisessa Armossaan ja Oikeudenmukaisuudessaan on antanut meille molemmat: porkkanan ja kepin. älä rukoile ja Hän tulee rankaisemaan sinua. Rukoile, ja siunaukset joita saat ovat suuremmat kun voit edes kuvitella: ikuinen Paratiisi. Subhaana Allah! Yksi piste Paratiisissa on enemmän arvoinen kuin tämä maailma ja kaikki mitä se sisältää!!!

Kertonut Abu Hurayrah : Profeetta sanoi: “Paikka Paratiisissa, vaikka se olisi niin pieni kuin jousi, on parempi kuin kaikki auringonnousun ja -laskun välissä (eli kaikki tässä maailmassa).” Hän sanoi myös: “Yksi ainut ponnistus Allahin tähden iltapäivällä tai aamupäivällä on parempi kuin kaikki siinä missä aurinko nousee ja laskee.” (Sahih al-Bukhari vol. 4, kirja 52, num. 51)

Miksi niin suuri rangaistus tai niin suuri palkinto? Koska Allah loi meidät vain yhtä tarkoitusta varten: palvomaan Häntä. Allah sanoo: “Ja loin jinnit ja miehet vain jotta he voisivat palvoa Minua.” (Surah adh-Dhaariyaat 51:56)

Me olemme täällä vain palvoaksemme Allahia, ei saadaksemme sen täydellisen työpaikan, sen talon, sen auton, sen miehen, sen naisen, sen arvosanan, sen (täytä millä itse haluat). Me olemme Allahin orjia. Ja orjina meidän tulee osoittaa kiitollisuutemme niistä siunauksista joita Hän on meille antanut. Voitko nähdä? Pystytkö kävelemään? Voitko kuulla? Pystytkö puhumaan? Voitko rakastaa? Voitko tehdä työtä? Voitko opiskella? Pystytkö tuntemaan? Valitse siunaus ja osoita tarvittavaa kiitollissuutta. Lääkärin, joka poistaa umpilisäkkeemme pikkuhetkessä, peitämme kiitoksilla. Opettajalle, joka antoi meille suositukset jotta pääsisimme yliopistoon, me olemme ikuisesti kiitollisia, mutta Allah, joka antoi meille kaiken mitä meillä on, me emme voi löytää tuntia päivässä kiittääksemme Häntä? Mikä on meidän tärkeysjärjestyksemme?

älä ymmärrä minua väärin. Kiitollisuus hänelle joka auttaa sinua on osa Islamilaista luonnetta: Profeetta sanoi: “He, jotka eivät ole kiitollisia ihmisille eivät ole kiitollisia Allahille.” (Sahih hadeeth) Meidän tulee olla kiitollisia niille jotka meitä auttavat, mutta meidän ei tulisi koskaan unohtaa, että suurin kiitollisuus kuuluu Allahille. Se on Hänen oikeutensa meitä kohtaan!

Muaadh kertoo: Ratsastin Profeetan takana aasilla, jonka nimi oli Ufair. Profeetta kysyi: “Oi Mu’aadh! Tiedätkö mikä on Allahin oikeus koskien Hänen orjiaan, ja mikä on Hänen orjiensa oikeus koskien Häntä?” Vastasin, “Allah ja Hänen Apostolinsa tietävät parhaiten.” Hän sanoi, “Allahin oikeus Hänen orjiaan koskien on että heidän tulisi palvoa Häntä (Yksin) ja heidän ei tulisi palvoa ketään Hänen rinnallaan. Ja orjan oikeus Allahia koskien on, että Hänen ei tulisi rankaista sitä joka ei palvele ketään Hänen rinnallaan.” Sanoin, “Oi Allahin Apostoli! Eiko minun tulisi ilmoittaa ihmisille tämä hyvä uutinen?” Hän sanoi. “älä kerro heille siitä, sillä muuten he luottaisivat siihen (täysin).” (Sahih al-Bukhari, vol. 4, kirja 52, num. 108)

Jos kaikki tämä, ikuinen Paratiisi, ei ole tarpeeksi hyvä palkinto kiitollisuudestamme ja Hänen mielihyvänsä etsimisestä, Allah on luvannut meille suurimman lahjoista: mitä lähemmäksi me pyrimme Hänen Mielihyväänsä, sitä lähemmäksi Hän meitä tulee.

