Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Islam ja juutalaiset - siionistien väitteiden refutointi

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Islam ja juutalaiset - siionistien väitteiden refutointi
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Islam ja juutalaiset - siionistien väitteiden refutointi Vastaa lainaamalla viestiä
****


بسم الله الرحمن الرحيم

أَشْهَدُ أَنْ لَا إِلَهَ إِلَّا اللَّهُ وَحْدَهُ لَا شَرِيكَ لَهُ وَأَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدَاً عَبْدَهُ وَرَسُولَهُ


Osa I : Muslimit ja juutalaiset natsismin aikana

Osa II : Islam ja juutalaisten historia

Osa III : Muslimit ja juutalaiset v. 788 - 1948 : Siionistisen historiakäsityksen refutointi

Osa IV : Hitlerin Suurmufti

Osa V : Hitlerit elävät - ja vaihtavat vihollisiaan

Kirjoitti 'Abdullah Rintala joulukuussa 2011 - sekä kesällä 2012.

***
Tor Elo 23, 2012 11:14 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤

Osa I

Muslimit ja juutalaiset natsi-Saksan aikana

Moskeija, joka suojeli juutalaisia natseilta

"Eilen aamulla, Pariisin juutalaisia pidätettiin. Vanhuksia, naisia ja lapsia. Vieraalla maalla, kuten mekin, työtätekeviä kuten mekin. He ovat veljiämme, heidän lapsemme ovat kuin omat lapsemme. Jokaisen lapsen ottavan on suojeltava ja annettava turvaa lapselle niin kauan kuin koettelemus -tai suru- kestää. Oi, mies minun maastani, sydämesi on antelias." [Teksti algerialaisille siirtotyöläisille Pariisissa levitetty lentolehtinen, 17.7.1942.]

Pariisin keskustassa on kaunis moskeija pitkine minaareetteineen ja ihastuttavine puutarhoineen. Se rakennettiin 1920- luvulla Ranskan kiitoksen ilmauksena yli puolelle miljoonalle afrikkalaiselle muslimille, jotka taistelivat ranskalaisten rinnalla vuosina 1914-1918.

Toisen maailmansodan (1939-1945) aikana saksalaisten miehittäessä Ranskan, moskeija suojeli vastarintaliikkeen taistelijoita ja pohjoisafrikkalaisia, jotka olivat paenneet saksalaisten sotavankileireiltä. Kun Ranskan poliisi ryhtyi kokoamaan juutalaisia toimittaakseen heitä saksalaisille miehittäjille, moskeija suojeli myös juutalaisia, useimpien heistä lapsia. Arabiaa ja arabialaiskulttuuria tuntemattomia ashkenazi-juutalaisia ei jätetty ulkopuolelle.

Lasten piilottaminen oli monimutkainen, laajamittainen organisaatio. Pelastajien oli päästävä lapsiin käsiksi, mikä tarkoitti niiden kidnappaamista pidätyskeskuksista tai juutalaislasten kodeista natsimiehittäjien silmien alta. Oli valmistettava väärennettyjä henkilöllisyyskortteja, löytää turvapaikat, kerätä varoja ylläpitoon ja lähettää maksut huomiota herättämättä.

Oli pidettävä kirjaa lasten oikeista ja vääristä nimistä ja sijainnista, tuoda lapset pienissä ryhmissä piilopaikkoihinsa ja tavattava säännöllisesti varmistaakseen heidän kohtalonsa.

Moskeijaan keskittynyt vastarintaverkosto koostui enimmäkseen ihmisistä Algerian vuoristoisilta Kabylian seuduilta. Verkoston sielu oli Kaddour Benghabrit, joka omaessaan kolmen valtion kansalaisuudet -Algerian, Marokon ja Ranskan- kykeni liikkumaan näiden välillä vaivatta.

Yli 1 700 ihmisen arvellaan saaneen lyhytaikaisen suojapaikan asunnoissa moskeijassa tai sen läheisyydessä. Benghabrit rakensi hätäjärjestelmän, jolla mahdollisti pakolaisten kadota näkyvistä sujuvasti ratsian tapauksessa - mikäli tarpeellista, naisten rukouspuolelle, johon miehillä ei tavallisesti ollut pääsyä. Benghabrit kirjoitti lukuisia väärennettyjä syntymätodistuksia saaden juutalaiset lapset olemaan muslimien lapsia.

Moskeijan alla oli suora pääsytie Pariisin viemäriputkistoon pakotienä käytettäväksi, kuten myös moskeijan läheisyys Seinen viinitorille, jossa voisi piiloutua paetakseen viinitynnyrissä. Kabylilaiset kuljettivat ihmisiä Etelä-Ranskaan, josta voitiin salakuljettaa Algeriaan tai Espanjaan.

Heinäkuun 16. 1942, Pariisin poliisi ryhtyi pidättämään 28 000 juutalaista ranskalaisen VIchy'in liittolaishallituksen määräyksestä. Heillä oli nimet ja osoitteet. Tuona ja seuraavana päivänä poliisi löysi ainoastaan 13 000 -eräät poliiseista olivat levittäneet sanaa etukäteen.

Seuraavana päivänä siirtotyöläisinä työskennelleiden algerialaisten koteina toimivissa kelvottomissa hotelleissa levitettiin Tamazighinkielistä traktaattia, joka luettiin ääneen köyhille lukutaidottomille miehille.

Nuo kuolleet lapset ovat kaltaisiani. Kuin omia lapsiani.

***

Albanian juutalaiset

"Kylässä tunsimme olevamme juutalaisia, mutta kukaan ei pettänyt meitä. Muistan vanhempieni kertovan meille: he ovat erittäin ystävällisiä meille, he ruokkivat meidät ja pelastivat meidät."

Anna Kohen syntyi Vlorën kylässä Etelä-Albaniassa. Hitlerin valloittaessa Albanian hänen vanhempansa pakenivat vuorille piileskelemään pienessä muslimikylässä.

"En puhuisi teille tänään ilman maanmiesteni albaanien rohkeutta ja vieraanvaraisuutta. On kunnia juhlia ihmisten inhimillisyyttä ja myötätuntoa Holokaustin kauhujen aikana. Välittämättä rodusta tai uskonnosta, he palauttivat toivon sieluihimme."

Albanialaisilla on ohjanaan kunnian koodi besa, jossa pidetään lupaus, pidetään sana ja on pakollista tarjota kotinsa suojaksi ja suojeluksesi sitä tarvitsevalle.

Sodan alkaessa, Albanian juutalaisväestö oli noin 200. Vainon lisääntyessä muiden Euroopan maiden juutalaiset hakeutuivat turvaan Albaniaan. Sodan loppuessa Albaniassa oli 2 000 juutalaista, ainoana Euroopan maana, jossa juutalaisväestö kasvoi sodan vuosina.

Vuonna 1943 saksalaiset määräsivät Albanian muslimeiden luovuttamaan listan maassa asuvista juutalaisista. Albaanit kieltäytyivät. Albania oli jo tuolloin kansallissosialistisen Saksan miehittämä. Albanian muslimit riskeerasivat henkensä ja perheensä suojellessaan juutalaisia.

Nuro Hoxha suojeli kodissaan neljää juutalaista perhettä. Hänen kerrotaan sanoneen vierailleen:

"Olemme nyt yhtä perhettä. Täällä ette tule kärsimään mitään vääryyttä. Poikani ja minä puolustamme teitä elämämme viimeiseen asti."

"Vanhempamme olivat uskollisia muslimeja. He uskoivat jokaisen koputuksen ovelle olevan siunaus Jumalalta. Emme ottaneet juutalaisilta vierailtamme mitään rahaa. Kaikki ovat Jumalan luomia."

-Veljekset Hamid Veseli ja Xhema Veseli.

Vuonna 1943 Veselin perhe salakuljetti kuusi juutalaista ulos Tiranesta ja piilottivat heitä vuoristokylässä yli vuoden ajan.

"Veljeni Refiku soitti minulle Tiranasta ja kysyi voinko viedä nämä juutalaiset Krujaan, koska saksalaiset etsivät heitä. Ja mikäli he saavat heidät kiinni - he teloittavat heidät. Ja olin halukas tekemään sen, vaikka olin hyvin nuori.

Kovin tilanne oli päästä läpi saksalaisten tarkastuspisteeltä. Siinä oli puomi, joka tarkoitti, että mikäli se ei nouse ylös, ei pääse läpi.


"Äitini oli vaalea sinisine silmineen, hänelle puettiin huivi kuten muslimit siellä pukevat. Eräs vartija alkoi epäillä äitiäni: sinisilmäinen musliminainen? Vaaleaverikkö? Hän käski ottamaan hunnun pois.

"Tuona hetkenä tuntemaamme pekoa on vaikea selittää. Se oli elämän ja kuoleman hetki.

"Joten äitini katsoi häneen:
'Miten voisin paljastaa kasvoni vieraalle miehelle?" Hän teki vaatimattoman eleen, joten vartija sanoi: 'Hyvä on, menkää!"

"Puomi nousi, kun ylitimme saksalaisten tarkastuspisteen, olimme turvassa. Tunsimme kuin olisimme vasta syntyneet. Itkimme ilosta. Polvemme tärisivät pelosta."


Milloinkaan ei tiennyt, joutuisiko kuolemaan vai elämään. Milloinkaan ei tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan: koputus ovelle ja heidät vietäisiin pois.

"Juutalaisten pitäminen taloissamme oli kuin talossa olisi ollut aikapommi, heitä etsittiin koko ajan. Ymmärsimme tämän, mutta otimme heidät tietäen seuraukset."

"Serkkuni tuli luokseni ja sanoi:
'Vaikka saksalaiset joukot ovatkin täällä, olen vastahakoisena pyytämään palvelusta. Luonani on Pristinasta tullut juutalainen perhe. Heillä on neljä tytärtä.' Otimme toiseksi vanhimman tyttären, Rashelan. Hän asui tätini talossa yhden kesän ja talven. Isäni ajatteli sen näin: Nämä ovat ihmisiä hädässä, apua tarvitsevia. Joten emme voi sulkea oveamme häneltä."

Rashela asui Hotin perheen luona talossa, jonka alakertaa käytettiin saksalaisten vartiopaikkana..

"Olosuhteet olivat hyvin vaaralliset. Alue oli täynnä sotilasajoneuvoja. Asuimme yläkerrassa ja saksalaiset alakerrassa. Hänen tullessaan ulos hän pukeutui sisareni huntuun ja vaatteisiin."

"Albaniassa lattiat olivat puisia lautoja, joissa oli rakoja. Saatoin nähdä yläkerrasta saksalaisia alakerrassa. Jos olisin joutunut kiinni, koko perhe olisi lähetetty helvettiin. Piilottaminen ei ollut mikään mitätön asia. Se oli suurta urheutta.

"Mikäli saksalaiset olisivat saaneet selville, he eivät olisi ainoastaan tappaneet heitä, vaan kaikki perheet. Kaikki tiesivät meidän olevan juutalaisia, eikä kukaan milloinkaan ottanut sitä asiaksi tai ilmiantanut meitä. Albaniassa oli ryhmä muslimeja niin omistautuneita, että laittoivat elämänsä tulilinjalle pelastaakseen juutalaiset."


Johanna Neumann ja hänen perheensä pakenivat Kristalliyön jälkeen Albaniaan vuonna 1938. Heille antoi suojan Pilkun perhe.

"Hän oli minulle kuin sisar, jota minulla ei koskaan ollut." -Njazi ja Liza Pilkun poika Edip Pilku.

Trabajen pormestari antoi jokaiselle juutalaiselle perheenpäälle henkilökortit, joissa kerrottiin heidän olevan muslimeja.
Eräällä nuorella naisella ei ollut tarpeeksi rintamaitoa pojalleen. Hänen piilottamansa juutalaisnainen tarjoutui imettämään lasta. Nainen kysyi, laittaako äiti pahakseen, mikäli juutalainen äiti rintaruokkii hänen poikaansa. Nainen vastasi:

"Juutalaiset ovat Jumalan ihmisiä kuten mekin."

"Se on ollut perinteemme vuosisatoja, uskonnollinen harmonia, kuten Jumala sanoo Koraanissa:{ 'Joka pelastaa yhdenkin elämän, on kuin olisi pelastanut koko ihmiskunnan.'}


Albanian bektashien johtaja Reshat Bardhi kertoi Albanian pääministerin Medi Frasherin antaneen salaisen käskyn natsien miehityksen aikana. Ohjeessa luki:

"Kaikkien juutalaisten lasten tulee nukkua teidän lastenne kanssa, kaikkien tulee syödä samaa ruokaa ja kaikkien tulee elää kuin yksi perhe."

Albanian pääministeri oli bektashi, joka organisoi maanalaisen bektashien suojeluksen kaikille juutalaisille, sekä kansalaisille että pakolaisille.

{TEKIJÄN HUOMAUTUS: Bekhtashilaisuus on shi'alaisuudesta irronnut suufilainen suuntaus, joka käyttää 'Ibn Arabin "Wahdatul-Wujuud-"oppia ekstensiivisesti, jossa kaikki luomakunnassa ja maailmankaikkeudessa on jumaluutta tai sen ilmenemistä. No, bektashilaisuus tässä juutalaistapahtumassa ilmentää, että Koraani yksistään ei ole aiheuttanut bektasheille juutalaisvastaisia näkemyksiä -ja varmasti bektashilaisuus edustaa ei-muslimeille "tervetullutta" "Islamin" suuntausta, joten väitteet "
Koraanin olevan kuin Hitlerin Mein Kampf, kehottaen tappaamaan juutalaisia ja kristittyjä missä ikinä he ovatkin" ovat selvästikin pelkkää valhetta.}

Vuonna 1930 Albaniassa oli väestölaskennassa 204 juutalaisasukasta. Huhtikuun toisena vuonna 1937 Albanian hallitus tunnusti juutalaisyhteisön. Ennen toisen maailmansodan alkua Albaniassa eli ainakin 600 juutalaista, joista 400 olivat pakolaisia kansallissosialismin myrkyttämistä Euroopan maista. Toisen maailmansodan alkaessa Albaniaan saapui etsien turvaa satoja juutalaista natsien vainoilta muilta Euroopan alueilta.

Juutalaisvastaisuus Albaniassa paikallisten kristittyjen, muslimeiden ja juutalaisten välillä oli vähäistä. Useimmat albanialaisista eivät olleet vihamielisiä juutalaisille ja auttoivat piilottamaan heitä sodan aikana, erityisesti Italian ja Saksan miehittäessä maata. Huhtikuun 3. 1939 Albania valloitti ja teki akselivaltiokseen Italia. Juutalaiset muuttivat satamakaupungeista Albanian sisämaahan. Useat itävaltalaiset ja saksalaiset juutalaisperheet pakenivat turvaan Tiranaan ja Durazzoon vuonna 1939 toiveenaan lopulta päästä Yhdysvaltoihin tai Etelä-Amerikkaan, useiden myös kulkiessa Albanian läpi päästäkseen Palestiinaan, joka myös oli tuolloin muslimimaa. Italian hylätessä "Lopullisen ratkaisun" he eivät ottaneet käyttöön juutalaisvastaisia lakeja, joten juutalaiset Albaniassa saivat sekä paikallisilta että italialaisjoukoilta hyvää kohtelua. Juutalaiset pakolaiset hajaantuivat läpi Albanian ja mukautuivat yhteiskuntaan. Juutalaiset lapset jatkoivat koulunkäyntiään tekaistuilla nimillä ja uskonnolla.

Useiden albanialaisten liittyessä SS-osastoon jotkut juutalaiset sijoitettiin siirtoleiriin Kavajeen lähetetääkseen heidät Italiaan. Enimmillään Kavajen leirillä oli lähes 200 juutalaista. Eräät Albanian viranomaiset koettivat pelastaa Kavajen juutalaiset piilottaakseen heidät Tiranaan tekaistuilla henkilötodistuksilla.

Vuonna 1941 noin 100 juutalaista perheineen vietiin Beratiin, jossa useita näitä juutalaisia pakolaisia suojelivat paikalliset albanialaiset. Saksan vaatimuksesta Pristinassa olleet juutalaiset vangittiin Saksan vaatimuksesta ja Belgradissa nämä juutalaiset tapettiin. Huhtikuussa 1944 Pristinan vankilassa oli 300 juutalaista, joiden määrä lisääntyi muutamalla sadalla seuraavina kuukausina. Näistä 300 kuoli Bergen-Belsenissä kesällä 1944, jolloin samaisista vangeista vain 100 pelastui. Vuosina 1941-1944 lähes 600 juutalaista miehitetyltä Kosovon alueelta lähetettiin eri keskitysleireihin Eurooppaan.

Saksan vallatessa alueen Italialta syyskuussa 1943 Gestapo pakotti Tiranassa olevien kaikkien juutalaisten rekisteröitymistä saksalaisviranomaisille. Tällöin monet juutalaiset pakenivat hakemaan tukea kaupunkien ulkopuolisilta albanialaiskyläläisiltä.

Saksalaisten vaatiessa listaa Albaniassa elelevistä juutalaisperheistä Albanian viranomaiset kieltäytyivät paljastamasta tietojaan; sen sijaan albanialaiset ennaltavaroittivat juutalaisia saksalaisten vaatimuksista.

Vuonna 1944 italialaiset ja saksalaiset sijoittivat suurimman osan Jugoslavian alueesta Albanian alaisuuteen, jolloin useat juutalaiset Serbiasta, Kreikasta ja Kroatiasta silloin pakenivat Albaniaan.

Albanian muslimit eivät luovuttaneet ainoatakaan juutalaista natseille sodan aikana.

*

Bosnian juutalaiset

Saksalaisten valloittaessa Jugoslavian huhtikuussa 1941, Sarajevoa pommitettiin ilmaiskuin tuhoten synagogan ja Kavilion perheen koti ryöstettiin ja tuhottiin. He pakenivat ympäröiville kukkuloille ja koettaessaan palata he tapasivat muslimiystävänsä Mustafa Hardagan, joka välittömästi tarjosi heille vieraanvaraisesti kotiaan majapaikaksi.

Hardagasit olivat harjoittavia muslimeja, Mustafan vaimo Zejnepa, veljensä Izet ja tämän vaimo Bachriya, jotka ottivat Kaviliot tervetulleina vastaan. Perheet asuivat saman katon alla, kunnes Kavilion perheen pää Josef kykeni viemään perheensä Italian alla olevaan Mostariin, jossa juutalaiset olivat verrattain turvassa. Josefin perhe lähti, mutta Josef jäi hoitelemaan liikeasioitaan, jolloin hänet pidätettiin ja vangittiin.

Kovan lumisateen takia vangittuja ei kyetty siirtämään Sarajevosta Zagrebin lähellä sijaitsevalle tuhoamisleirille Jasenovaciin. Sen sijaan vangit vietiin jaloistaan kahlehdittuina lapioimaan tiet lumesta. Mustafan vaimo Zejnepa näki tuolloin vankien lapioivan lumisateessa lunta tieltä sekä Josefin olevan vankien joukossa. Kyyneleet silmissään hän toi ruokaa kaikille vangeille välittämättä häntäkin kohtaavasta vaarasta.

Josefin onnistui paeta palaten Hardagan kotiin, jossa hänestä jälleen huolehdittiin, vaikka Gestapon päämaja oli lähistöllä ja riskit mittaamattomat. Josef näki, miten seinille oli kirjoitettu, miten serbejä sekä juutalaisia piillottelevia kohtaisi kuolemanrangaistus. Tahtomatta saattaa Hardagasin perhettä enempää vaaraan hän päätti paeta Mostariin perheensä luo.

Sodan päätyttyä Kavilion perhe palasi Sarajevoon asumaan Hardagasin luokse, kunnes he löytäisivät oman asuinpaikkansa. Hardagasin perhe palautti jalokivet, jotka Kavilion perhe oli jättänyt heille säilytykseen.

Zejnepan isä oli pelastanut Isidur Papon perheen, mutta joutui myöhemmin pidätetyksi, kuolemanleirille Jasenovaciin viedyksi ja teloitetuksi "piiloteltuaan juutalaisia."

Huhtikuun 1941 saksalaisten vallatessa Jugoslavian kaksi nuorta naista muslimah Zekira Besrevic ja kristitty Roza Sober työskentelivät juutalaisen Mordo Albaharin kauneussalongissa Sarajevossa.

Kun naiset kuulivat Albaharin sukulaisia koottavan, he menivät Albaharin sisaren perheen Kamihien talolle. Albahari ja tämän sisarentyttö onnistuivat piilotella talon yläkerrassa pro-natsien poliisilta Ustasalta. Viranomaisten julistaessa kansalaisten ottamisesta juutalaisten liiketoimet haltuunsa Zekira sai haltuunsa Albaharin kauneussalongin Rozan kanssa. He piilottivat Albaharia ja tämän sisarentytärtä Gracija Kahimia liikkeessä.

Tunisian juutalaiset

Tunisian sulttaani Ahmed Pasha Bey ja hänen serkkunsa tekivät kaikkensa suojellakseen maansa juutalaisia Vichyn pakotteilta juutalaisia vastaan. He nimittivät pääministeriksi liikemiehen Muhammad Chenikin, jolla oli pitkät siteet Tunisian juutalaisyhteisöön. Pääministeri varoitteli juutalaisjohtajia saksalaisten suunnitelmista, auttoi juutalaisia välttämään pidätyksiä, tuli keskeyttämään kuljetukset sekä järjesti piilopaikkoja juutalaisille. Ministerit antoivat erikoistehtäviä nuorille juutalaisille miehille näiden välttääkseen pakkotyön ja neuvottelivat saksalaisten panttivangeikseen ottamia juutalaisia vapaaksi. Jopa korkeimman oikeuden jäsenet piilottivat saksalaisilta työleireiltä paenneita juutalaisia.

Khaalid 'Abdul-Wahaab - Tunisian auttava käsi

Olin kolmetoista-vuotias. Saksalaisjoukot miehittivät kotikaupunkini. Muutamassa päivässä kotitaloani komennettiin upseerien ruokalana. Pian vaatteessani oli keltainen tähti, joka erotti minut lapsuuteni ystävistäni. Perheeni miehet määrättiin pakkotyöhön. Lapsuuteni oli loppunut.

Onneksi eräs vaikutusvaltainen paikallinen mies tiesi vaikeasta ahdingostamme ja avokätisesti tarjosi suojeluaan. Yhtenä yönä hän kuljetti lautalla naiset, lapset ja vanhat miehet omistamalleen maatilalle 20 mailia kaupungin ulkopuolella. Hän kertoi, että siellä olisimme turvassa. Vaikka hänen meille asumiseksemme antamat tallinsa olivat vaatimattomat, ainoastaan uutimen suojatessa säitä vastaan, olimme helpottuneita ollessamme paksujen korkeiden seinien suojissa. Olimme syvästi kiitollisia.

Saksalainen yksikkö saapui eräänä päivänä, ei kauaa saapumisemme jälkeen. Isäntämme käski meidän piilottamaan keltaiset tähtemme, pysymään maatilan liiverissä ja aitoissa sekä pysymään kaukana tuvalta. Hänellä oli omat keinonsa toimiessaan saksalaisten kanssa. Bon vivant ja maailmanmatkaaja, hän kutsui saksalaisupseereja ruoan ja juoman kyllästämille illallisille. Samaan aikaan kahdenkymmenen neljän meidän piilotellessa maatilalla toisaalla, hän suojeli itseään saksalaisten haukankatseilta viihdyttämällä heitä maatilan toisella puolella.

Isäntämme strategia toimi erinomaisesti, kunnes eräänä yönä pari juopunutta saksalaisupseeria harhaili poispäin tuvalta. Pihalla tallien ulkopuolella he alkoivat hakata pihan porttia huutaen:


'Tiedämme teidän olevan juutalaisia ja tulemme noukkimaan teidät!'

Isoäitini alkoi huutaa
'Cachez des filles!' -'Piilottakaa tytöt!' Muistan sukeltaneeni sängyn alle, kompuroiden ja itkien yrittäessäni piiloutua huovan alle.

Tuona sanoinkuvaamattoman pelon aikana, sydäntemme hakatessa ja kyynelten valuessa silmistämme, isäntämme ilmestyi kuin tyhjästä. Auktoriteettinsa ja kunniansa tunteva, vahva mies keskeytti saksalaiset ja onnistui viemään heidät tiehensä.

Seuraavana päivänä isäntämme tuli talleille. Ryntäsimme ilmaisemaan kiitostamme hänelle, mutta hän oli innokkaampi pyytämään anteeksi. Hän kertoi olevansa pahoillaan kohtaamistamme saksalaisten uhkailuista ollen helpottunut tulleensa väliin ajallaan ehkäisemään kauhean surunäytelmän luvaten, että se ei toistuisi enää.
-Eva Weisel

Khaalid 'Abdul-Wahaab (1911-1997) oli 31-vuotias kansallissosialistisen Saksan miehittäessä Tunisian marraskuussa 1942. Tunisiassa oli tuolloin 100 000 juutalaista. Natsit toimeenpanivat omat juutalaisvastaiset lakinsa ja toimensa, joissa juutalaiset pakotettiin merkitsemään pukimensa keltaisella tähdellä ja heidät omaisuutensa pakkolunastettiin. Yli 5 000 juutalaista pakotettiin työleireille.

Aristokraattiperheen vesa Khaalid 'Abdul-Wahaab toimi yhdysmiehenä saksalaisten ja rannikkokaupunki Mahdian väestön välillä. Kuullessaan saksalaisupseerien suunnittelevan erään paikallisen juutalaisnaisen Odette Boukrisin raiskaamista, Khaalid piilotti naisen, hänen perheensä sekä yhteensä 24 muuta juutalaista maatilalleen kaupungin ulkopuolelle neljäksi kuukaudeksi natsimiehityksen loppuun asti.


Muita auttajia Tunisiassa

"Puolen päivän aikaan pääsimme Nezerin maatilalle, josta oli jo tullut kommuuni kolmellekymmenelle perheelle. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Isäntä valmisti tallin meille majapaikaksi ja toi kuormallisen heinää makuupaikaksi. Väsyttävän matkamme jälkeen meille tuotiin lämpimiksi tukevaa keittoa. Kaikki halusivat tehdä olomme kotoisaksi. Viimein olimme turvassa, onnellisina." -Emile Tubiana, juutalainen Tunisiassa 1940-luvulla.

"Milloinkaan en tule unohtamaan arabia, joka auttoi minua ja antoi minulle ylimääräisen leivänviipaleen joka päivä. Vaikka oli vaikeaa saada leipää -täytyi odottaa jonossa- hän [arabileipuri] antoi minulle ylimääräisen viipaleen." -David Guez, juutalainen Tunisiassa 1940-luvulla.


Si 'Ali Sakkat

Si 'Ali Sakkat oli eläkkeellä useista hallitusministerin tehtävistä sekä Tunisin pormestarin virasta. Lähellä hänen maatilaansa oli pakkotyöleiri, jossa juutalaiset korjasivat Liittoutuneiden jatkuvasti pommittamaa kiitorataa. Arabit havaitsivat, miten siellä olevat saksalaiset vartijat jatkuvasti hakkasivat juutalaisia.

Eräänä iltana, keskellä erittäin kovia taisteluita, 60 juutalaista pakkotyöläistä onnistuivat pakenemaan. Ensimmäinen rakennus, mihin he löysivät tiensä oli Sakkatin maatila. He koputtivat portille ja heidät päästettiin sisään suojaan ja saamaan ruokaa. He onnistuivat piilottelemaan siihen asti, kunnes Liittoutuneiden joukot vapauttivat Tunisian.

*

Algerian juutalaiset

"Teidän rasisminne vyöryy kaikkiin suuntiin. Tänään juutalaisia vastaan ja aina arabeja vastaan." -Ferhat Abbas, nationalistijohtaja Vichyn hallinnolle.

"Tätä ei pidä ajatella edistyksenä algerialaiselle kansalle - alentamalla juutalaisten oikeuksia ei kohoteta muslimien oikeuksia." -Messali Hadj, Algerian kansanpuolueen johtaja Crémieux-määräyksestä.

Algerian moskeijoiden imaamit minbareistaan kehottivat paikallisia muslimeita olemaan ottamatta taloudellista hyötyä juutalaisten kärsimyksistä. Samaan aikaan ranskalaiset kolonialistit rikastuivat juutalaisten kustannuksella.

Eräänä Jum'a'na [perjantaina] uskonnolliset johtajat läpi Algiers'in saarnasivat varoittaen kaikkien hyvien muslimien kieltäytymään kaikista ranskalaisten tarjouksista toimimaan juutalaisten omaisuuden haltijoina. Imaamit jopa kielsivät muslimeita ostamasta huutokaupattua, alihinnoitettua juutalaista omaisuutta. Pääkaupunki Algiers'ssa yksikään arabi ei suostunut Vichyn tarjoukseen. Huolimatta arabien sodan aikana kohtaamista taloudellisista vaikeuksista, he kieltäytyivät hyötymästä omaksi hyväkseen juutalaisten kärsimyksistä. Uskollisina imaamien kehotuksille, yksikään arabi ei ottanut tilaisuutta pikaiseen taloudelliseen hyötyyn palvellakseen luottohaltijana tai ostamaan juutalaisomaisuutta Vichyn mandatoimilla shokkialennuksilla.

"Vichy-hallitus sekä saksalaiset agentit koettivat työntää heitä mielenosoituksiin ja pogromeihin, turhaan. Kun juutalaisten tavaroita laitettiin julkiseen huutokauppaan, säännös kuului ympäri moskeijoita:

"Veljemme kärsivät epäonnesta, älkää ottako heidän tavaroitaan."-José Aboulker, Algiers'in juutalainen vastarintaliike 1940-luvulla.

Shakyh Tayyib al-Okbi

Tayyib al-Okbi oli Algerian Islah-puolueen jäsen sekä algerialaisen reformistin Abdelhamid ben Badisin ystävä. Hän [/size]perusti Algerian muslimien ja juutalaisten liiton. Huomatessaan pro-fasistisen ryhmän Légion des Combattants suunnittelevan juutalaisvastaisia iskuja hän teki kaikkensa estääkseen sen määräten muslimeja olemaan iskemättä juutalaisia vastaan.

*

Libyan juutalaiset

"Liittoutuneiden pommittaessa Tripolia pakenimme. Arabit ottivat meidät suojelukseensa ja vuokrasivat perheellemme asunnon. He ottivat meidät vastaan, antoivat meille vettä ja ruokaa ja jos jotain puuttui joltain he toivat. Mikä oli heidän, oli myös meidän." -Abraham Cohen, juutalainen Libyassa 1940-luvulla.

"Joka ilta kaupunkia [Tripolia] pommitettiin, joten pakenimme erämaahan ja arabit antoivat meille kotinsa. Maksoimme heille ja he menivät nukkumaan ulos tai pystyttivät itselleen teltat, mutta suhteet olivat hyvät." -Ezra Yusef, juutalainen Libyassa 1940-luvulla.

*

Turkin juutalaiset

Salahuddiin Ülkümen

Salahuddiin (turk. Selahattin) Ülkümen (1914-2003) oli turkkilainen diplomaatti ja konsuli Rhodoksella toisen maailmansodan aikana. Saksalaisten ottaessa saaren haltuunsa Italian vetäydyttyä sieltä, Ülkümen oli jo onnistunut vapauttamaan 39 turkkilaista ja kreikkalaista veneilijää, jotka olivat saaneet kuolemantuomion ottaessaan italialaisia sotilaita pakolaisiksi Turkkiin. Heinäkuun 19. 1944 Gestapo määräsi kaikki saaren juutalaiset koottavaksi päämajaansa; "heitä odottaisi väliaikainen siirto pienelle lähistöllä olevalle saarelle."

Ülkümen sanoi kenraali Kleemanille:

"Turkki on sotilaallisesti puolueeton. Pyydän teitä vapauttamaan kaikki juutalaiset, ei ainoastaan Turkin kansalaiset, vaan myöskin heidän vaimonsa ja sukulaisensa."

Kenraali Kleeman:

"Ei käy! Kansallissosialistisen Saksan laeissa, kaikki juutalaiset ovat juutalaisia. Heidän kaikkien täytyy mennä keskitysleireille."

Ülkümen:

"Niin, mutta Turkin laeissa, kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Emme tee eroa kansalaisten välillä, emme juutalaisten, kristittyjen tai muslimien välillä. Neuvon hallitustani mikäli ette vapauta juutailaisia turkkilaisia aiheuttamaan kansainvälisen välikohtauksen."

Kleeman suostui, mutta vastineeksi natsit järjestivät ylimääräistä vaivaa juutalaisille; heidän kuului ilmoittautua Gestapon päämajaan päivittäin, eikä milloinkaan paluu sieltä ollut varmaa. Vaikka Ülkümen oli vaatinut turkkilaisten juutalaisten vapauttamista vaimoineen ja sukulaisineen, jälkimmäisiin kuului tosiasiassa myöskin Italian ja Kreikan kansalaisia. Pian turkinjuutalaisten vapauttamisen jälkeen saksalaiset kokosivat Rhodoksen kreikanjuutalaiset ja kuljettivat heidät Kreikkaan, josta heidät siirrettiin tuhoomisleireille, yhteensä 1673, ainoastaan 151 selviytyi.

Kostoksi saksalaiset koneet pommittivat Rhodoksen Turkin konsulaattia. Pommitus tapahtui välittömästi sen jälkeen, kun Turkki liittyi Liittoutuneisiin julistaen sodan Saksaa vastaan. Kolme kuolee konsulaatin pommituksessa, myös Ülkümenin raskaanaoleva vaimo Mihrinissa Hanim. Pian Ülkümen pidätettiin ja kuljetettiin Kreikkaan, jossa hänet vangittiin sodan päättymiseen saakka.

Tammikuussa 1945 Kleeman sai tietää Kansainvälisen Punaisen Ristin vierailevan Rhodoksella tarkkailemaan väestön olosuhteita. Kleeman määräsi saarella olevat juutalaiset Turkkiin, jonne he lähtivät seuraavana päivänä yli myrskyisän meren Marmarikseen. Ilmeisesti Rhodoksella olevien juutalaisten kuljettamisessa keskitysleireille oli vaikeuksia sodan lopussa pitkin Kolmatta valtakuntaa levinneen kaaoksen vuoksi. Rhodoksen juutalaisten matka muistutti kuin exodusta yli Välimeren vuonna 1492 Espanjasta Turkkiin, jossa Ottomaanit ottivat heidät tervetulleina vastaan.

"En tuntenut Rhodoksen juutalaisia. MInulla ei ollut mitään kanssakäymistiä heidän kanssaan. Turkissa minulla oli muutamia juutalaisia ystäviä yliopistossa. En tehnyt mitään eroa heidän ja muslimeiden välillä. Tein mitä tein, koska tunsin syvällä sisimmässäni sen olevan oikein."

Salahuddiin Ülkümenin onnistui pelastaa kaiken kaikkiaan 42 juutalaista perhettä, yhteensä yli 200 henkilöä.

*

Iranin juutalaiset

'Abdul-Hussein Sardari

Eräänä päivänä vuonna 1940 iranilainen 'Abdul-Hussein Sardari löysi itsensä olemassa vastuussa diplomaatin tehtävistä natsien miehittämässä Saksassa. Hän käytti neuvottelutaitojaan saadakseen natsien rodulliset "asiantuntijat" vakuuttuneiksi, että Pariisissa vuonna elävät 150 iraninjuutalaista olisivat mukautuneet ei-juutalaisiin sekä "arjalaisiin" persialaisiin historian, kultturin ja seka-avioliittojen kautta. Samaan aikaan hän alkoi kehitellä uudistuneita iranilaisia passeja juutalaisille tehden heille helpommaksi paeta Ranskasta. Hänen jäämistöstään löydettiin myöhemmin 500-1 000 tyhjää passiasiakirjaa tätä tarkoitusta varten.

Vaikka Iran allekirjoitti sopimuksen Liittoutuneiden kanssa vuonna 1941 ja häneltä poistettiin diplomaattinen koskemattomuus ja hänet määrättiin palaamaan Iraniin, hän jäi silti Ranskaan auttamaan juutalaisia, ei yksistään iraninjuutalaisia välttämään shoah'in.

"Olin iranilainen konsuli Pariisissa saksalaisten Ranskan miehityksen aikaan. Tehtäväni edellytti pelastamaan kaikki iranilaiset, myös Iranin juutalaiset." -Sardari 1978.

'Abdul-Hussein Sardari menetti eläkkeensä ja omaisuutensa Iranin vallankumouksessa Khomeinin tullessa valtaan. Hän ei milloinkaan hakenut julkisuutta eikä tunnustusta rohkeudelleen. Hän kuoli köyhänä ja yksinäisenä lontoolaisessa yksiössä vuonna 1981.

*

Marokon juutalaiset

Marokon kuningas Muhammad V ei jakanut pro-saksalaisia sympatioita. Häntä kuvotti Vichyn perustavan juutalaisvastaiset lakinsa rodun perusteelle (miten paljon juutalaista verta kenessäkin oli) kuin uskontoon (mikäli joku tunnusti Islamia, juutalaisuutta tai kristinuskoa). Tämä vahingoitti Islamin keskeistä opinkappaletta, joka toivottaa käännynnäiset uskon täysiksi jäseniksi, tasa-arvoinen muiden muslimien kanssa. Kun taas Vichyn mukaan kaikki olivat juutalaisia, joiden vanhemmat olivat juutalaisia riippumatta tunnustaako juutalaisuutta.

Kuningas sai vuonna 1940 määräyksen Ranskan kansallissosialistien hallitsemalta Vichyn kaupungilta Marokon 200 000:n juutalaisen pukeutuvan keltaiseen tähteen, kuten juutalaiset joutuivat tehdä Ranskassa. Kuningas kieltäytyi.

Vuotuisessa Kuninkaan seremoniassa, Vichyn viranhaltijoiden ja ranskalaisten journalistien läsnäollessa toivotti tilaisuuteen osallistuneet juutalaiset tervetulleiksi: "Kuten menneisyydessäkin, israelilaiset pysyvät suojeluksessani. Kieltäydyn tekemästä mitään eroa hallitsemieni kansalaisten välillä."

¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤ ¤¤¤¤¤¤¤

***



Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Maa Mar 23, 2015 3:38 am, muokattu 3 kertaa
Tor Elo 23, 2012 11:55 pm Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Osa II

Islam ja juutalaisten historia

Allahin Lähettilään (S) saartaessa Medinan juutalaisheimoa Bani Quraidha'a ja heidän tuomarikseen valitseman Saad ibn Mu'aadhin tuomio miesten tappamiseksi (joilla on jo miehuuden merkit ja taisteluun kykenevyys) ja naisten ottamiseksi orjiksi syynä ei ollut, etteivät he hyväksyneet Allahin Lähettilästä Profeetaksi (S), vaan sotajuonittelut. Profeettiuden hyväksymisellä tai tässä tapauksessa hyväksymättä jättämisellä ei ollut mitään tekemistä heitä kohdanneen tuomion kanssa. Quraidha kyllä tiesi Muhammadin (S) olevan se heidänkin odottama Profeetta, mutta koska hän ei ollut Israelin heimosta, he hylkäsivät hänet.

Koraanin säe:

{"Ja heidät peitti nöyryytys ja köyhyys ja Allahin viha. Tämä oli koska he epäuskoivat Allahin merkkeihin ja tappoivat profeettoja ilman oikeutta ja koska he epäuskoivat ja rikkoivat rajoja."} (al-Baqarah, 61)

Siionistiset lähteet ovat olleet ovelia vaihtaessaan säkeen merkityksen tarkoittamaan universaalia lakia heidän nöyryyttämisekseen, vaikka jae on irrotettu kontekstistaan liittyen Musan (AS) aikana Siinailla tapahtuneeseen napinaansa, etteivät he voi syödä vain yhdenlaista ruokaa, tarkoittaen Egyptissä olleen parempaa ruokaa, vaikka he elivät siellä Fir'awnin orjina.

Sen jälkeen:
{"Joka on vihollinen Allahille, Hänen enkeleilleen ja lähettiläilleen, sekä Gabrielille ja Mikaelille, niin Allah on uskottomien vihollinen."} (al-Baqarah, 98).

Siionistit eivät taaskaan siteeraa koko jaetta, toteavat vain, että siinä sanotaan juutalaisten olevan Allahin, Profeetan ja enkeleiden vihollisia.

Ja:

{"Kirottuja Daavidin ja Jeesuksen, Marian pojan kielellä olivat he, jotka epäuskoivat Israelilaisten joukossa, sillä he olivat tottelemattomia ja ylittivät rajoja."} (al-Ma'idah, 78)

Siionistit väittävät jakeen tarkoittavan (ilman sitaattia Koraanista, tietty) että kaikki juutalaiset ovat aina olleet tottelemattomia.

Tämä Koraanin diskriminointi on mahdollista vain ajassa, jolla muslimit eivät enää tunne Koraania. Päinvastoin alkaa käydä niin, että kun siionistit, kristityt ja orientalistit sanovat jonkun Koraanin kohdan sanovan jotain ikävää, niin tietämättömät muslimit alkavat itsekin uskoa, että niinhän sen täytyykin olla, vaikka ei olisikaan. Tilanne, jossa muslimit 1940-luvulla seurasivat Hitlerin ja "Mufti" Husseinin vääristeltyä käsitystä Koraanista, on muuntunut muslimien seuraamiseksi siionististen kristittyjen käsitykseksi Koraanin jakeista, tai Sunnasta. Wa na'uuthubillah! Sinänsä ironista, että siionistikristittyjen kieroutunut käsitys joistain Koraanin säkeistä osuu yksiin siionistien vihollisten Hitlerin ja "Mufti" Husseinin kieroon käsitykseen Koraanista.

Profeetan (S) seuralaisten valloittaessa Mesopotamian ja Babylonian, Kaksoisvirtainmaan vuonna 634, Persian Sassanidi-hallinnon alla kärsineet juutalaiset toivottivat uudet valloittajat myötätuntoisesti maahan. Siitä alkaen maa tunnettaisiin nimellä 'Iraaq. Kun 'Ali ibn Abu Taalib valloitti Firuz Shaburin vuonna 658, juutalaisyhteisön johtaja rabbi Isaaq meni toivottamaan hänet tervetulleeksi 70 000 ihmisen kanssa. Kalifi 'Ali ibn Abu Taalib tunnusti Isaaqin juutalaisyhteisön hengelliseksi johtajaksi.

Juutalaisten poliittisen tilanteen arabivaltioissa määritteli kalifin asennoituminen heihin; suvaitsevien kalifien aikana juutalaiset hyötyivät vapaudestaan sosiaalisissa ja taloudellisissa aktiviteeteissa, kun taas suvaitsemattomampien kalifien aikana kaikki ei-muslimit -ei yksin juutalaiset- olivat alisteisia sosiaalisen diskriminaation määräyksille. Tosin Umayyad-dynastian aikana vuosina 661-750 juutalaisten keskittyivät poliittisiin kiistoihin ja erimielisyyksiin etenkin 'Iraqissa.

'Umar ibn 'Abdul-'Aziizin aikana vuosina 717-720 'Iraaqin juutalaiset -kuten eivät muutkaan ahlil-dhimmah-saaneet missään päin kalifaattia tulla nimitetyiksi veronkerääjiksi eikä kirjanpitäjiksi. Myöskin juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi ottamista pidettiin syntinä. Ahlu-Dhimmah ei myöskään saanut pukeutua arabien tavoin ja 'Umarin sopimus toimeenpantiin. [Encyclopedia Judaica, volume 8, vuoden 1971 painos.]

Suvaitsemattomuutta vai ei, siionististen kristittyjen ja äärijuutalaisten asiaton rinnastaminen 1 200 vuotta myöhemmän kansallissosialistisen Saksan kanssa on asiallisesti ja kokonaisuutena katsellen kaukaahaetun asiaton.

***



Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Maa Mar 23, 2015 3:20 am, muokattu 2 kertaa
Per Elo 24, 2012 12:02 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Osa III

Muslimit ja juutalaiset v. 788 - 1948 : Siionistisen historiakäsityksen refutointi

"Nykyhetki sanelee menneisyyden, eikä muuta menneisyyttä ollut koskaan olemassakaan," kirjoitti George Orwell. "Sodissa ei ole oikeaa eikä väärää, ainoastaan voittajan sota muuttuu historiassa jaloksi asiaksi," kirjoitti Charles Bukowski. "Poikani, historian kirjoitus on hallitsevan eliitin ja rikkaiden historiaa, köyhien historiaa ei kirjoiteta," sanoi Amerikkaan muuttanut sisilialaisisä pojalleen, jonka nimi oli Frank Zappa.

Juutalaisten kokema Euroopan 1930- ja 1940-luku ovat tapahtumia, joiden kautta nähdään nykyhetki ja menneisyys. Holokausti toimii mittarina sekä tälle päivälle että menneisyydelle. Kaikki, mitä ikinä juutalaiset vähänkään itselleen epäedullista -oli kyse sitten Israelin valtion politiikan palestiinalaisalueiden arvostelusta, Malmön juutalaisia kiviäheittelevistä arabilapsista Israelin valtion tuhoamisuhkauksiin, katsotaan suoraan puolalaisten keskitysleirien tunnelin läpi. Mistään muusta tänään eikä historiassa voi ollakaan kysymys kuin Shoah'ista.

Useissa kristillisissä, juutalaisissa sekä ateistisissa kirjoissa ja Internetin foorumeilla on luettelo kutakuinkin nimeltään Antisemitismi sekä pogromit Islamilaisissa maissa ja niiden historiassa. Pogromi -jolla tarkoitetaan juutalaisten elinolojen asteittaista vaikeuttamista tai peräti juutalaisväestön tuhoamista- on sikäli väärässä historiassa, sillä pogrom-nimitys otettiin käyttöön 1900-luvun alun tsaarinaikaisella Venäjällä.

Lista juutalaisvastaisuudesta Islamin historiassa on sikälikin harhaanjohtava, koska väitteen tueksi ei tarjota milloinkaan taustatietoa, ainoastaan viittauksia yleensä egyptinjuutalaisen Gisele Littmanin eli kirjailijanimimerkki Bat Ye'orin vuonna 1985 ilmestyneeseen kirjaan The Dhimmi: Jews and Christians in the Arab World. Sama luettelo kiertää siionistista politiikkaa tukevista juutalaislähteistä lukuisiin eri kristillisiin, näennäis-pro-demokraattisiin sekä Islamofobisiin medioihin. Huomattavinta on, että historiasta ilmeisimmin tietämättömän yleisön ilmeisimmin oletetaan uskovan [nykyajan politiikan tueksi] kritiikittömästi sokeasti seuraamalla kyseisiä väitteitä juutalaisvastaisista väkivaltaisuuksista Islamilaisissa maissa. Kyseiset lähteet eivät ilmeisesti tahdokaan sijoittaa oikeaan kontekstiin.

Tämä kirjoitus on vastaus väitteeseen: "Islam on juutalaisvastainen ideologia, jonka tarkoituksena on eliminoida juutalaiset."

***

Marokon 700-luku Idrisiyyah-dynastian hallitsemana

700-luvun Marokossa hallinnut Idris I oli zaidi-shi'a. Hän siivosi kokonaisia juutalaisyhteisöjä, mutta tullessaan valtaan vuonna 788 hänen vakaana aikoimuksenaan oli käännyttää kaikki Marokon asukkaat Islamiin, ei yksin juutalaisia. Koska Marokon juutalaiset olivat lojaaleja Baghdadin kalifille, Idris I edesauttoi heidän rekrytoimistaan omaan armeijaansa masinoimalla hyökkäyksiä ja ryöstöjä heitä vastaan. Juutalaisten liittyminen aiheutti verenvuodatusta juutalaisten kesken, osan hyväksymättä Idrisiä. Juutalaiset jättivät Idrisin armeijan ja kostoksi Idris hyökkäsi heidän kortteliinsa ja pakotti rauhaan sanelemalla ehdoiksi veronmaksun ja vuosittaisen 24 neitsyen lähettämisen haaremiinsa. Hänestä alkoi vuosisatainen zaidi-shi'alainen Idrisiyyah-dynastia Marokkoon.

*

Baghdaad 800-1000-luvuilla

800-luvun 'Iraqissa vuosina 847-861 hallinnut al-Mutawakkil al-Mutaasim ei antanut rajoittavia määräyksiä juutalaisille, vaan myös muille ei-muslimeille. Juutalaiset hän määräsi pukeutumaan keltaiseen päähineeseen ja keltaisen merkin ommeltuna vaatteisiin, joko rintaan tai selkään. Neljä vuotta myöhemmin 854 hän määräsi rajoitteita juutalaisille ja muille ei-muslimeille asuinkortteleissa ja veronmaksamisessa. al-Mutawakkil ei isänsä ja veljensä tavoin ollut kiinnostunut tiedosta, vaan suuruudenhulluudelle ja rakennusvimmalle; Samarran suuri moskeija oli tuohon aikaa maailman suurin rakennus. Hän rakensi 20 palatsia ja Samarra oli tuolloin maailman laajin kaupunki. Ei-muslimihistorioitsijat tietenkin pitävät al-Mutawakkilin aikaa abbasidien kulta-aikana.

Vuosina 892-902 Baghdadia hallinnut al-Mutasim noudatti visiirinsä 'Ibn Suleimania neuvoa ottaa koulutetut juutalaiset ja kristityt kalifaatin korkeisiin tehtäviin. Kerrotaan visiirin sanoneen, että juutalaiset ja kristityt olisivat muslimeja rehellisempiä. Kalifin myös kerrotaan peruuttaneen jizyah'n juutalaisilta, mutta rikas ja johtava Baghdadin juutalainen Netira vastusti tätä määräystä ja huomautti kalifille: "Maksamalla jizyah'ä, juutalaiset tulevat suojelluiksi dhimmin asemalla, mutta veron poistamiselle, juutalaisten verta vuodatettaisiin vapaasti." Kalifi teki Netiran vastuuhenkilöksi jizyah'n keräämiselle.

Vuosien 908-932 Baghdadia hallinnut al-Muqtadir määräsi juutalaiset ja kristityt toimimaan ainoastaan fyysikkoina ja veronkerääjinä, mikäli he pukeutuvat keltaisiin vaatteisiin niihin ommeltuine merkkeineen. Sinänsä, että tarkoitushakuisesti juutalaislähteet käyttävät näistä sanaa "vaino," vaikka se, että juutalaiset työskentelevät kalifien sallimina fyysikkoina ei millään ilmennä ennakkoluuloja tai kiihkoilua juutalaisia vastaan.

Kalifi ar-Raadi vuosien 934-940 aikana nimitti useita juutalaisia viranhaltijoiksi.

1000-luvulla vuosina 1075-1094 Baghdadia hallinneen al-Muqtadin visiiri Abu Shuja määräsi juutalaisten pitämään keltaista merkkiä päähineissään ja juutalaisille naisille pienellä kellolla varustettuihin punaisiin ja mustiin kenkiin erottuakseen muslimeista. Mitään väkivaltaa ei tältä aikakaudelta ole dokumentoitu, tosin ainoa dokumentti katolisuudesta juutalaisuuteen kääntyneen italialaisen piispan 'Ubaidah'n kirjeestä.

al-Muqtadi määräsi vuonna 478H/1085CE juutalaisuskonnon ulkoisen näyttämisen kielletyksi, isoimpien juutalaisrakennusten purkamisen, Tooran lukemisen hiljaisesti sekä erottuvan pukeutumisen. Päätös oli yhtäkkinen, samaan aikaan viinihuoneiden ja viihdepaikkojen sulkemisen kanssa.


Encyclopedia Judaican luvussa "Juutalaisuus 'Iraaqissa 634-1917" (vuoden 1971 painos) todetaan:

"Voidaan olettaa, että käytännössä kaikkia näitä määräyksiä ei toimeenpantu. Huolimatta rajoituksista, monet juutalaiset erikoistuivat fyysikkoina ja kirjailijoina, näytellen merkittävää roolia taloudellisessa elämässä ja hallinnollisissa tehtävissä (...) Tosiseikka, että oli välttämätöntä aika ajoin uudistaa määräyksiä vaatetuksessa todistaa, että niitä [määräyksiä] ei yleisesti toimeenpantu."

Persian shi'alaisen Buwayhidin dynastian valloittaessa Abbasidi-kalifaatin vuonna 945 eivät säästyneet sunnit, abbasidit eivätkä kristityt.

Baghdadia vuosina 1055-1150 hallineen Seljuk-dynastian aikana oli juutalaisille parannusta shi'alaisesta Buwayhidin valtakaudesta.

al-Muqtafin aikana -abbasidien tullessa takaisin valtaan Seljukien ajan päätyttyä- vuonna 1136 ja vuodesta 1160 al-Mustanjidin aikana juutalaiset elivät Baghdadissa autonomisesti. Matkailija nimeltään Tudelan Benjamin kuvasi vierailuaan 'Iraqiin noin vuonna 1170:

"Kalifi oli mitä suosiollisin juutalaisille, hänellä on useita juutalaisia palveluksessaan, hän puhuu sujuvasti kaikkia kieliä ja tuntee juutalaisten tooran ja hän lukee ja kirjoittaa pyhää kieltä."

'Iraqissa vuosina 1180-1225 hallinneen al-Nasirin alkuaikana vieraillut juutalainen matkailija Regensburgin Pethaniah kuvasi Babylonian juutalaisia:

"Babylonian ja Assyrian mailla ei ole ainoatakaan maallikkoa, joka ei tuntisi kaikkia 24 kirjaa [Tanakh eli "vanha testamentti."] kieliopissaan. Babylonia on kokonaan toinen maailma, jopa ishmaeliitit [arabit] ovat luotettavia...ja Babyloniassa on 30 synagogaa."

Suran ja Pumbeditan akatemiat siirrettiin Baghdadiin 800-ja 900-luvuilla ja 1000-luvun puoliväliin tultaessa ne korvautuivat Baghdadin akatemialla, johon saapui opiskelijoita eri paikoista. Näiden rosh yeshivah'ina eli johtajina toimivat Babylonian Talmudin selittäjien jälkeläiset ja eräät heistä saapuivat al-Andalusista. Akatemian johtajuus ja juutalaisakatemia yleensä noin monen vuosisadan aikana eivät voi olla seurausta ainakaan "juutalaisvastaisuudesta."

Baghdadin juutalaisyhteisön lisäksi juutalaisia oli myöskin Irbilissä, Basrassa, Hillah'ssa, Kufassa ja Samarrassa al-Anbarissa muutenkin useiden muiden lisäksi.

Mongolivallan viimeisinä aikoina vuonna 1333 Baghdadissa tuhotaan synagogat, juutalaisten omaisuus takavarikoidaan ja osa juutalaisista kääntyy Islamiin. Tapahtuma toistuu vuonna 1344.

*

Egypti

Mitään tarkempaa taustaa tai paikkaa synagogien tuhoamiselle Egyptissä vuonna 1014 ei anneta, mutta tuona vuonna khalifina Kairossa oli al-Hakim bi'amr Allah, joka oli fatimidi ja ismailiitti. Hänen kerrotaan vuosien 366H-376H/996CE-1006CE kohdelleen juutalaisia ja kristittyjä suvaitsevaisesti, kun taas sunneja kohtaan hän oli hyvinkin vihamielinen.

Vuonna 375H/1005CE hän määräsi julkisia ensimmäisien kolmen ensimmäisen khalifah'n sekä Mu'awwiyyah'n, kuten myös 'Aa'ishah'ää kohtaan (RadhiAllahu anhum). Hän myös määräsi 'adhanin fajriin sanojen 'as-Salaatun khairan minan Nawm korvattavaksi sanoilla 'Hayy'alal-khairan 'amal, koska ensimmäinen oli hänen mielestään sunniperinnettä, kuten myös kieltämänsä Tarawiyah sekä salaat ad-dhuhaa' sunnioppineiden kehitteleminä. Toisaalta, hän kielsi vuonna 374H/1004CE kristittyjen juhlista pääsiäisen ja loppiaisen sekä viininvalmistuksen kaikilta. Seuraavana vuonna al-Hakiim määräsi juutalaisille ja kristityille erottautuvan pukeutumisen vöineen ja mustine turbaaneineen. Sinänsä ironista "diskriminaatiota" määrätä kristittyjen kantamaan kaulassaan rautaista ristiä.

Mikäli vuosiluku 1014 koskee myös Syyriaa, niin tuona vuonna sitä hallitsi Abu 'Abdallah al-Mudhahhdir, joka oli fatimidi.

*

Jemen

Jemenin vuoden 1165 juutalaisia kohdannut pakkokäännytys Islamiin tai kuolema oli shi'alaisen hallitsijan 'Abdul-Nabi ibn Mahdin toimeenpanema. Salahuddiin al-Ayyuubin kaataessa Egyptin fatimidi-hallinnon vaikutti Jemenin shi'oihin fanaattisella vastareaktiolla käännyttää juutalaiset, jota johti juutalaisyhteisön keskuudessa shi'alaisuuteen kääntynyt juutalainen. Juutalaisyhteisöön kohdistunut painostus herätti erään juutalaisen väittämään itseään messiaaksi.

*

Marokko ja al-Andalus

Marokon vuoden 1033 Fezin juutalaisia vastaan tehtyä hyökkäystä johti Abu al-Quemal Tamim joukkoineen, jotka olivat osa Ifraanid-dynastiaa, jotka olivat 'aqiidah'ltaan khawaarijeja. Arabilähteiden mukaan 6 000 juutalaista tapettiin, heidän omaisuutensa takavarikoitiin ja kaupungin juutalaisnaiset otettiin sotavangeiksi. Viisi vuotta myöhemmin toinen berberiheimo Maghrawa otti vallan Fezissä pakottaen Tamimin pakenemaan Salé'en.

Vuoden 1066 verilöylynä tunnetty Granadan juutalaisten tappaminen alkoi moorilaisen berberikuninkaan Badis al-Muzaffarin juutalaisen visiirin Yehosef ha-Nagidin (arab. ابو حسين بن النغريلة‎ Abu Hussein bin Naghrela; Josef bin Naghrela) ristillenaulitsemisesta kuninkaallisessa palatsissa. Juutalaisten omien lähteiden mukaan ha-Nagid piti kuningasta otteessaan ja ympäröi tämän vakoilijoillaan. Häntä myös syytettiin useista väkivaltaisuuksista, jolla sai berbereiden vihan päälleen. Kerrotaan myös, että hänen vihollisensa Abu Ishaaq tahtoi hänen paikkansa visiirinä.

Hän kirjoitti runon, jonka eräs siteeratuimpia -juutalaislähteissä siteeratuimpia -kohtia oli lause "Älä ajattele uskon pettämisenä heidän tappamistaan, uskon pettämistä olisi antaa heidän jatkaa." Runolla ei ollut kuninkaalle mitään merkitystä, mutta berberikansoille oli. Levisi huhu, että Yehosef aikoisi tappaa kuningas Badisin, antaa jäänteet viholliselleen al-Mutasimille ja sen jälkeen tappavan tämänkin ja ottavan hänen valtaistuimensa.

na-Hagidin ristille roikkumaan ja kuiviin vuotamisen jälkeen alkoi kaupungin juutalaisten murhaaminen joukolla, jossa kertoman mukaan yhdessä päivässä 4 000 juutalaista tapettiin, tosin saman lähteenä olevan kirjan myöhemmät painokset eivät anna tarkkoja uhrilukuja. Eräiden siionistisempien lähteiden mukaan myös na-Hagidin vaimo ja lapsetkin tapettiin, mutta vanhemmat juutalaislähteet kertovat heidän paenneen läheiseen Lucenan kaupunkiin al-Andalusissa, jossa elivät yhteisönsä tuella.

Bernard Lewisin mukaan tapausta "tavallisesti käytetään muslimiväestön reaktiona voimakasta ja itseriittoista juutalaista visiiriä vastaan. [Juutalaisten] vastaiset palopuheet kuten Abu Ishaqin tapauksessa ja verilöylyt, kuten Granadassa vuonna 1066 ovat harvinaisia tapahtumia Islamilaisessa historiassa."

Abu Ishaqin runo kuvastaa, että juutalaisia vastaan nousseen berberiväestön ymmärrystä juutalaisten tappamista "uskonnon rikkomisena" tuli yllyttää tarkoittamaan päinvastaista. Mikäli arabi-, berberi- ja muslimiväestön ymmärrys Islamista olisi jo lähtökohdiltaan ollut juutalaisvastainen, niin Abu Ishaqin ei olisi tarvinnut levitellä huhuja eikä runoja juutalaisten salaliitoista.

al-Muwahhidien hallitessa Marokkoa Ibn Tumart julistautui Mahdiksi eikä hän sietänyt ei-muslimeiden läsnäoloa Marokossa, kuten ei myöskään vuonna 1159 valloittamassaan Tunisiassa.

Ibn Tumart oli al-'ashari, ja hän julisti Allahin Ominaisuuksien olevan ristiriidassa Hänen Ykseytensä kanssa, joten hän julisti niiden hyväksynnän olevan polyteismia ja antropomorfismia. Tuohon aikaan useat juutalaiset olivat Marokossa varakkaita, joten Ibn Tumartin sotilaat kulkivat varastellen ei-muslimeiden omaisuutta. 'Abd al-Mu'minin pakottaessa al-Muwahhidit pois vallasta, useat juutalaiset olivat jo käännytetty miekan alla.

*

Marokon Fezin vuoden 1276 (joissain lähteissä vuosi on 1275) tapahtumasta on juutalaislähteissä ristiriitaista tietoa:

Tuolloin alkoi sunnalainen (ei tässä tarkoita suufilaista eikä khwaarijilaista) marinidien valtakausi emiirinään Abu Yusuf Ya'qub. Kirjassa Jewish Society in Fez aikakautta kuvataan näin:

"Marinidien aikakauden alusta lähtien, Fezin juutalaiset nauttivat erityistä suhdetta dynastian kanssa. Dynastia suojeli heitä anti-juutalaisia mellakointia vastaan (alaviite 66: Mariniden valtaantuloa säesti yleiset mellakat juutalaisia vastaan. Abu Yusuf tuli väliin suojelemaan heitä. Tämä välikohtaus on johtanut joidenkin historioitsijoiden päättelemään, että Sultaan perusti oman erillisen korttelin juutalaisille Fez al-Jadiidissä vuonna 1276, tosin välikohtauksen reporteissa) ja heille sallittiin pääsy virallisiin piireihin tiedemiehinä, taloudellisina neuvoantajina ja henkilökohtaisina avustajina." Juutalaisia lähetettiin myös marinidien hallinnon agentteina al-Andalusiin solmimaan Aragonin kanssa liittolaissuhteita näiden ja marinidien välille.

Ibn Khalduunin mukaan marinidit suhtautuvat juutalaisiin myötämielisestä johtuen ensinnäkin näkemällä heidät samaan Zenatan berberiheimoon kuuluviksi. Toisekseen, juutalaisten pääsy marinidien noustua valtaan virallisiin asemiin oli jatketta jo alkaneelle politiikalle, joka alkoi jo ennen marinidien valtaanpääsyä, siitäkin huolimatta, että Zenatan-heimo oli pieni koko yhteisön osallistuessa yhteiskunnan toimintaan. Mikä kertoo omaa kieltään, että muslimit ennen ja jälkeen valtaannousunsa pitivät juutalaiset heille annetuilla tai saavuttaneilla paikoillaan, joten yksioikoiset väitteet "dhimmiyden" esteestä saada mainittavaa asemaa Shari'ah-yhteiskunnassa tai hyväksikäyttää valtaanpääsemiseksi juutalaisia ja sitten valtaanpääsemisen jälkeen pettää heidät ja alentaa alempaan kastiin tms. ovat katteettomia. Marinidit rekrytoivat armeijaansakin Marokon väestöstä kristittyjä, mustia, kurdeja sekä arabeja. Marinidit rohkaisivat juutalaisia Saharan eteläpuoleisen Afrikan kaupankäynnissä, jolloin muslimeilla oli kiistoista johtuen vaikeuksia kuljettaa alueelta toiseen kultahiekkaa sekä sulkia. Juutalaiset saivat lisäksi tunnustusta vaikutuksestaan maanviljelyksen kehittämisessä.

Se, että alueella oli muslimien kaupankäyntiä vaikeuttava kiista muslimeiden erimielisyyksien takia, ei estänyt kuitenkaan juutalaisia kulkemasta tätä kauppareittiä, ehkä peräti käymästä kauppaa muslimeiden puolesta.

Jane S. Gerberin kirjan "Jewish Society in Fez 1450-1700" sivun 17 alaviitteessä mainitaan:

"Marokkolaisessa historiassa ei ole ainoatakaan poliittista tapahtumaa, joka ei olisi merkinnyt käännekohtaa maan muslimien ja juutalaisten välisissä suhteissa. Almohadien juutalaispolitiikka ei kestänyt kuin muutaman vuosikymmenen, vaikka halvaannuttikin sen sukupolvien ajaksi. Tärkeämpää kuin yksikään yksittäinen tapahtuma, kuitenkin, oli marinidien alaisuudessa olleen marokkolaisen yhteiskunnan toimeenpanevat voimat."

Mikäli suhtautuminen juutalaisiin on vaihdellut merkittävästi eri muslimihallitsijoiden tullessa valtaan, niin minkäänlaista yksitapaista, vihamielistä suhtautumista juutalaisiin ei Islam, Koraani tai Sunnah ei aseta, joten ronskit väitteet Islamin vihamielisestä suhtaumisesta juutalaisiin de facto lepää tyhjän päällä.

Vuoden 1465 Marokon tapahtumat

Marinidihallitsijana ollut 'Abdul-Haqq bin Abu Sa'id nimitti juutalaisen Haruun bin Battasin visiirikseen. Haruun alkoi vaurastua, käytti ratsua ja kantoi miekkaa, johon oli kaiverrettu Koraanin dhimmejä koskevia jakeita ilmoitettuina kaikkiin uskonnollisiin ja poliittisiin hetkiin.

Fezin päämoskeijan imaami oli jo jonkin aikaa puhunut minbarista juutalaisvastaista palopuhetta. Kun tämä kuuli Haruunin käytöksestä, kuten apulaisvisiirin väitetystä muftin loukkaamisesta (toisten mukaan visiiri oli loukannut musliminaista), hän yllytti kansaa kaduille. Kansan joukko koetti hakea paikalliselta johtajalta uskonnollista tukea kapinalle. Tämä kieltäytyi, mutta väkijoukon uhkaillessa hänen henkeään ja mainettaan hän joutui julistamaan luvalliseksi nousun Sultaania ja juutalaisia vastaan. Väkijoukko ryntäsi juutalaiskortteliin ja mestasivat jokaisen näkemänsä juutalaisen.

Kun Sultaan ja Haruun palasivat Feziin, kokivat he saman kohtalon.

Vuonna 1757 alkaneena Mawla Muhammadin aikana hänen poikansa Fezin kuvernööri Mawla 'Ali vastusti veronkantamista juutalaisilta, sillä Fezin juutalaiset olivat niin köyhiä, että olisivat kyvyttömiä maksamaan veroa, eikä hän enää tahtonut lisätä heidän kurjuuttaan.

*

'Iraaq 1660

Vuoden 1660 Safedin verilöylyn juutalaisia kohtaan toteuttivat druusit ja kaupunki tuhottiin. Historioitsija Gershom Scholem pitää "totaalista tuhoa" liioitteluna, sillä Safedissa oli jo vuonna 1665 aktiivinen kabbalistinen liike.

*

Jemen 1676

Vuosien 1679-1680 juutalaisten karkottaminen Jemenistä tapahtui shi'alaisten zaidien tullessa valtaan. Heidän imaaminsa Ahmad ibn Hasan al-Mahdi määräsi kaikkien ei-muslimien maastakarkoituksen. Vuonna 1676 maan synagogat tuhottiin ja juutalaiset karkotettiin Punaisen Meren etelärannalla sijaitsevalle Mawza'alle. Määräys toimeenpantiin vuosina 1678-78 kestäen yhden vuoden, jonka jälkeen karkotetut saivat palata takaisin koteihinsa, joista heidät oli karkotettu. Tosin korttelit olivat jo tuhottu tai asutettu uudelleen, joten juutalaiset joutuivat rakentamaan uudet korttelit ja synagogan. Kerrotaan, että suurin osa karkotetuista juutalaisista kuolivat karkotuksen aikana sairauksiin ja kuivuuteen, al-Mawza'an ilmaston ollessa erittäin epäsuotuisa elinolosuhteille.

*

Libyan vuosi 1785

Libyaa hallitsi vuosina 1784-85 'Ali Gurzi ja samaan aikaan tapahtui kuivuus ja rutto, joten kaikki kolme yhdessä tuotti tukalaa aikaa juutalaisille. Puolentoista vuoden kuluttua 'Ali Gurzi karkotettiin maasta.

*

Marokko 1790 ns. Tetuánin verilöyly

Sultaanin kapinallinen poika Yasiid pyysi itselleen tärkeää lainaa Tetuánin rikkailta kauppiailta, mutta nämä kieltäytyivät. Tullessaan valtaan hän päätti kostaa, joten hänen vihansa levisi juutalaisten ylle. Ensimmäiseksi Tetuánin yhteisö joutui armeijan käsiin ryöstettäväksi, murhattavaksi ja raiskattavaksi. Kaikki edesmenneen isänsä läheiset juutalaiset virkamiehet Yaziid hirtti jaloistaan Meknèsin porteilta roikkumaan.

Muslimiväestö nousi vastarintaan juutalaisten puolesta: muslimit piilottivat monia juutalaisia koteihinsa ja pelastivat monia muita. Rabatissa kuvernööri Bargas pelasti juutalaisyhteisön pahemmalta. al-Yasiid myös puhkoi silmät 300 hallinnon muslimilta, tuhannet toiset muslimit teurastettiin Marrakeshin isossa moskeijassa. Marrakeshin juutalaiset miehet ja lapset teurastettiin ja satoja naisia otettiin vangeiksi.

Saatuaan kuolettavan haavan taisteluissa lähellä Marrakeshia, al-Yasiid määräsi kirjoitettavaksi pitkän listan ehdottamiansa muslimeita ja juutalaisia Fezissä, Meknèsissä ja Mogadorissa joukkomurhattavaksi, mutta ehti kuolla ennen määräyksen toimeenpanemista.

Kommentti: Missään ei ole merkkiäkään siitä, että Yasiid olisi saanut verenhimonsa juutalaisia kohtaan Koraanista. Ja mikäli olisi, niin miksi Tetuánin asukkaat nousivat vastarintaan juutalaisten joukkotuhoa vastaan? Eikös Islamin pitänyt olla
antisemitistinen uskonto? Vai peräti uskonnon nimellä kulkeva totalitäärinen järjestelmä? Miksi siis vuosisatojen aikana mitään millään tasolla natseihin verrattavaa tapahtuu niin harvoin Islamin historiassa? Ja miksi useat kalifit ja sulttaanit ovat ottaneet juutalaisia läheisiksi uskotuiksi virkamiehikseen? Miksi esim. Tetuánin muslimiväestö ei seisonut tumput suorina syöden popcornia ja juoden batterya, kun naapurikorttelin juutalaisia teurastetaan, jopa ottavat heitä koteihinsa turvaan? Eikös Islamin pitänyt opettaa "vihaa juutalaisia kohtaan?" Kumpi onkaan väärässä?

Espanjan-Marokon sodassa vuonna 1860 juutalaiset alkavat lähteä Marokosta. Ranskan Algerian valloittaminen sai berberit syyttämään juutalaisia eurooppalaisten vaikutteiden tuomisesta Marokkoon.

Vuodesta 1873 alkaen awlaa'illä oli positiivinen asenne juutalaisiin. Ensimmäiset sekulaarit koulut perustettiin Marokkoon vuosina 1862, 1865, 1867 ja kaikkialle vuodesta 1874 alkaen, mikä sai rabbit väkivaltaiseen protestiin heidän nähdessä näiden johtavan vieraantumiseen juutalaisuudesta.

*

Algeria 1805, 1815

Juutalaisten vaikutusvalta Algeriassa 1600-luvulta alkaen oli valtaisa; useita juutalaisia muutti kauppiasperheitä Euroopasta ja lähialueilta asettui Algeriaan, erinomaisia kaupankäynnissä, usean omistaen oman laivan joten he hallitsivat Algerian kaupankäyntiä ja diplomaattisuhteita Eurooppaan.

Monet perheet rikastuivat ja olivat vaikutusvaltaa. Janissaareissa heräsi kateus, joten he salamurhasivat Algerian vaikutusvaltaisimman juutalaisvisiirin, jonka jälkeen janissaarien joukko murhasi 40 juutalaista lisää. Siionistisimmat lähteet väittävät tapettujen olleen useita satoja.
Vallasta kilpailevat juutalaisheimot jatkoivat juonitteluaan toisiaan vastaan, jonka seurauksena kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1815 Algiers'in rabbi ja muutama muu joutuivat laittamaan päänsä pölkylle.

*

Baghdad 1828

Väittämä, että "Baghdadin juutalaiset joukkoteurastettiin vuonna 1828" löytyy, mutta missään ei ole asialle taustatietoja tapahtumista. Löytyy juutalaislähteistä sama kuin myös anti-Islam-lähteistä, mutta ilman taustatietoa. Kiinnostavaa havaita, että kaikki aiheen maininneet elävät aikamoista copy-paste maailmaa, sillä useissa eri lähteissä (lähes kaikissa) asia on ilmaistu samalla tavalla, ja kaiken lisäksi seuraava lausekin on aina sama, mikä liittyy vuoden 1867 tapahtumaan Barfurusissa. Usein jopa edeltäväkin lause on sama, liittyen Tetuanin tapaukseen Marokossa vuonna 1790.

Vuonna 1828 Baghdadissa oli 6 000 juutalaista perhettä. Vuonna 1831 englantilaismatkailija ylisti Baghdadin juutalaisten moraalisuutta, jonka hän liitti heidän uskonnolliseen kasvatukseensa. Hän kertoi, että Baghdadissa ei ollut ainoatakaan köyhää juutalaista perhettä, sillä elinkeinonsa menettänyttä yhteisö auttoi. Vuonna 1860 Safedin lähettiläs kertoo nähneensä Baghdadissa 20 000 juutalaista perhettä.

Baghdadia hallitsi vuosina 1817-31 mamelukkihallitsija Da'ud Pasha ja hänen aikanaan juutalaisten kerrotaan joukottain lähteneen maasta Iraniin, Musqatiin (jossa ei ollut minkäänlaista syrjintää, mutta silti kommuuni hävisi vuoteen 1900 mennessä), Intiaan ja Australiaan.

*

Iran, Mashhad 1839 "Allahdad-välikohtaus"

Irania hallitsi Qajarien dynastia ja Iran oli jo tuolloin 1800-luvulla Raadidhah-valtio. Mellakointi ja Mashhadin kaupungin juutalaisten pakkokäännytys "islamiin" tapahtui Muharramina 10. päivä vuonna 1255 -maaliskuun 27. 1839. Tuona Ashuuran päivänä raafidhat omien käsitystensä mukaisesti muistelevat Husein ibn 'Ali ibn Abu Taalibin (RadhiAllaahu anhuma) marttyyrikuolemaa Karbalassa vuonna 680, jolloin Karbalaa hallitsi Yaziid ibn Mu'awiyyah, joka kuullessaan 'iraqilaisten tahtoessa paremman hallitsijan hänen sijaansa ja Huseinin ollessa matkalla 'Iraaqiin Yaziid lähetti armeijansa ottamaan valan Huseinilta itselleen. Yaziidin joukot kuitenkin tappoivat Huseinin. Sen jälkeen shi'a-ja raafidhi-lähteet kertovat, että "Huseinin pää leikattiin ruumiista irti ja seipään nokassa se kuljetettiin Yaziidille, joka sitten mätki sitä päätä kepillä ja kehuskeli, että "olisipa hänen esi-isänsä näkemässä tämän..." Tämä on valhetta.

Juutalaislähteiden mukaan 32-35 juutalaista sai surmansa vuoden 1839 mellakoinnissa, joidenkin persialaislähteiden laittaessa luvuksi ilmeisesti liioitellun 200 kuolleen. Kaikki lähteet ovat yksimielisiä siitä, mitkä olivat mellakoinnin taustalla: sen lisäksi, että juutalaisilla oli myöskin Iranissa jo tuolloin hyvät suhteet hallitsijoihin muslimimaissa sekä huomattava sosiaalinen, taloudellinen ja sotilaallinenkin asema, niin mellakoinnin toisena vaikuttavana tekijänä oli nimenomaan tapahtumat Ashuuran päivänä. Juutalaiset olivat tuona päivänä tappaneet koiran, jota oli tarkoitus hyödyntää parantamaan juutalaisen naisen ihottumaa tai ihotautia. Joka tapauksessa raafidhat katsoivat sen koiran tappamisen pilkkaavan "imaami Huseinin marttyyrikuolemaa," kaiken lisäksi juutalaispoika oli ottanut sen paloitellun piskin pään tolpan nokkaan ja lauleskeli alhaisia maallisia lauluja. Ja koska raafidhat kuvittelevat olevansa kaiken aina uhreja paikassa ja tilanteessa jos toisessa, niin sureva väkijoukko reagoi tapaukseen väkivallalla. Mehrdad Amanin mukaan tämä ei voi olla mahdollista, koska "tuona päivänä juutalaiset muutenkin ovat kauhuissaan mielivaltaisen kulkueen mahdollisesta väkivaltaisesta hyökkäyksestä juutalaisia vastaan."

Mellakoinnin jälkeisissä, osa juutalaisista kääntyivät aidosti Islamiin ja aloittivat elämänsä muslimeina. Toiset lähtivät Keski-Aasian juutalaisyhteisöihin Afganistaniin, Bukhaaraan ja Samarqandiin, jossa he saattoivat harjoittaa juutalaisuutta vapaammin sunnihallinnon alla. Kerrotaan, että suurin osa kuitenkin harjoitti juutalaisuutta salassa, ulkoisesti hyväksyen Islamin, jota jatkui aina Qajari-dynastian valtakauden loppuun asti vuoteen 1926, jolloin julkinen harjoittaminen tuli jälleen mahdolliseksi Pahlavi-hallinnon alaisuudessa.

Kiintoisa esimerkki on erään käännynäisperheen myöhemmän jälkeläisen 'Azizullah Jazzabin tarina, joka kasvatettiin muslimiksi, mutta opittuaan juutalaisuuden olevan esi-isiensä uskonto, kääntyi siihen ja alkoi harjoittaa juutalaisuuden ankarinta ortodoksista muotoa. Myöhemmin hän kääntyi baha'iksi.

Oppineisto piti kääntynyttä juutalaisyhteisöä ankarassa valvonnassa, kieltäen näiltä käännynnäisiltä eläimen teurastuksen Kosher-sääntöjen noudattamisen ehkäisemiseksi ja vaatimuksilla käydä moskeijalla säännöllisesti ja lasten osallistumisesta Koraani-tunneille.

Juutalaisia palasi Islamiin Mashhadissa ennenkin omasta tahdostaan, ennen vuoden 1839 pakkokäännytystä, osalla ollen vain muuten hyvät suhteet suufilaisiin piireihin.

Vuoden 1839 pakkokäännytykseen vaikuttivat useammat tekijät, sovinnaisen ja lakikeskeisen shi'alaisuuden nousu yhdistyneenä alkavalle modernisaatiolle ja eurooppalaisuuden vaikutteille.

*

Syyria 1840

Tuolloin Syyriaa hallitsi Egyptinkin hallitsija Muhammad 'Ali, joka joutui hallitsemaan eurooppalaisten valtojen, etenkin Ranskan painostuksessa, joten juutalaiset ja kristityt taloudellisessa kilpajuoksussaan muslimienemmistön kanssa koettivat yllyttää muslimeja toista dhimmi-ryhmää vastaan. Kristittyjen oikeudet kohenivat -oikeus ratsastaa hevosella kaupungeissa ja pitää värikkäitä vaatteita, saneerata uskonnon harjoittamiseen liittyviä rakennuksia- kuin myös paikkoja hallituksessa ja paikallishallinnoissa. Muslimit alkoivat nähdä kristittyjen vallan osviittana Euroopan halusta kontrolloida Ottomaanivaltaa. Koska kristityt alkoivat pelätä muslimien vastareaktiota -mahdollista väkivaltaa ja sabotaasia- niin kristityt alkoivat koettaa siirtää muslimien negatiivista huomiota juutalaisiin. Tuekseen he saivat eurooppalaiset fransiskaanit ja kapusiinit, jotka -sen lisäksi että toivat Lähi-Itään katolisen Euroopan kulttuurin- myöskin toivat muassaan euroopalaisten kristittyjen myytin, että juutalaiset käyttävät qoiyyimien (juutalaisten nimitys ei-juutalaisille) verta Pesah'ssa (Exoduksen vuosijuhla).

Ns. Damaskon välikohtaus on omituinen sikäli, että se sijoitetaan yksistään muslimien juutalaisiin kohdistamaksi väkivallaksi, vaikka se sai alkunsa -sekä kristyttyjen aloittamista juutalaisvihamielisistä myyteistä että -italialaisen munkin Isä Tomason katoamisesta Damaskoksessa, jonka jälkeen kaupungin suuri juutalaisväestö määrättiin "rituaalimurhattavaksi."

Tosiasiassa vain kahdeksan juutalaista vangittiin, yksi käännytettiin Islamiin ja muut kuolivat vankilassa kidutettaessa. Muslimien "rituaaliteurastaminen" juutalaiskorttelissa tarkoitti tunkeutumista synagogaan ja talmud-käärön polttamisen. Jewish Encyclopedian vuoden 1906 painoksen mukaan yhdeksän vankia vapautettiin syyttöminä.

Ennen sitä Isä Tomason katoamisesta aloitettiin tutkinta, mutta tutkintaa johti ranskalainen Aleppon konsuli Ulysse de Ratti-Menton, joka tuki kristittyjä kauppiaita ja perheitä juutalaisten kustannuksella ja tavoitellen näille taloudellista valtaa pois juutalaiselta Haim Farhin perheeltä.

Tutkinta kohdistui juutalaisalueeseen, sillä huhujen mukaan Isä Tomason nähtiin siellä viimeisen kerran elossa ja hänet oli tapettu veren saamiseksi. Kahdeksalta juutalaiselta saatiin tunnustus -Isä Tomason murhaamisesta- kiduttamalla. Tunnustusta nopeuttaakseen houkuteltiin myös kullalla -siis sillä jalometallilla.

"Islamiin kääntynyt" epäilty juutalainen Hakham Moshe Abulafia myöhemmin ilmaantui tunnustamaan, että juutalaiset määräsivät hänet sekoittamaan kristityn verta matzoihin (Pesah'ina syötävä leipä) ja pääepäilty rabbi Antebi oli pakottanut häntä ottamaan osaa munkin murhaamiseen. Huomattavaa on, että ennen eurooppalaisten kristittyjen vaikutusvaltaa, muslimimaailmassa ei tunnettu eikä käytetty verirituaalin käsitettä juutalaisten suhteen.

Tutkinnassa Isä Tomason luut löytyivät kaiken lisäksi juutalaiskorttelin viemäriverkosta, joten yleinen mielipide kääntyi juutalaisia vastaan (helppo sitä nyt olisi moralisoida, "terrorismin vastainen sota" ei eroa mitenkään proseduuriltaan 172 vuoden takaisesta). Samaan aikaan siitä kirjoiteltiin lehdissä ja tieto juutalaisten "syyllisyydestä" levisi myös Eurooppaan ja alkoi aktivistien vaatimus kalifi, "khedive" Muhammad 'Alille tämän taatakseen juutalaisille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Egyptin juutalaisyhteisöstä lähti tätä varten oma delegaationsa Syyriaan, Moshe Montefiore ja Adolphe Cremieux.

Neuvottelu tuotti tulosta ja juutalaiset vapautettiin vankeudesta, tosin juutalaiset vähän lahjoivat...Ranskan konsuli de Ratti-Menton sanoi myöhemmin:


"Aleppon juutalaiset ovat julma joukko, jonka periaatteet ovat salaisia ja niihin liittyvät barbaariset taikauskot ja verenvaluttaminen. Tämä on sama sekti, jota syytetään ihmisveren käytöstä matzoteissa lampaan teurastuksen sijasta Pesah'ia varten, kuten olisi Mooseksen pyhiin kirjoihin kirjoitettu."

Niinpä tulevina vuosikymmeninä kristityt pitivät huolen, että verensyömisestä matzoteissa kuultiin joka vuosi ennen Pesah'ia kiristääkseen juutalaisia. Kristityt yllyttivät muslimeita asiassa niin paljon, että muslimit alkoivat keksiä omia vereen liittyviä myyttejä juutalaisista, joten mikäli katosi muslimilapsi, juutalaiset katsottiin vastuullisiksi. Myöskin väitteitä käytettiin kiristämään juutalaisilta rahaa tai kostoksi jostain.

Egyptin vuosien 1844, 1881 ja 1901-02 tapaukset ovat samankaltaisia syytöksiä kuin Damaskoksessa vuonna 1840, mutta Encyclopedia Judaica ei mainitse väkivaltaa tapahtuneen. Vuoden 1844 tapauksessa kristityt syyttivät juutalaisia kristityn murhaamisesta, mutta väkivaltaisen eskalaation ehkäisi sulttaani Muhammad 'Alin vakaa määrätietoinen toiminta.

Vuonna 1870 vanhempi juutalainen pidätettiin kuukaudeksi. Lehdistö kertoi syyn olevan tämän yrittäneen kidnapata lapsi ja kuristaa tämä, että hänen vertaan voitaisiin sekoittaa matzotiin.

Vuonna 1880 Iskandriyyah'ssä kristitty lapsi putosi parvekkeelta suoraan Iskandriyyah'ssa olevan synagogan pihalle, jolloin kreikkalaiset kristityt saivat kontekstin syyttää juutalaisia rituaalimurhasta. Kreikkalaiset arabien avustamana hyökkäsivät juutalaisten kimppuun huolimatta, että lääkärit olivat todenneet, että lapsessa ei ole minkäänlaisia haavoja.
Samana vuonna juutalaisia syytettiin paikallisen tytön raiskaamisesta. Mitään väkivaltaa ei mainita tapahtuneen.

Seuraavana vuonna kymmenvuotias kreikkalaistyttö katosi kotoaan. Kreikkalaiset kristityt levittivät huhuja, että juutalaiset olivat käyttäneet tytön verta. Kreikkalaiset -siis kristityt- uhkailivat hyökkäävänsä juutalaiskortteliin ja polttavan sen kokonaan. Brittiläinen konsuli vetosi Iskandriyyah'n kuvernööriin tämän tulemaan väliin juutalaisten puolelle.

Samana vuonna 1881 kreetalaistyttö katosi. Ruumis kalastettiin merestä, mutta siinä ei ollut haavoja. Siitä huolimatta kreikkalaiset haavoittivat monia juutalaisia tämän seurauksena.
Vuonna 1882 Port Saidissa katosi tyttö, joka löytyi kuolleena arabikorttelista. Siitä huolimatta levisi huhuja juutalaisten tappaneen tämän sekoittaakseen verta matzotiin. Väkivaltaa ei tapahtunut.
Samana vuonna Kairossa juutalaisia syytettiin tytön tappamisesta.


Erityisesti Syyrian kristittyjen arabiankielinen lehdistö näytteli merkittävää roolia väkivaltaisuuksien lietsonnassa: niissä toitotettiin juutalaisten lainaavan rahaa korkoa vastaan ja olivat täten koronkiskureita. Turkkilaishallitus tuli väliin mellakoinnin estämiseksi.

Egyptin verirituaaliväitteet johtuivat suurelta osin kaupallisesta kilpailusta kreikkalaisten -eli kristittyjen- ja juutalaisten välillä. Kaikkialla maailmassa kreikkalaiset olivat kovimpia juutalaisvastaisuuden agitaattoreita. Kristityt muuallakin vihasivat juutalaisia; Syyrian kristityt, arabikristityt ja armenialaiset vihasivat juutalaisia uskonnollisista syistä -sekä kateudesta näiden kilpaillessa Ottomaanihallinnon suosiosta.

Egyptiläiset ylipäätään tuohon aikaan vihasivat ulkomaalaisia, joten juutalaisetkaan eivät säästyneet. Syynä oli näiden "ulkomaalaisten" rakentama Suezin kanava, joka romahdutti merikaupankäynnin ja koko Lähi-Itä köyhtyi. Muslimiväestö ei ollut valmistautunut nopeaan rakennemuutokseen siirryttäessä teolliseen aikaan, joten muslimivaltiot joutuivat Egyptin ja Turkin mennessä konkurssiin riippuvaisiksi eurooppalaisista.

*

al-Quds eli Jerusalem 1847

Brittiläisen konsulin mukaan maaliskuussa 1847 kreikkalainen -eli kristittyjen- poika kävi juutalaisen pojan kimppuun kadulla, jolloin juutalainen juoksi kotiinsa piiloon. Mutta tullessaan jälleen ulos kreikkalaispoika olikin odottelemassa ulkona, jolloin juutalaispoika heitti tätä kivellä aiheuttaen haavan jalkaan. Kreikkalaiset nostivat äläkän ja julistivat, miten juutalainen poika oli puukottanut "viatonta kristittyä" veitsellä. Asia tuotiin khedive Pashalle, mutta hän kieltäytyi tutkituttamasta noin lapsellista kinaa.


Kristityt eivät antaneet periksi ja väittivät, että sekä heidän teologinsa läpi historian ovat yksimielisesti todentaneet tämän juutalaisten ihmisveriuhrin paikkaansapitävyyden kuten ovat myöskin muslimimuftit, tuomarit heidän pyhien kirjoitustensa julistavan samaa sekä epäsuoraan että implikoiden. Lopulta juutalaiset viittasivat Sultaanilta vuonna 1841 saamaansa kirjeeseen, jossa kerrotaan tarkassa juutalaisten kirjoitusten tutkimuksessa ei ollut löytynyt mitään perustetta väitetylle rituaalille.
Vuonna 1853 Aleppossa katosi kreikkalais-katolinen poika, josta patriarkka syytti juutalaisia näiden kidnapanneen pojan rituaalitarkoituksiinsa. Mitään väkivaltaa tuolta vuodelta ei raportoida.
Kristittyjen juonittelut kääntyivät ennen pitkää heitä vastaan ja vuonna 1860 Damaskoksessa mestattiin tuhansia kristittyjä ja verimyytti alkoi hävitä kuvioista. Tapahtumassa maroniittikristityt murhasivat druusin (Golanin alueella elävä pieni ismailiiteista irronnut kerettiläinen sekti) ja syyttivät juutalaisia vastuullisiksi.

*

Beirut 1862

Sama myytti juutalaisista käyttämässä ei-juutalaisten verta leipiinsä sai kristityt hyökkäämään Beirutin juutalaiskortteliin vuonna 1862. Toinen tapahtui vuonna 1890, jolloin Ottomaanivallan määräyksestä kristityt mellakoitsijat pidätettiin.

*

Turkki

Vuoden 1864 Izmirissä, Turkissa juutalaisia syytettiin kristittyjen lasten kidnappaamisesta ennen Pesah'ia. Sama toistui Konstantinopolessa vuosina 1868-1870. Vuonna 1872 Izmirissä ja useissa muissa Turkin kaupungissa syytöksen olivat juutalaisten kidnapanneen kadonneita kristittyjen lapsia. Sama 1880 kahdessa kaupungissa.

Vuoden 1884 Mytilenessä asui noin 40 juutalaista perhettä. Kerran ei-juutalainen poika oli lähetetty asioille ja kun hän ei palannutkaan, huhuttiin juutalaisten murhanneen hänet. Poika ilmestyi pian jostain vahingoittumattomana.

Vuonna 1887 Salonikassa juutalaisia syytettiin verirituaalista. Turkin hallituksen edustaja tuomitsi huhun ja vetosi firmaniin, jonka mukaan huhujen levittelijöitä rangaistaan.

*

Damanhour, Egypti 1873-77

Marraskuun 7. 1873 kadulta löydetään lapsi, jonka sukupuolielin oli irrotettu. Tutkimuksissa havaittiin, että koira oli puraissut sen irti ja lapsi lähetettiin sairaalaan hoidettavaksi.
Kristitty nimeltä Bassiuni Bechara onnistui kuitenkin vakuuttamaan lapsen isän, että rabbi Moses Salomon -paikallinen kosher-teurastaja- oli tehnyt tämän "kieroutuneen teon juutalaisten tavan mukaan tehdä tällaisia tekoja." Lapsen isä oli köyhä, joten hän ajatteli kykenevänsä tehdä rahaa asialla. Rabbi pidätettiin ja aiottiin vangita välittömästi.

Juutalaiset kirjoittivat tapauksesta Kairoon ja Iskandriyyah'aan khedive Isma'il Pehalle ja tämän juutalaiselle neuvonantajalle ja pankkiirille Yacoub Menache Cattaui'lle, jotka lähettivät välittömästi viestin vapauttamaan rabbi. Rabbi vapautettiin. Vuonna 1877, juuri ennen Pesah'ia, juutalaisia syytettiin pienen tytön tappamisesta ja ruumiin heittämisestä juutalaiskoulun sanitettiin. Egyptiläiset kokoontuivat ja tunkeutuivat koululle, lyöden siellä tapaamiaan juutalaisia ja etsien tyttöä. Myöhemmin päivällä tyttö löytyi pelloilta vahingoittumattomana.

Mutta Bassiuni Bechara ei luovuttanut, vaan etsi etsimällä rikosta, josta voisi syyttää juutalaisia.
Vuoden 1875 Damaskoksessa katosi armenialainen poika, josta alkoi huhukierre juutalaisten kaapanneen pojan verisiin tarkoituksiinsa. Poika elossa löytyi läheisestä kylästä.
Vuonna 1890 Damaskoksessa katosi juuri ennen Pesah'ia katosi kuusivuotias kristitty tyttö. Juutalaiset saivat syyt niskoilleen ja kaupungissa alkoivat mellakat. Lapsen ruumis löytyi kaivosta kaksi viikkoa myöhemmin. Lapsen käsivarressa oli haava ja kuollut hukkumalla, joten Damaskoksessa julistettiin, että lasta ei ollut murhattu eikä juutalaisilla ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Samoihin aikoihin Syyriassa kreikkalaisen lapsen äkillisestä kuolemasta väännettiin juutalaisten verirituaali ja juutalaisten kimppuun hyökättiin. Beirutissa juutalaisia pahoinpidelleitä kristittyjä nuoria rankaisi turkkilainen hallitus.

Kristittyjen vallan kohoaminen Damaskoksessa 1890-luvulta alkaen suisti juutalaiset talouden avainasemista, mutta juutalaiset olivat edelleen kristillisen sanomalehdistön -jonka päämaja sijaitsi Beirutissa- yllytyksen kohde. Jesuiitta-kristillinen viikkolehti al-Bashiir väitti edelleen juutalaisten sekoittavan verta leipiinsä Pesah'ina, muun juutalaisvastaisen opetuksen ohella.

Samaan aikaan arabimaailmaan kristityt levittivät kahta juutalaisvastaista pamflettia, joista toisen oli kirjoittanut libanonilainen kristitty journalisti. Pamfletti julkaistiin Kairossa. Toinen oli ranskalaisen papin Pariisissa painettu "Juutalaisten murhaamat: rituaalimurhan historia." Kristityt Damaskoksessa mellakoivat pahoinpidellen juutalaisia kaduilla. Pari päivää Pesah'in jälkeen kaksi kapusiinipappia yllyttivät kristittyjä Damaskoksessa nousemaan juutalaisia vastaan: juutalaisia kauppoja ryöstettiin sekä useita juutalaisia pahoinpideltiin.

Damaskoksen asiasta oli helppoa jatkaa, joten siellä myöskin sai alkunsa myytti, että juutalaiset tahtovat hallita maailmaa.

Neljä ilmentymää ovat huomionarvoisia: ensinnäkin, verirituaalisyytökset alkoivat lähes systemaattisesti kristillisen väestön keskuudesta ja usein sitä promotoi kristitty, erityisesti kreikkalainen lehdistö. Toisekseen, näitä syytöksiä tuki ja toisinaan aloitti ulkomaiden diplomaattiset edustajat, erityisesti kreikkalaiset ja ranskalaiset. Vaikka nämä syytökset alkoivatkin kristityistä yhteisöistä, ne kuitenkin levisivät kommuunin ulkopuolelle. Juutalaiset olivat luottavaisia Ottomaanihallitsijoiden hyväntahtoisuuteen ja näiden apuun, milloin kykenivät sitä antamaan [Bernard Lewis, The Jews of Islam, 1984].

*

Hebron 1929

Hajj Amiin al-Husaini tullessaan Jerusalemin muftiksi hän aloitti hankkeen Haram ash-Sharifin moskeijoiden kunnostamiseksi, jotka olivat ränsistyneet Ottomaanivallan aikana. Kampanjointinsa aikana hän esitti juutalaisten aikovat ottaa koko alue haltuunsa, kuten Palestiinan ashkenaazi-rabbi oli sanoma Temppelivuoren tulevan ajan kanssa juutalaisiin käsiin, joka oli osana al-Husainin kampanjoinnissa juutalaisten juonittelevan ottavansa koko alue haltuunsa.

Siionistijohtaja Menachem Ussishkin vaati puheessaan "juutalaisvaltiota ilman kompromisseja ja ilman myönnytyksiä. Vannomme, että juutalaiset eivät lepää eivätkä vaikene kunnes sen kansallinen koti on rakennettu Moriahille [temppelivuorelle]."

Siionistit julkaisivat läpi maailman kirjallisuutta, jonka kuvituksessa Kalliomoskeijan päällä liehui siionistilippu.

Vuonna 1929 siionistinen muuttoliike oli jo kovassa vauhdissa Palestiinaan. Hebronissa arabit ja sefardijuutalaiset olivat eläneet toistensa naapureina jo vuosisatojen ajan. Sefardijuutalaiset puhuivat arabiaa ja heillä oli kulttuurinen sidos arabinaapureihinsa. Eurooppalaiset juutalaiset, ashkenaazit, alkoivat muuttonsa 1800-luvun puolivälissä, heidän asettuessa asumaan erilleen sekä sefardijuutalaisista että arabeista. Tämän eristäytymisen johdosta arabit suhtautuivat heihin epäillen ja vihaavasti, ajatellen heitä nimenomaan siionistisina siirtolaisina. Tosin ashkenaazijuutalaiset itse kertovat, ettei heillä ollut mitään pelottavaa Hebronissa edes öisin.
15. elokuuta useampi sata uudisasukasta marssi Itkumuurille. Kuitenkin levisi huhu, että juutalaisnuoret olivat hyökänneet paikallisväestön kimppuun ja kironneet Profeetta Muhammadia (S).
Seuraavana päivänä arabimielenosoittajat kokoontuivat Itkumuurille Jamaal al-Husainin tehdessä parhaansa tilanteen eskaloimisen estämiseksi.

Parin seuraavan päivän ajan tapettiin puolin ja toisin juutalainen siellä ja arabi täällä.
Sefardijuutalaisen pojan jalkapallo oli lentänyt arabin omistamalle pellolle ja seuranneessa kinassa juutalaisjoukko hyökkää haavoittaen arabia pidättämään tulleen poliisin ja sen jälkeen tunkeutuessaan arabien taloihin haavoittaen niiden asukkaita. Jalkapalloaan halajaneen juutalaispojan hautajaisista muodostui arabien vastainen mielenosoitus, jota johtivat sama mellakoiva juutalaisjoukko kuin aiempaa hyökkäystä. Seuraavan neljän päivän aikana poliisi kirjasi 12 eri juutalaisten hyökkäystä arabeja vastaan ja seitsemän arabien hyökkäystä juutalaisia vastaan.

Viikon kuluttua moskeijoiden imaamit perjantaisaarnoissaan kehottivat väestöä rauhallisuuteen. Huhut olivat levinneet puolin toisin väkivaltaisuuksista ja Jerusalemissa tapahtuneiden mellakoiden jälkeen puolisotilaallinen juutalaisryhmä lupasi suojelun tai evakuoinnin Hebronin juutalaisille, mutta he kieltäytyivät luottaen arabien suojelevan heitä.

"Mufti" Hajj Amiin al-Huseini levitteli huhuja pitkin Palestiinaa, että juutalaisten aikovan hyökätä al-Aqsaa'n moskeijaan, joten he alkoivat mellakoida Jerusalemissa. Mellakointia edeltävissä perjantairukouksissa sekä al-Husaini että Jaffan moskeijan imaami Muzaffir kehottivat joukkoja pysymään rauhassa mellakoimatta. Siitä ei ollut hyötyä.

Elokuun 23. ja 24. 1929, mellakointi Hebronin juutalaisasutuksiin alkoi, joissa 67 juutalaista sai surmansa. Mellakoinnin yhteydessä sekä juutalaisten että arabien kaupat ryöstettiin. Mellakointi levisi myös Safediin, jossa tapettiin 18 juutalaista sekä Haifaan. Yhteensä 133 juutalaista kuoli. 110 arabia kuoli, lähinnä brittien ampumiin luoteihin mellakoinnin tukahduttamiseksi. Toisten lähteiden mukaan brittipoliisi ei ampunut laukaustakaan, sillä heidän tilannearvionsa mukaan arabien joukko olisi ottanut poliisin vihansa kohteeksi. (!)

Huomattavaa on, että 19 arabiperhettä pelastivat kymmenittäin ellei sadoittain juutalaisia piilottamalla heidät koteihinsa. Eräiden arvioiden mukaan arabiperheet pelastivat ehkä 465 juutalaista riskeeraamalla oman turvallisuutensa.
Vuoteen 1936 mennessä, lisääntyvä juutalaisten maahanmuutto, [juutalaisille] myydyt maakaistaleet, Hajj Amiin al-Husainin kasvava vaikutus sekä yleinen arabien turhautuminen jatkuvaan Euroopan vallankäyttöön, radikalisoi kasvavia palestiinalaisarabien joukkoja.

*

Baghdaad 1941

Vuosien 1932-41 ajan Saksan suurlähetystö 'Iraaqissa tuki merkittävästi antisemiittisiä ja fasistisia liikkeitä. Juutalaisvastaista materiaalia julkaistiin lehdissä, Saksan suurlähetystö kaiken julkaisi al-'Alam al-'Arabi-nimistä sanomalehteä, joka julkaisi antisemitistisen propagandan lisäksi myös Adolf Hitlerin Mein Kampfin arabian kielellä (kirjanhan alunperin käänsi ja ensipainoksen julkaisi libanonilainen kristittyjen kirjakustantamo). Hitlerin päiväkäskyssä toukokuun 25. 1941 julisti:
"Arabien Vapautusliike [al-Futuwa] on luonnollinen liittolaisemme Englantia vastaan. Tässä yhteydessä Irakin vapauttamiseen on osoitettava erityistä huomiota."

Juutalaisvastaista propagandaa lähetettiin rutiininomaisesti paikalliselta radioasemalta ja Radio Berlinistä arabiaksi. Useita juutalaisvastaisia iskulauseita ilmestyi katujen seiniin, kuten
'Hitler tappaa juutalaiset itiöt.'

Kesäkuun 1. mellakat alkoivat. 180 juutalaista tapettiin, 586 juutalaiskauppaa ryöstettiin ja 99 juutalaistaloa tuhottiin. Britit pidättäytyivät tulemasta väliin, antaen tilanteen kuohahtaa yli ja myöskin briteillä oli intresseissä juutalaisten ja muslimien välinen törmäys.

Mellakoiden aikaan monet muslimit avasivat kotinsa ovet juutalaisille sekä ruokkivat ja suojelivat heitä. Hieman aiemmin Basrassa Salih Bashayan pysäytti ryöstelijät asettamalla vartijoita suojelemaan juutalaisten omaisuutta.

Mellakoinnin aikaan sairaalassa hoidettavina olleita juutalaisia tuli hakemaan väkijoukko, mutta sairaalanjohtaja kutsui poliisin hajottamaan väkijoukon.

'Iraqin hallituksen tutkinnassa verilöylystä syyllisiksi nähtiin armeija, poliisi sekä natsien propaganda poliittisen ilmapiirin myrkyttäjänä ja yllyttäjänä välivaltaan juutalaisia vastaan. Useimmat ryöstelijät olivat jopa lukutaidottomia.

Farhudina tunnetun mellakoinnin jäljeen vauraammat juutalaiset lähtivät pakoon Iraniin ja Intiaan, eräiden lähtiessä Palestiinaan.

Ottomaanivallan loppuaikoina juutalais-ja kristillisvastaista mellakointia johtuen kristittyjen ja juutalaisten hyvistä suhteista Euroopan valtaapitäviin, jotka sitä kautta hallitsivat muslimimaita.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välinen ajanjakso sekä varsinainen Toinen maailmansota sekä niihin johtaneet syyt ja sen sivutuotteet ovat itsessään muuttuneet kauan sitten halvaksi moralismiksi ja kulutushyödykkeeksi, joten helpon moralismin torjumiseksi on verrattava niiden ilmiöitä tähän päivään. Palestiinalaisten ashkenaasijuutalaisten maahanmuuton vastustaminen ei eroa sikäli nykypäivän maahanmuuttovastaisuudesta, että tänäänkin suhtaudutaan kielteisesti ulkoisten valtojen maahanmuuton edistämiseen toiseen autonomiseen maahan. Palestiinalaiset kokivat sen juuri näin ja juutalaiset joutuivat siinä välikäteen. Väkivaltaisuuksia esiintyi molemmin puolin.

Suorasukaiset juutalaisvastaiset kirjoitukset ilmestyivät ensimmäisen kerran 1800-luvun aikana -ja silloinkin Syyriassa ja Egyptissä toimivien länsimaistuneiden kristittyjen intellektuellien kääntäessä arabiaksi eurooppalaista juutalaisvastaista propagandaa. Sen jälkeen ne levisivät palestiinalaisnationalisteille sekä 'Iraaqiin. Venäläistä tsaarinajan vuonna 1905 ilmestyneen Siionin Vanhinten Pöytäkirjan käänsi ensimmäisenä arabian kielelle libanonilainen maroniittikristitty Antum Yamin nimellä Mu'amarat al-Yahudiyyah 'ala al-Shu'ub, vuonna 1924.

Baghdadin juutalaisilla oli lähes monopoliasema Baghdadin kaupallisessa elämässä, joka brittien heille suosiollisesta vaikutuksesta kehkeytyi isoksi kansainväliseksi kaupankäynniksi, jossa juutalaiset ottivat kaiken hyödyn irti.

Kuitenkin yksittäiset väkivaltaisuudet eivät kuitenkaan saaneet ainakaan Baghdadissa olevaa Amerikkalaista asiainhoitajaa vakuuttuneeksi mistään suuremmasta: "Mikään ei indikoi nykyisen tilanteen kehittyvän miksikään vakavaksi konfliktiksi kahden yhteisön välillä."

'Iraqin nationalisteille siionismi ja juutalaiset olivat pienempi huoli kuin käsityksessään uhaksi assyrialaiset. Useat 'Iraqin juutalaiset älyköt olivat 'Iraqin vallankaappausta tukevan sosialistisen ja Ranskan vallankumouksen aatteita julistavan al-Ahalin jäseniä.

'Iraqin nationalistien tullessa valtaan vuonna 1936 retoriikka Palestiinan siionismista vaihtui muuhun ohjelmaan, joten hyökkäykset juutalaisia vastaan yllytyksen puuttuessa vähenivät. Vuonna 1937 'Iraqin sisäministeri totesi "tapahtumat Palestiinassa eivät saa vaikuttaa 'Iraqin juutalaisiin ja jokainen yritys luoda kaaosta tukahdutetaan ankarasti."

Siionismin historioitsija Moshe Gatin mukaan "juutalaisia vastaan operoivat kansallismieliset olivat vain pieni vähemmistö 'Iraqin arabiväestössä. Suurin osa väestöä ylläpiti kontaktejaan juutalaisiin. 'Iraqin hallitus ei milloinkaan ilmaissut avointa eikä virallista tukeaan kansallismieliselle ideologialle. Päinvastoin he työskentelivät estääkeen hyökkäykset juutalaisyhteisöön ja käytti useita keinoja taatakseen tarpeellisen suojelun juutalaiskortteleissa."

Nissim Kazzaz:

"Arabikansat eivät vihanneet juutalaisia, joten ulkopuolisen yllyttäjän puuttuessa, juutalaiset saattoivat elää rauhassa."

Brittiläisen dokumentin mukaan 'Iraaqin sisäministeriö pelkäsi ennen pitkää vaatimuksen 'Iraqin juutalaisten karkottamiseksi. Kukaan ei ollut kyennyt estämään Hitleriä juutalaisvastaisista toimenpiteistä Saksassa.

Vuoden 1933 jälkeisinä vuosina 'Iraaqin saadessa itsenäisyyden ja uskonnollisesti suvaitsevien hallitsijoiden kuoltua, nationalismi nosti päätään ja hyökkäyksen kohteina olivat etniset vähemmistöt, tosin eivät juutalaiset vaan assyrialaiset, yazidit sekä barzaanikurdit.

Vaikka "Mufti" Hajj Amiin al-Husainilla oli vain 5 000-6 000 seuraajaa 'Iraqissa, hän loi Baghdadiin tullessaan vuonna 1939 semi-hallituksen. "Mufti" kontrolloi rekrytointeja, virastapoistamisia ja promootioita 'Iraqin hallituksen osastoissa. Hän kontrolloi myös sanomalehtiä ja propaganda-koneistoja Saksan tuella sekä rahoituksella. Hän lisäsi palestiinalaisasiaa ajavien määrää 'Iraqin virkakoneistoon, lisäsi opettajia ja muita ammattilaisia asiaan mukaan. Saksalaiset ajoivat ympäri Lähi-Itää brittien ja ranskalaisten vastaista asiaansa, hyväksikäyttäen jo olemassaolevia antipatioita koko alueella.

Saksalaisen tohtorin Fritz Grobban saavuttua Baghdadiin vuonna 1932 hän alkoi ajaa Saksan etuja, vaikuttamaan 'Iraqin poliittisiin piireihin ja levittämään propagandaa. Hän kustansi sanomalehteä al-'Alam al-'Arabi, jossa hän kykeni julkaisemaan Hitlerin puheita ja käännöksiä Mein Kampfista. Älykääpiötohtori ja rotutohtori Grobba kumppaneineen lisäsivät 'iraqilaisten vihaa juutalaisia kohtaan, erityisesti nuorten vihaa. Juutalaiset kokivat vihamielisyyttä muslimeilta ja kristityiltä jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
Vuosina 1946-48 ainoastaan 65 'Iraqin juutalaista muutti Palestiinaan, suurimman osan muuttaessa Intiaan.

Libya, Tripoli 1945

Tammikuun ja heinäkuun mellakoinnissa tapetaan arviolta 121-187 juutalaista, yhdeksän synagogaa poltetaan ja muuta omaisuutta tuhotaan.

Vuoden 1967 kuuden päivän sodan jalkeisissä tapetaan 18 juutalaista.
Siionistilähteiden väitteet vuoden vuoden 1969 sotilasvallankaappauksen jälkeisissä juutalaisten omaisuuden takavarikoinnista ja kansallistamisesta tarkoitti sekä italialaisten että juutalaisten omaisuutta, mutta niiden juutalaisten, jotka olivat jo lähteneet kokonaan Libyasta.

Egypti, Kairo 1948

Natsipropaganda ei saavuttanut Egyptissä lainkaan samaa jalansijaa kuin 'Iraqissa. Kuitenkin Yhdistyneiden Kansakuntien päätös jakaa Palestiina osiin oli sekä takaisku Arabiliitolle että mellakoiden syy Kairon juutalaiskohteisiin. 150 juutalaista tapettiin.

Israelin itsenäisyyssota vuonna 1947 ja itsenäistyminen vuonna 1948 aiheutti Egyptin lisäksi mellakointeja Aleppossa (75 kuollutta), Adenissa (82 kuollutta) ja Manamassa vuonna 1947 (sabotaasia ja yksi kuollut. Juutalaisväestön mukaan mellakoijat olivat ulkomailta saapuneita. Useat muslimit suojelivat juutalaisia mellakoinnilta taloissaan). Kaksi sekä Marokossa (42 kuollutta) että Egyptissä (70 kuollutta) ja yksi Syyriassa vuonna 1948, Libyassa (12 kuollutta) ja vuonna 1949 Syyriassa (käsikranaatit synagogaan tappoi 12 ja seitsemän Damaskoksessa) ja Egyptissä yksi kummassakin.

***



Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Maa Mar 23, 2015 3:25 am, muokattu 4 kertaa
Per Elo 24, 2012 12:51 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Osa IV

"Hitlerin suurmufti"

Hajj Amin al-Husseini

Jeffrey Herf kirjansa "Nazi Propaganda for the Arab World" esipuheessa mainitsee, että "radikaali eurooppalainen antisemitismi löysi yhteisen maaperän radikaalista antisemitismistä juurtuneena Koraanin lauseisiin ja niiden selityksiin ja Islamin traditioihin. Kuten natsi-antisemitismi oli erottamaton radikalisoituneesta jo olemassa olevasta eurooppalaisen kulttuurin elementeistä, oli pro-natsi-arabi-maastamuuttajien antisemitismi radikalisoitunutta jo olemassa olevien Islamin traditioiden erottamaton muoto."

Herf väittää, että eurooppalaista, saksalaista ja kristillistä kulttuuria ei voi sekä erottaa että jäljittää niihin natsien (kansallissosialismin) tapauksessa, samaa ei myöskään voi erottaa tai jäljittää arabialaisen tai Islamilaisen kulttuuriin arabinatsipakolaisten kohdalla.

Islamia Koraanineen ja perinteineen ei voi mitenkään väittää kätkevänsä sisälleen juutalaisvihaa, eikä ainakaan voi väittää tämän olevan niihin juurtuneena. Kaiken lisäksi sanalla semitismi ymmärretään myöskin arabit ja muut kansat, joita alueella on.

Kolmesta Euroopan maasta Sho'ahin kaikista vahingollisimpana toi arabimaihin Ranska. Marokossa ja Algeriassa Ranska toi tiukat lait paikallisia juutalaisia vastaan, poistaen heidät kouluista, yliopistoista ja hallintotehtävistä, takavarikoiden omaisuude ja lähettäen paikallisia juutalaisia poliittisia aktivisteja ankarille työleireille. Vichy oli paikoitellen ankarampi juutalaislakien toimeenpanija arabimaissa kuin Ranskassa. Lisäksi Vichy tuotti yli 2 000 eurooppalaista juutalaista pakkotyöleireile Pohjois-Afrikkaan.

Arabiankielisiä lyhytaaltoradiolähetyksiä arabimaihin lähetettiin kolmen vuoden ajan Yhdysvaltain suurlähetystöstä* Kairossa: Juutalainen maailmanvalloitus arabimaihin ja koko maailmaan, jossa Liittolaismaat ovat pelkkiä pelinappuloita siionistisessa salaliitossa Saksan tarjotessa vastarintaa tälle.
__________________________________________________________
* Oikeammin Yhdysvaltain suurlähetystön valvomana.

Mein Kampf­-kirjan julkaisemisesta Libanonissa huolehti Pierre Gemayel, joka oli kristitty.

Vuonna 1917 Amin al-Husseini liittyi muiden autonomiasta haaveilevien arabien kanssa tavoin Britannian joukkojen puolelle taistellakseen turkkilaisia eli Ottomaanihallintoa vastaan, koska brittiläiset lupasivat palkkioksi palestiinalaisille itsenäisyyden.

Britannian Palestiinan osaston johtaja kertoi amerikkalaiselle virkamiehelle muftin olevan ainoa, joka kykenee yhdistämään arabit ja "viilentämään siionisteja." Tämä tapahtui vuonna 1945, jolloin liittolaismailla oli jo tarpeeksi tietoa "muftista" tämän syyttämiseksi sotarikolliseksi. Ranskan tiedustelupalvelun vastaus tähän oli myönteinen heidän taasen halutessaan muftin menettämilleen siirtomailleen nöyryytykseksi briteille.

Hänen kerrotaan opiskelleen Shari'ah'aa al-Azharissa "usean kuukauden ajan," mikä tarkoittaa, että hänen opintonsa jäivät kesken. Omissa elämänkerroissaan tosin al-Huseini liittää itseensä nimityksiä ja ammatillista kokemusta, joita hänellä ei itse asiassa ollutkaan. Mielellään "nykyhistorioitsijat" väittävät hänen opettajanaan Egyptin yliopistossa olleen Rashid Ridha, minkä tarkoituksena on ilmeisesti rinnastaa "muftiin" henkilöityneenä antisemitismi salafismiin.

al-Huseinia muftiksi Jerusalemiin ehdotti Herbert Samuel, juutalainen korkean tason Palestiinan asianhoitaja, joka kaiken lisäksi armahti al-Huseinin kymmenen vuoden brittien tuomitsemasta vankeudesta mellakoinnista brittejä vastaan vuonna 1920. Eräässä mellakoinnissa huhtikuun 4. ja 5. 1920 tapettiin viisi juutalaista 211 haavoittuessa, kahden juutalaisnaisen tullessa raiskatuiksi. Neljä arabia kuoli. Winston Churchill tuolloin Britannian sotaministeri kertoi "250 kuolleen, joista 90% oli juutalaisia."

al-Qudsin (Jerusalemin) suurmuftin vakanssille oli neljä ehdokasta ja äänestyksessä al-Huseini sai vähiten ääniä. Kuka lie oli äänestämässä, sillä Herbert Samuel itsepintaisesti piti pintansa tasapainotellakseen kahden heimon huseinien sekä nashashibien välillä; vuotta aikaisemmin britit olivat valinneet nashashibien heimolaisen al-Qudsin pormestariksi edellisen huseinilaisen paikalle, joten kompensaatioksi nashashibien voittajaehdokkaan joutuessa vetäytymään, huseinien edustaja sai muftin paikan. Jopa nimityksen "Jerusalemin suurmufti" loi Herbert Samuel, juutalainen. Kyseinen neuvosto hallinnoi hyväntekeväisyyttä ja orpojen elatusta ja Herbert Samuelin valvontaan kuuluivat myös Palestiinan Islamilaiset tuomioistuimet, jotka valitsivat Islamin opettajia tehtäviinsä sekä moskeijoiden perjantaisaarnaajat.
Seuraavana vuonna 1922 al-Husaini valittiin myöskin ylimmän muslimi neuvoston puheenjohtajaksi, joka neuvosto niin ikään oli Herbert Samuelin luomus.

"Arabit ja me juutalaiset tulimme hyvin toimeen keskenämme aina muftin tuloon saakka." -Aaron Cohen.

Ilmentää, että antisemitismi ei ollut palestiinalaisten ymmärrys Islamista eikä Koraanista, vaan yhden henkilön masinoimaa propagandaa.

"Mufti oli uskovainen ja skeptikko ja ihaili suurta filosofia Pyhää Tuomas Akvinolaista."[i] -Nasr ad-Diin al-Nashashibi.

[i]Laa hawla wa la quwwata illah billah!
Sanan skeptikko arabikirjailija lausuu olevan ash-Shaquuq, joka tarkoittaa epäilijää. Epäilee mitä?

"Kun kyse oli kotimaasta, hän asetti sen ensimmäiselle sijalle. Kaikki muu oli yhdentekevää." -Sa'id al-Huseini, veljenpoika.

Hän yllytti moskeijoissa arabeja nousemaan juutalaisia vastaan. Miksi täytyisi enää yllyttää, mikäli Islam ja Allahin Kirja jo olisivat juutalaisvastaisia?
Orientalistiset väitteet, että "natseja ja arabeja yhdisti viha juutalaisia kohtaan" ei täten pidä paikkaansa kummankaan kohdalla, sillä molempiin tarvittiin erillinen propagoija, Hitler Saksassa ja al-Huseini Palestiinassa.

Kirjeensä Adolf Hitlerille Husseini aloitti sanoilla "Teidän Ylhäisyytenne..."

Tiedetään, että kun Allahin Lähettiläs (S) lähetti kirjeen Persian kuninkaalle, tämä suuttui, koska hänen nimensä oli Allahin Lähettilään (S) nimen alapuolella.

"Mufti" Husseinin tapaamista -tämän tehdessä natsitervehdyksen- Hitlerin kanssa vuonna 1941 kristityt käyttävät ilmentämään "islamin pahuutta," toisten jopa väittäessä Hitlerin saaneen ajatuksen juutalaisväestön joukkotuhonnalle nimenomaan Husseinilta tai ainakin hänen ajatustensa inspiroimana. Tosin tiedetään, että Adolf Eichmann kertoi seuraavana vuonna suunnitelmasta Husseinille.

Hitler itse kirjoitti tapaamisestaan Husseinin kanssa:

"Erittäin ovela kettu, joka rottamaisesta ulkonäöstään huolimatta antoi vaikutelman miehestä, että hänen esi-isiinsä on täytynyt kuulua myös arjalaisia."

Kuulostaako tämä sellaiselta, että kirjoittaja olisi ottanut kerrottavalta niin suuren ja vaivalloisen idean kuin tuhoomisleirit?

Koska Erwin Rommel kävi voittoisaa sotaansa pohjoisessa Afrikassa, Hussein elätteli toiveita näiden myös saavuttaen pian al-Qudsin (Jerusalemin). Noihin aikoihin tapahtui paljon hyökkäyksiä näiden maiden juutalaisia vastaan. Voidaanko silloinkaan sanoa, että syyt näihin hyökkäyksiin -pogromeihin, niinsanotusti- on ammennettavissa Islamista?

Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä vuonna 1961 seuranneet yhteiskunnalliset ajattelijat Hannah Arendt ja Bernard Lewis tekivät johtopäätöksensä al-Husseinin osuudesta Eichmannin holokaustisuunnitelmiin: Arendtin mukaan "kaikki huhut Eichmannin yhteydestä Haj Amin el Husseiniin, entiseen Jerusalemin muftiin, ovat perusteettomat." Lewisin mukaan "on epätodennäköistä, että natsit olisivat tarvinneet mitään lisärohkaisua ulkopuolelta."

Vuoden 1943 radiopuheessaan al-Huseini: "Arabit ja muslimit! Meitä ja saksalaisia lähentää se tosiasia, että Saksa ei ole hyökännyt yhteenkään Islamilaiseen maahan ja se taistelee yhteistä vihollistamme vastaan. Saksalaiset ovat löytäneet juutalaiselle uhalle lopullisen ratkaisun, jolla tämä paha saadaan kitketyksi maailmasta."

Vuoden 1944 radiopuheessaan al-Huseini esitti, miten "Islam ja kansallissosialismi ovat hyvin samankaltaisia: monoteismi ja yhtenäinen johto, Islam ylimpänä voimana, taistelu, yhteiskunta, perhe ja jälkikasvu, suhtautuminen juutalaisiin, työn ja tekemisen ihannointi."

Todennäköisimmin al-Huseini nähtiin kansallissosialistisessa Saksassa eräänlaisena muslimikansojen rekrytoijana saksalaisdivisioonille tuomalla muiden maiden kansalaisia Saksan armeijaan. Tuolloin käynnissä ollut Saksan hyökkäys Venäjälle oli Saksan armeijalle raskaasti tappiollinen. Näitä kansalaisia rekrytoitiin Bosnia-Herzegovinasta, jonka divisioonaa tervehtiessään "mufti" al-Huseini käytti natsitervehdystä kävelemällä samalla sotilasrivien edessä.

Näyttävätkö nämä esimerkit siltä, että ne olisi ammennetty Sunnasta? Muslimi tervehtii toisia muslimeja natsitervehdyksellä? Suurmufti, jonka pitäisi tietää paljon Koraanista ja Sunnasta omaksuu täydessä tietämättömyydessä Allahin Ykseydestä olevasta saksalaisyhteiskunnasta. Ja vielä väittää muslimeilla ja kansallissosialisteilla olevan "paljon yhteistä:"

Heinrich Himmler kirjoitti:: "Mufti kasvattaa minulle tässä divisioonassa sotilaita lupaamalla heille paratiisin, mikäli nämä kaatuvat sodassa." Kenen sodassa ja kenen hyväksi?

Natsipropaganda arabimaailmassa

Natsien propaganda lähetettynä lyhytaaltoradiolla arabimaailmaan oli räätälöity natsien tarpeiden mukaisiksi: arabeja imarreltiin ja väitettiin juutalaisten ottavan valtaansa arabimaat ja lopulta koko maailman. Siionistien ottaessa vallan maailmaan leviäisi juutalainen kapitalismi, bolsevismi ja demokratia ja koko Islam pyyhittäisiin pois, joten ainoaksi vaihtoehdoksi arabeille ja muslimeille jäisi liittyä akselivaltioihin. Vuonna 1942 radiopuheessa kehotettiin "tappaamaan juutalaiset, ennenkuin he avaavat tulen päin sinua." Vaikka juutalaisilla ei ollut tuolloin mitään valtaa, eikä vahvuutta millään tasolla ei Saksassa eikä Lähi-Idässä.

Toisin kuin "Siionin Vanhinten Pöytäkirjoja" sekä "Mein Kampfia" joita molempia oli jo ollut arabian kielellä saatavana ennen vuotta 1939 -libanonilaisten kristittyjen painattamina- kansallissosialistit käyttivät Koraania tukemaan heidän omaa asiaansa muslimimaissa. Muslimeja liehiteltiin, miten "akselivaltiot kunnioittavat Koraania, kunnioittavat moskeijoita ja ylistävät Islamin Profeettaa." Islamista tahdottiin löytää kansallissosialistisia yhtäläisyyksiä; monoteismia, hurskautta, käskynalaisuutta, kuria, uhrautuvaisuutta, rohkeutta, kunniaa, anteliaisuutta, yhtenäisyyttä, antikapitalismia, työn ja sodan ihannetta.
Kansallissosialistit kertoivat taistelevansa "suuren vapauden puolesta" brittejä vastaan, joka silloin oli Lähi-Idän suurin siirtomaaisäntä. Profeetta Muhammadin (S) ja Hitlerin välillä nähtiin yhtäläisyyksiä, joita vasten rakennettiin ummah'lle oma ihanteensa totalitaarisesta "kansan yhteiskunnasta."

Natsit kuvasivat Islamia liittolaisideologianaan ja "Muhammadin ja Hitlerin yhteneväisyyksien tähden" kutsuttiin muslimeja tässä suppeimmassa ja uudistetummassa muodossaan jäljittelemään Muhammadia. Islamilainen tietoisuus Allahista, at-Taqwa, sullottiin samaan tunneliin ilmentämään natsi-ideologian seuraamistahtoa ja mikäli ei "pelätä Allahia, eikä esitetä Hänelle olevamme hurskaita," ummah vajoaisi nöyryytysten suohon ja oli jo vajonnutkin "armottomien tyrannien (brittien) valloittaessa maamme."

Shi'alaisille Hitlerin vihjailtiin olevan odotettu kahdestoista imaami tai eskatologinen Jeesus, joka tulisi taistelemaan antikristusta -joka tässä tarkoitti juutalaisia- vastaan.

Koraanin jakeet valjastettiin kansallissosialismin hyväksi, miten {Ette tule löytämään suurempaa Uskovien vihollista kuin juutalaiset} (al-Ma'idah, 82).

Koraani käsitettiin ja tarjottiin tarkoittamaan antisemitistä traktaattia, jonka ensisijainen tarkoitus oli kutsua -ei Allahin Tawhiidiin- vaan Hitlerin yksinvaltaiseen ikuiseen juutalaisvihaan. Muslimeille myös keksittiin kertoa, miten Profeetta "käski muslimeja taistelemaan juutalaisia vastaan, kunnes nämä olisi hävitetty maan päältä."

Eräässä lähetyksessä kerrottiin, miten "jo Muhammadin ajoista lähtien juutalaiset ovat olleet vihamielisiä Islamille" ja siitä lähtien "arabit ja juutalaiset ovat olleet vihamielisiä toisilleen."Natsit pelasivat arabimaailmalla sitä silmällä pitäen valmistellen pohjaa sille, että "arabit tekisivät kaikkensa mahdollisen, ettei arabimaissa olisi enää ainoatakaan juutalaista."

Jeffrey Herf kirjassaan Nazi Propanganda for the Arab World korostaa, että "saksalaisten ja Lähi-Idän elementtien välillä olleen merkittävän symbioosin: samat halut ja tavoitteet tuottivat tekstejä ja lähetyksiä, joita kumpikaan ei olisi kyennyt yksin omillaan tekemään." Herfillä on takaa-ajatuksena, että arabeilla, s.o muslimeilla oli samanlainen verenhimoinen passio kuin kansallissosialisteilla tuhota juutalaiset. Islamilla ei ole, eikä Islamin historiassa ole milloinkaan ollut samanlaista systemaattisuutta juutalaisväestöön nähden kuin kansallissosialistisella Saksalla. Herfin mukaan "natsien ja Islamilaisten arvojen kohtaaminen Berliinissä on 20. vuosisadan tärkein kulttuurinen vaihto." Herf väittää tässä, että Islamin päälle on vaivatonta rakentaa natsien kaltaista juutalaisvihaa ja juutalaisvainoa -ilman Koraanin ja Sunnan vääristelyä- mikä on todistettavasti epätosi.

Jos Islam ja tuonaikainen arabimaailma olisi lähtiessä jo natsien näkökannan tavoin juutalaisvastainen, miksi tarvittaisiin enää "mufti" al-Husainia sitä propagoimaan: eihän muslimit ja arabit olisi tuolloin tarvinneet, koska antisemitismi olisi ollut jo valmiina muslimimaissa?

Kansallissosialistit tekivät huolellista työtä, etteivät vieroittaisi Lähi-Idän kuulijoitaan asiastaan, juutalaisten joukkohävityksestä ei lähetyksissä hiiskuttu sanaakaan. Ilmentääkö tämä, että Islam ja muslimikansat ovat juutalaisvastaisia? Mikäli ei kerrota, mitä puolalaisilla leireillä tapahtuu, eikä edes kerrota juutalaisten tilannetta ettei "arabikansat vain vieraantuisi," niin eikö tämä todista, että mikäli leireistä ja juutalaisten nöyryytyksistä olisi kerrottu, arabikansa olisi "vieraantunut kansallissosialismista." Jos kerran, kuten Herf ja useat muut väittävät Islamin olevan juutalaisvastainen uskonto ja muslimien sen kantajia, niin eikö tuhoomisleireistä tai sorrosta olisi silloin kannattanut kertoa, sen sijaan että suurella vaivalla lähetyksissä kerrotaan "juutalaisten hallitsevan Lontoota, Washingtonia ja Moskovaa ja ollen koko maat siionistien vallassa" sekä miten Koraanista löytyy oikeutus juutalaisvihalle.

Yhdysvaltain vuoden 1942 sisäinen muistio tietää kertoa, että "siionistisista tavoitteista emme voi mainita, sillä (...) tämä pilaisi strategiamme itäisellä Välimerellä." Eli toisin sanoen, tapahtuva asia, siionistinen muutto Palestiinaan oli piilotettava natsien juutalaissalaliittoteorian roihuamisen hyväksi.

Vuonna 1948 Britannian armeijan upseeri ylisti al-Husainia "erääksi sankariksi arabimaailmassa."Herf rinnastaa myös nykypäivän "islamofasismin" natsismiin. Sinänsä mielenkiintoista, että fasismi ei ole sama kuin kansallisosialismi eli halventavasti kutsuttu natsismi.

Mielenkiintoista sekin, että fasistinen Italia johdossaan Benito Mussolini ei milloinkaan toimeenpannut juutalaisvastaisuuttaan. Herf väittää, että "kuten natsismi, Islamismikin vihaa demokratiaa, liberalismia ja monipuoluejärjestelmää arvostaen yhtenäisyyttä jakaantumisen sijaan, nuoruuden ja militarismin kulttia, autoritääristä moralismia, kulttuurista taantumista ja epävapaata taloutta."
Sinänsä kiinnostavaa, että nykypäivän ns. vastajihad-liike sekä maahanmuuttokriittiset liikehdinnät ja näiden osittainen eurooppalainen poliittinen järjestyminen eräällä monimutkaisella käsittelytavallaan tavallaan vastustaa demokratiaa ja monikulttuurisuutta valtioiden tuhoajina, mikäli vaaleilla valitut eivät jaa nationalistista maailmankuvaansa.

Herf linkittää sen nykypäivään, jossa "radikaali viesti (natsismi) sekoittui ja sai vastakaikua jo olemassaoleviin antipatioihin (Islam), syventäen ja radikalisoiden."

Herf koettaa väittää, että Islamin suhtautuminen juutalaisiin on negatiivista aste-eroilla; tarvitaan vain polttoaine ja avòt! antisemitismi on valmis. Tosiasia on, että tämä väitetty Islamin ja muslimeiden "antisemitismi" ei ollut tunnettua ennen katolisten kristittyjen -joka myöskin oli siirtomaaisäntien valtauskonto- tuotua se muslimimaihin. Toisekseen nämä eurooppalaiset kristityt toivat sanomalehdistön muslimien maihin, jolloin kristittyjen levittämä juutalaisvastainen propaganda sai todennäköisesti laajan vaikutusalueen.

Ja mitä kristityt edellä, sitä muslimit perässä, 1900-luvulle tultaessa kristittyjen Euroopan tuliainen -juutalaisviha- oli istutettu arabeihin, joten kristittyjä ei enää siltä osin sitä levittämään tarvittu. Seuraava vientihitti oli kansallissosialistisen Saksan propaganda, jonka puitteissa kristityt käänsivät, painattivat ja julkaisivat Mein Kampfia sekä Siionin vanhinten pöytäkirjoja arabian kielellä Radio Berlinin lisäksi.

***



Viimeinen muokkaaja, Mzlm pvm Maa Mar 23, 2015 3:14 am, muokattu 2 kertaa
Per Elo 24, 2012 1:19 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Vastaa lainaamalla viestiä
***

Osa V

Hitlerit elävät

"Eurooppa ei enää tule olemaan Eurooppa, se muuttuu Islamilaiseksi kansantasavallaksi. Olemme käännekohdassa, mikäli emme suojele sivilisaatiotamme se tulee häviämään." ­-Marine Le Pen, New York Times, tammikuun 5. 2008.

"Islam on suurin uhka maallemme sekä koko vapaalle läntiselle maailmalle. Meillä on liikaa joukkomaahanmuuttoa muslimimaista ja liian monta vihapalatsia, joita nimitetään moskeijoiksi, uskon - ja maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Liika on liikaa." -Geert Wilders, de Telegraaf, elokuun 1. 2011.

"Islamilainen maahanmuutto, massiivista Kataloniassa, uhkaa eurooppalaista identiteettiämme (henkilökohtaisen ja yhteisöllisen vapauden kunnioittamista, demokratiaa päätöksentekokeinona, kreikkalais-latinalaista kulttuuria, kristillistä uskontoa, Katalonian kieliä tai suosittuja perinteitä)." -Espanjalainen Pxc-puolue, 2010.

Poliittisen historian professorin Timo Soikkasen mukaan "[p]oliittisten ääriryhmien keinot ovat viime aikoina raaistuneet Suomessa ja maailmalla. Ääriryhmät eivät yleensä uhkaa päättäjiä, vaan ne kohdistavat vihansa siviileihin kuten vähemmistöjen edustajiin."

"Näen, että lehdistö antaa julkisuutta väkivaltaisille teoille."

Kun "poliittisten ääriryhmien keinot raaistuvat myös Suomessa" sekä "kohdistavat vihansa siviileihin kuten vähemmistöjen edustajiin," poliittisen historian professorin mukaan, niin Suojelupoliisin mukaan "Suomen ääriryhmät ovat harvalukuisia ja maltillisia."

Tämän "maltillisuuden" Suojelupoliisi määritteleekin olevan "iskulauseiden huutaminen sekä lievemmät rikokset kuten kunnianloukkaukset, laittomat uhkaukset sekä vahingonteot."

Ajatellaanpa kohtaa laittomat uhkaukset sekä vahingonteot: kun sanotaanko suomalainen muslimikäännynnäinen nainen tai keski-ikäinen somalialaisnainen kulkevat kolmen noin ja alle kouluikäisen lapsensa kanssa vaikka metrolaitureilla, niin suomalaiseen ääriryhmään kuuluvan kaljupäisen kaapin laiton uhkaus sekä vahingonteko -joista molempia en edes viitsi ajatella, miten halventavia, uhkaavia ja väkivaltaisia ne saattavat olla- on käsitettävä Suojelupoliisin mukaisesti harvalukuiseksi sekä maltilliseksi? Kun pienet lapset näkevät omaa äitiään laittomasti uhkailtavan sekä vahinkoatehtävän niin äiti voi kertoa Sisäministeri Päivi Räsäsen alaisen Suojelupoliisin iltasadun, että onneksi lasten ja äitinsä traumat ja pelkotilat ovat harvalukuisia sekä maltillisia. Voihan siinä vahingonteossa sattua sellainen pieni kömmähdys, että nainen tai tyttölapsi menehtyy vammoihinsa, mutta ei haittaa -saatiinhan siinä ainoastaan "yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä pois pelistä."

Fataalinen virhe on Soikkasella on siinä, että ääriryhmien maailmankuvan ja väkivaltaisen toiminnan siirtymisessä parlamentaariselle tasolle, kyse ei olisikaan enää ääriajattelusta, vaan populismista.

Ranskan kevään 2012 vaaleissa Marine Le Penin johtama Kansallinen rintama nousi Ranskan parlamenttiin 14 vuoden tauon jälkeen puheenjohtajansa saadessa 18% äänistä.

Unkarin Jobbik on maansa kolmanneksi suurin puolue ja sillä on kaiken lisäksi oma järjestyskaarti, joka ilmeisesti on myös "harvalukuinen ja maltillinen."

Sveitsin oikeistolainen ja maahanmuuttovastainen SVP on peräti maansa suurin puolue. Melkoisen "harvalukuinen ja maltillinen."

Toinen Soikkasen virhe on, että "äärioikeistolle ominaista olisi väkivaltaisuus, mitä mainituissa puolueissa ei ole." Eli täytyy olla huolestumatta ääriliikkeiden noususta Suomessa ja muualla, koska "väkivalta puuttuu." Eli ei huolta, kun parlamentaarikko puhuu "muslimeista Euroopan loisina ja syöpälaisinä" tai kuten Halla-aho puhuu somaleista "maahan vyöryvästä Afrikan sarven ihmisliejusta," niin on pidettävä mielessä, että kyseessähän ei ole "ääriajattelu" eikä "äärioikeistolaisuus," vaan harmiton ja leikinomainen populismi: "harvalukuista ja maltillista," sanoisi Suojelupoliisi.

Suojelupoliisin mukaan suomalaisten rikollisjengien jäsenillä on myös yhteyksiä radikaalijärjestöjen edustajiin. Keskisuomalaisen haastattelema ylitarkastaja Tuomas Portaankova ei kuitenkaan tarkenna, millaisista radikaalijärjestöistä on kyse ja missä ne toimivat.

- Yksittäisillä rikollisjengien jäsenillä on todettu yhteyksiä joihinkin radikaalijärjestöjen edustajiin, mutta tällä hetkellä emme arvioi niistä koituvan uhkia yhteiskunnan turvallisuudelle, Portaankorva sanoo.

Kas, kun taas Keskusrikospoliisi antaa rikollisjengien uhasta aivan erilaisen kuvan Suojelupoliisin antamasta:

KRP:n mukaan rikollisjengit muodostavat yhä isomman uhan koko Euroopan alueella.
- Tiedustelutietojen ja ilmi tulleiden rikosten perusteella Suomessa toimvat neljä pääleiriä vahvistuvat koko ajan ja ovat organisaatioina yhä haitallisempia yhteiskunnalle. Tilannekuva on muuttunut ja ongelma on polttava koko EU:n alueella, arvioi komisario Jussi Oksanen KRP:n tiedusteluosastosta.

"Näennäisillä rukoilijoilla Milanossa sekä Colosseumin edessä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa - ne ovat uhkaavia ja solvaavia tekoja italialaisia ihmisiä kohtaan. [Rukouksiin] [o]sanottajien kuuluu poliisin tunnistaa ja mahdollisesti ajaa pois maastamme." -Maurizio Gasparri, PDL-puolue, Italia, Italymag tammikuun 20. 2009.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Islaminvastaista politiikkaa ajavilla poliittisilla puolueilla on ollut riittävä vaalimenestys lukuisissa Euroopan maissa, kuten Itävallassa, Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa sekä Sveitsissä.

Nämä puolueet ovat käyttäneet rankasti hyväkseen kansallisia taipumuksia häkeltymiseen ja hysteriaan identifioimalla Islamin olevan "kaikista merkittävin vihollinen" promotoimalla etnistä nationalismia ja "sivilisaatioiden törmäystä" varoittaessaan Euroopan "Islamisoitumisesta." Heidän poliittisena agendanaan on perustaa pakollinen integraatiokriteria maahanmuuttajille vähentämään Islamin vaikutusta, kuten myös maahanmuuton pysäyttäminen.

"Päällikkö ei tahdo nähdä huiveja lääketieteellisessä laboratoriossa. Ottamalla sen pois työsopimus voidaan allekirjoittaa, mutta huivin kanssa työn saanti kariutuu." -Muslimah Brysselissä.

"Vastustamme moskeijoita, sillä Islam on sopimaton suvaitsevaisuuden, vapauden, demokraattisten arvojen sekä naisten ja miesten tasa-arvoisuuteen perustuvan eurooppalaisen kulttuurin kanssa." -Josep Anglada, PxC:n puheenjohtaja.

Huhtikuussa 2011 ranskalainen muslimah pidätettiin juna-asemalla, jonka jälkeen hänet kuljetettiin poliisiasemalle, jossa häntä solvattiin niqaabiin pukeutumisesta. Muutaman päivän jälkeen hänet pidätettiin jälleen, jolloin hän kysyi naispuoleista poliisia henkilöllisyytensä todistamiseen. Poliisi kieltäytyi, väänsi häntä ruhjeita tuottaen käsivarresta ja työnsi poliisiautoon. Lääkärinlausuntoa käsivarressa olevasta ruhjeesta liitettynä pidätyksestä valittamiseen poliisi kieltäytyi hyväksymästä. Hänet pidätettiin kaikkiaan kuusi kertaa saman kuun aikana. Ja kansa seuraa johtajiaan: samainen muslimah kertoi usein joutuvansa sanallisen hyökkäyksen kohteeksi ja toisinaan hänen päälleen syljetään. Sellainen on "Equalité, Liberté, Fraternité" -uskovaisten käsitys naisen kohtelemisesta.

Toukokuun 20. 2011: Bulgarian Islam-vihamielisen puolueen ATAKA:n kannattajien protestissa moskeijan edessä haavoitettiin neljää muslimia.

Heinäkuun 7. 2011: Niqaabin kunnallistason käyttökieltoa Lleidassa katalonialainen Korkein oikeus perusteli: "Länsimaisessa kulttuurissamme kasvojen peittäminen päivittäisissä aktiviteeteissa häiritsee rauhaa olennaisen tunnistamistekijän kasvojen ollessa piilotettuina." Korkein oikeus antoi siis perustelun, joka pohjautui oletettuun subjektiiviseen tekijään eli "rauhan" häiritsemiseen, ei ajantasaiseen lainsäädäntöön perustuvaan perusteluun.

Bat Ye'orin eli Gisèle Littmanin vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassa Eurarabia näkemyksenä on, että eurooppalainen valtaeliitti on liittoutunut arabivaltioiden kanssa Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan, jonka pyrkimyksenä on tehdä Islamista Euroopan valtauskonto maahanmuuton, monikulttuurisuusideologian ja Shari'ah'n käyttöönoton avulla. Euroopasta tulee osa Islamilaista kalifaattia Islamin hallitessa eurooppalaisia instituutioita, jolloin eurooppalainen kantaväestö joutuu alisteiseen vähemmistöasemaan muslimeihin nähden.



Aikamme Gestapot


Jonain päivänä he tulevat
He tulevat illalla, yöllä, varhain aamulla
Heillä ei ole nimiä eikä heillä ole kasvoja

Päivä jolloin he tulevat
He tietävät nimeni
ja he tietävät kasvoni

Lapsia piikkilanka-aidan takana
Lapsia jotka eivät tunne aurinkoa
Piirroksessa taivaalta paistaa tulittava helikopteri



Norjan turvallisuuspoliisin tekemän uhka-arvion mukaan radikaali-islam muodostaa edelleen suurimman turvallisuusuhan, eikä organisoitunut äärinationalismi ole lisääntynyt heinäkuun tapahtumista huolimatta. Äärinationalistit eivät ole järjestäytyneitä, eikä heillä ole yhtenäistä ideologiaa. Äärioikeistolaisen nousun suuren tutkimusten ja raportoinnin lisäksi Norjan turvallisuuspoliisi PST edelleen härkäpäisesti ottaa sen äärioikeiston potentiaaliset uhrit Norjan turvallisuusuhista suurimmaksi. Mielenkiintoinen on äärinationalistista uhkaa vähättelevä peruste "he eivät ole järjestäytyneitä eikä heillä ole yhtenäistä ideologiaa:"

Ikäänkuin järjestäytymättömyys ja yhtenemätön ideologia indikoisi vähentävän muslimeihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan uhkaa. Mielenkiintoista sekin yhtäläisyysero, että järjestäytymättömyys sekä ideologinen epäyhtenäisyys tarkoittavat tässä uhattomuutta, mutta toisaalta etenkin Suomen Suojelupoliisi pitää äärioikeistolaisuuden parlamentaarista järjestäytymistä äänestyskäyttäytymisineen merkkinä "radikalisoitumista" vähentävänä yhteiskunnallisena vaikuttamisena ja sitä kautta laillisena. Eli poliittinen järjestäytyminen, vaalit sekä eduskunta-ja hallitustyö ei enää olekaan äärioikeistolaisuutta, vaan sitä hillitsevä sekä laillinen elin.

Suojelupoliisille Islam-vastaiset poliitikot ovat hyödyllisiä idiootteja sikäli, että lakialoitteita [vaikka sitten terrorismintorjuntaan liittyen] sekä budjettialoitteita tehtäessä Suojelupoliisin apulaispäälliköt sekä päälliköt ovat kuultavina, jolloin kansanedustajat -jos ovat PerusSuomalaisia tai kristittyjä- uskovat Suojelupoliisin satuja "terroriuhan lisääntymisestä Suomessa" mukisematta. Ja Suojelupoliisilla on vallan kolmijaosta poiketen suuri valta pitää pihdeissään sekä hallitusta että mediaa.

Suojelupoliisin vuoden 2011 vuosikertomuksen päällikön Antti Pelttarin katsauksessa sanotaan sivulla 2, että "[v]uonna 2011 käynnistettiin ensimmäinen esitutkinta," mikä tässä tarkoittaa epäillyistä Somalian ash-Shabaabin rahoittamisesta ja värväämisestä. Seuraavalla sivulla Pelttari kertookin "Supon kansainvälisen yhteistyön paljastaneen lisää yhteyksiä Suomessa oleskelevien henkilöiden ja somalialaisen al-Shabaabin välillä." Sekä sivulla 5: "Tutkittavilla henkilöillä on yhteyksiä Somalian al-Shabaabiin." Eli vaikka kyseessä on "esitutkinta" eli tutkinta, onko rikosta tapahtunut, niin Suojelupoliisin päälliköllä -jonka johtama lafka ei edes asiaa tutki- on otsaa ilmoittaa, että on "paljastunut lisää yhteyksiä," sekä "on yhteyksiä." Aikamoinen kardinaalivirhe "poliisineuvokseksi" nimitetyltä.

Kiitos sen, Islaminvastainen äärioikeisto -joka ei tahdo erottaa "terrori-iskun" ja "terrorismin rahoittamisen" välillä- jaksaa mediassa muistuttaa esimerkkinä, miten "meilläkin rahoitetaan al-Shabaabia," kuten FDL:n Mimosa Koiranen, kuten jaksaa muistuttaa -jos vain toimittaja jaksaa kuunnella- miten "meillä käy jo vihasaarnaajia, kuten Khalid Yasin, joka saarnaa vähemmistöjen tappamista ja naisten epätasa-arvoista asemaa miehiin nähden." Tämän takia onkin järjestettävä isoja massatapahtumia ympäri helvetinkuusta, johon EDL:n Tommy Robinson ja Robert Spencer on kutsuttava jauhamaan paskaa ja heiluttelemaan Israelin lippuja [jolla on maailman neljänneksi vahvin armeija eikä epäröintiä tappaa tarvittaessa], ettei vain "vihasaarnaaja Khalid Yasin tulisi enää toista kertaa, eikä enää kukaan erehtyisi antamaan rahhoo al-sabaabille." Mielenkiintoista onkin, että Israelin armeijan tukemista ei sekä EDL ja FDL että Suojelupoliisi pitäisi "terrorin rahoittamisena tai tukemisena." Eikä sekään ole tietenkään terrorismia, jos sijoittaa aseteollisuuteen, vaikka tietäisi niillä aseilla tapettavan palestiinalaisia siviilejä. Mutta kun rahoittaa Somalian hallitusta ja Afrikan Unionin lahtari- ja joukkoraiskausliittoumaa taistelevaa vastaan, niin sehän onkin terrorismin tukemista.

Samalla sivulla 5 Suojelupoliisi toteaa, että "[Terrorismin] taustalla vaikuttavien taustaideologioiden ja potentiaalisten terroristiseen toimintaan pyrkivien järjestöjen ja henkilöiden määrä on kasvanut. Uhkien luotettava arvioiminen on samalla vaikeutunut." Eli terrorismikandidaattien määrä on kasvanut, mutta niiden luotettava arvioiminen vaikeutunut: mikä tarkoittaa, että mikäli luotettavaa arviointia on vaikeampaa tehdä, mutta terroristiseen toimintaan pyrkivien määrä kasvaneen, niin sehän ei voi tarkoittaa muuta kuin kasvanutta "epäiltyjen" määrää ja mielivaltaisia "epäiltyjen" pidätyksiä. Eli Suojelupoliisin "vaikeutuneista arvioinneista" suhteessa "epäiltyjen ja seurattavien" kasvaneeseen määrään tuleekin muslimeille ongelma: kun Suojelupoliisi epäilee, mutta epäilyn luotettava arviointi on vaikeutunut, niin kovin kaukana ei olla mielivaltaisesta poliisitoiminnasta eikä stalinistisista kulissioikeudenkäynneistä.

Kiintoisaa sekin, että useiden vuosien ajan Suojelupoliisi jaksoi toitottaa mediassa, että "seurattavia henkilöitä olevan kourallinen" sekä "olemme onnistuneet torjumaan ääri-islamististen henkilöiden pääsyn Suomeen", niin vuoden 2012 alussa Suojelupoliisin päällikkö tulikin ilmoittamaan, että "terrorismista epäiltyjen määrä on tällä hetkellä kolminumeroinen." Ja vuoden 2011 vuosiraportissa: "Suomessa oleskelee aiempia vuosia enemmän henkilöitä, joilla on yhteyksiä ulkomaisiin terroristiverkostoihin." Mutta kuitenkin: "yksittäisten henkilöiden muodostamaa uhkaa ja motiiveja on vaikea ennakoida." Jos henkilöiden uhkaa ja motiiveja on vaikeaa ennakoida, miten voi tietää sellaisia henkilöitä oleskelevankaan Suomessa "aiempia vuosia enemmän?"

Vuonna 2009 Suojelupoliisin silloinen päällikkö Ilkka Salmi ja Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio kertoivat:

Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta maahanmuuton voimakkaaseen lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat tulevaisuudessa aiheuttaa vakavia ongelmia yleiselle turvallisuudelle. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi rikollisuuden, jengiytymisen, väkivallan ja järjestyshäiriöiden lisääntyminen. Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa.

Eli maahanmuuton "voimakkaaseen" lisääntymiseen sisältyy riskejä, jotka saattavat aiheuttaa vakavia ongelmia. "Riskeiksi" määritellään rikollisuus, jengiytyminen, väkivalta ja järjestyshäiriöt. Eli ne eivät enää ole dystooppisia seurauksia, vaan jo maahanmuuton itseisarvoisia oheistuotteita. Lause Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa kuvastaa, että Suojelupoliisilaitos kuin myös Maahanmuuttovirasto ylijohtajaa myöden uskovat Islaminvastaiseen tulevaisuuden kehitykseen, jossa maahanmuuttajien määrän lisääntyminen korreloi positiivisesti maahanmuuttajien kantaväestölle ja -yhteiskunnalle luomien ongelmien kanssa, joita ovat mm. koulutukseen, uimahallivuoroihin, huivinkäyttöön, työnajan paastoon sekä -kuten Salmi ja Vuorio käyttävät- muslimimaahanmuuttajiin väkinäisesti liitettyihin rikollisuuteen ja väkivaltaan liittyvät kiistat ja haitat. Sellaista on Euroopassa nähty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa tarkoittaa, että massiiviseen maahanmuuttoon ei "saatakaan" sisältyä riskejä, vaan ne ovat väistämättä itsensä toteuttavia skenaarioita.

Eräissä Helsingin ja Turun lähiöissä on ulkomaalaisten osuus kaikista asukkaista noussut jo noin 30 prosenttiin. Joidenkin tutkimusten mukaan näin suuri maahanmuuttajakeskittymä kiihdyttää asuinalueen etnistä eristäytymistä hallitsemattomasti. Maahanmuuttajien asutuksen keskittymisen seuraukset ovat nähtävissä muutamissa ruotsalaislähiöissä, joissa on vakavia turvallisuus- ja järjestysongelmia.

Wa ashadu an laa ilaaha illa Allah, wa astaghfiruhu wa atuubu ileihi.

***

Per Elo 24, 2012 1:55 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea