Islamtieto.com Foorumin päävalikko
RekisteröidyHakuOhjeKäyttäjälistaKäyttäjäryhmätKirjaudu sisään
Islam ja Afrikka

 
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Näytä edellinen aihe
Näytä seuraava aihe
Islam ja Afrikka
Kirjoittaja Viesti
Mzlm



Liittynyt: 05 Kes 2010
Viestejä: 473

Lähetä Islam ja Afrikka Vastaa lainaamalla viestiä
****


بسم الله الرحمن الرحيم


أَشْهَدُ أَنْ لَا إِلَهَ إِلَّا اللَّهُ وَحْدَهُ لَا شَرِيكَ لَهُ وَأَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدَاً عَبْدَهُ وَرَسُولَهُ



Islam ja Afrikka


"Afrikkalaista sivilisaatiota ei mitata rakennusten korkeudella vaan ihmisten välisten suhteiden laadulla" -'Alik Shahadah


­­­Usman Bugaje:

"Yhdeksänneltä vuosisadalta tähän päivään, Islam on levinnyt Länsi-Afrikan tienoille. Jopa läntiset tutkijat näkevät, että Islam on näinä kahtenatoista vuosisatana tuonut lukutaidon, yhdistänyt eri etnisiä ryhmiä, tehostanut kaupankäyntiä ja kauppasuhteita, rakentanut yhteiskunnallisia valtioita ja kehittänyt oppimiskeskukset, joista on tullut kansainvälisessä maineessa olevia oppineita ja tutkijoita. Eurooppalaisten valloituksen aikaan 1800-ja 1900-luvuilla nimenomaan muslimit kävivät suurinta vastarintaa eurooppalaisten suurvaltapyrkimyksiä vastaan ja mitä on jäljellä alueen merkittävistä puolista on paljon velkaa Islamin kultturilliselle ja ideologiselle vastarinnalle kuin millekään muulle."


"Afrosentrisen ideologian noususta lähtien afrikkalaistaustaisten länsimaisten ihmisten parissa on ollut argumentti, että Islaam itsessään oli arabivalloittajien uskonto, joka riisti Afrikan sen ihmisten omaksi haitaksi. Lisäksi afrosentrikot ovat kirjoituksissaan väittäneet, että Islamilla uskontona ei ollut, eikä ole mitään hyötyä. Tosin monien 'Afrikan nationalistien' täytyisi olla tietoisia, että avioituminen nuorten tyttöjen kanssa on laajalle levinnyttä ja tunnusomaisinta monille Afrikan mantereen kulttuureille."



****

Islam, Afrikka ja mustat ihmiset


Allah, Korkea ja Ylistetty sanoo:

يأَيُّهَا النَّاسُ إِنَّا خَلَقْنَـكُم مِّن ذَكَرٍ وَأُنْثَى وَجَعَلْنَـكُمْ شُعُوباً وَقَبَآئِلَ لِتَعَـرَفُواْ إِنَّ أَكْرَمَكُمْ عَندَ اللَّهِ أَتْقَـكُمْ إِنَّ اللَّهَ عَلِيمٌ خَبِيرٌ ﴾﴿

"Oi ihmiskunta! Teidät on luotu miehestä ja naisesta, tehtyinä kansoiksi ja heimoiksi tuntiaksenne toisenne. Totisesti jaloimmalla teistä Allahin edessä on tietoisin (taqwa) Allahista. Allah on Tietävä, Viisain." (al-Hujuraat, 49:13)

Profeetta (S) kertoi ihsaanin tarkoittavan "Palvoa Allahia, kuin näkisi Hänet."

Vaikka Allahia ei voida nähdä tässä maailmassa, Profeetan (S) Seuralaiset olivat tietoisia (taqwa) Allahista, kuin olisivat nähneet hänet, kilpaillen Palvonnassa ja hyvissä teoissa. Tätä tarkoittaa arabiankielen taqwa.

Allah sanoo myöskin:

﴿يأَيُّهَا الَّذِينَ ءَامَنُواْ لاَ يَسْخَرْ قَوْمٌ مِّن قَوْمٍ عَسَى أَن يَكُونُواْ خَيْراً مِّنْهُمْ وَلاَ نِسَآءٌ مِّن نِّسَآءٍ عَسَى أَن يَكُنَّ خَيْراً مِّنْهُنَّ وَلاَ تَلْمِزُواْ أَنفُسَكُمْ وَلاَ تَنَابَزُواْ بِالاٌّلْقَـبِ بِئْسَ الاسْمُ الْفُسُوقُ بَعْدَ الايمَانِ وَمَن لَّمْ يَتُبْ فَأُوْلَـئِكَ هُمُ الظَّـلِمُونَ ﴾

"Te, jotka uskotte! Älköön yksi ryhmä herjatko toista ryhmää, ehkä jälkimmäinen on ensimmäistä parempi. Älköön eräät naisista herjatko toisia naisia, ehkä jälkimmäiset ovat ensimmäisiä parempia. Älkääkä halveksiko toisianne, älkääkä nimitelkö toisianne. Pahuutta on kierotuneet nimet Uskon jälkeen. Jotka ei kadu, ovat totisesti väärintekijöitä." (al-Hujuraat, 49:11)

Allahin Lähettiläs (S) sanoi Sahih-hadiithissä:

الْكِبْرُ بَطَرُ الْحَقِّ وَغَمْصُ النَّاس

"Ylpeys (ylimielisyys) on kieltää Totuus ja halveksia ihmisiä."

Isma'il ibn Kathiir tafsirissään:

Allah, Ylistetty, julistaa ihmiskunnalle luoneensa jokaisen heistä yhdestä ainoasta henkilöstä, 'Adamista, josta loi hänelle kumppanin, Hawwa'n. Heidän jälkeläisistään Allah teki kansat, koostuen heimoista, joihin kuuluu kaikenkokoisia alaheimoja. On myös kerrottu, että kansat viittaavat muihin kuin arabeihin, kun heimot viittaa arabeihin. Joten kaikki ihmiset ovat 'Adamin ja Hawwa'n jälkeläisiä jakaen tämän kunnian keskenään. Ainoa ero heidän välillään on uskonnossa, jonka keskeisenä tekijänä on tottelevaisuus Allahille -Korkealle ja Ylistetylle- ja Hänen Lähettiläänsä seuraamisessa.

Muslim sekä Ibn Majah kertoivat Abu Hurairan mukaan Allahin Lähettilään sanoneen:

إِنَّ اللهَ لَا يَنْظُرُ إِلَى صُوَرِكُمْ وَأَمْوَالِكُمْ وَلكِنْ يَنْظُرُ إِلَى قُلُوبِكُمْ وَأَعْمَالِكُم

"Allah ei katso ulkomuotoanne, eikä varallisuuttanne, mutta katsoo sydämiinne ja tekoihinne."

Ibn Ati Hatim kertoi 'Abdullah ibn 'Umarin kertoneen:

"Päivänä, jolloin Mekka valloitettiin, Allahin Lähettiläs sanoi:

يَا أَيُّهَا النَّاسُ إِنَّ اللهَ تَعَالَى قَدْ أَذْهَبَ عَنْكُمْ عُبِّيَّةَ الْجَاهِلِيَّةِ وَتَعَظُّمَهَا بِآبَائِهَا، فَالنَّاسُ رَجُلَانِ:
رَجُلٌ بَرٌّ تَقِيٌّ كَرِيمٌ عَلَى اللهِ تَعَالَى، وَرَجُلٌ فَاجِرٌ شَقِيٌّ هَيِّنٌ عَلَى اللهِ تَعَالَى، إِنَّ اللهَ عَزَّ وَجَلَّ يَقُولُ

'Oi ihmiset! Allah Korkea ja Ylistetty on poistanut teiltä Tietämättömyyden sanonnat ja perinteen seurata esi-isiänne. Ihmisiä on kahdenlaisia, toinen on oikeamielinen, pelkää ja kunnioittaa Allahia, toisen ollessa ilkeä, surkea ja mitätön Ylhäiselle Allahille."



****

Islam ja mustat ihmiset


Profeetta (S) sanoi: "Totelkaa hallitsijaanne, vaikka hän olisi etiopialainen, jonka pää on kuin rusina."

Tämä hadith tarkoittaa ensinnäkin, miten hallitsijan totteleminen on pakollista, vaikka se hallitsija olisi -kuten hadiith ilmaisee- etiopialainen, jonka pää on kuin rusina. Etiopialainen, jonka pää on kuin rusina, viittaa tässä siihen, että etiopialainen oli Profeetan (S) ajan yhteiskunnassa orja, mikä ei tarkoittanut orjuutta sanan anglosaksisessa merkityksessä, kuten amerikkalainen orjuus ja arabialaisten tavalliseen tapaan olla laittamatta orjaa johtajakseen.

Allahin Lähettilään (S) suhtautuminen etiopialaisiin -mustiin ihmisiin- on hyvin dokumentoitu hänen elämäkerrassaan: Yksi ensimmäisiä muslimeja oli etiopialainen Abu Sufyanin orja Bilaal, jota hakattiin hänen uskoessaan Allaahiin yksin ilman rinnalle asetettavia, kunnes Abu Bakr (Rd) osti hänet vapaaksi.

Bilal oli myöskin hän, joka valittiin rukouskutsun (athaan) tekijäksi, erään tarinan mukaan, hänen äänensä oli "kuin aamun kirkas kosteus kukan terälehdellä."

Mekan valloituksen päivänä vuonna 8AH/630CE, jossa Profeetta (S) ei vuodattanut pisaraakaan epäuskovien verta eikä ottanut mitään sotasaaliiksi, vaikka mekkalaiset epäjumalanpalvojat olivat 13 vuoden ajan kiduttaneet, sortaneet, näännyttäneet nälkään ja tappaneet muslimeja, Bilal nousi Ka'ban päälle tekemään rukouskutsun. Nähdessään tämän epäuskovat sanoivat: "Onneksi isäni kuoli näkemättä tätä päivää. Musta mies Ka'ban päällä tekemässä athania.

Abu Dharr sanoi kerran Bilaalille 'Sinä mustan naisen poika!" Bilaal loukkaantui ja kertoi Profeetalle (S) tästä. Profeetta (S) sanoi: 'Oi Abi Dharr, sinulla on vieläkin jälkiä sydämessäsi tietämättömyyden ajalta.'

Ensimmäiset muslimit tekivät hijrah'n Mekasta Etiopiaan, jota hallitsi kuningas Najashi. Najashi oli etiopialainen ja musta; Profeetta (S) sanoi hänen olevan "oikeudenmukainen hallitsija, joka ottaa avosylin vastaan kaikkien tulla." Najashi oli tuolloin myöskin kristitty.

Egyptin valloittamisen aikana al-Iskadariyyan (Alexandria) hallitsijana oli kristitty Muqawkas, jolle lähetytyn muslimidelegaation johtajana oli musta sahabi 'Ubaadah ibn Saamit, joka oli nubialainen (sudanilainen) ja tietenkin musta. Kun Muqawkas näki hänet hän sanoi 'Viekää musta mies pois!' Sahabit vastasivat 'Ubaadah'n olevan paras ja tietävin heistä, paras, tietävin, jonka johtamana he muut olivat. Muqawkas hämmästeli, miten he voivat olla tyytyäisiä ja asettaa tämän johtajakseen, tämän kuuluisi olla alhaisin heistä. Sahabit vastasivat, että ihmisen värillä ei ole heille merkitystä, vaan hurskaudella. Lopulta Muqawkas hyväksyi sanoen, että 'en pidä mustasta miehestä, käskekää hänen puhua minulle hyvin kunnolliseen sävyyn.'

'Ubaadah'n suhtautuminen tähän on ainutlaatuista. Kuka tahansa, milloin tahansa olisi ollut raivoissaan vastaavasta kohtelusta ja puheesta. 'Ubaadah'ille Muqawkasin mustia halveksivalla käytöksellä ei ollut mitään merkitystä. Vaikka häntä oli nöyryytetty ja halveksittu kaikkien nähden, vain Tawhiidiin kutsumisella oli 'Ubaadahille merkitystä.

Joissakin muslimien historian kirjoissa, kuten orientalistit ja evankeelis- ja lähetystyökristityt -ja heidän kauttaan useat muut- jaksavat mainita, miten muslimit uskovat afrikkalaisista tai mustaihoisista sitä ja tätä.

Ibn Ishaaq, at-Tabari ja Ibn Kathiir esimerkiksi ottivat tarinoita kirjoihinsa juutalaisilta, mutta ei niiden totuudellisuuden tähden, vaan ensinnäkin Ibn Ishaaq ja at-Tabari olivat historioitsijoita ja he aina mainitsivat milloin tämä tieto on saatu juutalaisilta ja kristityiltä. Yleensä Toorasta ja Evankelimista saatu tieto jakaantuu muslimioppineiden kesken sen mukaan, ollen totta, mikäli Koraani ja hadiith todistavat ne oikeaksi ja niihin, jotka eivät ole totta. Toorasta löytyvälle Nooan tarinalle kirota poikansa, jolloin hän muuttui mustaksi ja hän oli Sudanin esi-isä ei ole todistetta Allahin Kirjassa, eikä Hänen Lähettiläänsä (S) sunnassa.

Ibn al-Jawzi sanoi: "On ilmeistä, että heidät luotiin sellaisiksi ilman mitään näkyvää syytä. Joka tapauksessa kerromme: Nooan (Nuh AS) lapset jakoivat maan ja Sheemin lapset asettuivat maan keskiosaan ja heidän joukossaan oli sekä tummia ihoja ja vaaleita. Japhethin pojat asettuivat pohjoisen ja idän suuntaan ja heidän joukossaan oli punaisia ja valkoisia. Haamin pojat asettuivat etelään ja länteen ja heidän värinsä vaihtelivat."
Ibn al-Jawzi sanoi: "Mitä on kerrottu Nooan alastomuudesta ja Haamin olematta peittämättä sitä ja tulemalla (Nooan) kiroamaksi tästä ei ole mitään todistetta, ei ole todistettu eikä ole paikkaansapitävä."

as-Suyuuti sanoi:

Allahin Lähettiläs (S) sanoi: "Aadam luotiin kämmenellisestä maata, jonka (Allah) otti maan joka paikoista. Täten hänen jälkeläisensä olivat sen maan mukaan (mistä heidät oli tehty); osa oli punaisia, os valkoisia, toiset mustia, toiset olivat huolettomia, toiset alakuloisia, toiset olivat ilkeitä ja toiset hyviä."
Tämä on hadith hasan (al-Mustadrak), johon on luotettava vain heidän värin kohdalla, ollen johdettavissa saveen (turaab), josta heidät on luotu.

Abu Hurairah (Rd) kertoi Allahin Lähettilään (S) sanoneen:

"Ihmiset jättäkööt ylpeilyn kuolleilla esi-isillään, jotka ovat pelkästään Tulen ruokaa, muuten he varmasti ovat vähemmän Allahin edessä kuin kuoriainen, joka pyörittää maata nokallaan. Allah on poistanut sydämistänne Islamia edeltävän ajan ylpeyden ja rehentelyn esi-isillänne. Ihminen on joko hurskas uskova tai surkea syntinen. Kaikki ihmiset ovat Aadamin lapsia ja Aadam, 'alaihis-Salaam, luotiin maan tomusta." (Abu Daoud ja at-Tirmidhi).

Hän (S) myöskin sanoi:

"Ei ole eroa valkoisen ja mustan välillä, ei eroa arabin ja ei-arabin välillä, paitsi Taqwaassa (Tietoisuudessa Allahista). (Ahmad)

Najashin hallitseman Habashan (nykyinen Etiopia ja läntinen Somalia, Ogadenin alue) jälkeen muslimikauppiaiden matkoista ja perustetuista sufilaisista veljeskunnista (jotka olivat enemmän sukua 'AbdulQadir al-Jilanille ja al-Ghazalille) ulottuen länsi-Afrikkaan asti, muslimeilla oli suuri vaikutus ja valta. Umar II:n aikainen Pohjois-Afrikan hallitsija Isma'il ibn 'Abdullah sai imaazighien (berberit) hyväksymään Islamin oikeudenmukaisen hallintonsa avulla. 'Abdullah ibn Yasiin oli Islamiin kutsuja (da'ii), jonka perustama liike sai tuhansien berberien hyväksymään Islam uskonnokseen.
Islamin leviäminen loi uusia yhteisöjä ja muokkasi olemassa olevia yhteiskuntia ja valtakuntia Islamin perustuksille kautta Afrikan. Hallitsijan hyväksyessä Islamin hänen kansansa omaksui myös.

Muslimioppineet ovat kirjoittaneet merkittäviä teoksia käsitellen orjuutta, rasismia ja tasa-arvoa. Näistä asioista ei milloinkaan edes keskusteltu maailman uskonnoissa ja sivilisaatioissa kahteen viime vuosisataan asti, puhumattakaan niitä käsittelevistä kirjoista. Aikoina, jolloin tietämättömyys hallitsee, ainoastaan muslimit kantoivat tiedon valoa ja indikoivat, että Islamiin kuuluvat Qur'aan ja Sunnah, joita oppineet tulkitsevat Profeetan (S), hänen seuralaistensa ja heidän seuraajiensa perusteella, eikä näistä kaikista ehdoista tietämättömien ja piittamattomien ehdoilla.

'AbduRahmaan ibn Hasan ibn ul-Jawzi (k.597H/1114-1200), Baghdadin muslimioppinut kirjoitti 1100-luvulla kirjan nimeltä Tanwir al-Ghabash fii Fadl as-Sudan wa'l Habash, joka on historiallinen kokoelma Saharan eteläpuoleisen Afrikan sosiaalisesta historiasta ja eräiden huomattavien Islamilaisen maailman afrikkalaisperäisten henkilöiden merkillepantavista teoista. Tämän kirjan kirjoittamisen aikaan Baghdad oli tulemaisillaan ihonväritietoiseksi ja rasismi alkoi virrata, harhaanmennessä Islamin määräämästä oikeudesta ja tasa-arvosta.
Ibn ul-Jawzi yritti palauttaa Islamin puhtauden ja kohottaa Baghdadin mustan kommuunin moraalia muistuttamalla heitä merkittävästä asemastaan historiassa. Kirjassa hän mainitsee historiallisia ja senhetkisiä seikkoja mustien sivilisaatioista Afrikassa, mustia profeettoja, heidän vuosituhantisia kuningaskuntiaan, heidän huomattavan korkeaa moraaliaan, kuin myös Koraanin ja Sunnan kohtia, joissa ihmisten paremmuus ei ole ihojen väreissä, vaan hurskaudessa, Islamin varhaishistoriaa ensimmäisistä muhaajiriineista Etiopiaan ja sen kuninkaan Najashin arvokkuudesta ja jaloudesta, Profeetan (S) mustista seuralaisista, oppineimmista mustista miehistä ja naisista jne.

Toinen myöhempi, joka kirjoitti vastaavanlaisia kirjoja oli mm. 'AbduRahmaan ibn Abi Bakr Jalaaluddiin as-Suyuuti (911H-n.971H), joka kirjoitti kolme kirjaa mustista ihmisistä, jotka liittyivät etiopialaisten historiaan ja asemaan sekä ihmisten samanarvoisuuteen Allahin edessä.

Näiden lisäksi useita muita muslimihistorioitsijoita, -matkailijoita ja -maantieteilijöitä, kuten Ibn Munabbah, Abul-Fida, Ibn ul-Mukhtaar sekä Ibn Fadhallaah al-'Umari.

Muslimioppineet, jotka käyttivät Koraania ja Sunnaa teostensa lähteinä, erosivat ratkaisevasti rasistisemmista arabioppineista, jotka käyttivät rationaalisuutta, kreikkalaisia filosofeja sekä Tooraa ja Talmudia lähteinään koettaessaan ymmärtää ihmisrotujen ulkonäöllistä erilaisuutta.

Joissain muslimimaailman kirjoituksissa 400H/1000CE alkaen halveksuvia käsityksiä afrikkalaisista mustista ihmisistä alkoi ilmentyä, jotka johtuivat, ei Koraanista eikä Profeetta Muhammadin (S) Sunnasta, vaan kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta, kuten Aristoteleen käsitys joidenkin ihmisryhmien olevan luonnostaan orjia ja tätä käsitystä edesauttoivat muslimifilosofit al-Farabi ja Avicenna (ei-muslimihistorioitsijoiden "merkkihenkilöitä", jotka edustivat "Islamin kulta-aikaa:tiedettä, filosofiaa ja suvaitsevaisuutta!), abbasidikhalifaatin Iraaqin talmudistit Nooan kolmeen poikaan liittyen, mutta myös Euroopan kolonisaatioon liittyvä arabimaantieteilijöiden teosten tahallinen vääristely. Meidän tuntemaamme rasismiin olennaisesti kuuluvaa kansallista tai nationalistista ylemmyydentuntoa ei ollut olemassa arabi-identiteettiin kuuluvana.


***

Juutalaiset Profeetan (S) Seuralaisten aikana

Ei ole mikään salaisuus, että Profeetta (S) sanoi -ennen kuin hänet otettiin pois- että 'Arabian niemimaalla ei saa olla kahta uskontoa.' Tarkoittaen karkottaa juutalaiset pois. Mutta harva tietää, miten Medinan alueen juutalaisheimot Banu Quraidha, Banu Awf, Banu Harith. Banu Jusham, Banu al-Faqiir, Banu Najjar, Banu Sa'ida, Banu Shutayba karkotettiin: Heitä ei karkotettu kuolemaan erämaahan tai jonnekin sortavien kuninkaiden ja bysanttilaisten maihin. Mikä oli Sahabien (Profeetan (S) Seuralaisten ymmärrys tästä hadiithistä?

'Umar ibn al-Khattaabin aikana vuosina 13AH-24AH/634-644CE, juutalaiset siirtyivät Irakiin Kuufaan, 'Ali ibn Abi Taalibin hallitsemaan kaupunkiin. Kuufa oli pitkälle 1900- luvulle juutalaisten merkittävin kosmopoliittinen keskus, kuten Kaksoisvirtainmaa ylipäätään: Baghdad, Firuus Shabuur ja Pumbedita (nykyinen Fallujah).

al-Asfahaanii tallensi, että 'Ali ibn Abi Taalibin valtakaudella (32H-37H/656-661CE) juutalainen valitti tälle Basrah'n Qaadiista (tuomarista), joka oli juutalaisen mukaan tuominnut epäoikeudennmukaisesti. 'Ali tuomitsi juutalaisen hyväksi kalifin kustannuksella. Juutalainen hyväksyi Islamin ja myöhemmin taisteli 'Alin rinnalla. Muutkin Babylonian (Iraaqin) juutalaiset olivat 'Alin puolella Mu'awiya -asiassa.

Juutalaisuus Iraqissa ja Andalusiassa tuottivat merkittävämpää juutalaisuskonnon (mu'taziliittista (Maimonides), suufilaista (Nahmanides), filosofista ja logiikkaa käsittelevää) kirjallisuutta kuin Euroopan tai tämänpäivän juutalaiset Yhdysvalloissa ja Israelissa ovat koskaan kyenneet tuottamaan. Iraqin juutalaiselämä päättyi käytännöllisesti 1940-luvulla Euroopasta tuotuun anti-juutalaisiin väkivaltaisiin liikkeisiin. Vuonna 1425 AH/ 2004 CE Iraaqissa (Baghadissa) oli juutalaisia enää alle 100, nuorimman ollessa 43-vuotias.

Chaim Hillel Ben-Sasson, Israelin historioitsija:

"Merkittävyyden ja yltäkylläisyyden varakkaat juutalaiset saavuttivat Islamin maissa, erityisesti Espanjassa (Andalus). Tiedämme, että Baghdadin pankkiirit kymmenennellä vuosisadalla pitivät avoimia ovia lukuisille vieraille ja köyhille...[Dhimmah'n] vastineeksi, heidän elämänsä ja omaisuutensa olivat suojattuja ja Islamin yleisen suhtautumisen uskottomiin, heille taattiin uskonnon ja palvonnan vapaus. Heille oli myös sallittua organisoitua kuten tahtoivat ja juutalaiset täydesti tarjoutuivat käytettäväksi tälle luvalle. Juutalaiselta katsantokannalta, tämä moslem-asenteiden rakennelma uskottomia kohtaan oli helpompaa elettäväksi kuin kristinuskon perustalle rakennettu, erityisesti bysanttilaisessa valtakunnassa."

Abraham Terutiel, rabbi, vuonna 1887 painetussa kirjassa:

"Erityisen suosiollisia sefardi-juutalaisille maahanmuuttaa oli Fezin kaupunki (Marokko). Fezin hallitsija oli eräs "jumalaapelkäävimmistä maailman kansoissa, joka salli pääsyn Espanjasta karkotetuille juutalaisille ja kohteli Israelia hyvin kuolemaansa asti vuonna 1505. Jumala antoi hänelle Fezin kuningaskunnan hallittavaksi saadaksemme elää. Noin 20 000 mukautui Feziin, jossa pakoonlähteneet nopeasti alkoivat menestyä ja hankkia omaisuutta."

Israel Shakkak mainitsee, miten muslimihallitsijat kuten Egyptiä hallinnut Salaahuddiin al-Ayyuubii kohteli juutalaiskommuuneja hyvin ja mainitsee, miten juutalaiset olivat parhaimmillaan Ottomaanihallinnon sosiaalisissa asemissa, samalla kun Itä-ja Länsi-Eurooppa karkoitti juutalaisia Pogromien nimissä.


***


Muinaisen Egyptin Mustat epäjumalat

Muinainen Egypti on tunnettu yhtenä vanhemmista sivilisaatioista maailmassa, organisoiduin ja aikansa edistynein sosiaalinen hierarkia, ollen aikansa suurin poliittinen valta maailmassa aikanaan, johtava kirjoitustaitonsa ja Niilin joesta saatavine etuineen kolmen vuosituhannen aikana (Mesopotamiassa eli nykyisessä Iraqissa vanhin tunnettu 10 000 vuotta vanha sivilisaatio). Faaraoiden ylimielisyys ja ylpeys johti heidän ja yhteiskuntansa sosiaalisen, poliittisen, sotilaallisen a uskonnollisen infrastruktuurin tuhoutumiseen minkään kykenemättä sitä pelastamaan tai polyteistisia uskojaan.

Lännen obsessio Egyptin tapauksessa liittyy siihen liitettyyn 'viimeisen olemassaolevan seitsemän maailmanihmeen' -mystifiointiin, joka on johtanut lukemattomaan määrään viihdekirjallisuutta 'Egyptin mytologiaan' ja New Age -teoriaan ja okkultismiin ts. kabbalistiseen teologiaan sekä vapaamuurari-ideologiaan ja -kuvastoon. Esimerkiksi kattavimmat ja pioneeriteokset kabbalassa luonut Aleister Crowley ylisti Egyptin uskontoja ja taikuutta, uskoen omien kirjojensa korvaavan Qur'aanin ylimpänä ihmiskunnan universaalina lakina ('The New Law of Man'). Crowleyn vaikutus näkyy lukuisissa elokuvissa kauhuelokuvista ja avantgarde-elokuvista paranormaaleihin televisiosarjoihin sekä nuorison musiikissa.

Muinaisegypti pyramideineen ja faaraoineen on ollut Euroopan tutkimusmatkailijoiden systemaattinen kohde myöskin tarkoituksellisesti levittäen nykyisten egyptiläisten keskuuteen myyttejä, tarkoituksella koettaen saada heitä 'unohtamaan' Islamin.

Yksi afrosentrikkojen väite on myöskin ollut, että lait, jotka Musalle (AS) annettiin, ovat oikeastaan otettu muinaisesta egyptiläisestä esoteerisestä teoksesta Osirian ja muita väitteitä (kuten Mika Waltarin kirjoistakin voi löytää), vaikka tärkein käsky Musalle (AS) oli palvoa Allahia yksin ilman rinnalle asetettavia, eikä tehdä Allahista kuviakaan palvottavaksi.

Islamin historiassa on yksi tähän 'musta jumala' -käsitteeseen (Fir'awn eli Faaraohan piti itseään jumalana) liittyvä seikka Islamia edeltävältä ajalta, jolloin al-'Uzzaa'a palvottiin Ghatfaan-heimossa, joidenkin historioitsijoiden liittäessä tämän epäjumalan egyptiläisiin jumalattareen Isikseen tai muinaiskreikkalaisten Venukseen.

Nasaa'i kertoo tafsirissään, kun Profeetta Muhammad (S) otti Makkah'n hallintaansa hän käski Khaalid ibn Waliidiä (Rd) tuhoamaan al-'Uzzaa'lle rakennetun pyhäkön. Kun Khaalid saapui pyhäkölle, alaston, sotkuhiuksinen musta nainen, kaatamassa maata päähänsä. Khaalid löi häntä miekallaan tappaen tämän. Kun Khaalid palasi Profeetan (S) luo, Profeetta (S) sanoi 'Se oli al-'Uzzaa.'

Afrosentrikkojen egyptologiassa ei ole mitään kunnioitettavaa, sen liittyessä vain mustaan ihonväriin, uskoen olevansa palvonnan arvoisia jumalia. Tämän takia he tuhoutuivat eikä heidän tavoistaan ja uskonnostaan ole jäljellä muuta kuin mitä afrosentrikot, vapaamuurarit ja okkultistit yrittävät siihen liittää.


***

Sudan ja Darfur

Sudanin väestö koostuu useista eri heimoista, joista osa on menneisyydestä arabisukuista ja osa on alunperin Nubian eri heimoja. He ovat arabeja lingvistisessä merkityksessä, mutta eivät etnisessä merkityksessä, kuten pohjoisen Afrikan al-Imaazigheen- kansa, tunnetummin berberit ovat 'arabeja' lingvistisesti, mutta etnisesti ovat imaazigheja.

Vaikka Sudanin sisällissodilla eteläisen Sudanin kapinallisryhmien kanssa ja muilla keskinäisillä viileillä suhteilla ei ole mitään tekemistä Islaamin kanssa, paitsi vallan ja politiikan, länsimaiden stereotypia on silti, että sisällissodat ja muut kiistelyt ovat 'pohjoisen arabien' ja 'etelän mustien afrikkalaisten' välisiä. Eteläisen Sudanin marxilainen sosialisti John Garang on käyttänyt kristinuskoa saadakseen laajempaa tukea länsimaisilta instansseilta kuten Tearfundilta, World Visionilta, Christian Solidarity Internationalilta ja muilta. Eteläisessä Sudanissa vieraillut Canterburyn arkkipiispa antoikin tukeaan ja vahviketta SPLA:lle sanoen "Kristityllä ei ole oikeutta alistua muslimeille."

Sittemmin päättyneellä Sudanin sisällissodalla oli kauaskantoiset seuraukset Islamofobiselle agendalle mediassa, useiden ihmisten luottaneen niihin sokeasti ja afrosentrikot käyttäytyvät länsimedian tavoin. Erään keskeisen afrosentrikon Williamsin kirjan Destruction of Black Civilisation kannessa on piirros, jossa hevosen selässä oleva arabisoturi on lyömäisillään miekalla maassa seisovaa leopardin nahkaan pukeutunutta seipäällä varustautunutta afrikkalaista. Kuva ilmentää enemmän, ei afrosentristä, vaan eurosentristä keskiaikaista kolonisoivaa stereotypiaa molemmista kansoista. Kirjailijalla on uskomaton ja valkoisen miehen keskiajallaan (Islamin maissahan ei koskaan ollutkaan keskiaikaa!) keksimä väite, että arabit pariutuivat afrikkalaisten kanssa luodakseen Islamilaisesti aivopestyn mongoloidin superrodun nimeltään 'mulatto.'

Sudanilla ja sen sodalla 'arabien ja natiivien' konfliktina oli laajalle levinnyt vaikutus merkittäviin kollektiivista ja globaalia ajattelua manipuloiville tahoille; Time-lehdelle, YK:lle, London Timesille jne. Samat valtavan virheelliset väitteet ovat käytössä liityen Darfurin alueelle läntisessä Sudanissa. Jälleen toimittajat ovat väittäneet 'arabien' suorittavan kansanmurhaa 'mustiin afrikkalaisiin.'

Media ei tosin tule maininneeksi näiden 'arabien' ihonväriä: Darfurissa niin kutsutut 'mustat afrikkalaiset' puhuvat vain arabiaa.

Etelä-Sudanin SPLA sen sijaan itse on syyllinen orjuuttamiseen ja sortamiseen, minkä he itse ja heidän kristityt evankeeliset partisaaninsa kertoivat heille tapahtuvan: SPLA:n John Garangin on havaittu jo vuodesta 1983 alkaen suorittaneen kidnappauksia, kaappauksia, pakkotöitä, sotajoukkoihin pakottamista ja muita orjuuttamiseen liittyviä käytänteitä, joihin hänen kristitty organisaationsa on ollut sekaantuneena. Eri länsimaiset tahot ovat raportoineet SPLA:n myöskin sisäisessä valtataistelussaan ottaneen orjia, pakottaneen vähintäänkin 10 000 lasta sotilaikseen, hyökänneen ja kaapanneen siviilejä, usein naisia ja lapsia, kidutukseen, joukkoteloituksiin, pakkotyöhön, karjavarkauksiin, ruoka-ja viljavarkauksiin ja muihin sorronsekaiseen korruptioon.

Ovatko nämä "sorrettujen mustien afrikkalaisten kristittyjen tekosia ääri-Islamistisen diktatuurin alaisuudessa" vai omia intressejään seuraavien valtaahimoavavien hyväksikäyttöä?

Eteläisen Sudanin 'kristillisyys' on yhdysvaltalainen reaktio 1980-luvulla Sudanin julistautuessa Islamilaiseksi Yhdysvaltain kiireesti isolla rahalla ja evankeeliskristillisellä propagandalla luotua animististen sudanilaisheimojen aivopesua Yhdysvaltain omiin tarkoituksiin, saadakseen luotua Afrikan sarveen kiireellä "kristillisen" sotilastukikohdan muutoin (tuolloin) sotilaskenraalien hallitsemalle Islamin alueelle.


***

Arabin määritelmä

Arabius ei ulossulje mustaa ihonväriä, on arabeja Saudi-Arabiasta Pohjois-Afrikkaan ja Jemenistä Palestiinaan, jotka ovat yhtä mustia kuin he, joita yleensä 'mustina' pidetään. Arabia paremmin luonnehditaankin kielellisenä ryhmänä kuin rotuna tai kansana.

Ibn Taymiyyah kirjassaan Iqtidaa Siraatul Mustaqiim:

Ennen Islamia nimitystä 'arabi' käytettiin kolmenlaisista ihmisistä:

Ensinnäkin he, joiden kieli oli arabia,
toisekseen he, jotka olivat arabien lapsia,
kolmanneksi he, jotka asuivat arabien maassa ollen Arabian niemimaa Qulzum- mereltä (Punainen meri), Basran mereltä (Persianlahti) Jemenin kaukaisimmalta kohdalta as-Shaamiin (Syyria, Jordan ja Palestiina). Jemen katsotaan arabien maaksi, mutta Shaamia ei.

Kun Islam saapui ja levisi suuriin kaupunkeihin, arabit jäivät asumaan näihin maihin, kaukaisesta Idästä Länteen, Shaamin rannikoille ja Armeniaan. Nämä maat olivat persialaisten (Iran), roomalaisten, Imaazighien (berberit) ja muiden.

Maat voidaan eritellä kahteen:

1. Paikat, jotka ovat olleet voimakkaasti arabian kielen vaikutuksessa kunnes ihmiset eivät ole enää tienneet muuta kuin arabian kielen.

Tai ihmiset tiesivät arabiaa ja kirjoittamatonta murrearabiaa, joka oli sulautunut arabian kieleen, kuten suurin osa as-Shaamista, 'Iraaqista, Egyptistä, Andalusiasta jne. ja uskon, että Persia ja Khurasaan* jne. olivat samankaltaisia paikkoja.

*Khurasaan on isokokoinen provinssi luoteis-'Iraanista ulottuen 'Iraaqista Intian rajoille. Sen tämänhetkisiin suurimpiin kaupunkeihin kuuluvat Naysabuur (Nishpur) ja Mashhad. Muslimit veivät Islamin sinne Sahaabien aikana. Vanhempi 'suurempi Khurasaan' käsitti alueet, jotka ovat nyt Iraanissa, Afghaanistanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Sen 'suuremman Khurasaanin' tärkeimmät historialliset kaupungit ovat nykyään Iranissa (Nishapur), Turkmenistanissa (Merv) ja Afghanistanissa (Herat ja Balkh). Mongolit valloittivat Khuraasanin 614H.

2. Paikat, joissa ei-arabit olivat enemmistönä, kuten Turkkien maa, Khurasaan, Armenia, Azerbaidzan ja samankaltaiset maat.

Nämä paikat jakaantuvat kahteen:

Ne, joissa oli arabeja alusta alkaen ja asuttamisen kautta ja ne, jotka eivät olleet arabeja.

Tästä syystä, alkuperät ja sukuluettelot jakaantuvat kolmeen:

1.Ihmiset, jotka olivat arabisukuisia ja käyttivät arabian kieltä ja asuivat alkuperämaalla. Tai käyttivät kieltä, mutta eivät alkuperämaata tai toisinpäin.

2. Ihmiset ovat alunperinkin arabeja, Banu Haashimistä, mutta heidän kielensä ja asuinpaikkansa tulivat ei-arabialaiseksi, tai toisen tapahtuessa.

3. Ihmiset, jotka eivät tunne alkuperäänsä.


***

Islamilaisen Afrikan historiaa


Kanemin imperiumi

Nykyisen Tsadin alueelle sijoittuneen Kanem-Bornun imperiumia hallinnut Sefuwa-dynastia sai alkunsa Jemenistä ja Bagdadista (Assyria) Syyriaan ja sittemmin Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan kulkeneista siirtolaisista. Arabihistorioitsijat Ibn Qutaibah, al-Ya'qubi ja al-Mas'udi mainitsevat jo 300-ja 400H (900-1000-luvulla) suurista muuttoliikkeistä Babyloniasta Syyriaan ja sieltä Afrikkaan, joista kehkeytyi Kanemin Zaghawien kuningaskunta 2600 vuotta sitten mukaanlukien Gao (Songhai) ja Ghana. Kanemin imperiumi oli Afrikan merkittävämpiä Kemetin (Egypti) ja Nubian (Sudan) ohella.

1200-luvulla Kanuri-heimon hallitsema Kanemin imperiumi hallitsi Libyasta ja Tsadista Hausamaahan, jonka läpi kulki kaikki Afrikan kauppareitit. al-Muhallabin mukaan kuningasta alettiin palvoa Allahin sijasta, uskoen mm. että kuninkaan ei tarvitse ollenkaan syödä. Ibn Battuta vieraili Takkedan kaupungissa vuonna 1351 kirjoittaen, että "puhuu kansalleen ainoastaan verhon takaa."

Ennen tätä, Kanemin kuuluisin hallitsija oli kuningas, mai, Dunama Dabbalemi, joka hallitsi vuosina 1203-1243 tai 1249, aloittaen diplomaattiset suhteet Pohjois-Afrikan sulttaaneihin, perustaen Tunisiaan Kanemin suurlähetystön sekä Kairoon yömajan Mekkaan matkaaville pyhiinvaeltajille.


Ghanah

Ibn Khalduun kirjoitti 1300-luvulla kirjassaan al-Muqaddimah:

"Lännen valloituksen (arabien Länsi-Afrikan valloittaminen) jälkeen kauppiaat alkoivat saapua alueille, he eivät nähneet mustien kansaa vahvempaa kuin Ghanah (Mauritanian ja läntisen Malin alue), valtakunnat, jotka ylsivät Valtamerelle asti. Kuninkaan hovi on Ghanahin kaupungissa, ollen yksi maailman väkirikkaimmista."

Ibn Haukal kirjoitti jo 330H/951CE hämmästelleensä Ghanah'ssa kauppiaiden kirjoittamia shekkejä jopa 42 900 kultaisen dinaarin arvosta ja 30 paunaa painavista kultakimpaleista.

Ibn Khaldun liitti tiettyjen mustien heimojen "oudot menot ja tavat" Saharan eteläpuolisen Afrikan kuumuudesta johtuvaksi painottaen, että ne eivät johtuneet mistään perinnöllisestä kirouksesta, pitäen juutalaista teoriaa Hamista myyttinä.

Ibn Khaldun siteerasi myös Ghanah'n elämäntyyliä vuonna 437H/1067CE kuvannutta Abu Ubaid al-Bakria, joka kuvasi kaupungin olevan Saharan eteläpuolen suora kauppareitti Pohjois-Afrikkaan. Kaupungissa oli 12 kivestä ja akaasipuusta valmistettua moskeijaa, koulua ja koulutuksen keskuksia ollen "kaikkien kansojen hurskauden, oppineisuuden ja rikkauden keidas." Todellinen kosmopoliittinen kaupunki, jossa väestö pukeutui hienoimpaan silkkiin ja brokadeihin (koristeellinen kangas, johon kudotaan monimutkaisia kuvioita).

Jo tuolloin Ghanah'n kadut olivat elegantteja taloja, julkisrakennuksia ja moskeijoita, väkeä Andalusiasta asti. Ympärillä oli hedelmällistä maata, lampaita ja karjaa ja runsaasti lihaa syötäväksi. Toreilla oli myytävänä vehnää pohjoisalueilta, hunajaa etelästä ja valikoima ruokatavaraa muilta alueilta. Siniset ja punaiset thwabit Marokosta olivat ajan suosituin vaate. Kauppaa käytiin vaihtamalla tarvikkeita kultahippuihin, simpukankuoriin ja suolaan.

al-Bakri kuvasi Tenkamenisin emiirin hovia:

"Kun hän puhuu kansalleen hevosten ympäröimästä, vaatteilla ja kullalla koristellusta paviljongistaan, takanaan 10 hovimiestä suojakilpineen ja kultakahvaisine miekkoineen ja oikealla puolellaan imperiuminsa prinssejä, erinomaisesti pukeutuneina kultaa kiedottuina hiuksiinsa. Kaupungin kuvernööri istuu lattialla kuninkaan edessä muidenkin ympärillä olevien edusmiesten istuen samassa asennossa. Kamarin porttia vartioi jalorotuiset kulta-ja hopeapantaisetkoirat, jotka eivät milloinkaan lähde istuinalustoiltaan."


al-Muraabituun

Alkuperäisen al-Muraabituunin perusti Afrikassa 'Abdullaah ibn Yaasiin eteläisestä Marokosta ja Yahyaa ibn Ibraahim, Mauritanian Sanhaajah berberi. Yhdessä he yhdistivät sanhaajah'n ihmiset uuden kutsun alle. Yhtenäisenä joukkona läpi luoteis-Afrikan valloittivat lopulta Marokon ja sitten Espanjan luoden sata vuotta hallinneen valtakunnan. He toimeenpanivat järkähtämättömästi Maaliki-lakikoulukunnan säädökset voimaan ja hallitsivat Shari'alla. Muraabituun oli samankaltainen monien muiden menneisyyden Islamilaisten kansojen tavoin koettaen nostattaa Islamia ja ponnistelivat kohottaakseen Islamia siellä, missä ihmiset olivat harjoittamisessaan laiskistuneet. He organisoivat Islamilaisen Emiraattinsa useimmilla tasoillaan sisältämään hallinnoinnin, talouden ja sodankäynnin, vaikkakin heillä oli virheensä eräissä asioissa.

Kuten, historioitsija al-Bakrii Qurtubasta (Cordoba) kirjoitti 400H/1000CE- vuosisadalla kirjaansa Kitaab al-Masaalik wal-Mamaalik, miten al-Muraabituun sokeasti seurasivat 'Abdullah Ibn Yaasiiniä ja ottivat hänen hautansa palvontapaikaksi. al-Bakrii kirjoitti, "hänen haudallaan on mausoleumi, joka on jatkuva vierailupaikka ja saattokoti, aina täynnä ihmisiä...Jopa nyt eräs al-Muraabituunin ryhmä valitsee johtamaan rukousta ainoastaan miehen, joka on rukoillut 'Abdullaah Ibn Yaasiinin takana, vaikka oppineempi ja oikeamielisempi, joka ei ole koskaan rukoillut Ibn Yaasiinin takana olisi heidän joukossaan."
al-Bakrii myöskin mainitsee Ibn Yaasiinin antaneen outoja ja äärimmäisiä uskonnollisia määräyksiä ja tuomioita olematta todellisuudessa edes oppinut, eikä al-Muraabituunin ohjelma ollut ensimmäisiltä muslimisukupolvilta, eikä selkeästi Qur'aanissa kuvatun Profeettojen (AhumS) kaltainen.


***

Ibn Battutan matkat Islamilaisessa Afrikassa


Ibn Battuta 1300-luvulla kirjoitti matkastaan Sudaniin ja Keniaan:

"Matkustimme meritse Kulwaan (Tansaniaan), jonka ihmiset ovat enimmäkseen mustia, erittäin mustia. Kulwan kaupunki on yksi kauneimmista ja taidokkaimmin rakennetuista. Suurin hyveensä on uskonto ja oikeamielisyys ja he ovat shaafejä lainopissaan. (...) Mombasan ihmiset ovat uskonnollisia ihmisiä, luotettavia ja hurskaita. Moskeijat ovat puisia, taidokkaasti rakennettuja."

Ibn Battuta kirjoitti vuoden 1362 matkastaan Maliin:

"Ihmisillä siellä on ihailtavia ominaisuuksia. He ovat harvoin epäoikeudenmukaisia ja he inhoavat epäoikeudenmukaisuutta enemmän kuin muut kansat. Kaupungissa on täydellisen turvallista. Asukkaan tai matkailijan ei tarvitse ollenkaan pelätä ryöstäjiä tai väkivallan miehiä. (...) Tapasin qadin (tuomarin), joka on musta, tehnyt pyhiinvaelluksen, on jalo ihminen hyvine luonteenpiirteineen. Tapasin heimojohtaja Dughan, joka heimonsa kanssa suorittivat velvollisuutensa minua (matkalaista) kohtaan täydellisesti, Allah palkitkoon heidät hyvistä teoistaan.

"Malin ihmisten hyvistä ominaisuuksista on huolenpito oppia Koraani suoraan sydämestä (ulkoa). Eräänä päivänä näin komean nuorukaisen hienoissa vaatteissaan ja jalkansa ketjussa. Kysyin kanssani olleelta mieheltä, mitä tämä nuorukainen on tehnyt-tappanut jonkun vai mitä? Nuorukainen kuuli minut ja nauroi. Minulle kerrottiin, että hänet on kiinnitetty, että oppisi Koraanin ulkoa.

"al-Walatanin (kaakkoinen Mauritania) ihmiset olivat erittäin avoimia minua kohtaan ja viihdyttivät minua...ja heidän naisensa ovat äärimmäisen kauniita ja ovat merkittävämpiä kuin miehet...Olin siellä noin viisikymmentä päivää. Se on erittäin kuuma paikka, vain vähän palmuja, varjoissa missä viljellään vesimeloneja..Vesi tulee maanalaisesta vesipenkistä siinä kohtaan ja lampaanlihaa on paljon syötäväksi."

Ibn Battuta kertoi myöskin Afrikan moskeijoiden olevan niin täynnä perjantaisin, että mikäli ei mene erittäin aikaisin, oli mahdotonta löytää paikkaa istua. Ensimmäisen matkansa Afrikkaan Ibn Battuta teki vuonna 1331 Jemenin Adenista Somaliaan Mogadishuun [Maqdashaw], jonka arabit tunsivat nimellä Bilad al-barbar, tuolloin oli vaurautensa huipulla; laajalle levinnyt suuri kaupunki rikkaine kauppiaineen, huomattavan korkealaatuisine kankaineen, joita kuljetettiin muihin maihin mukaanlukien Egypti. Sulttanilla oli skaala wazireja (ministereitä), lain asiantuntijoita, komentajia, ylhäisiä eunukkeja ja valikoima vaateripustimia.



Malin imperiumi

Matkustaessaan vuonna 1352 Niger-jokea pitkin, hän [Ibn Battuta] saapui Malin Imperiumin pääkaupunkiin, jossa hän tapasi Mansa Suleimanin, kuningas vuodesta 1341. Kuninkaan vähemmän vieraanvaraisesta vastaanotosta huolimatta Ibn Battuta jäi kahdeksaksi kuukaudeksi. Ibn Battuta paheksui naisorjattarien, palvelijoiden ja jopa sulttaanin tytärten kuljeskelevan melkein täysin alasti. Sieltä hän jatkoi kamelilla Timbuktuun, joka tuolloin oli pieni kasvava kaupunki, kahden vuosisadan kuluttua alueensa merkittävin, jossa hän tapasi malilaisen kauppiaan Abu Bakr ibn Ya'qubin, jonka kanssa hän kierteli Timbuktua ja he seilasivat Gao'hon, josta al-Ya'qubi kirjoitti vuoden 250H/872CE paikkeilla:

"Kawkaw'n kuningaskunta, ollen suurin, tärkein ja vahvin Sudanin alueella, kaikki kuningaskunnat tottelevat sen kuningasta. Kawkaw on kaupungin nimi. Tämän lisäksi on lukuisia kuningaskuntia, joiden hallitsijat vannovat valan hänelle ja tunnustavat sen suvereniteetin, vaikka he ovat kuninkaita omissa maissan.

Ibn Battuta saapui sinne vuonna 1353:

"Sitten matkustin Kawkaw'n kaupunkiin, joka on suuri kaupunki Niilin [oikeasti Niger-joki] varrella, yksi hienoimmista, suurimmista, kuuliaisimmista ja hedelmällisimmistä Sudanin kaupungeista. Siellä on paljon riisiä, maitoa, kanoja, kalaa, kurkkuja, joilla ei ole vertaisiaan. Ihmiset käyvät kauppaansa simpukankuorilla, kuten malilaiset."

Timbuktun, Djennen ja Gao'n kaupungit olivat opiskelun keskuksia ihmisille ympäri muslimimaailmaa: uskonto, matematiikka, musiikki, laki ja kirjallisuus, monien malilaisten pitäen omat uskontonsa aikana, jolloin Islam oli hyvin järjestynyt läpi kuningaskunnan.

Egyptiläinen maantieteilijä Shibab ad-Diin al-'Umari vuonna 1342 julkaistussa kirjassaan Masalik al-Adsar fii Mamalik al-Amsar kuvaa mansa Musan jälkeen hallinneen mansa Abu Bakr II:n uskaliaita 200 laivan meriretkiä ainoana määräyksenä matkustaa Atlantin valtamerta pitkin tuntemattomaan. Vain yksi alus palasi. Laivan kapteeni kertoi merivirran kääntäneen muut laivat länteen, johon tämä kapteeni ei suostunut purjehtimaan. Abu Bakr II lähetti 2 000 laivaa lisää. Hekään eivät palanneet.

Vuosi oli 1311. Malilaisia paikannimiä, kansantapoja, Islamin mukaista pukeutumista ja kieltä esiintyi Brazilissa, Perussa ja Yhdysvalloissa. Eurooppalaiset löytöretkeilijät rantautuessa muslimimangdinkat olivat jo arvostettuja tiedossaan, hurskaudessaan mukautuneena alkuperäiskansoihin ja heidän sivilisaatioonsa.

AbuBakr II:sta seurannut hallitsija Mansa Musa matkusti Hajjille Mekka Mukarramah'an mukanaan 72 000 pyhiinvaeltajaa, 900 kamelia ja 24 000 paunaa kultaa pääasiassa köyhille annettavaksi, kuin Sheban kuningattaren karavaani Profeetta Suleimanin luokse muinoin.

Historioitsija al-Maqurizin mukaan Mansa Musa Hajjin päätteeksi antoi almuja ja kävi kauppaa ostamalla kultaa maksuvälineenään turkkilaisia ja etiopialaisia orjatyttöjä, laulajatyttöjä sekä kankaita niin avokätisesti, että kullan ja dinaarin arvo Egyptissä ja idässä laski kahdeksitoista vuodeksi. Lopulta hän joutui ottamaan lainaa päästäkseen kotiin.

Mansa Musan hallinnon aikana muodostettiin suhteet Egyptiin, Marokkoon ja Tunisiaan, jolloin muslimioppineet ja käsityöläiset saapuivat Malin imperiumiin. Mansa Musa ylläpiti oppimisen keskuksia, rakentaen lukuisia yliopistoja, kouluja ja moskeijoita Timbuktuun ja Gao'hon. Näihin kaupunkeihin perustettiin laajat kirjastot ja madrassat, joissa toisensa tapasivat hienoimmat runoilijat, oppineet sekä Lähi-Idän ja Afrikan taiteilijat.

Tämä Sankoren yliopisto perustettiin kolmen moskeijan muodostelmaan kaupungin qadin (tuomarin) Aqib ibn Mahmuud ibn Umarin määräyksestä. Hanketta tuki varakas paikallinen arvostettu mandika-nainen, joka antoi ekonomista tukea qadille valjastaa Sankore maailmanluokan oppimiskeskukseksi vailla vertaa. Mitaksi hän halusi samat kuin Ka'bah'lla Mekassa, köyden toimittaessa mittavälineen virkaa.

Yliopistossa oli laaja ja arvokas kirjakokoelma läpi muslimimaailman. Paikallisilla oppineilla oli myöskin omat yksityiset kirjastonsa. Mansa Musan hallinnon loppuaikoina Sankoren yliopistolla oli suurin kirjakokoelma sitten Alexandrian, oppimisen tason ollessa ylivoimaisinta kaikkiin muihin maailman Islamilaisiin keskuksiin verrattuna. Opiskelijoita oli majoitettuina 25 000 ja niteitä 400 000:n ja 700 000: n välillä. Qur'aanin, hadithien, fiqhin ja tazkiyyah'n ohella opiskeltiin kielioppia, matematiikkaa, maantietoa, historiaa, fysiikkaa, astronomiaa ja kemiaa. Kaupallinen ja kaupankäynnin etiikan koulutus oli näiden jälkeen.

Jatko-opinnot olivat "erikoisprofessoreiden" (tässä: shuyuukhien) alaisuudessa tapahtuvaa debattia uskonnollisissa ja filosofisissa kysymyksissä - olemalla sitotunut (muriid) ja ilmentänyt vahvaa luonnetta.

Shaykh Ahmed Abu Bakria muistellaan näin:

"Hän opetti oppilaansa rakastamaan tiedettä, seuraamaan sen opetuksia ja omistamaan ajan sille ja oppineilla. Hän lainasi arvokkaita kirjojaan [Kirjat olivat tuolloin arvokkaita tavaroita -tekijän huom.], harvinaisia kopioita ja kokoelmia, joita hän arvosti, eikä milloinkaan pyytänyt niitä takaisin riippumatta niiden sisältämästä asiasta. Opiskelija saattoi pyytää häneltä kirjaa ja hän antoi edes tietämättä kuka kysyjä oli."


Somalian Ajuuraanin imperiumi 1300-luvulta 1600-luvulle

Vasco da Gama purjehti Mogadishun ohi 1400-luvulla ja havaitsi sen olevan suuri kaupunki neljä tai viisi kerrosta korkeine taloineen, suuria palatseja kaupungin keskustassa ja monia moskeijoita lieriönmuotoisine minareetteineen.

Portugalilainen Duarte Barbosa kirjoitti 1500-luvulla, että Kambajan kuningaskunnan [Intia] useat laivat purjehtivat Mogadishuun vaatteiden ja mausteiden kanssa saaden vastineeksi kultaa, vahaa ja norsunluuta. Barbosa myöskin ylisti yltäkylläisyyttä lihasta, viljasta, hevosista ja hedelmistä rannikkotoreilla, joilla kauppiaat saavuttivat valtaisaa vaurautta.

Mogadishu oli kukoistavan kudontateollisuuden keskus, tunnettu nimellä toob benadir, erikoistuneena Egyptin ja Syyrian markkinoille, yhdessä Mercan ja Barawan kanssa Mombasan, Malindin swahili-kauppiaiden sekä Kilwan kultakauppiaiden pysähdyspaikka. Juutalaiset kauppiaat Hormusin salmelta toivat intialaiset kankaansa ja hedelmänsä Somalian rannikolle viljan ja puun vastikkeiksi.

Kauppasuhteet Malaccan [Malesia] kanssa perustettiin 1400-luvulla vaatekappaleiden, ambergisin (valaan erittämää hajusteen raaka-ainetta) ja posliinin ollessa kaupan pääartiklat. Lisäksi kirahveja, seebroja ja hajusteita kuljetettiin Kiinan Ming-imperiumille tehden somalikauppiaista Aasian ja Afrikan välisen kaupan johtajat. Hindukauppiaat käyttivät Somalirannikon Mercaa ja Barawaa kiertääkseen portugalilaisten kaupanestoa turvatakseen kauppansa turvallisesti ja ilman välikohtauksia.

Somalirannikon Ajuuraanin imperiumi asiakkaineen olivat aktiivisesti osallisia Itä-Afrikan kultakauppaan ja Silkkitien kaupankäyntiin. Useiden Aasian maiden kuningaskuntien kolikoita oli Somaliassa, samaten mogadishulaisia kolikoita oli kulkeutunut Lähi-Idän osiin. Somalian laivasto seilasi Itä-ja Etelä-Aasiaan, Eurooppaan, Lähi-Itään sekä Pohjois-ja Itä-Afrikkaan. Kauppiaat apuinaan laivat, kompassit, satamakaupungit, majakat ja muu teknologia tekivät tuottoisaa kauppaa viedessään ja tuodessaan kankaita, mausteita, kanelia, valuuttaa, kanuunoita ja myskiä Egyptiin, Arabiaan, Kiinaan, Malediiveille, Persiaan, Ottomaaneille, Portugaliin, Venetsiaan, Hollantiin, Mamlukeille ja muille.

Ajuraan rakensi rikkaan kulttuurin useista eri somalikulttuurin muodoista arkkitehtuurista, astronomiasta, festivaaleista, kudontataiteesta loistaen tällä ajanjaksollaan. Somalialainen kaiverrustekniikka qoris moskeijoiden pylväissä ja mihrabeissa on Afrikaan vanhimpia. Somalian nomadien keskuudessa puukaiverrus oli laajalle levinnyttä, käytettävän mm. lusikoissa, kammoissa ja maljoissa, mutta myöskin kannettavissa nomaditaloissa aqaleissa.

Imperiumi jätti jälkeensä laajan arkkitehtonisen perinnön, ollen suurin somalimahti linnoituksineen ja linnoineen, jättäen sadoittain raunioita, hautamonumentteja ja rauniokaupunkeja.


***


Salaaf-us Saaleh Afrikassa

Abu Muhammad 'Ata ibn Abi Rabaah (27H-14H),

Ibn 'Abbaasin (Rd) oppilas, joka oli Mekkan lainoppinut (faqiih) oppien suoraan Jaabir ibn 'Abdullah al-Ansariilta, Ibn 'Abbaasilta, Ibn 'Umarilta, Abu Huraiiralta, 'Abdullah Ibn Zubairilta ja muilta Seuralaisilta (Rdm). Häneltä oppivat 'Amr ibn Diinaar, az-Zuhrii, Malik Ibn Diinaar, al-'A'mash, al-Awzaa'ii ja muut (Rhum). Aikanaan hän oli Mekan päämufti, jolta opiskeltiin ja puoleen käännyttiin. Hänen elämästään kirjoittivat mm. Muhammad al-Bukhaarii ja Ibn Hibbaan.

Sa'iid ibn Jubair (n.34H-n.100H),

etiopialaistaustainen, Ibn 'Abbaasin oppilas. Hän juonsi hadiithejä ibn 'Abbaasilta, Ibn az-Zubairilta, Ibn 'Umarilta, Abu Sa'iid al-Khudrilta, Abu Musa al-'Asharilta, Anasilta (Rdm) ja Profeetan (S) vaimolta Aa'ishalta (Rdä). Kun Kufasta tultiin tapaan Ibn 'Abbaasia, tämä kysyi 'eikö Sa'iid Ibn Jubair ole teidän kanssanne?'
Ibn Hibbaan kertoi hänen olleen lainoppinut, omistautunut palvoja, oikeamielinen ja hurskas.
Sa'iid ibn Jurairin -rahimahullah- teloitti tyranninen Iraaqin Kuufan kuvernööri Hajjaaj ibn Yusuf ottaessaan osaa Ibn 'Ash'athin vallankumoukseen. 'Amru Ibn Maimuunin kertoi isänsä sanoneen Sa'iid Ibn Jurairin kuollessa jokainen maan päällä oli tullut opiskelemaan häneltä tietoa.

Yaziid Ibn Abi Habiib (50H-128H),

nubialainen (Sudan), imaami ja Qaadi (Shari'ah-tuomari) Egyptissä, nuorempia oppilaita (Taabi'iin), qureishilaisen 'Amr Bin Luwaii'n vapautettu orja (oikeammin sanaa orja Islamissa ja arabialaisessa kulttuurissa kuvaa paremmin renki, piika tai työläinen, ollen tosin parempi kuin esim. suomalainen renkiys ja piikuus tai asema työnväen luokassa).

Abu 'Uthman 'Amr Ibn Bahr al-Basri al-Jaahiz (160H-225H),

merkittävimpiä kirjoittajia muslimimaailmassa, kirjoittaen kaksisataa teosta useilla aloilla. Hänen isoisänsä oli mahdollisesti etiopialainen ja al-Jaahiz syntyi Basrassa, ollen tosin rationaalisen mu'taziliitti- koulun oppilas. Mu'tazilah on Koraanin ja Sunnan vastainen oppi, mutta ei rationaalisuutensa itsensä takia, ei sen tähden, että sen kannattajat käyttävät loogista ajattelua, jonka seurauksena he ovat hylänneet Allahin nimet ja attribuutit, jotka ovat selvästi mainittu Koraanissa ja Allahin Lähettilään (S) sunnassa. al-Jaahiz kirjoitti arabiaksi yhden varhaisimmista arabinationalismin ja rasismin vastaisista kirjoista nimeltään Risaalah fakhrus-Sudan 'ala al-Baythaan.
Kirjassa on luku otsakkeella "Arabit ovat mustien joukossa," jossa hän mainitsee:
"Arabien joukossa mustia heimoja, kuten Banu Sulaim ibn Mansuur. Kaikki, jotka asuvat Harrahissa muut kuin Banu Sulaim ovat myös mustia. He käyttävät Ashban (Ashbahaan) orjia paimenina, vedenkantajina, työntekijöinä ja palvelijoina ja ottavat bysanttilaisia naisia vaimoikseen.

Abu Muhammad 'Uthman Ibn Fuudanii (1168H-),

Islamilaisen Sokoton perustaja. Syntyi Nigerian pohjoisessa Marrattassa, oppineeseen sukuun ja perheeseen, joka lähti Futa Torosta viisi sataa vuotta sitten Hausamaahan pohjoisessa Nigeriassa, tuoden mukanaan Timbuktun Islamilaisen perinnön. Nimi 'Dan Fodio' on hausankielinen versio Ibn Fuudii'sta.
Ibn Fuudii kävi Jihadia 1217H Islamia ja muslimeja vastustaneita klaaneja vastaan. Hän perusti Sokoton Islamilaisen valtion, joka hallitsi Shari'alla Länsi-Afrikassa. Hänet tunnetaan tajdiidistä ja vankkuudesta uudistuksia vastaan. Arvostettu Islamissa ja kaikissa ahl-us-sunnah'n sekteissä, hänen ympärilleen monia kansanomaisia tarinoita ja myyttejä, kuten joidenkin väitteet tämän kyvystä kävellä veden päällä tai ilmaantua uniin, joidenkin väittäessä hänen olleen Mahdi. Nämä kaikki hän kaatoi omana elinaikanaan. Hän refutoi erään Nigerian Maganga-kylässä olleen Mahdiksi väittäytyneen Hammaanin, joka teloitettiin harhautuneisuudesta. Dan Fodio oli innokas Imaam Nawaawin ja Ibn Hajr al-Asqalaanin lukija, joten joissakin hänen teoksissaan on yhtäläisyyksiä ashaa'iraah' an, mutta myös yhtäläisyyksiä hurskaisiin edeltäjiin.

Ahmad Baaba at-Timbuktii (n.1000H),

malilainen, amaziqh-taustainen ("berberi") muslimioppinut kirjoitti kirjan Mi'raaz us-Suud illa Nail Hukm Majluub us-Suud, jossa hän kielsi muslimien orjuuttamisen.

Muusa Ibn Ahmad Kamara (n.1276H-n.1365H),

opiskeli Qur'aania ja arabiaa nuoressa iässä kylässään Futa-Toron alueella Senegalissa kylän omien oppineiden sekä myös Mauritanian oppineiden johdolla. Häntä pidetään Timbuktun ja Songhayn kirjallisuusperinteen perijänä. Hänen kirjansa Zuhuur ul-Basaatiin on hänen valovoimaisin teoksensa, massiivinen etno-historiallinen tutkimus alueestaan Länsi-Afrikassa. Hänen teostaan al-Majmu' an-Nafiis Sirran wa Alaaniyya 'an ba'd as-Saadat al-Baydaniyya was-Sudaniyya pidetään mittavimpana aitona ja säilyneenä intellektuaalisesta historiasta Länsi-Afrikassa

Muhammad ibn 'Abdullaah Ibn Hasan as-Suumaalii (n.1285-n.1332),

oli tärkeä intellektuelli ja oppinut erittäin hyvin Qur'aanissa, hadiithissä ja Islamin Laissa. Hän vastusti brittejä ja italialaisia maassaan yli kahdenkymmenen vuoden ajan 1311-1332, painottaen ei-muslimien tulleen kaukaisista maista Somaliaan pakottamaan kristinuskoon, hallituksiensa tukemana ja sotilaallisella ylivallalla. Hän kokosi mujaahidiin-liikkeen, joka kesti ehkä pisimpään ollen menestyksekkäämpi kuin mikä tahansa muu afrikkalaisen muslimijohtajan johtama liike 1300H/1800-luvulla. Kahdenkymmenen vuoden ajan italialaisten ja brittien kädet olivat sidotut, pakottaen imperialistiset voimat kuluttamaan suuria summia rahaa, korottaen veroja kotimaissaan saadakseen rahoitusta näille sodille, maksaen kalliin hinnan myöskin kaatuneilla sotilailla pelkästään sotilasoperaatioissa.


Subhanaka Allahumma wa bihamdihi wa ashadu an laa ilaha illa anta, wa astaghfiruka wa atubu ileik.


****

Kokosi ja käänsi 'Abdullah Rintala

Dhul-Qi'dah 1432 - Muharram 1433 / Lokakuu 2011- tammikuu 2012
Lau Maa 17, 2012 2:13 am Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:    
Vastaa viestiin    Islamtieto.com Foorumin päävalikko » Yleinen Keskustelu Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry: 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Design by TMCrea