Kertonut Abu Hurayrah : Profeetta sanoi, “Allah sanoo: ‘Olen aivan kuten Minun orjani ajattelee Minun olevan (Eli Olen kykevä tekemään hänelle mitä hän ajattelee että Minä voin hänelle tehdä) ja Minä olen hänen kanssaan jos hän muistaa Minua. Jos hän muistaa Minua itsekseen, Minä myös muistan häntä itsekseni; ja jos hän muistaa Minua ihmisryhmässä, Minä muistan häntä ryhmässä joka on parempi kuin he; ja jos hän tulee Minua lähemmäksi kämmenmitan verran, Minä menen häntä lähemmäksi kyynervälin verran; ja jos hän tulee kyynermitan verran lähemmäksi Minua, Minä menen häntä lähemmäksi kahden auki ojennetun käden verran; ja jos hän tulee Minua kohti kävellen, Minä menen häntä kohti juosten.’” (Sahih al-Bukhari, vol. 9, kirja 93, num. 502)

Allah tulee meidän luoksemme jos me näemme vain vähänkin vaivaa päästäksemme Hänen luoksensa. Allah. Kuvittele sitä. Allah - - Kaikkivaltias, Hän joka ei tarvitse meitä, Hän joka Elättää, mutta ei tarvitse elättäjää, Hän joka Antaa Elämän ja ottaa Elämän. Allah!

Hän tulee meidän luoksemme - - kaikki mitä meidä tulee tehdä on kulkea lähemmäksi Häntä. Häntä! Niin, ei ketään muuta kuin Allahia!

Ole kiltti. Ota hetki aikaa. Pohdi tämän tärkeyttä ja suuruutta. Todella pohdi sitä. Tämä on suunnatonta! Tämä on kunnioiden kunnia. Häneen, jolla ei ole uskoa, ei ole mitään mahdollisuutta asettaa häneen niitä suunnattomia siunauksia jotka voimme loytää vastaanotosta Allahin kanssa. Tässä me olemme, säälittävät ihmiset, merkittömät olennot jotka eivät ansaitse Allahin anteeksiantamusta tai Hänen suosiotaan, mutta sen sijaan me ansaitsisimme Hänen halveksuntansa kaiken sen pahan vuoksi jonka me olemme luoneet. Silti, huolimatta meidän arvottomuudestamme, huolimatta siitä tosiasiasta kuinka mitättömiä me olemme Häneen verrattuna, Allah on luvannut kuunnella meitä, hyväksyä ja vastata meidän rukouksiimme. Alhamduli-Llaahi Rabbil-’Aalamiin. Laa ilaaha illaa ant. Subhaanak. Innee kuntu minath-thaalimeen. (Kaikki ylistys kuuluu Allahille, Maailmojen Herralle. Kellään ei ole oikeutta tulla palvotuksi paitsi Sinulla. Kuinka Täydellinen Sinä olet. Totisesti minä olin väärintekijoiden joukossa.)

En voi painottaa tätä tarpeeksi. Ole kiltti! Ajattele sitä! Kuka on Allah??? Hän on Voimakas, Viisas. Ansaitsemmeko me tällaista kunniaa? Ajattelemmeko me enää sitä edes kunniana? Profeetan Seuralaiset (Radiya-Llaahu ‘anhum) tuntivat niin syvää kunnioitusta Allahin Armon Valtavuudesta, että kun he menivät suorittamaan rukouksen, he melkein pyörtyivät pelosta ja syvästä kunnioituksesta sen ajatuksen vuoksi, että he saisivat puhua Allahin kanssa. Mutta tänä päivänä, meillä ei ole aikaa pitää meidän tapaamistamme Allahin kanssa. työ, lapset, koulu, ovat kaikki liian tärkeitä jättää huomiotta, mutta Allah - - Hän voi odottaa. A’uudhu bi-Llaah! Etsin turvaa Allahilta! Opastakoon Allah niitä meistä jotka eivät voi löytää aikaa Hänelle. Minkä suuren menetyksen he ovat kironneet itselleen. Kuuntelkaa tätä sydämillänne.

Abu Hurayrah kertoo, että Profeetta sanoi: “Enkelit jatkavat laskeutumista ja ja nousemista Taivaaseen vuoroissa, jotkut yöllä ja jotkut päiväsaikaan, ja kaikki he kokoontuvat yhteen Fajr ja ‘Asr-rukousten aikaan. Sitten he, jotka olivat kanssanne yön yli nousevat Allahin luo Joka kysyy heiltä, ja Hän tietää vastauksen paremmin kuin he, ‘Mihin tilaan jätitte Minun palvelijani?’ He vastaavat, ‘Me jätimme heidät rukoilemaan kuten he rukoilivat kun me heidät löysimme.’ Jos joku teistä sanoo ‘Aamiin’ (Rukouksessa Surah al-Fatihan lukemisen jälkeen), ja enkelit Taivaassa sanovat samoin, ja ne tapahtuvat samaan aikaan, kaikki hänen aiemmat syntinsä annetaan anteeksi.”[/i] (Sahih al-Bukhari, vol. 4, kirja 54, num. 446)

Mitä nämä enkelit tulevat sanomaan meistä? “Me jätimme heidät katsomaan telkkaria, Allah, kuten me heidät löysimme?”, “Me jätimme heidät chattaamaan tietokoneella, Allah, kuten me heidät löysimme?”, Me jätimme heidät heidän tuottoisan tyonsä pariin, Allah, kuten me heidät löysimme?”, “Me jätimme heidät nukkumaan, Allah, kuten me heidät löysimme?”, “Me jätimme heidät opiskelemaan, Allah, kuten me heidät löysimme?” vai “Me jätimme heidät rukoilemaan, kuten me heidät löysimme?”

Päätä itse kuinka haluat enkelien esittävän itsesi Allahille.
Rakkaat veljeni ja sisareni: Ad-Dinun-nasihah! (Uskonto on vilpitöntä neuvonantoa) ja neuvo hyödyttää uskovaisia, joten jätän teidät seuraavan neuvon kera - - parhain neuvo koskaan annettu, Allahin sanat:

“Sano: Herrani on asettanut oikeuden. Hurskaat olkoot siis kasvonne (koko olemuksenne) joka rukoushetkenä ja Häntä ainoata huutakaa avuksi omistaen uskonne vilpittömästi Hänelle. Sellaisina, joiksi Hän alussa loi teidät, palaatte te jälleen (Hänen) luoksensa.” (Surah al-Araaf 7:29)

Ja “Sano: Minun rukoukseni ja uhraukseni, minun elämäni ja kuolemani kuuluvat Allahille, koko maailman Herralle.” (Surah al-Anaam 6:162)

***

Yörukouksen suorittamista helpottavia seikkoja

Shaykh Ahmad Fareedin "Al Bahr ar-Ra'iq":sta

suom. Ummu Ahmed

Tiedä, että yörukouksen säännöllinen suorittaminen on erittäin vaikeaa, paitsi niille, joita Allah 'azza wa jall johdattaa. On olemassa seitsemän ulkoista ja sisäistä seikkaa, jotka helpottavat tämän rukouksen suorittamista.

Ulkoiset seikat

1. Ei syödä tai juoda paljon, jottei uni voita. Kuten jotkut ovat sanoneet: "Älä syö paljon, jotta sinun ei tarvitse juoda paljon ja nukkua paljon!"

2. Ei kiinnitetä itseään päivän aikana sellaisiin tehtäviin, jotka imee tyhjiin henkilön fyysisen ja henkisen voiman, sillä myös tämä aiheuttaa uneliaisuutta.

3. Ei jätetä iltapäivän torkkuja, auttaakseen itseään suorittamaan yörukouksen.

4. Tehdään päivän aikana mahdollisimman vähän syntejä, sillä synnit kovettavat sydämen ja estävät sitä vastaanottamasta armoa. Jopa tämän maailman kuninkaat eivät salli eristäytymistä ja intiimiä keskustelua kanssaan, paitsi niiden ihmisten kanssa, jotka tottelevat heitä, keitä he rakastavat ja jotka ovat vilpittömiä heille. Jotkut sanoivat Ibn Masudille, "Emme kykene suorittamaan yörukousta." Hän sanoi heille: "Teidän syntinne erottavat teitä (siitä)." Joku sanoi al-Hasan al-Basrille: "Me emme kykene suorittamaan yörukousta, joten määrää meille parannuskeino." Hän sanoi, "Älkää olko Hänelle tottelemattomia päivällä ja Hän auttaa teitä seisomaan edessään yöllä." Ath-Thawri sanoi, "Minua estettiin seisomasta rukouksessa yöllä viisi kuukautta tekemäni synnin takia." Al-Hasan al-Basri, olkoon Allah hänelle armollinen, kun hän astui markkinoille ja kuuli kaiken mitä ihmiset sanovat siellä huutamisesta ja turhasta puheesta, hän sanoi: "Luulen, että heillä on huonot yöt." Kaikenlaiset synnyt vaikuttavat sydämen kovuuteen ja estävät yörukouksen suorittamista, vaikkakin jotkut synnit ovat haitallisempia kuin toiset, kuten jonkin syöminen, mikä on haram. Toisaalta, sen syöminen mikä on halal, kuten muutamat muutkin asiat, puhdistavat sydäntä ja opastavat sitä siihen, mikä on hyvää. Tämän tietävät parhaiten ne, jotka tarkkailevat sydämiään, tuntien sen, Sharee'ah'ssa olevan todistuksen mukaan. Tämän takia jotkut heistä sanoivat oikein, "Kuinka moni puraisu on estänyt yörukouksen! Kuinka moni vilkaisu on estänyt Qur'aanin suuran lausumisen! Todella, palvelija syö puraisun (verran) tai tekee jonkin teon ja sen takia häntä estetään seisomasta suorittamassa sunnaa (ts. yörukousta)."

Sisäiset seikat

1. Sydämen suojeleminen uudistuksilta, vihalta muslimeja kohtaan ja turhilta maallisilta asioilta. Joka on kiinni tässä maailmassa ei kykene suorittamaan yörukousta, ja jos hän suorittaa sen, hän ei ajattele rukoustaan vaan maallisia asioitaan, vaellellen syntisissä ajatuksissaan (Shaytaanin kuiskauksissa). Sellaisesta on sanottu: Vartija ilmoitti minulle, että olet nukkumassa. Ja sinä, jopa hereillä ollessasi nukut.

2. Syntien ja kuoleman pelko sekä pienet toiveet pitävät sydämen elossa, joten kun palvelija miettii Helvetin kuiluja ja ihmisten tilaa Tuonpuoleisessa, hänen unensa kaikkoaa heti. Abdullaah bin Rawaaha on sanonut: "Todella, kun Allahin palvelijaa muistutetaan Paratiisista, hänen kaipuunsa sitä kohtaan kasvaa, ja kun häntä muistutetaan tulesta, hänen unensa kaikkoaa välittömästi." Ibn al-Mubarak, Allah olkoon hänelle armollinen, on sanonut, Kun yö on täysin pimeä, Se löytää heidät seisomassa yössä. Pelko on ajanut pois heidän unensa joten he ovat valveilla, Kun he, jotka tuntevat olonsa turvalliseksi tässä elämässä hiljaa nukkuvat vain.

3. Tieto yörukouksessa seisomisen hyveestä, kuten on kerrottu Qur'aanin jakeissa sekä perimätiedossa, kunnes tuo tieto tiivistää toivon ja kaipuun sen palkkioon, ja kun tuo tila on saavutettu, halu päästä korkeammille tasoille Paratiisissa kasvaa myös.

***

Salafien (Hurskaiden edeltäjien) luonteenpiirteistä:
TAHAJJUD


Ahmad Fareed

kääntänyt Ummu Ahmed

Salaf as-Salih'n moraaliin ja tapoihin kuului heidän alituinen Yörukouksen suorittaminen, olipa kesä tai talvi. He toimivat Allahin Lähettilään, , ohjeen mukaan:

"Suorittakaa yörukous, koska se oli teitä edeltäneiden oikeamielisten ihmisten tapa, ja se on jotakin, joka vetää teitä lähemmäs Herraanne. Se pyyhkii pois syntejä, estää synnintekoa ja karkottaa taudit ruumiista." (at-Tirmidhi, Bilaalin ja Abu Umaah'n kautta ad-du'aassa)

Abdullaah ibn Masudilla oli tapana nousta yörukoukseen kaikkien asetuttua nukkumaan. Hänestä saattoi kuulla surinaa, kuten ampiaiset surisevat, aamunkoittoon saakka.

Abdul-Aziz ibn Abu Dawud (rahimahullaah) levitti sänkynsä ja taputti sitä kädellään sanoen, "Voi kuinka pehmeä sinä olet! Mutta Paratiisin sänky on pehmeämpi kuin sinä! Sitten hän nousi rukoilemaan ja rukoili Fajrin aikaan saakka.

Allahin Lähettiläällä oli tapana rukoilla, kunnes hänen jalkansa pettivät ja hänen säärensä turposivat. Silloin hänelle sanottiin, "Teet tämän, vaikka menneet ja tulevat syntisi on annettu anteeksi?" Joten Allahin Lähettiläs vastasi, "Enkä sitten olisi kiitollinen palvelija?" Kertonut al-Bukhaari.

Hasan al-Basri (rahimahullaah) on sanonut, "Joka on jättänyt yörukouksen, on jättänyt sen aikaisemmin tekemänsä synnin takia." Hänellä oli myös tapana toistella, "Yörukous on raskas vain hänelle, jonka synnit rasittavat häntä." Hän on myös sanonut, "Henkilö tekee synnin, joka estää häntä rukoilemasta yörukousta." Viimeisenä, "Jos et kykene paastoamaan päivää ja rukoilemaan yötä, tiedä sitten, että sinua on estetty - syntisi ja virheesi ovet kahlinneet sinut!"

***

Zakan tärkeys
Jamal al-Din Zarabozo

suom. Khadija

Abdullaah ibn Umar kertoi, että hän kuuli Allahin Lähettilään sanovan: "Islam on rakennettu viidelle (perustalle): Todistukselle, että kukaan ei ole palvonnan arvoinen paitsi Allah ja että Muhammed on Allahin Lähettiläs, suorittaa rukous, antaa zakah, pyhiinvaellus Taloon ja paastota Ramadan." (Ilmoittanut Bukhari ja Muslim)

Kuuluisassa hadithissa, jossa enkeli Jibril tulee Profeetan luo kysyäkseen häneltä kysymyksiä opettaakseen ihmisille uskontoa. Hän kysyi Profeetalta , "Mitä on Islam?" Profeetta vastasi, "Islamia on se, että todistaa ettei ole muuta jumalaa kuin Allah ja Muhammed on Allahin Lähettiläs, suorittaa rukoukset, maksaa Zakatin, paastoaa Ramadan -kuukauden ja suorittaa pyhiinvaelluksen "Huoneeseen", mikäli se on mahdollista". (Muslim)

Tämä on se, mille Islam on rakennettu. Nämä ovat Islamin perustukset. Jos nämä perustukset tai pilarit ovat vahvat, Allahin niin halutessa, loput ihmisen uskosta ja uskonnosta on myös kestävä, oikea ja vahva. Mutta jos nämä pilarit ovat heikkoja tai kestämättömiä, ei ole yllättävää, että tulee olemaan ongelmia tuonnempana odottamassa. Tosi asiassa, henkilön tulisi aavistaa, että tulee olemaan ongelmia tai heikkouksia henkilön alistumisessa Allahille ja hänen uskossaan.

Kaikkein tärkein on shahadatayn, todistus, että ei ole muuta palvomisen arvoista paitsi Allah ja että Muhammed on Hänen Lähettiläänsä. Toivottavasti jokainen Muslimi on tietoinen siitä, kuinka tärkeä tämä pilari on ja tekee parhaansa varmistaakseen, että hän ymmärtää ja täyttää hänen todistuksensa parhaan taitonsa mukaan.

Monien ihmisten mielestä todennäköisesti toiseksi tärkeimpänä tulee rukous. Tosi asiassa, joukko oppineita ovat sitä mieltä, että hän joka ei rukoile, hänestä tulee uskoton.

Mikä tulee seuraavaksi. Jokaiselle on tuttu Ramadan, sillä me paastoamme yhdessä ja jokainen valmistautuu sen saapumiseen. Samantapaisesti, pyhiinvaellus on jotain hyvin tunnettua ja jotkut ihmiset valmistautuvat elämässään tai säästävät useiden vuosien ajan suorittaakseen pyhiinvaelluksen Mekkaan.

Mutta mikä mainitaan yhdessä rukouksen kanssa Koraanissa? Se ei ole Ramadanin paastoaminen tai pyhiinvaellus. Sen sijaan, se on zakan maksaminen. Monilla muslimeilla on taipumus jättää huomioimatta tämä tärkeä pilari, ehkä siksi, että sitä ei tehdä yhteisössä kaikki kerralla tai koska sen maksamisen jälkeen ei ole juhlintaa.

Mutta katso kuinka Allah kuvaa sitä. Huomaa seuraava jae Quraan´ssa, jossa Allah käskee Seuralaisia taistelemaan pakanoita vastaan milloin vain voivat:
"Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen."(at-Tawbah, 5)

Tässä jakeessa, Allah käskee seuralaisia taistelemaan kunnes mitä? Allah nimenomaan ilmoittaa, että he tulevat olemaan vapaita taistelusta vain kun he ovat katuneet, suorittaneet rukouksen ja maksaneet zakan.

Pian sen jälkeen samassa suurasssa, seuraa saman linjan keskustelussa, Allah sanoo: "Mutta jos he kääntyvät (Jumalan alamaisiksi), rukoilevat ja antavat säädetyt almut, ovat he uskonveljiänne. (at-Tawbah, 11)
Näissä kahdessa jakeessa, voi ymmärtää häivähdyksen zakan tärkeydestä Allahin silmissä. Epäuskoiset tulevat olemaan meidän veljiä uskonnossa mikä on, että tulevat todella olemaan osa tätä uskontoa - kun he katuvat, rukoilevat ja antavat zakan.

Tosi asiassa, jos joku uskoo zakahiin, mutta silti kieltäytyy maksamasta sitä, häntä vastaan voi taistella. Tämä on juuri sitä, mitä tapahtui seuralaisten aikana. Profeetan kuoleman jälkeen jotkut heimot kavalsivat ja toiset kieltäytyivät maksamasta zakata. Abu Bakr, ensimmäinen kalifi, taisteli heitä vastaan ja julisti, "Kautta Allahin, minä tulen taistelemaan ketä tahansa vastaan, joka tekee eron rukouksen ja zakan välillä. Zakah on pakollinen velvollisuus, mikä otetaan omaisuudesta. Kautta Allahin! Jos he kieltäytyvät maksamasta jopa naarasvuohesta, josta he ennen maksoivat Allahin Lähettilään aikana, minä taistelisin heitä vastaan pantatessaan sitä."

Siksi, zakah, on hyvin vakava asia. Se todellakin on jotain oleellista meidän uskonnossamme. Se on yksi sen pilareista. Jos me emme huolehdi siitä tai jos me laiminlyömme sen, sitten me laiminlyömme meidän uskomme perustan kunnioituksen. Todellakin, pienen osan oppineista mielipide on, että tämä on ainoa toinen teko - toinen kuin rukous - että, jos joku ei suorita sitä laiskuuden tai muun vuoksi, silloin hän on uskoton.

Minkälaisen tuloksen odotat tällaisesta laiminlyönnistä? Allah on tehnyt selväksi, että on suuri rangaistus sellaisesta teosta. Seuraava Koraanin jae on ensimmäinen ja ensisijainen lausunto niille, jotka eivät maksa zakata heidän varallisuudestaan. "Allah on kuullut niidenkin puheen, jotka sanoivat (pilkallisesti, kun heitä kehotettiin lahjoittamaan Herralle): »Jumala on köyhä, ja me olemme rikkaita». Me merkitsemme muistiin heidän sanansa ja kuinka he syyttä surmasivat profeetat, ja tulemme sanomaan: »Maistakaa Tulen tuskaa!» Ne, jotka ovat saitoja sen suhteen, mitä Jumala on runsaudessaan heille antanut, älkööt luulko, että se on hyödyksi heille; ei, se on heille vahingoksi. Ylösnousemuksen päivänä ne asiat, joissa he olivat saitoja, tulevat kaulakahleina kuristamaan heitä. Jumalalle kuuluvat taivasten ja maan perinnöt, ja Jumala tietää teidän tekonne." (ali Imran, 180)

Profeetta kuvaili rangaistusta, joka tulee niille, jotka eivät maksa asianmukaista zakata heidän varallisuudestaan. Yhdessä Sahih al-Bukhaarin hadithissa, Abu Hurayrah kertoi, että Profeetta sanoi, "(Ylösnousemuksen päivänä) kamelit tulevat heidän omistajiensa luo parhaassa terveyden tilassa, missä he koskaan ovat olleen (tässä maailmassa) ja jos he eivät ole maksaneet zakata heistä, he tallovat heidät jaloillaan ja samoin, lammas tulee omistajansa luo parhaassa terveyden tilassa, missä he koskaan ovat olleet tässä elämässä ja, jos hän ei ole maksanut heidän zakataan, he tallovat heidät kavioillaan ja puskevat häntä heidän sarvillaan...Minä en halua kenenkään teistä tulevan luokseni Ylösnousemuksen päivänä kantaen niskassaan lammasta, mikä määkii. Sitten hän sanoo, "Oi Muhammed (toimi välittäjänäni)." Minä sanon, "Minä en voi auttaa sinua, sillä minä välitin Allahin viestin sinulle."

Kyllä, Profeetta välitti Allahin viestin meille. Hän osoitti, että zakah on yksi Islamin pilareista. Hän myös selvästi varoitti zakan maksamatta jättämisen seurauksista. Huomaa seuraava hadith Sahih al-Buhkaarilta:

"Kenet tahansa Allah on tehnyt varakkaaksi ja hän ei maksa zakah´ia hänen varallisuudestaan, silloin Ylösnousemuksen päivänä hänen varallisuutensa tehdään kaljupäiseksi myrkylliseksi käärmeeksi, jolla on kaksi myrkyllistä rauhasta. Se kietoutuu hänen niskansa ympärille ja puree hänen poskiaan ja sanoo: "Minä olen sinun varallisuutesi, minä olen sinun aarteesi."

Tämän lausuttuaan, Profeetta lausui yllä olevan jakeen suura ali Imranissa.
Toisessa jakeessa, Allah myös sanoo, " Niille, jotka haalivat kultaa ja hopeaa eivätkä käytä sitä Jumalan asian hyväksi, julista tuskallista tuomiota sinä päivänä, jolloin nämä aineet hehkuvat helvetin tulessa ja niillä heidän otsaansa, kylkiinsä ja selkäänsä painetaan polttomerkki: "Tämän te olette hankkineet itsellenne. Maistakaa nyt, mitä olette koonneet!" (at-Tawbah, 34-35)

Tosi asiassa, muslimit, jotka eivät maksa heidän zakah´iansa eivät vain vahingoita itseään, vaan he voivat todellisuudessa vahingoittaa koko muslimi ummaa. Allahin Lähettiläs sanoi, "Ihmiset eivät ole antamatta zakah´ia heidän varallisuudestaan, ellei heiltä evätä sadetta taivaasta. Jos ei olisi eläimiä, ei sataisi ollenkaan." (Ibn Maajah, al-Albaanin mukaan se on sahih, katso Silsilat al-Hadeeth as-Saheehah, vol.1, hadith no. 106)

Mutta kuinka monet muslimit nykypäivänä tietävät zakan ehdot ja säännöt? Kuinka moni meistä on ajan kanssa opiskellut zakan lainoppia? Kuinka moni meistä tietää edes, vaaditaanko meitä antamaan zakah? Tämä on tieto, jota jokaisen meistä tulisi etsiä ja haluta. Tosi asiassa, jos sinulle on yhtään varallisuutta, se kaikki osa tiedosta jota vaaditaan olemaan ja josta on vastuussa. Meidän ei koskaan pitäisi olla tyytyväisiä olemaan tietämättömiä näin tärkeästä asiasta - jotakin joka liittyy uskomme perustuksiin.

Esimerkiksi, monet siskot ja veljet omissa liiketoimissaan. Tietävätkö he zakah´sta heidän varastostaan?

Entä meidän varallisuutemme? Monet meistä voivat ajatella, että meillä ei niin paljon rahaa, joten meidän ei tarvitse maksaa zakah. Mutta, jotta voisimme sanoa näin itsestämme meidän täytyy vähintään oppia, mikä on vähimmäismäärä tai nisab, mikä vaatii meitä maksamaan zakan. Kuinka monet meistä todella tietävät mikä on nisab? Eikö se olisi surullista, jos me emme tietäisi mikä on nisab? Se tarkoittaa, että me emme edes tietäisi jos meitä vaaditaan täyttämään yksi meidän uskomme pilareista.

Entä mitä rahasta, jota teillä voi olla lojuen ympäriinsä vuosien ajan - joskus jopa vanhalla pankki tilillä, johon et kiinnitä pahemmin huomiota. Pidätkö edes kirjaa vai oletko tietoinen siitä onko sinulla nisab-määrä? Tämä vaatii hieman taqwaa ja tarkistusta sinun osaltasi. Jos omistuksessasi oleva raha vuosien aikana - jonka olette istuneen - raha tileillä, joita ei ole vielä suljettu, rahat tileillä täällä ja ehkä ulkomailla - jos ne yhteen liitettäessä ylittävät nisab´n määrän, sinun tulee maksaa. Tosi asiassa, Hanafi madhab´n mukaan, on riittävää, että olet ylittänyt nisab´n määrän yhden kerran ja olit nisab´n yläpuolella yhden vuoden aikana sen alkuperäisestä päivämäärästä. Kaikki tämä on tietoa, josta meidän tulee olla tietoisia, jos me todella haluamme toteuttaa tämän Islamin pilarin.

Entä vaimosi korut? Kuinka moni teistä on edes miettinyt onko vai eikö ole velvollisuus maksaa zakah vaimonsa kullasta ja hopeasta? Joidenkin oppineiden mukaan, sinun pitää myös maksaa zakah siitä. Tärkeä asia, jota haluan korostaa tässä on, että oletko vai etkö ole koskaan ajan kanssa tutkinut tätä asiaa.

Tämä on kaikki tieto mitä meidän tulee etsiä. Valitettavasti monta kertaa, se ei ole tietämättömyyttä vaan se on välinpitämättömyyttä. Tieto zakah´sta on käytettävissä ja helposti saatavilla - jos todella haluat tietää siitä. Mutta sinun täytyy ensin ymmärtää, että sinä olet vastuussa tämän Islamin pilarin tiedon ja uskosi perustuksen hankkimisesta. Jotkut ihmiset tosiasissa antavat vähän rahaa ja sitten sanovat, "minä en ole varma, jos minun pitää maksaa tai kuinka paljon. Jos minun pitää, tämän pitäisi riittää, muutoin se on sadaqaa minulta." Tämä on kuin menisi moskeijaan dhuhr´in aikaan ja rukoilisi kaksi, neljä tai kuusi rak´aata ja sitten sanoisi, "minä en ole varma kuinka paljon minun pitäisi rukoilla. Jos minä rukoilin liikaa, silloin se on nafilah (ylimääräinen) minulta." Selvä aie, että raha jonka hän maksaa on täyttää hänen velvollisuutensa ja zakan pilari. Lisäksi ehkä tilanne onkin se, että et antanut tarpeeksi zakah´ia.

Jotkut ihmiset todellisuudessa antavat sadaqah tai vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä ja eivät ole koskaan ajatelleet, että heidän tulisi antaa zakah.
Tämä on vakava virhe. Tosiasiassa, pakolliset teot tulee täyttää ennen kuin suorittaa vapaaehtoisia tekoja. Juuri pakolliset teot ovat niitä, joita Allah rakastaa eniten. Hadith qudsissa Allah sanoo, "Minun palvelijani ei tule lähemmäksi Minua millään muulla mikä on Minulle rakkaampaa kuin teoilla, jotka Minä olen tehnyt hänelle pakollisiksi." (al-Bukhaari) Tämä on virhe, jonka monet ihmiset tekevät. Ensin täytyy täyttää pakolliset velvollisuudet. Nämä ovat kaikkein tärkeimpiä tekoja ja siksi Allah on tehnyt ne meille pakollisiksi.

Lopulta, tulee kysymys, kenelle annamme zakah. Monet ihmiset todellakin maksavat zakah, mutta tosiasisassa, he antavat sen ihmisille tai järjestöille tai säätiölle - mikä ei sovi niihin vaatimuksiin, jotka on annettu zakah´sta. Allah on tehnyt sen hyvin selväksi, kenelle se tulee antaa:

"Almut ovat vain köyhiä ja puutteessa olevia varten, sekä niille, jotka toimivat hyväntekeväisyyden palveluksessa; myös niitä varten, joiden sielut on voitettava (Jumalan) rakkauteen; edelleen orjien ja velkaorjien lunnaiksi; avustukseksi Jumalan retkelle ja niinikään maankulkijalle. Tämä on Jumalan säätämä velvollisuus, sillä Jumala on kaikkitietävä, viisas." (at-Tawbah, 60)

Zakataa ei voi antaa jollekin, kenestä olet rahallisesti vastuussa. Minä tiedän tapauksia, joissa henkilö on antanut zakan omalle vaimolleen. Tämä ei ole yksinkertaisesti hyväksyttävää ja niin tehden, sinä et lunasta zakan maksamisen velvollisuuksia.

Lopuksi, yhteiskunnan, paikallisen moskeijan tulisi perustaa säätiöitä tai toimikunnan, jonka kautta he keräävät pakollisen zakan ja jakavat sen niille, jotka sitä tarvitsevat. Monta kertaa, joku voi antaa zakah, mutta ei tiedä kenelle sen antaisi, joten rahat on lähetetty jonnekin kaus, samaan aikaan kun tosiasiassa joku lähellä ansaitsee ja tarvitsee rahaa. Jokaisen toimikunnan tulisi perustaa keinoin, joissa he katsovat toistensa perään. Heidän tulisi tietää kuka on tarpeessa. Paikallisen moskeijan tai zakah-toimikunnan tulisi rohkaista ihmisiä maksamaan heidän zakah ja opettaa heitä kuinka maksaa se. Sitten heidän tulisi ottaa se zakah ja jakaa se sopivalla tavalla. Kaikki tämä tulee olemaan apukeino, jos Allah haluaa, tekemään tästä Islamin perustuksesta vahvan perustan.
Rakkaat veljet, tämä on hyvin tärkeä asia. Se koskee yhtä Islamin pilareista. Allah kuvaa zakan ottamista seuraavalla tavalla:

Ota vastaan uhrilahjoja heidän varoistaan, että voisit puhdistaa heidät ja samalla vanhurskauttaa (at-Tawbah, 103)

Zakan tulisi puhdistaa meidät saituudesta. Sen tulisi auttaa kohtaaman meidän köyhät veljemme. Sen tulisi saada meidät ymmärtämään, että kaikki varallisuus, jonka omistamme on Allahilta ja että meidän tulee käyttää sitä soveliaalla tavalla.

Kuten sanoin aikaisemmin, se on yksi Islamin perustuksista. Se on heikon perusta, sitten tuo heikon perusta haarautuu elämämme toisiin puoliin.

Nykyään, kuinka monet muslimit maailmassa rehellisesti, vilpittömästä ja kunnolla maksavat zakan puhdistaakseen heidän varallisuutensa ja auttaakseen heidän muslimiveljiään. Koska me olemme kadoksissa, puutteessa tai hyvin heikkoja tässä perustuksessa, ei ole mikään yllätys että:

Niin monet muslimit ovat nälkiintyneitä ja tarpeessa nykyaikana.
Niin paljon muslimin varallisuutta on tuhlattu luksukseen.
Niin paljon muslimin varallisuutta on kulutettu kiellettyihin asioihin.
Niin vähän muslimin varallisuutta on kulutettu jihaadiin ja uhraukseen Allahin vuoksi.

Allahin Lähettilästä käskettiin taistelemaan ihmisiä vastaan kunnes he sanoivat shahaadan, suorittivat rukouksen ja maksoivat zakah. Abu Bakr jatkoi tätä opettamista hänen jälkeensä. Mitä se tarkoittaa meille tänään? Tarkoittaako se, että jos he olisivat elossa nykyaikana, me olisimme niitä, jotka taistelisivat heidän kanssaan vain olisimmeko me niitä joita vastaan he taistelisivat? Olkaamme varmoja, että me maksamme zakan ja täytämme kaikki muut Islamin pilarit oikealla tavalla ja vilpittömästi Allahin vuoksi, jotta meidän Islamimme kokonaisuudessaan olisi vahva ja Allah olisi tyytyväinen meihin.

***

__________________________________________________________
Tii Maa 25, 2014 7:31 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islam Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea