Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Mitä oikein tapahtui v.2001 - Qila-e- Jagh- Sodan linnake

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Mitä oikein tapahtui v.2001 - Qila-e- Jagh- Sodan linnake
Kirjoittaja Viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Mitä oikein tapahtui v.2001 - Qila-e- Jagh- Sodan linnake Vastaa lainaamalla viestiä
Sodan linnake
Azzam Publications
artikkeli ID 1054
http://www.islamicawakening.com/viewarticle.php?articleID=1054&

Silminnäkijän/todistajan lausuntoa Qila-e- Jaghin vankilasta, (Mazar-i-Sharif, Afganistan) jossa yli 300 vankia joukkomurhattiin marraskuussa 2001. Tämän alkuperäinen teksti tuotiin arabiankielellä henkilökohtaisesti azzam.com kirjeenvaihtajalle. Tämän englanninkielinen versio oli ensimmäinen laatuaan Qila-e-Janghin tapauksesta.

”Kautta taivaan ja sen tähtikuvioiden
ja luvatun päivän
ja todistajan ja todistuksen!

Kirottuja ne, jotka kaivoivat kaivannon,
loimuavan tulen.
He istuivat sen partaalla
katsellen, mitä uskoville tehtiin.
Eikä heillä ollut muuta syytä vihaansa kuin se, että nämä uskoivat
Jumalaan, Mahtavaan, Ylistettyyn,
Jolle kuuluu taivaan ja maan valtius. Mutta Jumala näkee kaiken.
Niitä, jotka vainoavat uskovia miehiä ja naisia, eivätkä kadu (Jumalalle)
odottaa Helvetin ja tulenhehkun rangaistus,
mutta niitä, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, odottavat puutarhat,
joiden notkelmissa virtaa puroja.
Se on suuri voitto.”

Suurah al-Buruuj 85:1–11


Tämä on kertomus erittäin erikoisista ihmisistä, joita kuvaillessa sanat eivät riitä kertoakseen mitä nämä sankarit tekivät kun kieltäytyivät nöyryytykseltä ja epäkunnioituksesta, joka olisi väistämättä kohdannut heitä, jos he olisivat pysyneet elossa. He eivät olleet kuin mikä tahansa lauma ihmisiä, joita Allaahin vihollinen jahtasi kepein ja eri keinoin. He eivät olleet niitä, jotka suosivat elää nöyryytettyä elämää, nauttien tämän maailman hyveistä.

Minä olin heidän johtajansa mutta jostain syystä, jonka Allaah tietää, en ollut heidän kanssaan kun tämä tilanne tapahtui. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun en ollut paikalla kuin joukko veljiä myöhemmin saavuttivat marttyyriuden, sillä Allaah valitsee tarkasti ketkä ovat marttyyreita. Monta kuukautta oli kulunut kuin olin päättänyt osallistua Pohjois- Afganistanin taisteluihin. Valitsin ensimmäisen ryhmän, joka koostui mujaahidiineistä, jotka olivat viettäneet pitkän ajan Kabulista pohjoiseen. Kaiken kaikkiaan tämä oli erinomainen ryhmä, jossa oli (mm.):

Abdul-Aziz Noman, jolla oli hyvät tavat ja kärsivällisyyttä

Usama Al-Adeni ja hänen kaksonen Hamza Al-Adeni (nämä kaksi tulivat marttyyreiksi Mazar- I Sharifissa ennen Qilan joukkomurhaa, kun he olivat matkasaattueessa, ennen kuin Mazar-i-Sharif tuhoutui)

Sitten siellä oli Anjasha and Hassan Al-Shair, joka oli etulinjassa yli kolme vuotta.

Sitten siellä oli Abu Turab An-Najdi, joka oli käynyt jokaisessa maassa, jossa oli jihad. Näistä Afganistan, Bosnia, Tšetšenia ja Somalia (taistelu amerikkalaisia vastaan vuonna 1992. Hänen uskotaan ampuneen alas amerikkalaisten Black Hawk helikopteri RPG-7:lla). Abu Turabista tuli marttyyri Khoja Gharissa, jolloin rakennus, jota mujaahidiinit asuttivat, joutui pommituksen kohteeksi.

Rahil, joka oli jo jonkin aikaa ollut pois jihadin taistelumaista aikaisemman haavoittumisen takia. Hän oli kuitenkin palannut takaisin, vaikkei ollut täysin toipunut. Hänestä tuli marttyyri ennen Kabulista vetäytymistä.

Ghareeb As-Sana'ani, vaatimaton muukalainen, joka omasi erinomaiset käytöstavat.

Qa'qaa, joka ei ollut poistunut eturivistöstä kolmeen vuoteen ja afgaanit rakastivat häntä suuresti. Hän oli kuin raivoisa leijona nuoresta iästään huolimatta ja kärsi polviongelmasta, joka vaivasi häntä aina marttyyriksi asti.

Asim As-Sana'ani, jota itse kutsun ”Jihadin leijonan pentu” koska hän oli erittäin nuori ja erittäin tunnetusta mujaahidien perheestä.

Joukko veljiä liittyi heihin myöhemmin, joiden joukossa oli:

Abu Ayman Al-Qaseer, joka vihasi olla kaukana jihadista. Hän palasi takaisin Jemenistä ja kun Neuvostoliittoa ja kommunisteja vastaan käyty jihad loppui, hän liittyi Talibaaneihin ja pysyi heidän kanssaan 1998 aina 2001, jolloin hänestä tuli marttyyri

On vielä monta muuta veljeä, joita en ole unohtanut ja enkä koskaan tule unohtamaan, mutta jos aloitan mainitsemaan heidän kaikkien nimet, tarvitsen suuren rekisterin kirjaamaan heidät.

Siellä oli Abdus-Salam Al-Hadhrami, heidän johtaja. Pieni mutta vahva vartalo, hän oli henkilö, jolla oli moitteettomat tavat, korkea moraali ja leijonan rohkeus. Olen ollut hänen kanssa vuodesta 1997, jonka jälkeen emme koskaan eronneet taikka oltu pois toistemme seurasta paitsi kerran muutaman kuukauden ajan. Tämä oli silloin kun hän palasi takaisin Jemeniin yrittääkseen selvittää tietään Tšetšeniaan. Kuitenkin, kun hän oli varma siitä, ettei hän pääsisi sinne, hän palasi Afganistaniin ja jätti taakseen kaiken. Hän karkasi myös perheeltään, joka yritti saada hänet avioitumaan. Kun hän palasi veljiensä luokse Afganistaniin, hänellä oli tapana laulaa vapaa-aikoina islamilaisia lauluja, nashiidejä mutta kun tuli taisteluiden aika, erityisesti silloin kun taistelu oli erittäin kiivasta, hänet nähtiin eturivissä. Ikävöin häntä todella paljon koska hän oli minulle erittäin rakas ja ystävä jokaiselle, joka tunsi hänet. Hän oli aina ensimmäisenä tekemässä hyviä tekoja. Mitä muuta voinkaan sanoa kuin, että Allaah päästäköön hänet Hänen Paratiisiinsa ja pyydän Allaahia viemään minut sinne missä hän on nyt. Hänestä tuli marttyyri Qunduzissa, amerikkalaisten pommituksessa, yhdessä johtavan ulkomaalaisten mujaahidien komentajan Afganistanista ja Keski-Aasiasta; Jumaboy Namangani Al-Uzbekin kanssa.

Me emme tee eroavaisuuksia näiden kaikkien marttyyrien välillä vaan toivomme, että he ovat kaikki lähellä Allahia, insha Allaah.

Ristiretki Islamia ja muslimeita vastaan alkoi syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen, jolloin mujaahidiinit rikkoivat Yhdysvaltojen ylpeyden, heidän miehityksensä ja kontrollinsa islamilaisissa pyhissä paikoissa sekä heidän tukensa Israelille. Amerikkalaisten pommitukset lisääntyivät asteittain ja se oli erityisen voimasta Mazar-i-Sharihin yllä, jotta he saisivat puhdistettua alueen Dostumin joukoista ja saada valtaansa niin lentokenttä kuin kaupunkikin. Amerikkalaisten päämäärä oli saada Mazar-i-Sharif haltuunsa tukikohdakseen Afganistanin sisällä ja sen jälkeen hyökätä talibaaneja vastaan, jolloin talibaanit olivat hyvin vakaasti asemissaan. Amerikkalaiset olivat melkein häviämässä yrityksissään ja heidän suunnitelmat eivät tuottaneet tulosta ja heidän intonsa oli erittäin alhainen.

Kuitenkin, asiat muuttuivat sodassa äkillisesti ja mitä tapahtui sen jälkeen yllätti kaikki, erityisesti talibanit. Amiir-ul-Muminiin Mullah Umarin lausunnot ja käsky oli kuitenkin selvä: ”Olkaa vahvoja ja käyttäkää kaikkea voimaanne puolustukseen, aina viimeiseen mieheen saakka. Bushilla ei ole kontrollia/valtaa meidän elämistä, kun hän uhkaa ottaa meidän hengen jos me vastustamme häntä ja hänen joukkojaan.”

Pommitus lisääntyi valtavasti ja talibanien itsetunto alkoi horjua. Ilmaiskuja tehtiin Mazar-i-Sharifin yllä, alueilla jotka ympäröivät Kandaharia ja sen naapuri kyliä. Amerikkalaiset valikoimatta pommittivat siviilejä, väittäen, että Usamah bin Laden ja Mullah Umar olivat siellä piiloutuneina. Siviiliuhrien määrä kasvoi valtavasti kun taas mujaahid uhrien määrä oli erittäin alhainen verrattuna hyökkäyksien voimakkuuteen. Lopuksi, 7.5 tonnin ”Daisy Cutter” pommit lähettiin, joissa on voimana pieniä termoydinaseen osia [with the power of small thermonuclear devices]. Tämä todella heikensi talibanien itseluottamusta sen jälkeen kun he olivat nähneet näiden pommien jälkiseuraukset. Tästä johtuen talebanit alkoivat vetäytyä Takharin maakunnasta, jossa ulkomaalaiset mujaahidinit olivat. Ja tästä tämä kertomus alkaa.

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah

Viimeinen muokkaaja, ummuyusuf pvm Sun Elo 29, 2010 9:06 am, muokattu 1 kertaa
Kes Elo 25, 2010 6:48 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Yli 1200 Amiir-ul-Muminiinin, Mullah Umarin järjestämää parasta ulkomaalaista mujaahidia ottivat asemansa Jijoon joen rannoilta, joka oli sijaitsi Khoja Gharissa. Eturintama ulottautui sieltä aina Takhariin asti, jota talibanit hallitsivat silloin. Talibanien pohjoisen Afganistanin komentajan Mullah Fadhalin mukaan, hän määräsi joukkojensa siirtymään Takharin eturintamasta Qunduzia kohti (70 km Taloganista, Takharin maakunnan pääkaupungista). Hän teki näin välttääkseen tappiota ja lisäuhrien määrää joukoistaan sekä huomasi heidät erityisesti, koska pohjoisesta oli tullut eristetty ja erillään etelän pääjoukoista sen jälkeen kun Mazar-i-Sharif, Samanjan, Bool Khamri ja Bamiyan oli joutunut Pohjoisten Liittolaisten vallan alle. Talebanien joukossa oli paniikin tuntua ja hajaantumista vaikkakin Mullah Umar toisti komentoja. Hän käski heitä palaamaan asemiinsa ja etteivät masentuisi. Hänen kuuluisa sanonta kuuluu: ”Me joko elämme kunniakkaasti tai tulemme marttyyreiksi mutta me emme ikinä hyväksy häpäistyä elämää.”

Aluksi ulkomaalaiset mujaahidiinit kieltäytyivät vetäytymästä asemistaan koska heidän itsetuntonsa oli erittäin korkealla. He olivat juuri puolustautuneet muutama päivä sitten erittäin taidokkaasti aikaisemmassa välikohtauksessa vihollisen kanssa. Tämä kesti 12 peräkkäistä tuntia ja lopuksi vihollinen ei pystynyt etenemään edes sentin vertaa vaikkakin heillä oli täydellinen asevarasto sekä amerikkalaisten ilmatuki. Aikanaan kuitenkin talibanien komentajat kykenivät vakuuttamaan ulkomaalaiset taistelijat vetäytymään päivän sen jälkeen kun talibani joukot olivat vetäytyneet. 25:n arabi taistelijan joukko pysyi silti asemissaan vaikka suurin osa oli vetäytynyt. Vihollinen oli piirittänyt heidät mutta he eivät antaneet heidän vaikuttaa asemiinsa. Tämä 25:n joukko kuitenkin seurasi muita kaksi päivää myöhemmin.
Mujaahidiinit vetäytyivät Khoja Gharista Dasht Arjiin ja sieltä Qunduziin. Koko matka oli täynnä vaikeuksia, vuoristoa jossa ei ollut puita tai muuta suojaa vihollisilta. Joka tapauksessa, Allaahin armosta, he eivät kärsineet yhtään tappioita koko matkan aikana voimakkaista ilma- ja maahyökkäyksistä huolimatta. Lopulta he saavuttivat Qunduzin ja vahvistivat asemansa siellä. Qunduz oli tuolloin toiselta puolelta Pohjoisten Joukkojen saartamana, Qaleem Jaman joukko (Dostumin ja Hazara Shian joukot) toisella puolella (he olivat saapuneet Mazar-i-Sharifiin toiselta puolelta) ja Shura Nizarin joukot, joiden johtaja Masood oli juuri kidnapattu, saarsi heitä taas toiselta puolelta. He kaikki kilpailivat toisiaan vastaan kuka heistä pääsisi kaupunkiin ensimmäisenä ja saisi haltuunsa kaiken rahan ja muut sotasaaliit sieltä. Amerikkalaiset tukivat Dostumin joukkoja. Shura Nizarin joukkoja taas tuki Venäjä ja Iran. Amerikkalaiset antoivat molemmille osapuolille ilmatuen.

Kenraali Dostum, joka aikaisemmin toimi kommunistien johtajana, yritti parhaansa mukaan luoda dialogia, jotta hänen joukkonsa pääsisi kaupunkiin rauhanomaisesti. Hän tarjosi talebaaneille sopimusta, että jos he antautuisivat, hän tulisi antamaan heille anteeksi eikä luovuttaisi heitä amerikkalaisille, vaan kaikki voisivat rauhassa ja turvallisesti palata koteihinsa.

Näin ollen, talibaani komentajat laitettiin vaikeaan testiin ja tilanteeseen ja he olivat ymmällään mitä heidän pitäisi seuraavaksi tehdä. Osa heidän johtajista oli rauhansopimuksen puolella ja osa heistä katosi vain vähän aikaa sen jälkeen Kandaharissa. Toisaalla suuri joukko talibaani johtajia olivat erittäin hämillään ja osa heistä osoitti rohkeuttaan pysyen asemissaan ja puolustaen vaikka heillä oli mahdollisuus karata ja kadota. Yksi esimerkki näistä sankareista oli Mullah Abdur-Raoof Khadim. Tuona aikana pommitukset edelleen jatkuivat niin ilmateitse kuin maitse. Lisäksi paikallisesti siviilit painostivat talibaaneja joko antautumaan tai poistumaan Qunduzista koska he kärsivät suuria tappioita amerikkalaisten pommituksista, jotka eivät tehneet eroa siviilien ja mujaahidiinien välillä. He olivat myös Dostumin painostuksen alaisena, joka tarjosi heille rauhanomaista ratkaisua ja monia lupauksia. Dostum itse ei halunnut Shura Nizarin joukkojen ottavan Qunduzia ja lisäävän sitä heidän alueihinsa ja näin saavuttaen amerikkalaisten suosiota ja arvostusta.

Me emme todella tiedä mitä tapahtui näissä neuvotteluissa mutta yhtäkkiä ulkomaalaisia taistelijoita käskettiin lähtemään kaupungista ja menemään Mazar-i-Sharifiin oman turvallisuutensa takia. Kun he saapuivat sinne, talebaanit annettiin Dostumin joukoille. Näin ajoneuvot, jotka kuljettivat mujaahidiinejä, alkoi matkata Mazar-i-Sharifia kohti. Näissä viidessä rekassa oli 350 ulkomaalaista taistelijaa, 154 arabia, 100 uzbekkia/tajikkia ja loput heistä pakistanilaisia ja muutama talibaani. Dostumilla oli myös neljä autoa ja osa joukoista kuului komentaja Nasir Khardi Al-Bashtoonille, joka esiintyi matkan oppaana. Kukaan ei koskenut heihin tuon matkan aikana. Aamunkoitossa kun he lähestyivät Mazar-i-Sharifia, opas hiljalleen vähensi autonsa vauhtia kunnes pysähtyi. Hän kertoi, että heidän määränpäänsä oli Balkh, johon olisi kaksi eri reittiä. Ensimmäinen oli lyhyt mutta vaarallinen koska oli pelko Hazara Shia joukkojen sieppauksesta, jotka eivät kuunnelleet Dostumin miehiä. Toinen reitti oli pitempi ja vaarallinen koska oppaat halusivat huijata Dostumia ja viedä mujaahidiinit Balkhiin ilman että Dostum tästä tietäisi. Joka tapauksessa, jos Dostumin miehet ymmärtäisivät juonen, siitä koituisi ongelmia. Näin ollen, opas ilmoitti taistelijoille, että hän lähettäisi auton etukäteen tarkistamaan minkälaiset tiet olivat, ja kun se palaisi, rekat voisivat jälleen lähteä liikkeelle. Näin ensimmäinen auto lähti.

Tunti oli kulunut ja ensimmäistä autoa ei kuulunut takaisin, lähetettiin toinen auto. Vähän sen jälkeen, auringon noustua kolmas auto lähti ja sitten neljäs. Mujaahidiinit vaistosivat, että jotain oli huonosti. He nopeasti skannasivat ympäristönsä ja tajusivat olevansa tasaisella maaperällä ja ympärillä ei ollut yhtään vuoristoa. Yhtäkkiä he kuulivat ja näkivät tankkien ja tykistöjen lähestyvän heitä kohti. He tajusivat, että tämä oli ansa koska ajoneuvot eivät tulleet suoraan heitä kohti vaan heidän vierelleen. Mujaahidiinien komentajat nopeasti kokoontuivat ja tekivät puolustus suunnitelman. Arabit laitettiin etulinjalle, uzbekit ja tajikit sivuille ja pakistani ja talibaani taistelijat taakse. Koska heillä vielä oli heidän aseet, ne jaettiin heidän kesken ja jokainen otti asemansa.

Juuri silloin yksi neljästä autosta palasi takaisin ja lähestyi mujaahidiinien rekkoja. Taistelijat antoivat auton lähestyä ja sen virkamies käveli sieltä reippaasti mujaahidiinien komentajan luokse. Hänen kasvonsa olivat täynnä pelkoa, että tästä seuraisi verilöyly. Hän alkoi huutaa omalla kielellään, että kaikki oli OK ja ei ollut mitään syytä huoleen. Hän oli kiireinen rauhoittaakseen veljiä ja sanoi, että kaikki oli OK, paitsi oli yksi ongelma. Kenraali Dostum oli ymmärtänyt juonen ja vaati, että hän ainoastaan lupaisi suojelusta veljille sillä ehdolla, että he menisivät takaisin hänen päämajaansa ja luovuttaisi aseensa. Kun veljet kuulivat tästä, he raivostuivat. Tähän asti teeskentelijät eivät olleet päässeet lähellekään heidän aseitaan saati sitten että heiltä pyydettäisiin luovuttamaan ne. Kun afgaani virkamies näki kuinka vihaisia veljet olivat, hän käski heidän soittaa Mullah Fadhalille Qunduziin pyytääkseen häneltä neuvoa ja ottamaan häneltä komennot. Veljet olivat jo ottaneet yhteyttä heidän päämajaansa Kabuliin, joten he ottivat viimeisen yhteyden Kabuliin, jossa minä silloin sijaitsin.

Olin saapunut Kabuliin Takharista monta päivää aikaisemmin, jotta voisin suorittaa loppuun eräitä kiireellisiä ja tärkeitä tehtäviä koska amerikkalaisten kampanja oli alkanut. Kaikki oli tuolloin normaalia Kabulissa ja Takharissa. Lupasin veljille Takharissa, että palaisin takasin seuraavana päivänä. Kuitenkin, kun olin paluumatkalla, sain tietooni matkalla, että Bamiyan oli joutunut teeskentelijöiden haltuun ja Takhariin johtava tie oli katkaistu. Näin ollen palasin takaisin Kabuliin. Kaksi päivää myöhemmin Kabul joutui teeskentelijöiden haltuun. Joka tapauksessa, sen jälkeen kun veljet olivat keskustelleet meidän kanssa, he ottivat yhteyttä Mullah Fadhaliin joka käski heitä kuuntelemaan Dostumia ja tekemään mitä hän halusi heidän tekevän ja laskemaan heidän aseensa. Hän kertoi heille, etteivät he ole vielä antautuneet Qunduzissa, eivätkä laskeneet aseitaan, mutta jos veljet tekisivät jotain typerää, niin vihollisjoukot hyökkäisivät Qunduziin (he olivat alkaneet jo tulla kaupunkiin sisään). Mullah Fadhal sanoi, että hänen päämääränsä oli säästää niin monta henkeä kuin vain mahdollista ja tämä oli Amiir-ul-Muminiinin, Mullah Umarin käskystä. Kuultuaan tämän Mullah Fadhalilta veljet olivat hämmentyneitä. Tästä johtuen Mullah Fadhal soitti Mullah Zakirille radiopuhelimella, jotta voisi puhua veljille. Mullah Zakir oli meidän alueen komentaja Khoja Gharin ja Dasht Arjin operaatioissa. Vain tämän jälkeen veljet suostuivat antautumaan ja laskemaan aseensa. He kuitenkin päättivät antamaan vain suuret aseensa mutta pitivät kiinni pistooleistaan, veitsistään ja kranaateistaan, jos vaikka tulisi hätätilanne.

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Kes Elo 25, 2010 6:51 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Laskiessaan aseitaan maahan, suurin osa mujaahidiineista ei vieläkään ollut tyytyväisiä vaan ymmällään mitä he olivat tekemässä. Kun he olivat laskeneet aseensa, opas pyysi joitain vihollisjoukkoja kokoamaan nämä aseet yhteen. Hän kysyi veljiltä, oliko heillä vielä lisää aseita luovutettavaksi ja he vastasivat kieltävästi, ettei ollut. Sen jälkeen opas pyysi mujaahidiinejä nousemaan rekkoihin jotta voisivat matkata Mazar-i-Sharifiin. Rekkoja edelsi auto haavoittuneita varten, jossa oli neljä veljeä, jotka olivat aikaisemmin haavoittuneet amerikkalaisten pommituksesta. Näiden neljän joukossa oli Abu Nasir Al-Abini ja Usamah Al-Hadhrami. Tästä syystä tämä auto kiirehti Mazar-i-Sharifia kohti ennen kuin rekat lähtivät liikkeelle. Kun tämä auto saapui Mazar-i-Sharifiin, osa Shiia Hezbi-Wahdat joukoista pysäytti heidät ja alkoi kysellä veljiltä kysymyksiä. Kun he tajusivat, että autossa oli arabialaisia taistelijoita, he komensivat oppaan ulos autosta ja alkoivat hakata haavoittuneita veljiä. Opas kertoi näille joukoille, että oli yksi Dostumin miehistä ja nämä mujaahidiinit olivat antautuneet mutta he eivät piitanneet hänen puheistaan ja alkoivat hakata myös häntä. He veivät veljet vankilaan lisätutkimuksia varten. Yksi haavoittuneiden joukossa oli afgaani opiskelija, joka kertoi meille, että kun he veivät veljet sisälle vankilaan, he alkoivat hakata ja kiduttaa heitä vielä enemmän. Tämä oppilas kertoi Shiia joukoille, ettei ollut yksi arabeista vaan oli ainoastaan mennyt autoon koska oli haavoittunut. Joukot sanoivat, etteivät he välittäisi ja jos tämä oppilas haluaisi vapaaksi, hänen tulisi maksaa lunnaat. Yhtäkkiä oppilas muisti, että mujaahidiinillä oli pistooli, joten hän kertoi siitä ja antoi sen heille. Joukot sanoivat, ettei se ollut tarpeeksi ja he halusivat lisää, he halusivat dollareita. Näin ollen oppilas kertoi missä mujaahidiinien rahat olivat ja he veivät rahat ja vapauttivat oppilaan. Kun hän käveli pois sieltä paikasta, hän kuuli kuinka mujaahidiinit huusivat tuskasta kun Shiia joukot hakkasivat heitä uudestaan. Tämän jälkeen he veivät mujaahidiinit sairaalaan, josta heidät luovutettiin amerikkalaisille toimittaakseen nämä Kuubaan.

Kun taas rekat ja taistelijat niissä, heidät vietiin Qila-e-Janghin linnakkeeseen (Sodan linnake). Tämä oli suuri 200 vuotta vanha linnake, joka sijaitsee Mazar-i-Sharifin laitamilla. Se sijaitsee mäen huipulla, korkeiden muurien ympäröimänä. Linnakkeen takana on vesikanaali. Linnake koostuu monesta kerroksesta, sen alakerrassa on varastoja ja huoneita. Koska se oli sotilaallinen linnake, se oli täytetty aseilla ja ammuksilla.

Aluksi Shiia Hezbi-Wahdatin komentajat ja johtajat saapuivat linnakkeelle, ja heitä seurasi Dostumin joukkojen virkamiehiä, amerikkalaisia ja muita länsimaiden joukkoja ja virkamiehiä, mm. brittien M16:n virkamiehiä. Mujaahidiinit jaettiin eri ryhmiin ja laitettiin eri huoneisiin linnakkeessa, jotta heitä voitaisiin kuulustella huone kerralla. Amerikkalaisten CIA:n virkailijat ja Dostumin ja Hazara Shiian joukot ottivat osaa kuulusteluissa, rekisteröiden heidän nimet ja muita tietoja vangeista. Amerikkalaiset solvasivat taistelijoita, kiroilivat heille ja tekivät pilkkaa islamista. Kun veljet näkivät tämän mitä oli tapahtumassa, he vaihtoivat salaisia koodisanoja keskenään ennen kuin kuulustelijat olivat edes lopettaneet ensimmäisessä huoneessa. Kun ensimmäistä mujaahidiiniä kuulusteltu, jotta hänet voitaisiin tutkia, hän laittoi kätensä taskuihinsa. CIA:n agentti huusi hänelle välittömästi, että tämä ottaisi kätensä taskusta ja näin hän teki. Käsissään hänellä oli kaksi kranaattia. Hän veti niistä varmistinsokat irti ja nämä kaksi seuraavaa räjähdystä teki hänestä marttyyrin. Tämä tappoi CIA:n virkamiehen, Shiia Hezbi-Wahdatin korkea-arvoisen komentajan sekä joitain korkea-arvoisia virkamiehiä Dostumin joukoista.

Tästä viholliset panikoituvat ja alkoivat juosta edes takaisin hakien turvaa. Tämän sekoilun aikana, osa veljistä alkoi haalia aseita vihollisilta, jotka olivat juuri kuolleet kun taas toiset sulkivat ovia, jotta toiset amerikkalaiset ja teeskentelijät eivät päässeet karkuun. Yksi joukko meni avaamaan suljettuja huoneita päästääkseen loput mujaahidiinit vapaaksi. Sen jälkeen oli hetki, jolloin mitään ei tuntunut tapahtuvan mutta se oli vain tauko, jonka jälkeen Helvetin ovet avattiin vihollisille. Viholliset olivat shokissa, ikään kuin he eivät koskaan aikaisemmin olleet nähnyt tämän kaltaista. Yleensä, kun vankeja nöyryyttää, joku joka on heitä voimakkaampi, he eivät tee mitään vaan hyväksyvät tuodun alistuksen. Näin ollen vihollinen ei ollut osannut odottaa mitään vastarintaa mujaahidiineiltä. Mitä he eivät ymmärtäneet, oli se, että he olivat tekemisissä vapautettujen muslimitaistelijoiden kanssa, jotka eivät koskaan hyväksy nöyryytystä. Nämä mujaahidiinit olivat ainoastaan olleet antautuneet vihollisjoukolle koska heidän komentajansa oli heitä tähän käskenyt mutta he eivät odottaneet heidän vihollisen käyttäytyvän heitä kohtaan oikeudenmukaisesti ja ystävällisesti.

Sitten alkoi mujaahidiinien ja vihollisten välinen tulitus linnakkeen sisällä. Vihollisista oli tullut pelkureita, aivan kuten pelokkaita rottia, jotka juoksevat kuolemaa karkuun. Viholliset, erityisesti amerikkalaiset ja englantilaiset eivät tienneet minne mennä ja mihin piiloutua. Jotkut heistä alkoivat hyppiä linnakkeen muurien yli ja kenelläkään heistä ei ollut rohkeutta kohdata mujaahidiiniä. Nämä pelkurit eivät olleet tulleet Afganistaniin kuolemaan vaan tulleet rahan takia ja mitä ikinä heidän johtajat olivatkaan heille luvanneet. Hyvin lyhyessä ajassa mujaahidiinit olivat tehneet lopun kaikista teeskentelijöistä ja amerikkalaisista linnakkeen sisällä ja organisoituneet sotilaallisiksi joukkueiksi ja päättäneet menetelmistään ja taktiikoistaan.

Osa taistelijoista haki lisää aseita asevarastoilta kuten voimakkaita konekivääreitä kun taas osa haki lisää ammuksia ammusvarastoilta. Sen jälkeen he kaikki ottivat paikkansa linnakkeen sisällä ja taistelu alkoi. Ensimmäisen taistelun lopussa tulos oli mahtava Allaahin Ylhäisen avulla: 15 amerikkalaista ja 200 afgaani teeskentelijää kuoli. Mujaahidiinit eivät kokeneet yhtään menetystä paitsi hän, joka alussa heitti kaksi käsikranaattia.

Amerikkalaiset, englantilaiset ja teeskentelijät vetäytyivät ja vetivät tankkinsa ja aseistuksensa linnakkeen ympärille. Tämän jälkeen veljet päättivät kohdata vihollisen kaiken kunniansa ja rohkeutensa kanssa linnakkeen sisältä. Amerikkalaisten koneet alkoivat lentää alueen yläpuolella tehdäkseen lentotiedostelua. Mujaahidiinit jakoivat tehtäviä keskenään puolustaakseen itseään odotettavissa tulevalta hyökkäykseltä, raskailta aseilta, joita heitä vastaan oli asetettu. He olivat yllättyneitä kuulleessaan kovaäänisistä, joka kutsui heitä luovuttamaan. Miten leijonat voisivat antautua rotille? Seuraavan 24 tunnin aikana yksikään vihollisen sotilas ei edes uskaltanut lähestyä linnaketta. Seuraavana päivänä, auringonnousun aikaan, amerikkalaiset alkoivat pommittaa linnaketta ja maahyökkäys alkoi.

Ilmapommituksen aikana taistelijat eivät kyenneet tehdä muuta kuin viedä heidän haavoittuneet kellaritasoon ja vähentää sotilaiden määrää muurien viereltä. Pommitus jatkui koko päivän mutta pysähtyi yön ajaksi, vain jatkuakseen vieläkin voimakkaampana seuraavana aamuna. Tankit alkoivat lähestyä linnaketta mutta mujaahidiinit eivät sallineet niitä linnakkeen lähelle. Kiihtyneen pommituksen johdosta savu alkoi nousta ylimmiltä kerroksilta kun taas linnoituksen sisällä olevat ammukset alkoivat räjähdellä. Tuli saavutti jopa kellarikerroksen ja kolmannen päivän päätteeksi ja jatkuvien yhden tonnin pommien pommituksien jälkeen suurin osa mujaahidiineistä oli hautautunut kivityksen alle kun taas elonjääneet olivat erittäin pahasti haavoittuneet. He, jotka kykenivät kävelemään, menivät linnoituksessa oleviin syviin tunneleihin. Tämä oli hetki, jolloin viholliset astuivat sisään linnakkeeseen ensimmäistä kertaa kolmeen päivään ja alkoivat tutkia sitä. Kun he ymmärsivät, että osa haavoittuneista taistelijoista oli tunnelien sisällä, kaksi amerikkalaista erikoisjoukon sotilasta meni tunneleihin sisään saadakseen taistelijat ulos mutta yksi mujaahidiineistä ampui heidät molemmat pistoolillaan.

Taistelijat jäivät tunnelien sisään ja kieltäytyivät tulemasta ulos. Sen jälkeen amerikkalaiset käänsivät vesihanat auki hukuttaakseen mujaahidiinit tai saadakseen heidät ulos. Taistelijat edelleen kieltäytyivät tulemasta ulos. Muutaman päivän tai parin päästä viholliset kaatoivat dieseliä tunneleihin tuntikausia, polttaen tunneleita. Tuli paloi tunneleissa tuntikaupalla, polttaen monet mujaahidiinit, jotka olivat haavoittuneet ja kylmissään, sen jälkeen kun olivat seisseet kylmässä vedessä yli 48 tuntia. Vasta tämän jälkeen taistelijoiden oli pakko jättää maanalainen suoja ja antautua. Loppujen lopuksi 84 mujaahidiiniä selvisi hengissä, joiden joukossa oli pakistaneja ja haavoittuneiden joukossa amerikkalainen mujaahid, Sulaiman John Walker Lindh, jonka läsnäolo yksistään nolostutti Bushin. Bush oli väittänyt, ettei mujaahidiinien joukossa ole yhtään amerikkalaista. Selviytyneet vietiin Guantanamo Bayhin, Kuubaan, jossa he pysyvät kuin häkkieläimet. Sulaiman Walker Lindh on tällä hetkellä vangittuna Amerikassa, odottaen oikeudenkäyntiä rikoksesta, jossa hän on puolustanut alistettua alistajaa vastaan. Allaah vapauttakoon heidät.

Tämän suuren taistelun kautta, jossa mujaahidiinit kieltäytyivät elämästä nöyryytettyinä ja alhaisina, he suosivat parempaa kunnioitettua ja ylhäistä elämää Allaahin puutarhoissa, lähellä Profeettaa (saws). Me pyydämme Allaahilta, että tämän he saivat. Nämä ovat tapahtumia, joita me elimme ja näimme ja jos Allaah suo, me emme ikinä unohda heitä sillä he ovat syvällä sydämissämme. Meidän veljemme ovat kilvoitelleet sitä kohti mitä me lupasimme toisillemme: Allaahin Puutarhaan, me pyydämme, että he saavat sen. Me pysymme samalla polulla, me seuraamme heitä, me emme ikinä antaudu mistään hinnasta ja me emme ikinä väsy. Allaah on tehnyt sopimuksen kanssamme, Allaah on lunastanut meidän elämämme ja meidän omaisuutemme ja antanut vastineeksi Paratiisin ja onnen jos me täytämme velvollisuutemme ja taistelemme vihollista vastaan, tappaen heitä ja tulemme tapetuksi. Me pyydämme Allaahia hyväksymään meiltä, johdattamaan meitä ja herättämään meidän umman ja nuorison palaamaan tielle, jonka Allaah on meille valinnut, uhrautumisen, kunnian ja Jihadin tielle.

”Jotkut uskovista ovat toteuttaneet lupauksensa, jonka he ovat antaneet Jumalalle: toiset ovat kulkeneet matkansa päähän [esim. saavuttaneet marttyyriuden Allaahin tiellä], toiset vielä odottavat, eivätkä he ole pettäneet…”
Suurah al-Ahzaab 33:23 käännös merkityksestä

"From amongst the believers are men who have fulfilled the oath that they made with Allah. From them are those that completed this oath (i.e. were martyred in Allah's Way) and from them are those that are still waiting, but they have never changed in their determination in the least..." [Quran 33:23]

Assalamualaikum warahmatullahi wa barakaatuhu.
Arab Field Commander
Afghanistan, 2002

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Kes Elo 25, 2010 6:56 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
Oi te, jotka jaksoitte lukea tämän loppuun saakka, ma'sha Allaah. Liitän nyt tähän erinäisiä linkkejä videoihin, joita tilanteesta oli joko saatu nauhalle tai myöhemmin tekastu. Tarinasta on kuitenkin olemassa länsimaiden oma versio, ja siksi juuri halusin tuoda päivän valoon sen oikean puolen tästä tapahtumasta. Pahoittelen videoiden sivuilla esiintyviä mainoksia jne.

Tässä linkkejä:

http://www.liveleak.com/view?i=56c_1202294229

http://www.youtube.com/watch?v=RsdXBf_VgkI&feature=related OSA 1
http://www.youtube.com/watch?v=xZfpGECCWaE&feature=related OSA 2
http://www.youtube.com/watch?v=YlW0WCDuUyo&NR=1 OSA 3
http://www.youtube.com/watch?v=ETa9w4o9vy0&NR=1 OSA 4


Jazaakum Allaah khairan.

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Kes Elo 25, 2010 7:08 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
http://www.cageprisoners.com/our-work/interviews/item/3315-fortress-of-war-how-one-guantanamo-prisoner-survived-a-massacre

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Per Tou 17, 2013 7:36 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
ummuyusuf



Liittynyt: 16 Syy 2004
Viestejä: 1855

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
http://www.youtube.com/watch?v=AErXW1uhhvA

_________________
"The one who is (truly) imprisoned is the one whose heart is imprisoned from Allah, and the captivated one is the one whose desires have enslaved him." Ibn Taymiyah
Per Tou 17, 2013 7:37 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Islamin vastainen sota, Guantanamo ja salaiset kidustusvankilat Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea